Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Eduskunta edellytti vastauksessaan hallituksen esitykseen laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtoverolain muuttamisesta, että hallitus antaa vuonna 2009 eduskunnalle selonteon kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutuksesta sekä Paras-hanketta koskevan puitelain tavoitteiden toteutumisesta.

Tämä käsiteltävänä oleva selonteko kuvaa vuonna 2005 käynnistyneen kunta- ja ... (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Tulkitsen, että tämä kuhina johtuu tästä mielenkiintoisesta selonteosta. (Naurua)

Eli tämä käsiteltävänä oleva selonteko kuvaa siis vuonna 2005 käynnistyneen Paras-hankkeen etenemistä. Se kuvaa myös helmikuussa 2007 voimaan tulleen uudistusta ohjaavan ja vuoden 2012 loppuun asti voimassa olevan puitelain tavoitteiden toteutumista. Tämä selonteko on valmisteltu hyvässä yhteistyössä eri ministeriöiden kesken, ja siinä esitetyt arviot perustuvat laajaan tutkimustietoon.

Maailma on muuttunut paljon uudistuksen käynnistymisen jälkeen. Hyvinä kasvuvuosina välttämättömien muutosten tarve saattoi kuitenkin unohtua. Tässä taloustilanteessa uudistuksen saumaton ja määrätietoinen toteuttaminen on kuitenkin entistäkin tärkeämpää. Tämä on varmasti viimeistään nyt kirkastunut kaikille. (Ed. Zyskowicz: Toivottavasti!)

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen käynnistämistä perusteltiin voimakkailla rakenteellisilla muutoksilla, joita kunnat lähivuosina kohtaisivat. Muun muassa väestön vanhenemisen, henkilöstön eläkkeelle siirtymisen sekä julkisen talouden paineiden nähtiin vaativan uutta osaamista, kuntien yhteistoiminnan lisäämistä sekä kunta- ja palvelurakenteen muutoksia. Uudistuksen tavoitteeksi nousi elinvoimainen, toimintakykyinen ja eheä kuntarakenne sekä taloudellinen ja kattava palvelurakenne, joka turvaisi koko maassa laadukkaat palvelut ja niiden saatavuuden.

Uudistuksen tarkoituksena on kunnallisen kansanvallan lähtökohdista vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta sekä kehittää palvelujen tuotantotapoja, ohjausta ja organisointia. Tarkoitus on myös uudistaa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää sekä tarkistaa kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa siten, että kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen on vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta. Lisäksi tuottavuutta tulee parantaa ja kuntien menojen kasvua hillitä.

Tässä selonteossa arvioidaan näiden mainittujen tavoitteiden toteutumista sekä uudistuksen tuloksia ja vaikutuksia. Siinä myös linjataan uudistuksen jatkamista koskevat toimenpiteet.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella on toistaiseksi ollut erityisen merkittävä vaikutus hallinnollisten rakenteiden kehittymiseen. Puitelakihan edellytti palveluiden kokoamista suurempiin yksiköihin, joko kuntaliitoksin tai muodostamalla yhteistoiminta-alueita. Uudistuksen käynnistymisen jälkeen liitosselvityksessä on ollut mukana yli puolet Suomen kunnista ja toteutettujen ja päätettyjen yhdistymisten määrä on historiallinen. Tämän vuoden alusta tuli voimaan 32 liitosta, joissa mukana oli 99 kuntaa. Kuntien määrä väheni 67:llä kuntien kokonaislukumäärän ollessa nyt 348, eli noin 100 vähemmän kuin vielä tämän vuosituhannen alussa. Vuosille 2010—2013 päätetyt yhdistymiset vähentävät kuntamäärää vielä siten, että tuolloin vuonna 2013 kuntia on 337, ja jos lisäksi tällä hetkellä selvitteillä olevat liitokset toteutuvat, kuntamäärä voi vuoden 2013 alusta olla jopa 309.

Selonteossa linjataan, että kuntarakenteen kehittämistä on kuitenkin syytä jatkaa. Toteutuneista liitoksista huolimatta kuntarakenne ei vielä ole riittävän yhtenäinen ja kestävä, ja kuntarakenteen kehittämisen keinoina hyödynnettäisiin selonteossa esitettävien linjausten mukaan puitelain sekä vuonna 2010 voimaan tulevan kuntajakolain kokonaisuudistuksen tarjoamia keinoja. Yhdistymisavustuksia maksettaisiin kuntajakolain mukaisesti aina vuoden 2013 alussa voimaan tuleviin yhdistymisiin asti. Eli jos haluaa varmistaa porkkanarahojen mukanaan tuoman edun ja jos liitos tuntuu luontevalta ratkaisulta ongelmaan, se kannattaa nyt tehdä. Lisäksi vuoteen 2012 mennessä tehdään kokonaisvaltainen arviointi siitä, mitä vaikutuksia uudistuksen aikana toteutetuilla liitoksilla on ollut muun muassa kustannustehokkuuteen ja tuottavuuden kehittämiseen, ja tästä selvityksestä ja arvioinnista odotan kyllä paljon. Se voisi sitten toimia niiden johtopäätösten myötä ohjenuorana tuleville mahdollisille liitoksille.

Puitelain mukaisten yhteistoiminta-alueiden muodostaminen ammatillisen peruskoulutuksen puolella on edennyt vähintään noin 50 000 asukkaan väestöpohjavaatimus huomioiden hyvin. Suurin osa ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjistä on tehnyt päätökset yhteistoiminnasta, joka täyttää puitelaissa asetetut tavoitteet lain voimassaoloaikana. Päätökset puuttuvat enää vain 3—4 kunta- ja 1—2 kuntayhtymäjärjestäjältä. Selonteossa linjataan, että järjestäjäverkon kokoamista tulee vielä jatkaa ja painopistettä tulee suunnata myös palvelukyvyn vahvistamiseen sekä asiakas- ja työelämälähtöisyyden lisäämiseen rakenteiden kehittämisen rinnalla.

Kunnista 260 on perustanut tai suunnittelee perustavansa puitelain edellyttämän vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjan täyttävän sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen. Näitä yhteistoiminta-alueita on muodostumassa 66, ja yhteistoiminta-alueiden muodostamisen myötä kuntien välinen yhteistyö on lisääntymässä ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tullaan järjestämään entistä suuremmissa kokonaisuuksissa. Tämän seurauksena peruster-veydenhuollosta ja sosiaalitoimesta vastaavien organisaatioiden määrä lähes puolittuu, oikeastaan puolittuu 270:stä noin 120:een.

Rakenteelliset ratkaisut väestöpohjan täyttämisestä sosiaali- ja terveystoimessa puuttuvat kuitenkin vielä 60 sellaiselta kunnalta, joiden asukasmäärä jää alle vaaditun. Lisäksi on todettava, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ovat paikoin kehittymässä hajanaiseen suuntaan eikä sosiaali- ja terveystoimi muodosta erityisesti kaikilla yhteistoiminta-alueilla yhtenäistä kokonaisuutta. Näillä alueilla tavoitetasoa tulee nostaa ja kansalaisten on voitava luottaa siihen, että palvelut turvataan myös jatkossa siten, että kuntalaiset käytännössäkin tietävät, miten ja missä palveluita saa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon erityistasolla rakennemuutos on ollut miltei pysähdyksissä. Kunnat eivät nimittäin ole perustaneet puitelain 6 §:n tarkoittamia laajan väestöpohjan kuntayhtymiä.

Kaiken kaikkiaan uudistus ei ole vielä edennyt vahvasti palveluiden sisällölliseen tai palveluiden tuotantotapojen ja organisoinnin kehittämiseen, vaikka sekin on uudistuksen myötä käynnistynyt. Huomioiden uudistuksen käynnistämisen jälkeen tapahtuneet taloudellisen toimintaympäristön muutokset on erittäin tärkeää, että uudistusta jatketaan määrätietoisesti. Painopisteenä tulee olla palveluiden uudistaminen ja tuottavuuden lisääminen, ja tämä on selonteossa esitettävä hallituksen keskeinen linja. Uudistuksella aikaansaadut rakennemuutokset ovat välttämätön, mutta eivät yksin riittävä edellytys sille, että palvelujärjestelmä kestää ikääntyvän väestön asettamat haasteet.

Selonteossa esitetään useita linjauksia, joilla hallitus pyrkii siirtämään uudistuksen painopistettä enemmän palveluiden kehittämiseen ja tuottavuuden nostoon. Nämä ovat keskeisiä toimenpiteitä, joilla julkisrahoitteiset hyvinvointipalvelut turvataan niukemman talouskasvun ja verotulokehityksen oloissa. Palvelujen tuloksellisen uudistamisen edellytyksenä ovat rakenteelliset ratkaisut. Yksikään kunta ei saa jäädä uudistuksen ulkokehälle: kaikkia koskevat samat velvoitteet. Myös niiden kuntien, jotka eivät vielä ole tehneet päätöksiä puitelain edellyttämistä rakenteellisista ratkaisuista, tulee tehdä ne pikaisella aikataululla. Tämän takaamiseksi selonteossa ehdotetaan, että valtioneuvosto saisi toimivallan velvoittaa kunnan yhteistoimintaan puitelaissa edellytettyjen perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvien sosiaalipalveluiden turvaamiseksi. Lienee mahdollista, että toimivaltaa ei jouduttaisi tosiasiallisesti käyttämään. Valmius siihen toki on, mutta jo sen olemassaolo saisi kunnat todennäköisesti tekemään ratkaisut omaehtoisesti.

Selonteossa linjataan muun muassa myös se, että kevätkaudelle 2010 annettava pysyvä tervey-denhuollon lainsäädäntö sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä koskeva lainsäädäntö turvaavat palvelujen järjestämisen asiakas- ja kuntalaiskeskeisesti puitelain voimassaoloajan päättymisen jälkeen. Tässä valmisteltavassa lainsäädännössä tulee huomioida erilaiset tarpeet, kieliolosuhteet, rahoitusmallit ja olosuhteet maan eri osissa. Tärkeää kuntien näkökulmasta on myös se linjaus, että tulevan lainsäädännön tulee huomioida puitelain perusteella valmistellut rakenneuudistukset.

Kunnissa on tehty viimeisten vuosien aikana paljon työtä puitelain velvoitteiden täyttämiseksi. Ei ole tarkoituksenmukaista, että uudistustyö aloitettaisiin täysin puhtaalta pöydältä. Kunnat tarvitsevat työrauhaa jo päätettyjen uudistusten toimeenpanemisessa ja loppuun asti viemisessä. Suomalainen maakuntapohjainen sairaanhoitopiireihin perustuva järjestelmä luo kustannustehokkaan ja luontevan pohjan myös jatkossa terveydenhuollon kehittämiselle.

Kaupunkiseutujen kehittämisen osalta hallitus katsoo, että yhteistyö ei kaupunkiseuduilla ole edennyt maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisessa tai palvelujen kuntarajat ylittävässä käytössä siten kuin olisi tarkoituksenmukaista. Puitelaissa velvoitettiin 17 kaupunkiseutua kaupunkiseutusuunnitelman laatimiseen. Tämä velvoite onkin saanut usean seudun käynnistämään uusia yhteistyöprosesseja tai arvioimaan aiempia tavoitteitaan uudelleen. Seudut tarvitsevat yhteistyössään myös valtion tukitoimia. Siksi selonteossa linjataan kaupunkiseuduille kohdistuvan selvityshenkilömenettelyn luominen. Tämä menettely koskisi kaikkia puitelain kaupunkiseutuja, ja sen avulla voitaisiin tarvittaessa muun muassa ratkaista seutujen lukkiutuneita yhteistyöongelmia ja löytää konkreettisia ratkaisuja etenemiseen.

Suurille kaupunkiseuduille annettaisiin selonteon linjausten perusteella nykyistä puitelakia sitovampi velvoite maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseen sekä kuntarajat ylittävään palvelujen käytön järjestämiseen. Yhteistyön riskit ja ongelmat ovat metropolialueen lisäksi suurimpia kuudella suurimmalla kaupunkiseudulla. Näillä seuduilla on tarve puitelakia pidemmälle menevistä yhteistyövelvoitteista. Turun ja Tampereen seuduilla otettaisiin myös käyttöön kokeiluluonteisesti seudullinen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimusmenettely. Siinä valtio ja seudun kunnat sopivat, maakunnan liitto mukaan ottaen, seudun kehittämisestä näillä osa-alueilla, ja tämä menettely ei sisällä valtion budjettipanostuksia vaan hakee ennemminkin uusia hyviä toimintatapoja.

Puitelaki on siihen sisältyneen erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien arviointimenettelyn kautta johtanut taloutta tervehdyttäviin toimenpiteisiin kunnissa. Menettely on myös parantanut kuntien ja valtion vuorovaikutusta. Taloudellisen taantuman tilanteessa menettelyn tuloksia voi pitää hyvinä, ja selonteossa ehdotetaankin menettelyn vakinaistamista. Puitelakiin sisältyi mahdollisuus säätää valtioneuvostolle toimivalta liittää puitelain 9 §:ssä säädetyssä arviointimenettelyssä ollut kunta vastoin tahtoaan muuhun tai muihin kuntiin. Mahdollisuutta niin sanottuihin pakkokuntaliitoksiin ei kuitenkaan sisälly eduskunnalle syyskuussa annettuun hallituksen esitykseen uudeksi kuntajakolaiksi, koska arviointimenettely on jo sinällään edistänyt riittävästi kuntaliitoksia. Ne kunnat, joiden osalta arviointimenettelyssä on nähty kuntaliitos toimivaksi keinoksi asukkaiden palveluiden turvaamiseen, ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta liitoksen myös toteuttaneet.

Hallitus ei ehdota selonteossa jatkotoimenpiteitä peruspalveluohjelman, valtion ja kuntien tehtävänjaon eikä valtionosuusuudistuksen osalta. Uudistuksen myötä peruspalveluohjelmamenettely on puitelain mukaisesti vakinaistettu. Myös valtion ja kuntien tehtävänjakoon on tehty puitelaissa edellytetyt tarkistukset vuoden 2009 alusta lukien. Valtionosuusuudistuksesta on annettu hallituksen esitys lokakuussa 2009. Valtionosuusuudistus jäi kuitenkin siinä mielessä vielä tässä vaiheessa puolitiehen, kun valtionosuuden määräytymisperusteisiin ei puututtu. (Eduskunnasta: Ei sinne päinkään!)

Arvoisa puhemies! Olen edellä käynyt läpi joitakin uudistuksen tuloksia. Olen myös kertonut hallituksen selonteossa ehdottamia keskeisiä jatkotoimenpiteitä ja linjauksia kunta- ja palvelurakenneuudistuksen jatkotyöhön liittyen.

Jo mainittujen lisäksi hallitus pitää tärkeänä, että uudistuksen vaikutuksia esimerkiksi tuottavuuden kehittymiseen, menojen kasvun hillintään ja palveluiden organisointiin arvioidaan uudistuksen edetessä. Samoin on tärkeää arvioida, miten uudistus vaikuttaa muun muassa kuntien itsehallintoon, sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja kielellisten oikeuksien toteutumiseen. Jatkoarviointia korostaa se, että nyt käsiteltävänä olevassa selonteossa tehtävät arviot ovat osin vielä alustavia. Uudistus on vielä keskeneräinen, ja sen vaikutukset muun muassa palvelujen laatuun ja saatavuuteen tulevat näkymään vasta pidemmällä aikavälillä. Tämän takia uudistuksen toimeenpanossa pitää olla johdonmukainen ja edetä sovitusti puitelain ja hallitusohjelman mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen käynnistämiseen johtaneista syistä yksi keskeisistä oli varautuminen pidemmän aikavälin toimintaympäristömuutoksiin. Taloudellisen taantuman johdosta osa niistä haasteista, joiden johdosta niin kutsuttu Paras pantiin alulle, on voimistunut. Tämä on vaikuttanut merkittävästi ja ennakoitua nopeammin kuntien kykyyn järjestää palveluitaan.

Hallitus korostaakin selonteossa sitä, että Paras-hankkeen määrätietoinen jatkaminen uudistuksen ja puitelain tavoitteiden suuntaisesti on erityisesti nyt merkittävää. Toimintaympäristömuutokset ovat vahvistaneet tarvetta sille, että uudistustyön painopisteen on tulevina vuosina oltava vahvasti tuottavuuden ja palveluiden kehittämisessä. Tilanteessa lisärahoitus kunnille ei ole ainoa keino haasteisiin vastaamiseksi. (Ed. Viitanen: Se on tärkein!) Toiminnan tehostaminen on keino, jolla kuntalaisten peruspalvelut turvataan. Valtion kuntapolitiikassa korostuu kuntien taloudellisten edellytysten turvaaminen, mutta kuntien on vastaavasti kannettava suurempi vastuu palvelurakenteiden uudistamisesta ja tuottavuuden nostamisesta. Uusien rakenteiden tuoma kehittämispotentiaali on nyt otettava hyötykäyttöön kunnissa.

Selonteko Paras-hankkeesta sisältää arvion uudistuksen etenemisestä ja sitä koskevan puitelain toteutumisesta. Selonteossa esitetään hallituksen toimintalinjat uudistustyön jatkamiseksi ja linjaukset, joiden toimeenpanolla uudistustyötä on tarkoitus jatkaa tulevina vuosina. Hallitus on valmis käynnistämään vuoden 2010 aikana mahdollisten lainsäädäntöön liittyvien tai muiden esitysten valmistelun asiakokonaisuuksissa, joita selonteon toimenpiteet edellyttävät.

Timo V.  Korhonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta on ihmisiä, asukkaitaan varten. Kuntien vastuulla on pääosa ihmisten tarvitsemista hyvinvointipalveluista. Kunta ei ole itsetarkoitus vaan väline kansalaisten tarvitsemien palveluitten toteuttamisessa. Kunnat ovat myös kansalaisten identiteetin kannalta hyvin tärkeitä. Kunnallinen itsehallinto on perusta kansanvaltaiselle yhteiskunnallemme. Näistä lähtökohdista keskustan eduskuntaryhmä arvioi myös kunta- ja palvelurakenneuudistusta.

Hanke käynnistettiin keskustan johdolla tilanteessa, jossa kuntien menojen nopea kasvu ja verotulojen lasku uhkasivat hyvinvointipalveluja ja kansalaisten yhdenvertaisuutta. Tänään on huomattava, että globaalin talouden taantuman seurauksena kuntataloutemme on nyt samalla tasolla kuin tuolloin. Tämän moni poliittinen päättäjä on unohtanut kauhistellessaan nykyistä tilannetta.

Kunta- ja palvelurakennehankkeen keskeisin ja tärkein tavoite oli turvata hyvinvointipalvelut hidastamalla vuotuinen menojen kasvu noin 4 prosenttiin. Tämä keskeisin tavoite unohtui viime vuosien talouskasvun huumassa. Pääasiaksi nousivat lähinnä kuntaliitokset. Kaikki eivät ymmärtäneet, että kuntaliitokset ja sen kanssa tasa-arvoinen yhteistoiminta eivät ole suinkaan päämääriä vaan ainoastaan käytännön keinoja palveluiden turvaamiseksi ja menokasvun hidastamiseksi.

Selonteko osoittaa, että uudistus on ollut välttämätön. Tuloksia on tullut, vaikka kaikkia tavoitteita ei ole saavutettu. Talouden taantuma on osoittanut, että Paras-hanke olisi itse asiassa pitänyt käynnistää huomattavasti aiemmin. Hankkeen aikana useat kunnat ovat osoittaneet sen, että ne kykenevät muutokseen vapaaehtoisesti. Kuntapäättäjiä onkin syytä kiittää laajasti aktiivisesta otteesta näihin uudistuksiin.

On kuitenkin muistettava, että tällaisten uudistusten toteuttaminen on pitkäjänteistä ja aikaa vievää työtä. Paras-hanke on vasta pääsemässä kunnolla käyntiin. Siksi lopullisia johtopäätöksiä ei ole mahdollista tehdä eikä niitä tulekaan vielä tehdä. Oleellista on nähdä, että jo näillä tuloksilla uudistushankkeen määrätietoinen ja johdonmukainen jatkaminen on äärettömän tärkeää. Jatkossa uudistuksen pääpainon pitää olla palveluiden, palvelurakenteitten ja palvelujen tuotantotapojen uudistamisessa niin että muistetaan asiakaslähtöisyys eli se, kenelle palveluita järjestetään tai tuotetaan. Myös tähän uudistuksen perustavoitteeseen kuntapäättäjät ovat suhtautuneet myönteisesti. Joka kunnassa ei tarvitse kuitenkaan ryhtyä keksimään pyörää uudelleen. Onkin hyvä, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen osana on koottu ja kootaan suosituksia kuntien hyvistä palvelukäytännöistä.

Arvoisa puhemies! On syytä yhtyä selonteon huoleen siitä, että tämän uudistuksen vaikutukset eivät ole käytännössä näkyneet kokonaistalouden kannalta merkittävimmissä suurissa kaupungeissa. Nämä kaupungit täyttävät jo Paras-puitelain edellyttämät väestöpohjavaatimukset eivätkä ilmeisesti siksi ole tehneet rakenteellisia uudistuksia. Kuusi suurinta kaupunkia käyttää kolmasosan kuntien menoista ja sata pienintä kuntaa 3 prosenttia. Kokonaisuuden kannalta onkin erittäin suuri merkitys sillä, kuinka palveluita tuotetaan esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla, Oulun, Turun tai Tampereen kaltaisissa suurissa kaupungeissa. Erityisesti yli kuntarajojen menevässä palveluyhteistyössä on suurilla kaupunkiseuduilla runsaasti kohennettavaa.

Jatkuva uudistustyö vaatii voimavaroja. On ymmärrettävää, jos usean vuoden ajan jatkunut myllerrys on aiheuttanut kuntien toimijoitten keskuudessa suurta epävarmuutta. Nyt onkin tärkeää saada kuntapäättäjille, aivan kuten ministeri puheessaan totesi, työrauha ja selkeät suuntaviivat uudistuksille, ettei päätöksiä tarvitse tehdä epävarmuudessa.

Viimeksi perjantaina yhdeksän keskisuuren sairaanhoitopiirin johtajat ja johtajaylilääkärit arvostelivat ministeri Risikon esitystä 40—60 sosiaali- ja terveyspiiristä epäjohdonmukaiseksi. Heidän mukaansa uusi malli tekisi tarpeettomiksi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueet, joita kunnissa on perustettu vahvasti puitelain velvoitteen mukaisesti. Uusi malli pirstoisi erikoissairaanhoidon ja heikentäisi oleellisesti toiminnallista kokonaisuutta perusterveydenhuollon, vanhuspalveluiden ja sosiaalitoimen osalta.

Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva terveydenhuoltolain muutos valmistellaan pikaisesti niin, että se saadaan eduskunnan käsiteltäväksi ensi kevään aikana. Kuntia ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää koskevat uudistukset on nähtävä jatkumona. Terveydenhuollon uudistusten on oltava kunta- ja palvelurakenneuudistusten kanssa samassa linjassa. Keskustan eduskuntaryhmä painottaa, että sosiaali- ja ter-veydenhuollon järjestämisessä on huomioitava alueelliset erityispiirteet ja -tarpeet poikkeaviin ratkaisuihin. Yksi malli ei sellaisenaan sovi koko maahan. Erityisvastuualueita yliopistosairaaloitten ympärille tarvitaan jatkossakin, mutta niistä ei tule luoda omaa hallintotasoa.

Luontevin ja riittävän väestöpohjan turvaava aluejako sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa on pääsääntöisesti maakunta. Se kokoaa yhteen keskeisimmät julkisten ja yksityisten palvelujen sekä alueitten kehittämisen toimijat. Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa maakunnallisia sosiaali- ja terveyspiirejä. Niiden jäseninä olisivat kaikki kunnat.

On kuitenkin tärkeää, että voimme hyväksyä erilaisia toimintamalleja. Yksi esimerkki maakunnallisesta mallista on Kainuun hallintokokeilu. Rohkenen tässäkin arvioida, että Kainuussa ollaan kokonaisuutena reilu puolikymmentä vuotta muuta maata edellä kunnallisen palvelurakenteen ja palveluiden järjestämis- ja tuottamistapojen kehittämisessä. Tämä näkyy myös taloudessa. Maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon menokasvu on kyetty taittamaan. Menojen kasvu viime vuosina on ollut noin 2 prosenttiyksikköä alle valtakunnan keskimääräisen menokehityksen — tämä siitä huolimatta, että kainuulaisille tarjotaan nykyisellään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita enemmän kuin koskaan aiemmin.

Maassamme on virinnyt lukuisia muitakin malleja, kuten esimerkiksi Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri tai Päijät-Hämeen vastaava kokeilu. Toisaalta on tunnustettava, että erityisesti Pääkaupunkiseutua on tarkasteltava erityiskysymyksenä. Onkin hyvä, että hallitus asetti metropolityöryhmän tutkimaan muiden eurooppalaisten metropolimallien toimintaa ja sitä, mitä niistä olisi mahdollisesti opittavaa maamme Pääkaupunkiseudulla.

Arvoisa puhemies! Kuntarahoituksen suhdanneherkkyys on paljastunut karulla tavalla, kun verotulot ovat ehtyneet kansainvälisen taantuman vuoksi. Tilanne kunnissa on vaikea, ja kuntien taloudelliset erot ovat suuret. Uhkana on, että kuntien taloudellinen eriytyminen, kunnallisverojen kasvu, kuntien erilaiset palvelujen järjestämismahdollisuudet sekä huoltosuhteitten rajut muutokset johtavat kuntalaisten eriarvoistumiseen maan eri puolilla. Kuntien erilaiset veropohjat ja olosuhde-erot on huomioitava jatkossa rahoitusjärjestelmää kehitettäessä.

Hallitus helpottaa kuntataloutta tänä ja ensi vuonna lähes 800 miljoonalla eurolla. Kuntien valtionosuuksia lisätään ja niihin tehdään täysimääräinen indeksikorotus sekä täysimääräinen nelivuotistarkistus. Kansalaisten verotusta merkittävästi keventäneet kunnallisverovähennykset korvataan kunnille täysimääräisesti. (Ed. Viitanen: Kunnat nostavat veroja!) Myös investointeja vauhditetaan. Lienee selvää, että kuntien rahoitusjärjestelmä kuitenkin kaipaa uudistamista. On myös selvää, että pidemmällä aikavälillä kuntien rahoituspohjaa on edelleen vahvistettava antamalla kunnille sellaisia verotuloja, jotka liittyvät kiinteästi kuntien toimintaan ja turvaavat vakaammat tulot. Sellainen voisi olla esimerkiksi jätevero. Itsestäänselvää on, että kuntien on jatkossa harjoitettava tiukempaa menokuria, mutta tässä taloustilanteessa on syytä harkita myös valtionosuuksien määräaikaista korotusta.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Keskustan eduskuntaryhmän mielestä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen jatkaminen on välttämätöntä. Uudistuksella lisätään kuntapalveluitten tuottavuutta, parannetaan palveluitten tuotantotapoja ja hillitään kustannusten kasvua palveluiden turvaamiseksi asiakaslähtöisesti. Nämä ovat olleet keskustan tavoitteita uudistuksen alusta lähtien. Kun hanketta käynnistettiin, silloinen hallituskumppanimme SDP olisi toki tyytynyt pelkkiin rakenteellisiin uudistuksiin. (Sosialidemokraattien ryhmästä: Ohhoh!) Meille tärkeintä on toimivien peruspalveluitten turvaaminen kattavasti koko maassa. Kuntalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi on toimittava yhdessä kaikilla päätöksentekotasoilla ja kaikissa poliittisissa puolueissa.

Outi Mäkelä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen kunnat ovat historiansa ehkä suurimman haasteen edessä: kuinka turvata laadukkaat hyvinvointipalvelut ikääntyvässä Suomessa? Uusia palvelumalleja on kehitettävä ja parhaita palvelukäytäntöjä on jaettava kuntien välillä. Nykyisillä toimintamalleilla tulopohja ei riitä. Aitoa tahtoa, asennetta ja kuntalaisten osallistumista tarvitaan välttämättömien rakenneuudistusten läpiviemiseksi.

Käsillä olevan Paras-hankkeen tavoitteena on ollut luoda vahvemmat rakenteet, tehostaa palvelutoimintaa, vahvistaa kuntien rahoituspohjaa sekä selkeyttää valtion ja kuntien tehtävänjakoa. Tähtäimessä on ollut nopeasti heikentyvän huoltosuhteen vaikutusten torjuminen erityisesti käyttömenojen kasvua hillitsemällä. Talouskriisi on kuitenkin kaatanut ongelmat kuntien syliin jo nyt, paljon odotettua aikaisemmin ja paljon odotettua syvempänä.

Käsillä olevan selonteon myötä voidaan arvioida sitä, miten pitkälle Paras-hankkeessa on päästy. Onko Paras-hanke ehtinyt tehdä tehtävänsä, ja riittävätkö toteutuneet saavutukset vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin? Kokoomuksen eduskuntaryhmän vastaus on yksiselitteinen "ei". Sekä kunta- että palvelurakenteessa on vielä työtä paljon jäljellä. Paras-hankkeen ensimmäinen aalto on synnyttänyt kohtuullisen määrän kuntien yhdistymisiä, mutta elinvoimaisen, toimintakykyisen sekä eheän kuntarakenteen saavuttamiseksi kuntaliitosten toinen aalto on välttämätön.

Tuoreet tutkimustulokset Arttu-ohjelmasta kertovat, että epäilyksistä huolimatta Paras-hanke on toiminut ja toteutuneet kuntaliitokset ovat selvästi parantaneet kuntien kehittymismahdollisuuksia. Liitoksen tehneissä kunnissa palveluiden tuottaminen on laskenut asukaskohtaisia menoja, kuntalaiset tuntevat yhteenkuuluvuutta kotiseutuunsa vahvemmin ja myös kuntatyöntekijöiden mielestä työelämä on hivenen laadukkaampaa. Kaiken kaikkiaan rakenteiden uudistaminen on tuonut mukanaan mieluummin mahdollisuuksia kuin uhkia.

Valtioneuvoston selonteko kuitenkin suorastaan huutaa Paras-hankkeen perustavoitteen kirkastamista. Ikääntymisestä johtuva alueiden rakennemuutos johtaa useilla alueilla työvoimaresurssien heikkenemiseen ja elinkeinorakenteen vääristymiseen jo lähivuosina. On etsittävä uusia tapoja luoda sekä työtä että hyvinvointia. Julkisen ja yksityisen sektorin työnjakoa on tarkennettava. Uusilla avauksilla, ennakkoluulottomilla päätöksillä ja rohkeudella lukea ajan merkkejä on suora vaikutus siihen, miten kuntalainen elämänsä ja oman kotikuntansa kokee. Selonteossa käsitellyn Paras-hankkeen vauhti ja uskallus ovat loppuneet kesken hankkeen alun lupaavasta tahdista huolimatta. Voi olla, että jatkossa pelkkä porkkanaraha ei riitä vaan tarvitaan muitakin kannustimia.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä on suhtautunut Paras-hankkeeseen myönteisesti.

Kunnan elinvoimaisuus on noussut yhdeksi tärkeimmistä maaleista kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Omat verotulot ovat kunnissa edelleen keskeisin tuloerä, jolla menot tulee kattaa. Tulopohjan vahvuus on myös hyvä itsehallinnon mittari. Valta ja vastuu tulee säilyttää erottamattomina, ja siksi kaikessa uudistustyössä vastuun palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta tulee olla ja säilyä samalla organisaatiolla, peruskunnalla. Asukaslähtöisyys, lähidemokratia ja asukkaiden hyvät peruspalvelut toteutuvat vain, jos kunta on elinvoimainen ja pystyy kantamaan järjestämisvastuunsa.

Vain vahvat peruskunnat pystyvät varmistamaan vaihtoehtojen laajentamisen sekä elinkeinopolitiikan ja työllisyyden edistämisen. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä kuntalaisten valinnanvapautta on lisättävä ja kuntia kannustettava erikoistumaan. Palvelut tulee järjestää ennakkoluulottomasti siten, miten ne tehokkaammin ja laadukkaammin saadaan aikaan. Uudella palvelusetelilainsäädännöllä voidaan vauhdittaa sekä asiakkaan valinnanmahdollisuuksia että palvelujen saatavuutta. Sen avaamia mahdollisuuksia onkin syytä hyödyntää ennakkoluulottomasti ja enemmän.

Julkisen hallinnon tulee ensi sijassa olla puitteiden rakentaja ja mahdollistaja. Tulevaisuuden palvelurakenne perustuu verkottumiseen, missä kunnat hyödyntävät yritysten innovatiivisuutta ja kannustavat kuntalaisia käyttämään omia voimavarojaan oman aktiivisen tutkimus- ja kehitystoiminnan ohella.

Tilastokeskuksen mukaan paikallishallinnon kokonaistuottavuus on ollut laskussa koko 2000-luvun. Tulevien haasteiden kannalta suunta on täysin väärä. Ikääntyminen, kilpailukyky sekä kuntatalous edellyttävät kunnilta kuntapalvelujen tuottavuuden ja kustannustehokkuuden parantamista. Tämä edellyttää paitsi kuntajohtamisen parantamista myös innovaatioiden ja teknologian lisääntyvää hyväksikäyttöä palvelutuotannossa.

Kuntien tuottavuuskehitystä tukevat innovatiiviset hankkeet, kuten Sitran kuntien palvelukeskushanke, tekevät tärkeää työtä uusien mallien ja toimintatapojen osalta. Kuntien prosesseissa on voitava jatkossa paremmin hyödyntää uutta teknologiaa ja sähköistä asiointia. Kunnan työntekijöiden tulee voida keskittyä kuntalaisten palvelemiseen rutiini- ja paperitöiden sijaan. Teknologian käyttöönotto ei kuitenkaan yksin tehosta toimintoja, on myös modernisoitava prosessit, toimintatavat, johtaminen ja kannusteet. Kuntien henkilöstö on muutoksen voimavara. Tuottavuuden lisääminen ei saa eikä voi tarkoittaa työtaakan lisääntymistä.

Jatkossa on myös panostettava siihen, että etsitään ja otetaan käyttöön erityisesti palvelujen saatavuutta, laatua ja kustannustehokkuutta parantavat innovaatiot ja hyvät käytännöt. Asiakkaiden kustannustietoisuuden lisäämiseksi pitää parantaa kuntapalvelujen hinnoittelun ja rahoituksen läpinäkyvyyttä. Tavoitteena tulee olla, että asiakas saisi tiedon sekä omasta maksuosuudestaan että palvelun kokonaiskustannuksesta. Vertailukelpoiset kustannustiedot auttavat parhaiden käytäntöjen jäljille.

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeen yksi merkittävimpiä saavutuksia on perusterveydenhuollon toimintaedellytysten vahvistaminen. Alle 20 000 asukkaan varaan rakentunut perusterveydenhuolto on ollut aivan liian haavoittuva. Pienet yksiköt ovat olleet sekä kustannusten että henkilöstön saatavuuden kannalta hankalia. Muutama vaikeampi tapaus vuodessa saattaa mullistaa perusterveydenhuollon rahoituksen pienessä kunnassa.

Määräaikainen Paras-lainsäädäntö päättyy vuoden 2012 lopussa. Nyt on aika luoda lainsäädännölliset puitteet toimivalle ja joustavalle terveydenhuollolle. Palveluiden on joustettava asiakkaan mukaan eikä päinvastoin. Tämän vuoksi raja-aidat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä on purettava. Jatkossa asiakas voisi saada normaalitilanteessa terveyskeskuksesta tarvitsemansa palvelut. Asiakasta ei tarvitsisi aina lähettää keskussairaalaan erikoissairaanhoidon konsultaatiota varten, vaan erikoissairaanhoidon osaaminen olisi asiakkaan käytettävissä myös terveyskeskuksissa.

Vaativan tason hoitojen laadun ja saatavuuden turvaaminen edellyttää nykyistä selvästi suurempaa toimintojen keskittämistä. Kaikkien keskussairaaloiden, edes yliopistollisten sairaaloiden, ei pidä keskittyä kaikkiin vaativiin hoitoihin. Tarvitaan erikoistumista.

Terveydenhuollon lainsäädäntöuudistusta valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriössä peruspalveluministeri Paula Risikon johdolla. Esityksen käsittely alkaa täällä eduskunnassa ensi keväänä. Tämä antaa erinomaisen mahdollisuuden uudistaa terveydenhuollon rakenteita asiakkaan parhaaksi.

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeen jatkuessa erityistä huomiota pitää kiinnittää kaupunkikeskuksiin. Suuret kaupunkiseudut ovat olleet keskeisiä kansantaloutemme vetureita, ja siksi niiden kilpailukyvyn vahvistaminen on välttämätöntä. Ongelmien kärjistyttyä monilla kaupunkiseuduilla on virinnyt selvityksiä ja vaatimuksia yhteistyön tiivistämisestä työssäkäyntialueen mukaisesti.

Suomessa tulisi eurooppalaisten mallien mukaisesti siirtyä laaja-alaisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla erityiseen sopimuskäytäntöön, joka olisi valtiota, kuntia, maakuntia ja muita hallinnon osapuolia sitova ja konkreettinen. Hyvänä esimerkkinä on Oulun seudulle äskettäin tehty maankäyttöä ja liikennettä koskeva aiesopimus, jossa kuntien lisäksi sopijapuolina ovat liikenne- ja viestintäministeriö, Tiehallinto, Ratahallintokeskus, Merenkulkulaitos sekä Pohjois-Pohjanmaan liitto. Kokoomuksen eduskuntaryhmä odottaa ja edellyttää tiivistä kunta—valtio-vuorovaikutusta näiden mittakaavassaan suurten kaupunkiseutukysymysten linjauksissa. (Ed. Ahde: Olisi pitänyt jo hallituksessa tehdä se!) Uutta väliportaan hallintoa ei kuitenkaan pidä synnyttää.

Arvoisa puhemies! On väärin kuvitella, että palvelut paranisivat vain sillä, että nykyjärjestelmiin kaadetaan lisää rahaa. Tosiasia on, että vain aktiivinen vaikuttaminen menokehitykseen ja tapoihin tehdä asioita voi pelastaa hyvinvointipalvelut. Paras-hanketta on jatkettava, tarvitaan kuntaliitoksia, kuntien prosessien kehittämistä ja uudenlaisia toimintatapoja. Tulevaisuuden palvelurakenne perustuu joustavaan verkottumiseen, kumppanuuksiin, ja avainsanoja ovat public—private-partnership-yhteistyö, yhteisöt ja järjestöt, erikoistuminen ja työnjako sekä kuntien välinen avoin yhteistyö. Palveluja tarvitsevien kansalaisten ja veronmaksajien kannalta on tärkeintä, että verovaroille saadaan paras mahdollinen vastine: hyvät ja tehokkaat palvelut. Lisäksi on myös kartoitettava kuntien tuottavuuden parantamista haittaavia säädöksiä ja tarvitaan siis myös normitalkoita. Normitalkoita tarvitaan, jotta tehokkuutta voidaan nostaa ja haittaavia säädöksiä tarvittaessa uudistaa tai purkaa.

"Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku", sanoi jo presidentti Paasikivi. Edessämme on kipeitäkin pitkän linjan hyvinvointiin liittyviä päätöksiä. Kuntatalouteen sekä kunta- ja palvelurakenteisiin liittyvien tosiasioiden tunnustaminen on enemmän kuin välttämätöntä, jotta eväät uuteen nousuun voisivat löytyä.

Rakel Hiltunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täältä tulee tukea kokoomuksen eduskuntaryhmän (Ed. Ravi: Hienoa!) linjauksille siitä, että vauhti ei ollut riittävää ja että tarvitaan entistä lujempaa tahtotilaa jatkoon. Toki olisi ollut suotavaa, että tämä näkemys olisi selkeämmin esillä myös selonteossa, jotta meidän ei tarvitsisi kysyä, onko Paras-hanke, Paras-juna, jäämässä väliasemalle. (Ed. Zyskowicz: Edustaja on oikeassa!)

Eduskunnan hyväksyessä kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevan puitelain se hyväksyi ponnen seurannan välttämättömyydestä. Tämä valtioneuvoston Paras-hanketta koskeva kokonaisuus otsikoitiin välitilinpäätökseksi. Minusta se on liikaa sanottu tästä selvityksestä. Selonteko sisältää hyvän kuvauksen siitä, mitä ministeriöissä, kunnissa ja kuntayhtymissä on tapahtunut. Tässä yhteydessä haluan toki todeta sen, että asiaa valmistelleet virkamiehet ministeriöissä ja kunnissa ovat tehneet hyvää työtä ja todella paljon ja korkealla asiantuntijuudella. Selonteosta jäävät puuttumaan kuitenkin poliittinen ote ja linjaus. Jotta selonteon yhteydessä voitaisiin puhua välitilinpäätöksestä, olisi siihen tullut sisällyttää kriittinen arvio siitä, ovatko tehdyt toimenpiteet riittäviä ja ovatko ne antamassa mahdollisuuksia ennakoida tulevaisuutta. Selonteko vaikenee hallituksen näkemyksistä puitelain jälkeisestä ajasta. Se kertoo hallituksen otteen herpaantumisesta.

Kuntien tulevaisuuteen vaikuttaa sosiaaliturvan kokonaisuudistus, verotuksen kokonaisuudistus ja vielä näitäkin enemmän terveydenhuoltolain muutokset. Nämä ovat kaikki hallituksen asettamien työryhmien valmisteltavana. On syytä kysyä, miksi hallitus ei ole jo tässä yhteydessä tehnyt periaatelinjauksia uudistusten vaikutuksista, esimerkiksi kuntien verotusoikeuden vahvistamisesta ja sosiaali- ja terveydenhoidon tulevista rakenteista.

Erityisen tärkeää olisi ollut tietää hallituksen linjanveto terveydenhuoltolakiin, sillä sosiaali- ja terveystoimi tarjoavat kuntalaisille valtaosan hyvinvointipalveluista ja vievät valtaosan myös kuntien menoista. Hallitukselta olisi odottanut kantaa siihen, rakennetaanko sosiaali- ja terveystoimen peruspalvelut riittävän isojen ja vahvojen kuntien vastuulle ja erityisen vaativa erikoissairaanhoito riittävän suurten yliopistosairaaloiden johtamien piirien varaan. Hallitukselta kaivataan selkeyttä moninkertaisten hallintokaavioiden sijaan.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen päätavoite on turvata kuntalaisten palvelut ja hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Tavoitteen tärkeyttä korostaa väestörakenteen nopea muutos ja kuntatalouden kiristyminen. Vuonna 2005 hallituksella oli rohkeutta ottaa haaste vastaan, vaikka kuntauudistusta ei ollut kirjattu silloiseen hallitusohjelmaan. Uudistuksen tarkoituksena on lisäksi vahvistaa kansanvallan lähtökohdista kunta- ja palvelurakennetta, kehittää palvelujen tuotantotapoja ja organisointia, uudistaa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää. Valtion ja kuntien välistä tehtävänjakoa oli määrä tarkistaa niin, että kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämiseen ja kehittämiseen on riittävän vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta. Tarkoitus oli samanaikaisesti parantaa tuottavuutta ja hillitä menojen kasvua sekä luoda edellytykset kuntien järjestämien palveluiden ohjauksen kehittämiselle.

Kuntien talouden vuosikate romahti viime vuoden 2,4 miljardista 1,7 miljardiin tänä vuonna. Ensi vuodelle ennakoidaan kuntatalouteen noin 600 miljoonan kirjanpidollinen tappio. Kuntatalouden alasajo vaarantaa peruspalvelut, se johtaa veronkorotuksiin, kuten olemme nyt jo tietoisia, yhä useammassa kunnassa sekä syventää kuntien jo ennestään vaikeaa velkaantumista. Paras-hankkeen puitelakiin kirjattuna tavoitteena on luoda kestävä kunta- ja palvelurakenne. Tavoite oli jo lain laatimishetkellä vaativa. Talouden kriisi on tehnyt tästä tehtävästä yhä vaikeamman ja samalla korostanut sen tärkeyttä.

Hallitus on kieltäytynyt avoimesta keskustelusta kuntatalouden ongelmista ja valtion ja kuntien yhteisestä vastuusta turvata kansalaisille peruspalvelut nyt lamankin aikana.

Kuntatalouden romahduksessa on paljolti kysymys valtion toimista. Kunnille on jatkuvasti annettu uusia tehtäviä, joista valtion rahoitusosuus on vain noin kolmannes, samalla taloudellisessa taantumassa valtio on keventänyt omaa verotustaan kuntien kustannuksella. On muistettava, että valtionosuuksien lisäys perustuu yksinomaan verokompensaatioon ja indeksitarkistukseen. (Ed. Viitanen: Tärkeä havainto!)

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeen alussa SDP asetti tavoitteeksi kuntarakenteen, joka koostuisi vahvoista, työssäkäyntialueisiin perustuvista kunnista, kuten täällä kokoomuksenkin ryhmäpuheenvuorossa luonnehdittiin samat tavoitteet. Tavoite ei ole toteutuneista kuntaliitoksista huolimatta lähelläkään päämäärää. Rakenteellisten ratkaisujen aikaansaaminen olisi tärkeää myös niissä 60 kunnassa, joilla ei vielä ole sitovia päätöksiä puitelain vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjavaatimuksen täyttämiseksi terveydenhoidossa. Kuntien määrä on vähentynyt kuluneen vuoden alusta 67:llä, ja arvioidaan, että 2013 maassamme olisi 337 kuntaa. Tässä vaiheessa uudistusta voi kyllä kysyä aiheellisesti, riittääkö tämä. Meidän mielestämme kuntaliitoksiin olisi syytä ryhtyä rohkeammin.

Puitelain mukainen velvoite laatia kaupunkiseutusuunnitelmia on käynnistynyt useilla seuduilla ja käynnistänyt myös uusia yhteistyöprosesseja. Suurten kaupunkien yhdyskuntarakenteen ohjauksen edellytyksiä on kuitenkin pikaisesti parannettava kehittämällä lainsäädäntöä ja antamalla suurille kaupunkiseuduille nykyistä puitelakia sitovampi velvoite maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseen ja palvelujen kuntarajat ylittävän käytön järjestämiseen. Selonteko ei vastaa kysymykseen siitä, ovatko toimet yhdyskuntarakenteen tiivistämiseksi riittäviä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Paras-hankkeen myötä liikkeelle lähteneet kehityssuunnat ovat kuitenkin myönteisiä. Kunnissa on oivallettu myös näiden tavoitteiden merkitys ja pyritty löytämään hyviä toteuttamistapoja. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otetaan entistä paremmin huomioon kuntatasolla, ja suunnittelun yhteensovittava taso on edistynyt keskuskunnissa. Tutkimustietoa on edelleen syytä hyödyntää kuntien alueidenkäyttötavoitteita laadittaessa nykyistäkin paremmin.

Arvoisa puhemies! Nyt tulisi kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa päivittää, ovatko suunnitelmat turvaamassa sen, että kansalaisten hyvinvointi- ja terveyserot eivät enää kasva. Onko puitelaki huomioimassa riittävästi väestön ikärakennemuutoksen alueellisesti ja kansallisesti, ja miten kunnissa voidaan varautua monikulttuurisuuden lisääntymiseen?

Paras-hankkeen myötä kunnille, Suomen Kuntaliitolle ja ministeriöille on kerääntynyt valtavan paljon tietoa kaikista kunnista. Tätä tietoa yhdistettynä yliopisto- ja korkeakoulutasoiseen tutkimukseen on syytä hyvin jäntevästi hyödyntää jatkossa. Selonteosta huolimatta ilmaan jää suuria haasteita tulevaisuuden varalle. Miten turvata vahva kunnallinen itsehallinto vaarantamatta kansalaisten yhtäläisiä oikeuksia? Kunta—valtio-suhde kaipaa kirkastamista tämän selonteon jälkeenkin.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Alussa mainittu eduskunnan ponsi oli aikoinaan viime kaudella selkeä ja selväsanainen. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on koko yhteiskunnan kannalta niin merkittävä, että eduskunnan on voitava osallistua uudistuksen toteutuksen ja lain tavoitteiden toteutumisen arvioimiseen. Silloin olimme yksimielisiä siitä, että vuonna 2009 uudistus olisi siinä vaiheessa, että olisi edellytyksiä jo suorittaa kriittistä, terävää arviointia siitä, mitä on tapahtunut ja mihin pitää mennä. No, nyt sitten on eduskunnan vuoro laatia tiekartta siitä, mistä olemme tulleet, missä olemme nyt ja mihinkä olemme menossa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa.

Unto Valpas /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistusta on valmisteltu vuodesta 2005 alkaen. Kovan alkuvauhdin jälkeen tämä niin sanottu Paras-hanke on viime aikoina ollut lähes pysähdyksissä. Mitään merkittäviä uusia esityksiä, joilla olisi voitu parantaa kuntalaisten palveluja tai kriisitilassa olevaa kuntataloutta, ei ole tullut. Koko hanke on pysähtynyt hallinnollisten rakenteiden näpertelyyn, ja kansalaisten palvelut ja erityisesti niiden saatavuus ovat unohtuneet. Valtioneuvoston 110 sivun mittainen selonteko on tilastollinen kertomus, joka on lähinnä valtiovarainministeriön näkemys asiasta.

Vasemmistoliiton ryhmänkin mielestä uudistukseen kohdistuneet toiveet eivät ole toteutuneet. Nyt taitaa olla ryhmien enemmistö jo tässä salissa sitä mieltä, että tässä hankkeessa on pahasti epäonnistuttu. (Ed. Pentti Oinonen: Pitää paikkansa!) Näihin odotuksiin nähden päinvastoin kunnat ovat taloudellisesti huomattavasti vaikeammassa asemassa kuin ennen hankkeen käynnistymistä. Palvelujen toimivuus ja saatavuus ovat myös heikentyneet hankkeen aikana. Merkille pantavaa on myös se, että kuntien jakautuminen heikon talouden kuntiin ja paremmin pärjäävien ryhmään on selvästi lisääntynyt. Tämä puolestaan on lisännyt kansalaisten eriarvoisuuden kasvua palvelujen laadun ja saatavuuden suhteen. Kansalaiset ovat menettäneet erityisesti lähipalveluja monissa kunnissa, eikä pelkästään maaseudulla vaan myös muun muassa Helsingissä on karsittu keskittämisen seurauksena hyvinkin tarpeellisia lähipalveluja.

Arvoisa puhemies! Esitän muutamia vasemmistoliiton ryhmän näkemyksiä selonteon yksityiskohdista.

Selonteossa ja muutenkin julkisuudessa on korostettu sitä, että Paras-hankkeella ja sen puitelailla olisi ollut merkittävä vaikutus kuntien määrään, kuntarakenteeseen tai palveluihin, aivan niin kuin ministerikin tuossa yritti puheenvuorossaan todistella. Mutta kuntien määrään ovat enemmänkin vaikuttaneet kuntien yleinen heikko taloustilanne, valtion tarjoamat yhdistymisavustukset eli porkkanarahat — ne ovat olleet ihan tarpeellisia — ja sitten tietenkin terveyspalvelujen kriisiytyminen monissa kunnissa. Se taas on johtunut siitä, että lääkäreitä ei ole saatavilla muuten kuin erittäin kalliiden yksityispalvelujen elikkä näitten reppufirmojen kautta. Nämä seikat ovat edistäneet varmasti näitten kuntien yhteistoimintaa ja yhdistämistä. Paras-hanke onkin vasemmistoliiton ryhmän mielestä edistänyt peruspalveluiden yksityistämistä, johon ilmeisesti on myös pyritty. Sellaisen kuvan on kyllä saanut tästä hallituksen politiikasta.

Arvoisa puhemies! Puitelaissa on ollut kaksi väestömäärään perustuvaa vaatimusta. Väestöpohjavaatimusten alarajat palveluiden järjestäjille ovat olleet sosiaali- ja terveyspalveluissa 20 000 asukasta ja ammatillisessa koulutuksessa 50 000 asukasta. Sitten on vielä tämä ministeri Risikon esittämä oma väestömääräpohja sosiaali- ja terveyspalveluille. Tässä herää kuitenkin sellainen kysymys, miksi vain näillä kahdella osa-alueella tarvitaan tiukkaa asukasmäärään perustuvaa ohjausta. Hajallaan ja kriisissä olevissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on ohjaus varmasti voinut tuoda hyvääkin, mutta keskittäminen ja lähipalvelujen saatavuuden heikentyminen ovat kuitenkin tuoneet myös hyvin paljon eriarvoisuutta ja ongelmia. Vanhuksia on monilla paikkakunnilla hoidettu heikkotasoisesti ja heitä on siirretty hyvinkin kauas omaisistaan ja kotiseudultaan. Tällä sektorilla on ilmennyt myös paljon heikkolaatuisia yksityispalveluja.

Ongelma on ollut myös se, että niissä kunnissa, joissa palvelut toimivat hyvin mutta väestöpohja jää alle 20 000:n, valtio patistaa epätarkoituksenmukaisiin hallintorakenteisiin. Keinotekoiset asukasmääräiset vaatimukset eivät tuo säästöjä tai tehokkuutta tällaisissa tapauksissa. Ne voivat jopa tuoda lisää kustannuksia ja tehottomuutta.

Ammatillisen koulutuksen osalta ei juuri ole suuria ongelmia ollut. Koulutus vetää juuri nyt hyvin ja vetäisi vieläkin paremmin, jos hallitus antaisi riittävästi koulutuspaikkoja nuorille eikä ohjaisi heitä kortistoihin. Nyt tarvittaisiin koulutuspaikkoja eikä turhanpäiväistä ohjausta näihin hallintorakenteisiin. Väestömääräinen 50 000 asukkaan raja on täysin keinotekoinen, eikä ole mitään järjellistä tarvetta pakottaa joitakin koulutuksen järjestäjiä pakkoyhteistyöhön usein kaukanakin olevan suuremman ja tehottomamman koulutuksen järjestäjän kanssa. Ihmetyttävää on se, miksi nyt juuri ammatillista koulutusta pompotellaan eikä muihin koulutusmuotoihin puututa tällaisilla määräyksillä, joita tässä puitelaissa on.

Arvoisa puhemies! Koko Paras-hankkeen päätavoite näyttää olevan keskittäminen ja yksityistämisen lisääminen. Palvelujen toimivuus tai tehokkuus eivät ole päämittareina millään lailla. Vasemmistoliiton mielestä kunnat voivat yhdistyä vapaaehtoisesti ja niitä voidaan siihen kannustaa porkkanarahoilla. Päätavoite ei saa olla kuntien yhdistäminen pakolla, vaan hyvin toimivat ja kaikkien kansalaisten saatavilla olevat kohtuuhintaiset peruspalvelut, ja ne toteutetaan pääasiallisesti julkisen sektorin toimesta. Silloin saadaan toimivuutta näihin palveluihin. Suuret yksiköt ja yksityispalvelut eivät ole nimittäin aina paras ratkaisu. Olemme sen niin monesti huomanneet.

Arvoisa puhemies! Paras-hanke ei ole huomioinut maamme eri osien hyvin erilaista tilannetta. Kaikille alueille ei pidä tyrkyttää samanlaisia ratkaisumalleja. Harvaanasuttujen seutujen kohdalla lähipalvelut ovat kaikkein tärkein asia, samoin maaseudulla.

Aluelehti Raahelaisessa oli 21.11.2009, siis viime viikolla, Siikajoen kunnassa olevan Revonlahden keskustan yhdistyksen julkilausuma, jossa sanottiin muun muassa: "Kuntaministeri Kiviniemen johdolla toteutettu keskittämispolitiikka ei edusta keskustalaista arvomaailmaa. Pahimmillaan se tyhjentää ja autioittaa kuntia ja kyliä." Näin ajattelevat keskustalaiset maaseudulla, eivätkä pelkästään keskustalaiset. Näin ajattelevat monet muutkin eri alueilla asuvat kansalaiset hallituksen politiikasta.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa pitää saada palveluja parantavia ratkaisuja. Kuntien rahoitus on myös pystyttävä turvaamaan, ja avainasemassa on kyllä silloin valtion rahoitus. Hallituksen antamat tuloverojen kevennykset suurituloisille ja rikkaille ovat johtaneet suuriin korotuspaineisiin kunnallisverossa. Tänä syksynähän yli puolessa kunnissa korotettiin veroprosenttia. Eli tämä malli on askel tasaveroon ja ministeri Kataisen mainitsemalle Baltian tielle, jossa tasaveroa jo käytetään. Vasemmistoliitto ei hyväksy tätä verotusmallia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä se tosiasia, että Paras-hankkeesta puuttuu kokonaan lähidemokratian malli, joka pitäisi tuoda esille, kun suuria kuntakokonaisuuksia rakennetaan. Kainuun-mallista voisi löytyä jotain, mikä voisi ainakin joillakin alueilla toimia, ja nimenomaan demokratian toteuttamisen kannalta olisi tärkeää, että kansalaiset voisivat suoraan vaikuttaa aluehallinnossa toimivien valintaan. Aluehallintouudistus näytetään vievän jälleen läpi kiireellä ja huonolla valmistelulla, tai se on viety jo. Siellähän on vielä lakiesityksiä, jotka ovat tulossa. Tästä laista, joka nyt on viety läpi, on tulossa suuria ongelmia. Se on jo todettu, kun tämä lakipaketti on eduskunnassa hyväksytty. On olemassa nyt myös se vaara, että kunta- ja palvelurakenneuudistukselle voi käydä aivan samalla tavalla.

Vasemmistoliiton ryhmän mielestä eduskunnan pitää nyt aidosti puuttua lukuisiin epäkohtiin, joita Paras-hankkeeseen ja puitelakiin sisältyy.

Heli Järvinen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoite on helppo kiteyttää: siitä haluttiin väline asukkaiden palveluiden mahdollisimman tasapuoliseksi turvaamiseksi eri puolilla maata. Keinoja on ollut monia: kuntaliitokset, yhteistoiminta-alueet, kuntayhtymät sekä piirimallit. Tavoitteena on ollut koota palveluiden parhaat käytänteet toimiviksi kokonaisuuksiksi ja keventää hallintoa, mutta vajaat viisi vuotta hankkeen käynnistämisen jälkeen tulokset ovat suurelta osin vaatimattomia. Itsenäisinä huonosti pärjääviä kuntia on edelleen liikaa, kallis ja harvoin tarvittu erikoissairaanhoito on liian hajautunutta, ja talouslaman seurauksena muutoin hyväkuntoistenkin kuntien talous on kriisiytymässä tai peräti jo kriisissä.

Paras-hanketta käynnistettiin taloustilanteessa, jossa työpaikat ja sitä myötä tulot näyttivät olevan jatkuvassa kasvussa. Kansainvälisen talouskriisin myötä kuntien taloustilanne on vahvassa alamäessä, osin jopa romahtanut. Hallitus on kyllä yrittänyt vakauttaa kuntataloutta nostamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta, poistamalla asteittain työnantajan kansaneläkemaksua ja korottamalla kiinteistöveron ala- ja ylärajoja. Kuntien rahoitusasemaa helpotetaan edelleen ensi vuonna runsaalla 200 miljoonalla eurolla. Kunnallisverotuksen vähennykset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti, ja valtionosuuksien indeksitarkistukset ovat myös täysimääräisiä. Silti peruspalvelujen kysynnän kasvu lisää kuntien kustannuspaineita. Vaikka ikäluokkien pieneneminen vähentää opetuspalveluissa rahoitustarvetta, ei tästä aiheutuva rakenteellinen muutos riitä kattamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeiden kasvusta aiheutuvia lisämenoja.

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuonna 2020 noin 50 kunnassa on enemmän huollettavia kuin työikäisiä eli huollettavien määrä on yli 100 prosenttia suhteessa työikäisiin. Vuonna 2025 luku on lukuisissa kunnissa jo yli 120 prosenttia. Väestön ikääntyminen lisää kuntien haasteita etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Taloustilanteen ja väestön ikääntymisen toivoisi kannustavan meitä päättäjiä löytämään uudenlaisia ratkaisuja ja yhteistyömuotoja vielä nykyistä rivakammin.

Paras-uudistuksen tärkeimmät tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta ovat olleet väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä laadukkaiden palveluiden turvaaminen kaikille. Tässä hanke on epäonnistunut monin paikoin pahan lääkäripulan takia. Virat ovat paikoin olleet täyttämättä vuosikausia, eikä edes tässä taloustilanteessa hakijoita niihin ole ollut ainuttakaan. Myös sosiaalihuollossa pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä kärjistää ongelmia. Valtioneuvosto tunnustaa selonteossaan palvelujen joissakin kunnissa myös etääntyneen ja palvelurakenteen monimutkaistuneen.

Paras-hankkeen puitelain tavoitteena oli yhdistää sairaanhoitopiirit ja erityishuoltopiirit yhden laajan väestöpohjan kuntayhtymiksi. Yhtään laajan väestöpohjan kuntayhtymää ei ainakaan toukokuun loppuun mennessä ole perustettu. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä etenkin erikoissairaanhoidon osalta tarvitaan ilmiselvästi nykyistä tiukempia tavoitteita lähtien siitä, että kuntalaisten peruspalvelut turvataan lähietäisyydellä.

Valmisteilla oleva terveydenhuoltolaki vaatii sairaanhoitopiireiltä todennäköisesti yli 100 000 hengen väestöpohjia. Esimerkiksi Itä-Suomessa neljän nykyisen sairaanhoitopiirin johtajat ovat jo hyväksyneet työsuunnitelman, jonka mukaan tähän suuntaan edetään. Myös ministeri Risikon ehdotus lakkauttaa sairaanhoitopiirit hallinnollisina yksikköinä on selvittämisen arvoinen. Tilalle on ehdotettu perustettavaksi 40—60 perustason palveluja tuottavaa, useiden kuntien yhdessä omistamaa sosiaali- ja terveysaluetta sekä 5 valtakunnallista erikoisosaamisen yksikköä. Jos suomalainen reissaa joka vuosi lomamatkalle Lappiin, Helsinkiin tai jopa ulkomaille, ei liene liikaa vaadittu, jos kerran elämässä sydänleikkaukseen matkataan Kuopioon tai lonkkaleikkaukseen Ouluun. Sen sijaan perusterveydenhuolto pitää taata lähipalveluna ikääntyvässä Suomessa.

Helsingin työssäkäyntialue on Suomen ainoa metropolialue. Helsingin seudun 14 kunnan osuus Suomen väestöstä on noin neljännes, kansantuotteesta noin kolmannes. Siksi metropolialueen kansainvälisen kilpailukyvyn ja tasapainoisen kehityksen varmistaminen on tärkeää koko maan kansantalouden suotuisalle kehittymiselle ja hyvinvoinnille. Käynnistetty metropolipolitiikka on kuitenkin osin yskinyt.

Suomi kaupungistuu, ja noin kaksi kolmasosaa suomalaisista asuu kaupunkiseuduilla. Siksi perinteisen aluepolitiikan rinnalle tarvitaan myös kaupunkiseutujen strategista kokonaisajattelua, joka voi tarkoittaa myös kaupunkien yhdistymisiä. Kuntien yhdistyessä on varmistettava paikallisdemokratian toimivuus. Kaupunkiseudut tarvitsevat nykyistä tiiviimpää yhteistyötä ja puitelakia pidemmälle meneviä yhteistyövelvoitteita.

Esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla kuntien yhteisellä aiesopimuksella on saatu aikaan selkeää vuokra-asuntorakentamista myös niissä kunnissa, joissa aiemmin ei ole osallistuttu rakentamiseen. Tampereen ja Turun seuduilla otetaan kokeiluluonteisesti käyttöön vuoden 2012 loppuun saakka kestävä valtion ja seudun kuntien välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimusmenettely, ja hyvä niin. Kysymys kuuluu vain, mihin unohtui Oulun seutu, missä on hyväksytty lajissaan ensimmäinen maankäytön ja liikenteen aiesopimus. Valiokunta kiinnittänee tähän asiaan huomiota. Turun seudulla on vuosien vaikeuksien jälkeen vihdoin edistytty yhteishengen rakentamisessa. Selvityshenkilömenettely toivottavasti edistää tätä kehitystä.

Hallitus on linjannut yhdyskuntarakenteen eheyttämistarpeen pitkän aikavälin tulevaisuusselonteossa, ilmasto- ja energiastrategiassa, valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisen yhteydessä sekä kaupunkipolitiikan periaatepäätöksessä. Siihen nähden tulokset ovat olleet laihoja, ja vain harvalla kaupunkiseudulla on tapahtunut kattavia rakennemuutoksia. Positiivisena esimerkkinä voisi mainita Tampereen seudun, missä laaditaan yhteistä rakennemallia.

Kestävässä asuinympäristössä asunnot ovat muunneltavia, esteettömiä matala- ja passiivienergiataloja ja asuinalueet kannustavat asukkaita osallistumaan ja vaikuttamaan. Etenkin kaupunkiseuduilla yhdyskuntarakennetta on eheytettävä ja energiankulutusta vähennettävä. Esimerkiksi Helsingin kaupunkiseutu on edelleenkin Euroopan väljimmin rakennettu suurkaupunkialue. Myös maaseudulla olennaisinta on tukea kyläkeskusten kehittämistä.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi kuntien intoa käyttää nykylainsäädännön suomia mahdollisuuksia yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi tulee lisätä neuvonnan avulla, sillä suurin osa arkeen vaikuttavista ratkaisuista tehdään juuri kunnissa. Pelkkä taloudellinen säästö ei riitä porkkanaksi, jos keinoja energiatehokkuuden edistämiseksi ei tunneta.

Paras-hankkeelle ei voi hurrata myöskään tasa-arvon näkökulmasta. Naisten osuus valtuustoissa on jatkuvasti kasvanut, ja nyt heitä on lähes 37 prosenttia valtuutetuista. Tasa-arvolain vaatima molempien sukupuolten 40 prosentin edustus välillisesti valittavissa kunnallisissa toimielimissä on toiminut hyvin ennakkoluuloista huolimatta. Siitä huolimatta naisten osuus kunnallisten toimielinten puheenjohtajatehtävissä on puutteellinen: valtuustojen puheenjohtajista vain 27 prosenttia ja hallitusten puheenjohtajista vain 21 prosenttia on naisia. Se, ettei naisten osallistuminen kunnalliseen päätöksentekoon edelleenkään vastaa naisten ja miesten osuuksia väestöstä, on demokratian kannalta keskeinen näkökulma. Nyt onkin korkea aika ottaa askel eteenpäin ja toteuttaa 40 prosentin kiintiöt molemmille sukupuolille myös yhteenlasketusti kunnallisten toimielimien puheenjohtajatehtäviin.

Paras-hankkeen toteutuksessa haluttiin turvata työntekijöiden asema. Palvelussuhdeturvaksi päätettiin viisi vuotta, jonka aikana uusi työnantaja ei voi irtisanoa työntekijää taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Ratkaisu on inhimillisesti oikea, mutta käytännön muutosten kannalta ymmärrettävästi usein ongelmallinen. Valtioneuvoston selonteko tuleekin tästä näkökulmasta liian aikaisin, sillä vasta vuoden päästä uudistuneet kunnat voivat miettiä omaa palvelurakennettaan ja sen toteuttamista avoimesti ilman työllistämisvelvoitetta. Siksi Paras-hankkeen onnistumista ja sen vaikutuksia tuottavuuden kehittymiseen, menojen kasvun hillintään, palvelujen laatuun ja saatavuuteen sekä muun muassa henkilöstövoimavarojen riittävyyteen, kielellisten oikeuksien toteutumiseen, kunnalliseen itsehallintoon, sukupuolten väliseen tasa-arvoon sekä henkilöstön asemaan voi arvioida kunnolla vasta tulevina vuosina.

Arvoisa puhemies! Suomi on pieni maa, jossa on vain reilut 5,3 miljoonaa asukasta mutta vieläkin peräti 348 kuntaa. Vaikka kuntaliitosselvityksiä on toteutettu Paras-hankkeen aikana enemmän kuin koskaan ennen maan historiassa, kuntien määrä on kuntaliitosten myötä pienentynyt vasta vajaalla 70 kunnalla ja kuntarakenteemme on edelleen haasteellinen palveluiden järjestämisen ja rahoituksen kannalta.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton kansalaisbarometrissa ihmiset ovat huolissaan lasten päivähoidosta, neuvoloista, ala-asteesta, vanhusten kotiavusta, liikuntapaikoista ja kirjastoista eli juuri niistä arkielämän asioista, joissa olemme luottaneet kunnan järjestämiin lähipalveluihin. Joustavat palvelut arkeen takaa yleisimmin kunta, joka on työssäkäyntialueen muodostama kokonaisuus ja jossa perheet voivat valita tarvitsemansa palvelut itselleen sopivimmasta paikasta ilman nykyisten kuntarajojen aiheuttamia ongelmia. Silti pelkästään Manner-Suomessa on vielä 35 kuntaa, joissa on alle 2 000 asukasta.

Toisaalta pitää muistaa, että pinta-alaltaan suureen mutta väestöltään pieneen maahan sopii huonosti puhdas väestöpohjainen ajattelu, jossa matkat laita-alueilta palvelupisteisiin kasvavat helposti kestämättömiksi. Siksi monien palveluiden järjestämisessä on huomioitava vesistöisyys, matkailu sekä kielikysymykset nykyistä perustellummin.

Kansalaisille tärkeimpien lähipalveluiden takaamiseksi kaikille tarvitaan jatkossakin tiivistä yhteistyötä ja vauhtia, niin Paras-hanketta, kuntaliitoksia kuin kuntayhteistyötä, mutta myös uusia keinoja pitää löytää.

Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman! Kommun- och servicestrukturreformen är en av de viktigaste strukturpolitiska förändringsprocesserna som det här landet någonsin upplevt. Samtidigt är den ett av den här regeringens viktigaste projekt. Det innebär att den här redogörelsen är av största vikt och att vi noggrant måste överväga och avväga hur vi kan fortsätta förädla den här processen. De problem som uppstått i reformen måste vi samtidigt också ta på största allvar.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen nimenomaisena tavoitteena uudistuksessa on tuottavuuden parantaminen ja menojen kasvun hillitseminen sekä edellytysten luominen laadukkaille, kaikkien ulottuvilla oleville ja kustannustehokkaille palveluille. Nämä ovat erinomaisia tavoitteita, mutta selonteossa todetaan uudistusten vaikutusten toistaiseksi näkyvän ennen kaikkea hallinnollisten rakenteiden kehittämisenä ja muuttamisena. Uudistus ei ole toistaiseksi ainakaan kaikilta osin edennyt palvelujen kehittämiseen. Tämä merkitsee sitä, että uudet kunnat ja yhteistoiminta-alueet nyt tarvitsevat aikaa palvelujen kehittämiseen.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä ne tarvitsevat tämän ajan ilman uhkia uusista, vieläkin suuremmista yksiköistä. Samalla haluamme myös todeta, että kaikkialla tietysti ei ole tapahtunut toivottavaa kehitystä. Meidän on kuitenkin lähdettävä yksilön mahdollisuudesta saada laadukkaita palveluita, ei suurista yksiköistä itsetarkoituksena. Uudet hallinnolliset rakenteet ovat usein tarpeellisia ja merkittäviä askelia kohti päämäärää. Uudistus on siis saanut hyvän alun, mutta nyt meidän on odotettava todellisia tuloksia eli palvelujen kehittämistä, tehostamista ja parantamista.

Värderade talman! Aldrig tidigare har kommunkartan ritats om på det sätt som har skett under de senaste åren. Sammanlagt 171 kommuner, i första hand små landsortskommuner, har varit med i kommunsammanslagningar under 2009. Dessutom planeras nya kommunfusioner i många av de nya kommunfullmäktige som tillträdde efter valet 2008. Hittills har utvecklingstakten inte varit lika snabb i stadsregioner, åtminstone när det gäller kommunsammanslagningar. Men samtidigt vet vi att samarbetet har intensifierats och förstärkts till exempel mellan kommunerna i huvudstadsregionen, och vi vet också att såväl i Vasa som i Åbo finns det planer på hur man kan gå vidare.

Svenska riksdagsgruppen anser att det är bra att regeringens proposition till ny kommunindelningslag från september inte innebär någon möjlighet att tvångssammanslå kommuner. I stället ska vi fortsätta betona frivilligheten, kommunernas egna initiativ och lita på och stöda kommunerna när de söker lösningar som passar för de egna invånarna.

Det är viktigt att notera att redogörelsen visar att kommunsammanslagningar i sig skapar merkostnader åtminstone i initialskedet även om syftet med reformen ju inte heller har varit eller ska vara att nå största möjliga inbesparingar. I stället är målsättningen för kommunerna att via sammanslagningar förbättra kommunens livskraft, effektivera och utveckla verksamheten och servicen, förbättra områdets attraktionskraft samt beredskap på förändringar i omvärlden. Förvaltningen ska på sikt bli lättare, överlappningar ska kunna undvikas och personalresurserna ska kunna omfördelas. Något problematisk i vissa fall, till och med rätt problematiskt, kan den femårsperiod som personalen garanteras anställningstrygghet te sig.

I det här skedet vill vi ändå uppmana till fantasi och goda lösningar. Ett exempel är Vörå-Maxmo där man för överlappande funktioner skapade en personalpool. Från början fanns 13 personer i den poolen. Varje gång någon slutade eller bytte arbetsuppgifter så valde man den i poolen som var mest lämplig för uppgiften. I dag, ett år senare, har man motsvarande 1,5 personresurs kvar i poolen. Det går alltså att hitta fungerande lösningar om man vill.

Arvoisa puhemies! Yhtenä Paras-hankkeen päätavoitteena on sosiaali- ja terveyspalvelujen laadun ja saatavuuden parantaminen. Palvelujen tulee olla tasa-arvoisesti saatavilla asuinpaikasta ja kielestä riippumatta. Selonteossa todetaan, että näiden tavoitteiden täyttämiseksi on luotu monia yhteistoiminta-alueita ja kuntayhtymiä. Joissakin kunnissa yhteistoiminta käynnistyi jo viime vuodenvaihteesta lukien, kun taas jotkut käynnistävät työn ensi vuonna tai vieläkin myöhemmin.

Valitettavasti jo nyt on nähtävissä, että joillakin alueilla lähipalvelut sijoitetaan entistä kauemmaksi ja palvelurakenteet käyvät yhä monimutkaisemmiksi, mistä saattaa pidemmän päälle koitua suuria ongelmia palveluiden käyttäjille. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä tämä ongelma on nostettava esille.

Demokratian näkökulmasta uudet yhteistoiminta-alueet ja kuntayhtymät eivät ole nekään ongelmattomia. Näitä toimielimiä ei valita kansanvaaleilla, vaan kunnat valitsevat edustajansa. Tämän vuoksi on vaarana, että niin kuntalaiset kuin kuntapoliitikotkin helposti pitävät niitä epämääräisinä ja epädemokraattisina. Yksilö menettää mahdollisuutensa vaikuttaa siihen, mitä kunnassa tapahtuu. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä erimuotoinen kunnallinen yhteistoiminta on tietysti tarpeen, mutta on ongelmallista, jos ja kun päätösvalta siirtyy kauemmas yksittäisestä ihmisestä. Kuntayhtymistä ja yhteistoiminta-alueista ei saa tulla valtiota valtiossa.

Tulevaisuutta ajatellen on tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä valmisteilla oleva uusi lainsäädäntö ei lähde liian staattisista ja suurista väestöpohjista, vaan annetaan mahdollisuus luoda joustavia ratkaisuja, joilla voidaan turvata niin kielelliset palvelut kuin palveluiden saatavuus myös haja-asutusalueilla.

Värderade talman! Servicen bör produceras nära människan, det är hon som vet vad som behövs. Paketlösningar och generaliseringar fungerar sällan. I stället måste man se till den enskilda människans behov. Ingen 85-åring behöver likadan service som en annan och ingen förstföderska har exakt likadana behov som en annan. Vi måste söka lösningar som tryggar servicen nära den enskilda människan, som tryggar rättigheterna till tjänster på det egna språket och som ger också åldrande par möjligheten att tillbringa ålderns höst tillsammans. På det här sättet kan vi skapa en högklassig service.

Ett skrämmande exempel på att stort inte alltid är vackert är det nedläggningshot som vilar tungt över förlossningsavdelningen i Ekenäs. Där hade man utarbetat en unik regional enhet som nu hotas av nedläggning. Det här för att Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt vill "effektivera" verksamheten. Effektivitet och stordrift är inte alltid samma sak, regionala lösningar kan vara lika effektiva och värdet av närliggande service bör betonas.

Svenska riksdagsgruppen vill fästa uppmärksamhet vid de språkliga konsekvenserna av reformen. I många fall har det fungerat utmärkt och reformens uttryckliga mål var att tvåspråkigheten på intet sätt fick äventyras. Tvåspråkiga kommuner har oftast valt att samarbeta med andra tvåspråkiga kommuner och enspråkiga kommuner har ofta valt en enspråkig kommun till sin samarbetspartner. Sammanslagningar eller samarbetslösningar har i många fall gynnat de grundläggande språkliga rättigheterna. Det sker i de fall där större enheter konsoliderar och stärker båda språkens ställning.

Arvoisa puhemies! Emme voi vielä tehdä kattavaa arviota siitä, miten kielellisistä oikeuksista on tosiasiallisesti huolehdittu. Mutta selonteossa todetaan, että ruotsinkielisten palvelujen saatavuutta on jossakin määrin kritisoitu. Tiedämme, että muutos on esimerkiksi Särkisalon kunnan kannalta ollut dramaattinen. Kaksikielinen kunta sulautui Salon suurkuntaan, joka on yksikielisesti suomenkielinen. Kaupunki, siis Salo, on varannut erityisen määrärahan ruotsinkielisten palvelujen kehittämiseen, mikä on erittäin hyvä asia. Mutta muutos on kuitenkin lain tasolla huomattava Särkisalon ruotsinkielisille. Muun muassa heidän tilannettaan meidän on seurattava ja aktiivisesti pyrittävä parantamaan. Sama koskee Myrskylän kuntaa, joka on yhteistoiminta-alueen osa Päijät-Hämeessä. Myrskylä on ainoa kaksikielinen kunta siellä luodussa hallintokoneistossa. Tässä mallissa ruotsinkielisten osuus on alle 1 prosentti. Tämä on tietysti ongelmallista, ja tällaisissa tapauksissa on toimittava sellaisten kestävien erityisratkaisujen aikaansaamiseksi, joilla turvataan kielelliset oikeudet.

Värderade herr talman! Till slut vill vi från svenska riksdagsgruppen säga att den slutliga utvärderingen av kommun- och servicestrukturreformen inte låter sig göras i det här skedet. Resultaten och effekterna påverkas av det faktum att reformen fortsättningsvis pågår. Ingående bedömningar av de språkliga rättigheterna, den kommunala självstyrelsen, jämställdheten mellan könen och personalens ställning kan utföras först om kanske ett par år. Därför måste vi vara tålmodiga.

Svenska riksdagsgruppen anser att vi nu måste låta de nya strukturerna bli inarbetade. Samarbetsområdena måste få en chans att effektivera servicen för invånarna och kommunerna måste få en möjlighet att vänja sig vid en ny verklighet. Redogörelsen visar också på just detta. Nu är det för tidigt för att dra långtgående slutsatser, låt oss vänta på de verkliga resultaten innan vi beslutar hur vi ska gå vidare.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keskeisin tavoite on turvata väestön tarpeita vastaavat, laadukkaat ja saatavilla olevat peruspalvelut taloudellisesti kestävällä tavalla lähivuosikymmeniksi. Vuosisadan kuntareformi on nyt edennyt ehkä voimallisemmin kuin uskoimme sen alkuvaiheissa. Paras-arviointitutkimusohjelma, Arttu, on jo hälventänyt uhkakuvia ja osoittanut, että hanke avaa mahdollisuuksia. Kuntakentän muutos oli ja on välttämätön. Suuri kysymys on nyt, miten muutos takaa kuntalaisille parasta palvelua eli asiakaslähtöistä, inhimillistä hyvinvointipalvelua.

Selonteon linjauksiin on kirjattu, että esi- ja perusopetus turvataan lähipalveluna ja että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluyksiköt tarjoavat palveluja mahdollisimman lähellä asiakasta. Paras-hankkeen käynnistämisvaiheessa nämä tavoitteet ymmärrettiin siten, että rakennemuutoksella turvataan palvelut lähellä kuntalaisia. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on huolestunut siitä, että termi "mahdollisimman lähellä" sisältää uuden lähipalvelujen määritelmän. Mahdollisimman lähellä voi olla kymmenien, kymmenien, kymmenien kilometrien päässä, siis kaukana. Moni kuntalainen kysyy, mitä hyvää liitoksesta on seurannut, kun omalta kylältä neuvola on lopetettu, koulu on lopetettu, kirjasto lopetettu ja lääkärin vastaanottokin lopetettu.

Arvoisa puhemies! Ministeri Kiviniemi totesi syyskuun Kuntamarkkinoilla, että koko kuntatalouden tasolla merkittävää kustannustehokkuutta voidaan saavuttaa vain, jos tehokkuutta edistäviä ratkaisuja pystytään toteuttamaan suurten kaupunkien palveluissa. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä näkee, että tehokkuutta on toistaiseksi onnistuttu edistämään kuntalaisten kannalta näkyvimmin lopettamalla lähipalveluiksi miellettyjä toimintoja. Elinvoimaisuus ja toimintakykyisyys eivät kuitenkaan synny siten, että suuri keskus imee pienten keskusten väkiluvun ja verotulot palvelujen järjestämiseen. Kansalaisbarometrin mukaan suurin tyytyväisyys Paras-hankkeeseen onkin suurissa kunnissa, joissa uudistus on hallinnollista ja harvemmin näkyy kuntalaisille merkittävinä muutoksina. Jokaisella on oltava tasa-arvoiset oikeudet ja mahdollisuudet saada tarvitsemiaan palveluja asuinpaikasta riippumatta ja varallisuudesta riippumatta. Nyt yhdenvertaisuus palvelujen saamisessa ei toteudu.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella on jatkossakin kyettävä ratkomaan palvelujen tarpeen ja niiden toteutumiseksi tarvittavien resurssien välistä epäsuhtaa. Kuntien valtionosuuksien tasaamisella ja valtion harkinnanvaraisilla avustuksilla voidaan tasoittaa taakkaa hyvin menestyvien ja muuttotappiokuntien kesken. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa, ettei kuntien taloudellista kriisiä voida hoitaa jäämällä odottamaan rakenneuudistuksen tuloksia.

Hallitus täydensi talousarvioesitystään ensi vuodelle seuraavilla lauseilla: "Vuodesta 2010 on tulossa kuntakentälle erittäin vaikea. Kuntatalouden tulojen ja ennakoidun menotason välille on talouskriisin seurauksena syntymässä vakava epätasapaino. Paineet kunnallisverotuksen kiristymiseen ovat huomattavan suuret. Kuntatalouden menojen kasvun jatkuminen viime vuosien tapaan nopeana johtaisi kuntatalouden pysyvään velkakierteeseen."

Tämä on vakavaa tekstiä, jonka jälkeen olettaisi näkevänsä taloudellisia lisäpanostuksia kunnille. Valitettavasti niin ei ole. Kuntien veropohjaa kavennetaan, valtionosuusuudistus on jäämässä torsoksi, ja tehtävien ja rahoituksen tasapaino on entistä epävakaampi. Ratkaisuna kuntatalouden kriisiin hallitus esittää peruspalvelujen tuottavuutta parantavat uudistukset, velkaantumisen ja veroprosenttien nostamisen. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa, ettei Paras-hankkeen keinoilla selvitä ennakoitua vaikeammasta tilanteesta, vaan tarvitaan myös konkreettista taloudellista lisäpanostusta kunnille. Pitkällä tähtäimellä kuntien tulopohja on saatava vahvaksi, vakaaksi ja ennakoitavaksi.

Taloudellinen taantuma tekee vaikeaksi sen arvioimisen, onko Paras-hanke hillinnyt kuntien menojen kasvua. Suurin osa kunnista täyttää jo nyt kunta- ja palvelurakenneuudistusta ohjaavan puitelain asettaman perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvien sosiaalihuollon palvelujen väestöpohjavaatimuksen, ja silti kunnat ovat talousvaikeuksissa.

Arvoisa puhemies! Käytännön kokemustiedon tehokas välittäminen tässä massiivisessa eri tahtiin eri puolilla maata etenevässä hankkeessa on todella tärkeää. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä toivookin, että Kuntien parhaat palvelukäytännöt -hankkeen linjoilla tehostetaan rakenneuudistuksen hyvien ja huonojen käytännön kokemusten jakamista kaikille saataviksi. Saavutettavissa olevat tuottavuushyödyt tulee ulottaa sillä tavalla, että ne ovat kaikkien käytettävissä. Myös tehokkaamman Paras-ohjauksen antaminen voisi tuoda monia merkittäviä hyötyjä. Tarvitaan valtion monipuolista tukea muutosjohtajuudelle, jotta saavutetaan kestäviä tuloksia.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ihmettelee terveydenhoitolain viivästymistä, koska juuri sillä oli tarkoitus häivyttää raja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä. Potilaan näkökulmasta juuri tämä hoitokenttien välinen raja erillisine lakeineen, hallintoineen ja tietojärjestelmineen aiheuttaa tarpeetonta jonotusta ja tiedonkulun katkoksia.

Erikoissairaanhoitolaki ja kansanterveyslaki tulisi pikaisesti yhdistää ja sähköiset tietojärjestelmät yhtenäistää. Samalla tulisi vahvasti suosia seudullisia hankkeita, joissa kehitetään yhtenäistä terveyspalvelua kattamaan niin perusterveydenhuollon kuin siihen liittyvät sosiaali- ja vanhuspalvelut sekä perustason erikoissairaanhoidon. Palveluiden normiohjausta on lisättävä, jotta varmistetaan hyvä laatu ja yhdenvertaisuus koko maassa.

Ihmettelemme myös sosiaali- ja terveysministeriön ristiriitaisia tavoitteita terveys- ja sosiaalipalvelujen uudistamisessa. On hämmentävää tulevaisuuttaan suunnitteleville kunnille, kun yhtenä päivänä suunnitellaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käsittäviä terveyspiirejä ja toisena ollaan yhdistämässä terveys- ja sosiaalipalveluja samaan organisaatioon.

Kuntien valtionosuuksien uudistuksissa ei ole päästy sisällön uudistamiseen. Kuntarahoitusta koskeva lainsäädäntö ei edelleenkään kannusta kuntia sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen. Ryhmämme kehottaakin hallitusta korjaamaan viipymättä kuntien valtionavun perusteet terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistäviksi. Niin lastensuojelukertoimen kuin sairastavuuskertoimen ongelmat on syytä ratkaista pian.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja toimialajohtajien irtisanomissuoja virkojen osalta on osoittautunut käytännössä ongelmalliseksi. On selvää, että yhtään siivoojaa, vanhainkodin johtajaa tai muuta suorittavaa henkilökuntaa ei tule vähentää kuin luonnollisen poistuman kautta, sillä työ ei ole ratkaisevasti vähenemässä kuntaliitoksen myötä. Sen sijaan johtajien viiden vuoden betonoitu virka-asema aiheuttaa ongelmia. Vaikka töitä ei olisi, virka ja palkka on turvattu. Turun yliopiston professori Matti Virén arvioikin kuntaliitosten hyödyn jopa kokonaan hukkuvan hallinnon kaksoismiehitykseen. Kuntalaisten on vaikea hyväksyä muutoksia, joiden taloudellinen hyöty hukkuu johtajien palkkoihin.

Arvoisa puhemies! Monella alueella on jo hyökynyt ensimmäisen aallon jälkeinen toinenkin aalto. On ollut enemmän kuin yksi liitosvalmistelujen kierros. Sielläkin, missä muutoksille ollaan avoimia, ollaan nyt väsyneitä ja haluttaisiin keskittyä rakentamaan tehtyjen perustusten päälle. Hallituksen ei tule tässä tilanteessa vaatia uudestaan ja uudestaan laajentamaan perustuksia ja muuttamaan piirustuksia. Kuten Kuntaliitto on todennut, muutosprosessin edistymistä kunnissa tulee tukea ja elinvoimaisten kuntien erilaisia toimintamalleja hyväksyä, jos ne perustuvat paikallisista tarpeista lähteviin ratkaisuihin puitelain kehyksissä. Ongelmaksi jää, etteivät kuntaliitokset poista yhdyskuntarakenteen yhteensovittamiseen liittyviä haasteita. Rakenteet ovat kehittymässä hajanaiseen suuntaan. Siksi tarvitaan pidemmälle vietyä arviointia siitä, mitä rakenteiden kehittämisellä tavoitellaan. Rakenteiden muutos edellyttää myös hyvää, osaavaa toiminnan johtamista, jotta hioutuminen yhteen ja samaan visioon onnistuu kunnissa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Miten käy vielä uudistuksen loppumetreillä? Onko hallitus lopulta kuitenkin painostamassa pakkoliittoihin, ja jos on, onko myötäjäisten tarkoitus olla sellaisia, että liitosta voi tulla onnistunut? Entä ne kunnat, jotka pienestä koostaan huolimatta tahtovat ja kykenevät pysymään itsellisinä? Kunnallista autonomiaa mielestäni tulee vähentää vain asukkaiden eduksi.

Pietari Jääskeläinen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime hallituskaudella keskustan ja SDP:n lanseeraama kunta- ja palvelurakenneuudistus eli Paras-hanke on edennyt arviointivaiheeseen. Kuntaliitoksia on tehtailtu ympäri Suomen. Osassa liitoskuntia on järjestetty neuvoa-antavia kansanäänestyksiä tai kuntalaiskyselyitä, kuten Perussuomalaiset ovat vaatineet. Osassa valtuustot ovat juntanneet liitokset läpi kuntalaisilta kyselemättä.

Paras-hankkeessa on liiaksi keskitytty kuntaliitosten toteuttamiseen. Keskeistä kansalaisten kannalta kuitenkin on, että kohtuuhintaisten ja laadukkaiden palvelujen saatavuus turvataan mahdollisimman lähellä asukkaita. On hyviä esimerkkejä siitä, että pienikin kunta pystyy tehokkaasti ja laadukkaasti tarjoamaan asukkailleen heidän tarvitsemansa hyvinvointipalvelut. Hyvin usein kuntaliitosten myötä sekä lähipalvelut että lähidemokratia katoavat.

Paras-hankkeen vaatimukseen, jonka mukaan yhteisen perusterveydenhuollon piirissä on alueellisesti oltava noin 20 000 asukasta, on vastattu hyvin pitkälle tekemällä kuntaliitosten lisäksi perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita. On valittu joko kuntayhtymämalli tai isäntäkuntamalli. Kaunis tarkoitus, ainakin puheen tasolla, on ollut turvata kuntalaisten peruspalvelut.

Tosiasia kuitenkin on, että maahamme on kolmen suurimman puolueen hallitessa, Rkp:n ja vihreiden myötävaikutuksella, luotu systeemi, jossa kuntalaiset eivät enää pysty samaan tapaan kuin aikaisemmin paikantamaan, kuka tai ketkä ovat vastuussa mistäkin päätöksestä, joka heitä koskettaa. Suuruuden ekonomia perustuu juuri tähän vallan kasvottomuuteen: on helpompi karsia palveluita tai ainakin niiden suhteellista määrää viemällä päätöksenteko kauemmaksi palveluiden käyttäjistä. Palveluiden olemassaolo niin ehkä turvataan, mutta käytännössä palvelutarjonta heikkenee.

Arvoisa herra puhemies! Kunnissa päätetään näinä aikoina ensi vuoden budjeteista. Tunnelmat ovat synkät, sillä lama iskee ensi vuonna kuntiin vielä nykyistäkin tiukemmin. Valtaosa kunnista joutuu nostamaan tulo- ja kiinteistöverojaan sekä muita maksuja, velkaantumaan entisestään ja tästä huolimatta heikentämään palvelutasoa. Valtiovallalta ei ole tippunut kunnille kuin murusia, mitä lisärahaan tulee. Kun on ollut kyse uusista kuntia velvoittavista palveluista tai toimintatavoista, silloin kyllä valtiovalta on muistanut kuntia, niin että tuntuu. Kuntien tehtäviä on 1990-luvulta lähtien lisätty ja samaan aikaan kuntien valtionrahoitusosuuksia on leikattu miljardien eurojen edestä vuositasolla. Tämä velvoitteiden sälyttäminen ja valtion rahoituksen heikentäminen ovat olleet omiaan ajamaan kuntia kohti laajempia hallintomalleja. Kyse on ollut tietoisesta lähidemokratian näivettämisestä.

Perussuomalaisten mielestä on väärää politiikkaa, että maahamme muodostetaan hallinnollisia tilkkutäkkejä, kuten Paras-hankkeen seurauksena on tehty. Kuntien valtuustoilta on monissa tapauksissa kadonnut jopa yli puolet vallasta ylikunnallisille hallintoelimille, kuten tilaajalautakunnille. Näissä saattaa pahimmissa tapauksissa olla edustettuina vaikkapa vain yksi tai kaksi puoluetta, kun taas kuntien valtuustoissa on useimmiten edustettuina huomattavasti suurempi määrä puolueita. Käytännössä vastuun päätöksistä kantavat kuitenkin kaikki puolueet, olipa niillä sitten edustajia palveluita tilaavassa lautakunnassa tai ei. Herääkin kysymys, voiko valtuusto halutessaan ja kuntien yhteisestä tilaajalautakunnasta piittaamatta tilata omille kuntalaisilleen suhteessa enemmän palveluita kuin toinen samaan yhteistoiminta-alueeseen kuuluva kunta on tilannut — nykyisen hallituksen iltakoulun linjauksen mukaan ei, sillä palvelut tulee järjestää yhteistoiminta-alueella yhdenvertai-sesti.

Kysymys on erityisen ajankohtainen, kun otetaan huomioon, että hallitus haluaa kaikkien alle 20 000 hengen kuntien siirtävän sosiaalipalveluistaankin päättämisen yhteistoiminta-alueille, joiden edustajia ei valita demokraattisissa vaaleissa vaan erinäisten kulisseissa tapahtuvien neuvottelujen seurauksena. Jos kunta siirron sijaan pitää päätösvallan sosiaalipalveluista, kuten vanhuspalveluista, itsellään, voi kunta niin halutessaan taata oman kuntansa alueella vaikkapa laitospaikan sitä tarvitsevalle vanhukselle riippumatta siitä, takaako samaan perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueeseen kuuluva toinen kunta saman tasoiselle vanhukselle laitospaikkaa. Jos sosiaalipalveluidenkin järjestämisvastuu siirretään yhteistoiminta-alueelle, samalla yhteistoiminta-alueeseen kuuluvalta kunnalta ja kansan valitsemalta valtuustolta katoaa valta päättää, kuka on oikeutettu laitoshoitoon kunnassa. Näin on selonteon mukaan monin paikoin jo tehty, ja tähän hallitus kuntia kannustaa. Kokonaisuudessaan tällainen käytäntö tarkoittaa sitä, että palvelutaso kunnissa tulee määräytymään alueellisesti palvelutasoltaan heikoimman kunnan mukaan.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten mielestä vanhat puolueet ovat asettaneet kansan selkä seinää vasten. Pienten kuntien on ollut tehtävä joko kohtuuttoman suurilta tuntuvia kuntaliitoksia, liityttävä mahdollisesti merkittävästi suurempaan kuntaan tai heikennettävä oleellisesti kuntademokratiaansa synnyttämällä alueelle hallinnollinen tilkkutäkki, yhteistoiminta-alue.

Suuruuden ekonomia pohjautuu lähtökohdiltaan ajatteluun, jossa merkittävimpien vallanpitäjien uskotaan tietävän parhaiten, mitä kansa haluaa. Perussuomalaisten mielestä kansalaiset itse tietävät parhaiten omat tarpeensa, ja siksi näemme valitettavana kehityksen, jossa vahvistetaan ylhäältäpäin tapahtuvaa ohjausta ja jossa ei anneta samanlaista ääntä ruohonjuuritasolle kuin ennen. Kyse on elitistisestä demokratiasta, ollaan matkalla kohti yhä harvempien valtaa ja yhä kasvottomampaa vallankäyttöä. Selonteon väläytykset yhä uusien toiminta-alueiden alueellistamisesta kertovat omaa karua kieltään siitä, miten tätä järkyttävää uudistusta viedään eteenpäin hivuttamalla. Kun yksi päätöksenteon ja palveluiden osa-alue alueellistetaan, kohta vaaditaan jo seuraavankin, kyseiseen osa-alueeseen kiinteästi liittyvän osa-alueen alueellistamista. Perussuomalaiset eivät tule tätä kehitystä katsomaan hyvällä. Mielestämme nyt on viimeinen hetki pelastaa se, mitä kuntademokratiasta pelastettavissa on. On syytä painaa jarrua ennen kuin mennään metsään ja pahasti.

Arvoisa herra puhemies! Tähän mennessä on tullut selväksi, että kaikki suurimmat puolueet ovat vallitsevan keskittämis- ja kuntaliitospolitiikan kannalla. Yllättävää on, että kuntapuolueeksi itseään mainostava keskusta on jo kahdessa maan hallituksessa peräkkäin ja omien kuntaministereidensä myötävaikutuksella ajanut kuntapäätöksenteon alueellistamista eli etäännyttämistä kuntalaisista.

Toimikoon tämä selonteko ja siitä käytävä keskustelu avaajana tarpeelliselle mielipiteiden vaihdolle seuraaviakin eduskuntavaaleja silmälläpitäen. Jos se on avointa ja rehellistä, uskoaksemme johtopäätöksenä tulee olemaan hallituksen selonteon loppuosassa väläytetty mahdollisuus palauttaa valta yhteistoiminta-alueilta takaisin valtuustoille.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Hallituksen linjaukset tulevat hyvin ilmi tämän selonteon loppuosasta. Vähän tuntui siltä, että kaikki eivät olleet ihan jaksaneet lukea tätä selontekoa tai eivät sitten tunne todellisuutta. Hallituksen selkeä linja, jonka myös omassa puheenvuorossani totesin, on se, että Paras-hanketta viedään määrätietoisesti eteenpäin, siirrytään entistä enemmän rakenteista palveluihin, ja on myös niin, että meille tulee ensi keväänä ensimmäistä kertaa myöskin mahdollisuus ohjata kunta esimerkiksi yhteistoiminta-alueen jäseneksi, jos se ei täytä puitelain vaatimuksia.

Jonkin verran puheenvuoroissa todellakin kuulsi sellainen ajatus, että ei ole tehty riittävää analyysiä eikä ole saatu riittävästi aikaan. Jokaisen pitäisi palauttaa mieleen se, että tämä laki hyväksyttiin 2,5 vuotta sitten ja kunnille annettiin aikaa vuoden 2013 loppuun mennessä täyttää nämä puitelain velvoitteet. Yhteistoiminta-alueista vasta puolet on aloittanut, niistäkin suurin osa tämän vuoden alusta. Toiminta-aikaa on ollut siis vasta reilut 10 kuukautta. Samoin kuntaliitoksista iso osa astui voimaan tämän vuoden alusta, ja tämä kieltämättä hankaloittaa analyysin tekemistä. Sitä on tehty tässä selonteossa niin paljon, kuin on nämä olosuhteet huomioon ottaen pystytty, mutta juuri sen vuoksi, että hankkeessa, niin kuin selonteossa avoimesti myönnetään, ollaan vasta tässä vaiheessa, pitkälle menevien johtopäätöksien tekeminen olisi virhe. Vasta sitten, kun näemme vähän pidemmällä aikavälillä sen, miten on esimerkiksi kuntaliitoksissa onnistuttu ja miten on onnistuttu yhteistoiminta-alueiden osalta, on helpompaa tehdä sitä linjausta, miten tästä eteenpäin.

Mutta siitä huolimatta, että tunnustamme, että tämä on vaikeaa, näissä hallituksen linjauksissa on uudistusta myöskin linjattu eteenpäin ja korostettu edelleenkin sen tarvetta, että on saatava kaikki kunnat täyttämään nämä puitelain kriteerit. 60 kuntaahan ei puitelain kriteereitä vielä täytä, ja olisi äärimmäisen hankalaa ikään kuin kesken tämän prosessin muuttaa kokonaan niitä sääntöjä, joilla pelataan. Silloin osa kunnista olisi tehnyt päätökset tiettyjen sääntöjen alaisena mutta sitten osa kunnista tekee ne toisenlaisten sääntöjen alaisuudessa. Kyllä tämmöisessä suomalaisessa sopimusyhteiskunnassa ja siinä yhteistyössä, mitä kuntien ja Kuntaliiton kanssa on tehty ja yhteistyössä kaikkien puolueiden kanssa, on kuitenkin järkevää näistä perusperiaatteista pitää kiinni. Sen me kaikki tiedämme, että tämä laki oli osaltaan myös kompromissi. Mutta siitä huolimatta, että sanon tämän, että säännöistä ja ikään kuin siitä sovitusta pidetään kiinni, tässä on useita kohtia, joissa viedään tätä uudistusta kuitenkin paljon pidemmälle kuin puitelaissa päätettiin. Siinä mielessä hallituksen suunta on selvä.

Täällä myöskin kysyttiin sitten sitä, mitä tapahtuu kuntaliitosten vauhdittamiselle jatkossa. Olemme linjanneet tässä selonteossa, että porkkanarahoja saavat vielä ne kunnat, jotka viimeistään vuoden 2013 alusta lähtevät. Tämä on ja toimii kannustuksena niille kunnille, jotka haluavat varmistua näistä porkkanarahoista. En usko, että porkkanarahojen määrällinen lisääminen tässä tilanteessa yhtään auttaisi. Nämä kuntaliitosporkkanarahat olivat poikkeuksellisen mojovat tällä kertaa, enkä usko, että jatkossa näin isoja summia tullaan näkemään. Entistä enemmän pitää myös katsoa sitä, että näissä kuntaliitoksissa saadaan järkeviä ratkaisuja aikaan. Meillä on hyviä huonoja esimerkkejä siitä, miten kuntaliitos ei todellakaan ole niitä tavoitteita, joita silloin on asetettu, toteuttanut eli ei ole saatu sitä tehostamishyötyä aikaan eikä myöskään ole pystytty palveluita riittävän hyvällä tavalla turvaamaan, mutta sitten meillä on myös päinvastaisia esimerkkejä. Tarkoitus on tietenkin se, että näissä strategisissa kuntaliitoksissa, jotka nyt on solmittu, nämä molemmat tavoitteet eli aikaisempaa tehokkaampi ja tuottavampi toiminta samoin kuin sitten se, että palvelut pystytään pitkällä tähtäimellä turvaamaan, toteutuvat. Mutta tässäkin, niin kuin tuossa puheenvuorossani totesin, analyysi pystytään tekemään vasta vähän myöhemmin.

Täällä väläyteltiin myöskin liitospakkoa. Mehän tuossa kuntajakolaissa, jonka hallitus hyväksyi muutama kuukausi sitten, vedimme sen linjan, että emme tule jatkossakaan kuntien pakkoliitoksia hyväksymään. Korostan sitä, että tästä asiasta ei kyllä hallituksen sisälläkään käyty juuri ollenkaan keskustelua, niin että siinä mielessä linjaus oli hyvin yksiselitteinen.

Kuntatalous nousi täällä hyvin vahvasti myöskin esiin ja väitettiin, että hallitus ei ole valmis avoimeen keskusteluun kuntataloudesta. Minusta tuntuu, että viimeisen vuoden aikana täällä kyselytunnilla eri yhteyksissä on keskusteltu harvinaisen avoimesti kuntataloudesta, ja ainakin itse olen opposition kanssa koska tahansa valmis keskustelemaan kuntataloudesta. 760 miljoonalla eurolla hallitus on parantanut kuntien taloutta. Se pitää tietenkin myöntää, että kun tämä talouden taantuma on näin syvä, niin kunnilla on iso haaste selviytyä tästä taloustilanteesta, mutta valtio ottaa velkaa kymmenen kertaa vuodessa enemmän kuin yhteenlasketusti kunnat sekä tänä että ensi vuonna, eli sinänsä on selvää, millä taholla se päävastuunotto taloustilanteesta on.

Täällä myöskin viitattiin joissakin ryhmäpuheenvuoroissa siihen, että valtio ei ole kompensoinut kunnille tiettyjä leikkauksia. Sehän pitää paikkaansa, että 1990-luvulla kuntatalouteen muodostui 800 miljoonan euron aukko, kun verotulomenetyksiä ei kompensoitu. Mutta pääministeri Vanhasen hallitusten aikana verotulomenetykset on kunnille täysimääräisesti kompensoitu ja olemme myöskin indeksikorotukset pystyneet tekemään viimeisinä vuosina 100-prosenttisesti emmekä, niin kuin aikaisemmin, vain 50-prosenttisesti tai 75-prosenttisesti. (Ed. Rajamäki: Edellinen hallitus sen päätti 2006!)

Täällä myöskin Paras-hanketta niin kuin ehkä vähän turhaankin syytetään kaikesta mahdollisesta. Eihän sillä ollut alun perinkään tarkoitus kaikkia maailman tai kuntien ongelmia ratkaista. (Ed. Rajamäki: Piti edes yrittää!) Täällä viitattiin tasa-arvoon, myöskin lähipalveluiden lopettamiseen, lääkärien saatavuuteen. Totta kai Paras-hanke on kunta- ja palvelurakennehanke ja sillä pyritään löytämään sellaiset rakenteet, joilla pitkällä tähtäimellä palvelut ja myöskin lähipalvelut pystytään järjestämään. Mutta se, että joissakin kunnissa on lähipalveluita lopetettu tai kunnallisvaaleissa tasa-arvo ei ole edistynyt, yksi yhteen nyt ei sentään ole Paras-hankkeen vika.

Jonkin verran oli myöskin sellaista toivetta, että pitäisi ikään kuin valtion puolelta tehdä enemmän ja Paras-hankkeellakin säädellä enemmän, mutta toisaalta olemme hallituksessa myöskin linjanneet, että meillä on nämä normitalkoot, joilla pyritään myöskin purkamaan sitä vahvaa sääntelyä ja kuntien toimintaa halvauttavaa säännösviidakkoa, jolloin kunnilla on paremmat mahdollisuudet itse pystyä määrittelemään se, miten palvelut oikein järjestetään. Itse olen todellakin sen linjan kannalla, että kunnilla pitää olla myös niitä omia mahdollisuuksia miettiä sitä, miten palvelut järkevällä tavalla järjestetään. Tämän Paras-hankkeen osalta ehkä kaikkein keskeisintä sen onnistumiselle on se, että jokainen meistäkin, joka on kuntapäättäjä — melkein kaikki tässä salissa olevat ovat kuntapäättäjiä — miettii niitä asioita myös sen oman kunnan näkökulmasta, mitä siellä voisi tehdä paremmin, miten ne palvelut järjestää paremmin, saada rakenteet toimimaan kunnolla ja sillä tavalla, että tuottavuushyödyt ovat kunnolliset. Se on ehkä tässä Paras-hankkeessa se keskeisin opetus. Tarvitaan sitä valtiovallan vahvaa, määrätietoista otetta hankkeen eteenpäinviemiseen, mutta tarvitaan toimenpiteitä myöskin siellä kuntatasolla.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mielihyvällä todettava se, että tässä selonteossa on painopiste suunnattu tulevaisuudessa palveluiden sisältöön ja kehittämiseen eikä niinkään hallintorakenteisiin. Hallintorakenteiden muutokset ovat sinänsä välttämättömiä, mutta palveluiden sisältö ja toimintatapa on se, jolla saadaan jotakin aikaan.

Haluan viitata muutamiin puheenvuoroihin, joissa näyttää olevan mittakaavavirhe. Meillä eivät tätä ratkaisua tuo kuntaliitokset sinänsä, jotka ovat välttämättömiä. Esimerkiksi viime vuonna 15 suurimman kunnan menot olivat yhteensä 44 prosenttia kuntien kokonaismenoista ja toisaalta 200 pienimmän kunnan yhteenlasketut menot alle 10 prosenttia. Tässä mielessä on välttämätöntä se, että painopiste on palveluissa.

Arvoisa puhemies! Haluan kysyä ministeriltä, kun tässä selonteossa on lopussa maininta kaupunkiseutujen pilottikokeilusta, Tampereen ja Turun seutujen aiesopimuksesta. Nyt Oulun seutu, joka ei tässä ole mukana mainittu, (Puhemies: Minuutti!) on tehnyt itse juuri tällaisen aiesopimuksen pari viikkoa sitten valmiiksi. Miten tämä aiesopimus on suhteessa näihin pilottiseutujen tekemiin sopimuksiin? Onko näillä pilottikokeilussa mukana olevilla olemassa joku ohituskaista, vai mitä tämä tarkoittaa?

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oikeastaan jatkan siitä, mihin ed. Tölli jäi. Yhdestä yksityiskohdasta haluan minäkin mainita tästä kaupunkiseutuja koskevan linjauksen kokonaisuudesta. On vaikea ymmärtää, että hallitus ei ole sisällyttänyt tähän kaupunkiseutujen yhteiskuntarakenteen ohjauksen, maankäytön ja liikenteen yhteensovittamisen edellytysten lainsäädännön kehittämishankkeeseen ja sitten Tampereen ja Turun seudun kokeiluluonteisen käyttöönottamisen rinnalle Oulua, joka ensimmäisenä suomalaisena kuntana yhdessä kahdeksan muun Oulun seudun kunnan, liikenne- ja viestintäministeriön, seutukunnan, lääninhallituksen, Ratahallintokeskuksen, Tiehallinnon ja Merenkulkulaitoksen kanssa on tehnyt tämän aiesopimuksen. Kysyn ministeriltä, kun Oulun kaupunkia johdetaan samoilla poliittisilla voimasuhteilla kuin nykyistä hallitusta ja Oulun kaupunki voimakkaasti olisi halunnut olla mukana tässä kokeilussa, miksi se ei siellä ole. Siellä on vain eteläisiä kuntia, ei pohjoisia.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että nyt tämän selonteon myötä näemme, että Paras-hanketta on viety määrätietoisesti eteenpäin ja nämä tässä linjatut seuraavat vaiheet varmasti selkeyttävät tilannetta ja edesauttavat seuraavien toimenpiteiden toteutumista. Tässä selonteossa yhtenä toimenpiteenä tuodaan esiin normitalkoot, joista on hyvin paljon puhuttu muutenkin. Ajatus on äärimmäisen kannatettava, mutta käytännössä normien osalta ei ole vielä juuri edetty mihinkään. Onko tämän osalta nyt asetettu jotain aikataulua, ja missä vaiheessa normitalkoot oikeasti tuottavat tulosta?

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on sitoutunut kohtuullisen tiukkoihin ilmasto- ja energiatavoitteisiin, ja jatkossa tavoitteet eivät ainakaan tästä helpotu. Siksi on oleellista saada tähän työhön myös mukaan kaikki kunnat. Siitä huolimatta monessa kunnassa energiansäästö- ja tehostamistoimet ovat aivan alkutekijöissään siitäkin huolimatta, että niistä koituisi kunnille aivan selvää taloudellista hyötyä. Paras-hankkeen avulla ohjataan muun muassa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulutuspalveluiden järjestämistä. Kysynkin ministeriltä, voisiko Paras-hanke tarjota myös kentän edistämään kuntien ilmasto- ja energiatyötä.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä lähes kaikki ryhmät keskustaa lukuun ottamatta ovat olleet hyvin tyytymättömiä tähän selontekoon. Kyllä tästä puuttuu se asian ydin eli se, mihin pyritään tästä eteenpäin tällä Paras-hankkeella. Ministeri sanoo vain, että rakenteista mennään palveluihin. Mutta tätä pitäisi nyt kyllä pikkasen aukaista. Tuleeko tämmöisiä pikkutarkkoja säätelymääräyksiä, 20 000 sosiaali- ja terveyspalveluihin, mistä ei voi yhtään poiketa, samoin ammatillisessa koulutuksessa 50 000, ja nyt ollaan maatiloja panemassa aluehallinnossa 800 tilan alueisiin? Jatketaanko tällä linjalla vai mennäänkö seuraamaan nyt sitä, miten ne palvelut toimivat, toimivatko ne aina parhaiten siellä suuressa kuntayhtymässä tai kunnassa? Ne voivat toimia pienessäkin kunnassa hyvin. Miksi te ette mittaa tätä, arvoisa ministeri, ollenkaan?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minusta nyt ei riitä, että ministeri kritisoi kansanedustajien lukutaitoa koskien tätä selontekoa, jos tätä kohtaan ollaan kriittisiä. Kriittisiä ei olla tähän selontekoon eikä niihin asioihin vaan siihen, että tästä puuttuu poliittinen ote. Tämä on poliittinen kompromissi. Kyllä täytyy sanoa, että sosiaali- ja terveydenhoidon järjestäminen on se avainkysymys, jonka pitää olla eduskunnan tiedossa, ennen kuin eduskunta pystyy ottamaan kantaa ja miettimään, mikä on kuntien tulevaisuus.

Sitten, ministeri Kiviniemi, minä kysyn teiltä nyt suoraan sitä, että kun te annatte kerran kuukaudessa metropolialuetta koskevan julkilausuman ja tiedotteen, niin kuin eilen viimeksi, niin se hämmentää vähän, koska ovat menossa nämä selvitykset, jotka vakavissaan tehdään täällä Pääkaupunkiseudulla, ja nyt te sanotte, että 2013 seutuhallinto Pääkaupunkiseudulle tai metropolialueelle. Miten pitkällä nämä valmistelut ovat, ja koskevatko ne Pääkaupunkiseutua vai 14:ää kuntaa? Miksi sitten näitä linjauksia ei ole täällä selonteossa, koska teidän näkemyksenne annettiin jo eilen ennen selonteon eduskuntakäsittelyä?

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutamissa ryhmäpuheenvuoroissa, taisi olla kokoomuksen ja SDP:n puheenvuoroissa ainakin, arvioitiin tätä Paras-hankkeen etenemistä, pidettiin sitä kovin hitaana. On kuitenkin ymmärrettävä, että näin suuret muutokset vaativat hyvin paljon aikaa. Enemmän olisi kaiketi syytä kritisoida sitä, miksi tätä ei aloitettu aiemmin. Toisaalta on tietysti mielenkiintoista kuunnella esimerkiksi ed. Hiltusen kritiikkiä siitä, että tässä on edetty hitaasti. Vastakysymyksen voisi tehdä, minkä vuoksi Helsingin seudulla ei ole juuri ollenkaan edetty. (Ed. Jukka Mäkelä: Mitä?) Tätä on syytä pohtia.

Toisaalta hiukan hämmentää, että hyvin voimakkaasti monessa puheenvuorossa tuodaan esille se, että nyt pitäisi tehdä kuntaliitoksia. Oleellisempaahan kuitenkin on nyt kehittää muun muassa palvelujen tuottamistapoja, jotta pystytään tuottamaan tarvittavat palvelut mahdollisimman laadukkaasti ja kustannustehokkaasti.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni selonteossa on tällainen vahva tulevaisuuden ote ja nämä linjaukset ja toimenpiteet, mitä on tässä ihan loppupuolella, ovat hyviä ja selkeitä, useimmat niistä. Kuitenkin muutama kysymys herää näistä linjauksista. Ensimmäinen on tämä, että suurille kaupunkiseuduille suunnitellaan sitovampia velvoitteita toimia tietyillä aloilla lainsäädännön avulla.

Kysymykseni kuuluu, miten pitkälle aiotaan viedä tätä lainsäädäntöä. Ollaanko esimerkiksi suunnittelemassa yhteisiä uusia rakenteita päätöksenteolle esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla? Ammatillinen koulutus kehitetään nyt opetusministeriön suositusten avulla, mutta milloin otetaan se seuraava vaihe ja askel, että tulee joku velvoite, koska kaikilla alueillahan tämä väestöpohjavaatimus ei ole nyt täyttynyt? Onko tässä suunnitteilla (Puhemies: Minuutti!) jo toinen vaihe?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitokset ministeri Kiviniemelle selonteon hyvästä esittelystä! Puuttuisin myös tuohon, mitä SDP ja osin kokoomuskin täällä kommentoivat, eli siihen, että tämä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutus ei ole ollut riittävän ripeää. On otettava huomioon, että alle vuosi on siitä, kun ylipäätään kuntaliitosten ja yhteistoiminta-alueiden muodostaminen oli vasta mahdollista, ja nyt kun tämä kuntatalouden tilanne on tullut lisämausteeksi vielä tähän yh-teyteen, niin kunnissa on kyllä tällä hetkellä hämmennyksen tila. Erityisesti tätä hämmennystä on lisännyt se, että on ryhdytty puhumaan uusista hallintohimmeleistä sosiaali- ja erityisesti terveydenhuollon ympärille. Kysyisinkin nyt ministeri Kiviniemeltä sitä, onko teidän mielestänne tarvetta uusille hallintohimmeleille vai käykö niin, että nämä nyt päätetyt muodot ovat sitten ne, joidenka mukaan edetään.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan puheenvuorosta ei voinut olla huomaamatta kommenttia, jossa sanottiin, että SDP olisi tyytynyt pelkkiin rakenteiden uudistuksiin, kun me kuitenkin olimme mukana aloittamassa tätä kunta- ja palvelurakenneuudistusta eikä pelkästään kuntarakenneuudistusta. Ed. Timo Korhonen lukenee varmaan uudelleen sitten tämän kohdan.

Sitten tähän tuottavuuteen, millä voidaan parantaa tätä. Kuntaliiton arvio on kuitenkin se, että pelkästään tuottavuutta nostamalla tätä taloustilannetta ei hoideta, vaan siihen tarvitaan myöskin rakenteiden ja organisaatioiden uudistusta. Ei ole mahdollista repiä kuntatyöntekijöiden selkänahasta tätä pelkästään.

Sitten kokoomuksen puheenvuoroon, missä puhuttiin normitalkoista. Odottaisin sitä, kun tämä on tullut kokoomukselta sekä ministeriltä itseltään, mitkä ovat ne normit, jotka voidaan purkaa niin, että ei voida kohdentaa niitä ihmisten palveluihin. Mitkä ne ovat? Kun on niin moneen kertaan täällä todettu, että tällaisia on olemassa, niin toivoisin, että kuulisin ne.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään ammuttiin Länsimetron alkupamaus. Se on hyvä esimerkki siitä, kuinka vauhdikkaasti yhteistyö Pääkaupunkiseudulla on edistynyt. Metron kanssa samaan kuuluvat Kehärata, seudullinen joukkoliikenneorganisaatio, vesilaitosten yhdistäminen, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Aalto-yliopisto, innovaatio- ja kilpailukykystrategiat, palvelut yli rajojen ja aiesopimus valtion kanssa siitä, että asuntorakentamista lisätään ja sosiaalista asuntotuotantoa lisätään.

Voidaan katsoa, että Paras-hanke on osaltaan edesauttanut tätä konkreettista ja hyvää kehitystä sekä yhteistyöhön että näihin tuloksiin. Te, ministeri, olette esittänyt välillä kuntien yhteenliittämistä, eilen metropolihallintoa, kun vasta monet selvitykset ovat käynnissä. Te olette myös muutamalla asiattomalla ja asiantuntemattomalla kommentilla ja näkemyksellä sävyttänyt näitä lausuntoja. Ajatteletteko te, ministeri, että nämä näkemykset edistävät tämän metropolialueen kehittämistä vastaamaan näitä kansainvälisen kilpailun kovenevia haasteita?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallinnossa ja kuntataloudessa on kaksi isoa ongelmaa. Talouden kautta tarkasteltuna te puhutte koko ajan haasteellisesta taloudesta. Kuntatalous on kriisiytynyt. Ei se enää missään haasteellisessa tilassa ole. Se on selvässä kriisissä. Siellä tällä hetkelläkin on veroprosentin korotukset menossa valtaosassa kuntia, samoin siellä muita palvelumaksuja, vastaavia korotetaan. Sille on tehtävä jotakin. Ei pelkästään hallinnolla, ikävä kyllä, taloutta saada kuntoon eikä sillä liturgialla, jota nyt on hoettu hokemasta päästyä, että on annettu valtionosuuksia lisää. Katsokaa vuosikatteen kautta, se ei riitä. Jotakin on tehtävä.

Toinen asia on tämä asenteellinen puoli, joka liittyy sitten tähän kehittämispolitiikkaan, mihin ed. Jukka Mäkeläkin tuossa viittasi. Te itse olitte tekemässä toukokuussa kaupunkipoliittista periaatepäätöstä, jossa linjattiin lähtökohtia ja toimintamalleja eteenpäin. Nyt, kuten täällä on jo viitattu, Tampereen ja Turun seutu ovat vaan kokeiluluontoisesti mukana näissä hallintokokeiluissa. Miksi siitä on yli puolet Suomesta pullautettu pois? Mikä on se syy, mikä on se järkevä syy? Niin kuin tässä sanottiin, aiesopimuksia on tehty Oulun alueella ainoana tässä maassa tähän mennessä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On tärkeätä, että näitten suurten kaupunkikeskusten asioita pannaan kuntoon, mutta niillä se on kyllä ihan vain tahdon kysymys, ei ole voimavaroista puutetta. Mutta meillä on valtavat alueet, joilla tilanne on aivan toisenlainen, esimerkkinä joku Joutsan seutukunta, joka on tavattomissa vaikeuksissa, ja hallitus vain riisuu sieltä palveluja eikä nosta seutukuntaa sellaisten mahdollisuuksien piiriin, joihin pitäisi nostaa.

Sitten tämä selonteko unohtaa kyllä varsinaiset kriisialueet eli nämä kriisikunnat, joista sivuilla 62—63 puhutaan. Ne ovat lähinnä pienehköjä maaseutukuntia. Mitä hallitus aikoo tehdä niitten osalta? Sielläkin asuu suomalaisia, Suomen kansalaisia. Niin kuin on sanottu, pitkospuillakin haetaan verot, mutta palveluja sieltä ei kyllä enää löydy. Mikä on se malli, kun se ei kelpaa enää edes liitoskunnaksi naapurikunnille? Tilanne on niin huono, kun hallituksen aluepolitiikka, maaseutupolitiikka on ollut niin avutonta.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ryhmäpuheenvuorossani totesin, ylikunnallisissa elimissä, kuntayhtymissä ja yhteistoiminta-alueilla on selvä demokratiavaje. Kansalaiset eivät edes tiedä, kuka niissä heidän palveluistaan oikein päättää. Kuntien valtuustot eivät myöskään voi riittävästi vaikuttaa näiden ylikunnallisten elimien valintaan ja toimintaan. Miten hallitus ja asianomainen ministeri aikovat turvata kansanvaltaisen päätöksenteon ylikunnallisissa elimissä?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä tuli terveisiä Pääkaupunkiseudusta ministerin lausumista, niin en malta olla myös tuomatta hämmennystäni ministerin vierailtua Vaasan seudulla, kun hän kävi sanomassa Vähällekyrölle, joka oli halunnut kuntaliitosselvitystä mahdollisesti Vaasan kanssa, että älkää ruvetko kaupungin nukkumalähiöksi. Ihmettelen tätä tässä julki, että tällaisia aika kevyitä heittoja tehdään ulkopuolelta ja, nimenomaan kuten ed. Jukka Mäkelä sanoi, tuodaan kyllä pahaa ilmaa sille kunnalliselle tasolle, joka yrittää Paras-lain mukaisia hankkeita tehdä ja parhaansa tehdä kuntien palvelutuotannon säilyttämiseksi. Vähässäkyrössäkin kuntatalous on siinä jamassa, että siellä ovat mielipiteet muuttuneet ja koetetaan katsoa, mistä löydetään tämän lain, puitelain, mukaisia toimia, jotta voidaan tehdä se tärkein eli tuottaa ne palvelut. Sen takia toivon harkintaa ministerin roolissa esiintymiseen.

Mutta minustakin kiinnostavampi pointti on nyt katsoa se, minne mennään, kun palvelujen järjestämiseen siirretään painopistettä. Haluaisin kuulla, miten ministeri näkee tässä johtavassa roolissansa, onko julkisen sektorin koolla mitään merkitystä vai tarkoittavatko nämä kaikki uudistukset sitä, että kunnilla on vain vastuu järjestää mutta ei enää tuottaa. Mitä tämä tarkoittaa sosiaali- ja terveyspuolella, koska täällä on otsikko Johtopäätökset, mutta en löydä yhtään johtopäätöstä? Eli ollaan aika silmät ummessa eteenpäin tämän selonteon myötä menemässä.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun Paras-hankkeen etenemistä moititaan, on myös muistettava se, että on menossa muitakin historiallisen suuria muutoksia, muun muassa valtion tuottavuusohjelma ja Alku-hanke, jotka myös myllertävät juuri siellä, missä Paras-hankekin eniten myllertää. Aika kohtuutontakin on tämä arvostelu huonosta etenemisestä.

Paras-hankkeen ja kuntapalveluitten ykkösaiheeksi nousee yleensä terveydenhuolto, ja ihan ymmärrettävästi näin. Tulevaisuudessa kuitenkin juuri sosiaalipuolen haasteet ovat myös nousemassa keskeiseen asemaan. Niihin pitäisi pystyä kunnissa resursoimaan yhä enemmän voimavaroja kaikissa ikäluokissa ja ihan joka puolella Suomea. Sosiaalipuoli on kuitenkin perinteisesti jäänyt vähän kuin lapsipuolen asemaan, terveydenhuollon jalkoihin poliittisissa päätöksissä ja myös asenteissa. Kysyisinkin ministeriltä, onko tämä uudistuva terveydenhuoltolaki nostamassa myös sosiaalipalvelut niille kuuluvaan arvoonsa ja onko tämä uudistuva terveydenhuoltolaki linjassa Paras-hankkeen kanssa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä näistä valtionosuuksien laskentatavoista ja nimenomaan verotulotasauksesta, koska meille tuli valiokunnassa semmoinen käsitys, että nämä uudistukset ja kuntaliitokset saattavat estyä sen takia, että valtionosuudet ovat niin hyviä joissakin pikkukunnissa, että kunnanjohtaja aivan elvisteli sillä, että "ei meidän tarvitse kenenkään kanssa yhtyä, kun me eletään näillä valtionosuuksilla, joita on 50 prosenttia meidän toimintamenoista". Eli onhan se aika epäoikeudenmukaista, että Pääkaupunkiseudun kunnat saavat 15:nnen osan siitä kuin jotkut pikkukunnat. Ei niin kuin millään tavalla haluta yhtyä eikä järjestää terveydenhoitoa. Terveydenhoidossa on suuri potentiaali järjestää se paremmin, ja valtionosuudet olisivat yksi tapa, millä näitä voitaisiin järjestellä, kun niitä vähennettäisiin semmoisista paikoista, missä niitä on selkeästi liikaa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun vertaa tuntemani kuntatalouden todellisuutta ministerien puheisiin tässä salissa, niin minua uhkaa jakomielitauti. Tässä selonteossa keskitytään rakenteisiin, vaikka palveluihin pitäisi. Otetaan nyt tämä erikoissairaanhoito: Erikoissairaanhoidossa potilaan parantaminen on ainoa todellinen tehtävä. Se on sitä rajoista ja rakenteista riippumatta. Rakenteet merkitsevät jotakin vain, jos ne vaikuttavat potilaan parantamisen helppouteen, taloudellisuuteen tai yhdenvertaisuuteen. Vanha tupoviisaus sanoo, että kun neuvottelijoiden mukaan kyse on periaatteesta eikä rahasta, niin kyse on rahasta, ja kun ministeri sanoo tässä, että kyse on rakenteesta eikä rahasta, niin kyse on tässäkin rahasta. Suomessa ei ole valmistunut yhtään hyödykettä ilman työtä ja pääomaa eikä valmistu terveydenhuollossakaan. Sen takia kuntien talous ensin kuntoon, valtiolla on siinä iso rooli. Sen jälkeen voidaan ryhtyä näpertelemään tai oikeasti rakentamaan rakenteita ja rajoja.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Ahde ja Martti Korhonen jo kiinnittivät huomiota tähän maankäytön ja liikenteen aiesopimuskohtaloon, joka Oulun seudulla on ollut.

Arvoisa ministeri, luen teille tekstiä tiedotteesta, jolla Suomen kansalle tästä aiesopimuksesta ensimmäisenä muuten, niin kuin ed. Ahde totesi, tiedotettiin. Täällä sanotaan näin: "Aiesopimukseen sisältyvien liikennehankkeiden valtion rahoitusosuus tulee liikenne- ja viestintäministeriön, Tiehallinnon, Ratahallintokeskuksen, Merenkulkulaitoksen ja lääninhallituksen" — Väylävirasto ensi vuoden alusta lukien — "käyttöön osoitettavasta rahoituksesta - -." Ja sitten te jätätte sen täältä ulkopuolelle. Valtioneuvoston ministeriö on allekirjoittanut kontrahdin, ja se sivulta 106 kohdasta 37 puuttuu. Ei tämä ole kuulkaa reilua — ja vielä kepun ministereitä molemmat!

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Aivan niin kuin täällä hallituspuolueitten kokoomuksen ja vihreitten ryhmäpuheenvuoroista ilmi kävi, ne ovat selonteon kanssa ristiriitaisia. Niissä todistettiin, että hallituksen sukset eivät luista.

Aluehallintouudistus ajettiin kyllä rynnäköllä ja valtavalla vauhdilla läpi. Siinä olisi vähän voinut kuunnella asiantuntijoita vähän pidempään ja testata ajatuksia. Siinä ajettiin kuin käärmettä pyssyyn ja vaurioita ja sirpaleita tuli ilman muuta. Tältä osin kuin kysymys on Paras-hankkeesta, vauhti on siis hidastunut, lähes pysähtynyt, ja hallituksella on siinä oma merkittävä vastuunsa.

Kiinnitän huomiota kielikysymyksiin. Kun tässä salissa puhutaan kielellisestä tasa-arvosta, niin yleensä puhutaan siitä, että ruotsinkieliset palvelut on turvattava. Suomessa on paljon kuntia, joissa tilanne on päinvastoin. Miten hallitus huolehtii näiden kuntien palveluista, joissa suomenkieliset ovat vähemmistönä, esimerkkinä vaikkapa Raaseporin uusi tuore kaupunki?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erityisesti oppositiolta on näyttänyt unohtuvan se, että kunnat ovat osa tätä yhteiskuntaa, julkista sektoria, eivätkä mikään erillinen saareke. Minä uskon, että tulevien vuosien aikana me joudumme arvioimaan monia asioita uudelleen sekä valtiontaloudessa että kuntien osalta, jos me aiomme selvitä suomalaisena kansakuntana, saada talouden nousuun ja tämän perustan ylläpidettyä. Jos valtio on hyväksynyt 100 miljardin velkatason tulevien vuosien aikana, niin onhan se niin valtava potti lainaa, jonka tuleva sukupolvi maksaa, että mikään tuskin ennallaan tulee jatkossa säilymään.

Meillä ovat erittäin isoja ongelmia myös ikärakenteen muutos, huoltosuhteen muutos osassa maata, eriytyminen, joka on todella huolestuttavaa, työvoiman saannin ongelmat, jotka ovat kasvamassa. Minä uskon, että lähivuosina joudutaan todella kohdentamaan voimakkaita erityistoimenpiteitä, jotta jokainen suomalainen saa lain edellyttämät palvelut koko maan alueella. Tämä tulee olemaan kylmä tosiasia, kun katsotaan näitä talouden näkymiä.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Täällä ainakin edustajat Tölli, Ahde, Martti Korhonen ja Pulliainen kiinnittivät huomiota tähän Oulun tilanteeseen. Tilannehan on todellakin sellainen, että Oulussa on tehty tällainen laajempi sopimus. Kysyn, minkä takia halutaan sitten kokeiluun, (Ed. Ahde: Me kerrotaan!) kun tähän tulevat nimenomaan ne, jotka eivät ole tähän pystyneet. Pikemminkin tässä on kyse siitä, että juuri näihin kaupunkeihin tarvitaan tällaista kokeilua. Mutta ne kokemukset, joita meillä on sekä täältä Pääkaupunkiseudun aiesopimuksesta että sitten Oulusta, on totta kai tarkoitus käyttää hyväksi ja hyödyksi, ja korostan sitä, että kyse on kokeilusta. Kyse on kokeilusta, jolla hankitaan ikään kuin tietoa ja mahdollisuutta. Mutta samaan tapaan tässä ei erikseen mainita Helsinkiä, kun siellä on jo tämä tapahtunut.

Normitalkoiden osalta ensi keväänä tulee esityksiä. Normitalkoothan on käynnistetty Kuntaliiton toivomuksesta.

Ed. Valpas totesi, että ei olla Paras-hankkeen selontekoon tyytyväisiä, mutta itse tulkitsin sitä keskustelua lähinnä niin, että ei olla tyytyväisiä siihen, miten tämä hanke on edennyt, ja se johtuu hyvin pitkälle myös siitä, että kaikissa kunnissa ei ratkaisuja vielä ole tehty. Mutta myöskin nämä hallituksen pelimerkit siinä, miten pystytään kuntia saamaan ne tarvittavat ratkaisut tekemään, paranevat.

Edustajat Hiltunen ja Jukka Mäkelä kiinnittivät huomiota metropolikannanottoihini. Niissä on ollut se selkeä johdonmukaisuus, että olen Helsingin seudulla tai Pääkaupunkiseudulla kannattanut kuntaliitoksia, mutta silloin siihen olisi pitänyt ilman muuta yhdistää myöskin jonkinlainen kaupunginosahallinto, ikään kuin metropolimalli. (Ed. Pulliainen: Miksei semmoista ole käynnistetty?) Eli siinä mielessä tämä kantani on selvää jatkumoa aikaisemmille kannoilleni. Mutta on varmaan hyvä, että ministerikin voi näitä tulevaisuuden linjauksia esittää. Ihan kaikkia omia ajatuksia en ole hallituksessa saanut läpi. Siellä on muutama muukin puolue.

Ed. Nylander kiinnitti huomiota näiden suurten kaupunkiseutujen ikään kuin mainitsemiseen ja siihen, että niille osoitetaan erityisesti maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä kattavampia velvoitteita, mutta nimenomaan ne tulevat tänne maankäytön, asumisen ja liikenteen osalle. Totta kai myös uudet päätöksentekomallit, juuri tällaiset metropolimallit, voivat silloin tulla muillakin kaupunkiseuduilla kuin täällä Pääkaupunkiseudulla kysymykseen, mutta sen konkreettisemmin emme vielä tässä vaiheessa tuota myöskään määritelleet.

Väestöpohjavelvoitteen osalta todellakin se aikataulu tulee olemaan sellainen, että hallitukselle annetaan mahdollisuus velvoittaa kunta vuoden 2013 alusta, joka on siis Paras-hankkeen päättymisaika, jolloin kaikkien kuntien on pitänyt nämä velvoitteet täyttää, yhteistoiminta-alueen jäseneksi, jos tuo väestöpohjavelvoite ei ole täyttynyt.

Ed. Hautala kysyi sitä, onko täällä rakenteita ja himmeleitä riittämiin. Kyllä niitä alkaa olla niitä rakenteita ja himmeleitä riittämiin. Pitää saada nämä rakenteet nyt toimimaan, mitä meillä tällä hetkellä on. Mutta erikoissairaanhoidon puolella, niin kuin tässä selonteossa linjataan, on tärkeää tehdä se sairaanhoitopiirien ja erva-alueiden työnjako mahdollisimman nopeasti, ja ministeri Risikko on sen luvannut, ja se on tulossa. Tällä tavalla saadaan myös tämä erikoissairaanhoito ikään kuin mukaan tähän Paras-hankkeeseen.

Täällä myöskin ed. Jääskeläinen kysyi sitä, miten taataan ylikunnallisessa yhteistyössä demokratia. Tämä on sellainen asia, jonka usein olen vieraillessani kunnissa esille nostanut ja kysynyt sitä, miten nämä teidän yhteistoiminta-alueenne tai kuntayhtymänne toimivat ja koetteko te tämän hankalaksi tai huonoksi ja pitäisikö tälle jotain tehdä. Tähän mennessä kyllä kaikissa niissä kunnissa vieraillessani vastaus on kuitenkin ollut, että kunnat ovat kokeneet sen toimintatavan myöskin demokratian kannalta järkeväksi tavaksi. Ja niin kauan kuin näin on, on hyvä, että meillä on tämä yhteistoimintamahdollisuus. Jos taas kunnassa sekä päättäjien että asukkaiden puolella alkaa olla sellainen olo, että tämä ei ikään kuin demokratian näkökulmasta riitä vaan tarvitaan sitten se yksi kunta, niin silloin voi sen päätöksen tehdä. Mutta vahvasti olen kokenut, että suomalaisessa maailmassa molemmat vaihtoehdot, tämä yhteistoiminta tai sitten kuntaliitokset, ovat hyvin käyttökelpoisia vaihtoehtoja.

Ed. Kumpula-Natri viittasi tähän Vähänkyrön tapaukseen. Minähän en missään tapauksessa sanonut, että älkää tehkö niin. Kerroin entisenä eteläpohjalaisena oman kantani siitä, mikä minun mielestäni näyttää parhaalta, ja olen näitä mielipiteitäni kertonut myös muualla päin Suomea ja aion kyllä jatkossakin kysyttäessä kertoa. Mutta siihen perään olen aina korostanut sitä, että kun on kyse yhteistoiminnasta tai kuntaliitoksesta, niin se vastuu ja päätöksentekokyky on nimenomaan kunnissa ja kuntapäättäjillä. (Puhemies: 5 minuuttia!) Ministeri ei niitä päätöksiä tee.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kiviniemi totesi, että hän ei kaikkia mielipiteitään saanut tässä selonteossa ja muussakaan asiassa läpi, kun on muitakin puolueita. Sen kuuli muuten tämän keskustelun eduskuntaryhmäpuheenvuoroissa. Kokoomuksen ja vihreiden puheenvuorot olivat todellakin eri linjassa kuin tämä hallituksen selonteko. Tämä käsitys minullekin syntyi tämän keskustelun kuultuani.

Miksi Oulu olisi ollut tärkeä saada tähän kokeiluun, kaupunkiseutujen kehittämiskokeiluun, mukaan: sen takia, että se on jo liikkeellä. Suuri yhteinen aiesopimus on aikaansaatu. Tästä olisi saatu tähän kokeiluun parhaita kokemuksia. Olisi hyvä, että yksi pohjoisen Suomenkin suuri kaupunki olisi mukana tässä kokeilussa eivätkä vain Turku ja Tampere, joiden minusta pitää olla tässä mukana. Tähän olisi pitänyt tuoda useampi kaupunki mukaan.

Minä kysynkin ministeriltä, että jos ministerin tahto olisi toteutunut, olisiko ollut niin, että tästä olisivat myös Tampere ja Turku jääneet kokonaan pois. Onko kysymys tästä, että kaupunkiseutujen kehittäminen ei olekaan tärkeä asia? Se on kuitenkin koko suomalaisen maaseudun kehityksen kannalta ydinasia, että nämä kaupunkiseudut kehittyvät hyvin ja järkevästi.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ahteen edelliseen puheenvuoroon pieni korjaus: Oulussa on hiukan eri kokoelma kuin täällä, Oulussa kokoomus on suurin.

Ministerille kuitenkin tästä Oulu-asiasta edelleen. Meillä oli eilen pitkä, 12 tunnin kaupunginvaltuusto, jossa istuivat muun muassa edustajat Martti Korhonen, Erkki Pulliainen ja minä, ja tämä nousi siellä hyvin suurena murheena ... (Ed. Ukkola: Ja minä! — Naurua) — Anteeksi, ed. Tuulikki Ukkola takana. Minulla on huono muisti eikä ole silmiä takana. Anteeksi, ed. Ukkola. — Tämä nousi siellä sillä tavalla esille, että ollaanko meitä siirtämässä periferiaan, elikkä tuli tällainen olotila tuolla valtuustossa, että onko ministerin mielestä Suomen pohjoinen raja Jalasjärvellä vai missä kohti se sijaitsee. Tuli pelkoa jopa siitä, että tipahtaakohan Oulu niin sanotuista suurista kutosista eli sixpackistäkin pois. Sen jälkeen siellä ei ole enää kansallisuutta kohta kuin susilla ja karhuilla.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ed. Rajala totesi: siellä Oulussa nyppii nyt. Ja, arvoisa ministeri, minä kerron, miksi erityisesti nyppii tämän asiakirjan perusteella. Minä luen väliotsikon, ja te voitte yhtyä sen kuultuanne — kun ette ole näköjään sitä lukenut — siihen, miksi meillä nyppii. Tässä lukee "Kaupunkiseutuja koskevat linjaukset". Sitten ovat kohdat 35, 36 ja 37. Tässähän olisi pitänyt tietysti sanoa, että Oulun seudulla on jo tehty tämä aiesopimus ja linjaus ja valtioneuvosto sitoutuu siihen, kun on allekirjoittanut sen, ja sen jälkeen sitten tulevat muut perästä.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tietenkin kysymyksen voi kääntää myös niinpäin, miksi sinne pitää sitten ottaa kaksi ja mikä merkitys sillä on, jos sanotaan jossakin, että "Tampereen ja Turun seuduilla otetaan kokeiluluontoisesti käyttöön" jne.

Viittasin kaupunkipoliittiseen ohjelmaan, jossa selvästi on toukokuussa linjattu näitten suurten kaupunkien kanssa sovitut menettelytavat, se, miten niitä viedään eteenpäin ja mitä niiden kanssa tehdään. Aivan hyvin olisi voinut kysyä, miksi Kuopio ei ole, miksi Jyväskylä ei ole, miksi Lahti ei ole. Kyllä tässä tulee sellainen mielikuva väistämättä, että halutaan Suomen kehitys eriyttää. Sitähän tämä viestittää ehkä eniten.

Kyllä me yritämme siellä Oulun alueella puolemme pitää tässä ja pidämme, ei siinä ole mitään epäselvää. Mutta jos tämä pitää sisällään sellaisia mahdollisuuksia, mitä tässä nyt tarjotaan muille ja mitä meillä ei ole, se ei ole enää kohtuullista, koska näihin kirjauksiin liittyy kumminkin yleensä aina myös jotakin sovittua siellä takana. Ei kai se nyt vitsinä tuo kirjaus ole tuossa paperissa.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi ministerille tunnustusta siitä, että hän on kuitenkin suhteellisen järkevästi suhtautunut yhteistoiminta-alueisiin silloin, kun sellaista riittävää asukasmäärää ei saada, eli se toiminnallinen seikka on otettu huomioon. Siihen minun mielestäni ministeri on joustavasti ja järkevästi suhtautunut.

Arvoisa puhemies! Tästä demokratiavajeesta toteaisin ihan vaan käytännön esimerkkinä sen, että kyllä kuntalaisia hieman hämmentää se, että yhteistoiminta-alueella toisen kunnan lautakunnan edustajat ikään kuin tekevät esitykset esimerkiksi kouluverkon supistamisesta yhden kunnan osalta. Myönnän, että ne ovat esityksiä, mutta se tuntuu vaan pahalta, että jonkun toisen kunnan lautakunnan jäsenet ovat päättämässä ikään kuin toisen kunnan kouluverkosta, vaikka myönnän, että kunnanvaltuusto viime kädessä ainakin meidän johtosäännön mukaan sen päätöksen tekee. Kuitenkin se henki tavallaan tuntuu hieman oudolta.

Arvoisa puhemies! Sama tilanne on osittain myös perusterveydenhuollossa, (Puhemies: Minuutti!) kun vanhustenhuollon tasosta säädetään.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi kysyisin, mitä mieltä ministeri on siitä, jos joku kunta haluaa elää Paras-lain hengessä mutta ei halua lähteä tekemään yhteistyötä toisten kuntien kanssa.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paras-lain eteenpäinviemiseen liittyy väistämättä ensi kevätkaudella eduskuntaan luvattu terveydenhuoltolaki. Nämä kaksi isoa hanketta täytyy rakentaa saman suuntaisiksi tukemaan palveluiden tarjoamista maailman nopeimman väestön ikääntymisen kotimaassa.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa tuotiin esille kokoomuksen tavoitteet terveydenhuoltolaille. Toisaalta yliopistollisten keskussairaaloiden nykyistä voimakkaampi erikoistuminen tuottaa, aivan oikein, osaamisen keskittymistä ja vahvistumista. Mutta samaan hengenvetoon erikoissairaanhoidon hajauttamista terveyskeskuksiin minä en oikein ymmärrä. Nytkin terveyskeskusten houkuttelevuusongelman ja lääkäripulan syy on suuresti se, että lääkärit ovat yksin päätöstensä kanssa, kollegiaalista apua ei ole saatavissa. Kenelle nämä jalkautettavat erikoislääkärit nyt sen lähetteen tekevät? Tätä minä en ymmärrä tässä kokoomuksen näkemyksessä, tässä niin sanotussa Risikon mallissa.

Valto Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ilmoitan heti alkuunsa, että kuulun niihin, jotka kannattavat tätä kuntareformia. Vaikeuksia on ollut ja vaikeuksia tulee olemaan, ja valitettavasti tämä talouslama on vielä oman rajoituksensa tähän tehnyt, voin sanoa näin Kouvolan kokemuksen perusteella. Haluan vielä todeta, että ei voida lähteä nyt siitä, että jokaisessa kunnassa tehdään samanlaiset ratkaisut, meillä on jokaisessa kunnassa varmasti tarve tehdä omat ratkaisut.

Esimerkiksi Kouvolassa kun on rakennettu uutta kuntapalveluverkkoa, niin se ei varmasti sovellu muualle kuin Kouvolaan. Sama koskee sitten tuottavuusohjelman rakentamista. Sitten näitä muita ongelmia, joita tähän rakentamiseen liittyy, tulee tämän palvelurakenneuudistuksen lisäksi vaikkapa palkkojen harmonisoinnin kautta ja monien muitten tämmöisten kautta. Meillä on kuitenkin terveydenhuoltojärjestelmä ihan omalähtöinen, jossa vanhustenhuolto, erikoissairaanhoito konsulttipalveluna ja perusterveydenhuolto on tarkoitus yhdistää. (Puhemies: Minuutti!) Toivoisin nyt, että tämä Kouvolan malli voisi toteutua niin, ettei ainakaan ministeriö sitä jarruttaisi, ja uskallan tässä yhteydessä kysyä, voitteko, ministeri Kiviniemi, luvata, ettette paina jarrua Kouvolan terveyskeskushankkeelle.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos puheenvuorosta, että viimeinenkin oululainen saa ihmetellä tätä, ettei Oulu kuulu tähän esisopimukseen. Kysyn vaan, onko ministeri edes lukenut tätä. Tässähän ihan selvästi sanotaan, mikä sen tarkoitus on: etsiä kokemuksia, jotta voidaan tehdä linjauksia kaupunkien rakentamisessa maankäytön ja liikenteen suunnitteluksi. Oulussa kaksi viikkoa sitten kirjoitettiin tämmöinen esisopimus. Jos Turku ja Tampere kirjoittavat sen nyt kuukausi myöhemmin, niin hyvä on, mutta Oulun täytyy olla mukana tässä, koska me olemme tietyllä tavalla jo ykköspilotti, emmekä tule perässä, niin kuin ministeri kuvittelee. Me emme tule perässä Oulussa ja Pohjois-Suomessa, se on ihan taivaan tosiasia.

Sitten olisin tuonut sellaisen asian esille, että tämä soten ja sairaanhoidon, perusterveydenhoidon, yhdistäminen ynnä erikoissairaanhoidon linkittäminen tähän on yksi tulevaisuuden tärkeimpiä uudistuksia. Jos siinä epäonnistutaan, sitten epäonnistutaan (Puhemies: Minuutti!) siinä palvelujen tarjonnassa, mikä kunnille kuuluu. Tämä täytyy järjestää aivan ehdottomasti. — Palaan tähän puheenvuorossani sitten myöhemmin.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kiviniemi totesi puheenvuorossaan, että vahvaa säätelyä puretaan. Nyt mielestäni kuitenkin tässä Paras-hankkeessa tiukennetaan osittain säätelyä. Tässä unohtuu se, että kunnat ovat erilaisia. Nyt ne pyritään ajamaan samaan muottiin väkisin katsomatta sitä, että toiset kunnat kasvavat, toisissa kunnissa väki vähenee, mutta kumminkin se 20 000 on saatava sosiaali- ja terveyspalveluissa, semmoinen toimintakokonaisuus.

Mielestäni tämä on kyllä aikamoista byrokratiaa, jos nyt lähitulevaisuudessa näyttää, että joku kunta esimerkiksi saavuttaa sen 20 000 rajan mutta ei enää 2013 ja pitää tehdä tämä yhteistoiminta-alue. Minun mielestäni tämä on aivan turhaa pompotusta ja tässä viedään näiltä kuntalaisilta päätäntävalta omiin terveyspalveluihin, elikkä ne täytyy siirtää naapurikunnan päätettäväksi yhteistoiminta-alueen muodossa. Minun mielestäni palvelujen toimivuus ja kustannustehokkuus on tässä kaikista tärkeintä, ja se näyttää unohtuvan nyt tässä asiassa.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat käyttäneet huomattavan määrän energiaa puitelainsäädännön yhteistoiminta-alueiden muodostamiseen. Samaan aikaan ministeri Risikko heittää keskusteluun terveydenhuollon järjestämismallin, joka tekisi kovalla työllä luodut yhteistoiminta-alueet tarpeettomiksi. Tämä on tosiasia. Tällainen toiminta on paitsi kuntien myös valtion näkökulmasta täysin epäjohdonmukaista. Oecd on toistuvasti huomauttanut Suomea juuri erikoissairaanhoidon hajanaisuudesta. Tällä Risikon esittämällä mallilla erikoissairaanhoitoa hajautettaisiin entisestään ja samalla kiihdytettäisiin kilpailua työvoimasta, erikoislääkäreistä, hoitajista ja muista terveydenhuollon resursseista ja ajettaisiin keskussairaaloiden päivystys aika alas. Kymmenen keskisuurta sairaanhoitopiiriä otti tähän asiaan kantaa, ja ne ovat täsmälleen tätä mieltä.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka te, arvoisa ministeri, vakuutatte, että tätä Paras-hanketta jatketaan määrätietoisesti, ei voi välttyä vaikutelmalta, että hyvin ja ripeästi alkaneesta Paras-hankkeesta on vauhti hiipunut, puhti on poissa. Totta kai tämä taloustaantuma on myöskin siihen saattanut vaikuttaa.

Minun mielestäni tämän Paras-hankkeen parasta antia on ollut se, että kuntarakenteen muutos saatiin tosissaan liikkeelle. Siitä kertovat ne useat kuntaliitokset, joita on tehty. Niitä on tehty kiitettävä määrä. Mielestäni kuntaliitoksilla on merkitystä kuntatalouden kannalta. Ne keventävät hallintoa, tuovat tätä kautta säästöjä, mutta meillä on myöskin tutkimustietoa siitä, että liitoskuntien palvelujen tuottamiskustannukset ovat hieman alhaisemmat kuin ei-liitoskunnissa. Myöskin kuntatyöntekijät ovat arvioineet työilmapiirin liitoskunnissa jonkin verran paremmaksi.

Tietenkään tämä kuntarakenteen muutos ei yksin riitä. Me tarvitsemme palvelujen tuottamisessa parempia käytäntöjä, niiden omaksumista, tehokkaampia ja tuottavampia tapoja, mutta peräisin myös sitä, että valtion kyllä pitäisi vihdoin ja viimein tosissaan pidättäytyä siitä, että kunnille ei osoiteta uusia palveluja, (Puhemies: Minuutti!) uusia tehtäviä. Näin niitä vaan on tullut joka vuosi.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen kuunnellut tätä kritiikkiä, ja mielestäni siitä on kyllä suuri osa vähän perusteetontakin. (Ed. Martti Korhonen: No mikä asia?) Minun täytyy kyllä sanoa, että jos katson sitä vauhtia vuodesta 2007 tähän päivään asti ja katson kuinka paljon on kuntaliitoksia saatu aikaan ja minkälaisia prosesseja on viety, niin annan tunnustuksen sekä edellisen hallituksen sille loppuosalle, tälle hallitukselle että myös ministeri Kiviniemelle ihan henkilökohtaisesti. Tiedän myöskin teidän taustaryhmänne ja tiedän, mitä teidän taustaryhmänne tuolla peruskunnissa monesti ajattelevat. Väitän kyllä, että jos ei keskustalainen ministeriö olisi näinkin jämäkästi tätä asiaa päässyt viemään eteenpäin, niin oltaisiin vielä ihan lähtötilanteessa.

Minä tulen maaseutukunnasta, jossa on yhdistynyt neljä keskustaenemmistöistä kuntaa. Enää siellä ei ole keskustan enemmistöä. (Ed. Kuoppa: Sen takia puhuttekin noin!) Me Kauhavalla tiedämme, että kyllä vastuu meillä kuuluu nimenomaan meille kuntapäättäjille sekä kuntatalouden, palvelujen että hallinnon osalta. Minun mielestäni saman tyyppistä politiikkaa pitää edelleen jatkaa ja pitää pelisäännöt kaikille muillekin tuleville kuntalaisille ihan samanlaisina ja viedä jämäkästi tätä eteenpäin. En allekirjoita sitä kritiikkiä, mitä tässä salissa on tullut tästä asiasta.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ryhmäpuheenvuoroja kuunnellessa tuli selkeästi esille niin kokoomuksen kuin sosialidemokraattienkin mielestä, että Paras-hanketta viedään vahvasti kuntaliitoksien hengessä. (Ed. Kallio: Se on vielä kesken vähäsen!) Itse näkisin kuitenkin, että hankkeen ideahan oli palvelujen henki, kuntalainen ensin, niin kuin keskusta omassa puheenvuorossaan nostikin asian esille.

Kysynkin nyt ministeri Kiviniemeltä, kuinka tässä voidaan edetä, kun nimenomaan ajatellaan, että kuntalainen ensin myös tässä ministeri Risikon terveydenhuoltomallissa. Miksi siinä lähdettiin näin nopeasti tuomaan taas uutta ratkaisua siihen, kun nyt vielä Paras-hankekin on niin sanotusti alkutekijöissään?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko Paras-hankkeen keskeinen mielenkiinnon ja huolen aihe on tietysti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus. Oikeastaan selonteossa sivulla 39 on kirjattu se kaikkein kipein ja hankalin asia, joka tässä muutosprosessissa saattaa tulla esille. Tässä lukee näin: "Osassa kuntia lähipalvelut näyttävät etääntyvän ja palvelurakenne monimutkaistuu. Jatkossa se voi tuottaa merkittäviä pulmia palvelujen käyttäjille. Erityisen haasteen muodostavat huono-osaiset ihmiset, joilla on vaikeuksia hankkia palveluja etäältä ja saada tarvitsemaansa tietoa palveluista."

Elikkä nyt jo tiedämme, minkälaisia ongelmia näitten monimuotoisten palvelurakenteitten viidakossa on tulossa. Vaikka kuinka ministeri sanoo, että kunnat tietävät, kuntien täytyy päättää, täytyy harkita ja osata tehdä oikeita ratkaisuja, niin kun nyt jo tiedämme, mitä tässä on tulossa, niin ei voi olla niin, että hallitus katsoo sivusta erityisesti näitten huono-osaisten ihmisten osalta, miten tässä käy. Ihmiset, joilla ei ole sosiaalisia ja terveydellisiä mahdollisuuksia lähteä (Puhemies: Minuutti!) tavallaan etsimään sitä omaa palvelurakennettaan, tarvitsevat nyt apua, ministeri.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä Päijät-Hämeessähän on menossa nyt suurhanke näissä kuntauudistuskuvioissa. Siinähän voi sanoa niinpäin, että valtiovalta on hyvinkin aktiivinen ja kiinnostunut asiasta, melkein, voisi sanoa, ehkä vähän liikaankin. Ensinnäkin kun sitä selvittäjää haettiin, niin tuntui alkuun siltä, että Suomesta on loppunut selvittäjät, että ne on kiinnitetty jo muualle päin Suomea, mutta sitten löytyi kaksi huippunimeä elikkä Soininvaara ja Lehto. Me olemme turvallisissa käsissä. Mutta sitten kun miettii sitä, miten kunnat ovat suhtautuneet tähän hankkeeseen, niin nyt jotenkin tuntuu siltä, että selvittäjien tehtävänä on puhuttaa kunnat mukaan tähän juttuun. Se on jo sitten ehkä hiukan negatiivinen kuvio tähän jatkoon. Kun Lahti itse kaupunkina piti palavereita, niin oikeastaan naapurikuntien kysymys oli: mitä me hyödymme tästä? Valtiovallalla nämä porkkanarahathan siellä on olemassa, mutta tämä on kuitenkin olennainen kysymys, hyödytäänkö rahallisesti vai palveluilla vai miten. (Puhemies: Minuutti!) Sillä lailla se on hyvinkin raadollista. Onko ministerillä mitään kommentoitavaa tähän Lahden kuvioon?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palvelu lähtee aina asiakkaasta, ja siksi onkin oleellista levittää parhaita käytäntöjä, aivan kuten ministeri on tehnyt. Nimittäin helpompaa kuin toimintatapojen muuttaminen on karsia palvelut syrjäisimmiltä alueilta, ja siksi kaipaankin teknologian ja tekniikan käyttöönottoa ja jopa niitä normitalkoita, mitä täällä manattiin. Nimittäin täytyy sanoa, että omassa kunnassani olisimme paljon mieluummin jättäneet esimerkiksi niitten kotona olevien vanhempien lapset päivähoidon ulkopuolelle kuin lopettaneet ambulanssipalvelut omasta pitäjästäni, mikä on nyt tapahtunut sen seurauksena, että palveluita on tässä 20 000 asukkaan sotessa jouduttu keskittämään.

Mutta hyvääkin on tullut ja nimenomaan ministerin puolelta. Nimittäin yhteispalvelupisteet tuovat takaisin niitä palveluita, jotka ovat jo joskus muinoin lähteneet kunnista. Kannustankin tähän toimintaan eteenpäin. Nimittäin piskuisessa kunnassanikin se säästi 20 000 ajokilometriä, kun kuukauden ajan saatiin kokeilla yhteispalvelupistettä.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvää tässä on liittyen kaupunkiseutuja koskeviin linjauksiin muun muassa se, että pyrkimyksenä on avata lukkiutuneita yhteistyöongelmia ja löytää konkreettisia etenemispolkuja. Metropolialueesta elikkä Helsingin seudusta sanotaan, että yhteistyön sujuvuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. No, me olemme kyllä hyvin sujuvasti yhteistyöhaluisesti asioita tehneet ja sopineet yhdessä ministerinkin kanssa, että näihin rakenteisiin liittyen tehdään selvityksiä. Mainittakoon tässä muutamia: Helsingin seudun hallintoselvitys, joka on käynnissä, Helsingin ja Vantaan mahdollisen yhdistämisen etujen ja haittojen selvittäminen, Espoon kilpailukykyselvitys, joka on käynnissä, ministerien Vapaavuori ja Kiviniemi tilaama metropolivertailu, kansainvälinen vertailuselvitys, joka on käynnissä. Ministeriö on myöskin näihin kustannuksiin osallistumassa.

Kun tehdään selvityksiä, tavoitellaan objektiivista vastausta siihen, mikä on tarkoituksenmukaista tällä alueella, miten ministeri ajattelee, että ministerin ulostulo omalla mielipiteellään, että metropolihallinto, seutuhallinto, on ainoa tapa edetä Pääkaupunkiseudulla, palvelee tätä yhteistä selvittämisen objektiivisuutta?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäisessä puheenvuorossa ministeri epäili edustajien selonteon lukemattomuutta. Kysyisin ministeriltä, kuinka hyvin te itse olette lukenut tätä selontekoa, kun väititte puheenvuorossanne, ettei pakkoliitoksia ole tehty eikä tulla tekemään, mutta kuitenkin selonteossa sivun 19 lopussa lukee seuraavasti: "Vastoin jonkin kunnan tahtoa osaliitos on tehty vain viisi kertaa."

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kunta- ja palvelurakenteen tärkein tehtävä on ollut vahvistaa kuntarakennetta, selkeyttää ja parantaa nimenomaan kuntien palvelurakenteita, jotta jokainen ihminen saisi tarvitsemansa palvelut. Ministeri, te totesitte äskeisessä puheenvuorossanne, että kuntakenttä on täysin sekaisin, siellä on erilaisia rakenteita ja himmeleitä, joten voimme todeta yhdessä sen, että ne tavoitteet, jotka Paras-hankkeelle on asetettu, eivät toteudu, ja olette sen myös omassa puheenvuorossanne sanonut. Kuntakenttä on tällä hetkellä sekaisin, ja se odottaa hyvin paljon tältä selonteolta. Nyt olemme voineet todeta, että tämä selonteko ei tuo vastauksia kuntien tavoitteisiin ja odotuksiin.

Hallituksen sisältä on kuulunut erilaisia kannanottoja ja näkemyksiä siitä, kuinka sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tulisi jatkotoimin järjestää. On puhuttu Kiviniemen mallista, on puhuttu Risikon mallista. Nyt kysyisin teiltä, ministeri Kiviniemi: mikä on hallituksen malli, jolla hallitus aikoo jatkaa sitä keskustelua, jolla linjataan meidän tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut?

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kiviniemi on saanut täällä keskustelussa osakseen kohtuutonta kritiikkiä, koska Paras-lain uudistus on pitkäaikainen. Se ei tule eikä synny yhtäkkiä.

Viime kuukausien aikana on ilmennyt erilaisia ajatuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä tulevaisuudessa. Keskustan malli on edetä Paras-hankkeen myötä rauhoittaen alueilla jo tehtyjen ratkaisujen etenemistä mutta samalla viemällä erikoissairaanhoidon uudistuksia nopeasti eteenpäin. Terveydenhuollon ja siihen läheisesti liittyvän sosiaalihuollon järjestämis- ja tilavastuu tulee olla maakuntapohjaisilla piireillä, ja palveluja tulee tuottaa lähellä ihmisiä, kuntia ja yhteistoiminta-alueita hyödyntäen. Lisäksi jokaisen kunnan on kuuluttava sairaanhoitopiiriin. Tärkeä lähtökohta uudistustyössä on, että palveluille ja niiden järjestämiselle löytyy vahva väestö- ja rahoituspohja. Julkisuuteen tullut ministeri Risikon esitys 40—60 sosiaali- ja terveydenhuoltoalueesta aiheuttaisi erikoisen tilanteen, jossa nykyiset palvelurakenteet hajotettaisiin lähes kokonaan.

Kysyisinkin arvoisalta ministeri Kiviniemeltä: (Puhemies: Minuutti!) miten on lainsäädännöllisesti jatkon suhteen, tuleeko jokaisen kunnan kuulua edelleen sairaanhoitopiiriin ja siten turvata erikoissairaanhoidon palvelut koko piirin alueella ja varsinkin maakuntien reuna-alueilla?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun on vaikea ymmärtää ministeri Kiviniemen intohimoja tehdä miljoonakaupunki tänne metropoliseudulle. Kun katsotaan, minkälainen kunta on kaikista kustannustehokkain, niin kunnan koko on silloin 30 000—50 000, ja jos lähdetään katsomaan Suomen edelleen pirstaleista kuntakenttää, niin meillä on tämän vuoden lopussa 268 kuntaa, jotka ovat alle 10 000 asukkaan kuntia. Kokonaisuudessaan kuntia on 332. Meillä pikkukuntia piisaa. Samaan aikaan valtionosuusjärjestelmän uudistuksessa siirretään rahaa jälleen 30 miljoonaa euroa elinvoimaisilta alueilta eteenpäin syrjäisille seuduille, millä me jälleen kerran ylläpidämme niitä kuntarakenteita. Herää kysymys, miksi me teemme näin kaksijakoista politiikkaa.

Olen samaa mieltä ed. Töllin kanssa siitä, että aina ne rakenteet eivät ratkaise. Paljon voidaan yhteistyössä tehdä. Pääkaupunkiseudulla on paljon tehty yhteistyötä. Meillä löytyy Ytv, joka hoitaa (Puhemies: Minuutti!) meidän jätehuoltomme, ja meillä on Hus, meillä on valtava määrä yhteisiä yhteistyökuntayhtymiä.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on Paras-selonteon puolesta ja sitä vastaan käytetty puheenvuoroja, ja ainakin minulla on henkilökohtainen kokemus siitä, että Paras-hanke ei etene. Rakennetaan kaikennäköisiä hallintohimmeleitä sen kustannuksella, että tehtäisiin aitoja rakenteita.

Täällä ed. Timo Korhonen viittasi myös tähän, että SDP:lle olisi riittänyt pelkkä rakenteellinen muutos. Se ei kyllä pidä paikkaansa. Palvelujen järjestäminen oli merkittävä tehtävä. Kun ed. Timo Korhonen viittasi myös tähän Kainuun hallintokokeiluun, niin siinä minun mielestäni on kanssa sitten menty siihen malliin, että siellä ei tapahdu kuntaliitoksia. Yksi kuntaliitos on tapahtunut, ja se oli pakko tehdä, koska oli niin velkaantunut kunta. Tällä hetkellä pidetään vaan kuntia pystyssä tämän hallintokokeilun tiimoilta ja sieltä kautta järjestetään nämä palvelut. Tämä ihan selvästi näyttää nyt siltä, että sinne jää kunnanjohtaja ja hänen tehtävänsä on juhlapyhinä nostaa Suomen lippu salkoon.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen lainsäädäntö päätettiin suuressa poliittisessa yhteisymmärryksessä ja, voi sanoa, myös kompromissien tuloksena. Nyt tähän liittyen on selonteko saatu aikaan. Tämän vuoden alusta on toteutettu merkittävä osa rakennemuutoksista, (Ed. Kallio: Se on kesken vielä!) ja näissä puheenvuoroissa on vaadittu tuloksia nyt heti. Ei voi vielä olla kovin paljon tuloksia. Kyllä tässä täytyy olla myös malttia. Sitten totean vieläkin tämän tietynlaisen harhan tästä rakennemuutosten autuudesta. Kuntaliitoksia ja hallintorakennemuutoksia täytyy olla, mutta eivät ne ole itsetarkoitus.

Minä otan sitten tässä esimerkiksi Ahvenanmaan, missä on 16 kuntaa. Siellä on eri tavalla palvelut järjestetty, (Ed. Erkki Virtanen: Sehän liittyy Ruotsiin kohta!) mutta niistä kunnista on 9 alle tuhannen asukkaan suuruista. Mutta minä en tarkoita, että siirrymme siihen.

Lopuksi haluan todeta tähän Oulu-kysymykseen: Ministeri vastasi tähän pilottikokeiluun asiallisesti, ja me tulemme hallintovaliokunnassa aikanaan tähän asiaan kaikessa rauhassa (Puhemies: Minuutti!) paneutumaan ja katsomaan, mikä tämä kokonaisuus on muiltakin osin. Seitsemän valiokuntaa tulee meille antamaan lausunnon, ja kyllä tässä varmasti paneutumista riittää.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ministeri Risikon terveydenhoito- ja sosiaalitoimen kehittämisavaus tulevaisuuteen oli ihan tervetullut. Se on herättänyt hyvin suurta mielenkiintoa erilaisissa kunnissa, ja kyllä olisi ollut suotavaa, että tämän tyyppinen keskustelunavaus olisi saanut myös tähän selontekoon jonkinlaisen tilan, jotta nyt ei tehdä vuoden 2012 loppuun mennessä sellaisia ratkaisuja, jotka estävät tulevan kehityksen avoimen tarkastelun.

Mutta kysyn nyt, ministeri Kiviniemi, teiltä, missä aikataulussa Hetemäen työryhmän työ on eduskunnan käytettävissä. Siitähän riippuu muun muassa se linjaus, joka koskee kuntien verotusoikeuden noston vahvistamista. Sitten toinen asia, Sata-komitea: Tänään uutisoitiin, että se on tuomassa puolen miljardin lisäkustannukset, kuinka paljon kunnille, sitä emme tiedä. Erittäin suotavaa tai välttämätöntä on, että se tulee nyt eduskuntakäsittelyn aikana meille tiedoksi ja käsittelyyn. Ja sitten seuraava asia, tämä terveydenhoitolaki. Mitkä ovat näiden isojen asioiden aikataulut?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Timo Korhonen tuossa omassa ryhmäpuheessaan ilmaisi halua hieman jarrutella tätä Risikon mallin mukaista sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. Terveydenhuolto, erityisesti perusterveydenhuolto, on kuitenkin ollut vahvasti osa Paras-hanketta, ja on luontainen jatkumo, että tällä saralla jatketaan systemaattista työtä viivyttelemättä. Tarkoitushan on siis poistaa raja-aidat erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon väliltä, ja tämä mahdollistaisi sen, että terveyskeskuksiin saataisiin myös erikoissairaanhoidon osaamista.

Lisäksi haluaisin, kun keskustellaan aiesopimusmenettelystä, vielä yhtyä ihmettelyihin siitä, miten tämä ministerin esiin ottama metropolihallintomalli sopii yhteen tässä selonteossa esitettyjen aiesopimusmenettelymallien kanssa.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ikään kuin kiteytyksenä, ensinnäkin parhaimmat kiitokset ministeri Kiviniemelle määrätietoisesta työstä.

Oleellistahan tässä Paras-hankkeessa on turvata kansalaisten tarvitsemat palvelut. Tässä itsetarkoitus ei suinkaan ole kuntaliitokset vaan se, että nimenomaan kyetään turvaamaan ihmisten tarvitsemat palvelut. Tämä edellyttää jatkossa muun muassa sitä, että kiinnitetään erityisen vahvaa huomiota palvelujen tuottamistapojen kehittämiseen. Keskustan näkökannalta sosiaali- ja terveydenhuollon osalta tämä edellyttää myös maakunnallisia sosiaali- ja terveyspiirejä. Mutta tämä edellyttää myös kuntien rahoituspohjan vahvistamista, ja siinä voisikin kysyä ministeriltä, onko harkittavissa määräaikaisia valtionosuuksien korotuksia, jotta tämän taantuman vaikutuksia pystytään tätä kautta korjaamaan. Tämä edellyttää meiltä hyvin vahvaa poliittista tahtoa, mutta tämä toiminta edellyttää myös nyt sitä, että kuntapäättäjille annetaan rauha tehdä tätä työtä eteenpäin.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvasin kyllä, että arvoisa ministeri ymmärsi kysymykseni väärin, olin jo varautunut siihen. Mutta kysyn nyt sitä, mitä kysyin jo kerran aikaisemmin: Mitä tarkoittaa, että me siirrymme rakenteista palveluihin? Mitä se tarkoittaa käytännön tasolla, miten palvelut parantuvat tai tehostuvat? Ja sitten: Tuleeko näitä määräyksiä näistä asukaslukurajoista lisää — niitähän on nyt siellä ne kaksi lukua, joitten mukaan kuntia sitten patistellaan yhteistoimintaan — vai aiotaanko ryhtyä mittaamaan sitä toimivuutta palveluissa, minkälaista se on eri kunnissa, pienemmissäkin ja isommissa? Onko tämä tarkoitus, vai mistä on kysymys? Niin kuin jo sanoin, maaseudulla ollaan tiloja ajamassa myöskin siihen 800 tilan aluehallintoon eli aivan byrokraattisesti. Jatkuuko tämä linja, vai lähdettekö selvittämään, miten ne palvelut toimivat? Siihen ei ole tullut vastausta, ja toivottavasti ymmärsitte nyt kysymykseni oikein.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Onko ymmärrettävissä nyt näin, jos kissaa vähän pöydälle nostaa, että ministeri tämän selonteonkin pohjalta kannattaa ennemmin, kun puhutaan rakenteista, hallinnollisia, seutuhallinnollisia rakenteita itsenäisten kuntien sijaan? Onko tämä ministerin linjaus, ja tälläkö periaatteella ministeri loppukauttaan ministerinä meinaa viedä eteenpäin?

En malta olla sanomatta siihen, mitä ed. Hiltunen ja ed. Outi Mäkelä täällä toivat esille liittyen tähän terveydenhuoltolain merkitykseen ja sen merkitykseen nimenomaan kuntapalveluiden ja kuntatalouden kannalta: Eikö ole niin, että nimenomaan teidän toivomuksestanne ja keskustan toivomuksesta terveydenhuoltolain aikataulua siirrettiin eteenpäin, jotta tullaan ensiksi selonteolla ja sitten vasta tullaan lailla, eikö niin? Olen ymmärtänyt, että asiassa nimenomaan viivytys on tullut teidän kauttanne.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Vastaan ensinnäkin tähän täysin väärään väitteeseen, jonka ed. Mäkinen tuossa lopuksi sanoi. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Ainoa, mitä minä olen vaatinut, on se, että Paras-selonteon linjaukset ovat synkronissa terveydenhuoltolain kanssa. Minä en ole tähän aikatauluun antanut minkäänlaisia ohjeita, ne riippuvat kyllä täysin sosiaali- ja terveysministeriöstä ja ministeri Risikosta. Ainoa selkeä vaatimus on ollut minun puoleltani se, että nämä linjaukset ovat yksi yhteen.

Täällä aikaisemmin ed. Asko-Seljavaara kiinnitti huomiota siihen ja epäili sitä, että meillä on pieniä kuntia — vähän ed. Lauslahtikin epäili samaa — joissa pidetään yllä rakenteita. Tosiasia on, että sadan pienimmän kunnan yhteenlasketut menot ovat vain 3 prosenttia kaikkien kuntien menoista. Siinä mielessä on selvää, että me olemme yhteisesti täällä päättäneet pitää kaikkien suomalaisten palveluista huolta. Joillakin alueilla niiden rakenteiden vaan on oltava sellaiset, että pystytään ne palvelut mahdollisimman lähellä, ne tietyt palvelut, järjestämään.

Sen vuoksi olisikin varmaan hyvä, että jokainen sellainen, joka ei ole käynyt pienessä kunnassa, käy vähän katsomassa siellä, millaisia ne palvelut ovat. Minä kun olen useimmissa niissä vieraillut, niin helsinkiläisenä en jaksa kadehtia heidän palveluitaan tai heidän saamiaan valtionosuuksia, koska tosiasiassa heidän palveluiden saatavuutensa on paljon heikompi kuin ison osan muun Suomen asukkaista.

Ed. Saarinen täällä jo aikaisemmin puhui siitä, onko tässä ristiriitaa, kun turvataan palvelut molemmilla kielillä. Se on varmasti näin, että se on haaste sitten sellaisissa kaksikielisissä kunnissa ja joissakin kuntaliitostapauksissa. Niin kuin Rkp:n ryhmäpuheenvuorosta huomattiin, niin se ei ole mikään helppo tehtävä varsinkaan muuttuvissa kuntarakenteissa, ja tähän on tietenkin syytä kiinnittää huomiota.

Edelleenkin, hyvät oululaiset, minun on vaikea ymmärtää, kun te olette niin edistyksellisiä olleet tässä aiesopimusmenettelyssä, tätä siinä mielessä, kun muut ovat tulossa perässä, mutta minun mielestäni valiokunnan puheenjohtaja Töllin esitys siitä, että tätä asiaa katsotaan valiokunnassa, on hyvä. Pyydätte sinne myöskin asiantuntijoita, kaupunkiseutuohjelmista vastaavan ministeri Pekkarisen, myöskin varmaan ministeri Vapaavuoren kuultavaksi, ja katsotaan tätä kokonaisuutta, mikä on järkevää, koska hallituksen tahto nimenomaan on se, että hyödynnetään niitä kokemuksia, joita meillä jo on, ja katsotaan sitten näiden kokeilujen kautta, mitä tästä on opittavaa. Mutta se ikään kuin väärä luulo on poistettava, että tässä olisi jotain uutta rahaa tulossa. Tämä ei ole mikään raha-automaatti, rahainstrumentti. Tavallaan sen huolen voin harteiltanne pyyhkäistä.

Ed. Koski kysyi sitä, miten Kouvolan malliin suhtaudun. Itse en tietenkään paina jarrua uudenlaisille innovatiivisillekin tavoille hoitaa alueen palvelut, mutta pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että me säilytämme jatkossakin sen tietynlaisen solidaarisuuden, joka meillä kuntien välillä on, joka solidaarisuus tarkoittaa siis sitä, että turvataan kaikille suomalaisille palvelut, että ei synny vapaamatkustajia tähän meidän järjestelmään, kuntia, jotka hoitavat vain omat palvelunsa mutta vähät välittävät sitten naapurikuntien asukkaista. Tämä huomioon ottaen Kouvolassa on tehty varmasti oikein hyvää työtä, ja sitä on syytä jatkaa.

Täällä peräänkuulutettiin myös sitä, että uusia tehtäviä ei saisi kunnille antaa, ja siitä olen samaa mieltä. Tämä on hirveän vaativa tehtävä ollut kuntaministerinä paimentaa muiden ministeriöiden töitä, koska aina jokaisella ministerillä on tietenkin aivan oikea tarkoitus siellä taustalla. Halutaan parantaa palveluita ja sitä kautta sitten antaa uusia tehtäviä kunnille, mutta siinä pitää hallituksen olla koko ajan tarkkana.

Täällä useammat edustajat, ed. Heikkinen, ed. Paloniemi, ed. Pakkanen, kysyivät sitä, miten tullaan sitten laajemmin terveydenhuoltoa jatkossa uudistamaan. Tärkeintä on se, että Paras-hanke saadaan mahdollisimman nopeasti satamaan ja muut ratkaisut pitää tehdä siten, että näitä Paras-hankkeessa aikaansaatuja rakenteita ei tarvitse repiä rikki. Se on minun mielestäni niin kuin johtotähti, että miksi tahansa niitä uusia malleja, jotka koskevat erityisesti erikoissairaanhoitoa, kutsutaan, niin niiden pitää ikään kuin rakentua näiden rakenteiden päälle. Kunniltakin on mahdoton velvoittaa sitä, että joka toinen vuosi on uudet mallit työn alla. Ed. Sihto kysyi juuri tätä samaa asiaa.

Ed. Väätäiselle voin todeta sen, että hallitus ei tietenkään katso sivusta sitä, jos ja kun nähdään, että kunnissa palveluita ei pystytä järjestämään hyvällä tavalla ja ihmiset jäävät sitten heikommalle palvelulle. Jonkin verran minusta tuntuu, että me tarvitsisimme ministeriöstä tämmöisiä nopean toiminnan joukkoja, jotka menisivät vähän joillekin yhteistoiminta-alueille ja kuntiin selvittämään tilannetta. Meillä tietenkin on tämä 9 §:n arviointimenettely käytössä, mutta se ei ehkä ihan tätä tarvetta täytä. Siinä mielessä tämä on sellainen kehittämisen arvoinen ajatus, että tällaisia nopean toiminnan joukkoja kenties jatkossa tarvitaan.

Ed. Kauppila kysyi tästä Lahden kuviosta. Kyllä se on kuntien käsissä ja kuntapäättäjien käsissä. Nyt teillä on mahdollisuus luoda sinne myöskin ihan uudenlainen oma mallinne, jonkinlainen aluekuntamalli, ja siinä mielessä selvityshenkilöt ovat mitä parhaita. Siinä luovuus peliin, olen kyllä luovien ratkaisujen tukena.

Ed. Kalmari kiinnitti huomiota yhteispalvelupisteisiin. Se on totta, että niiden kehittämisessä me joudumme vielä töitä tekemään. Mutta se konsepti, mikä nyt on löydetty, on erittäin hyvä, ja on hyvä kuulla näitä ihan konkreettisia lukuja. 20 000 säästettyä ajokilometriä näillä uuden konseptin mukaisilla yhteispalvelupisteillä pystytään aikaansaamaan, eli palvelut paranevat ja kustannukset säästyvät.

Ed. Pentti Oinonen kiinnitti huomiota pakkoliitoksiin. Kyllä hyvin tunnen tämän pakkoliitosjärjestelmän, eli meillä eivät ole kuntien väliset pakkoliitokset jatkossakaan mahdollisia, mutta osakuntaliitokset myös vastoin kunnan tahtoa ovat olleet mahdollisia, voisi sanoa, maailman sivun, ja niitä on aina silloin tällöin tehty, ja näin on myöskin jatkossa.

Ed. Anneli Kiljunen oli tulkinnut puheenvuoroani hieman väärin. En ole sanonut sitä, että tämä tilanne nyt niin surkea näiden rakenteiden ja himmeleiden osalta on. Tarkoitin vaan sitä, että uusia hallintohimmeliharjoituksia ei tässä nyt tarvittaisi, vaan pitää saada kaikki kunnat täyttämään puitelain velvoitteet ja saada nämä uudet rakenteet toimimaan.

Sitten täällä ed. Tapani Mäkinen ja ed. Lauslahti edelleen puuttuivat näihin metropolihallintokantoihin. Olen ollut pitkään tätä mieltä ja olen sitä mieltä ollut todellakin Pääkaupunkiseudun kuntaliitoksen osalta, että se ei olisi mahdollista, ellei tehtäisi samalla jonkinlaista seutuhallintojärjestelmää, koska silloin siitä kunnasta tulisi aivan liian suuri. Tämän olen selkeästi sanonut jo aikaisempina vuosina, kun olen tähän keskusteluun osallistunut, ja aiesopimusmenettelyt ovat myös näihin metropolimalleihin hyvin sovitettavissa.

Mitä tulee sitten ylipäänsä seutuhallintoratkaisuihin, niin ainakin täällä Pääkaupunkiseudulla juuri silloin, jos tämä kuntien välinen yhteistyö ei etene sillä tavalla, että saadaan konkreettisia ja riittäviä päätöksiä aikaan, me tarvitsemme myös tällaista uudenlaista mallia päätöksentekoon. Mutta eivät tietenkään silloin, jos kaikki sujuu auvoisasti ja ristiriitoja ei ole ja kuntien välisellä yhteistyöllä saavutetaan maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä upeita tuloksia, ikään kuin uudet rakenteet ole tarpeen. Mutta monissa maailman metropoleissa on juuri tämän tyyppisiin ratkaisuihin päädytty sen vuoksi, että se kuntayhteistyö ei ole ollut riittävää.

Ylipäänsä täällä epäiltiin sitä, että kun ministeri ottaa kantaa, niin sillä on huonoja vaikutuksia. Sitten toiset olivat taas sitä mieltä, että miksei ministerillä ole kantaa. Tämä vähän ilmeisesti riippuu siitä, mikä se ministerin kanta on, saisiko sen sanoa. Mutta olen sitä mieltä, että ministerin pitää pystyä toimimaan myöskin keskustelun avaajana ja tarvittaessa myöskin se oma kantansa kertomaan. Näin aion myös jatkossa toimia. Korostan, kuten äskenkin, sitä, että näissä kunta-asioissa se viimeinen vastuu on kuitenkin nimenomaan kuntapäättäjillä, mutta pitää pystyä myöskin kuntaministerille perustelemaan kuntapäättäjien se, miksi tiettyjä ratkaisuja tehdään.

Ed. Valpas kysyi uudestaan kysymyksen, ja jos nyt oikein tällä kertaa ymmärsin, niin tämä "rakenteista palveluihin" tarkoittaa sitä, että meidän pitää näissä uusissa rakenteissa saada tämä palveluiden järjestäminen toimimaan sillä tavalla, että pystytään ne palvelut turvaamaan kaikille ja järjestämään käyttäen uusia, parhaita palvelukäytäntöjä, uusia toimintatapoja, oppien vähän toisiltamme. Se on iso haaste ja iso haaste myöskin johtamiselle sekä yhteistoiminta-alueella että myöskin kunnilla. Sitä vertaisoppimista tässä varmasti tarvitaan. Tavoitteena nimenomaan on se, että saamme joka puolella Suomea myöskin jatkossa palvelut järjestettyä mahdollisimman laadukkaasti ja tehokkaasti.

Vielä yhteen yksityiskohtaan: Ed. Hiltunen kysyi Sata-komitean työstä ja sitten Hetemäen verotyöryhmän aikataulusta. Nyt en pysty muistamaan, mutta varmasti saatte sen tiedon muualtakin tämän Sata-komitean työstä. Tämän verotyöryhmän työnhän on tarkoitus valmistua ensi vuoden syksyllä, mutta ilmeisesti jonkinlaisia raportteja tulee jo ensi vuoden puolella, ja hyvä niin, koska tätä veropoliittista keskustelua on tarpeen käydä hyvissä ajoin myöskin ennen eduskuntavaaleja. Sitä paitsi tässä on vaalikautta puolitoista vuotta myöskin jäljellä. Erityisen kiinnostava kysymys juuri onkin se, mitä tullaan esittämään kuntien verotulopohjan laajentamiseksi. Mutta siinä pitää muistaa, että kun kuntien verotulopohjaa laajennetaan, niin se on sitten valtiolta pois.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta todetaan sivulla 5, että uudistuksen tarkoituksena on toimia kunnallisen kansanvallan lähtökohdista. Ilmeisesti tulkitsen kunnallista kansanvaltaa hiukan toisin kuin istuva hallitus ja sen selonteko, josta käy selkeästi ilmi valtiovallan voimakas rooli, suorastaan sanelupoli-tiikka, tämän uudistuksen edellyttämien kunnallisten selvityksien ja täytäntöönpanojen suhteen.

Koko palvelurakenneuudistuksen ydinongelma on ollut koko sen olemassaolon ajan se, että se on tehty valtion ja ylikunnallisen hallinnon näkökulmasta. On ollut kyse vain kunnan taloudesta ja maarajoista kuntien välillä. Perussuomalaisten mielestä tärkein eli pieni ihminen on unohtunut.

Suomen perustuslain henki kansalaisten tasaveroisesta ja yhtenäisestä kohtelusta on saanut huutia. Erityisesti kuntaliitosten myötä kuntalaisten mahdollisuudet saada tarvitsemiaan terveyspalveluja ovat heikentyneet palveluverkon karsinnan ja etäisyyksien kasvun takia. Tästä kehityksestä ovat kärsineet ennen kaikkea huono-osaiset, kuten selonteossakin todetaan. Samaan hengenvetoon todetaan, että syy on tiedotuksessa, että huono-osaiset maaseudun asukkaat eivät muka tietäisi, että heidän terveyskeskuksensa on lakkautettu ja heidän pitäisi autottomina julkisen liikenteen ulkopuolella asuvina hakeutua 30—50 kilometrin päähän uuteen terveyskeskukseensa. Tätä yhteiskunnallisen tasapuolisuuden vastaista kehitystä on tapahtunut myös suurissa kaupungeissa haettaessa 20 000 hengen väestöpohjia palveluille.

Arvoisa puhemies! Ei syy ole ministeriön tai kuntien epäonnistuneessa tiedotuksessa. Syy on Paras-hankkeessa, siinä, että palveluita ei enää ole. Palveluiden puutteen huomaa ilman tiedottamistakin. Palauttakaa palvelut sinne, minne ne kuuluvat, ja huono-osaisten sosiaalinen ja terveydellinen asema paranee.

On myös kysyttävä, kun palvelurakenteen uudistuksessa haetaan vain taloudellisia etuja unohtaen käytännöllisyys ja tarkoituksenmukaisuus, missä menee uudistuksen raja. Milloin valtiovalta on tyytyväinen uudistuksen lopputulokseen? Koska Suomessa on riittävän vähän kuntia, ja koska palveluverkko on riittävän harva? Toisin sanoen: koska on saavutettu ne taloudelliset edut, joita tällä koko uudistuksella on lähdetty hakemaan?

Tulevaisuudessa tulemme näkemään yhä enemmän kuntia, joilla on yksi tai kaksi suurta keskustaa ja harvaanasuttu reuna-alue. Se ei suinkaan johdu siitä, että väki on muuttanut pois vapaaehtoisesti, vaan se johtuu siitä, että Vanhasen hallitukset ovat omilla toimillaan edesauttaneet Suomea muuttumaan entistä harvemmin asutuksi.

Arvoisa puhemies! En usko, että maamme muuttuminen suurten kuntakeskusten ja asumattomien, laajojen maa-alueiden maaksi on hyväksi yhteiskunnallemme pitkällä tähtäimellä. Koko maan asuttuna pitäminen on ollut — siis huomatkaa: on ollut — maamme puolueiden yhteinen tavoite vuosikymmeniä, mutta sitä se ei ole enää. Nyt vain kaikki suuri ja keskitetty on kaunista ja tavoiteltavaa. Kuka muistaisi pientä ihmistä maaseutupitäjässä tämän kaiken keskellä? Ei ainakaan tämä hallitus.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun me hyväksyimme Paras-hankkeen puitelain silloin 2006 syksyllä ja se tuli voimaan helmikuussa 2007, niin odotimme kyllä, että kuntaliitokset tapahtuisivat nopeammin ja meillä tässä vaiheessa olisi noin 200 kuntaa. Kuntaministeri sanoi, että meillä ensi vuoden lopullakin vielä on 309 kuntaa, eli se on aivan liian hajanainen kuntarakenne. Kyllä Paras-hanke tavallaan on epäonnistunut tai ainakin viivästynyt.

Suomessa on siis edelleen 348 kuntaa ja 300 on sellaista, joissa on alle 10 000 asukasta. Niillä ei ole mitään mahdollisuutta yksin järjestää hyvää terveydenhoitoa eikä luoda yhteistoiminta-alueita itselleen. Kun valtionosuuksia jaetaan 10 miljardia euroa, niin nämä alle 10 000:n kunnat saavat siitä kolmasosan, eli kuntaministeri ei tiennyt: ne saavat 3 miljardia euroa pelkkää valtionapua. Jos ne yhtyisivät läheisiin kaupunkeihin ja muodostaisivat isompia alueita, niin siellä varmasti saataisiin parempaa palvelua kuin ne nyt yksin pystyvät järjestämään.

Kokenut kuntapoliitikko Jussi-Pekka Alanen toteaa kirjassaan, että hän ei ole Suomessa tavannut ainuttakaan aluetta, jolla kuntien välillä olisi saatu vapaaehtoisuuden pohjalla aikaan merkittäviä rakenteellisia uudistuksia ilman lainsäädäntöä tai ulkoista pakkoa, ja tällainen ulkoinen pakko voisi olla juuri valtionosuusuudistus.

Syynä hajanaiseen kuntarakenteeseen ovat todellakin valtionosuudet ja verotulon tasaukset. Niitähän jaetaan siis 10 miljardia euroa yhteensä. On paljon kuntia, ne ovat nimenomaan nämä pienet, joiden toimintamenoista 50 prosenttia muodostuu valtionosuuksista, ja todella kuulimme valiokunnassa, että joissakin kunnissa ei ole mitään tarvetta kuntaliitoksiin, koska ne tulevat toimeen hyvin omillaan.

Suurin osa keskisuurista kaupungeistakin saa valtionosuuksia kymmenen kertaa niin paljon kuin Helsinki, ja Espoohan joutuu maksamaan siitä, että se saa olla olemassa. Sillä on negatiivinen valtionosuus. Ei siis yhteistoiminta-alueisiin ja kuntaliitoksiin ole mitään aihetta, jos valtionosuudet elättävät nämä pikkukunnat.

Selonteossa todetaan, että kuntien lukumäärä on vähentynyt merkittävästi. En pidä merkittävänä sitä, että se on vähentynyt noin sadalla. Olisin odottanut saman tyyppistä kehitystä kuin esimerkiksi Tanskassa, missä kuntia on sata kappaletta, ja se on lainsäädännöllä saatu aikaan. Suomessa on sitä paitsi 58 kaupunkia, joten Suomessa voisi olla noin 60 kuntaakin ja olisi aina kaupunki keskellä ja sitten maaseutu muodostaisi sen kaupungin kanssa yhden kunnan. Tämän tyyppinen rakennelmahan on nyt tulossa esimerkiksi Päijät-Hämeeseen, ja toivon, että se toteutuu.

Jäämme vain odottamaan nyt tässä vaiheessa ministeri Risikon tuomaa terveydenhoitolakia ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakia. Kun sote-alueet tai terveys- ja sosiaalipiirit on saatu muodostettua, niin menevätkin kuntien rahat pääasiallisesti näille toimijoille, ja sen jälkeenhän kunnanjohtajalle ei jää muuta tehtävää kuin vaakunan kiillottaminen. Samalla uudistetaan valtionosuusjärjestelmä niin kannustavaksi, että se kannustaa hyvään hallintoon ja hyvään terveydenhoitoon.

Helsingin seudullahan meillä on 14 kuntaa, 1,3 miljoonaa asukasta, ja meillä on tämmöinen metropolipolitiikkahanke menossa. Helsinki toivoisi tietenkin kaikkien Pääkaupunkiseudun kuntien yhtymistä, mutta muut kunnat eivät ole siihen olleet valmiit. Siis valtionosuusuudistus on se tapa, millä saadaan kuntaliitoksia aikaan.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Akatemiatutkijoiden Timo Aro ja Sami Moisio tekemä tutkimus raportoitiin Kuntalehdessä kesäkuussa 2008 otsikolla "Suomi repeää". Keskeinen viesti oli, että muuttoliike, uusi ajattelu ja kuntatalous repivät Suomea. Johtopäätöksenä todettiin yhä useamman seudun olevan ahdingossa ja epäiltiin taantuman kiihdyttävän keskittymistä entisestään. Muutkin tutkimukset osoittavat, että kilpailukykyiset ja varsinkin kansainvälistyvät seudut syntyvät sinne, missä on osaavaa työvoimaa ja vetovoimaiset markkinat.

Tilastotiedot kertovat puolestaan karua totuutta suomalaisten ikääntymisestä. Vuonna 2003 meillä oli kaksi sellaista kuntaa, jossa oli yli 30 prosenttia kunnan asukkaista 65-vuotiaita, ja vuonna 2020 tällaisia kuntia on jo 162. Tätä taustaa vasten Paras-hanke on täysin perusteltu ja sen jatkaminen vieläkin perustellumpaa. Kasvava palvelun tarve yhdistettynä hankalaan taloustilanteeseen vaatii välttämättömiä rakenteellisia uudistumisia. Kuntakentän haasteellista tilannetta ei tule kuitenkaan nähdä pelkästään negatiivisena vaan osaltaan myös välineenä toimintamallien kriittiseen tarkasteluun ja uusien palveluinnovaatioiden synnyttämiseen. Keskeistä on löytää vastauksia kysymyksiin, miten järjestämme palvelut tulevaisuudessa, miten voimme lisätä tuottavuutta ja tehokkuutta sekä miten saamme houkuteltua osaajia kuntien palvelukseen.

Koulutus ja osaaminen keskittyy kaupunkiseuduille, ja tilastojen mukaan kolme neljästä akateemisen koulutuksen saaneesta 25—34-vuotiaasta asuu Helsingin, Tampereen, Oulun, Turun ja Jyväskylän seudulla. Kuntien työvoimasta puolestaan eläköityy reilut 165 000 henkeä seuraavien kymmenen vuoden aikana, joten on aivan ilmeistä, että kuntakentän suurimmat haasteet ovat ikääntyminen, muuttoliike ja osaavan työvoiman saanti. Nämä kaikki edellyttävät kunnilta sopeutumista ja uusia toimintatapoja erityisesti palveluiden eri järjestämistapojen osalta vaikkapa palvelusetelien avulla.

Palvelujen tuottamisessa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyö tulee olemaan keskeisessä asemassa, mutta myös tietotekniikkaa hyödyntämällä ja sähköistä asiointia lisäämällä on mahdollista kehittää toimintoja ja ennen kaikkea parantaa tuottavuutta. Merkkejä tästä onkin jo olemassa: arjen tietoyhteiskunta -ohjelma, Sade-hanke, Kunta-it, ValtIT, julkisen hallinnon tietohallinnon suositusten tarkentaminen. Nämä kaikki ovat askelia oikeaan suuntaan. Tähän asti ohjelmilla ja hankkeilla saavutetut tulokset eivät valitettavasti ole olleet riittäviä, joten kehitystahdin pitää tältä osin rivakoitua. On aivan selvää, että yhteensopivien tietojärjestelmien parempi hyödyntäminen jättää enemmän voimavaroja varsinaiseen perustehtävään eli kuntalaisten palveluiden järjestämiseen.

Sitrassa on käynnistetty kuntaohjelma, jonka tavoitteena on tukea kuntia niiden haasteellisessa tehtävässä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan selkärankana. Yhdeksi kehittämisen avainalueeksi on valittu kuntien palvelukeskuskonseptin kehittäminen. Kun kuntien tukitoiminnoiksi laskettavat talous-, palkka- ja ict-palvelut työllistävät noin 12 500 henkeä ja niiden kustannukset kunnille ovat noin 1,1 miljardia euroa, pääsääntöisesti tukipalvelut on järjestetty kunnan omana tuotantona. Ohjelman yhdeksi kehityskohteeksi on valittu kuntien tukitoimintojen mahdollinen uudelleenjärjestely yhteistyössä kuntien kanssa, ja tehdyn esiselvityksen mukaan kunnat saisivat merkittävää hyötyä yhdistämällä voimiaan hallintopalveluissa. Tällä hetkellä tähän ohjelmaan ovat ilmoittautuneet jo hyvin useat kunnat, joten toivottavaa on, että kun ohjelma loppuu, niin merkittäviä säästöjä on saatu.

Arvoisa puhemies! Selonteossa linjataan myös, että luodaan kaikkia puitelain kaupunkiseutuja koskeva valtion ja kaupunkiseudun kuntien yhteinen selvityshenkilömenettely ja erityinen aiesopimusmenettely otetaan kokeiluluonteisesti käyttöön Turun ja Tampereen seuduilla. Joissakin puheenvuoroissa viitattiin jo Turun seudulla tapahtuneeseen myönteiseen kehitykseen ja toisissa taas — mahtoikohan olla peräti ministeri Kiviniemen puheenvuoro — ettei alueella ole pystytty yhteistyön kehittämiseen.

Itse olen Turun seudun Paras-hankkeen ohjausryhmässä ja olen vakaasti sitä mieltä, että kehitystä on tapahtunut merkittävästi mutta se on vaatinut toimintatapojen muutosta ja keskinäisen luottamuksen rakentamista. Olen lisäksi aivan varma, että seudun kunnat ovat mielellään mukana kokeilussa, jos valtion mukanaolosta on saatavissa hyötyä esimerkiksi tiehankkeiden osalta yhdyskuntarakenteen tiivistämisen edistämisessä. Kyllä Turun seudulla ymmärretään yhteistyön merkitys, sillä esimerkiksi elinkeinopolitiikan osalta sitä on jo tehty vuosikausia.

Arvoisa puhemies! Paras-hanketta on ilman muuta jatkettava, ja meiltä kuntapäättäjiltä tarvitaan rohkeutta lukea muutoksen merkkejä, muutoksen nopeutta ja suuntaa sekä ennen kaikkea tehdä rohkeita päätöksiä.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Enpä tiennytkään, että Oulun ääni kaikuisi niin kovin täällä, kun eilen kyseisen huoleni tuolla kaupunginvaltuustossa Oulussa aloitin. Kiitoksia kanssahuolehtijoille!

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Kiviniemi aloituspuheenvuorossaan kertoi, on Paras-hankkeen yksi osio, vapaaehtoiset kuntaliitokset, hyvässä juoksussa ja menossa on tälläkin hetkellä useita kunta- ja monikuntaliitosselvityksiä. Meilläkin Oulun alueella selvitellään kuuden kunnan yhteenliittymää vuoden 2013 alusta. Mikäli tuo selvitys menee maaliin saakka, uusi kunta nimeltään Oulu olisi tuolloin noin 190 000 asukkaan entistäkin merkittävämpi, selkeä Pohjois-Suomen keskus.

Olen Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston puheenjohtajana luvannut kiertää kaikki maakuntamme 34 kuntaa. Kierros on vasta alkupuolella, mutta jo nyt voin sanoa, että toteutuneissa kunta- tai monikuntaliitoksissa on onnistuttu, mikäli niissä on muutosjohtaminen ollut kunnossa. Rakenteita muutettaessa ja uusia käytäntöjä omaksuttaessa pitää olla psykologista silmää sille, mikä muutosvastarinnassa on ydinkysymys: mitä minulle tapahtuu? Hyvä johtaminen on yksi perustekijä uudistuksen onnistumisessa. Vaikka ulkoa tai ylhäältä tulee lakeja, keppiä tai porkkanaa, asian hyvä hoito vaatii paikallista, hyvää johtajuutta. Ennakkoluulojen murtaminen kuuluu muutosjohtamisen taitoihin, kuten pelkojen torjunta identiteetin menettämisestä tai muuta sellaista.

Tästä oli hyvä esimerkki, kun vierailin tämän vuoden alusta neljästä aiemmasta kunnasta — Rantsila, Kestilä, Pulkkila, Piippola — muodostetussa uudessa Siikalatvan kunnassa. Kun kysyin, miten asukkaat ovat kuntaliitoksen huomanneet, vastasivat sekä kunnan isät että kuntalaiset, että uusi vaakuna. Sekään ei muuten ole minkään aiemman kunnan vaakuna vaan kilpailun jälkeen voittanut ehdotus, jossa neljä joutsenta nousee kohti korkeuksia.

Paras-hankkeen alkuaikoina ihmeteltiin, kuinka kunnat voisivat yhtyä, kun ne ovat eri lääneissä, tai että emme me ainakaan halua liittyä mihinkään, kun meiltä menee kunnallinen identiteetti. Mihin se menee, kysyn vaan. Jo tälläkin hetkellä kaikissa kunnissa ja kaupungeissa on kaupunginosia tai kyliä, eivät nekään ole menettäneet identiteettiään. Saman kylän asukkaat ovat aina ja iankaikkisesti sen kylän asukkaita riippumatta siitä, mihin kuntaan kylä kuuluu.

Olen aiemminkin kertonut esimerkin, kuinka eräänlaista Paras-hanketta on toteutettu jo ennen nykyisen Kainuun-mallin edelläkävijää eli Ylä-Kainuun palvelukeskusta, nimittäin tuolla Peräpohjolassa Länsi-Lapissa. Siellä sijaitsee kaksi roomalaisista piittaamatonta gallialaista kylää, Ylitornio ja Ruotsin puolella sillan takana oleva Övertorneå. Nämä kaksi kuntaa ovat suunnilleen saman kokoisia, noin 5 000 asukkaan kuntia. Ne välittämättä siitä, että kunnat ovat eri valtioissa, joissa on erilaiset lait, eri raha, erilaiset työehtosopimukset ja säädökset, ovat jo vuosikymmeniä hoitaneet eräänlaista yhteistoiminta-aluetta. Niillä on yhteinen elinkeinotoimi, yhteinen palokunta. Terveyskeskuspäivystys on tämän viikon Suomen puolella ja ensi viikolla Ruotsin puolella. Lapset saavat käydä koulua kummalla rannalla haluavat, ja kaikki tämä tapahtuu ilman, että kunnat laskuttavat yli rajan tapahtuvista palveluista yhtään mitään, koska ne olettavat, että tilit menevät tasan — hyvä suomalais-ruotsalainen malli Asterixin ja Obelixin kansalaistottelemattomuudesta, joka hyödyttää kaikkia.

Debatissa olin monien muiden pohjoisen edustajien kanssa huolissani Oulun jättämisestä pois selonteon sivulta 106, jossa mainitaan vain Tampereen ja Turun seuduilla käyttöön otettava aiesopimus, kun samanlainen allekirjoitettiin nimenomaan Oulussa jo 12. marraskuuta kuluvana vuonna. Oulua ei saa pohjoisen Suomen keskuksena unohtaa.

Arvoisa puhemies! Hyvät kuulijat, tutkimuksen mukaan kotiseuturakkaus ei lopu kuntaliitosten myötä. Kotiseuturakkauden kirjasi jo vuonna 1948 kirjailija Simo Puupponen alias Aapeli kirjassaan Siunattu hulluus, kun hän pisti yläkansakoulun opettaja Wilhelm Horsman opettamaan karttakeppi kourassa oppilailleen seuraavan 61 vuotta sitten kirjatun totuuden: "Pienikin tiedonjyvänen omasta rakkaasta kotiseudusta on enemmän kuin kokonainen kultamurikka turhuuden markkinoilta hankittua tyhjänpäiväistä viisautta."

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Regeringens redogörelse om den pågående kommun- och servicestrukturreformen är ett försök av regeringen att strukturera mångfalden av processer och politiska ansträngningar som pågår på olika håll i landet.

Ibland undrar man om målsättningen med hela arbetet, nämligen att förbättra och garantera god service till landets invånare, glöms bort i reformarbetet. Vi har under de senaste åren lärt oss att regeringens mål är att skapa möjligast stora enheter oberoende av verksamhet. Regeringen har långt förlitat sig på idén att enbart stort är vackert och funktionellt. Risken med en sådan politik är att man glömmer bort att också mindre strukturer kan vara effektiva och fungerande. Ett annat spår, som regeringen inte hittills på allvar har varit intresserad av att pröva på är ett djupare nätverkssamarbete mellan institutioner och kommuner.

Pääkaupunkiseudun osalta ministeri Kiviniemi on selkeästi näyttänyt tahtonsa ja mennyt käynnissä olevien selvitysten edelle. Ministeri Kiviniemi ja ministeri Vapaavuori ovat useaan otteeseen puhuneet vahvasti Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämisen puolesta. He haluavat luoda Suomen oloissa jättikaupungin. Espoolaisena tuntuu vaikealta, että ministeri puhuu niin vähättelevästi kaupunkien kiinnostuksesta yhteistyöhön. Espoo saa jatkuvasti kuulla letkautuksia siitä, että se ei kanna vastuuta. Viimeksi kyseessä oli sosiaalinen asuminen. Näin siis ministeri siitä huolimatta, että Pääkaupunkiseudun sosiaaliselle asuntotuotannolle on laadittu strategia ja Espoo hoitaa Espoota koskevat velvoitteet.

Espoossa on viimeisten 20 vuoden aikana tehty sosiaalista asuntotuotantoa suhteellisesti yhtä paljon kuin Helsingissä ja Vantaalla. Tänä vuonna ylitämme valtion kanssa sovitun tavoitteemme, 500 asuntoa, selvästi. Arvio on 950 asuntoa. Helsingissä vastaava tavoitelukema on 1 000 asuntoa ja arvio 1 200, ja Vantaalla tavoite on 400 ja arvion mukaan 584 asuntoa toteutuu. Espoo pärjää vertailussa hyvin, eivätkä mielestäni ministeri Kiviniemen moitteet ole oikeudenmukaisia.

Samarbete är alltid bra och gemensamma institutioner är ofta bra. Men det är också viktigt att framhålla demokratiaspekten inom det kommunala beslutsfattandet. För stora enheter blir svåra att hantera och invånarna tappar kontakten till förvaltningen och förlorar känslan av att kunna påverka.

Den kommunala nivån måste ordnas så att demokratiaspekten respekteras och får verklig plats. Invånarna i huvudstadsregionen ska ha samma rätt att påverka sin vardag som invånarna i en mindre kommun. Människorna måste bli hörda och kunna delta i sådant som berör deras vardag och boendemiljö. En särskild lagstiftning för stadsregioner som ger staten makt att i större utsträckning än annanstans i landet blanda sig i planläggning och andra frågor, och som minskar invånarnas påverkningsmöjligheter och rättigheter kan inte vara rätt.

Däremot kan lagstiftningen i hela landet gärna utvecklas så att individer ges större frihet att välja sin serviceform själv. Det är rätt att familjerna kan välja ett daghem, en närskola eller ett bibliotek i en annan kommun än den man själv bor i. Regeringens uppgift måste vara att stöda projekt som styrandet av skattemedel, så att pengarna följer med kommuninvånarna. Goda exempel på det här finns det gott om. Kommunerna kan redan nu komma överens om att barn får statsandelen med sig då de går i grannkommunens skola eller daghem. Den nya hälsovårdslagen öppnar också möjligheter för invånarna att själva välja hälsocentral vilket också ökar kommuninvånarnas valfrihet.

Det är klart att regeringen bör förbereda sig på en framtid där allt färre finländare försörjer en allt äldre befolkning. Just nu finns en risk för att förändringsvågen går för snabbt. Alla åtgärder stöder inte heller samma mål. Man kan rentav ibland få en känsla av att utlokaliseringspolitiken inte helt går i takt med de allt strängare kraven på att effektivera och fösa ihop verksamheter i huvudstadsregionen. Vi måste vara noggranna med att vi har invånarna med oss, att det finns förståelse för de målsättningar med ändringarna som görs.

Grundlagens paragrafer får regeringen inte rubba. Därför har behandlingen av Karleby givit en dålig eftersmak. Jag hoppas att regeringens beslut förra veckan innebär att frågan om Karlebys orientering nu är avslutad. Riktningen är söderut, punkt och slut. En kläm som fogats till ett regeringsbeslut och som strider mot justitiekanslerns och grundlagsutskottets utlåtande kan inte få stor tyngd. Låt oss nu försöka undvika att försvåra en förvaltningsreform som även utan Karlebyfallet kommer att kräva mycket energi, tålamod och samarbete att genomföra.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus käynnistettiin vuoden 2005 keväällä Vanhasen ensimmäisen hallituksen toimesta, ja puitelaki tuli voimaan 2007 helmikuussa. Kunnat aloittivat yhteistoiminta-alueiden ja kuntaliitosten tekemisen rivakasti lainsäädännön valmistumisen jälkeen. Kuten ministeri Kiviniemen esittelypuheenvuorosta voimme todeta, tuloksia syntyi varsin hyvin. Lähes kaikki kunnat ovat olleet Paras-hankkeen toteutuksessa aktiivisesti mukana. Aikataulukin huomioiden on ollut selvää, että kuntaliitokset ja yhteistoiminta-alueet olivat muodostettavissa aikaisintaan kuluvan vuoden alusta. Nyt niistä on jo hiukan kokemuksiakin, joten selonteon antaminen nyt syyskauden päätteeksi on ollut aikataulullisestikin oikea ajankohta.

Tuntuvatkin oudolta kokoomuksen ja SDP:n toteamukset, että vauhti kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutuksessa ei ole ollut riittävä. On syytä muistaa ja muistuttaa, että kunnissa uudistustyö on tehty normaalin palvelutuotannon ohessa. Työntekijät ovat venyttäneet työpäiviään muun muassa osallistuessaan erilaisten suunnitteluryhmien toimintaan. Huomionarvoista on erityisesti se, että kyseessä ovat olleet sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijät, joilla jo entuudestaan on kädet täynnä työtä.

Liitokset tehneet ja yhteistoiminta-alueen muodostaneet kunnat ovat kuluvan vuoden aikana yhdistäneet sosiaali- ja terveydenhuollon sekä monissa kunnissa myös ympäristöterveydenhuollon palveluitaan. Käytännössä se on merkinnyt sitä, että kunnat ovat yhdenmukaistaneet palvelukäytäntöjään, yhdenvertaistaneet palkkauksiaan ja kehittäneet palvelutuotantoaan siten, että ne ovat mahdollisimman tasavertaisia alueellaan. Myös hallinnon puolella on ollut paljon tehtävää yhteisen sävelen löytämisessä. Esimerkiksi liikelaitosmallin käyttöönotto kuntayhtymissä on ollut aivan uusi hallintorakennemahdollisuus, jonka lainsäädäntö muodostettiin Paras-hankkeen toteutuksen yhdeksi malliksi.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on kunnissa nyt siinä vaiheessa, että siellä toivotaan valittujen mallien toteutukseen työrauhaa. Uusien mallien ja rakenteiden muuntelulle ei ole nyt sijaa. Esimerkiksi nykyistä sairaanhoitopiiripohjaista järjestelmää ei tule hajottaa epämääräisillä uusilla hallinto-organisaatioilla. Järkevämpää on kehittää palveluita ja varmistaa niiden riittävä rahoitus ja henkilöstön määrä sekä lisätä kansanvaltaista ohjausta. Palvelut on tuotettava lähellä ihmisiä, ne on suunniteltava ja toteutettava kuntalaisten tarpeet huomioiden tasapuolisesti ketään unohtamatta ja nykyistä asiakaslähtöisemmin. Päivittäisten peruspalvelujen on oltava kohtuullisella etäisyydellä tarvitsijoistaan.

Paras-hankkeen toteutus on osoittanut, että kuntarajat eivät ole este palveluiden järjestämiselle. Eri puolilta Suomea löytyy nyt hyviä esimerkkejä toimivista palvelutuotantomalleista yli kuntarajojen. Erilaisten yhteisöjen ja yritysten tarjoamat palvelut ovat olleet usein suunnannäyttäjinä rajat ylittävästä yhteistyöstä. Niissä palvelut eivät ole pysähtyneet kuntarajoille. Myös monista Euroopan unionin jäsenmaista löytyy hyviä esimerkkejä palvelutuotantojen toteutuksessa yli kuntarajojen. Sieltä löytyy myös esimerkkejä siitä, että kaikki kunnat eivät tuota kaikkia palveluja itse, vaan ne hankitaan naapurista. Näihin antaa mahdollisuuden myös meillä vastuu- eli isäntäkuntamallin toteutus.

Paras-hankkeen toteutusta on haitannut nopeasti huonontunut kuntien taloudellinen tilanne. Kunnat ovat nyt suurissa vaikeuksissa alentuneiden verotulojen, kasvaneen työttömyyden ja lisääntyvien palvelutarpeiden johdosta. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen käynnistäminen on lisännyt myös kuntien menoja, ja mahdollisia säästöjä on odotettavissa vasta tulevina vuosina. Valitettavasti kuntien talous ei ole korjaantumassa nopeasti, siksi kuntien menojen kasvua olisikin hillittävä ja etsittävä myös muita keinoja talouden tasapainottamisen mahdollistamiseksi. Täälläkin on esille nostettu normien purku, joka on yksi mahdollinen vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Seuraavien kuukausien aikana täällä eduskunnassa sen valiokunnilla on merkittävä ja tärkeä osansa selonteon käsittelyssä. (Puhemies: 5 minuuttia!) Tehtävä tulee olemaan haasteellinen. Toivottavaa on, että valiokunnat löytävät uusia ratkaisuja ja suuntia kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutukseen.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Vuonna 2005 alkanut Paras-hanke on edistänyt kuntien yhdistämistä ja palvelurakenteiden muutosta. Kuntien määrä on vähentynyt viime vuosina huomattavasti, ja monikuntaliitokset ovat yleistyneet. Kunnille maksettavat yhdistymisavustukset ovat osoittautuneet toimivaksi mekanismiksi, sillä kuntien määrä vähentyi vuoden 2009 alussa 67 kunnalla. Hienona esimerkkinä laajasta kuntaliitoksesta mainittakoon Kouvolan alueen yhdistyminen. Vastaavanlaisia laajamittaisia kuntaliitoksia tarvitaan vielä lisää, jotta kuntien elinvoimaisuus ja asukkaiden laadukas elinympäristö taataan.

Monilla kuntahallinnon osa-alueilla on tehty onnistuneita ratkaisuja, mutta yleisen taloustilanteen kehitys on iskenyt peruskuntiin rajusti. Toimintaympäristön muutokset, työttömyys ja tehtaiden alasajot ovat tehneet monesta kunnasta rakennemuutosaluetta. Sekä kuntarakenteessa että palvelurakenteessa riittää vielä uudistettavaa, jotta taloustaantuman asettamista haasteista selvitään. Menojen hillitseminen ja palvelutarjonnan tuottavuuden kriittinen arviointi ovat tarpeen monessa kunnassa. Uusia palvelumalleja on kehitettävä ja parhaita palvelukäytäntöjä on jaettava kuntien välillä, sillä nykyisillä toimintamalleilla jatkaen tulopohja ei riitä väestön huoltamiseen. Valtion taholta tulevat avustukset ja toimenpiteet eivät auta, jos ne jäävät yksipuolisiksi. Kunnista on myös löydyttävä tahtoa uudistusten läpiviemiseen, säästöjen hakemiseen ja hallinnon järkiperäistämiseen. Taloudellinen ja kattava palvelurakenne vaatii tietenkin eheän ja toimintakykyisen kunnan. Samalla kun valtion ja kuntien tehtävänjakoa selkeytetään, vastuu palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta täytyy säilyttää samalla organisaatiolla, peruskunnalla.

Herra puhemies! Nopeasti heikentyvän huoltosuhteen vaikutusten torjuminen tulee olemaan avainasemassa tulevaisuuden kuntapolitiikassa. Väestön ikääntyminen johtaa usealla alueella työvoimaresurssien heikkenemiseen ja elinkeinorakenteen vääristymiseen. Siksi on välttämätöntä kasvattaa innovaatioiden ja teknologian roolia palvelutuotantoon haettavissa uusissa ratkaisuissa. Ainakin julkisen sektorin palvelutuotantoa on jatkossa avattava entistä enemmän yksityisille palveluntuottajille.

Toinen tärkeä osa rakenteiden uudistamista on yhteistoiminta-alueiden muodostaminen sosiaali- ja terveyshuollon palveluiden yhteyteen. Ilman perusterveydenhuollon toimintaedellytysten mittavaa vahvistamista kuntataloutta ei saada kuntoon. Rahoitusvastuun kattamiseen tarvitaan riittävän isoa yksikköä ja laajaa väestöpohjaa. Myös kannustusten ennakointi ja hallinta helpottuu yhteistoiminta-alueiden myötä. Pidän erittäin hyvänä linjauksena, että vaativaa erikoissairaanhoitoa ja sosiaalihuollon erityispalveluja varten muodostetaan viisi sosiaali- ja terveyshuollon erityisvastuualuetta.

Herra puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää vielä huomiota lasten ja nuorten asemaan kuntien asukkaina. Nykyinen talousahdinko on asettanut useat kunnat niin hankalaan asemaan, että ne ovat joutuneet karsimaan peruspalveluitaan. Tällaisista toimenpiteistä kärsivät helposti juuri lapset ja nuoret. Ajan trendinä on, että pieniä maalaiskouluja lopetetaan ja oppilaat siirretään kaupunkikeskusten suuriin kouluihin. Tämän seurauksena monien koululaisten päivät venyvät pitkien koulumatkojen takia ja perusopetuksen taso voi vaarantua ryhmäkokojen kasvaessa.

Kuntien yhteistyön lisääminen tuo helpotusta ja kaivattuja ratkaisuja myös laajojen ja tasokkaiden koulutuspalveluiden takaamiseksi. Esi- ja perusopetus on ehdottomasti turvattava lähipalveluna, mutta muun koulutuksen kohdalla on mahdollista pohtia esimerkiksi verkko-opetusta harvaanasutuilla alueilla. Säästöjen hakeminen ja menojen hillitseminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta toteutuksessa on huomioitava toimenpiteiden kauaskantoiset vaikutukset. Lasten ja nuorten palveluiden leikkaaminen heijastuu pitkälle tulevaisuuteen.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä edustajat Hautala ja Paajanen edellisissä puheenvuoroissaan kehuivat, tämä Paras-hanke on tarpeellinen. Itsekin Kouvolasta, liitoskunnasta, tulleena voin kertoa, että sinällänsä kuntaliitokset ovat tarpeellisia tehdä ja päätökset sen aikana, mutta oma näkemykseni ja puheenvuoroni on kuitenkin hiukan kriittinen siinä, kuinka sitten pitää kunnissa toimia.

Tällä 2005 alkaneella Paras-hankkeella ja 2007 puitelaiksi tulleella lailla on tavoiteltu kunnianhimoisesti kuntien taloudellisen tilanteen ja toimintakyvyn parantamista. Yhtenä osana on ollut kuntarakenteen eheyttäminen kuntaliitosten kautta, ja niitä on kannustettu merkittävillä yhdistymisavustuksilla. Yhdistymisavustuksissa on myös porkkanana ollut se, että mitä aiemmin liitos toteutetaan, sitä suurempi on avustus. Tämä niin sanottu nopeuden suosiminen maltillisen suunnittelun kustannuksella näkyy nyt monen kunnan tilanteessa.

Todellisuus Paras-hankkeen saavutusten suhteen ei ole ainakaan kotiseudullani kovin kannustava vielä tässä vaiheessa. Useimmissa kuntaliitoksissa talous on sukeltanut huomattavasti taantumaa enemmän. Kuten selontekokin, haluan kiinnittää huomiota siihen, että uudistuksella ei ole ollut juurikaan myönteisiä vaikutuksia palvelujen kehittämiseen. Paremminkin puutteita on ilmennyt uuden organisaatiorakenteen suunnittelussa, talouden seurannassa sekä erityisesti kyvyssä omaksua parhaita toimintamalleja erilaisista yhteenliittyvistä kunnista. Useimmiten toiminta on rakennettu isomman kunnan ehdoilla ja sen vanhojen toimintamallien pohjalta ja periaatteilta, jotta nopea liitos toisi eniten rahaa kassaan.

Organisaatio- ja palvelurakenteen suunnittelemattomuus on yksi merkittävin tekijä, joka kurittaa kuntaliitoskuntien taloutta. Osana sitä on lakisääteinen työntekijöiden viiden vuoden suoja-aika, mutta suuremman haitan aiheuttaa se, että tätä suoja-aikaa ei ole kuntapäättäjien tasolla ymmärretty oikein. Liitostilanteessa hallinto- ja palvelurakennetta ei ole lähdetty suunnittelemaan tarpeita vastaavaksi, vaan tavoitteena on ollut vain mahdollisimman monen pysyvän työpaikan luominen uuteen organisaatioon. On ajateltu, että sitten viiden vuoden kuluttua mietitään, mikä on se malli, johon organisaatio vähennetään, kun siirtymäaika päättyy. Näin suoja-aikaa ei saada hyödynnettyä kunnolla henkilöstörakenteen saamiseksi terveelle pohjalle, kun ei ole tietoa, mitkä paikat ovat pysyviä lopullisessa organisaatiossa.

Arvoisa puhemies! Jotta näillä kuntaliitoksilla saadaan toteutettua Paras-hankkeen tarkoitusta, tulisi organisaatiot rakentaa jo alussa sellaisiksi, että niissä tiedetään, mitkä työtehtävät ovat säilyviä ja mitkä poistuvia. Näin myös henkilöstölle annetaan riittävästi aikaa sopeutua muutokseen ja kehittää itseään mahdollisiin uusiin tehtäviin oma-aloitteisesti. Sitä varten ymmärtääkseni viiden vuoden suoja-aika on lakiin kirjattu.

Selonteossa katseet ovat jo vuodessa 2025, johon mennessä yli puolet kunta-alan nykyisistä työntekijöistä on siirtynyt eläkkeelle. Näin pitkä tarkasteluaika on toki tarpeen mahdollista työvoimapulaa silmälläpitäen, mutta taloutensa kanssa taisteleville kunnille siitä juuri ei ole iloa. Eläköityminen ei ainakaan ensi vaiheessa helpota kuntien organisaatiorakenteen muutosta, koska eläkkeelle siirrytään suuressa määrin suorittavista tehtävistä, kouluista, terveyskeskuksista ja hoitokodeista, joihin on palkattava uudet tekijät tilalle. Liitoksien seurauksena paisuneissa hallinto-organisaatioissa eläköityminen vaikuttaa paljon hitaammin.

Arvoisa puhemies! Seurauksena taantumasta ja kiireellä tehdystä kuntaliitoksesta monessa kunnassa keskustellaan paniikkitunnelmissa vain palveluverkon supistuksista, vaikka mitään suunnitelmaa sen järkevästä rakenteesta vuoden 2012 jälkeen ei vielä ole olemassa. Myöskään keskustelua kohtuullisesta ja tehokkaasta hallinnosta ei käydä. Tuntuukin, että puitelaki olisi erityisesti sementoinut hallinnon työpaikat. Samalla vaikuttaa siltä, että monet kunnat säästävät nimenomaan niistä palveluista, joiden ennen liitoksia luvattiin säilyvän ja sanottiin olevan erityisiä vetovoimatekijöitä uudessa kunnassa. Kuten jo aiemmin totesin, parhaimpia palvelukäytäntöjä Paras-hankkeen yhteydessä ei ole kyetty edistämään. Paremminkin useissa liitoskunnissa on otettu takapakkia siihen verrattuna, miten asiat toimivat aiemmin erillisissä kunnissa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Tässä yh-teydessä on myös syytä keskustella tulevista suunnitelmista mahdollisten uusien muutosten osalta. (Puhemies: 5 minuuttia!) Tarkoitan tällä esimerkiksi ministeri Risikon esittämää sosiaali- ja terveyspalvelun rakenneuudistusta. Tunnustettua on, että toki raja-aitoja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on madallettava, mutta onko tällainen esitetty organisaatio, hajottava rakennemuutos, oikein tässä tilanteessa? Vakavana uhkana on vauhtisokeus, jossa muutoksia ajetaan sisään yksi toisensa perään ilman, että mikään niistä on kunnolla valmis.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunta katsoi jo mietinnössään vuonna 2006, että uudistus vaatii kuntien vahvaa tahtotilaa ja aktiivista toimintaa. Lisäksi käytäntö on osoittanut, että Paras-hankkeen niin kuin muidenkin toiminta- ja rakennemuutoksien eteneminen edellyttää kuntapäättäjien ja virkamiesten motivaatiota kehittää alueellinen palvelurakenne ja palvelujen saavutettavuus sellaiseksi, että palvelujärjestelyt rakennetaan ennakoimaan kuntalaisten arkielämää ja toimintakykyä ja niitä palveluita, joita tarvitaan niitä tukemaan. Lisäksi palvelut tulisi osoittaa elämänkaaren alkupäähän ehkäisemään ongelmien syntymistä ja helpottamaan nopeasti elämän vaikeuksia, niitä elämän vaikeuksia, jotka vaativat yhteisöpalveluja. Kunnille annettava raha ei voi olla ainoa motivoiva tekijä.

Arvoisa puhemies! Kuntalaisten tarpeet ja hyvä arjen tukeminen ovat pohja, johon vastaamaan palvelut tulee tuottaa. Koska rahaa on rajallisesti, on kansalaisilla oltava oikeus nähdä, mitä mikäkin palvelu maksaa euroina — tuottaa sen sitten kunta itse, kolmas sektori tai yksityinen palveluntuottaja. Saavutettavuuden, oikea-aikaisuuden ja vaikuttavuuden on oltava ensisijaisina kriteereinä palvelun valinnassa. Läpinäkyvää tulee olla myös sen, miksi kunnilla on varaa nuorten työikäisten psykiatriseen tai muuhun erikoissairaanhoitoon, mitä moninaisimpiin aikuisille suunnattuihin työterveyspalveluihin, muttei perheiden kotiapuun tai kouluterveydenhuollon nykyistä aktiivisempaan osallisuuteen lasten työelämässä, kouluissa ja oppilaitoksissa. Kuntien toiminnan, toteutettiin se sitten kuntaliittoina, yhteistoiminta-alueilla tai itsenäisesti, on oltava vertailtavasti hinnoiteltua. Tuottavuus ei tarkoita vain alehinnoiteltuja, riisuttuja palveluita, vaan esimerkiksi sitä, ettei ihmistä istuteta jonottamassa tyhjässä odotushuoneessa työpäivänään henkilöstön pitäessä kahvitaukoja, jotka on tapana pitää juuri kymmentä yli kaksi.

Arvoisa puhemies! Haja-asutusalueiden tahto on järjestää tarvittavat palvelut niin, että ne ovat myös vanhemman väen saavutettavissa. Kuntakeskuksien vanhusten asumisrakentamista, mobiilipalveluja ja monitoimipalvelupisteisiin panostamista on tuettava myöskin valtion varoin. Yksityisen yrittäjyyden ja kolmannen sektorin tuottamien palvelujen ottaminen mukaan kuntapalveluihin, yhteinen koulutus ammattiosaamisen päivittämiseksi ja avoin tahto järjestää kuntalaisten palvelut vastaamaan myös yhteisön ikärakenteen erityispiirteitä maksavat itsensä takaisin hyvinvoivana, tyytyväisenä väestönä, josta aina toivottavasti nousee myös yhteisön tulevaisuuteen luottavia ja luovasti ajattelevia päättäjiä ja huoltovastuussa olevia kuntalaisia.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Lieneeköhän maailman paras? Paras-hanke on saanut kunnat toimimaan voimiensa yhdistämiseksi palvelutuotannossa, mutta olemmeko päätyneet tilanteeseen, jossa kuntalaiset ovat yhteistoiminta-alueilla eriarvoisia? Osittain voidaan sanoa valinnanvaran lisääntyneen, mutta näin ei suinkaan ole kaikkialla Suomessa. Vapaan valinnan oikeus on edelleen unelma. Miten voit valita, jos ei ole ensimmäistäkään palvelua 80 kilometrin säteellä? Ministeri Risikko on vaatinut, että palvelut on tarjottava mahdollisimman lähellä asiakkaita, kansalaisia, vaikka hallinto olisikin keskitettyä, ja kunnissa on palvelut kyettävä takaamaan, vaikka taloustilannekin olisi heikko. Miten turvaat palvelut, jos kukkaro on tyhjä ja velkataakka kasvaa? Velvoitteita kunnille tulee kuitenkin koko ajan lisää.

Arvoisa herra puhemies! Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus osoittaa, että terveydenhuollon rahoitus on siirtynyt Suomessa entistä laajemmin pienituloisten kannettavaksi. Vielä 1990-luvun alussa terveydenhuollon rahoitus oli progressiivista, tuloeroja tasaavaa. Nyt alempien tuloluokkien rahoitusosuus on tuloihin nähden ylempiä tuloluokkia suurempi. Laitoksen selvityksen mukaan progression väheneminen johtuu siitä, että terveydenhuollon maksut kasautuvat yhä enemmän pienituloisille. Merkittävä muutos on ollut valtion rahoitusosuuden pieneneminen. Vajetta on katettu tulotasosta riippumattomilla kunnallisveroilla ja palvelujen käyttäjiltä perittävillä terveyskeskussairaaloiden hoitopäivä- ja poliklinikkamaksuilla. Mieleeni on noussut kysymys, lieneeköhän Thl:n ja Työterveyslaitoksen toiminnan alasajolle syynä nämä kipeät julkistetut tutkimukset, jotka kertovat karua kieltään siitä, miten kaikki hallitusten — huom. hallitusten, en syytä vain tätä hallitusta — linjaukset eivät olekaan menneet kunniakkaasti eteenpäin kohdellen kaikkia kansalaisia tasavertaisesti ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Arvoisa puhemies! Tuottavuus ja tehokkuus ovat tämän päivän sanoja, mutta kuinka nostamme tuottavuutta kunnissa, kun samalla rahalla pitäisi hoitaa entistä enemmän myös uusia velvoitteita, joita kunnille vuosittain osoitetaan? Tuottavuuden esteitä on poistettava, sitä ei kukaan kiellä, ja vaikuttavuutta kasvatettava, mutta kuntien monin tavoin säädeltyjen organisaatioiden talousongelmia ei tuottavuuden nostolla hoideta. Olisi oltava rohkeutta puuttua joko velvoitteisiin tai rahoitukseen tai, jos me olemme poliittisina päättäjinä riittävän rohkeita, molempiin.

Arvoisa puhemies! Meidän olisi kyettävä tekemään arvovalintapäätös suomalaisen veropohjan turvaamisesta tai jatkamisesta nykyhallituksen veropohjaa rapauttavalla tiellä, jolloin me voimme yhdessä olla varmoja, että julkiset palvelut kunnissa romuttuvat rahoituksen puutteeseen. Kansalaisemme pitävät toimivaa terveydenhuollon palvelujärjestelmää erityisen tärkeänä, mutta päättäjien pitäisi käsittää, ettei sitä turvata pelkillä säästöillä eikä pelkästään tuottavuuden lisäämisellä eikä varsinkaan veropohjan romuttamisella. Vain palveluiden turvaamisella kansalaiset uskovat meidän poliitikkojen tarjoavan heille todella kaikkein parasta, maailman parasta.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annettu laki on ollut voimassa vajaat kolme vuotta. Uudistuksen käynnistymisen jälkeen kuntakentässä on tapahtunut muutoksia enemmän kuin koskaan aikaisemmin, sillä yli 200 kuntaa on ollut mukana yhdistymisselvityksissä. Eniten kuntaliitoksia tapahtui vuoden 2009 alusta, jolloin oli 32 yhdistymistä, jotka koskettivat 99:ää kuntaa. Kuntarakenteen uudistaminen on ollut välttämätöntä, sillä toimintaympäristössä on tapahtunut muutoksia, mikä entisestään voimistuu tulevien vuosien aikana. Kyse on erityisesti väestön vanhentumisesta, henkilöstön eläkkeelle siirtymisestä ja julkisen talouden paineesta, jotka edellyttävät muutoksia rakenteissa.

Puitelain kulmakivenä on ollut kuntien välinen vapaaehtoinen yhdistyminen, jota valtio on tukenut porkkanarahoilla. Vapaaehtoisuus on uudistuksen etenemisen kannalta hyvin tärkeää, sillä pakko ei kuulu demokratian työvälineisiin. Hallituksen iltakoulun linjaus kahdeksan kunnan pakottamisesta yhteistyöhön ei mielestäni ole toimiva ratkaisu ja sitä sietää tarkastella asianosaisten kuntien kesken tarkemmin. Esimerkiksi Nurmeksen ja Valtimon pakottaminen yhteistyöhön keskenään ei ole perusteltua, vaikka puitelain mukainen väestömäärä ei täytykään. Nurmes ja Valtimo ovat tähän mennessä tehneet luontevaa yhteistyötä myös muiden naapurikuntien kanssa, mikä on erittäin kannatettavaa. Tällainen luontainen ja jo syntynyt yhteistyö pitää aidosti huomioida menemättä pakkotoimenpiteisiin. Nurmes ja Valtimo toimivat nekin pitkien välimatkojen takia poikkeuksellisen vaikeissa olosuhteissa. Näihin olosuhteisiin pakottaminen ei mielestäni sovi yhteen. Uskon, että tässä asiassa päästään hyvään neuvotteluratkaisuun.

Arvoisa puhemies! Puitelaki on voimassa vuoden 2012 loppuun. Uudistuksen painopiste on jatkossa suunnattava rakenteista palveluihin. Oikeastaan koko puitelain toteutuksen alkutaival keskittyi kuntien kappalemäärään, mutta nyt pääsemme oikeastaan itse asiaan eli kuntien palveluihin, kuntalaisten kannalta olennaisen tärkeään asiaan.

Laadukkaat palvelut on turvattava koko maan alueella. Tästä ei saa tinkiä. Tämä edellyttää palvelujen tuotantotapojen tarkastelua ja uudelleenorganisointia. Erityisesti huomiota on kiinnitettävä lääkäripalveluihin, joiden toimivuudessa on valtavia ongelmia suuressa osassa maata. Myös voimakkaasti yleistynyt lääkärifirmojen käyttö maassamme on johtanut osaltaan terveydenhuollon kustannusten nousuun. Valtiovallan on puututtava lainsäädäntöä käyttämällä ja uudistamalla tilanteeseen ja varmistettava lääkäripalvelujen saanti koko maassa ja samalla estettävä nykyisen kaltainen keinottelu ihmisten hengellä ja terveydellä. Kunnat ovat asiassa voimattomia, minkä takia asiaan on puututtava heti lainsäädännöllä. Odotan hallitukselta välittömiä toimia tämän epäkohdan poistamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! On erittäin tärkeää, että eduskunnalle kevätkaudella 2010 annettava terveydenhuollon lainsäädännön uudistus turvaa palvelut kaikki suomalaiset huomioiden. Terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä on kiinnitettävä huomiota erityisesti erilaisiin tarpeisiin ja olosuhteisiin maan eri osissa. Sama sosiaali- ja terveydenhuollon malli ei tule sopimaan koko maahan. Valtionosuusuudistuksen yhteydessä on pidettävä huoli siitä, että kuntia ei jätetä yksin tehtävien hoidon ja kustannusten kanssa. Valtiolla on joka tapauksessa väestövastuu, jota ei voi siirtää kunnille ilman riittävää valtionosuusrahoitusta.

Laadukkaiden palvelujen turvaamisen ohella puitelain toinen tärkeä tavoite on tuottavuuden lisääminen. Tämä on välttämätöntä laman ja ikääntyvän väestön asettamien haasteiden seurauksena. Tuottavuuden lisäämisessä on kuitenkin pidettävä kiinni lähipalvelujen turvaamisesta. Pitkät etäisyydet eivät saa olla este palvelujen saatavuudelle, vaan on panostettava esimerkiksi yhteispalveluihin ja tietoteknologian mahdollisuuksiin. Tällä hetkellä on vaarana, että tulevien vuosien aikana kuntien väliset erot kasvavat suuriksi esimerkiksi veroprosentin tai palveluiden saatavuuden takia. Kuntien välinen liiallinen eriarvoistuminen on kuntalaisten tasa-arvoisen kohtelun kannalta haitallista.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on ollut käynnissä vasta suhteellisen lyhyen aikaa, joten sen vaikutuksia ja onnistumista on tässä vaiheessa melko vaikea arvioida. Joka tapauksessa kuntarakenteen muutos on välttämätön. Uudistus tulee jatkumaan voimakkaana myös tulevien vuosien aikana. Muutoksessa on muistettava kolme asiaa: kaiken on perustuttava kuntien väliseen vapaehtoiseen yhteistyöhön tai yhteenliittymiseen, ei pakkoon; toiseksi, laadukkaat palvelut on turvattava koko Suomessa; ja kolmanneksi, kuntatalous on turvattava valtion aktiivisen elinkeinopolitiikan ja riittävien valtionosuuksien sekä kuntien tuottavuuden parantumisen myötä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Paras-hankkeen perusajatus lähtee siitä, että kunta on olemassa asukkaitaan varten. Kaiken kuntatyön tarkoitus on palveluiden tuottaminen kuntalaisille. Tästä lähtökohdasta on myös tarkasteltava kunta- ja palvelurakenneuudistuksen etenemistä, ja niin on tässä selonteossa tehtykin, näin on tarkasteltu.

Nykyinen kuntarakenne on tullut suurelta osin tiensä päähän. Siksi kunta- ja palvelurakenneuudistus käynnistettiin keskustavetoisesti vuonna 2005. Hankkeen käynnistäminen oli nimenomaan vastuunkantoa palveluiden tuottamisesta myös tulevaisuuden Suomessa, missä muun muassa huoltosuhteen vinoutuminen tuo kunnille eteen merkittäviä haasteita. Tuottavuuden kehittäminen ja kuntien menojen kasvun hillitseminen vaativat uudenlaisia palvelujen tuottamisen keinoja sekä muun muassa hallinnon keventämistä. Suorittavaan portaaseen taas kaivattaisiin enemmän esimerkiksi niitä tekeviä käsiä. Tässä siis hankkeen keskeiset lähtökohdat.

Jo tähän mennessä puitelain aikana on saatu hyviä tuloksia. Yhteistoiminta-alueita on syntynyt 66, ja kuntaliitoksia toteutetaan tänä vuonna kaiken kaikkiaan 32. Liitokset eivät kuitenkaan ole uudistuksen itsetarkoitus, vaan tarkoituksena on palveluiden tuottaminen tehokkaasti ja laadukkaasti säilyttäen ne kuntalaisia lähellä. Yhteistoimintamalleja on syntynyt myös useita erilaisia, koska kunnille on annettu mahdollisuus itse löytää toimivia palveluiden toteuttamistapoja. Osaltaan tämä on tuonut sirpalemaisuutta palvelurakenteeseen, mutta myös mahdollistanut alueellisten eroavaisuuksien huomioon ottamisen.

Kunnat ovat myös pystyneet vahvistamaan jo aiemmin rakennettuja yhteistoimintamallejaan. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan kunnat ovat uudistuksessa kokeneet positiiviseksi sen, että kunnan johto ja päättäjät ovat joutuneet pysähtymään kunnan palveluiden peruskysymysten äärelle ja pohtimaan etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden ratkaisuja. Koskaan aiemmin ei kuntapäättäjillä ole ollut näin paljon valtaa eikä vastuuta kuin nyt Paras-hankkeen äärellä on ollut.

Arvoisa puhemies! Merkittäviä uudistuksia odotetaan etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa. Tarjolla on ollut kahdenlaista näkemystä: ministeri Risikon 40—60 sosiaali- ja terveysalueen malli ja ministeri Hyssälän malli, joka luontevasti nojaa maakunnallisiin sosiaali- ja terveyspiireihin. Maakunnalliset sosiaali- ja terveyspiirit ovat luonnollinen jatkumo maakuntien aseman vahvistamiselle, jota jo tehtiin aluehallinnon uudistamisen osalta. Tästä syystä olisi järjetöntä repiä sosiaali- ja terveyspalveluita irti tästä kokonaisuudesta, kuten ministeri Risikko alkusyksystä esitti. Maakunnallisessa mallissa maakuntaa kokoavat yhteen keskeisimmät julkisten ja yksityisten palveluiden tuottajat ja alueen toimijat, ja näin ollen se vastaisi laajasti palveluiden saatavuudesta sekä koko alueen asukkaiden hyvinvoinnista kokonaisvaltaisesti.

Olemme siis jo aluehallinnon uudistamishankkeessa vahvistaneet maakuntien asemaa ja roolia. Näin voisimme toimia myös Paras-hankkeen osalta ja edelleen asemoida maakunnat vahvemmin kuntakenttään myös palveluiden näkökulmasta. Parhaimmillaan maakuntien rooli olisi juuri kokoava ja maakunnan hyvinvointia kokonaisvaltaisesti kehittävä voimavara.

Parhaimmillaan Paras-hanke vahvistaa kuntia ja sitä kautta myös kunnallista itsemääräämisoikeutta ja kansanvaltaa. Kuntakoon kasvattaminen on vain yksi puoli uudistuksessa. Kuntien yhdistäminen ei tarkoita sitä, että kunnan palvelut keskitettäisiin kuntakeskukseen. Paras-hankkeen tavoitteena on turvata palvelut niin keskustoissa kuin syrjäkylissäkin asuville.

Kuntalaisten tuki uudistukselle saadaan vain avoimella tiedotuksella. Muutokset synnyttävät aina vastarintaa, etenkin silloin, jos asukkaat tai henkilöstö kokevat, ettei heitä kuulla. Uudenlaisissa kunnissa on kehitettävä lähidemokratiaa, jotta päätöksenteko ei loittone kuntalaisista. Kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien turvaaminen on erityisen haasteellista pienissä kunnissa, joissa välimatkat ovat pitkiä ja asutus harvaa, ja toisaalta taas suurissa kaupungeissa, joissa suurin osa ihmisistä ei tunne henkilökohtaisesti yhtään valtuutettua.

Arvoisa puhemies! Jatkossa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen pääpainon tulee olla palveluiden tuottamistapojen kehittämisessä. Kehittämällä palveluita toiminnallisella tasolla voimme turvata korkealaatuisten palveluiden saatavuuden myös tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa meidän tuleekin keskittyä parhaiden käytäntöjen levittämiseen.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Kuntakenttää radikaalisti muuttava Paras-hanke on varsin tarpeellinen askel kohti nykyistä toimintakykyisempää, taloudellisesti järkevämmin järjestettyä sekä palveluiden laadun ja saatavuuden kannalta parempaa julkisten palveluiden järjestelmää. Keskeinen uudistuksen lähtökohta on taata koko maahan riittävän leveät hartiat huolehtimaan kunnallisten palvelujen rahoituksesta. Samalla palvelutuotannon paikoin vanhentuneita rakenteita uusitaan. Parhaimmillaan hanke tarjoaa osaltaan vastauksen väestön ikääntymisen myötä pian käsillä olevaan huoltosuhteen nopean heikkenemisen haasteeseen.

Oma kotikuntani Salo koki tämän vuoden alussa 10 kunnan liitoksen, jolla lähdettiin vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Maan suurimman monikuntaliitoksen pohjalta on hyvä ponnistaa kohti tulevaa, mutta on silti todettava, että kuntaliitoksen alkuvaihe on ollut erittäin hankala ja monimutkainen. Osaltaan tilanteeseen on vaikuttanut tietysti taloudellinen lama, joka kohdistui Saloon todella nopeasti ja rankalla tavalla. Tämä johtui pitkälti siitä, että taloutemme lepää paljolti vientiteollisuuden varassa. Liitoksen myötä tehdyt sitoumukset viiden vuoden määräaikoihin ja tilanteen jäädyttäminen rakenteiden muuttamisen suhteen muutenkin ovat osoittautuneet erittäin ongelmallisiksi tässä ajassa. Liitoksen etuja aletaankin nähdä vasta vuosien kuluttua. Kuntalaisten kärsivällisyys on nyt kuitenkin kovalla koetuksella, ja suuren kuntaliitoksen mielekkyyttä on paikoin vaikea nähdä.

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeeseen lähdettäessä meillä oli erittäin hajanainen kuntakenttä ja laaja kirjo erilaisia toimintatapoja palvelujen tuottamisessa. Hankkeen jyrähdettyä liikkeelle täyteen vauhtiinsa on paikoin vaarana, että toimivia ja taloudellisia käytäntöjä myös hukataan. Meillä on myös edelleen kuntia, joilla ei ole valmista ratkaisua siihen, kuinka puitelain velvoittama 20 000 asukkaan väestöpohja toteutetaan terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa. Näiden hankalampien tilanteiden kanssa kannattaa olla varovainen. Pahimmassa tapauksessa, jos valtio määrää kuntia yhteistyöhön, lentää romukoppaan keskeinen osa kunnallista itsehallintoa.

Ongelmallisin tilanne tapahtuisi, jos nykytilanteessa suhteellisen tehokkaasti hyvät lähipalvelut tuottava kunta pakotettaisiin niin sanotulla isäntäkuntamallilla yhteistoimintaan suuremman kunnan kanssa. Tällöin pienen kunnan määräysvalta vähenisi omien aivan keskeisten palvelujen osalta. Samalla palvelut ajan myötä mahdollisesti lipuisivat suuremman kunnan keskukseen. Kunnan rooliksi tulisi tällöin laskun maksajan rooli vailla päätäntävaltaa vähän samalla tavalla kuin nykyään on erityissairaanhoidon kohdalla. Samalla palvelut heikkenisivät ja kustannukset nousisivat ja myös tietysti perustuslakiin kirjattu kunnallinen itsehallinto murenisi.

Tämän kaltaisiin toimiin ei valtion tule mennä, onhan yhdeksi uudistuksen peruslähtökohdaksi otettu kunta- ja palvelurakenteen vahvistaminen kunnallisen kansanvallan lähtökohdista. Kaikkien kuntien kanssa on haettava järkevä ja lain tarkoituksen täyttävä ratkaisu. Haluan uskoa, että sellainen joka tapauksessa myös on mahdollista löytää.

Arvoisa puhemies! Paras-hanke koskettaa julkisten palvelujen järjestämistä hyvin laajalti, joten lainsäädännön perinpohjainen harmonisointi olisi tärkeää. Hankkeen puitelain velvoitteiden suhteen syntyy ongelmallisia tilanteita, kun samaan aikaan valmistellaan lainsäädäntöä, joka on ristiriidassa tämän puitelain kanssa. Esimerkiksi tulevan terveydenhuoltolain kohdalla on puhuttu säädöksestä, joka määräisi, että kunnan on hankittava erikoissairaanhoidon palvelut samasta sairaanhoitopiiristä, johon kuuluu kuntayhtymä, joka vastaa perusterveydenhuollon palveluista. Tämä vaikeuttaa monien kuntien kohdalla Paras-lain edellyttämän yhteistyöalueen muodostumista. Monin paikoin onkin noussut pohdintaan kysymys puitelain sitovuudesta verrattuna muuhun lainsäädäntöön, mitä tässä talossa tehdään.

Oma hankaluutensa on tietysti se, että samaan aikaan puhutaan ties mistä malleista ja tulevista velvoitteista. Kunnista kuuluukin viestiä, että lyhyenkin tähtäimen suunnittelu on käytännössä jäissä, kun epävarmuus tulevaisuudesta on erittäin suuri. Tästä seuraa taloudellisesti varsin epäsuotuisa tilanne, jossa suunnitelmallisuus vaihtuu pelkkään haasteisiin reagoimiseen.

Mikaela Nylander /r:

Värderade talman! Statsrådets redogörelse om kommun- och servicestrukturreformen är omfattande och innehåller mycket intressant fakta om hur reformen utfallit i praktiken. En av de centralaste effekterna är att kommunerna aktiverat sig och reformtakten uppges vara någorlunda bra.

Det är riktigt, som regeringen konstaterar, att reformen lång ifrån är slutförd samt att effekterna i huvudsak kommer att synas och märkas först på längre sikt. Ändå tycks det finnas vissa trender som klart och tydligt kan skönjas. Regeringen har också, mycket riktigt, dragit slutsatser på basen av dessa och föreslår en rad konkreta åtgärder för att i framtiden allt kraftigare styra reformen. Frivillighet har varit det medvetna valet för förverkligande av kssr-processen och det syns givetvis i resultaten. Det finns dock ett egenvärde i att man i kommunerna och inom en region får mogna sig till vissa lösningar, och jag stöder den linje som regeringen valt för framtiden i och med att man inte då heller kommer att gå in för tvångsfusioner av kommuner.

Däremot tror jag att kommunerna verkligen behöver stöd och råd också i framtiden i att effektivera sin serviceproduktion, i att stävja kostnadsökningen och för att kunna möta framtidens stora för att inte säga största utmaning, det vill säga varifrån få behörig personal. Då måste vi titta på goda eller bästa erfarenheter från olika håll i Finland som bör spridas effektivt. Kravet på ett befolkningsunderlag på 20 000 för hälsovården och delar av socialvården kommer att innebära ett tvång för kommunerna att söka nya lösningar efter 2012. Vikt bör i framtiden läggas på själva servicen, inte på strukturer som man hittills har koncentrerat sig alltför mycket på.

Arvoisa puhemies! Voidaan todeta, että vaikka hallituksen toimenpide-esitykset suurelta osin ovat hyviä ja selkeitä, löytyy kuitenkin muutamia ehdotuksia, jotka herättävät kysymyksiä. Ensimmäinen kysymys liittyy suurten kaupunkiseutujen velvoitteeseen maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseen ja tulevaisuuden mahdolliseen lainsäädäntöön tällä saralla. Kysymys herää, miten pitkälle aiotaan viedä tätä lainsäädäntöä esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla. Aiotaanko tuoda uusia päätöksentekorakenteita lainsäädäntöön? Tämä on hyvin iso ja periaatteellisesti hyvin merkittävä kysymys, joka vaatisi laajaa keskustelua, jos todella näin halutaan menetellä.

Toinen kysymys liittyy mielestäni ammatilliseen koulutukseen ja opetusministeriön suosituksiin järjestäjäverkon kokoamiseksi niin, että 50 000:n väestöpohjavaatimus täyttyy. Tällä hetkellä on kysymys suosituksista, ja missään ei mainita, milloin on tarkoitus ottaa seuraava askel ja puhua jo velvoitteista tähän väestöpohjaan pääsemiseksi. Tiedän, että moni ammatillisen koulutuksen järjestäjä on päässyt tähän väestöpohjatavoitteeseen, mutta monelta tämä vielä puuttuu.

Mielestäni Paras-hanke on välttämätön, jotta kuntakenttä voi vastata tulevaisuuden haasteisiin, joten vauhti ei missään nimessä saisi hidastua tässä vaiheessa. Myös moni muu hallituksen kehittämishanke tukee tätä prosessia, ja olemme vasta alussa tässä prosessissa. Se on syytä pitää mielessä. Tarvitaan kuitenkin hyvien käytäntöjen levittämistä, neuvoja ja ohjausta myös tulevaisuudessa. Ja tietysti tarvitaan poliittista näkemystä, visioita ja tahtoa, poliittista tahtoa, kunnissa lähteä tähän välttämättömään uudistamistyöhön.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa ja monessa muussa kehittyneessä maassa julkinen sääntely on saavuttanut liian suuret mittasuhteet. Yhteiskuntamme ei ole vain palveluyhteiskunta vaan myös sääntely-yhteiskunta. Liiallisen sääntelyn purkamisessa on lainsäätäjillä ensiarvoinen asema, näin toteaa valtio- ja kuntahallintoa tutkiva Risto Harisalo.

Julkisella vallalla on kolme yleisesti hyväksyttyä työkalua, jotka ovat palvelut, tulonsiirrot ja sääntely. Julkinen valta tuottaa ja järjestää monia erilaisia palveluita. Palvelujen toteuttamisessa on ryhdytty käyttämään yrityksiä. Tämän kehityksen syventäminen on kuntien kannalta erittäin tärkeää.

Tulonsiirtojen perusajatuksena on, että tuettavat määritetään yksilö- ja tilannekohtaisesti. Valtion ja kuntien velvollisuutena on niiden ihmisten auttaminen, joilla ei ole voimavaroja selviytyä ongelmistaan. Sen sijaan julkisen vallan velvollisuutena ei ole tukea kansalaisia, jotka pystyvät auttamaan itseään. Vuosien saatossa tulonsiirrot ovat muuttuneet kohdennetuista yksilö-kohtaisista yleisiksi ja tilapäisistä jatkuviksi. Tämä on huolestuttavaa, koska tuettaessa kaikkia on mahdotonta auttaa heitä, jotka ovat välttämättömän avun tarpeessa.

Eduskunnassa puhutaan paljon syrjäytyneistä, mutta heidän auttamisensa on vaikeaa, koska tulonsiirrot ohjautuvat kaikille ja erityisesti äänekkäille ja tehokkaasti organisoiduille ryhmille. Poliittiset päättäjät ovat unohtaneet taidon erottaa apua tarvitsevat ja ne, jotka eivät sitä tarvitse.

Arvoisa puhemies! Julkisen sääntelyn ongelmat tiivistyvät kunnissa. Pieninä ja varattomina kunnat eivät selviä tehtävistään. Kuntia on puolipakolla ajettu yhteen, jotta niiden taloudellinen kantokyky sekä palveluiden tehokkuus ja saatavuus turvataan. Monilla kunnilla, myös isoilla ja varakkailla, on hoidettavanaan tehtäviä, jotka rasittavat niiden taloutta. Ne ovat yleensä lakisääteisiä, eivätkä kunnat voi jättää niitä hoitamatta. Viime vuosikymmenten aikana lakisääteiset tehtävät ovat syrjäyttäneet kuntien omat vapaaehtoiset, paikallisista tarpeista nousevat tehtävät.

Kuntien menot paisuvat muistakin syistä. Kunnan voimavarojen käyttö on hajautunut eri toimialojen kesken. Tehtävien monialaisuus johtaa juuri siihen, että rahojen käyttöä ei kontrolloida tarkasti. Kuntien taloudenhoitoon tarvitaankin uusi järjestelmä. Menot pitää vastedes arvioida toimintaperusteisesti, eli jokaiselle menoerälle tulee olla tarkkaan määritelty peruste. Näin kunnan taloudenhoitoon saadaan tehokas valvonta ja parempi ennustettavuus.

Kunnat ovat olleet kehnoja hoitamaan omaa talouttaan. Vuosina 2000—2007 kuntien valtionosuudet sekä vero- ja toimintatulot kaksinkertaistuivat. Tulojen lisäyksistä huolimatta kunnat velkaantuivat 1,5 miljardista eurosta yli 8 miljardiin euroon, ja nyt taantumassa velkaantuminen jatkuu yli 10 miljardiin euroon. On selvää, että valtion lisäksi myös kuntia vaivaa rakenteellinen alijäämä.

Arvoisa puhemies! Valtio, eli käytännössä hyvää tarkoittavat hallitukset ja eduskunnat, on jo monien vaalikausien ajan sälyttänyt kuntien vastattavaksi palveluita, joihin kansalaisilla on subjektiivinen oikeus. Lakiin perustuvan subjektiivisen oikeuden myötä valtio sitoo valtionosuuksilla kunnat tiukasti itseensä ja tekee kunnista tahtonsa toimeenpanijoita.

Kunnista on hävinnyt paikallinen aloitteellisuus, innovatiivisuus ja kokeilunhalu. Kuntien ongelmat eivät ratkea käynnistetyllä rakenneuudistuksella. Todelliset ratkaisut vaativat uutta näkemystä kunnasta ja valtiosta. Kunnissa tarvitaan rakennemuutoksen lisäksi merkittäviä toimintatapamuutoksia. Kuntien toiminta on pystyttävä organisoimaan uudelleen niin, että toiminnan tuottavuus ja tehokkuus kasvavat ja että menot pidetään kurissa. Kuntien henkilöstörakenteen painopistettä on siirrettävä kuntalaisia välittömästi palveleviin tehtäviin.

Eräs tapa vapauttaa kunnat olisi poistaa lainsäädännöstä osa subjektiivisista oikeuksista. Kun valtio antaisi kunnille valtionosuutta asukasmäärän mukaan, olisi kunnilla mahdollisuus paikalliseen aloitteellisuuteen ja omien erikoispiirteiden mukaisiin palveluihin. (Puhemies: 5 minuuttia!) Nykyinen kuntia kuormittava kehitys ei voi pitkään jatkua, koska kuntien voimavarat ovat jo loppuneet.

Olemme tällä hetkellä tilanteessa, jossa osa kuntarakenteista on luotu. Rakenneuudistuksessa on hyvin vähän keskitytty palveluiden kehittämiseen. Palvelujen sijasta on tehty paljon paperia. Poliittisilla päättäjillä on usein kyky piirrellä organisaatiolaatikkoja muttei taitoa arvioida palveluprosesseja eikä niiden uudistamista.

Arvoisa puhemies! Uusia palveluideoita keksinnöistä ja innovaatioista puhumattakaan ei ole juuri syntynyt. Esillä ovat olleet tilaaja—tuottaja-malli, saumattomat palveluketjut, synergiaedut ja informaatioteknologian hyödyntäminen palveluissa, mutta itse palvelurakenteiden ja palveluprosessien kehittäminen on kesken. Palvelujen kehittämistä ei voi tehdä paperille, vaan siinä tarvitaan kunnan kaikkien työntekijöiden osallistumista toimintakäytäntöjen ja toimintaprosessien kehittämiseen.

Mielestäni rakenteista on siirryttävä kuntien itsehallinnon ja toimintavapauden lisäämiseen. Valtion on purettava kuntia koskeva valtava sääntely ja annettava kunnille vapaus päättää, mitä palveluja ne tarjoavat asukkailleen. Kuntien katse on siirrettävä valtiosta kansalaisiin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Sinänsä laaja ja ansiokas selonteko jättää hämäräksi sen tulevaisuuden, joka Suomen kunnilla on. Kuntatalouden vahvistaminen ja vahvistamisen jälkeen vakauden ja ennustettavuuden varmistaminen ovat aivan keskeisiä asioita. Tällä hetkellä kunnat kamppailevat vaihtelevien taloudellisten suhdanteiden mukaan ja leikkaavat silloin, kun pitäisi vahvistaa talouden pohjaa, ja päinvastoin. Tällä pohjalla ei voida katsoa tulevaisuuteen turvallisin mielin, ei varsinkaan, kun tiedämme, mikä on väestön ikääntymiskehitys ja alueellinen eriarvoistumiskehitys.

Herra puhemies! Siis kuntataloutta on vahvistettava, vakautettava, ja sen ennustettavuutta on kiireesti lisättävä. Toinen suuri kysymys on terveydenhuollon järjestäminen. On täysin selvää, että nykyinen, viime vuosina toteutunut ja edelleen toteutuva kustannusten vuotuinen 8—12 prosentin nousutaso on sietämättömän korkea. Siihen ei mikään kuntatalous pysty vastaamaan, kun tulot eivät kehity lähellekään samalla vauhdilla. Terveydenhuollossa tarvitaan uusia menetelmiä, niiden käyttöönottoa, tarvitaan hallinnonuudistusta, tarvitaan porrastusten uudistamista. Näissä suhteissa on jopa huolestuttavaa se, että vahvat ministerit Risikko ja Hyssälä eivät samassa ministeriössä löydä yhteistä säveltä ja hallitus on lamaantunut tämän terveydenhuollon uudistamisen osalta.

Herra puhemies! Yksi esimerkki terveydenhuollon ongelmista on se, että kerrotaan, että oli henkilö, joka halusi mennä lihavuusleikkaukseen, joita nykyisin tehdään. Hän meni julkiseen sairaalaan, kunnalliseen sairaalaan. Siellä lääkärit totesivat, että riskit ovat liian suuret, leikkausta ei suoriteta. Hän asteli yksityiselle puolelle, sinne otettiin heti leikkaukseen, ja leikkaus johti siihen, että syntyivät vakavat komplikaatiot, joita sen jälkeen on hoidettu julkisessa sairaalassa kuukausikaupalla kunnan laskuun. Eli julkinen sektori ja yksityinen sektori toimivat tällä tavalla, että jopa ne vahingot, jotka yksityisellä puolella tehdään, tulevat julkisen puolen vastattavaksi. Tällaisia tilanteita ei saa päästää jatkumaan, eli korjattavaa todella terveydenhuollossa on. Tämä selonteko ei anna terveydenhuollon osalta vastauksia siihen, mitä hallitus aikoo tehdä. Se on erittäin suuri puute, koska tiedämme, että terveydenhuollon kustannukset ovat suuret, terveydenhuolto on äärettömän tärkeä hallinnonala ja palvelu meille jokaiselle. Siinä tarvitaan hallitukselta aivan uusi ote.

Herra puhemies! Kolmas asia, joka kiinnittää huomiota, on tämä kriisikuntien tilanne. Selonteon mukaan meillä on 33 kriisikuntaa tällä hetkellä, mutta niin kuin selonteossa sanotaan, lisää on tulossa nopeaa vauhtia tämän taloudellisen tilanteen ja alueellisen surkean kehityksen seurauksena. Kuitenkaan näistä kriisikunnista osa ei pääse naapuriensa kanssa siihen tilanteeseen, että kuntaliitos toteutuisi, ja näin ollen meillä on edessä sellainen tilanne, että meillä on lukuisa joukko kuntia, joita naapurikunnat eivät enää huoli osakseen liitoksen kautta.

Yhdistymisavustukset nyt alenevat ja poistuvat 1.1.2013 jälkeen tapahtuvien liitosten osalta kokonaan. Mikä on hallituksen linja sitten sen jälkeen, miten nämä kriisikunnat hoidetaan? Valtion Karkkila-menetelmällä vai pakkoliitoksilla niin, että nämä vähän vauraammat naapurikunnat pakotetaan huolimaan nämä kurjuuteen ajautuneet kriisikunnat, vai mikä on tilanne? Kuitenkin näissä kunnissa on ihmisiä, jotka perustuslain mukaan ovat oikeutettuja palveluihin, joita kunnat ovat velvolliset järjestämään. Tämä on kysymys, joka hallitukselta on jäänyt kokonaan unholaan. Tarvitaan todellakin selkeitä toimenpiteitä, ja toivon, että valiokunnissa tätäkin kysymystä pohditaan.

Herra puhemies! Täällä erityisesti kokoomuksen suunnalta on vaadittu kuntien palvelujen vähentämistä, subjektiivisten oikeuksien leikkaamista ja näin kuntien palvelujen ohentamista ja menojen sitä kautta säästämistä. Kukaan ei ole kuitenkaan sanonut, mitä palveluja kuntasektorilta poistettaisiin; (Puhemies: 5 minuuttia!) ovatko ne terveyspalveluja, ovatko ne koulupalveluja, ovatko ne päivähoitopalveluja ja muita sosiaalipalveluja, jotka kuitenkin ovat se lähes täysi mitta, jonka monet vähävaraiset kunnat tänä päivänä pystyvät järjestämään. Ne ovat kuitenkin kuntalaisille ja perustuslainkin lähtökohdista meille jokaiselle sellaisia etuuksia, että ne on hoidettava, tai sitten meidän on kumottava samalla myös perustuslakimme eräiltä osin. Eli me tarvitsemme subjektiivisia oikeuksia, ja kunnat ovat kuitenkin paras väline niiden toteuttamiseen paikallisesti ja alueilla.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Paras-hanke lähti käyntiin, kun oli tiedossa 2010-luvun kiihtyvä huoltosuhteen heikkeneminen ja arvio siitä, että jatkuva kasvu tällä vauhdilla ei tule enää jatkumaan, ja samalla tietenkin mahdollisuus ehkä tällä keinoin turvata kaikille tasa-arvoiset palvelut ympäri Suomea. Nyt meillä on käsissä väliarviointi, jossa on teknisesti arvioitu puitelain pykäliä ja niiden toteutumista, mutta ei ole tehty siitä koko hankkeesta niitä linjauksia, mitenkä tästä mennään eteenpäin.

Lain tavoitteena oli ja on vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta, kehittää palvelujen tuottamistapoja ja organisointia, uudistaa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmiä ja tarkistaa kuntien ja valtion välistä tehtävienjakoa. No, kuntarakennetta on uudistettu, kuntia on yhdistynyt, mutta kuntarakenne ei vieläkään pysty vastaamaan tämän ajan haasteisiin, jotenka uudistamista on yhä edelleen jatkettava.

Silloin kun tätä hanketta ja lakia tehtiin, sovittiin, että mitään uusia velvoitteita ei kunnille sälytetä ainakaan ilman rahoitusta. Mutta nyt valitettavasti on käynyt aivan toisin, kuten tiedämme vammaispalvelulain kohdalta, kuntouttavan työtoiminnan ikärajojen kohdalta: kuntien niskaan on sälytetty miljoonien ja miljoonien lisärasitteet uusine tehtävineen. Tässä on terveydenhuollon ratkaisut yhä edelleen vaiheessa, ja ne vaikuttavat kuitenkin kaikkeen muuhun palveluorganisaatioon, etenkin ovat yhteydessä sosiaalitoimeen mutta myöskin vaikkapa lasten ja nuorten palveluihin, sillä joissakin kunnissa kaikki lasten ja nuorten palvelut on yhdistetty eri tavalla eikä siellä ole erikseen terveydenhuoltoa. Nyt odotamme siis, mitä tälle terveydenhuollolle sitten tapahtuu. Meillä on uusia malleja, erilaisia malleja, aluemalleina uudenlainen terveydenhuoltolaki, yhteistoiminta-alueet, ja ainakin meillä sairaanhoitopiirissä ollaan kovin odottavalla kannalla, kun ei tiedetä, mihin suuntaan oikeasti mennään.

Kuntaliiton mukaan tuottavuutta on tietenkin tarpeellista lisätä, mutta sillä ei voida poistaa näitä kuntien talousongelmia. Vaikka kuinka valtiovarainministeri täältä pöntöstä sanoo, että se on kuntien asia lopettaa tuhlaaminen, niin pelkästään työntekijöiden selkänahasta raapimalla tätä taloutta ei kunnissa kuntoon laiteta. Niinpä oli luottamus, että tämän Paras-selonteon mukana piti tulla valtionosuuksien uudelleenjärjestely. Valitettavasti se on jäänyt, niin kuin silloin entisellä hiirellä vissiin tuluskukkaroksi, niin että ainoa mitä on toteutunut, on näitten valtionosuuksien yhdistäminen. Mitään muuta rakenteellista, muun muassa kuntarakennetta suurempiin kokonaisuuksiin ohjaavaa valtionosuusuudistusta ei ole olemassa eikä näkyvissä.

Toinen oli, että kuntien veropohjaa laajennetaan. Meillä on menty itse asiassa päinvastaiseen suuntaan. Kun tällä hetkellä suurin osa kunnista kerää veroprosenttia 19 ja yli, jää niille käteen siitä ehkä 14 prosenttia elikkä sitä käytettävissä olevaa palveluiden järjestämistä varten yhä vähemmän.

Valtion ja kuntien tehtävänjaon tarkistus oli myöskin yksi tämmöinen asia, mikä kirjattiin sinne, mutta kun sinne kirjattiin samanaikaisesti, että se tehdään kustannusneutraalisti eikä liikutella isoja paloja, on se oikeastaan jäänyt myöskin tähän tuluskukkarovaiheeseen.

Näissä normipurkutalkoissa, joista on tänäänkin täällä keskusteltu, on Kuntaliitto mielestäni ottanut sloganin toisinpäin. Norminpurkutalkoot kuulostaa, kun kuuntelee ministeriöiden yksittäisiä kommentteja, talkoilta tehdä lisää normeja, vaikka sitten ministerit täällä ehkä kuuluttavat sitä toisinpäin. Tästä on varmaan haettavissa joku balanssi, mutta en usko, että meillä on monta semmoista normia, joita voidaan huonontaa niin, että eivät ihmisten palvelut siitä kärsi.

Tässä selonteossa ei ole vielä huomioitu mitenkään talouskriisin vaikutuksia kuntien talouteen tai mahdollisuuksiin hoitaa sitä. Ja mitenkä tämä Paras-selonteko on suhteutettu ja suhteessa aluehallinnon uudistuksiin, vai onko se täysin irrallinen palanen, vaikka me tiedämme, että aluehallinnon ja kuntahallinnon tulisi, jos minkä, (Puhemies: 5 minuuttia!) kulkea varsin yhtä rintamaa? Toisen asteen päätöksenteko on tietenkin myös heikennys suoraan demokratiaan, mihinkä suuntaan valitettavasti ollaan menossa, jos siirrytään enemmän seutuhallintotapaan tai erilaisiin kuntayhtymiin ja yhteistoiminta-alueisiin. Tätä en voi olla myöskään kannattamassa.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Vuonna 2005 liikkeelle saatettu kunta- ja palvelurakenneuudistus on nyt välitarkastelun kohteena. Hankkeen tavoitteena on ollut löytää ratkaisut tulevaisuuden kuntapalveluiden tuottamiseen kestävällä tavalla koko maassa. Erilaisia tapoja uudistuksen toteuttamiselle ovat olleet kuntaliitokset, kuntayhtymät, kuntien yhteistoiminta-alueet tai muu kuntayhteistyö. Moninaiset mahdollisuudet antavat tilaisuuden toteuttaa asioita eri tavalla eri puolilla maata. Alueet eroavat voimakkaasti toisistaan, ja siksi yleispätevät säännöt eivät ole mahdollisia. Osissa kunnista uudistukset ovat edenneet sitä paremmin, mitä parempi taloudellinen asema on ollut. Toisaalla taas talouden heikko tilanne on edesauttanut uudistuksia. Nyt vallitseva talouden yleinen heikko tilanne asettaa lisähaasteita kaikille uudistuksille.

Tärkeintä on taata kuntien mahdollisuudet järjestää lakisääteiset palvelut. Kuntien ei tarvitse tuottaa itse kaikkia palveluita, vaan on myös haettava muita mahdollisuuksia toteuttaa niitä. Rovaniemi käy hyvästä esimerkistä siinä mielessä, miten palveluita ei pidä järjestää. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaminen maksaa Rovaniemelle lähes 1,5 veroprosenttia enemmän kuin vastaavissa vertailukunnissa. Osan suurista kustannuksista voi hyväksyä kunnan laajuuden perusteella, mutta suurin ongelma on laitosvaltaisuus ja oman tuotannon suuri osuus.

Palveluiden tuottamisessa on varmasti monin paikoin muuallakin tehostamisen varaa. Tehostaminen edellyttää poliittisia päätöksiä. Mikäli näitä ei saada aikaan, tulisi löytää keinoja, joilla kunnille tulee velvoite uudistaa rakenteitaan. Tässä vaiheessa uudistushanke onkin näkynyt enemmän kuntarakenteessa kuin palveluiden kehittämisessä. Lapin osalta kuntarakennemuutokset ovat rajalliset. Jo nyt lähes kolmanneksen maasta kattava alue on jaettu 21 kuntaan. Tästä voisi muu maa ottaa opikseen. Nyt meneillään oleva kuntaliitostahti ei suuria lupaa.

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeen jatkoa on linjattu selonteossa selkeästi. Paineita kohdistetaan kuntaliitoksiin ja yhteistoiminta-alueiden muodostamiseksi. Kuntaliitoksiin kannustavat porkkanarahat loppuvat vuoden 2013 lopussa, ja nyt olisi siis toimenpiteiden aika. Tulevaisuus tulee olemaan koko maassa haastava väestön ikääntymisen vuoksi. Palveluiden tarve kasvaa, kun taas tekijöiden määrä vähenee. Määräaikainen Paras-lainsäädäntö päättyy vuoden 2012 lopussa, ja nyt on aika tehdä lainsäädännölliset puitteet toimivalle terveydenhuollolle.

Monissa kunnissa suureksi ongelmaksi on muodostunut erikoissairaanhoidon menojen jatkuva kasvu. Tämän vuoksi raja-aidat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on purettava. Näin saadaan aikaan joustavuutta toimintoihin. Toisaalta vaativan tason hoitojen laadun ja saatavuuden turvaaminen edellyttää nykyistä selvempää toimintojen keskittämistä. Lisärahan jakamisella ei uudistuksia voida taata. Se ei ole ratkaisu. Tarvitaan monipuolisia toimenpiteitä, jotta tuloksia saadaan aikaan, ja monia hankkeita, hyviäkin hankkeita, on meneillään.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole edennyt toivotulla tavalla. Kuntapalvelut ovat monella paikkakunnalla heikentyneet, etenkin taloudellisen tilanteen ja tulevaisuuden näkymien heikentyessä. Liian monet kunnat ovat valitettavasti jääneet näpertelemään Paras-hankkeen hallintopalikoiden kanssa, eikä yhteistä tahtotilaa siitä, että kuntalaisten palvelut pitää turvata kaikkialla tehokkaina ja laadukkaina, ole syntynyt. Tavoite on jäänyt hämäräksi ja tulokset näin ollen laihoiksi. Tilannetta ei paranna se, että myöskään päähallituspuolueet eivät tunnu löytävän yhteistä päämäärää.

Arvoisa puhemies! Syksyn ajan on sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä käyty kiihkeääkin keskustelua rakenneuudistuksista. Ministeri Risikon avaus sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden järjestämiseksi aluemallin mukaisesti hämmensi keskustelua, eikä ministeri Hyssälä parantanut tilannetta tyrmätessään samaisen mallin. Kentällä ollaan syystäkin huolissaan. Kokonaisuuden kustannuksella tehdään hajanaisia ja mekaanisia ratkaisuja. Monet päällekkäiset kehittämishankkeet ja rakenteiden uudistamiset tai uudistusten suunnitteleminen vievät aikaa ja tehoa itse perustyöstä, kuntalaisten palveluista.

Jos julkisen terveydenhuollon toimijat pannaan rakentamaan hallintohimmeleitä, ei ole ihme, jos varsinainen palvelutuotanto katsotaan parhaaksi ulkoistaa. Valitettavasti tällaiset ratkaisut eivät takaa palveluiden laatua eivätkä osoittaudu etenkään pitkällä aikavälillä taloudellisiksi. Ideologisesti ulkoistaminen ja yksityistäminen kyllä sopii hallitukselle. Niinpä se on pontevasti tehnyt politiikkaa, jolla tuetaan yksityisen sektorin sosiaali- ja terveyspalveluita. Asiakkaalle selkeimmin näkyvät muutokset ovat olleet julkisen puolen asiakasmaksujen nostaminen ja palvelusetelin käytön laajentaminen.

Arvoisa puhemies! Yhteistoiminta-alueiden tavoittelu 20 000 asukkaan väestöpohjalla pitää tunnustaa välivaiheen tavoitteeksi, jolla ei pystytä kuitenkaan vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Suomalaisen terveydenhuollon yli 300 erillistä organisaatiota palveluiden järjestäjinä, rahoittajina ja tuottajina ovat tiensä päässä. Tarvitsemme kokonaisuuden, jossa perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito vahvistavat toisiaan ja yhteistyö sosiaalitoimen kanssa toimii.

Erityisesti pitää vahvistaa perusterveydenhuoltoa, terveyden edistämistä ja ehkäiseviä palveluita. Asiakkaan näkökulmasta on sama, ollaanko perusterveitä vai erikoissairaita. Olennaista hänelle on, että hoitoketju toimii saumattomasti ja että perustasolla säilyy vastuu hoidon kokonaisuudesta. Jotta palvelut olisivat laadukkaita ja vaikuttavia ja jokaiselle kansalaiselle yhdenvertaisesti saatavissa, tarvitaan uudistuksia. Tehoja ja vaikuttavuutta palvelutuotantoon tarvitaan lisää. Siksi vaikuttavuuden ja tuottavuuden mittaamiseen pitää satsata.

Kuten selonteossakin todetaan, irrallisista kehittämisprojekteista on siirryttävä pysyviin toimintamalleihin. Kehittäminen tulee kytkeä tiiviisti osaksi palvelutoiminnan arkea, henkilöstön työtä, ja sen tulee tähdätä myös työorganisaatioitten toimintatapojen muutoksiin. Hyvät käytännöt pitää levittää käytäntöön kaikkialla maassamme. Toisin kuin Risikon malli, joka perustuu jälleen uusiin hallintoyksiköihin, näen, että paras ja elinvoimaisin pohja terveydenhuoltojärjestelmän uudistamiseen on riittävän toimintakykyinen ja taloudellisesti vahva kunta. Vahva kuntapohja takaa varmimmin kansalaisten yhdenvertaisuuden, lähipalvelut, hoidon kokonaisuuden sekä henkilöstön saatavuuden ja työyhteisöjen tehokkaan toiminnan.

Monissa kunnissa vedotaan itsenäisyyteen ja omaan päätäntävaltaan, mutta yhä useammin kyse on vain näennäisestä vallasta. Erilaisilla yhteistoiminta-alueilla valta karkaa rakenteisiin ja kunnille jää helposti vain maksajan rooli ilman todellista päätäntävaltaa. Ihanteellisessa tilanteessa veronmaksajat rahoittavat sosiaali- ja terveyssektorin toiminnan mutta pääsevät myös samalla suorilla demokraattisilla vaaleilla valitsemaan ne ihmiset, jotka vastaavat rahankäytöstä ja palveluiden toimivuudesta. (Puhemies: 5 minuuttia!) Kun päätöksentekojärjestelmä on mahdollisimman suora ja läpinäkyvä, on vallan ja vastuun toteutumista helppo valvoa. Käytännössä se tarkoittaa vahvaa peruskuntaa, joka vastaa perusterveydenhuollosta tai peruserikoissairaanhoidosta.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Anneli Kiljusen puheenvuoro ehkä kertoi osaltaan, miksi Paras-hankkeessa on edetty niin hitaasti kuin on edetty. Sen tavoitteenahan on luoda vahvemmat kuntarakenteet, tehostaa palvelutoimintaa, vahvistaa kuntien rahoituspohjaa sekä selkeyttää valtion ja kuntien tehtävänjakoa.

Tähän mennessä valitettavasti Paras-hankkeessa on keskitytty enemmän lähinnä hallinnollisten rakenteiden kehittämiseen: se tarkoittaa sitä, että keskitytään rakenteiden päällekkäisiin järjestämisiin. Valitettavasti kun kunnat ovat yhtyneet, niin rakenteetkin ovat silloin monimutkaistuneet, ja tästä nimenomaan kärsivät kuntalaiset, jotka tarvitsevat palveluja uudella tavalla.

Ed. Kiljusen mukaan itse asiassa ei ole olemassa minkäänlaista vaihtoehtoa kunnan järjestämille palveluille. On vaan kunnan palvelut, kunnan itsensä tekemät palvelut. Ei ole palveluseteleitä, ei saa olla. Ei saa olla ostopalveluita. Hyvä, että kolmannen sektorin toiminta kelpaa. Eli tämä on myös ideologinen kysymys, miten nämä palvelut kunnassa järjestetään. Se riippuu sitten kunnasta itsestään, minkälaiset voimasuhteet siellä on ja miten nopeasti pystytään nimenomaan tämä palvelurakenne uudistamaan.

Olisin puuttunut sitten sellaiseen asiaan, että tämän palvelurakenneuudistuksen viivästyminen on valitettavaa, koska kunnat joutuvat todella hankalaan taloudelliseen tilanteeseen seuraavien vaalien jälkeen. Nythän kunnat selviytyvät, kun ne ottavat lainaa huomattavasti vähemmän kuin valtio. Kun ne ottavat lainaa ja kun ne verottavat enemmän kuin tähän saakka, palveluja ei ole tarvinnut leikata, subjektiivisia oikeuksia ei ole tarvinnut purkaa. Mutta entä sitten, parin vuoden kuluttua? Sen takia kunnat ihan varmasti joutuvat, sekä tämä eduskunta ja kunnat, sen tosiasian eteen, että jostakin on säästettävä ja jotakin on priorisoitava. Koska palvelurakenteet eivät ole kunnossa, niin siinä ovat kunnat ja kuntalaiset kyllä helisemässä. On vahinko, että tämä Paras-hanke on hidastunut. Jos se olisi onnistunut, nimenomaan palvelurakennetta olisi ennätetty uudistaa ennen kuin lama ja säästöt tulivat, olisi päästy paljon pienimmin vaurioin.

Ed. Pakkanen omassa puheenvuorossaan toi sen kaikkein tärkeimmän ongelman, mistä tämä kitka johtuu, mistä tämä kuntarakennekitka johtuu. Se johtuu siitä viiden vuoden siirtymäajasta. Kun kuntia todella yhdistetään ja koska ketään ei saa sanoa irti sen viiden vuoden aikana, on rakennettava moniportainen hallinto. Miten sen hallinnon kanssa sitten käy, kun pitäisi palvelurakennetta yrittää uudistaa? Se on haittana ja esteenä, ja Oulu on yksi esimerkki tästä. Ei niinkään sen takia, että siellä olisi tehty kuntaliitoksia, vaan siellä on sosiaali- ja terveystoimessa niin sanottu tilaaja—tuottaja-malli, joka ei ole kyllä tehostanut kansalaisten palveluiden saantia, vaan se on tuonut vain niitä rakenteiden ja byrokratian himmeleitä, lisäportaita, järjestelmään. Se on ollut kyllä oululaisten kannalta paha asia.

Sitten yksi tärkeimpiä uudistuksia, jota kaikki kunnissa odottavat, on tietenkin tämä terveydenhuollon uudistus. Me olemme odottaneet ja odotamme kuin kuuta nousevaa uutta terveydenhoitolakia, joka yhdistäisi perusterveyden- ja erikoissairaanhoidon. Nyt me riitelemme siitä, saako tällaista lakia ylipäätänsä antaa. Merkitseekö tämä uusi terveydenhoitolaki Risikon mallia, jota keskusta on nyt ryhtynyt vastustamaan? Eihän se sitä merkitse, tämä perusterveyden- ja erikoissairaanhoidon lakien yhdistäminen. Se merkitsee vaan sitä, että kunnat, jotka haluavat ja pystyvät, voivat ainakin ensi alkuun palkata perusterveydenhoidon tueksi myös erikoislääkäreitä, ettei tarvitse kaikkia ohjata konsultointiin (Puhemies: 5 minuuttia!) kalliiseen sairaanhoitopiiriin. Tämä on sen terveydenhoitolain yksi tärkeä tehtävä, mahdollisuus erikoissairaanhoitoon omassa terveyskeskuksessa.

Ed. Anneli Kiljunen oli kyllä siinä oikeassa, että jos pitää rakentaa uusia himmeleitä, niin mieluummin isot kunnat kuin moniportainen Kainuun-malli, jota täällä on tuotu keskustan taholta esimerkkinä. Kainuun-malli on tietyllä tavalla hyvä, koska siinä on terveydenhoito ja koulutus yhden ja saman elimen, maakuntavaltuuston, alaisena. Mutta se ei ole hyvä sen takia, että se tuo lisää byrokratiaa. Paljon mieluummin minä näkisin "Kainuun-mallina" sen 92 000 asukkaan alueen, että se olisi yksinäinen yksi kunta. Silloin toteutuisi se, että todella ne kunnanvaltuutetut, valitut kunnanvaltuutetut, vastaisivat koulutuksesta ja terveydenhoidosta ja valvoisivat myös niitä. Nyt näin ei tapahdu, vaan sitä varten valitaan erityiset elimet.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Varsin moni edustaja on täällä kysellyt retorisesti, mihinkä kuntajärjestelmässä ollaan menossa. Arvoisa puhemies! Vastaan tähän kysymykseen täydellisesti. Meillä säilyy täydellinen kuntajako, meillä säilyy kunnallinen itsehallinto, ja meillä kunta ei voi tehdä konkurssia. Arvoisa puhemies! Olen antanut täydellisen vastauksen pöytäkirjaan ja haluaisinpa nähdä sen, joka kiistää, että asianlaita ei näin ole.

Millä tavalla tähän on tultu? Täällä ed. Outi Mäkelä — minä otan tarkan siteerauksen — totesi ryhmäpuheenvuorossa, että historian suurimmasta haasteesta on kysymys. Arvoisa puhemies! Suurin haaste oli 1800-luvun lopulla, silloin kun maallinen valta ja taivaallinen valta erotettiin kunnanhallinnossa, mitä vastustivat eräät Lapin kunnat vielä 1800-luvun loppuun saakka. Ja mikä olikaan silloin tämä täydellinen kuntajako, se mikä saatiin aikaiseksi sitten, kun kaikki nämä erottamiset, hallinnolliset erottamiset, oli tehty? Se oli vajaat sata kuntaa.

Sitten sen jälkeen se niin sanottu kehitys lähti menemään siihen suuntaan, että tuli ihan selvä periaate, ja se oli se, että hevosella pitää päästä käymään päiväseltään kirkolla ja tulla vielä kotiin yöksi. Ja sitten sen jälkeen keksittiinkin, että automospiilillä pystytään tämä homma hoitamaan, tuli bensan ja sitten vihdoin dieselpolttoaineen käyttö välineenä, ja nyt on hyvin mielenkiintoista, että nyt ollaan kuntajakoa supistamassa, kuntien määrää pienentämässä tilanteessa, jossa tämä polttoaine alkaa loppua. Tässä on hyvin mukava tämmöinen historiallinen pikku ristiriita, jonka seurausvaikutuksia tulee olemaan erittäin mielenkiintoista seurata niiden, joilla iän puolesta siihen on tuommoista potentiaalista mahdollisuutta.

Toisin sanoen tässä tämmöiset luonnonmaantieteelliset seikat ovat myöskin olleet kuvassa voimallisesti mukana, ja aivan erikoisen hauskaa on ollut katsoa, onko tiede pystynyt edes yrittämään antaa vastauksia näihin asioihin. Ja, arvoisa puhemies, kyllä näinkin voidaan sanoa. Nimittäin heti sodanjälkeisenä aikana maantieteilijät perustivat oikein varsinaisen koulukunnan, jossa oli ideana selvittää, mikä on ihanteellinen kuntajako silloin vallitsevissa olosuhteissa, ja sellaiseksi kehiteltiin talousaluejako. Professorit Svento, Palomäki ja kumppanit kehittelivät tätä järjestelmää.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen asia siinä katsannossa, että nyt tiedetään, mikä on oikea kuntajako, siis mikä on ihannekuntajako. Puoluetoverini Ode Soininvaara kehitteli ihan oman 20 000 asukkaan mallinsa, jonka mukaan piti myöskin terveydenhuoltojärjestelmät hoitaa jnp., ja se on säilynyt tähän päivään saakka. Nyt edelleenkin puhutaan tämmöisestä 20 000 asukkaan minimi- ... (Ed. Karjula: Oliko se jo ennen Soininvaaraa?) — Se on saattanut olla jo ennen Soininvaaraa, mutta Soininvaara otti sen niin kuin oikeaksi tämmöiseksi lyhyen ministerikautensa keppihevoseksi.

Siis toisin sanoen, arvoisa puhemies, mitään uutta ei tässä asiassa oikeastaan ole olemassa. Siis kaikki on moneen kertaan märehdittyä tietoa. Kysymys on itse asiassa yhdestä ainoasta asiasta, ja se tuli erittäin mielenkiintoisella tavalla kahdessa puheenvuorossa juuri minun omaa puheenvuoroani ennen esille. Nimittäin siinä on kaksi sellaista asiaa, joita nyt täällä ed. Ukkola kutsui ideologisiksi — olkoon nyt sitten vaikka ideologinen. Nimittäin toisessa mallissa, perusmallissa, on kysymys laatutekijästä ja toisessa siitä tekijästä, kuka sen palvelun tuottaa. Siis toisin sanoen tuottajafilosofialla voidaan niin kuin kumota laadun vaikutukset. Ne eivät ole välttämättä toisensa poissulkevat, mutta ne ovat poliittisessa retoriikassa tulleet toisensa poissulke- viksi.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Äskeiseen kommenttina, että kyllä tämä Suomen tilanne on sellainen, että nyt tässä mennään vähän sen mukaan, mistä kunnasta löydät kaverin ja ketkä tulevat leikkimään mukaan. Siltä osin on pohdinta siitä, että ensin tulisi kyllä katsoa sieltä ylhäältä käsin koko Suomea, minkälaiset olisivat ne optimaaliset kuntakoot ja millä tavalla tämä maantieteellinen peitto saataisiin mahdollisimman fiksulla tavalla rakennettua. Saa nähdä, mitä tästä syntyy loppujen lopuksi, kun vuosien jälkeen katsotaan tilannetta läpi.

Uudistuksen tavoitteet ovat hyvät; elinvoimaa, toimintakykyä ja eheyttä tarvitaan yksinkertaisesti lisää. Ihmisille on tärkeää turvata koko maassa laadukkaat palvelut, jotka tuotetaan taloudellisesti. Keskustelussa ei missään nimessä saa unohtaa kuntalaista. Usein me jäämme jumiin näihin rakenteisiin ja väittelemme rakenteista. Päättäjien läheisyys on myös ensiarvoisen tärkeää. Aina kun kuntia laitetaan yhteen, kyllä päättäjätkin joissakin tapauksissa menevät pidemmälle, ja silloin kuntalaisen mahdollisuus ottaa yhteyttä heikkenee.

Yleisesti ottaen voi sanoa, että suunta rakenneuudistuksessa on ollut hyvä. Kuntien määrä on vähentynyt, ja vuonna 2013 ennakoidaan olevan 337 kuntaa. Silti voimme todeta, että edelleen meillä on pienen pieniä kuntia yhteensä 268 kappaletta. Ne ovat alle 10 000 asukkaan kuntia, ja niissä asuu 1,1 miljoonaa suomalaista. Eli paljon meille jää vielä tässäkin kohdin tehtävää. Lisäksi perusterveydenhuollosta ja sosiaalitoimesta vastaavien organisaatioiden määrä on puolittunut. Rakenteiden kehittyminen tuo vasta pohjaa, minkä ministeri Kiviniemikin totesi. On siten syytä siirtyä seuraavalle tasolle, siirtyä hallinnollisista rakenteista itse asiassa palveluiden kehittämisen tielle.

Ed. Töllin kanssa olen samaa mieltä, että ei se kuntien yhdistyminen itsessään ole se ratkaisu. Se ei itse asiassa takaa yhtikäs mitään, se ei takaa palveluiden paranemista, saati palveluiden tuottavuuden paranemista. Joissain tapauksissa palveluiden keskittäminen joko yhdelle kuntayhtymälle tai siitä sopiminen, että ostetaan palvelut vaikka toiselta kunnalta, voi olla parempi ratkaisu. Tähän ei aina välttämättä sitä kuntaliitosta tarvita.

Terveydenhuollon rakenteita on puistateltu puheissa syksyn ajan, aivan aiheellisesti. Vuonna 2010 saamme uuden terveydenhuoltolain, sosiaali- ja terveyspalveluita koskevan hallintolain. Jatkotyössä on hyvä huomioida, että maamme on jakautunut hyvin erilaisiin osiin, kuten selonteossakin tulee esille, kaupunkien ruuhka-asuntoalueisiin ja maaseutumaisiin harvaanasuttuihin alueisiin. On vaikea nähdä, että yhdellä ratkaisumallilla voitaisiin edetä. Pelkästään Uudenmaan sairaanhoitopiirissäkin on nähtävissä kahden tyyppisiä ratkaisumalleja mahdollisina.

On selvää, että nykyistä enemmän on tehtävä työnjakoa ja keskittämistä varsinkin erityisen vaativassa erikoissairaanhoidossa, jossa on hyvin vähän potilaita. Otan tässä esimerkkinä vaikeiden palovammojen hoidot. Ne on syytä keskittää. Toisen tason esimerkki on röntgenpalvelut. On ehdottoman tärkeää, että alueella keskitetään röntgenpalvelut. Kalliiden laitteiden käyttöaste jää liian pienellä käyttäjämäärällä pieneksi, ja näin myös yksikkökustannukset tulevat korkeiksi.

Uskon vakaasti siihen, että enemmän me saamme aikaan toiminnan kehittämisen kautta. Se tuo tuloksia. Kunnon tilaajaroolin luomisella ja pelisäännöillä myös kuntalaisten ääni tulee esille, vaikka kunta ei itse tuottaisikaan palveluita, eikä kehittäminen vaadi kuntaliitoksia, vaan tahtoa ja uutta asennetta. Otan tässä esimerkkinä metropolialueen ja lukioverkon. Nuorten valitessa tänä päivänä metropolialueella lukioita, eivät kuntarajat rajoita. Tällöin voi kysyä, miksi emme tekisi yhteistä lukioverkkoa pk-seudulla. Säästöjä hallinnossa ja kehittämisessä varmasti mahdollistuisi.

Samoin voimme kysyä, miksi emme hoitaisi valtakunnallisesti erilaisia hallinnollisia toimintoja. Tästä Sitra on luonut palvelukeskusmallin. Näen ehdottoman tärkeänä, että valtakunnallisesti tehdään hallinnolliset työt yhdessä, erityisesti tietoteknologinen kehittäminen. Tässä on riskin paikka, että lähdemme monessa paikassa keksimään samaa pyörää uudestaan sähköisten palveluiden osalta. (Puhemies: 5 minuuttia!) Olemme pakkotilanteessa, rahat ja tekijät ovat vähissä, jotain on vain tehtävä.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla ed. Pulliaisen historiaa, käydä läpi tätä kuntakokonaisuuden hallintaa, ja niin kuin valtiosihteeri Sailas on hyvin todennut, hevosvetoisella pelillä aloitettiin ja nyt ollaan jo sitten tehokkaammilla vehkeillä liikkeessä.

Mutta tähän Paras-hankkeeseen liittyen ainakin minun henkilökohtaiset käsitykseni ovat, että tämä ei nyt ole sillä tavalla edennyt niin kuin oli tarkoitus ja ennen kaikkea tässä nyt ehkä hämmentää varmaankin tämäkin aluehallintouudistus. Ainakin mitä olen kuntapäättäjien kanssa keskustellut, niin heillä on tähän tietynlainen näkemys, että kun tässä nyt ollaan maakuntaliittojen tehtävää vahvistamassa, niin tätä kautta myös sitten palvelujen järjestäminen maakunnallisesti olisi mahdollista ja toisi tätä kautta sen mahdollisuuden, että ei tarvitse tehdä kuntaliitoksia vaan pystytään palvelut järjestämään suurempina kokonaisuuksina ja kunnat säilyisivät edelleen. Tästä nyt tulee tämmöinen himmelirakennelma, niin kuin täällä on hyvin moneen kertaan todettu.

Otetaanpa esimerkiksi Oulunkaaren malli. Siellä terveyspalveluja järjestetään nyt uuteen uskoon. Kyllä on Vaala kovin kaukana sieltä, niistä peruskunnista siellä Iijokivarressa. Mitenkä ne saavat tämän kokonaisuuden toimimaan; minä uskallan epäillä, että ei siitä kovin hyvää tule.

Varmaan perimmäinen tarkoitus olisi se, että kuntien koko perustuisi työssäkäyntialueisiin. Silloinhan säilyisi se tulopohja, ja näin olisi myös palvelut sitten turvattu. Näitä reikäleipäkuntia on pyritty yhdistämään, mutta on ymmärrettävää, että asutaan harvaanasutulla seudulla, missä on hyvä olla lähellä työpaikka, kumminkin ydinkeskustassa ja verotulot virtaavat sitten tänne laitamille.

Tähän aluehallintouudistukseen minä nyt vielä haluaisin sen takia palata, kun meillä on tämä Kainuun hallintouudistus. Kun katson tätä aluekehittämislakia nyt, joka on, 146, meillä hallintovaliokunnassa käsittelyssä, niin siinä ihan selkeästi palvelujen järjestämismahdollisuutta siirretään nyt maakuntaliitoille, ja kaiken kaikkiaan aluehallintouudistus, niin HE 59 kuin HE 161, tukee tätä näkemystä.

Sen kokemuksen suhteen, mikä meillä on Kainuussa, mehän olemme tietysti tästä Paras-hankkeesta edellä näissä asioissa, mutta niin kuin ed. Ukkola täällä totesi, jos ajatellaan kuntien kannalta ennen kaikkea kansanterveystyötä, terveyskeskusten asemaa jnp., mistä nyt eniten on ollut vääntöä, niin se ei ikävä kyllä toteudu. Siinä väkisellä käy sillä tavalla, että palvelut keskittyvät ja ennen kaikkea terveyspalvelut. Erikoissairaanhoidon palvelut jo tosin Kajaanissa on, mutta terveyskeskuksia ei ole kuin yksi, ja se on Kajaanissa, ja terveysasemia on nyt lakkautettu. Mutta tähän on tietysti vaikuttanut myös sitten tämä lääkäritilanne.

Suuri ristiriita tässä ehkä on se, että kunnat eivät ole pystyneet vaikuttamaan siihen, miten ne palvelut järjestetään ja mikä se laatu niissä on. Se on siirretty kuntayhtymälle. Verotusoikeus on kunnalla, ja kumminkin palvelujen järjestämisvastuu on maakunnalla. Tässä on tämmöinen tietty identiteettikriisi nyt sitten ollut, josta on käyty hyvin pitkälle keskustelua tämän jatkon osalta. Hyvää siinä on tietenkin se, että on pystytty tuottamaan edullisemmin ne palvelut, jotka siellä tällä hetkellä on. On pystytty 2—3 prosenttia leikkaamaan sosiaali- ja terveyspuolen kustannuksia, ja koulupuoli toimii tosi hyvin toisen asteen puolella niin ammatillisessa kuin lukiossa.

Eilen maakuntavaltuustossa äänestettiin siitä, mikä on ensisijaisten hakijoiden määrä, kun haetaan lukioon. Ensisijaisten hakijoitten määrä täytyy olla, jotta aloitetaan koulu tai lukioluokka lähtee liikkeelle, ja siellä oli lautakunnan esitys 16, ja se säilyi vielä. 16:lla aloitetaan, mutta sen alle jos on, silloin se loppuu. Tässä on nyt taas se, että kunta haluaisi säilyttää lukion, mutta tämä suurempi järjestelmä sen vie. Elikkä onko kysymys sitten itsehallinnon menettämisestä, sitä voi jokainen miettiä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Piirainen puuttui minun mielestäni aika jännään asiaan, kun hän kertoi siitä, miten aluehallintouudistusta käsitellään valiokunnassa tällä hetkellä. Sitähän sitä pelättiin justiin, että tämä on tietyllä tavalla vyörytys siihen, että koko Suomeen tulee maakuntahallitus, maakuntahallinto. Itse asiassa joku ministereistä, olisiko ollut Pekkarinen itse, taisi sanoa siinä keskustelussa, että tavoitteena on maakuntahallinto, jolla on maakuntavaltuusto, ja maakunnalla verotusoikeus. Silloin kyllä tavallisen kansalaisen, kuntalaisen ulottumattomiin siirtyy se valvonta, mikä hänellä pitäisi olla aivan ehdottomasti. Elikkä jos on verotusoikeus, niin kuin kunnilla on, niin silloin kuntalaisilla ja kunnilla, kunnan päättäjillä pitäisi olla myös valvontaoikeus, ja sitä tällä hetkellä Kainuun-mallissa ei ole. On totta, (Puhemies: Minuutti!) että terveydenhuollon menot ovat supistuneet, ja se on tietenkin hyvä asia, mutta joku toinen malli täytyisi keksiä.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Piirainen ja Ukkola kiinnittävät nyt tärkeään asiaan huomiota. Tämä on asia, joka täytyy tarkkaan selkeyttää: mistä puhutaan, kun puhutaan näistä alueellisista yhteistyökuvioista, mitä tarkoittavat nämä seutukuntien aiesopimusmallit. Siihen tuskin on tarkoituksenmukaista liittää mitään seutuhallintoa, niin kuin ministeri on tänään lehdessä esittänyt Helsingin seudun osalta. On ihan selvä ero siinä, toimitaanko esimerkiksi maakunnan liiton kanssa yhteistyösopimuksen ja aiesopimuksen kautta vai tuleeko siihen väliin joku vaaleilla valittava hallintoporras.

Sen verran täytyy vielä korjata tuota ed. Pulliaisen huomiota, kun hän siteerasi allekirjoittanutta, että Suomen kunnat ovat historiansa suurimman haasteen edessä, että siellä oli sana "ehkä", ja nyt ed. Pulliainen kyllä löysi sitten sen, mikä se todellinen suurin haaste oli, niin että ihan aidosti (Puhemies: Minuutti!) oli hyvä, että olin tässä vähän epävarma.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntaliiton keräämien tietojen mukaan 181 kuntaa nostaa tuloveroprosenttiaan ensi vuodelle. En tiedä, onko minään vuotena näin moni kunta nostanut tuloveroaan. Minun tietoni mukaan suurin määrä aiemmin on ollut 140 kuntaa. Tämä kertoo siitä suuresta talousahdingosta, vaikeuksista, joissa kunnat ovat tänään ja tulevat olemaan myös tulevina vuosina.

Korkein tuloveroprosentti ensi vuonna on 21, jota sovelletaan 17 kunnassa, ja alhaisin 16,25 prosenttia. En pidä ollenkaan mahdottomana, että tulevien vuosien aikana ylletään 25 prosentin haamurajaan, kuten esimerkiksi varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen on todennut. Näin suuri ero alkaa olla myös ongelmallinen kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta.

Verojen korotus ja velkaantuminen eivät voi pitkän päälle kunnissa jatkua. Talouden tasapainottaminen edellyttää muitakin keinoja: normien keventämistä, ehdotonta pidättäytymistä kuntien tehtävien lisäämisestä, tuottavuuden ja tuloksellisuuden lisäämistä palvelutuotannossa sekä tietenkin myös rakenteiden uudistamista.

Paras-hankkeen tavoitteena on ollut kunta- ja palvelurakenteen vahvistaminen, palvelujen tuotantotapojen ja organisoinnin kehittäminen sekä valtion ja kuntien välisen tehtävänjaon selkeyttäminen. Tavoitteena oleva elinvoimainen, toimintakykyinen ja eheä kuntarakenne on tavoittelemisen arvoinen. Pidän myöskin hyvänä linjauksena sitä, että kuntien tulisi muodostua työssäkäyntialueista tai muista sellaisista toiminnallisista kokonaisuuksista, joilla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta.

Ed. Timo Korhonen totesi täällä aiemmin puheenvuorossaan, että tämä Paras-hanke olisi pitänyt käynnistää jo huomattavasti aikaisemmin. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Jos näin olisi tehty, niin meidän olisi tällä hetkellä huomattavasti helpompi ottaa tämä talouslama vastaan myöskin kunnissa.

Kun arvioin Paras-hankkeen onnistumista toistaiseksi, niin parhaiten mielestäni on edistynyt kuntarakenteen muutos. Meillä on toteutettu historiallisen monia kuntaliitoksia, eli suunta on ollut oikea. Toki tältäkin osin työ on vielä pahasti kesken.

Meillä paljon keskustellaan siitä, tuovatko kuntaliitokset hyötyä. On varmaan niin, että suurimmat hyödyt eivät tule välittömästi vaan pidemmällä aikavälillä. Mutta meillä on jonkin verran tutkimustietoa myös siitä, että liitoskunnissa palvelujen tuottamiskustannukset eivät ole yhtä suuria kuin ei-liitoskunnissa. Myös kuntatyöntekijöiden mielestä työelämän laatu on lievästi parempaa liitoskunnissa. Paras-uudistus on tuonut osittaista parannusta myös liitoskuntien palveluihin. Tästä esimerkkinä ovat muun muassa vanhusten kotihoitopalvelut. Itse näen, että rakenteiden uudistaminen tuo enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.

Paras-hanke lähti edellisen hallituksen toimesta ripeästi liikkeelle. Tällöin käynnistyi suuri määrä liitosselvityksiä, jotka sitten johtivat edellä mainitsemaani historiallisen suureen liitosmäärään. Henki oli päällä, ja optimismi vallitsi. Tämä näkyi niin kuntalaisten kuin kuntien päättäjienkin mielipiteissä.

Tällä hetkellä nämä tunnelmat ovat aivan erilaiset. Tietysti tähän omalta osaltaan on vaikuttanut se, että meillä on lama painamassa päälle, kuntatalous on kiristymässä. Mutta kyllä minulla on myös se käsitys, että hallitukselta on jollakin tavalla vauhti hiipunut tämän hankkeen eteenpäinviemisessä.

Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että tätä Paras-hanketta jatketaan hyvin määrätietoisesti. Kuntarakenne ja yhteistoiminta-alueet on saatava tavoitteen mukaiseen kuntoon. Kuntien palvelutuotannossa on entistä enemmän hyödynnettävä parhaita käytäntöjä. Tuottavuutta ja tuloksellisuutta on parannettava, ja palaan vielä siihen, että valtion pitää ehdottomasti pidättäytyä uusien tehtävien antamisesta kunnille. Näin on vannottu joka vuosi, mutta joka vuosi sieltä aina jotain uutta tulee kunnille. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä yhteen asiaan. Puitelain mukaan laajan väestöpohjan kuntayhtymien oli tarkoitus korvata nykyiset sairaanhoitopiirit siten, että muodostettaisiin yhteisiä sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalvelujen kuntayhtymiä. Tämä rakenne käsittääkseni mahdollistaisi sen, että myös sosiaalihuoltoon syntyisi koko maan kattava erityispalvelujen tuottamisesta ja erityisosaamisen ylläpitämisestä laajalla väestöpohjalla vastaava organisaatio. Vaikuttaa vain siltä, että tämä hanke ei etene ilman asianmukaista lainsäädäntöä.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin monissa puheenvuoroissa esitettyihin arvioihin, että tässä Paras-hankkeessa, joka sinällään on erittäin tarpeellinen ja voi olla jopa vähän myöhässäkin siihen nähden, mikä haaste on edessä, on edetty ja edetään enemmän rakenteet kuin palveluketjun uudistaminen edellä. Se näkyy hyvin esimerkiksi omassa kotimaakunnassani Varsinais-Suomessa, missä noin kahdessa vuodessa 54 kunnasta on noin puolet häipynyt ja varsin isoja kuntaliitoksia on tehty.

On tietysti aika turhaa vielä tässä vaiheessa arvioida Paras-hankkeen onnistumista, mutta jos peilaa sitä nyt taas sitten oman maakunnan kuntaveroprosenttien korotukseen, niin meillä kuitenkin kuntavero nousee hieman enemmän kuin maassa keskimäärin ja myöskin suhteellisesti ottaen suuremmassa määrässä kuntia kuin muualla. Ehkä tässä Paras-hankkeen alkuvaiheessa on myöskin tavallaan havaittavissa sellainen ilmiö, että menot kuitenkin ainakin hetkellisesti nousevat ja on vähän löysähköä taloudenpitoa siinä vaiheessa, kun kuntaliitokseen mennään. Eli siihen olisi kiinnitettävä myöskin huomiota.

Mutta perussyy tai perusongelma, niin kuin tässä on useasti todettu, on siinä, että palveluketjujen toimivuuteen ja niiden hiomiseen ei ole vielä riittävästi päästy paneutumaan. Yhdyn myöskin niihin arvioihin, että osasyy siihen, että palveluketjujen virtaviivaistaminen vie aikaa, on siinä, että Paras-hankkeessa taataan kyllä aika pitkä siirtymäaika henkilöstölle, ja se ei varsinkaan isoissa kuntaliitoksissa, monen kunnan kuntaliitoksissa, kyllä edesauta palveluketjun parempaan toimivuuteen saattamista.

Ilman muuta tietohallinto, tietoliikenteen ohjelmistot ja niiden yhdenmukaistaminen on minusta yksi keskeinen asia tässä Paras-hankkeessa. Minusta siihenkään puoleen ei ole kyllä riittävästi kiinnitetty huomiota ja on oikeastaan aika häkellyttävää, että ylipäätään Suomessa on rakennettu niin monimutkainen tietohallinto-organisaatio tällaisen kuntakentän ympärille. Sitä laskua kyllä joudutaan tässä yhteydessä myöskin maksamaan.

Kiinnittäisin huomiota myöskin tämmöisiin pienempiin seikkoihin, jotka aiheuttavat Paras-hankkeessa päänsärkyä muutamille seutukunnille, ja ne ovat nämä väestörajat. En niinkään ole huolissani siitä terveydenhuollon 20 000:n väestörajasta, mutta jotenkin tuntuu, että tämä ammatillisen koulutuksen 50 000 on hiukan väärässä yhteydessä. Tietenkin silläkin on ohjaavaa merkitystä, mutta seutukunnittain on tärkeää, että siellä säilyisi mahdollisuus myöskin omaan ammattikoulutukseen, oman työvoiman koulutukseen juuri sen seutukunnan yrityselämän tarpeisiin. Usein tällainen aika keinotekoinen mutta kuitenkin kohtuullisen iso 50 000 asukkaan raja aiheuttaa kyllä ongelmia ammatillisen koulutuksen järjestämiseen riittävän kattavasti.

Sitten ottaisin vielä esille yhden asian, joka sinällään on ehkä henkinen asia, mutta se on tämän Paras-hankkeen ulottuvuus tähän kansalaisyhteiskuntaan, paikallisdemokratiaan. Kyllä kieltämättä suurissa kuntaliitoksissa ja tämän tyyppisissä suurissa rakenteellisissa operaatioissa kansalaisvaikuttamisen rooli jää usein liian vähälle pohtimiselle. Mielestäni se on jo osittain heijastunut esimerkiksi kuntavaalien äänestysaktiivisuuteen ja myös ehdokkaaksi asettumisen aktiivisuuteen. Jotenkin pitäisi myöskin tässä yhteydessä muistaa se, millä tavalla ihmisiä pystyttäisiin tässä uudessakin tilanteessa aktivoimaan, vaikuttamaan siihen omaan kuntaan ja omaan asuinympäristöön.

Identiteettiseikkoja ei pidä myöskään väheksyä. Kun pitäjillä on historiaa niin pitkälle kuin Suomessa on asuttua historiaa, niin kyllä se vähän kirpaisee, kun se oma identiteettikunta ja oman kunnan vaakuna häipyvät sieltä keskustasta. Minusta yksi semmoinen ratkaistava tekijä tässä yhteydessä on myöskin se, millä tavalla jatkossa kutsutaan näitä entisiä kuntia siinä yhteydessä, kun ne ovat uuden kunnan osa. On esitetty tapaa, että voitaisiin puhua esimerkiksi Salon kaupungin Halikon pitäjästä, ja tämä vanha pitäjä-nimi voisi tässä yhteydessä toimia ihan hyvin tämmöisenä identiteetin vahvistajana.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä Paras-hankkeen selonteko on sisällöltään arvostettavan totuudenmukainen tilannekuvaus siitä, millä tavalla neljässä vuodessa on edetty. Se, voimmeko olla tyytyväisiä siihen, mitä on saatu neljän vuoden aikana aikaiseksi, on sitten jo hieman monipuolisempi kysymys vastattavaksi.

Muistan erittäin hyvin, kun viime hallituskaudella Paras-hanke aloitettiin, mitenkä voimakas ja vahva kädenvääntö käytiin kahden päähallituspuolueen välillä siitä, onko tämä kuntarakennehanke vai onko tämä palveluiden uudistamishanke. Ehkä leikkimielisestikin voi todeta, että kun nyt arvioidaan tätä selontekoa, niin jonkin verran ehkä nykyinen oppositiopuolue sosialidemokraatit on vetänyt pidemmän korren siinä suhteessa, että näiden neljän vuoden aikana on edetty selvästi vahvemmin kuntarakenneuudistuksen alueella kuin palveluiden uudistamisen alueella. Siinä mielessä minusta ehkä kaikkein suurin kritiikki tätä selontekoa kohtaan on se, että vaikka me olemme neljä vuotta tehneet töitä, niin me emme pysty nostamaan tämmöisiä parhaita käytäntöjä tähän selontekoon, käytäntöjä, jotka toimisivat uusina toimintatapamalleina nyt tämän prosessin eteenpäinviemisessä, vaan tämä on edelleen hyvin hallinnollinen kuvaus, erilaisia lukuja, hyviä ja huonoja lukuja. Tässä mielessä korostuu tämän lähestymisen mekanistisuus, jota kuvaavat myös nämä väestötavoitteet: sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta 20 000, koulutuksen osalta 50 000, jotka eivät ota huomioon niitä tavattoman erilaisia järjestämisympäristöjä.

Te, kollegat, hyvin hahmotatte, että täällä Helsingissä 20 000:n taikka 50 000:n kokoaminen on äärimmäisen helppo tehtävä. Mutta kun mennään Pohjois- ja Itä-Suomeen, missä etäisyydet ovat pitkiä, niin nyt siellä kynsitään vuosikausia tämän tyyppisen ongelman kanssa, löytyykö 20 000:ta, löytyykö 50 000:ta, sen sijaan, että pitäisi näitten palveluita uudistavien prosessien edetä. Sittenkään ei ole niin olennainen kysymys, montako tuhatta taikka kymmentätuhatta on kohderyhmänä, vaan olennaista on löytää nykyistä parempia ja joustavampia, asiakasläheisimpiä palvelukäytäntöjä.

Minä en malta olla käyttämättä esimerkkinä avointa yritystoimintaa, miten siellä palveluita toteutetaan. Me olemme vasta puhuneet paljon vähittäiskauppojen tilanteesta. Mutta vaikka kotikuntani Lumijoki on vajaan 2 000 asukkaan kunta, meillä on pankki, meillä on sekä S-kauppa että K-kauppa meidän kunnassa. Nyt kun ajatellaan julkisten palvelujen organisointia, niin jotenkin käsittämätön asia on se, että meidän pitää hakea hyvin hallinnollisia asukasrajoja, tavoitteita, ennen kuin joku palvelu voidaan kätevästi ja käytännöllisesti hoitaa. Minä ajattelen, että jotta me saamme todella toimivaksi näitten palveluprosessien uudistamisen, niin meidän pitäisi rohkeammin hakea näitä erilaisia ympäristöjä, joihinka löydetään ihan samalla tavalla kuin kauppaketjut ovat löytäneet palvelunsa, että Citymarketia taikka Prismaa ei kannata istuttaa Lumijoelle. Siellä riittää varmasti paljon pienempi yksikkö. Ihan samasta on kysymys myös näitten julkisten palvelujen organisoinnin kannalta.

Toinen ulottuvuus, joka liittyy minusta tähän selontekoon, on se, että edelleen me henkisesti jatkamme hyvin vahvasti sitä, että kaikki palvelut pääsääntöisesti tulevat julkisina palveluina. Tarvitaan rohkeampaa otetta siihen, millä tavalla nimenomaan me tätä tuottavuutta parannamme sillä, että me annamme tilaa yrittäjävetoisille palveluille niissä tapauksissa, joissa se on hyvinkin tarkoituksenmukaista.

Vielä, arvoisa puhemies, yksi havainto, joka tämän keskustelun aikanakin on noussut hyvin vahvasti esille: Koko kuntakentän talouden pelastamisen avain on sosiaali- ja terveyspalveluiden nykyistä parempi organisointi. (Puhemies: 5 minuuttia!) Tässä suhteessa vielä palaan näitten parempien käytäntöjen peräämiseen. Minä toivon, että me lähimaastossa löydämme seuraavan vaiheen, jossa voidaan esitellä näitä, joista voidaan keskustella myös eduskunnassa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula puhui täyttä asiaa. Meillä on paikka palveluiden kehittämiselle. Kaikkeen meidän ei tarvitse tästä talosta antaa lakia, jotta sitä voidaan tehdä. Husin alueella on esimerkki haavapotilaan hoidosta. Me puhumme paljon erikoissairaanhoidon hallintolaista ja sen tuomista ratkaisuista. Näin varmasti tullaan tarvitsemaan, mutta me emme tarvitse kaikessa lakimuutoksia. Tämän haavapotilaan hoidossa voidaan saavuttaa jopa 20—40 miljoonan euron vuotuiset säästöt, ja yhtään lakimuutosta ei tarvita siihen. Näenkin, että kysymys on ennen kaikkea johtamisesta, miten me johdamme työyhteisölähtöisesti, annamme ihmisille mahdollisuuden kehittää omaa työtänsä, tehdä siitä mielekkäämpää. Se ei vaadi lakimuutoksia, vaan se vaatii johtamismuutoksia.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karjulan puheenvuorossa oli todellakin paljon hyvää. Tämä palvelurakenneuudistus on edennyt niin, että tässä on itse asiassa nyt se paras osuus vielä jäljellä elikkä palvelurakenneuudistus. Kuntapuolella on jo edetty jonkin verran, toki sielläkin vielä pitää edetä. Mutta nyt olisi jo tällä kuntabudjettikierroksella tarvittu niitä malleja, niitä käytännön esimerkkejä, miten toimitaan. Siinä mielessä tuntuu, että osa näistä kehittämishankkeista on hieman myöhässä. Sähköinen asiointi ja muut, niissä olisi jo ehkä pitänyt päästä eteenpäin rohkeammin. Toisaalta myös kuntasektorille tarvittaisiin rohkeutta tehdä niitä ratkaisuja, sitä johtajuutta, jota ed. Lauslahtikin tässä peräänkuulutti. Totta on myös se, mitä ed. Karjula otti esiin, että pitää uskaltaa ajatella uudella tavalla kuntien palveluntuotannosta. Onko se sitten yhteistyötä yritysten kanssa vai kolmannen sektorin kanssa, tai mikä se malli on, (Puhemies: Minuutti!) mutta pitää uskaltaa uudistua.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karjulan puheenvuoro oli todella hyvä, ja vaikka hän vertasi yrityselämään, niin kyllä julkisella sektorilla voidaan myös toimia samalla tavalla. Minusta meidän pitäisi lähteä tarkastelemaan asiaa siltä pohjalta, kumpaa me pidämme yllä, raskasta hallintoa vai järjestämmekö palveluja tehokkaasti. Myös meillä Kainuun osalta on mietitty sitä, että hallinto keskitetään ja sitten turvataan niissä kunnissa, missä tälläkin hetkellä on kunnanjohtajat, semmoiset palvelukeskukset, mistä näitä palveluja saa ja nimenomaan näitä ydinpalveluita, terveysasema voisi olla siellä ja muuta, valtionkin hallintoa. Mutta tämä kertakaikkinen raskas hallinto meidän kyllä pitäisi saada jollakin tavalla kuriin.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahti nosti esille palveluiden laadun, ja se tietysti lämmitti sydäntä, koska kovin vähän on täällä tänään kuultu tästä palveluiden laadusta. Ennen kaikkea täällä on puhuttu, kun rakenneuudistuksesta on kyse, rakenteista ja taloudesta. Minusta kaiken lähtökohta kuitenkin, kun puhutaan kuntien palveluista, täytyy olla se palveluiden laatu.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä kuntien itsehallinto on siinä määrin arvokas asia, että sen vaaliminen tässä uudistusprosessissa on tarpeellista mutta juuri näin, miten näissä kommenttipuheenvuoroissakin palattiin, että tätä johtajuuden vahvistamista tarvitaan tietyssä mielessä valtionhallinnossa tiettyjen standardien, käytäntöjen vahvempana ylös nostamisena, mutta erityisesti se on siellä kuntakentässä, että me rakennamme tahtotilaa, jossa uudistetaan palveluprosesseja, palvelukäytäntöjä. Mutta ehkä nyt me olemme sidottuja vielä liikaa palveluprosessien uudistamisessa menneisiin käytäntöihin ja tämmöiset rohkeat avaukset, rohkeat uudet, paremmat käytännöt aika lailla vielä puuttuvat.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ellen nyt väärin muista, niin ainakin 30—40 vuoden ajan Suomen kuntakentässä on pohdittu kuntien yhdistämistä tai niiden palvelurakenteiden yhdistämistä siten, että kuntasektori toimisi tehokkaammin. Kysymys on ollut koko ajan muutoksen johtamisesta, ja tätä Paras-hanketta on nyt laskelmieni mukaan tehty viisi täyttä vuotta ja kuudes on alkamassa.

Jos ajatellaan yksityistä sektoria, niin tällaista prosessia ei olisi mahdollista näin hitaalla tempolla käydä. Organisaatiot olisivat sellaisessa epävarmuuden tilassa, jossa paras aines hakeutuisi muihin tehtäviin. Onneksi julkisella sektorilla tällaista ilmiötä juurikaan ei esiinny. Kun kuitenkin kysymyksessä on koko Suomen kilpailukyvyn tehostaminen ja sen kilpailukyvyn ylläpitäminen siten, että elintasoa voitaisiin ylläpitää, asia on tavattoman tärkeä. En voi myöskään ymmärtää sitä, että kuntien välisiä tietoja niiden tuottavuudesta paremminkin salaillaan, kun itse asiassa ne olisivat aivan keskeisiä lähtötietoja eri kunnan äideille ja isille, kuinka heidän oma kuntansa tuottavuuden ja usein myös asiakastyytyväisyyden osalta selviytyy.

Paras-hankkeen alkutieto on professorien Loikkanen ja Susiluoto selvitys koskien 350:tä kuntaa, jossa kaikki yli 2 000 asukkaan kunnat ovat mukana. Siitä kiistatta havaitaan, että saman tyyppisillä kunnilla tuottavuudessa on yli 10 prosentin eroja, vaikka lasketaan kaikki keskeiset kuntapalvelun toimialat yhteensä. Eri funktioissa erojen täytyy olla tietysti vieläkin suurempia. Jotkut kunnat, kun olen näitä seurannut vuosikymmenten ajan, jatkuvasti esiintyvät poikkeuksellisen hyvinä, ja mainittakoon tässä Raisio sellaisena.

Julkisuudessa varsinkin esiintyy sellainen yleinen käsitys, että mittakaavaetu olisi merkittävä. Yksikään 100 000 asukkaan kunta Tamperetta lukuun ottamatta ei ole 100 parhaan kunnan joukossa. Espoo ja Helsinki sijaitsevat lähes 300:n joukossa huonoimmasta päästä laskien. Helsingissä, missä maan kaikki parhaat edellytykset ova