Täysistunnon pöytäkirja 110/2008 vp

PTK 110/2008 vp

110. TORSTAINA 20. MARRASKUUTA 2008 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

2) Eduskunnan pankkivaltuuston kertomus 2007

 

Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Nyt tarjoutuu erinomainen tilaisuus keskustella kaikista niistä asioista, jotka äskenkin olivat esillä, koska kysymys on Suomen Pankin ja eduskunnan valitseman pankkivaltuuston kertomuksesta, ja vaikka se ajoittuukin viime vuodelle, niin jo silloin saatettiin havaita se, että asiat ovat Yhdysvalloista lähtien heikkenemässä ja tämä tulee tuomaan uudenlaista sävytystä myös suomalaiseen pankkitoimintaan.

Tämähän on kertomus vielä sen vaiheen ajalta, kun Finanssivalvontaa ei ole ollut olemassa. Nämä esityksethän ovat eduskunnalla tällä hetkellä, ja talousvaliokunta varmaankin ensi viikolla tulee saamaan tämän oman mietintönsä valmiiksi saatuaan äskettäin perustuslakivaliokunnan lausunnon, millä tavoin Suomessa pankkivalvonta ja vakuutusvalvonta yhdistetään ja miten saadaan riittävästi Suomessa resursseja siihen, että me pystymme säilyttämään edes nykyisen tilanteen.

Mehän olemme näissä asioissa 1990-luvun epäonnistumisista kokeneempina päässeet parempaan tulokseen kuin monissa muissa maissa. Mutta se ei poista sitä ongelmaa, että kun Suomessa pankeista 60 prosenttia on ulkomaalaisten käsissä ja meillä tämä 40 prosenttia valvonnankin osalta on hallinnassa nyt ja tulevaisuudessa, niin mikä on sitten tilanne tämän 60 prosentin osalta. Siinä keskeisimpiä ovat Danske Bank ja siihen liittyen Sampo Pankki ja se, että Sampo Pankista tulee sivukonttori, ja sitten Nordea Suomi Oyj ja sen kehittäminen ja siihen liittyen pankin valvonta, eikä ainoastaan valvonta ja siihen tarvittavat riittävät henkilöstö- ja muut resurssit, vaan myös se, millä tavoin Finanssivalvonta pystyy rahoittamaan toimintansa, jos tämä sivukonttoristuminen ja ulkomaalaistuminen säilyy tämän tasoisena kuin tällä hetkellä. Ulkomaiset pankithan eivät ole täällä tarkastettavia kuin tietyiltä osin, koska keskuspaikat ovat esimerkiksi Nordean ja Danske Bankin osalta Tukholmassa ja Kööpenhaminassa ja Ruotsin sekä Tanskan rahoitustarkastuksen hoidettavina.

Mutta tämä pohjoismainen yhteistyö näissä kysymyksissä, että tällainen kollegiaalinen valvonta on käytännössä mahdollista ja sitä kehitetään, on ollut tässä meidänkin mietinnössämme tärkeällä sijalla, samaten näiden pohjoismaisten periaatteitten vieminen Euroopan unionin tasolle, jossa koetetaan nyt löytää ratkaisua siihen, millä tavoin Euroopassa pankkien valvonta olisi tehokkaampaa kuin on tällä hetkellä Euroopassakin monessa maassa käynyt. Jos Suomen tilanne on paljon parempi kuin muissa maissa ja meilläkin on näitä omia haasteita, niin voidaan todeta, että muissa maissa Euroopassakin, yllättävää kyllä, on aika vaikea tilanne; kokonaistilanne Euroopassa ei ole niin hyvä kuin on annettu ymmärtää.

Tässä talousvaliokunnan mietinnössä, joka pääasiassa on rakennettu alkusyksystä, on vielä ollut tilanne, jossa pankkien kohdalla ei olla viikko viikolta heikommalta näyttäneessä tilanteessa, vaan on voitu todeta se, että meillä Suomessa asiat ovat hallinnassa. Me olemme tässä mietinnössä ja valiokuntakäsittelyssä erityistä huomiota kiinnittäneet Rahoitustarkastuksen toimintaan. Varsinaisessa kertomuksessa, joka muutoinkaan nyt ei ole kovin laaja, vain 40 sivua, tämä Rahoitustarkastuksen osuus on sivulta 37 sivulle 40. Henkilökohtaisesti pidän tätä suppeana, ja varmasti tulevaisuudessa jo monesta eri syystä on tilanne, jossa tämä osuus tulee kasvamaan.

Rahoitustarkastuksen toimintakertomuksessa, siltä osin kuin se on sisällytetty pankkivaltuuston kertomukseen, on tuotu esiin talousvaliokunnan aikanaan pankkien palvelumaksujen yhteydessä, kun ne sijoitettiin lakiin, esittämä eduskunnan ponsi siitä, että pankkivaltuusto seuraisi näitten maksujen kohtuullisuutta ja sitä, että pankkipalveluja on saatavissa ympäri Suomea. Tähän asiaan on myös nyt tässä Rahoitustarkastuksen omassa osuudessa kiinnitetty huomiota.

Tämä talousvaliokunnan mietintö on rakennettu siitä lähtökohdasta, kuten mietinnössä todetaankin, että näissä muissa yhteyksissä — ensimmäinen oli tämän islantilaisen Kaupthingin tilanne ja nyt esimerkiksi eilen hyväksytty lausunto valtiovarainvaliokunnalle suomalaisille pankeille annettavasta 50 miljardin euron ta-kauksesta ja vielä tulossa olevat mietinnöt vakuusrahastolain muutoksesta ja siitä tiettävästi noin 4 miljardin euron lainasta suomalaisten pankkien mahdolliseen pääomittamiseen tulevaisuudessa — tullaan puuttumaan erityisesti tähän pankki- ja vakuutusvalvonnan tulevaisuuteen ja tämänhetkiseen tilanteeseen, josta on vedettävä selkeästi johtopäätöksiä — ei ainoastaan Suomessa vaan koko Euroopassa ja niin Yhdysvalloissa kuin Aasiassakin — jotka ulottuvat myös tällaisen valvonnan lisäksi siihen, millä tavoin kirjanpitolaissa, tilintarkastuksessa ja muussa näitä käytännön toimenpiteitä on säännöstasolla viety eteenpäin ja millä tavoilla esimerkiksi kunkin maan osakeyhtiölainsäädännössä on edellytetty tili- ja vastuuvapauksien myöntämistä ja näihin liittyviä kysymyksiä.

Talousvaliokunta tulee näitten asioitten yhteydessä puuttumaan siihen tilanteeseen enemmänkin, johon ei haluttu nyt tämän kertomuksen yhteydessä puuttua. Tähän liittyy myös pankin henkilöstön asema, joka tässä meidän käsittelyssämme oli esillä, ja nimenomaan se, millä tavoin tulevaisuudessa näitä valvontamaksuja kertyy sillä tavoin Rahoitustarkastukseen ja Finanssivalvontaan, jotta henkilökunta on riittävän pätevää. Ongelmahan on se, millä tavoin valvotaan tilanteita, etteivät valvojat ole koko ajan jäljessä siitä, mitä pitäisi valvoa. Tässä suhteessa meillä Suomessakin on vielä paljon tehtävää.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Eduskunnan pankkivaltuuston kertomus vuodelta 2007 tuli eduskunnalle jo toukokuussa, ja tuolloin tilanne rahoitusmarkkinoilla oli aika lailla erilainen kuin se on tänä päivänä ja oli siinä vaiheessa, kun talousvaliokunta alkoi kertomusta käsitellä syyskauden alussa. Tämä raju muutos vaikutti valiokunnan käsittelyyn hyvinkin voimakkaasti, ja paneuduimme tähän kriisiin sekä seminaarimuodossa että muutoin, asiantuntijakuulemisilla. Kaikki ne asiantuntijat, jotka on tässä mietinnössä mainittu, olivat kuultavina tämän asian osalta, ja näiden samanaikaisesti käsiteltyjen lakiesitysten ja pankkien takausesityksen rinnalla tätä mietintöäkin laadittiin.

Tuo muutos on todella ollut raju. Se kyllä todettiin jo siellä pankkivaltuuston kertomuksessa, koska Yhdysvaltain pankkikriisi alkoi elokuussa 2007 ja sieltä se lähti vyörymään. Aluksi luultiin, että se ei Suomeen asti ehkä tulekaan, mutta tänä päivänä olemme tietoisia varsin ikävällä tavalla siitä, että Suomi ei ole irti maailmantaloudesta eikä ennen kaikkea Euroopan taloudesta, vaan meille tulevat kaikki ne myönteiset ja kielteiset vaikutukset, mitkä maailmalla liikkuvat, myös täysimittaisesti.

Kun olen tässä talossa ollut 21 vuotta, niin olen saanut elää myös sen edellisen pankkikriisin tai laman vajaa 20 vuotta sitten, ja silloin Suomi koki kansallisen laman. Muissakin maissa sitä oli, mutta se oli meillä kuitenkin hyvin kansallinen, koska ei ollut integroiduttu sillä tavalla muiden maiden kanssa kuin tänä päivänä. Silloin 1980-luvun lopulla lainahanat avattiin varsin nopeasti ja hallitsemattomasti eikä järjestetty rahoitusmarkkinoiden valvontaa eikä lainsäädäntöä kuntoon ja näin sitten pääsi syntymään varsin syvä lama, jonka seuraukset vieläkin tuntuvat.

Voi sanoa, että Euroopassa ja EU:ssa ja euroalueella viime vuosien talouspolitiikka on ollut pitkälti samanlaista kuin Suomen talouspolitiikka 1980-luvun lopulla: Avattiin hanoja ja kulutettiin, otettiin velkaa valtavalla vauhdilla eikä järjestetty valvontaa millään tavalla kuntoon. Siitä on seurannut se, että nyt ollaan syvässä kriisissä, vielä paljon syvemmässä kriisissä kuin mitä ehkä osataan kuvitellakaan tällä hetkellä. Tässä talousvaliokunnan mietinnössä on tästä mainintoja, mutta tässä yhteydessä, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, ei menty näihin yksityiskohtiin kovin syvälle, koska tämä käsittelee nyt ensi sijassa viime vuoden kertomusta Suomen Pankin osalta.

Kuitenkin täällä on finanssivalvonnasta kappale, ja siltä osin valiokunta kaipaa pikaisia uudistuksia myös EU:n tasolla ja vielä laajemminkin kansainvälisesti. Kansallisestihan meillä on käsittelyssä finanssivalvontaa koskeva laki eli Rahoitustarkastuksen ja vakuutusvalvonnan yhdistäminen uudeksi viranomaiseksi. Siitä ollaan mietintöä laatimassa paraikaa talousvaliokunnassa. Sen yhteydessä on todella tärkeää, että nämä finanssivalvonnan valtuudet katsotaan hyvin tarkasti, niin että ne ovat ajoissa käytettävissä ja riittävän vahvat. Sen lisäksi finanssivalvonta tarvitsee vahvat resurssit. Voi sanoa, että Suomen Pankissa yhä edelleen taitaa olla väkeä aika tavalla, mutta Finanssivalvonnassa eli Ratassa tänä päivänä vakuutusvalvontapuolella ei ole riittävästi pätevää henkilökuntaa seuraamaan ja valvomaan tätä kansainvälistä toimintaa, jossa ympäristössä nykyisin käsitellään näitä asioita. Eli resurssit täytyy panna kuntoon, ja siitä eduskunnan tulee kyllä kantaa vakavaa huolta.

Kolmas asia tähän liittyen ovat ne sanktiot, joiden pitää myös olla kunnossa, kun valvonta löytää epäkohtia, että saadaan puututtua niihin riittävällä voimalla, jotta ei pääse tapahtumaan meillä sellaista, mitä Islannissa pääsi tapahtumaan ja on tapahtunut eri puolilla ja mistä ehkä Ruotsissakin tällä hetkellä käydään keskustelua.

Herra puhemies! Ed. Uusipaavalniemi on jättänyt tähän talousvaliokunnan mietintöön vastalauseen, ja toivon, että jokainen kansanedustaja lukee tämän vastalauseen. En ihan tarkkaan tiennyt silloin, minkälainen tästä tulee, kun ed. Uusipaavalniemi tätä teki. Olisin voinut hyvin allekirjoittaa jopa tämän. Tähän voi yhtyä. Nimittäin tässä nimenomaan on ehkä yhtenä vahvana näkökulmana se, että meillä talousennustamisen heikkous on paljastunut monella eri tavalla. Suomen Pankki, Rahoitustarkastus ja kaikki muutkin tahot ovat näissä ennustustilanteissa epäonnistuneet varsin pahoin.

Sitten täällä on pohdittu erityisesti euroalueen valtavaa velkaantumisvauhtia, joka olisi pitänyt kaiken järjen mukaan havaita eri tahoilla Euroopan unionissa, Euroopan keskuspankissa ja myös Suomessa, ja ottaa huomioon ja varoittaa, mutta kukaan ei ole puhunut yhtään mitään. Kaikki on saanut liukua tähän tilanteeseen, ja tässä emme voi syyttää vain Yhdysvaltain subprime-kriisiä, joka laukaisi tämän tilanteen osaltaan, vaan Euroopassa ja Suomessa on katsottava peiliin: on nukuttu, on hoidettu asioita leväperäisesti. Siihen on syyllistynyt Suomen hallitus, Suomen Pankki, Rahoitustarkastus ja moni muu taho, kun ei ole siihen osattu kiinnittää huomiota, vaikka merkit ovat olleet olemassa.

Täytyy tässä vielä todeta, että ed. Uusipaavalniemi on puolitoistavuotta näitä asioita selvittänyt ja tuonut ne myös esille, mutta ehkä hänelle on enemmänkin hymyilty. Nyt ei ole varaa kenelläkään hymyillä, vaan pitää todeta, että hän on ollut kyllä täysin oikeassa. Tämä ehdotus, jonka ed. Uusipaavalniemi on tänne vastalauseensa loppuun pannut kannanottoesitykseksi, on kyllä sellainen, että se ansaitsisi tulla eduskunnan päätökseksi, mutta katsotaan nyt, esittääkö ed. Uusipaavalniemi tämän ehdotuksensa, jotta siitä voitaisiin vaikka päästä äänestämään.

Tilanne on, herra puhemies, todella vakava ja huolestuttava. Se on täällä meillä reaalitalouden puolella, pankkijärjestelmän puolella, ja kun tämä kriisi on laaja kansainvälinen tilanne kokonaisuudessaan, niin nyt tarvitaan kyllä erittäin paljon viisautta ja vastuullisuutta hoitaa tästä asioita eteenpäin erityisesti, etteivät meillä yritykset ja kotitaloudet joudu kärsimään kohtuuttomia. Kyllä meillä moni joutuu varmasti tästä nyt kärsimään, mutta kärsimykset pitäisi jakaa oikeudenmukaisesti.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva Eduskunnan pankkivaltuuston kertomus vuodelta 2007 on annettu keväällä. Nyt tänä päivänä talouden toimintaympäristö näyttää hyvin toisenlaiselta. Että ei ole kysymys tässä omassa puheenvuorossani pelkästään jälkiviisaudesta, niin haluan palata marraskuussa 2007 tulevaisuusvaliokunnan toimesta järjestettyyn talousennusteita käsitelleeseen seminaariin. Ed. Uusipaavalniemi oli tässä keskeinen aloitteentekijä. Seminaarissa olivat mukana Suomen Pankki ja valtiovarainministeriö, ja kun järjestetty seminaari koskettaa tätä kertomusvuotta, niin sen vuoksi haluan tähän lyhyesti pysähtyä.

Silloin tarkasteltiin niitä ennusteita, jotka olivat sekä valtiovarainministeriön että Suomen Pankin käytettävissä, ja vielä vuosi sitten marraskuussa näiden ennusteiden kautta eivät avautuneet ne sidokset ja ne yhteydet, jotka tänä päivänä ovat realisoituneet koko euroalueella ja ovat koskettamassa myös Suomea. Minusta tässä, arvoisa puhemies, on se suuri heikkous nykyisissä talouden ennuste- ja ennakointikäytännöissä, elikkä ne eivät ota huomioon tätä avoimen talouden dynamiikkaa ja niitä sidonnaisuuksia, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Me vielä keskustelimme viime vuoden puolella, vaikka tiesimme tämän Yhdysvaltain talouskriisin syvyyden, me vielä Suomessa keskustelimme siitä, tuleeko tämä koskettamaan Eurooppaa, tuleeko tämä koskettamaan Suomea. Tässä mielessä talousvaliokunnan mietinnön ehkä kaikkein tärkein näkökulma on se, että tässä todetaan finanssivalvonnan heikkoudet Euroopan unionin alueella.

Jos ajatellaan, että koko euroalueen keskeisin tavoite on ollut taloudellisen vakauden aikaansaaminen ja jos samanaikaisesti euroalueen finanssivalvonta on hoidettu hyvin erilaisilla mittareilla alueen jäsenmaissa — voisi sanoa, että hyvin erilaisilla käytännöillä — siitä on seurauksena se, että tämmöinen perusjärjestelmä on vuotanut ja osittain luonut sen heikkouden, jolla on suora yhteys myös niihin ennakointi- ja ennustekäytäntöihin, joista tuossa alussa puhuin. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että Suomi toimii nyt aloitteellisesti ja varmistaa sen, että todellakin viimeistään nyt lähdetään liikkeelle finanssivalvontaan liittyvien yhteisten, selvästi nykyistä parempien käytäntöjen aikaansaamiseksi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on hyvä käydä läpi laajemminkin, niin kuin tässä on käyty, finanssikriisiä ja tätä, mitä on tapahtunut, onko oltu tietoisia vai eikö ole oltu tietoisia. Voisi lähteä vaikkapa tästä näkökulmasta: Joskus, varmaan jo toista vuotta sitten, oltiin käymässä jonkun porukan kanssa Suomen Pankissa, ja siellähän tiedettiin, mitä Yhdysvaltain asuntomarkkinoilla on tapahtumassa, miten siellä näitä lainoja on annettu, asuntoluottoja, täysin hulvattomasti tarkistamatta, pystyvätkö nämä ihmiset maksamaan, ja silloin oli nähtävissä se, jotta siellä tulee jotain romahdusta tapahtumaan.

Suomen Pankissa tavallaan tiedettiin se, mutta sen tiedon levitessä oli se usko ilmeisesti, että se homma siellä selviää jollakin tavalla, että se ei leviä tänne. Mutta silloin jotenkin tuntuu hassulta, miksi ei enemmän tätä tietoutta levitetty Suomeen muuten, koska kyllä siellä ovat meidän eläkeyhtiömme menettäneet rahaa, siellä ovat vahinkovakuutusyhtiöt menettäneet rahaa, henkivakuutusyhtiöt menettäneet näissä keisseissä. Ne ovat sijoittaneet näihin lainapaketeista tehtyihin arvopapereihin. Sitä en tiedä, miten paljon mahtavat nämä muut sijoitukset olla, kun tässähän todetaan: "Suomalaispankkien sijoitukset arvopaperistettuihin lainapaketteihin - - ovat pieniä ja vastuut kaatuneissa pankeissa ovat vähäisiä". En tiedä, mitä tämä lause oikein tarkoittaa, saiko valiokunta siitä tarkan selvityksen, mitä tarkoittavat vähäiset ja pienet, kun eläkerahastopuolella, kun siellä on sijoitettu erinäköisiin osakkeisiin reilut 50 miljardia, puhutaan semmoisista asioista, että siellä noin 30 prosenttia olisi arvo pudonnut. Se on kuulemma aika pieni, että ei tässä mitään hätää ole. Minua vain ihmetyttää, miten isoja mahtavat nämä lukemat olla tuolla puolen sitten, kun Suomen Pankissa todetaan, että nämä ovat vain pikkujuttuja. Mutta ilmeisesti tässä salissa ei siihen saa vastausta. Sen takiahan täällä kysellään, jotta mitähän nämä pienet mahtavat olla, mutta jälkeenpäin varmaan se tulee esille jossakin, myöhemmin.

Sitten siihen liittyen, kun olemme menossa tietysti tekemään lisää päätöksiä näistä asioista, tämä Kaupthing-pankin juttu minusta on sinällään tietynlainen ennakkotapaus, vaikka siinä todettiin, että se ei olisi sitä. Siinähän kuitenkin avattiin pää tietyille asioille. Nyt pitää kysyä, kun tehdään jatkopäätöksiä erinäköisistä takauksista, ovatko ne yhdenvertaisia sitten suomalaisten ihmisten osalta, koska siinähän taattiin tavallaan kaikki mahdolliset korot ja asetettiin parempaan asemaan tämä pankki kuin normaalin talletussuojan piirissä olevat ihmiset jonkin suomalaisen pankin osalta — tosin aika vähän niitä enää on olemassakaan — samanlainen kupru jos tapahtuisi. Sen takia tässä äänestin silloin ed. Uusipaavalniemen esityksen puolesta, että hylätään se koko juttu. (Ed. Mustajärvi: Ei meitä monta ollut!) — Ei meitä hyvin monta ollut, mutta sen parempi laatu, jotta ei hävennyt ollenkaan siinä sakissa seisoessa ja ollessa.

Sen takia kun nyt miettii tätä tilannetta tulevaisuuden kannalta, niin onko meillä samanlainen tilanne Suomessa tällä hetkellä kuin tuolla Yhdysvaltain puolella? Minä väitän, että asuntoluottopuolella on aika paljon meilläkin sillä tavalla tyhjän varassa olevia asioita, jos katsoo, pystyvätkö ihmiset hoitamaan niitä lainoja ja ennen kaikkea tässä Pääkaupunkiseudulla, kun tiedetään asuntojen hintojen kalleus. Tunnen muutaman ihmisen, jotka ovat näitä lainoja ottaneet. Tavallinen duunari kun ostaa semmoisen 200 000—300 000 euron kämpän täältä, niin kyllä minä epäilen, että hyvä, jos pystyy korkoja maksamaan. Koko ajatushan on perustunut siihen, jotta asuntojen hinnat nousevat ja sieltä kautta saadaan lisäarvoa, mutta kun nyt on tapahtumassa toisinpäin.

Sen takia ne ajatukset, mitä on puhuttu siitä, jotta nämä kotitaloudet pitäisi pelastaa tässä tilanteessa, jotta ei ajeta näitä ihmisiä siihen tilanteeseen, jotta nämä asunnot joutuvat pankkien haltuun. Siihen pitää jokin järjestelmä meidän kehittää, että se mahdollistaa sen, jotta ei ainakaan tämän laman varjolla sitä tehdä, vaan se on sitten jonkin muun syyn ansiosta eli ei haluakaan hoitaa niitä velvoitteitaan. Eli on tehtävä joku semmoinen järjestelmä, jotta nyt pitää pankeilla olla pitkämielisyyttä ja anteeksiantoa, jotta jos ei pysty maksamaan, niin jatketaan vaikka sitä laina-aikaa.

Sitten ihan isompaan juttuun. Kun meillä on takaus tulossa, 50 miljardia, tänne käsittelyyn, niin sitä taustaa vasten kun miettii, mitä muualla maailmassa on tapahtunut, muissa valtioissa, niin lähes kaikissa valtioissa nyt näitä pankkeja lähdetään pelastamaan. Sehän tarkoittaa sitä, jotta kun tämä matalasuhdanne on ohi, niin sen jälkeen kyllä, kun näitä kuitenkin realisoituu — toivon mukaan Suomessa ei tätä tarvitse käyttää, mutta epäilen, jotta sitä käytetään — sen jälkeen jos Suomessakin tämä 50 miljardia realisoituu, niin meidän velkammehan kaksinkertaistuu. Eiköhän siinä ne pelimiehet ole päällimmäisinä, jotka ovat korttinsa pelanneet siten, jotta sinne on rahaa kertynyt ja kasautunut. He ovat varmaan mielissään siinä vaiheessa, kun saavat tällaisia hyviä lainanottajia, jotka ovat hyviä sijoituksia näille, ja veronmaksajat maksavat. Nekin rahat ovat sitten pois sosiaaliturvasta ja teistä ja infrasta, kaikista näistä yhteiskunnan asioista, jotka olisivat hyvin tarpeellisia kyllä tavalliselle ihmiselle, mutta ilmeisesti siellä ei paljon vastuuta tunneta.

Sen takia minusta meidän pitäisi havaita se, jotta tämä valvonta pitäisi kyllä saada sillä tavalla tehtyä, että nämä aistittaisiin paremmin, ennakoitaisiin paremmin ja ihan maailmanlaajuisesti. Mutta tiedän, jotta siinähän ovat vastassa tietysti tämmöiset isot, rikkaat, kyltymätön ahneus olemassa, ja sitten on meidän sosiaaliset ajatuksemme, ja näköjään tämmöinen inhimillinen ja sosiaalinen ajattelu tässä aina jää häviölle. Mutta yhä edelleen minun onko se sitten unelma, utopia, kun meillä demareissa voidaan unelmoidakin, on yhä edelleen se, että meidät pitää saada sillä tavalla kuriin, jotta yhteiskunnat, demokratiat, voisivat hallita myös niitä rahavaroja, leikata siivuja sieltä pois, koska muutenhan tämä menee katastrofiksi, pääomat keskittyvät vähän isompiin pumpseihin ja tavallinen kansa joutuu kitumaan ja kärsimään siinä. Se tekee vain niille orjatyötä.

Kun ed. Uusipaavalniemi on esittänyt tämän vastalauseen, niin täällä on tosi hyvä ponsi. Jos olisin käyttämässä puheenvuoroa hänen puheenvuoronsa jälkeen, niin minä kannattaisin tätä. Mutta nyt kun tämä kannatus on vähän etukäteen, niin ei siihen pysty, mutta olen samaa mieltä.

Markku Uusipaavalniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen pankkivaltuuston kertomuksesta laadittuun mietintöön jättänyt vastalauseen, joka täytyy nyt tietenkin esittää, kun sitä on etukäteen hieman varovaisesti jo kannatettukin. Mutta useaan kertaan olen täällä näitä samoja asioita puhunut, joten koetetaan mennä lyhyen kaavan kautta. Pääasia koko aiheessahan on, että semmoinen luottoekspansio, joka on kasvanut euroalueellakin hirvittävää tahtia, yksinkertaisesti ei voi jatkua pitkään. Mitä pitempään jatkuu, sitä lujempaa tullaan alas, ja nyt mentiin todella pitkälle globaalisti.

Vastalauseessani olen viitannut vuonna 2007 sanomaani: "Euroalueen bruttokansantuote oli vuonna 2006 noin 8 400 miljardia euroa. Uutta velkaa on otettu kiihtyvällä tahdilla, vuosivauhdin ollessa viimeaikoina jo yli 1 000 miljardia euroa." Pahimmilleenhan tämä pääsi loppuvaiheessa niin, että viime kesänä vuositahti olikin jo 2 000 miljardia ennen väistämätöntä romahdusta. Siihen kun otetaan lisäksi tosiaankin nämä jenkeistä tulleet lisälaskut, jotka saatiin siis työnnettyä osittain Eurooppaan ja muualle maailmaan, niin soppa on vähintäänkin valmis.

Olen toivonut tässä koko ajan, että hallituksella olisi joku salainen suunnitelma, jota se toteuttaa minun siitä tietämättä, ja hallitus hoitaisi asian parhain päin. Valitettavasti nyt usko alkaa viimeistään loppua, kun näemme, kuinka eläkevarat ovat sulaneet jo kymmenkunta miljardia, joten aika kiero suunnitelma siellä saa taustalla olla, jotta se saadaan positiivisen puolelle vielä kääntymään. Toki hallitus ei näitä eläkerahastoja suoranaisesti hallinnoi, mutta välillisesti vaikutusmahdollisuudet varmasti varsin suuret ovat. Meillähän on nyt käsittelyssä talousvaliokunnassa parhaillaan vakavaraisuuden keplotteleminen takaisin hyvälle tasolle, eli lakimuutoksien kautta eläkerahastot laitetaan taas vakavaraisen tittelin alle.

Tällä hetkellä, arvoisa puhemies, hallitus työntää meille finanssialaa koskevia lakiesityksiä nopeammin kuin keskitehoinen kopiokone pystyy paperia ulos suoltamaan. Valitettavasti meidän täytyisi myöskin samalla tahdilla niitä käsitellä ulos. Eli Ranska pääasiassa ilmeisesti hirveällä kiireellä näitä kaikkia asioita yrittää runnoa läpi. En tiedä, ketkä siellä taustalla vaikuttavat, mutta varsin mielenkiintoisia ovat useat direktiivit ja muut, mitä meille tungetaan.

Talletussuojan korotus, joka meille on myös tullut, antaa mielenkiintoisen numeroleikin meille, jos ajatellaan, että talletussuoja on ollut 25 000 euroa ja hallitus on ajamassa nyt 50 000 euron rajaan sitä. Toisessa esityksessä hallitus mainitsee, että 100 000 euroa olisi jo liikaa, mutta 50 000 euroa olisi kuluttajansuojaa. Hallitus on vetänyt siis siinä esityksessään kuluttajansuojan rajaksi 50 000 euroa ja sijoittajansuojan rajaksi 100 000 euroa.

Mietitäänpä hieman niitä lukuja, mitä näistä Talletussuojarahaston asioista voidaan saada selville. Suomessa on 92 laitosta, jonne voit rahaa laittaa. Se tarkoittaa sitä, että kun 25 000 laitat jokaiseen, sinulla on talletussuojan piikissä 2 miljoonaa euroa. Tätä hallitus haluaa korottaa tuplaten eli kuluttajansuojaksi halutaan laittaa 4 miljoonaa euroa. Tämä on vissiin aika kaukana normaalikuluttajan arkipäivästä. Tämän 4 miljoonan yli menevä osuus alkaa sitten olla sijoitustoimintaa. Mielenkiintoisia lukuja, mutta kaikkihan ollaan työntämässä luottamuspulan häivyttämiseksi rahoitusalalta.

Ehkä olisi syytä kuitenkin hallituksessakin miettiä, kannattaako luottaa sellaisen järjestelmän semmoisiin toimijoihin, jotka ovat koko sopan aikaan saaneet. Vakuudeton 50 miljardin pankeille annettava takaus kuulostaa tässä tilanteessa vähintäänkin epäkelvolta ratkaisulta. Samassa yhteydessä meille eri papereilla eri aiheiden parissa työnnetään päätettäväksi asioita, joissa EU:lle siirretään päätösvalta näitä talletussuojia koskevissa asioissa. Valitettavasti nämä eivät mediassa saa yhtään palstamillimetrejä, ja voidaan jälkikäteen todeta, mitä sitten tulikaan tehtyä.

Eriäviä mielipiteitä olen muutaman tässä kirjoittanutkin jo näihin talousvaliokunnasta ulos lähteneisiin, valtiovarainvaliokunnalle meneviin papereihin, jotka tänne suureen saliinkin saapuvat jo todennäköisesti ensi viikolla. Siinä ehkä on kiteytetty muutama perusajatus, joten voin sen täältä suoraan luntata:

"Julkisuudessa pääasiassa mediahuomiota saava diagnoosi talouskriisistä on mielestäni virheellinen ja komission ajamat lääkkeet tilanteen hoitamiseksi siten väärät. Kyse rahamarkkinoiden kriisissä ei ole niinkään luottamuspulasta, vaan sääntelyn puuttumisen mahdollistamasta globaalista ja laajamittaisesta luottoekspansiosta sekä sen väistämättömästä hidastumisesta matemaattisten rajojen tullessa vastaan. Tilanteen jo ollessa liian pitkällä ja talousjärjestelmän täydellisessä kaaoksessa velkojen ja varallisuuden epätasaisen jakauman johdosta on Suomen valtion turha enää mennä vakuudettomia takauksia myöntämään. Oikea reitti olisi vakavaraisuutensa menettävän pankin liiketoiminnan haltuunotto ja tarkkaan harkittujen tukitoimien käyttö sen jälkeen."

Toivottavasti täällä isossa salissa saamme vielä hieman hidastettua tätä tahtia, jota EU ajaa ja samalla Suomen hallitus myöskin.

Mutta todellakin takaisin hieman kiinteämmin tähän pankkivaltuuston kertomukseen. Euroalueella vuosista 2002—2003 alkaen on tämä luottoekspansio jo lähtenyt liikkeelle ja se olisi noissa lukemissa, joita jo vuonna 2006 oli näkyvillä, pitänyt havaita Suomessa niin Ratassa kuin Suomen Pankissakin sekä myöskin tuoda tänne eduskunnan tietoisuuteen laajempaan keskusteluun. Väistämätön suuri, vakava taantuma, lama, joka meillä on edessä, olisi pitänyt saattaa tiedoksi ja käsittelyyn oikeita toimenpiteitä hakien. Jälleen kerran joudun toivottamaan kaikille kansanedustajille voimia tässä jo päällä olevassa talouskriisissä.

__________

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.

__________

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Uusipaavalniemi käytti hyvän puheenvuoron, mutta ei puuttunut tuohon omaan esitykseensä, joka oli mietinnössä, sen loppupäässä. Toteaisin kansanedustajana sen, että kun mekin olemme käyneet Suomen Pankissa kuulemassa tilanteesta vuonna 2007 ja myös 2008 alkupuolella, niin sieltä saatu tieto oli se, että suomalaisilla ei ole mitään hätää, Suomella ei ole mitään hätää. Ainakin tässä vaiheessa olisi varmasti hyvä huomata, että nenä on hiukan kipeä. Siitä on pikkasen vedetty. Tässä mielessä kyllä ed. Uusipaavalniemen lausumaehdotus on mielestäni paikallaan ja se lisäys sinänsä olisi erittäin kannatettava. Kysynkin ed. Uusipaavalniemeltä, onko hän ikään kuin sen jättänyt jäljemmän mahdollisen puheenvuoron varaan, että hän sen esittää.

Puhemies! Tosiaankin köyhät tulevat Suomessa tämän laman ensiksi ja syvimmin kokemaan. Julkinen talous oli hyvässä kunnossa, niin kuin ministeri Häkämies eilen eräässä tilaisuudessa totesi. Ei ole enää. Ja edelleenkin voimme yhdessä todeta, että Suomen tilanne on todellakin sellainen, että meidän pitäisi nyt julkisen talouden keinoin varmistaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten selviytyminen talouden ongelmista. Näin ollen tähän lopuksi vielä innostaisin ed. Uusipaavalniemeä tekemään tuon esityksensä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat, yleisö! Edellisellä kyselytunnilla ei välttämättä taas päästy asiaan, mutta kuitenkin päästiin sillä lailla, että hallitus vastaili siihen sävyyn, että kaikkeen on varauduttu ja ennakkoon elvytetty jnp. Ihmettelen kyllä suomalaisen median uskomatonta kykenemättömyyttä ja sinisilmäisyyttä tai puolueellisuutta tässä asiassa, koska jokaisen on ollut pakko tässä viime aikoina havaita se, että hallitus todellakaan ei ole tehnyt mitään muuta kuin vaihtanut kieltä, vaihtanut sanoja, ja nimittää niitä jo tehtyjä asioita, mitä oli aikaisemmin päätetty, nyt elvytykseksi.

Toisaalta se, mitä sitten on näille pankeille annettu, sehän oli mitä siellä EU:ssa sitten näitä pankkitukia oli pakko antaa, ja olihan meidänkin hallituksemme, totta kai, siihen mukaan lähdettävä. Mutta kerta kaikkiaan tämä on hieno juttu tämä ed. Uusipaavalniemen vastalause tässä. Täällä ilmenevät sanat, mitä löytyy: kasvaa, paisua, infloitua, kupla. Kaikki kuvastaa juuri sitä, että ei ole ollut meidän EU:llamme selkeitä rajoituksia. Joku säätelyn puuttuminen tässä Euroopassa, maailmassa, on sen kaltainen poliittinen päättämättömyys tai se on poliittisesti estetty, joka meidän on pakko saada aikaan, eli sitä siis ei ole ollut. Eli haluan sanoa, että tämä on poliittinen asia, ilman muuta, aivan kuin silloin edellinen lama oli kaamea, ja uskon, että tästä tulee vähän se, mitä harmageddonmaista joskus jotkut ovat ennustelleet. Väitän, että täältä taustalta löytyy poliittiset motiivit kuitenkin.

En väitä, että rivikansanedustajat hallituspuolueissa ymmärtäisivät välttämättä ollenkaan, mihin on menty, mutta jotenkin näitten puolueitten taustavoimat, ja toki siis ainakin vihreässä ideologiassa on sen kaltainen näkemys, että kun ajetaan, ainakin joillakin, en nyt työministeriin välttämättä usko tässä asiassa, mutta ainakin joillakin on sen kaltainen näkemys, että kun oikein saadaan vähän niin kuin Helsingin kaupunki täysin tukkoon, liikenne estetään kokonaan, niin sitten jotkut yksinkertaisesti äänestävät vielä sitä puoluetta, joka muka meidät voisi pelastaa tästä näin, vaikkeivät tiedä, että tämä puolue on justiin päätöksillään aiheuttanut sen, ettei enää mikään toimi. Tässä tavallaan oikein suuri raha ja sitten tämmöinen katastrofipuolue pahimmillaan ovat yhtyneet hallituksellisissa päätöksissään minun mielestäni poliittiseen ratkaisuun. Toki jotkut näkevät ehkä tässä jopa illuminaation ja näitä EU:n Harmageddon-visioita, että sieltä takaa löytyy joitain salaseuroja ja vapaamuurareita, todella suurta rahaa tekemässä todellisen vallankaappauksen sitten EU:n sisällä.

Mutta itse tähän vastalauseeseen vielä sen verran, että täällä sanotaan kauniisti, ja myös siis tähän, mikä tämä nyt on, talousvaliokunnan mietintö eduskunnan pankkivaltuuston kertomuksesta, että meidän olisi pitänyt nähdä nämä asiat etukäteen tai Ratan. Kun täällä sanotaan, että Rata on hoitanut tehtävänsä hyvin ja Suomen Pankki on hoitanut tehtävänsä kertomusvuoden aikana hyvin, niin tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä niin minä kuin ed. Uusipaavalniemikin tiedämme hyvin, että kun meillä oli tänään ja eilen iso tietoyhteiskunta-akatemia siellä, niin taas palattiin samaan asiaan, että tulevaisuusvaliokunnalla ei tee mitään, koska politiikka ei välitä tietää tulevaisuudesta oikeita asioita, vaan kun hallitus tekee neljäksi vuodeksi poliittiset ratkaisunsa, niin se vaan punnertaa näitten puolueitten intressien mukaan, vaikka mikä tilanne tulisi, eteenpäin, ellei ihan katastrofia tule. Eli ei tulevaisuusvaliokunnasta eikä meidän visioinnistamme välitetä yksinkertaisesti mitään, koska tämä on politiikkaa. Tämä hallitus haluaa ajaa tätä politiikkaa, ja jotkut ymmärtämättömät rivikansanedustajat eivät ymmärrä sitä valtavaa voimaa, mikä tämän kaltaisella hallituksella tämän kaltaisissa rahastustilanteissa on olemassa.

Tämä kuulostaa ehkä aika rajulta mustavalkoistamiselta, mutta vaikea on muuten ymmärtää sitä logiikkaa, että tämä hallitus ei toimi. Niin kuin kykypuolue kokoomus, jopa ministeri Pekkarisen suusta on tullut aamutelevisioita myöten julki, että suurin asioitten vastustaja on sittenkin arvoisa valtiovarainministeri Katainen, mennään sitten mihinkä tahansa Fortumiin tai windfalliin tai jotain tämän kaltaista. Kun meidän kykypuolueemme ei pysty reagoimaan tässä tilanteessa, niin kyllähän se nyt todistaa sitä, että siinä on joku asia takana, minkä takia toimitaan näin. Kyse on politiikasta.

Sen takia opposition, median ja Suomen kansalaisista ja Suomen todellisesta tulevaisuudesta välittävien ihmisten on tämän kaltaisessa tilanteessa tuotava itsensä esiin, päästävä julkisuuteen ja otettava tämä asia niin vakavasti kuin ikinä voi. Sen takia hallituspuolueen edustajalta, ed. Uusipaavalniemeltä, tämä on erittäin rohkea ja rohkaiseva teko. Yhdyn tähän tietysti vähän löysään loppuehdotukseen, mutta kuitenkin yhdyn siihen ihan täydestä sydämestäni ja uskon, että koko se ryhmä, jota edustan, yhtyy tähän.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että ahneus on jälleen päässyt yllättämään rahamarkkinoilla. Valtio ja veronmaksajat pannaan jälleen seinää vasten eli maksajiksi, niin kuin tehtiin aikoinaan Esko Ahon porvarihallituksen aikana.

Ennakointi tähän vakavaan kriisiin on ollut heikkoa. Siinä mielessä ed. Uusipaavalniemen esitys ponneksi on minusta ihan oikea ja paikallaan. Meillehän on vakuutettu tässä syksyn mittaan, että ei tämä talouslama vaikuta Suomeen. Näin sanottiin aluksi, sitten sanottiin, että meille voi tulla pieni taantuma, nyt puhutaan jo vähän isommasta taantumasta, ja minä vain pelkään, että kohta sanotaan, että meillä on lama. Eli kuljetaan niitä 1990-luvun polkuja. Vähintä, mitä eduskunta tässä voi tehdä, on tämän tyyppisen lausuman esittäminen. Toivonkin, että ed. Uusipaavalniemi tekee selkeän esityksen. Uskon, että tästä salista ainakin tänä iltana näyttäisi löytyvän kannatusta ja todennäköisesti myöhemminkin.

Eräs asia, arvoisa puhemies, joka täällä on tullut myös keskusteluissa esille, on nämä eläkerahastot. Herää kyllä vängälläkin kysymys, kuinka paljon eläkerahastoista on sulanut keinottelijoitten käsiin. Tämä eläkerahoituslaitosten sijoittelu ei välttämättä ole kaikilta osin ollut turvallista, ja siinä mielessä, kun puhumme rahoituskriisistä, meidän pitää puhua samanaikaisesti myös tästä kriisistä, joka voi tulla eläkkeille.

Arvoisa puhemies! On aivan selvä, että jos valtio hakee nyt 50 miljardin euron takauksia eduskunnalta, niin silloin on jotakin pielessä. Silloin nousee kysymys myös näistä eläkerahastoista aika voimakkaasti esille. On selvä, että jos näitä eläkerahastoja ei enää siinä määrin ole, tai ne menetetään, on vakavasta asiasta kysymys.

Arvoisa puhemies! Tähän varsinaiseen asiaan: Jään odottelemaan ed. Uusipaavalniemen esitystä, koska on paikallaan, että hän tekee tämän esityksen, koska on tähän asiaan jo paneutunut valiokunnassa.

Markku Uusipaavalniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Koska olen enemmän matemaatikko kuin byrokraatikko, niin sanoin sanani huonosti. Eli tehdään se nyt.

Ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, jonka olen vastalauseessani esittänyt. Luen sen vielä tähän päälle: "- - että eduskunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, ettei nyt vallitsevaa kansainvälistä talouskriisiä ole pystytty jo vuonna 2007 ennakoimaan, että eduskunta edellyttää Suomen Pankkia, Rahoitustarkastusta ja eduskunnan pankkivaltuustoa ryhtymään pikaisesti toimeen kansainvälisen ja kotimaisen talouden ennustamisen kehittämiseksi, ja että tämä kannanotto lähetetään eduskunnan pankkivaltuustolle."

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Jatkan sitä yhteistyötä, jota me harjoitimme ed. Uusipaavalniemen kanssa jo Kaupthing-pankkiasiassa. Silloinkin kannatin hänen esitystään ja kannatan saman tien nyt ed. Uusipaavalniemen lausumaesitystä, jonka hän äsken luki.

Tässä Kaupthing-pankkiasiassahan meillä tämä hylkäysesitys koski nimenomaan sitä, että koska esitykseen oli sisällytetty myöskin ylikorkeitten korkojen osuus — jonka aina pitäisi kyllä kulkea käsi kädessä muuta korkeamman riskin kanssa — ja kun siihen väliin tuli sitten valtio kolmen pankin tukena, niin se asetelma on aina epäterve. Mehän päätämme jatkossa paljon isommista asioista. Siellä on odottamassa 50 miljardin euron tukipaketin käsittely hallituksen esityksenä. Siitäkään ei ole vielä mitään varmuutta, minkälaisia ehtoja tuolle tuelle laitetaan.

Se nyt on aivan selvä asia, että valvonta ja seuranta rahoitusjärjestelmien ja pankkien osalta on pahasti pettänyt. Siinä mielessä tämä ed. Uusipaavalniemen esitys on hyvin perusteltu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Uusipaavalniemen ehdotusta eduskunnan hyväksyttäväksi kannanotoksi ja totean, että siinä yksiselitteisesti todetaan se, että vuonna 2007 ei nyt vallitsevaa kansainvälistä talouskriisiä pystytty ennakoimaan. Näin ollen tämä on vakava paikka todellakin kansanedustuslaitoksen näkökulmasta. Meillä ei ole ollut käytössä sellaisia toimijoita, jotka olisivat osanneet, halunneet tukea tiedon välittämistä tästä kansainvälisestä tapahtumasta.

Meillä on täällä paikalla työministeri Cronberg, mikä on hieno asia. Totean, että työvoimapolitiikan näkökulmasta vielä muutama kuukausi sitten todettiin lähinnä työvoimapula ja muutama viikko sitten ehkä, ministeri Cronberg voi itse tätä täsmentää, työministeriön puolelta todettiin, että työvoimatilanne on Suomessa sellainen, että se joustaa eikä työttömyys lisäänny, vaan tapahtuu joustoja, siirrytään opiskelemaan taikka muuten siirrytään pois työvoimasta. Näin työttömyys ei lisääntyisi. Kuitenkin tällä hetkellä me tiedämme, että meillä on aidosti toistakymmentätuhatta uutta työtöntä tullut hyvin lyhyessä ajassa. Toivoisin, että myös tämä työvoimakysymys pystyttäisiin paremmin ennakoimaan.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt kun selkeästi esitettiin tämä asia, niin minäkin kannatan kyllä tätä kyseistä vastalausetta ja tämän ehdotuksen muotoa virallisesti, mutta onneksi otin tämän tässä kuitenkin ed. Tiusasen jälkeen. Täällä nimittäin vierustoverini tulevaisuusvaliokunnasta, ed. Uusipaavalniemi, on kirjoittanut, että ed. Uusipaavalniemen vastalause hallituksen esityksen, HE 80:n, yhteydessä 7.12.2007 kiteyttää lyhykäisyydessään perusasian, joka olisi pitänyt muun muassa Rahoitustarkastuksen, Suomen Pankin, valtioneuvoston ja valtiovarainministeriön ymmärtää sekä toimissaan huomioon ottaa.

Ehkä me siellä tulevaisuusvaliokunnassa emme ole mitään rutinoituneita kansanedustajia tai leipääntyneitä pankinjohtajia. Me kyllä tiesimme ja puhuimme ja näimme, mihin tämä on menossa, ja kyllä varmasti on ollut korkeammallakin taholla ihmisiä, jotka ovat tienneet, mihin tämä on menossa. Jos oppositiossa ei ole sitä huomattu, niin sitten kehotan olemaan vähän mukana tässä nopeammaksi muuttuneessa maailmassa, enemmän siinä, mitä tosiaan ihan oikeasti tapahtuu.

Vielä kerran, tämä asia on tiedetty, todellakin tiedetty, ja tämä on päästetty poliittisista syistä etenemään näin pitkälle, että sen ovat rivikansanedustajat ja muutkin vastaavat tahot, jopa media, huomanneet. Se lisäyksenä tähän äskeiseen, mutta kannatetaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Lahtela puuttui tähän talousvaliokunnan mietinnön lauseeseen, joka kuuluu näin: "Suomalaispankkien sijoitukset arvopaperistettuihin lainapaketteihin (subprime) ovat pieniä ja vastuut kaatuneissa pankeissa ovat vähäisiä." Tähän lauseeseen kyllä täytyy sanoa, että saimme talousvaliokunnassa aika vahvat vakuudet, että näin on. Amerikkalaisissa paketeissa ei suomalaisten vastuita juurikaan ole. Ne ovat vähäisiä.

Mitä tulee tässä hieman aikaisemmin sanottuun, että "pankit ovat panostaneet riskienhallintaan, joka on osaltaan vaikuttanut siihen, että luottotappiot ovat toistaiseksi pysyneet alhaisina", niin tässä on paino kyllä tässä "toistaiseksi pysyneet alhaisina". Näin ollen annan pienen selvityksen siihen, mitä ed. Lahtela peräänkuulutti puheenvuorossaan, eli näin on, mutta tämä ei poista sitä tilannetta, että pankkien valvonta meillä ja EU:ssa ja Euroopan keskuspankin tasolla on ollut ala-arvoisella tasolla ja varautuminen näihin nyt päällä oleviin ongelmiin on ollut liian heikkoa. Siksi ed. Uusipaavalniemen esille nostama näkökulma on todella arvokas ja tärkeä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Siihen, mitä ed. Pertti Virtanen totesi, niin tiedossa tuollaisella käsityksen tasolla varmasti kansalaisilla myös Suomessa vuonna 2007 on ollut kansainvälinen talouskriisi ja ne tiedot, mitä Yhdysvalloista tuli subprime-lainoista jne. Mutta se, että me saimme Suomen Pankilta aivan toisen tyyppistä informaatiota koskien Eurooppaa ja Suomea, että se ei todella tule vaikuttamaan tänne ja se ei vaikuta suomalaisiin, siis suomalaisilla ei ole mitään hätää, on se ongelma. Ed. Uusipaavalniemi toteaa omassa ehdotuksessaan, että nimenomaan kiinnittäisimme vakavaa huomiota siihen, ettei talouskriisiä ole pystytty ennakoimaan, siis toisin sanoen meidän nämä ed. Pertti Virtasen mainitsemat korkeammat tahot eivät ole tätä pystyneet ennakoimaan.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Virtanen on ihan oikeassa siinä, että varmasti joissakin piireissä on tiedetty, mihinkä tämmöinen sokea ja täysin säätelemätön markkinatalous johtaa. Mutta täytyy huomioida myöskin se, että tästä tilanteestahan ovat myös jotkut tahot hyötyneet, ja ei ole varmaan ollut heidän asiansa, jotka ovat hyötyneet, lähteä kertomaan siitä kovin paljon tavallisille ihmisille ainakaan. Eräs ryhmä, joka tästä ainakin on hyötynyt, on johtajat ja omistajat, jotka ovat saaneet kyllä aivan ylisuuria palkkioita ja tuottoja toiminnasta, johonka eivät ole itse juuri millään tavalla muuten vaikuttaneet kuin siten, että ovat tietyllä lailla keinotelleet näitten rahojen kanssa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Kankaanniemelle siitä, että teidän sanomassanne ei käynyt esille numeroita. Nimittäin minä en ymmärrä sitä, minä ymmärrän vaan numeroita, ja täällä sanallisesti sanotaan, jotta vastuut kaatuneissa pankeissa ovat vähäisiä.

Minä tein kirjallisen kysymyksen näistä subprime-luotoista, miten paljon henkivakuutusyhtiöt ovat näille laittaneet rahaa tai vahinkovakuutus- ja eläkevakuutusyhtiöt, ja ne ovat siellä ihan minimaaliset. Siellä on 60 miljoonaa, se on kuulemma hyvin pieni summa. Mutta kun tässä Suomen Pankin mittakaavassa sanotaan, jotta ne ovat vähäisiä, niin se voi olla satoja miljoonia, se voi olla miljardeja siinä koko potissa, Suomen kansantalouden mittakaavassa se voi olla. Onko 50 miljardia vähäinen? Minä haluaisin, että eduskunta voisi kertoa, jotta tässä on menetetty nyt 30 miljardia esimerkiksi. Minusta se olisi selkeä, minä tietäisin, paljonko se on. (Ed. Kankaanniemi: Se ei ole vähäinen!) — Ed. Kankaanniemi, jos teille kerrottiin siellä joitain lukuja, niin se minusta olisi tärkeämpi eikä kuvata joillakin sanoilla. Kun tässä peitetään joku asia jonkun sanan taakse, niin se voi olla ihan mitä vaan.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Vielä sen verran tänne vasemmalle siivelle, että olen täysin samaa mieltä. Tästä olen kerrankin omasta mielestäni harvinaisen selväsanaisestikin yrittänyt puhua. Ed. Tiusaselta pyydän tietysti anteeksi, jos näin pahasti on hämätty tai ei ole tiedetty, ja siinä mielessä taas kerran hyväksyn tämän ed. Uusipaavalniemen näkemyksen, koska sormet osoittavat juuri sinne, että eduskunta edellyttää Suomen Pankkia, Rahoitustarkastusta ja eduskunnan pankkivaltuustoa. Tietysti me voimme täällä nyt kaikki kysyä sen perään, kuinka nämä muut valitaan, että onko tämä ollut pelkkää poliittista hallituspeliä justiin siellä, että siellä on sen kaltaisia tyyppejä, jotka ovat hämänneet, tai sitten on valittu joihinkin valiokuntiin ja lautakuntiin sen kaltaisia tyyppejä, jotka eivät ihan ymmärrä, missä mennään justiin, koska tässä on tämä ketunhäntä kainalossa ollut kauankin. Jopa karmeimmillaan, arvoisa puhemies, ehkä joku on ottanut mallia siitä, kuinka viime lamalla rahastettiin. Sen takia toivottavasti EU auttaa meitä tässä, ettei tätä ole opittu EU:n herroilta ja vielä kovemmilta tyypeiltä, koska sitten meitä odottaa ehkä se legendaarinen harmageddon.

Keskustelu päättyi.