Täysistunnon pöytäkirja 110/2010 vp

PTK 110/2010 vp

110. TIISTAINA 9. MARRASKUUTA 2010 kello 13.59

Tarkistettu versio 2.0

16) Hallituksen esitys riistahallintolaiksi sekä laiksi metsästyslain muuttamisesta, riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun lain muuttamisesta ja maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

 

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Nyt on käsittelyssä riistahallintolaki. Esityksessä keskeisintä on Suomen riistakeskuksen muodostaminen yhdistämällä metsästyslaissa säädetyt Metsästäjäin keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit yhdeksi organisaatioksi hallinnon päällekkäisyyksien purkamiseksi ja samalla toimintojen tehostamiseksi. Lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi on tarkoituksenmukaista säätää erillinen riistahallintolaki.

Riistakeskuksen perustehtävä eli toiminta-ajatus on seuraava: Suomen riistakeskus on riistatalouden kehittämis- ja asiantuntijakeskus, joka edistää kestävää riistataloutta, tukee riistanhoitoyhdistysten toimintaa sekä huolehtii riistapolitiikan toimeenpanosta. Riistakeskus vastaa lisäksi sille säädetyistä julkisista hallintotehtävistä, ja Suomen riistakeskus on juridiselta asemaltaan itsenäinen julkisoikeudellinen laitos. Se on se hallinnon perusta. Metsästys on eettistä ja vastuullista. Riistakannat säilyvät elinvoimaisina ja riistaeläinten aiheuttamat vahingot ovat kohtuullisella tasolla. Nämä ovat niitä vaikuttavuusasioita, joihin tämän riistakeskuksen omassa toiminnassaan tulisi tähdätä.

Käytännössä uudistus tarkoittaa muun muassa sitä, että lupapäätökset siirretään ministeriöstä lähemmäksi alueita, lähemmäksi ihmisiä, joita ne päätökset koskettavat. Palvelujen tehostamista tarvitaan, jotta pystymme paremmin vastaamaan myöskin muun yhteiskunnan ja esimerkiksi Euroopan unionin kautta tuleviin erilaisiin vaatimuksiin. Tavoitteenamme on turvata jatkossakin suomalaisen metsästyksen ja riistanhoidon erityispiirteet. Meillä noin 300 000 metsästäjää tekee erittäin arvokasta vapaaehtoistyötä riistanhoitotehtävissä. Tämän vapaaehtoistyön jatkuminen on erittäin tärkeää, ja se tällä esityksellä on tarkoitus varmistaa, ja siitä syystä riistanhoitoyhdistysten toimintaan ei ole tulossa juurikaan muutoksia. Tällä tavalla toimien me turvaamme sen yli 7,1 miljoonan euron arvoisen vapaaehtoistyön jatkumisen, jota tänä päivänä tehdään tuolla metsästäjien keskuudessa ja riistanhoitoyhdistyksissä.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan julkiset hallintotehtävät eriytettäväksi Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikön alaisuuteen. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi yhdistyslain osittaisesta soveltamisesta riistanhoitoyhdistyksiin. Ehdotettu laki muuttaisi riistanhoitoyhdistyksien ja Suomen riistakeskuksen tehtävät vastaamaan paremmin toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia ja uusia haasteita.

Esityksessä ehdotetaan muutoksia myöskin metsästyslakiin, jotka ovat välttämättömiä Suomen riistakeskuksen perustamisen myötä. Metsästyslakiin ehdotetaan myös tehtäväksi perustuslain edellyttämät muutokset, ja tämä on se pitkä prosessi, joka meillä on kaiken aikaa myöskin työn alla. Sen vuoden 2000 perustuslain muutokset pitää viedä lainsäädäntöön, ja tässä metsästyslain osalta näin tehdään.

Nykyisin riistanhoitopiirien toimivaltaan kuuluva, metsästyksen kieltämistä ja rajoittamista koskeva normiluontoinen päätös siirretään annettavaksi maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Metsästyslain mukaisten julkisten hallintotehtävien toimivallasta säädetään lain tasolla. Nämä ovat kaikki sieltä perustuslaista johtuvia muutoksia.

Yksityistä kansalaista tai yhteisöä välittömästi koskevat hallintopäätökset säädetään Suomen riistakeskuksen päätettäväksi maa- ja metsätalousministeriön sijasta. Lisäksi metsästyslain lupajärjestelmään tulee rakenteellisia muutoksia, jotka selkeyttävät lain soveltamista. Metsästyslakia muutetaan myös niin, että riistaneläinlajin rauhoituksesta poikkeamisesta säädetään metsästysasetuksen sijasta metsästyslaissa.

Suomen riistakeskukselle ehdotetaan siirrettäväksi nykyisin maa- ja metsätalousministeriön toimivaltaan kuuluvat, kiellettyjä pyyntivälineitä ja menetelmiä koskevat luvat. Lisäksi metsästyslakiin ehdotetaan tehtäväksi tarvittavat muutokset, joita Suomen riistakeskuksen perustaminen ja riistanhoitoyhdistyksiä koskevan sääntelyn muuttuminen edellyttävät.

Riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että riistanhoitomaksun ja pyyntilupamaksujen suuruudesta säädetään lain tasolla. Tälläkin varmistetaan, että perustuslain tavoitteet toteutuvat.

Lain valmistelun aikana esityksestä pyydettiin laajasti lausuntoja, ja hallituksen esitys riistahallinnosta on saanut positiivisen vastaanoton lausunnonantajilta eli heiltä, joita tämä tulee koskemaan.

Esitystä on kannatettu ja valmistelutapaa on pidetty erittäin hyvänä ja avoimena. Esitys on jatkovalmisteltu yhteistyössä oikeusministeriön, valtiovarainministeriön ja Metsästäjäin keskusjärjestön kanssa. Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä käsitteli kokouksessaan 26. elokuuta ja 23. syyskuuta Suomen riistakeskuksen perustamista ja puolsi esitystä. Toivonkin asialle mahdollisimman nopeaa käsittelyä, koska tavoitteenamme on saada tämä voimaan vuoden alusta.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Riistahallinto on siitä vinkerää lakisääteistä hallintoa, että harrastajat maksavat sen kaikkinensa. Suomessa on yli 300 000 metsästäjää, joista jo yksistään Lapissa 34 000, ja jos tämä koko lasku sälytettäisiin valtion kontolle, kaikkien meidän veronmaksajien maksettavaksi, silloin puhuttaisiin varmaan kaiken kaikkiaan kymmenistä miljoonista euroista joka ikinen vuosi.

Riistahallinnon yksi kulmakivi on vapaaehtoistyö. On arvioitu, että riistanhoitoyhdistysten yleisiin töihin käytetään 350 henkilötyövuoden verran ihmistyöpanosta, riistalaskentoihin ehkä 75 henkilötyövuotta ja sitten Suurriistavirka-avun varallaolojärjestelmään jopa yli 2 000 henkilötyövuotta.

Toinen kulmakivi, aivan yhtä tärkeä, on se, että riistanhoitoyhdistysten asema on aivan keskeinen, ja jos se keskeinen asema säilyy kutakuinkin siinä muodossa tämän uuden lain myötä, mitä se on ollut tähän asti, niin silloin ainakin yksi tärkeä asia on pystytty säilyttämään. Tähän liittyy se, että voi toivoa, että tämä uusi, suurempi ja toivon mukaan myöskin selkeämpi organisaatio ohjaa eikä käskytä tätä organisaatiota. Jatkossakin sitten toivoa sopii, että se voima, mikä tähän riistaorganisaatioon liittyy, nousee nimenomaan alhaalta ylös, niin että paikallinen ja alueellinen näkemys vahvistuu.

Tähän liittyy se, mitä sanoo laki ensimmäiseksi, mutta siihen liittyy myöskin se, miten sitten laki jalkautetaan ja täsmennetään valtioneuvoston asetuksella ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Meillähän on aivan riittävästi huonoja esimerkkejä siitä, mitä asetuksella voidaan saada aikaan.

Riistanhoitoyhdistysten päälle tulee alueelliselle tasolle aluekokoukset ja riistaneuvostot, valtakunnalliselle tasolle myöskin riistaneuvosto ja sitten kaiken kaikkiaan tämä riistakeskus.

Oleellista tässä on se, että jos nämä hallituksen esityksen perustelutkin pitävät paikkansa, niin toimipisteverkosto tulee säilymään ainakin ensi alkuun, toivon mukaan myöskin jatkossa, niin että ne, jotka ovat tottuneet riistanhoitopiireissä asioimaan ja hakemaan sieltä apua, ohjeita ja palvelua, myöskin saavat sitä samalta paikkaa ja toivon mukaan myöskin samojen henkilöitten toimesta.

Hallinnon tulee olla läpinäkyvää, selkeää ja joustavaa. Yksi tärkeä asia, mitä tässä kohtaa ei saa unohtaa, on edunvalvonta. Kyllä tämä aselakikeskustelu osoitti sen, että metsästäjien ja metsästäjien järjestöjen tulee olla hyvin valppaana.

Hallituksen esityksen perusteluissa minun mielestäni aivan oikein sanotaan, että tässä uudessa organisaatiossa pystytään erikoistumaan entistä paremmin. Kaiken kaikkiaan riistahallinnossa on jumalaton määrä osaamista, ja jos se pystytään tehokkaammin saamaan kaikkien harrastajien ja yhteiskunnan hyötykäyttöön, sitä parempi. Suuremmassa organisaatiossa myöskin sijaisuudet pystytään hoitamaan paljon paremmin eli silloin voidaan sopia, jos joku on esimerkiksi vuosilomalla ja tulee kiireinen asia, niin vastaavan asian hoitaa joku muu, joko linjaorganisaatiossa alemmalla tasolla tai sitten joku kollega.

Tässä hallituksen esityksessä yritetään rakentaa mahdollisimman selvä jako julkisten hallintotehtävien hoitoa varten. Sinne perustetaan erillinen viranomaispäällikkö, mutta todetaan, aivan oikein, että viranomaispäällikkö voi delegoida päätösten tekoa esimerkiksi riistapäällikölle ja että yksittäisiin pyyntilupapäätöksiin vaikuttaminen siirtyy pois luottamushenkilöorganisaatiolta, mutta ne ovat sitten hyvin keskeisessä osassa, kun tekevät näitä strategisia linjauksia. Sekä alueellisella että valtakunnallisella tasolla pyritään ottamaan sidosryhmät entistä laajemmin mukaan. Jos sidosryhmien mukaanotto palvelee sitä tarkoitusta, että myöskin ne ristiriidat, mitä metsästykseen, riistanhoitoon, tämän tyyppiseen toimintaan liittyy, pystytään tällä laajemmalla sitouttamisella ratkomaan, niin että ne eivät kärjisty, niin silloin tämä laajentaminen on hyvinkin perusteltua.

Arvoisa puhemies! En malta olla kaivelematta vähän vanhojakin, kun ministeri viittasi EU:n kautta tuleviin vaatimuksiin. Palaan tuonne 1990-luvun alkuun, aikaan ennen kuin Suomi oli Euroopan unionin jäsen. Silloinhan sanottiin, että Euroopan unioni vaatii karhun kevätpyynnin lopettamista, ja kun sitä päätöstä jälkikäteen perättiin, miten se kaikki meni, niin kävi ilmi, ettei EU mitään tämmöistä vaatinut, vaan kyseessä oli puhtaasti kansallinen ratkaisu. Eli jo silloin näki, mihin tämä EU-direktiivitauti tulee johtamaan. Siihen liittyen kysyn tässä yhteydessä ministeriltä, näkeekö ministeri, että tässä suhteessa olisi tapahtunut jotain uutta, että karhun kevätpyynti voitaisiin palauttaa. Minä tiedän sen, että se vaatii EU:n notifioinnin, joten nyt sen asian hoitaminen ja palauttaminen on vaikeampaa kuin silloin, kun olisi 1990-luvun alussa tunnustettu reilusti se, että ei EU tällaista vaadi tekemään ja että silloin olisi se tilanne pystytty analysoimaan paljon paremmin.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Sekä ministeri että ed. Mustajärvi ovat perusteellisesti kuvanneet sen, mitä hallitus eduskunnalle päätettäväksi esittää. En siihen ryhdy besserwisseröimään mitään lisää, mutta kiinnitän muutamaan näkökohtaan vaan huomiota.

Ensinnäkin silloin, kun tämä riistakeskus-ajatus tuli esille, pidin sitä erinomaisen paljon sen väärttinä, että se kannattaa tutkia perusteellisesti, ja niin on nyt sitten tutkittu ja siltä pohjalta on valmisteltu tämä hallituksen esitys. Tähän hengenvetoon totean, että kalastuspuolelle tätä ei voi kopioida millään, elikkä se utopia, joka eräillä on ollut, ei kerta kaikkiaan ole käyttökelpoinen.

Toisekseen totean, poiketen siitä kalastuspuolesta, että sitä kalastuksenhoitomaksua eräillä on hirmuisen suuret henkilökohtaiset estot mennä maksamaan, ikään kuin se läpyskä, mikä valtioltakin tulee, se polttelee sormia, mutta kun riistanhoitomaksu tulee maksuun, niin siinä annetaan valtakirja valtiolle, että hoitaa maksun perinnän tililtä ja sillä siisti. Elikkä toisin sanoen se kuvaa perustavaa laatua olevan käyttäytymiseron. Sehän taas merkitsee sitä, että rahoitusvarmuus on aika korkeaa luokkaa riistapuolella. Myöskään yhtä kertaa en ole kuullut näitten vuosien aikana, kun olen tässä hommassa kohta 50 vuotta ollut mukana, en ole huomannut sitä, että olisi purnattu näitä riistanhoitomaksun korotuksia vastaan. Niitäkin on pidetty mielekkäinä, kun ne on hyvin pystytty kussakin tapauksessa perustelemaan.

Ainut, mikä jää tästä puuttumaan, on valvonta, ja siihen toivoisin kyllä myöskin eduskunnan ottavan kantaa.

Lauri  Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Yksi tämän lakiuudistuksen tavoitteista on metsästäjien vapaaehtoistyön turvaaminen niin kuin näissä edellisissä puheenvuoroissa on todettu. Arvoisa ministeri on puheissaan jo aiemmin ollut varsin optimistinen, että tämä sitten toteutuu tämän lain myötä, ja toivottavasti olette siinä oikeassa. Oma puheenvuoronikin käsittelee ennen kaikkea tätä asiaa.

Aiemminhan, tai sanotaan nykyisin, tällä hetkellä, on tilanne se, että jos hirvieläin loukkaantuu tai kuolee onnettomuudessa, niin sitten riistanhoitoyhdistyksestä eli toisaalta tästä Suurriistavirka-avun varallaolojärjestelmästä kutsutaan henkilöitä ja usein on ensinnäkin jäljitystä ja sitten tämä lopettaminen. Mutta, kun ja jos sitten hirvenlihat myydään, niin nämä rahat menevät valtiolle.

Kaiken kaikkiaan tämä Suurriistavirka-avun varallaolojärjestelmä on osoittautunut erittäin hyväksi ja toimivaksi, ja omassa maakunnassani sitä on jo tavallaan sisäänajettu yli kymmenen vuotta. Mutta on aivan luonnollista, jos ajatellaan tätä syksyä ja ennen kaikkea karhun osalta, niin kyllä tietynlaista väsymistä on ollut tämän vapaaehtoistyön osalta. Se on tuotu julki myös eri haastatteluissa ja on aivan luonnollista, koska minkäänlaisia kulukorvauksiakaan ei ole ollut mahdollista saada.

Nyt tässä lakiesityksessä on tietynlainen porkkana ja hyvä näin. Eli näissä onnettomuuksissa, kun toisena osapuolena on hirvi, tässä lakiesityksessä esitetään, että tavallaan tämä jälkihoito ja tietysti nämä operaatiot, sitä ennen jäljitykset ja haavoittuneen tai loukkaantuneen eläimen lopettaminen, kun ne käytännössä ovat riistanhoitoyhdistyksen ja tähän Suurriistavirka-avun varallaolojärjestelmään kuuluvien henkilöitten työtä, niin tämä hirvi jää sitten riistanhoitoyhdistykselle. Uskon, että tätä kautta pystytään myös sitten tavallaan riistanhoitoyhdistyksessä näitä kuluja korvaamaan. Liikkuminen ei ole missään nimessä halpaa, ja juuri äsken viittasin muun muassa tähän tämän syksyn karhutilanteeseen, ja muun muassa omassa maakunnassani niitä kilometrejä syntyy todella paljon. Eli tämä on ainakin yksi niistä porkkanoista.

Arvoisa puhemies! Jäljittämiseen tarvitaan yleensä koiria ja koiraa. Koiran kouluttaminen on tälläkin hetkellä luvanvaraista, mutta toki toivoisi, että se olisi joustavaa. Tällä hetkellähän metsähallitus vaatii sen, että jos koiraa kouluttaa, niin täytyy olla lupia vielä käyttämättä. Ennen kaikkea puhun tässä tämänsyksyisen karhutilanteen osalta ja koirien kouluttamisesta tähän karhun jäljittämiseen ja haukkumiseen. Nyt sitten EU:n luontodirektiivistä johtuen tänne lakiesitykseen on asianomaiseen pykälään, muistaakseni 83 a §, lisätty uusi momentti, jossa todetaan, että tähän kouluttamiseen on saatava Suomen riistakeskuksen lupa. Kysyn jo tässä vaiheessa arvoisalta ministeriltä, onko tässä vaara niin kuin itse koin, että tällä tavalla tämä koirien kouluttaminen tulee entistä vaikeammaksi. Kun muutenkaan minä en usko, että tungokseen asti tässä Suurriistavirka-avun varallaolojärjestelmässä on henkilöitä ja tosiaan eivät koirat ole valmiita, ne vaativat koulutusta, niin nyt sitten tämä paikallinen luvansaanti poistuu.

Toisaalta nyt menneenä syksynä esimerkiksi Pohjois-Karjalassa kaikkiaan 21 eri määräystä annettiin karhujen karkottamiseen, niiden lopettamiseen ja sitten jälkihoitoon, ja suurin osa, ainakin merkittävä osa, uskon, on sieltä omasta kotikaupungistani. Nyt sitten tämä sitoo erittäin merkittävästi poliisiin resursseja. Yksi poliisimies, voi sanoa, että käytännössä koko ajan joutui toimimaan näitten asioitten parissa. Päätös tietysti tästä karkottamisesta ei useinkaan sitten onnistunut. Kumiluodeilla tai sitten koiran haukulla kun niitä karkotettiin, niin ne karhut palasivat takaisin. Sitten konkreettisen työn tässä tekivät tämä Suurriistavirka-avun varallaolojärjestelmässä olevat metsästäjät. Tietysti voi asettaa kysymyksen, voisiko tätä hoitaa jollakin muulla tavalla, esimerkiksi riistanhoitopiirit. Nimittäin poliisille on kertynyt viime vuosina toisarvoisia töitä tavallaan. Eli viittaan siihen käräjäoikeusuudistukseen ja myös kihlakuntauudistukseen ja näitten henkilöitten kuljettamiseen paikkakunnalta toiselle, ja, niin kuin äsken totesin, niin erityisesti nyt sitten tänä syksynä ovat nämä karhuasiat enemmän kuin tarpeeksi työllistäneet poliisia. Tätä varmaan myös valiokunnassa on syytä miettiä.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti myös sitten käytännössä niin käy, että tähän järjestelmään, joka perustuu vapaaehtoisuuteen, täältä löytyy riittävästi porkkanoita myös jatkossa ja sitten voidaan nämä asiat hoitaa ainakin sillä tavalla, että nämä henkilöt saisivat korvauksia siitä, mitä heille tulee välittömiä kustannuksia. Myös oma talousarvioaloitteenihan on liittynyt tavallaan näihin asioihin, että välttämättä pelkän vapaaehtoisuuden pohjalta ei enää jatkossa kaikki onnistu. Jos vapaaehtoisia ei löydy riittävästi, niin me jokainen tiedämme, että lasku valtiolle on huomattavasti suurempi. Jo tällä hetkellä näitten loukkaantuneitten hirvien osalta, jotka sitten on jouduttu lopettamaan, ja niiden lihat sitten on myyty, valtiolle tämä tulo on ollut erittäin vähäinen.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Rouva ministeri lähti siitä, että tämä uusi järjestelmä tuo sitä päätäntää ja palvelua lähemmäksi sitä kenttää. Sitä varmasti tarvitaan, mutta miten tämä tulee heijastumaan petopolitiikkaan yleensä, koska siinä on tietenkin se läheisyysperiaate aika tärkeä. Sanotaan nyt karhut, sudet ja ilvekset, niiden määrät eri alueilla ovat hyvin erilaisia, meillä pohjoisessa on tässä suhteessa suurta huolta. Pitäisi kohtuullistaa ja ainakin tietyillä alueilla päästä ihan toisenlaisiin ratkaisuihinkin kuin nyt. Tuleeko tähän tätä kautta muutosta? Siellä poromiesten vahingot tällä hetkellä esimerkiksi Itä-Lapissa ovat valtavan isoja, ja se on se kysymys, joka jurraa. Tässä on jännitettä EU:n ja kentän välillä, niin kuin te sanoitte, mutta saadaanko tässä sellaista otetta, että paikallinen näkökulma korostuisi tarpeeksi? Se on ison luokan kysymys koko tämän järjestelmän uskottavuuden kannalta. Samaten tietenkin korvaukset, että ne ovat sitten varmasti riittäviä. Mutta sen lisäksi esimerkiksi poromiehet tuovat esille sen, että tämä todentaminen on tosi vaikea prosessi, koska se vie paljon aikaa ja siitä ne korvaukset ovat heikot. Pääsemmekö me tässä petopolitiikassa nyt sellaiseen tilanteeseen, että se päätäntä tapahtuu läheltä, tai ainakin voidaan tosissaan vaikuttaa sieltä läheltä siihen päätäntään?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Metsästyksestähän sanotaan, että se on jalo harrastus. Se, eläimen tappaminen, saattaa olla sitä, etenkin kun eläintä jahdataan ja sitten se lopulta nujerretaan, mutta se ei aina sitä kuitenkaan ole, etenkin kun liikutaan pitkin maailmaa helikoptereilla ja gepardeja käydään ampumassa Afrikassa, niin kuin tiedetään näitä henkilöitä olleen Suomestakin. Mutta nyt uskon siihen, että meillä on hyvät metsästäjät Suomessa. Osa heistä on täällä paikalla, ja tässä mielessä tämä riistahallintolaki tulee varmaan hyvään tarkoitukseen noin yleisesti, eli bona fide.

Mutta tämä 4 § tässä, arvoisa ministeri — hienoa muuten, että meillä on ministeri paikalla, kun tätä asiaa käsitellään — tässä on valtakunnallinen riistaneuvosto ja tässä on 8 eri osapuolta maa- ja metsätalousministeriöstä alkaen, ja sitten on myös luonnonsuojelun kannalta valtakunnallisesti merkittävä järjestö, toivoisin, että tässä olisi mukana myös eläinsuojelun kannalta merkittävä valtakunnallinen järjestö. Se olisi niin kuin eri näkökulma tähän asiaan.

Sitten edelleenkin tähän esitykseen. Täällä on muutama muutos, joka ehkä vaatisi tässäkin jo keskustelua:

38 § nimenomaan metsästyslain muuttamisessa. Tämän hetken tilanne on se, että mikäli katsotaan jonkin eläimen kannan säilymisen vaarantuneen riistanhoitoyhdistyksen alueella, niin silloin on riistanhoitopiirin kiellettävä tällaisen eläimen metsästäminen tai rajoitettava sitä. Mutta sitten tässä uudessa esityksessä sanotaan, että "voidaan" tehdä näin. Ei siis ole tällaista imperatiivista tilannetta, että käsketään, vaan todetaan, että "voidaan". Tämä herättää kysymyksen.

Sitten 41 b §:ssä, tässä uudessa pykälässä, todella toivon, että kun valiokunta asiaa käsittelee, se toteaisi tämän vakavan vahingon estämisen, joka on tässä 1 momentin 3. kohdassa, että se olisi todella vakava vahinko.

Täällä todettiin valvonnasta, valvonnan tarpeellisuudesta, ja itse haluan myös sitä painottaa. Toivottavasti valiokunta tekee myös sen. Meillähän on noin 10 erävalvojaa Metsähallituksella, onko heitä 9,5 henkilötyövuotta vai 10, jompikumpi, mutta joka tapauksessa tämä on ongelma.

Törkeä metsästysrikos toivon mukaan tulee pian. Sehän kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan, ja oikeusministeri Brax sitä on kertonut valmistelevansa.

Mutta tämä petopolitiikka todella. Täällä viitattiin poronhoitoalueella tapahtuvaan vahinkoon. Tämä maakotkien reviiriperäisten ongelmien kustantaminen, sen siirtäminen johonkin muuhun eläimeen, joka aiheuttaa vahinkoja petoeläimeen, on tietysti vaikeata, koska se ei ole sellaista samanlaista reviirikäyttäytymistä, mutta kuitenkin olisi hienoa löytää joku muu vaihtoehto kuin tappaminen esimerkiksi susien kohdalla, jotka eksyvät poronhoitoalueelle.

Susista onkin pakko todeta se, että kun kerrottiin tässä muutama vuosi sitten Suomessa olevan 250 susieläintä, niin sitten todetaan yllättäin, että onkin selvästi alle 200, ehkä päälle 150. Siis sata on hävinnyt, ilmeisesti salametsästetty, myrkytetty, tuhottu, tapettu tavalla tai toisella, ja samalla tietysti se luonnollinen kannan lisäys on hävinnyt myös. Eli tämä petoeläintilanne Suomessa on todella ongelmallinen. Yhdyn kyllä niihin ajatuksiin, että pitäisi olla sellainen politiikka, että se on hyväksyttävissä ihmisten mielissä, eikä niin, että lähdetään nyt sitten petojahtiin, eri syistä, vaikkapa EU-vastaisuuden lippua heiluttaen tai mitä milloinkin, mutta tietysti juuri tämä susikannan muutos on asia, joka arveluttaa. Toivon, ja uskon kyllä, että myöskin maa- ja metsätalousministeriössä on ihmisiä, jotka ovat tästä huolissaan.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle, joka näkee nämä metsästysasiat niin hyvin mustavalkoisena. En väitä, etteikö tätä salametsästystä, valitettavasti, olisi, mutta tällaisiin lukuihin, että joku sata sutta olisi salametsästetty, en todella usko. Jotkut muut syyt ovat varmasti tähän susikannan vähenemiseen.

Mutta pyysin, arvoisa puhemies, tämän puheenvuoron liittyen tuohon 38 §:ään Metsästyksen rajoittaminen. Metsästystä jo nelisenkymmentä vuotta harjoittaneena voin kyllä todeta, että metsästysseurat seuraavat erittäin tarkkaan riistakantoja alueillaan ja ne jo nyt rauhoittavat hyvinkin herkästi. Lukumääriä vähennetään esimerkiksi lintujen osalta jne. jne. Koppelo rauhoitetaan tai jotakin muuta, että voitte hyvin levollisin mielin olla, että tämä toteutuu jo käytännössä.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän lain valmistelussa ovat kaikki tahot tukeneet vahvasti tätä uudistusta. On hyvin yksimielisesti voitu viedä tätä lakiesitystä eteenpäin, ja se on tietysti erittäin hyvä lähtökohta.

Täällä ed. Tiusanen hieman kyseenalaisti, onko metsästys jalo harrastus. Se on ehdottomasti jalo harrastus. Minä haluan korostaa sitä, että metsästäjät tekevät äärettömän paljon riistanhoitotyötä vapaaehtoisesti, ja tämän riistanhoitotyön tuloksena riistakannat ovat kestävällä tasolla. Viittaan tässä ed. Kähkösen puheenvuoroon. Muun muassa Pohjois-Karjalan riistanhoitopiiri teki ratkaisun, jossa metson ja kanalintujen metsästysaikaa lyhennettiin kaksi viikkoa kantojen vahvistamisen näkökulmasta, eli tämä on hyvin tärkeä näkökulma. Kyllä minä itse näen niin, että metsästäjät ovat parhaita luonnonsuojelutyön tekijöitä luonnossa liikkuessaan, ja tähän kannattaa ehdottomasti kiinnittää erityistä huomiota.

Mutta tähän varsinaiseen lakiesitykseen. Tässähän on äärettömän tärkeätä se, että paikallisuus säilyy ja riistanhoitoyhdistysten asema vahvistuu. Siellä ei muutoksia juurikaan tapahdu, eli paikallisesti voidaan yhdistyksessä tehdä näitä linjauksia. Se on erittäin hyvä ja tärkeä asia.

Ja kun tähän valvontaan otettiin myös kantaa, niin tällä hetkellähän yhdistyksissä on jo riistanvalvojat, jotka ovat suorittaneet kokeen ja saaneet kortin, tekevät valvontatyötä jatkuvasti. Ei ole pelkästään ne Metsähallituksen erävalvojat, vaan siellä jokaisen riistanhoitopiirin alueella on näitä valvojia, jotka tekevät äärettömän tärkeätä työtä.

Tässä mietin lähinnä sitä, mikä on tämä häirikköeläinten poiston tilanne, kun tiedämme sen, että muutama aika sitten tämä päätöksenteko siirtyi riistanhoitopiireille. Onko tämä kuvio nyt sitten huononemassa, siirtyykö tämä päätöksenteko kauemmaksi, voidaanko alueellisesti nopeasti tehdä niitä päätöksiä häirikköeläinten osalta myöskin jatkossa? Tähän varmaankin on ministerillä vastaus olemassa.

Mutta kaiken kaikkiaan näen tämän erittäin hyvänä uudistuksena ja tähän aikaan sopivana.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä jatkoksi ensimmäiseen puheenvuoroon. Myönnän kyllä sen, että voin olla vähän liiankin allerginen silloin, kun kyseenalaistetaan metsästysharrastus. Kannattaa muistaa, että se on aina ensimmäiseksi luontoharrastus, jo sinällään äärimmäisen tärkeä.

Mitä tulee susikantoihin, ne kyllä täydentyvät hyvin tehokkaasti Venäjältä. On aika mielenkiintoinen tilanne Lapissa. Siellä syötetään omat porot pedoille, ja sitten poronlihanjalostaja tuo Siperiasta lisää poroja Lappiin, jotta on, mitä jalostaa.

Mutta tuohon, mitä ed. Reijonen sanoi, voisiko ministeri vielä selventää sitä, että jos nyt esimerkiksi aletaan karhun pyyntimääriä, kiintiöitä rukata, aletaan aluejakoja muuttaa, niin kuinka se päätösprosessi etenee nyt tämän uuden organisaation mukaan. Jos haluamme muuttaa esimerkiksi keskisessä Lapissa hirvenpyyntiaikoja — nythän se aikaistettiin neljässä pohjoisimmassa kunnassa, mikä oli ihan oikea päätös — niin miten jatkossa, jos halutaan, että hirvenpyyntiaikaa koskevassa päätöksessä tämä alueellinen ja paikallinen näkemys korostuu, niin kuinka se päätösprosessi etenee.

Ja kun sitten täällä vielä mainittiin tämä törkeä metsästysrikos, niin pitääkö paikkansa, että suunnitellaan peräti neljän vuoden maksimituomiota? Minä tiedän, että se ei ehkä ole suoraan ministerin yksinään vastattavissa, mutta tiedän, että olette ehkä paremmin ajan tasalla kuin muut siitä asiasta. Jos tätä neljän vuoden maksimirangaistusta vertaa siihen, mitä saa esimerkiksi raiskauksesta tai taposta, niin se kyllä kuulostaa äärimmäisen kovalta tuomiolta.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnä pieni yleishuomio. Näyttää siltä, että tässäkin asiassa näemmä vasemmistoliiton eduskuntaryhmällä on ainakin kolmenlaista kantaa: puolesta, vastaan ja siltä väliltä.

Mutta, puhemies, tämä lakiesitys on saanut hyvän vastaanoton alan toimijoitten keskuudessa ja metsästäjien keskuudessa erityisesti, ja se on tietysti hyvä lähtökohta tälle lakiuudistukselle. Metsästäjät tekevät todella tärkeää työtä riistakannan hallinnassa, jos näin voi sanoa, säästävät yhteiskunnan kustannuksia ja monia inhimillisiä kustannuksia esimerkiksi hirvikannan kohtuullistamisella. Metsästys on paitsi hyvä harrastus, metsästäjät tekevät myös tässä mielessä ja muutenkin arvokasta työtä riistanhoidon osalta.

On tärkeää, että päätösvaltaa siirretään ja on jo siirretty tuonne aluetasolle esimerkiksi näiden petoeläinten kaatolupien osalta. Se on juuri oikeanlaista toimintaa, ja tältä osin tätä tilannetta pitää jatkaa.

Riistanhoitoyhdistyksen osalta ei ole ainakaan merkittäviä muutoksia tulossa, ja tämä maakunnallinen riistahallinto säilyy edelleenkin alueen tuntijoitten käsissä. Pidän tärkeänä, että kun nyt näitä alueella toimivia henkilöitä on nimitetty riistapäälliköiksi, niin pidettäisiin jatkossakin tämä kunniakas nimike voimassa, joka kuvaa hyvin tämän toimijan tärkeää tehtävää.

Petopolitiikasta vielä sen verran, että kyllähän tämä mittava petoeläinkanta on todellinen ongelma tuolla poronhoitoalueella. Itse tapasin Pudasjärvellä sen alueen poroisäntiä, ja kyllä siellä aito huoli on oman elinkeinon tulevaisuudesta, jatkuvuudesta ennen kaikkea siinä mielessä, löytyykö jatkajia tänne poroelinkeinon pariin. Tässä mielessä petoeläinkannan sääntely on erittäin tärkeä ja välttämätön asia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan itse edelleen painottaa sitä asiaa, että olen samaa mieltä siitä, että metsästäjät tekevät hyvää riistanhoitotyötä, siitä ei varmasti ole epäselvyyttä.

Mutta kysymys 38 §:n sanamuodon muuttamisesta on aiheellinen kysymys. Tuskin tässä nämä puheenvuorot sitä merkitsevät, ettei tätä esitettyä uutta käytäntöä voisi hyväksyä eli tämän riistahallintolain mukaista Suomen riistakeskuksen perustamista.

Mutta todella 4 §:n valtakunnallisessa riistaneuvostossa toivoisi eläinsuojelun olevan myös mukana.

Siitä, mikä on jalo harrastus, onko se metsästys, voidaan olla siis useaa mieltä. Mutta sitä ihmettelen kyllä, että naisten osallistuminen metsästykseen kasvaa. Se on sellainen asia, jota en oikein ymmärrä. Olen aina ajatellut, että naiset olisivat fiksumpia kuin miehet tässä mielessä. Aseiden käyttö eri tavalla on sellainen asia, että siihen aina liittyy ongelmia. On fiksua metsästämistä, asiallista riistan vähentämistä ja sitten asiatonta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärven heittoon näistä susien ryntäilystä — sieltä itärajan takaa hän varmaankin tarkoitti, tuskin Ruotsin puolelta tai Norjan puolelta — kommentoin kahdella tavalla.

Ensinnäkin minullakin, joka olen jopa väitellyt tästä aiheesta joskus maailmassa tohtoriksi, oli väärä käsitys siitä, että niitä tulisi sieltä vähän kauempaa. Se sopisi siihen ekspansiojärjestelmään, mutta tämä geneettinen tutkimus osoitti, että se ei pitänytkään paikkaansa.

Toiseksi itärajan takana susikanta on pienentynyt nyt niin paljon, ja sehän näkyy juuri siinä, että se ei heti täyty. Tietysti täytteeksi kelpaavat vain sellaiset, jotka ovat niin sanottuja reviirinsä jättäneitä.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Kiitos ensinnäkin erittäin asiantuntevasta ja asiallisesta keskustelusta. Minä kunnioitan erilaisia mielipiteitä ja tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä eivätkä hyväksy metsästystä, mutta itse olen metsästäjä ja ampumakokeen suorittanut ja pidän sitä erinomaisena harrastuksena. Kun ajatellaan, miten paljon metsästäjien joukko tekee todella hyvää riistanhoitotyötä ja riistakantojen seurantaa jne., se on todella jalo harrastus, joka vielä sitten kaiken lisäksi, niin kuin ed. Mustajärvi hyvin osuvasti sanoi, rahoittaa itse koko vapaaehtoistoiminnan, eli siihen valtion varoja ei tarvita. Nythän me nostamme 2 eurolla ensi vuoden budjetissa riistanhoitomaksua, että nimenomaan tässä siirtymävaiheessa saadaan nämä järjestelmän kustannukset sitä kautta katetuksi.

Riistanhoitoyhdistysten asema säilyy nykyisenlaisena, ed. Mustajärvi, sen mielestäni aika selvästi omassa puheenvuorossani sanoin. Se on nimittäin erittäin tärkeätä nimenomaan tämän toiminnan motivoimiseksi, metsästäjien motivoimiseksi jatkamaan toimintaa, koska se on äärettömän tärkeätä, eli paikallinen näkemys sitä kautta säilyy vähintään yhtä vahvana kuin tähänkin saakka.

Sitten ed. Pulliainen totesi, että kalastuksen osalta ei vastaavaa järjestelmää voida tehdä. Sellaista mielestäni nyt ei olla suunnittelemassakaan. Sen verran siitä lain aikataulusta, että se menee ainakin vuodella eteenpäin eli seuraavan hallituksen aikana sitten rakennetaan sitä kalastuslain kokonaisuudistuksen jatkoa. Nyt tulee ainoastaan sellaisia esityksiä eduskuntaan, jotka liittyvät perustuslakiin ja sen velvoitteisiin.

Sitten ed. Kähkönen käytti hyvin asiantuntevan puheenvuoron. Tämä on aivan totta, metsästäjien vapaaehtoistyössä syntyy kuluja. Oma tavoitteeni oli, mutta siihen en nyt tällä vaalikaudella vielä päässyt, että valtion budjetissa olisi ollut pieni määräraha, jolla olisi voitu korvata esimerkiksi näitä automatkojen aiheuttamia kustannuksia, kun siellä joudutaan liikkumaan, kun riistaa lasketaan ja näitä tehtäviä tehdään, mutta siihen ei nyt kerta kaikkiaan ollut mahdollisuutta. Mutta se on totta, että tässä tullaan nyt sillä tavalla vastaan, että tämä eläin, joka nyt sitten tämän jälkeen ei mene valtiolle vaan jää sinne paikalliselle seuralle, on ihan hyvä vastaantulo.

Sitten koirien kouluttamisesta ja siihen tarvittavasta poikkeusluvasta. Minusta tämä lähtee selkeästi siitä ajattelutavasta, että siihen toimintaan tarvitaan lupa, ja sitten jos siitä tarvitaan poikkeus, niin se on tässä säädetty.

Sitten ed. Tennilä pohti minusta hyvin sitä kysymystä, mitä merkitystä tällä on petopolitiikalle. Minä uskon vahvasti, että tässä paikallinen näkökulma tulee vahvistumaan. Minä myönnän avoimesti, että minun hallinnonalani yksi kipein ongelma on ollut tämä petopolitiikka ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole löytänyt keinoa, jolla me kykenisimme laskemaan pedot tavalla, joka herättäisi luottamusta niiden paikallisten ihmisten keskuudessa, että ne luvut ovat oikeita. Siihen tarvitaan dna- tai joku muu järjestelmä, mutta siihen en ole ratkaisua löytänyt, ja minua se ahdistaa, sanon ihan suoraan, koska siitä syntyy se kaikkein suurin ongelma koko sektorille, ja se on se, että kun ei ole luottamusta, niin ei ole myöskään mahdollisuutta sitten toimia hyvässä yhteistyössä eteenpäin. Tähän pitää jatkossa löytää keinoja.

Ed. Reijonen metsästäjänä myöskin käytti erinomaisen puheenvuoron. Yhdyn siihen, että paikallisuus tätä kautta vahvistuu.

Sitten tämä häirikköeläinten hävittäminen. Edelleenkin tilanne on se, että tietty määrä on olemassa lupia, jotka perustuvat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemiin selvityksiin. Silloin pitäisi siellä alueella ottaa huomioon, että kun tietty lupamäärä on, niin siitä varattaisiin nämä häirikköeläinten luvat sitten, ettei tulisi sitä tilannetta, mikä Pohjois-Karjalassa nyt oli, että yli 20 lupaa on jouduttu hankkimaan poliisin kautta, koska tilanne sitä kautta meni hyvin hankalaksi.

Sitten kysymys siitä, mitä tämä nyt vaikuttaa siihen, että karhun pyyntimääriä ja mahdollisia alueita rukataan. Alueita me joudumme nyt rukkaamaan. Minulla on sellainen käsitys sen käynnin pohjalta, jonka olen tehnyt Itä-Suomeen ja Lappeenrannan alueelle, että tänä vuonna kävi niin, että kun Venäjällä olivat ne mittavat metsäpalot, siellähän metsän ravinto paloi karhuilta ja nehän tulivat sitten rajan yli Suomen puolelle. Se lisäsi nimenomaan Lappeenrannan seudulla ja rajaseudulla karhujen määrää tavattoman paljon lyhyenä aikana. Toivottavasti ovat palanneet takaisin sinne, mistä olivat tulleetkin.

Sitten tämä metsästysrikos ja siihen neljän vuoden tuomio. Minä en tiedä asiasta, koska en asiaa valmistele, mutta eduskunnassahan on parhaillaan käsiteltävänä laki, jossa tämä neljän vuoden tuomio tulee näistä vakavista eläinsuojelurikoksista.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Tähän varsinaisessa puheenvuorossa esittämääni kysymykseen, eikö tämä, kun jatkossa ollaan vaatimassa Suomen riistakeskuksen myöntämää lupaa näitten koirien kouluttamiseen, ole vaikeuttamassa tavallaan tätä kouluttamista hyvinkin huomattavasti sitä kautta, kun hyvin nopeasti pitäisi toimia, kun tällainen vahinko sattuu, ja päästä tämän kyseisen hirven tai ilveksen jäljille, ja miksi se ei voi olla sitten riistanhoitopiireissä, tai mikä se nimi tällä hetkellä onkaan. Minä en oikein tähän saanut vastausta, että se on pantava sinne ylös, ja jos tämä luvan saanti on vaikeaa, niin kyllä tämä heijastuu sitten jatkossa myös, että ei ole niin toimiva tämä Srva-toiminta kuin tällä hetkellä.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Me varmasti ministerin kanssa olemme samaa mieltä siitä, että esimerkiksi karhun kohdalla pyyntikiintiöitä ja aluejakoja pitää rukata. Kysyin siinä samassa yhteydessä siitä, jos Lapissa halutaan muun muassa muuttaa hirvenpyyntiaikoja keskisessä Lapissa, miksei muuallakin. Oleellista oli siinä kysymyksessä se, että minä kysyin, muuttuuko tämä päätöksentekoprosessi nyt. Sitä minä kaivoin sieltä ja halusin sille omalle ennakkokäsitykselleni varmistuksen sitten.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä petokysymys on ihan varmasti vaikea asia, eikä käy ministeriä kateeksi, että hän joutuu ratkomaan tämän asian. Vieläkin tähän liittyen kysyisin siitä karhun kevätpyynnin mahdollisesta palauttamisesta, mikä oli ikimuistoinen pyyntitapa, osa suomalaista ainutlaatuista metsästyskulttuuria.

Mutta sitten, jos sitä petoasiaa lähtee purkamaan sieltä, missä se ongelma on vaikein elikkä karhun ja ilveksen kohdalta, niin nehän eivät ole sillä lailla uhanalaisia eläimiä niin kuin ovat esimerkiksi susi tai ahma. Olinpahan jokin aika sitten tilaisuudessa, missä ed. Pulliainen sanoi tästä ilveksestä ihan mielenkiintoisen kommentin omana arvionaan, ja muistelen, että ed. Pulliainen sanoi, että se on ihan julkinenkin kanta hänellä. Tähän petokysymykseen varmaan saisi sitten nopeimmin ratkaisua, jos tämän karhu- ja ilveskysymyksen pystyisi hoitamaan edes jollain lailla. Minä uskon, että sitten kun se paine pienenisi sieltä, niin myöskin sitten paine salametsästykseen ja petojen salakaatoihin pienenisi sitä kautta, koska tämä ongelmakin hyvin nopeasti sitten lievenisi, jos näiden kahden pedon osalta päästäisiin edes jonkunlaiseen ratkaisuun.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Kähköselle. Jos valiokuntakäsittelyssä katsotte paremmaksi, että se koirien kouluttamiseen tarvittavaa lupa päätetäänkin aluetasolla, tehkää muutos siitä vaan, jos se toimii joustavammin. Minulle se ei ole mikään tämmöinen kysymys, että siitä pitäisi erikseen tulla lupa pyytämään.

Sitten kysymys tästä päätöksentekoprosessista. Ed. Mustajärvi, mielestäni se ei muutu. Te olette tietoinen siitä, että nyt on annettu Lappiin lupa muuttaa hirvieläinten metsästysaikaa johtuen siitä, että joulukuussa ei voida metsästää, koska siellä on pimeätä. Sen takia sitä aikaistettiin, ja sama prosessi minusta säilyy tässä jatkossakin.

Sitten karhun kevätpyynti. Sitä pitää sitten harkita ja selvittää kaiken kaikkiaan.

Sitten kysymys ilveksestä ja karhusta. Meillä on nyt parhaillaan lausunnolla ilveksiin sellainen lupa, että 459 lupaa annettaisiin johtuen kasvaneesta kannasta. Meillä on noin 2 500 ilvestä olemassa tällä hetkellä. Se on lausuntokierroksella. Katsotaan, mitä sitten sen jälkeen tulee.

Keskustelu päättyi.