Täysistunnon pöytäkirja 110/2010 vp

PTK 110/2010 vp

110. TIISTAINA 9. MARRASKUUTA 2010 kello 13.59

Tarkistettu versio 2.0

19) Hallituksen esitys laiksi työsopimuslain 1 luvun 3 §:n muuttamisesta

 

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Tässä on ehdotus työsopimuslain 1 luvun 3 §:n muuttamisesta, ja tällä esityksellä on tarkoitus tiukentaa sääntelyä tai sitä, millä ehdoin työnantajalla on mahdollisuus tehdä ketjutettuja määräaikaisia työsopimuksia. Tämän lakiesityksen tavoitteena on osaltaan vähentää perusteettomia määräaikaisia sopimuksia, erityisesti perusteetonta toistuvien määräaikaisten sopimusten käyttöä.

Esityksen tausta on itse asiassa eräässä oikeuden ratkaisussa, jossa käsiteltiin tapausta, missä Vantaan kaupunki oli ostanut päiväkotipalveluita yksityiseltä yritykseltä ostopalvelusopimuksella aina vuodeksi kerrallaan lukuisia kertoja, ja sitten tässä päiväkodissa työntekijä oli ollut aina vuodeksi kerrallaan määräaikaisen työsopimuksen nojalla töissä. Kun tämä oikeuden ratkaisu vahvistui lopulliseksi ratkaisuksi, tämä herätti keskustelua ja pohdintaa siitä, toteutuiko tässä ratkaisussa itse asiassa se jo voimassa olevan työsopimuslain henki siitä, että määräaikainen työsopimus on itse asiassa poikkeus ja pääsääntö on se, että meillä on toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia.

Varsinkin näissä olosuhteissa, joissa sekä yritysten väliset sopimukset että julkisen sektorin toimijoiden ja yritysten väliset sopimukset tietenkin usein tyypillisestikin ovat määräaikaisia, tämä herätti pohdintaa siitä, onko tämä todella niin, että yritysten välisten sopimusten määräaikaisuus riittäisi perusteeksi sille, että työntekijän työsopimus olisi määräaikainen.

Oma käsitykseni tämän ratkaisun jälkeen oli se, että ei oikein tuntunut hyvältä, että tästä tulisi ennakkotapaus, ja palkansaajajärjestöissä ajateltiin myös tällä tavalla. Näiden pohdintojen jälkeen asetettiin työryhmä tai porukka pohtimaan tätä asiaa, onko meillä työsopimuslaissa päivitettävää ja korjattavaa määräaikaisten sääntelyn osalta. Tämä esitys, mikä nyt on tuotu eduskuntaan, on tämän pohdinnan tulos.

Tässä esityksessä ei mitenkään hirveästi muuteta sitä, mitä aikaisemmin jo työsopimuslaissa on todettu määräaikaisista työsopimuksista, koska jo aikaisemmin on todettu se, että niille pitää olla oma selvä perusteensa. Mutta tässä esityksessä tarkennetaan sitä, että yrityksessä vallitseva tietty epävarmuus siitä, onko näitä toimeksiantoja esimerkiksi julkiselta sektorilta tulossa tulevaisuudessa, ei sinänsä riitä määräaikaisuuden perusteeksi. Tässä on erityisesti säädetty uusi momentti siitä, että jos määräaikaisia työsopimuksia on ollut useita peräkkäin, siinä kohtaa arviointi kiristyy sillä tavalla, että voidaan katsoa, että kokonaistilanne on semmoinen, että työt ovat pysyviä. Ja jos sitten työt jossain vaiheessa loppuvat, silloin ovat käytössä ihan normaalit menettelyt, koska sinänsähän työntekijöitä pystyy kyllä irtisanomaan silloinkin, kun heillä on ollut toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Silloin irtisanomiset tapahtuvat taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella, ja tällaisia irtisanomisia voi tietenkin tulla kyseeseen silloin, jos on esimerkiksi yritys, joka on myynyt palveluja julkiselle sektorille, ja sitten se ei enää voittaisikaan esimerkiksi tarjouskilpailua.

Tätä esitystä on ollut mukana valmistelemassa palkansaajapuolelta SAK, STTK ja Akava, työnantajapuolelta Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen Yrittäjät ja sitten Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Valtion työmarkkinalaitos, ja päästiin aika pitkälle yksimielisyyteen. Suomen Yrittäjät jättivät tähän mietintöön täydentävän lausuman ja Kunnallinen työmarkkinalaitos katsoi, että tämä esitys ei olisi tarpeellinen, mutta muuten valmistelussa tämä esitys oli se, josta ei nyt siis oltu yksimielisiä mutta aika pitkälle kuitenkin löydettiin yhteisymmärrys.

Sitten tässä esityksessä voi ehkä kiinnittää huomiota siihen, että nämä säännöt eivät riipu siitä, onko työntekijän työsuhde suoraan siihen yritykseen, joka käyttää työntekijän palveluksia, vai onko se sellaiseen yritykseen, joka vuokraa työvoimaa. Eli tämän esityksen seurauksena voi syntyä sellaisiakin tilanteita, että jos työvoimaa vuokraava yritys pystyy tarjoamaan jatkuvasti jotain työtä, vaikka sitten erilaisia töitä, työntekijälle, silloinkin olisi peruste solmia toistaiseksi voimassa oleva sopimus. Sellaista sopimusta ei kuitenkaan tarvitse solmia silloin, niin kuin ei työsopimuslain mukaan muutenkaan, jos työntekijä sitä itse ei halua. Tämä määräaikaisten ja toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden sääntely velvoittaa nimenomaan työnantajaa, mutta se ei velvoita työntekijää.

Tässä nyt varmaan olivat pääkohdat, ja sitten valiokunta tämän epäilemättä huolella käsittelee.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Tarja Filatov.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Sinnemäki tuossa sanoi, että tällä on tarkoitus tiukentaa tätä kyseistä lainkohtaa ja sen tulkintaa, mikä on ollut kyllä ongelmallinen, nimenomaan tämä korkeimman oikeuden tuomio 2010:11, senkin mukaan, mikä aiheutti aika paljon kohua.

Minä olen kyllä pikkuisen eri mieltä ministerin kanssa siitä, kuinka paljon tämä selventää kaiken kaikkiaan tätä määräaikaisten työntekijöitten käyttöä. Nythän tämä kyseinen lainkohta on jaettu tässä hallituksen esityksessä kahtia, mutta sisältö ei muutu kauhean paljon. Aikaisemmin oli niin, että kun on ilman perusteltua syytä tehtyjä toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia, niin niitä on pidettävä toistaiseksi voimassa olevina, ja uudessa sanotaan: "- - kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi", niin minä en oikein jaksa uskoa, että tämä ongelma tällä poistuu. Siltä osin olen vähän samaa mieltä, mitä on Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Yrittäjien paperissa, vaikka lähestynkin tätä asiaa toiselta puolelta. Kyllä he ovat kuitenkin minusta johdonmukaisesti perustelleet sen, minkä takia tässä ei niin kauheasti asia sitten muutu.

Mutta se tavoite ei voi olla oikein, että jos yrittäjä elää yhden toimeksiantajan armoilla sillä lailla, että vuosi vuoden jälkeen tulee lukematon määrä määräaikaisia toimeksiantosopimuksia, niin sitten vielä tämä riski siirretään työntekijän kannettavaksi samalla logiikalla, että jos yrittäjä elää epävarmuudessa, niin on ihan oikein, että työntekijäkin elää vähintään yhtä suuressa epävarmuudessa. Se, että tällä tapaa yrittäjäriski siirretään lopulta työntekijäriskiksi ainakin sen irtisanomisajan korvauksen ja palkan verran ei voi olla oikein. Pyrkimyshän pitäisi olla se, että sekä yrittäjän, useimmiten pienyrittäjän, että työntekijänkin epävarmuutta pienennetään.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta tämä on hyvä esitys ja muuttanee oikeustilaa tältä osalta juuri sellaisessa tapauksessa, jonka ministeri täällä kertoi, mistä tämä asia on lähtenytkin.

Jos sitten ajatellaan tilannetta markkinoilla ylipäätään, niin kyllä siellä paljon sellaisia yksityisiä yrityksiä on, joilla työllisyystilanne on huomattavasti epävarmemmalla pohjalla kuin sillä, joka on tehnyt vuoden palvelusopimuksen julkisen sektorin kanssa. Kyllä sellaisia on, joiden on hyvin vaikea ennustaa, että työtehtäviä on vaikka kuukauden, kahden tai kolmen kuukauden päästä, ja siitä huolimatta siellä ollaan toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella. Eli sikäli tämä korjaus on ihan perusteltu.

Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin tuoda tässä kyllä esille myöskin sen, mitä Suomen Yrittäjät ovat sanoneet, että olisi ollut hyvä, että tässä olisi myöskin otettu huomioon tämä vakiintumaton kysyntätilanne ja taloudellisesti epävarma tilanne määräaikaisuuden perusteena. Eli nyt erityisesti, kun meillä oli tämä voimakas taantuma, josta onneksi olemme päässeet ylitse, niin tuli sellaisia tilanteita, että kysyntätilanne muuttui aivan totaalisesti, ja sellaisessa tilanteessa, kun sitten lähdettiin uuteen nousuun, niin oli vielä hyvin epävarmaa, mitä tapahtuu, ja yrityksille olisi ollut paljon helpompi määräaikaisesti palkata työvoimaa, koska nyt käytännössä on sitten tehty joko alihankintaa tai otettu vuokratyötä. Eli tämä itse asiassa saattaisi parantaa niin yrityksen kuin työntekijänkin näkökulmaa, että mahdollistettaisiin taloudellisesti epävarmassa tilanteessa ainakin silloin, kun ollaan poikkeuksellisessa taantumatilanteessa, tämä joustavampi mahdollisuus käyttää näitä määräaikaisia. Tämä on varmaan sellainen asia, jota kannattaa myöskin valiokuntakäsittelyssä huomioida.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Se riippuu vähän tilanteesta, onko yrittäjä pääasiassa toimeksiantosuhteessa yhteen toimeksiantajaan tai hakee markkinoilta sitten toimeentulonsa hyvin monesta lähteestä. Useinhan käy sitten niin, että yrittäjä, olipa hän sitten yksin työsuoritukseen osallistuva yrittäjä tai hänellä on palkollisia, tulee ajan oloon täysin riippuvaksi siitä yhdestä toimeksiantajasta, mikä on äärimmäisen haavoittuva asema sille yrittäjällekin, olipa sitten yksinään tai oman työvoimansa kanssa siinä tilanteessa.

Se, mitä tuossa epäilin tämän lain toimivuudesta, liittyy siihen, että kun yksittäisen työsuhteen osalta työn luonteesta, sijaisuudesta, harjoittelusta tai muista näihin rinnastettavista syistä riippuen tämä sisällön arviointi ei muutu ja sitten puhutaan työsuhteitten ketjuttamisesta ja että se kriteeri tiukentuisi sen suhteen, niin en oikein jaksa uskoa, että tämäkään olisi vielä sitten niin yksiselitteinen tulkinta. Toivon mukaan se selkeyttää ja parantaa määräaikaisten työntekijöitten tilannetta, mutta jos olisi ollut mahdollista, niin näissä neuvotteluissa olisi voitu saada parempikin tulos, niin että jatkossa ei sitten enää korkeimman oikeuden ratkaistavaksi jäisi näin isoja ja hankalia tilanteita, vaan lainsäädäntöteitse jo aiemmin pystyttäisiin hakemaan semmoinen selkeä ja ennustettava ratkaisu.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärven kuvaaman tilanteen pohjalta tarkennan hieman edellistä puheenvuoroani. On aivan totta, että yrittäjä, joka on riippuvainen yhdestä asiakkaasta, on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin se, joka on riippuvainen monesta, vaikka joutuukin sen markkinoilta hakemaan erikseen. Mutta kaikkein huonoimmassa asemassa on sellainen yrittäjä, joka hakee sen lyhytaikaisilta markkinoilta mutta on siitä huolimatta riippuvainen yhdestä, kahdesta tai kolmesta asiakkaasta. Tämähän on se normaali tilanne esimerkiksi teknologiateollisuuden alihankintayrityksillä, että heillä on vain muutama asiakas ja jopa niin, että yksi tai kaksi ovat täysin hallitsevia, ja siellä sykli on kyllä paljon lyhyempi kuin vuosi. Sen tyyppistä tilannetta tarkoitin. Mutta uskon, että kaikkineen tämä järjestely, mikä tässä nyt esitetään, on kuitenkin eteenpäinmenoa siihen akuuttiin ongelmaan, joka tässä yksittäisessä tapauksessa on ilmennyt ja siitä seuranneessa tulkinnassa.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Jotta tämä problematiikka ei menisi liian yksinkertaiseksi, niin pitää ottaa vielä esimerkki semmoisesta yksinyrittäjästä, joka on pääsääntöisesti toimeksiantosuhteessa yhteen toimeksiantajaan.

Itse asiassa käy monesti niin, että kun työ- ja elinkeinohallinnon puolella on aivan erilainen yrittäjätulkinta kuin verottajan puolella, niin tämä kyseinen työntekijä on voinut saada jopa työ- ja elinkeinoministeriön puolelta tukea siihen työnsä tekemiseen niin, että alkaisi yrittäjäksi, ja verottajan tulkinta on sitten se, että se sanoo, että sinä et olekaan yrittäjä. Koska olet pääasiassa toimeksiantosuhteessa yhteen ainoaan toimeksiantajaan, niin et haekaan markkinoilta toimeentuloa niin kuin yrittäjän pitäisi hakea. Kun aikaisemmin työ- ja elinkeinoministeriö on antanut tukea, että henkilö voi alkaa yrittäjäksi, niin verottajan tulkinta voikin olla niin, että tämä kyseinen yrittäjä onkin palkansaaja.

Elikkä tässä tulee vielä sellainen tilanne, että vaikka ensi alkuun on oletettu, ettei työsuhdetta ole olemassakaan, niin henkilö on tosiasiassa työskennellyt samassa tilanteessa kuin tämmöinen henkilö, jolla on ollut määräaikaisia toistuvia työsopimuksia perä perään.

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi ja ehkä hieman keventäen ed. Mustajärven kuvailemasta tilanteesta, jossa yksinyrittäjä myy palveluksiaan vain yhdelle toimeksiantajalle, mikä kaiken kaikkiaan usein voi olla hyvinkin hankala tilanne, voimme ehkä yhteisesti todeta, että tällaisella henkilöllä ei kuitenkaan ole sitä murhetta taakkanaan, että hän miettisi, ottaako hän työntekijän määräaikaiseen vai toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, koska näissä vaikeissa tilanteissa yksinyrittäjä noin määritelmän mukaisesti ei ole palkannut ketään toista henkilöä.

Keskustelu päättyi.