Täysistunnon pöytäkirja 111/2010 vp

PTK 111/2010 vp

111. KESKIVIIKKONA 10. MARRASKUUTA 2010 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

34) Talousarvioaloitteet

  jatkui

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Olen jättänyt ensi vuoden budjettiin useitakin eri aloitteita, mutta haluan nyt muutaman erityisesti nostaa esille.

Olen tänä vuonna Kymen edustajien puheenjohtaja, joten osa näistä ehdotuksista perustuu maakuntaliittojen aloitteisiin ja ne ovat todella tärkeitä alueiden kehitykselle. Tässä puheenvuorossa käsittelen aloitteita 284, 267, 272, 273, 274, 276, 277 ja 278.

Arvoisa rouva puhemies! Ensin aloite 284, joka koskee budjetin perustelutekstejä. Kyseessä on Pien-Saimaan tilan parantaminen. Parin vuoden ajan Pien-Saimaalla on esiintynyt ajoittain erityisen voimakasta sinileväkukintaa. Viime ja tänä vuonna on toteutettu Pien-Saimaan kunnostamisen esiselvityshanketta, Pisa-projektia. Selvityksen perusteella laadittiin toimenpideohjelma tarvittavista vesiensuojelutoimenpiteistä ja kunnostamistoimista.

Saimaan valuma-alueen merkittävimpiä kuormittajia ovat maatalous, metsäteollisuus, turvetuotanto, hulevedet sekä ajoittainen sisäinen kuormitus. Eri kuormituslähteiden merkitys veden laatuun vaihtelee paljon eri alueilla. Selvitystyön aikana on etenkin havaittu tarve neuvontaan, jotta juuri eri lähteistä tulevaa ravinnekuormitusta saataisiin vähennettyä merkittävästi.

Neuvontahankkeen toteutus voitaisiin aloittaa pilottiluonteisesti Etelä-Karjalassa siten, että Pien-Saimaan valuma-alue olisi ydinaluetta mutta kohteena olisi koko Etelä-Karjala. Tavoitteena on kestävällä tavalla pienentää kaikkia ravinnekuormituksen lähteitä ja siten vähentää Pien-Saimaaseen kohdistuvaa ravinnekuormitusta pysyvästi. Esitän, että tämän budjettimomentin perusteluihin lisätään maininta, että määrärahasta osoitetaan 0,5 miljoonaa euroa Pien-Saimaan valuma-alueella toteutettavan haja-asetuksen jätevesineuvonnan pilottihankkeeseen.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi Imatran seudun raja-alueen kehittämiseen, jota koskevat aloitteet 267, 272, 273, 277 ja 278.

Vaalimaan ja Torfjanovkan raja-asemille on valmisteltu liikenteen ja rajatoiminnan kehittämishanke, jolla raskas liikenne eriytetään omalle tarkastusväylälleen. Työt Venäjän puolella ovat käynnissä ja valmistuvat tämän vuoden puolella. Suomen puolella liikennejärjestelyille on varattu tarvittava rahoitus ja tänä vuonna toteutuu 600 metrin tiejärjestely. Hanke edellyttää Tullin rajatoiminnoille nykyisistä rakennuksista erillistä toimitilaa. Esitämme siis varoja lisärakennuksen rakentamiseen Vaalimaan raskaan liikenteen tullitarkastusten ja näin ollen liikenteen sujuvuuden edistämiseksi.

Imatran ja Svetogorskin välinen rautatierajaliikenneylityspaikka ei ole kansainvälisen liikenteen rajanylityspaikka. Liikenne on yhdensuuntaista Venäjältä Suomeen, ja se palvelee lähinnä metsä- ja terästeollisuuden raaka-ainekuljetuksia. Maittemme kaupan ja talouden intresseissä on, että molemminsuuntaisesta rajanylityksestä saataisiin aikaan sopimus. Rautatieliikenteen kehittämishankkeet tukevat samalla pyrkimyksiä liikenteen päästöjen alentamiseksi. Se vapauttaisi raidetilaa myös Helsinki—Pietari-radan nopealle henkilöliikenteelle. Logistisesti ratkaisu olisi edullinen. Imatran rajanylityspaikka on Etelä-Suomessa ainut kohta, jossa rautatie ja maantie ylittävät rajan samassa paikassa. Talousalueen kehityksen kannalta viennin mahdollistaminen Suomesta Venäjälle Imatra—Svetogorskin kautta avaisi merkittäviä mahdollisuuksia elinkeinoelämälle. Rajanylitystä suunniteltaessa Imatran kaupunki on esittänyt myös harkittavaksi Suomen ja Venäjän rajaviranomaisten sijoittamista samoihin työtiloihin rajanylityksen nopeuttamiseksi. Tästä syystä esitämme 10 miljoonan satsausta Imatran raja-aseman kansainvälistämiseen ja raideyhteyksien kehittämiseen Imatrankosken asemalta rajalle.

Edelliseen liittyen, arvoisa puhemies, on syytä myös rakentaa kaksoisraide välille Imatra—Luumäki. Tähän esitämme 220 miljoonaa euroa. Rataosan Luumäki—Imatra palvelutason parantaminen on teollisuuden kilpailukyvyn kannalta rataverkon tärkeimpiä kehittämishankkeita. Radan kapasiteetti on jo tällä hetkellä kokonaan käytössä, jopa ylikuormitettu. Teollisuuden investoinnit ovat viime vuosina kasvattaneet kuljetusmääriä, ja merkittävää kasvua on uusimpien selvitysten mukaan tulossa myös lähivuosille. Mikäli raideliikenteessä ei ole riittävää kapasiteettia, kuljetuksia joudutaan siirtämään maanteille. Erityisesti Imatran, Rautjärven ja Lappeenrannan puunjalostusteollisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että kaksoisraide toteutetaan mahdollisimman pian.

Etelä-Karjala on kemiallisen puunjalostuksen eurooppalainen keskus. Moneen muuhun teollisuudenalaan verrattuna tuotanto menee lähes kokonaan vientiin. Tuotanto vaatii hyvät logistiset yhteydet sekä raaka-aineiden että jalosteiden kuljettamiseen. Kaksoisraide auttaa myös viime vuosina merkittävästi kasvaneen henkilöliikenteen kehittymistä. Rajan läheisyys ja Imatra—Svetogorskin kaksoiskaupunkikonsepti on mielestäni jäänyt liian vähälle huomiolle. Venäjän potentiaalia ei oikein vieläkään ymmärretä. Tämä alue tulisi Suomessa nähdä huomisen merkittävimpänä kasvualueena Pääkaupunkiseudun rinnalla. Yritystoimintaa ei sinne synny kuitenkaan ilman valtion tukea ja satsausta fasiliteetteihin ja logistiikkaan. Alueen kehittämiseen liittyvät myös aloitteet Imatra Business Parkin ja Ukonniemen alueen kehittämisestä.

Arvoisa puhemies! Koko Kaakkois-Suomen aluetta koskevat aloitteet 274, 276 ja 278, joissa esitetään rahoitusta yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukemiseen Rakenteellisen muutoksen tuki -kokeilun toteuttamiseksi Kaakkois-Suomessa.

Kuten hyvin tiedämme, Kaakkois-Suomi on kärsinyt 1970-luvulta lähtien metsäteollisuuden rakennemuutoksista. Kiihtynyt globalisaatio yhdistyneenä viime vuosien lamaan ja paperin kysynnän supistumiseen on johtanut tilanteeseen, jossa suljetaan kokonaisia integraatteja ja tuotantoa leikataan pysyvästi.

Vaikka lama näyttääkin olevan helpottamassa, metsäteollisuus tulee myös jatkossa kärsimään saneerauksista. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan metsäteollisuuden työpaikoista on poistunut vuoden 2006 jälkeen jo lähes kolmannes. Silti kaikesta alueen teollisuudesta kaksi kolmasosaa on edelleen metsäteollisuuteen sidoksissa.

Kaakkois-Suomi on viime vuosien aikana ajautunut maan heikoimpien, moniongelmaisten alueiden joukkoon. Nykyinen aluepolitiikka ei huomioi tätä kuitenkaan, vaan esimerkiksi Kymenlaakso on entistä Kuusankoskea lukuun ottamatta kansallisten tukialueiden ulkopuolella. Suomen valtiolla on yhdessä Euroopan unionin kanssa välineitä äkillisen rakennemuutoksen hoitoon. Metsäteollisuuden voimakasta alueellista rakenteellista muutosta ei voi kuitenkaan hoitaa tehokkaasti vain tehdas kerrallaan, joten tällaiset välineet ovat Kaakkois-Suomen tilanteeseen liian lyhytjänteisiä. Pitkäkestoisen rakenteellisen muutoksen hoitoon tarvitaan kestoltaan pidempi, välineistöltään monipuolisempi ja joustavampi rakenteellisen muutoksen tuki.

Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat muodostavat uuden aluekehityslain tarkoittaman yhteistoiminta-alueen, joka vastaa Kaakkois-Suomen ely-keskuksen aluetta. Kaakkois-Suomessa on käynnissä Alku-hankkeeseen liittyvänä pilottina maakuntaohjelmatyön kehittäminen osana aluehallinnon uudistamista eli Mako-pilottihanke, ja alueella on perustettu maakuntien yhteistoimintaelin ainoana alueena Suomessa.

Maakunnat ovat tehneet keväällä Temmille esityksen Rakenteellisen muutoksen tuki -kokeilun toteuttamisesta Kaakkois-Suomen alueella vuosina 2011—2015. Tätä tukikokeilua voisi verrata Kainuun hallintokokeiluun, mutta se rajoittuisi uudenlaiseen alue- ja elinkeinopolitiikkaan. Osaan Rakenteellisen muutoksen tuesta muodostuisi korotetut määrärahat nykyisiin toimenpiteisiin. Esitämmekin kolmessa eri aloitteessa yhteensä 11 miljoonan euron rahoitusta työllisyysperusteisiin investointeihin, maakunnan kehittämisrahaan sekä yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukemiseen. Toivoisin eduskunnalta tukea tähän uudenlaiseen toimintamalliin, jotta Kaakkois-Suomen alue saataisiin uuteen kasvuun ja saisimme myös lisäpotkua Venäjän taloudellisen potentiaalin hyödyntämiseen.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Talousarvioaloitteiden tekeminen on tarkkaan harkittua, ja niinpä minulla on vain yksi talousarvioaloite, 872 vuoden 2010 valtiopäiville, ja se koskee Kantatie 52:n kehittämistä nimenomaan perusparannussuunnitelman tekemisen osalta. Siihen esitetään 2 miljoonan euron suunnittelumäärärahaa.

Tämä Kantatie 52 on Hangosta Raaseporin ja Salon kautta Jokioisiin kulkeva tieyhteys. Se on hyvin merkityksellinen siltä osin, että Hangon satamasta kanavoituu nimenomaan tuontiliikennettä Pirkanmaalle ja myöskin Varsinais-Suomen alueelle ja sitten Keski-Suomeen. Siellä on myöskin Raaseporin alueella ja Kemiönsaaressa metalliteollisuutta. Se vaatii hyvän tiestön, jotta se palvelee teollisuutta ja elinkeinoelämää parhaalla mahdollisella tavalla.

Salon kaupunki on jo usean vuoden ajan ollut tietyllä tavalla sijaiskärsijänä tämän 52:n osalta. Se on kulkenut kaupungin katuverkossa, kadun pohja on pettänyt, ja liikenne on jouduttu ohjaamaan uutta reittiä pitkin edelleen kaupungin katuverkossa. On aika erikoinen tilanne, että kantatie katkeaa ja kulkee siellä katuverkossa. Jos me ajattelemme tänä päivänä ympäristökysymyksiäkin, se on aika vaarallinen tilanne. Nokian tehdasalueen kupeesta kulkeva vaarallisten aineiden kuljetus ei tietenkään ole sopiva malli.

Tämän tien kehittämishankkeen kannalla ovat kaikki alueen kunnat, ja miksi ovat, niin nimenomaan siksi, että kunnat näkevät tässä aikamoisen mahdollisuuden, kunhan tämä aikanaan saadaan kuntoon. Tässä on pitkät perinteet tämän tien osalta. Sen tarkoituksena on sitten siitä Jokioisilta mennä Loimaalle ja sieltä myöskin Uuteenkaupunkiin, ja niin kuin taas totesin, myöskin Tampereelle.

Tämän kokonaiskustannus tulee olemaan varmaan joitakin kymmeniä miljoonia, mutta kun se suunnittelumääräraha tämän hankkeen osalta nyt saataisiin tältä osin kirjoihin ja kansiin, niin päästäisiin tässä asiassa eteenpäin.

Ymmärrän sen, että näille pienille hankkeille ei juurikaan tahdo löytyä ymmärtämystä, koska täällä eduskunnassakin ja liikenneministeriössä keskitytään pääsääntöisesti vain isoihin hankkeisiin ja maakunnat sitten saavat hoitaa niitä pienempiä. Tässä on kysymys nimenomaan Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Hämeen maakuntien kautta tai osissa kulkevasta tiestä, joten silloin tässä tarvitaan eduskunnan voimaa, että tätä asiaa saadaan eteenpäin.

Tieliikenne kaiken kaikkiaan maksaa moninkertaisesti sen, mitä tieverkkoon panostetaan. Jos sitten katsotaan ympäristövaikutuksia, niin mitä huonommassa kunnossa tiet ovat, sitä suuremmat ovat myöskin ympäristöhaitat, ja jos liikenne matelee tuolla vaarallisilla tieosuuksilla, siellä myöskin käytetään tavattoman paljon aikaa.

Kansantaloudellisestakin näkökulmasta on perusteltua viedä tätä hanketta eteenpäin nimenomaan siten, että Salon kaupungin osalta kyetään tulevaisuudessa ratkaisemaan se ongelma uutta tielinjausta pitkin ja saadaan vaaralliset kuljetukset ja raskas liikenne pois Salon kaupungin katuverkosta.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Puheenvuorossani on kaksi puolta, toinen tietenkin aluenäkökulma ja toinen oman ryhmämme aloitteet. Kun tämä keskustelu viikolla siirtyi, tai melkein kahdella viikolla, niin muutama sana ensin niistä.

Sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetti lähtee työllisyysvaikutuksista ja kuntien mahdollisuudesta hoitaa palveluja ja meidän ajatuksestamme myöskin tuottaa valtiolle lisää tuloja. Budjettialoitteet 67—72 ovat meidän ryhmämme yhteisiä aloitteita. Kuntien valtionosuudet ovat olleet joka vuosi listalla, ja useampi sata miljoona myöskin tälle vuodelle on sinne esitetty, sekä sosiaali- ja terveystoimeen että sivistystoimen puolelle, yhteensä 300 miljoonaa euroa. Meillä on useita paikkoja, muun muassa työllisyyteen kahteen osaan, työllistämiseen ja koulutukseen, olisimme satsanneet 120 miljoonaa euroa. Perusväylänpitoon, joka on täsmäelvytystä ja parantaa sitä tien ja muun väylästön kuntoa, olisi summa 60 miljoonaa. Pienempituloisten osan helpottamiseksi meillä on esityksenä muun muassa eläkkeensaajien asumistuki, johonka esitämme 60 miljoonaa euroa, ja sitten tarveharkinnan poistoon työttömyyskorvauksista johtuen olisi meillä esityksenä 25 miljoonaa euroa.

Kaksi tulopuolen näkökulmaa ovat windfall-vero, jolla meillä olisi ollut saatavissa 375 miljoonaa euroa, ja pääomaveron nosto 2 prosentilla ja sen tekeminen progressiiviseksi, jolloin mahdollisuudet olisivat jopa 500 miljoonaan tulopuolelle.

Näiden lisäksi haluan muutaman sanan sanoa. Ensinnäkin saaristoliikenteestä, joka on sekä länsirannikon että itärannikon yhteinen aihe. Viime vuodesta tästä saaristoliikenteen määrärahasta on vähennetty 800 000 euroa, joka summa, varmaan kaikki voivat ymmärtää ja uskoa — aloitteen numero on siis 908, Jacob Södermanin nimellä — näillä polttoainekustannuksilla, kuljetuskustannuksilla ja työllisyyskustannuksilla on todellakin uskomaton, kun muistan vielä, että oltiin hyvin iloisia, kun hallitusohjelmaan saatiin kirjattua, että saaristoliikenne turvataan.

Toinen suuri ajatus on omilla nimilläni olevat aloitteet, jotka kulkevat numeroilla 726 ja 728, joissa on rajanylitysmahdollisuudet, Vaalimaan rekkaparkki, jonka ministeri Vehviläinen lupasi käynnistää heti, kun lama on ohi ja rekat kulkevat. Nyt meillä on ollut rajalla tilanne niin, että kolmena tai neljänä päivänä viikosta rekkojen kilometrimäärä ylittää sen 12, joka oli silloin joskus laitettu määräksi, jolloin mennään kohtuuttomuuteen. Mutta voitte kuvitella, että se 12 kilometriä keskellä Virolahden kylää on jo aivan liikaa. Mutta ne satsaukset Vaalimaan rekkaparkin rakennukseen olisivat noin 13 miljoonaa euroa, jotka siis ministeri on useamman kerran luvannut, mutta mitään ei tapahdu.

Toinen on se rajanylityspaikka, jossa raskas liikenne voitaisiin erottaa henkilöliikenteestä. Ja tiedämme uutisista tälläkin viikolla, kuinka paljon on turisteja kulkenut rajan yli siellä rekkojen seassa. Tässä tilanne on siis se, niin kuin meidän paikallisissa lehdissä kirjoitettiin, että olisihan se kiva, että voisimme täällä toisellakin puolella niitä nauhoja leikata, mutta kun tie loppuu kesken. Venäjä on sen tehnyt, minkä on luvannut, mutta Suomi ei. Tähän olisi mahdollisuus myöskin satsaukset tehdä rakentaen se kiinteistö Senaatin kautta, jolloinka se raha, joka siihen tiehen on jo olemassa, voitaisiin myöskin tolkullisesti käyttää.

Sen lisäksi olen kirjoittanut aloitteen numero 727, jossa on, vaan mainintana sanallisesti, Kotkan poliisitalon rakentamisen aloittaminen.

Sitten suurempi kysymys ovat aloitteet numero 274, 276 ja 279, joissa rakenteellisen muutoksen tukikokeilu sekä Kymenlaakson että Etelä-Karjalan alueelle olisi ihan korvaamaton. Meillä on useita kohtia, joissa voisi parantaa näiden kahden maakunnan olosuhteita tämän rakennemuutosmyllerryksen seassa. Ehkä suurin kysymys näistä on Kymenlaakson siirtäminen kakkostukialueeseen niin, että olisimme koko Kaakkois-Suomi samassa tukialueluokituksessa, jolloinka muun muassa de minimiksen pohjoiset tuet, rakenteelliset tuet ym. tuet muun muassa uusiutuvien kokeiluihin olisi mahdollista myöntää Kymenlaakson puolella. Nyt tämä kakkostukialue on jossakin aivan muualla, kun siinä on kerran Euroopan tasoiset säädökset, kuinka paljon näitä alueita voi Suomessa kerrallaan olla.

Toinen näkökulma tähän kokeiluversioon on, että miksipä ei korotettaisi meidän maakunnallisia kehittämisrahoja, jotka ovat, tiedän kyllä, hyvin pieniä muruja, mutta työllistävät oikein käytettynä kuitenkin kymmeniä ja satoja ihmisiä alueella. Niiden korottaminen näillä rakennemuutosalueilla olisi ensi arvoisen tärkeää vaikkapa väliaikaisesti, muutamiksi vuosiksi, tämmöisten suurten teollisuuslaitosten alasajon korvaamiseksi.

Yksi asia, josta on puhuttu, tiedän myös, jo useamman vuoden, ovat tukiprosentit: millä prosenteilla näitä alkuja tällaisten suurten mullistusten jälkeen pystytään antamaan, tai minkä kokoisille yrityksille näitä tukia sitten pystytään antamaan. Tällä hetkellä kun suuret teollisuusyritykset lähtevät, niin tukiahan ei voida suurille teollisuusyrityksille myöntää, vaan se on kokonaan koottava pienistä, pienistä paloista, jotka sitten paikkaavat onneksi pikkuhiljaa näitä alueita.

Myös tämä rakenteellisen muutoksen perusrahoitus, jonka hallitus on, niin tämä kuin kaikki muutkin hallitukset aina pikaisesti ilmoittanut myöntävänsä, on sen kokoinen, että sille tarvittaisiin niin sanottu ei vuosikorotus vaan tasokorotus. Kun se määrä aiemmin ehkä on ollut riittävä, niin kilpailtaessa nyt huomattavasti tiukemmista uusista työpaikoista ja uusista yrityksistä alueilla tämän rakenteellisen tuen perussumman per asukas alueella tulisi olla huomattavasti nykyistä suurempi.

Eräs aloite vielä: Kun E18 Helsingistä itään lukee hallitusohjelmassa ja tietenkin on hienoa, että se lähtee käyntiin, aloite numero 729 tarkoittaa tukea tälle ajatukselle. Mutta voitteko kuvitella, että ihan yhdellä miljoonalla ei sitä tietä vielä rakenneta. Käynnistämiseenkin olisi tarvittu vähintään 5 miljoonaa, kuten on esitetty.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmällä on kattava esitys hallituksen budjettiesityksen vaihtoehdoksi ja osaltaan myöskin sitä täysinkin muuttaen. Omassa puheenvuorossani keskityn Lapin tilannetta koskeviin aloitteisiin, jotka ovat numerot 931—971, neljäkymmentä aloitetta Lapin kehittämiseen liittyen.

Lapissa on nyt sekä suuria mahdollisuuksia että paljon haasteita. Tietysti on nyt myös ongelmia, joista pysyvä ongelma on työttömyys, mutta siihen palaamme budjetin kokonaiskäsittelyn osalta vaihtoehtoesityksessämme.

Lapissa on suuria toiveita nyt erityisesti malmivarojen löytymisen seurauksena ja siinä toivossa, että malmivaroja ryhdytään myös hyödyntämään. Tältä osin suureksi ongelmaksi on osoittautunut se, että valtionyhtiöiden osalta kaivostoiminta lopetettiin. Se on suuri virhe. Viimeisin suuri virhe tehtiin vielä niinkin myöhään kuin 2007. Kemira myytiin jo vähän aikaisemmin, ja sitten 2007 Kemira GrowHow siirtyi Yaralle, ja siinä menivät niin Siilinjärven fosfaatti kuin Lapissa oleva Soklin alueen fosfaattikin ulkomaalaiseen omistukseen. Olemme vahvasti kannattamassa valtionyhtiön perustamista kaivosalalle ja sitä tulemme sitten varsinaisessa budjetin käsittelyn loppuvaiheessa myös ehdottamaan.

Mutta se, mitä tarvitaan varmasti, sillä näitä kaivoshankkeita joka tapauksessa toteutuu, ja kun suomalainen yhtiö lähtee, tilanne on vielä parempi, on kaivosalan koulutusta. Aloitteessani 934 esitänkin, että kaivosinsinöörien koulutus Rovaniemellä ammattikorkeakoulun yhteydessä aloitetaan. Meillä pitää olla malmialan, kaivosalan osaamista riittävästi. Kaivosalan työntekijöitä nyt jo koulutetaan, sitä varsinaista kaivosmiesporukkaa Sodankylässä, mutta tarvitaan myöskin pidemmälle koulutettua osaamista, ja siksi kaivosinsinöörikoulutus on tarpeen.

Sekä kaivostoiminta että myös kasvava matkailutoiminta lisäävät suuresti liikennettä Lapin teillä, ja siksi on kyllä koettava suureksi uhaksi se, mitä Liikennevirasto tässä taannoin esitti, että jopa Nelostien kehittäminen katkaistaisiin Rovaniemelle. Tämä ei voi tulla kysymykseenkään. Niin kuin sanottu, liikenne Lapin teillä kasvaa kahdesta syystä jo pelkästään. Muutoinkin varmaan ihmiset liikkuvat enemmän, mutta matkailu lisää liikennettä, ja se on hieno asia, samaten kaivostoiminnan liikkeellelähtö.

Aloitteissani 941—950 esitänkin ensinnäkin kevyen liikenteen väylien lisäämistä näitten yhä raskaamman ja lisääntyvän liikenteen teiden varsiin kylien kohdalle. Erityisen vilkkaita teitä nyt ovat Tornionjokivarren tie matkailuaikana, sesonkiaikana, samaten tie Rovaniemeltä Leville matkailun sesonkiaikoina. Siellä on monta kylää, joissa ihmiset kokevat turvattomuutta, kun ei ole kevyen liikenteen väylää ja tiellä on valtaisa liikenne.

Sodankylä on kasvamassa nopeimmin ehkäpä suureksi kaivoskeskukseksi pohjoisessa. On siellä meillä muitakin vahvoja kaivosalueita, Kittilässä kaivetaan kultaa, Sodankylässä sitä on kaivettu jo pitempään, totta kai Keminmaalla on Elijärven kaivos, mutta Sodankylässä on nyt monia näköaloja kaivostoiminnan liikkeellelähdöstä, ja siksi täytyy satsata myös liikenneturvaan teillä. Siellä ei ole rautatieyhteyttä, joten kuljetukset tapahtuvat maanteitse. Niinpä esitänkin näissä aloitteissani ensinnäkin kevyen liikenteen väylästön parantamista mutta myöskin ohitustietä, kun lähdetään Sodankylästä pohjoiseen päin Kevitsaan. Siinä on valtaisa liikenneruuhka hyvin pian, kun kaivostoiminta lähtee käyntiin.

Me tarvitsemme myöskin lisää rautatieinvestointeja. Niitä pohjoiseen on jonkin verran saatu, ja niitä on edelleen luvassa. Mutta eräs sellainen hyvin tärkeä hanke, jota esitän, on ratayhteyden suunnittelu Kolarista Ylläksen matkailukeskukseen ja siitä edelleen Leville. Se on sellainen ekologista matkailua edistävä hanke, joka pitää ottaa vakavasti ja jota pitää lähteä viemään eteenpäin.

Matkailutarkoituksessa esitän myöskin aloitteessani 960 lentoyhteyden varmistamista Enontekiölle. Enontekiön kunta on satsannut kuntana lentoyhteyden varmistamiseen, mutta kyllä valtion siihen pitää myöskin ruveta satsaamaan. Lapissa on ja me tarvitsemme hyvin erilaisia matkailukeskuksia, yksi tykkää yhdenlaisesta ja toinen toisenlaisesta. Enontekiö tarjoaa matkailukokemuksena rauhaa ja hiljaisuutta niille, jotka sitä hakevat siellä Ounasjärven rannalla ja Ounastunturin kupeessa, mutta lentoyhteys on sinne ihan välttämätön, ja sitä pitää edistää myös valtiovallan tuella.

Arvoisa puhemies! Tieasioista otan vielä yhden esille: aloite 946, Ivalo—Nellim-tie. Siitä on tullut ikuisuusasia, joka ei vain tunnu saavan myönteistä ratkaisua. Siellä Nellimin kylällä asuu kolttia, inarinsaamelaisia ja suomalaisia, ja jostakin syystä tämä kylä on jätetty sinne Petsamon aikaisen tien varaan tien loppupään osalta. Ei kerta kaikkiaan ole päästy siinä eteenpäin. Odotan kyllä, että tässä jotakin nyt rupeaisi tapahtumaan, ja esitän tässä tarkoituksessa aloitteessani suunnittelurahaa Nellimin tien peruskorjaukseen ja päällystämiseen koko osuudelta siinä toivossa, että tämä aloite nyt tuolla valtiovarainvaliokunnassa katsottaisiin vakavasti ja sen mukaiset rahan sijoittamiset budjettiesitykseen, sitten kun se valiokunnasta ulos tulee.

Arvoisa puhemies! Lapissa on myös paljon metsää, jossa on pinta-alaakin. Meillä on laajat metsäalueet siellä. Meiltä on kuitenkin vähentynyt selluloosan tuotanto, kun Kemijärven sellutehdas ajettiin alas. Tänään tuli suru-uutinen siitä, että Inarissa ollaan Vapon sahaa lopettamassa, mikä vähentää metsän käyttöä sahaukseen. Mutta metsä kasvaa meilläkin nopeammin, ja siksi tarvitaan myös uusia käyttäjiä tälle kasvavalle metsälle. Erityisen kiire on energiapuun ottamisella laajempaan käyttöön, ja tämän vuoksikin esitän aloitteessani 964 isoa rahasummaa biodieseltehtaan rakentamiseksi Kemiin. Tässä biodieselkysymyksessä saatamme olla ed. Lauri Oinosen kanssa hieman barrikadin eri puolilla. Siellä on Äänekosken hanke kilpailemassa Kemin hankkeen kanssa. Toivon mukaan ne molemmat toteutetaan. Biodiesel on tulevaisuutta. Tarvittavat valtion tukirahat ovat varsin isoja, mutta siitä huolimatta tällä tiellä pitää mennä eteenpäin ja ottaa se puusto käyttöön. Energiapuun käyttöönotto, taimikoiden hakkaaminen ja muu tällainen parantaa myös metsän laatua tulevaisuudessa. Jos jätetään rämettymään, turekoitumaan nuo metsät, niin ei tule tukkiakaan jatkossa.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi petokysymyksestä. Se on iso huolenaihe ja nyt erityisesti Itä-Lapin alueella mutta kasvavasti eräillä muillakin alueilla. Petopolitiikassa pitää kohtuullisuuden olla se lähtökohta, mutta kysymys on tietenkin myös petokorvauksista. Ne ovat viipyilleet pahasti, ja niinpä aloitteessa 937 esitän petovahinkoihin tuntuvaa korottamista siten, että myöskin petovahinkojen todentamiseen käytetty työaika poromiesten osalta korvataan. Sitä aikaa menee tosi paljon, koska näytön pitää tulla poromieheltä, että häneltä on jotakin hävinnyt, on menettänyt susien, karhujen tai ilvesten vuoksi. Tämä asia pitää saada kuntoon siten, että myöskin työaika, joka siihen hukkuu, korvataan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Heti ensiksi ed. Tennilälle haluan sanoa, että Suomeen mahtuu mielestäni kolmekin metsäenergiaan pohjautuvaa biodiesellaitosta. Kyllä me niin paljon tuomme näitä polttoaineita ulkomailta, että meidän kaikki voitava pitäisi mahdollisimman pikaisesti tehdä kotimaisten polttonesteitten edistämiseksi. (Ed. Tennilä: Tässä olemme samaa mieltä!)

Edelleen viittaan ed. Tennilän puheenvuoroon tästä suurpeto-ongelmasta, jota kautta maankin jo aletaan tuntea, mutta joka siellä Lapissa on, ja tähän liittyen olen tehnyt talousarvioaloitteen 626 Määrärahan osoittaminen palkkion maksamiseen suurpetojen kaatajille. Kun nämä suurpedot ovat ongelma ja täällä aiemmin tänään on puhuttu salakaadoista, jopa rikollisesta metsästämisestä, paljon parempi olisi, että petokantaa hoidettaisiin hallitusti ja tehokkaasti. Siksi olen tehnyt tämän aloitteen.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan keskittyä nyt tekemiini talousarvioaloitteisiin 617 alkaen 641:een asti.

Aloitteessa 617 esitän määrärahaa erikoispoliisikoirien koulutukseen. Kuten tiedämme, koirat ovat kaikkein tehokkaimpia havaitsemaan huumeita, löytämään kadonneita ja monessa muussa hyödyllisessä toiminnassa. Tähän tulisi jatkuvasti panostaa.

Aloitteessa 618 esitän määrärahaa Keuruun varuskunnan toimintojen kehittämiseen. Keuruullahan on valtakunnallinen pioneeri- ja suojelualan osaamiskeskus, jossa muun muassa on erikoistuttu räjähteitten raivaamiseen. Esimerkiksi jos joku terroristi tuo pelätyn räjähteen, todennäköisesti Keuruun pioneerirykmentistä tulevat osaajat paikalle, jotka tietävät, mitenkä menetellä.

Mutta tässä tuon esille sitä, että Keuruun varuskunnan kasarmitilojen peruskorjausta jatkettaisiin siltä osin kuin ne ovat kesken, mutta sitten Puolustusvoimain kolmatta tehtävää varten, joka on tämä kriisinhallinta, Keuruulle rakennettaisiin koulutushalli, jossa voitaisiin harjoitella niissä sää- ja ilmasto- ja sadeolosuhteissa, joissa kriisinhallintatehtävissä toimitaan. Esimerkiksi suomalaisesta säästä siirtyminen vaikkapa Tšadin trooppisiin olosuhteisiin on suuri muutos. Silloin olisi hyvä, jos täällä voitaisiin jossakin hallitilassa harjoitella kosteutta, lämpötilaa, ehkä muitakin olosuhteita, jotka ovat tuolla toimintakentällä. Silloin tiedettäisiin paremmin, minne ollaan menossa.

Aloitteessa 619 esitän määrärahaa pitkälti vireillä olleelle ajatuksen tasolla mutta myöskin käytännön suunnittelussa jo toteutettuun Haapamäen avolaitosvankilan suunnittelu- ja rakennustöitten aloittamiseen. Tämä hankehan virisi 1970-luvun lopulla ja sen tarkoitus oli osaltaan olla valtion kompensaatiotoimi niille yli 700 valtion työpaikan menetykselle, jota 2 000 hengen yhdyskunta Haapamäki lähinnä oikoratojen mutta myös VR:n muun kehityksen johdosta joutui kokemaan. Toivon, että nykyaikaisen kehittyvän vankeinhoidon kannalta tämä hanke otettaisiin uudelleen suunnitteluun ja voitaisiin toteuttaa. Aikoinaan K. J. Lång piti tätä hyvin edistyksellisenä hankkeena, ja mielestäni nämä ajatukset eivät ole muuttuneet mihinkään.

Aloitteella 620 esitän määrärahaa kotirintamalottien eläketurvan parantamiseen. Aikanaan nuoret naiset, nyt jo kunnianarvoisessa iässä olevat, ovat tehneet pitkäaikaista työtä kotirintamalla isänmaan puolesta ilman, että siitä on mitään eläketurvaa heille muodostunut. Toivon, että vihdoin ja viimein myös tämä suomalaisten naisten oikea teko palkittaisiin eläketurvalla muodossa taikka toisessa.

Aloitteessa 621 esitän ammatillisen perus- ja aikuiskoulutuksen vahvistamista Keski-Suomessa ja Keuruulla, ja muistutan, että Keuruun kaupungilla ovat Haapamäellä entisen yhteislyseon, nykyisen Haapamäen yhteiskoulun tiloissa olevat vapaat tilat. Kaikkia yläaste ei tarvitse. Siellä voitaisiin tätä edistää vaikkapa maahanmuuttajille.

Aloitteessa 623 haluan muistuttaa siitä, että me tarvitsemme edelleen lisää lääkäri- ja hammaslääkärikoulutusta meidän maahamme, jota toivon, että voitaisiin ajatella toteuttavaksi vaikka Kuopiossa ja Oulussa.

Aloitteessa 625 haluan muistuttaa siitä, mitä Haapamäki valtion toimien seurauksena menetyksenä koki, ja voitaisiin edistää tämän yhdyskunnan uutta nousua Uusi nousu -projektilla.

Aloitteessa 627 esitän määrärahaa Haapamäen kautta kulkevien ratojen sähköistämisen selvittämiseen. Näitä ratojahan ovat vanha Pohjanmaan rata, Seinäjoki—Haapamäki—Orivesi edelleen Tampereelle. Nyt parhaillaan tätä osuutta Orivesi—Tampere osana myöskin Ten-rataverkkoa kunnostetaan. Sen takia junat hieman hidastelevat Orivesi—Tampere-välillä, mutta se on siksi, että aikanaan on sitten taas kunnossa oleva hyvä rata, kun työt on tehty.

Mutta näkisin, että tämä vanha Pohjanmaan rata tulisi kunnostaa Seinäjoki—Haapamäki—Orivesi-osuudelta vaihtoehtoiseksi ja toiminnalliseksi toiseksi raidepariksi Pohjanmaan pääradalle. Tällöin ei tarvitsisi rakentaa uutta raideparia tai kokonaan uutta rataa Seinäjoki—Parkano—Tampere, kun hyödynnettäisiin jo olemassa olevaa Haapamäen kautta kulkevaa vanhaa Pohjanmaan rataa. Samalla tämä olisi osa Suomen pisintä maamme leveimmällä kohdalla kulkevaa poikkirataa Seinäjoki—Haapamäki-osuudelta, jossa yhteys Seinäjoelta Vaasaan on parhaillaan sähköistettävänä, ja tämän poikkiradanhan voidaan ajatella lähtevän Joensuusta aina Niiralasta Venäjän rajalta tai Parikkalasta Savonlinnan kautta, jossa nämä yhtyvät Huutokoskella Joensuusta tulevaan haaraan. Huutokoski—Savonlinna-välihän on nyt kunnostettu, ja edelleen Pieksämäeltä Jyväskylään rata on sähköistetty.

Jos rataa Jyväskylä—Haapamäki hieman oiottaisiin ja sähköistettäisiin ja samoin rata Haapamäeltä Seinäjoelle sähköistettäisiin, meillä olisi maan leveimmällä kohdalla erittäin hyvä poikkirata, joka yhdistäisi toisiinsa Pohjanmaan radan, Haapamäen kautta kulkevan Pohjanmaan radan, jonka osa tämä on, Keski-Suomen radan, Savon radan ja Karjalan radan. Kun tämä työ tehtäisiin, silloin voitaisiin välttää niitä ruuhkia, joita tällä hetkellä on muilla radoilla. Toivon todella, että tästä tehtäisiin kustannuslaskennat, kuinka paljon edullisempi olisi hyödyntää olemassa olevaa rataverkostoa kunnostamalla sitä kuin rakentamalla ihan uusia raidepareja ja ratoja. Samalla maan rataverkko tulisi kokonaisuudessaan paljon tehokkaampaan käyttöön.

Tähän liittyy myös Haapamäki—Parkano—Pori-radan kunnostaminen, kokonaan käyttöön ottaminen. Sillähän on 40 prosentin osuudella liikennettä Kihniöltä Parkanon Kairokosken kautta Niinisaloon, mutta tämä rata pitäisi avata kokonaan liikenteelle ja sähköistää. Jos katsotaan karttoja, voidaan nähdä, että tämä rata on hyvin mielekäs myös Venäjältä tulevan transitoliikenteen rata suhteellisen jäävapaille länsirannikon satamille. Aikoinaanhan tämä rata Pietari—Hiitola—Elisenvaara—Pieksämäki—Haapamäki—Pori päätettiinkin rakentaa Venäjän vallan aikana 1917 tehdyllä päätöksellä. Nyt tulisi nähdä nämä kansainväliset liikennekäytävät yhä uudelleen ja katsoa erilaisista kartoista, kuinka tämä on lähes viivasuora yhteys aina Moskovasta Pietarin kautta Suomen länsirannikolle. Meidän tasokarttamme eivät kaikki aivan oikeassa valossa tätä asiaa ilmaise.

Edelleen toivon myös, että Haapamäen risteysaseman aluetta hyödynnettäisiin tavaraliikenteen keskusterminaalina, ja katson, että tällä teolla voitaisiin välttää niitä investointeja, joita on muualle suunniteltu aivan uusille alueille. Näistä tulisi tehdä tarkoituksenmukaiset laskelmat.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Vielä ihan muutama sana sosiaali- ja terveydenhuollon aloitteista, joista osa on meidän sosialidemokraattisen ryhmän omia ja osa on sitten minun henkilökohtaisia.

Elikkä ensimmäisten aloitteiden, jotka koskevat lapsiperheitä, numerot ovat 280—283. Toimeentulotuen varassa elävät perheet joutuvat elämään hyvin niukoilla tuloilla etenkin nyt, kun hallitus nostaa asumiseen ja elämiseen liittyviä veroja ja arkiset menot kallistuvat kautta linjan. Samanaikaisesti kunnat supistavat palveluitaan, mikä heikentää etenkin pienituloisten perheiden asemaa. Pitkään jatkuva köyhyydessä eläminen syrjäyttää lapsia ja lapsiperheitä. Vaikka toimeentulotuen tulisi olla viimesijainen toimeentuloturvan muoto, joutuvat käytännössä monet perheet turvautumaan toimeentulotukeen säännöllisenä tukena.

Tärkeintä köyhyyden ehkäisyä on parantaa työllisyyttä ja korottaa ensisijaisten etuuksien tasoa, kuten täällä on tänään useaan otteeseen todettu, mutta lisäksi on välttämätöntä parantaa lapsiperheiden toimeentulotukea. Siksi sosialidemokraatit esittävät toimeentulotukeen kustakin lapsesta maksettavan osuuden korottamista 30 eurolla kuukaudessa.

Arvoisa puhemies! Etenkin yksinhuoltajaperheet ovat vakavassa köyhyysriskissä. Yksinhuoltajien köyhyyden suurin syy on työttömyys, joten on tärkeää parantaa yksinhuoltajien työllistymismahdollisuuksia esimerkiksi parantamalla lastenhoitopalveluita ja tasaamalla vanhemmuuden kustannuksia kaikkien työnantajien kesken. Tämä parantaa myös naisten asemaa työmarkkinoilla. Lisäksi on suunnattava yksinhuoltajille erityisiä työllistymispalveluita, jotka tukevat heidän työlle sijoittumistaan ja työmarkkinaolosuhteita työnantajien näkökulmasta. Myös taloudellisen tuen parantaminen on välttämätöntä. Siksi olen esittänyt 5 euron lisäystä lapsilisän yksinhuoltajakorotukseen.

Arvoisa puhemies! Myös kaikkien lapsiperheiden asemaa on parannettava. Lapsissa on meidän yhteiskuntamme tulevaisuus. Hallitus korotti vuonna 2009 lapsilisää kolmannesta lapsesta alkaen 10 eurolla. Korotus kohdistui vain viidennekseen lapsiperheistä. Ensimmäiseen lapseen kohdistuvat kuitenkin kaikkein suurimmat menot. Jotta saamme parannettua kaikkien lapsiperheiden taloutta, on oikeudenmukaista korottaa ensimmäisestä lapsesta maksettavaa lapsilisää. Tähän olen esittänyt 10 euron korotusta.

Lapsilisäjärjestelmän rakenteellinen kehittäminen on myös välttämätöntä. Yksi suurimmista epäkohdista nykyisessä systeemissä on, että lapsilisän maksatus loppuu, kun lapsi täyttää 17 vuotta. Tällöin kuitenkin perheelle aiheutuvat kustannukset ovat usein suurimmillaan. Muutenkaan tälle käytännölle ei löydy kestäviä perusteita, kun vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta täysi-ikäisyyteen saakka. Esitän talousarvioaloitteessa määrärahaa lapsilisän maksamiseen myös 17-vuotiaasta lapsesta. Olen jättänyt myös vastaavan lakialoitteen.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, haluan nostaa omaishoitajien tilanteen esille. Olen esittänyt 30 miljoonan kohdennettua valtionosuutta nimenomaan omaishoitajien palveluiden parantamiseen kunnissa. Tilanteet eri kunnissa vaihtelevat paljon, koska omaishoidon tuki on määrärahasidonnainen. Näin ei saisi olla, vaan omaishoitolakia olisi vahvistettava niin, että hoito todella turvataan laissa. Omaishoidon tulee aina perustua omaishoitajan ja kunnan tekemään sopimukseen sekä hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Olennaista on, että palveluita on myös saatavilla. Omaishoitoon on turvattava riittävät ja monipuoliset tukipalvelut, joiden avulla tuetaan hoidettavan ja omaishoitajan hyvinvointia ja jaksamista.

Omaishoitajat tekevät ainutlaatuisen arvokasta työtä, jota yhteiskunnan on myös tuettava. Tosiasia on, että me emme selviä ilman omaishoitajia. Omaishoitajuuteen on siten turvattava myös riittävä rahoitus.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän arvoisia kollegoja Sirpa Paatero ja Anneli Kiljunen, että olette ahkerasti paikalla vielä tässä syyskauden mielestäni tärkeimmässä istunnossa, jossa käsitellään kansanedustajien talousarvioaloitteita.

Äsken toin esille Haapamäen risteysaseman uudelleenmuodostamisen Suomen keskeiseksi tavaraliikenteen järjestelyasemaksi. Sijaintihan on hyvin keskeisellä paikalla, jos ajatellaan Suomen talouselämän keskuksen painopistettä. Tonttimaat Haapamäellä järjestelyratapihan rakentamiselle ovat huomattavan paljon halvemmat kuin on suunniteltu Tampereen lounaispuolelle Pirkkalaan, jonne pitäisi rakentaa myös uusia ratoja jo hyvinkin rakennettuun ja kalliiseen maastoon.

Haapamäellä Suomen leveimmällä kohdalla kulkeva poikkirata ja Pohjanmaan-radan linjaukset voisivat liittyä yhteen, ja näin ollen olisi hyvin mielekästä keskittää tavaraliikenteen järjestelypiha juuri Haapamäelle. Näkisin, että niitä voi olla toki muuallakin, mutta tällainen keskeinen paikka Haapamäki oli vuoteen 1978, johonka saakka siellä käsiteltiin paljon tavarajunien vaunustojen uudelleenmuodostamista uusiksi juniksi. Haapamäen keskusasema oli tyypillinen yöasema, jossa eri paikkakunnilta iltasella lähteneet junat kohtasivat, saivat polttoainetäydennystä ja ne muodostettiin vaunukoostumukseltaan tarkoituksenmukaiseen malliin uusina junina, ja siitä ne sitten aamuksi saapuivat perille. Parhaimmillaan vuorokaudessa lähti yli 120 junaa Haapamäeltä ja yli 1 200 vaunua. Tällöin puhutaan 1960-luvun ja 1970-luvun taitteesta.

Arvoisa rouva puhemies! Toki kiinnitän huomiota ratojen ohella myös maanteihin. Esitän aloitteessani 630 määrärahoja Keski-Suomen teiden perusparantamiseen ja päällystämiseen. Tällöin nousee esille omasta kotikaupungistani Keuruun ja Ähtärin välinen suorin yhteys, jossa osuus Palvalampi—Liesjärvi—Myllymäki kaipaisi perusparantamista ja päällystämistä. Tuolle tielle Ähtäristä päin tultaessa on kyllä pantu varoitus korkeista nousuista ja varoitetaan raskailla kuormilla niille etenkin liukkaalla kelillä menemästä. Toivottavaa olisi, että tämä tie voitaisiin parantaa.

Samoin Viitasaaren ja Saarijärven välillä tie Riihipelto—Kumpu kuten myös Kivijärvi—Perho-tien väli tai Ylä-Kintaus—Kintaus-väli, joka yhdistäisi Petäjäveden ja Uuraisten kuntakeskukset: tuo tie on soratie, sillä on paljon bioenergialiikennettä ja turveliikennettä. Samoin haluaisin, että myös Sahrajärvi—Pajupuro-tie Multian ja Saarijärven välillä laitettaisiin päällystetyksi tieksi. Näin se yhdistäisi Keuruun ja Saarijärven seutukuntia.

Nämä ovat vain esimerkkejä, kuten Sumiaisten ja Konneveden alueella niin sanottu Vihreä väylä, joka voisi olla hyvä oikaisu ohi Jyväskylän Nelostieltä vaikka Valtateille 9 ja 13.

Valtatieosuuksista Suomessa pätkii Jyväskylä—Vaasa-valtatie välillä Multia—Ähtäri osuudella Multia—Myllymäki. Tämä osaltaan voisi olla tuota Keuruu—Ähtäri-välistä yhteyttä Keuruun Liesjärveltä pohjoiseen. Silloin tuo tien osuus, joka tätä tietä olisi, olisi vajaat kymmenen kilometriä ja loppu olisi tuota Keuruu—Ähtäri-välin rakentamista. Toivon, että tässä asiassa päästäisiin eteenpäin. Suunnitelmat ovat jo viitisentoista vuotta sitten valmistuneet, mutta työt ovat olleet pysähdyksissä vuodesta 2000 lähtien.

Edelleen toivon, että Nelostiellä Oravasaaren liittymä Valtatielle 4 voitaisiin rakentaa alkuperäisten suunnitelmien mukaan.

Samoin eteläisessä Keski-Suomessa Kuhmoisten ja Jämsän kunnissa on paljon soratieverkkoa, muun muassa Kuhmoinen—Kylämä—Längelmäki-osuus, joka yhdistää Kuhmoisen ja Längelmäen. Se on hyvin kuoppainen, mutkainen, mäkinen ja kapea tieosuus. Tämä kaipaisi kunnostamista, ja muun muassa Isojärven kansallispuisto on tämän tien varrella.

Samoin valtatie 24 Kuhmoisten kunnan alueella Keskisenkangas—Harmoinen-välillä kaipaisi sitä kunnostusta, jota tuon tasoiselta tieltä voitaisiin odottaa.

Erityisesti Jämsän kaupungissa entisen Kuoreveden kunnan alueella on paljon mutkaisia, mäkisiä, kapeita sorateitä. Niillä jos tällaiseen myöhäissyksyn aikaan lähtee ajelemaan, niin teiden kunto kyllä kertoo puolestaan, että näitä teitä tulisi kunnostaa.

Petäjävesi—Korpilahti-väli yhdistää myös kahta kuntakeskusta. Se samalla mahdollistaisi suoran oikaisun, ja tämän tien kunnostamisesta on esitetty viime syksynä myöskin liikenneministeriölle lähetystökäynnillä tien kunnostamisen tarve. Tähän liittyy talousarvioaloitteeni 628.

Talousarvioaloitteella 634 haluan lisätä Seinäjoki—Haapamäki-, Haapamäki—Tampere-, Haapamäki—Jyväskylä-liikennettä siten, että se olisi tarkoituksenmukainen kullekin rataosalle kahdella junaparilla. Tällä hetkellä ensimmäinen juna Seinäjoelta Haapamäen kautta Jyväskylään saapuu iltapäivällä puoli kahden aikaan. Tämä ei ole enää tarkoituksenmukaista, ei asiointiliikennettä, ei työmatkaliikennettä. Kyllä tätä liikennettä pitäisi palauttaa sille tasolle, millä se oli aiemmin.

Mutta sitä vastoin valitettava uhka on, että VR uhkaa lopettaa 12. joulukuuta yhden taajamajunaparin eli kaksi junaa osuudelta Seinäjoki—Haapamäki—Jyväskylä. Minulla on kuitenkin käsitys, että tämä asia tulee korjatuksi valtiovarainvaliokunnan työskentelyssä ennen joulua. Toivottavasti junat kulkevat, vaikka ne eivät aikatauluihin ennätä. Luotan tähän.

Mutta jotta liikenne olisi toimivampaa, niin supistusten asemesta pitäisi lisätä junavuoroja. Jos radalta, joka on kunnostettu liikennöitäväksi, junia lopetetaan, on vaihtoehtona se, että se rappeutuu, alkaa kasvaa pajukoita, mäntyjä. Sille ei enää voida asettaa niitä kustannuslaskelmia kuin joillekin muille radoille katsotaan.

Pitäisi siirtyä niin sanottuun katetuottojärjestelmään, jossa liikennöinnistä aiheutuvia kuluja ja siitä saatavia tuloja verrattaisiin toisiinsa, ja jos siitä tulee liikenteen harjoittajalle tappiota, se korvattaisiin. Nyt on ilmiselvää, että tuota liikennettä rasittavat laskennalliset kulut, jotka kymmenkertaistavat todelliset menot. Jos liikennettä ei olisi, radat jäisivät tyhjän panttina käyttämättömiksi ja tehdyt investoinnit menettäisivät arvonsa.

Tähän liittyy myös aloitteeni 635, jolla haluan, että pidetään rautatiekalustoa kunnossa, ja erityisesti tällä tarkoitan nyt näitä sinisiä vaunuja. Ne ovat hyviä, Suomen oloihin suunniteltuja ja tänne rakennettuja. Niitä ei pitäisi romuttaa, vaan jokaisen yksilön osalta pitäisi harkita, onko se vielä kunnostettavissa juuri tällaisten niin sanottujen vähäliikenteisten ratojen käyttöön. Nämähän ovat pääomansa jo kuolettaneet, ja kalusto olisi vain ylläpitokustannuksilla ilmaista.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän vielä huomiota lääkärien yöpäivystyksiin. Ne ovat paljolti etääntyneet. Kun ne ovat etääntyneet usein maakuntakeskukseen, ja sitten sanotaan, että nythän on sairaankuljetuspalvelut. Mutta valitettavasti sairaankuljetuspalvelutkin ovat keskittymässä maakuntakeskuksiin. Esimerkiksi Keuruu—Petäjävesi-alueella on nyt kolme ambulanssia. Uudistussuunnitelmissa oltaisiin jäämässä yhteen. Sanotaan, että tämä olisi sitten kiireellisiä ajoja varten. Tuo on kuitenkin hyvin epärealistinen käsitys. Ei yksi ambulanssi voi kolmea korvata. Olen kuluneen syyskauden aikana seurannut niitten liikkumisia. Ne ovat pääsääntöisesti lähes aina ajossa, ja joskus on saatavuus perin heikkoa — sen ensivasteyksiköitten henkilöt sanovat.

Toivon, että meillä maassa olisi kattava ambulanssisaatavuus mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon sen, että on tapauksia, joissa nopea ensihoito ja keskussairaalahoitoon pääseminen on välttämätöntä. Tämä riippumatta siitä, minkä verran alueella on asuvaa väestöä. Nämä tilanteet voivat kohdata myös ketä tahansa kyseisellä alueella liikkuvaa.

Keskustelu päättyi.