Täysistunnon pöytäkirja 110/2008 vp

PTK 110/2008 vp

110. TORSTAINA 20. MARRASKUUTA 2008 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

Kaltoin kohdeltujen lasten oikeudet

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Lapsen oikeuksien päivänä on mahdollista nostaa esille monia asioita. Suomalaisessa yhteiskunnassa on joukko lapsia, joiden arjessa ei ole juuri mitään, minkä voisi sanoa tukevan ja täyttävän hyvän lapsuuden kriteereitä.

Perheissä ja yhteiskunnassa kiusatut, pahoinpidellyt, seksuaalisesti hyväksikäytetyt, heitteille jätetyt tai muutoin kaltoin kohdellut lapset ovat niitä, joiden hätään on ensimmäisenä puututtava, ja nämä lapset eivät voi jäädä odottamaan 20 vuoden projektia.

Olen hämmästyneenä joutunut toteamaan, että Suomesta puuttuu eikä löydy kokonaisvaltaista tietoa, joka kertoisi edellä kuvatulla tavoin kohdeltujen lasten määrästä tai niistä asioista, joita he joutuvat kohtaamaan. Erityisesti ei löydy tietoa vauvojen pahoinpitelyistä. Ministeri Brax:

Millä tavalla oikeusministeri aikoo toimia, jotta myös tutkimuksen kautta nämä lapset saisivat oikeutta tässä yhteiskunnassa?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Hyvä kysymys erityisesti näin lapsen oikeuksien päivänä. Hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittisessa ohjelmassa ministerityöryhmässä oikeusministeri on saanut jo läpi sen, että hallitus yhdessä sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön rahoituksella saa lapsirikosuhritutkimusasiat kuntoon, eli ne on jo linjattu ja päätetty. Kun lapsirikosuhritutkimus on jo päätetty tehdä, niin saadaan tietoa myös tästä kaikkein järkyttävimmästä, muun muassa vauvoihin kohdistuvasta väkivallasta silloin, kun rikos saadaan selville.

Sitten on erikseen sosiaali- ja terveyshuollon koulutuksen asia muun muassa kouluttaa terveydenhuollon ihmisiä tunnistamaan niitä tietoja. Lapsirikosuhritutkimuksessakin yksi perusmetodi on piilorikostutkimus eli jonkun pitää kertoa, ja kaikissa tilanteissa lapsi ei tietenkään näe vaan ne ulkopuoliset aikuiset, ja siinä on sitten koulutusta käynnissä paljon tämän tunnistamisen osalta.

Vielä kolmanneksi tässä tärkeässä kysymyksessä: avainsyyttäjäjärjestelmää on vahvistettu ja vahvistetaan koko ajan nimenomaan tunnistamaan lapsiin kohdistuvat rikokset, niin että entistä useammin sitten rikolliset todellakin joutuvat käräjille ja tulevat kunnolla syytetyiksi.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Lisäkysymykseni liittyykin osittain ministerin vastaukseen, koska lapsiin kohdistuvien rikosten tutkiminen ja oikeuskäsittely vaativat erityisosaamista erityisesti siitä syystä, että ne lähtisivät lapsen näkökulmasta ja lapsen oikeuksista käsin.

Millä tavalla ministeriö on oikeastaan huolehtinut siitä, että ne juristit, jotka käsittelevät lapsiin kohdistuvia oikeustapauksia, olisivat ammattitaitoisia? Olisiko sitten niin, että jatkossa täytyisi etsiä erityisesti näitä juristeja, jotka keskittyisivät näihin tehtäviin, jotta voisimme olla varmempia siitä, että lapsen oikeus myös oikeudessa toteutuu?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Juuri näin, eli syyttäjien osalta avainsyyttäjäjärjestelmä jo tulikin. Meillä on tällä hetkellä korkeimman oikeuden presidentin johdolla pohdinnassa, millä sama järjestelmä saadaan tuomioistuimien tuomareihin niin, että samalla ei puututa tuomioistuinten riippumattomuuteen. Tämä työ on kanssa jo hyvin pitkällä.

Sen lisäksi vielä sitten Ruotsissa ja Norjassa toimivaa Barnahus-lastentalomallia selvitetään parhaillaan yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Meillä näillä näkymin, jos vaan oikeusministeriön rahat riittävät Kuopion uuteen käräjäoikeuteen, niin Suomeen tulee oikeusministeriön alalta ensimmäinen käräjätalo, jossa on otettu mukaan tämä Barnahus-malli, eli lapsien näkökulmasta suunnitellut erilliset tilat, jossa tilat eivät ole yksistään riittävät, vaan joissa on psykologista, psykiatrista osaamista, joissa lapsiin kohdistuvan rikollisuuden tutkintaan erikoistuneet poliisit, syyttäjät, asianajajat ja sosiaalityöntekijät tekevät tämän Ruotsin mallin mukaisesti yhteistyötä silloin, kun tutkitaan lapsiin kohdistunutta rikollisuutta, myös erittäin dramaattisia ja vaikeasti tutkittavia insesti- ja muita seksuaalirikoksia.

Annika Lapintie /vas:

Arvoisa puhemies! Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula näyttää lähettäneen ainakin kaikille kansanedustajille kirjeen tänään lapsen oikeuksien päivänä, ja hän on huolissaan aikuisten puuttuvasta läsnäolosta ja yksinäisyydestä. Kysyisinkin:

Miten hallitus ottaa tämän huomioon päätöksissään? Nythän teillä on suunnitelmissa lisätä sunnuntaiaukioloaikaa, lisätä sunnuntaityötä, viedä yrittäjävanhemmilta, kaupan työntekijävanhemmilta mahdollisuus olla lastensa kanssa sinä ainoana pyhäpäivänä, ja sen lisäksi ihan tavalliset perheet, onko se lapsen oikeutta, ja onko se lasten hyvä, että juostaan vanhempien perässä kaupassa? Eikö se aikuisuuden läsnäolo olisi tärkeämpää, lisää aikaa ja vähemmän yksinäisyyttä?

Työministeri Tarja Cronberg

Arvoisa puhemies! Voin vastata näiden kaupan aukiolokysymysten kohdalta siten, että Suomen Kaupan liitto ja Palvelualojen ammattiliitto ovat yhdessä sopineet työehtosopimuksista, ja siellä nimenomaan on katsottu tätä perheen ja työn yhteensovittamista siten, että tarkoitus on, että vapaita sunnuntaita on tarpeellinen määrä vuodessa ja samoin, että ... (Ed. Lapintie: 52 vai kuinka monta?) — En muista tarkalleen. Varmaan se, mikä tällä hetkelläkin on, toisin sanoen kuutta kuukautta vastaavat sunnuntait. — Sen lisäksi on sovittu siitä, että erityisten perhetapahtumien takia voi saada aivan erityisesti vapaata.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Lapsen oikeuksien sopimus on maailman eniten ratifioitu sopimus, ja siihen ainoastaan Yhdysvallat ja Somalia eivät ole lähteneet mukaan. Siinä on kaksi lisäpöytäkirjaa, joista Suomi on ratifioinut lasten osallisuutta aseellisiin konflikteihin koskevan lisäpöytäkirjan, mutta tämä toinen, lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskeva lisäpöytäkirja on yhä edelleen ratifioimatta. Tässähän on kyse siitä, mitenkä kansainvälistä yhteistyötä tehdään rajan ylittä-vien rikkomusten kohdalla näissä tapauksissa, ja tiedotuksesta lastensuojelutilanteissa ympäri maailman.

Onko Suomella ajatus nyt ratifioida tätä asiakirjaa?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Omalta osaltani oikeusministeriössä tehdään koordinoivaa työtä, että Suomi täyttäisi kaikki ne edellytykset, että voidaan tehdä, mutta siihen liittyy myös sosiaali- ja terveysministeriön ja monen muunkin ministeriön alalla olevia asioita.

Tämä samoin kuin allekirjoittamani Euroopan neuvoston lapsiin kohdistuvan rikollisuuden sopimus ovat työn alla, ja tarkoitus on molemmissa päästä voimakkaasti eteenpäin.

Euroopan neuvoston sopimuksessa oleellisinta on tämän niin sanotun groomingin kriminalisointi eli se, että lapsia yritetään houkutella sopimattomalla tavalla, netin kautta tai muuten, tapaamisiin tai jopa sitten seksuaalirikosten uhreiksi. Se valmistelutyö alkaa oikeusministeriössä ensi keväänä.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Lasten oikeuksiin kuuluvat myös lapsikaappausasiat. Eilen iltapäivälehdissä oli iso artikkeli jälleen tästä aiheesta. Siinä kaapattujen lasten omaiset valittelivat meidän viranomaisten toimenpiteitä ja mahdollisuuksia hoitaa näitä lapsikaappausasioita. Kysynkin:

Minkälaisia toimenpiteitä meillä ylipäätään on EU:n tasolla, että näitä kaapattuja lapsia saadaan kotimaahan, koska omaiset kokevat, että meillä ei ole vaikutusvaltaa näihin EU-maidenkaan hallituksiin ja viranomaisiin, että saataisiin ne asiat nopeasti hoidettua?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Siltä osin kuin on kysymys sellaisesta maasta, joka on liittynyt Haagin lapsikaappaussopimukseen, kuten Euroopan unionin maat kaikki ovat, meidän viranomaisten yhteistyö toimii juridisesti moitteettomasti mutta arjessa — niin kuin tunnen tapauksen, josta edustaja hyvin huolta kantaa, joka liittyy Espanjaan — se ei aina toimi yhtä paljon. Oikeusministeriön kansainvälisestä yksiköstä on ajat sitten kaikki saatu kuntoon Espanjan puolelle, mutta siellä päässä kaikki ei ole vielä toiminut, ja semmoisia toimivaltuuksia sitten mennä toiseen EU-jäsenmaahan ei tietenkään ole.

Meillä valitettavasti vielä suurempi huoli tällä hetkellä lapsikaappausasioissa on se, että niin moni maa on ulkopuolella koko Haagin sopimuksen, ja tämä koskee muun muassa Venäjää. Minä olen käynyt Venäjän oikeusministerin kanssa tästä keskusteluja henkilökohtaisestikin. On erittäin traagista ja vaikeata, että meidän lähialueillakin on maita, jotka eivät ole tämän sopimuksen osapuolia ollenkaan. Tiedän, että sisäministerit seuraavassa EU-kokouksessaan puhuvat myös tämmöisen välittömän hälytysjärjestelmän aikaansaamisesta silloin, jos huomataan, että lapsi on kaapattu, semmoisen yhteistyön rakentamisesta, että poliisit toimivat välittömästi, tieto kulkee kaikille rajoille, kaikkiin tarkastuspisteisiin, potentiaalisiin paikkoihin, millä välittömästi päästäisiin kiinni siihen tilanteeseen, (Puhemies: Minuutti kulunut!) jos huomataan, että lapsi on mahdollisesti kaapattu yli rajan.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä lapsikaappausasia nousee myös esille tänä päivänä. Se on aihe, joka vaatii varmasti toimia. Kysyisin ministeriltä:

Kaapatut Lapset -yhdistys on esittänyt kaappausuhan alla elävien lasten vapaaehtoisen rekisterin tekemistä lähinnä itärajalle. Onko sellaista suunniteltu, että perhe taikka toinen lapsen vanhemmista voisi ilmoittaa lapsensa ja itsensä tällaiseen rekisteriin ja näin voitaisiin toimia tilanteessa nopeammin? Siellä olisi selkeä merkintä rekisterissä, kun tällainen vanhempi lapsensa kanssa yrittää rajan yli päästä.

Oikeusministeri Tuija Brax

Herra puhemies! Todennäköisesti varsinainen toiminta ja se, miten suojataan tämmöisen uhan alaista lasta, kuuluu sisäministeri Holmlundin alaan, myös näitten uusien esitysten osalta. Ainakaan oikeusministerille ei ole tämmöistä vetoomusta esitetty. Mutta parhaillaan suunnitellaan muutettavaksi lähestymiskiellon käyttämistä nykyistä laajemmin näissä tilanteissa ja jopa sitä, että kaikista vaarallisimmissa tilanteissa, uhkaavimmissa tilanteissa lähestymiskieltoon otettaisiin avuksi sähköinen kontrollijärjestelmä niin, että se, joka ei saa lähestyä, määrättäisiin tuomioistuimen päätöksellä kantamaan tiettyä radiolähetintä mukanaan käytännössä niin, että järjestelmä hälyttää jo roimasti ennen kuin riskitilanne tapahtuu. Tämän kaltaista valmistelua ja pohdintaa on oikeusministeriössä. Mutta sitten se, miten poliisi pystyy käytännössä auttamaan, kuuluu sisäministerille.

Tommy Tabermann /sd:

Herra puhemies! Rakkaus ja yhteinen aika, ajan murrettu leipä, nämä kaksi sijoittuvat kärkeen, kun suomalaisilta lapsilta äskettäin kysyttiin joululahjatoiveita. Nämä kaksi olivat kärjessä. Samaan aikaan tuhansia suomalaisia koteja tällä hetkellä jäytää pelko irtisanomisten muodossa, mikä tihkuu myös lasten mieliin, ja noin 40 000 suomalaista kotia on jo pelon alla yt-neuvottelujen vuoksi. Kun tähän lisätään vielä ymmärtämättömyys, tietämättömyys, jopa välinpitämättömyys lasten tarpeista, niin paha lääke on valmis. Kysynkin:

Mihin rakenteellisiin ja välittömiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta nämä suomalaisten lasten syvimmät toiveet — läheisyys, hellyys, rakkaus, turvallisuus — vihdoinkin toteutuisivat?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tähän vastaamisessa tarvitaan varmastikin pääministerin taitoa. Tähän vastaamiseksi tarvitaan tietysti hallituksen koko ohjelmaa liittyen oikeastaan kaikkien sektoreiden toimintaan valtiolla, kunnilla, yhteisössä meillä laajemmin, eikä tähän pysty minuutissa kunnollista vastausta antamaan.

Mutta mitä tulee kysymyksen alkuosaan näistä irtisanomis- ja lomautusuhista, tämä liittyy tähän maailman, voisi sanoa, kansainväliseen taantumaan, jonka vaikutukset selvästi ulottuvat myös Suomeen. Näissä oloissa minä luulen, että lasten kannalta olisi nyt hyvin tärkeätä, että me aikuiset myös muistaisimme, että tämä on nyt harvinaisen, poikkeuksellisen voimakkaasta suhdannevaihtelusta johtuvaa, johon liittyvät nämä finanssikriisin syyt vielä, että tässä ei ole syypää se työnantaja eikä yritys eikä tehdas vaan tässä on kansainvälinen tausta tälle, mutta näistä suhdannevaihteluista me suomalaiset selviämme. Näitä tulee aina aika ajoin. Se merkitsee joillekin valitettavasti myös lomautusta tai työttömyyttä, mutta kyllä me suomalaiset näistä selviämme, ja seuraavassa nousussa nämä työpaikat otetaan takaisin. (Ed. Jaakonsaari: Aika hyvin luvattu!)

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! On harmillista, että lapsen oikeuksista puhuttaessa sekä opetus- että sosiaali- ja terveysministeri eivät ole läsnä. Mutta te, ministeri Brax, otitte esiin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tutkimusta koskevan lain, joka on meillä käsittelyssä eduskunnassa ja joka vaikuttaa ihan hyvältä lailta sinänsä, mutta ongelmana on se, että resurssit ovat niin vähäiset, että tutkintaan pääseminen tällä hetkellä näissä tapauksissa saattaa kestää kuukausia, jopa vuoden, mikä on aivan käsittämättömän pitkä aika, kun ajatellaan lapseen kohdistuvaa seksuaalirikosta.

Sitten toinen asia on, että tämä laki ei koske lapsiin kohdistuvia väkivaltarikoksia, joihin olisi hyvin luontevaa myös sitä laajentaa. Tuo lastentalomalli, minkä mainitsitte, on Suomessa vasta idea-asteella, kun muissa Pohjoismaissa on päästy paljon pidemmälle. Tavallaan nyt joudutaan vähän takaperin menemään tähän sisään. Mutta kysyn tästä resurssikysymyksestä:

Onko siihen tulossa lisää resursseja?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Tässä on tosiaankin, jos on kysymys poliisien resursseista, kysymys ministeri Holmlundin alaisista resursseista ja sitten sosiaali- ja terveyspuolen resursseista. Eduskunnassa oleva laki on tehty yhteistyössä ministeri Risikon kanssa, mutta resursointi on ministeri Risikon puolella. Kun valtio nyt ottaa suuremman roolin tässä tutkimuksessa, niin kyllä siihen rahoitusta on nyt osoitettu. Mutta aivan oikeassa kysyjä on siinä, että tarve on vielä suurempaan rahoitukseen. Tämä pohjoismainen lapsitalomalli on itse asiassa toistaiseksi vain Norjassa ja Ruotsissa, ei vielä Tanskassa. Olin viime kesänä tutustumassa näihin Ruotsin eri versioihin, ja niissä hyvin oleellista, millä tämä rahoituskysymys on ratkaistu, on se, että niissä ovat voimakkaasti myös kunnat mukana eli lastensuojelun ja sosiaalitoimen osuus tässä koko prosessissa myös silloin, kun tutkitaan rikoksia Ruotsissa. Suurempia resurssiongelmia on onnistuttu sitä kautta ratkaisemaan. Tämä on nyt se tie, mitä me ministeri Risikon kanssa tässä lapsitaloasiassa yritämme edetä.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että ministereitä on poissa, mutta toivottavasti valtiovarainministeri vastaa seuraavaan kysymykseen. Lasten mielenterveysongelmat ja käyttäytymishäiriöt ovat lisääntyneet hälyttävästi. Perheiden pahoinvointi on johtanut peräti 16 000 lapsen huostaanottoon. Tästä on laskettu aiheutuvan jopa 600 miljoonan euron kustannukset. Tilanne on myös perheen ja lapsen kannalta inhimillisesti erittäin hankala. Ongelmien edetessä liian pitkälle ei enää pienin keinoin selvitä ja toimenpiteiden vaikuttavuuskin saattaa kärsiä. Onkin valitettavaa, että raskaat toimet, joiden pitäisi olla viimesijaisia, ovat itse asiassa monesti niitä ainoita toimia, joita lapsen ja hänen perheensä auttamiseksi tehdään. Pieniä taloudellisia rippusia lukuun ottamatta nytkään hallitus ei panosta lasten ja perheiden palveluihin vaan ottaa painopisteekseen veronalennuksen lainarahalla. Kysynkin:

Koska hallitus herää perheiden ongelmille ja alkaa panostaa riittävästi palveluiden turvaamiseen, jotta lastenkin mielenterveysongelmia voitaisiin ennalta ehkäistä varhaisessa vaiheessa? Ongelma on tässä ja nyt, ja toivon, että ette viittaa kuntiin.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! On vaikea olla viittaamatta kuntiin, koska palvelut järjestetään kunnissa. (Vasemmalta: Millä rahalla?) Jos katsotaan nyt vaikkapa, mistä on paljon täällä puhuttu useassa otteessa, kunta—valtio-suhdetta, niin tämä vuosi on ennätyksellinen siinä suhteessa, että valtion rahavirta kuntiin on erityisen suuri. Kaikki tiedämme, että tietysti haasteita ja vaikeuksia on varsinkin tulevaisuudessa entistä enempi. Ensi vuosikin Kuntaliitonkin arvion mukaan on kunta—valtio-suhteessa positiivinen kunnille, siis Kuntaliitonkin mukaan eli kuntien etujärjestön mukaankin näin on. Palvelut tältä osin ovat kohtuuhyvässä taloudellisessa kunnossa. Kuntien välillä on isoja eroja, ja näin ollen ei voida koskaan aliarvioida kuntarakenne- ja palvelurakennemuutoksen tarpeellisuutta. Pelkästään lisärahaa toivomalla nämä asiat eivät järjesty eli nykyisten järjestelmien päälle kaatamalla uutta lisärahaa ne ongelmat eivät koskaan järjesty, varsinkin kun tiedämme, että sekä kunnissa että valtiolla verotulot eivät kasva tulevina vuosina yhtä rivakasti huolimatta suhdanteista kuin aikaisemmin.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä taloudellisessa tilanteessa tuntuu jotenkin irvokkaalta, kun valtiovarainministeri sanoo, että ongelmat eivät ratkea kaatamalla kuntiin rahaa. Te sanoitte, että kuntatalous on positiivinen, ja näin tietenkin onkin, jos katsotaan lukujen valossa. Ennen kuin te toitte — tai te ette ole vielä sitä tänne tuoneet, mutta me olemme kuitenkin saaneet lehdistä lukea, mitä tässä talousarvion täydennyksessä on — sitä ennen arvioitiin, että kuntien tulot kasvavat 3 prosentilla. Nyt näiden verotuloennusteiden tarkennuksen jälkeen ne kasvavat alle prosentilla. Mutta kun kuntien menot kasvavat 4 prosentilla, niin se ei ole positiivinen yhtälö, arvoisa valtiovarainministeri. Riski on, että siellä karsitaan nimenomaan tästä ennalta ehkäisevästä hoidosta ja ennalta ehkäisevistä palveluista lastenkin kohdalla, koska jäljet on aina hoidettava.

Millä te turvaatte sen, että näin ei käy?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Kunnissa tarvitaan palvelu- ja kuntarakenneuudistusta. Eivät yksinkertaisilla keinoilla nämä suuret rakenteelliset haasteet oikene. Niin kuin totesin, niin me olemme tämän suhdannetaantuman, vakavan sellaisen, jälkeen pysyvästi sellaisessa tilanteessa, että tulot eivät sen paremmin kunnissa kuin valtiollakaan kasva yhtä ripeästi kuin mihin olemme tottuneet. Eri kunnat ovat hyvin erilaisessa tilanteessa, mikä kertoo muun muassa siitä, että eri kunnissa on eri tavoin järjestetty palveluja. Toisella rahat riittävät paremmin, toisella vähän huonommin. Pelkästään sillä, että olemassa olevien rakenteiden päälle laitetaan lisää rahaa, ei tätä ongelmaa ratkaista. Sitä paitsi, jos me nyt yritämme keskittää lisäresurssit, myös velkaresurssit, niin ne kannattaa keskittää semmoiseen, joka tuottaa lisää verotuloja, eli työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin. Tehdään semmoisia toimenpiteitä, että yritykset pystyvät työllistämään ja ostovoima on hyvällä tasolla, koska ostovoima on ainoa tekijä, joka taloutta pitää pystyssä ensi vuonna, kun vienti ei vedä.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lapsen oikeudet ovat vanhempien velvollisuuksia. Vanhempien velvollisuus on järjestää omille lapsillensa aikaa ja läsnäoloa, mutta yhteiskunnan velvollisuus on puuttua silloin tilanteisiin, joista lähdimme tässä keskustelussa liikkeelle, jos pahoinpideltyjä lapsia tänä päivänä Suomessa on vuosittain yli 200. Eduskunnassa järjestettiin noin kuukausi sitten hyvä seminaari yhdessä poliisiasiain neuvottelukunnan kanssa, jossa näitä lukuja pahoinpidellyistä lapsista esitettiin. Kysynkin nyt oikeusministeriltä:

Onko teillä esimerkkejä tai esityksiä siitä, mitä me voisimme tehdä näissä perheissä, joissa kohdataan väkivaltatilanteita?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Tarkoititte varmaan 200 000? Se on se arvio, minkä eduskunnan oikeusasiamieskin on valitettavasti joutunut tekemään siitä, kuinka monta lasta suomalaisessa yhteiskunnassa vuosittain saattaa elää tämmöisissä olosuhteissa tai ainakin niin, että perheessä on väkivaltaa, joka kohdistuu vanhemmista toiseen tai lapsiin. Oikeusministeriön osalta kaikista oleellisinta on se tiedotus ja koko kampanjointi, joka on onnistunut jo viime vuosina, että ilmoitusherkkyys näistä rikoksista on kasvanut. Se on yleispohjoismainen ilmiö, mutta se on onneksi nyt rantautunut myös Suomeen. Kansalaiset, ulkopuoliset aikuiset eivät enää niin usein kuin aikaisemmin sulje silmiään ja korviaan vaan tekevät rikosilmoituksen, ja mikä ennen kaikkea uuden lastensuojelulain hyvä puoli oli, lastensuojeluilmoituksien tekoherkkyys on kasvanut. Tästä on pakko oikeusministerinä erityisesti kiittää paikallisia poliiseja, jotka aivan eri tavalla kuin aikaisemmin tekevät nykyään lastensuojeluilmoituksia. Siinä vaiheessa, kun on jo kysymys siitä, että lapsi on rikoksen uhri, niin oleellisinta on, (Puhemies: Minuutti kulunut!) että aikuiset puuttuvat ja tekevät joko lastensuojeluilmoituksen tai rikosilmoituksen.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Lapsen oikeudet elämään alkavat jo sikiöasteella. Noin 6 prosentilla odottavista äideistä on arvioitu olevan päihderiippuvuutta, ja tämä tarkoittaa, että vuosittain noin 3 600—6 000 sikiön kehitys on vaarassa päihteiden takia. Joka vuosi syntyy maassamme 650 alkoholin takia eriasteisesti vaurioitunutta lasta. Kysyisinkin ministeriltä:

Mitä hallitus aikoo tehdä, että alkoholia käyttävät odottavat äidit (Ed. Zyskowicz: Ei ministeri ole paikalla!) saavat tarvittavaa hoitoa, jottei lapsi kantaisi alkoholin käytön aiheuttamaa fas-syndroomaa lopun ikäänsä?

Toinen varapuhemies:

Täällä sosiaali- ja terveysministereitä ei ole paikalla, mutta pakkohoidon osalta ehkä joku haluaa vastata.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä on tosiaan sosiaali- ja terveysministeriön aihepiiriä. Ehkä jonkin verran toivottavasti tässä auttaa tällä viikolla tehty alkoholiveropäätös. Mutta itse tuon kysymyksen osalta vastaus on se, että nämä palvelut ja tämä hoito pitää yhteiskunnan järjestää. Se on yhteiskunnan tehtävä ja siinä meillä palvelujärjestelmät ovat olemassa. Se on ehdottoman tärkeä palvelu, ja jos sen saatavuudessa tai laadussa on puutteita, niin sen eteen pitää ponnistella.

Toinen varapuhemies:

Kysymys on loppuun käsitelty.