34) Talousarvioaloitteet
jatkui
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Olen jättänyt ensi
vuoden budjettiin useitakin eri aloitteita, mutta haluan nyt muutaman
erityisesti nostaa esille.
Olen tänä vuonna Kymen edustajien puheenjohtaja,
joten osa näistä ehdotuksista perustuu maakuntaliittojen
aloitteisiin ja ne ovat todella tärkeitä alueiden
kehitykselle. Tässä puheenvuorossa käsittelen
aloitteita 284, 267, 272, 273, 274, 276, 277 ja 278.
Arvoisa rouva puhemies! Ensin aloite 284, joka koskee budjetin
perustelutekstejä. Kyseessä on Pien-Saimaan tilan
parantaminen. Parin vuoden ajan Pien-Saimaalla on esiintynyt ajoittain erityisen
voimakasta sinileväkukintaa. Viime ja tänä vuonna
on toteutettu Pien-Saimaan kunnostamisen esiselvityshanketta, Pisa-projektia.
Selvityksen perusteella laadittiin toimenpideohjelma tarvittavista
vesiensuojelutoimenpiteistä ja kunnostamistoimista.
Saimaan valuma-alueen merkittävimpiä kuormittajia
ovat maatalous, metsäteollisuus, turvetuotanto, hulevedet
sekä ajoittainen sisäinen kuormitus. Eri kuormituslähteiden
merkitys veden laatuun vaihtelee paljon eri alueilla. Selvitystyön
aikana on etenkin havaittu tarve neuvontaan, jotta juuri eri lähteistä tulevaa
ravinnekuormitusta saataisiin vähennettyä merkittävästi.
Neuvontahankkeen toteutus voitaisiin aloittaa pilottiluonteisesti
Etelä-Karjalassa siten, että Pien-Saimaan valuma-alue
olisi ydinaluetta mutta kohteena olisi koko Etelä-Karjala.
Tavoitteena on kestävällä tavalla pienentää kaikkia
ravinnekuormituksen lähteitä ja siten vähentää Pien-Saimaaseen
kohdistuvaa ravinnekuormitusta pysyvästi. Esitän,
että tämän budjettimomentin perusteluihin
lisätään maininta, että määrärahasta osoitetaan
0,5 miljoonaa euroa Pien-Saimaan valuma-alueella toteutettavan haja-asetuksen
jätevesineuvonnan pilottihankkeeseen.
Arvoisa puhemies! Seuraavaksi Imatran seudun raja-alueen kehittämiseen,
jota koskevat aloitteet 267, 272, 273, 277 ja 278.
Vaalimaan ja Torfjanovkan raja-asemille on valmisteltu liikenteen
ja rajatoiminnan kehittämishanke, jolla raskas liikenne
eriytetään omalle tarkastusväylälleen.
Työt Venäjän puolella ovat käynnissä ja
valmistuvat tämän vuoden puolella. Suomen puolella
liikennejärjestelyille on varattu tarvittava rahoitus ja
tänä vuonna toteutuu 600 metrin tiejärjestely.
Hanke edellyttää Tullin rajatoiminnoille nykyisistä rakennuksista
erillistä toimitilaa. Esitämme siis varoja lisärakennuksen rakentamiseen
Vaalimaan raskaan liikenteen tullitarkastusten ja näin
ollen liikenteen sujuvuuden edistämiseksi.
Imatran ja Svetogorskin välinen rautatierajaliikenneylityspaikka
ei ole kansainvälisen liikenteen rajanylityspaikka. Liikenne
on yhdensuuntaista Venäjältä Suomeen,
ja se palvelee lähinnä metsä- ja terästeollisuuden
raaka-ainekuljetuksia. Maittemme kaupan ja talouden intresseissä on,
että molemminsuuntaisesta rajanylityksestä saataisiin
aikaan sopimus. Rautatieliikenteen kehittämishankkeet tukevat
samalla pyrkimyksiä liikenteen päästöjen
alentamiseksi. Se vapauttaisi raidetilaa myös Helsinki—Pietari-radan
nopealle henkilöliikenteelle. Logistisesti ratkaisu olisi
edullinen. Imatran rajanylityspaikka on Etelä-Suomessa
ainut kohta, jossa rautatie ja maantie ylittävät
rajan samassa paikassa. Talousalueen kehityksen kannalta viennin
mahdollistaminen Suomesta Venäjälle Imatra—Svetogorskin kautta
avaisi merkittäviä mahdollisuuksia elinkeinoelämälle.
Rajanylitystä suunniteltaessa Imatran kaupunki on esittänyt
myös harkittavaksi Suomen ja Venäjän
rajaviranomaisten sijoittamista samoihin työtiloihin rajanylityksen
nopeuttamiseksi. Tästä syystä esitämme
10 miljoonan satsausta Imatran raja-aseman kansainvälistämiseen
ja raideyhteyksien kehittämiseen Imatrankosken asemalta
rajalle.
Edelliseen liittyen, arvoisa puhemies, on syytä myös
rakentaa kaksoisraide välille Imatra—Luumäki.
Tähän esitämme 220 miljoonaa euroa. Rataosan
Luumäki—Imatra palvelutason parantaminen on teollisuuden
kilpailukyvyn kannalta rataverkon tärkeimpiä kehittämishankkeita.
Radan kapasiteetti on jo tällä hetkellä kokonaan käytössä,
jopa ylikuormitettu. Teollisuuden investoinnit ovat viime vuosina
kasvattaneet kuljetusmääriä, ja merkittävää kasvua
on uusimpien selvitysten mukaan tulossa myös lähivuosille. Mikäli
raideliikenteessä ei ole riittävää kapasiteettia,
kuljetuksia joudutaan siirtämään maanteille.
Erityisesti Imatran, Rautjärven ja Lappeenrannan puunjalostusteollisuuden
kannalta on erittäin tärkeää,
että kaksoisraide toteutetaan mahdollisimman pian.
Etelä-Karjala on kemiallisen puunjalostuksen eurooppalainen
keskus. Moneen muuhun teollisuudenalaan verrattuna tuotanto menee
lähes kokonaan vientiin. Tuotanto vaatii hyvät
logistiset yhteydet sekä raaka-aineiden että jalosteiden
kuljettamiseen. Kaksoisraide auttaa myös viime vuosina
merkittävästi kasvaneen henkilöliikenteen
kehittymistä. Rajan läheisyys ja Imatra—Svetogorskin
kaksoiskaupunkikonsepti on mielestäni jäänyt
liian vähälle huomiolle. Venäjän potentiaalia
ei oikein vieläkään ymmärretä. Tämä alue
tulisi Suomessa nähdä huomisen merkittävimpänä kasvualueena
Pääkaupunkiseudun rinnalla. Yritystoimintaa ei
sinne synny kuitenkaan ilman valtion tukea ja satsausta fasiliteetteihin
ja logistiikkaan. Alueen kehittämiseen liittyvät
myös aloitteet Imatra Business Parkin ja Ukonniemen alueen
kehittämisestä.
Arvoisa puhemies! Koko Kaakkois-Suomen aluetta koskevat aloitteet
274, 276 ja 278, joissa esitetään rahoitusta yritysten
investointi- ja kehittämishankkeiden tukemiseen Rakenteellisen muutoksen
tuki -kokeilun toteuttamiseksi Kaakkois-Suomessa.
Kuten hyvin tiedämme, Kaakkois-Suomi on kärsinyt
1970-luvulta lähtien metsäteollisuuden rakennemuutoksista.
Kiihtynyt globalisaatio yhdistyneenä viime vuosien lamaan
ja paperin kysynnän supistumiseen on johtanut tilanteeseen, jossa
suljetaan kokonaisia integraatteja ja tuotantoa leikataan pysyvästi.
Vaikka lama näyttääkin olevan helpottamassa,
metsäteollisuus tulee myös jatkossa kärsimään
saneerauksista. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan metsäteollisuuden
työpaikoista on poistunut vuoden 2006 jälkeen
jo lähes kolmannes. Silti kaikesta alueen teollisuudesta
kaksi kolmasosaa on edelleen metsäteollisuuteen sidoksissa.
Kaakkois-Suomi on viime vuosien aikana ajautunut maan heikoimpien,
moniongelmaisten alueiden joukkoon. Nykyinen aluepolitiikka ei huomioi
tätä kuitenkaan, vaan esimerkiksi Kymenlaakso
on entistä Kuusankoskea lukuun ottamatta kansallisten tukialueiden
ulkopuolella. Suomen valtiolla on yhdessä Euroopan unionin kanssa
välineitä äkillisen rakennemuutoksen
hoitoon. Metsäteollisuuden voimakasta alueellista rakenteellista
muutosta ei voi kuitenkaan hoitaa tehokkaasti vain tehdas kerrallaan,
joten tällaiset välineet ovat Kaakkois-Suomen
tilanteeseen liian lyhytjänteisiä. Pitkäkestoisen
rakenteellisen muutoksen hoitoon tarvitaan kestoltaan pidempi, välineistöltään
monipuolisempi ja joustavampi rakenteellisen muutoksen tuki.
Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat muodostavat
uuden aluekehityslain tarkoittaman yhteistoiminta-alueen, joka vastaa
Kaakkois-Suomen ely-keskuksen aluetta. Kaakkois-Suomessa on käynnissä Alku-hankkeeseen
liittyvänä pilottina maakuntaohjelmatyön
kehittäminen osana aluehallinnon uudistamista eli Mako-pilottihanke,
ja alueella on perustettu maakuntien yhteistoimintaelin ainoana
alueena Suomessa.
Maakunnat ovat tehneet keväällä Temmille esityksen
Rakenteellisen muutoksen tuki -kokeilun toteuttamisesta Kaakkois-Suomen
alueella vuosina 2011—2015. Tätä tukikokeilua
voisi verrata Kainuun hallintokokeiluun, mutta se rajoittuisi uudenlaiseen
alue- ja elinkeinopolitiikkaan. Osaan Rakenteellisen muutoksen tuesta muodostuisi
korotetut määrärahat nykyisiin toimenpiteisiin.
Esitämmekin kolmessa eri aloitteessa yhteensä 11
miljoonan euron rahoitusta työllisyysperusteisiin investointeihin,
maakunnan kehittämisrahaan sekä yritysten investointi- ja
kehittämishankkeiden tukemiseen. Toivoisin eduskunnalta
tukea tähän uudenlaiseen toimintamalliin, jotta
Kaakkois-Suomen alue saataisiin uuteen kasvuun ja saisimme myös
lisäpotkua Venäjän taloudellisen potentiaalin
hyödyntämiseen.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Talousarvioaloitteiden tekeminen on
tarkkaan harkittua, ja niinpä minulla on vain yksi talousarvioaloite,
872 vuoden 2010 valtiopäiville, ja se koskee Kantatie 52:n
kehittämistä nimenomaan perusparannussuunnitelman
tekemisen osalta. Siihen esitetään 2 miljoonan
euron suunnittelumäärärahaa.
Tämä Kantatie 52 on Hangosta Raaseporin ja Salon
kautta Jokioisiin kulkeva tieyhteys. Se on hyvin merkityksellinen
siltä osin, että Hangon satamasta kanavoituu nimenomaan
tuontiliikennettä Pirkanmaalle ja myöskin Varsinais-Suomen
alueelle ja sitten Keski-Suomeen. Siellä on myöskin
Raaseporin alueella ja Kemiönsaaressa metalliteollisuutta.
Se vaatii hyvän tiestön, jotta se palvelee teollisuutta
ja elinkeinoelämää parhaalla mahdollisella
tavalla.
Salon kaupunki on jo usean vuoden ajan ollut tietyllä tavalla
sijaiskärsijänä tämän
52:n osalta. Se on kulkenut kaupungin katuverkossa, kadun pohja
on pettänyt, ja liikenne on jouduttu ohjaamaan uutta reittiä pitkin
edelleen kaupungin katuverkossa. On aika erikoinen tilanne, että kantatie
katkeaa ja kulkee siellä katuverkossa. Jos me ajattelemme
tänä päivänä ympäristökysymyksiäkin,
se on aika vaarallinen tilanne. Nokian tehdasalueen kupeesta kulkeva
vaarallisten aineiden kuljetus ei tietenkään ole
sopiva malli.
Tämän tien kehittämishankkeen kannalla
ovat kaikki alueen kunnat, ja miksi ovat, niin nimenomaan siksi,
että kunnat näkevät tässä aikamoisen
mahdollisuuden, kunhan tämä aikanaan saadaan kuntoon.
Tässä on pitkät perinteet tämän tien
osalta. Sen tarkoituksena on sitten siitä Jokioisilta mennä Loimaalle
ja sieltä myöskin Uuteenkaupunkiin, ja niin kuin
taas totesin, myöskin Tampereelle.
Tämän kokonaiskustannus tulee olemaan varmaan
joitakin kymmeniä miljoonia, mutta kun se suunnittelumääräraha
tämän hankkeen osalta nyt saataisiin tältä osin
kirjoihin ja kansiin, niin päästäisiin
tässä asiassa eteenpäin.
Ymmärrän sen, että näille
pienille hankkeille ei juurikaan tahdo löytyä ymmärtämystä,
koska täällä eduskunnassakin ja liikenneministeriössä keskitytään
pääsääntöisesti vain
isoihin hankkeisiin ja maakunnat sitten saavat hoitaa niitä pienempiä.
Tässä on kysymys nimenomaan Uudenmaan, Varsinais-Suomen
ja Hämeen maakuntien kautta tai osissa kulkevasta tiestä,
joten silloin tässä tarvitaan eduskunnan voimaa,
että tätä asiaa saadaan eteenpäin.
Tieliikenne kaiken kaikkiaan maksaa moninkertaisesti sen, mitä tieverkkoon
panostetaan. Jos sitten katsotaan ympäristövaikutuksia,
niin mitä huonommassa kunnossa tiet ovat, sitä suuremmat
ovat myöskin ympäristöhaitat, ja jos
liikenne matelee tuolla vaarallisilla tieosuuksilla, siellä myöskin
käytetään tavattoman paljon aikaa.
Kansantaloudellisestakin näkökulmasta on perusteltua
viedä tätä hanketta eteenpäin
nimenomaan siten, että Salon kaupungin osalta kyetään
tulevaisuudessa ratkaisemaan se ongelma uutta tielinjausta pitkin
ja saadaan vaaralliset kuljetukset ja raskas liikenne pois Salon
kaupungin katuverkosta.
Sirpa Paatero /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Puheenvuorossani on kaksi puolta, toinen
tietenkin aluenäkökulma ja toinen oman ryhmämme aloitteet.
Kun tämä keskustelu viikolla siirtyi, tai melkein
kahdella viikolla, niin muutama sana ensin niistä.
Sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetti lähtee työllisyysvaikutuksista
ja kuntien mahdollisuudesta hoitaa palveluja ja meidän
ajatuksestamme myöskin tuottaa valtiolle lisää tuloja. Budjettialoitteet
67—72 ovat meidän ryhmämme yhteisiä aloitteita.
Kuntien valtionosuudet ovat olleet joka vuosi listalla, ja useampi
sata miljoona myöskin tälle vuodelle on sinne
esitetty, sekä sosiaali- ja terveystoimeen että sivistystoimen
puolelle, yhteensä 300 miljoonaa euroa. Meillä on
useita paikkoja, muun muassa työllisyyteen kahteen osaan,
työllistämiseen ja koulutukseen, olisimme satsanneet
120 miljoonaa euroa. Perusväylänpitoon, joka on
täsmäelvytystä ja parantaa sitä tien
ja muun väylästön kuntoa, olisi summa
60 miljoonaa. Pienempituloisten osan helpottamiseksi meillä on
esityksenä muun muassa eläkkeensaajien asumistuki,
johonka esitämme 60 miljoonaa euroa, ja sitten tarveharkinnan
poistoon työttömyyskorvauksista johtuen olisi
meillä esityksenä 25 miljoonaa euroa.
Kaksi tulopuolen näkökulmaa ovat windfall-vero,
jolla meillä olisi ollut saatavissa 375 miljoonaa euroa,
ja pääomaveron nosto 2 prosentilla ja sen tekeminen
progressiiviseksi, jolloin mahdollisuudet olisivat jopa 500 miljoonaan
tulopuolelle.
Näiden lisäksi haluan muutaman sanan sanoa. Ensinnäkin
saaristoliikenteestä, joka on sekä länsirannikon
että itärannikon yhteinen aihe. Viime vuodesta
tästä saaristoliikenteen määrärahasta
on vähennetty 800 000 euroa, joka summa, varmaan
kaikki voivat ymmärtää ja uskoa — aloitteen
numero on siis 908, Jacob Södermanin nimellä — näillä polttoainekustannuksilla,
kuljetuskustannuksilla ja työllisyyskustannuksilla on todellakin
uskomaton, kun muistan vielä, että oltiin hyvin
iloisia, kun hallitusohjelmaan saatiin kirjattua, että saaristoliikenne
turvataan.
Toinen suuri ajatus on omilla nimilläni olevat aloitteet,
jotka kulkevat numeroilla 726 ja 728, joissa on rajanylitysmahdollisuudet,
Vaalimaan rekkaparkki, jonka ministeri Vehviläinen lupasi käynnistää heti,
kun lama on ohi ja rekat kulkevat. Nyt meillä on ollut
rajalla tilanne niin, että kolmena tai neljänä päivänä viikosta
rekkojen kilometrimäärä ylittää sen
12, joka oli silloin joskus laitettu määräksi,
jolloin mennään kohtuuttomuuteen. Mutta voitte
kuvitella, että se 12 kilometriä keskellä Virolahden
kylää on jo aivan liikaa. Mutta ne satsaukset
Vaalimaan rekkaparkin rakennukseen olisivat noin 13 miljoonaa euroa, jotka
siis ministeri on useamman kerran luvannut, mutta mitään
ei tapahdu.
Toinen on se rajanylityspaikka, jossa raskas liikenne voitaisiin
erottaa henkilöliikenteestä. Ja tiedämme
uutisista tälläkin viikolla, kuinka paljon on
turisteja kulkenut rajan yli siellä rekkojen seassa. Tässä tilanne
on siis se, niin kuin meidän paikallisissa lehdissä kirjoitettiin,
että olisihan se kiva, että voisimme täällä toisellakin
puolella niitä nauhoja leikata, mutta kun tie loppuu kesken. Venäjä on
sen tehnyt, minkä on luvannut, mutta Suomi ei. Tähän
olisi mahdollisuus myöskin satsaukset tehdä rakentaen
se kiinteistö Senaatin kautta, jolloinka se raha, joka
siihen tiehen on jo olemassa, voitaisiin myöskin tolkullisesti
käyttää.
Sen lisäksi olen kirjoittanut aloitteen numero 727,
jossa on, vaan mainintana sanallisesti, Kotkan poliisitalon rakentamisen
aloittaminen.
Sitten suurempi kysymys ovat aloitteet numero 274, 276 ja 279,
joissa rakenteellisen muutoksen tukikokeilu sekä Kymenlaakson
että Etelä-Karjalan alueelle olisi ihan korvaamaton.
Meillä on useita kohtia, joissa voisi parantaa näiden kahden
maakunnan olosuhteita tämän rakennemuutosmyllerryksen
seassa. Ehkä suurin kysymys näistä on
Kymenlaakson siirtäminen kakkostukialueeseen niin, että olisimme
koko Kaakkois-Suomi samassa tukialueluokituksessa, jolloinka muun
muassa de minimiksen pohjoiset tuet, rakenteelliset tuet ym. tuet
muun muassa uusiutuvien kokeiluihin olisi mahdollista myöntää Kymenlaakson
puolella. Nyt tämä kakkostukialue on jossakin
aivan muualla, kun siinä on kerran Euroopan tasoiset säädökset,
kuinka paljon näitä alueita voi Suomessa kerrallaan
olla.
Toinen näkökulma tähän kokeiluversioon
on, että miksipä ei korotettaisi meidän
maakunnallisia kehittämisrahoja, jotka ovat, tiedän
kyllä, hyvin pieniä muruja, mutta työllistävät
oikein käytettynä kuitenkin kymmeniä ja
satoja ihmisiä alueella. Niiden korottaminen
näillä rakennemuutosalueilla olisi ensi arvoisen
tärkeää vaikkapa väliaikaisesti,
muutamiksi vuosiksi, tämmöisten suurten teollisuuslaitosten
alasajon korvaamiseksi.
Yksi asia, josta on puhuttu, tiedän myös,
jo useamman vuoden, ovat tukiprosentit: millä prosenteilla
näitä alkuja tällaisten suurten mullistusten
jälkeen pystytään antamaan, tai minkä kokoisille
yrityksille näitä tukia sitten pystytään
antamaan. Tällä hetkellä kun suuret teollisuusyritykset
lähtevät, niin tukiahan ei voida suurille teollisuusyrityksille
myöntää, vaan se on kokonaan koottava
pienistä, pienistä paloista, jotka sitten paikkaavat
onneksi pikkuhiljaa näitä alueita.
Myös tämä rakenteellisen muutoksen
perusrahoitus, jonka hallitus on, niin tämä kuin
kaikki muutkin hallitukset aina pikaisesti ilmoittanut myöntävänsä,
on sen kokoinen, että sille tarvittaisiin niin sanottu
ei vuosikorotus vaan tasokorotus. Kun se määrä aiemmin
ehkä on ollut riittävä, niin kilpailtaessa
nyt huomattavasti tiukemmista uusista työpaikoista ja uusista
yrityksistä alueilla tämän rakenteellisen
tuen perussumman per asukas alueella tulisi olla huomattavasti nykyistä suurempi.
Eräs aloite vielä: Kun E18 Helsingistä itään lukee
hallitusohjelmassa ja tietenkin on hienoa, että se lähtee
käyntiin, aloite numero 729 tarkoittaa tukea tälle
ajatukselle. Mutta voitteko kuvitella, että ihan yhdellä miljoonalla
ei sitä tietä vielä rakenneta. Käynnistämiseenkin
olisi tarvittu vähintään 5 miljoonaa,
kuten on esitetty.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmällä on kattava
esitys hallituksen budjettiesityksen vaihtoehdoksi ja osaltaan myöskin
sitä täysinkin muuttaen. Omassa puheenvuorossani
keskityn Lapin tilannetta koskeviin aloitteisiin, jotka ovat numerot
931—971, neljäkymmentä aloitetta Lapin
kehittämiseen liittyen.
Lapissa on nyt sekä suuria mahdollisuuksia että paljon
haasteita. Tietysti on nyt myös ongelmia, joista pysyvä ongelma
on työttömyys, mutta siihen palaamme budjetin
kokonaiskäsittelyn osalta vaihtoehtoesityksessämme.
Lapissa on suuria toiveita nyt erityisesti malmivarojen löytymisen
seurauksena ja siinä toivossa, että malmivaroja
ryhdytään myös hyödyntämään.
Tältä osin suureksi ongelmaksi on osoittautunut
se, että valtionyhtiöiden osalta kaivostoiminta
lopetettiin. Se on suuri virhe. Viimeisin suuri virhe tehtiin vielä niinkin
myöhään kuin 2007. Kemira myytiin jo
vähän aikaisemmin, ja sitten 2007 Kemira GrowHow
siirtyi Yaralle, ja siinä menivät niin Siilinjärven
fosfaatti kuin Lapissa oleva Soklin alueen fosfaattikin ulkomaalaiseen
omistukseen. Olemme vahvasti kannattamassa valtionyhtiön
perustamista kaivosalalle ja sitä tulemme sitten varsinaisessa
budjetin käsittelyn loppuvaiheessa myös ehdottamaan.
Mutta se, mitä tarvitaan varmasti, sillä näitä kaivoshankkeita
joka tapauksessa toteutuu, ja kun suomalainen yhtiö lähtee,
tilanne on vielä parempi, on kaivosalan koulutusta. Aloitteessani 934
esitänkin, että kaivosinsinöörien
koulutus Rovaniemellä ammattikorkeakoulun yhteydessä aloitetaan.
Meillä pitää olla malmialan, kaivosalan
osaamista riittävästi. Kaivosalan työntekijöitä nyt
jo koulutetaan, sitä varsinaista kaivosmiesporukkaa Sodankylässä,
mutta tarvitaan myöskin pidemmälle koulutettua
osaamista, ja siksi kaivosinsinöörikoulutus on
tarpeen.
Sekä kaivostoiminta että myös kasvava
matkailutoiminta lisäävät suuresti liikennettä Lapin teillä,
ja siksi on kyllä koettava suureksi uhaksi se, mitä Liikennevirasto
tässä taannoin esitti, että jopa Nelostien
kehittäminen katkaistaisiin Rovaniemelle. Tämä ei
voi tulla kysymykseenkään. Niin kuin sanottu,
liikenne Lapin teillä kasvaa kahdesta syystä jo
pelkästään. Muutoinkin varmaan ihmiset
liikkuvat enemmän, mutta matkailu lisää liikennettä,
ja se on hieno asia, samaten kaivostoiminnan liikkeellelähtö.
Aloitteissani 941—950 esitänkin ensinnäkin kevyen
liikenteen väylien lisäämistä näitten
yhä raskaamman ja lisääntyvän
liikenteen teiden varsiin kylien kohdalle. Erityisen vilkkaita teitä nyt ovat
Tornionjokivarren tie matkailuaikana, sesonkiaikana, samaten tie
Rovaniemeltä Leville matkailun sesonkiaikoina. Siellä on
monta kylää, joissa ihmiset kokevat turvattomuutta,
kun ei ole kevyen liikenteen väylää ja
tiellä on valtaisa liikenne.
Sodankylä on kasvamassa nopeimmin ehkäpä suureksi
kaivoskeskukseksi pohjoisessa. On siellä meillä muitakin
vahvoja kaivosalueita, Kittilässä kaivetaan kultaa,
Sodankylässä sitä on kaivettu jo pitempään,
totta kai Keminmaalla on Elijärven kaivos, mutta Sodankylässä on
nyt monia näköaloja kaivostoiminnan liikkeellelähdöstä,
ja siksi täytyy satsata myös liikenneturvaan teillä. Siellä ei
ole rautatieyhteyttä, joten kuljetukset tapahtuvat maanteitse.
Niinpä esitänkin näissä aloitteissani
ensinnäkin kevyen liikenteen väylästön
parantamista mutta myöskin ohitustietä, kun lähdetään
Sodankylästä pohjoiseen päin Kevitsaan.
Siinä on valtaisa liikenneruuhka hyvin pian, kun kaivostoiminta
lähtee käyntiin.
Me tarvitsemme myöskin lisää rautatieinvestointeja.
Niitä pohjoiseen on jonkin verran saatu, ja niitä on
edelleen luvassa. Mutta eräs sellainen hyvin tärkeä hanke,
jota esitän, on ratayhteyden suunnittelu Kolarista Ylläksen
matkailukeskukseen ja siitä edelleen Leville. Se on sellainen
ekologista matkailua edistävä hanke, joka pitää ottaa
vakavasti ja jota pitää lähteä viemään
eteenpäin.
Matkailutarkoituksessa esitän myöskin aloitteessani
960 lentoyhteyden varmistamista Enontekiölle. Enontekiön
kunta on satsannut kuntana lentoyhteyden varmistamiseen, mutta kyllä valtion
siihen pitää myöskin ruveta satsaamaan.
Lapissa on ja me tarvitsemme hyvin erilaisia matkailukeskuksia,
yksi tykkää yhdenlaisesta ja toinen toisenlaisesta.
Enontekiö tarjoaa matkailukokemuksena rauhaa ja hiljaisuutta
niille, jotka sitä hakevat siellä Ounasjärven
rannalla ja Ounastunturin kupeessa, mutta lentoyhteys on sinne ihan
välttämätön, ja sitä pitää edistää myös valtiovallan
tuella.
Arvoisa puhemies! Tieasioista otan vielä yhden esille:
aloite 946, Ivalo—Nellim-tie. Siitä on tullut
ikuisuusasia, joka ei vain tunnu saavan myönteistä ratkaisua.
Siellä Nellimin kylällä asuu kolttia,
inarinsaamelaisia ja suomalaisia, ja jostakin syystä tämä kylä on
jätetty sinne Petsamon aikaisen tien varaan tien loppupään
osalta. Ei kerta kaikkiaan ole päästy siinä eteenpäin. Odotan
kyllä, että tässä jotakin nyt
rupeaisi tapahtumaan, ja esitän tässä tarkoituksessa
aloitteessani suunnittelurahaa Nellimin tien peruskorjaukseen ja
päällystämiseen koko osuudelta siinä toivossa,
että tämä aloite nyt tuolla valtiovarainvaliokunnassa
katsottaisiin vakavasti ja sen mukaiset rahan sijoittamiset budjettiesitykseen, sitten
kun se valiokunnasta ulos tulee.
Arvoisa puhemies! Lapissa on myös paljon metsää,
jossa on pinta-alaakin. Meillä on laajat metsäalueet
siellä. Meiltä on kuitenkin vähentynyt
selluloosan tuotanto, kun Kemijärven sellutehdas ajettiin
alas. Tänään tuli suru-uutinen siitä,
että Inarissa ollaan Vapon sahaa lopettamassa, mikä vähentää metsän
käyttöä sahaukseen. Mutta metsä kasvaa
meilläkin nopeammin, ja siksi tarvitaan myös uusia
käyttäjiä tälle kasvavalle metsälle.
Erityisen kiire on energiapuun ottamisella laajempaan käyttöön,
ja tämän vuoksikin esitän aloitteessani
964 isoa rahasummaa biodieseltehtaan rakentamiseksi Kemiin. Tässä biodieselkysymyksessä
saatamme
olla ed. Lauri Oinosen kanssa hieman barrikadin eri puolilla. Siellä on Äänekosken
hanke kilpailemassa Kemin hankkeen kanssa. Toivon mukaan ne molemmat
toteutetaan. Biodiesel on tulevaisuutta. Tarvittavat valtion tukirahat
ovat varsin isoja, mutta siitä huolimatta tällä tiellä pitää mennä eteenpäin
ja ottaa se puusto käyttöön. Energiapuun
käyttöönotto, taimikoiden hakkaaminen
ja muu tällainen parantaa myös metsän
laatua tulevaisuudessa. Jos jätetään
rämettymään, turekoitumaan nuo metsät,
niin ei tule tukkiakaan jatkossa.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi petokysymyksestä.
Se on iso huolenaihe ja nyt erityisesti Itä-Lapin alueella
mutta kasvavasti eräillä muillakin alueilla. Petopolitiikassa
pitää kohtuullisuuden olla se lähtökohta,
mutta kysymys on tietenkin myös petokorvauksista. Ne ovat
viipyilleet pahasti, ja niinpä aloitteessa 937 esitän
petovahinkoihin tuntuvaa korottamista siten, että myöskin
petovahinkojen todentamiseen käytetty työaika
poromiesten osalta korvataan. Sitä aikaa menee tosi paljon,
koska näytön pitää tulla poromieheltä,
että häneltä on jotakin hävinnyt,
on menettänyt susien, karhujen tai ilvesten vuoksi. Tämä asia
pitää saada kuntoon siten, että myöskin
työaika, joka siihen hukkuu, korvataan.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Heti ensiksi ed. Tennilälle
haluan sanoa, että Suomeen mahtuu mielestäni kolmekin
metsäenergiaan pohjautuvaa biodiesellaitosta. Kyllä me
niin paljon tuomme näitä polttoaineita ulkomailta,
että meidän kaikki voitava pitäisi mahdollisimman
pikaisesti tehdä kotimaisten polttonesteitten edistämiseksi.
(Ed. Tennilä: Tässä olemme samaa mieltä!)
Edelleen viittaan ed. Tennilän puheenvuoroon tästä suurpeto-ongelmasta,
jota kautta maankin jo aletaan tuntea, mutta joka siellä Lapissa
on, ja tähän liittyen olen tehnyt talousarvioaloitteen
626 Määrärahan osoittaminen palkkion maksamiseen
suurpetojen kaatajille. Kun nämä suurpedot ovat
ongelma ja täällä aiemmin tänään on
puhuttu salakaadoista, jopa rikollisesta metsästämisestä,
paljon parempi olisi, että petokantaa hoidettaisiin hallitusti
ja tehokkaasti. Siksi olen tehnyt tämän aloitteen.
Arvoisa rouva puhemies! Haluan keskittyä nyt tekemiini
talousarvioaloitteisiin 617 alkaen 641:een asti.
Aloitteessa 617 esitän määrärahaa
erikoispoliisikoirien koulutukseen. Kuten tiedämme, koirat
ovat kaikkein tehokkaimpia havaitsemaan huumeita, löytämään
kadonneita ja monessa muussa hyödyllisessä toiminnassa.
Tähän tulisi jatkuvasti panostaa.
Aloitteessa 618 esitän määrärahaa
Keuruun varuskunnan toimintojen kehittämiseen. Keuruullahan
on valtakunnallinen pioneeri- ja suojelualan osaamiskeskus, jossa
muun muassa on erikoistuttu räjähteitten raivaamiseen.
Esimerkiksi jos joku terroristi tuo pelätyn räjähteen,
todennäköisesti Keuruun pioneerirykmentistä tulevat osaajat
paikalle, jotka tietävät, mitenkä menetellä.
Mutta tässä tuon esille sitä, että Keuruun
varuskunnan kasarmitilojen peruskorjausta jatkettaisiin siltä osin
kuin ne ovat kesken, mutta sitten Puolustusvoimain kolmatta tehtävää varten,
joka on tämä kriisinhallinta, Keuruulle rakennettaisiin
koulutushalli, jossa voitaisiin harjoitella niissä sää-
ja ilmasto- ja sadeolosuhteissa, joissa kriisinhallintatehtävissä toimitaan.
Esimerkiksi suomalaisesta säästä siirtyminen
vaikkapa Tšadin trooppisiin olosuhteisiin on suuri muutos.
Silloin olisi hyvä, jos täällä voitaisiin
jossakin hallitilassa harjoitella kosteutta, lämpötilaa,
ehkä muitakin olosuhteita, jotka ovat tuolla toimintakentällä.
Silloin tiedettäisiin paremmin, minne ollaan menossa.
Aloitteessa 619 esitän määrärahaa
pitkälti vireillä olleelle ajatuksen tasolla mutta
myöskin käytännön suunnittelussa
jo toteutettuun Haapamäen avolaitosvankilan suunnittelu-
ja rakennustöitten aloittamiseen. Tämä hankehan
virisi 1970-luvun lopulla ja sen tarkoitus oli osaltaan olla valtion
kompensaatiotoimi niille yli 700 valtion työpaikan menetykselle,
jota 2 000 hengen yhdyskunta Haapamäki lähinnä oikoratojen
mutta myös VR:n muun kehityksen johdosta joutui kokemaan.
Toivon, että nykyaikaisen kehittyvän vankeinhoidon
kannalta tämä hanke otettaisiin uudelleen suunnitteluun
ja voitaisiin toteuttaa. Aikoinaan K. J. Lång piti tätä hyvin
edistyksellisenä hankkeena, ja mielestäni nämä ajatukset eivät
ole muuttuneet mihinkään.
Aloitteella 620 esitän määrärahaa
kotirintamalottien eläketurvan parantamiseen. Aikanaan nuoret
naiset, nyt jo kunnianarvoisessa iässä olevat,
ovat tehneet pitkäaikaista työtä kotirintamalla
isänmaan puolesta ilman, että siitä on
mitään eläketurvaa heille muodostunut.
Toivon, että vihdoin ja viimein myös tämä suomalaisten
naisten oikea teko palkittaisiin eläketurvalla muodossa taikka
toisessa.
Aloitteessa 621 esitän ammatillisen perus- ja aikuiskoulutuksen
vahvistamista Keski-Suomessa ja Keuruulla, ja muistutan, että Keuruun
kaupungilla ovat Haapamäellä entisen yhteislyseon, nykyisen
Haapamäen yhteiskoulun tiloissa olevat vapaat tilat. Kaikkia
yläaste ei tarvitse. Siellä voitaisiin tätä edistää vaikkapa
maahanmuuttajille.
Aloitteessa 623 haluan muistuttaa siitä, että me
tarvitsemme edelleen lisää lääkäri-
ja hammaslääkärikoulutusta meidän
maahamme, jota toivon, että voitaisiin ajatella toteuttavaksi
vaikka Kuopiossa ja Oulussa.
Aloitteessa 625 haluan muistuttaa siitä, mitä Haapamäki
valtion toimien seurauksena menetyksenä koki, ja voitaisiin
edistää tämän yhdyskunnan uutta
nousua Uusi nousu -projektilla.
Aloitteessa 627 esitän määrärahaa
Haapamäen kautta kulkevien ratojen sähköistämisen
selvittämiseen. Näitä ratojahan ovat
vanha Pohjanmaan rata, Seinäjoki—Haapamäki—Orivesi edelleen
Tampereelle. Nyt parhaillaan tätä osuutta Orivesi—Tampere
osana myöskin Ten-rataverkkoa kunnostetaan. Sen takia junat
hieman hidastelevat Orivesi—Tampere-välillä,
mutta se on siksi, että aikanaan on sitten taas kunnossa
oleva hyvä rata, kun työt on tehty.
Mutta näkisin, että tämä vanha
Pohjanmaan rata tulisi kunnostaa Seinäjoki—Haapamäki—Orivesi-osuudelta
vaihtoehtoiseksi ja toiminnalliseksi toiseksi raidepariksi Pohjanmaan
pääradalle. Tällöin ei tarvitsisi
rakentaa uutta raideparia tai kokonaan uutta rataa Seinäjoki—Parkano—Tampere,
kun hyödynnettäisiin jo olemassa olevaa Haapamäen
kautta kulkevaa vanhaa Pohjanmaan rataa. Samalla tämä olisi
osa Suomen pisintä maamme leveimmällä kohdalla
kulkevaa poikkirataa Seinäjoki—Haapamäki-osuudelta, jossa
yhteys Seinäjoelta Vaasaan on parhaillaan sähköistettävänä,
ja tämän poikkiradanhan voidaan ajatella lähtevän
Joensuusta aina Niiralasta Venäjän rajalta tai
Parikkalasta Savonlinnan kautta, jossa nämä yhtyvät
Huutokoskella Joensuusta tulevaan haaraan. Huutokoski—Savonlinna-välihän
on nyt kunnostettu, ja edelleen Pieksämäeltä Jyväskylään
rata on sähköistetty.
Jos rataa Jyväskylä—Haapamäki
hieman oiottaisiin ja sähköistettäisiin
ja samoin rata Haapamäeltä Seinäjoelle
sähköistettäisiin, meillä olisi maan
leveimmällä kohdalla erittäin hyvä poikkirata,
joka yhdistäisi toisiinsa Pohjanmaan radan, Haapamäen
kautta kulkevan Pohjanmaan radan, jonka osa tämä on,
Keski-Suomen radan, Savon radan ja Karjalan radan. Kun tämä työ tehtäisiin, silloin
voitaisiin välttää niitä ruuhkia,
joita tällä hetkellä on muilla radoilla.
Toivon todella, että tästä tehtäisiin
kustannuslaskennat, kuinka paljon edullisempi olisi hyödyntää olemassa
olevaa rataverkostoa kunnostamalla sitä kuin rakentamalla
ihan uusia raidepareja ja ratoja. Samalla maan rataverkko tulisi
kokonaisuudessaan paljon tehokkaampaan käyttöön.
Tähän liittyy myös Haapamäki—Parkano—Pori-radan
kunnostaminen, kokonaan käyttöön ottaminen.
Sillähän on 40 prosentin osuudella liikennettä Kihniöltä Parkanon
Kairokosken kautta Niinisaloon, mutta tämä rata
pitäisi avata kokonaan liikenteelle ja sähköistää.
Jos katsotaan karttoja, voidaan nähdä, että tämä rata
on hyvin mielekäs myös Venäjältä tulevan
transitoliikenteen rata suhteellisen jäävapaille
länsirannikon satamille. Aikoinaanhan tämä rata
Pietari—Hiitola—Elisenvaara—Pieksämäki—Haapamäki—Pori
päätettiinkin rakentaa Venäjän
vallan aikana 1917 tehdyllä päätöksellä.
Nyt tulisi nähdä nämä kansainväliset
liikennekäytävät yhä uudelleen
ja katsoa erilaisista kartoista, kuinka tämä on
lähes viivasuora yhteys aina Moskovasta Pietarin kautta
Suomen länsirannikolle. Meidän tasokarttamme eivät
kaikki aivan oikeassa valossa tätä asiaa ilmaise.
Edelleen toivon myös, että Haapamäen
risteysaseman aluetta hyödynnettäisiin tavaraliikenteen
keskusterminaalina, ja katson, että tällä teolla
voitaisiin välttää niitä investointeja,
joita on muualle suunniteltu aivan uusille alueille. Näistä tulisi
tehdä tarkoituksenmukaiset laskelmat.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Vielä ihan muutama sana sosiaali-
ja terveydenhuollon aloitteista, joista osa on meidän sosialidemokraattisen
ryhmän omia ja osa on sitten minun henkilökohtaisia.
Elikkä ensimmäisten aloitteiden, jotka koskevat
lapsiperheitä, numerot ovat 280—283. Toimeentulotuen
varassa elävät perheet joutuvat elämään
hyvin niukoilla tuloilla etenkin nyt, kun hallitus nostaa asumiseen
ja elämiseen liittyviä veroja ja arkiset menot
kallistuvat kautta linjan. Samanaikaisesti kunnat supistavat palveluitaan, mikä heikentää
etenkin
pienituloisten perheiden asemaa. Pitkään jatkuva
köyhyydessä eläminen syrjäyttää lapsia
ja lapsiperheitä. Vaikka toimeentulotuen tulisi olla viimesijainen
toimeentuloturvan muoto, joutuvat käytännössä monet
perheet turvautumaan toimeentulotukeen säännöllisenä tukena.
Tärkeintä köyhyyden ehkäisyä on
parantaa työllisyyttä ja korottaa ensisijaisten
etuuksien tasoa, kuten täällä on tänään
useaan otteeseen todettu, mutta lisäksi on välttämätöntä parantaa lapsiperheiden
toimeentulotukea. Siksi sosialidemokraatit esittävät
toimeentulotukeen kustakin lapsesta maksettavan osuuden korottamista
30 eurolla kuukaudessa.
Arvoisa puhemies! Etenkin yksinhuoltajaperheet ovat vakavassa
köyhyysriskissä. Yksinhuoltajien köyhyyden
suurin syy on työttömyys, joten on tärkeää parantaa
yksinhuoltajien työllistymismahdollisuuksia esimerkiksi
parantamalla lastenhoitopalveluita ja tasaamalla vanhemmuuden kustannuksia
kaikkien työnantajien kesken. Tämä parantaa
myös naisten asemaa työmarkkinoilla. Lisäksi
on suunnattava yksinhuoltajille erityisiä työllistymispalveluita,
jotka tukevat heidän työlle sijoittumistaan ja
työmarkkinaolosuhteita työnantajien näkökulmasta.
Myös taloudellisen tuen parantaminen on välttämätöntä.
Siksi olen esittänyt 5 euron lisäystä lapsilisän
yksinhuoltajakorotukseen.
Arvoisa puhemies! Myös kaikkien lapsiperheiden asemaa
on parannettava. Lapsissa on meidän yhteiskuntamme tulevaisuus.
Hallitus korotti vuonna 2009 lapsilisää kolmannesta
lapsesta alkaen 10 eurolla. Korotus kohdistui vain viidennekseen
lapsiperheistä. Ensimmäiseen lapseen kohdistuvat
kuitenkin kaikkein suurimmat menot. Jotta saamme parannettua kaikkien
lapsiperheiden taloutta, on oikeudenmukaista korottaa ensimmäisestä lapsesta
maksettavaa lapsilisää. Tähän
olen esittänyt 10 euron korotusta.
Lapsilisäjärjestelmän rakenteellinen
kehittäminen on myös välttämätöntä.
Yksi suurimmista epäkohdista nykyisessä systeemissä on,
että lapsilisän maksatus loppuu, kun lapsi täyttää 17 vuotta.
Tällöin kuitenkin perheelle aiheutuvat kustannukset
ovat usein suurimmillaan. Muutenkaan tälle käytännölle
ei löydy kestäviä perusteita, kun vanhemmat
vastaavat lapsen elatuksesta täysi-ikäisyyteen
saakka. Esitän talousarvioaloitteessa määrärahaa
lapsilisän maksamiseen myös 17-vuotiaasta lapsesta.
Olen jättänyt myös vastaavan lakialoitteen.
Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, haluan nostaa omaishoitajien
tilanteen esille. Olen esittänyt 30 miljoonan kohdennettua
valtionosuutta nimenomaan omaishoitajien palveluiden parantamiseen
kunnissa. Tilanteet eri kunnissa vaihtelevat paljon, koska omaishoidon
tuki on määrärahasidonnainen. Näin
ei saisi olla, vaan omaishoitolakia olisi vahvistettava niin, että hoito
todella turvataan laissa. Omaishoidon tulee aina perustua omaishoitajan
ja kunnan tekemään sopimukseen sekä hoito-
ja palvelusuunnitelmaan. Olennaista on, että palveluita
on myös saatavilla. Omaishoitoon on turvattava riittävät
ja monipuoliset tukipalvelut, joiden avulla tuetaan hoidettavan
ja omaishoitajan hyvinvointia ja jaksamista.
Omaishoitajat tekevät ainutlaatuisen arvokasta työtä,
jota yhteiskunnan on myös tuettava. Tosiasia on, että me
emme selviä ilman omaishoitajia. Omaishoitajuuteen on siten
turvattava myös riittävä rahoitus.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Kiitän arvoisia kollegoja
Sirpa Paatero ja Anneli Kiljunen, että olette ahkerasti
paikalla vielä tässä syyskauden mielestäni
tärkeimmässä istunnossa, jossa käsitellään
kansanedustajien talousarvioaloitteita.
Äsken toin esille Haapamäen risteysaseman uudelleenmuodostamisen
Suomen keskeiseksi tavaraliikenteen järjestelyasemaksi.
Sijaintihan on hyvin keskeisellä paikalla, jos ajatellaan
Suomen talouselämän keskuksen painopistettä. Tonttimaat
Haapamäellä järjestelyratapihan rakentamiselle
ovat huomattavan paljon halvemmat kuin on suunniteltu Tampereen
lounaispuolelle Pirkkalaan, jonne pitäisi rakentaa myös
uusia ratoja jo hyvinkin rakennettuun ja kalliiseen maastoon.
Haapamäellä Suomen leveimmällä kohdalla kulkeva
poikkirata ja Pohjanmaan-radan linjaukset voisivat liittyä yhteen,
ja näin ollen olisi hyvin mielekästä keskittää tavaraliikenteen
järjestelypiha juuri Haapamäelle. Näkisin,
että niitä voi olla toki muuallakin, mutta tällainen
keskeinen paikka Haapamäki oli vuoteen 1978, johonka saakka
siellä käsiteltiin paljon tavarajunien vaunustojen
uudelleenmuodostamista uusiksi juniksi. Haapamäen keskusasema
oli tyypillinen yöasema, jossa eri paikkakunnilta iltasella
lähteneet junat kohtasivat, saivat polttoainetäydennystä ja
ne muodostettiin vaunukoostumukseltaan tarkoituksenmukaiseen malliin
uusina junina, ja siitä ne sitten aamuksi saapuivat perille. Parhaimmillaan
vuorokaudessa lähti yli 120 junaa Haapamäeltä ja
yli 1 200 vaunua. Tällöin puhutaan 1960-luvun
ja 1970-luvun taitteesta.
Arvoisa rouva puhemies! Toki kiinnitän huomiota ratojen
ohella myös maanteihin. Esitän aloitteessani 630
määrärahoja Keski-Suomen teiden perusparantamiseen
ja päällystämiseen. Tällöin
nousee esille omasta kotikaupungistani Keuruun ja Ähtärin
välinen suorin yhteys, jossa osuus Palvalampi—Liesjärvi—Myllymäki
kaipaisi perusparantamista ja päällystämistä.
Tuolle tielle Ähtäristä päin
tultaessa on kyllä pantu varoitus korkeista nousuista ja
varoitetaan raskailla kuormilla niille etenkin liukkaalla kelillä menemästä.
Toivottavaa olisi, että tämä tie voitaisiin parantaa.
Samoin Viitasaaren ja Saarijärven välillä tie Riihipelto—Kumpu
kuten myös Kivijärvi—Perho-tien väli
tai Ylä-Kintaus—Kintaus-väli, joka yhdistäisi
Petäjäveden ja Uuraisten kuntakeskukset: tuo tie
on soratie, sillä on paljon bioenergialiikennettä ja
turveliikennettä. Samoin haluaisin, että myös
Sahrajärvi—Pajupuro-tie Multian ja Saarijärven
välillä laitettaisiin päällystetyksi tieksi.
Näin se yhdistäisi Keuruun ja Saarijärven seutukuntia.
Nämä ovat vain esimerkkejä, kuten
Sumiaisten ja Konneveden alueella niin sanottu Vihreä väylä,
joka voisi olla hyvä oikaisu ohi Jyväskylän
Nelostieltä vaikka Valtateille 9 ja 13.
Valtatieosuuksista Suomessa pätkii Jyväskylä—Vaasa-valtatie
välillä Multia—Ähtäri
osuudella Multia—Myllymäki. Tämä osaltaan
voisi olla tuota Keuruu—Ähtäri-välistä yhteyttä Keuruun
Liesjärveltä pohjoiseen. Silloin tuo tien osuus,
joka tätä tietä olisi, olisi vajaat kymmenen
kilometriä ja loppu olisi tuota Keuruu—Ähtäri-välin
rakentamista. Toivon, että tässä asiassa
päästäisiin eteenpäin. Suunnitelmat
ovat jo viitisentoista vuotta sitten valmistuneet, mutta työt
ovat olleet pysähdyksissä vuodesta 2000 lähtien.
Edelleen toivon, että Nelostiellä Oravasaaren liittymä Valtatielle
4 voitaisiin rakentaa alkuperäisten suunnitelmien mukaan.
Samoin eteläisessä Keski-Suomessa Kuhmoisten
ja Jämsän kunnissa on paljon soratieverkkoa, muun
muassa Kuhmoinen—Kylämä—Längelmäki-osuus,
joka yhdistää Kuhmoisen ja Längelmäen.
Se on hyvin kuoppainen, mutkainen, mäkinen ja kapea tieosuus.
Tämä kaipaisi kunnostamista, ja muun muassa Isojärven
kansallispuisto on tämän tien varrella.
Samoin valtatie 24 Kuhmoisten kunnan alueella Keskisenkangas—Harmoinen-välillä kaipaisi
sitä kunnostusta, jota tuon tasoiselta tieltä voitaisiin
odottaa.
Erityisesti Jämsän kaupungissa entisen Kuoreveden
kunnan alueella on paljon mutkaisia, mäkisiä,
kapeita sorateitä. Niillä jos tällaiseen
myöhäissyksyn aikaan lähtee ajelemaan,
niin teiden kunto kyllä kertoo puolestaan, että näitä teitä tulisi
kunnostaa.
Petäjävesi—Korpilahti-väli
yhdistää myös kahta kuntakeskusta. Se
samalla mahdollistaisi suoran oikaisun, ja tämän
tien kunnostamisesta on esitetty viime syksynä myöskin
liikenneministeriölle lähetystökäynnillä tien
kunnostamisen tarve. Tähän liittyy talousarvioaloitteeni 628.
Talousarvioaloitteella 634 haluan lisätä Seinäjoki—Haapamäki-,
Haapamäki—Tampere-, Haapamäki—Jyväskylä-liikennettä siten, että se
olisi tarkoituksenmukainen kullekin rataosalle kahdella junaparilla.
Tällä hetkellä ensimmäinen juna
Seinäjoelta Haapamäen kautta Jyväskylään
saapuu iltapäivällä puoli kahden aikaan.
Tämä ei ole enää tarkoituksenmukaista,
ei asiointiliikennettä, ei työmatkaliikennettä.
Kyllä tätä liikennettä pitäisi
palauttaa sille tasolle, millä se oli aiemmin.
Mutta sitä vastoin valitettava uhka on, että VR uhkaa
lopettaa 12. joulukuuta yhden taajamajunaparin eli kaksi junaa osuudelta
Seinäjoki—Haapamäki—Jyväskylä.
Minulla on kuitenkin käsitys, että tämä asia
tulee korjatuksi valtiovarainvaliokunnan työskentelyssä ennen
joulua. Toivottavasti junat kulkevat, vaikka ne eivät aikatauluihin
ennätä. Luotan tähän.
Mutta jotta liikenne olisi toimivampaa, niin supistusten asemesta
pitäisi lisätä junavuoroja. Jos radalta,
joka on kunnostettu liikennöitäväksi, junia
lopetetaan, on vaihtoehtona se, että se rappeutuu, alkaa
kasvaa pajukoita, mäntyjä. Sille ei enää voida
asettaa niitä kustannuslaskelmia kuin joillekin muille
radoille katsotaan.
Pitäisi siirtyä niin sanottuun katetuottojärjestelmään,
jossa liikennöinnistä aiheutuvia kuluja ja siitä saatavia
tuloja verrattaisiin toisiinsa, ja jos siitä tulee liikenteen
harjoittajalle tappiota, se korvattaisiin. Nyt on ilmiselvää,
että tuota liikennettä rasittavat laskennalliset
kulut, jotka kymmenkertaistavat todelliset menot. Jos liikennettä ei
olisi, radat jäisivät tyhjän panttina
käyttämättömiksi ja tehdyt investoinnit
menettäisivät arvonsa.
Tähän liittyy myös aloitteeni 635,
jolla haluan, että pidetään rautatiekalustoa
kunnossa, ja erityisesti tällä tarkoitan nyt näitä sinisiä vaunuja.
Ne ovat hyviä, Suomen oloihin suunniteltuja ja tänne
rakennettuja. Niitä ei pitäisi romuttaa, vaan
jokaisen yksilön osalta pitäisi harkita, onko se
vielä kunnostettavissa juuri tällaisten niin sanottujen
vähäliikenteisten ratojen käyttöön.
Nämähän ovat pääomansa
jo kuolettaneet, ja kalusto olisi vain ylläpitokustannuksilla
ilmaista.
Arvoisa puhemies! Kiinnitän vielä huomiota lääkärien
yöpäivystyksiin. Ne ovat paljolti etääntyneet.
Kun ne ovat etääntyneet usein maakuntakeskukseen,
ja sitten sanotaan, että nythän on sairaankuljetuspalvelut.
Mutta valitettavasti sairaankuljetuspalvelutkin ovat keskittymässä maakuntakeskuksiin.
Esimerkiksi Keuruu—Petäjävesi-alueella
on nyt kolme ambulanssia. Uudistussuunnitelmissa oltaisiin jäämässä yhteen. Sanotaan,
että tämä olisi sitten kiireellisiä ajoja varten.
Tuo on kuitenkin hyvin epärealistinen käsitys.
Ei yksi ambulanssi voi kolmea korvata. Olen kuluneen syyskauden
aikana seurannut niitten liikkumisia. Ne ovat pääsääntöisesti
lähes aina ajossa, ja joskus on saatavuus perin heikkoa — sen
ensivasteyksiköitten henkilöt sanovat.
Toivon, että meillä maassa olisi kattava ambulanssisaatavuus
mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon sen, että on tapauksia,
joissa nopea ensihoito ja keskussairaalahoitoon pääseminen
on välttämätöntä. Tämä riippumatta
siitä, minkä verran alueella on asuvaa väestöä.
Nämä tilanteet voivat kohdata myös ketä tahansa
kyseisellä alueella liikkuvaa.
Keskustelu päättyi.