Täysistunnon pöytäkirja 110/2010 vp

PTK 110/2010 vp

110. TIISTAINA 9. MARRASKUUTA 2010 kello 13.59

Tarkistettu versio 2.0

14) Hallituksen esitys laeiksi tekijänoikeuslain 60 a §:n ja sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta

 

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Internetin myötä kansalaisista on tullut joukkoviestijöitä, joiden jokapäiväistä viestintää koskevat samat oikeudet, samat rajoitukset kuin aiemmin joukkotiedotusvälineitä. Ei ihme, että sähköisen viestinnän tietosuoja on osoittautumassa yhdeksi tämän vaalikauden vaikeista asioista, on sitten kyse työpaikalta lähetettyjen sähköpostien luottamuksellisen viestin suojasta tai kansalaisten warettamien sisältöjen tekijänoikeuksista.

Samalla kun sähköisen viestinnän merkitys ihmisten arjessa on kasvanut, myös sähköiseen viestintään liittyvät taloudelliset intressit ovat nousseet. Tekijänoikeuden suojaamien sisältöjen laittoman nettijakelun taloudellisesta merkityksestä esitetään kuitenkin varsin ristiriitaisia arvioita siitä riippuen, mitä intressiryhmää arvioija edustaa. Joidenkin tutkimusten mukaan laittoman musiikin lataajat kuuntelevat jopa enemmän myös laillista musiikkia kuin muut. Esimerkiksi tämän lakiesityksen perusteluissa on kuitenkin painotettu vahvasti tekijänoikeuksien haltijoiden näkemystä nettilataamisen syistä, laajuudesta ja vaikutuksista.

Siitä kaikki ovat kuitenkin samaa mieltä, että laiton jakelu on laajamittaista. Keinoista ja vastuista sen rajoittamiseksi ollaan kuitenkin kovasti eri mieltä. Keskustelun ajankohtaisuutta kuvaa hyvin se, että EU:n komissio on juuri tällä viikolla ilmoittanut uudistavansa koko eurooppalaisen tekijänoikeusjärjestelmän, nostavansa tekijänoikeuksien rinnalle myös kansalaisten oikeudet, kuten yksityisyyden, tietosuojan ja netin neutraaliuden vaatimukset.

Tämä hallituksen esitys tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta kuvaa hyvin sitä, miten vaikeasta asiasta on kyse. Yksityisyyden ja viestintäsalaisuuden suojasta huolestuneita kansalaisoikeusaktiiveja ärsyttää esityksessä erityisesti ilmoitusten lähettäminen mahdollisille tekijänoikeuksien loukkaajille, siis mahdollisille loukkaajille. Vastaavasti mediateollisuutta ja tekijänoikeusjärjestöjä ärsyttävät esitykseen kirjatut ehdot ja rajoitukset. Tärkeimpänä näistä mainittakoon se, ettei tekijänoikeuksien valvontaorganisaatiolle välitetä tietoa liittymän haltijan henkilöllisyydestä. Luottamuksellisen viestinsuoja siis pitää.

Myös liittymän haltijalle lähetetyn viestin määrämuotoisuus on perusteltu rajoitus, sillä monessa maassa vastaaviin viesteihin on sisällytetty uhkauksia, joille ei ole ollut juridisia perusteita. Kustannukset kirjeiden lähettämisestä maksaa tekijänoikeuksien valvontaorganisaatio, mikä puolestaan rajoittaa tehokkaasti massaviestintää, varmuuden vuoksi. Se kysymys tässä jää kuitenkin edelleen vastausta vaille, millä keinoin luottamuksellisen viestin suojaa rikkomatta tekijänoikeuksien valvontaorganisaatiot saavat tietoonsa ne ip-osoitteet, joita ne epäilevät mahdollisiksi tekijänoikeuksien loukkaajiksi.

Kansalaisten suojaksi säädettyjen rajoitusten seurauksena tästä laista uhkaa tulla — joidenkin mielestä toivottavasti tulee — samanlainen kuollut kirjain kuin paljon parjatusta Lex Nokiasta, jota ei ole lainkaan käytetty. Maailmalta vastaavista järjestelmistä saadut kokemukset eivät nimittäin ole rohkaisevia. Esimerkiksi amerikkalaiset tekijänoikeusjärjestöt ovat juuri äskettäin huomanneet lähettäneensä suuren määrän varoituskirjeitä nettiin liitetyille printtereille, joiden ne luulivat välittävän laitonta materiaalia netissä. Käytettävissä olevat valvontakeinot, jotka siis eivät loukkaa luottamuksellisen viestin suojaa, ovat virhealttiita ja helposti manipuloitavissa.

Kirjeiden lähettämisen lisäksi tämä esitys sisältää myös muita lakimuutoksia, jotka ansaitsevat perusteellisen käsittelyn valiokunnassa. Esimerkiksi säädös, jolla teleyritys voidaan velvoittaa luovuttamaan teleliittymän yhteystiedot tuomioistuimelle jo asian ollessa vireillä, on sinänsä hyvin perusteltu, mutta kustannusten jaossa kannattaa olla tarkkana. Kuka maksaa, jos näitä tietoja ei tarvitakaan — tai vaikka tarvittaisiinkin? Teleyrityksillä on nimittäin jo nyt jonossa tätä lainsäädäntöä odottamassa kymmeniä tuhansia tällaisia pyyntöjä. Kävin juuri tänään äsken tilaisuudessa, jossa sain kuulla luvun olevan arviolta 50 000 per teleyritys. Vaikka kustannukset per pyyntö olisivat pienet, kokonaislaskusta on joka tapauksessa tulossa huomattava ja sen jakautuminen on määriteltävä täällä.

Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa kyseessä on laaja lakiesitys, jonka taloudelliset vaikutukset ja vaikutukset kansalaisten perusoikeuksiin on arvioitava huolellisesti. Tästä on tulossa työntäyteinen syksy.

Keskustelu päättyi.