Täysistunnon pöytäkirja 110/2010 vp

PTK 110/2010 vp

110. TIISTAINA 9. MARRASKUUTA 2010 kello 13.59

Tarkistettu versio 2.0

17) Hallituksen esitys laiksi porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuesta, laiksi porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi

 

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Poronhoitoalueella ankarat luonnonolosuhteet rajoittavat tavanomaisen maatalouden harjoittamista, joten porotaloudelle ja siihen liittyvillä sivuansioilla on suuri merkitys paikallisesti. Porotalouden ekologinen ja kulttuurinen merkitys on myöskin huomattava, kattaahan poronhoitoalue kolmanneksen maamme koko pinta-alasta. Poronhoitoon ja muihin luontaiselinkeinoihin liittyy vahvaa kulttuurista identiteettiä. Elinkeinojen edistäminen on siis välttämätöntä ja sitä tullaan nyt toteuttamaan esittelyssä olevalla hallituksen esityksellä porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuesta ja laiksi porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki, jolla porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaki kumotaan. Rahoitusjärjestelmiä selkeytetään siten, että porotalouteen ja luontaiselinkeinoihin kuuluvaa alkutuotantoa tuettaisiin ehdotetun uuden porotalouden rakennetuista annettavan lain nojalla. Esitys perustuu maa- ja metsätalousministeriön asettaman työryhmän muistioon. Työryhmähän asetettiin maaliskuussa 2008. Työryhmä järjesti työnsä kuluessa kolme kuulemistilaisuutta asiasta kiinnostuneille eri puolilla Lappia. Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunto asianomaisilta ministeriöiltä sekä hallinnonalan toimijoilta ja etujärjestöiltä sekä luottolaitoksista. Totean, että työryhmän työ oli yksimielinen valtiovarainministeriö mukaan luettuna.

Alkutuotannossa tuotettujen tuotteiden jalostusta ja niihin liittyvää muuta yritystoimintaa sekä maaseudun hanketoimintaa tuetaan maaseudun kehittämisestä annetun lain nojalla. Jo nyt noudatetun tukikäytännön vuoksi ehdotetun rajauksen muutos vaikuttaisi vain vähän tukijärjestelmien toimeenpanoon, mutta sen sijaan selkeyttäisi niitä olennaisesti siitä, mitä ne ovat nyt.

Uuden lain nojalla tuetaan pääsääntöisesti elinkeinonharjoittajien alkutuotantoinvestointeja ja elinkeinon aloittamista. Tuki koskisi myös asuntorakentamista ja vapaaehtoisia velkajärjestelyjä. Paliskuntien investointien tukemista jatketaan, minkä lisäksi tukea voi saada poroaitojen korjaamiseen. Myös tutkimusrahoitusta jatketaan samoin kuin valtion maan käyttämistä erityisiin etuuksiin.

Esityksessä on otettu huomioon tarve edistää erityisesti nuorten porotalouden harjoittajien asemaa samoin kuin tarve parantaa porotalouden kannattavuutta kullekin alueelle parhaiten soveltuvilla keinoilla. Tukivarojen yksityiskohtaisessa ohjaamisessa voidaan ottaa erityisesti huomioon myös poronhoitotapojen eroavuudet poronhoitoalueen eri osissa. Paliskuntien mahdollisuuksia huolehtia aitojen kunnossapidosta helpotetaan aitojen korjaustuella. Porotalouden rakennetuista annettavaan lakiin sisältyy edelleen mahdollisuus tukea porotalouden ja luontaiselinkeinojen harjoittajien elinkeinotoimintaa investointituella, elinkeinonharjoittajan aloitustuella sekä elinkeinonharjoittajan asumista asuntorahoituksella, eli tässä on hyvin saman tyyppiset kuin maatilatalouden kehittämisrahaston kauttakin olevat mahdollisuudet.

Aloitustuki voisi muodostua avustuksesta ja valtionlainasta. Myös korkotuki ja valtiontakaus olisivat mahdollisia. Taloudellisiin vaikeuksiin joutuneille porotalouden ja luontaiselinkeinon harjoittajille voidaan edelleen tehdä vapaaehtoisia velkajärjestelyjä, jotka koskevat aiemmin myönnettyjen valtionlainojen ja valtion myyntihintasaamisten sekä korkotukilainojen ehtojen helpotuksia ja toiminnan järjestämistä.

Porotalouden ja luontaiselinkeinoja koskevien tutkimusten ja selvitysten rahoittamista jatketaan edelleen. Samoin luontaiselinkeinonharjoittajalle voitaisiin osoittaa eräitä käyttöetuuksia Metsähallituksen hallinnassa olevalla maalla. Porojen hätäruokintaan myönnettävä tuki siirretään erilliseen porotalouteen kohdistuneiden vahinkojen korvaamisesta annettavaan lakiin. Samalla korvattavia vahinkoja laajennetaan koskemaan myös mahdollisista eläintaudeista, luonnonolojen muutoksista ja niihin verrattavista tapahtumista johtuvia yllättäviä vahinkoja. Korvausjärjestelmä koskee ainoastaan porotaloutta ja sitä sovelletaan hyvin rajoitetusti.

Tässä ihan lopuksi totean sen, että tämä asia meinasi jämähtää tuonne valtiovarainministeriöön. Siellä peljättiin, että tästä syntyy joku ennakkotapaus yritystoiminnan vahinkojen korvaamisesta, mutta laki sitoo sen selvästi porotalouteen. Tätä vaaraa ei ole.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Toivoa sopii, että tämä hallituksen esitys selkeyttää porotalouden ja luontaiselinkeinojen tukijärjestelmiä. Petokorvauksia, vaikka ne ovatkin ihan oma lukunsa, on jouduttu odottamaan joskus jopa lähemmäs kaksi vuotta, mikä on aivan liian pitkä aika, ja lisäksi eduskunnassa useampana syksynä sitten on väännetty kättä määrärahojen riittävyydestä. Se, mikä tässä hallituksen esityksessä on hyvää, on se, että siinä otetaan erityishuomion kohteeksi nuoret ja myöskin paikallisuus korostuu elinkeinon harjoittamisessa.

Poronhoito ammattinahan poikkeaa hyvin paljon esimerkiksi Kainuussa Tunturi-Lapista. Ne ovat ihan oma maailmansa, mutta yhteistä näille alueille kuitenkin on sitten tämä petotilanne, niin kuin äskeisessä keskustelussa todettiin. Tilannehan on niin, että jos poronhoitajien pääoma sulaa käsiin elikkä se, paljonko heillä on poroja, niin silloin kaikki nämä tukijärjestelmät ovat turhia. Kuitenkaan Lapissa ja Kainuussa ei ole yhtään liikaa mökkejä lämpimillä, ja jos tämä poronhoitoalueen raja lähtee liukumaan Kainuusta pohjoiseen ensialkuun itärajaa seuraten, niin mihinkä se sitten lopulta pysähtyy, sitä ei tiedä kukaan.

Porotalouden kohdalla aivan liian useasti unohdetaan se, että porotaloudella on äärimmäisen vahva kytkentä matkailuun, matkailun imagoon, alueitten kiinnostavuuteen, lähiruokaan. Se on osa perinteistä kulttuuria, elämäntapaa, ja porotaloudella on vahva kytkentä myös muihin toimeentulolähteisiin, esimerkiksi kausiyrittäjyyteen, ja eipä tuolla pohjoisessa, Itä-Suomessa, Kainuussa, liian paljon näitä toimeentulon lähteitä muutenkaan ole.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hyvä, että tämä esitys on tänne tullut. Kiinnitän huomiota oikeastaan yhteen asiaan ja sen seurausvaikutuksiin. Huomautus koskee 3 §:ää, joka on otsikoitu "Luonnononnettomuus ja muu tuho".

Nythän on sillä tavalla — olen moneen kertaan sitä yrittänyt lukea — että se on vähän persoonallisesti kirjoitettu, koska pitäisi rinnan aina tämmöisessä tapauksessa olla poronhoitolaki ja siellä oleva talvilaidunten kantokyvyn mukainen suurimman sallitun poromäärän määritysjuttu. Nyt olisi ollut tietysti, nyt vasta hoksasin sen itsekin tässä vaiheessa, ihan paikallaan, että se toinen laki, taikka kolmas laki, ihan riippuu siitä, miten haluaa näitä tarkastella, olisi tullut samaan aikaan tarkasteltavaksi. Poronhoitoelinkeinon etu on se, että suurimman sallitun poromäärän määrittäminen tapahtuisi joka 5. vuosi — se on kai edelleen se joka 10. vuosi — koska ne laitumet tahtovat olla niin mulloksella. Tässä aivan oikein ed. Mustajärvi totesi, että sillä on luonnonmatkailullista merkitystä imagolle, ihan täsmälleen juuri näin on, mutta ei se paljon kyllä imagoa ole, jos jossakin Levin lähellä jnp. on mulloksella, niin että siellä on niin kuin karhilla ajettu kaikki jäkäliköt. Kyllä se ei nyt kovin hääppöiseltä vaikuta ja inspiroi ja imponoi kesäolosuhteissa katsomaan niitä laitumia. Tähän 3 §:ään voitaisiin kytkeäkin jotakin.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Poro kuuluu Lappiin. Se on meille edelleen tärkeä elinkeino, ja se on osa Lapin imagoa aivan ilman muuta. Pitää pitää huolta siitä, että poroelinkeino Lapissa pärjää. Ed. Pulliainen oli huolissaan siitä, että liian isoja karjoja pidetään. Me olimme Lapin kansanedustajat Paliskuntain yhdistyksen vieraina, ja siellä on eräissä itärajan paliskunnissa tilanne se, etteivät vaan lopu karjat tällä petovahinkojen määrällä kokonaan. (Ed. Pulliainen: Se on alueellinen!) — Se on hyvin alueellinen, ja tämä on se ongelma tässä petopolitiikassa. — Meidän pitää monimuotoisuus turvata, mutta jos petojen määrä keskittyy esimerkiksi joihinkin paliskuntiin ja siellä tulee hirveitä vahinkoja, se on katastrofaalista sille alueelle. Tämä on se ongelmallinen kysymys.

Sen vuoksi petopolitiikkaan pitää tulla semmoinen läheisyysperiaate, jos sitä petojen osalta voi olla; ei se kovin läheistä varmaankaan voi olla noin sananmukaisesti. Mutta siellä lähellä tiedetään, mikä on se kestävä raja, minkä jälkeen on kohtuuttomuus. Siellä se tiedetään parhaiten, ja siihen pitää nyt päästä. Toivon mukaan edellinen lakiesitys, joka täällä oli käsittelyssä, vie tähän suuntaan.

Sitten ovat nämä petovahinkojen korvaukset. Ne viipyilevät toivottomastikin joskus. Sitten on petovahinkojen toteaminen. Poromiehet sanovat, että se on iso työmaa todentaa, että heille on tullut vahinkoja, se vie paljon työaikaa, ja sitä ei riittävästi ja joskus ei ollenkaan korvata, ja siihen kyllä pitäisi tulla joku ratkaisu.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Ed. Pulliainen kiinnitti tärkeään asiaan huomiota, tähän talvilaidunten kantokykyyn. Minulla on tarkoitus tämä valmistelu käynnistää, ja sovitaan nyt niin, että se on sitten kerran viidessä vuodessa. Nyt se on ollut kerran kymmenessä vuodessa. Kun tämä työryhmä nyt asetetaan, niin otetaan tämä rajaus siinä huomioon, että se tehdään viiden vuoden välein. Tämä on nimittäin sen takia tärkeä asia, että eihän meidän ole mitään järkeä pitää eläimiä, jos niille ei ole ruokaa. Vaikka talviruokintaakin tarvitaan, se ei yksin ratkaise sitä, jos eläinten määrä on kovin suuri verrattuna talvilaidunten kestävään kantokykyyn. Sitten poronhoitolain elinkeinon sallittu suurin poromäärä: siihen liittyen tässähän on rajana se 80 poroa, mihin pitää päästä yhtä porotalousyrittäjää kohti, jotta pääsee tämän lain piiriin.

Kaiken kaikkiaan tässä on erittäin tärkeästä asiasta kysymys Lappia ajatellen. Poro kuuluu Lappiin, ja 2,5 miljoonaa kiloa vuodessa on se lihan määrä, joka siellä saadaan, ja väitän vaan, että se voisi olla puoltakin kalliimpaa ja menisi hyvin kaupaksi ja ne ihmiset saisivat hiukan paremman toimeentulon, koska he elävät kyllä köyhyysrajalla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä ihan täsmälleen samasta asiasta elikkä talvilaidunten kantokyvystä sellainen näkökohta, että nythän meillä esimerkiksi Pudasjärvellä on sellainen tilanne, että ne porot ovat piharuokinnassa, jolloinka jos ne ovat pysyvästi talvet piharuokinnassa, niin silloin tietysti niitä voi olla vähän enemmältikin, mutta silloin se on todentamisjuttu. Mutta se olisi hyvä laissa todeta, että sellaistakin asiaa voidaan käyttää silloin, kun se on pitävä peruste.

Esko-Juhani  Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti, että kyllähän tämä kotiruokinta on nyt aika yleistä, että tässä on myöskin aika muuttunut, ed. Pulliainen. Tähän suuntaan se menee, ja se on minusta myöskin nykymaailmaa, että ei kaikkia poroja enää laiteta sinne mettään vaan ja odoteta, paljonko tulee takaisin. Niitä ruokitaan.

Mutta tämä 80:n raja jäi äsken osaltani sanomatta. Onkohan se liian korkea? Miten se nuori, uusi poromies siihen pääsee kiinni? (Min. Anttila: Siirtymäaika!) — Siirtymäaika, mutta 80 on iso määrä, jos halutaan, että sinne uudistumista tulee ja karjat sillä lailla moninaistuu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Siis tuo porokarjojen määrä on tietysti ihan tärkeä asia. Ylilaiduntaminen on tosiasia paikka paikoin paliskuntien alueella. Siinä, miten se vaikuttaa sitten koko elinkeinoon, että tapahtuu tällaista heinäruokintaa, (Ed. Tennilä: No mikä siinä on vikana?) tietysti sen eläimen luonne, tämä lihan laatu, muuttuu joka tapauksessa. (Ed. Tennilä: Hyvää se on sekin!) Mutta se, että poro kuuluu Lapin imagoon tai Lappiin, on tietysti selvä.

Mutta sitten tähän asiaan, porojen lisäksi tähän petopolitiikkaan. Mielestäni ministeri Anttila totesi ihan hyvin tuossa aikaisemmin edellisen asian kohdalla, että olisi tärkeätä tietää, pystyä tunnistamaan petoeläimet. Ja sitten sillä tavalla — vaikka dna:n avulla, tai miten se onkaan mahdollista — tiedetään määrä, mikä helpottaa tätä asiaan suhtautumista ja siihen suhtautumista, että tiedetään realistisesti suunnilleen ne vahingon määrät, mahdolliset vahingoittajien määrät jne.

Lopuksi haluan vain todeta omana käsityksenäni, että ihan niin kuin poro kuuluu Lappiin, kyllä sinne kuuluvat sitten myös petoeläimet. Se on luonnollista. Siinä on kysymys siitä, että ihminen lajina on oikeutettu omaan asemaansa ja omaan alueeseensa, elinpiiriinsä, ja näillä eläimillä — susilla, ilveksillä, karhuilla, ahmalla — on myös oma oikeutuksensa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä ei nyt kuulosta siltä, että professori rupeaa pitämään luentoa alasta, jota on 50 vuotta yliopistossa opettanut, mutta poro sattuu olemaan monimahainen eläin ja itse asiassa poro eläimenä syö ciliaatteja elikkä ripsieläimiä ja bakteereja sieltä pötsistä, niin että ne heinät menevät niitten bakteerien ja ciliaattien elättämiseen.

Mutta kommenttini koski tätä lukumäärää 80. Elikkä jos minä muistan oikein, niin sehän taisi tulla sillä tavalla, että kun maksetaan niistä tietyistä poromääristä sitä valtion ja EU:n tukea, niin siinä jouduttiin silloin nostamaan se määrä niin, (Ed. Tennilä: Nostettiin!) — nostettiin — että se merkittävyys- ja vaikuttavuustavoite tuli, että se elinkeino jollakin tavalla pitäisi päällä itsensä.

Keskustelu päättyi.