Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Suomen liittyessä Euroopan unioniin kymmenen vuotta sitten maatalouspolitiikkamme muuttui osaksi unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa. Muutos oli suuri haaste maataloudelle ja koko elintarvikeketjulle. Unionin jäsenenä sekä maatalous että elintarviketeollisuus joutuvat aikaisempaa enemmän kilpailemaan muiden unionin alueiden kanssa. Peruslähtökohtahan on se, että myös elintarvikkeet kuuluvat yhteismarkkinoiden piiriin ja liikkuvat vapaasti koko unionin alueella.

Suomen harjoittama maatalouspolitiikka on unionin jäsenyyden aikana kyennyt muun muassa kansallisen tukijärjestelmän avulla vastaamaan uuden toimintaympäristön tuomaan haasteeseen. Toimintaympäristö ei ole kuitenkaan vakiintumassa, vaan uusia haasteita on edessämme sekä maailmankaupan muutosten että unionin laajentumisen seurauksena. Myös Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka on muuttumassa. Nyt käsiteltävänä olevassa selonteossa on pyritty arvioimaan realistisesti toimintaympäristön muutosta. Muutosarvioiden pohjalta linjataan maatalouspolitiikan painopisteitä nähtävissä oleviin tulevien vuosien haasteisiin.

Maataloustuotteiden maailmanmarkkinoiden odotetaan kehittyvän lähitulevaisuudessa varsin vakaasti. Sekä maataloustuotteiden tuotannon että ruuan kulutuksen arvioidaan kasvavan. Myös maailmankaupassa liikkuvien tuotemäärien oletetaan kasvavan. Markkinahintojen oletetaan nousevan nimellisesti, mutta laskevan jonkin verran reaalisesti. Tähän tulevaisuudenkuvaan saattaa kuitenkin tulla muutoksia, jos maataloustuotannon potentiaalia, niin kuin mahdollista on, siirtyy merkittävässä määrin uusiutuvan energian tuotannon puolelle.

Maailmankaupan kehitys riippuu muun muassa Wto:n menossa olevan niin sanotun Dohan kauppaneuvottelukierroksen tuloksista. Kauppaneuvottelujen yhteydessä pyritään sopimaan paitsi välittömästi kauppaan liittyvistä järjestelyistä myös maatalouden tukeen tehtävistä muutoksista. Näissä neuvotteluissa Suomi tukee EU:n maatalouden osalta mahdollisimman tasapainoista ratkaisua. Maailmankaupan pelisäännöt vaikuttavat unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja näin ollen myös Suomen maataloutta koskeviin erityisjärjestelyihin.

Turvallisuusriskien muuttuminen globalisaation myötä korostaa osaltaan elintarviketurvan ja elintarviketurvallisuuden tärkeyttä lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä. Esimerkkinä voin mainita lintuinfluenssan, jonka kaltaiset turvallisuusuhat antavat voimakkaan perustan oman, korkealaatuisen tuotannon säilymiselle Suomessa.

Ankarien tuotanto-olosuhteiden vuoksi suomalaisen maatalouden on vaikea menestyä hintakilpailussa maataloustuotteiden massatuotannossa. Tästä syystä meidän on panostettava maatalous- ja elintarviketuotannossa entistä enemmän laatuun ja uusiin tuoteinnovaatioihin sekä tuotekehityksen tulosten nopeaan hyödyntämiseen markkinoilla. Tässä korostuu tutkimuksen merkitys. Meidän tulee pystyä näkemään tutkimuksen rooli investointina, jolla luodaan kilpailukykyä pitkällä tähtäimellä ja edistetään siten osaltaan menestymisen edellytyksiä koko elintarvikesektorille. Kun yleisesti on sanottu, että Suomi voi pärjätä vain tukeutumalla korkeaan osaamiseen ja innovatiiviseen tuotekehittelyyn, saman voidaan sanoa pätevän myöskin maataloudessa ja elintarvikesektorilla.

Arvoisa puhemies! On perusteltu syy olettaa, että bioenergian tuotanto on tulevaisuudessa merkittävä maatalouden tuotantosuunta. Bioenergian kansallisista päälinjauksista päätetään hallituksen energia- ja ilmastostrategiatyön osana. Maatalouspolitiikalla voidaan tukea bioenergiaan liittyvien tavoitteiden toteutumista. Maatalous tuottaa uusiutuvan energian tuotannossa tarvittavaa biomassaa usein normaalin tuotantoprosessin sivutuotteena. Bioenergian tuotannon kestävä kehittäminen edellyttää pitkäjänteisiä maatalouspolitiikan ratkaisuja, joilla tuetaan alan tutkimusta ja mahdollisia investointeja.

Kasvinjalostuksen tavoitteena on tähän asti ollut jalostaa ihmisravinnoksi tai rehuksi sopivia lajikkeita. Jatkossa on syytä suunnata tutkimusta ja jalostusta myös energian tuotannon lähtökohdista. Tavoitteeksi tulee asettaa koko peltoalan hyödyntäminen joko ravinnon tai energian tuotannossa.

Haluan tässä kohdin korjata julkisuudessa olleita arvioita energian tuotantoon käytettävistä peltoaloista, arvioita, joita on laitettu minun suuhuni. Haluan todeta, että tällä hetkellä parhaat edellytykset bioenergian tuottamiseen näyttää olevan ruokohelvellä. Ottaen huomioon myös öljykasvien potentiaalin energian tuotannossa sekä muut esillä olleet potentiaaliset pellosta saatavat energianlähteet energian tuotannossa voisi olla yhteensä noin 500 000 hehtaaria peltoalaa pitkällä tähtäyksellä, tarkoitan siis 10—20 vuoden aikaperiodia. Peltoa jäisi näin ollen 1,7 miljoonaa hehtaaria elintarviketuotannon käyttöön taaten kuitenkin tällä pinta-alalla elintarvikkeiden omavaraisuuden.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen elintarviketuotannon vahvuuksia ovat puhdas luonto, tuotantomenetelmien ympäristöystävällisyys, tuotannon eettisyys, korkeatasoinen eläinten kohtelu ja alkutuotannon jäljitettävyys. Nämä ovat asioita, joissa olemme Euroopan kärjessä, emmekä lipsu niistä. Näin kuluttajille taataan korkealaatuiset ja turvalliset tuotteet käyttämällä hyvälaatuisia ja alkuperältään varmistettuja raaka-aineita.

Olemme selonteossa jakaneet tavoitteet kolmeen tasoon.

Kansainvälisellä tasolla korostetaan seuraavia asioita: Maataloustuotantoa tulee ohjata kestävän kehityksen periaatteella. Kaupan vapauttamisen ohella edistetään mahdollisuuksia tasapuoliseen kaupankäyntiin. Maailmankaupan pelisäännöissä otetaan huomioon maatalouden monivaikutteinen luonne. Valtioilla on oikeus ja velvollisuus huolehtia kansalaistensa elintarvikkeiden saatavuudesta ja niiden turvallisuudesta.

EU-tasolla korostetaan seuraavia asioita: Pohjoiset luonnonolosuhde-erot otetaan asianmukaisesti huomioon maatalouspoliittisissa toimenpiteissä ja tukijärjestelmien kehittämisessä. Tukijärjestelmiä yksinkertaistetaan. Maaseudun kehittämistä korostetaan, ja Suomi edellyttää, että yhteisessä politiikassa luonnonolosuhteiden erot jäsenmaiden välillä tulevat riittävällä tavalla huomioon otetuiksi.

Kansallisesti Suomessa pyritään mahdollisimman yhtenäiseen tukipolitiikan rakenteeseen maan eri osissa. Tämän tavoitteen toteutumista on vaikeuttanut maan jakautuminen toistaiseksi sisällöltään erilaisiin tukialueisiin. Vaikka itse tukijärjestelmissä pyritäänkin mahdollisimman yhtenäiseen linjaan, voi tuen taso vaihdella eri tukialueilla esimerkiksi kasvukauden tai muiden tuotanto-olosuhdetekijöiden mukaan.

Lisäksi maatalouspolitiikan kansallisella tasolla kiinnitetään voimakkaasti huomiota tuottavuuden parantamiseen maataloudessa keinona ylläpitää ja parantaa kilpailukykyä olosuhteissa, joissa Itämeren alueella toimitaan käytännössä samoilla kotimarkkinoilla. Turvataan alan kannattavan toiminnan edellytykset; kaiken taloudellisen toiminnan jatkuvuuden edellytys on luonnollisesti toiminnan kannattavuus. Turvataan alan osaamisen kehitys ja työssä jaksaminen. Maatalouden rakennetta kehitetään perheviljelmien pohjalta ottaen huomioon, että tuotanto voidaan organisoida myös viljelijäperheiden yhteistoimintayrityksinä. Edelleen, yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta edistetään. Hallitus tukee elintarvikeketjun laatutyötä yhtenäisenä ruokaketjun toimintana. Hallitus pitää tärkeänä, että tätä työtä jatketaan ja vahvistetaan edelleen.

Hallitus katsoo, että selonteossa todetuilla toimenpiteillä turvataan korkeatasoinen kotimainen elintarviketuotanto ja tarjotaan elintarvikeketjun eri osapuolille kannattavan toiminnan edellytykset. Toimenpiteillä myös edistetään valtakunnan eri alueiden tasapuolista kehittämistä. Selonteossa esitetyt toimet ovat välttämättömiä turvaamaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän maatalouden toimintaedellytykset.

Arvoisa puhemies! Toivon, että selonteon eduskuntakäsittely omalta osaltaan vahvistaa suomalaisen maatalouden ja elintarviketuotannon toimintaedellytyksiä jatkuvasti uusiutuvien haasteiden olosuhteissa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous on suuren poliittisen yksituumaisuuden vallitessa sopeutunut EU-aikaan nyt vuosikymmenen ajan. Kun alkoi tuntua, että haasteesta selvitään, edessämme ovat uudet haasteet, jotka pakottavat kääntämään katseet pitkälle tulevaisuuteen.

Nyt hallitus on tuonut eduskunnan käsittelyyn ensimmäisen maatalouspoliittisen selonteon EU-jäsenyyden aikana, kiitos siitä. Valiokuntien tulee perehtyä asiaan monipuolisesti ja perusteellisesti, sillä tehtävä on vaativa. Eduskunnan on löydettävä yhteinen näkemys maatalouspolitiikasta, kansallinen yksimielisyys, jolla vastataan Wto-neuvottelujen, ilmastonmuutoksen ja ruokaturvallisuuden osin ristikkäisiin haasteisiin. Selonteon ja siitä annettavan mietinnön on kannettava pitkälle tulevaisuuteen ohi kunakin vuonna ajankohtaisina vellovien maataloustukikeskustelujen.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouspolitiikan yhtenä peruskivenä tulee olla ruuantuotannon suomalaisille kuluttajille. Siksi maatalouspolitiikan on ohjattava maataloutta myös kuluttajien hyväksymään ja toivomaan suuntaan. Kotimainen elintarvikeketju tekee työtä erityisesti kuluttajien eteen. Kuluttajan tarpeet ja odotukset ohjaavat koko ketjun suuntaa. Elintarvikeketjun läpinäkyvyys, raaka-aineen alkuperän sekä tuotantotavan jäljitettävyys ovat suomalaisten elintarvikkeiden valtti kotimarkkinoilla. Sitä olisi osattava paremmin korostaa myös ruokaturvallisuuden näkökulmasta.

Elintarviketeollisuuden tulevaisuus on tärkeää kansantaloudellemme. Se on nimittäin Suomen neljänneksi suurin teollisuudenala metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden jälkeen. Tämä kertoo, kuinka merkittävästä työllistäjästä on kyse. Suomalaisella maataloudella ja elintarviketeollisuudella on molemminpuolinen riippuvuus. Kumpikaan ei menesty yksin, ilman toista, ja myös molempien kilpailukyky kaipaa vahvistamista tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Maatalous ei myöskään jatku, ellei se ole taloudellisesti kannattavaa viljelijöille, maatalousyrittäjille. Maataloustuotanto on pitkäjänteistä toimintaa, jossa tuotanto ei voi nopeasti reagoida toimintaympäristön nopeisiin muutoksiin. Viljelijä ei voi siirrellä tuotantoon sijoitettua pääomaa helposti paikasta toiseen. Viljelijöiden työssäjaksaminen on koetuksella. Tuotantoaan laajentavien tilojen ongelma on erityisesti laajentamisvaiheessa. Usein sen jälkeen teknologia voi alentaa työpanosta ja työn kuormitusta. Laajentuminen asettaa vaatimuksia myös yrittäjien liikkeenjohdollisille taidoille, ja myös neuvonnan merkitys korostuu. Koko EU-jäsenyyden ajan maatalouspolitiikka on ollut sopeutumista ja muutosten jarruttamista ja tasapainoilua tuotannosta vähitellen luopuvien ja jatkavien tilojen välillä. Tulevissa ratkaisuissa on pakko siirtää paino rohkeasti tuotantoa jatkavien suuntaan. Vain siten tulevaisuuteen uskovien viljelijöiden tuotantoedellytyksistä voidaan huolehtia.

Maatalouspolitiikan kansainväliset haasteet ovat mittavat. Maailmankaupan vapauttamiseen tähtäävät Wto-neuvottelut ovat EU:n ja Suomen maatalouden kannalta äärimmäisen merkittäviä. Neuvotteluissa ratkeaa, minkä tyyppisiä tukia tulevaisuudessa voidaan maksaa, ja osittain myös tukien taso.

Suomen ja EU:n tavoitteen on oltava, että kaikilla mailla on oikeus omaan elintarviketuotantoon ja ruokaturvaan. Se on kuitenkin toteutettava siten, ettei käytetä keinoja, jotka heikentävät toisten maiden samoja oikeuksia. Myös kaikkien köyhien maiden mahdollisuutta ruokahuoltonsa järjestämiseen on tuettava. Vientituet ovat tältä perustalta katsoen väistyviä tukia. Neuvotteluissa EU:n on kuitenkin oltava tiukkana. Esimerkiksi Yhdysvaltojen erilaisia vientitukia on kohdeltava yhtä tiukasti kuin EU:n tukia. Yksipuoliseen luopumiseen ei voida mennä.

EU:n sisällä maatalouspolitiikan on pidettävä kiinni Eurooppa-neuvostojen päätöslauselmista, joiden mukaan maataloutta on voitava harjoittaa koko unionin alueella. EU:n rahoituskehysneuvottelujen onnistumisella on suuri merkitys maataloudellemme lähivuosina. Kehyksen on oltava riittävän runsas, jotta maaseudun kehittämiseen käytettävissä olevat varat riittävät Suomen kannalta keskeisten ympäristötukien ja lfa-tukien rahoittamiseen. Suomen on ajettava periaatetta, että epäsuotuisten alueiden lfa-tuki myönnetään luonnontieteellisin eikä poliittisin perustein. Epäsuotuisia viljelyoloja kuvaa parhaiten kasvukauden pituus; toisaalta yhtä kriittinen tekijä on Välimeren alueen sadesumma.

Wto:sta ja EU:sta riippuvien ratkaisujen takia kansallisiin tukiin tarvittavia määrärahoja ei pystytä tarkasti etukäteen arvioimaan. Hallituksen on pidettävä kiinni linjauksesta, että kansallisiin tukiin tarvittavat varat löytyvät.

Arvoisa puhemies! Joskus tuntuu, että maatalous on kuin sorkat harallaan kohti teurasautoa hinattava vasikka. Jos halutaan, että maataloutemme astelee kohti tulevaisuutta nykyistä kepeämmin, täytyy edessä olla vihreämpiä laitumia eikä pelkästään teurasauton ammottava takaluukku. Tämän hetken merkittävästi valoisampi vaihtoehto on bioenergian tuotanto. Suomi on johtava maa bioenergian tuotannossa, kiitos metsäteollisuuden, mutta pelloilla bioenergiaa tuotetaan vasta pieni henkäys. Bioenergian tuotannossa oikea lähtökohta on miettiä, miten elintarvikemarkkinoita silmälläpitäen ylimääräinen peltoala voisi mahdollisimman tehokkaasti tuottaa bioenergiaa. Kriteereinä tulee olla sadon tuotantoon kuluvan energian, sadon energiasisällön ja siitä edelleen energian tuotannossa saatavan hyötysuhteen.

Lupaavimmat näkymät on ruokohelven tai muiden vastaavien monivuotisten, runsaasti biomassaa tuottavien kasvien käytössä yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa aluelämpölaitoksissa. Biodiesel on taas ehkä lupaavin biopolttonesteistä. Biokaasun tuotanto lannasta on kooltaan suurenevissa kotieläinyksiköissä järkevää. Samalla estetään metaanin vapautumista ilmakehään, tuotetaan uusiutuvaa energiaa ja parannetaan lannan käyttökelpoisuutta ravinteena. Biokaasu voi palvella sekä liikenteen että sähkön ja lämmön tuotannon tarpeita.

Aluetaloudellisesta näkökulmasta esimerkiksi biodieselin tuotanto maatilamittakaavassa tai maatilojen välisenä yhteistyönä on varteenotettava mahdollisuus. Tätä kehitystä on syytä tukea tarvittaessa myös valmisteveroperusteita muuttamalla. Biopolttoaineiden tuotanto vähentää myös maatilojen riippuvuutta tuontienergiasta ja lisää huoltovarmuutta kriisitilanteissa. Kauppa- ja teollisuusministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön olisi syytä viestiä te-keskuksille, että myös alueelliseen biopolttoainetuotantoon tähtäävien laitevalmistajien kehitystyötä on syytä tukea eikä jarruttaa.

Globalisaation myötä on entistä enemmän keskusteltu elintarviketurvasta eli elintarvikehuollon kriisinkestävyydestä. Tuoreen esimerkkitapauksen tarjoaa lintuinfluenssa. Huoltovarmuus ei ole kuitenkaan pelkästään sitä, että tuotamme omaan käyttöön mahdollisimman monipuolisesti elintarvikkeita. Huoltovarmuutta on osaamisen säilyminen, tuottokykyisen peltomaan ylläpito, siemenhuolto ja riippumattomuus fossiilisesta energiasta. Ilmaston lämmetessä maatalouden tuotantoedellytykset saattavat parantua tulevaisuudessa Suomessa, kun taas ne dramaattisesti heikkenevät monilla maailman kolkilla. Tätä taustaa vasten meidän on viisasta ylläpitää maatalouden tuotantopotentiaali, viljelykelpoinen maa, säilyttää alan osaaminen ja tutkimus, toimivat elintarvikeketjut. Toisaalta niiden ylläpidon on sopeuduttava entistä joustavammin kulloinkin vallitsevaan markkinatilanteeseen. Siitä jo Wto-neuvottelut pitävät huolen. Juuri nyt ajankohtaisin vastaus haasteeseen on painopisteen siirto elintarviketuotannosta bioenergian tuotantoon.

Arvoisa puhemies! Maatalous on monivaikutteinen asia. Monivaikutteisen maatalouden kenties tärkein tuote on itse maaseutu, yli miljoonan suomalaisen päivittäinen elinympäristö ja lähes jokaisen suomalaisen mielissä siintävä kansallismaisema. Maatalous myös ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Kun puhumme maataloudesta, puhumme myös kansakuntamme turvallisuudesta kriisiaikoina, me puhumme maapallonlaajuisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta, oikeudesta tuottaa oma ruoka, me puhumme koko ihmiskuntaa viime kädessä ruokkivasta elinkeinosta, ihmiskunnan elämän ehdosta. Siksi selonteko on tärkeä. Siksi se on oikea-aikainen.

Minna Lintonen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Terve elinympäristö ja ympäristönsuojelu ovat ruuantuotannon lisäksi tärkeimpiä tavoitteita, joita sosialidemokraatit asettavat maatalouspolitiikalle. Maatalouden ympäristönsuojelutoimiin suunnataan vuosittain satoja miljoonia niin sanotun ympäristötuen kautta — tänä vuonna noin 320 miljoonaa euroa. Silti maatalouden fosfori- ja typpikuormituksen ei ole havaittu vähentyneen vesistöissä merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Itämeren suojelun hyväksi Suomessa on jo urakoitu yli 30 vuotta. Merkittävääkin edistystä on saavutettu, lukuun ottamatta rannikkomme rehevöitymistä. Suomen maatalouden ravinnepäästöt ovat sen pääaiheuttajia. Maatalouden päästöt ovat yksi keskeisistä syistä koko Itämeren huonoon tilaan. Maatalouden ympäristötuen perimmäinen tarkoitus on huolehtia ympäristöstä eikä suinkaan toimia täydentävänä tulonlähteenä. Tämän tulee näkyä Itämeren tilassa. Nykymuotoinen tukijärjestelmä ei riitä vähentämään kuormitusta, vaan edellyttää myös vastikkeellisuutta. Tukea tulee saada vain, jos ympäristöhaittoja todella vähennetään.

Luontoharrastukset, kuten ulkoilu, veneily, kalastus, marjastus, sienestys ja mökkeily, ovat kaikkien suomalaisten sydäntä lähellä, ja siksi ympäristötekijät on nostettava osaksi maaseudun kehittämistä. (Välihuutoja) Selonteko käsittelee tätä kysymystä, mutta ei riittävästi. On myönteistä, että selonteko korostaa maatalouden ympäristövaikutusten arviointia, kannustaa kestäviin viljelytapoihin sekä lupaa ympäristötuen ehtojen muuttamista tältä osin. Tästä tulee kuitenkin päästä eteenpäin. Tulevaisuudessa sosialidemokraatit vaativat ympäristökysymyksiä näkyvästi esille. Onhan hallituksen keskeisin Itämeri-panostus tällä vaalikaudella Itämeren suojelun toimenpideohjelma.

Arvoisa puhemies! Suomen maatalous saa tänä vuonna tukea melkein 1,9 miljardia euroa; se on valtava panostus. Maatalouteen menee yhteensä enemmän rahaa kuin koko liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle. (Välihuutoja) Yli puolet maataloustuista tulee Suomen kansallisesta budjetista. Itse asiassa kansallisista varoista käytetty osuus on lähes yhtä suuri kuin kaikkien Suomen yliopistojen menot yhteensä.

Tarvitsemmeko maataloutta? Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän vastaus on: kyllä tarvitsemme. Maataloutta on aina ja sitä tarvitaan aina. (Välihuutoja) Mutta sitä ei voi perustella taloudellisella kannattavuudella. Sen on tuotettava muita, ei ainoastaan rahassa mitattavia hyödykkeitä, kuten turvallisia, korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia elintarvikkeita, tervettä elinympäristöä ja ympäristönsuojelua sekä hoidettava maaseutua. Maatalouspolitiikkaa on arvioitava näiden näkökohtien mukaisesti. — Maatalouspolitiikan arvosteleminen ei siis tarkoita maatalouden vastustamista, ed. Olavi Ala-Nissilä.

Arvoisa puhemies! On myönteistä, että selonteko korostaa elintarvikkeiden laatunäkökulmaa. Laatu ja turvallisuus nousevat yhä tärkeämmiksi tekijöiksi, kuten hullunlehmäntauti, suu- ja sorkkatauti sekä lintuinfluenssa ovat osoittaneet. Eläinten hyvinvointia ja maataloustuotannon eettisiä näkökohtia on kunnioitettava. Suomessa tulee olla tarjolla korkealaatuisia ja terveellisiä elintarvikkeita, mutta kuluttajilla on oltava niihin myös varaa.

Kansainvälinen taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö Oecd on kiinnittänyt huomiota Suomen elintarvikkeiden korkeisiin hintoihin. Korkea hintataso näyttää ainakin osittain johtuvan suurista tukiaisista, jotka muun muassa näkyvät viljelymaan hinnassa, mikä puolestaan nostaa tuotannon kustannuksia. On varmistettava, että laatu ja turvallisuus pysyvät korkeana jatkossakin, kun niistä kerran maksetaan kalliisti. Muutoin järjestelmää ei voi perustella kansalaiselle, joka antaa maataloudelle tukensa veronmaksajana ja elintarvikkeiden kuluttajana. Tässä tilanteessa maatalouspolitiikka ei ainakaan voi tarkoittaa jo valmiiksi korkeiden hintojen nousua. Selonteko ei valitettavasti käsittele tätä näkökulmaa, joten sosialidemokraattien on nostettava se esille.

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikka on aikamme salatiede. Tavallisen kuluttajan on vaikeaa olla asiasta mitään mieltä. Hänellä ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin uskoa asiaan vihkiytyneitä sidosryhmiä, ja sidosryhmien puoleltahan olemme tottuneet kuulemaan mitä huolestuneimpia puheenvuoroja, ikään kuin maatalous Suomessa olisi uhanalaisempi kuin kalatalous Saharassa. Olenkin ehtinyt jo huolestua, onko Suomen huoltovarmuus vaarantunut, loppuuko kotimainen ruisleipä ja riittääkö sokeria vielä kahviini. (Välihuuto)

Päinvastoin: maatalouspoliittinen selonteko osoittaa, että maatalous pärjäilee Suomessa kiitettävästi, vaikka se ei sitä näin suoraan ilmaisekaan. Kuinka julkisuudessa voi vallita sellainen kuva, että viljelijöiden tulot olisivat jatkuvasti heikentyneet? Selonteossakin todetaan, että "viimeisimpien ennakkotietojen mukaan" maataloustulo "on selkeästi alentunut". Kuitenkin maataloustuet ovat nousseet ja pitäneet maatalouden kokonaistulon vakaana. Sitä vastoin maatilojen määrä on vähentynyt huomattavasti, vuoden 1995 jälkeen jopa 45 prosenttia. Tämä on huomattava.

Jos yhä pienempi poppoo jakaa vuosittain aina yhtä suuren kakun, niin jokaisellehan pitäisi jäädä yhä suurempi pala. Ja jos jonkun osuus on pienentynyt, niin muiden osuudethan ovat kasvaneet sitä enemmän. Kolme neljännestä kaikista tuista kohdistuu nimittäin alle puolelle kaikista maatiloista. Eli joku tästä hyötyy joka tapauksessa huomattavasti. Emme saa kuitenkaan tietää, kuka se on. Tilojen välistä tulonjakoa ei selonteossa nimittäin käsitellä. Toisin kuin muista yritystuista maataloustuista on hankala saada tietoa. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Globalisaatio koskettaa myös maatalouspolitiikkaa. Euroopan unionissa olemme siirtyneet kansallisista markkinoista yhteisiin sisämarkkinoihin, ja myös maailmanlaajuisesti on jatkuvasti alennettu rajasuojaa ja parannettu kansainvälisten markkinoiden toimivuutta. Wto-neuvottelujen yhteydessä maatalouspolitiikka on tärkeässä asemassa. Kaikilla ei ole varaa tukea maataloutta samalla tavalla kuin rikkailla teollisuusmailla.

Sosialidemokraattien mielestä on väärin, että tukijärjestelmämme aiheuttavat vahinkoa meitä köyhemmille. Oikeudenmukaisuus vaatii maatalouskaupan vapauttamista, vientitukien laskemista ja rajasuojan alentamista. Viime vuosien kehitys on selvästi mennyt tähän suuntaan, ja se kyllä asettaa maataloudelle suuria muutospaineita. Siksi EU:n maataloustuet eivät missään tapauksessa tule kasvamaan. Selonteko ei myöskään mainitse, että Euroopan komissio tullee edellyttämään Suomelta jatkossakin kansallisen tuen asteittaista alentamista, kuten se on tehnyt kahdesti aiemminkin kansallisesta tuesta neuvoteltaessa. Meidän täytyy olla rehellisiä.

Näiden kehityssuuntien edessä on selvää, ettei tukijärjestelmiä voida loputtomasti räätälöidä niin, ettei kenenkään asema muutu. Tämä ajankohtaistuu parhaillaan sokeripolitiikan osalta. Bioenergian tuotossa sokerintuotannolle saattaa aueta mielenkiintoisia uusia näkymiä. Siinä tapauksessa kyse on kuitenkin ympäristö- ja energiapolitiikasta, ei maatalouspolitiikasta. On aihetta kysyä, voiko kansallisen tuen tarve aina pysyä samana, kun tilojen määrä koko ajan vähenee. Maatalous ei ole tulevaisuuden kasvuala, vaikka investointien määrästä saattaisi näin päätellä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana maatalouden investoinnit ovat olleet melkein puolet korkeammat kuin sähköteknisen teollisuuden eli Nokian toimialan.

Maatalouden tulevaisuutta ei ratkaista pelkällä tukipolitiikalla. Maatalouden tuotantotoiminnan kannattavuutta on parannettava. Kaikkien alojen työntekijät joutuvat nykyään kohtaamaan tuottavuuden nostamisen haasteen, maatalous ei voi olla poikkeus. Keskeistä on myös saada koko elintarvikeketju maatilalta elintarviketeollisuuden kautta kauppaan tuottamaan laadultaan ja hinnaltaan kilpailukykyisiä tuotteita. Kansainvälisestä ympäristöstä aiheutuvat muutospaineet sekä luonnonolot on otettava realistisesti huomioon, kun arvioidaan, millaiseen maataloussektoriin voidaan pyrkiä. Suomen teollisuus ja sen työntekijät ovat myös joutuneet selviytymään mitä suurimmista muutospaineista. Nykyään Suomen teollisuus kuuluu maailman kilpailukykyisimpiin.

Arvoisa puhemies! Suomen teollisuus ja sen työntekijät ovat menestyneet juuri siksi, että ovat joustavasti sopeutuneet ja asettuneet kehityksen kärkeen. Selonteon tulisi todeta vielä selvemmin, että Suomen maatalous voi pärjätä ainoastaan samoja periaatteita noudattaen. (Hälinää — Välihuutoja)

Pertti Hemmilä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hieman vaikea orientoitua tuon SDP:n ryhmäpuhujan vuodatuksen jälkeen. Johtuneeko sitten sosialidemokraattisen puolueen johdon vaihtumisesta vai mistä lie johtuu SDP:n maatalouspolitiikassa tuo täydellinen linjanmuutos, joka näköjään on tapahtunut?

Herra puhemies! Meillä maaseudulla vanha sanonta kuuluu: "Hitaita ovat herrojen kiireet." Yli kaksi vuotta sitten hallitus lupasi ensimmäisen kerran tuoda maatalouspoliittisen selonteon tänne eduskunnan käsittelyyn. Nyt käsiteltävänä oleva selonteko on toki monipuolinen ja yksityiskohtainen kuvaus nykytilanteesta. Taustatiedot on selvitetty hyvin perusteellisesti ja tulevat muutokset on tunnistettu hyvin.

Kuitenkin näyttää siltä, että eniten aikaa on käytetty juuri taustaselvitysten laatimiseen eikä tulevaisuuspohdinnoille ole jäänyt riittävästi aikaa. Selonteossa todetaan, että tulevaisuudessa on nähtävissä jopa maailmanlaajuinen tuotannon keskittyminen ja joidenkin valtioiden muuttuminen elintarvikkeiden nettotuojiksi. Eikö tämä uhkakuva pitäisi ottaa vakavasti ja keskittyä etsimään uusia ratkaisuja suomalaisen elintarviketuotannon pelastamiseksi? Selonteko on historian ja nykytilanteen kuvaus, ei tulevaisuuteen katsova strategia-asiakirja.

Miksi selonteko tuodaan eduskunnan käsittelyyn vasta nyt, kun laajamittaiset kansalliset päätökset on jo tehty? Erityisesti syksyllä 2003 maa- ja metsätalousministeri Korkeaoja vastasi 141-neuvottelujen jälkeen välikysymyskeskustelussa kansanedustajien tässä salissa tekemiin kysymyksiin sanomalla, että eduskunta tulee käsittelemään maatalousuudistusta selonteon käsittelyn yhteydessä. Mahdollisuus keskusteluun olisi toki ollut vielä myöhemminkin kesäkuussa 2004, jolloin pääministerin ilmoitusta maatalouspolitiikan uudistuksen toimeenpanosta käsiteltiin täällä. Tuolloin keskustelu rajattiin kuitenkin kahteen tuntiin ja tällä tavoin hallitus varmisti, että kyse oli tosiaan pääministerin ilmoituksesta, ilmoitusasiasta, eikä linjakeskustelusta. Tilatukiuudistuksen tavoitteena oli kilpailukyvyn säilyttäminen ja maatalouspolitiikan yksinkertaistaminen. Nämä tavoitteet jäivät saavuttamatta. Maatalouspoliittinen selonteko olisi tietenkin tarvittu ennen lakiuudistuksen käsittelyä. Onhan tilatukijärjestelmän täytäntöönpano merkittävin uudistus Suomen unioniin liittymisen jälkeen.

Samanaikaisesti kun selonteko korostaa innovaatioiden ja toimenpiteiden merkitystä, hallitus leikkaa vuoden 2006 tulo- ja menoarviossa maatalouden kehittämiseen suunnattuja määrärahoja leikaten muun muassa menekin edistämiseen käytettäviä varoja. Useat selonteossa esitetyt ratkaisut edellyttäisivät lisäpanostusta neuvontaan ja viljelijöiden osaamisen kehittämiseen, mutta budjettiesityksessä kyseisiä määrärahoja on leikattu. Merkittävä asia on myös se, että Makeran eli Maatalouden kehittämisrahaston varat on käytetty loppuun seuraavan viiden kuuden vuoden kuluessa. Mistä tämän jälkeen otetaan varat investointeihin ja maatalouden kehittämiseen, mistä otetaan?

Epäonnistuneen 141-ratkaisun jälkeen ministeri Korkeaoja selitteli investointitukia korotettavan, jotta saavutettaisiin rakennekehityksen tavoitteet, mutta nyt juuri näitä määrärahoja ei olekaan riittävästi. Hallituksen puheiden ja tekojen välinen ristiriita onkin huomattava.

Herra puhemies! Suomen EU-jäsenyyskauden aikana suurimman muutoksen kourissa on ollut epäilemättä maatalous. Kansallisen maatalouspolitiikan ja suojattujen markkinoiden ajasta on siirrytty yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja yhteisiin sisämarkkinoihin. Jäsenyys on alentanut tuottajahintoja sekä lisännyt tuontia alhaisten tuotantokustannusten maista.

Tuottajahintojen romahtamisen lisäksi maanviljelijän on täytynyt sopeutua EU:n suoranaiseen tukiviidakkoon ja sen mukanaan tuomaan paperisotaan sekä mukautua valvonnan alaisena olemiseen. Nyt tekeillä olevien uudistusten myötä maatalouden byrokratia ei ainakaan tule vähenemään, vaan hallintoon ollaan lisäämässä peräti kymmeniä virkoja ja miljoonia euroja.

Maatalousministeri Juha Korkeaoja on todennut lausunnossaan, että yksi keskeisistä kysymyksistä maataloudessa on tilojen kannattavuuden parantaminen ja viljelijöiden oman vastuun korostaminen. Suomessa markkinahinnat ovat selkeästi alhaisempia kuin parhaimmilla tuotantoalueilla muualla Euroopassa. Kokoomus kannustaa hallitusta painottamaan maatalouspolitiikassa ennen muuta sitä, että viljelijöille annetaan mahdollisuus, siis myös taloudellinen mahdollisuus, kehittää tuotantoaan ja etsiä uusia keinoja parantaa maaseutuyritysten elinvoimaisuutta. Suomalaiset viljelijät ovat vastuuntuntoisia ja ammattitaitoisia yrittäjiä, joita ei tarvitsisi valvoa ja vahtia nykyisessä määrin.

Vaikka viljelijä kuinka tehostaa tuotantoaan, tulot eivät kata edes muuttuvia kustannuksia. Kuten selonteosta käy ilmi, maatalouden tulokehitys on viime vuosina ollut negatiivinen, eikä tämä selonteko tuo yhtään parannusta tähän arkitodellisuuteen. Tällä hetkellä viljasta saa vähemmän kuin 40 vuotta sitten. Samaan aikaan esimerkiksi polttoöljyn hinta on nelikymmenkertaistunut. Yhden traktorin maksamiseen tarvitaan yli viisikymmenkertainen määrä viljaa aiempaan verrattuna.

Herra puhemies! Hallituksen vastuullisena tehtävänä on puolustaa etujamme ja neuvotella sellaiset EU:n perusperiaatteiden mukaiset sopimukset, jotka takaavat maataloustuotannon jatkumisen EU:n heikoimmillakin tuotantoalueilla. Selonteossa ei ole esitetty toimenpide-ehdotusta lähitulevaisuudessa näköpiirissä olevien, jopa perustavaa laatua olevien muutosten varalta, vaikka näiden vaikutus maatalouspolitiikkaamme saattaa olla huomattava.

Nykyhallitus ei ole tähän mennessä onnistunut parantamaan Suomen asemaa EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa vaan on käynyt päinvastoin. Hallitus on toimikaudellaan horjunut kaikissa tärkeissä neuvotteluissa. Vuoden 2003 kesäkuussa EU:n maatalousuudistuksen kompensaatio jäi puolittaiseksi esimerkiksi kuivauskorvauksen korotuksen suhteen. Saman vuoden syksyllä epäonnistuttiin 141-ratkaisun jatkuvuuden turvaamisessa ja Elintarvikeviraston saamisessa Suomeen. On myös syytä muistaa, että koko tukijärjestelmän, mukaan lukien ympäristötuki, yhtenä tarkoituksena oli kuroa umpeen suomalaisen ja eurooppalaisen viljelijän tuki- ja tuloeroa. Tämä lähtökohta on pidettävä visusti jatkossakin mielessä uudistuksia tehtäessä.

Herra puhemies! Nyt jos koskaan maataloudessa tarvitaan uusia avauksia. Selonteossa keskeinen uutuus on bioenergian tuotannon korostaminen. Bioenergian nostaminen näkyvästi esille sopii nykytilanteeseen, mutta valitettavasti sen käsittely tässä selonteossa on ohutta ja painotukset kovin perinteisiä. Selonteon mukaan ensisijaista olisi ruokohelven viljely polttoaineeksi, polttoheinäksi. Ruokohelven lisäksi meillä on useita nykyisinkin tuotannossa olevia viljelykasveja, jotka sopivat bioenergian raaka-aineeksi. Näiden viljelyssä pystytään hyödyntämään tiloilla jo olemassa olevia koneita. Liikenteen biopolttoaineiden verotus on tällä hetkellä jopa ankarampaa kuin mineraaliöljyn. Biopolttoaineiden käytöllä voidaan edistää kestävää kehitystä ja saavuttaa merkittäviä ympäristöhyötyjä.

Ne ylijäämäpellot, joita nyt pidetään ja suunnitellaan pidettäväksi pakkokesannolla, on otettava energian tuotantoon. Näin tulee toimia koko EU:n alueella. Bioenergian käytön edistämiseksi tarvitaan avarakatseisuutta ja ennakkoluulottomia toimenpiteitä: verot ja esteet pois ja rakenteet kuntoon! Selonteossa puhutaan käytön lisäämisestä kannustamalla uuden teknologian kehittämiseen. Teknologia on pääasiassa jo olemassa. Tulee vain varmistaa, että bioenergian tuotanto on viljelijöille myös taloudellisesti mahdollista.

Selonteosta jäi kaipaamaan kannanottoja ja toimenpiteitä metsätaloudesta. Metsä on myös merkittävä tulonlähde monilla maatiloilla. Näin ollen tarvittaisiin yhä edelleen kokonaisvaltaista maa- ja metsätalouspolitiikkaa.

Lopuksi, herra puhemies: Suomessa tulisikin nyt entistä voimakkaammin vahvistaa kuluttajien luottamusta kotimaisen ruoan ja ruokaketjun erinomaisuuteen. Kuten laatustrategiassa todetaan, suomalaisen ruoan korkea laatu, puhtaus, jäljitettävyys ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti hoidettu tuotanto pitäisi täysimääräisesti hyödyntää. Maanviljelijän perustehtävä on ruoan tuottaminen, mutta maatalouden rooli myös koko maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitämisessä on tärkeä. Tämän ymmärtäminen ja kaikkien mahdollisuuksien hyödyntäminen voi tarjota hyvät mahdollisuudet menestyä myös tulevaisuudessa. Rajoitusten, sääntelyn ja raskaan hallinnon sijaan kotimaiselle elintarvikkeiden tuotannolle tulee varmistaa toimintaedellytykset sekä luoda mahdollisuudet uusien toimintojen kehittämiseen.

Ja loppujen lopuksi vielä, herra puhemies: Tämä selonteko ja sen pohjalta syntyvä eduskunnan mietintö ovat varmasti tärkeät. Mutta kaikista tärkeintä kuitenkin on, jotta suomalainen maatalous säilyy kilpailukykyisenä, että maatalousyrittäjä saa omasta työstään ja sijoittamastaan pääomasta oikeudenmukaisen korvauksen.

Matti Kauppila /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni ja USA aloittivat kilpalaulannan Wto:ssa maataloustukien leikkauksista ja tullien alennuksista. Kumpikin osapuoli ilmoittaa olevansa valmis tulevaisuudessa suuriinkin leikkauksiin, joilla vapaata kauppaa vääristävät tuet ajettaisiin alas. Euroopan unionin oma maatalousuudistus tähtää siihen, että tukea siirretään vähennyksen kohteena olevasta tuotantotuesta suoraan tukeen, joka olisi jatkossa sallittua.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä maatalouspolitiikalla on suuri merkitys hyvinvoinnin edistämiselle sekä Suomessa että laajemmin. Menestyvä maatalous luo edellytykset oikeudelle riittävään ruokaan, terveydelle, toimeentulolle ja köyhyyden vähentämiselle. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä hyväksyy hallituksen viiden kohdan ohjelman.

Olosuhteisiin nähden hallitus lupaa paljon; ympäristö muuttuu nopeammin kuin me täällä Pohjolassa tajuammekaan! Onko Euroopan unionin laajentuminen otettu huomioon realistisesti maatalouden suhteen? Mitkä ovat lisäkustannukset, ja paljonko lisätuotantoa tulee Euroopan unioniin? Mitkä ovat maatalouden saneeraustarpeet uusissa jäsenmaissa, ja mitä ne aiheuttavat Suomen maataloudelle? Mistä löytyvät maksajat?

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä on suuri vaara sille, että maatalous ja sen kehittäminen palaa suoraan suomalaisen veronmaksajan piikkiin. Onko Suomi rikkaiden maiden joukossa maksamassa tuotannollaan ja euroillaan laajenemisen kustannukset? Mikä on sitten maaseudun tulevaisuus?

Selontekohan oli yksimielinen, vaikka äsken ed. Lintosen puheenvuorosta huomasi aika syviäkin ristiriitoja hallituksessa. Olisi tietysti hyvä, jos se näkyisi esimerkiksi budjettikeskusteluissa, että voitaisiin keskustella niin sanotusti asiaa. (Välihuuto)

Onko onni vai onnettomuus se, että maatalousministeri on keskustapuolueesta juuri silloin, kun taas on kyseessä ne ajat, jolloin maatalouden kohtalosta päätetään Euroopan unionissa? (Ed. Pulliainen: Aika juonia!) Jos vaikka olisi Hemilä vielä maatalousministerinä, niin eläinten ruhot ja kanan koivet lentäisivät pitkin Helsingin katuja, varmuuden vuoksi. Nyt ei omaa miestä nyljetä, näin kuvakieltä käyttääkseni. (Välihuutoja) Maataloustuottajat järjestävät nyt rauhallisia mielenilmaisuja (Ed. Pulliainen: Sivistyneitä, sivistyneitä!) siellä sun täällä, saattelevat ministeriään Brysseliin kuin suurtakin sotasankaria taistelemaan talonpojan eduista. Nyt olisi minun mielestäni syytä mellastaa.

Miten käy eri viljalajien viljelyn tukien loppuessa tai vähetessä, sokerin ensimmäisenä? Miten käy elintarviketuotannon, liha- ja karjataloustuotteiden, jos tuotanto tulee kannattamattomaksi tai vähenee merkittävästi? Paljon on ministeri Korkeaojalla vahdittavana.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä maaseutumme tulevaisuuden kannalta on monia pulmia, joihin on löydettävä tehokkaat lääkkeet. Muuten maaseutumme ei kauaa kukoista. Maaseudun yrittäjyyden tukeminen, elinkeinojen kehittäminen ja koulutuksen turvaaminen ovat tällaisia painopistealueita. Suomen maatalous ei voi määrällä kilpailla Euroopan jättiläismäisten tilojen kanssa. Ainoa mahdollisuutemme on pärjätä laadulla. Laatu, koulutus ja maaseudun monipuoliset kasvot ovat meidän valttimme. Niihin tulee nyt panostaa kaikki voimavarat.

Euroopan unioni ei ole onnistunut hävittämään vielä suomalaisen talonpojan yrittämisen haluja. Maaseutuyrittäjyyden tukeminen on merkittävää työllisyyden hoitoa. Samalla maaseutuyrittäjyys muuttaa maaseudun arvolatauksia: Maanviljelijästä tulee yrittäjä. Maatilojen monialaisuus on tullut jäädäkseen.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä katsoo, että uusi elintarvikelaki tuo haasteita maaseudun yrittäjyydelle. Maaseudulla tehdään paljon elintarviketuotantoa, joka tuo hyvinvointia maaseudulle liitännäiselinkeinoina. Luomutuotannon tukeminen ja siihen kouluttaminen on yksi keino: puhdasta ruokaa ekologisesti ja eettisesti. Puun jatkojalostuksella luodaan jo nyt tuhansia työpaikkoja ja korkeatasoisia puunjalostustuotteita, kunhan tuotantokustannukset ja raaka-aineen hinta ja saatavuus eivät aiheuta ongelmia. Tuotteet menevät hyvin kaupaksi, koska uudis- ja korjausrakentaminen lisääntyy. Maaseutuyritykset ovat riippuvaisia toimivasta perus- ja yksityistieverkostosta. Tiedämme hallituksen nihkeän linjan teiden kunnossapitomäärärahoille ensi vuodenkin budjettiesityksessä. Teiden kunto maaseudulla ei saa olla esteenä maaseudun elinkelpoisuuden kehittämiselle.

Kotimainen energia tarjoaa suuret mahdollisuudet maaseudulle. Keskustelu bioenergian saatavuudesta, kilpailukyvystä ja verotuksesta on juuri nyt ajankohtainen. Bioenergia-ala ja muut uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntävät alat ovat tulevaisuutta ja vahvistavat alueellista ja kansallista kilpailukykyä. Kotimaisen puun käyttöä energiahuoltomme osana on syytä tarkastella siten, että meillä riittää kilpailukykyistä puuraaka-ainetta myös huonekalu- ja mekaanisen metsäteollisuuden käyttöön varsinaisesta rakentamisesta ja rakennusteollisuudesta puhumattakaan. Kotimaisen energiatuotannon suhteen on oltava realistinen. Koko energian tarvettamme emme pysty tyydyttämään luomukonsteilla, vaan kaikki nykyiset energiantuottamistavat ovat kehitettäviä vaihtoehtoja kotimaisen energiatuotannon rinnalla varmistaaksemme teollisuuden kilpailukyvyn.

Laadukas koulutus on maaseudun ammattien kannalta tärkeää. Maa- ja metsätalouden ammateissa tekninen kehitys menee huimaa vauhtia eteenpäin. Samalla elinkeinolta vaaditaan tehokkuutta, ympäristöystävällisyyttä, innovatiivisuutta ja yrittäjyyttä. On tärkeää miettiä, miten maaseudun ammatillinen koulutus on järkevintä toteuttaa, ja pohtia oppilaitosten työnjakoa. Koulutus ja osaaminen ovat pienen maan kilpailuetu.

Työelämä on mukana koulutuksen kehittämisessä. Oppisopimuskoulutus on palannut arvoonsa, ja työelämässä hankittujen taitojen tunnustamista ja hyväksi lukemista kehitetään. Nyt ennakoidaan opiskelijamääriä ja aloituspaikkoja valtakunnallisesti ja alueellisesti. Kartoitetaan se, mitä koko elintarvikeketju, metsäklusterin ja maaseutuyrittäjyyden kilpailukyky ja työllisyys edellyttävät. Ammattikorkeakoulutus etsii vielä paikkaansa. Sen tulisi olla korkeatasoista ja riittävän käytännöllistä. Luonnonvara-alojen koulutusta voitaisiin lisätä ja keskittää laatua parantaen.

Herra puhemies! Kaikista edellä mainituista uhkaavista näkymistä huolimatta vasemmistoliiton eduskuntaryhmän usko suomalaiseen maatalouteen ja aitoon maaseutuun on vahva.

Erkki Pulliainen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ravinto ja suoja ovat ekologisia perustekijöitä niin eläimille kuin ihmisellekin. Ajassamme tämän väittämän tunnistaa oikeutetuksi ainakin se kolmannes ihmiskunnasta, joka ei pysty tyydyttämään päivittäistä ravinnontarvettaan. Ravinto on ollut juomakelpoisen makean veden ohella ratkaisevin rajoittava tekijä niiden 13 000 vuoden ajan, jolloin ihminen on harjoittanut kasvinviljelyä ja vielä korostetummin 10 000 vuotta kestäneen kotieläintalouskauden aikana. Alkutuotannossa ratkaisevaa on ollut viljelykasvien tarvitseman ravinne- ja vesihuollon hoitaminen. Vallitsevat luonnonolot ja ihmispopulaation tiheys ovat ratkaisseet sen, kuinka suuri liharavinnon määrä per henkilö on kulloinkin ollut mahdollinen. Taustalla on havainto, joka kertoo, että viljakasvit muuttavat noin 0,4 prosenttia kustakin fotosynteettisesti aktiivisen auringonvalon yksiköstä ihmiselle syötäväksi kelpaavaksi aineeksi, kun karjanrehu tuottaa vain 5 prosenttia tästä määrästä.

Historia on osoittanut vääjäämättömästi, että maatalouden harjoittamiseen sisältyy lähes aina tuotantoriski. Ilmasto-, sää- ja muut luonnonoloriskit ovat julkisuudessa esillä lähes kuukausittain. Oman alueen ulkopuolelta hankittujen tuotantopanosten hinnat ovat voineet vaihdella ennakoimattomasti, kuten on käynyt polttoaineiden hinnoille viime aikoina. Näitä energian hinnan vaihteluja seuraavat yleensä myös lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden hintojen muutokset, lähinnä ylöspäin. Jo 1900-luvulla Englannissa kiinnitettiin huomiota siihen, että maatalouden energiatase oli siellä huolestuttavasti negatiivinen. Toiminnan harjoittaminen oli ylipäätään mahdollista vain raakaöljypohjaisten polttoaineiden alhaisen hinnan vuoksi. Nyt kun raakaöljyvarantojen ehtymisen vuoksi tisleiden hinta on kohonnut uudelle, pysyvästi aiempaa korkeammalle tasolle, energiatasekysymys on tullut entistä polttavammaksi.

Meneillään olevan Wto:n Dohan kierroksen lähtöoletuksiin sisältyy vapaakaupan ihanne ulotettuna ortodoksisesti muun kaupanteon ohella myös maatalouden alkutuotteiden maailmankauppaan niin, että kukin alue erikoistuisi omiin kilpailukykyisiin tuotteisiinsa. Näin uskotaan hyvinvoinnin kaikkien osalta lisääntyvän. Täydellisesti toteutuneena tämä merkitsisi nykyistä merkittävästi laajempaa maatalouden alkutuotteiden siirtelyä alueelta toiselle.

Kiusalliseksi yksityiskohdaksi rajoittamaan tämän toimeliaisuuden käytännön toteuttamista on kohonnut uusiutumattomien energianlähteiden hinnannousu ja kasvanut alueellinen epävarmuus elintarvikehuollon toimimisesta kaikissa oloissa. Ilmastonmuutoksen tunnistaminen lähes kaikissa luonnonilmiöissä on ollut omiaan lisäämään tätä epävarmuutta. Tämä on näkynyt jo konkreettisesti 48 kaikkein köyhimmän maan kohdalla. Ne voivat tuoda vapaasti ja kiintiöittä maatalous- ja muita tuotteitaan aseita lukuun ottamatta Euroopan unionin sisämarkkinoille, mutta niillä ei ole varaa maksaa kohonneita polttoainelaskuja.

Elintarvikehuoltoon sisältyy olennaisena asiana alueellisia hallintoja koskeva kollektiivinen vastuu. Yhteiskuntien on pakko kiinnittää huomiota elintarvikkeiden riittävyyden rinnalla niiden tuotannossa syntyviin ravinne- ja muihin päästöihin ympäristöön, tuotantoeläinten hyvinvointiin ja tuotettujen tuotteiden turvallisuuteen. Euroopan unionissa komissio ja maatalousneuvosto ovat joutuneet näyttävästi kantamaan huolta tavanomaisten näkökohtien ohella lintuinfluenssan ja suu- ja sorkkataudin kaltaisista taudeista, joiden hallinta on vaikeutunut rajanylitysesteiden poistuessa. Komission aloitteesta ollaan myös EU:n maatalouden rakennetta parhaillaan uusimassa perustavaa laatua olevalla tavalla. Tuet irrotetaan pääosin tuotannosta.

Arvoisa puhemies! Suomi on maapallon pohjoisin maatalousvaltio. 1900-luvulla maamme maatalous kansainvälistä esimerkkiä seuraten koneellistui. Tällä muutoksella oli merkittävät maankäytölliset seuraukset. Hevostalouden aikakautena maamme yli 400 000:ta hevosta varten piti olla noin puoli miljoonaa peltohehtaaria kauran- ja heinäntuotantoon sekä laitumiksi. Hevosten määrän pudottua alle 80 000:n ylijäämähehtaareilla ryhdyttiin tuottamaan lähinnä sellaista rehuviljaa, josta osa on jouduttu tuen turvin viemään maasta pois. Tänä päivänä kaura- ja ohratonnista saa vientikaupassa 85—95 euroa, mikä ei kata edes muuttuvia kustannuksia. Tämän tuotannon mahdollistaa raakaöljy, jonka varannot ovat kiihtyvällä vauhdilla ehtymässä.

Siirtyminen uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämiseen on paitsi tuotantotekninen myös maankäytöllinen kysymys. Suomi on Euroopan valtioiden joukossa varsin hyvässä asemassa. Eurooppalaisittain suurehko pinta-ala ja alhainen väkimäärä mahdollistavat useiden uusiutuvien energianlähteiden käytön merkittävän laajentamisen. Tämä koskee myös maatalousmaata ja maatilojen rakennusten laajaa kattopinta-alaa. Hevostalouden ajalta peräisin olevat puoli miljoonaa peltohehtaaria lisättyinä sittemmin tehdyillä laajoilla raivioilla ja turpeennoston jälkeensä jättämillä kasvualustoilla ovat käytettävissä energiakasvituotantoon.

Ratkaisevaa energiakasvin valinnassa on vuotuisen kuiva-ainesadon määrän ohella se, kuinka paljon energiaa kuluu viljelytoiminnoissa. Viime aikoina on ohran- ja kauranjyviä ryhdytty käyttämään polttoaineina, joten ne sopivat vertailukohdiksi esimerkiksi ruokohelvelle. Ohrantuottaja joutuu käymään polttoainetta kuluttavan maatalouskoneensa kanssa pellolla tavallisesti kahdeksan, vähintään kuusi kertaa kasvukaudessa, kun taas ruokohelventuottaja käy siellä pellon perustamisen jälkeen 10—14 vuoden aikana vain korkeintaan kaksi kertaa per kasvukausi, kerran sadonkorjuussa kevättalvella ja kerran typpilannoitusta levittämässä maan ollessa sula. Kuiva ilma kuivattaa ruokohelpisadon talven aikana, ja syksy liuottaa korroosiota aiheuttavat alkuaineet pois, kun taas ohranjyvät on usein kuivattava energiaa kuluttavasti. Ruokohelven sisältämästä energiasta saadaan 90 prosenttia talteen chp-tuotannossa, kun taas esimerkiksi ydinvoimalaitoksessa ja lauhdetuotannossa yli 60 prosenttia energiasta ohjataan vesistöjen lämmittämiseen.

Maatilojen laajat kattopinnat on viisasta peittää aurinkopaneeleilla. Etuna on sekin, että paikalla on tarjolla valvontaa käytännössä 24 tuntia vuorokaudessa. Saksan-mallin mukaan energiayhtiöt tulee lailla velvoittaa ottamaan näin tuotettu sähköenergia kiinteään hintaan valtakunnan sähköverkkoon.

Suomen maatalouspolitiikka on ollut reilun vuosikymmenen osa Euroopan yhteisön yhteistä maatalouspolitiikkaa. Sen ohella, että EU määrää tukioikeuksista, tukien suuruuksista ja viljelyaloista sekä osittain myös tuotantomääristä, se on asettanut tavoitteen myös bioenergian osuudelle kulutetuista polttoaineista. Tämä on näkynyt jo siinä, että Suomessa tuotetuilla biopelleteillä on ollut käytännössä rajatonta kysyntää ulkomailta. On itsestäänselvä, että on energian tuhlausta viedä biopolttoaineet maasta pois ja käyttää niiden sijasta tuontipolttoaineita. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsin hallitus on asettanut tavoitteeksi luopua fossiilisista polttoaineista vuoteen 2030 mennessä.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä Suomella on eurooppalaisittain poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet tehdä maatiloista energian nettomyyjiä. Tällöin hyödynnetään koko biopaletti energiakasveista biokaasun, biodieselin ja bioetanolin tuotantoon. Valkuaisen tuotantotarve kotieläinten ravitsemukseen lisää jo sellaisenaan rypsin tuotantoa. Olennaista on myös käyttää aurinkoenergian tarjoamat mahdollisuudet hyväksi. Konkreettisesti tämä näkyy siinä, että kaikki Suomen pellot ovat käytössä luomassa uusiutuvaan energiaan perustuvan talouden järjestelmää. Ruokohelven tuotannossa on silloin ainakin puoli miljoonaa maan 2,3 miljoonasta peltohehtaarista.

Arvoisa puhemies! Suurin osa pelloista on tietenkin edelleen oleva ravinnontuotannossa. Helsingin yliopiston kanslerin Kari Raivion johtama kestävän kulutuksen strategiatoimikunta otti äskettäin kantaa luomutuotantoon ehdottamalla tässä kestävän talouden mukaisessa tuotannossa olevan peltoalan osuudeksi neljännestä peltoalasta vuoteen 2025 mennessä. Ajankohta tälle mielipiteelle on todella mielenkiintoinen. Luomutuotannon pinta-ala on vuodesta 2004 tähän vuoteen laskenut. Meillä on tällä hetkellä luomutuotannossa 147 596 hehtaaria vastaten 6,7:ää prosenttia peltoalasta ja luomutiloja on 4 434. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että valtiovallan tulee antaa kaikki mahdollinen tuki sille, että Raivion toimikunnan asettama luomutuotannon lisäämistavoite minimitavoitteena ylittyy. Tätä odotusta tukee tuore tutkimustulos, jonka mukaan rehuomavaraisen luomukarjatilan typen hyödyntäminen on 30—40 prosenttia tavanomaista tuotantomuotoa parempi. Luomutuotannolla edistetään siis myös Itämeren suojelua. Samalla tämä tavoite merkitsee, ettei maamme tule sallia gmo-kasvien viljelyä pelloillamme.

Arvoisa puhemies! Tämä merkitsee, että maataloudellamme on edessään uusi, valoisampi tulevaisuus, joka ottaa myöskin huomioon eläinten hyvinvoinnin.

Nils-Anders Granvik /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman! Då man hörde det socialdemokratiska gruppanförandet så blev man bedrövad som regeringskumpan. Jag ställer... (Ed. Pulliainen: Det är er regering!) Alldeles, just därför. — Jag ställer helt enkelt frågan att hur är det möjligt att denna redogörelse är ett dokument som enhälligt har blivit avgivet av vår regering?

Herr talman! Svenska riksdagsgruppen har länge efterlyst den lantbrukspolitiska redogörelse som nu debatteras. Tyvärr kommer redogörelsen i slutet av regeringsperioden, varför denna regering inte kommer att hinna förverkliga de målsättningar som finns och de kompletteringar som riksdagen eventuellt beslutar om. Dokumentet går över och i arv till en kommande regering eller regeringar.

Redogörelsen är ett utmärkt uppslagsverk och en bra beskrivning av jordbrukets utveckling och nuläge under Finlands tid som EU-medlem. Man kan säga att diagnosen är rätt ställd, men tyvärr så saknas den konkreta medicineringen då målsättningsdelen saknar konkreta åtgärdsförslag. Målsättningarna borde utmynna i konkreta åtgärder med ekonomisk konsekvensbedömning som kunde beaktas i budgetplaneringen. Av redogörelsen får man den uppfattningen att ministeriet mera behandlar den landsbygdspolitiska utvecklingen än utvecklingen inom jordbruket. Vi vill påpeka att landsbygdsutvecklingen hänger på en stark primärproduktion som bygger på familjejordbruket i hela landet.

Puhemies! Valtion vuoden 2006 budjetin perusteluissa todetaan, että maataloustulot ovat laskeneet 32 prosenttia Suomen EU-jäsenyyden aikana. Maanviljelijöitä, joiden välillä tulo jaetaan, on tietysti vähemmän, mutta kun palkkakehitys muiden ammattiryhmien osalta on samanaikaisesti noussut vastaavan prosenttiluvun verran, ymmärrämme, että nykykehitys on kestämätön, jos haluamme säilyttää maatalouden kilpailukykyisenä vaihtoehtona nuorten valitessa ammattia. Nuorisohan ei enää peri ammattia, vaan valitsee sen.

Hallitus toteaa selonteossa, että suurin haaste on maatalouden kannattavuuden lisääminen. Oikein! Kysymys vain kuuluu: Miten? Selonteko ei myöskään anna kuvaa koko elintarvikeklusterin taloudellisesta tai työllistävästä merkityksestä. Hallitus ehdottaa huonon kannattavuuden lääkkeeksi kahta päälinjaa. Toinen on rakenteiden kehittäminen ja toinen tuotteista markkinoilta saatava parempi hinta. Molemmat linjat ovat tietysti oikeita. Rakennemuutos ei saa merkitä, että tarjoamme ainoastaan korkeampaa velanottoa ja enemmän työtä. Hallitus toteaa aivan oikein, että työssäjaksaminen on otettava huomioon. Valitettavasti tätä ongelmaa ei ratkaise yksi vapaapäivä lisää joka neljäs vuosi, kun työtaakka on jo monella kotieläintilalla lähes 3 000 työtuntia vuodessa yrittäjää kohden. Tämä on totuus.

Hallitusohjelmassa pidetään perheyrityksiä mallina maataloudellemme. Silti selonteossa toistuvasti todetaan, että suuremmat yksiköt ovat avain menestykseen, ja verrataan meitä sellaisiin maihin kuin Tanska ja Saksa, joilla on aivan eri edellytykset. Emme voi pitää mallina sellaisia maita, joissa olosuhteet ovat aivan toiset. On aina viisasta painia omassa painoluokassa eikä vahvemman vastustajan kanssa.

Suomen maatalous ei voi koskaan kilpailla samoilla ehdoilla kuin ilmastollisesti suotuisammassa asemassa olevat kilpailijamaat. Siksi selonteosta mielestäni puuttuu tärkein yksittäinen hengissä pysymistä tukeva tekijä, nimittäin taistelu kansallisen tuen säilyttämisen puolesta. Kansallinen tuki on yli kolmasosa maataloustulosta, ja tämä selittää sen ratkaisevan merkityksen. Siksi harjoitetun maatalouspolitiikan lähtökohdan olisi jo pitkään tullut olla, että kaikki strateginen suunnittelu perustuu kansallisen tuen säilyttämiseen. Mielestäni teollista tuotantoa muistuttava maatalous on kansallisen tuen suurin uhka.

Kansallisen tuen säilyttämiseksi meidän on tuotettava elintarvikkeita oman maamme kansalaisille eikä meidän pidä yrittää valloittaa yhteismarkkinoita kansallisesti tuetuilla tuotteilla. Meidän on muistettava, että komissio pitää kilpailua vääristäviä tukia kaikissa tilanteissa punaisena vaatteena. Hallituksella on vastuullinen tehtävä artiklaa 141 koskevissa tulevissa jatkoneuvotteluissa, kun se yrittää vakuuttaa komissiolle, että emme voi kilpailla samoilla ehdoilla kuin suotuisammat alueet ja että olemme riippuvaisia niistä erityisjärjestelyistä, jotka Suomi sai liittyessään Euroopan unioniin.

Olemme jatkuvasti pyrkineet saamaan markkinoilta korkeampaa hintaa tuotteista, eikä se siten ole mikään uusi ajatus. Valitettavasti on todettava, että tukkuliikkeemme eivät tunne sellaista käsitettä kuin kotimaanlisä. Mielestäni tukkuliikkeet vaikuttavat aivan liian paljon elintarvikkeiden hinnoitteluun, ja tämä ei todellakaan tapahdu tuottajien edun mukaisesti. Uhkana on aina tuonti. Kuluttajat ostavat mielellään kotimaista, mutta korkeintaan samalla hinnalla kuin tuontituotteita.

Hallitus toteaa aivan oikein, että maanviljelijöiden sosiaalisten etuuksien parantaminen on tärkeää. Työssäjaksaminen vaatii vapaa-aikaa. Meillä on ainutlaatuinen ja hyvin toimiva lomitusjärjestelmä, mutta vapaapäiviä on lisättävä yrittäjien työpanostuksen mukaisesti. Selonteko huomioi asianmukaisella tavalla työsuojelun ja yrittäjien terveyshuollon, mutta myös tältä osin konkreettinen toimenpideohjelma puuttuu.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä on olemassa välineitä, joita voidaan käyttää perinteisen maatalouden säilyttämiseksi ja sen kannattavuuden parantamiseksi. Tasapainoinen rakennekehitys on tietysti välttämätöntä. Haluan painottaa tasapainoista kehitystä perheviljelmien puitteissa. Kannattamatonta tuotantoa ei voi korvata korkealla investointituella. Siksi käytettävissä olevia mahdollisuuksia on hyödynnettävä. Olen aikaisemmin korostanut kansallisen tuen merkitystä. Toinen keskeinen keino on veropolitiikka, josta voimme päättää kansallisella tasolla.

Talman! Ökad satsning på användning av bioenergi lyfts fram som en ny möjlighet i redogörelsen. Vi håller med om att biobränslet innebär stora möjligheter om vi kan komma överens om en sådan stöd- och skattepolitik som verkligen ger såväl enskilda som företag ekonomisk möjlighet att konvertera från olja till biobränsle. Det är ett riktigt påpekande att vi har möjlighet att avdela stora åkerarealer för bioenergiproduktion om vi kan garantera att produktionen är lönsam och avsättningen säkrad.

Växthusnäringen är en storförbrukare av olja och har följaktligen stora lönsamhetsproblem med de höga uppvärmningskostnaderna. Inom växthusnäringen finns intresse för att byta oljan mot biobränsle men de stora investeringskostnaderna avskräcker. Ett högre investeringsbidrag skulle ge tre fördelar: Lägre uppvärmningskostnader och ökad efterfrågan på biobränsle, som ger nya arbetsplatser ute på landsbygden och inte minst mindre koldioxidutsläpp.

Puhemies! Selonteossa ei juurikaan käsitellä maatalouden sivuelinkeinoja. Jotta voimme säilyttää maaseudun elinvoimaisena, meidän on varjeltava ja kehitettävä kaikkia mahdollisia työpaikkoja ja tulonlähteitä. Turkiselinkeino on elintärkeä monelle maamme kunnalle, erityisesti Pohjanmaalla. Turkiselinkeinolle on annettava sille kuuluva asema maamme maaseutuelinkeinojen joukossa. Elinkeino tarvitsee investointitukea erityisesti ympäristöinvestointeihin ja eläinten hyvinvointiin. Turkistarhaus sitoo yrittäjiä seitsemänä päivänä viikossa samalla tavoin kuin muita kotieläintuottajia, ja siksi turkistarhaajien on päästävä mukaan lomitusjärjestelmään. Toivon, että nykyinen hallitus huolehtii tästä ennen kuin sen toimikausi päättyy.

Puhemies! Lopuksi haluan vielä toistaa, että selonteko maaseudun tilanteesta on hyvä, mutta konkreettiset keinot tavoitteiden saavuttamiseksi puuttuvat. Oletamme, että eduskuntakäsittely täydentää selontekoa konkreettisin tavoittein ja keinoin. Horjuvan talouden lisäksi epätietoisuus elinkeinon kehityksestä huolestuttaa. Kaikki investoinnit maatalouteen tehdään pitkällä tähtäimellä, ja siksi maatalousyrittäjän on tiedettävä, miltä tulevaisuus näyttää.

Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikan hämmentynyt ja näköalaton tila on helppo ymmärtää, kun kuunteli päähallituspuolueiden keskenään täysin ristiriitaisia puheenvuoroja. Selontekokin on enemmän virkamiesraportti kuin poliittisen tahtotilan ilmaus.

Tulokehitys maataloudessa on useamman vuoden ajan ollut laskeva, eivätkä tuottajahinnat kata tuotantokustannuksia. Korotetuilla investointituilla kannustetaan maatiloja kasvuun samaan aikaan, kun maatalouspolitiikka ja maataloustuotteiden markkinat ovat suuressa murroksessa. Epävarmuus tulevaisuudesta leimaa koko alaa.

Cap-reformin myötä tuet irrotetaan tuotannosta, mikä on ongelmallista yrittäjän työmotivaation ja työn mielekkyyden näkökulmasta. Wto:ssa on tarkoitus edelleen merkittävästi leikata maataloustukia, ja komissio näyttää olevan jäsenmaita innokkaampi edistämään elintarvikkeiden vapaakauppaa ja maailmanlaajuista kilpailua. Suomen onkin edellytettävä, ettei EU:n komissio ylitä sille annettua neuvottelumandaattia Wto:ssa.

Kristillisdemokraattien mielestä maatalous- ja maaseutupolitiikan päätösvallan keskittyminen Euroopan unionille on ongelmallista. Keski-Euroopan ehdoin luodut järjestelmät eivät sovi Suomen oloihin. Kansallista päätösvaltaa tulisi kasvattaa nyt, kun Euroopan unionissa laaditaan vuonna 2007 alkavan rahoitus- ja ohjelmakauden säädöksiä. Suomen hallituksen on vaadittava tiukkaa menokuria Euroopan unioniin ja Suomen maksuosuuden kasvun hillitsemistä, jolloin varoja jää myös enemmän järkevän kansallisen alue- ja maaseutupolitiikan kautta tapahtuvaan kehittämistyöhön.

Euroopan unionissa tekeillä oleva sokeriuudistus keskittäisi tuotannon keskisen Euroopan alueelle ja käytännössä lopettaisi tuotannon unionin reuna-alueiden maissa, kuten Suomessa. MTK:n mukaan sokerijuurikkaalle ei Suomen oloissa ole kilpailukykyistä vaihtoehtoa, ja sokerihan työllistää Suomessa noin 2 500 viljelijää ja 4 000 muuta työntekijää. Euroopan unionin komissio pitää kiinni tiukasti omasta mallistaan, ja asiaa valmistellaan niin, että ratkaisevat päätökset tehtäisiin jo marraskuussa.

Mutta mistä asiassa on pohjimmiltaan kyse? Epäillään, etteivät Wto-neuvottelut sinänsä edellytä näin pikaista ratkaisua, vaan kyse on enemmän Euroopan unionin sisäisestä asiasta. On myös pelätty, että koska komission mielestä sokerikiintiöt omistaa teollisuus, pahimmillaan tuotantokiintiöt myydään ja ostetaan tehtaita kehitysmaista.

Kristillisdemokraatit edellyttävät, että Suomen valtio pitää kiinni 100 miljoonan euron arvoisista tuotantokiintiöistään eikä salli nykyisestä 70 prosentin omavaraisuudesta luopumista. Perinteisille tuotantoalueille tulee antaa kohtuulliset mahdollisuudet jatkaa tuotantoa sopivien kiintiöiden sekä hinta- ja tukipolitiikan avulla. Euroopan unionin tulisikin kohdistaa supistukset juuri vientiin menevän tuotannon osalta.

Perusmaatalouden aseman heikkeneminen on heijastunut vahvasti koko maaseudun elinvoimaisuuteen. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden bkt-osuus on laskenut vuodesta 91 vuoteen 2003 lähes 3 prosenttiyksikköä. Samassa ajassa näillä aloilla on menetetty noin 80 000 työpaikkaa. Aktiivisten tilojen määrä on vähentynyt 44 prosenttia. Ensi vuodelle esitetyt maa- ja metsätalousministeriön määrärahat ovat kauttaaltaan niukat. Suuri epäilys on, voidaanko niillä toteuttaa tasapuolisia tukiratkaisuja eri tuotantosuunnissa ja -alueilla. Kehittämiseen eivät esitetyt rahat riitä.

Maatalousyrittäjillä on keskimääräistä suurempi riski sairastua työperäiseen ammattitautiin ja joutua työtapaturman uhriksi. Työterveyshuolto on keskeisessä asemassa pyrittäessä maatalousyrittäjien työkyvyn säilyttämiseen, mutta työterveyshuoltoon kuuluu vain noin 40 prosenttia maatalousyrittäjistä. Yrittäjien työterveyshuollon kattavuutta onkin pikaisesti parannettava.

Epävarmuus alan tulevaisuudesta ja myönteisten tulevaisuuden näköalojen puute on aiheuttanut maatalousyrittäjille erityisen paljon työuupumusta. Hallitusohjelmassa luvataan kehittää lomitusjärjestelmää ottaen huomioon viljelijöiden jaksaminen. Lupaus on edelleen lunastamatta, sillä lomituspalvelujen kehittämiseen ei ole osoitettu lisämäärärahoja.

Keskustalaisen Vanhasen hallitus on ajanut hämmästyttävän tylyä maaseutupolitiikan linjaa. Kyläkoulujen kiihtyvä lakkauttaminen ja haja-asutusalueiden joukkoliikenteen alasajo heikentävät osaltaan maatalousväestön tulevaisuuden näkymiä. Myös yksityisteiden valtionapuja ja maakuntien kehittämisrahaa on leikattu. Varsinainen aluepolitiikan mahalasku nähtiin Rautatieviraston "hajasijoituksessa" Helsinkiin.

Arvoisa puhemies! Maatalouspoliittinen selonteko nostaa bioenergian maatalouden yhdeksi tuotantosuunnaksi ja vaihtoehdoksi elintarviketuotannolle. Eduskuntahan hyväksyi ydinvoimapäätöksen yhteydessä jo kolme ja puoli vuotta sitten yksimielisesti lausuman, jolla hallitus velvoitettiin vero-, tuki-, tutkimus- ja muin keinoin edistämään bioenergian käyttöä. Kuitenkin hallitus on laiminlyönyt eduskunnan tahdon toteuttamisen, ja Suomi on jäänyt kauas Euroopan unionin tavoitteista.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on pettynyt siihen, että Vanhasen hallitus ei ole vakavasti panostanut bioenergian käytön lisäämiseen ja ryhtyy aktivoitumaan asiassa vasta hallituskautensa loppusuoralla. Marginaaliset teot eivät auta, vaan Suomessa tarvitaan pikaista lainsäädäntöä ja lisärahoitusta bioenergian käytön lisäämiseksi. Teknologiaa on olemassa, mutta hallituksen viivyttely on pysäyttänyt tuotannon ja jakelun kehittymisen.

Edellytämme, että maatalouden mahdollisuudet biokaasun tuottamiseen tulee hyödyntää ympäristö- ja työllisyyssyistä ja myös siksi, että öljyn hinta on jäämässä pysyvästi korkealle tasolle. Suomen on pyrittävä EU:n tavoitteeseen, jonka mukaan liikenteen polttoaineista vuonna 2010 noin 6 prosenttia olisi biopohjaista. Biokaasun tuotantoa maatiloilla ja jätelaitoksissa on tuettava esimerkiksi antamalla verohelpotuksia sen käytöstä kulkuvälineiden polttoaineena. Hajautetun sähköntuotannon verkko- ja siirtomaksuja tulee myös alentaa.

Arvoisa puhemies! Ruuan hintaa voidaan keventää merkittävästi myös alentamalla sen arvonlisäveroa. Tämän vaalikauden mittavien veronkevennysten joukkoon ei tämä esitys mahtunut, vaikka se olisi ollut kaikkia kansalaisia tasapuolisesti kohteleva ratkaisu. Professori Matti Virenin mukaan kaksi kolmasosaa veron muutoksesta päätyisi kuluttajahintoihin. Sillä olisi myönteinen vaikutus koko elintarvikeketjuumme. EU-maista Suomi verottaa elintarvikkeita viidenneksi raskaimmin. Keskimääräinen vero on Keski-Euroopan maissa, muun muassa Saksassa, 7 prosenttia, kun Suomessa se on 17 prosenttia. Iso-Britannia, Irlanti ja Maltahan ovat luopuneet ruokaverosta kokonaan.

Kristillisdemokraatit ovat jo useissa vaihtoehtobudjeteissaan vaatineet ruuan arvonlisäveron keventämistä 5 prosenttiyksiköllä, ja äskettäin myös kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen peräsi ruokaveron kevennystä mahdollisimman pian. Pekkarinen ja suurin osa keskustakenttää puhuivat tästä myös ennen viime eduskuntavaaleja, mutta asia jätetään puheissa taas seuraavan hallituksen huoleksi. Voidaan myös kysyä, kun keskusta ja sosialidemokraatit näyttävät maatalouspolitiikassa olevan niin kovin eri linjoilla, onko tässäkin kysymys siitä, että päähallituspuolue keskusta ei saa tätä tavoitettaan hallituksessa läpi ja syy löytyy toisesta päähallituskumppanista. Eikö sosialidemokraatteja kiinnosta sosiaalisesti oikeudenmukainen verotus?

Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous joutuu kilpailemaan samanaikaisesti hinnalla ja laadulla. Laatukilpailussa olemme maailman kärkeä, mutta se ei tule ilmaiseksi, kun luonnonolosuhteemme ovat maataloudelle hankalat. Lähiruuan suosiminen on mielekästä myös kestävän kehityksen kannalta. Eksoottiset etelän herkut vaativat liikennepäästöjä moninkertaisesti enemmän kuin kotoiset elintarvikkeet. Esimerkiksi riisiannos lautasella aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä viisi kertaa enemmän kuin vastaava peruna-annos.

Alkutuotantokustannuksiltaan maailman kalleimpiin kuuluvan kotimaisen ruuan myyminen kohtuuhintaan suomalaisille kuluttajille tulee jatkossakin olla mahdollista. Maatalouspolitiikkaa eivät tarvitse vain maatalousyrittäjät, vaan sillä turvataan terveellinen ruoka ja turvallisuuspoliittisesti elintärkeä ruuan huoltovarmuus meille kaikille.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi on todettava, että on myönteistä ja kiitoksen arvoista, että maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan toimesta on nyt käsiteltävä selonteko toimitettu hyvissä ajoin eduskuntaan ja siihen on ollut riittävästi aikaa tutustua, vaikka sen sisällöstä ryhmässämme olemmekin monilta osin eri mieltä.

Arvoisa puhemies! Kuten valtioneuvoston selonteot useimmiten, herättää nyt käsiteltävänä oleva maatalouspoliittinen selontekokin ristiriitaisia tunteita. Selonteko huokuu optimismia ja tulevaisuudenuskoisia, kauniita visioita. Silti ei voi välttyä siltä realistiselta mielikuvalta, että koko ajan kuitenkin suomalaisen maatalouden tulevaisuuden taustalla kumisevat EU:n virittämät kuolinkellot. EU:n jäsenyys on muuttanut Suomen maatalouspoliittista järjestelmää syvällisesti. Kansallisen maatalouspolitiikan ja suojattujen markkinoiden ajasta siirryttiin yhden yön rysäyksellä yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja sisämarkkinoihin.

Sen kymmenen vuoden aikana, jonka olemme olleet mukana keskustapuolueen johdolla meille neuvotellussa EU-kolhoosissa, on jo lähes 30 000 tilalla jouduttu laittamaan niin sanotusti pillit pussiin. Lopettaneista aktiivitiloista on eläintiloja ollut runsaat 22 000. Viljatilalliset ovat sinnitelleet kotieläintilallisia sitkeämmin EU:n budjettiraamien kiintiövankeina. Vähäisempi poistuma sillä sektorilla on johtunut lähinnä siitä, että kotieläintuotannosta luopuva jatkaa usein viljan tuottajana ennen kuin luopuu kokonaan tuotannosta. Vuonna 2004 Suomessa oli 72 054 aktiivitilaa. Tästäkin joukosta poistuu Elintarviketiedon tuoreen haastattelututkimuksen mukaan vielä kolmannes vuoteen 2012 mennessä.

Maatilojen lukumääristä raportoivat tilastot ovat korutonta kertomaa. Niistä heijastuu se kylmä tosiasia, että EU:n sisämarkkinoilla maatalous on vauhdilla siirtymässä sinne, missä se on EU:n näkemyksen kannalta edullisinta ja missä suuret EU-maat ovat pystyneet käyttämään itsekkäitä tarkoitusperiään.

Herra puhemies! EU:hun meno on merkinnyt suomalaiselle talonpojalle itselleen kapenevaa leipää ja väheneviä mahdollisuuksia. Alasajolinja jatkuu ja kiihtyy. Selonteon väite siitä, että ulkomaisen raaka-aineen jalostaminen Suomessa ei ole todennäköistä, on vailla pohjaa. Nythän esimerkiksi suurin osa ruisleivästä leivotaan ulkomaisesta viljasta. Mistähän tämäkin johtuu? Vielä 1980-luvulla rukiista maksettiin 3,60 vanhaa markkaa kilo. Nyt hinta on enää vain 70 penniä kilo silloisella rahalla mitattuna. Siinä syy, ettei ruista juurikaan enää viljellä. Sama kielteinen suuntaus valtaa alaa myös marjojen, hillojen ja mehujen osalta. Nyt seuraavaksi on vaarana, että perinteisistä kotimaisista elinkeinoista myös sokerin tuotanto ollaan asteittain lopettamassa vedoten siihen, etteivät meidän tuotanto-olosuhteemme ole suotuisat. Mikä onkaan sitten seuraava maatalouden ala, joka vastaavilla ontuvilla perusteilla lopetetaan?

Herra puhemies! Vaikka selonteko on tuore, se ei kuitenkaan ole pystynyt varautumaan nopeasti konkretisoituviin uhkakuviin. Mietinnössä kyllä puhutaan siipikarjan lihan vahvoista tulevaisuuden näkymistä. Todellisuutta kuitenkin on, että niin sanotut lintuinfluenssatapaukset saartavat jo Suomea ja saattavat sekoittaa kananmunamarkkinatkin. Unohtaa ei sovi myöskään hullunlehmäntauti- ja salmonellaepidemioita.

Aina vaalien jälkeen saamme lehdistä katsella erilaisia valtarakenteista kertovia poliittisia värikarttoja. Jos EU:n maatalouspolitiikasta tehtäisiin samalla tavoin ja samalla periaatteella tilastokartta, osoittaisi se Suomen kannalta mustina läntteinä suuren määrän autioituneita alueita, eikä tälle aluepolitiikankin kannalta kielteiselle kehitykselle näy valitettavasti loppua. EU-huumassa ovat unohtuneet nekin periaatteet, joiden mukaan on pidetty kansallisesti perusteltuna, että maatalous on kiinteä osa maaseutua ja sen elinvoimaa sekä että sillä on tärkeä aluepoliittinen ja työllistävä vaikutus. Unohtaa ei sovi myöskään oman maatalouden tärkeää merkitystä erityisesti elintarvikkeiden saatavuudelle ja laadulle kriisitilanteissa.

Aikaisemmissa kannanotoissa on korostettu, että kasvinjalostuksen tavoitteena on jalostaa ihmisravinnoksi tai rehuksi sopivia lajikkeita. Tässä selonteossa muuttuneesta näkemyksestä kertoo linja: "Jatkossa on syytä suunnata tutkimusta ja jalostusta myös energian tuotannon lähtökohdista." Kannatettavaa tietenkin on, että heikosti tuottavat pellot saataisiin tuottamaan tehokkaasti bioenergiakasveja, kuten ruokohelpeä, unohtamatta biopolttoaineita. Tuntuu lisäksi oudolta — ainakin näin vanhakantaisesta ihmisestä — että ravitsevaa viljaa esitetään mieluummin poltettavaksi kuin vietäväksi vaikkapa kehitysapuna nälkäänäkevien auttamiseksi. Faon mukaan heitä on kehitysmaissakin 815 miljoonaa. Miksi kehitysavuksi kelpaa vain riihikuiva raha eikä esimerkiksi suomalainen laadustaan ja puhtaudestaan tunnettu vilja?

Ruuaksi kelpaavan viljan polttamista paljon järkevämpiä energiamuotoja Suomesta kyllä löytyy. Energiaksi kelpaavaa arvokasta hakkeen raaka-ainettakin jää nykyisin valtavat määrät metsiin lahoamaan.

Arvoisa puhemies! Nyt on viimeinen hetki pysähtyä perusteellisesti miettimään, mitä maatalouden tulevaisuudelta todella halutaan. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän mielestä maataloustuotannon tulevaisuus kaikkialla Suomessa on turvattava ja siksi hallituksen omaksumaa kansallista maataloustukilinjaa on ajoissa muutettava. Nykyisen virhelinjan seurauksena tilakoot ovat paisuneet ylisuuriksi ja vaarana on vielä suuremmat kokonaisuudet, jolloin niihin kohdistuva velkataakka on kasvanut kohtuuttomaksi sekä siitä johtuva työuupumus ja muut ongelmat ovat vain kasvaneet. Perussuomalaisten mielestä tilanteen korjaamiseksi tulisi ottaa käyttöön vaikkapa entisen pinta-alalisän kaltainen sosiaalisten perusteiden mukainen pien- ja perhetilojen tasaustuki.

Selonteossa korostetaan useassa kohdassa, että talonpojan tulee saada ponnistuksistaan oikeudenmukainen korvaus. Toisaalta kuitenkin käy ilmi, että heidän tulotasonsa on viime vuosina pudonnut huomattavasti. Nyt pitää tehdä kaksinkertainen työmäärä entiseen verrattuna. Mikä muu ammattikunta olisi voinut hyväksyä tällaista menettelyä? Nykyisin muissa ammateissa pyritään lyhentämään työaikaa ja keventämään työtä. Samaan aikaan tulotason heikkenemisen kanssa ovat tuotteiden tuottajahinnat laskeneet keskimäärin noin 50 prosenttia.

Erikoisinta asiassa on, että tämä kehitys ei ole lainkaan parantanut kuluttajien asemaa. Talonpoikien ajaminen taloudellisesti ahtaalle ei näy kuluttajien kukkaroissa, vaan Suomessa ruokakorin hinta on noussut EU-maiden kärkijoukkoon. Eli sopii kysyä, mistä löytyy se välikäsi, joka vetää suomalaisen talonpojan selkänahasta suurimman voittosiivun. Herää kysymys, eikö EU:lla ole halua puuttua tähän epäkohtaan.

Arvoisa puhemies! Käsittämättömältä tuntuu myös uusi tilatukijärjestelmä, joka tulee johtamaan näennäisviljelyyn, kun tuki on pääosin pinta-alaperusteista eikä tuotantomäärillä ole enää juurikaan merkitystä. Maataloutta ei yritetäkään tehdä tehokkaimmalla tavalla, vaan kaikki perustuu siihen, että valvovilta EU-tarkkailijoilta saadaan hyväksyntä tuille. Tuntuukin siltä, että viljelijät ovat täysin byrokraattien ja satelliittien armoilla. Esimerkiksi puuttuvien korvamerkkien johdosta on viety jopa puolen vuoden tulo.

Arvoisa puhemies! Selonteon loppupuolella on lueteltu runsain mitoin erilaisia tavoitteita, jotka ovat sinällään hyviä ja kannatettavia, mutta EU-sidonnaisuuden aikana suurin osa niistä on mielestämme täysin epärealistisia. Tosiasia on, että talonpojan asema ei ole koskaan ollut näin huono, kuin se nyt yleisesti ottaen on keskustapuolueen johtaman hallituksen aikana. Toivon, että maa- ja metsätalousvaliokunta saa mietintöönsä todellisia talonpojan asemaa parantavia elementtejä.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Kiitän ryhmäpuhujia ja totean samalla, että maatalouspoliittisen selonteon lähetekeskustelu on pitänyt salissa paljon kansanedustajia, poikkeuksellisen paljon, mistä tietenkin olen erittäin mielissäni, ja kun keskusteluun on varattu paljon puheenvuoroja, odotan mielenkiinnolla keskustelua.

Haluan myös kiinnittää huomiota siihen, että kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa annettiin yksiselitteisesti tuki suomalaisen, kotimaisen ruoantuotannon edellytysten säilyttämiselle. Kukaan ei tätä perustavoitetta asettanut kyseenalaiseksi. Kaikissa puheenvuoroissa myöskin nähtiin tarpeelliseksi ja välttämättömäksi ylläpitää suomalaisen maaseudun elinvoimaisuutta. Siis päätavoitteesta näkyy oltavan kaikissa poliittisissa ryhmissä hyvin yksimielisiä. Tämä on erittäin myönteinen asia. Sen jälkeen on tietysti sitten tarpeen, että käymme keskustelua siitä, millä keinoilla näihin tavoitteisiin voidaan päästä.

Otan esille muutamia kohtia eri puheenvuoroissa.

Haluan kiinnittää huomiota keskustan eduskuntaryhmän puheenvuorossa esiin nostettuun kysymykseen elintarvikesektorin koosta. Vaikka usein nostetaan esille maatalouden varsin pieni osuus bruttokansantuotteesta, on huomattava, että kun tarkastellaan elintarviketuotantoa kokonaisuutena, josta maatalous tietenkin muodostaa tärkeän osan, tämä kokonaisuus on teollisuudessa neljänneksi suurin teollisuuden ala. Kun otetaan huomioon kaikki luonnonvaroihin, siis maaseudun tuotantoon, liittyvät tuotantoketjut — puuntuotantoketju, energiantuotantoketju, ruoantuotantoketju — kysymys on erittäin merkittävästä osasta Suomen kansantaloutta.

Keskustan ryhmäpuheenvuorossa käsiteltiin myöskin EU:n politiikkaa luonnonhaittakorvauksen kehittämisessä, jossa tärkeä tavoite Suomen kohdalta on, niin kuin puheenvuorossa todettiin, se, että luodaan koko Euroopan kattava, luonnonolosuhteita tasoittava järjestelmä.

Tässä yhteydessä haluan myös viitata kysymykseen kansallisesta tuesta. Meillä on, minkä muun muassa ed. Granvik otti esille, kahdella liittymissopimuksen pykälällä oikeus myöntää kansallista tukea, mutta on huomattava, että kansallista tukea myönnetään myöskin muun muassa luonnonhaittakorvauksen kansallisena lisäosana. On huomattava, että tämä osa kansallista tukea kuuluu unionin yhteisen maatalouspolitiikan kokonaisuuteen ja on siinä mielessä kestävämmällä pohjalla kuin erilliset kansalliset tukijärjestelmät. Voi sanoa, että kun olemme voineet osan kansallisista tuista siirtää unionin yhteisen politiikan piiriin kuuluviin järjestelmiin, olemme voineet siirtää ikään kuin turvaan erilaisilta paineilta merkittävän osan kansallista tukea. Tämä mielestäni on syytä huomata ja arvioida kansallisia tukia ei vain näiden kahden erillisen kansallisen tuen pykälän pohjalta vaan kokonaisuutena.

Sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa kiinnitettiin huomiota ympäristökysymyksiin. Tämä asia oli hallituksen valmistelussa myöskin esillä. Selonteossa selvästi todetaan, että asetamme korkean ympäristönsuojelun tason tärkeäksi maatalouden tavoitteeksi. Tässä puututaan ravinnekuormitukseen ja Itämeren tilaan. Ravinteiden käyttö maataloudessa, erityisesti fosforin käyttö, on alentunut aivan oleellisesti. Tämä ei ole vielä vastaavalla tavalla näkynyt ravinnehuuhtoutumissa eikä varsinkaan rehevöitymisessä rannikkoalueilla. Tutkijat eivät tarkkaan osaa sanoa, miksi näin on tapahtunut, mutta tutkijat olettavat, että vaikutus tulee viiveellä.

Joka tapauksessa yhteinen tavoite on se, että yhtäkään ravinnekiloa ei käytettäisi turhaan. Ei viljelijöillä ole tietenkään mitään perusteita ostaa tarpeettomia tuotantopanoksia. Tässä kohdassa, niin kuin monessa muussa, joudumme viittaamaan siihen, että tarvitaan parempaa tietoa, tarvitaan tutkimusta ja tutkimukseen pitää panostaa. Toivon, että eduskuntaryhmät ovat valmiita tukemaan tutkimustavoitteita ja tutkimukseen panostamista myös maatalouden osalta.

Sitten mitä tulee maatalouden tukeen, on selvää, että suomalainen maataloustuotanto ei voi selviytyä ilman merkittävää tukipanosta. Kuitenkin jos suhteutetaan tätä sosialidemokraattien puheenvuorossa esille otettua tukipanosta koko ruokamarkkinan suuruuteen, ei kysymys enää olekaan niin dramaattisista miljardeista kuin tässä erilliseksi otettuna näyttäisi olevan. Kysymyshän on siitä, että tällä summalla ylläpidetään suomalaista elintarviketuotantoa, voidaan sanoa, että alennetaan ruuan hintaa tai pidetään ylipäätään tätä elinkeinoa ja ruuantuotantoa hengissä. Sen suuruus on merkittävä, sitä ei tietenkään ole syytä kieltää. Mutta voi yhtyä siihen, ja pidän tätä tärkeänä perushavaintona sosialidemokraattien puheenvuorossa, että kysymykseen, tarvitaanko maataloutta, vastaus on kyllä. Minusta se ei ole vähämerkityksellinen asia. Tämä on oleellinen asia tässä puheenvuorossa. (Välihuutoja) Mitä sitten tulee arvioon siitä, miten tuet vaikuttavat, tämä on monimutkainen kysymys. En yhdy käsitykseen siitä, että elintarvikkeiden hintoihin olisi tullut nousupainetta sen takia, että meillä on tukijärjestelmiä. Tätä perustelua on vaikea ymmärtää.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen puheenvuoron osalta olen pettynyt sen suhteen, että se sisälsi kyllä suuren joukon arvostelua kaikesta siitä, mitä tähän asti on tämän hallituksen aikana tehty, mutta ei yhtäkään esitystä siitä, miten olisi pitänyt toisin toimia tai miten pitäisi toimia eteenpäin. On tavattoman helppoa esittää kritiikkiä asioista ja tilanteista, joissa toimitaan ongelmallisessa kansainvälisessä toimintaympäristössä. Helppoa on sanoa, että toisin olisi pitänyt tehdä, mutta näyttää olevan kokoomuksellekin vaikea löytää vaihtoehtoisia toteuttamiskelpoisia menettelytapoja.

Sinänsä voi yhtyä moniin niihin kysymyksiin, muun muassa siihen, että maatalouden kannattavuuskehitys on ollut EU-aikana kielteinen. Tätäkin kannattaa kuitenkin arvioida siitä näkökulmasta, että meillä on, kun tarkemmin analysoidaan maatalouden kokonaisuutta, paljon myöskin myönteisiä, voi sanoa, menestystarinoita maatalouselinkeinon sisällä, mikä antaa rohkaisua sen suhteen, että kyllä maatalouselinkeino yrittävien ja osaavien viljelijöiden käsissä menestyy tänäkin päivänä ja tulevaisuus ei ole niin musta, kuin tässä puheenvuorossa haluttiin leimata. Ainakin minä uskon vakaasti siihen, että suomalainen maatalous pärjää jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin todeta vihreän eduskuntaryhmän puheenvuorosta erityisesti liittyen luomutuotantoon. Jos yhtä aikaa asetetaan tavoitteeksi ensin 0,5 miljoonaa hehtaaria energian tuotantoon ja siihen sitten vielä lisäksi paljon hehtaareita, oliko minimissään 20 prosenttia peltoalasta, luomutuotantoon, niin tuntuu kyllä tavattoman kovalta haasteelta.

Me olemme hallituksen piirissä lähteneet siitä, että luomutuotantoa kehitetään siinä suhteessa kuin markkinat ovat valmiita ostamaan luomutuotteita. Olemme lähteneet siitä, että luomutuotannon edellytyksiä ylläpidetään, mutta samalla halunneet korostaa sitä, että perinteinen tuotantomuoto tuottaa terveellisiä, turvallisia elintarvikkeita ja myöskin se tapahtuu ympäristöä kunnioittavalla tavalla. Emme ole halunneet vetää tähän mitään suurta rajaa. Olemme halunneet todeta sen, että sikäli kuin kuluttajat haluavat maksaa luomutuotteista korkeamman hinnan, joka johtuu korkeammista tuotantokustannuksista, se on sallittua, toivottavaa, mutta merkittävän ylimääräisen panostuksen sen tuotantomuodon suhteen ei ole katsottu olevan perusteltu. Kuluttajat päättäkööt siitä, missä laajuudessa luomua Suomessa pitää tuottaa. Haluan tässä yhteydessä todeta, että pidän itse tarpeellisena luomutuotannon edellytysten ylläpitämistä mutta etenemistä tässä maltillisella tavalla.

Jari  Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen hyvin tyytyväinen siihen, että kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa haluttiin turvata suomalainen maatalous, suomalainen ruuantuotanto. Se antaa hyvää selkänojaa koko elintarvikeketjulle ja viljelijöille.

Sen sijaan ihmettelen SDP:n ryhmäpuheenvuorossa ollutta ajatusta siitä, että maatalouden ympäristötuella ei ole ollut mitään merkitystä Itämeren kuormitukselle. Kuitenkin 12 vuoden aikana fosforilannoitteiden määrä, käyttö, on maataloudessa vähentynyt yhteen kolmasosaan aikaisemmasta ajasta, samoin typen käyttö on merkittävällä tavalla vähentynyt. Jollei tällä ole mitään merkitystä, niin tästähän on vedettävä johtopäätös, että maataloudellahan ei ole minkäänlaisia valumia silloin. Kaikki tämä selviää, kun lukee ympäristötuen arvioinnin väliraporttia. Kyllä pitää vähän tarkemmin ja vakavammin suhtautua tähän keskusteluun, kun puhutaan näin tärkeästä asiasta kuin ruuan tuotannosta.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan omalta osaltani myöskin kiinnittää huomiota siihen, että tämä keskustelu oli kohtuullisen rakentava yhtä puheenvuoroa eli sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa lukuun ottamatta, joka oli kyllä raflaavuudessaan pitkään aikaan ennenkuulumaton. Haluaisinkin kiinnittää huomiota muun muassa siihen, että sosialidemokraatit ottivat esiin Oecd:n tutkimuksen, missä on kiinnitetty huomiota Suomen elintarvikkeiden korkeisiin hintoihin. Sosialidemokraattien ryhmäpuheen mukaan korkea hintataso näyttää ainakin osittain johtuvan suurista tukiaisista. Maatalousministeri Korkeaoja, onko hallitus samaa mieltä tästä?

Toinen asia, mikä sosialidemokraattien mielestä on väärin, on se, että tukijärjestelmämme aiheuttavat vahinkoa meitä köyhemmille maille: "Oikeudenmukaisuus vaatii maatalouskaupan vapauttamista, vientitukien laskemista ja rajasuojan alentamista." Ministeri Korkeaoja, tämä oli suora lainaus sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorosta. Minä olen ymmärtänyt, että olemme täällä aika huolissamme kaikki seuranneet EU:n kanssa näitä vääntöjä, keskusteluja Suomen maatalouden tulevaisuudesta ja viljelijöiden oikeudenmukaisesta kohtelusta EU:n alueella. Oletteko sitä mieltä, että tämä politiikka nyt muuttuu niin, että sosialidemokraatit, jotka ovat tärkein hallituskumppaninne, pystyvät vääntämään (Puhemies koputtaa) Suomen hallituksen politiikkaa tähän suuntaan (Puhemies: Aika!), mitä he ryhmäpuheenvuorossaan halusivat?

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä oikeastaan kannan huolta tämän selonteon taloudellisesta pohjasta. Viitaten SDP:n ryhmäpuheenvuoroon ainakin tuntuu, että siitä rahasta ei nyt sitten hallitustasolla olla välttämättä yhtä mieltä. Ajatellaan nyt tilannetta, että meillä on tämä Wto-kuvio, joka on auki, meillä on EU-budjetti auki — viittaan tässä tilatukijärjestelmään — ja sitten ensi vuoden budjetti ilmeisesti, no sekin on auki vielä. Mutta minkälaiset ristiriidat nyt hallituksella sitten todellisuudessa on, vai onko tämä koko selonteko semmoinen hyllypaperi, jolla ei ole mitään taloudellista pohjaa?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä selonteossa todetaan biokaasusta sillä tavalla, jotta Suomessa on niukalti tästä tietoa, itse tästä asiasta, mutta biokaasustahan on hirveän paljon maailmalla tietoa ja myös Pohjoismaissa sekä Suomessakin. Ihmettelen, miksi tässä ei ole sen tarkemmin otettu selvää tästä hommasta, koska kyllähän tämä uusi mahdollisuus tulee olemaan ja mahdollisimman nopeasti pitäisi saada eteenpäin näitä asioita ja voimalaitoksia ympäri Suomea.

Mutta sitten tästä EU-politiikasta ja siitä, miten on liian isoja tiloja. Kyllä tässä MTK on ajanut tämmöistä ökyisäntäpolitiikkaa. Jos MTK olisi halunnut tämmöistä perheviljelmäajattelua viedä eteenpäin, niin Suomessa ei tässä tilanteessa oltaisi. Minä olen sitä mieltä, että meidän pitäisi yhä edelleen vielä kannustaa siihen suuntaan, että ne viimeiset pikkutilat pitäisi säilyttää. Muuten ei tämä homma toimi, jos ei hallitus ota siihen kantaa.

Turkiseläintuotannon puolella on se ongelma, että yhä edelleen kuulee puheenvuoroja siitä, jotta (Puhemies koputtaa) jossain aikataulussa se pitää lopettaa, ja se aiheuttaa epävarmuutta tuolla turkistuottajien puolella.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Korkeaoja totesi, että luomutuotantoon ei ehkä riitä peltoalaa, jos 500 000 hehtaaria menee ruokohelpeen. Laskelmieni mukaan on vielä 1,7 miljoonaa hehtaaria varalla. Luomutuotannon kysyntä kasvaa kaikissa maissa. Suomessa ei haluta tehdä eroa puhtaan perinteisen suomalaisen ja luomutuotannon välillä, mutta maailmalla kukaan ei tunne puhdasta suomalaista ruokaa. Eikö olisi järkevää kuitenkin panostaa luomutuotantoon ja sen vientiin? Ranskassa se kasvaa 25 prosenttia vuodessa.

Christina  Gestrin /r (vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Vi skall inte invagga oss i föreställningen att jordbruket i andra länder och världsdelar är miljövänligare än hos oss. Finlands familjejordbruksmodell är den bästa garantin för ett miljömässigt hållbart jordbruk och för en trygg livsmedelssäkerhet. Sedan miljöstödet togs ibruk har framsteg gjorts för att förbättra miljöhänsynen i jordbruket.

Tänä aikana fosforilannoitteiden käyttö on vähentynyt puolella ja typpilannoitteiden yhdellä kolmasosalla. On otettu käyttöön suojeluvyöhykkeitä, vähennetty torjunta-aineiden käyttöä ja monella tavalla parannettu ympäristötietoisuutta. Selonteossa todetaan, että kaikilla mailla pitää olla oikeus tuottaa riittävä määrä elintarvikkeita oman maan tarpeisiin. Kaikki, mitä maailmassa tapahtuu tänä päivänä, viittaa myös siihen, että Suomen huoltovalmius elintarviketuotannossa on tulevaisuudessa vähintään yhtä tärkeä asia kuin tähänkin asti.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa, joka tuntui olevan kovin oppositiossa hallituksen ja ministeri Korkeaojan linjaan nähden, niin minulle heräsi huoli: Kun te nyt käytte näitä tärkeitä neuvotteluja Euroopan unionissa, niin saatteko te, ministeri Korkeaoja, täyden tuen hallituskumppaniltanne sosialidemokraateilta näihin neuvotteluihin?

Sitten olisin myös toivonut, että tähän keskusteluun olisi osallistunut muitakin ministereitä, esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeri tai peruspalveluministeri. Mutta ehkäpä te voitte kommentoida ja vastata kysymykseen: Miten hallitus aikoo kehittää yrittäjien työterveyshuoltoa, ja miksi ei ole lähdetty liikkeelle tässä lomituspalvelujen parantamisessa, josta kuitenkin puhutaan myös hallitusohjelmassa?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun luki selonteon hyvinkin tarkkaan ja pohti sen sisältöä tämän päivän elämän kannalta tuolla periferiassa, jossa vain suurille tiloille annetaan avustuksia ja kylät tyhjenevät jne., niin joskus tulee mieleen vaan se, mitä järkeä on siinä, että tehdään jumalattoman suuria yksiköitä, viljelijät velkaantuvat ja sen jälkeen pitää tehdä tulonsiirtoja jne., tulee työuupumusta. Miksei tätä voida ajatella, mikä myöskin selonteon sivulla 66 muun muassa todetaan, kun korostetaan perheviljelmiä? Mutta minä vaan ihmettelen, minkälainen on se perhe, joka pystyy tekemään ne työt, koska siellä vielä kuitenkin pitää myös ruumiillista työtä tehdä, kaikkea ei pystytä koneellistamaan.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on arvokas asia todellakin, että kaikki ryhmät ovat sitä mieltä, että Suomessa kotimaista elintarviketuotantoa ja maataloutta tarvitaan. Sen sijaan olen vähän surullinen siitä, että täällä käytetyissä puheenvuoroissa on liikaa kaiveltu menneitä, kun minusta nyt todella pitäisi katsoa tulevaisuuteen. Ja toivonkin ja uskon, että valiokuntakäsittelyssä me tulemme vahvasti katsomaan tulevaisuuteen ja hakemaan niitä keinoja, joilla elinkeinon kannattavuus ja viljelijöiden tulotaso voidaan turvata.

Sosialidemokraattien käyttämästä puheenvuorosta olen erittäin surullinen, ja puheenvuoron kirjoittaja ei valitettavasti ole lukenut tätä valtioneuvoston maatalouspoliittista selontekoa esimerkiksi maatalouden tulokehityksestä, joka sivulla 27 on selkeästi osoitettu. Mutta valiokunnassahan meillä on mahdollisuus nyt käydä nämä kohdat yksittäin läpi ja todeta, mikä niistä on totta ja mikä ei.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näissä puheenvuoroissa on annettu sellainen kuva, että sosialidemokraattisen puolueen ryhmäpuheenvuoro olisi jollain lailla maatalousvihamielinen. (Naurua) Mielestäni tässä ovat sosialidemokraatit halunneet herättää lähinnä keskustelua siitä, että on turha luoda maatalouteen sellaisia odotuksia, joita on kutakuinkin mahdotonta toteuttaa. Minun mielestäni meidän kaikkien olisi syytä olla nyt tässä asiassa rehellisiä. Jos joku muistuttaa talouden realiteeteista, ei sitä pidä tulkita todellakaan maatalousvihamielisyydeksi.

Me olemme huomanneet, että vaikka keskustalaiset maatalousyrittäjät tässä salissa ja kokoomuslaiset ovat puhuneet, heiltäkään ei maatalouden piiristä ole löytynyt sellaista strategiaa, jolla suomalainen elintarviketuotanto, maatalous ja elintarviketeollisuus, selviäisi ja menestyisi. (Puhemies koputtaa) Sellaista keskustelua nyt tarvitaan.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun minä luin tätä selontekoa, niin minä kyllä todellakin hämmästyin siitä — kun meille kuitenkin tulee jatkuvasti tietoa siitä, että maatalousyrittäjät ja maatalouden parissa työskentelevät voivat huonosti, on työssäjaksamisongelmaa, työhyvinvointiongelmaa — miten se on täällä kuitattu? Yksi vaivainen sivu, maatalousyrittäjien lomituspalvelut ja työterveyshuolto. Mihin on unohtunut se tekijä ja toimija?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maatalousministerin äskeisestä puheenvuorosta voi tehdä sen johtopäätöksen, että kylläpäs sai Kultu turpiinsa, kerrankin.

Valtioneuvosto asettaa kestävän kulutuksen strategian toimikunnan Helsingin yliopiston kanslerin johtamana. Siinä ovat ministeriöt mukana, etujärjestöt MTK:ta myöten mukana, kaikki mahdolliset tahot, kulutusjärjestöt jnp. Se tekee yksimielisen ehdotuksen luomutuotannon alan kasvattamisesta Suomessa vuoteen 2025 mennessä. Ja arvoisa ministeri tässä tyrmää sen täydellisesti. Tämä on merkittävä poliittinen kannanotto, erittäin merkittävä. Samalla tavalla, kun te puhutte ympäristöasioista täällä: Helsingin Sanomien haastattelussa te ilmoititte, että tämä on leikkiä kaikki, ette te mihinkään tämmöiseen pyri ollenkaan. Te olette kova kundi.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On muistettava, että maataloustuki on tuki kuluttajille, koska koko kehittynyt länsimaailma on viisaudessa päättänyt, että ruoka ei saa olla sen hintainen, mitä se maksaa tuottaa.

Se, että Suomella on korkeammat tuet kuin useimmilla muilla mailla selittyy sillä, että ilmastolliset olosuhteet ovat meillä huonommat, niin kuin tässä on käynyt ilmi. Tämä on hinta, jonka joudumme maksamaan, jos haluamme kotimaiset elintarvikkeet jatkossakin.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta hallitus antoi tänne eduskuntaan yksimielisesti tämän valtioneuvoston maatalouspoliittisen selonteon. Kun kuunteli sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa, ed. Lintosen puheenvuoroa, niin täytyy kyllä todeta: Onko sosialidemokraattinen ryhmä tämän selonteon takana? Niin poikkeava tämä ryhmäpuheenvuoro oli. Ed. Lintonen on lähettänyt myöskin tiedotteen, jossa otsakkeena on "Maatalous ei saa olla pyhä lehmä". Tämä jo kuvaa sitä, että maataloutta vastaan hyökätään voimakkaasti, ympäristöasiat kaadetaan maatalouden päälle. Toisaalta ed. Lintonen totesi puheessaan, että maatalous pärjää Suomessa kiitettävästi. Kun nämä tulotasovertailut osoittavat selvästi, että ei pärjää, niin uskomatonta, että toisen päähallituspuolueen edustaja hyökkää näin voimakkaasti kotimaista maataloustuotantoa ja maatalousväestöä vastaan.

Ahti  Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu maatalouspoliittisen selonteon yhteydessä jo osoittaa sen, että tässä salissa suurimmat ristiriidat ovat hallituksen sisällä eli sosialidemokraattien ja keskustan välillä. Sen me olemme viime viikkoina nähneet monen muunkin asian osalta. Se ei ole mikään yllätys, vaan se tarkoittaa sitä, että tässä maassa on väärä hallituskoalitio. Miettikää keskenänne.

Mutta sen haluaisin sanoa, että metsäpuolesta on puhuttu aivan liian vähän. Minulle hiukan pahaa tekee, että me puhumme ruokohelven käytöstä, aina 500 000 hehtaariin asti, ja samaan aikaan lahoaa metsään valtavasti puutavaraa, samaan aikaan puhumme turpeen tulevaisuudesta. Minä kysyisin arvoisalta ministeriltä: Onko tämä kokonaisuutena, maa- ja metsätalous ja energiapuoli, käsissä?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Lähtökohtana pitää olla, että suomalainen maatalous tuottaa suomalaisille elintarvikkeet ja suomalaiselle elintarviketeollisuudelle. Mutta pysyykö tämä suomalaisten käsissä? Uhkakuvia on monia. Muun muassa Suomen rajojen ulkopuolelta tulee suuria kauppaketjuja maahamme, ja ne tuovat elintarvikkeita tullessaan, muun muassa Lidl on tullut Suomeen. Lidl myy muun muassa Saksassa samoja tuotteita kuin Suomessa, mutta Saksassa myy 22 prosenttia halvemmalla kuin Suomessa. Milloin tulee se hintataso Suomeen, tuodaan tänne? Pärjätäänkö siinä sitten? Suomalaisetkin ovat hintatietoisia ja suomalainen raaka-aine ja talonpoika, pärjääkö se siinä. Mielestäni, kun annettiin suuria veroalennuksia, niin arvolisävero keskeisiltä elintarvikkeilta olisi pitänyt pudottaa pois.

Myös minä kiinnittäisin huomiota, että lähes kaikilla Suomen tiloilla on metsiä. Metsien hoito kuuluisi, se olisi liitännäiselinkeino maatiloilla. Tässä puhuttiin metsien ensiharvennuksista ja näistä. Kerrottiin, että ei ole tekijöitä, ei ole metsureita. Tässä on työtä, mutta sitä ei nähtävästi haluta tehdä. Se olisi kanssa sellainen liitännäiselinkeino ja se tuottaisi suomalaiselle metsäteollisuudelle raaka-ainetta ja siitä pitäisi myös pitää huolta.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä monessa puheenvuorossa on ihmetelty sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa, ja henkilökohtaisesti (Välihuutoja) — kuunnelkaa loppuun — olen monesta kohdasta, mitä puheenvuorossa on esitetty, eri mieltä, mutta tulen omassa puheenvuorossani sitten oman mielipiteeni ilmaisemaan.

Arvoisa puhemies! Perinteinen perheviljelmäpohjainen maatalous on muuttunut entistä enemmän ja nopeassa tahdissa tehomaataloudeksi, tilakoot kasvavat jne., työmäärä kasvaa hyvin voimakkaasti ja tästä johtuen viljelijöitten, yrittäjien, jaksaminen joutuu entistä tiukemmalle. Kysymykseni koskee samaa kuin ed. Räsäsen: Millä aikataululla on tarkoitus hallituksesta tuoda esitys lomapäivien lisäämisestä? Sehän siirrettiin (Puhemies: Aika!) ainakin tässä vaiheessa työryhmään selvitettäväksi.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on joissakin puheenvuoroissa viitattu siihen, että maatalouden päästöjä on saatu vähennettyä, mutta olennainen kysymys on: Pelastuuko Itämeri näillä toimilla?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä SDP:n ryhmäpuheenvuoroa kuunteli, niin syntyi todella käsitys, että siinä ei ole konsultoitu ministeri Rajamäkeä tai ed. Kähköstä, jotka tuntevat maatalouden haasteet ja kehittämistarpeet. Sen sijaan syntyi käsitys, että puhe, jonka ed. Lintonen oli saanut, oli vuodelta 95 eduskuntavaalien alla pidetty puheenvuoro. Sen verran ristiriitainen tämä sanoma tässä puheenvuorossa oli.

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme täällä Suomessa samanlaista kansallista tahtotilaa ja henkeä oman maataloutemme puolustamiseen, mitä esimerkiksi Ranskassa tehdään yli puoluerajojen. Minä toivon, että valiokunnan käsittelyn aikana me löydämme todella ne yhteiset linjat, jotka voivat antaa myöskin viljelijäkunnalle ja koko elintarvikeketjulle luottavaisen viestin siitä, että Suomen eduskunta haluaa pitää kaikissa olosuhteissa kiinni omasta ruuantuotannosta, elintarviketaloudesta.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä tuohon demarien puheenvuoroon toteaisin, kun hän kiinnitti huomiota maatalouden investointeihin: Vain näillä investoinneilla on voitu turvata maatalouden elinkelpoisuus EU-aikana. Ne ovat olleet erittäin tarpeellisia. Ed. Lintonen, on vain niin, että kännyköitä ei voi syödä, mutta puhdasta suomalaista ruokaa, jota me tuotamme. Se on se välttämättömyys. Nyt tarvitaan jatkossa konsensusta, jolla me rakennamme tulevaisuutta. Maatalousyrittäjät ovat sopeuttaneet kovin keinoin toimensa EU-aikana. Se on vaatinut kovia, jopa henkisiä romahduksia ja taloudellisia menetyksiä, mutta nyt meidän tarvitsee katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen, jotta löydämme oikeita menettelytapoja, sellaisia, joita suomalainen maatalous tarvitsee.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ihan samaa mieltä ed. Nepposen kanssa, että kännyköitä ei voi syödä. Haluan nyt tässä kohtaa taas muistuttaa teitä, että mitään uutta maailmassa ei synny, jos me jokainen käytämme tässäkin maatalouspoliittisessa selonteossa puheenvuoron, että diipadaapadaa. Pitäähän tässä saada jotakin uutta aikaan ja uusia ajatuksia. (Välihuutoja)

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Jag tyckte att riksdagsledamot Rantakangas hade väldigt rätt när han efterlyste nationell enighet bakom lantbruket. Det är den som jag frågar efter nu, eftersom internationella tidningar säger att en vecka till tio dagar är de avgörande för vilket bud EU kommer att ge i Wto-förhandlingarna. Jag hoppas att budskapet för den här salen är klart också från socialdemokraternas riksdagsgrupp att vi står bakom den gränsen. Vi kan inte gå vidare från, som han sade, mellanreformen av EU:s lantbruksstöd, den är den bakre gränsen och utanför den får vi inte gå.

Arvoisat edustajat ja kollegat, tässä on tärkeätä, mitä ed. Rantakangas sanoi: Meidän pitää seistä yhtenäisenä Suomen maatalouden takana. Voi olla, että kohtalon päivät ovat käsillä, koska on sanottu, että viikon tai kymmenen päivän sisällä EU:n on annettava ratkaiseva tarjouksensa Wto-neuvotteluissa. Toivon silloin, että ei puhuta pressille tiedotteessa jostain pyhistä lehmistä, koska se on pahaan viittaava, että siitä puhuttaisiin.

Mutta, arvoisa ministeri Korkeaoja, olen myöskin huolestunut siitä, että ette halunneet tehdä mitään ekotuotteiden osalta, kaikki riippuu vain kuluttajista. Valitettavasti ekotuotteet ovat joskus 60 prosenttia kalliimmat kuin muut tuotteet ja muualla, kun on mietitty tähän kestävään kehitykseen vaadittavia toimia, on esitetty, että mitä olisi, jos tässä esimerkiksi varmennetuille tuotteille kokeiltaisiin alennettua alv:tä. Olisiko tämä mahdollista teidän mielestänne? Sillä tavalla voisimme pitää myöskin enemmän avoimia laitumia, öppna landskap är någonting vi alla vill ha.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:n maatalous on kuin norsu rantasaunassa, ja nyt siellä kylpevät myös SDP:n edustajat. Ei ne ole muusta kuin EU:sta tulleet ne vaatimukset tehdä niitä suurtiloja, ei niitä MTK ole vaatinut. Siinä on koetettu vaan taistella EU:n mukana. Suomalainen viljelijä on tällä hetkellä ahtaalla tämän tilanteen kanssa. Sitä paitsi tämä Wto, jonka nimiin nyt kauheasti vannotaan, niin sehän vaatii nimenomaan, että Suomessa kohta ei viljellä ollenkaan maata. Sokerijuurikkaan viljelijöistä tarjotaan EU:ssa oikein tapporahaa. Mikä on seuraava tuotannon ala, mitä Wto:n vaatimuksesta EU haluaa lopettaa? Tämä ainoa toivonkipinä, mistä ministeri puhuu, on bioenergian tuotanto. Se ei kyllä ratkaise koko maataloutta, mutta joka tapauksessa jotakin apua saadaan. Kyllä Suomessa ruokaa pitää tuottaa, ja sitä pitää myös tukea sitä tuotantoa, koska jos ruuantuotanto loppuu, niin loppuu työt duunareiltakin, elintarviketyöläisiltä.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko tuo sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoro kuulosti oikeastaan semmoiselta diipadaapaduulta, koska niin vähän siinä annettiin arvostusta suomalaiselle maataloudelle. On ihan selvää, että selonteossa annetaan aivan liian valoisa kuva suomalaisen maatalouden tulevaisuudesta. Wto:ssa on tarkoitus merkittävästi leikata maataloustukia, ja myöskin EU:n tukipolitiikka on ajamassa maanviljeiljät täydelliseen näennäisviljelyyn, eli oikeastaan meidän ruokahuollon omavaraisuus on tässä uhattuna, vaikka selonteossa sanotaan tällainen tavoite, että "valtiolla pitää olla oikeus ja velvollisuus huolehtia kansalaistensa elintarvikkeiden saatavuudesta ja turvallisuudesta".

Arvoisa puhemies! Miten tämä tavoite oikein näkyy konkreettisesti tässä selonteossa? Minkälaista politiikkaa Suomi aikoo ajaa EU:ssa? Otetaan huomioon vielä se, että tällä hetkellä meitä uhkaa maailmanlaajuinen pandemia, elintarviketurvallisuus on vaarassa. Eli tulevaisuudessa tulemme todennäköisesti tarvitsemaan entistä enemmän hyvinkin omavaraista ruokahuoltoa. (Puhemies koputtaa) Tämmöisellä asialla (Puhemies koputtaa), arvoisat sosialidemokraatit, ei todellakaan pitäisi leikitellä.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin tästä selonteon luonteesta kyllä sanoa, että minusta se ei ole liian positiivinen. Se on hyvin realistinen, ja siinä valotetaan lähimenneisyyttä ja sitten luodaan hyvin pitkälle meneviä tulevaisuuden linjoja. (Hälinää)

Haluaisin muistuttaa tästä ympäristötuesta, että 93 prosenttia viljelijäväestöstä suuntautuu ympäristöpuolen toimenpiteisiin eli suurin osa viljelijöistä haluaa toimia ympäristönäkemyksen mukaisesti ja heillä on oikeus näihin korvauksiin, niin ettei pidä liikaa syyllistää viljelijöitä ympäristöasiasta.

Ed. Vielmalle haluan sanoa sen, että tämä on maatalousselonteko. Tähän ei ole otettu metsää. Se, olisiko se pitänyt ottaa, on toinen kysymys. Mutta nähdäkseni metsä kuuluu toiseen selontekoon ja metsäasiat ovat niin iso kokonaisuus, että on parempi tehdä niistä uusi selonteko.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisella maataloudella on kaksi isoa riskitekijää.

Toinen on se, miten näissä neuvotteluissa pärjäämme, ja kun katsoo tilannetta esimerkiksi sokerijuurikkaan osalta, mikä täällä on mainittu, niin ei kovin hyvältä näytä. Näyttää siltä, että ei olla siirtymässä vapaakauppaan, mutta ollaan siirtymässä sellaiseen järjestelmään, että toisissa EU-maissa tuotanto kannattaa, mutta meillä ei. Tämä uhkakuva saattaa levitä myös muille aloille.

Toinen riskitekijä on se, miten viljelijät jaksavat. Siellä on tehty suuria investointeja ja tehdään erittäin pitkää päivää. Suuri riski on se, jos viljelijä sairastuu tai tulee viljelijäpariskunnan elämäntilanteeseen muutosta, miten siitä selvitään. Siinä suhteessa, kun kuuntelee ed. Lintosen puheita siitä, että siellä ei olisi työn tuottavuutta kehitetty ja minkälaista päivää siellä tehdään, ihmettelen kyllä, onko ed. Lintonen koskaan edes käynyt maataloustuottajayrityksissä.

Klaus Hellberg /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on varsinainen puheenvuoro vielä tähän selontekoon, mutta tässä vaiheessa olisin vaan todennut sen, että näiden asioiden osalta, jotka on jätetty tämän selonteon ulkopuolelle — kalastus, porotalous, turkistarhaus jne. — on todella ikävää, että ne eivät ole mukana tässä, koska minusta ne niin olennaisesti kuuluvat kuitenkin maatalouden elinkeinotoimintaan. Tänä päivänä, kun kaikki mahdolliset tukialat tarvitaan mukaan, olisi ollut hyvä, että ne olisi tässä yhteydessä voitu käsitellä. Tässä selonteon alussa todetaan, että nämä otetaan myöhemmin mahdollisesti käsittelyyn. Voiko ministeri vastata, miten, koska ja kuinka?

Sen lisäksi toteaisin tässä vielä lopuksi, että minä uskon, että tämä hallitus ja maa- ja metsätalousministeri Korkeaoja ovat ne parhaat mahdolliset tahot, jotka tänä päivänä voivat kansallisesti parhaalla mahdollisella tavalla turvata meidän maatalouspolitiikkamme tulevaisuudessa.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä maatalouspoliittista salikeskustelua kuvaa mielestäni parhaiten akseleitaan myöten peltoon uponnut puimuri, joka todellakin syksyisin meillä valitettavasti Suomessa on aika tuttu näky. Kun tätä hallituspuolueiden välistä debattia kuuntelee, niin ainakaan demareitten näkökulmasta ei vetoapua todellakaan ole odotettavissa.

Tämä selonteko on erittäin laaja ja perusteellinen kuvaus taustoista, historiasta ja nykytilanteesta. Mutta missä ovat ne tulevaisuuden visiot, missä ovat ne poliittiset linjaukset siitä, mitä Suomen maatalouden tulevaisuuden osalta ollaan valmiita tekemään? Ed. Haapoja, herätän kyllä kysymyksen, oletteko te lukenut oikeata selontekoa. Nimittäin tästä selonteosta, tämä pitää sisällään 70 sivua, 2 sivua käsittelee edes hieman maatalouden tulevaisuuden visioita (Eduskunnasta: Eikä yhtään konkreettista esitystä!).

Mutta tosiasia on se, että ensin meiltä lähtee nyt sokerintuotanto ja muu maatalous sitten pikkuhiljaa perässä. Ja mikäli SDP:n ryhmäpuheenvuoroon on luottamista, minkä ed. Lintonen täällä käytti (Puhemies koputtaa), niin eipä ainakaan demareilla suurta huolta tästä näytä olevan. Olisi mielenkiintoista kuulla (Puhemies koputtaa), miten ed. Lintonen siellä Forssan tupailloissa selittelee tätä omaa puheenvuoroaan.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On todettava, että elintarvikkeilla on aivan oma erityisominaisuutensa, minkä suhteen ne eroavat kaikista muista tuotteista: Ilman autoa ihminen tulee toimeen, ilman kännykkää oppisimme elämään, mutta ilman ruokaa emme pysy hengissä. Yksilöllisellä tasolla on kysymys jokapäiväisestä leivästä; valtiollisella tasolla on kysymys kansakunnan tulevaisuudesta ja itsenäisyydestä. Peruselintarvikkeiden takaaminen kansalaisille kaikissa olosuhteissa on jokaisen maan tärkein velvollisuus. Tämä on tosiasia, ja tämä ei ole mitään liirumlaarumia, ja tämä on kaikkien neuvotteluosapuolten muistettava neuvottelupöydässä.

Puhemies! Tuosta muutoksesta muutama sana. Maaseutua 1990-luvulla ja 2000 luvun alussa kohdanneet muutokset eivät ole olleet ainoastaan väistämättömiä, talouden lakien seurausta, vaan ne ovat olleet myös poliittisten ratkaisujen tulosta. Voidaan todeta, että maaseutua kohdanneet leikkaukset ovat liittyneet pääosin Suomen liittymiseen Euroopan unioniin sekä muutoksiin aluepolitiikassa. (Puhemies koputtaa) Työpaikkoja on kadonnut yli 80 000, ja kun otetaan vielä huomioon (Puhemies koputtaa) muutokset liitännäiselinkeinoissa, kertautuu tämä luku.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen viittasi ministerin vastikään Helsingin Sanomissa antamaan lausuntoon, että mitään radikaaleja muutoksia ei ole odotettavissa ja että kehitys jatkuu entisellä urallaan.

Päätoimisilla tiloilla kokonaistulojen muutos on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut kuitenkin miinusmerkkinen. Eli tarkoititteko, ministeri, lausunnollanne, että tilojen tulot entisestään tulevat pienenemään myös jatkossa, samaan aikaan kun kustannukset nousevat kovaa vauhtia, joten tilanne vaikeutuu entisestään.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tämä lähtee nyt valiokuntakäsittelyyn, toivon, että siellä todella perusteellisesti käsitellään. Vähän on harmillista se, että SDP:n puheenvuoro, jota nyt on käsitelty, oli niin puoluepoliittisesti virittynyt ja oikeastaan asenne taisi tulla 70-luvulta, tiedot 80-luvulta ja politiikka 90-luvulta, kun olisi pitänyt katsoa kuitenkin 2000-lukua ja eteenpäin. Mutta kyllä asia varmaan kehittyy valiokuntakäsittelyssä. (Ed. Sirkka-Liisa Anttila: Siitä pidetään huoli!)

Puhemies! Vielä haluan bioenergiasta todeta ja yleensäkin sen, että täällä ehkä kaivattaisiin muitakin ministereitä. Sosiaaliministeriön pääluokassahan on merkittäviä sosiaalipolitiikan varoja. Kauppa- ja teollisuusministeriö myöskin liittyy aika oleellisesti tänä päivänä maatalouden kokonaisuuteen.

Tätä bioenergiaa, johon tässä ladataan paljon odotuksia, meidän täytyy nyt eduskunnassa laidasta laitaan tukea, tätä yritystä, paitsi asenteellisesti myöskin määrärahoin.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Palkansaajien ostovoima on kehittynyt EU-aikakautena noin 25 prosenttia plussaa, maataloudessa miinus 10 prosenttia. Jää vain kysymään, mitä tässä selonteossa on semmoisia toimenpiteitä, jotka muuttavat tätä kehitystä. Ei taida ruokohelpi paljon auttaa, kun katsoo kustannusten kehitystä, mikä on noin 5 prosenttia.

Olen huolissani SDP:n, toisen päähallituspuolueen, ryhmäpuheenvuorosta sen johdosta — vaikka luulin, että se on kirjoitettu jossakin Hakaniemessä SAK:n juristin toimesta — että sen piti maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen ed. Lintonen ja hän toteaa väitetyn, että ikään kuin maatalous Suomessa olisi uhanalaisempi kuin kalatalous Saharassa, ja hän toteaa, että maatalous pärjäilee Suomessa kiitettävästi ja maataloustuet ovat nousseet ja pitäneet maatalouden kokonaistulon vakaana ja yhä pienempi poppoo jakaa vuosittain aina yhtä suuren kakun.

Arvoisa puhemies! Minä kysyisin vaan ministeriltä: Ettekö te tälle toiselle päähallituskumppanille antanut tukiopetusta maatalouden perusteista, ihan perusperusteista, koska näyttää, että nämä ryhmäpuheenvuoron (Puhemies koputtaa) kannanotot liikkuvat aivan toisessa maailmassa? (Ed. Sirkka-Liisa Anttila: Me teemme sen valiokunnassa!)

Pekka  Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä maatalouspoliittisessa selonteossa on varsin kattavasti luotu ne edellytykset, miten maataloutta koko maassa harjoitetaan, miten viljelijöiden tulotaso tulee säilymään ja miten luodaan kannattavan tuotannon edellytykset. Minusta yksi uusi näkökulma on se, että viljelijät pyrkivät tuottamaan kuluttajien odotusten mukaisia tuotteita, terveitä ja turvallisia elintarvikkeita, ja tämä on se näkökulma, joka vie tavallaan meidän maataloutemme yhteiseksi asiaksi. Ikävää vain on se, että meillä maatalousyrittäjän tuntiansio on noin 5,6 euroa, kun teollisuustyöntekijän ansio on huomattavasti korkeampi. Tämä on vain noin 20 prosenttia siitä.

Arvoisa puhemies! Täällä selonteossa ei mainita juuri sitä, miten meillä omavaraisuus tärkeimpien elintarvikkeiden osalta toimii. Siihen olin odottanut vastausta, ja ehkä valiokunta arvioi tuota näkökulmaa myöskin siitä, miten meillä omavaraisuus hoidetaan jatkossa. Tänä päivänä ruista tuodaan, niin kuin täällä todettiin jo, aika paljon.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuohon ed. Salon puheenvuoroon voisi jatkoksi myös todeta sen, että on se kyllä kummaa, kun niin kiitettävästi menee ja siitä huolimatta maatalouden harjoittajien määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa kolmanneksella ja vauhti jatkuu. Mistä ihmeestä se sitten johtuu, jos asiat ovat niin hyvin ja olosuhteet kiitettävät? Mutta varmaan palaan puheenvuorossani vielä tuohon SDP:n puheenvuoroon.

Kun tässä selonteossa rakenteellisesti on niin tavattoman paljon tätä olemassa olevan ja entisen tilanteen ja historian kertaamista ja kun kuitenkin suomalaisen maatalouden vahvuudet ovat viljelijöiden osaamisessa ja siinä, miten suomalainen viljelijä ja kuluttaja kohtaavat, niin miksi tässä selonteossa ei otettu lähtökohdaksi näiden asioiden pohtimista? Ne olisivat olleet aika oleellisia ja ovat jatkossakin oleellisia. Suomalaisen kuluttajan ja viljelijän kohtaaminen ratkaisee suomalaisen maatalouden tulevaisuuden.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Lintoselle, kun hän kantoi niin valtavasti huolta näistä investointituista ja niitten korkeudesta, on syytä palauttaa mieleen, että artikla 141 -neuvotteluthan käytiin siinä mallissa, että komissio kai se saneli, että painopiste on siellä investointitukien puolella ja sillä tavalla. Jos ei olisi sitten tätä lähestulkoon ainokaista mahdollisuutta käytetty hyväksi, niin tässä olisi käynyt todella huonosti kerta kaikkiaan, elikkä tietysti sillä tavalla, että ed. Lintonen tuolla maatalousvaliokunnassa on kantava voima. Hän on hyväksynyt kaiken käyttämättä yhtään puheenvuoroa. (Naurua)

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lintonen on saanut aika lailla täällä ryöpytystä, mutta kun lukee hänen puhettaan, on siellä myös myönteistä, kun hän toteaa, että maatalouden on tuotettava muita, ei ainoastaan rahassa mitattavia hyödykkeitä, kuten turvallisia, korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia elintarvikkeita, tervettä elinympäristöä ja ympäristönsuojelua. Tähän varmasti voimme yhtyä kaikki. Tämä on sitä monivaikutteisuutta, jota todella tulee ylläpitää.

Mutta kun hän tähän ympäristötukeen liittyen toteaa puheessaan, että ympäristötuki toimii vain tulolähteenä, niin varmaan tätä osiota ed. Lintonen ei ole itse kirjoittanut, koska hän maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä hyvin tuntee tämän asian. Mutta jos täällä sattuu olemaan joku edustaja, joka ei tätä tunne eikä tiedä, niin minä voin pikkuisen avata sitä: Ympäristötuki ei todellakaan ole tulotukea, vaan se on korvausta niistä toimenpiteistä, mitä viljelijä joutuu tekemään, kun on tässä ympäristötuessa mukana, eli se on korvausta niistä menetyksistä, kun pidetään yllä suojakaistoja; se on korvausta alenevasta sadosta; se on korvausta erilaisista kursseista, joilla ympäristötuen ottaja joutuu käymään. Esimerkiksi se, (Puhemies koputtaa) vaikka on ympäristötieteen tohtori, ei riitä, vaan koulutus ja kurssit on käytävä ja saatava siitä todistus jne. Tästä on kysymys tässä ympäristötuessa. Se ei ole tulo-osio, vaan (Puhemies koputtaa) nimenomaan korvausta siitä, että niitä ympäristötoimenpiteitä maatiloilla tehdään.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä täällä on jäänyt aluepolitiikka hiukan liian heikolle keskustelulle. Ottaisin tässä nyt esille peruskoulujen lopetukset ja muitten koulujen lopetukset, mikä on merkittävää aluepolitiikkaa, mikä pitäisi huomioida myöskin tässä.

Sitten myöskin ed. Lintoselle SDP:n maatalouspoliittisesta asenteesta. Minusta me ennen kesälomia täällä hyväksyimme tilatukijärjestelmän, ja muistan keskustelun. Silloin täällä ei näkynyt ainuttakaan sosialidemokraattia istuskelemassa ja käyttämässä puheenvuoroa, kun ratkaisuja tehtiin. Minusta se oli yksi osa tätä maaseutukuviota ja merkittävä osa.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt pitäisi käydä hyvin vakavassa hengessä ja vakavalla mielellä maatalouspoliittista keskustelua ja nimenomaan tulevaisuuskeskustelua. Minä kyllä toivon, että arvoisa maa- ja metsätalousministeri Korkeaoja ottaa kantaa tähän hallituskumppani SDP:n ryhmäpuheenvuoroon täällä. Jos maa- ja metsätalousministeri ei irtisanoudu siitä politiikasta, mitä SDP:n ryhmäpuheenvuorossa tuotiin esille, (Ed. Salo: Se on välikysymys!) niin sitten me oppositiosta käsin joudumme harkitsemaan vakavampia toimenpiteitä. (Ed. Salo: Juuri näin!)

Maija-Liisa  Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Huoltovarmuus ja kansallinen turvallisuus edellyttävät kannustavaa ja pitkäjänteistä maatalouspolitiikkaa. Ilmastonmuutokset, luonnonkatastrofit ja terrorismi edellyttävät, että on entistä tärkeämpää vahvistaa huoltovarmuutta elintarviketuotannossa sekä bioenergian käyttöönotossa. Yhteiskunnan välttämättömät toimet on kyettävä turvaamaan myös poikkeusoloissa.

Suomalaiset kuluttajat arvostavat entistä enemmän terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja lähiruokaa. Kuluttajan etu on elintarvikkeiden laadun ja turvallisuuden edistäminen.

Maatalous ja elintarviketeollisuus ovat merkittävä työllistäjä, kuten täällä on kerrottu. Ei kai kukaan kuvittele, että meillä olisi merkittävää elintarviketeollisuutta ilman alkutuotantoa? Tuotteet kuljetettaisiin muista maista suoraan kauppaan, kuten osa tulee tälläkin hetkellä.

Bioenergian ja biopolttoaineiden käytön lisääminen on ympäristön ja työllisyyden kannalta perusteltua ja järkevää. Siksi uskon, että elintarviketuotannon ohella käyttöä löytyy tulevaisuudessa kaikille Suomen pelloille.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoron linjauksia ei ole nähdäkseni tukenut yksikään keskustelun aikana ja ed. Kähkönenkin sanoutui niistä irti, niin toivon sitä, että te sosialidemokraattiset ministerit, jotka ovat salissa, osallistuisivat myös keskusteluun ja kertoisitte, jaatteko te ed. Lintosen näkemyksen vai ministeri Korkeaojan ja selonteon näkemykset. Ne ovat selvässä ristiriidassa keskenään eli molempaa mieltä ei voi yhtä aikaa olla. Jotta tilanteeseen saataisiin nyt jotain selkeytystä, niin toivoisin, että muutkin sosialidemokraatit ja ennen muuta ministerit ottaisivat osaa keskusteluun.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan yhtyä niihin puheenvuoroihin, joissa todettiin, että tässä kansallinen yksituumaisuus on hyvin välttämätöntä. Tässä on kysymyksessä ei vain maatalouden eli elinkeinon etu, vaan tässä on kysymyksessä kansallinen etu.

Mutta haluan kysyä ministeri Korkeaojalta: Tämä selonteko on sinänsä hyvä, mutta jäin kaipaamaan siitä erikoiskasvien roolia. Erityisesti tässä kiinnitän huomiota perunaan, joka mainitaan kahdella rivillä. Perunaan liittyy valtavan suuret mahdollisuudet. Siihen liittyy, nimenomaan siemenperunaan, kansainvälisesti arvostettua osaamista, ja siinä voidaan kauppaa käydä markkinaehtoisesti ja saada melko hyviä tuloksia. Siihen on sitoutunut monia muita toimialoja, ja erityisesti Pohjanmaan rannikkoseudulla tähän asiaan on erikoistuttu. Minkälaisena näette tämän asian, ja olisiko tässä selonteossa siitä ollut enempi mainittava?

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty erittäin hyvää keskustelua, ja maatalous on saanut laajasti tukea. Ainoastaan tämä ed. Lintosen puheenvuoro kyllä todella ihmetyttää; oli hyvä, että ed. Kähkönen irtisanoutui näistä linjauksista.

Tosiaan ed. Lintosen puheenvuorossa kiinnitettiin huomiota ruuan hintaan, ja siinä kohtaa täytyy kyllä todeta — ja veropolitiikka ylipäätään tässä selonteossa on jäänyt aika vähille — että kyllä ruuan arvonlisäverotus on yksi oleellinen tekijä ruuan hinnassa. Se pitäisi nähdä, ja se kyllä vaikuttaisi monien muittenkin tuotteitten hinnoitteluun, joissa on ihmistyövoiman osuus suuri, ja vaikuttaisi erityisesti kotimaisten marjojenkin hinnoitteluun ja kilpailukykyyn.

Mutta näissä ympäristöasioissa, jotka olivat tuossa keskeisesti esillä, kyllä pitäisi nähdä, että Suomessa todella on tehty ympäristöasioitten eteen töitä. Olisi ihan kiva kuulla ed. Lintoseltakin, missä maassa olisi paremmin nämä ympäristöasiat hoidettu. Pitää huomioida, missä kunnossa meillä on pohjavedet, ja Itämeren tilasta ei pidä kyllä syyttää suomalaista maataloutta yksinomaan. Vaikutukset tulevat viiveellä, mutta meillä osaaminen (Puhemies koputtaa) ja tutkimus edistyvät sitä vauhtia, että sieltä on todella hyvää tulossa.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Todellakin tässä maatalouskeskustelussa pitää muistaa, että se on kokonaisuus, joka kaipaa koko suomalaisen poliittisen kentän tuen, koska asia on niin valtavan iso. Se koskee totta kai ruuantuotantoa, turvallisia elintarvikkeita, se koskee sitä työtä, mitä vuosisatoja on tässä maassa tehty. Tähän peliin ei voi katkoa tulla. Sieltä ei voi palaa ottaa pois, vaan meidän pitää huolehtia, että jatkuvuus säilyy ja tuotanto säilyy maassa.

Siinä tulee totta kai sitten hyviä yhteyksiä myös metsätalouteen, bioenergian käyttöön, maaseutumaisemaan ja moneen muuhun asiaan, joista saamme nauttia koko Suomenniemellä. Esimerkiksi ympäri vuoden kun ajelemme pitkin Suomennientä, niin näemme sen kauniin maiseman. Sitä ei todella voi tuoda, niin kuin teiden varsilla joidenkin maatalousrakennusten seiniltä olemme saaneet lukea; sitä ei todella voi tuoda. Tämä pitää pitää mielessä. Nyt ei ole tässä asiassa varaa erimielisyyteen eikä siihen, että turhaan heittelemme kiviä toistemme niskaan. Nyt on yhteistyön aika eikä minkään muun.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selvästi taas huomasi, että maatalouspolitiikasta yritetään tehdä aikamme salatiedettä, josta esimerkiksi tavallisella kuluttajalla ei saisi olla mielipidettä.

Tuohon ed. Satosen kysymykseen: Olen käynyt maatalousyrityksessä. En ole koskaan täällä syyllistynyt henkilökohtaisuuksiin ja kysynyt esimerkiksi joiltain teiltä, oletteko te käyneet ammattikorkeakoulussa tai kulttuuririennoissa, kun te käytätte puheenvuoroja niistä asioista tai koulutuksesta tai sivistyksestä. Ei riitä pelkkä oma koulunkäynti.

Sitten: Missä ihmeen tupailloissa, ed. Tiura?

Ed. Olavi Ala-Nissilän puheenvuorossa olin haistavinani tietynlaista sakin hivutusta.

Samaa mieltä olen myös ed. Hoskosen kanssa, että maatalous tarvitsee suomalaisen poliittisen kentän tuen, mutta siitä pitää kyllä saada keskustella myös tässä salissa.

Keskeistä on saada koko elintarvikeketju maatilalta elintarviketeollisuuden kautta kauppaan tuottamaan niitä laadultaan ja hinnaltaan kilpailukykyisiä tuotteita. Toivoisin, että täällä uskaltauduttaisiin keskusteluun eikä vain henkilökohtaisesti arvosteltaisi niitä, jotka eivät ole tässä samassa hymistelyssä mukana.

Ahti  Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoron käyttäjä ed. Lintonen käytti tästä selonteosta mainintaa, että "tämä on diibadaabadaa", niin minä kyllä huomauttaisin ystävällisesti, että me emme ole eduskunnan karaokekerhossa, me olemme täysistunnossa ja me puhumme todella vakavasta asiasta. Kaikki se, mitä me olemme häneltä kuulleet, kyllä vaatii ehdottomasti sosialidemokraattien johtavilta henkilöiltä kannanoton: Oletteko te tällä kannalla vai ette? Mikä on sosialidemokraattien linja? Ja kun meidän ahkera sisäministerimme istuu aitiossa, nyt minä vaadin vastauksen tähän: Onko ed. Lintosen linja sama kuin sosialidemokraattien maatalouspoliittinen linja?

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty keskustelua siitä, miten tämä selonteko on valmisteltu. Meillä on ollut maatalouspoliittinen, maatalousasioita käsittelevä ministerityöryhmä, jossa tämä asia on ollut esillä, ja sen jälkeen sitten normaalilla tavalla tullut valtioneuvoston käsittelyyn. Se on tämän matkan aikana muuttanut aika paljon muotoaan, siihen on tullut lisäyksiä. Muun muassa kun on käsitelty ympäristökysymyksiä, sitä osiota tarkasteltiin laajemmin kuin ensimmäisessä versiossa jne. Mutta lopulta selonteko oli yksimielinen, enkä kokenut, että meillä olisi ollut suurempia ongelmia löytää yhteisiä linjauksia, niin että tämä on hallituksen yksimielinen esitys.

Mitä tulee sitten siihen, että sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa oli kriittisiä arvioita tästä, niin on tarpeen, että näitä kohtia, jotka tässä tulivat esille, nyt sitten muun muassa valiokunnan työn aikana arvioidaan. Minä olen omasta puolestani valmis ottamaan esille ja käsittelemään näitä kohtia, joissa on myös kansainvälisellä tasolla erilaisia näkökulmia, erilaisia tavoitteita. Ne on syytä avoimesti käsitellä ja tehdä johtopäätöksiä tämän käsittelyn ja analyysin, arvion, pohjalta. Se on ainoa tapa, millä voidaan saada kestäviä linjauksia eteenpäin. Tässä toivon ja uskon, että maa- ja metsätalousvaliokunta tulee puuttumaan näihin kohtiin ja sitten, kun seuraavan kerran isossa salissa käsitellään, meillä on linjauksia näiltä osin.

Mitä tulee sitten Wto-asiaan, joka on tärkeä ja edelliseen liittyvä asia, peruslähtökohta on ilmaistu tässä selonteossa siinä muodossa, että hallitus katsoo, että kaikilla mailla on oikeus puolustaa omaa elintarviketuotantoaan ja ylläpitää sellaisia järjestelmiä, jotka mahdollistavat oman maataloustuotannon jatkumisen. Tämä on selvä ohjenuora myöskin, mitä tulee käynnissä oleviin Wto-neuvotteluihin. Olemme edustaneet sitä kantaa ja muun muassa olen eilen maatalousministerien neuvostossa käydyssä keskustelussa todennut sen, että EU:n komission tulee käytävissä neuvotteluissa toimia niin, että eurooppalainen tuotanto säilyttää kilpailukykynsä.

Olen edellyttänyt niin kuin muutkin kollegat sitä, että komissio neuvotteluissa pysyy annetun mandaatin piirissä, mutta olemme halunneet antaa komissaari Fischer Boelille toimintavapautta sillä tavalla, että hän itse vastuussa olevana neuvottelijana vastaa valittavasta neuvottelutaktiikasta ja sillä tavalla voi parhaalla tavalla toimia eurooppalaisen maataloustuotannon puolesta, totta kai pitäytyen siinä mandaatissa, mikä hänelle on annettu. Tästä käytiin hyvin perustavaa laatua oleva keskustelu ja asia käytiin juurta jaksaen läpi.

Sitten vielä palaan luomuasiaan siinä mielessä, että haluaisin vaan ed. Pulliaiselle kommentoida sitä, kun vihreän eduskuntaryhmän esityksessä oli, että ruokohelpeä pitäisi olla 500 000 hehtaaria plus muut energiakasvit, joka on siis reilut parikymmentä prosenttia peltoalasta, ja sitten luomua 25 prosenttia peltoalasta. Se yhtälö näyttää olevan hiukan vaikeasti toteutettavissa. Nyt on 6,5 prosenttia peltoalasta. Pidän tätä 25 prosentin tavoitetta kyllä ainakin tämän päivän realiteettien valossa ylimitoitettuna.

Mutta samalla haluan sanoa ed. Cronbergille, että selonteossa on todettu, että yksi kehitettävä alue suomalaisessa maataloustuotannossa on erilaiset erikoistuotannon alat, muun muassa terveysvaikutteiset elintarvikkeet, luomutuotteet, joille on tarpeen pyrkiä etsimään markkinoita ei vain kotimaasta vaan myöskin Suomen rajojen ulkopuolelta. Tässä suhteessa niillä toimin, mitä hallitus voi tehdä, ollaan myöskin valmiita kannustamaan alaa tällaisiin toimiin.

Sitten tässä on ollut esillä kysymys siitä, minkälaista tilakokoa meidän pitäisi tavoitella. Täällä on samastakin ryhmästä tullut vähän erilaisia tavoitteita. Lähtökohtana on toisaalta esitetty vaatimus siitä, että tuottavuuden kehityksen pitää olla voimakasta, jotta pärjäisimme tässä avoimessa kilpailussa. Toisaalta on sanottu, että pieniä tiloja edelleen tarvitaan. Lähtökohta tässä selonteossa on ollut se, että me elämme avoimilla elintarvikemarkkinoilla. Meidän pitää pystyä vastaamaan tähän kilpailuun. Se ei voi lähteä siitä, että maatalouden kannattavuus turvattaisiin jatkuvasti kasvavilla tuilla, vaan asetetaan tavoitteeksi maatalouden elinkeinon kehittäminen tuottavuutta parantamalla, kilpailukykyä kehittämällä, mutta samalla todetaan, että se ei välttämättä merkitse ainoastaan sitä, että tilakokoa kasvatetaan. On muitakin keinoja tuottavuuden kehittämiseen, ja on mahdollista löytää myöskin, niin kuin tässä todetaan, sellaisia tilamalleja, joissa taloudellinen kokonaisuus muodostuu maataloustuotannosta ja muusta yrittämistoiminnasta, palvelutuotannosta jne. Eli tällainen monista tulolähteistä koostuva maataloustuotanto- tai maatilamalli on tulevaisuudessakin tärkeä osa suomalaista maataloutta.

Ed. Tölli kiinnitti huomiota erikoiskasvien rooliin. On todettava, että se jäi liian vähäiselle roolille, mitä tulee muun muassa siemenperunaan, samoin kuin puutarhatuotannon merkitys laajemminkin. Ne ovat menestyneet EU-jäsenyyden aikana paremmin kuin ehkä osattiin etukäteen arvioida, ja niillä näyttäisi olevan kilpailukykyä tulevaisuuttakin ajatellen. On varmasti valiokuntatyön yhteydessä syytä kiinnittää tähän huomiota ja pohtia sitä, minkälaisia toimenpiteitä tarvitaan tämän sektorin kehittämiseksi.

Ed. Ollila puuttui tuottaja—kuluttaja-suhteeseen ja kysyi, mitä selonteossa tältä osin tuodaan esille. Laatustrategia otettiin lähtökohdaksi silloin, kun Suomi tuli EU:n jäseneksi. Katsoimme, että elintarviketuotanto voi pärjätä vain pitämällä huolta korkeasta laadusta ja samalla tehokkaasta ja hyvästä yhteistyöstä pellolta pöytään -ketjussa maatalouden, elintarviketeollisuuden ja kaupan välillä. Tätä laatutyötä on tehty nämä kymmenen vuotta ja tavoitteeksi on asetettu, että sitä jatketaan ja pyritään tässä suhteessa entistä parempaan tulokseen vielä. Mutta tämä on ollut tärkeä osa sitä toimintaa, jolla suomalainen maatalous ja elintarviketuotanto on EU-jäsenyyden aikana menestynyt. Tutkimuksen rooli on merkittävä, siitä jo puhuin. Me voimme pärjätä vain osaamiseen nojaamalla. Se on yksi osa tätä ja tulee esille tässä.

Vielä viimeksi haluan puuttua siihen, kun täällä on tullut esille tärkeä huomio siitä, että maatalouden harjoittajat kokevat työnsä henkisesti kuormittavaksi. Tässä on varmasti eräänä syynä se, että on ollut epävarmuustekijöitä elinkeinon tulevaisuudessa. Toivon, että tämä selontekokeskustelu ja siitä selonteosta eduskunnan toivottavasti mahdollisimman laajalla yksimielisyydellä tekemä mietintö antavat omalta osaltaan viljelijöille varmuutta siitä, että tuotannon edellytyksistä pidetään huolta, mikä on tietysti omiaan poistamaan niitä henkisiä kuormia, mitä tähän nykyiseen tilanteeseen sisältyy.

Toisaalta tässä on otettu esille muun muassa teknologian kehittäminen, erilaisten uusien yritysmuotojen kehittäminen ja niiden tukeminen.

On todettu, että perheviljelmämallista maataloutta voidaan harjoittaa myös kahden perheen yhteistoiminnalla. Ne esimerkit, mitä meillä asiasta on, kertovat, että tällainen yhteistoiminta on ollut omiaan helpottamaan tätä henkistä kuormaa, on varmistanut lomanpitomahdollisuudet ja muullakin tavalla luonut tuotannolle ja työlle aikaisempaa mielekkäämmät, paremmat lähtökohdat.

Tämän uuden teknologian käyttöönotto, investoinnit, investointituet ja niiden avulla tehtävä uusi tuotantorakenne, muun muassa vaikkapa lypsyrobotti, voivat olla tärkeitä, työtä helpottavia ja sitä kautta jaksamista parantavia tekijöitä.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Herra puhemies! Ensinnäkin itsestäänselvyydellä aloittaminen: Selonteko on luonnollisesti tietysti hallituksen yhdessä valmistelema, yhdessä antama, yksimielinen maatalouspolitiikkaa koskeva selonteko. Muutama näkökohta, joka on kuitenkin hyvä myös keskustelussa ja maatalouspolitiikan jatkossa muistaa.

Nykyaikainen EU-maatalous tarvitsee myös kunnossa olevaa maaseutupolitiikkaa. Maaseutupolitiikan suurin haaste on tietysti, että me tunnistamme maaseutualueiden erilaisuuden sekä suhteen kaupunki- ja aluepolitiikan kokonaisuuteen. Tässä suhteessa maaseutupolitiikan kehittämistä tukee ja vahvistaa aluekeskus- ja osaamiskeskusohjelmien toteutus ja vaikuttavuuden turvaaminen, ja meidän on monipuolistettava elinkeinotoimintaa ja korostettava seudullista kehittämisstrategiaa.

Maaseutupolitiikka edellyttää myös poikkihallinnollista tarkastelua maaseudun toimintaedellytysten turvaamiseksi. Tältä osin maataloustuotanto luonnollisesti tarvitsee ympärilleen muita elinkeinoja ja väestöä perusinfran varmistamiseksi. Meidän on nähtävä entistä laajemmin maaseutupolitiikka poikkihallinnollisesti eri viranomaisten samansuuntaisten toimien myötä, ja tässä suhteessa tietysti maaseutupoliittinen kehittämistyö on myös maatalouspolitiikan perusta, jolta se voi vain onnistua.

Tässä suhteessa on erittäin hyvä se keskustelu, mitä osassa metsä- ja metalliklusteria on käyty uusiutuvien energioiden käyttöön liittyen puuvoimaprojektien edistämisestä. Meillä on tässä suuri savotta, joka varmasti tulee olemaan niin maaseudulle kuin koko kansantaloudelle edullinen. Tällä tuetaan totta kai metsäpoliittisia tavoitteita. Paremmilla ensiharvennuksilla, metsänhoidolla voidaan tukea myöskin raaka-aineiden saatavuutta. Meillä on erinomainen polttoteknologia uusien energioiden osalta. Meidän pitää nyt astua askel eteenpäin. Uuden polven 2—10 megawatin lämpövoimalaitokset ovat käyttöönottoa vaille, kun teknologisesti panemme kunnon rutistuksen päälle. Meillä on todella myöskin tätä kautta suomalaisen teknologian ja osaamisen pohjalta hyviä näkökulmia, laajemminkin tätä kautta työllistäviä näkökulmia.

On tärkeätä, että täällä keskustelussa on painotettu muun muassa myöskin ministeri Hemilän maatalouspoliittisessa työryhmässä voimakkaasti esille nostettua erikoistuotteiden ja luomutuotteiden jalostuksen ja markkinoiden näkökulmaa. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet ja ylipäänsä erikoistuotteet ovat polku, jolla me pystymme tuomaan jossain määrin myös jalostusta lähemmäs tuotantoa ja tukemaan monien myöskin vaikeammin pärjäävien maaseutualueiden taloudellista kehitystä ja työllisyyttä.

Sitten tietysti maatalouden ympäristötukijärjestelmään on aiheellisesti kiinnitetty huomiota. Se ei toimi toivotulla ja tarkoitetulla tavalla. Tällä hetkellä tällä tuella ei ole pystytty pienentämään riittävästi ravintokuormitusta. On erittäin tärkeätä, että uskottavuutta ja myöskin konkreettisia jatkotoimia tältä osin perätään myöskin eduskunnassa. On tärkeätä, että ympäristötuki on selkeästi vastikkeellista. Se on korvaus vaadittujen toimenpiteiden aiheuttamista kustannuksista ja tulonmenetyksestä. On tärkeätä, että ympäristötuen ehdot muutetaan entistä vastikkeellisemmiksi ja ympäristön- sekä vesistöjensuojelun tavoitteita selkeästi tukeviksi. Tämä on erittäin tärkeätä, että eduskunnassa määrätietoisesti tähän näkökulmaan, joka on meille yhteinen myös maatalouspolitiikan selviytymisstrategian kannalta, on tänään täällä puututtu.

Herra puhemies! Kun EU-jäsenyyden alusta olemme menettäneet pääosin juuri kotieläintuotantotiloja, on tietysti varmistettava, etteivät omat kansalliset järjestelmämme vaikeuta työvaltaisen maatalouden toimintaedellytyksiä. Tämä liittyy erityisesti maitokiintiöjärjestelmään, joka on luonut selkeästi nuorille tuotantoa jatkaville ongelmia. Nyt vihdoin on tässä asiassa, kuten selonteossa todetaan, myös konkreettisin toimin saatava asiat kuntoon.

Toinen kysymys, joka nimenomaan liittyy työvaltaisen kotieläintuotannon tilanteeseen, on jaksaminen. On konkreettisesti nähtävä se tilanne, jossa meillä ovat monetkin nuoret tuottajaperheet. Tämä liittyy myös lomitukseen. Siellä puolella on voimavaroja suunnattava tukemaan lomitustukea eniten tarvitsevia, ja siten varmistetaan myös maaseudun paras kokonaiskehitys. Tässä tarvitaan tarkempaa arviointia eri tuotantosuuntien tilanteesta ja eri-ikäisten tuottajien asemasta ja tarpeista sekä myös maksullisten lomituspalvelujen käyttötarpeesta. Maatalouspolitiikan tulevaisuudesta työvaltaisessa maataloudessa me emme kanna riittävästi huolta, mikäli ei keskustella myös lomittajien aseman kehittämisestä ja lomittajan työn imagon vahvistamisesta. Nämä toiminnot ovat myöskin maatalouspolitiikkaa.

Eduskunta Agenda 2000 -maatalousratkaisussa lausui tavalla, joka on edelleen ajankohtainen ja johon myös tässä selonteossa pidän tärkeänä yhteisen käsittelymme jälkeen viitata. On tärkeätä, että kiinnitämme vakavaa huomiota tukien perusteltavuuteen ja parhaaseen mahdolliseen vaikuttavuuteen. Miksi näin? Kansallisten tukien osuus Suomessa on maataloustuista suurempi kuin missään muualla EU-maissa. Suomi rahoittaa kansallisista varoista suurimman osan maataloustuista, siis suuremman kuin yksikään toinen jäsenmaa, yli 60 prosenttia. On tärkeätä kansalaisten silmissä hyväksyttävyyden, tukien perusteltavuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta, että oikeudenmukaisuus, maan eri osien olosuhteet, tuotantosuuntien tarpeet todella konkreettisesti näkyvät ja niin, että ne ovat läpivalaistavissa ja hyväksyttäviä. Tässä suhteessa ovat hyviä ne periaatteet, jotka tähän selontekoon on kirjattu ja joihin myöskin maa- ja metsätalousvaliokunnassa on viime vuosina minusta ihan oikein kiinnitetty huomiota.

Herra puhemies! Pidän myös erittäin tärkeänä, että jatkossa pyritään arvioimaan selvemmin, mistä seikoista on päätettävä yhdessä Euroopan unionin tasolla ja mitkä asiat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan laajemmassa EU:n maatalouspolitiikan kehittämisessä. Yhteisen elintarviketalouden turvallisuuden ja terveyden periaatteet tulee varmistaa yhteisesti kuluttajien luottamuksen ansaitseviksi ja kansallisesti löytää ratkaisuja, joilla byrokratiaa ja väärinkäytöksiä vähennetään. Suomi pyrkii jatkossakin — näin hallitus selkeästi toteaa, kuten ministeri Korkeaoja vahvisti — vahvasti EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kehittämiseen tarpeitamme vastaavasti. Mutta on tietysti, tätä haluan painottaa, myös tärkeää, että itse maatalouspoliittisilla ratkaisuilla, kansallisilla ratkaisuillamme, osoitamme eri tuotantosuuntien, eri alueiden kehittämisessä sitä tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta, jota edellytämme EU:n maatalouspolitiikassa myös arvostettavan.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Maataloudessa on niin meillä kuin muuallakin koettu perinpohjainen näköalamuutos. Maatalous ei ole enää ainoastaan ruokaa, vaan myös maaseudun monimuotoisuutta ja kansainvälistä oikeudenmukaisuutta. Maatalous tuottaa ravinnon lisäksi maisemaa, kulttuuria, luonnon monimuotoisuutta ja huoltovarmuutta. Kansainvälisen oikeudenmukaisuuden nimissä EU:n ja USA:n on avattava markkinoitaan kehitysmaiden tuotteille ja siksi poistettava vientitukia.

Nämä uudet lähtökohdat heijastuvat kuitenkin erittäin vähän oman maatalouspoliittisen selontekomme kansallisiin tavoitteisiin ja niiden kehittämistoimenpiteisiin. Kuitenkin olen ilolla kuunnellut sitä tukea bioenergialle ja biopolttoaineelle, joka täällä eri ryhmäpuheenvuoroissa on tullut esille. Erityisen ilahtunut olen siitä, että ministeri Korkeaoja on sitoutunut, joskin pitemmällä tähtäimellä, 500 000 bioenergiahehtaarin tavoitteeseen. Näin ollen bioenergia ehkä Suomessa vähitellen saa sen paikan, joka sille kuuluu. Vahva panostus hajautetun bioenergian tuotantoon ja kehittämiseen ei ole hyvä ainoastaan maaseudun kannalta, vaan se vähentää myös päästöjä ja öljyriippuvuutta sekä lisää työllisyyttä ja parantaa huoltovarmuutta. Vihreässä ilmasto- ja energiastrategiassa on laskettu, että Suomeen voisi syntyä 22 000 uutta työpaikkaa tällä bioenergiapanostuksella. Se on viidennes hallituksen työllisyystavoitteista, ja ehkä Euroopan maaseudulle on ensimmäistä kertaa luvassa lisää työpaikkoja, 500 000, jotka liittyvät nimenomaan bioenergiaan.

Mutta onko maaseutu ja maatalous vain energiamaaseutu? Selonteossa todetaan, että jokaisen maan tulee voida tuottaa riittävä määrä elintarvikkeita oman väestön tarpeisiin. Kannatan tätä tavoitetta. Mutta miten se tapahtuisi tilanteessa, joka huomioi niin kansainvälisen kilpailun kuin kansainvälisen oikeudenmukaisuudenkin? Lähiruoka konseptina takaa ruuantuotannon säilymisen koko maassa. Mitkään EU-säännökset eivät estä kuntia tilaamasta julkisiin laitoksiin lähiruokaa, mikä lisäksi parantaa paikallista työllisyyttä ja ruuan turvallisuutta. Siihen tarvitaan valtion edelläkävijyyttä. Tuloksettomien lähiruokaprojektien sijaan olisikin siirtymäaikana tuettava julkisten laitosten siirtymistä lähiruokaan, kuten muualla Euroopassa on tehty. Lisäksi on luotava puitteet uusille hankinta- ja välittäjäorganisaatioille.

Mutta voiko Suomi oman lähiruokatuotannon lisäksi olla myös elintarvikkeiden vientimaa? Monilla meistä, ja ministerillä ja MTK:lla, on käsitys siitä, että suomalainen ruoka on puhdasta ja että luomuruuan ja perinteisesti tuotetun suomalaisen ruuan välillä ei olisi suurta eroa. Tämä on kuitenkin ainoastaan suomalaisten tiedossa: Muualla maailmassa ei ole minkään näköistä kysyntää puhtaan suomalaisen tavallisen ruuan perään, vaan ihmiset ostavat joko tavallista ruokaa tai luomuruokaa.

Tähän tulisi kuitenkin radikaali muutos, joka vaikuttaisi suomalaiseen elintarviketuotantoon, jos suomalainen ruokatuotanto olisi geenimuuntelusta vapaata. EU:ssa on pitkän keskustelun jälkeen hyväksytty joidenkin geenimuunneltujen kasvien viljely. Kuitenkin jo turvavyöhykkeiden määrittely gmo-tilojen ja luomutilojen välillä on ongelmallista, ja erityisen ongelmaista se on raja-alueilla. Gmo-vapaa maataloustuotanto Suomessa olisi todellinen kilpailuetu, jolle maamme syrjäinen ja arktinen sijainti loisi uskottavan pohjan. Onkin hämmästyttävää, että selonteossa tätä teknologiaa ja siihen liittyviä ongelmia ja mahdollisuuksia ei ole käsitelty.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin todeta, että kuten selonteossa nähdään, maataloustuet loppuvat vähitellen tai ainakin vähenevät voimakkaasti ja EU tulee tulevaisuudessa panostamaan maaseudun kehittämisen tukeen. Jotta Suomi voisi aikanaan saada osansa näistä yhä lisääntyvistä maaseudun kehittämisen tuista, pitää olla maaseutua, jota kehittää. Maaseudun perusrakenne on kuitenkin romuttumassa. Kyläkouluja suljetaan ennennäkemättömään tahtiin, tieverkosto ja julkinen liikenne rapautuvat. Maatalouspolitiikkaan ja näin ollen myös selontekoon kuuluu myös perusrakenteen ylläpito. Kyläkoulut ja yksityistiet eivät ole vain menneisyyttä, vaan tästä näkökulmasta myös tulevaisuuden rakenne.

Arvoisa puhemies! Maaseudun tulevaisuus, josta niin paljon puhutaan, on bioenergiassa, lähiruuassa ja gmo-vapaassa ruokatuotannossa.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaksi olennaisinta kysymystä on: Millaista maataloutta me haluamme, ja miten saamme haluamamme? Selonteosta käy ilmi, etteivät Suomen mielestä kustannustehokkuus ja hintakilpailukyky ole suomalaisen maatalouden olemassaolon ainoita perusteita. Onkin fiksua myöntää, ettei Suomi tule ikinä tehomaataloudessa pärjäämään niille maille, joilla on ilmastollinen etulyöntiasema ja valtavan suuret tilat. Tämän faktan toteamisen olisi syytä näkyä nykyistä paremmin myös Suomen kauppapolitiikassa.

Maailman kauppajärjestön Wto:n tarkoitus on edistää vapaakauppaa. Vapaakauppa ei takaa ruokaturvaa, ei turvaa perheviljelmiä eikä paranna ympäristönsuojelun ja eläinten kohtelun tasoa. Vapaakaupan vastustaminen maataloustuotteiden kaupassa ei väistämättä tarkoita lyhytnäköisten kansallisten etujen puolustamista kynsin hampain. Se voisi tarkoittaa myös parempaa sääntelyä ja solidaarisuutta kehitysmaita kohtaan, niin sanottua globalisaation hallintaa. Minimivaatimuksena Suomen kauppapolitiikalle maataloustuotteiden osalta esittäisin kuitenkin sitä, ettemme olisi vaatimassa kehitysmaita avaamaan markkinoitaan ja edistäisimme EU-tukien muuttamista niin, etteivät ne suosisi ylituotantoa, ylijäämien polkumyyntiä kehitysmaihin ja tilakoon kasvattamista kotimaassa. Maatalouden osalta meillä on kehitysmaille kauppaneuvotteluissa annettavaa, jos vain osaamme suunnata omat tuotantotukemme oikein ja reilusti. Sinänsä täydellisessä maailmassa näitä neuvotteluja ei käytäisi lainkaan vapaakauppajärjestön puitteissa.

Minä haluan tukea sellaista perheviljelmäpohjaista kotimaista maataloutta, joka ei pilaa Itämerta eikä kohtele julmasti eläimiä. Tällä hetkellä kumpikaan kriteereistä ei täyty. Parasta tietysti vihreästä näkökulmasta olisi, jos luomu otettaisiin kantavaksi strategiseksi periaatteeksi ja yleistavoitteeksi. Olen kuitenkin sen verran realisti, että tyydyn aluksi vähäisempiinkin uudistuksiin.

Itämeri ei kuitenkaan odota. Maatalouden typpi- ja fosforipäästöjä on vähennettävä nopeasti ja radikaalisti. Pahin Itämeren kestopilaaja on rehevöityminen, jonka pysäyttäminen ei onnistu vielä nykypäätöksillä. Maatalouden osuus Itämeren rantojemme kotimaisesta ravinnekuormituksesta on merkittävin. Eli ainoastaan ja vain Venäjän ja Pietarin jätevesien varaan ei voi Itämeren pelastamista laskea, niin kuin joistakin välihuudoista tässä debatissa olisi voinut luulla.

Joka tapauksessa yleisesti ottaen tukijärjestelmän tulisi toimia niin, että jokainen panostus ympäristösuojeluun olisi taloudellisesti kannustettu. Tukien perusteeksi voidaan esimerkiksi asettaa ravinnetaseet niin, että aina parempi ravinnetase tuo korkeammat tuet.

Arvoisa puhemies! Eläintensuojelun osalta Suomen tulisi merkittävästi nostaa kunnianhimotasoa nykyisestään. Otetaan esimerkiksi lihasiipikarja. Alkuvuodesta julkistetussa lihasiipikarjan tuotantostrategiassa ei esitetä yhtään konkreettisia parannuksia lihasiipikarjan hyvinvoinnin ja eettisen eläintenpidon näkökulmasta, vaikka todetaankin eläinten monia muita maita paremman hyvinvoinnin olevan Suomelle kilpailuetu, toisin kuin monia muita maita väistämättä kalliimmat rehu- ja energiakustannukset. Jos Suomi aikoo tulevaisuudessa pysyä kehityksen kärjessä, kannattaisi sen strategisesti parantaa lihasiipikarjan hyvinvointia. Kilpailukyvyn lisäksi se on perusteltua myös, jos yrittää ajatella asiaa itse kanan näkövinkkelistä.

Voi myös ajatella, että lihasiipikarjamarkkinoilla uudenaikaiset ja eläinten hyvinvointia parantavat toimintamallit ja teknologiat ovat vientikelpoisia jo sinänsä. Suomi voisi siis viedä osaamista samaan aikaan, kun kotimaiset kuluttajat saisivat eettisemmin tuotettua lihasiipikarjaa. Liian usein Suomi tyytyy eläinsuojeluasioissa vain täyttämään vaatimukset, kun oikeasti meidän pitäisi ryhtyä suunnannäyttäjiksi. Sen pitäisi näkyä myös tukipolitiikassa samaan tapaan kuin ravinnetaseiden osalta aiemmin puheessani esitin.

Käyttötarkoitus ei saa määritellä sitä, kuinka eläintä saa kohdella, vaan eläinten kohtelun vähimmäisvaatimusten tulee perustua kunkin eläimen lajityypillisen käyttäytymisen asettamiin vaatimuksiin. Maataloudessakin eläinten kohtelun pääperiaatteena tulee siis olla eläinten mahdollisuus toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, esimerkiksi sosiaalista elämää sekä riittävää liikuntaa, myös ulkoilua. Koska luonnonmukainen eläintuotanto edellyttää tällaista kohtelua, on kotieläintalous saatava luomutuotannon painopistealueeksi.

Lopuksi en malta olla toteamatta, kun täällä joissakin aikaisemmissa puheenvuoroissa on otettu esiin turkistarhaus ja sen tulevaisuus, että eettisen eläintenpidon näkökulmasta — ja siis myös minun mielestäni — turkistarhaus tulisi lakkauttaa.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi täytyy todeta, että selonteko on hyvin aiheellinen ja siihen on ladattu suuria odotuksia viljelijäväestön keskuudessa. Selonteko on hyvä kokonaisuus maatalouteen vaikuttavista osatekijöistä, mutta tunnustaa täytyy, ettei se varsinaisesti viljelijän silmissä lupaa suuria. Miten se voisikaan, koska tiedämme maatalouspolitiikan liikkuvan maailmanlaajuisesti? Ei ole pysyviä elementtejä.

Vanhasen hallitusohjelma tukee maatalouden ja maaseudun kokonaisvaltaista kehittämistä. Selonteko on pitkän tähtäimen asiakirja, joka toteutuu maatalouden eri vaikuttajatahojen ammattitaitoon tukeutuen. Pysyvyyden tarjoaa toivottavasti tulevaisuudessa maatalouden taloudellinen menestyminen. On selvää, ettei ilman taloudellista tulosta kukaan voi maatalousyrittäjänä toimia. Maataloustuet ovat nousseet merkittävimpään asemaan talonpojan tuloksessa. Oleellista ja tavoiteltavaa olisi tuotteiden hintoihin, kiloihin, määriin ja litroihin saatava nousu. Maatalouden tulokehitys ei ole valtavista yrityssatsauksista huolimatta pysynyt muun kehityksen tahdissa. Yksityiskohtaisia maatalouspoliittisia asioita on sitten aina budjettikäsittelyssä.

Maanviljelijä on luonnonsuojelija. Hänen tulee sitä olla, jos aikoo pärjätä. Maatalouden ympäristötuet ovat yhteiskunnassa tunnustettuja elementtejä. Viljelijä välittää toimintaympäristöstään. Tuota asennetta tulee sekä taloudellisesti että henkisesti tukea. Viljelijältä vaaditaan paljon: riskinottoja, venymistä, ahkeruutta ja uskoa sittenkin tulevaisuuteen, askareita jokaisena viikonpäivänä.

Suomalainen maatalous on osa suurempaa kokonaisuutta. Kuten selonteossa mainitaan, maatalous on julkishyödyllistä toimintaa. Maatalous peruselinkeinona muodostaa pohjan, joka luo edellytyksiä tuotannon jatkojalostukselle, maaseudun kokonaisvaltaiselle kehittymiselle. Tukipolitiikan osalta on oleellista, että Suomi sitoutuu käyttämään hyväksi unionin yhteisen maatalouspolitiikan mahdollisuudet täysimääräisesti. Suomalaisen maataloustuotannon ja elintarviketeollisuuden tulee olla turvattu koko maamme alueella. Maamme eri puolilla maatalouden erityispiirteet on huomioitava. Luonnonolosuhteet maamme rajojen sisäpuolella poikkeavat valtavasti toisistaan, eurooppalaisesta näkövinkkelistä puhumattakaan.

Perheviljelmä on ykkösmalli. Tilakoon kasvaessa viljelijöiden työssäjaksamiseen on kiinnitettävä huomiota. Henkinen kapasiteetti, valmius muutoksiin sekä riskinottokyky ovat investointien ja tilan kehittämisen kannalta selviytymistekijöitä. Erityisesti haluan kiinnittää maatilojen emäntien asemaan huomiota. Muun muassa karjatilan emännän odottaessa ja saadessa lapsia asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Lomitusta ja sijaisapua on saatavilla, mutta raskauden aikana on huomioitava navetta- ja maataloustyön vaarallisuus. Viljelijöiden työterveyshuolto on jo nyt merkittävää, mutta liian moni maatalousyrittäjä jää työterveyshuollon ulkopuolelle. Työterveyshuoltoon liittymisen porkkanoita tulee jatkossakin painottaa. Tiedotuksella on tässäkin asiassa suuri rooli.

Lomituksen kehittämistä varten ministeri Hyssälä on asettanut neuvottelukunnan. On selvää, että lomitus maatalouden toimintatapojen kehittyessä vaatii tarkennuksia ja lomittajien koulutukseen sekä palkkaukseen tulee kiinnittää huomiota. Investoineet tilat kasvattavat myös työtaakkaa, jolloin ulkopuolinen apu nousee yhä tärkeämmäksi. Neuvottelukunta käsittelee lomitusta laajasti.

Uusi ohjelmakausi, joka alkaa vuonna 2007, tuo maaseudulle uusia asioita. Siksi neuvonnan rooli on jatkuvasti merkityksellinen. Erityisesti taloushallinnon osalta tarvitsemme tiloille lisää neuvontaa. Tuottajajärjestöt, neuvonta sekä muut intressitahot tarvitsevat yhtenäistä foorumia, johon tässä selonteossa myös viitataan.

Puhemies! Ihminen on osa luontoa. Suomalainen ruoka on puhdasta, ja sen kaikki tuotannonvaiheet perustuvat eettiseen ja terveelliseen valmistukseen. Kuluttajat ovat avainasemassa. Suomalaisen ruuan tukeminen esimerkiksi suurkeittiöissä on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Maatalouteen vaikuttavat yhä useammat politiikan ja talouden ratkaisut sekä tapahtumat. Selonteko tuo vahvuutta ja näkemyksellisyyttä linjauksiin.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt lähetekeskusteluun saatu maatalouspoliittinen selonteko päivittää maatalouden tilannetta sitten EU-jäsenyyden. Uskon, että tätä selontekoa ja siitä seuraavaa keskustelua on odotettu jo pitkään myös maatalousväestön keskuudessa.

Kymmenvuotisen EU-jäsenyyden aikana on maataloudessamme tapahtunut suuria rakenteellisia muutoksia, joilla on ollut mittavat vaikutukset koko maaseutuun. Selonteon pohjalta teemme kansallisia maatalouteemme liittyviä ratkaisuja ja pyrimme vaikuttamaan myös kansainvälisessä ympäristössä.

Euroopan unioniin liittyminen alensi tuottajahintoja yhdessä yössä jopa 50 prosenttia. Tilalle tulivat tuet, jotka ovat sitten eläneet unionissa ja osin kansallisesti tehtyjen päätösten myötä. Viljelijät ovat joutuneet tulojensa osalta todella ahtaalle. Monin osin tuntipalkasta ei juurikaan voi enää puhua. Se on vauhdittanut tilojen koon kasvua ja tuotannon lisäämistä. Seurauksena on ollut työuupumuksen lisääntyminen.

Koko elintarvikeketjun kannalta on tärkeää, että elintarvikkeiden raaka-aineet ovat laadukkaita. Laadusta pitää huolen suomalainen viljelijä, joka ei ole sortunut leväperäiseen viljelyyn, vaikka EU:n tukipolitiikka antaisi siihen mahdollisuuden.

Tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että unionin maatalouspolitiikan ennustettavuus parantuisi. Viljelijän on vaikea suunnitella tulevaisuutta ja esimerkiksi investointeja, kun tulotasot ovat tiedossa vain muutaman vuoden ja investointien aiheuttamat menot ulottuvat kymmenien vuosien päähän. Suomen erityisolosuhteet tulee edelleen huomioida kaikissa Euroopan unionin kanssa käytävissä neuvotteluissa ja jonkin asteinen vakaus tulee niissä saavuttaa.

Kotimainen kilpailukykyinen elintarvikejalostus on tulevaisuudessa yhä merkittävämmässä roolissa suomalaisen maanviljelijän yhteistyökumppanina. Se luo eräänlaista tuontisuojaa monipuolisella ja laadukkaalla toiminnallaan, joka edesauttaa kotimaisen tuotteen menestymistä kuluttajan ostoskorissa. Tuontielintarvikkeet joudutaan joka tapauksessa ostamaan kotimaisella valuutalla, joka on hankittava muualta.

Jalostuksen kannalta myönteisenä asiana voidaan pitää sitä, että olemme menneet mukaan lähimarkkinoilla käytävään kilpailuun, lähinnä Baltian maihin sekä Venäjälle. Näin voimme olla mukana vientikaupassa, ja toisaalta juuri nämä jalostamoyritykset toimivat eräänlaisena puskurina Suomeen tuotaville ulkomaalaisille jalosteille.

Arvoisa puhemies! Uusiutuvien energialähteiden viimeaikainen arvonnousu on myös aiheuttanut sen, että sillä sektorilla on vihdoin alkanut tapahtua. Tätä voidaan pitää erittäin myönteisenä asiana, joskin Lähi-idän ja USA:n tapahtumilla on ollut selvä vaikutus niin sanotun non öljy -tuotannon heräämiseen. Tämä sektori on kuin luotu suomalaiseen maa- ja metsätalouteen. Suomalainen osaaminen saadaan nyt vihdoinkin valjastettua kotimaisten energialähteiden tutkimustyön vauhdittamiseen, ja on erittäin tärkeää, että Suomi on mukana korkealla tutkimuspanoksella kautta eri bioenergialähteiden. Nyt ei pidä tuijottaa pelkästään maatalouteen, vaan kokonaisvaltaiseen bioenergiaklusterin luomiseen Suomeen. Maamme mahdollisuudet eri polttoainemuotojen tuottamiseen ja jalostamiseen ovat olemassa. Nyt tapahtunut herääminen onkin valjastettava vakaan toimintaympäristön luomiseen, ja tähän tulee valtiovallalla löytyä myös varoja.

Maatalouspoliittinen selonteko nostaa myös keskusteluun elintarviketuotannon kansallisen omavaraisuuden. Mielestäni viimeaikaiset otsikot ovat hyvä osoitus siitä, miten tärkeää korkealaatuinen ja tarkkaan valvottu elintarvikeomavaraisuus on. Ruoka on kuitenkin kansalaisten henkivakuutus, joka konkretisoituu kriisitilanteiden myötä. Vaikka meillä tällä hetkellä ei varsinaisesti mitään kriisiä olekaan, niin meidän tulee olla varuillamme eläinten mukana kulkeutuvien tautien kanssa. Nyt onkin jo selvästi nähtävissä, kuinka tautihavainto jossakin maassa aiheuttaa siellä välittömän terävöitymisen ja ohittaa kaikki kansainväliset intressit vapaakaupan piirissä. Kyseiset maat asetetaankin yleensä pikimmiten tuontikieltoon. Toivottavasti myös tässä asiassa suomalainen kuluttaja äänestää omalla elintarvikevalinnallaan kaupassa. Kuluttajaläheisyys on koko elintarvikeketjun tärkein lenkki alkutuotannosta jalostukseen. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Tämän selonteon pohjalta valiokuntien on hyvä aloittaa työkäsittely, ja haluaisin lopuksi kiinnittää huomiota keskeisimpään asiaan tässä selonteossa ja tulevaisuudessa. Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena EU:ssa on taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso lisäämällä maataloudessa työskentelevien tuloja. Tämän tavoitteen toteuttamiseen meidän tulee jatkossa kiinnittää paljon enemmän huomiota ja tehdä päätöksiä sen eteen.

Klaus  Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston maatalouspoliittinen selonteko tulee meille varsin sopivaan aikaan, jos näin voidaan sanoa, ehkä varsin kriittiseen ajankohtaan, koska tänä syksynä hyvin paljon tapahtuu Euroopassa ja kansainvälisesti maatalouden ympärillä. Globalisaatiohan koskettaa Suomea erittäin paljon maatalouspolitiikassa, ja Euroopan unionissa olemme siirtyneet kansallisista markkinoista yhteisiin sisämarkkinoihin. On selvää, että maailmanlaajuisesti rajasuoja jatkuvasti alenee ja myöskin jatkossa näin tulee käymään.

Tässä keskustelussa tänäänkin on hyvin paljon käsitelty meidän maatalouspolitiikkaamme monelta osalta, ja on tietysti selvää, että me olemme suurien haasteiden edessä. Jos katsotaan esimerkiksi keskustelua, mikä sokerituotannon kohdalla on käyty, niin kyllä sokerituotanto tietysti meillä on aikamoisen uhan edessä ja siihen ei voida missään nimessä kansallisesti suhtautua vähätellen. On selvää, että jos tuottaja on investoinut esimerkiksi koneisiin ja laitteisiin, varastointiin ja kaikkeen muuhun sitä silmälläpitäen, että sokerijuurikasta tullaan tuottamaan, niin ei siitä ole mahdollista siirtyä johonkin muuhun tuotantolajiin kovin helposti. Siinä on tilanne se, että suuri määrä investointeja tietysti menetetään, ja tämä on kyllä vakava tilanne tälle tuottajalle.

Siksi tietysti on tärkeää, että pyrimme noudattamaan sellaista kansallista maatalouspolitiikkaa, joka pyrkii turvaamaan oman kansallisen tuotantomme mahdollisimman hyvin. Helppoa tämä ei tule olemaan, se on aivan selvää, ja siihen me tarvitsemme kyllä vahvaa kansallista, yhtenäistä näkemystä, että pyrimme kuitenkin ottamaan huomioon nämä kansalliset edut tässä kysymyksessä. Tätä ei voida tietenkään hintaan mihin tahansa tehdä. Siksi tarvitaan tietysti hallituksen yhtenäinen linja. Minä uskon, että tämä hallitus kykenee parhaalla mahdollisella tavalla hoitamaan meidän etumme tässä tilanteessa. Siksi annan täyden tuen tämän hallituksen toimenpiteille ja tälle selonteolle, mikä tässä nyt meillä käsittelyssä on.

Mutta on tietysti selvää, että erilaisia painotuksia asian suhteen pitää voida esittää. Minusta tässä on kysymyksiä, joista pitää voida keskustella. Yksi on tietysti tämä kysymys maatalouden ympäristötuesta ja sen tarkoituksesta ja vastikkeellisuudesta. Me käytämme Suomessa erittäin vähän lannoitetta verrattuna moneen muuhun maahan, mutta siitä huolimatta maatalouden ravinnepäästöt ovat pääaiheuttaja esimerkiksi Itämeren ja Suomenlahden rannikon heikkoon tilaan täällä meillä Suomessa, Suomen rannikolla. Siitä ei voi syyttää mahdollisia Pietarin päästöjä eikä muuta, vaan kyllä meidän itse on pidettävä huoli omista ravinnekuormista. Tähän asiaan on kiinnitettävä jatkossa entistä enemmän huomiota.

Tässä selonteon osassa, jossa käsitellään maatalouspolitiikan tavoitteita käytännössä, hyvin paljon otetaan kantaa näiden rakenteiden kehittämiseen. Tietysti mitään tämmöistä hokkuspokkus-temppua ei ole. Toivon, että löydettäisiin yhtenäinen linja, että mahdollisimman hyvin pystyttäisiin nämä rakenteet kehittämään sillä lailla, että linja olisi Suomen edun mukainen ja jatkossakin pärjättäisiin.

Minä olisin vielä ottanut esille tämän asian, jota kysyin ministeriltäkin, mutta en saanut vastausta. Minusta kalastus, porotalous, turkistarhaus, kaikki nämä asiat, jotka vahvasti liittyvät maatalouspolitiikkaan, pitäisi jollain lailla saada käsittelyyn myös täällä suuressa salissa. Nyt ne eivät ole tässä mukana; se on kyllä huono asia. Koska me puhumme esimerkiksi kalastuksen tilasta, joka on erittäin ongelmallinen? Viidessä vuodessa 20 prosenttia ammattikalastajien määrä on vähentynyt, ja tarvittaisiin entistä (Puhemies koputtaa) parempia toimenpiteitä tämän tilanteen korjaamiseksi niin, että kotimaisen kalan pyytäminen olisi jatkossakin turvattu ja myöskin tämä elinkeino, joka on erittäin tärkeä näillä rannikko- ja saaristoseuduilla, pystyisi tukemaan asumista ja elämistä näillä alueilla.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouspoliittinen selonteko on ensimmäinen Suomen EU-jäsenyyden aikana. Vaatimuksia selonteosta kyllä oli edellisten hallitustenkin aikana, mutta sitä ei kuitenkaan katsottu tarpeelliseksi. Tämä selonteko tulee oikeaan aikaan, kun unionin maatalouspolitiikan keskeiset suuntaviivat ovat nyt tiedossa.

Selonteossa tarkastellaan varsin kattavasti kansainvälistä toimintaympäristöä ja arvioidaan tapahtunutta kehitystä ja koettuja muutoksia suomalaisen maatalouden näkökulmasta. Selonteossa linjataan myös keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet, joilla voidaan vastata edessä oleviin ongelmiin ja haasteisiin. Toivon, että eduskuntakäsittelyssä tähän tavoite- ja toimenpideosioon paneudutaan suurella vakavuudella eli tuolla valiokuntatyössä. Selonteko on pidemmän aikavälin linjaus eli eväitä muun muassa tulevaan hallitusohjelmaan.

Arvoisa puhemies! Maatalouden rakennekehitys on EU-jäsenyyden aikana ollut todella raju. Lähes kolmannes tiloista on lopettanut tuotannon. Näistä 85 prosenttia on kotieläintiloja. Pelto on kuitenkin pysynyt tuotannossa ja osassa maata pinta-ala on kasvanut merkittävästikin. Nyt tuotannossa olevien tilojen keskikoko on lähes kaksinkertaistunut, samoin kuin kotieläintilojen keskimääräinen eläinmäärä. Jos tätä nopeaa ja rajua rakennekehitystä ei olisi tapahtunut, suomalaisen maatalouden ja elintarviketeollisuuden tila olisi varsin huono eikä kotimaisten elintarvikkeiden markkinaosuus olisi 85 prosenttia, niin kuin nyt on.

Raju rakennekehitys ja sitä kautta tapahtunut tuottavuuden kasvu ei ole pystynyt kuitenkaan turvaamaan viljelijöille tasavertaista tulokehitystä verrattuna muun väestöryhmän tulokehitykseen. Selonteon mukaan unionin jäsenyyden aikana päätoimisten tilojen maataloustulo on laskenut reaalisesti keskimäärin vajaan prosentin vuodessa. Osa-aikaisemmilla tiloilla tulokehitys palkkatuloista johtuen on ollut myönteisempi.

Maatalouden ja puutarhayritysten niin sanottu kannattavuuskerroin on ollut koko jäsenyyden ajan alle yhden eli asetettua palkka- ja korkovaatimusta ei ole saavutettu. Hallitus kiinnittääkin tähän huomiota. Selonteossa korostetaan, että jatkossa on pyrittävä lisäämään maatalouden markkinoilta saamia tuloja ja vähentämään kustannuksia, joskaan niitä keinoja, millä näitä tavoitteita voitaisiin toteuttaa, ei juurikaan selonteossa ole.

Arvoisa puhemies! Ed. Lintonen toi esille puheenvuorossaan, että kaikkien alojen työntekijät joutuvat nykyään kohtaamaan tuottavuuden nostamisen haasteen, ja niin kuin ed. Lintonen sanoi, maatalous ei voi olla tästä poikkeus. Minusta tämä oli kyllä harkitsemattomasti sanottu. Kyllä maataloudessa tuottavuuden kehitys on ollut varsin merkittävä. Lähes 40 000 työpaikkaa on poistunut maataloudesta kymmenen vuoden aikana ja tuotantomäärä on vähintäänkin sama. Tietyillä alueilla se on kasvanut varsin voimakkaasti, eli tuottavuuden kasvua kyllä on tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Viljelijöiden tulonmuodostuksessa tulee jatkossakin olemaan erittäin tärkeällä sijalla suorien tulotukien taso. Erityisasemassa ovat kansallisesti rahoitettavat tuet, sillä nyt kokonaistukimäärästä 58 prosenttia tulee kansallisesta budjetista. On selvää, että Suomella tulee jatkossakin olla oikeus maksaa viljelijöille riittävää kansallista tulotukea koko maassa. Tukien kohdentamisessa on myös otettava huomioon maamme sisäiset ilmastolliset olosuhde-erot. Täällä etelässä kasvukausi on 160 päivää, Lapissa 100.

Myös tuotantosuunta on huomioitava. Kotieläintuotanto on sitovaa, vaativaa, henkisesti ja fyysisesti raskasta, niin kuin ministeri Rajamäkikin toi puheessaan esille. Tuotannosta luopuminen onkin ollut suurinta kotieläintiloilla. Hallitus kiinnittääkin selonteossa huomiota, aivan oikein, viljelijäväestön jaksamiseen, joskin tekoja olisi jo tämän eteen tarvittu tämän hallituskauden aikana.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi, Agenda 2000 -päätösten myötä maaseudun kehittäminen nostettiin yhteisen maatalouspolitiikan toiseksi pilariksi ja maaseudun kehittämistoimet koottiin yhden asetuksen alle. Meillä Suomessa suurin osa maaseudun kehittämiseen tarkoitetusta rahoituksesta kohdistuu pinta-alaperusteisiin liitännäistoimenpiteisiin lfa- ja ympäristötuen merkittävän aseman johdosta. Nämä tuet ovat perusmaatalouden kannattavuudelle jatkossakin erittäin tärkeitä. Nyt ja tulevaisuudessa käydään keskustelua siitä, minkälaisia kytköksiä EU:n maaseutuasetuksen rahoitustoimenpiteillä tulisi olla maatalouteen. Kytkentä tulee olla myös jatkossa. Jos se poistuu, tuensaajien joukko kasvaa. Asetuksen kautta voidaan siten rahoittaa vaikkapa Natura-toimenpiteitä, eikä voi olla oikein, että viljelijät ovat sen maksumiehiä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Selonteko antaa varsin hyvät perustiedot maatalouteen vaikuttavista tekijöistä myöskin niille, jotka eivät päivittäin ole maatalouden kanssa tekemisissä. Suuria yllätyksiä selonteko ei sisällä.

Suomen maatalouden tulevaisuuden suuntaviivat hallitus on linjannut niin, että Suomi noudattaa edelleen unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa ja tämän yhteisen maatalouspolitiikan ohessa myös kansallista omaa maatalouspolitiikkaa. Osaltaan maataloustuotannon harjoittamiseen vaikuttavat myös maatalouskaupan kansainväliset muutokset sekä Wto-neuvottelujen eteneminen.

Selonteossa maatalouspolitiikan tavoitteiden ja toimenpiteiden hahmottuminen on ymmärrettävästi jäänyt hyvin yleiselle tasolle. Yleensäkin aina selonteoissa on käynyt näin. Konkreettisia toimenpiteitä ja sitä kautta tulevaa uskottavuutta myös puuttuu, mutta tämä on ymmärrettävää. Aktiiviviljelijä kysyykin: Onko EU:n maatalouspolitiikan Suomelle aiheuttamia ongelmia tuotu vain pintapuolisesti esille, ja olemmeko me liian vahvasti niin sanotun myöntyväisyyslinjan kannalla suhteessamme EU:n maatalouspolitiikkaan? Se koskee myöskin muita politiikan lohkoja. Rohkenemmeko riittävästi puolustaa suomalaisia erityisolosuhteita Euroopan maatalouspolitiikassa? Näihin pitää vastata, että kyllä rohkenemme ja pitää rohjeta, mutta kyllä se edellyttää sitten meillä kansallista yksituumaisuutta myöskin tältä salilta silloin, kun näitä asioita ollaan puolustamassa.

Herra puhemies! Maataloutemme tämän hetken suurin ongelma, kun ajatellaan viljelijäväestön näkökulmasta, on alhainen tulotaso. Samanaikaisesti maatalouspoliittisen selonteon kanssa ovat juuri tulleet julkisuuteen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tilastot maataloustulon kehityksestä. Kehityksen suunta on selkeä: Maataloustulo on laskenut kolmatta vuotta peräkkäin. Viimevuotisesta laskua lienee peräti 8 prosenttia. Selonteossa lähdetään siitä, että maataloutta tulee kehittää niin, että kustannukset alenevat ja markkinatuotot lisääntyvät. Käytännössä asia on taas niin, että nykytilanteessa kustannusten nousu on suuri uhka, kun toisaalta tuet ja markkinahinnat laskevat.

Mitkä ovat sitten ne konkreettiset keinot, joiden avulla viljelijät, maatilat ja tuotanto voisivat kehittyä siten, että epäedullisissa luonnonolosuhteissa pystyttäisiin tuottamaan kilpailukykyiseen hintaan maailmaan hyvänlaatuisia elintarvikkeita tehokkaasti, ympäristöystävällisesti, jopa tilanteessa, jossa erilaiset verot, normit, luvat, byrokratiasääntely ym. ovat Suomessa epäedullisempia kuin kilpailijamaissa, vai onko näin?

Selonteossa kuvataan EU:n maatalouspolitiikkaa: miten vuoden 1992 reformissa cap-tuki muodostui parhaille viljelyalueille kaikkein korkeimmaksi ja miten Suomen osalta tätä epäkohtaa ei ole saatu korjattua vuosienkaan kuluessa. Valitettavasti tämä ongelma vahvistettiin myöskin vuoden 2003 maatalousuudistuksessa. Meidän voimamme eivät riittäneet sen muuttamiseen.

Myönteistä selonteossa on se, että siinä on kuvattu varsin monipuolisesti maatalouden tulokehitystä ja kannattavuutta sekä tarkasteltu lukuja myös erityyppisten tilojen osalta. Tarkastelut tuovat selvästi esille, miten päätoimisten tilojen tulokehitys on ollut reaalisesti voimakkaasti aleneva, vaikka työ- ja pääomapanosta on jouduttu lisäämään merkittävästi. Vuoden 2004 tulokset kirjanpitotilojen kannattavuudesta osoittavat, että keskimäärin yrittäjä sai 5,65 euron tuntipalkan ja 2,5 prosentin koron pääomalleen. Maatalouden työansio oli noin 19 prosenttia teollisuustyöntekijöiden tuntiansiosta. Eniten kannattavuus heikkeni silloin sikatiloilla ja viljatiloilla, ja maataloustulo aleni noin 4 prosenttia. Tänä vuonna tosin sikataloudessa tilanne on muuttunut jonkin verran ja tuottajahinnat ovat siellä nousseet.

Herra puhemies! Haluan myöskin lopuksi tässä todeta maatalouden rakenteen kohdalta sen, että on tavattoman tärkeää, että rakennetta voidaan kehittää, ja ennen kaikkea, että tulevaisuudessa voitaisiin Makeran lainoitusmahdollisuudet turvata. Se on yksi tärkeimpiä asioita, joka on saatava hoidettua. Tällä järjestelmällä, mikä nyt on, vuonna 2011 Makera on ajettu lähes täysin alas, ellemme saa sinne lisää varoja. Niitähän nyt on tulossa hieman lisäbudjetissa, mutta toivottavasti varsinaisessa budjetissa saamme vielä lisää varoja.

Herra puhemies! Kun valtiovarainvaliokunta antaa tästä lausunnon, niin toivon, että voimme maatalousjaostossa paneutua myöskin sitten näihin erikoisaloihin, jotka täällä on tuotu esille — niin kalatalous, porotalous, turkistalous kuin erikoiskasvit — ja ennen kaikkea niiden taloudelliseen merkitykseen Suomen maataloudelle.

Hannu Hoskonen /kesk:

Herra puhemies! Valtioneuvoston maatalouspoliittinen selonteko kuvaa laajasti maataloutta ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. Maataloudesta piirretään kuvaa mitä moninaisimmin sanoin ja kuvin tai taulukoin paremminkin. Toivottavasti tämä työ ei ole mennyt hukkaan, sillä maatalouden todellisuus tänä päivänä on ankara: epävarmuutta, joka on monessa tapauksessa aiheuttanut jopa elinkeinosta luopumista. Selonteko ei tullut sekuntiakaan liian aikaisin, ja toimiin maatalouden tulevaisuuden puolesta on alettava välittömästi. Kamelin selkä ei tässä asiassa monta oljenkortta enää kestä.

Unionin maatalouspolitiikka on suurin Suomen maatalouteen vaikuttanut asia. Unioniin liittyminen tarkoitti maataloustuotteiden hinnan romahtamista, rajua rakennemuutosta, mammuttimaista maataloushallintoa, byrokratiaa sekä viljelijöiden entistä suurempaa riippuvuutta maataloustuista. Tämä kuvastaa toimintaympäristöä, missä parhaillaan suomalainen viljelijä tekee työtä ja kehittää tilaansa, joka monesti on valtavan suuri yritys sinänsä.

Selonteko linjaa myös suomalaisen maatalouden tulevaisuutta. Peruslähtökohtana pitää ehdottomasti olla jatkuvuus. Maatalouden tulee olla kannattavaa ja niin, että sitä harjoitetaan edelleen koko maassa ja vuosikymmeniäkin tästä eteenpäin. EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa aikanaan sovittiin, että maataloutta pitää voida harjoittaa kaikissa jäsenmaissa. Tästä asiasta Suomen tulee pitää ehdottoman tiukasti kiinni. Esimerkiksi parhaillaan menossa olevat sokerineuvottelut eivät missään nimessä saa päätyä siihen lopputulokseen, että Suomi on häviäjä.

Siitä, mistä sovittiin, kaikkine yksityiskohtineen tulee pitää kiinni, koska me suomalaiset joudumme myös velvoitteista pitämään kiinni. Jos ei tätä asiaa saada sokeriuudistuksen myötä EU:hun viestitettyä, että Suomi EU:n jäsenenä kunnioittaa tehdyn sopimuksen ehtoja ja myös edellyttää, että toinen osapuoli noudattaa sopimusta, silloin asiat maatalouden kannalta varmasti ovat heikosti. Ajatelkaapa esimerkiksi Ranskaa, joka ehdottomasti pitää joka asiasta kiinni viimeisen päälle. Esimerkiksi jostakin viinintuotannosta puhuminen helposti aiheuttaa eräänlaisen en nyt sano yleislakon mutta kuitenkin kohtalaisen suuren mellakan.

Suomalaisen maatalouden tuotteet ovat turvallisia, ja tästä asiasta olemme saaneet nauttia jo vuosisatojen ajan Suomessa. Tuotteissamme on paljon vähemmän torjunta-ainejäämiä kuin Keski- ja Etelä-Euroopan vastaavissa tuotteissa. Hygienia ja eläinsuojelu ovat erittäin tärkeitä suomalaiselle viljelijälle ja takaavat laadukkaat elintarvikkeet kaikille suomalaisille. Kuluttajat arvostavat näitä ominaisuuksia, ja uskon, että tässä asiassa myös eduskunnassa kuten koko Suomessa vallitsee täydellinen yksimielisyys. Toivotaan, että tässä asiassa tämän selonteon keskustelussa ja valiokuntakierroksen aikana voimme edetä positiivisesti eteenpäin niin, että voimme turvata maatalouden tulevaisuuden.

Kotimainen maatalous ja elintarviketuotanto ovat myös turvallisuuskysymys Suomelle. Ilmastomuutoksen seuraukset ja maailman epävakaa poliittinen tilanne saattavat hyvinkin luoda tilanteen, jossa kotimainen ruoka nousee arvoon arvaamattomaan. Kriisitilanteiden varalta turvallisuuden edellytyksenä on se, että meillä on oma kotimainen ruokatuotanto, joka toimii kaikissa olosuhteissa ja koko maan alueella. Tässä yhteydessä ei missään nimessä saa unohtaa Suomen pohjoista sijaintia, joka ei ole metropolien lähellä, mutta suomalainen ihminen tarvitsee sen varmuuden, että Suomi pystyy huolehtimaan kansalaisistaan kaikissa olosuhteissa.

Maataloudella on ratkaiseva merkitys koko maaseudun kannalta, maaseudun maisemanhoidon, metsätalouden ja kaiken sen muun, minkä nähdään tapahtuvan suomalaisella maaseudulla ja metsissä. Siihen kuuluu olennaisena osana bioenergian tuotanto. Se on maaseudulle uusi mahdollisuus, jota ei missään nimessä tule hukata.

Jos haluamme tuottaa edullisesti esimerkiksi biopolttoaineita tai haketta tai jotain muuta, vaikkapa ruokohelpiä, se ehdottomasti edellyttää, että elävä maaseutu säilyy, koska se tarjoaa sen tiestön, sen infran, sen työvoiman, jota näihin töihin tarvitaan. Pitää muistaa, että ja maatalouden ja metsätalouden töitä ei voi mitenkään etätyönä tehdä. Se työ tapahtuu nimenomaan siinä ympäristössä ja sillä työvoimalla, joka siellä on. Tämä on syytä muistaa myös tätä selontekoa käsiteltäessä. Suomessa on yli 2 miljoonaa hehtaaria peltoja, joiden tuottokykyisenä pitäminen on jokaiselle suomalaiselle tärkeää. Se ei ole vain elintarvikehuollon takia tärkeää, vaan se on tulevaisuudessa esimerkiksi bioenergiatuotannon takia äärimmäisen tärkeää.

Toivottavasti selontekoa käsitellään myönteisessä ilmapiirissä ja luodaan hyvä visio vuosikymmeniksi eteenpäin.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tampereella esitetään teatterissa Suomen hevonen -nimistä näytelmää. Siinä EU-absurdius näyttäytyy kauheimmillaan, kun kaikki on ajettu alas, kylän viimeiset hevoset myydään Italiaan makkaraksi. Hyvä, että näytelmää esitetään nimenomaan Työväen Teatterissa, sillä jos suomalainen maatalous lopullisesti ajetaan alas EU:n toimesta, loppuvat työt myös suomalaiselta elintarviketyöläiseltä.

Kyllä maaseudun ja sen yhden tärkeän elinkeinon, maatilojen, tukeminen on tärkeää. Toki maaseudulla on tuettava myös kasvavassa määrin muutakin yrittämistä, mutta maatalous pitää yllä myös maaseudun maisemaa. Haluammeko sellaisen maiseman kuin Karjalankannaksella pusikoituneena? Maatila on monelle elämäntapa. EU:n maatalouspolitiikka on vaan nyt sitten tehnyt tästä idyllistä teollisuutta. Perheviljelmät häipyvät, ellei niitä tueta.

Silti itse asiassa lukuun ottamatta muutamaa metropolia Eurooppa on maaseutua suurimmalta osalta, ja niin kuin on sanottu täällä, muun muassa Ranskassa ja monissa muissa Keski-Euroopan maissa maataloutta puolustetaan henkeen ja vereen yli puoluerajojen, puhumattakaan juuri esimerkiksi viiniteollisuudesta, joka on siellä kaikkein tärkeimpiä tuotantomuotoja. Todellakin, kun menee Itävallassa alppihotelliin, ruokapöydän kananmunat, kinkku ja maito ovat siitä naapuritilalta. Miksi lähiruoka ei meillä ole tällä tavalla mahdollinen? Ovatko suuret kauppaketjut meillä jumalan asemassa? Lähiruokaahan ei tarvitse todellakaan roudata kalliilla fossiilipolttoaineella muualta. Hyvä, että tässä selonteossa on erikoistuotteet ja luomutuotteet myös tuotu esille.

Herra puhemies! Maatalousselonteko on tarpeellinen välitilinpäätös. Suomalainen kuluttaja on saanut ruokakorinsa kohtuullisemmin, mutta samalla, jotta systeemi toimii, tarvitaan varsinainen säädösten ja tukien risusavotta. Direktiiviä on kuin Veikko Lavin Tukilisä-jenkassa. Jos ruoka on kallista, se raha on mennyt väliportaisiin, ei viljelijälle.

Nyt maailman kauppajärjestö painaa päälle ja haluaa vapauttamisen nimissä vaikeuttaa maataloutta pohjoisilla leveyspiireillä. Totta kai ymmärrän kehitysmaiden agendan, mutta kyllä on vaikea ymmärtää, että suomalaisesta sokerinviljelijästä maksetaan rakennerahastosta oikein tapporahaa. Eihän kysymys ole pelkästään tästä vaan siitä, että Suomessa ylipäänsä yksi omavaraisuuden symboli, sokerintuotanto, häviää.

Yksi hyvä oivallus tässä selonteossa on se, että jopa viidennes Suomen pelloista voisi olla energiatuotannossa kymmenen vuoden sisällä. Viljan polttamista on ainakin näin maalaispojan vähän vaikea hyväksyä, mutta ehkä se ruokohelpi nyt antaisi semmoista helppiä, mutta missään tapauksessa se ei koko maataloutta pelasta. Siinä on nyt vähän semmoista haippia koko tässä asiassa. Totta kai oma bioenergian tuotanto antaa Suomelle mahdollisuuden kehittää uutta tekniikkaa ja testata sitä ensin täällä kotimarkkinoilla, ja sitten sitä voi viedä vaikka ulkomaillekin.

Ja mitä tuohon Itämeren suojeluun tulee, niin kyllä minä katsoisin tuonne itään päin ensin. Siellä on aika iso väestö, joka varmasti saastuttaa Itämerta enemmän kuin meidän maatalous.

Arvoisa puhemies! EU-jäsenyyden myötä on tullut ennennäkemättömän raju rakennemuutos, ja se on tarkoittanut tehokkuuden nostoa suuria investointeja tekemällä ja tilakokoa kasvattamalla. Tätä tietä ei voida määrättömästi jatkaa. Olosuhteet ovat täällä niin erilaiset kuin esimerkiksi Ranskassa, jossa peltolohkot ovat kymmeniä hehtaareja ja satotaso tuplaten Suomen vastaava. Suomessa pellot ovat pieniä, mäkisiä, epäsäännöllisen muotoisia. Määräänsä isommilla koneilla täällä ei pysty tehokkuutta hakemaan. Ihmisistäkään ei voida repiä enää enempää. Talonpojat tekevät jo pitkiä päiviä, ja työuupumus uhkaa. Mutta edelleen pienemmilläkin tiloilla tulisi olla mahdollisuus jatkaa elämäänsä.

Näinhän tässä selonteossa sanotaan, että maataloustuottajien tulotaso pitää turvata. Suomessa vain on EU:n vuoksi ollut mahdoton tietää tulevaisuutta kovin pitkälle. Se on lisännyt tämmöistä epätietoisuutta ja jopa epätoivoa maaseudulla. Suuriakin investointeja on tehty paremman toivossa ja sillä tavalla, että päättäjät ovat uskotelleet, että kyllä se huomenna paremmin menee.

Maatalouspolitiikka kaipaa ennen kaikkea jatkuvuutta, tuli sitten lunta tupaan tai ei. Selonteon ansio on siinä, että se tunnustaa maatalouden mahdollisuudet tuottaa erilaisia hyödykkeitä, myös sellaisia, joita ei voi mitata rahassa, kuten esimerkiksi maisema. Mutta totta kai sitä rahaa pitää myös antaa sille raskaan työn raatajalle elikkä talonpojalle.

Vielä tärkeitä asioita selonteossa ovat elintarvikkeiden huoltovarmuus, maatalouden osaaminen ja riippumattomuus fossiilisista polttoaineista. Suomen kannattaa säilyttää toimiva elintarvikeketju. Jos maatalous vaikeutuu ilmaston lämmetessä subtrooppisissa maissa, saattavat nämä pohjoiset pellot vielä toimia (Puhemies koputtaa) ruoka-aittoina heillekin.

Arvoisa puhemies! Ruotsalaiset kollegat ovat sanoneet, ettei meillä ole vielä ajettu maataloutta niin alas kuin Ruotsissa. Voi sanoa filosofisesti näin, että maatila ei kuulu yksilölle vaan nykyiselle, eläneille ja tuleville sukupolville.

Jari  Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tämä maatalouspoliittinen selonteko on mainio kuvaus tämänhetkisestä tilanteesta ja olosuhteista, joissa suomalaista ruuantuotantoa harjoitetaan. Samalla tämä tähänastinen käyty keskustelu osoittaa sen, että meillä onneksi tässä maassa on yhä edelleenkin yksituumaisuus oman ruuantuotantomme tärkeydestä ja välttämättömyydestä, vaikka täällä joitakin reunahuomautuksia asian suhteen on tehtykin. Yleislinja on kuitenkin tämä, ja se on tärkeä selkänoja niin viljelijöille kuin koko elintarvikealalle, elintarviketeollisuudelle. Tämä tuotannonala on Suomen neljänneksi tärkein teollisuudenala. Sillä on äärimmäisen suuri vaikutus koko kansantalouteen, kuntatalouteen, aluetalouteen. Omassa maakunnassani Etelä-Savossa kokonaistuotannosta, tuotantovolyymista, tulee 7,6 prosenttia maa- ja metsätaloudesta ja joissakin kunnissa tämä prosentti on jopa 30, elikkä se kuvaa tämän alan merkitystä.

Samalla kun me tiedämme ja tiedostamme tämän selonteon mukaan, että maatalous on ennen kaikkea ruuantuotantoa, se on myöskin muuta. Se on maisemaa, se tuottaa monia sellaisia aineettomia arvoja, joita kaikki Suomen kansalaiset arvostavat, ja tästä meidän on pidettävä kiinni. Vaikea olisi kuvitella, että mikään muu taho tai ala voisi näitä muita arvoja tuottaa yhtä tehokkaalla ja kuitenkin ympäristöä kunnioittavalla tavalla kuin maatalous.

Meillä on erityisen suuri haaste niin EU:sta kuin ennen kaikkea Wto:n ja Yhdysvaltojen suunnasta tulevasta paineesta maataloustukiin. Näissä vaatimuksissa ei haluta tunnustaa muun muassa Suomen pohjoisten tuotanto-olosuhteiden vaikutuksia meidän ruuantuotantoomme. Juuri siksi, koska meillä nämä pohjoiset tuotanto-olosuhteet ovat, meidän elintarvikkeemme ovat samalla puhtaita ja turvallisia mutta ne ovat myöskin hieman kalliimmin tuotettuja. Tämä meidän täytyy tunnustaa ja tämä täytyy myöskin muiden tunnustaa. Meillä Suomessa on täysi oikeus ja velvollisuus myöskin tuottaa ruokaa suomalaisille, ja myöskin sen puhtautemme ansiosta meillä on erinomaiset mahdollisuudet tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta myöskin vientimarkkinoille suunnata tuotantoamme ennen kaikkea terveysvaikutteisten elintarvikkeiden ja muiden pitkälle jalostettujen elintarvikkeiden muodossa. Tämä on meille selkeä mahdollisuus.

Herra puhemies! Selonteossa myöskin kuvaillaan hyvin selkeästi ja hyvällä tavalla bioenergian tuotannon mahdollisuuksia, ja se on meidän maataloutemme yksi tulevaisuuden kuva. Tämä tuotannon laajentaminen on tehtävä harkiten ja pohtien mutta tietysti ripeästi. Siinä on meillä erinomaisen suuret mahdollisuudet, luontaiset mahdollisuudet myöskin. Sen linjan, jonka me valitsemme tässä, täytyy olla erilainen linja kuin Ruotsissa. Ruotsissahan hyvin ylpeänä esitellään, että heillä on vaikkapa bioetanolin tuotantoa niin ja niin paljon, mutta siitä tuotannosta leijonanosa tuodaan Brasiliasta. Tämä ei ole meidän linjamme, vaan meidän linjamme täytyy bioenergian tuotannossa ja ennen kaikkea peltoenergian tuotannossa olla oman raaka-aineen linja. Se on kestävämpi, työllistävämpi ja Suomen kansantalouden kannalta järkevämpi linja.

Myöskin sellainen väärinkäsitys liittyy ennen kaikkea Wto:n vientitukien purkamiseen ja myöskin muihin maatalouden tukien purkamisvaatimuksiin, että Afrikan köyhyys johtuisi näistä meidän alueemme ja Euroopan alueen maataloustuista. Samaan aikaan kuitenkin varsinaisista elintarvikkeista Afrikassa on koko ajan yhä suurempi pula. Viljelijöiden ongelma siellä on, kuinka saada tuotteet markkinoitua kohtuulliseen ja vakaaseen hintaan omille kotimarkkinoille: Puuttuu tiet, varastot, kuljetusvälineet, kaikki se infra, jolla he pystyisivät tämän asian hoitamaan. Kaiken lisäksi, jos tuonti vientituen poistuessa kallistuu Afrikan näkökulmasta, myös köyhien kuluttajien ruokalaskut nousevat. Tätähän tällä ei tavoitella, vaan tästä on tehty Wto:ssa keppihevonen, jolla halutaan ratsastaa.

Herra puhemies! Täällä on väitetty, että ympäristötuki ei olisi vastikkeellista tukea. Se on mitä suurimmassa määrin vastikkeellista. (Puhemies koputtaa) Siihen liittyy viljelijöille asetetut ravinnevaatimukset, suojakaistat, sadon alennukset ym. Tämä on juuri sitä vastikkeellisuutta, jolla ympäristöä on haluttu suojella ja valumia vähentää ja johon viljelijät ovat joutuneet satsaamaan. Siksi se tuki on toimiva ja ympäristöä kunnioittava.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Jos joku odotti uusia linjauksia tästä selonteosta, hän pettyi. Minä en pettynyt, eivät olleet kovin suuret odotuksetkaan. Selonteossa on suhteettoman paljon historiaa ja nykytilanteen kartoitusta tulevaisuuden ja sen visioiden kustannuksella. Niitä tässä olisi huomattavasti enemmän kaivattu. Vain muutamalla sivulla on tavoitteita ja nekin kyllä oikeastaan vanhan kertausta. Hiukan tuntuu siltä, että tuo bioenergia on nyt sitten noussut asiaksi, jolla ikään kuin pelastetaan koko homma. Näinhän se ei varmastikaan ole.

Kaipasin jo tuossa vastauspuheenvuorossani tuottaja—kuluttaja-näkökulmaa, sen linkin toimimista. Se ei tässä selonteossa kovinkaan paljon ole esillä ollut. Sen sijaan täytyy antaa tunnustus siitä, että keskustan ryhmäpuheenvuorossa ed. Tiilikainen sitä kyllä toi esiin.

Sitten tuo ed. Lintosen puheenvuoro oli kyllä sellainen kylmänhuuruinen tuulahdus punamullan menneiltä maahisilta vuosilta, ajalta, jolloin maataloudesta riideltiin kaikissa mahdollisissa tilanteissa punamullan pääosapuolten kesken. Valitettavaa, jos se aika on palaamassa. Odotettavissa kyllä olikin, että se konsensus, joka Suomen maatalouteen syntyi EU-ratkaisun jälkeen, jolloin se koettiin yhteiseksi asiaksi, ei kovin kauan tätä punamullan syntyä kestä, koska siinä tarvitaan aseita, joilla voidaan toista lyödä, ja tästä toinen osapuoli on sellaisen sitten saanut.

Jos hallitusrintama ei ole yksimielinen maatalouden tulotasosta, tukitasoista, ei oikeastaan mistään, niin mitä virkaa tällä selonteolla sitten on jatkoa ajatellen? Siltä puuttuu parlamentaarinen jalusta. Näillä eväilläkö me lähdemme puolustamaan kansallisia etujamme Euroopan unionissa? Siinä käy huonosti.

SDP:n ryhmäpuheenvuorossa menivät kyllä puurot ja vellit sekaisin. Logiikka oli samaa kuin peruskoulun alkuaikojen matikan opetuksessa, jossa kysyttiin, että kun kauppias osti 1 markalla omenan ja myi sen 2 markalla, paljonko oli voitto. Vastaus kuului: 100 prosenttia. Se oli sosialistinen matemaattinen puolitotuus. Säästäkää siltä toki suomalainen maatalous.

Maatalouden tulevaisuuden epävarmuus on henkisesti raskasta alalla työskenteleville. Epävarmuus, jatkuvasti edessä olevat neuvottelut ja epätietoisuus jatkosta vie voimia, ja se myös vaikeuttaa normaalia talouden suunnittelua, investointeja. Selonteko ei tähän apua valitettavasti tarjoa.

Herra puhemies! Asiaa käsittelevän valiokunnan työlle jää paljon haasteita, sen verran keskeneräinen tämä selonteko valitettavasti on.

Astrid Thors /r:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Nyt onneni on tupla, kun te molemmat olette paikalla täällä ja saan ainakin teille puhua näistä meille kaikille tärkeistä asioista.

Ensinnäkin muutama sana EU:sta: Minä kuulun niihin, jotka myöskin maatalouden osalta ovat surullisia, ettei meillä vielä ole näköpiirissä uutta perustuslaillista sopimusta, koska katson, että se olisi mahdollistanut todellisesti enemmän läheisyysperiaatteen toteuttamista myöskin maatalouden osalta. Jos ollaan puhtaan juridisia, niin sehän ei tänään ole mahdollista, ja se vie siihen yksityiskohtaiseen sääntelyyn, joten maatalouden osalta toivon myöskin uutta sopimusta, joka antaisi paremmat sääntelymahdollisuudet.

Me tiedämme myöskin, että ajankohtaisempi, ja se voikin olla erittäin ajankohtainen lähiviikkoina, on mahdollinen budjettisopu EU:n pitkäaikaisista raameista. Tämä ei ole Rkp:n ryhmän virallinen linja ainakaan vielä, mutta minä olen itse vakuuttunut, että meidän pitää olla valmiita siihen, että osarahoitus sovituista raameista tapahtuu kansallisesti, että se voi kuulua siihen budjettisopuun nyt tai myöhemmin. Minä luulen, että koko EU-budjetin kannalta, mutta myöskin meidän omaa tilannettamme varten se on yksi tie. Siksi tänään SDP:n puheenvuoro kuitenkin oli huolestuttava.

Kun katsoo tätä selontekoa, niin siinähän on monta mielenkiintoista asiaa myöskin tulevaisuuden kannalta. Joskus pitäisi arvioida kuitenkin, mitä Suomelle ja EU:lle on maksanut bse-kriisin hoito sillä tavalla, mihin me jouduimme osallistumaan. Me tiedämme ainakin, että se on vähentänyt niin sanotun punaisen lihan syöntiä. Se näkyy myöskin osittain ehkä meidän tilastoissamme, mutta Euroopassa yleensä. Mitä se on maksanut ja mitä se on vienyt? Onko sitä hallinnoitu hyvin? Joskus sitä pitäisi tutkia, jotta oppisimme tulevaisuuden varalta.

Det som ministern sade om Wto-rundan tyckte jag att var väldigt viktigt. Det kändes bra att han kunde säga det om den förra rundan av utbytet även om kanske en del begränsas av offentligheten här i salen. Jag tycker det var väldigt trösterikt och ingen protesterade emot det ni sade. Det som man däremot ständigt bör påminna om när vi anfalls från andra länder är att de facto är det EU som är den största importören av livsmedel från de egentliga utvecklingsländerna. Det glömmer väldigt många i den här salen att så är fallet. Men det som ministern sade om Wto-rundan var väldigt, väldigt viktigt.

Om vi sedan går över till ytterligare ett EU-ärende så är jag just därför glad att ministern är på plats. Det är de olika så kallade kust- och havsstrategierna som håller på att beredas inom EU. Den här veckan lade kommissionen fram ett direktiv för skyddande av den marina miljön och påstår att det inte har ekonomiska effekter för våra kustområden och därmed inte heller för det kustnära lantbruket. Jag tror inte att det är sant.

Jag hoppas därför att jordbruksministern, min landsbygdsminister, aktivt skulle kunna se till att man i den andra mera omfattande havsstrategin som utarbetas tar hänsyn till socioekonomiska omständigheter och den kultur som vid kustområden har förekommit. Vi vet idag att vi har svåra konflikter mellan å ena sidan fiske och lantbruk och å andra sidan kravet på att skydda vissa arter. Jag tror att ministern är mycket väl informerad om saken, men vi behöver ett helhetsbegrepp och vi behöver också främja att regioner som vill vara framåt kan visa ett gott exempel. Det här tror jag att är ytterst viktigt och här skall vi ta lärdom av de fel som vi har gjort i tidigare sammanhang.

Som en representant för en grupp för vilken både jordbruket, landsbygdens näringar och Östersjön är viktiga är jag mycket sorgsen över den motsättning som man här har velat uppamma när det gäller skyddet av Östersjön. Det är inte ett sådant motsatsförhållande som ni tror och jordbrukarna vill skydda de nära områdena och jag tror att man försöker göra det bästa. Vi har många skyldiga, det är både S:t Petersburg och den diffusa belastningen som fortsätter, men jag hoppas att vi skall kunna föra den här diskussionen i ett annat tonläge än det som vi har haft idag.

Vi har också pratat ganska mycket om ekoprodukter.

Olemme keskustelleet ekotuotteista verraten paljon, koska on ollut myöskin Raivion toimikunta, ja Raivion toimikunta on ehkä osittain lainannut ajatuksiaan, jos nyt niin voi sanoa, vastaavan Edmanin komitean tai selvitysmiehen ajatuksista Ruotsista. Sen verran ehkä voisi todeta, että minä uskon, että meidän yhdessä on vielä toimittava sen edestä, ettei esimerkiksi meidän ekotuotteille aseteta rajaesteitä sisämarkkinoilla. Jotkut sisäänostajat ovat joskus halunneet vaatia sellaisia sertifiointeja, jotka ovat vaikeita täällä meidän tuotteillemme, ja siinä mielessä tarvitaan tätä apua. Toivoisin ainakin selvitystä tästä alemmasta alv:sta.

Lisäksi haluaisin, ennen kuin aika ihan loppuu, vain todeta: Yksi ryhmä on unohdettu tänään keskustelussa, naiset maaseudulla. Jos monenkin mielestä EU on tuonut paljon huonoa tähän maaseutukeskusteluun, niin ainakin koko maaseutupolitiikka ja se osuus, mitä naisille on Suomessa annettu, pitää meidän edelleen pitää korkealla. Minä itse vanhalla Slc-juristitaustallani tiedän, miten vakuuttuneet nuoret ja vanhemmat naiset, jotka ovat ryhtyneet omasta tahdostaan ja ovat ehkä valinneet maaseudun kaupungin sijasta, ovat kuitenkin maaseudun hyviä puolestapuhujia. Heitä tarvitaan, ja heitä olemme pitäneet hyvin esillä maaseutupolitiikassa, ja toivon, että tulevina kausinakin näin tehtäisiin.

Lopuksi, me kannamme yhteisesti huolta niistä viljelijöistä, jotka burn outin kautta eivät jaksa hoitaa itseään ja erityisesti eläimiään. Siinä mielessä toivoisin, että maataloushallinnossa, mutta myöskin naapureiden osalta, olisi sellaisia turvaverkkoja, jotka voisivat estää tilanteen pahenemisen, ennen kuin siitä tulee katastrofi.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä maatalouspoliittinen selonteko on hyvä yhteenveto viimeksi kuluneen 15 vuoden ajalta, ja erinomaisen kattava on mielestäni kuvaus EU-jäsenyyden ajalta. Selonteossa nähdään toimintaympäristön muutos, maatalouden kehitys sekä keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet, joilla haasteisiin vastataan. Tässä käsitellään vain niitä maatalouden osa-alueita, joissa tarvitaan kansallisen, EU-tason ja kansainvälisen politiikan linjauksia.

Rakennemuutos tarkastelujaksolla vuosina 1990—2004 on ollut suuri, sillä aktiivimaatilojen määrä on laskenut 40 prosentilla 72 000 tilaan. Samaan aikaan keskimääräinen peltoala on kasvanut 17 hehtaarista 30,5 hehtaariin. Kotieläinten suhteellinen määrä tiloilla on jokseenkin kaksinkertaistunut. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2003 noin 3 prosenttia, ja tuo osuus on muiden elinkeinosektorien kasvaessa supistunut. Maatalouden ja elintarvikesektorin työllisten määrä on laskenut 6,2 prosenttiin kaikkien työllisten määrästä.

Maatilojen tulojen ja kannattavuuden kehitys on ollut EU-aikana heikko. Niinpä tuloja on lisätty suurentamalla tilakokoa ja hankkimalla lisäansioita tilan ulkopuolelta. Maataloustulo on alentunut vuosina 1995—2003 reaalisesti keskimäärin 0,8 prosenttia vuodessa. Kannattavuus on alentunut 30 prosentilla kannattavuuskertoimella mitaten. Maatalouden tuloista vuonna 2004 tuli 44 prosenttia eri tukien kautta.

Maataloudella on edelleenkin aluepoliittisesti suuri vaikutus. Maatalous on kiinteä osa maaseutua ja sen elinvoimaisuutta. Aluekeskusohjelman kautta maaseudun vaikuttavuutta muihin elinkeinoihin ja maaseudun elinvoimaan pyritään vahvistamaan. EU-maatalous tarvitsee tuekseen lisäksi verevää maaseutupolitiikkaa. Selonteossa on ollut selkeät maatalouspolitiikan kansalliset tavoitteet, ja niiden toteuttamiseksi on tehtävä tarvittavat toimet.

Arvoisa puhemies! Maatalouden mahdollisuuksia hyödynnettäessä on tehokkaasti käytettävä tutkimus- ja kehittämistuloksia. Lähiruoka, terveys- eli funktionaaliset tuotteet sekä non-food-tuotteet, joita ei käytetä ravinnoksi, ovat jo olleet esillä, ja niiden toimesta elintarvikesektori menee eteenpäin. Lintuinfluenssa on hyvä varoittava esimerkki siitä, mikä on uhkana, jollei meillä ole turvallisia ja terveellisiä kotimaisia elintarvikkeita.

Uusi, nyt vahvasti esille tuleva peltojen hyödyntämistapa on energiakasvien viljely. Polttoaineen hinnannousu on vauhdittanut biopolttoaineiden käyttöönottoa Ruotsin tapaan. Myös viljan jalostaminen polttoaineeksi on noussut keskusteluun. On arvioitu, että jopa 500 000 hehtaaria voisi toimia energiantuotannossa, ja sehän tietäisi lisäansioita maaseudulle.

Maatalouden rakennetta on kehitettävä vakaasti perheviljelmien pohjalta. Uudet tuotteet ja kehittyvä teknologia tuovat uusia mahdollisuuksia, mutta heikko tulo- ja kannattavuuskehitys vaativat sekä kustannuksia laskevia että tuloja lisääviä toimia. Selonteon viesti minulle on, että toimiin kannattavuuden parantamiseksi on ryhdyttävä välittömästi. Se helpottaa jaksamista ja tilojen kehittämistä ja parantaa koko maaseudun elinvoimaa.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä kauan kaivattu maatalouspoliittinen selonteko on vihdoin saatu tänne eduskunnan käsittelyyn. Onko se oikeassa aikataulussa? Vastaus on, että ei se ainakaan etuajassa tänne kerinnyt. Siitä puhuttiin jo pari vuotta sitten, mutta tietysti parempi on myöhään kuin ei milloinkaan. (Välihuuto) — Kyllä vaan.

Viime vuosina maatalouden osalta on tehty huomattavan isoja päätöksiä, mutta linjakeskustelut ovat useitten mielestä jääneet liian vähälle merkittävän isoissa ja tärkeissä asioissa. Merkittäviä päätöksiä olemme joutuneet tekemään ensin ja vasta nyt pohdimme, mitä olisi oikeastaan pitänyt tehdä. Selonteon käsittely tilatukipäätöksen jälkeen tekee koko asiakirjasta vain yhteenvedon jo tapahtuneesta.

Arvoisa herra puhemies! Maatalousvaliokunnassa istuneena ymmärrän, että vaikeudet maatalouspolitiikan hoitamisen suhteen ovat suuret. En usko, oli sitä maatalouspolitiikkaa hoitamassa mikä joukkue hyvänsä, että parempaan suoritteeseen olisi päässyt, mutta pakko on todeta, että emme ole tietysti yläkanttiin tässä onnistuneet, vaikka parhaamme olemme varmasti tehneet. Nuo ponnistelut EU-tukien säilyttämisen puolesta ovat usein epäonnistuneet, ja parhaillaan elämme melkoisessa paniikissa sokerituotannon jatkon osalta.

Hallitusohjelman tavoitteiden saavuttaminen näyttää tässä vaiheessa mahdottomalta. Tästä näkyvimmät esimerkit ovat viljelijöiden tasapuolisen kohtelun periaatteen noudattamisessa ja byrokratian vähentämisessä. Eduskunnassa jo päätetty tilatukiuudistus on maatalouden suurin uudistus sitten maamme liittymisen Euroopan unioniin. Uudistuksen tavoitteena oli kilpailukyvyn säilyttäminen ja maatalouspolitiikan yksinkertaistaminen. Tavoitteet olivat hyvät, mutta uudistuksen todelliset vaikutukset ovat tavoitteiden vastaiset. Kansallisella tasolla pahimmat menetykset koimme kuivauskorvauksen sulauttamisessa tuotannosta riippumattomaan tukeen. Sen lisäksi uudistus on monimutkainen ja lisää byrokratiaa hallinnon eri tasoilla. Tukien irrottaminen tuotannosta ei ollut kestävä ratkaisu, sillä tukien maksaminen virtuaalituotannolle tuotannon jo päätyttyä ei kohtele tiloja tasapuolisesti.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouden perusongelma on tulotason säilyttäminen. Nyt tuo tulotaso laskee jo kolmatta vuotta peräkkäin, eikä helpotusta tilanteeseen ole näkyvissä. Olemme joutumassa tilanteeseen, jossa tulotaso ei vastaa viljelijöiden työpanosta tai viljelystä koituvia kustannuksia. Selonteossa tähän ongelmaan ei puututa. Näin ollen voimme pelätä pahinta.

Meille suomalaisille tärkeintä on, että ruuantuotannossa pidetään kotimaisuudesta kiinni, on kyse sitten luomusta tai ei. Suomalaiseen ruokapöytään halutaan kotimaisia, laadukkaita ja turvallisia antimia. Meidän on pidettävä huoli, ettei näitä tarpeita jatkossakaan jätetä täyttämättä.

Maatiloilla on myös paljon muuta annettavaa yhteiskunnallemme. Maatilamatkailu on yksi hyvistä esimerkeistä, sillä se tuo niitä paljon kaivattuja lisätuloja. Meidän on tuettava näitä yrittäjyyden monipuolistuvia muotoja maatiloilla.

Bioenergian tuotannosta selonteko toivoo maataloudelle pelastajaa. Ruokohelpin odotetaan pian valtaavan jopa neljänneksen maamme peltoalasta. Ilmastonmuutokset ovat meidän jokaisen nähtävillä. Tarvitsemme ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi. Hallituksen suunnitelmat ovat suuret, mutta on hyvä, että tarjotaan keinoja viljelijöiden tukalan tilanteen helpottamiseksi, mikä samalla voi auttaa myös ilmastonmuutosten ehkäisemisessä. Toivottavasti ruokohelpistä ei kuitenkaan tule suomalaisen maatalouden viimeinen oljenkorsi.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Korkeaojakin on viime viikolla lehdistössä todennut, selonteossa ei ole juurikaan, jos lainkaan, suuria muutoksia. Useaan otteeseen onkin todettu, etteivät maatalouden ongelmat ole muuttuneet viimeisten vuosikymmenien aikana.

Onko asia todella näin? Miten on mahdollista, että mittausten mukaan kilpailukykynsä viimeisten vuosikymmenien aikana huippuunsa virittäneessä Suomessa maatalouden haasteet eivät ole muuttuneet? Eikö Euroopan unionilla ole ollut lainkaan vaikutusta maatalouspolitiikkamme? Maaseudun kehittäminen ja sen elinvoiman turvaaminen ei voi lähteä liikkeelle käsityksestä maatalouden ongelmien muuttumattomuudesta. Maaseutu ei elä kymmenien vuosien takaisessa tilanteessa. Maatalouspolitiikka ei ainoastaan kata maaseudun tarpeita. Tarvitaan todellista maaseutupolitiikkaa, siis todellista maaseutupolitiikkaa.

Maaseudun elinvoimaisuuden turvaavat työpaikat. Näitä pitävät yllä maa- ja metsätalouden lisäksi palvelut, kuten matkailu ja julkiset palvelut, ja yhä enenevässä määrin osaamispohjainen yritystoiminta. Tämä merkitsee sitä, että maatalouden rakennemuutos tulee jatkumaan Suomessa. Jotta rakennemuutoksen seuraukset eivät osoittaudu maaseudun kannalta kohtalokkaiksi, maatalouspolitiikan tulee tarttua aktiivisemmin tulevaisuuden haasteisiin.

Arvoisa puhemies! Selonteko ei keskity mielestäni tarvittavassa määrin niihin haasteisiin, joihin maatalouspolitiikan tulisi ehdottomasti pyrkiä vastaamaan tulevina vuosina. Elintarvikkeiden verrattain korkeasta hintatasosta, maatalouden tukemisen korkeista kustannuksista, maatalouden kannattavuuden parantamisesta, maatalouden haitallisista ympäristövaikutuksista, kuluttajaturvallisuudesta ja maataloustuotannon eettisistä näkökohdista sekä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan muutoksista aiheutuvista haasteista ei ole tässä selonteossa tehty riittäviä, kattavia johtopäätöksiä.

Maatalouden tulo- ja kannattavuuskehitystä tarkastellaan selonteossa vähintäänkin sekavasti. Todellisuudessa maatalous on menestynyt Suomessa EU-jäsenyyden aikana suhteellisen hyvin. Maataloustukien nousu ja tilojen jatkuva vähentyminen ovat vähintäänkin kompensoineet alentuneen markkinatuoton. Tämä johtaa väistämättä myös siihen, että eräiden maatilojen tuotot ovat nousseet erityisen paljon. Selkeä ongelma ja huolenaihe on selonteossa käytettyjen laskentaperusteiden perustelema väite siitä, että maatalouden investoinnit ovat tuottamattomia, ja se, ettei kyseiseen ongelmaan pyritä selonteossa tuomaan ratkaisuja.

Selonteossa viitataan kansallisen tuen jatkoon vain ohimennen. Selonteko ei muun muassa mainitse, että komissio on useaan otteeseen edellyttänyt, että kansallisen tuen on oltava asteittain alenevaa, ja että komissio tulee varmasti edellyttämään tätä myös tulevaisuudessa. Suomen maataloustukia oli tarkoitus alun perin pienentää maatalouden sopeuduttua uuteen EU-jäsenyyden mukanaan tuomaan kilpailuasemaan. Selonteossa tuotujen asiakohtien myötä voidaan todeta, että maatalous on sopeutunut olemassa olevaan tilanteeseen, mutta maataloustuet eivät tästä huolimatta ole pienentyneet, päinvastoin. Viljavaan Etelä-Suomeenkin kohdistetaan tulevaisuudessa unionin kaikkein heikommille alueille tarkoitettuja vuoristotukia. Muutoksen myötä Suomi on ainut maa EU:ssa, jossa koko maa kuuluu kyseisen tuen piiriin.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että maatalouden muutoshaasteisiin on kiinnitetty huomiota ja aiheesta on valmisteltu selonteko. Suomalainen maaseutu on kuitenkin monivivahteinen ja vaatii laaja-alaista maaseutupoliittista selontekoa. Maaseudun elävöittäminen ja tämän myötä myös maatalouden kannattavuuden parantaminen edellyttävät tätä.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Arto Seppälälle: Ymmärrän hyvin, ettei ole kovin helppo hahmottaa tätä maatalouden tulokehitystä ja tukien vaikutusta siihen, koska tämä järjestelmä on todella monimutkainen. Vaatii jo tavattoman suurta panosta viljelijältä hallita se, saatikka sitten ihmisiltä, jotka eivät ole sen kanssa jatkuvasti tekemisissä.

Mutta yhden asian haluan korjata, ja se on se, että sen takia maatalouden kansallista tukea ja EU-tukea tarvitaan, että Euroopan unioni on jo kolmeen kertaan EU-jäsenyyden aikana alentanut tuottajahintoja ja sen tilalle tarvitaan sitä tukea. Kannattaisi pitää tämä mielessä, että se on tullut kompensoimaan yhteisesti sovittujen tuottajahintojen alentamista, josta kuluttajat viime kädessä hyötyvät.

Arto Seppälä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä ymmärrän tämän tilanteen aivan hyvin. Sen takia tässä on kansallisella tuella yritetty tätä korjata, mutta pitäisi kuitenkin jossain ajassa ruveta pikkuhiljaa muuttamaan tätä rakennetta.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että suomalaisesta maataloudesta on tehty kattava selonteko ja siitä keskustellaan laaja-alaisesti eduskunnassa. Asian ajankohtaisuutta lisäävät erityisesti jatkuvat uutiset lintuinfluenssasta ja muista elintarviketurvallisuutta uhkaavista taudeista. Nämäkin uutiset osaltaan osoittavat kotimaisen elintarviketuotannon tärkeyttä.

Suomalaisen maatalouden tarkasteluun ja kehittämiseen on turvallisuustekijöiden lisäksi syytä ottaa vahva ympäristönäkökulma. Maatalouspolitiikalla on kannustettava tiloja tuottamaan bioenergiaa. Bioenergian käytön lisäämisellä on tärkeä tehtävä Suomen pyrkiessä saavuttamaan nykyiset ja tulevat ilmastopoliittiset sopimukset. Kuten selonteossakin todetaan, merkittäviä, kestävää kehitystä uhkaavia globaaleja huolia ovat maailman energiavarojen riittävyys sekä ilmastonmuutos. Uskon vahvasti, että bioenergian tuotanto nousee meillä ja muualla tulevaisuudessa merkittäväksi maatalouden tuotantosuuntaukseksi.

Bioenergian ja biopolttoaineiden tuotannolla voidaan osaltaan olla turvaamassa Suomen maaseudun elinvoimaisuutta. Käytöstä jätetty peltopinta-ala voidaan ottaa uudelleen käyttöön tuottamaan energiakasveja. Biodieselin kotitarvevalmistus soveltuu rehuntuotannon sivutuotteena maitotilojen ohella tiloille, joiden läheisyydessä on maitotiloja. Öljysiemeniä puristettaessa syntyvä öljykakku lisäisi alueellista rehuomavaraisuutta ja olisi siten omiaan monimuotoistamaan alueensa maataloutta. Viime keväänä jättämässäni lakialoitteessa ehdotetaan biodieselin kotitarvevalmistuksen edistämiseksi, että kasvi- ja eläinrasvojen ja öljyjen metyyliesterit vapautettaisiin nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta. Muutos loisi lisäedellytyksiä maaseudun elinkeinotoiminnan virkistymiselle ja olisi ympäristön kannalta kestävä ratkaisu.

Peltobioenergian tuotannon edistämiseen tarvitaan edelleen vaikuttavia maatalouspoliittisia tukitoimia peltoenergian käytön ja tuotannon kannattavuuden parantamiseen. On hyvä, että selonteossa linjataan peltobioenergian käytön edistämisessä pyrittävän ratkaisuihin, joissa minimoidaan raaka-aineen erillistä kuljetustarvetta. Samalla periaatteella on bioenergian käytön kehittämisessä ensiarvoisen tärkeää se, että biopolttoaineita voitaisiin jalostaa kotimaisista raaka-aineista.

Aivan kuten selonteossa edelleen linjataan, on bioenergia- ja biopolttoainealan tutkimusta ja mahdollisia investointeja tuettava maatalouspolitiikan ratkaisuin. Näillä aloilla on valtava kehityspotentiaali, sillä uusiutuvien energialähteiden käyttöä voidaan kasvattaa merkittävästi. Arvioiden mukaan niiden käyttöä voidaan kasvattaa vuoteen 2015 mennessä noin 65 prosenttia ja noin 80 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Biopolttoainetta Suomessa käytetään vain prosentin sadasosa liikenteen polttoaineista, kun EU-suositus on 2 prosenttia kuluvana vuonna. Vuodelle 2010 EU:n tavoite on jo 5,75 prosenttia. Vaikka usein on päinvastoin, tässä asiassa EU on ollut oikeassa ja Suomi väärässä. Suomen nollatilanteesta on lähdettävä nyt päättäväisesti ja nopeasti ylöspäin.

Kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisen biopolttoaineiden ja bioenergian käytön suurena esteenä on ollut verotus. Oikean suuntaisilla veroratkaisuilla voidaan tehokkaasti kannustaa ympäristöystävällisten kulutusvaihtoehtojen valintaan. Biopolttoaineiden käyttöönottoa hidastaa verotuskäytäntö, joka tekee niiden käytön liikenteessä tyyriiksi. Biopolttoaineiden kohdalla on kyse ajoneuvoverosta ja nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta. Lakia on muutettava siten, että biodiesel vapautetaan valmisteverosta myös siinä tapauksessa, että se luovutetaan käytettäväksi dieselmoottoreissa. Myös bioenergian käytön lisäämiseksi on otettava verotus tarkasteluun. Ekologisella verouudistuksella tässä suhteessa voitaisiin vähentää uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja ympäristöhaittoja sekä edistää kierrätystä sekä tuotteiden, niiden kulutuksen ja energian käytön ekotehokkuutta.

Arvoisa puhemies! Suomessa on oltava edelleen edellytykset perinteiselle maataloudelle. Se on ennen kaikkea turvallisuuskysymys. Eläintautien riskit kasvavat, ja globaaleja ympäristö- ja muita kriisejä silmälläpitäen Suomi ei voi olla huoltovarmuuden näkökulmasta vain tuontiruuan varassa. Perinteinen maatalous on myös arvostuskysymys. Itse haluan, että Suomessa on edellytykset tuottaa ruokaa ja maaseudulla on elämisen edellytykset.

Kannattava suomalainen maataloustuotanto on suuri haaste kovaa vauhtia globalisoituvilla maatalousmarkkinoilla, joilla kylmistä yhden satokauden oloista olevan suomalaisen tuottajan olisi pystyttävä kilpailemaan suotuisammista viljelyolosuhteista tulevien tuottajien kanssa. Samalla kun maatalouspolitiikalla taataan maatalouden perusedellytykset myös täällä, suomalaisen maatalouden on löydettävä vahvuutensa osin muualta kuin hintakilpailusta, esimerkiksi terveysvaikutteisten ja muiden erikoistuotteiden, luomutuotteiden sekä bioenergian tuottamisesta.

Arvoisa puhemies! Maatalouden ympäristötuilla on saatava jatkossa aikaan entistä konkreettisemmin hyötyä ympäristölle. Vaikka tuloksiakin on saatu, monissa hankkeissa positiiviset ympäristövaikutukset jäävät usein turhan vähälle ja hyvät ympäristöhankkeet eivät aina pääse ympäristötukien piiriin. Esimerkiksi vesihankkeissa on huomioitava ennen kaikkea maatalouden hajakuormituksen vähentäminen, joka parantaa veden laatua ja vahvistaa kalakantoja sekä siten lisää vesistöjen käyttöarvoa.

Ympäristötukia kehitettäessä täytyy huomioida viljelijöiden näkökulma ja käytännön kokemukset. Tuen kehittämisratkaisut on syytä tehdä yhteistyössä viljelijöitä edustavien järjestöjen kanssa, ja on pidettävä huolta siitä, että viljelijöillä on mahdollisuus ympäristötukeen alueellisesti kattavasti.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on käsittelyssä maatalouspolitiikan selonteko. Pitää ensinnäkin sanoa yleisesti, että on erittäin hyvä, että selonteko on valmisteltu huolella, asiantuntemuksella ja monenlaisia intressitahoja kuullen ja erilaisia taustaselvityksiä tehden. Täällä kokoomuksen puheenvuorossa on pyritty vähättelemään tämän selonteon merkitystä ja toisaalta nostamaan tämä aikataulukysymys ykkösasiaksi, mutta minun mielestäni sisältö on tärkein ja se, että me löydämme tämän selonteon pohjalta yhteisiä toimintalinjoja ja toimenpidesuosituksia tulevaa maatalouspolitiikan kansallista toimeenpanoa varten.

SDP:n puhujilla näyttää olevan ilmeisesti ryhmäkanslian peruspohja, puheen pohja, jossa tämä selonteon teksti on jäänyt vähälle lukemiselle. Äsken ed. Arto Seppälä kaipasi rakennekehitystä maatalouteen ja myöskin tuottavuuden kehittämistä. Jos tutkii selonteon sivut 22 ja 33, huomaa, että aktiivitilojen määrä on vuodesta 90 vuoteen 2004 alentunut 44 prosenttia, mutta tuotanto on pysynyt kutakuinkin samana, joidenkin tuotteiden osalta vähän kasvanut ja esimerkiksi maidon osalta pysynyt samana. Tämä kuvaa sitä, että maatalous on ollut erittäin voimakkaan rakennekehityksen ja muutoksen kohteena, ja varmasti se tulee jatkumaan, mutta tämä pitäisi myös kaikkien meidän tunnistaa, että hyvin harva toimiala on näin voimakkaan rakennemuutoksen kohteena ollut.

Minä toivon, että valiokuntakäsittelyn ja sitten täällä lopullisen käsittelyn jälkeen Suomen eduskunta voisi antaa yhtenäisen viestin sekä viljelijäkunnalle että laajemminkin yhteiskuntaan siitä, että me olemme valmiita puolustamaan omaa maataloustuotantoamme ja omaa elintarviketalouttamme niissä suurissa haasteissa, minkä edessä me olemme. Nyt tarvitaan yhtenäinen ja selkeä viesti niihin neuvotteluihin, joita käydään Wto:n osalta EU:n maatalouspolitiikan kehittämisessä ja kansallisen toimeenpanon järjestelyissä.

Hieman huolestuin siitä, että hallituskumppanimme puheenvuoroissa nostettiin tässä mielessä hyvin kriittisiä näkökohtia esille, vaadittiin kansallisen tuen leikkaamista jne. Jos tällainen viesti kulkeutuu tuonne Euroopan pöytiin, on äärettömän vaikea ministeri Korkeaojan onnistua sataprosenttisesti niissä neuvotteluissa, vaan kyllä meidän ministerimme ja tältä osin koko hallituskin tarvitsisi reilun, yhtenäisen tuen, jotta eri viestejä ei kuljetettaisi eri kanavia pitkin tuonne Brysselin pöytään.

On tärkeää, että tässä selonteossa on nostettu keskeiselle sijalle maatalouden kannattavuuden turvaaminen. Niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa todettu, sehän on elinkeinon jatkumisen kannalta aivan ykkösasia. Mikään elinkeino ja yritystoiminta eivät voi jatkaa, jos niillä ei ole kannattavuuden edellytyksiä. Sen takia itse nostan tärkeimmäksi haasteeksi ne toimenpiteet, joilla tähän kannattavuuteen voidaan vaikuttaa ja sitä turvata.

Maatalouden merkityshän on yhteiskunnassa edelleen erittäin suuri ja merkittävä. On hyvä, että täällä on todettu tämä elintarviketeollisuuden ja -sektorin merkitys kansantalouden kannalta, liian usein sitä vähätellään, katsotaan bruttokansantuoteosuuksia jne., mutta kun katsotaan maatalouden kokonaisvaikutusta työllisyyden, aluekehityksen ja koko yhteiskunnan kannalta, niin kyllähän kysymyksessä on erittäin merkittävä toimiala, jota kannattaa kyllä puolustaa.

Maatalouden kannattavuuden osalta tärkeässä sijassa tämän tukipolitiikan lisäksi, joka sekin on tärkeä, on luonnollisesti markkinoilta saatava hintataso ja markkinahinta. Tässä on äärettömän tärkeää, että meidän elintarviketeollisuutemme on hyvässä ja kilpailukykyisessä kunnossa. Tässä mielessä erityisesti pääosa lihataloista on tällä hetkellä mielestäni sellaisessa kunnossa, joka turvaa myöskin kilpailukykyistä tuottajahintaa, ja se on pitkällä tähtäimellä tärkeä asia. Tarvitaan siis edelleen toimenpiteitä, joilla teollisuuden kilpailukyky pysyy hyvänä, mikä vahvistaa sitten mahdollisuutta riittävän markkinahinnan saamiseen.

Tukipolitiikan osalta on todettu ne suuret muutokset, mitä meillä on tulossa tilatukijärjestelmän käyttöönoton myötä ja eräissä muissa muutoksissa.

Sosiaalipolitiikka on tärkeällä sijalla, ja on erittäin hyvä, että täällä on nostettu esille viljelijöitten sosiaaliturvan kehittäminen, lomitusjärjestelmän kehittäminen ja siihen liittyvät toimenpiteet, koska työmäärän kasvaessa erityisesti kotieläintiloilla on välttämätöntä, että lisäpanostuksia lisälomapäiviin ja sosiaaliturvaan saadaan aikaan.

Kustannusten hallinta on sitten haasteellisempi tehtävä. Oli myönteistä, että aiemmin tänä vuonna hallitus päätyi maatalouden osalta alentamaan polttoaineveroa, mikä tuli kyllä todella tarpeeseen, ja vastaaviin toimenpiteisiin pitää olla valmiutta myöskin tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Kun katsotaan Suomen maatalouden tulevaisuuden menestymisen haasteita, niin on aivan välttämätöntä, että me säilytämme panostukset korkeana meidän maataloutemme tutkimukseen, jalostustoimintaan ja neuvontaan. Olisi maatalouden kilpailukyvyn kannalta karhunpalvelus, jos näillä toimialoilla, jotka vahvasti tukevat maatalouden menestystä, ryhdyttäisiin tekemään voimakkaita supistustoimia. Päinvastoin nämä alat tarvitsevat vahvaa panostusta, jotta meidän kilpailukykymme voi vahvistua. Se voi vahvistua tutkimuksen, jalostuksen ja neuvonnan kautta, ja sen takia pidän itse tärkeänä, että näihin riittävät voimavarat säilyvät.

Arvoisa puhemies! Muista mahdollisuuksista täällä on todettu hyvin yksiselitteisesti, että bioenergia antaa paljon uusia mahdollisuuksia. Tässä asiassa on hienoa, että hyvin laaja poliittinen konsensus vallitsee tämän bioenergian kehittämisessä, ja toivon mukaan, niin kuin uskon, myöhemmin syksyllä käsittelyyn tuleva energia- ja ilmastoselonteko voi myös toiselta puolelta antaa taustatukea tähän maatalouspolitiikankin selonteon yhteen tärkeään osioon elikkä bioenergian kehittämiseen.

Puhemies! Minä toivon, että valiokuntakäsittelyssä pystyttäisiin tietyiltä osin edelleen terävöittämään tämän selonteon johtopäätöksiä, hakemaan myös niitä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, mitkä voisivat olla pohjana totta kai vuoden 2007 budjettineuvotteluita ajatellen, mutta myöskin antamassa uuden hallitusohjelman perustaa vuonna 2007. Tämä työ on nyt hyvässä vauhdissa, ja haluan vielä kerran antaa myönteistä palautetta ministerille ja esikunnalle hyvästä perustyöstä, mikä meillä on käsiteltävänä.

Seppo  Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käyty keskustelukin todistaa sen, että ilman leipää ei kansanedustajakaan puhu. Vaikka vaalipiirini Itämeren-soutaja ed. Tiusanen ei olekaan paikalla, niin tähänkin tilaisuuteen löytyi korvaaja, ed. Lintonen sosialidemokraattisen ryhmäpuheen pitäjänä, todetessaan, että maatalous on se, joka Itämerta sekoittaa ja tummentaa. Mutta olen oikein ymmärtänyt tästä käydystä keskustelusta, että kyllä kuitenkin on yleisilme ollut sellainen, että tämä väittämä, että maatalouden päästöt olisivat sellaiset, että niillä vesistöihin olisi merkitystä, on tullut täällä jyrkästi kumottua ja totuudenmukaisesti todettua se, että maatalouden ravinnekuormituksen väheneminen ei voi olla vesistöissä näkymättä eikä vaikuttamatta, jos sitä kuormitusta nyt koskaan siinä laajuudessa on ollutkaan kuin on annettu ymmärtää, koska esimerkiksi fosforilannoitteitten käyttö, fosforimäärien käyttö, on selvästi vähemmän kuin puolet siitä, mitä se oli 90-luvun alussa.

On hyvä kuulla ja nähdä, että ministeri Korkeaoja on jaksanut olla täällä paikalla kuulemassa, mikä nykytilanne on olemassa. Mutta jos voitaisiin ajatella noita terveisiä tuolta kentältä, niin maanantaina, kun ensimmäiset soittajat ottivat yhteyttä ja kysyivät, mihin maailma menee ja mitä on syntymässä ja miten nämä viirit tuolla pellolla tukevat tätä sokerikapinaa, mitä ministeri lähti tuonne Eurooppaan hoitamaan, niin kauan aikaa jouduin hakusessa miettimään, mihin tämä liittyy. Mutta kas oitis, kun vähän aikaa tuumailin ja sovittelin, niin tulikin mieleen, että tämä liittyy johonkin toiseen viiritykseen ja viitoitukseen ja tällä ei ollutkaan sokerin kanssa mitään tekemistä, kun tämä kysyjä soitti ja kysyi, miksi niissä ei lue selvästi, että sokerista on kysymys, johtuen siitä, että ne olivat sokerijuurikaspellolla. Mutta itse ajattelin ensimmäisen kerran, kun tämän hyvin salaisen asian huomasin ja näin, ovatko nämä jotenkin hirvijahtiin liittyviä tuulensuunnan näyttäjiä. Toivon, että tässä maatalouspolitiikassa ei synny semmoista tunnelmaa ja tunnetta, että tämä vähän tuulen mukaan haistelee ja kääntää ilmansuuntaa silloin, kun sopivalta näyttää ja sopivaksi tulee.

Kiitoksia vaan, valtioneuvoston maatalouspoliittinen selonteko on erinomainen ojennus tälle asialle, kun se on saatu tänne keskusteluun, mutta yhtyen vähän moneen aikaisempaankin puhujaan jää vähän tunne siitä, että oikein loppuun saakka pohjimmiltaan käännettynä tämä ei ole riittävän vahva eikä niin vahva, kuin ainakin itse tältä odotin. Mutta luulen, että valiokuntakäsittelyn aikana tästä löytyy semmoinen sisältö ja sydän, mikä on ymmärrettävästi lyhyemmässä muodossa luettavissa ja painavampana ja myöskin niin, että siinä on kaikkien eduskuntaryhmien tahto tavallaan mukana joko kirjoitettuna tai muuten lausuttuna siitä, mihin suuntaan täällä mennään ja mihin pitää mennä.

Ilman tätä tämänpäiväistä keskustelua väittäisin, että suomalainen talonpoika olisi selvästi heikommalla, koska eduskunnasta kuultu sanoma tähän maatalouteen on ollut erinomaisen hyvä lukuun ottamatta sitä, mitä sosialidemokraattinen epäonnistunut ryhmäpuhuja täällä tähän asiaan lausui. Kun seurasin ja katsoin illan uutisia televisiosta, niin näyttää, että se on saanut jonkin verran julkista sijaa, ja luulen myöskin, että siinä tulee parhaimmillaan se epäily, mitä itse olen tästä hallitusyhteistyöstä nähnyt, tuntenut, kautta aikojen epäillyt, että sosialidemokraatit vetävät välistä ja eivät oikein tosissaan tämän Suomen asialla olekaan, niin kuin tässäkin nyt näytti olevan, jos he tosissaan olisivat olleet.

Se, mikä tässä selonteossa aika ohuelle on jäänyt sisällöltään, on metsätalouden liittyminen maatalouteen ja maatalouden liitännäiselinkeinona. Vanha periaatehan oli olemassa aina, että talon piti viljely hengissä, mutta metsä turvasi sen pääomahankinnat, toimi ikään kuin pankkina. Tätä on monessa tapauksessa kritisoitu, että näin ei voi olla, mutta näinhän se on ollut olemassa. Kyllä tietenkin metsä on myöskin tukenut sitä epäonnista maataloutta. Silloin kun kannattavuus ja ahkeruus eivät ole oikein olleet paikallaan, niin on kerrottu, että lehmät ovat ennen maitoa tuottaakseen syöneet oikein honkapuita, että ovat hengissä pysyneet. En nyt tätä tarkoita, että näin pitäisi olla tulevaisuudessa, mutta kyllä tätä kokonaisuutena enempi pitäisi katsoa.

Tähän liittyy erinomaisen hyvin tässä käydyssä keskustelussa se, että energiakasvien viljely, erityisesti ruokohelpikysymys, on noussut vahvasti esille ja otettu yhtenä hyvänä mahdollisuutena tähän mukaan. Mikäs sen parempaa voi olla olemassa, jos pelto mahona kesannolla makaa, etteikö siinä voitaisi tuottaa semmoista kasvia, mikä palvelisi energiataloutta ja palvelisi myöskin tavallaan maatalouden tulevaisuutta, koska jos jokainen suomalainen olisi varma, että ikuinen rauhantila ja ruuan saatavuus on varma ja tulevaisuudessa selvä, niin saattaisi olla, että kovinkaan sen tyyppistä myötätuntoa maanviljelystä kohtaan ei olisi kuin tällä kertaa on olemassa. Mutta kun kaikilla on taustalla se tunne ja tunnelma, että joskus saattaa olla toisin — 60 vuotta aikaa, niin oli todellinen nälänhätä oikeastaan Suomessa olemassa — niin tähän nähden tätä asiaa katsottuna viljelyvalmiuden ylläpito energiakasvien kautta on mitä parhainta toimintaa. Jos ajatellaan, että pelto poistetaan tuotannosta, sitä ei ole uudelleen tuotantoon otettavissa, mutta kun katsotaan energiakasvin viljelyn osalta, niin se on milloin tahansa, minä keväänä hyvänsä, uudelleen kynnettävissä, viljelyyn matkaan saatettavissa.

Kun katsotaan täältä sivulta 22 maatalouden tuotantomäärien kehitystä, niin erityisesti täällä on nähtävissä, että suurin piirtein alaspäin menevällä suunnalla tämä on olemassa. Kun puhutaan suomalaisesta leivästä, niin kaikkein pahimmillaan se näkyy rukiin tuotannon vaihtelevuutena, ja yleisesti lähes kaikkina vuosina tuotanto on ollut selvästi pienempi kuin kotimainen kulutus. Tämä todistaa sen, että EU-aikakautena, vaikka viljelymenetelmät ovat tehostuneet ja muuttuneet tehokkaammiksi, ei vaan ole löytynyt sitä uskoa, millä isäntä on lähtenyt syksyllä sen rukiin kanssa pelaamaan ja kaivamaan vehkeillänsä sinne saviselle pellolle, niin että olisi saatu kylvettyä ja että tämä kasvusto olisi onnistunut. Näin arvellen tämä on hyvä esimerkki siitä mielialasta, että kun rukiin hinta on selvästi parempi kuin kauran, mutta ei nykymitoissa katsottuna kuitenkaan sitä riskiä ja vaivaa palkitse, niin ei vaan ole viljely kehittynyt sille tasolle kuin sen olisi pitänyt säilyä ja matkassa kulkea.

Puhemies! Jos katsotaan tätä maailmaa sitten, mitä vaikuttaa maatalous ja onnistunut maatalous yleensäkin kotimaiseen teollisuuteen, niin ellei ole kotimaista raaka-ainetta, ei myöskään ole suomalaista elintarviketeollisuutta, ja tämä ajatus tuntuu kovin monelta suomalaiselta kaduntallaajalta unohtuvan ja joutuvan hukkaan. Oletetaan vaan niin, että kyllä tämä teollisuus täällä toimii ja kotimaista ruokaa on, vaikka perusraaka-ainetta ei olisikaan. Tämän tyyppinen selonteko antaa omalta osaltaan pienen evään myöskin siihen lähtökohtaan, vaikka sitä aihetta ei täällä varsinaisesti ole käsiteltykään.

Oleellista on olemassa se, että viljelijän usko suomalaiseen elämään ja hänen työnsä tarpeellisuuteen olisi selvästi paremmalla tasolla kuin mitä se nyt EU-aikana on ollut olemassa. Pelkkä usko ja henki ei elätä, mutta se luo pohjan sellaiseen ahkeruuteen ja sellaiseen työtekoon, mikä kantaa hedelmää sitten pitkässä juoksussa. Tätä toivoisin, että ministeri selvästi saisi tältä osin joukkonsa vähän paremmin liikkeelle, ja toivon myöskin, että tämän valiokuntamietinnön jälkeen syntyisi sellainen palaute, missä tämä usko olisi paremmalla tasolla kuin mitä se tällä kertaa on olemassa.

Toivon, että tämä selonteko olisi yksi askel siinä maatalouden eteenpäinmenossa, mitä kansa nyt odottaa. Viime kesän aikana oli vahva tunne ja tunnelma siitä aiheesta, että syntyy vielä erillinen sellainen maataloustupo, missä todella tarjotaan euroja sen viljelijän pussin katteeksi. Sitä ei ole tullut, eikä sitä ole nähtävissä, enkä usko enkä ainakaan toivo, että edes tällä selonteolla tämä asia olisi kuitattu, vaan tarvitaan konkreettista näyttöä siitä, että suomalaista talonpoikaa, suomalaista viljelijää, tarvitaan nyt sekä tulevaisuudessa niin keskustalaisen perheenemännän kuin sosialidemokraattisen duunarinkin leivän ja elämänmenon turvaajana, niin että tämä kulkija tiellä pysyy.

Esko  Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan kiittää ministeri Korkeaojaa ja hänen esikuntaansa samoin kuin koko maan hallitusta siitä, että on laadittu näin asiapitoinen selontekoasiakirja maatalouselinkeinosta ja siihen kohdistettavasta politiikasta. Tämä on hyvä pohja eduskunnan käsittelylle.

Täällä ei ole turhaan korostettu sitä, että suomalainen maatalous ei tule toimeen ilman suomalaista elintarviketeollisuutta eikä suomalainen elintarviketeollisuus voi menestyä ilman suomalaista maataloutta. Maatalouden tulevaisuuden kannalta on tärkeä koko elintarvikeketjun, mutta erityisesti elintarviketeollisuuden, tulevaisuus. Suomalainen elintarviketeollisuus käyttää ehdottomalta valtaosaltaan Suomessa tuotettuja raaka-aineita. Tämän vuoksi elintarviketeollisuudellemme on erittäin tärkeää alkutuotantomme kilpailukyvyn säilyminen. Koko elintarvikealalle on tärkeää, että maatalouspolitiikka vastaa kuluttajien odotuksiin elintarvikkeiden turvallisuudesta, laadusta ja eläinten hyvinvoinnista.

Suomalaisen elintarvikeketjun säilyminen on viime kädessä kiinni kuluttajien luottamuksesta ja halusta ostaa kotimaassa valmistettuja elintarvikkeita. Tämän vuoksi niin maatalouden kuin myös koko elintarvikeketjun etu on, että tuotteiden laatu ja turvallisuus pystytään takaamaan. Epäilyskin siitä, ettei jokin tuote tai tuoteryhmä ole turvallinen, voi nopeasti heijastua kuluttajien valintoihin ja ostopäätöksiin. Havahduttavia esimerkkejä maataloutta uhkaavista riskeistä ovat viime vuosina olleet muun muassa bse ja nyt lintuinfluenssa. Näiden tautien esiintymistodennäköisyys on Suomessa pieni. Tästäkin löytyy hyvä syy puolustaa suomalaista maataloutta ja elintarviketeollisuutta.

Elintarviketeollisuus on Suomen suuriin teollisuudenaloihin kuuluva ala, neljänneksi suurin, kuten täällä on todettu, metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden jälkeen. Elintarviketeollisuus työllistää tällä hetkellä noin 37 000 henkilöä. Elintarviketeollisuutemme yritykset ovat säilyttäneet kilpailukykynsä kotimaassa, ja monet yritykset ovat laajentaneet toimintansa myös lähialueille, kuten Ruotsiin ja Baltian maihin, myös Puolaan ja Venäjälle.

Elintarvikeketju on vahva osa suomalaista elinkeinoelämää ja aluetaloutta. Koko elintarvikeketju — eli perusmaatalous, siihen liittyvä teollisuus, kauppa ja muut maataloutta palvelevat toiminnot — työllistää yhteensä noin 250 000 henkilöä. Suomessa kotimaisten elintarvikkeitten markkinaosuus on noin 85 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Kaiken yritystoiminnan tulee tähdätä kannattavuuteen. Näin on myös maatalouden osalta. Maataloustulo pienenee jo kolmatta vuotta peräkkäin. Mtt taloustutkimuksen mukaan maataloustulo laskee tänä vuonna runsaat 8 prosenttia. Syynä on kustannusten kasvu. Mtt:n arvion mukaan maa- ja puutarhatalouden tuotot kasvavat kuluvana vuonna vain prosentin mutta samaan aikaan kustannukset kasvavat yli 4 prosenttia. Yhteisvaikutuksena maataloustulo edelleen pienenee. Maataloustulo mittaa korvausta, jonka yrittäjäperhe saa omalle työlle ja omalle pääomalle. Se lasketaan vähentämällä maatalouden kokonaistuotosta maatalouden kokonaiskustannukset.

Mistä löytyvät keinot kääntää maatalouden tulokehitys muun yhteiskunnan tulokehityksen tavoin nousuun? Markkinatuottojen lisäys, kustannusten alentaminen ja tukien kohdentaminen ovat se kokonaisuus, jossa maa- ja elintarviketalouden eri osapuolilla on tärkeä rooli. Julkisen vallan rooli on huolehtia maa- ja elintarviketalouden toiminnan turvaavista reunaehdoista.

Suomalaiset maatalousyrittäjät ovat Suomen kymmenen EU-jäsenyysvuoden aikana sopeutuneet monia käänteitä sisältävään maatalouspolitiikkaan, markkinoiden kovenemiseen ja nopeaan rakennemuutokseen. Elintarvikesektorimme on säilyttänyt kilpailukykynsä markkinoilla, mutta viljelijät ovat kantaneet tässä kohtuuttoman suuren taakan heikentyneen tulotason myötä.

Maatilayrittämisen kannattavuus ei enää jatkossa saa olla se alaspäin joustava erä, jolla elintarviketalouden hintakilpailukykyä parannetaan. Maatalous on korkean teknologian ja huippuosaamisen toimiala. Tältä osin se tarjoaa motivoivan ympäristön tulevaisuuden yrittäjille, mutta samalla heille on luotava uskottavat mahdollisuudet rakentaa hyvin toimivasta maatilastaan kannattava liikeyritys.

Maatalous tarvitsee kannustimia, joilla tilojen tuottavuuden parantuminen jatkuu. Tärkeintä on, että markkinoilta saatavilla hinnoilla katetaan riittävän suuri osa tuotantokustannuksista. Pellolta pöytään -tarjontaketjut ja niihin liittyvä sopimustuotanto yhdistettynä vahvoihin kotimaisiin tuotemerkkeihin on esimerkki siitä, miten kotimainen tuotanto voi vastata kiristyvään hintapaineeseen. Maa- ja elintarviketalouden eri osapuolten joustava yhteistyö, eri mahdollisuuksien innovatiivinen yhdistäminen ja maatalouden kannattavuuden takaavat tuet muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden.

Arvoisa herra puhemies! Maatalouden rakenteen parantaminen tuo lisää tehokkuutta ja parantaa maatalouden kilpailukykyä. Yhteiskunnan tukemassa rakennepolitiikan rahoituksessa tuen painopiste on siirtynyt voimakkaasti Maatilatalouden kehittämisrahastosta myönnettäviin investointiavustuksiin ja valtion budjettivaroista myönnettävään korkotukeen perustuvaan korkotukilainoitukseen. Uusien Makeran valtionlainojen myöntämisestä on, aivan oikein, tehottomana valtionrahoituselementtinä luovuttu kokonaan.

EU:n komission edellyttämiä investointien tukitasoja ei ole mahdollista saavuttaa muutoin kuin käyttämällä investointiavustuksia pääasiallisena tuki-instrumenttina. Avustusten käytön ja sinänsä myönteisen valtionlainojen poistumisen seurauksena Maatilatalouden kehittämisrahaston pääomakanta kuitenkin vähenee nyt nopeasti. Makeran toimintakyvyn turvaaminen vaatikin jatkuvaa ja pitkäjänteistä pääoman lisäämistä valtion talousarviosta rahastoon.

Arvoisa puhemies! Bioenergian tuotanto voi olla tulevaisuudessa merkittävä maatalouden tuotantosuunta, olkoonkin että elintarviketuotanto pysyy maatalousmaan tärkeimpänä käyttötarkoituksena. Bioenergian asema markkinoilla on parantunut merkittävästi viime vuosina. Koko bioenergian osuus Suomen energian kulutuksesta on runsaat 25 prosenttia. Hinnankorotukset antavat vauhtia bioenergian käytön lisäämiselle. Puun osuus energian tuotannosta on jo suurempi kuin kivihiilen. Peltoviljelyyn perustuva bioenergia on tulossa markkinoille, mutta se tarvitsee edelleen kannustavia edistämistoimia. Tiivis valmistautuminen bioenergian nykyistä suurempaan käyttöönottoon on juuri nyt ajankohtaista. Peltoa riittää energiantuotantoon. Jopa 400 000—500 000 hehtaaria peltoa on mahdollista siirtää energiatarkoituksiin. Pelloilla kasvatettua biomassaa voidaan käyttää energiamarkkinoilla kiinteänä polttoaineena tai biomassasta voidaan jalostaa kaasumaisia tai nestemäisiä polttoaineita. Elintarviketuotantoon käytettävien kasvien, esimerkiksi rypsin ja rapsin, ohella vaihtoehtoina ovat non food -kasvit, erityisesti ruokohelpi.

Biopolttoaineiden käyttömahdollisuuksia liikenteessä selvittää parhaillaan vajaat kaksi viikkoa sitten asetettu kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä. Työryhmän toimeksianto on varsin kiireinen. Sen tulee saada mietintönsä valmiiksi ensi helmikuun loppuun mennessä. Minusta on syytäkin pitää kiirettä, olkoonkin että työryhmän puheenjohtajaksi asetettu Vtt:n tutkijaprofessori Kai Sipilä oli jossain lehtilausunnossaan sanonut, että öljyn hinnan pitäisi vielä nousta kolmanneksen, jotta biopolttoaineella olisi liikenteessä realistisia edellytyksiä Suomessa. Sekin voidaan nähdä aika pian, valitettavasti, nimittäin tuo öljyn hinnan nousu.

Haluan erityisesti nostaa esille öljykasvien mahdollisuudet biopolttoaineen raaka-aineena. Rypsin ja rapsin (Puhemies koputtaa) siemenistä esimerkiksi kylmäpuristamalla erotetusta öljystä voidaan valmistaa biodieselpolttoainetta.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kiitoksia ministeri Korkeaojalle, joka on jaksanut kuulla tätä maatalouspoliittista keskustelua täällä. Tiedän, että varmaan muitakin askareita olisi, mutta toivottavasti täältä tulee joitakin eväitä sitten niihin tuleviin tehtäviin. En nyt ole ihan varma, kuinka korkealentoisia ne ajatukset ovat, mitä täällä on esitetty.

Mutta, herra puhemies, oli tietysti mielenkiintoista kuunnella sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa tänään. Sitä voisi ehkä lyhyesti kuvailla sillä tavalla, että kyllähän sitä venettä voi vielä keikuttaa, varsinkin kun järvet eivät ole jäässä, mutta siinä oltiin kiinni kyllä molemmissa veneenlaidoissa aika tiukasti ja heilutettiin niin paljon kuin on mahdollista.

Tähän asti olen kuvitellut niin ja ainakin edellisten hallitusten aikana oli niin, että pyrittiin olemaan kotimaassa mahdollisimman yhtenäisiä näkemysten suhteen. Kun kotimaassa oli muodostettu yhteinen näkemys maatalouspolitiikasta, niin sen jälkeen oli helpompi lähteä EU:hun sitten puolustamaan suomalaista maataloutta, kun ministeri tiesi, että kotimaassa on selkeä tuki niille näkemyksille, mitä yhdessä hallitus oli sopinut ja mitä valtaosaltaan myös eduskunta yleensä oli tukenut. Nyt näyttää pikkuisen huonommalta.

Tiedetään, että esimerkiksi