Täysistunnon pöytäkirja 110/2010 vp

PTK 110/2010 vp

110. TIISTAINA 9. MARRASKUUTA 2010 kello 13.59

Tarkistettu versio 2.0

3) Valtioneuvoston selonteko metropolipolitiikasta

 

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies, ärade talman! Suomi tarvitsee menestyäkseen alueellisesti erilaistettuja kehittämispolkuja. Siinä on paikkansa niin maaseutupolitiikalla kuin kaupunkipolitiikallakin. Niiden välinen vastakkainasettelu sen sijaan on täysin turhaa. Metropoli tai metropolialue kuvaa aluekehittämisen erilaistumisen uusinta ilmiötä. Globalisaation kilpa-areenalla ei yksinkertaisesti pärjää ilman, että opitaan menestymään myös metropolisarjassa. Metropolialueella tarkoitetaan yksinkertaisesti kansainvälisiltä yhteyksiltään, elinkeinorakenteeltaan ja kulttuuritarjonnaltaan tavanomaista monipuolisempaa kaupunkiseutua. Metropolin ominaispiirteisiin kuuluu myös kansainvälisen vetovoiman kannalta riittävä väestöpohja, osaamistiheys ja kulutusvoima.

Helsingin seutu on Suomen ainoa metropoli. Se poikkeaa muista kaupunkiseuduistamme eritoten suuren kokonsa, kansainvälistymisasteensa, taloudellisen merkittävyytensä ja välittömän vaikutusalueensa laajuuden kautta. Metropolit kilpailevat ensisijaisesti keskenään. Näin toimiessaan ne vahvistavat pienempien kaupunkiseutujen ja sitä kautta koko maan kehittämisedellytyksiä. Vaikka Helsingin seutu on metropoliksi pieni, se kilpailee kaupunkiseutujen välisessä kilpailussa lähinnä muiden, erityisesti Itämeren alueen metropolien kanssa.

Metropolit ovat kasvun ja kilpailukyvyn vetureita maissaan. Tämä korostuu Suomen kaltaisissa pienemmissä maissa. Helsingin seudun merkitys Suomen kansantalouden ankkurina maailman talouteen onkin merkittävä. Oecd:n selvityksen mukaan Helsingin seutu oli vertailluista 78 metropolialueesta vasta 74:nneksi suurin mutta kansantaloudelliselta merkitykseltään peräti seitsemänneksi tärkein. Maailman metropoleille on yhteistä, että ne vetävät puoleensa vaurautta, hyvinvointia ja menestystä mutta myös suhteellista köyhyyttä, kurjuutta ja erilaisia sosiaalisia ongelmia. Metropolialueilla on kaikkialla maailmassa omat erityiset vahvuutensa mutta myös omat erityiset heikkoutensa.

Metropolipolitiikan lähtökohta. Hallituksen metropolipolitiikan lähtökohta on tämän pohjalta tunnistaa ne piirteet ja ilmiöt, joiden osalta metropolialue relevantilla tavalla poikkeaa muun maan oloista. Kyse on sekä niistä asioista, joissa Helsingin seutu poikkeaa edukseen, että niistä asioista, joissa se poikkeaa epäedukseen muusta Suomesta. Esimerkkejä molemmista kategorioista riittää.

Helsingin seutu tuottaa kolmanneksen maan bruttokansantuotteesta. Tutkimus- ja tuotekehityspanosten ja suuryhtiöiden pääkonttoreiden sijainnin osalta sen osuus on huomattavasti kokoaan suurempi. Talouden muutoskykyisyys on tavanomaista suurempi. Metropoliseudut, Helsinki muiden mukana, ovat myös maidensa kulttuurielämän kiistattomia keskuksia.

Toisaalta esimerkiksi asunto-ongelmat niin asuntojen saatavuuden ja hinnan kuin asunnottomuuden osalta ovat vaikeimpia metropolialueilla niin meillä kuin muuallakin. Liikenteelliset haasteet ruuhkautumisesta sujuvan joukkoliikenteen järjestämiseen ovat akuuteimpia juuri metropoliseuduilla. Yhdyskuntarakenteiden hajautuminen ja rönsyily on suurinta metropolialueilla. Suomessakin ongelma on ylivoimaisesti pahin juuri Helsingin seudulla. Sosiaalisen eheyden ja alueiden välisen segregaation uhat ovat Helsingin seudulla muita pahempia. Maahanmuutto ja sen mukanaan tuoma monikulttuurisuus on tyypillisesti metropolialueisiin liittyvä ominaisuus. Helsingin seudulla haaste ilmenee niin työvoiman saatavuuden turvaamisessa kuin sosiaalisen eheyden ylläpitämisessäkin.

Näiden ja muiden olennaisten erityisyyksiensä ja eroavaisuuksiensa osalta metropolialueen kunnille on metropolipolitiikassa annettu mahdollisuus suoraan vuoropuheluun valtiovallan kanssa. Valtion puolella kukin ministeriö vastaa metropolipolitiikan toteuttamisesta omalla hallinnonalallaan. Kumppanuus kuntakentän ja valtion välillä on olennainen osa metropolipolitiikan konseptia. Yksi metropolipolitiikan lisäarvo on myös hallinnonalojen väliin jäävien taikka useiden sektoreiden yhteistyötä vaativien metropolilähteisten haasteiden tunnistaminen ja voimien kokoaminen niiden ratkaisemiseksi. Myös siinä tarvitaan kunta—valtio-kumppanuutta ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä erityisesti valtioneuvoston sisällä.

Metropolitiikka muuttui julkilausutuksi politiikaksi Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa. Se määritteli metropolipolitiikan tavoitteet seuraavasti: "Pääkaupunkiseudun erityiskysymyksiä varten käynnistetään metropolipolitiikka, jolla ratkaistaan alueen maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmia, edistetään elinkeinopolitiikan ja kansainvälistymisen toteutusta sekä ehkäistään syrjäytymistä. Monikulttuurisuutta ja kaksikielisyyttä edistetään. Valtion ja pääkaupunkiseudun kuntien kesken vahvistetaan ja laajennetaan aiesopimuskäytäntöä sekä valtion eri hallinnonalojen kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä." Selonteon toisessa luvussa kuvataan, miten tätä tavoitetta on käytännössä toteutettu.

Tuolloin määritellyt metropolipolitiikan painopisteet ovat edelleen ajankohtaisia. Isoimmat metropolilähtöiset haasteet liittyvät seudun uusiutumiskyvyn turvaamiseen ja kansainvälisen aseman vahvistamiseen. Se edellyttää alustakseen ehyttä yhdyskuntarakennetta ja toimivaa liikennejärjestelmää. Niitä puolestaan tarvitaan hyvän elinympäristön kehikoksi ja entistä vahvemmin ilmastonmuutoksen hillinnän ja energiatehokkuuden tavoitteiden saavuttamiseksi. Aivan erityisesti kysymys yhdyskuntarakenteen ha- jautumiskehityksen kääntämisestä rakenteiden eheyttämisen polulle on vihdoin otettava tosissaan.

Metropolipolitiikan toteuttaminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Samalla se on osoittanut tarpeellisuutensa. Oikein miellettynä tämän hallituksen vihdoin käynnistämä metropolipolitiikka tukee Suomessa jo vuosikymmeniä harjoitettua niin sanottua perinteistä aluepolitiikkaa. Kyse ei ole toistensa kanssa vastakkaisista tai keskenään kilpailevista politiikkalohkoista vaan saman kokonaisuuden eri osasista. Hallituksen selkeä näkemys onkin, että metropolipolitiikkaa tulee jatkaa myös ensi vaalikaudella ja samalla vakiinnuttaa se osaksi pysyvää aluekehitystyötämme. Tärkeää on myös kansallisen yhteisymmärryksen vahvistaminen siitä, että metropolialueen menestyminen edistää valtakunnan hyvinvointia ja on täten vahvasti kansakunnan kokonaisetua tukevaa.

Yksi metropolihallinnan haaste liittyy metropolin alueelliseen määrittelyyn. Haaste tosin on yhteinen kaikille maailman metropoleille. Hallitus on Suomessa suhtautunut tilanteeseen pragmaattisesti. Metropolin rajoja ei kartalla ole pyrittykään määrittelemään. Samalla tunnistetaan ja tunnustetaan, että relevantti aluerajaus voi myös vaihdella käsiteltävänä olevasta asiasta riippuen. Varsinkin seudun kilpailukyvystä puhuttaessa metropolialueen vaikutusalue on hyvin laaja, mitä kuvastaa muun muassa se, että metropolipolitiikan neuvottelukuntaan on kutsuttu edustajat myös Lahden ja Hämeenlinnan kaupungeista.

Selonteon kolmannessa luvussa on kahdeksaan kokonaisuuteen jaoteltuna yhteensä 26 linjausta, joiden kautta hahmotellaan metropoli-politiikan lähivuosien sisällöllisiä painopisteitä ja metropolipolitiikan toteuttamisen välineitä. Useimmissa on kysymys kansallisestikin tärkeinä pidettyjen tavoitteiden edistämisestä metropolilähtöisin keinoin. Useimmiten on myös kysymys normaalin päätöksenteon puitteissa tapahtuvista toimenpiteistä. Metropolipolitiikka ei ole pyörän uudelleen keksimistä eikä resurssien siirtämistä muusta maasta Helsingin seudun hyväksi.

Helsingin seudun kaupungit ja kunnat ovat — aivan oikeutetusti — korostaneet seudun kansantaloudellista merkitystä ja vaatineet valtiovallalta erityishuomiota, jonka ne nyt metropolipolitiikan muodossa ovat saaneet. Asian voi kuitenkin nähdä myös käänteisesti. Koska seudun kansallinen merkitys on niin suuri kuin se on, koko valtakunnan kannalta on tärkeää, että juuri tämän seudun hallintorakenteet luovat parhaat mahdolliset edellytykset seudun kilpailukyvyn optimoinnille. Niin kuntatalouden kuin kansantaloudenkin näkökulmasta Helsingin seudun kunta- ja palvelurakenteet ovat monin verroin merkittävämpi kysymys kuin missään muualla maassamme. Jos jossakin, niin Helsingin seudulla kysymys ei ole vain seudun kuntien omasta yksityisasiasta vaan kansakunnan kokonaisedusta.

Nykyinen osaoptimoinnin mahdollistava päätöksenteko metropolialueen laajuisissa asioissa on todellinen uhka seudun kilpailukyvyn ja elinvoiman säilymiselle. Lähihistoria ja lukuisat selvitykset osoittavat, että näin emme voi jatkaa. Tarve vaikuttaa alueen kehitykseen kokonaisuutena on ilmeinen ja vakavassa ristiriidassa nykyisten hallinto- ja hallintamekanismien kanssa.

Tampereen yliopiston tutkijat kuvasivat epätyydyttävää tilannetta osuvasti viime viikolla julkaistussa ympäristöministeriön ja valtiovarainministeriön tilaamassa Metropolihallinta-selvityksessä. Raportin mukaan — luen neljä suoraa lainausta: "keskustelu pidetään ylätasolla konsensuksen säilyttämiseksi", "kuntaneuvottelujen tuloksena syntyvä seutupolitiikka on useimmiten pirstoutunutta, kompromissien leimaamaa, varovaista ja lyhytjänteistä", "asiat, jotka ovat konfliktiherkkiä tai sisältävät osaoptimoinnin mahdollisuuksia, jäävät ratkaisematta" ja "metropolista on muodostunut sirpalebyrokratia, johon kukaan ei voi vaikuttaa".

On selvää, että seudun menestyminen kaupunkiseutujen kansainvälisessä kilpailussa edellyttää voimien kokoamista, toiminnan tehostamista sekä koko toiminnallisen seudun huomioon ottavaa päätöksentekoa. Hallitus ei selonteossa ota kantaa siihen, mitä seudun hallintorakenteille tarkalleen ottaen tulisi tehdä. Sen sijaan hallitus ottaa selonteossaan selkeästi kantaa siihen, että isoja muutoksia tarvitaan. Viesti kannattaa seudulla ottaa vakavasti, vaikka varsinaisten johtopäätösten aika ainakin valtiovallan osalta onkin vasta kevään eduskuntavaalien jälkeen.

Ensimmäinen varapuhemies:

Käydään ryhmäpuheenvuoroihin.

Timo Kaunisto /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän vaalikauden keskustajohtoisten hallitusten aluepoliittisena teemana on ollut innovaatioiden ja inhimillisten resurssien paras mahdollinen hyödyntäminen. Pieni, maailman laidalla sijaitseva kansantaloutemme ei voi kilpailla suuruudella ja massalla. Tarvitsemme ketteryyttä, verkottumista, huippuosaamista ja joustavuutta.

Pääkaupunkiseudulle räätälöity metropolipolitiikka on osa koko Suomen tulevaisuuden rakentamista. Metropolialue muodostaa korkeakoulutuksen, tutkimuksen, kulttuurin ja luovan talouden sekä palveluelinkeinojen ainutlaatuisen tihentymän maassamme, eikä alueen toimintaedellytyksiä ole syytä asettaa vastakkain muun maan kanssa. Pääkaupunkiseutu tuottaa kolmanneksen bruttokansantuotteestamme jo nyt. Hallitus käynnisti tämän vaalikauden aikana metropolialueen kehitystyön.

Vaikka oma metropolialueemme on vielä eurooppalaisittain pieni, ovat haasteet samankaltaisia. Asumisen kalleus ja liikkumisen takkuaminen vaativat molemmat erityistoimia. Myös sosiaaliset ongelmat eroavat muusta maasta. On ilahduttavaa, että selonteossa monikulttuurisuus ja maahanmuutto nähdään metropoliseudun mahdollisuutena. Uhkana ovat henkinen umpioituminen ja työvoimapula.

Sosiaaliseen eheyteen on paneuduttava määrätietoisesti. Rakentamalla isoja ja pieniä kunnallisia vuokra-asuntoja koko metropolialueelle voidaan välttää syrjäytymiskierteeseen johtavien maahanmuuttaja-alueiden synty Suomessa. Kantaväestön ja maahanmuuttajien luonteva kanssakäyminen on tehokkain tapa ehkäistä rasismia.

Metropoliseudun hallinnointi on saanut keskustelussa suuren osan. Tehokkuuden rinnalla on muistettava lähidemokratian puutteet, jotka jo nyt näkyvät Helsingissä kaupunginosina, joilla ei ole yhtään edustajaa valtuustoissa. Asukkaiden lähivaikuttamisen tarve on erityisesti huomioitava hallintoa järjestettäessä. Hallinnon on myös huomioitava koko maakunnan ääni ilman uutta byrokratiaa ja väliportaan hallintoa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteosta näkyy, että keskusta on vaikuttanut ratkaisevasti sen sisältöön. Selonteossa ei ole ehdotuksia, jotka rajoittaisivat yksilön vapautta valita asuinpaikkansa tai asumismuotonsa. (Ed. Zyskowicz: Ketkäköhän sitä vaati?) Kansalaisten on kuitenkin hyvä tietää, että valmisteilla on radikaaleja keskittämisratkaisuja, joita keskusta ei voi hyväksyä. Ministeri Vapaavuoren asettama, asumista ja ilmastonmuutosta pohtinut Era-työryhmä esittää, että kaupunkien alueellinen kasvu estettäisiin piirtämällä kaupungin ympärille rajat, joiden ulkopuolelle ei enää taattaisi esimerkiksi vesijohtoa ja joiden ulkopuoliset asukkaat joutuisivat maksamaan muun muassa koulukyydit.

Keskustan malli on hajakeskitettyjen vihreiden taajamien verkko, sellaisten taajamien, joissa palvelut ovat lähellä kuntalaisia. Ilmastopolitiikkaa voidaan harjoittaa kestävällä tavalla muutoinkin kuin pakottamalla kaikki löyhin ja yksipuolisin perusteluin Itä-Pasilan kaltaisiin, tiivisiin radanvarsialueisiin. (Ed. Zyskowicz: Kuka esitti sellaista?) Pientalojen määrää pitää lisätä metropolialueella, koska ihmiset haluavat asua pientaloissa. Tulevaisuuden pientalo on energiaa tuottava plustalo, jota lämmitetään uusiutuvalla kaukolämmöllä, aurinkopaneeleilla, pientuulivoimalla, maa- ja ilmapumpuilla sekä uusilla innovaatioilla, joita koko ajan kehitetään.

Raideliikenteen parantaminen on saanut selonteossa suuren roolin. Juuri metropolialueella kauko- ja paikallisliikenteen raiteet tuovat parhaan tuloksen. Selonteossa todetaan Hämeenlinnan ja Lahden suunnan onnistunut raiteistaminen Pääkaupunkiseutuun. Visiota pitäisi laajentaa länteen. Asumisen ja kaukoliikenteen kehityskäytävät Turun ja Porin suuntaan rakentuisivat parhaiten suorien, nopeiden raideyhteyksien varaan.

Suomalaista metropolia pitäisi kehittää kansainvälisenä idän ja lännen solmukohtana myös liikenteen keinoin. Helsinki-Vantaan lentokentän kasvu on onnistuneen solmustrategian ansiota. Yhteydet Pietariin ovat saaneet uutta voimaa, mutta milloin saamme tunneliyhteyden Tallinnaan ja sitä kautta nopeat yhteydet keskiseen Eurooppaan?

Sari  Sarkomaa /kok (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sinivihreä hallitus on edelläkävijä. Ensimmäistä kertaa hallitusohjelmatasolla tunnustetaan metropolialueen merkitys koko Suomen hyvinvoinnille ja tehdään konkreettisia toimia alueen erityiskysymysten ratkaisemiseksi. Kokoomuksen kädenjälki näkyy vahvasti. Eduskuntaryhmämme antaa täyden tukensa metropolipolitiikan vahvistamiselle myös seuraavan hallituksen ohjelmassa. Tähän käsittelyssä oleva selonteko antaa hyvää vauhtia.

Suomen menestymiseen tarvitaan niin maaseutu- kuin kaupunkipolitiikkaakin. Toimia on tehtävä alueiden omista lähtökohdista ja Suomen kokonaisetu huomioiden. Aktiivinen ja elinvoimainen metropoli toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen veturina ja luovuuden lähteenä. Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa liiketoiminnasta, osaamisesta ja uusista menestystarinoista.

Metropolipolitiikka on välttämätöntä alueella asuvan yli miljoonan ihmisen arjen sujuvuuden ja elämän laadun vuoksi. Se on välttämätöntä, jotta metropoli olisi monien mahdollisuuksien asuinpaikka kaikille täällä asuville ja jotta tavallisella kaupunkilaisella olisi varaa ja ennen kaikkea hyvä ja turvallista asua metropolissa.

Aalto-yliopisto on metropolipolitiikkamme helmi. Juuri tällaista rajojen ylittämistä ja rohkeutta tiivistää yhteistyötä metropolialue ja koko Suomi tarvitsee. Tieteenalojen, politiikkasektoreiden ja kuntien rajat ovat ylitettävissä. Yhteistyö ja yhteen liittyminen synnyttävät lisäarvoa, joka on suurempi kuin osiensa summa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä jatkossakin on panostettava kansainväliseen kärkeen tähtäävään korkeakoulu-, tiede-, kulttuuri-, ja innovaatiopolitiikkaan hyödyntäen metropolialueen merkittäviä valmiuksia. Hallituksen oikeaan osunutta metropolipolitiikkaa on ollut ammatillisen koulutuksen paikkojen lisääminen, ja tällä samalla linjalla on jatkettava.

Helsingin seutu kantaa väestömääräänsä suuremman taakan erityisistä sosiaalisista ongelmista, ja siksi sosiaalisen eheyden rakentamisen kumppanuusohjelma valtion kanssa on välttämätön.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuudessa runsaasti energiaa kuluttavat ja henkilöauton käyttöön perustuvat yhdyskuntarakenteet ovat kestämättömiä etenkin suurkaupunkialueilla. Uusia alueita kaavoitettaessa yhdyskuntarakennetta on eheytettävä ja maankäyttöä tiivistettävä hyvien joukkoliikenneyhteyksien varteen, jotta ihmisten arki olisi tulevaisuudessa sujuvampaa ja ympäristön kannalta fiksumpaa. On syytä pohtia, paranisiko yhdyskuntarakenteiden suunnittelu, jos maankäytön, asumisen ja liikenteen asioita valmisteltaisiin tulevaisuudessa saman ministeriön ja yhden ministerin alaisuudessa.

Toimiva joukkoliikenne on metropolialueen keskeinen kilpailuvaltti, ja sen rahoitus on turvattava. Kunnat eivät saa joutua kohtuuttomiin taloudellisiin vaikeuksiin tehdessään joukkoliikenneyhteistyötä. Myös valtion on oltava näissä talkoissa tiiviisti mukana. Sujuva poikittaisliikenne ja saumaton liityntäliikenne ovat välttämättömiä metropolialueen asukkaiden arjelle.

Raideliikenteen kehittäminen on metropolipolitiikan keskeisintä ydintä. Länsi- ja Itämetro sekä Kehärata ovat välttämättömiä metropolitekoja, samoin Pasila—Riihimäki-radan välityskyvyn nostaminen ja Pisara-radan rakentaminen, jotka ovat myös edellytys kaukoliikenteen kehittämiselle.

Arvoisa puhemies! Onnistunut metropolipolitiikka edellyttää valtiovallalta vaikuttavia toimenpiteitä ja alueen kunnilta kykyä löytää tehokkaammat rakenteet ja yhteistyön tavat. Tulevaisuuden tekemisellä on kiire, odottamalla haasteet vain kasvavat. Helsingin seudun kuntien ei pidä taistella keskenään vaan yhdistää voimansa ja etsiä yhdessä ratkaisuja palveluiden järjestämiseen, maahanmuuttajien kotoutumiseen, seg-regaation torjumiseen, globaalitaloudessa menestymiseen ja ilmastonmuutokseen.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen lähtökohtana on byrokratian ja päällekkäisen hallinnon vähentäminen. Kokoomus ei tavoittele pakkoavioliittoja kuntien kesken, mutta järki- ja ennen kaikkea rakkausavioliittoja toivomme. Tavoittelemme vahvoja peruskuntia, joissa ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöönsä. Haluamme parempia palveluja, kohtuuhintaista asumista ja hyvän elämän mahdollisuudet jokaiselle metropolin asukkaalle.

Arvoisa puhemies! Metropolipolitiikka on koko hallituksen ja eduskunnan asia, sillä Suomen menestymisestä huolehtiminen kuuluu jokaiselle poliitikolle.

Rakel  Hiltunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan ja kokoomuksen edustajat puheenvuoroissaan kilvoittelivat siitä, kumman päähallituspuolueen mielipiteet ovat enempi vaikuttaneet tähän hallituksen selontekoon, mutta minäpä kerron, että sosialidemokraatit ratkaisivat asian jo viime vuodesta alkaen. Aloitimme jo vuosi sitten selvitystyön, jota johti kansanedustaja Antti Kalliomäki, ja tämä työ julkaistiin kesäkuussa. Puolueemme on sitoutunut lähtökohdiltaan siihen, että hallitusohjelmassa tulemme noudattamaan niitä linjauksia, joista nyt kohta kerron.

Olen sitä mieltä, että hallitus on tullut sosialidemokraattien linjoille. Kannatamme metropolihallinnon luomista siitä syystä, että haluamme olla mukana sellaisen metropolialueen kehittämisessä, joka vastaa kovenevaan kansainväliseen kilpailuhaasteeseen elinvoimasta Euroopassa ja globaalisti. Haluamme olla mukana kehittämässä sellaista metropolialuetta, joka on eheä yhdyskuntarakenteeltaan ja pystyy vastustamaan ja hillitsemään ilmastonmuutosta.

Ennen kaikkea haluamme olla mukana sellaisen metropolialueen kehittämisessä, joka pystyy estämään sen, että täällä Helsingin seudulla eri alueet eivät eriarvoistu keskenään. Uskomme, että järkevällä metropolihallinnolla pystymme vastaamaan lisääntyvän maahanmuuton tuomiin haasteisiin ja muun muassa siihen, että kohtuuhintainen asuminen on mahdollista tällä seudulla tasapuolisesti.

Minkälainen olisi sitten metropolihallinnon malli? Me kannatamme vaaleilla valittua valtuustoa. Mitä tämä valtuusto sitten päättäisi? Olemme sitä mieltä, että lähtökohdiltaan maankäyttö, liikenne ja asuminen, isot infra-asiat, olisivat tämän metropolivaltuuston asioita. Siihen voitaisiin yhdistää hyvällä tavalla maakuntakaava ja yleiskaavoitus, mutta, ministeri Vapaavuori, ei missään niemessä asemakaavatasoista päätöksentekoa. Muistaakseni olette jossakin puheenvuorossanne tällaisenkin ajatuksen lausunut. Tämä metropolivaltuusto ei ole itsetarkoitus, mutta se voisi koota myös kuntien myönteiset voimavarat niin, että meille syntyisi yhteinen ymmärrys tämän metropolialueen myönteisistä voimavaroista.

Joku saattaa kysyä, eivätkö sosialidemokraatit sitten kannata vahvaa kuntarakennetta, kun olemme tämän metropolivaltuuston kannalla. Kyllä, kannatamme edelleen sitä, että kuntaliitokset ja vahva kuntarakenne on se, jolla taataan tulevaisuudessa kuntien edellytykset järjestämisvastuun kantamiselle hyvinvointipalvelujen järjestämisessä ihmisille. Mutta täällä metropolialueella metropolihallinto ja kuntaliitokset eivät ole toisiaan poissulkevia. Näemme, että siitä huolimatta, että metropolivaltuusto syntyy, on mahdollista ajatella, että edetään hyvällä tavalla myös kuntaliitoksia arvioiden.

Nyt sanon erityisen selkeästi keskustan suuntaan: Sosialidemokraatit eivät kannata metropolialueella eivätkä myöskään koko valtakunnassa kuntien pakkoliitoksia, mutta haluamme olla selkeitä siinä, että kuntien täytyy ihan oikeasti kantaa vastuunsa siitä, kuinka pystytään vastaamaan hyvinvointipalvelujen säilymisestä.

Mikä olisi sitten se rahoitusmalli, jolla metropolivaltuuston työtä voitaisiin rahoittaa? Lisäarvoa syntyisi siitä, että maakuntakaavoitus, kuntien yleiskaavoitus ja mahdollisesti valtion ely-keskusten kaavoitustoimet voitaisiin yhdistää. Siitä tulisi synergiahyötyä. Ministeri Vapaavuori, esitänkin teille jo heti kysymyksen: Olisiko mahdollista ajatella, että syntyvälle metropolihallinnolle voitaisiin osoittaa myös valtion tehtäviä tulevaisuudessa järkevällä tavalla? (Välihuuto) — Metropolivaltuustolle.

Kun tämä metropolivaltuusto tukisi kuntien yhteenkuuluvuutta ja yhteistä näkemystä siitä, mikä on seudun etu, ja ehkä tulevaisuudessa edistäisi myös kuntaliitoksia, kuntarakenteen vahvistumista, arvoisa puhemies, olen vahvasti sitä mieltä, että metropolialue voisi nyt olla näyttämässä mallia muulle Suomelle. Liian usein kuulee sanottavan muualla päin Suomea, että kaikki olisi hyvin, kun vaan Helsingin seudulla kunnat olisivat järkevässä yhteistyössä. Yhteistyötä on vapaaehtoisen verkostoitumisen kautta tehty monta vuotta. Se on ollut erittäin hyvää, ja sillä juuri on luotu pohjaa sille luottamukselle, jonka varaan voisi rakentaa järkevän metropolihallinnon.

Kari  Uotila /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metropoli-nimityksestä voi olla montaa mieltä, mutta täytyy nyt ainakin todeta, että Helsingissä on metro ja Lönnrotinkadulta löytyy Polikin. Siinä mielessä nimitys on ihan perusteltu, vaikka täytyy todella todeta, että Pääkaupunkiseutu, Helsingin seutu, muodostaa Suomessa jollain tavalla kansainvälisen mittapuun täyttävän metropolialueen. Tämä vaatii kyllä uutta ajattelua.

Moni puolustaa nykyisiä kuntarajoja kysymällä, mitä haittaa niistä on, kun yhteistyö niiden yli toimii. Voidaan myös kysyä, mitä hyötyä kuntarajoista on. Mitä hyötyä suomalaiselle yhteiskunnalle, espoolaisille ja Pääkaupunkiseudun asukkaille on reikäleipäkunnan reiän, 6 neliökilometrin Kauniaisten, rajoista? Toki hyötyjiä ovat Kauniaisten alle 9 000 asukasta. Kunta perii maan pienintä veroprosenttia ja houkuttelee äveriäitä asukkaita Pääkaupunkiseudun palveluihin ja infraan tukeutuen. Selontekokin kantaa huolta epäterveestä verokilpailusta, ja tässä mielessä selonteon linjaus 23 eheästä ja järkevästä kuntarakenteesta ainakin on perusteltu.

Metropolialueen haasteet ovat yhteisiä. Erityisesti maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä ylikunnallinen päätöksenteko on välttämätöntä. Hallitsemattomasti hajautuva yhdyskuntarakenne kiihdyttää ilmastonmuutosta tuhoisasti. Tarvitaan yli kuntarajojen ulottuvaa maankäytön suunnittelua. Alueelle pitää laatia maakuntakaavaa yksityiskohtaisempi demokraattisesti valmisteltu metropolikaava, johon sisältyy myös liikennejärjestelmäsuunnitelma. Asutuksen, työpaikkojen ja palvelujen on sijoituttava hyvien joukkoliikenneyhteyksien, erityisesti raideliikenteen, ulottuville. Tärkeää on myös, että kehitetään muualta Suomesta Pääkaupunkiseudulle ja Helsingin seudulle tulevia raideliikenneyhteyksiä.

Metropolialueelle elintärkeää asuntopolitiikkaa selonteossa käsitellään liian kevyesti. On outoa, ettei asuntojen hintakehityksestä suhteessa kilpailukykyyn ja työvoiman saatavuuteen ole olemassa tutkimusta. Hämmästelen, ettei selvityksiä tehtaileva hallitus ole halunnut tutkia tätä metropolialueen kannalta keskeistä ongelmaa. Välinpitämättömyys asuntopolitiikassa johtaa riittämättömään vuokra-asuntotuotantoon, asumisen kallistumiseen ja asunnottomuuden lisääntymiseen.

Arvoisa puhemies! Mitä hallitus vastaa Pääkaupunkiseudulle pyrkivälle 1 200 euroa kuussa tienaavalle työntekijälle, joka joutuu maksamaan pienestä yksiöstä vuokraa 500 euroa? Yleisestä huolesta huolimatta hallitus tuntuu haluavan säilyttää jatkossakin asumisen markkinavoimien temmellyskenttänä siitä huolimatta, että asuntoministeri Vapaavuorella on hyviä puheenvuoroja asuntopolitiikasta ollut. Vasemmistoliiton mielestä yhteiskunnan on otettava suurempi rooli asuntopolitiikassa ja vaikutettava myös asuntojen hintakehitykseen ja vuokratasoon. Siksi metropolikaavaan on sisällytettävä myös asuntotuotanto-ohjelma.

On luovuttava keskusta—syrjäseutu-vastakkaisasettelusta. Metropoli ei kilpaile maakuntakeskusten vaan toisten metropolien kanssa. Huoli väen valumisesta Helsingin seudulle on turha. Maan sisäistä muuttoa tänne tapahtuu varsin vähän. Sen sijaan ulkomailta tuleva muutto kohdistuu suurelta osin metropoleihin, ja siksi metropolipolitiikka on myös maahanmuuttopolitiikkaa. Ollaan työperäisestä maahanmuutosta muutoin mitä mieltä tahansa, tuntuu, että metropolialueen elinkeinoelämä ja julkiset palvelut ulkolaista työvoimaa tarvitsevat. Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava, että samalla on torjuttava ulkolaisella työvoimalla keinottelu ja harmaa talous, niin kuin tänään opposition vasemmistoliiton aloitteesta jättämässä välikysymyksessä vaaditaan.

Selonteossa kannetaan huolta segregaatiosta. Hyväosaisuuden kasaantuminen tietyille alueille ja maahanmuuttajien sekä kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevien päätyminen alueille, jotka jo nyt kierretään kaukaa, onkin estettävä. Suomeen ei saa synnyttää köyhien slummeja. Vasemmisto tukee metropolipolitiikkaa, joka torjuu kaikin keinoin gettoutumista.

Selonteko kritisoi aiheesta seudun nykyistä päätöksentekojärjestelmää. Kuntalaisille etäiset yhteistyömuodot, aiesopimukset ja yhteistyöelimet muodostavat sekavan järjestelmän, joka johtaa päällekkäisyyksiin, kuntien resurssien haaskuuseen ja turhaan byrokratiaan. Demokratiaa on liian vähän. Vasemmistoliitto haluaa demokraattista ja avointa päätöksentekoa. Tarvitaan vaaleilla valittava seutuvaltuusto ja sen jäsenistä valittava metropolikaavalautakunta. Kansalaisella on oltava oikeus tietää, kuka hänen asioistaan päättää, myös metropolialueella. Lisäksi alue kärsii lähidemokratiavajeesta, ja sitä on myöskin korjattava.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä haluaa taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää metropolipolitiikkaa. Demokratian vahvistaminen ja syrjäytymisen estäminen on otettava metropolipolitiikan ytimeksi, sillä metropolialueen kilpailukyky ei voi syntyä ilman hyvinvointia, se syntyy vain hyvinvoinnista.

Timo Juurikkala /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on vain yksi metropoli. Täällä asuu neljännes väestöstä ja syntyy yli kolmannes bkt:stä. Helsingin seutu on Suomen tärkein alue; metropolin hyvinvointi on koko valtakunnan etu.

Aluepolitiikkamme on ollut pitkään lähinnä syrjäseutujen tukemista. On hyvä, että nyt on herätty näkemään myös metropolialueen erityiset ongelmat, joihin kaivataan positiivisia erityistoimia. Nykyhallitus on aloittanut metropolipolitiikan. Toteutus hapuilee vielä hieman, mutta ajatus on oikea. Metropolipolitiikka tuo uudenlaisia, moderneja sävyjä aluepolitiikkaan.

Arvoisa puhemies! Metropolipolitiikkaa tarvitaan ennen kaikkea kolmesta syystä: segregaatiokehityksen ehkäisemisen, kilpailukyvyn sekä ilmastopolitiikan takia.

Kansainvälisesti katsoen olemme onnistuneet melko hyvin ehkäisemään metropolien pahim-pia kehityskulkuja: varsinaista slummiutumista meillä ei ole. Segregaatiokehitys on pysynyt pääosin hallinnassa, kun sosiaalinen eheys on ollut tärkeä tavoite. Huono-osaisuuden kasautuminen on kuitenkin täällä pahempi uhka kuin muualla maassa: pitkäaikaistyöttömyys, syrjäytyminen, köyhyys, päihdeongelmat ja asumisen kalleus ovat jatkuvia ja voimistuvia haasteita.

Helsingin seudulla maahanmuuttajien väestöosuus on maan suurin. Vihreät haluavat erikseen korostaa, että maahanmuuttajien sosiaalisten ongelmien osalta kyse on ensisijaisesti huono-osaisuuden kasautumisesta, ei pelkästään asukkaiden etnisestä taustasta. Samankaltaisia ongelmia esiintyy huono-osaisten asuinalueilla riippumatta siitä, ovatko asukkaat maahanmuuttajia vai kantasuomalaisia. Myös tarvittavat toimenpiteet ovat samantyyppisiä.

Osallisuuden, yhteisöllisyyden ja kolmannen sektorin vahvistaminen auttaa kaikkien väestöryhmien sosiaalisten ongelmien ehkäisyä. Maahanmuuttajien osalta tärkeää on myös suomen kielen tehokas opetus. Uussuomalaisten väestöosuuden pitäisi näkyä kuntien valtionosuuksissa nykyistä vahvemmin. Tämä on hyvä keino tukea positiivisia erityistoimia maahanmuuttajavaltaisilla alueilla. Metropolipolitiikan yhtenä kärkihankkeena on maahanmuuttajien työllistymistä ja kotoutumista edistävä valtion ja Pks-kuntien välinen aiesopimus. Sopimus on jo nyt osoittautunut toimivaksi, ja siksi sen rahoituksen pysyvyys täytyy varmistaa.

Arvoisa puhemies! Asuntomarkkinat ovat siitä erityinen kokonaisuus, että normaalit markkinatalouden lainalaisuudet kysynnästä ja tarjonnasta eivät näytä siellä toimivan. Asumisen hinta metropolialueella on ylittänyt kipurajan, eikä pienipalkkaisella työntekijällä ole oikeastaan enää varaa asua Helsingin seudulla. Asuntomarkkinoilla tarvitaankin julkisen sektorin, kuten Aran ja kuntien, vahvaa panosta, jos halutaan edistää kohtuuhintaista asumista. Tässä ei ole onnistuttu, vaikka ongelma on tiedostettu jo kauan. Metropolipolitiikan osana toteutettu pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelma saa vihreiden täyden tuen. Vastaavia määrätietoisia ponnistuksia tarvitaan laajemminkin asuntoasioissa, jotta metropolin kilpailukyky ei enempää vaarannu.

Arvoisa puhemies! Metropolipolitiikka on myös mitä suurimmassa määrin ilmastopolitiikkaa. Yhdyskuntarakenne on hajautunut viimeisten vuosikymmenten aikana voimakkaasti leviten pitkälle ympäryskuntiin. Tähän täytyy saada muutos, sillä liikennesuorite on lisääntynyt huimasti. Selvitysten mukaan älykkäiden ruuhkamaksujen avulla voidaan liikennemääriin vaikuttaa tehokkaasti ja samalla kerätä tuntuvasti rahaa joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen parantamiseksi. Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa ruuhkamaksujen käyttöönottoa metropolialueella, samoin kuin lipunhintojen alentamista ja liityntäliikenteen kehittämistä.

Valtioneuvoston selonteossa ei kiinnitetä juuri lainkaan huomiota metropolimme yhteen merkittävään vahvuuteen ja vetovoimatekijään: luontoon. Pääkaupunkiseutua ympäröivä viherkehä koostuu Nuuksion, Sipoonkorven, Porkkalan ja Meikon metsäalueista sekä Sipoon—Kirkkonummen välisestä saaristosta ja viheryhteyksistä. Vastaavaa hienojen luontoalueiden ketjua ei löydy muista metropoleista. Tämän vahvuuden tunnistaminen ja vaaliminen on tärkeää, ja vihreät tervehtivätkin ilolla esitystä Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta. Sekin on metropolipolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Kenties vakavin seutua vaivaava ongelma on päätöksenteon hajanaisuus ja ristiriitaisuus. Metropolia rakennetaan lyhytnäköisesti ja kapeakatseisesti hyvistä veronmaksajista kilpaillen. Kuten selonteossa osuvasti todetaan, päätöksiä tehdään eri aluejaoilla, eri aikatauluilla, eri organisaatioissa ja eri tekijöiden voimin. Näin ollen ei ole ihme, että löytyy ristiriitaisuuksia ja ongelmallisia kehityskulkuja, kuten rakenteen hajautumista.

Tulevan hallituksen ohjelmaan onkin otettava metropolialueen hallinnon järjestäminen uudella tavalla. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä seudulle tarvitaan suorilla vaaleilla valittu metropolivaltuusto, joka päättää seudullisen tason asioista: maankäytöstä, liikenteestä, asumisesta, ympäristöstä, kenties myös sairaanhoidosta sekä toisen asteen koulutuksesta.

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! I Svenska Akademiens ordlista står det att metropol betyder huvudstad eller storstad. Under de senaste åren har ordet metropol blivit ett begrepp i den politiska debatten som ofta förknippats med en vilja eller ett tryck att från statens håll öka styrningen i Helsingforsregionen. En klarläggning av begreppen är på sin plats. Det behövs ett jämbördigt samarbete mellan regionen och staten.

I regeringens redogörelse betraktas å ena sedan huvudstadsregionens städer och å andra sidan Helsingforsregionens 14 kommuner. Förvirringen blir inte mindre av att Nylands förbund bestämt sig för att kalla det landskapsprogram som är under arbete för metropolprogram. Politiken har en mycket urban framtoning, trots att en stor del av området består av små orter, byar och ren och skär landsbygd.

Regeringens målsättning är att öka metropolområdets konkurrenskraft, även med hjälp av en god boendemiljö, fungerande trafik och god utbildning. Svenska riksdagsgruppen håller med om att Helsingfors med omnejd har en viktig betydelse som motor för Finlands ekonomi och för bilden av Finland utåt.

År 2005 lade huvudstadsregionens och Helsingforsregionens kommuner grunden för ett närmare samarbete. Samarbetet utgick från att kommunerna bevaras och att besluten om de gemensamma frågorna i sista hand fattas av respektive fullmäktige. Huvudstadsregionens städer har redan tidigare samarbetat i frågor om avfallshanteringen, kollektivtrafiken, luftvården och principerna för planeringen av markanvändningen.

Arvoisa puhemies! Hallitus viestittää nyt selkeästi pyrkimystä tiiviimpään integrointiin. Syy tähän tiukkaan suhtautumiseen ei ole oikein selvinnyt meille. Monia erilaisia yhteistyön tai yhdentymisen malleja on mainittu. Puhutaan seutuvaltuustosta, jossa olisi Helsingin seudun 14 kunnasta edustajia, jotka valittaisiin välittömillä vaaleilla. Radikaaleimpana ehdotuksena on Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistäminen. Yhtenä mallina on esitetty päätösvallan antamista maakuntaliitolle seudullisissa kysymyksissä. Seudullisina kysymyksinä on ennen kaikkea nostettu esiin maankäytön suunnittelu, asuntotuotanto ja liikennekysymykset. Maakuntahallintomallin tekee monimutkaiseksi se, että osa kunnista on Helsingin seudun ulkopuolella.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä suhtautuu myönteisesti yhteistyön tiivistämiseen vapaaehtoispohjalta niin Pääkaupunkiseudun kuntien kuin Helsingin seudun kuntienkin välillä. Mielestämme lähidemokratia turvataan parhaiten tällä tavalla. Kuntien välisellä terveellä kilpailulla on myönteinen vaikutus tuotettavien palveluiden laadulle. Kaikilla Helsingin seudun kaupungeilla ja kunnilla on kilpailullisesti keskeinen maantieteellinen asema ja hyvät mahdollisuudet kehittyä laadittavien arvioiden ja asetettavien tavoitteiden pohjalta.

Några principer vi vill betona: För det första anser vi att kommunernas självbestämmanderätt bör bevaras och respekteras. Invånarnas åsikter bör beaktas då beslut om stads- och kommungränser fattas. Alla förändringar bör ha som mål att förbättra servicen, verksamhetsmöjligheterna och miljön. Vi anser att principen för medbestämmanderätt och inflytande bör vara de samma i hela landet. Staten ska inte tvinga kommuner till samgång.

I huvudstadsregionen bor 20 procent av landets invånare. Vi varnar för att alltför stora organisationer ökar byråkratin och minskar kontakten mellan invånarna och beslutsfattarna. Hur klokt vore det med ett nytt förtroendevalt organ på regionnivå där medlemmarna i praktiken får ett del- eller rentav heltidsjobb? En jättekommun skulle också skapa en klar obalans i kommunstrukturen i landet.

Toiseksi haluamme korostaa, että on olemassa politiikka-alueita, joiden tulee olla kansallisessa ohjauksessa. Valtion ja kuntien välinen sopimuskäytäntö sosiaalisen asuntotuotannon, kotouttamisasioiden hoidossa ja esimerkiksi syrjäytymisen ja segregaation torjunnassa on hyvä. Kansallisia vaatimuksia ja tavoitteita on myös asetettava ilmastopolitiikalle, maankäytölle ja energiankäytön tehostamiselle. Uusi terveydenhuoltolaki tulee johtamaan kuntarajojen merkityksen vähenemiseen, kun jokaisella on oikeus valita terveyskeskus, jota käyttää. It-palveluverkkoa on yhtenäistettävä ja kehitettävä. Myös koulusektoreiden ja päivähoidon yhteistoiminta etenee samaan suuntaan Helsingin seudun kuntien tiiviimmän yhteistyön johdosta.

Kolmanneksi katsomme, että koko maan intressissä ei ole, että Pääkaupunkiseutu ja Helsingin seutu kasvavat voimakkaasti maamme muiden alueiden kustannuksella. Miten käytännössä onnistutaan ylläpitämään vanhusväestön hyvät palvelut maan muissa osissa, jos työkykyinen väestö muuttaa Etelä-Suomeen? Miten pystytään ylläpitämään lasten ja nuorten palvelut pienehköillä paikkakunnilla, jos ikäluokat pienenevät? Miten pitkiä koulumatkoja pidämme tulevaisuudessa hyväksyttävinä? Ruotsalainen eduskuntaryhmä katsoo tämän vuoksi, että on laadittava kansallinen aluepoliittinen suunnitelma metropolipolitiikan rinnalle, koska niillä on vaikutuksia toisiinsa.

Meidän on varottava luomasta kaupungin ja maaseudun välistä vastakkainasettelua. On selvää, että modernin ihmisen haja-asutusalueella asumisen ja elämisen edellytyksenä on, että laajakaista on kaikkien saatavilla. Myös maaseudun tieverkon ja joukkoliikenteen on oltava toimivia, ja kuntien valtionosuuksien tasausjärjestelmää tarvitaan jatkossakin. Ymmärrystä tarvitaan myös Pääkaupunkiseudun kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi kehittämällä toimivaa joukkoliikennettä, vahvoja innovaatiokeskuksia ja hyviä kansainvälisiä liikenneväyliä.

Luovan ja tulevaisuuteen suuntautuvan yhteiskunnan yhtenä lähtökohtana on kulttuurisen moninaisuuden ja monipuolisen kielitaidon vahvistaminen. Maahanmuuttajataustaisten ihmisten työnsaantimahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan tulee parantaa.

Värderade talman! Den fjärde och sista aspekten svenska riksdagsgruppen kraftigt vill betona är behovet av en medveten språkpolitik i metropolområdet. I huvudstadsregionen bor 65 000 finlandssvenskar, i Helsingforsregionen ungefär 80 000. Det betyder att närmare 30 procent av finlandssvenskarna bor i Helsingforsregionen, de flesta i kommuner där deras relativa andel är under 10 procent.

De svenskspråkiga skolorna, daghemmen och kulturinstitutionerna är ovärderligt viktiga för det svenska språkets fortlevnad i metropolområdet. Genom en målmedveten planering, vid behov över de nuvarande kommungränserna, ser vi stora möjligheter att förbättra tillgången på service på svenska inom alla sektorer i samhället så att utbudet och efterfrågan på den svenskspråkiga servicen möts. Till exempel bör man utreda möjligheten till en särskild upphandlingsnämnd för den svenska social- och hälsovården i området.

Då en nationell språkminoritets andel i en region eller kommun understiger 25 procent behövs det enligt sakkunskapen en uttalad politik för att bibehålla språkgruppens språkliga och kulturella rättigheter på det sätt som grundlagen förutsätter. Svenska riksdagsgruppen efterlyser en nationell strategi för de båda nationalspråken, som beaktar de olika regionernas särdrag.

Tarja Tallqvist /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattien mielestä Suomen ainoan metropolin eli Helsingin seudun alueellisten rakenteiden uudistaminen on välttämätöntä. Vahva Pääkaupunkiseutu on koko Suomen etu. Paljon keskustelua tarvitaan, jotta oikeat ratkaisut löytyvät.

Metropoli on toiminnallinen ja taloudellinen kokonaisuus, joka rakentuu Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten sekä lähiseudun kuntien ympärille. Näiden yhdistyminen on yhä avoin kysymys. Erilaisia vaihtoehtoja on punnittava. Nyt olisi syytä pitää pää kylmänä ja ajatella, että ratkaisut vaikuttavat sekä tämän päivän kansalaisiin että tulevaisuudessa lapsiimme ja lapsenlapsiimme.

Metropolialueen kuntaliitokset on monitahoinen kysymys. Päätöksentekoa helpottaisi, jos yhteistyö ei edellyttäisi ensin monen eri kunnan valtuuston yhtenäistä päätöstä. Yhteiskuntarakenne ja laajenevan alueen liikennejärjestelyt olisi helpompi päättää yhden yhtenäisen kaupungin luottamuselimessä. Rajat kuntien välillä eivät ole vain viivoja kartalla vaan usein hankaliakin rajapintoja maankäytön, kaupunkisuunnittelun ja muun kehittämisen kentässä. Asiantuntijuuden vahvistaminen, tasavertainen taloudellinen asema kuntalaisena ja palveluiden käyttäjänä koko alueella ovat myös merkittäviä yhden onnistuneen kokonaisuuden tuloksia.

Liitoksen haitatkin olisivat samoja kuin niin monissa kunnissa on viime vuosina koettu. Prosessi on raskas sekä henkilökunnalle että luottamushenkilöille. Muutosvastarinta voi olla vaikea voitettava, sillä entisestä luopuminen tuottaa epävarmuutta ellei uuden paremmuuteen ole vahvaa luottamusta. Kielteinen voidaan laittaa muutoksen syyksi, vaikka se johtuisi vielä esimerkiksi vanhojen kuntien päättäjäisriehakkuudesta investoinneissaan. Keskinäisen kilpailun katoaminen voi johtaa voimavarojen yhdistämiseen, mutta siitä voi seurata myös tyytyminen alempaan tulostasoon. Demokratiaa ei vahvista asukkaiden etääntyminen päättäjistä. Näin on suuri vaara käydä — ellei ole jo käynyt.

Metropolialue paisuu kuin pullataikina, ja kyse onkin tavallaan siitä, pitääkö enemmän pitkosta vai pikkupullista. Väljää, maaseutumaista asumista toivovat kokevat kovin kiinteän yhdyskuntarakenteen kuivakkaaksi ja tylsäksi kuin pullanviipaleen. Ne, jotka arvostavat tiiviin asumisen ja joustavien työmatkojen helppoutta ja ympäristöystävällisyyttä, kokevat, että omakotiasujat ovat poimimassa rusinat pullista. Palvelut, kuten kulttuurinautinnot, haetaan isosta, mutta verot jäävät pieneen. Miten voitaisiin tarjota molempia sortteja tai vaikka useampaakin? Siinä on iso tulevaisuuden kysymys. Kuinka taattaisiin se, että alueellinen demokratia säilyy, jos mentäisiin yhteen suureen, samaan kaupunkiin? Pakkopulla ei ole tässä oikea ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Rakenteiden tulee palvella tuottavuutta ja tehokkuutta ja niiden ihmistä ja yrityksiä. Meidän täytyy pitää mielessä, että metropoli ei kilpaile muun Suomen kanssa vaan muiden metropolialueiden, kuten esimerkiksi Pietarin ja Tukholman kanssa. Metropoli tarvitsee muuta Suomea, ja muu Suomi tarvitsee metropoliaan.

Pitäisi keskittyä siihen, mitä metropolialue tekee ja tuottaa. Tavoitteeksi on otettava taloudellisen tuottavuuden lisäksi vahvasti ihmisen tarpeet, elämänlaatu, turvallisuus, hyvinvointi, kestävä kehitys, dynaamisuus ja joustavuus.

Metropoli tarvitsee työpaikkoja, kilpailua, kulttuuria, turismia ja koulutusta. Se tarvitsee asukkaita: työikäisiä, perheitä, vanhuksia ja maahanmuuttajia. Nämä tarvitsevat kohtuuhintaisia vuokra- ja omistusasuntoja. Pienasuntojen tuotantoon on panostettava. Metropolialueen runsaslukuiset yksinelävät tarvitsevat kohtuuhintaisia yksiöitä ja kaksioita. Metropoli sanana henkii suuruutta, mutta se ei saisi merkitä yksinäisten, huostaanotettujen, mielenterveysongelmaisten, uupuneiden, koulupudokkaiden, kotoutumatta jääneiden maahanmuuttajien tai muulla tavalla syrjäytyneiden suurta määrää. Metropolialueella on nyt lisääntyvässä määrin asunnottomia, yksinäisiä vanhuksia, huostaanotettuja teinejä ja uupuneita perheitä.

Alueellinen tasa-arvo on taattava. Palveluita ei pidä keskittää suuriin yksikköihin pitkien välimatkojen päähän. Laboratoriopalvelut, perusterveyspalvelut ja hammashoito on taattava jokaiselle metropolialueella asuvalle vauvasta vaariin kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisen matkan päässä.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattien mielestä ehdotettu metropolivaltuusto voisi olla toimiva ratkaisu. Se antaisi kansalaisille mahdollisuuden omien mielipiteittensä esille tuomiseen ja huomioon ottamiseen. Toisaalta se loisi kokonaan uuden hallinnon tason Uudenmaan liiton ja kuntayhtymien sekä kuntien väliin. Ongelmaton ei ole tämäkään himmeli. Kaipaamme enemmän kansainvälisiä vertailuja ja taloudellisia laskelmia eduista ja haitoista sekä miljoonakaupungista että seutuhallinnosta.

Pietari Jääskeläinen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen metropoli-selonteossa patistetaan kuntia tiiviiseen yhteistyöhön ja päätöksenteon keskittämiseen. Liikenne, yhdyskuntarakenne, asuntomarkkinat ja palveluverkosto halutaan yhtenäistää. Yhteistyön vahvistamiseksi ehdotetaan luotavan sellaiset yhteistyöjärjestelyt ja -rakenteet, joiden kautta voidaan varmistaa osapuolia sitovat päätökset.

Selonteossa tuodaan esiin kaksi hallinnollista vaihtoehtoa. Joko yhdistetään Pääkaupunkiseudun neljä kuntaa eli Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa tai perustetaan 14:n tai vielä useamman kunnan seutuhallinto. Kuntien yhdistäminen merkitsisi kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien vähenemistä entisestään, koska heidän tarvitsemistaan perus- ja muista lähipalveluista päätettäisiin entistä kauempana ja paikallisolosuhteet jäisivät helposti huomioon ottamatta.

Kunnallisvaalien yhteydessä valittavan seutuvaltuuston etuna on useiden hajanaisten kuntayhtymien kokoaminen yhteen hallintoon ja seutuvaltuutettujen selkeä vastuunkanto alueellisista tehtävistä, kuten maankäytöstä, liikenteestä, asumisesta, elinkeino- ja työllisyyspolitiikasta sekä erikoissairaanhoidosta. Mikäli kansanvaltaiseen seutuhallintoon mennään, tulee sille osoittaa myös nykyisiä valtionhallinnon tehtäviä, kuten elyn eli elinkeino-, liikenne- ja ympäristöviraston tehtäviä, sekä valtion näihin tehtäviin osoittama rahoitus. Kansalaisten peruspalvelut, kuten perusterveydenhoito, peruskoulutus, päivähoito ja muut lähipalvelut, eivät saa olla tietenkään seutuhallinnolla.

Nykyisten kuntayhtymien hallinto on surkuhupaisaa. Tosiasiassa "puolueiden piirisihteerijuntta" valitsee kuntayhtymien valtuustojen ja hallitusten jäsenet johtuen monimutkaisesta puolueiden kannatuksen jyvitysjärjestelmästä kuntayhtymän alueella. Kuntayhtymien poliittisten edustajien vastuunkanto kansalaisille ylikunnallisten tehtävien hoidosta on olematon. Tällaisesta vastuuttomasta päätöksenteosta tulee päästä eroon.

Hallituksen metropolipolitiikka perustuu huippuosaamisen ja innovaatiotoiminnan keskittämiseen metropolialueelle, jota tukemaan halutaan muodostaa tarvittava infrastruktuuri. Metropolista on tarkoitus luoda Suomen elinkeinotoiminnan kansainvälisesti kilpailukykyinen keskus. Tähän pyritään ratkaisemalla alueen yhdyskuntarakenteen, asumisen ja liikenteen ongelmia. Nämä asiat tulee toki ratkaista, mutta metropolialueen ja koko Suomen menestymisen ja hyvinvoinnin kannalta on oleellista selvittää ja päättää, mihin me tulevaisuudessa keskitymme.

Missä asioissa voimme olla globaalisti kilpailukykyinen maa? Mitkä ovat ylivoimaiset kilpailutekijämme? Selvityksen mukaan Helsingin seutua pidetään jo nyt eräänä Euroopan innovatiivisimmista alueista, jonka kyky houkutella ulkomaisia investointeja, yrityksiä ja huippuosaajia ei kuitenkaan ole kovin hyvä. Miksi tänne ei haluta sijoittua kansainvälisten vertailujen antamista hyvistä olosuhdearvioista huolimatta, kysyy selvitys. Yhtenä selityksenä esitetään Pääkaupunkiseudun ydinalueiden korkeaa hintatasoa, joka ajaa väljempää asumista tavoittelevia yhä kauemmas työpaikoista. Koska näin on muissakin metropoleissa, niin voisiko syy olla yksinkertaisempi: vaikea kieli, suomalainen kulttuuri, byrokratia, verotus ja sääolosuhteet? On myös selvää, että monet yritykset hakeutuvat Kaukoidän kasvaville markkinoille lähelle asiakkaita, jonne sijoitetaan innovaatiotoimintaa, tuotekehitystä ja erityisesti valmistusta ja huoltoa.

Tämä vuosisata on tieto- ja palveluyhteiskunnan vuosisata. Se, joka pystyy hallitsemaan tietoa, muokkaamaan siitä tuotteita ja palveluja erilaisiin tarpeisiin, tuotteistamaan nämä ja myymään ne kansainvälisille markkinoille kilpailukykyiseen hintaan, on tulevaisuudessa vahvoilla. Suomalaisten tulee panostaa tieto- ja teknologiapohjaisten palveluratkaisujen kehittämiseen. Tietoyhteiskunnan kehitys mahdollistaa jo nyt maailmanlaajuisen yhteydenpidon ja verkostoitumisen, vuorovaikutteisuuden, verkkokokoukset, verkossa tapahtuvan tuotekehityksen, kouluttautumisen, tuotteiden ja palvelujen markkinoinnin ja myynnin sekä asiakaspalvelun. Innovaatiot eivät ole tiettyyn paikkaan sidottuja. Edellisestä seuraa kysymys, tarvitaanko välttämättä hyvin tiiviisti rakennettua työpaikka- ja asumiskeskustaa, vai onko tulevaisuutta se, että työtä voi tehdä väljästi asutussa ympäristössä ja kohtuuhintaisissa, avarissa, energiapiheissä asunnoissa lähellä luontoa ja että työ on rajoista, ajasta ja kaupunkikeskuksista riippumatonta.

Missä asioissa voimme olla globaalisti kilpailukykyisin maa? Suomen koulutusjärjestelmä on kansainvälisesti arvostettu, ja siihen tullaan tutustumaan eri puolilta maailmaa. Verkossa oppiminen tulee yleistymään. Voitaisiinko esimerkiksi Suomen peruskoulujärjestelmä tuotteistaa tietokonepohjaiseksi ohjelmaksi ja myydä se globaalisti eri markkina-alueille räätälöitynä tuotteena? Voitaisiinko lääkäripalveluja ja koulutusta myydä tietoverkossa globaaleilla markkinoilla?

Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa maailmantalouden kehityssuunta on se, että työvoimavaltaiset alat siirtyvät kiihtyvällä vauhdilla halvemman työvoiman maihin. Pienen ja syrjäisen maan, kuten Suomen, ja sen metropolialueen on kehitettävä vientituotteiksi korkean teknologian sekä tieto- ja palveluyhteiskunnan tuotteita. Perussuomalaisten mielestä on välttämätöntä turvata myös kaiken kehityksen perusta, turvata kansalaisillemme maailmalla arvostetut hyvinvointipalvelumme myös tulevaisuudessa.

Ensimmäinen varapuhemies:

Nyt toimitaan niin, että otamme kaksi ministeripuheenvuoroa tämän ryhmäpuheenvuorokierroksen jälkeen ja sen jälkeen sitten käydään debatti, mikäli sellaista painetta on olemassa.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää kaikkia ryhmäpuheenvuoronpitäjiä ja sitä kautta kaikkia eduskuntaryhmiä ja koko eduskuntaa kahdesta mielestäni tärkeästä asiasta. Käsittääkseni joka ikisessä ryhmäpuheenvuorossa hyväksyttiin ajatus ja miellettiin ja ymmärrettiin Helsingin erityisyys, Helsingin seudun erityisyys, se, että tämä seutu on erilainen sekä hyvässä että pahassa, se, kuinka suuri kansantaloudellinen merkitys tällä on, ja se, että täällä on myös tiettyjä sen tyyppisiä ongelmia, mitä muualla maassa ei ole, ja että se oikeuttaa valtiovaltaa, itse asiassa velvoittaakin, harjoittamaan erityistä metropolipolitiikkaa. Kun täällä on näin liikuttava yhteisymmärrys tässä, niin voi vain ikään kuin ihmetellä, miksi piti odottaa aina vuoteen 2007, että saatiin metropolipolitiikka aikaiseksi. (Ed. Kimmo Kiljunen: Sitä mekin ihmettelemme!)

Toinen, mistä haluan kiittää, on se, (Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä) että täällä ei syyllistytty maan eri alueitten väliseen vastakkainasetteluun mielestäni missään puheenvuorossa. On koko maan etu, että Helsingin seutu pärjää. Kuten täällä, taisi olla kristillisten puheenvuorossa, todettiin, metropolialue tarvitsee muuta maata ja muu maa tarvitsee metropolia. Näin se vaan on, ja varsinkin näin pienessä maassa maan ainoan metropolin, joka tuottaa kolmanneksen bkt:stä, menestys on koko maan etu.

Itse asiassa ehkä ainoa surullinen osio tässä keskustelussa oli se, että keskustan ryhmäpuheenvuorossa edelleen johdonmukaisesti kieltäydyttiin ymmärtämästä, mitä yhdyskuntarakenteitten hajautuminen tarkoittaa, ja sitten napattiin eräästä ympäristöministeriön, Sitran ja Tekesin yhteisraportista yksi kohta ja ymmärrettiin se vielä väärin ja vielä päälle päätteeksi pilkattiin erästä kunniakasta helsinkiläistä kaupunginosaa. (Ed. Ravi: Ymmärrettiin kuitenkin! — Ed. Kimmo Kiljunen: Sehän on teidän hallituskumppaninne!) Kun tämän vielä lausuu ed. Kaunisto, joka tunnetusti kuuluu keskustan cityliberaaliin piiriin, voi tietenkin pohtia, mitä ryhmässä laajemmin ajatellaan. Toisaalta jos tämä herättää huolta, niin voin huolestuneita kansalaisia lohduttaa sillä, että hallituksen piirissä näistä asioista vastaa keskustan puolella hallinto- ja kuntaministeri Tölli, joka tunnetusti on tolkun mies, mikä varmasti näkyy myös seuraavassa puheenvuorossa. (Ed. Kimmo Kiljunen: Toisin kuin muut keskustalaiset!)

Varsin monessa puheenvuorossa mentiin varsin suoraan laatikkoleikkeihin ja hallintomalleihin, mikä on ymmärrettävää, koska se on tietenkin niitä asioita, joista on helppo ja kiva keskustella, mutta tietyllä tavalla surullista. Ensin pitäisi lähteä liikkeelle siitä, että analysoidaan, mitkä ongelmat ja haasteet ovat, ja sitten ruvetaan miettimään, minkälaiset hallintomallit mahdollisesti ratkaisevat näitä kysymyksiä. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) Erityisen tylsää oli se, että muutamassa puheenvuorossa — ei kaikissa mutta muutamassa puheenvuorossa, ehkä Rkp:n puheenvuoro oli tässä surullisin — keskityttiin sanomaan, mitä ainakaan ei saa tehdä, kun pitäisi lähteä positiivisesti hakemaan niitä ratkaisuja, joilla löydetään välineitä hoitaa näitä kiistatta yhteisesti miellettyjä ongelmia. (Ed. Kimmo Kiljunen: Hekin ovat teidän hallituskumppaneitanne!)

Mitä seutuhallintoon tulee ja varsinkin nyt sosialidemokraattiseen puheenvuoroon, niin tämä selonteko ei ota siis kantaa puolesta eikä vastaan, vaan toteaa, että se on yksi mahdollinen vaihtoehto. Mutta tämän osalta haluaisin korostaa sitä, mikä tässä Tampereen yliopiston viimeviikkoisessa selvityksessä tuli hyvin vahvasti esille: jos semmoiseen mennään, niin sille pitää antaa niin paljon valtaa, että sillä oikeasti on jotain merkitystä, (Ed. Kimmo Kiljunen: Ja verotusoikeus!) että se oikeasti muuttaa asioita. Ja tässä suhteessa uskallan kyllä sanoa, ed. Hiltunen, että semmoinen seutuhallinto, jonka keskeisin sisältö on yleiskaavan hyväksymismahdollisuus, ei ratkaise mitään niistä ongelmista, mitä meillä on olemassa. Meillä on nyt jo maankäyttö- ja rakennuslaissa määräys, että Pääkaupunkiseudulla pitää tehdä yhteinen yleiskaava. Okei, sitä ei ole syntynyt. Vaikka se syntyisikin, ei se poista näitä segregaatio-ongelmia, ei se ratkaisisi tätä yhdyskuntarakenteen hajautumisen ongelmaa.

Kyllä minä peräänkuuluttaisin sitä, että kun puhutaan näistä malleista, niin mennään pikkasen syvemmälle ja ollaan vähän rohkeampia ja lähdetään siitä, että oli malli mikä tahansa, niin pitää mennä pikkasen pitemmälle, jotta saadaan oikeasti välineitä, jotka oikeasti ratkaisevat asioita, ettei jumiuduta siten kuin Tampereen yliopisto osuvasti koko tätä keskustelua kuvaa: pysytään keskustelussa ylätasolla konsensuksen säilyttämiseksi.

Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli

Arvoisa puhemies! Täällä käytetyt ryhmäpuheenvuorot ovat osoittaneet sen, että tämä selonteko metropolipolitiikasta oli varsin tarpeellinen ja ajankohtainen. Varsin yksimielisesti on todettu koko metropolipolitiikan tarpeellisuus. Metropolipolitiikan teki konkreettiseksi Matti Vanhasen toinen hallitus, jonka hallitusohjelmassa tämä selkeästi kirjattiin, ja nyt ollaan tässä tilanteessa. Haluan muutaman periaatteen ottaa esille tästä metropolipolitiikan selonteosta ja koko metropolipolitiikasta.

Olen hyvin samaa mieltä kuin täällä useassa puheenvuorossa on todettu, että tässä ei ole kysymys vastakkainasettelusta millään muotoa. Elinvoimainen maa tarvitsee elinvoimaisen metropolin. Jos elinvoima loppuu maakunnista, hiipuu elinvoima myös metropolista. Molempien tarvitsee olla elinvoimaisia. Se on kaikkien yhteinen etu koko maassa, että meidän metropolialueemme toimii mahdollisimman hyvin, tehokkaasti ja pystyy kisaamaan kansainvälisessä kilpailussa ja että sisäinen yhteys tiivistyy monellakin tavalla. Meidän tarvitsee kansainvälisessä kilpailussa ottaa muitakin asioita vastaan kuin Kemikaalivirasto ja meidän pitää pystyä kilpailemaan niissä asioissa. Mutta se täytyy muistaa, että vaikka bruttokansantuotteesta noin kolmasosa tapahtuu tällä alueella, niin valtaosa tuotannosta tapahtuu muualla maassa. On kaikkien yhteinen etu sekin, että monen yrityksen pääkonttori on täällä, keskusvirastoja on täällä, jotka hoitavat asioita. Mutta on myöskin yhteinen etu se, että monelta osin tuotanto tapahtuu muualla maassa. Jos elinvoima vahvistuu muualla, se lisää elinvoimaa myös täällä. Tässä mielessä on erittäin myönteistä todeta se, että tässä keskustelussa ei ole noussut esiin vastakkainasettelua. Metropolialuetta on syytä vahvasti kehittää, mutta sen kehittäminen ei tapahdu muun maan kustannuksella, vaan se tapahtuu myöskin sillä tavalla, että tätä sisäistä eheyttä ja päätöksentekojärjestelmää ja elinvoimaa vahvistetaan.

Tässä on keskusteltu myöskin hallintomallista. Tämän selonteon ydin ei ole ratkaista hallintomallia vaan tuoda aineksia ja vaihtoehtoja tähän keskusteluun. Haluan todeta sen, että ei hallintomalli sinänsä ole itsetarkoitus, vaan itsetarkoitus ovat ne asiat, päämäärät ja tavoitteet, mihin tällä pyritään. Eikä metropolipolitiikka tarkoita sitä, että kaikki asiat keskitetään metro-poliin, eihän se sitä tarkoita, vaan sitä, että metropoli toimii mahdollisimman hyvin. Yhteinen asia ja tavoite on hyvin selkeästi se, että asuminen, maankäyttö ja liikenne tiivistyvät huomattavasti. Mikä on paras päätöksentekojärjestelmä? Ei varmasti työkalu ole yksiselitteinen, vaan se voi koostua erilaisista osista. Tässä päätöksentekojärjestelmässä haluan ottaa esille yhden asian: kun on suuri kokonaisuus, niin paikallisen vaikuttamisen vahvistaminen eli lähidemokratian huomioon ottaminen päätöksentekojärjestelmässä on hyvin tärkeä asia.

Ensimmäinen varapuhemies:

Nyt käydään debattiin, V-painikkeella voi pyytää vastauspuheenvuoroa. Nyt pelataan siis enintään minuutin puheenvuoroja.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä käytetyt ryhmäpuheenvuorot kyllä osoittivat sen, että Helsingin seudun, Pääkaupunkiseudun, metropoliseudun, millä nimellä sitä halutaan kutsuakin, erityisasema tunnustetaan koko Suomen taloudessa ja sen kehityksessä ja menestyksessä. Mutta ei se kyllä sitä tarkoita, eikä sitä tästä keskustelusta tunnistanutkaan, että me olisimme kaikki aivan yhtä mieltä niistä keinoista, mitä esitetään sen kehittämiseksi. Meidän kuuluukin olla eri mieltä ja meillä kuuluu olla erilaisia painotuksia ja erilaisia näkemyksiä siitä. Esimerkiksi minä en voi hyväksyä niitä tavoitteita, joita esimerkiksi Uudenmaan liitolla on siitä, että Uudellemaalle pitäisi saada 130 000 uutta asukasta seuraavan 25 vuoden aikana. Se jos mikä vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan myöskin siellä syvällä maaseudulla ja laajemminkin.

On myöskin uhkana se, että tavallaan se metropoliajattelu siirtyy tällaisten suurten kaupunkiseutujen ympärille, joka sitten taas uhkaa sellaista maakunta-ajattelua, joka meillä on ollut maakuntien kehittämisen taustalla.

Mitä tulee minun poliittiseen kantaani, niin saatan kyllä olla liberaali taustani mukaisesti, mutta te, ministeri Vapaavuori, (Puhemies: Minuutti!) olette taustanne mukaisesti konservatiivi, ja se kyllä näkyy tässä teidän keskittävässä ajattelussanne. Ei tehdä itsestämme hölmöjä tämän perusteella.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä Helsingin seudun ja koko metropolialueen ihmisten kannalta on aivan välttämätöntä, että me löydämme tehokkaammat rakenteet ja päätöksentekomenetelmät. Nykyinen hallintohimmeleiden rehottava viidakko ja sirpalebyrokratia ei ole kenenkään hallussa. Lähtökohtana on oltava, että me puramme byrokratiaa, emme rakenna sitä lisää.

Vahvat elinvoimaiset peruskunnat ovat hyvä lähtökohta, ja siellä on ihmisellä oltava mahdollisuus omaan elinympäristöönsä vaikuttaa. Kyllä ihmiset tarvitsevat hyvät elinolosuhteet, kohtuuhintaisen asumisen ja paremmat palvelut eikä lisää veroja, virkoja ja vaaleja ja sitä laatikkoleikkiä, kuten täällä esimerkiksi sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ehdotti. Kyllä tätä todella suurta byrokratiaa ja moninaista yhteistyön kenttää täytyy lähtökohtaisesti selkeyttää ja saada se sitten haltuun. Mielestäni selonteko antaa tähän erittäin hyvät mahdollisuudet. Mutta yhdessä kuntien kanssa se on meillä täällä yhdessä ratkaistava. Näkökulman pitää olla ihminen eikä uudet komiteat ja hallinnon tasot.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä sosialidemokraatit lähtevät siitä, että ihmisillä olisi tasavertaiset mahdollisuudet täällä koko Helsingin seudulla rakentaa omaa hyvää elämäänsä.

Ministeri Vapaavuori, minä vähän ihmettelen teitä, kun te toteatte, että ei ole syytä nyt mennä konkretiaan, ja sitten toisaalta alkupuheenvuorossanne sanoitte, että jos tämän selonteon viestiä ei nyt tällä seudulla oteta vakavasti, niin todennäköisesti valtiovalta tulee puuttumaan asiaan. Minä pyytäisin teitä tarkentamaan, mikä on sitten se tapa, jolla valtiovalta voisi puuttua?

Minusta, ed. Sarkomaa, kyllä nyt on niin, että kuntien pitää itse ottaa tämä käsiin, koska me emme missään nimessä tällä seudulla halua, että valtioneuvosto tai valtiovalta tulee sanelemaan tänne. Pitää ottaa nyt onkeen, ja sosialidemokraatit ovat lähteneet pohtimaan eri vaihtoehtoja ihmislähtöisesti mutta myös hallintoja ajatellen.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän täällä ryhmäpuheenvuoroissa sekä sosialidemokraatit, vihreät että vasemmistoliitto hakivat sitä, että demokratiaa on vahvistettava tällä metropolialueella vaaleilla valittavalla seutuvaltuustolla tai metropolivaltuustolla. Jos se on laatikkoleikkiä, niin minä kyllä pahoittelen, jos ministeri sen niin kokee.

Oikeastaan kysyn ministeri Vapaavuorelta: Mitä tämä linjaus 23 sitten tarkoittaa? Sitä ei ole tässä kerrottu. Siinä sanotaan, että luodaan elinvoimainen kuntarakenne tai kehitetään sitä ja osapuolia sitova päätöksentekorakenne. Mitä ne tarkoittavat? Minusta tämä vaihtoehto sille, että mennään tällaiseen seutuvaltuustoon, seudulliseen päätöksentekoon, vaaleilla valittaviin järjestelmiin, on itse asiassa vaihtoehto tälle. Minä olen lukevinani tässä pakkoliitokset ja Pääkaupunkiseudun kuntien pakkoliittämisen.

Omassa puheenvuorossani jo totesin, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmälle Kauniaisten reikäleipäkunnan osalta se on aivan perustelua mutta muuten voitaisiin edetä kyllä esimerkiksi näiden kolmen ryhmän esittämällä mallilla.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori, kiinnitin itsekin siihen huomiota, kritisoi ryhmäpuheissa esiintyneitä laatikkoleikkejä ja vaati, että ongelmia analysoitaisiin ja vasta sen jälkeen ruvettaisiin hakemaan ratkaisuja niihin. Voin kyllä vakuuttaa teille, ministeri Vapaavuori, että kyllä näitä ongelmia on meilläkin aika paljon pohdittu. Tämä ajattelu, jonka esitin tästä seutuvaltuustosta, ei suinkaan syntynyt tässä eikä perustu tyhjään pohjaan, vaan kyllä siinä on paljon ajattelutyötä takana.

Mutta sitten toinen kysymys ministeri Vapaavuorelle koskien kohtuuhintaista asumista. Tämä sanapari esiintyy varmaan ainakin kymmenen kertaa tässä selonteossa, mutta ne ratkaisukonstit ovat kovin vähäiset, mitä siinä tuodaan esiin, eli lähinnä asumistukeen esitetään joitakin muutoksia. Haluaisin kuulla ministeri Vapaavuoren näkemykset siitä, miten näihin kohtuuhintaisen asumisen puutteisiin pystyttäisiin lähitulevaisuudessa vastaamaan?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Ministeri Vapaavuori valitti sitä, että Rkp:n puheenvuorossa sanotaan, mitä ei ainakaan pitäisi tehdä. Minä totesin muun muassa, että emme kannata pakkoliitoksia.

Mutta minä taas valitan sitä, että ministeri Vapaavuoren puheenvuorossa ei myönnetä mitään siitä kaikesta kehityksestä ja työstä, mitä Pääkaupunkiseudun alueella on viime vuosina tapahtunut ja tapahtuu kaiken aikaa. Sen lisäksi, että eduskunta on myös hyväksynyt viime vuosina uudet valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet, viime vuonna hyväksyttiin laki, joka koskee yhteistä yleiskaavaa Pääkaupunkiseudulle. Siis tätä kehitystä on todellakin tapahtunut.

Jag vill alltså betona att min huvudpoäng var det att vi vill bevara närdemokratin, inte bara på det viset att den ska beaktas, utan också så att den verkligen ska bevaras i de framtid lösningarna.

Vi tycker också att regeringen bör erkänna att det har skett en hel del. Det har skett väldigt mycket utveckling under de senaste åren och utvecklingen pågår fortfarande för att förbättra samarbetet mellan kommunerna i metropolområdet.

Ensimmäinen varapuhemies:

Tässä on tullut ministerille useita kysymyksiä. Otetaan vielä muutama, että tulee vähän painetta lisää.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on vallinnut lähes liikuttava yksimielisyys metropolipolitiikan tarpeesta, jolla kohdennetaan erilaisia toimia Pääkaupunkiseudun kehitykseen, jolla puolestaan saadaan kansantalouteen kasvua ja verotuloja ja sitä yleistä hyvää. Minä toivon, että yhtä suuri liikuttava yksimielisyys löytyy siitä, että sitä hyvää, mitä kansantalouteen saadaan, kohdennetaan myöskin merkittävällä tavalla niitten alueitten kehitykseen, joilla ei ole samoja luontaisia edellytyksiä kehittyä, siis laajoille maaseutualueille, maakuntiin koko Suomen alueella. Tässä mielessä tämä Rkp:n ryhmän ehdotus oli kannatettava ja hyvä, että kehitetään koko Suomea, ja se ei ole vastakkainasettelua. Se ei ole vastakkainasettelua, arvon ministeri, vaan se on sitä minun toiveissani yhtä liikuttavaa yksimielisyyttä siitä, että koko Suomen kehityksestä on pidettävä huoli, ja osa siitä ovat nämä erityistoimet metropolipolitiikkaan, joka tuo sitä hyvää ja lisäarvoa tähän kansantalouteen.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minuakin on aika ajoin häirinnyt tässä salissa käytävä keskustelu alueellisesta kehittämisestä ja tämä vastakkainasettelu, mitä tässä keskustelussa ei onneksi ole ollut havaittavissa. Itse asiassa, jos vähän vedän mutkia suoriksi, niin voisi sanoa, että tehokas metropolipolitiikka on mitä parhainta alueellista kehittämistoimintaa, ja näin se täytyy nähdä. Itse asiassa ajattelen tällä kertaa omaksi hämmästyksekseni hieman samalla tavalla kuin ed. Rantakangas siitä, että oikealla alueellisella kehittämisellä saadaan aikaan lisäarvoa, ja se ei ole suinkaan semmoista vanhakantaista ikään kuin köyhäinapupolitiikkaa. Oikea alueellinen kehittäminen lähtee siitä, että se perustuu alueen omiin erityispiirteisiin, vahvuuksiin, ja sillä tavalla saadaan nimenomaan sitä uutta jaettavaa aikaan.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies: Alueen omat päättäjät ovat varmaan parhaita asiantuntijoita löytämään ne oikeat toimintatavat, millä tätä viedään eteenpäin. Me suomalaiset olemme erittäin hyviä kehittämään hallintoa ja laatikkoleikkejä, ja siihen ei tällä alueella minun mielestäni pitäisi kompastua.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun seuraa hallituspuolueiden välistä keskustelua, niin hämmästelee vaan, ovatko kokoomus, keskusta ja Rkp samassa hallituksessa lainkaan.

Mutta, ministeri Vapaavuori, tekin olette tolkkumies vähintään sen suhteen, mitä olette tuonut nyt esille tästä, että meidän on pakko keskustella metropolialueen hallinnosta, tunnistaa, että Suomessa on yksi metropolialue eli Helsingin seutu, toiseksi tarvitaan erityistoimia ja kolmanneksi näissä erityistoimissa, jos me katsomme, miten maailmalla näitä asioita on hoidettu Tukholmasta Pariisiin, kyseessä on seudullinen päätöksenteko erikseen verotusoikeuksineen ja sen alla itsenäiset kunnat.

Jo 1980-luvulla Helsingin yliopiston aluemaantieteilijät tekivät selvityksen Pääkaupunkiseudusta ja ehdottivat tänne yhteistä seutuhallintoa verotusoikeuksineen ja siten jaettuna, että Kauniainen olkoon omana, Espoo kahdessa osassa, Vantaa Itä- ja Länsi-Vantaa erikseen ja sen jälkeen Helsinki neljässä osassa. Itä-Helsinki keskuksena Itäkeskus, Malmi keskuksena Pohjois-Helsinki, Kantakaupunki ja neljäntenä Huopalahti Länsi-Helsinkinä. Tällöin tänne Pääkaupunkiseudulle olisi syntynyt Tukholman mallin mukainen, Pariisin mallin mukainen, Brysselin mallin mukainen kaksiportainen, luonteva seutuhallinto, yhteiset asiat (Puhemies: Minuutti!) metropolipäätöksentekona ja lähellä ihmistä olevat asiat kuntien tasolla.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Me emme tarvitse neuvottelukuntia vaan selkeämpää Pääkaupunkiseutua koskevaa kehittämistä ja päätöksentekoa. Kyse on, kuten täällä ministeri on todennut, kansallisesta kysymyksestä, kun puhutaan Helsingin kilpailukyvystä Euroopassa ja maailmalla.

Valitettavasti kyllä on tarvittu valtion toimia. Pääkaupunkiseudulla Ytv:t ym. eivät ole riittävästi nähneet niitä asioita, joita kansallinen kilpailukyky edellyttää. Viittaan muun muassa Marja-radan syntyhistoriaan. Samalla tavalla maa- ja kaavoituspolitiikassa ja myös sosiaalisen eheyden ja sosiaalisen turvallisuuden näkökulmasta valtion on oltava aktiivisempi tässä nykytilanteessa. Mutta tarvitaan myös kansallista aluepolitiikkaa, että hallitsematon kasvu vältetään täällä.

Tässä yhteydessä kannan kyllä huolta tästä negatiivisesta alueellistamisesta, joka tapahtuu tuottavuusohjelman osalta valtion työpaikoissa Itä- ja Pohjois-Suomessa, esimerkiksi Kuopion osalta junavuorojen vähentämisenä, lentojen vähentämisenä, VR:n lipunmyynnin keskittämisenä Helsinkiin. Tämä ei voi olla hyväksyttävää. (Puhemies: Minuutti!) Se sotii myös kansallista yhteistä tahtoa vastaan Pääkaupunkiseudun hallitussa kasvussa.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme metropolipolitiikkaa, mutta iso kysymys on, kenen ehdoilla sitä metropolipolitiikkaa tehdään. Nykyinen hallitsematon metropolipolitiikka on johtanut siihen, että tuloerot metropolialueella ovat kasvaneet, lapsiköyhyys, leipäjonot ovat kasvaneet, asuinalueet ovat segregoituneet niin, että on eliittikaupunginosia ja ei voi sanoa ehkä slummeja mutta gettoutuvia kaupunginosia, ja itse asiassa oireellista metropolipolitiikalle on, että bussikuskit, siivoojat ja myyjät eivät kohta enää pysty asumaan metropolialueella, elleivät tee kahta, jopa kolmea työtä. Sen takia haluankin kysyä: Miksi selonteossa on niin vahvasti otettu tämä hallinnon ja rahan näkökulma? Mihin on esimerkiksi unohdettu metropolipolitiikan inhimillisten vaikutusten arviointi ja miksi esimerkiksi aivan otsikkotasolle asti tämä inhimillinen näkökulma tuodaan markkinaehtoisesti asiakkuutena, ei asukkaana olemisen kautta?

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itsekin olen tosi onnellinen siitä, että täällä on keskusteltu varsin yksimielisesti siitä, että menestyvä Pääkaupunkiseutu on koko maan etu.

Yksi asia kuitenkin kiinnitti erityistä huomiotani keskustan ryhmäpuheenvuorossa, ja se oli tämä ajatus näistä hajakeskitetyistä vihreistä taajamista. Itselleni ne toivat mieleen oitis edellisen pääministerin luonnosteleman himmelimallin. Itse ajattelen, että sellainen himmeli pikemminkin ylläpitää hajautunutta yhdyskuntarakennetta, lisää ihmisten autoriippuvuutta ja sitä myöten kasvihuonepäästöjä, ja kehityksen täytyisi olla tietysti täysin päinvastainen.

Metropoliselonteossa mainitaan tärkeänä tavoitteena kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen kulkutapaosuuden kasvattaminen. Siellä myös mainitaan huolestuttava kehitys, että työmatkaliikenne Pääkaupunkiseudun ja muun seudun välillä on jatkuvasti kasvanut ja keskimääräiset työmatkaosuudet ovat pidentyneet. Tämä on erittäin huolestuttava kehitys. Senkin takia yhdyskuntarakenteen tiivistäminen on erittäin tärkeä tavoite ja tarvitaan myös seuraavalla hallituskaudella konkreettisia toimenpiteitä ja esityksiä joukkoliikenteen rahoittamiseksi (Puhemies: Minuutti!) ja kulkumuoto-osuuden lisäämiseksi. Yksi tällainen tapa kerätä rahaa joukkoliikenteelle olisi Pääkaupunkiseudulla käyttöön otettavat ruuhkamaksut, (Puhemies: Minuutti!) joista toivottavasti saadaan esitys viimeistään seuraavalla hallituskaudella.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Rantakankaalle: Tällä kertaa tästä asiasta emme saa riitaa aikaiseksi. Kyllä minä nimenomaan kiitin eduskuntaa siitä, että täällä ei ole syyllistytty tähän vastakkainasetteluun.

Ed. Gestrinille: Puheenvuorossani en maininnut, mutta selonteossa on kyllä puhuttu tämän vapaaehtoisen yhteistyön aikaansaannoksista. Mutta ainakin minä olen vahvasti sitä mieltä, että mitään isoja asioita ei ole onnistuttu ratkaisemaan, (Ed. Rajamäki: Juuri näin!) ja samaan aikaan on luotu tämmöistä hallintohimmeliä, joka on varsin epädemokraattista ja sekavaa ja joka johtaa siihen, että kukaan ei johda tätä kokonaisuutta. Oikeasti isoihin asioihin ei ole päästy käsiksi.

Sitten pahoittelen sitä, että puheenvuoroni laatikkoleikeistä ymmärrettiin väärin. En tarkoittanut sitä. Totta kai niitäkin tarvitaan, koska nehän hakevat ratkaisuja, mutta halusin korostaa sitä, että näitten laatikkoleikkien ja sitten niitten ongelmien pitää olla synkronissa keskenään, että ne mallit, mitä me tuomme, oikeasti ratkaisevat niitä kysymyksiä ja ongelmia, mitä meillä on olemassa. Ja tässä suhteessa haluan kiittää sekä vasemmistoliiton että vihreitten ryhmäpuheenvuoroja, jotka olivat tässä mielessä analyysiltään varsin hyviä.

Ed. Sirnö esitti oikean kysymyksen: kenen ehdoilla? Oikea vastaus on: kokonaisuuden ehdoilla. Tämä voi helposti kuulostaa naiivilta ja kliseeltä, mutta esimerkiksi Tampereen yliopiston selvityksessä kyllä päädytään siihen, että suurin ongelma on se, että faktisesti on kysymys toiminnallisesta kokonaisuudesta ja samaan aikaan meillä on kuntarakenne, joka johtaa osaoptimointiin. Siitä on kysymys.

Tämä osaoptimointi, se, että katsotaan kuntakohtaisesti, tehdään ratkaisuja, joita pitäisi katsoa kokonaisuuden kannalta, on selkein ja keskeisin yksittäinen syy sekä asuntojen hintakehityksen että yhdyskuntarakenteen hajautumiseen, ja siihen pitää löytää ratkaisuja. Siihen taas liittyy se kohta, jossa kritisoin, en niinkään demareitten laatikkoleikkejä, vaan rohkeuden puutetta siinä teidän laatikkoleikissänne, että jos mennään seutuhallintoon, niin haetaan sitten oikeasti semmoisia malleja, jotka ratkaisevat näitä asioita. Yleiskaavalla näitä ei ratkaista. Sen me, ed. Hiltunen, tiedämme. Me olemme niin monta yleiskaavaa tälle seudulle rakentaneet ja olemme todenneet, että ei sillä yhdyskuntarakenteen hajautumista saada estettyä eikä asuntojen hintakehitystä muutettua.

Oli se malli sitten mikä tahansa, on se joku seutuhallintomalli, on se kuntaliitoksia tai — kuten ed. Hiltunen minusta hyvin sanoi, nehän eivät sulje täysin pois toisiaan — joku näitten yhdistelmä, joka ainakin minua viehättää, niin kuitenkin pitää mennä sen verran pitkälle ja antaa sen verran valtaa niille elimille, mitä me luodaan, että näitä asioita voidaan oikeasti ratkaista ja voidaan saada aikaan jotain muutoksia. Siinä mielessä en vain olisi niin hyväuskoinen ja hyväntahtoinen kuin esimerkiksi ed. Gestrin, että kun vaan toivotaan ihan kamalasti, että kunnalliset päättäjät tekisivät mukavia asioita, ja paijataan toisiamme riittävän monta kertaa, niin kaikki yhdessä toteavat, että tehdäänkin asiat toisin. Jussi-Pekka Alasen kirja muutama vuosi sitten, taisi olla viime vuonna, jossa käytiin sadan vuoden historia läpi Helsingin seudun rakenteellisesta kehityksestä, osoitti sen, että tällä seudulla ei koskaan ole tapahtunut mitään merkittävää ilman vähintään valtion merkittävää painetta.

Hallinto- ja kuntaministeri  Tapani  Tölli

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin näistä resursseista. Ei tämä selonteko tarkoita sitä nyt, että huomattavasti enemmän yhteisiä resursseja kohdennetaan metropoliin, vaan sitä, että olemassa olevat resurssit toimisivat mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti. Se kai on se ydinasia.

Sitten on mielenkiintoista todeta se, miten maailmalla eri metropolien ongelmat ja asiat ovat hyvin samanlaisia, vaikka metropolit ovat erikokoisia. Niistä on opittava.

Sitten hallintomalli. Ei jäädä nyt jumiin johonkin yksittäiseen malliin, vaan nyt on aika tarttua siihen ja kehittää siitä niitä perustavoitteita parhaalla tavalla palveleva malli, ja sen ei tarvitse olla liian yksiniittinen. Muistetaan, mikä on kuitenkin ydinasia metropolialueellakin. Se on ihminen, joka käyttää palveluja, ja se, että ihminen viihtyy täällä, pystyy asumaan, elämään, toimimaan. Ne ovat ydinasioita.

Vielä tästä alueesta muu Suomi contra Pääkaupunkiseutu. Jos esimerkiksi nyt Pohjois-Suomen kaivoshankkeet lähtevät, tai kun ne lähtevät, merkittävästi eteenpäin ja se vaatii lisäpanostuksia, se vaikuttaa myönteisesti myös Pääkaupunkiseutuun, eli ne eivät ole mitenkään vastakkaisia asioita. Minusta tässä keskustelussa on tämä asia hirveän hyvin tullut esille, ja minusta tältä pohjalta on hyvä jatkaa. Myös tässä hallintomallissa toivon, että siinä keskustelussa lähdetään myötäotteella eikä niinkään joitakin ratkaisumalleja lähtökohtaisesti vastustamalla, että esitetään, että tämä on parempi ratkaisu, että muistetaan se päämäärä, mikä tässä on.

Ensimmäinen varapuhemies:

Otetaan vielä joitakuita vastauspuheenvuoroja.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kilpailukyky on se, joka tuo metropolialueelle toimintaedellytykset tai sitten ei. Kykenemmekö me kansainvälisesti olemaan kilpailukykyinen ja luomaan koko kansantalouteen niin paljon lisäarvoa, että kaikki osa-alueet tässä yhteiskunnassa menestyvät? Metropolialueen kasvu on tietenkin tavoiteltavaa, mutta toisaalta meidän pitää muistaa myöskin maakuntakeskukset, yliopistokaupungit ja erityisesti myöskin seutukaupungit. Näillä kaikilla on oma merkityksensä, ja kun saadaan hyvä yhteistyö näiden välille, myöskin tämä metropolialue kehittyy.

Kuitenkin haluan erityisesti kiinnittää huomiota tässä selonteossa tähän asumisen osioon. Tässä todetaan, että asumisen kustannuksia pitää vähentää, mutta siihen ei ole mietitty keinoja. Jos me katsomme valtio—metropolialue-suhdetta, niin valtio on suuri maanomistaja (Puhemies: Minuutti!) tällä alueella ja kuitenkin valtio hinnoittaa täällä tontit aivan järjettömän kalliiksi, jota myöskin asuminen jne. on.

Marjo  Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseutu on yksi alue muiden joukossa Suomessa. Kun muillakaan alueilla ei pakkoliitetä kuntia toisiinsa, niin ei tule tehdä sitä täällä Pääkaupunkiseudullakaan. (Ed. Rajamäki: Ehkä tarttis vähän muuallakin katsoa!) Puhun Pääkaupunkiseudusta, koska metropoli sinänsä ei mielestäni oikein kuulu tähän keskusteluun. Maailmanlaajuisesti metropolit käsitellään pikkuisen isompina kokonaisuuksina.

Tässä selonteossa ei ole käsitelty myöskään sitä vapaaehtoista toimintaa ja yhteistyötä, mitä kunnat ovat todella tehneet viime aikoina isoin harppauksin eteenpäin. Miksi se ei ole täällä mukana? Suurin ongelma tällä alueella ovat erilaiset hallintorajat. Nyt yritettäisiin räjäyttää nämä kaupunkien rajat rikki. Miksi ei yritetä räjäyttää sitten kunnan sisällä olevia hallintorajoja rikki ja saada sillä tavalla säästöjä aikaan ja tehdä eri hallinnonalojen rajat ylittäviä toimenpiteitä, joilla saadaan esimerkiksi sosiaalipuolella, terveyspuolella kustannusrakenteita helpommiksi?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että metropolipolitiikka on nyt noussut agendalle, ja helsinkiläisenä kansanedustajana pidän hyvänä sitä, että nähdään, että Helsinki pääkaupunkina kilpailee näitten muiden Itämeren rannikon metropolialueiden kanssa. Hyvä, että eduskunnassa on vahva henki tukea tätä vahvaa metropolin rakentumista.

On kuitenkin erittäin tärkeätä se, että tällä uudella metropolipolitiikalla tähdätään siihen, että nämä kunnat Pääkaupunkiseudulla eivät ala kilpailla keskenään, vaan luodaan jonkinlainen yhteinen näkemys siitä, mitä kaavoitetaan, miten liikenneratkaisuja tehdään, koska tämä keskinäinen kilpailu vie aivan turhaan näitä niukkoja resursseja. Jokaiset resurssit täytyy kohdistaa mahdollisimman tehokkaasti.

Sitten haluaisin vielä kommentoida sitä, että kun tehdään isompia kokonaisuuksia, niin täytyy myös ihan uudella tavalla suhtautua lähidemokratian vaatimukseen, että ihmiset omalla alueellaan pystyvät vaikuttamaan niihin lähipalveluihin ja heitä kuullaan ja heidän päätöksiään sitten myös pistetään toimeksi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä kuuluu kyllä Espoon ääni, Vantaan ääni ja Helsingin ääni. Olisi hyvä, että kuuluisi enemmän metropolin ääni. Kun tätä paperia lukee, niin siihen kai pyritään.

Tärkeätä mielestäni on myös se, että ministeri Vapaavuori totesi, että yhdyskuntarakenteen tiivistäminen on vihdoin otettava tosissaan. Tämä on hyvin tärkeä huomio, ja toivon mukaan myös keskustapuolueessa löytyy uskallusta olla tämän takana ei ainoastaan metropolialueella vaan yleensä Suomessa.

Edelleenkin tärkeä asia on tämä segregaatio. "Sosiaalista eheyttä kannattaa vaalia", sanotaan valtioneuvoston selonteon sivulla 9, mutta valtiovarainministeri, siis tämän istuvan hallituksen valtiovarainministeri, yrittää kohdistaa asuntotuet vain kunnallisiin vuokra-asuntoihin, mikä johtaa kyllä segregaatioon. Kysyn tästä ministeri Vapaavuoren mielipidettä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on tämän 23,5 vuoden aikana toinen tämmöinen metropolikeskustelu. Edellinen käytiin täällä isossa salissa silloin, kun oli läänintappolaki ja Ytv-laki yhtä aikaa. Silloin muistan, että ed. Kimmo Kiljusen kanssa kävimme keskustelun, ja hän näyttää nyt tervehdyttäneen henkilökohtaisia mielipiteitään selvästi, terävöittänyt siitä, mitkä ne silloin olivat. Hyvä näin.

Arvoisa puhemies! Nyt olisi täällä Pääkaupunkiseudulla hyvä Oulun mallia noudattaa. Oulussa nyt ei aina ole malliksi kelpaavaa, mutta nyt tällä kertaa olisi. Yhdistyminen on vapaaehtoista tietä hyvää vauhtia etenemässä.

Minulla olisi teille tänne Pääkaupunkiseudulle metropolihankkeeseen hyvä työnimi siihen hetkeen saakka, kun saatte yhdistymishallitukset ja -valtuustot. Se on Kaunainen.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähidemokratian vahvistaminen on kaikkien huulilla. Se on suoranainen mantra myöskin metropolipolitiikasta puhuttaessa. Mitään konkreettista ehdotusta kansalaisten omien vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi ei ole kuitenkaan tehty, päinvastoin. On vaarana, että kansalaiset etääntyvät entistä enemmän päätöksenteosta ja vaikuttamisesta.

Esittäkää nyt, hallitus, joitain konkreettisia toimia, miten kansalaiset voisivat vaikuttaa entistä enemmän omien lähipalvelujensa turvaamiseksi suurella metropolialueella.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseutua ympäröivissä kehyskunnissa asuu lähes 300 000 ihmistä, ja työmatkaliikenteestä suurin piirtein puolet tuolta alueelta kohdistuu Pääkaupunkiseudulle. Tästä seuraa se, että liikennettä tulee hyvin paljon, ja kun joukkoliikenneyhteydet tällä välillä eivät toimi kunnolla, ihmiset joutuvat käyttämään henkilöautoa, syntyy melkoisesti ruuhkautumista ja myös ympäristön kannalta nykytilanne on ongelmallinen. Minun mielestäni tässä olisi hyvä ratkaisu olemassa: se, että tätä Hsl-joukkoliikennealuetta laajennetaan siten, että kaikki kehyskunnat tulisivat tähän mukaan. Muodostuisi yksi yhtenäinen joukkoliikennealue.

Arvoisa puhemies! Liikenne on tällä alueella megaluokan kysymys. Tässä tarvitaan nyt hallitukselta rohkaisua, jotta saadaan tälle metropolialueelle yhtenäinen joukkoliikennealue, toimiva joukkoliikenneverkosto ja kohtuulliset lippuhinnat. Tästä hyötyisivät kansalaiset, tästä hyötyisi metropolialue, tästä hyötyisi ympäristö.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puheenvuorossani myöhemmin keskityn kehumiseen, mutta nyt vähän keskustelun pohjaksi ministereille.

Metropoliselonteko on sinänsä kaunis paperi ja pitää sisällään monta hyvää asiaa. Toisaalta nyt istuva hallitus on tehnyt hyviä asioita. Kotouttamiseen liittyvää, maahanmuuttajiin liittyvää, rahoitusta on tuotu, joukkoliikennetaksaan on tuotu vähän tukea, elikkä muutama miljoona sinne, mutta itse asiassa nämä ehdotukset selonteon sisällä ovat hyvin suuria ja mittavia: yhteinen seututaksa ja monta muuta kotouttamiseen liittyvää haastetta. Euroja ei näy missään. Tämä on erinomaisen haasteellinen asia nimenomaan resurssipuolen näkövinkkelistä. Kauniita ajatuksia tulee monelta.

Ministeri Vapaavuori, ei ole reilua, että tässä vaiheessa maailmaa, kun puhutaan tammikuussa ratkaisuja Helsingin ja Vantaan osan tulevaisuudesta, ei käytäisi rakennekeskusteluja, koska minulle kuntaliitokset ja seutuhallinto ovat toisiaan pois sulkevia asioita. Elikkä siinä mielessä tilanne on hyvin ajankohtainen.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paljon on puhuttu siitä, että metropolipolitiikkaa ei olisi aikaisemmin ollut. On totta varmaan, ettei hallitusohjelmassa ole ollut, mutta metropolipolitiikasta on puhuttu paljon. Esimerkiksi noin 10 vuotta sitten Tuusulassa Hyrylän demarit päättivät, että pitää tehdä yhteistyötä naapurikuntien kanssa. Siitä kehittyivät Kuuma-kunnat, 5—6 kuntaa, ja nyt meitä on kaiken kaikkiaan 10 kuntaa, ja olemme tehneet Pääkaupunkiseudun kuntien kanssa yhteistyötä. Teemat ovat olleet samat: liikenne, asuminen ja kaavoitus. Näistä asioista tietysti täytyy puhua, mutta ei voi olla, että esimerkiksi liikenne on niin takkuista kuin se on tällä hetkellä eikä joukkoliikennettä pystytä parantamaan. Uhataan vielä vähentää Z-junavuoroja, kun tarvittaisiin lisää joukkoliikennettä ja lisää junavuoroja Pääkaupunkiseudulle, ettei ihmisten tarvitse olla kahta tuntia henkilöautossa ja käyttää sitä asiointi- ja työmatkoihin. Tämä tarvitsee nimenomaan sitä rahaa, mistä ed. Tapani Mäkinenkin puhui.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maankäytön, asumisen ja liikenteen haasteisiin voisi hyvinkin vastata metropolivaltuusto, mutta keskeistä siinä on, että tämä olisi demokraattinen ja vaaleilla valittu elin. Korostaisin myös lautakuntatasoisten päätöksentekoelinten merkitystä, koska asiathan ovat niin laajoja ja massiivisia ja vaativat vahvistusta päätöksenteossa.

Sitten toinen seikka ovat lähidemokratia ja ihmisten tarpeet, joissa korostuu paikallisolosuhteiden tuntemus, kun päätetään esimerkiksi kouluista ja sosiaali- ja terveyspalveluista. Hallinto ei saa karata liian kauaksi kuntalaisista. Täällä on esitetty inhimillisten vaikutusten arviointia, ja kannatan lämpimästi niiden sisällyttämistä jatkosuunnitelmiin.

Lopuksi haluan korostaa myös koko Pääkaupunkiseudun ja metropolialueen raideliikenteen merkitystä. Nyt on juuri tekeillä Hlj, Helsingin seudun liikennejärjestelmä, (Puhemies: Minuutti!) jossa on monta keskeistä, tärkeää, eteenpäin vietävää hanketta.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Tölli puuttui erittäin hyvään asiaan eli palveluihin, siihen, miten palvelut järjestetään. Pääkaupunkiseutu voisi loistavasti toimia esimerkkinä, jossa rajattomien kuntien yli palvelut tarjottaisiin koulun, terveydenhuollon ja päivähoidon puolella niin, että ihmiset voisivat käyttää lähintä palvelupistettä, mikä se missäkin olisi. Tiedän, että tässä on tapahtumassa edistymistä, mutta kuitenkin aika verkkaisella tavalla.

Herra puhemies! Keskusta kannattaa aina vapaaehtoisia kuntaliitoksia, kun kuntalaiset ovat sitä mieltä, mutta me emme kannata pakkoliitoksia, tulkoon se selväksi, ei myöskään Pääkaupunkiseudulla kuten ei muuallakaan maassa. Metropoliselvityslähtökohta on hyvä. Tähän me tarvitsemme kansainvälistä iskua ja iskukykyä. Siinä suhteessa Helsingillä ja Pääkaupunkiseudulla on hyvät mahdollisuudet käydä tätä kansainvälistä ja globaalia kilpailua. Minä ainakin kuopiolaisena olen sitä tukemassa, koska me tarvitsemme toinen toisiamme. Ei meidän pidä katsoa toisiamme vastaan, vaan pitää nähdä, mitä me voimme tehdä toistemme hyväksi.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huolestuin kovasti ed. Kauniston puheenvuorosta, kun hän sanoi, että keskustalaiset voivat asua ainoastaan hajakeskitetyssä vihreässä taajamassa. Silloin keskustapuolueen kannattajat eivät voi ollenkaan asua Helsingissä, koska mehän asumme kerrostaloissa tiiviisti ja ekologisesti. (Ed. Zyskowicz: Eihän täällä montaa kepulaista olekaan!) Kysymykseni onkin ministeri Vapaavuorelle: Mitä mieltä te olette tästä vaaleilla valitusta seutuhallinnosta? Itse vastustan sitä, ja toivoisin, että löytyisi muitakin tästä salista.

Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tarvita Pääkaupunkiseudulle päällekkäistä hallintoa eikä uutta byrokratiaa, ei uusia veroja eikä uusia vaaleja. Eli kyllä tämän niin sanotun metropolialueen — joka ei ole suomenkielinen nimi, ehkä parempi olisi käyttää sitä Pääkaupunkiseutua — tehtäviin kyllä tarvitaan erilaista otetta kuin muuhun maahan, mutta luontevasti ne kuuluvat maakuntaliitolle, jonka rakennetta voidaan muuttaa.

Täällä ovat pääasiassa olleet äänessä nämä neljä suurta kuntaa. Itse olen kunnanhallituksen puheenjohtaja yhdessä kehyskunnassa, ja näillä kehyskunnillahan on ollut paljon yhteistyötä, ja minä luulen, että se, mitä minä edellä sanoin, hyvin pitkälle vastaa ajattelutapaa kehyskunnissa ja niiden kuntapäättäjissä puoluekantaan katsomatta.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eräs metropolipolitiikan tärkeimpiä tehtäviä on ehkäistä asuinalueiden eriytymistä asukkaiden sosioekonomisen taustan mukaan. Ja kuten ministeri Tölli totesi, Suomessa on tähän saakka tehty hyvää metropolipolitiikkaa siinä mielessä, että on onnistuttu ehkäisemään asuinalueiden eriytymistä. Suurkaupungeissa voidaan juuri niin hyvin kuin voidaan niiden lähiöissä tai esikaupunkialueilla. Nyt kuitenkin valtiovarainministeriö on esittänyt, että asumistukea saavat ohjattaisiin asumaan kuntien ja yleishyödyllisten vuokra-asuntoyhtiöiden omistamiin asuntoihin. Ajatus on pöyristyttävän huono ja täysin päinvastainen maassa tähän saakka toteutetulle onnistuneelle sosiaalisen sekoittamisen politiikalle. Jos tämä esitys menee läpi, niin on aivan hyödytöntä yrittää millään muullakaan politiikan alueella ehkäistä asuinalueiden eriytymistä esimerkiksi Helsingissä. Kysynkin asuntoministeri (Puhemies: Minuutti!) Vapaavuorelta: Mitä te aiotte tehdä estääksenne tämän erittäin tuhoisan esityksen toteutumisen?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori, olette antanut haastattelun Maaseudun Tulevaisuudelle, jossa totesitte, jotta muodostetaan tämmöiset palveluvyöhykkeet. Kun ihmiset rakentavat, niin tietävät, että sen vyöhykkeen yli ei tarjota kunnallisia palveluita. Sen ymmärsin siitä jutusta. Eikös tässä ole se vaara kuitenkin, jotta mitä isot edellä, sitä pienet perässä, että tämmöinen ajattelu leviää sitten muualle, koska meillä, tälläkään alueella, ei kuitenkaan ihan niin neitseellistä aluetta ole olemassa, että siellä joku mökki tai talo ei sattuisi olemaan siellä vyöhykkeen ulkopuolella. Jolloin tarjottaisiinko sitten kunnallisia palveluita niille vanhoille, mutta niille uusille, jotka sinne rakentaisivat, ei tarjottaisi? Vai miten tämä on? Jotenkin tuli semmoinen ristiriitainen ajatus tänä aamuna aamukahvilla.

Ensimmäinen varapuhemies:

Myönnän tähän yhteyteen vielä vastauspuheenvuorot ennen ministeri Vapaavuoren puheenvuoroa edustajille Mieto, Outi Mäkelä, Pentti, Sarkomaa, Kaunisto, Uotila, Kimmo Kiljunen, Matikainen-Kallström ja Hiltunen.

Juha  Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseutu eli niin sanottu metropolialue, tuolta Pohojanmaalta eli maakunnista kattottuna se on hieno asia, että täällä menöö hyvin, mutta pitää muistaa, jotta kuitenkin kaksi kolmasosaa Suomen hyvinvoinnista tuloo Pääkaupunkiseurun ulukopuolelta.

Ja yhteen asiaan haluaisin kiinnittää huomiota. Meirän pitää vuosikymmenet taaksepäin muistaa, että maakunnista on tultu tänne asumahan, rakentamahan tätä metropolialuetta tällaaseksi kuin se nyt on, ja se, että tänä päivänäkin kulukoo maakunnista palijo työmiehiä täällä rakentamassa tätä aluetta eli näyttämässä niin sanottua tekemisen meininkiä. Näin ainakin pohojalaiset ovat kiitollisia siitä, että saavat tulla tänne lunastamahan töitänsä.

Mutta tonttimaiden arvo täällä, kun se saataisiin klumpattua järkevälle tasolle, niin moni rakennus (Puhemies: Minuutti!) nousisi nopiampaan pystyyn.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voisi olla ministerin kanssa enempää samaa mieltä siitä, että metropolipolitiikka ei saa olla yksittäisten kaupunkien politiikkaa, ei siis myöskään Helsingin politiikkaa.

Tämä selvitys on monin osin ansiokas, mutta yhdyn edustajien Gestrin ja Matikainen-Kallström näkemyksiin siitä, että tässä sivuutetaan joitain metropolipolitiikan ja metropolikehityksen kannalta keskeisiä asioita, kuten Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan maakuntien yhdistyminen, joka toisaalta luo uuden kiintoisan pohjan metropolihallinnolle ja elyjen kanssa tehtävälle työnjaolle. Miksi nämä näkökulmat on sivuutettu?

Ja vielä tähän yhteiseen lippujärjestelmään. Se on kaunis ajatus, mutta ei saa olla niin, että Hsl:ään pakotetaan ja kehyskunnat sitä kautta laitetaan esimerkiksi Itämetron tai muiden Hsl:n keskeisten hankkeiden maksajiksi.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko metropolipolitiikasta oli hyvä, ja se on täällä yleisesti näin koettu. Varmaan kaikkien ja koko maan etu on, että Helsingin seudun kilpailukykyä pyritään kaikin keinoin vahvistamaan.

Mutta tässä selonteossa tuotiin esiin, että tämä pitää sisällään 14 kuntaa, ja ministerikin totesi, että eri asiakysymyksissä metropolialueen rajaus voi vaihdella. Ymmärrän, että Helsingin metropolialueella ja 14 kunnan alueella on myös maaseutumaisia alueita, ja niiden rakentamisessa mielestäni pitäisi pikemminkin soveltaa maaseutupoliittisen selonteon mukaisia linjauksia. Miten tässä asiakysymyksessä, ministeri, näette, että Helsingin seudulla menetellään?

Valtakunnassa näkyy, muun muassa Tampereen seudulla, että nyt ollaan rajoittamassa myös haja-asutusalueitten rakentamista erittäin tiukasti, ja ympäristöministeriössäkin on vähän tämmöisiä näkökulmia noussut esiin.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen, maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovitus on aivan ydinasia, jos katsotaan metropolialueen asukkaiden arkea ja niitä toimia, joita me tarvitsemme taistellessamme ilmastonmuutosta vastaan. Valtiovalta on laittanut paineita kunnille, aivan oikein, meille on tulossa yhteinen aiesopimus. Tämä ehdotus, joka metropoli-selonteossa on, että tulee yhteinen Mal-sopimus, jossa nämä asiat ovat yhdessä, se on aivan oikein, itse kannatan sitä.

Mutta kysyn, mitä sitten valtiovallan puolella voitaisiin tehdä, kun tässä on ollut vähän tykästystä tähän seutuhallintoon. Jos kunnat organisoitaisiin elinvoimaisiksi ja toisaalta valtiovallan puolella tapahtuisi tiettyjä toimenpiteitä, niin tarvitaanko sitten sitä lisähallintoa väliin? Kysynkin, onko pohdittu, voisiko olla niin, että maankäytön, asumisen ja liikenteen asioita valmisteltaisiin valtiovallan puolelta koordinoidusti niin, että ehkä sama ministeriö ja ministeri voisi valmistella näitä asioita. Edesauttaisiko se sitten sitä, että metropolialueella saataisiin näitä asioita tehokkaammin eteenpäin, (Puhemies: Minuutti!) eli organisoidaan olemassa olevat tahot, eikä luoda lisää väliportaan hallintoa. Kuulisin mielelläni ministerin näkemyksiä tästä.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maanviljelijänä olen oikeastaan aika tyytyväinen, että täällä himmeli nousee niin kauniisti esille monessakin yhteydessä. Sen raaka-aineena on olki. Himmelissä jokainen osa on tarkkaan mietitty, jokainen osa tukee toista ja lopputulos on vielä kauneuden läpitunkema. Himmelin vastakohta on olkipaali, johon menee suurin piirtein 10 000 himmeliä. Olkipaalin tarkoituksena ei ole mitään muuta kuin toimia varastona, siinä ei tavoitella muuta kuin tehokkuutta.

Tässä on minusta keskeinen ero, kun ajatellaan ihmisen valintoja ja valinnanhalua siitä, missä hän haluaa asua. Ei keskusta sano, että pitää asua joko vain himmelissä tai että pitää asua jossain muualla. Keskusta korostaa valinnanvapautta ja ihmisten olosuhteiden erilaisuutta ja elämäntilanteiden erilaisuutta. Tämä pitäisi ottaa myöskin yhdyskuntasuunnittelussa huomioon. Helsingin seudulla, Pääkaupunkiseudulla on parhaat mahdollisuudet toteuttaa joukkoliikennettä ja raideliikennettä myös sillä tavalla, että se hyödyntää tällaista hajautettua rakennetta ja koko maata yhdyskuntasuunnittelun keinoin.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos oikein ymmärrän, niin tässä selonteossa kritisoidaan nykyistä päätöksentekojärjestelmää, ja täällä on luetteloitukin tämä nykyinen päätöksentekojärjestelmä, joka perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen jne. Kun ministeri Vapaavuori on tätä konkreettisuutta tässä toivonut lisää, niin eikös tämä malli, että olisi vaaleilla valittu seutuvaltuusto ja sitten tämä metropolikaava, jolla sitoutettaisiin koko alueella maankäyttö, asuminen, liikenne kaavoitukseen, joka ei olisi yleiskaava vaan olisi ihan omalla tasollaan oleva kaava, mikä edellyttää tietysti lainsäädäntömuutoksia, ja sitten sitä valmistelisi luottamushenkilöjoukko, metropolikaavalautakunta. Kun-talaiset ja kansalaiset tietäisivät, että tämä on se porukka, joka vastaa tämän metropolialueen osalta näistä yhteiskuntarakenteen kannalta keskeisistä asioista: asumisesta, liikenteestä, maankäytöstä jne. Eikös tämä olisi aika radikaali ja uudenlainen tapa toteuttaa — jollei mennä siihen, mikä on tänne sisään piilotettu, elikkä että laitetaan nämä suuret kunnat yhteen?

Ensimmäinen varapuhemies:

Vielä edustajat Kimmo Kiljunen, Matikainen-Kallström, Hiltunen ja Särkiniemi. Sitten otetaan ministerin puheenvuoro ja sitten mennään puhujalistaan.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kaunisto, himmeliä käytetään jouluna, meillä on täällä arki. Ja mitä se arki on Pääkaupunkiseudulla? Sama työssäkäyntialue, sama asuinalue, mutta niitä hallinnoidaan toisistaan erillään.

Täällä käytettiin termiä osaoptimointi. Osaoptimointi tarkoittaa sitä, että meillä on jatkuvasti palveluissa ongelmia, joukkoliikenteessä ja muiden palveluiden järjestämisessä. Se tarkoittaa myöskin sitä, että meillä on regressiivinen verotus täällä. Rikkaimmassa kunnassa on alhaisin veroaste ja köyhimmässä kunnassa on korkein veroaste. Kysyisin ministeriltä: Mitä tämän verotuksellisen epätasa-arvoisuuden vuoksi voitaisiin tehdä?

Kuten todettu, maailmalla näissä seudullisissa metropolialueen hallintojärjestelmissä on aina mukana se, että siihen kuuluu myöskin verotus. Se on olennainen osa sitä päätöksentekoa. Sinne on järjestetty sitten jyvityksenomaisesti kunnille verotulot itsenäiseen, omaan päätöksentekoon. Mutta tämä verotuskysymys on aivan olennainen, ja mielellään kysyisin ministerin kantaa.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on esitetty, että kunnat eivät saa kilpailla keskenään. Minä heitän kysymyksen, että miksi kunnat eivät saisi kilpailla keskenään, jos se on hallittua kilpailua. Terveen kilpailun on todettu nimenomaan pakottavan ja vapaaehtoisesti johtavan siihen, että se keventää rakenteita ja parantaa palveluja. Miksi pieni, terve kilpailu ei olisi sallittua myös tulevaisuudessa?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on nyt tullut esille tavallaan tällainen kolmen korin systeemi. Ministeri Vapaavuoren viesti oli, että kuntaliitokset ovat ykkösasia. No, sitten minä olen tulkinnut väärin. Hänelle ei käy se. Hänelle ei käy myöskään se, että jatketaan nykypohjalla. Tässä nykypohjaisessa vapaaehtoisessa yhteistyössä on se heikkous, että se on epädemokraattista. Mutta sitten ei myöskään käy tämä seutuvaltuusto, joka olisi avoin vaaleilla valittu valtuusto.

Nyt minä sitten vielä haen ministeri Vapaavuorelta vähän rajaa siihen, mitä evästyksiä teiltä nyt eduskuntakeskusteluun lähtee, kun nämä kolme tulokulmaa ei oikein nyt tunnu ottavan tulta.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä selontekoa lukee, vaikuttaa noin ensi näkemältä siltä, että tässä on kohtuullisen selkeä ajattelutapa takana. Kilpailukyky, taloudellinen kasvu edellyttää metropolisaatiota. Suomikin haluaisi päästä yritysten investoinneista osalliseksi, mutta sitten kysytään, että miksi me emme pääse ainakaan siinä mitassa kuin toivoisimme. Nyt kuitenkin minusta tuntuu, että tässä kuvataan ilmiötä ihan oikein, mutta onkohan sittenkään syyt kohdallaan.

Olen vähän samaa mieltä kuin edustajatoveri Mauri Salo tuossa yhdessä kysymyksessään, että eikö sittenkin ole niin, että tämän asian kannalta meille tärkeämpi on kilpailukyky, kustannustaso, osaaminen, kuin ihan tarkkaan ottaen tämä metropolipolitiikka. Muuten minulla ei ole mitään sanomista, tämä on ihan tärkeä asia, mutta eikö sittenkin isona kysymyksenä liitytä tähän asiaan?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Matikainen-Kallströmille. Kun ei ole suurta metropolia, pitää ottaa kaikki ilo irti pienestä metropolista. Se on ainoa metropoli, joka meillä on.

Korostaisin myös sitä, mikä oli avauspuheenvuorossani, että vaikka Helsingin seutu on metropolina pieni, sen kansallinen merkitys on poikkeuksellisen suuri, Oecd:n alueella seitsemänneksi merkittävin, mikä siis tarkoittaa sitä, että Helsingin seutu on Suomelle paljon tärkeämpi kuin Lontoon seutu Englannille tai Pariisin seutu Ranskalle tai Berliinin seutu Saksalle tai Madridin seutu tai Barcelonan seutu Espanjalle. Sen takia, oli tämä minkä kokoinen tahansa, tämä on kansallisesti huiman tärkeä asia.

Mitä tulee kilpailuun ja hallittuun kilpailuun, olen 120-prosenttisesti samaa mieltä kanssanne. Hallittu kilpailu, kyllä, mutta ongelma on se, että se ei ole tällä hetkellä hallittua.

Ed. Mäkiselle. Ikävä kyllä pääministeri ja valtiovarainministeri eivät tälläkään kertaa antaneet selonteon tekijälle kassillista rahaa mukaan. Näin se on. Ei ole näissä muissakaan selonteoissa. Ei se silti minusta poista tämän selonteon arvoa. Tulevaisuuteen jää paljon tehtävää. Jokainen asia ratkaistaan erikseen sen mukaan, mitä rahaa on milloinkin käytössä.

Olen ed. Kaikkosen kanssa täysin samaa mieltä joukkoliikennekysymyksestä, ongelmanasettelusta, mutta osin eri mieltä ratkaisukeinoista. Korostaisin tässä sitä, että joukkoliikenne määritelmän mukaisesti edellyttää joukkoja. Joukkoliikenteen järjestämisessä laajemmalla Helsingin seudulla suurin ongelma on se, että yhdyskuntarakenne on päässyt hajautumaan. Silloin, kun se on hajautunut kuin haulikolla ampuen pitkin Uuttamaata, ei ole joukkoja, jotka asuisivat riittävän tiiviisti, jolloin pystyttäisiin jollain kustannustehokkuudella järjestämään joukkoliikennettä. Tämän takia tiivis, eheä, hyvin suunniteltu yhdyskuntarakenne on paras tae sille, että myös joukkoliikenne pystytään järjestämään järkevällä tavalla.

Olen ainakin kolme kertaa eduskunnan edessä sanonut, että olen valtiovarainministeriön virkamiesten kanssa eri mieltä tästä asumistukiuudistuksesta. Olen lähettänyt siitä kirjeitä valtiovarainministeriöön ja Sata-komitean perusturvakomitean työryhmän puheenjohtaja Soininvaaralle ja muille pitkin poikin. Näkemykseni ei tässä ole jäänyt epäselväksi.

Mielelläni puhun myös Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan yhdistämisestä. Näimme silloisen kuntaministeri Kiviniemen kanssa valtavasti vaivaa, että saimme sen aikanaan aikaiseksi, mutta ihan kaikkia asioita tähänkään nyt ei mahtunut.

Pahoin pelkään, että ed. Mäkinen ymmärsi minut väärin, mikä on poikkeuksellista, mutta joka tapauksessa en yrittänyt sanoa, etteikö rakennekeskustelu olisi ajankohtaista. Päinvastoin, minusta se ei ole ajankohtaista, vaan se on ihan älyttömän ajankohtaista. Itse asiassa yksi viesti, joka täältä halutaan sanoa, on se, että varmaan ensi vaalien jälkeen valtiovalta, mitkä puolueet sitten vaaleissa voittavatkaan ja hallitusta muodostavat, joutuu ottamaan kantaa siihen, onko tämä kuntalähtöisesti edistynyt riittävän pitkälle.

Mutta se, mitä haluan sanoa, on, että kun me käymme tätä rakennekeskustelua, niin pidetään mielessä, kun me esitämme jonkun tyyppistä rakennetta, ratkaiseeko se jotain ongelmia vaiko ei, ja miten se limittyy niihin ongelmiin, mitä me olemme ratkaisemassa, etteivät ikään kuin nämä laatikkoleikit ryhdy elämään omaa elämäänsä, vaan pidetään aina mielessä, minkä takia ylipäänsä tässä harjoituksessa ollaan mukana.

Täällä oli kaksi minusta luovaa ehdotusta. Ed. Sarkomaa kiinnitti huomiota siihen, että yksi vaihtoehtohan on se, että valtio ottaa vahvemman roolin. Se on luova vaihtoehto. Täytyy myöntää, että se ei ole ihan sopusoinnussa meidän kunnallishallintoperiaatteemme ja kansainvälisesti katsottuna hyvin vahvan kunnallisen itsehallinnon kanssa. Mutta on minusta tärkeätä, että mietitään luovia tulokulmia.

Ed. Kiljusella oli toinen luova tulokulma, kun puhutaan verotuksesta ja seutuhallinnosta. Jos ymmärsin oikein ed. Kiljusta, ed. Kiljunen ei niinkään tarkoittanut sitä, että seutuhallinnolla olisi oma verotusoikeus, vaan sitä, että seudun alueella olisi jonkun tyyppinen verotulotasaus. Tämä on minusta relevantti tulokulma, koska kuntaliitosten yksi olennainen vahvuushan on nimenomaan se, että ne poistavat tämän tyyppisen sisäisen segregaation, joka johtuu erityyppisestä verotulopohjasta, ja se on periaatteessa ratkaistavissa myös muulla tavoin kuin kuntaliitoksilla, mutta silloin se edellyttää varsin pitkälle menevää alueen sisäistä verotulotasausta.

En ole sanonut täällä enkä sano, että olisin jonkun seutuhallinnon lämmin kannattaja, mutta sanon, että jos semmoinen tehdään, sillä pitää aidosti olla valtaa. Ja jos sillä on aidosti valtaa, niin kyllä se pitää valita vaaleilla. Se on minusta selvä. Kyllähän tämä meidän nykyisen järjestelmän — jossa on valtava määrä isännättömiä mitä erilaisimpia yhteistyöorgaaneja — yksi suuri ongelma on, että se on epädemokraattinen. Mutta sitten taas toisaalta, jos me luomme seutuhallintoa, jolla ei ole olennaista valtaa, ei se tarvitse vaalejakaan, mutta toisaalta semmoista ei pidä rakentaakaan.

Täällä ed. Hiltunen taisi kysyä avauspuheenvuorossaan siitä, pitäisikö tämmöiselle seutuhallinnolle, tai mikä se onkaan, antaa tehtäviä myös valtiolta. Miksi ei — kunnilta, valtiolta tai molemmilta. Tämä oli mielenkiintoinen harjoitus, kun ryhdyttiin pohtimaan metropolipolitiikkaa jo yhdessä silloisen kuntaministeri Kiviniemen kanssa. Muun muassa yksi selvitys tilattiin. Kävi niin, että Tampereen yliopisto voitti sen tarjouskilpailun. Pitää sanoa, että se oli onnellinen ratkaisu. Sieltä Tampereelta osattiin oikeasti aika kivalla tavalla analyyttisesti nähdä näitä metropolialueen ongelmia ilman, että olisi sitouduttu joihinkin ajatuksenjuoksuihin ja lukkiuduttu joihinkin fiksautumiin, mitä tietenkin täällä pitkään mukana olleille helposti käy.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi. Täällä muutamassa puheenvuorossa toisaalta paheksuttiin, toisaalta varoiteltiin, toisaalta peloteltiin, että metropoliseutu kasvaa liian vahvasti. Täällä annettiin ymmärtää, että Uudenmaan liitto on kirjoittanut johonkin katsaukseensa arvion siitä, että joku määrä lisää väkeä tulee jossain ajankohdassa, ja että ei näin pidä tehdä. Uskallan väittää, että kun tällä seudulla eri elimet tekevät näitä, ne eivät ole tavoitepapereita. Ne ovat arvioita. Ei minusta tällä seudulla ole semmoista käsitystä millään organisaatiolla, on se sitten entistä Ytv:tä tai Pääkaupunkiseudun neuvottelukuntaa tai Uudenmaan liittoa, että tänne pitäisi saada joku määrä uutta väkeä, vaan kysymys on siitä, että arvioidaan, että yhteiskunta joka tapauksessa kehittyy johonkin suuntaan ja että tämän seudun pitää varautua ottamaan vastaan tietty määrä ihmisiä.

Itse asiassa uskallan väittää, että yksi tämän seudun ongelmia, muun muassa asunto-ongelmien keskeisin syy, on se, että vuosikymmeniä on arvioitu väärin, kuinka paljon väkeä tänne tulee, eli eletty semmoisessa uskossa, etteivät ihmiset tänne muuta ja että tämä väestönkasvu on pienempää ja varauduttu ikään kuin liian pieneen väestönkasvuun, mistä nämä seuraukset aiheutuvat. Ei sekään ole kenenkään etujen mukaista. Enkä minä myöskään usko, että maakunnissa oikeasti toimittaisiin sillä lailla, että jos Uudenmaan liitto kirjoittaa paperiinsa, että seutu kasvaa, niin sitten ruvetaan pakkaamaan tavaroita ja muuttamaan tänne. Kyllä ne ovat globaalin talouden lainalaisuudet, aktiivinen aluepolitiikka maakunnissa ja muuta ja näitten jonkun tyyppinen yhdistelmä, joka vaikuttaa siihen, muutetaanko kaupunkeihin vai eikö. Mutta sitten, jos muutetaan, tämän metropolialueen pitää olla valmis siihen, ottamaan se hallitusti ja järkevästi vastaan, ja siitä tässä viime kädessä on kysymys.

Puhemies! Ed. Hiltunen kysyi, mikä on viesti seudun kunnille. Kyllä viesti on se, jonka avauspuheenvuorossani totesin: Hallitus ei halua ottaa kantaa, mikä on se malli, mihin täällä alueella pitäisi päätyä, mutta hallituksen selkeä kannanotto on, että tällä tavalla ei voida jatkaa ja tarvitaan isoja muutoksia. Kaikkien kannalta olisi onnellisempaa, jos kuntasektori ja kuntakenttä tällä seudulla itse pystyvät sen ratkaisemaan, mutta toisaalta — ja tässä on varmaan jo vähän eriäviäkin näkemyksiä — loputtomiin ei voida odottaa, jos ei mitään tapahdu.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Tarja Filatov.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisen kerran hyväksytään Pääkaupunkiseutu tai metropolialue yhdeksi alueeksi Suomessa ja tunnustetaan sen merkitys koko Suomelle ja huomioidaan sen erityiskysymykset. Tosin vierastan metropoli-sanaa, sillä olen ymmärtänyt, että metropoleissa on myös raideyhteys lentokentälle, ja sitä meillä täällä Suomen metropolissa ei ole.

Valtioneuvoston selonteon ansiona on pidettävä, että siinä on tarkasteltu metropolialueena Helsingin seutua, 14:ää kuntaa. Alueeseen voisi Paras-selonteon mukaan liittää myös Lohjan ja Porvoon. Kehittämislinjojen 1—6 ja 8 ehdotukset ovat varsin asianmukaisia. Tosin tutkimus- ja kehittämistoimintaa on tarkasteltu niukasti.

Kehittämislinjausten luku 7 "Yhteiseen hyvään — Rakenteet toimiviksi ja tehokkaiksi" poikkeaa sisällöltään ja tyyliltään koko muusta selonteosta. Sillä on selkeästi oma agenda, joka tähtää perustelemaan tarvetta pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämiseen. Metropolinäkökulma on typistynyt Helsingin seudusta pääkaupunkiseudun neljään kaupunkiin. Argumentointi sisältää heittoja eikä kaikilta osin perustu tosiasioihin eikä selvityksiin tai uusimpaan tutkimustietoon. Tässä muodossa kehittämislinja 7 on ristiriidassa muiden kehittämislinjojen kanssa ja osin jopa kumoaa niissä esitetyt ajatukset. Tämä kohta pitäisi jättää pois koko selonteosta.

Espoon tilaaman Metropolin hyvinvointi -tutkimuksen mukaan hyvinvointi on metropolialueen kilpailukyvyn edellytys eikä päinvastoin. Tutkimusprofessori Antti Hautamäki korostaa, että tulevaisuudessa menestyvät alueet, jotka kykenevät uudistumaan ja saavat ihmiset yhdessä ratkomaan aikamme suurimpia ongelmia.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, tarkasti ottaen välttämätöntä, että metropolialueen 14 kunnan — tai 16 kunnan, jos Lohja ja Porvoo otetaan yhteistyöhön mukaan — verkostomaista yhteistyötä edistetään. Sitä on tulevaisuudessa entisestään syvennettävä ja laajennettava. Kehittämisen on kuitenkin perustuttava seudun kuntien ja kaupunkien tekemiin päätöksiin. Pakottaminen tai pakkoliitokset eivät kuulu 2000-luvun metropolialueelle, sillä ne vievät kilpailukyvyn, innovatiivisuuden ja tuottavuuden. Parhaiten laajan metropolialueen menestymistä edistää verkostomainen yhteistyö.

Jos seutuhallintomalliin mennään joillain tarkasti määritellyllä alueilla, seutuhallinnon tehtävät tulee rajata koskemaan niitä keskeisiä asioita, joiden yhteinen käsittely tuo koko alueelle suurimman hyödyn. Näitä ovat maankäyttö, asuminen ja liikenne. Näiden kokonaisuuksien osalta sekä valmistelu että päätöksenteko voidaan antaa yhteiselle toimijalle. Tärkeää on, että nämä asiat nimenomaan keskitetään yhdelle toimijalle.

Nykyisiä päällekkäisiä valmisteluja, päätöksentekoprosesseja voitaisiin koota yhteen esimerkiksi Uudenmaan liitossa tehtävään Helsingin seudun metropolikaavaan, joka korvaisi lain Pääkaupunkiseudun yleiskaavasta. Helsingin seudulla perusteellisesti tehtyjen seutuhallintoselvitysten mukaan lähipalveluista ei sivistys-, sosiaali- ja terveyssektoreiden yhdistämisellä synny lisäarvoa, kun riittävä asukasmäärä palvelujen järjestämiseen on jo olemassa. Sen sijaan uutta parempaa yhteistyötä saadaan näillä muilla sektoreilla.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäiseksi tästä vaaleilla valitusta seutuhallinnosta. Helsingin kokoomus ei kannata sitä sen takia, että siitä tulisi silloin Kainuun-malli. Se tarkoittaisi sitä, että meillä, kuten Kainuussa, verorahoista 60—70 prosenttia menisi tälle seutuhallinnolle, joka oikeastaan päättäisi kaikki asiat. Ja mitä se kunta sitten enää voi päättää? Ei mitään. Me, Helsingin kaupunginvaltuusto, vierailimme Kainuussa viime kesänä, ja meidän mielestämme Kainuu on yksi kunta mutta siellä on kaksi hallintoa. Siellä on siis maakuntahallinto, ja sitten siellä on näiden kuntien omat hallinnot, ja se on täysin tarpeetonta.

Helsingissähän asuu 10 prosenttia Suomen asukkaista, mutta Helsingin seudulla, missä on siis 14 kuntaa, asuu neljännes Suomen väestöstä ja tuotamme kolmanneksen kansantuotteesta. Seutu on Euroopan nopeimmin kasvavia metropoleja. Helsingin kilpailukyvyn vahvistaminen on koko kansan etu, kuten olemme jo kuulleet moneen kertaan. Helsinki ei kilpaile Suomen muiden kaupunkien tai taajamien kanssa vaan muiden Itämeren metropolien kanssa.

Helsingin tuotanto on kasvanut alkuvuodesta, onneksi, 2 prosenttia edellistä vuotta enemmän ja työttömyysastekin on vain noin 8,5 prosenttia. Kohta puolet maahanmuuttajista asuu Helsingissä, koska ulkomaalaiset asukkaat mielellään muuttavat sille seudulle, missä heidän heimoveljensä jo asuvat. Se on hyvin normaalia kaikkialla maailmassa, esimerkiksi New Yorkissa on syntynyt Chinatown jne.

Helsinki investoi ensi vuonna 650 miljoonaa euroa, ja strategiamme on hyvinvointi ja palvelut, kilpailukyky, kaupunkirakenne ja johtaminen. Pyrimme rakentamaan lähivuosina 5 000 asuntoa vuodessa ja vahvistamaan joukkoliikennettä sekä rakentamaan kävelykeskustan. Kävelykeskusta on vaikea toteuttaa ilman keskustatunnelia, mutta sitä vastustavat vihreät. Tarvitsemme myös Itämetron, joka kulkee Sipooseen pintametrona, mahdollisesti pitemmällekin, vaikka Porvooseen. Lisäksi Länsimetro on vedettävä vähintään Kivenlahteen saakka.

Kun Helsingin rannat lopulta vapautuvat Vuosaaren sataman tieltä, aiomme rakentaa Helsinginniemelle 100 000 ihmiselle asunnon 20 vuoden aikana. Me pyrimme tiiviiseen kaupunkirakentamiseen, joka on ekologisesti tehokkainta ja lyhentää työ- ja koulumatkoja ja mahdollistaa keskitetyt palvelut. Me emme asu hajakeskistetyssä vihreässä taajamassa, kuten keskustalaiset haluavat asua. He haluavat varsinaisesti kai asua kaikki järven rannalla omakotitalossa. Se ei kyllä Helsingissä ole mahdollista.

Pääkaupunkiseudun ongelmana on kilpailu hyvistä veronmaksajista, jolloin kukin itsenäinen kaupunki, Helsinki, Vantaa, Espoo, Kauniainen, yrittää houkutella hyvin toimeentulevia asukkaita ja perheitä. Meiltä unohtuvat yksinäiset ja sairaat, vanhukset, työttömät, maahanmuuttajat, mielenterveyspotilaat jne. Jos Pääkaupunkiseutu olisi yksi yhtenäinen kunta, niin voisimme tarjota paremmat olosuhteet näille ihmisryhmille. Voisimme myös keskittää palveluja, vähentää energiankulutusta ja parantaa liikennettä. Siis ei seutuhallintoa, vaan yksi yhtenäinen kunta. Toivottavasti se joskus syntyy.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin hyvä, että myös eduskunnassa keskustellaan Pääkaupunkiseudun roolista koko Suomen talouden ja kehityksen edelläkävijänä. Verorasite erityisryhmien kotina ja valtionosuuksien jakajarooli ovat kuitenkin Pääkaupunkiseudun selvä rasite. Pääkaupunkiseutu on myös Suomen hallinnon ja julkisen näkyvyyden ydinalue ja siksikin tärkeä esimerkiksi Suomen yrityshoukuttelevuuden ja investointien hakeutumisen näkökulmasta. Myös kansainvälisyys voidaan kääntää täällä eduksi esimerkiksi monipuolisen kielenopetusmahdollisuuden muodossa.

Miten sujuvaa on yritysten syntyminen ja hakeutuminen Pääkaupunkialueelle tällä hetkellä? Löytyykö alueelta hyvien kulkuyhteyksien varrelta korkeatasoista ja kohtuuhintaista asumista, päivähoitoa, kieliopetusta ja perheiden tukipalveluja? Etelä-Suomen hyvinvointi ja palvelujen toimivuus ovat ydinasioita silloin, kun ihmiset haluavat asua ja tehdä työtä tietyllä alueella. Valtiollisen päätöksenteon vakaus, talouden ja verotuksen ennustettavuus sekä Pääkaupunkiseudun koulutusmahdollisuudet ja arjen sujuvuus houkuttelevat maahamme pääkonttoreita, eivät vain myyntikonttoreita. Pietari, Tallinna ja Tukholma ovat lähimmät kilpakumppanit, ja senkin vuoksi meidän on pidettävä huoli siitä, että Helsinki alueena ja koko kyseinen metropolialue toimii aidosti houkuttelevana yritysympäristönä.

Kuten täällä useat puhujat ovat jo sanoneetkin, asumisratkaisuilla vaikutetaan myös alueen väestörakenteeseen. Helsingin asuinkannasta 60 prosenttia on alle 62 m2:n yksiöitä ja kaksioita vain Helsingille ominaisine keittokomeroineen. Perheet muuttavat isompien asuntojen tarpeen myötä Helsinginniemen ulkopuolelle. Toisaalta hyvin koulutetut, työssäkäyvät lapsiperheet tulevat keskusta-asuntojen sukupolvenvaihdoksen myötä jäämään myöskin ydinkeskustaan pieniinkin koteihin halutessaan selvitä autottomina palvelujen keskellä. Pienet asunnot siirtyvät ensiasunnoiksi, jotka nekin tulotason noustessa ovat muuttuneet yksiöistä kaksioiksi. Sujuvat liikennejärjestelyt mahdollistavat kaikki vaihtoehdot yhteisellä työpaikka-alueella.

Arvoisa puhemies! Myös palvelujen saannissa on oltava käytössä kaikki vaihtoehtoiset palveluntuottamistavat seudullisesti kuntien yhteistyönä järjestettyinä ja ennen kaikkea kansalaisten vapaasti valittavina. Pääkaupunkiseudun onkin kyettävä tekemään yhteinen palvelustrategia palvelujen järjestämiseksi ja tuottamiseksi. Kaupunkien erilliset, omat palvelustrategiat toimivat lähipalvelujen linjaajina. Yritysten ja kolmannen sektorin mukaan ottaminen, julkisten ja yksityisten tilojen yhteiskäyttö sekä tarvittavan työvoiman asuttaminen ovat tekijöitä, joilla Pääkaupunkiseudulle saadaan kestävää työllisyyspolitiikkaa sekä arjen turvallisuutta.

Arvoisa puhemies! Taajamaliikenteen kehittäminen esteettömäksi, verovaroin tuetuksi ja kohtuuhintaiseksi helpottaa myös ikäihmisten arkea ja palveluihin pääsyä. Asuinalueita rakennettaessa asukkaiden oman auton käyttöä ei enää kyllä nykyisestä saisi vaikeuttaa. Kaikki eivät jaksa käyttää julkista liikennettä päästäkseen ruokakauppoihin tai lääkäreihin. Myös kotipalvelujen tulee päästä asiakkaiden luo. Kaupunkeja ei voi rakentaa vain nuorille vihreille pyöräilijöille. Pääkaupunkiseutu antaa oivan mahdollisuuden miettiä vakavasti myöskin sitä, miten paljon hoivapalveluja tarvitsevan väestönosan ja ulkomailta muuttaneiden, ei suomea puhuvien vanhusten asuminen järjestetään niin, että hoitohenkilöstön aika ei kulu liikenteessä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Pääkaupunkiseudun yhteistyöllä saadaan aikaan myös kustannustehokkuutta. Voidaan niin haluttaessa rakentaa tiivis työpaikka-, palvelu- ja asumiskokonaisuus, jossa alueiden erilaiset ominaisuudet ja niiden perusteella rakentuvat eriluonteiset kotiseudut ovat asioita, joista metropolialueen asukkaat voivat aidosti olla ylpeitä.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä metropoliselonteko ehti jo ennen ilmestymistään herättää jonkun verran keskustelua ja kohuakin, ehkä jopa poruakin. Ehkä jo tämä retoriikka on osasyynä. Metropoli-sana ei ole hunajaa kaikkien korville. Kieltämättä, kun tuolla kotona Tuusulassa, joka tähän metropolialueeseen nyt sitten lasketaan, katselen lähiympäristöä, niin ei se sana "metropoli" nyt välttämättä ihan ensimmäisenä mieleen tule. Mutta ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Kyllä minun puolestani voidaan kutsua metropolipolitiikaksi tämän alueen yhteisiä politiikkatavoitteita, ei siinä mitään.

Verkostorakenne merkitsee myös joidenkin päätösten tekemistä yhtenäisenä kokonaisuutena. Olennaisiin päätöksiin kuuluvat esimerkiksi linjaukset liikennejärjestelmästä ja palveluverkosta. Parantamisen varaa kyllä vielä on. Miksi lasta ei saisi viedä naapurikunnan päiväkotiin, joka on työpaikan vieressä? Miksi joukkoliikenneyhteydet ovat monin paikoin edelleen surkeat? Kyse on poliittisesta tahdosta tai sen puutteesta.

Kyse on, arvoisa puhemies, koko maan menestyksen kannalta tärkeästä alueesta. Metropoliseutua ei pidä kuitenkaan asettaa vastakkain Suomen muiden alueiden tai kaupunkiseutujen kanssa. Ei ole mielekästä, että tämä alue taistelisi kynsin hampain vaikkapa Turun, Tampereen tai Oulun seutuja vastaan. Oleellisempaa on, että Helsingin metropolialue menestyy kansainvälisessä sarjassa riittävällä tavalla. Silloin kilpakumppaneina Pohjois-Euroopassa ovat esimerkiksi Tukholman, Pietarin, Kööpenhaminan ja Malmön seudut.

Arvoisa puhemies! Helsingin seutu on monella mittakaavalla katsottuna hyvin innovatiivinen, mutta sen kyky houkutella ulkomaisia investointeja tai yrityksiä ei ole erityisen hyvä. Metropolipolitiikka pyrkii osittain löytämään avaimia niin ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi kuin alueen maankäytön palveluiden ja muiden tärkeiden kysymysten ratkaisemiseksi. Puhuin tuossa aikaisemmin jo yhtenäisen joukkoliikennealueen muodostamisen tärkeydestä ja tarpeellisuudesta. Se vähentäisi ruuhkia ja palvelisi alueen ihmisiä ja yrityksiä. Toivon, että siihen suuntaan päästään liikkumaan mahdollisimman pian.

Sen sijaan en ole aivan vakuuttunut tästä ajatuksesta uudesta seutuhallinnosta. Pelkään, että se olisi uutta hallintoa hallinnon päälle. Näkisin mielekkäämpänä vaihtoehtona sen, että tehostetaan ja parannetaan yhteistä politiikkaa, yhteistä hallintoa maakuntaliiton, Uudenmaan liiton, puitteissa, mutta parantamisen varaa siellä on. Vahvistetaan niitä rakenteita, niin ei tarvitse luoda uutta rakennetta tähän kohtaan. Mielestäni voisi aivan hyvin ajatella, että tuota kautta valittaisiin myöskin edustajat valtuustoon — onko se sitten maakuntavaltuusto vai metropolivaltuusto nimeltään — suoralla kansanvaalilla. Edustavuus voitaisiin turvata siten, että jaettaisiin tämä alue vaikkapa neljään vaalialueeseen siten, että olisi Itä-Uusimaa, Keski-Uusimaa, Länsi-Uusimaa ja Pääkaupunkiseutu, niin saataisiin riittävä kattavuus myös sitten tuohon valtuustoon. Kansanvallan kannalta tämä olisi hyvä ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Globaalitaloudessa pärjääminen edellyttää kaupunkiseutujen aktiivisuutta, jolla ne luovat hyvinvointia myös vaikutusalueilleen. Kaiken a ja o on yritysystävällinen ilmapiiri ja kyky reagoida ja vastata uusiin haasteisiin. Yritysten ja korkeakoulujen välisen yhteistyön tulee olla joustavaa mahdollisimman suurten hyötyjen aikaansaamiseksi. Elinympäristön tulee olla toimiva erilaisille ihmisille ja perhemuodoille. Metropoliseudun menestyminen hyödyttää myös maan muita alueita. Se on hyvä muistaa, kun metropolipolitiikasta keskustellaan. On syytä muistaa myös se, että menestymisen ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi tarvitaan metropoliseudun tehokasta päätöksentekokykyä ja hyvää yhteistyötä, myös keskinäistä kunnioittamista eikä keskinäistä kissanhännänvetoa. Seudun on kyettävä kohtaamaan toimivasti monet tämän ajan suuret kysymykset, kuten ilmastonmuutos, taloustaantuma tai vaikkapa monikulttuurisuuden lisääntyminen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Mihin tätä metropolipolitiikkaa siis tarvitaan? Mihin tarvitaan selontekoa siitä? Metropolipolitiikkaa tarvitaan yksinkertaisesti siksi, että Helsingin seutu, vaikkakin globaalisti pienenä toimijana, kilpailee avoimessa taloudessa muiden maailman metropoliseutujen kanssa. On syytä olla suuntaviivat siitä, miten toimia globaalissa metropoliverkostossa ja miten pystyä pienenä mutta ketteränä toimijana vastaamaan niihin haasteisiin, joita se tuo tullessaan. Samalla pitää olla kyky ratkoa ne kysymykset ja ongelmat, joita alueen sisällä on vaikuttamassa alueen ihmisten arkipäiväiseen elämään. Niitäkin riittää.

Arvoisa puhemies! Haastetta näissä asioissa riittää, mutta on syytä tarttua toimeen.

Jouko  Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Onko maailmamme muuttumassa metropolien temmellyskentäksi? Onko muilla kaupungeilla ja asutuskeskuksilla mitään mahdollisuuksia? Pääkaupunkiseutu on kolmannes Suomen tulosta, osaamisesta ja ihmisistä, mutta on syytä muistaa, että vajaa 70 prosenttia tulee muualta kuin Pääkaupunkiseudulta mitä rahaan, osaamiseen ja ihmisiin tulee.

Mielestäni Suomessa ei ole metropolia. Suomi on liian pieni tarjotakseen kansainvälisen mittaluokan metropolin. Jos haluaisimme kunnon metropolin, pitäisi kaikkien viiden miljoonan kansalaisen asua Pääkaupunkiseudulla. On myös syytä muistuttaa, että Pääkaupunkiseutu on riippuvainen Suomen eri alueiden tarjoamasta osaamisesta, tavaroista, palveluista ja elintarvikkeista. Pääkaupunkiseutu tarvitsee siis yhtä paljon muuta Suomea kuin muu Suomi tarvitsee Pääkaupunkiseutua. Viime vuosina on todettu, että Pääkaupunkiseutu tulee toimeen omillaan, mutta tämä ei ole totta.

Hallitukselta ja eduskunnalta vaaditaan yhä nyt toimia, joilla vahvistetaan erityisesti Pääkaupunkiseudun kilpailukykyä. Selonteko käsittelee metropolialueen yhdyskuntarakentamista, asumista, liikennettä ja ympäristöä koskevia yhteisiä tavoitteita ja niiden saavuttamista.

Arvoisa puhemies! Keinoina on luotu eri osapuolia sitovia yhteistyöjärjestelyjä ja -rakenteita. Helsingin seudun kuntien välistä maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnitteluyhteistyötä esitetään vahvistettavaksi. Lisäksi seudullista joukkoliikennettä halutaan yhtenäistää lippujärjestelmällä ja kehittämällä liityntäliikennettä. Alueen sosiaalista eheyttä vahvistettaisiin muun muassa kohtuuhintaisten asuntojen saatavuutta parantamalla ja jatkamalla pitkäaikaistyöttömyyden vähentämisohjelmaa.

Tärkeimpiä selonteon toimenpiteitä ovat ne, joissa panostetaan kansainväliseen kärkeen tähtäävään korkeakoulu-, tiede-, kulttuuri- ja innovaatiopolitiikkaan hyödyntäen metropolialueen merkittäviä valmiuksia. On kuitenkin syytä muistaa, että pieni Suomi ei voi olla kansainvälistä kärkeä kaikissa asioissa, vaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa on keskitettävä sellaisille aloille, joilla kansainvälinen huippu on saavutettavissa. Korkeakoulujen on tietysti panostettava myös uusiin osaamisalueisiin, mutta emme voi keskittyä kaikkeen mahdolliseen uuteen, vaan on jälleen tehtävä valintoja. Tärkeätä on myös se, että osaavan työvoiman saatavuus turvataan kehittämällä myös laadukasta peruskoulutusta ja toisen asteen koulutusta korkeakoulutuksen lisäksi.

Arvoisa puhemies! Kolmanneksi tärkeimpänä pidän hyviä, edullisia ja toimivia tieto- ja viestintäliikenneyhteyksiä. Ne ovat elintärkeitä Pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta, kuten myös Pääkaupunkiseudun nopeat ja kapasiteetiltaan riittävät sisäiset liikenneväylät sekä Pääkaupunkiseudun muihin alueisiin liittyvät liikenneväylät.

Pääkaupunkiseudun lisäksi Suomessa on rakennettava myös kasvukeskusten kilpailukykyä. Näistä erityisesti Oulu, Tampere ja Jyväskylä ovat kovassa nousussa mutta tarvitsevat kehittyäkseen tukea. Sen sijaan lounaisen Suomen suuret eli Turku ja Pori tarvitsevat tukea kehittyäkseen samoin kuin kakkostason keskukset Kuopio ja Vaasa. On muistettava, että suurin osa Suomesta kuuluu kasvuryhmältään alimpaan luokkaan, joka kasvaa heikosti, taantuu tai taantuu voimakkaasti.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä ministerit ja monet edustajat ovat todenneet, metropolipolitiikka-kirjaus on erinomaisen hyvä Vanhasen kakkoshallituksen ohjelmassa. Se on hyvä koko Suomelle, niin kuin on kuultu, ja se on myöskin onnistunutta monessakin mielessä. Eli aiesopimusmenettely, joka isolta osaltaan metropolipolitiikkaa on ollut, on tuonut tullessaan paljon uusia asuntoja, joita ehkä ilman aiesopimusmenettelyä ei olisi tullut, monipuolisempaa asuntotarjontaa. Mutta se on myöskin ottanut huomioon sen, että meillä on syrjäytyneitä ja asunnottomia ihmisiä. Eli aiesopimusohjelma asunnottomuuden vähentämiseksi ja jopa poistamiseksi on osaltaan on erinomaisen hyvä osoitus hyvästä metropolipolitiikasta.

Mutta, arvoisa puhemies, muutamia poimintoja kuitenkin rohkenen sitten ottaa vielä myöskin selonteosta, jossa pohditaan alueen nykyhetkeä. Oikeastaan nämä poiminnot ovat nyt sen kaltaisia, että voisin vähän opponoida sitä, mitenköhän ne asiat sitten oikeasti ovatkaan. Selonteossa nimittäin verrataan esimerkiksi Pääkaupunkiseudun kuntia suhteessa kehyskuntiin siinä mielessä, että toimintakulut Pääkaupunkiseudun kunnissa ovat 6 300 euroa ja kehyskunnissa 4 900 euroa per asukas, mikä osoittaisi sen, että kehyskunnissa elettäisiin jotenkin tehokkaalla tavalla tai olisi jotenkin tehokkaampaa toimintaa. Mutta selonteko unohtaa sen, että joukkoliikennettä, joka on kuitenkin kohtuullisesti järjestetty Pääkaupunkiseudun kunnissa, subventoidaan 200 euroa per asukas vuosittain. Kun vertaa sitä kehyskuntien maksamaan osuuteen subventiosta, 19 euroa, niin mittaluokka on huikea, joka sitten näkyy toimintakuluissa.

Toisaalta Pääkaupunkiseudun kunnat maksavat myöskin merkittävän osan infran rakentamisesta. Selonteossa sanotaan, että lähtökohtaisesti raiderakentaminen on valtion kontolla. Selonteko unohtaa sen, että esimerkiksi Vantaan kaupunki maksaa 30 prosenttia Kehäradan rakentamisesta, mikä tarkoittaa satoja miljoonia euroja, mikä on ajatuksenakin tuntematon käsite kehyskuntien talouteen liittyen.

Eli tältä osin en voi olla sanomatta sitä, että kun metropolipolitiikan yksi keskeinen asia, jota pyritään parantamaan, on myöskin ruuhkat ja sujuva joukkoliikenne tällä alueella, niin valitettavasti tosiasia on se, että merkittävä osa kehyskunnista siipeilee tässä tapauksessa Pääkaupunkiseudun kaupunkien kustannuksella, koska iso osa ruuhkista aiheutuu kehyskuntien vähäisestä joukkoliikennesatsauksesta. Tämä on realiteetti, ja tätä ei metropolipolitiikka, selonteko, tällä hetkellä tunnista. Se ei edes kannusta siihen suuntaan, että kehyskuntien tulisi liittyä jo olemassa oleviin järjestelmiin.

Täällä viitataan siihen, että pitäisi löytää hallintoa, muodostaa hallinto, jotta voitaisiin ratkaista ongelmia. Meillä on esimerkiksi Hsl, Helsingin seudun liikenne, ja sen organisaatio, kuntayhtymä, tänä päivänä jo mahdollistaa sen, ja tavoitteenamme onkin se, että mahdollisimman moni Helsingin seudun kunta siihen kuuluisi, mikä osaltaan poistaisi niitä ongelmia, mitä metropolipolitiikkaohjelmalla yritetään sitten hoitaa. Se, että kaikki kunnat kantaisivat vastuuta esimerkiksi joukkoliikenteen järjestämisestä, toisaalta hoitaisivat yhdyskuntasuunnittelunsa siten, että se tukisi tämän järjestelmän kehittämistä, on yhteinen kokonaisuus, mutta on olemassa olevia ratkaisuja jo, mitkä helpottaisivat tätä asiaa tai voisivat ratkaista osaltaan sen asian.

Toisen asian nostan esille täältä selonteosta, elinkeinopolitiikan. Selonteko tunnistaa sen sanan. Selonteossa mainitaan jossain määrin siinä mielessä elinkeinopolitiikan olevan painopistealueena. Kun 13.12.2007 painopistealueet muodostettiin, mainittiin seudun kilpailukyky ja siellä sitten mainitaan elinkeinopolitiikka yhtenä kokonaisuutena. Mutta tietysti kilpailupolitiikka, elinkeinopolitiikka on laaja käsite. Se on t&k-satsauksia, se on Aalto-yliopistoa, mutta se on myöskin tavallisia palvelualan työpaikkoja, se on tavallisia pk-sektorin työpaikkoja. Se on sitä tavallista perinteistä elinkeinopolitiikkaa, mitä voitaisiin myöskin Pääkaupunkiseudun alueella harrastaa. Sitä ei selonteko tunnista. Toisaalta metropolipolitiikka ei tunnista sen tasoista elinkeinopolitiikkaa. Tämä on mielestäni, no, epäkohta, mutta se on asia, mitä osaltaan pitää kehittää. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! Yhden asian tähän loppuun sanon. Mainitsin, että on olemassa olevia organisaatiorakenteita, on olemassa olevia tasoja, millä voidaan yhteistyötä tehdä. Itse olen kohtuullisen skeptinen, tarvitaanko täällä uutta hallinnon tasoa, mutta myönnän sen, että vähemmän tarvitaan kuntia, ei vähemmän hallintoa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Eräs metropolipolitiikan tärkeimpiä tehtäviä on ehkäistä asuinalueiden eriytymistä asukkaiden sosioekonomisen taustan mukaan. Suomessa segregaation ehkäiseminen onkin ollut tärkeä yhteiskuntapoliittinen tavoite. Erityisesti Pääkaupunkiseudun kunnissa eriytymistä vastaan on taisteltu kaikin keinoin, eikä meille ole syntynyt slummeja samaan tapaan kuin moniin muihin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin.

Nyt valtiovarainministeriö on esittänyt, että asumistukea saavat ohjattaisiin asumaan kun-tien ja yleishyödyllisten vuokra-asuntoyhtiöiden omistamiin asuntoihin. Ministeriö on perustanut ehdotusta valmistelemaan työryhmän. Ajatus on pöyristyttävän huono ja täysin päinvastainen maassa tähän saakka toteutetulle onnistuneelle sosiaalisen sekoittamisen politiikalle. Jos asumistuen saajat asutettaisiin tiettyihin taloihin ja tietyille alueille, voitaisiin sosiaalisten ongelmien kasautumista ja alueen leimautumista muita huonommaksi tuskin välttää. Leima ei koskisi vain alueita vaan nimenomaan asukkaita. Kunnan tai kaupungin vuokrataloissa asuviin saatettaisiin lyödä automaattisesti syrjäytyneen leima. Tätä ei luulisi minkään ministeriön tai tahon Suomessa toivovan.

Ehdotus kielii myös vanhentuneesta maailmankuvasta, joka sosiaalietuuksien saajiin liitetään. Se, että ihminen saa muun toimeentulon korvikkeeksi tai sen ohella esimerkiksi asumistukea, ei tee hänestä tahdotonta subjektia, joka voidaan yhteiskunnan päätöksellä ohjata asumaan tietylle alueelle. Myös sosiaalietuuksien saajilla on oikeus valita asuinpaikkansa. Asumistuen saajissa on kaikenlaisia ihmisiä, pienituloisesta yksinhuoltajaäidistä maahanmuuttajiin, opiskelijoista pienellä apurahalla kitkuttaviin luovien alojen työläisiin. Tilastojen mukaan suurin osa heistä on köyhiä yksin asuvia.

Ministeriö ajaa ehdotuksellaan takaa säästöjä, mutta erilaisten ihmisryhmien leimaaminen sen perusteella, että he saavat tiettyä sosiaalietuutta, johtaisi itse asiassa päinvastaiseen lopputulokseen. Sosiaaliset ongelmat ja köyhyys kasautuisivat, ja se vasta kalliiksi tulisikin. Lisäksi se leimaisi koko sosiaalisen asuntotuotannon, mikä olisi erityisesti Pääkaupunkiseudulle tuhoisaa, koska täällä edullisten vuokra-asuntojen tarve on huutava.

Asuntoministeri Vapaavuori ilmoitti äsken, ettei hän kannata valtiovarainministeriön esitystä asuinalueiden eriyttämisestä ohjaamalla kaikkein köyhimmät asumaan samoille alueille samoihin vuokrataloihin. Kokoomuksella kuitenkin on, kuten tiedämme, valtiovarainministerin salkku ja siksi erityinen vastuu vastustaa ja vetää pois tämä sosiaalipoliittisesti ja asuntopoliittisesti arveluttava esitys.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston ja tämän eduskunnan harjoittama metropolipolitiikka voisi parhaimmillaan olla menestystarina, josta kohistaan maailmalla, brändi, josta olemme erittäin ylpeitä ja jota haluamme kehittää yhdessä. Tämä metropolialue on tällä hetkellä yli miljoonan asukkaan viihtyisä asuinalue, jota toivon sen olevan myöskin jatkossa. Sen pitäisi olla elinvoimainen bisnesseutu, innostava kulttuuri- ja harrastekeskus ja käyttää viimeisintä ympäristöteknologiaa ja yhdyskuntarakentamista ja olla liikennejärjestelmiltään aivan loistokunnossa. Mutta kysymys kuuluu, onko meidän metropoli tällainen.

Itselleni Pääkaupunkiseutu näyttäytyy muuna kuin metropolina. Tällä hetkellä se on yksi seutukunta muiden joukossa, ja siitä syystä se painii aivan väärässä sarjassa. Sen pitäisi nousta todellakin kansalliseksi brändiksi ja todellakin, niin kuin on viitattu, painia siellä Itämeren muiden metropolien sarjassa.

Mutta kun sanon sen, että tämä Pääkaupunkiseutu on yksi seutu muiden joukossa, niin olisi syytä varmaan tämän seutukunnan ottaa oppia muista Suomen seutukunnista, esimerkiksi Oulun seudusta. Siellä ennen kaikkea on panostettu jo tällä hetkellä yhdyskuntarakentamiseen, jossa maakuntakaava, Oulun seudun yleiskaava ja kauppapaikkaselvitykset ovat sellaisia, joilla on pystytty sitomaan yhteistä tahtotilaa yhdyskuntarakentamisen puitteissa. Oulun seudun monikuntaliitos tulee osoittamaan sen, halutaanko tätä tahtotilaa edelleenkin jatkaa. Yksi suurimmista haasteista on rakentaa yhteinen strategia, miten yhdyskuntarakennetta uuden Oulun seudun alueella edistetään.

On todettu, että Pääkaupunkiseutu tuottaa kolmanneksen Suomen bruttokansantuotteesta. Niin pitää ollakin. Tämä alue saa valtion erityistukia, esimerkiksi elinkeinoelämään ja sen kehittämiseen valtavia määriä. Investointeihinkin tarvitaan muidenkin kuin kaupunkien ja kuntien omaa rahaa, yritystuet, jotka jo mainitsin, ja koulutuksesta yhtenä esimerkkinä on Aalto-yliopisto, johon valtiovallaltakin on tämän hallituskauden aikana laitettu ja laitetaan tulevaisuudessa erityistä rahoitusta. Mutta tämä kaikki ei ole muusta Suomesta pois, ja siksi yhteisillä panostuksilla tätä metropolistatusta täytyy nostaa entistä enemmän näkyviin.

Asuminen on yksi metropolialueen kulmakivistä. Jos se on hoidettu oikein, niin sitä viihtyisyyttä ja sitä asumismukavuutta tulee roppakaupalla. En heittäisi romukoppaan entisen pääministeri Vanhasen ajatusta tästä puutarhakaupunkiajatusmaailmasta versus betonilähiöt, koska itse näen, että ihmiset haluavat asua monipuolisesti myöskin täällä Pääkaupunkiseudun alueella ja asukkaiden tarpeista lähtevää monipuolista asuntotuotantoa täytyy olla myöskin täällä Pääkaupunkiseudulla.

En puutu kuntarakenteeseen tai hallintomalleihin, kuten tässä edelliset puhujat ovat niistä todellakin puhuneet. 14 kuntaa — voidaan kysyä, onko se liikaa tai liian vähän. Mutta yhden ainoan neuvon heitän itse tulevan Oulun kaupungin, uuden Oulun, asukkaana, että tärkeintä on, että joku kehityssuunta otetaan ja otetaan se reippaasti, ei käytetä liikaa aikaa ja energiaa keskinäiseen nahisteluun siitä, missä hallinnolliset kuntarajat menevät, ja senpä takia rohkeita päätöksiä siihen, että meidän metropolialue kehittyy tulevaisuudessa oikeaan suuntaan.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Metropolipolitiikan tämän kauden merkittävimmät saavutukset lienevät, että tämän alueen erityisasema on ymmärretty ja että tämä metropolihahmo ja metropolin laajuus alkavat pikkuhiljaa saada muotonsa. Ehkä voi olla niin, kuten ministeri totesi, että tiettyä pragmaattisuutta pitää toteuttaa metropolin määritelmässä nyt ja jatkossa, mutta varmasti tulee painetta myös sen metropolialueen ja -hallinnon tarkempaan määrittelyyn viimeistään tulevalla hallituskaudella.

Metropolialueella on paljon yhteisiä ongelmia ja haasteita, yhteisen suunnittelun ja ohjaamisen tarvetta. Mantraksi on noussut jo tämä mal — maankäyttö, asuminen ja liikenne — mutta ei pidä unohtaa elinkeinoelämää, koulutusta, työvoiman saantia ja ympäristöasioita muun muassa.

Ministeri Vapaavuori haastoi täällä esittämään ratkaisuja tämän asian osalta. Mielestäni yhtenä vaihtoehtona olisi tarkasteltava metropolimaakunnan mahdollisuuksia. Ehkä hieman ylenkatsovasti ministeri totesi: joku liitto, joku paperi Uudenmaan liitosta ja maakuntasuunnitelmasta. Kyseessä on kuitenkin joku ja joku paperi, jonka asemasta säädetään alueiden kehittämislaissa ja maankäyttö- ja rakennuslaissa, joiden uskon olevan arvoisalle ministerille kovinkin tuttuja. Maakuntasuunnitelma ja -ohjelma ovat asiakirjoja, jotka velvoittavat ja sitovat kaikkia omistajakuntia, myös Helsinkiä, tämän alueen kehittämisessä. Ne ovat yhdessä päätettyjä. Sen puolesta en oikein ymmärrä myöskään tätä selonteon linjausta 10, jossa juuri tämän tyyppistä uutta näkemystä haetaan, mikä itse asiassa jo on mahdollista toteuttaa näiden nykyisten papereiden kautta.

Seutuhallintoselvityksistä tai meneillään olevista kuntaliitosselvityksistä ei vielä tiedetä, mutta yksi asia on selvää, nimittäin maakuntien liitot alueella yhdistyvät vuodenvaihteessa. Siihen on enää puolitoista kuukautta aikaa. Sen myötä tulee tarve muuttaa perussopimusta. On myös esiintynyt tahtotila poistaa Helsingille asetettu äänivalta- ja maksuosuusleikkuri, mikä on ollut tähän asti Helsingin ehto ja kynnyskysymys siinä, että maakunnan liiton kanssa ei ole haluttu niin tiivistä yhteistyötä tehdä. On myös esiintynyt kiinnostusta uudistaa kaavaprosessia. Nyt toteutamme juuri parhaillaan maakuntakaavan rakennemalliarviointia, ja sen yhteydessä on kuultu, että maakuntakaavalta toivottaisiin osin yleiskaavatasoisempaa tarkastelua.

Näiden lisäksi on aluehallintolain muutoksen myötä maakuntaliitolle tullut entistä vahvempi rooli alueen ennakoinnissa sekä koulutuksen että työvoiman osalta. On myös kapasiteettia ottaa alueen liikennesuunnittelu hoidettavaksi, mikä olisi erittäin rationaalista. Nythän liikennesuunnittelua tehdään erillään maakuntakaavatyöstä. Käytännössähän kuitenkin koko alueen kehittäminen tapahtuu pitkälti liikenneväylien ja -reittien pohjalta, jolloin olisi järkevää ja osittain myöskin päällekkäisen työn poistamista se, että tämä suunnittelutyö toteutettaisiin yhdessä paikassa.

On myös vahva tarve toimia kuntarajojen yli, kuten täällä on kuultu, myös osin palveluissa. Sehän ei perinteisesti kuulu millään tavoin maakuntatyöhön, mutta kun kerran yhden pöydän ääressä ollaan, niin miksei sitäkin voisi ajatella, että siihen suuntaan mennään?

Maakunnalla on myös aluetta demokraattisella tavalla edustava hallinto, jota voitaisiin edelleen skarpata parantamalla alueellista edustavuutta, jakamalla alue esimerkiksi Itä-, Länsi-, Keski-Uuteenmaahan ja Pääkaupunkiseutuun. Näillä alueillahan jo nykyään valmiiksi toteutetaan vapaaehtoista seutuyhteistyötä.

Puheet vaaleista sen sijaan kannattaa unohtaa saman tien, sillä mitä tapahtuu, jos tällä alueella käydään vaalit? Vain suuret kaupungit tulevat edustettua. Silloin todennäköisesti se tehtävä, mikä tämän tyyppisellä liitolla on, ei toteudu. (Puhemies: 5 minuuttia!) Maakuntaliitto on kuntien omistama liitto. Voi tietysti olla, että näihin näkemyksiin vaikuttaa se, että itse istun maakuntahallituksen puheenjohtajana. Toisaalta on myös pelko siitä, että jos näitä tahtotiloja ei nyt ennen seuraavia hallitusneuvotteluja esitetä eikä löydy malleja, niin malli tulee annettuna.

Tässä yhteydessä haluan todeta sen, että kaupunkiseutuajattelussa tämä Helsingin seudun 14 kuntaa on aivan liian rajattu. Jos siihen lisättäisiin vaikka kaksikin kuntaa, olisi 16 kuntaa, niin mitä sitten jää jäljelle enää nykyisestä maakuntaliitosta? Kaikista järkevintä on toimia siltä pohjalta, mikä nyt on jo olemassa oleva lakisääteinen maakuntaliiton alue.

Aika loppuu, mutta ehkä palaan pönttöön vielä muissa asioissa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Asuin täällä Pääkaupunkiseudulla vuodesta 1958 vuoteen 1977 ja vuodesta 1987 lukien olen käynyt pätkätöissä täällä, että sillä pohjalla muutama näkökohta näihin asioihin.

Kun arvostamani asunto- ja kuntaministerit ovat paikalla, niin ihan tämmöisenä tietoiskuna: koska kuuntelin ensimmäisen kerran esitelmää, joka olisi voinut olla kummankin ministerin johdanto-osana? Silloinkin oli ministerin pitämästä esitelmästä kysymys, Hankenin talousmaantieteen professori Ilmari Hustichin kasvitieteellisen puutarhan prinssilinnassa pidetystä luennosta, ja sen idea oli seuraava. (Ed. Zyskowicz: Mikä oli vuosi?) — Se oli 1959. — Me niin hienosti kutsuimme häntä ministeri-professoriksi. Sitä herkkua ei ole ollut sen jälkeen. (Ed. Zyskowicz: No, ehkä seuraavassa hallituksessa!) Joka tapauksessa hän sanoi, että hän on erikoisesti perehtynyt Pääkaupunkiseutuun sata vuotta myöhemmin, siis vuodesta 1959 eteenpäin sata vuotta, ja mistä hän silloin tulee olemaan huolissaan ja mihin suorastaan pettynyt: siihen, että pääkaupunkiseutulaiset ovat asuttaneet kaikki pellot, koska se on niin helppoa pellolle rakentaa. Minä jos olisin diktaattori, niin minä rakentaisin näille mäille ja rinteille jnp. Mitenkä sinne voi rakentaa? No, katsokaa, mitenkä norjalaiset rakentavat. Ei niin jyrkkää rinnettä ole, mihinkä ei ole taloa pykätty pystyyn. Hän sanoi, että tämä maailma on menossa siihen malliin, että väestö tulee runsastumaan, tulee ruuantuotantoalueista pula ja myöskin asuinalueiden pitäisi tulla järjestäytyneiksi juuri tältä pohjalta. No, maailma on mennyt muutoin samaan suuntaan, mutta käsitys tiiviistä yhdyskuntarakenteesta on mennyt ihan toiseen suuntaan.

Sitten täällä jo viittasin tähän, kuinka Ytv-lain ja läänien tappolain ollessa salissa käsittelyssä täsmälleen samat keskustelut käytiin, mutta silloin oli aivan ehdoton ei sieltä Ytv:n puolelta, että ei mitään liittymiä eikä oikein seutukonstellaatioitakaan.

Sitten olin tuossa yliopiston proffan hommassa ihan sattumalta mielenkiintoisessa tilaisuudessa Pariisissa, paikassa, jossa minun ei olisi pitänyt olla, mutta nyt vaan tehtäväni puolesta sinne jouduin. Nimittäin kysymys oli siitä, että kerrottiin, minkälainen yhdyskuntarakenneideaali on Pariisilla, jota on kai nyt jollakin tavalla metropolina pidettävä. Sen sanoma oli se, esitelmöitsijä sanoi, että kysymys ei ole yhdestä kunnasta vaan 24 kunnasta silloin 1970-luvulla. Sen onnistumisen mittari on se, että yhteistyö näitten osien kesken sujuu yhteispelillä sillä tavalla, että rajaa ei huomaa kukaan, koska siirryttiin yhdestä kaupungista toiseen. Minä olen sitten sikamaisesti tätä käyttänyt esimerkkinä, että silloin tämä seutusuunnittelu menee aivan nappiin, kun kukaan ei huomaa mitään siitä, että on kuntaa vaihdettu. Sitten se on pelkkä tarkoituksenmukaisuusasia, millä tavalla hallinto siinä järjestetään, kunhan se sujuu näppärästi.

Jos minä ajattelen Pääkaupunkiseutua, joka ei ole — käyttääkseni Osmo Soininvaaran ilmaisua joka paikassa — savupiippupaikkakunta, niin sen koko hommanhan täytyy olla nojautuneena osaamiseen. Siis osaamisen avulla, ja kun täällä puhutaan kilpailukyvystä, niin en minä voi kuvitella, että se on millään muulla muitten metropolien kanssa kilpailua kuin osaamisella ja osaamisen myymisellä muille. Siltä pohjalta pitäisi asioita miettiä.

Oulun esimerkki, johonka täällä on viitattu, osoittaa sen, että verotulokertymäasiat on otettu vakavasti, koska jos velkaa niillä liittymäkunnilla, fuusiokunnilla, on, niin se tulee Oulun maksettavaksi joka tapauksessa. Sillä tavalla kannattaa miettiä nämä asiat.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Itse asuin 18 vuotta Helsingissä, ja nyt olen asunut melkein 18 vuotta Pornaisissa tämän niin sanotun metropolialueen toisella reunalla. Täällä on katsottu minun mielestäni aika paljon aika suppeasta näkökulmasta, vaikka tietysti on yritetty ja sanottu katsottavan metropolialuetta kokonaisuudessaan. Itse olettaisin, kun näinkin pitkään olen metropolialueella ollut ja kahdessa hyvin erilaisessa kunnassa, että ehkä voin hahmottaa sitä kautta myös kokonaisuutta.

Myös tämä niin sanottujen kehyskuntien eli kymmenen kunnan näkökulma on täällä jäänyt aika ohueksi. Itse olen ollut kotikuntani Pornaisten kunnanhallituksen puheenjohtaja viime vuodet ja siinä ominaisuudessa aktiivisesti mukana tässä Kuuma-kuntien ja laajemmin kymmenen kehyskunnan yhteistyössä, ja olen monta kertaa huomannut, kun on tämän varsinaisen Pääkaupunkiseudun kanssa keskusteltu, että on hyvin vääriä käsityksiä ja niistä johtuen virheellisiä asenteita ja käsityksiä siitä todellisuudesta, mikä tällä 14 kunnan alueella vallitsee.

Itselläni on aluehallinnosta ja kunnallisesta hallinnosta kokemusta jo 1970-luvulta. Olin Kouvolan kaupunginhallituksen jäsen keskikokoisessa kunnassa. Sitten myös Helsingissä osallistuin jonkun verran kunnallispolitiikkaan, ja nyt olen ollut käytännössä koko 18 vuotta Pornaisten kunnallinen luottamushenkilö. Jos ajattelen sitä, mikä näistä on paras, niin kyllä minä melkein sanoisin, että kokemukset helsinkiläisenä noin kunnan toiminnan kannalta olivat kaikkein huonoimmat. Ehkä Helsingissä tilanne on nyt parantunut viimeisen vajaan 20 vuoden aikana. Tietysti Pornaisissa, pienessä kunnassa, kansalaisella on suorat yhteydet ja paljon päätösvaltaa. Tietysti on sitten huonoja puolia, että palvelut eivät voi olla tietenkään niin laajoja kuin Helsingissä.

Tämän hallituksen selonteon liitteenähän on tämmöisiä suppeita taulukoita, sinänsä mielenkiintoisia, joissa tätä aluetta on verrattu koko maahan ja näitä alueen kuntia analysoitu. Nyt jos ajatellaan tehokkuutta ja kun katsotaan niitä taulukoita, niin tehokkain kunta on Pornainen, pienin kunta ylivoimaisesti. Helsingin toimintakulut per asukas ovat 60—70 prosenttia suuremmat. No, Pornaisissa tietysti verotulotkin ovat kaikkein pienimmät, ettei varaa muuhun ole. Sitten jos katsotaan taloudellista tilannetta, ja kun tässä selvityksessä on luokiteltu kuntien talous kolmeen luokkaan, niin Pornainen kuuluu parhaaseen A-luokkaan eli sen talous on terve.

Tietystikään Pornaisissa ei ole samoja palveluja, mutta tuollainen epävirallinen tuntuma on, että jos semmoinen tutkimus tehtäisiin, että missä kunnassa asukkaat ovat tyytyväisiä tai mikä on tyytyväisyysaste, niin väitän, että Pornaisten tulos todennäköisesti olisi parempi kuin Helsingin. Eli Pornainen vastaa varmasti yhtä hyvin jos ei paremmin niiden asukkaiden odotuksia, jotka ovat Pornaisiin muuttaneet. Tietysti siellä on niitä asukkaita, jotka ovat siellä syntyneet, mutta vähintään puolet on niitä, jotka ovat muualta muuttaneita, ja niin kuin itsellänikin, niin ratkaisuhan on vapaaehtoinen, ja meillä kun perusoikeus on liikkumisen vapaus ja asuinpaikan valinnan vapaus, vaikka tässäkin keskustelussa annetaan ymmärtää, että olisi hyvä asia, jos sitä säänneltäisiin.

Mutta täytyy muistaa, että ihmisellä on yksi elämä, ja ehkä suurimpia oikeuksia on se, että voi valita elinympäristönsä, missä asuu. Sitten tietysti itse myös vastaa niistä seurauksista. Pornaisiin muuttaville minä olen sanonut, kun on kysytty, kannattaako muuttaa, että täällä ei ole oopperaa eikä jäähallia eikä monia muitakaan palveluja, että jos ne ovat tärkeitä, niin kannattaa pysyä Helsingissä tai Vantaalla jne. Eli kaikki eivät niitä arvosta, tai he ovat valmiita sitten tekemään matkaa, ja monethan joutuvat käymään töissä muualla kuin asuinkunnassaan, mikä on yleistä tietysti koko metropolialueella. Eli kun metropolialuetta katsoo, kannattaa katsoa (Puhemies: 5 minuuttia!) sitä monelta näkökannalta ja kannattaa huomata myös, että tosiasiassa tuhansia ihmisiä käy työssä tämän 14 kunnan alueen ulkopuolelta. Tuhansia ihmisiä käy Lahdesta, Hämeenlinnasta ja aina Tamperetta myöten.

Sinänsä on, arvoisa puhemies, myönteistä, jonka tämäkin keskustelu osoittaa, että nämä ongelmat ja erityisasema, mikä tällä Pääkaupunkiseudulla on, on noteerattu.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta on arvokasta, että hallitus on tuonut tämän metropolipolitiikkaa koskevan selonteon tänne eduskuntaan, ja myöskin, kuten jo vastauspuheenvuorossani aikaisemmassa yhteydessä totesin, minusta on arvokasta, että ministeri Vapaavuori on tarttunut tähän asiaan vakavasti ja me käymme keskustelua. Tämä aihe on Pääkaupunkiseudulla asuville ihmisille tärkeä, ja se on se lähtökohta koko tälle keskustelulle.

Kuten täällä on monesti todettu, tämä on ainoa metropolialue Suomessa. Ja metropolialueilla ympäri maailman on erillinen hallintomalli, jolla pyritään parhaalla mahdollisella tasolla tunnistamaan se, että on yhteisiä aluetta koskevia asioita, jotka vaativat erityisen päätöksentekonsa, ja sitten on asioita, jotka ovat lähellä ihmisiä, jotka vaativat myöskin oman erityisen päätöksentekonsa. Suomessa tämä on tunnistettu muun muassa vaikkapa Kainuun mallin muodossa koskien Kainuussa tehtyjä erityiskokeiluja. Miksi tähän ei myöskin tartuttaisi ja tunnistettaisi Pääkaupunkiseudun, Helsingin seudun merkittävyys erillisenä alueena? Onhan tämän suhteen tietysti historian kuluessa tehty päätöksiä myöskin lainsäädäntöteitse. 1970-luvulla Ytv perustettiin lakisääteisesti, ja pitkin 1980-lukua tähän päivään asti on käyty keskustelua, kuinka täällä pitäisi tämä seutuhallinto järkevimmin järkeistää.

Kun itse asun Vantaalla, ihan Helsingin rajan pinnassa, ja kun täällä keskusteltiin Pornaisista hetki sitten ja on näitä yksittäisiä esimerkkejä, niin voinhan minä kertoa elävästä elämästä, mitä se tarkoittaa tänä päivänä, kun yhtenäisellä työssäkäyntiasuinalueella olevat ihmiset ovat keinotekoisesti kuntarajoin erotettu toisistaan. Länsimäen kaupunginosassa, missä asun itse, on terveyskeskus, Vantaan parhaiten toimiva terveyskeskus, siten että se on aivan rajan pinnassa ja siinä on Mellunmäki toisella puolella. Meitä tämän terveysaseman käyttäjiä on Länsimäen alueella 10 000, ja nyt Vantaalla keskustellaan tuon terveysaseman yhdistämisestä Hakunilan terveysasemaan, säästösyistä joudutaan keskittämään. Tämä alue ei ole olevinaan riittävän suuri. Se alue on yhdyskuntarakenteellisesti riittävän suuri, reilusti, koska Länsimäen terveysasema sijaitsee yhdyskuntarakenteellisesti keskellä suuryhteisöä, 30 000 asukkaan taajamaa. Siinä on vain raja välissä, kun toisella puolella on Mellunmäki, Kontula ja Vesala ja toisella puolella on Länsimäki ja Rajakylän alue. Tuo terveysasema sijaitsee täsmälleen keskellä kylää, ja kuitenkin se ollaan lakkauttamassa sen vuoksi, että asukaspohja on liian pieni. Tätä on se keskustelu Pääkaupunkiseudulla konkreettisesti.

Toinen konkreettinen esimerkki täsmälleen samalta alueelta. Tuo Länsimäen kaupunginosa käyttää Helsingin metroa. Meillä ei ole muita julkisia kulkuneuvoja, mutta hyvin usein ihmiset ottavat bussin, joka lähtee sieltä metroasemalta, kiertää Länsimäkeen ja jatkaa siitä Tikkurilaan. Ja tiedän oman poikani, joka on ottanut sen bussin ja mennyt bussilla pari pysäkinväliä tullakseen kotiin, ja siinä on sitten lipuntarkastaja matkanvarrella todennut, että teillähän ei olekaan seutulippua, metrolipulla ette pääse tästä eteenpäin, ja uhkaa sakolla, mutta hän saa jatkaa matkaansa kolme pysäkkiä eteenpäin, kun bussi tulee uudestaan Jakomäkeen eli Helsingin puolelle. Eli hän joutui ostamaan seutulipun tullakseen sen kaksi pysäkinväliä metroasemalta Länsimäen puolelle, mutta jos hän jatkaa sillä bussilla eteenpäin, hän voi käyttää sitä alkuperäistä metrolippuaan, koska se bussi kiepauttaa Jakomäkeen pari pysäkinväliä ja jatkaa sitten taas Vantaalle.

Arvoisa puhemies! Tätä on käytäntö asukkaiden kannalta metropolialueella, missä me asumme yhteisellä alueella, mutta kuntarajat rikkovat ja tekevät elämän ihmisten kannalta epämielekkääksi. Näistä asioista me puhumme täällä, kun me puhumme siitä, että hallintoa täytyy saattaa sillä tavalla vastaamaan asukkaiden tarpeita, että joukkoliikenne, ympäristöpolitiikka, energiapolitiikka, asuntopolitiikka, josta täällä on puhuttu, hoidetaan yhteisesti yhteisellä päätöksentekotasolla.

Se, että me hoidamme päätöksenteon yhteisesti, edellyttää, että edustuksellisessa demokratiassa on myöskin olemassa edustuksellinen elin, joka vastaa siitä päätöksenteosta. Ja se on meillä jonkin tyyppinen valtuusto, jonkin tyyppinen mieluiten vaaleilla valittava valtuusto, ja tätä kautta keskitetään ne asiat, jotka ovat seudullisesti yhteisiä, seudulliselle päätöksenteolle, on se sitten Pääkaupunkiseudun neljä kuntaa tai laajempi alue, siitä voidaan totta kai sopia ja miettiä se huolella, ja sitten sen alla on itsenäisempiä kuntia, ja silloinhan voidaan käyttää mielikuvitusta, niin kuin aluemaantieteilijät Tampereella tai Helsingissä tai muualla ovat rohkeasti voineet pohtia, kuinka järkevät kunnat voisivat toimia tällä alueella.

Sitten se, mistä ministeri Vapaavuoren kanssa hyvin nopeasti jo keskustelimme: kun kaikki asuvat yhtenäisellä alueella, myöskin käyvät töissä suurin piirtein samalla alueella, suurin osa, niin luonnollisesti verotuksen täytyy olla sama. Kuinka se sitten jyvitetään ja katsotaan sen järjestelmän rakenne, niin se täytyy sitten miettiä, mutta veroprosentissa ei voi olla eroja. Se ei voi toimia sellaisella kikkailulla kuin se tänä päivänä toimii, että Kauniaisissa, joka on poikkeuksellinen pieni kukkanen, missä Suomen varakkaimmat ihmiset asuvat, (Puhemies: 5 minuuttia!) veroäyri on kaikkein alhaisin, ja meillä Vantaalla, missä, jos puhumme Pääkaupunkiseudusta, on keskimääräiseltä tulotasoltaan kaikkein köyhimmät ihmiset, on veroprosentti korkein. Tämä tarkoittaa, että tällä seudulla kunnallisvero on regressiivinen. Tämä ei voi olla mahdollista, vaan tällä seudullisella tasolla täytyy olla yhtenäinen veroprosentti.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On todella hyvä, että on lähdetty keskustelemaan entistä voimakkaammin myöskin Suomessa metropolipolitiikasta. Tosiasiahan on, että Pääkaupunkiseudulla on esimerkiksi taloudellisesti Suomen kansantuotteesta noin kolmannes, ja se on myöskin esimerkki vaikkapa palveluvaltaisesta yhteiskunnasta, kenties tulevaisuuden yhteiskunnasta. Vaikka täällä on myöskin paljon muuta toimintaa, on palvelualalla 82 prosenttia työpaikoista.

Toinen selkeä näkemys on, ettei pidä laittaa vastakkain metropolialuetta ja muuta Suomea, vaan ne pitää nähdä toisiaan täydentäen. Siitä olen hiukan huolissani, että aletaan vähän toisin päin erotella alueita. On aina puhuttu maaseudun kehittämisestä suhteessa kaupunkiin. Nyt aletaan tehdä ehkä vähän liikaakin jopa eroa siinä, mikä on metropolipuolella ihan ominaista politiikkaa, ja täytyisi katsoa, ettei tehdä toisen suuntaista vastakkainasettelua.

Pitää myöskin nähdä tietyllä tavalla muutkin globaalit trendit kuin pelkkä keskittyminen. Ranskassa puhutaan telecentereistä, tämän tyylisistä asioista. Toisaalta sosiaalisen median yritykset eivät tarvitse minkäänlaista kotipaikkaa, suunnilleen postilaatikon tai vastaavan, case Benetton esimerkkinä. Ei olla sidoksissa välttämättä tietyntyylisiin paikkoihin. Ei ole ainoastaan suurkaupunki superalue, voi olla ihan muitakin paikkoja, alueita, jotka ovat erittäin luovia.

Muutamia pointteja, joista haluan esittää kommenttia, jotka voisivat täydentää tätä metropoliohjelmaa: Yhtenä asiana näen, että Suomessa on kuitenkin onneksi vielä muitakin kasvuseutuja, muitakin kasvukaupunkeja ja kaupunkiseutuja. Tässä on puhuttu esimerkiksi näitten kaupunkiseutujen sisäisestä joukkoliikenteen kehittämisestä ja on saatu määrärahojakin siihen, että julkista liikennettä on pyritty kehittämään.

Yksi tärkeä tavoite olisi myöskin näitten menestyvien kaupunkiseutujen välisen nopean liikenteen kehittäminen. Se olisi kenties laajennettua metropolipolitiikkaa. Itse tietysti tamperelaisena näkisin Helsinki—Tampere-välisen tunnin junayhteyden — ja kun katsoo arvoisaa rouva puhemiestä, niin se voisi pysähtyä Hämeenlinnassa tai vastaavaa. (Naurua) Ja toinen olisi myöskin Turku—Helsinki, samalla lailla tunti tai sitten kolmessa ja puolessa tunnissa, kolmessa tunnissa Ouluun asti, tällaiset niin sanotut välit. Se olisi ehkä laajennettua metropolipolitiikkaa, joka antaisi sellaisen mahdollisuuden, että pääsisivät muutkin kasvavat seudut imuun ja myöskin hyödyntämään toinen toisiansa.

Toisaalta kun lentoliikenteen puolelta tässä mainitaan siitä, että on tärkeää tukea nyt Suomessa Helsinki—Vantaalle lentoliikennettä, niin minä luulen, että aika monissa kasvukaupungeissa puhutaan suorista kansainvälisistä yhteyksistä. Maailma ei enää ole sitä, että kaikki tapahtuu Helsingin kautta tai Pääkaupunkiseudun kautta. Voidaan myöskin katsoa, että mennään Tampereelta tai Turusta tai Oulusta suoraan johonkin muualle, ja se voi olla myöskin monipuolista, jos on nopeat yhteydet näitten kaupunkiseutujen välissä, ja siellä voi lentoliikenne löytää myöskin selkeitä työnjakoja.

Kolmantena asiana, josta olen ollut hiukan huolissani: tällä kaudella jo tehtiin aiesopimus valtion kanssa, Pääkaupunkiseudun asuntopoliittinen ja tonttipoliittinen aiesopimus. Nyt ollaan esimerkiksi Turun seudulla, Tampereen seudulla, Oulun seudulla tekemässä vastaavaa. Me kyllä edellytämme, että saamme samoilla ehdoilla nämä, silloin kun me teemme aiesopimuksen, saman tyylisillä kuvioilla sitten myöskin, vaikka vuokra-asunnot ensimmäisenä, per huoneisto 10 000 euroa aloitusrahaa. Olisi aika hyvä ja tärkeä nähdä, että tämäntyylisiä eri asioita tapahtuu myöskin muualla ja se voisi olla osa metropolipolitiikkaa.

Ja sitten ehkä vielä viimeisenä tässä vähän kaipaan todella uusia ideoita, todella uusia innovaatioita siitä, mitä tapahtuu. Itse olin viime viikolla esimerkiksi Tanskassa modernissa liikenneseminaarissa. Se on aika mielenkiintoista, mitä esimerkiksi Pariisi tekee sähköautojen osalta tai joku muu kaupunki tekee joittenkin muitten todella ympäristöystävällisten liikennejärjestelyjen osalta. Meidän pitäisi ehkä ottaa vielä enempi esimerkkejä niistä kaupunkiseuduista, joissa jokainen on vähän omalla alallaan esimerkkinä.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minun tietääkseni Helsinki aikoinaan, tai tämä niemi, valittiin kaupungin paikaksi sen takia, että tänne on vaikea päästä ja tätä on helppo puolustaa. Se sama pitää paikkansa tänä päivänäkin vielä. Tänne on aika vaikea ainakin meiltä asti tulla, ja näistä puheenvuoroista päätellen tätä näyttää olevan aika helppo puolustaa, kaikki puolustavat.

Mutta on yksi semmoinen asia, joka on pahasti pöhötaudin oire tässä Helsingissä ja johon ministeri Vapaavuorikin ainakin kahteen kertaan sortui, ja muutamat puhujat samaa toistivat: Vapaavuori sanoi, että kolmasosa tämän maan bruttokansantuotteesta syntyy tällä alueella. Ei synny. Se esiintyy täällä, se tulee julki täällä. Kyllä se on aivan varmasti talousmaantieteessä melko kiero ajatus, kun esimerkiksi Valion Pitäjänmäen meijerin Helsingin alueelle tuoma raha näkyy bkt:nä, jos joku väittää, että se on syntynyt tällä alueella. Kyllä se on maakunnasta lehmän tissistä revitty joka ainoa penni, mikä siinä bruttokansantuotteena esiintyy. Samaa voidaan sanoa maatalousministeriöstä, Metsähallituksesta. Tässä kaupungissa on tietojeni mukaan 60 000 semmoista työpaikkaa, joita ei olisi olemassa, jos ei olisi muuta Suomea. Hyvä on, että se täällä esiintyy, mutta ei se täällä synny se bkt, mikä täällä esiintyy niin suuressa mitassa.

No, asuntojen hinnathan ovat täällä aivan järjettömiä ja vuokrahinnat myös. Siihen on kyllä syyllinen tämä laitos aika pitkälle. Se on minusta heikoin tulonsiirtomuoto, mitä toistaiseksi on keksitty, tämä asumistukijärjestelmä. Vähävaraiset ja vähävaraisten aktiivipuolustajat kuvittelevat, että se on tuki vähävaraisten asumiseen, mutta eihän se ole kuin vähävaraisen kautta liikkuva rahaerä omistavalle luokalle. Jos ei sitä olisi koskaan järjestetty, tässä kaupungissa olisi halvemmat asunnon hinnat tai korkeammat palkat, ja se taas näkyisi tuottajahinnassa. Silloin ei tarvittaisi enää mitään kuljetustukijärjestelmiä eikä muita, jos täällä tuotanto olisi todella kalliimpaa, niin kuin se vääjäämättä olisi, jos ei tämän kaltaisia tukimuotoja olisi.

Pääkaupunkiseudulla varmasti tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä kuin tänä päivänä on. Ed. Kiljunen kertoi tuossa montakin käytännön esimerkkiä, jotka olivat hyvin selkeitä, siitä, että jonkinlainen yhteistyömuoto tälle Pääkaupunkiseudulle pitää saada. Yksi asia, joka on myös konkreettinen näyttö siitä yhteistyön puutteesta: Puhutaan koko ajan tonttipulasta. Tämä Suomi on kuitenkin Euroopan yhteisön harvimmin asuttu maa. Jos harvimmin asutussa maassa puhutaan tonttipulasta, niin kyllä se on järjen ja järjestelykyvyn puutetta, yhteistyökyvyn puutetta.

Kyllä Pääkaupunkiseudun pitää olla tietenkin edustavampi kuin muut kaupungit maassa, ja sen pitää olla vetovoimaisempi, ja viihtyvyyden pitää olla täällä kohdallaan. Hyvä, että täälläkin ihmiset viihtyvät. Tosin tämän vajaan 12 vuoden repputyöläisuran jälkeen, kun olen täällä viikot ollut, kuukausi kuukaudelta enemmän ja enemmän poikani sanonta rupeaa pitämään paikkansa. Joku kysyi minun kauteni alussa 1999 keväällä, miten isä on ruvennut Helsingissä viihtymään. Poikani vastasi, että niin, isä viihtymään Helsingissä, kun hänestä näyttää, että isä suhtautuu Helsinkiin samalla lailla kuin vessaan, että kyllä menee mielellään sinne asialle, mutta heti, kun asia on suoritettu, tulee sieltä pois.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Jotta tänne Helsinkiin pääsisi viihtymään, pitää olla hyvät yhteydet.

Tässä selonteossa sivulla 25 viitataan raideliikenteen kehittämiseen metropolialueella, ja aivan niin kuin täällä jo aikaisemminkin on todettu, myös metropolialueen ulkopuolelta on syytä saada toimiva kiskoliikenne ja Pääkaupunkiseudun alueelta tulee kiskojen suuntautua kaikkiin niihin ilmansuuntiin, mihin se on mahdollista. Tällä hetkellä itään eivät kiskot kulje eikä juna kolkuta sinne suuntaan. Itäinen rantarata puuttuu, ja Pääkaupunkiseudun etu olisi myös, että kiskot sinne suuntautuisivat. Se on juuri sitä metropolialueen laajentumista, johon ed. Jaskari viittasi, ja sen myönteiset tulokset koetaan Porvoosta Loviisan kautta Kotkaan ja Haminaan ja vielä siitä edelleen itään, kun rata joskus sinne vielä jatkuu.

Näin ollen myös tämä olisi hyvä muistaa, kun tehdään Uudenmaan maakuntakaavaa ja todetaan, että hyvä on, tässähän tämä maakuntakaavan rantaratakäytävä säilyy. Se on tärkeä asia, ja tähän on syytä etenkin nyt kiinnittää huomiota, kun Uudenmaan maakuntakaava alkaa valmistua.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! On todella hyvä asia, että olemme saaneet metropolipolitiikan käsittelyyn tänne. Varmasti moni on odottanut jo vuosia sitä, että metropolialueelle räätälöidään omaa politiikkaa. Onhan kyseessä Suomen taloudellisesti merkittävin ja koko maan hyvinvoinnin takaava alue.

On varmasti perusteltua lisätä yhteistyötä maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä, ja voi olla niin, että tehokkuutta saadaan sillä, että olisi uusi seutuvaltuusto näistä asioista päättämässä. Keskeistä siinä on, että olisi demokraattisesti vaaleilla valittu päättävä elin. Aivan samalla tavalla kuin kunnissa nyt on lautakunnat, myös tässä seutuvaltuustossa tarvittaisiin alemman tason päätöksentekoelimet eli lautakunnat asioiden perusteelliseen käsittelyyn ja asialliseen valmisteluun.

On kyllä väärin väittää, etteikö seutuyhteistyö ole toiminut. Seutuyhteistyössä on menty koko ajan eteenpäinkin. Esimerkiksi jätehuollosta ja vesiasioista vastaa Hsy hyvinkin toimivalla tavalla pääkaupunkiseudulla, joukkoliikenteestä taas Hsl. Samaan aikaan kun käsittelemme täällä metropolipoliittista selontekoa, on myös seutuhallintoselvitys, joka on kunnissa ja Uudenmaan liitossa käsittelyssä ja lausunnoissa, ja siinähän ehdotetaan juuri sitä, että Hsy:n, Hsl:n ja Uudenmaan liiton toiminnot koskien maankäyttöä, asumista ja liikennettä yhdistyisivät.

Tässä on varmasti pointtia, ja on hyvä tarkkaan harkita minkälaisen kokonaisuuden haluamme. Itse pidän ainakin kaavoituksessa todella keskeisenä sitä, että ympäristönäkökohdat otetaan vahvasti huomioon. Huolettaa vähän näihin suunnitelmiin liittyvä ajatus, että ely-keskuksilta otettaisiin pois kaavoitusvalta. Toki ilman muuta täytyy olla myös ympäristöviranomaisella vaikutuspaikka tarkastella, että kaavoitus on ympäristönäkökohtien kannalta hyvää. Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi viherkehä — Nuuksio, Meiko, Sipoonkorpi, Porkkala — on hyvinkin keskeinen ja tärkeä, mutta niin myös asukkaiden lähivirkistysalueet. Siinä määrin näkisin, että kyllä myös kaavoituksen suhteen on hyvä säilyttää paikallisolosuhteiden tuntemus ja paikallistaso. Elikkä niistä kaikkein läheisimmistä alueista ja yksityiskohtaisimmista suunnitelmista kyllä täytyy voida myös kuntatasolla jatkossa päättää.

Ihmisten tarpeet ovat todellakin keskeisiä, emmekä voi rakentaa sellaisia mammuttiorganisaatioita, joista asukkaat eivät tiedä, kehen ottaa yhteyttä tai mihin toimittaa toivomuksia oman alueensa palveluiden suhteen, esimerkiksi koulupalveluissa ja sosiaali- ja terveyspalveluissa. On kyllä keskeisen tärkeää, että asukas voi käyttää lähintä mahdollista terveyspalvelua, niin kuin ed. Kimmo Kiljunen tuossa omassa puheenvuorossansa esitti, että Vantaan-rajan toisella puolella oleva terveyskeskus olisi hyvin käyttökelpoinen. Näinhän sen tulee ollakin, kuten uusi terveydenhuoltolakikin tulee linjaamaan, ja kunnissa on linjattu näitä päätöksiä, että yhteisesti sovitulla tavalla asukkaat voivat käyttää terveyspalveluja myös kuntarajan ylitse.

Sitten toteaisin, että raideliikenteen investointeihin on todellakin saatava uusi vaihde päälle. Varsinkin täällä Pääkaupunkiseudulla ja metropolialueella on valtavasti tarvetta joukkoliikenteen kehittämiselle. Ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteetkin ja ilmanlaatu jo sitä velvoittavat, kun autoilu ja ruuhkat ovat lisääntyneet aivan tolkuttomasti. Onhan valtioneuvostokin jo vuonna 2008 päätöksellään asettanut seuraavat kehittämistavoitteet metropolialueelle: "Helsingin seutua kehitetään kansainvälisesti kilpailukykyisenä valtakunnallisena pääkeskuksena luomalla edellytykset riittävälle ja monipuoliselle asunto- ja työpaikkarakentamiselle, toimivalle liikennejärjestelmälle sekä hyvälle elinympäristölle. Helsingin seudulla edistetään joukkoliikenteeseen, erityisesti raideliikenteeseen tukeutuvaa ja eheytyvää yhdyskuntarakennetta. Seudun keskuksia vahvistetaan asunto-, työpaikka- ja palvelukeskuksina." (Puhemies: 5 minuuttia!)

Erinomaisen hyviä tavoitteita, mutta ne todella vaativat myös sitä, että Helsingin seudun liikennejärjestelmä Hlj otetaan todella vakavasti ja viedään nopeutetulla aikataululla eteenpäin siinä olevia raidehankkeita: Länsimetron jatkoa, Pisara-rataa, kaupunkirataa Espoon keskukseen, Kehäradan asemajärjestelyjä. Mutta on myös paljon muitakin uusia ratatarpeita. Täällä esille noussut itäinen rantarata on myös hyvinkin tärkeä ja keskeinen, ja Espoo—Lohja-radankin suunnitelmia ja toteuttamista on odotettu jo vuosia.

Jo tulevan vuoden budjetissa on hyvinkin keskeisesti myös esillä raideliikenne Z- ja Y-junien rahoituksen muodossa. On kyllä ehdottomasti nyt turvattava Pääkaupunkiseudun työmatkaliikenne, joukkoliikenne, kun nimenomaan tässä keskustelussa ja selonteossakin on noussut monella suulla esiin tämän alueen merkitys ja kehittämisen tarpeellisuus.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käyty, voi sanoa, varsin yksituumainen keskustelu metropolipolitiikasta ja sen tarpeellisuudesta. Ihan muutama havainto näkemyksistä tähän keskusteluun.

Itse pidän tärkeänä, että meillä pystytään suorittamaan toimenpiteitä, joilla vahvistetaan metropolialueen kilpailukykyä kansainvälisessä kilpailussa, pystytään saamaan toimenpiteitä, joilla nykyiset resurssit saadaan paremmin käytettyä, tehokkaammin, jotta ne tukevat alueen kilpailukykyä ja talouden kasvua ja sitä kautta verotuloja. Se on se suuri linja, mistä varmasti me kaikki olemme täällä yksimielisiä. Mutta varmasti sen jälkeen, kun puhutaan muitten lisävoimavarojen kohdentamisesta, tuleekin jo varmasti erilaisia näkemyksiä, kohdennetaanko niitä metropolialueelle suhteessa enemmän kuin muualle vaiko maakuntien keskuksiin tai muille kehitystä tarvitseville alueille. Hallintovaliokunta varmasti käsittelee ja linjaa myöskin tätä tulevaisuutta, mitä konkreettista tämän selonteon tulevaisuudessa pitäisi sisältää. Se on kyllä erityisen haasteellinen tehtävä tämä huomioiden.

Minusta ministeri Vapaavuori kyllä tietyllä tavalla kuvasi hyvin Suomen Pääkaupunkiseudun tai metropolialueen, niin kuin sitä nyt kutsutaan, suhteellisen merkityksen meille verrattuna moniin muihin eurooppalaisiin keskuksiin. Tässä mielessä siellä tuli tavallaan kyllä aika vahvaa taustaa siihen, että meidän kannattaa myös panostaa osaltaan tähän metropolialueen kehittämiseen.

Mitä tulee sitten näitten hallintokysymysten hoitamiseen, minä olen vahvasti maakuntien liittojen kannalla, ja tässäkin mielessä herättää kyllä vähän kysymyksiä, kun täällä Uudellamaalla toimii Uudenmaan liitto, jolla on lakisääteiset tehtävät, joita on jonkin verran lisättykin tässä aluehallintouudistuksessa, itse asiassa samoja tehtäviä, mitä nyt kaavaillaan tälle metropolihallinnolle, onko siihen oikein paljon perusteita. Maakunnan liiton tehtävänähän on hoitaa pitkälti liikenteen suunnitteluun, maankäytön suunnitteluun, myöskin aluekehitykseen ja elinkeinopolitiikkaan liittyviä kysymyksiä, asuminen siinä sivussa. Nyt herää kysymys, tehdäänkö tällä metropolierillishallinnolla, mitä nyt kaavaillaan, Uudenmaan liitto tietyllä tavalla tältä osin toimintakyvyttömäksi, jos siltä viedään asiallisesti ottaen merkittävä osa tehtäviä pois. Tämä vain kysymyksenä, kun itse vielä kerran kannatan vahvasti maakuntien liittojen aseman vahvistamista. Siellä on hallinnot, joissa on vahva kuntaperusteisuus ja vahva alueperusteisuus.

Mitä tulee sitten vielä erityisesti Helsingin kehitykseen ja muittenkin Pääkaupunkiseudun kuntien kehitykseen, on varmasti niin, että täällä on erityisongelmia haasteista, jotka poikkeavat muitten alueitten kehityksestä. Se varmasti lisää osaltaan myöskin palvelutuotannon kustannuksia. Mutta on ilmeisen selvää, että mitkään uudet hallinnolliset ratkaisut eivät yksistään ratkaise tätä palvelutuotannon tehokkuutta, vaan kyllä ne ovat "raakoja" päätöksiä, jotka päättäjien pitää tehdä. Pitää tehdä organisaatioitten muutoksia, toimintatapojen muutoksia, ottaa parhaimpia käytäntöjä käyttöön ja sitä kautta hillitä sitä kasvua, mikä erityisesti toimintamenojen osalta on jatkunut hyvin pitkään. Tässä mielessä, oli hallinto mikä tahansa, nämä asiat ovat siellä kunnallisen päätöksenteon alla joka tapauksessa ja tehtävä ja kannettava myös siitä vastuu.

Täällä ed. Kimmo Kiljunen nosti esille yhtenäisen veroprosentin. Se on tietyllä tavalla toki joka puolella sama tilanne, että ne vaihtelevat ja syntyy varmasti tällainen oikeudenmukaisuuskysymyskin. Toki verotulojen tasausjärjestelmä on yksi, jolla sitä tasataan, mutta se on kyllä aika kova haaste. Mutta tämä nyt esillä ollut selonteko ei tietystikään sitä ratkaise.

Rouva puhemies! On hyvä, että eduskunnassa on yhteistä tahtoa tämän yhteisen kakun kasvattamiseen metropolipolitiikan kautta, mutta, niin kuin aiemmin sanoin, tarvitaan myös yhteistä tahtoa huolehtia koko maan kehityksestä ja suunnata sinne oikeudenmukaiset voimavarat niin liikenteeseen, palveluihin kuin muihinkin toimenpiteisiin.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On ilman muuta selvää, että on tärkeä asia puhua metropolipolitiikasta, ja Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelma määrittelee sen minusta aivan sopivalla tavalla. Siinä ei ole mitään moitittavaa, sehän on hallinnollinen käsitteistö. Se, mikä minua nyt tässä koko jutussa närästää ja jonka kautta tämän puheeni aion pitääkin, on se, että tämä koko käsittely on pääsääntöisesti hallinnollista. Nähdään, että hallintoa muuttamalla ja jotain poistamalla ja uutta tuomalla saadaan lopullinen ratkaisu aikaan. Minä rohkenen vähän epäillä tätä.

Itse asiassa tässä valtioneuvoston selonteossa sivulla 4 kerrotaan, miten hyvin tämä kuntayhteistyö vuodesta 1946 lähtien on lähtenyt eteenpäin, toisin sanoen, miten huonosti se on lähtenyt eteenpäin. Yhteistyötä ei ole saatu aikaan, ja sehän on se koetinkivi tämän kaiken takana, ei se, että meillä on organisaatiomalli a tai b tai c tai yhdistelmä ne tai nämä tai nuo, vaan yhteistyö näköjään on kaiken tämän takana. Minusta se on suomalaisen yhteiskunnan aikamoinen vitsaus monissa erilaisissa asioissa, ja kaikki täällä osaavat siitä kyllä kertoa esimerkkejä.

Kysymykseni tavallaan on se, että kas, kun tätä puolta ei ollenkaan käsitellä tässä samassa yhteydessä, koska tämä on Suomen tärkein alue väestöpohjaltaan, Suomen tärkein alue bkt-suhteessa ja monessa muussa seikassa, jotka on aivan hyvin selonteossa tuotu esille. Minä itse asiassa kaipaan tässä asiakaslähtöisyyttä tai niin sanottua toiminnallista puolta, jolla näitä asioita voitaisiin edistää. Täältä löytää hyvin vähän viittauksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon, koko siihen laajaan kenttään, jonka budjetillinen merkitys on tosi suuri. Se, miten se muuttuisi tässä, on täysin arvailujen varassa. Samaten opetustoimeen kohdistuvat seikat on ihan samalla lailla jätetty täällä kokonaan pois.

Kuitenkin esimerkiksi tässä metropolikyselyssä, joka on tehty nyt MTV3:n, Helsingin Uutisten, Länsiväylän ja Vantaan Sanomien toimesta, lopputuloksena ihan selvästi sanotaan muun muassa, että purkamalla hyvinvointipalveluiden rahoituksen monikanavaisuus — minkä tämä sali täysin hyvin tietää — vahvistamalla sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistoimintaa saadaan ratkaisuja aikaan. Sitten vielä jatketaan semmoisella seikalla, joka minusta on tosi tärkeä, koska siinä puhutaan henkilöstöstä, joka sen työn tekee: "Henkilöstön motivointiin ja työviihtyvyyteen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota." Siis tämä on saman kyselyn tulosta, ja se jatkuu näin: "Nähtävästi KVTESistä pitäisi päästää eroon, jotta voitaisiin toimia yksityishoitoasemien ja -sairaaloiden mukaan. Tehokkuutta ei saavuteta yksikkökokoa kasvattamalla ja henkilöstöä vähentämällä" — siis makroekonomian keinoin, sitähän tämä tarkoittaa. "Tällä hetkellä tuntuu siltä", jatkuu tämän kyselyn tulos, "että näissä suurissa yksiköissä potilas on vain harmi tullessaan hoitoon tai tutkimuksiin, ja tämä on se asenne, mikä pitää saada kiireesti purettua." Eli pitää saada asiakaslähtöisyys aikaan, sitähän tämä tarkoittaa.

Tätä ei tarkastella. Itse asiassa samaa asiaa vähän toisin päin puhutaan valtioneuvoston selonteossa sivulla 12, jossa sanotaan hyvin varovaisesti erilaisia kuntien itsemääräämisoikeuteen ja yhtenäisyyteen ja yhteistoimintaan liittyviä tarpeita, ja hyvin monimutkaisella lauseella sanotaan muun muassa niin, että erilaistumiskehityksen on "arvioitu edellyttävän muutoksia kuntia koskevaan yhtenäisyyden periaatteeseen nojaavaan lainsäädäntöön". Tätä nyt ei oikein sitten monikaan suomalainen varmaan ymmärrä, mitä tämä tarkoittaa.

Tämä on oikeansuuntainen esitys, että edes jossain annettaisiin kunnille mahdollisuus tehdä niin kuin ne itse yhteistyöstä ajattelevat, vaikka lainsäädännön kohdalla monessa suhteessa se kaikki on jo nykyisin mahdollista. Ehkä eniten ihmettelen sitä, että terveydenhuollosta tässä ei mitenkään nosteta esille monirahoitteisuutta ja osaoptimointia, miten ne voitaisiin järjestää, koska meidän kaikkien nyt pitäisi tässä salissa ja valtioneuvostossa tietää, että ilman sitä remonttia nämä isot asiat eivät liikahda ja väestön pahoinvointi vaan kasvaa.

Tämän takia, arvoisa puhemies, minä olen sitä mieltä, että ei uusia kuntia, ei uusia rakenteita, ei uusia pakotteita. Pienet kunnat ja suuret kunnat ovat aivan erilaisia. Niillä täytyy olla erilainen mahdollisuus toimia yhteistyössä, ja rahoitusjärjestelmän kautta se varmasti olisi hyvä aloittaa.

Sanon vaan lopuksi vielä, että tiedän, että Helsingin kaupunki ja Espoo yrittivät silloin, kun kaupunginjohtajina olivat kaupunginjohtaja Löyttyniemi Espoossa ja Kari Rahkamo Helsingissä, yhteistyötä erään päiväkodin kohdalla, jonne tuotiin myöskin toisesta kaupungista vanhempien lapsia työssäkäynnin takia. Kaupunginjohtajat sopivat, että tämä aloitetaan. Siitä on siis, rouva puhemies, aikaa yli 25 vuotta, ja tänä päivänä kumpikaan kaupunginjohtajista ei muista, mihin tämä yhteistyö, joka oli täysin hyvää tarkoittava, kariutui. Se ei ainakaan kariutunut lainsäädännöllisiin esteisiin vaan muihin esteisiin. Ne pitäisi tämän metropoliuudistamisen yhteydessä ottaa erityiseen tarkasteluun. Vain sitä kautta me saamme hyötyä niin, että väestökin voisi olla tyytyväinen näihin asioihin.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy jatkaa tuosta, mihin ed. Akaan-Penttilä päätti, eli palveluista. Se on kyllä suuri puute tässä metropolipolitiikkaselvityksessä, että tähän asiaan ei ole kiinnitetty huomiota.

Noin 10 vuotta sitten, kun ruvettiin Tuusulassa tekemään Kuuma-yhteistyötä 5 muun kunnan kanssa — Järvenpää, Kerava, Nurmijärvi, Mäntsälä ja Tuusula — ensimmäinen asia, mitä mietittiin, oli, mitä meillä oli vahvuuksia sillä alueella. Sieltähän nousi hirveän vahvasti, että meidän vahvuutemme on kulttuuri ja kulttuurin pohjalle rakennetaan sitä yhteistyötä ensi töikseen. Mutta seuraava slogaani meillä oli, että palveluja yli kuntarajojen, ja niin me kehitimme palveluita niin, että esimerkiksi osittain terveyspalveluita saa yli kuntarajojen ja myös kirjastopalveluita. Maankäyttö, asuminen, liikenne suunnitellaan yli kuntarajojen jne. Se oli tosi hyödyllistä ja hyvää yhteistyötä, ja yhteistyö laajeni sitten niin, että meitä on nyt 10 kuntaa, niin sanotut Kymppikunnat, ja asukkaita on noin 300 000. Tietysti meillekin oli tärkeää se, että me keskityimme asuntopolitiikkaan, liikenteeseen ja palveluihin. Niin varmasti hyvin pitkälti on tässä metropolipolitiikassakin.

Pidän erittäin tärkeänä asiana, että tämä metropolipolitiikkaohjelma lähtee nyt liikkeelle. Me tarvitsemme kyllä yhden keskeisen metropolialueen, ja sen myötä saamme sitten sitä hyvinvointia laajennettua koko Suomen alueelle.

Liikenne ja asuminen ja kaavoitus ovat tärkeitä yhteistyötahoja. Mutta jos miettii sitten, miten hirveän monta erilaista kuntaa tällä alueella on, mikä on minun mielestäni rikkaus, ja näitä kuntia on kehitetty vähän eri lailla, niin sitä pitäisi myös arvostaa. Ei voida ajatella, että jostain metropolihallinnosta katsotaan suurin piirtein kaavakartalta ja ruvetaan kaavoittamaan esimerkiksi koko Keski-Uudenmaan aluetta ja sanotaan, mihin rakennetaan mitäkin. Niin se ei onnistu. Tämä tarvitsee paljon hyvää yhteistyötä kuntien ja sitten tämän metropolin hallinnon kesken.

Liikenteen osalta on tietysti hyvä, jos saadaan kehitettyä joukkoliikennettä, sillä tällä hetkellähän se on tosi surkeaa esimerkiksi Keski-Uudenmaan kuntien osalta eli joudutaan käyttämään hyvin paljon henkilöautoa ja tukeutumaan siihen niin joukkoliikenteen kuin työmatkaliikenteenkin osalta. Kerava, Järvenpää ja Jokela ovat raideliikenteen läheisyydessä, mutta niittenkin ympärillä on paljon pieniä kyliä, joista ei ole mahdollisuutta raideliikenteen piiriin päästä. Ed. Tapani Mäkinen otti esiin, että Hsl olisi ratkaisu Uudenmaan joukkoliikenteeseen, kunhan vaan kunnat liittyisivät mukaan, mutta se ei ole todellisuudessa mahdollisuus. Tuusulassa ollaan selvitetty, mitä se tarkoittaisi meidän joukkoliikenteemme kehittymiselle. Se tarkoittaisi sitä, että meille tulisi ainakin 2 miljoonaa euroa joka vuosi kuluja, mutta joukkoliikenne ei juurikaan paranisi johtuen siitä, että meillä on kolme eri kuntakeskusta ja monta pientä erilaista kylää. Niiden joukkoliikennettä ei kerta kaikkiaan Hsl:n toiminkaan pystytä parantamaan.

Väestön kehitykseen kannattaa kyllä kiinnittää huomiota. Meilläkin Tuusulassa oli useampana vuonna väestönkasvu 2:ta prosenttia, 1,5:tä prosenttia, mutta nyt taantuman myötä väestönkasvu on vähentynyt, että se on semmoista 1,3:a prosenttia. Meillä olisi kyllä mahdollisuus kaavoittaa ja tarjota ihmisille asuinpaikkoja.

Pidän myös erittäin tärkeänä tässä asuntopolitiikassa, että asuntotarjonta on monipuolista, ja vielä sitä, että se olisi suhtkoht hyvin suunniteltua, ettei se hajautuisi hyvin laajalle alueelle. Meilläkin tällä hetkellä vuokra-asuntotuotantoa on, ja olemme yrittäneet parhaamme mukaan näitä aiesopimuksia noudattaa, mihin olemme sitoutuneet, eli rakennetusta asuntokannasta vähintään 20 prosenttia on vuokra-asuntoja, ja se tarkoittaa meillä noin 200:aa asuntoa per vuosi. Suurin piirtein tähän olemme päässeetkin.

Keskustelussa on nostettu esiin myös kuntien veroprosenttien erot. (Puhemies: 5 minuuttia!) On aivan selvää, että eroja on. Mutta täytyy sitten katsoa myös niitä syitä, mistä se johtuu. Monesti se vaan on niin, että kuntayhteistyöllä ja kuntapalveluja kehittämällä pystytään tuottamaan kuntapalveluita edullisemmin kuin jossain toisessa kunnassa, ja on ihan kohtuullista ja oikein, että se näkyy myös veroprosentissa.

Toivoisin, että kun tämä metropolipolitiikkaohjelma tästä lähtee eteenpäin ja tätä tarkemmin mietitään, niin mietitään myös sitä mahdollisuutta, onko meillä tällä hetkellä jo olemassa hallinto, mihin tämä voidaan istuttaa, vai tarvitsemmeko me uuden hallintomallin. Nimittäin asumista, liikennettä ja kaavoitusasiaa on kyllä käsitelty hyvin laajasti Uudenmaan liitossa ja tällä hetkellä koko Uudenmaan aluetta koskevasti ja kattavasti.

Täytyy myös muistaa, että tässä on sitten erittäin tärkeätä myös kuunnella kuntalaisia ja heidän näkemyksiään ja antaa myös heille vaikuttamismahdollisuuksia. Ei voi olla niin, että pieni metropolihallinto päättää suurista asioista. Sinne ei saada millään tasapuolista päätäntäelintä, niin että se kattaisi oikeassa suhteessa kaikki kunnat. En halua, että siihen jää tämmöistä päätöksentekovajetta. Mielestäni nyt Uudenmaan liitossa on kyllä hyvin pystytty huomioimaan päätöksenteko, ja siinä on myös nähty kunnat tasavertaisina, ja kaikilla kunnilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa.

Mutta asia on hyvä, ja sitä täytyy viedä eteenpäin, ja toivon, että ministereiltä löytyy sitten malttia ja haluja tätä asiaa vielä edelleen kehittää.

Outi  Mäkelä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Palasin vielä pönttöön lausumaan muutaman sanan tästä joukkoliikenteestä.

Joukkoliikenteen käytön lisääminen on toki meille kaikille tärkeä asia ja tärkeä tavoite, jota kaikin keinoin pitää pyrkiä edistämään, mutta ehkä liian yksinkertaisesti, niin kuin ed. Kuusisto edellä totesi, ratkaisuksi esitetään Hsl:ään liittymistä, ja Nurmijärven näkökulmasta tilanne on aika lailla samanlainen kuin Tuusulan. Juuri eilen kuulimme, että Nurmijärven osalta muun muassa vuotuinen maksu olisi noin 3 miljoonaa euroa ja käytännössä se ei kuitenkaan takaisi, että yhtään vuoroa tulisi lisää. Palvelutason paraneminen maksaisi vielä tähän 3 miljoonan euron päälle kaiken sen, minkä kunta haluaisi. Käytännössä se toisi kyllä yhtenäisen taksan ja noin 80 euron alennuksen nykyiseen kuukausilippuun, Nurmijärvi-lippuun. Käytännössä, jos lasketaan, niin jos laitetaan se 80 euron alennus tähän nykyiseen Nurmijärvi-lippuun ja lasketaan se käyttäjien määrällä, joita on noin 500 per kuukausi, niin siitä tulee noin puoli miljoonaa euroa.

Jos kunta sijoittaisikin tähän nykyiseen järjestelmään sen puoli miljoonaa euroa lisää, niin me voisimme turvata näille käyttäjille alemman hinnan paljon pienemmällä kustannuksella ja bonuksena vielä on laskettu, että kun meidän alueelta kuitenkin yksityisauton käyttäjiä on merkittävä määrä, niin se laskisi kunnallisverotuksesta tehdyn vähennyksen määrää siinä määrin, että meille tulisi kuntaan 1,7 miljoonaa euroa lisää verotuottoja. Tällä 500 000 euron panoksella meille jäisi vielä siitä 1 700 000 eurosta 1 200 000 euroa plussaa verotuloihin. Ehdottomasti meidän kannattaisi mieluummin kehittää tätä olemassa olevaa lippujärjestelmää, joka perustuu tähän valtakunnalliseen matkakorttijärjestelmään, eikä niin, että mentäisiin tämän Hsl:n kautta. Hsl maksaisi meille siis sen 3 miljoonaa euroa plus sitten vielä autoilijoilta piiloverona sen 500 000 euroa siihen lisää, ei vaan sen 1 700 000.

Käytännössähän sitten ei tiedetä, miten valtion joukkoliikennetuet tässä kehittyvät, mutta tässä järjestelmässä, joka nyt on voimassa, suurten kaupunkien joukkoliikennetukea on kehitetty ja lisätty. Osittain siinä saattaa olla taustalla se ajatus, että joukkoliikennelainsäädännön myötä tuntuu, että sinne tuli vahva tavoite siitä, että esimerkiksi Hsl laajenee 14 kunnan alueelle ja myöskin muilla kaupunkiseuduilla nämä kaupunkien joukkoliikenneorganisaatiot pystyisivät laajentumaan.

Minun käsitykseni mukaan nyt liikenne- ja viestintäministeriö on kuitenkin vihdoin ryhtynyt selvittämään sitä, mitkä olisivat tämmöisen markkinaehtoisen liikenteen mahdollisuudet tulevaisuudessa. Mielestäni siihen pitäisi nyt vielä olla aikaa, että odotetaan sen selvityksen tulokset. Katsotaan rauhassa, onko meillä tarvetta mennä siihen, että kasvatetaan näiden suurten kaupunkien joukkoliikenneorganisaatioita, vai voitaisiinko saada koko valtakunnan kattava lippujärjestelmä, joka toimisi ehkä paitsi busseissa myös junissa, ehkä jopa lentokoneissa, elikkä järjestelmä, joka olisi helppo, jossa tämä joukkoliikenteen tuki myöskin voitaisiin helposti sen lippusysteemin kautta sähköisesti kanavoida matkustajalle, jolloin liikkumisesta tulisi rajatonta ja paljon nykyistä helpompaa. Sen takia tässä selvityksessä tätä linjausta 12, jossa sanotaan, että yhtenäistetään seudullinen joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmä, mielestäni pitäisi kyllä vielä tarkastella, onko se tavoitteen mukaista.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että on kehitetty metropolistrategia, ja totuus on se, että kenenkään ei pidä olla kateellinen sille, jos Helsinki ja Pääkaupunkiseutu menestyy, koska tämä alue on Suomen veturi. Jos täällä on menestystä, se heijastuu myöskin maakuntaan. Tästä on myöskin se hyöty, että meillä on pienempiä metropoleja tässä maassa, kuten muun muassa Tampereen seutu, ja se, mitä täällä tehdään, joka on hyvää, voidaan myöskin jossain määrin pyrkiä kopioimaan näille muille seuduille. Tosin, jos Tampereen seudulla otettaisiin Nokia-nimi käyttöön, mikä on yksi alueen kunnista, ja olisi Nokia-metropoli, niin sanon, että se olisi Suomen tunnetuin metropoli eikä suinkaan Pääkaupunkiseutu, Helsinki-metropoli.

Mikä on myöskin tässä tärkeätä, on se, että tässä on hyvä visio. Palvelutalous on se, johonka Suomen pitää keskittyä, ja Pääkaupunkiseudulla on hyvä rakenne tätä varten. Tietysti vakavasti pitää miettiä sitä, pitäisikö muun muassa teollisuutta pyrkiä siirtämään niille pienemmille metropolialueille, jotka ovat Helsingin läheisyydessä, kuten muun muassa Tampereen seudulle, missä on erittäin vahva perinneosaaminen. Sillä alueella voitaisiin pyrkiä kehittämään myöskin teollisuutta, joka kuitenkin viime kädessä sitten meidän kauppataseemme ja elintasomme kannalta on olennaisen tärkeä myöskin tulevaisuudessa koko yhteiskunnalle.

Kaksi huomiota vielä kuitenkin. Ensinnäkin mielestäni vielä vakavasti pitäisi miettiä Pääkaupunkiseudulla kuntien yhdistämistä, ja jos se ei ole mahdollista, niin voidaan kyllä keskustella siitä, onko historiallisista syistä syntynyt kuntarakenne nykyisine rajoineen oikea ja tarkoituksenmukainen. Jos ajatellaan liikkumista alueella, työssäkäyntiä, voi sanoa, että se on hyvin hajanainen. Kun alueella ei ole selkeitä keskuksia välttämättä näissä kunnissa, niin voitaisiin miettiä, pitäisikö rajoja tältä osin pyrkiä jossain määrin siirtämään.

Toinen myöskin tärkeä asia on se, että asukkaan näkökulma pitää ottaa huomioon. Se on tässä erittäin hyvin sillä tavalla otettu, että on kerrottu, mitä on tehty muun muassa terveydenhuollossa, lukioissa ja myöskin sitten muissa koulutuksissa, ja se, että voidaan mennä rajojen ylitse, on tärkeätä asukkaitten kannalta ja heille hyödyllistä. Täällä on ehkä liian paljon erilaisia strategioita, suunnitelmia, joita pitää tehdä. Niistä pitää tehdä konkreettista työtä, yksinkertaista työtä, jolla palvellaan asukkaita eikä sillä, että työllistetään suunnittelulla.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Sasi otti puheessaan esiin tämän kuntien yhdistämisen, ja olen siitä sitä mieltä, että kuntien yhdistämisen pitää perustua vapaaehtoisuuteen, ei pakkoon. Sen verran on pakko sanoa vielä tästä Uudenmaan ely-keskuksesta ja liikenne- ja tiemäärärahoista, että vaikka täällä Uudellamaalla on kaikista eniten liikennesuoritteita ja väkeä, niin siitä huolimatta meidän ely-keskuksessa ei ole kerta kaikkiaan riittävästi rahaa edes pitää perustienpitoa kunnossa puhumattakaan mistään uusista tieinvestoinneista. Tämä on kyllä huutava pula. Ehkä, jos olisi kunnolliset raideliikennemahdollisuudet ja hyvät tiestöt, niin saataisiin tätä joukkoliikennettäkin parannettua sen myötä.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.

Anne-Mari  Virolainen /kok:

Herra puhemies! Ed. Sasi otti mainiosti esiin sen, että metropolialueen menestyminen ei ole yksinomaan tämän Pääkaupunkiseudun asia vaan siitä hyötyvät myös monet muutkin kasvukeskukset, kuten hän mainitsi Tampereen seudun. Huomautan myös, että Turun seudulla on paljonkin suunnitelmia siitä, että kun metropolialue vahvistuu, niin myös Turun seudulla hyödynnetään kehityskäytävää ja pääsemme mukaan tähän menestykseen, varsinkin kun on huomioitava, että me kilpailemme kansainvälisillä markkinoilla. Meillä on tuossa naapurissa Pietarissa suuri miljoonakaupunki, Moskova, Venäjällä on 11 muuta miljoonakaupunkia. Kiinassa yli miljoonan asukkaan kaupunkeja on jo toistasataa, Euroopassa on 17 miljoonakaupunkia. Meillä on todellakin panostettava Suomessa metropolipolitiikkaan, ei suinkaan pelkästään maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämisen saralla vaan erityisesti koulutuspolitiikkaan ja elinkeinopolitiikkaan.

Keskustelu päättyi.