Täysistunnon pöytäkirja 111/2010 vp

PTK 111/2010 vp

111. KESKIVIIKKONA 10. MARRASKUUTA 2010 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys laeiksi rikoslain 48 a luvun, pakkokeinolain ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta

 

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa rouva puhemies! Esittelen niin sanotun lyhytversion ja vastaan tarvittaessa keskustelussa kysymyksiin ja jo nyt joudun pyytämään anteeksi, että minulla on aikataulupaineita ja seuraava hallituksen esitys on niin tärkeä, että ainakin pystyn esittelemään sen.

Nyt käsillä on siis hallituksen esitys törkeän metsästysrikoksen säätämisestä, ja tätä on eduskunnassa tunnetusti odotettu. Esityksen tarkoituksena on säätää erityisen moitittavista metsästysrikoksista nykyistä ankarampia rangaistuksia. Sen sijaan rangaistavuuden ala ei muuttuisi lukuun ottamatta vähäisiä metsästysrikokseen tehtäviä tarkastuksia.

Poliisin tietoon tulleiden metsästysrikosten ja -rikkomusten määrät eivät ole viime aikoina merkittävästi lisääntyneet. Viime talvina on kuitenkin paljastunut suurpetoihin kohdistuneita metsästys- ja eläinsuojelurikoksia, joissa rikokset on tehty raa’alla tavalla. Eläintä on esimerkiksi näännytetty moottorikelkalla takaa-ajamalla. Tämän jälkeen sen yli on ajettu niin, ettei eläin ole kuollut heti. Esimerkkejä on toki muitakin.

On ollut useita ongelmia ja myös tiedetään, että jossain määrin salametsästykseen liittyy myös semmoista organisaatiota, jossa saalis suunnitelmallisesti ensin kätketään ja levitetään eteenpäin, joten hallitus päätyi yksimielisesti esittämään kyseistä esitystä. Törkeästä metsästysrikoksesta tultaisiin tuomitsemaan, jos rikos on erityisen raaka tai julma. Tämä voisi olla kyseessä, jos eläimelle on aiheutettu pitkäaikaista kärsimystä. Törkeästä teosta tuomittaisiin myös, jos rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä, jos tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai jos rikos on erityisen suunnitelmallinen. Esimerkiksi juuri myyntikanavien järjestäminen etukäteen voisi olla tästä osoitus.

Jätetään loppu sitten keskusteluun, ja toivottavasti pääsemme kohta esitutkinta- ja pakkokeinolakiin.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri Brax loi paineita tässä, niin että myös omasta osuudestani yritän selvitä nopeasti.

Lainsäätäjä ei varmaan edellisen kerran näitä metsästyslain rangaistussäädöksiä säätäessään ole voinut ennakoida, että myös metsästyksestä voisi kehittyä ammattimaista ja laajamittaista lainvastaista toimintaa. 2000-luvun vaihteessa muun muassa paljastui riistan lihaan liittyvää liiketoimintaa, joka oli hyvin laajaa, ja myös uhkailua, joka kohdistui todistajiin ja sivullisiin. Puhuja teki 2002 lakiesityksen laittoman saaliin kätkemisestä eli siinä tämän maksimirangaistuksen nostamista 6 kuukauteen, ja hallitus sen asian sitten hoiti. Muistaakseni muun muassa Iisalmessa paljastui tällainen mittava tapaus: päästiin kotietsintään, ja sitä kautta paljastui tämä toiminta. Tosiaan pieni joukko tavallaan mustamaalaa metsästäjäjoukon, joka on laaja, noin 300 000 henkilöä, ja ylivoimaisesti suurin osa noudattaa lakeja ja määräyksiä.

Tähän lakiesitykseen. Siellähän on törkeä laittoman saaliin kätkeminen ja sitten törkeä metsästysrikos. Vielä oman nimeni tuon tässä esille: Tuossa edellisessä lakialoitteessa oli yli 100 nimeä, mutta vuonna 2004 keräsin yli 40 nimeä, ja se liittyi tähän rikoslain 32 ja 48 a luvun muuttamiseen eli juuri tähän törkeään metsästysrikokseen. Siinä omassa esityksessäni oli 6 vuotta tämä maksimi, ja nyt esitys on 4 vuotta. Sitäkin toivoisin, jos ministeri ehtii vielä, että kommentoisi asiaa; toki tuntuu hieman suurelta tämä 4:kin vuotta. Mutta on toki hyvä, että tämä nyt vihdoin ja viimein tulee tänne lakiin, rangaistukset kovenevat, koska varmasti valitettavasti joitakin sellaisia tapauksia tulee esille. Täällähän sitten vilahtelevat muun muassa nämä suurpedot, kun niihin kohdistuu laitonta toimintaa.

Aivan lopuksi: Tähän lakiesitykseen liittyi tavallaan tietty huoli ja tulkinta jo aiemmin. Ed. Pulliainen oli ainakin ja varmaan meidän valiokuntamme, maa- ja metsätalousvaliokunnan, puheenjohtaja ja ministeri Anttila läsnä, samoin kuin ministeriön virkamiehiä, kun keskusteltiin vahingonkorvauksista, jos laittomasti tappaa suurpetoja. Kun tässä listassahan on kaiken kaikkiaan muittenkin eläinten kohdalta euromääriä erittäin suuriksi nostettu, niin huoli puhujalla on siitä, ovatko sitten tulkinnat koko maassa jatkossa samanlaiset, koska tiettyjen suurpetojen arvot, euromäärät, ovat erittäin korkeat, ja onko kyse tahallisesta teosta vai eikö ole. Itse siinäkin tilaisuudessa ja muulloinkin olen tuonut esille sen, kun itse olen innokas metsästäjä, että jos minun koirani on siellä etsimässä tai ajamassa jänistä ja näen suden, niin silloin minä ammun sen suden tai pyrin ampumaan juuri sen takia, koska se koira on aidosti vaarassa eli puolustan sitä koiraa silloin. Siinä palaverissa todettiin, että tämä ei siis ole rikos ja silloin siinä ei toimita väärin, mutta toivottavasti nämä tulkinnat ovat jatkossakin samanlaiset eikä metsästäjä joudu asiattomasti rangaistuksen kohteeksi.

Arvoisa puhemies! 5 minuuttia on jälleen mennyt ja ministeri Braxilla on kiire, joten lopetan.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys on kovin tarpeellinen. Itsekin tuossa mietin, että kun olen metsästysrikoksia tutkinut ja eräskin juttu oli sellainen, jossa oli 13 hirven salakaato ja joka oli jatkunut pidemmän aikaa, niin silloin nämä keinot, mitä poliisilla nykyisen lainsäädännön mukaan on käytettävissä, ovat riittämättömät ottaen huomioon, että näistä luonnossa tapahtuvista erä- ja metsästysrikoksista on valtaosa piilorikollisuutta, noin 80 prosenttia. 20 prosenttia on arvioitu näistä rikoksista selviävän.

Tämä törkeä tekomuoto ja sen rangaistusasteikkohan on samanlainen kuin muussakin kolmijaon perusteella olevassa rangaistusseuraamusjärjestelmässä — lievä, tavallinen, törkeä — ja on hyvä, että se tulee nyt myös metsästysrikoksiin.

Toisaalta pidän erinomaisen hyvänä sitä, että tätä laittoman saaliin kätkemisen rangaistusseuraamusta tavallisessa tapauksessa on ankaroitettu vuoteen vankeutta ja toisaalta tuotu törkeä laittoman saaliin kätkemisrikos, jossa on sakkoa tai vankeutta enintään kolme vuotta, koska tämä metsästysrikoksissa oleva kätkentätoiminta on olennaisin osa tämän rikoksen ennaltaehkäisyssä ja tekijöiden kiinnisaamisessa, ja sillä tavalla ajatellen on erinomaisen tärkeätä, että televalvonta ja matkaviestimien sijaintitietojen hankkiminen tulevat mahdolliseksi myös tässä törkeää laittoman saaliin kätkemistä koskevassa esitutkinnassa. Sehän määräytyy pakkokeinolain rikosten sanktioiden mukaisesti, missä voidaan näitä pakkokeinoja käyttää, ja lisäksi muun kuin hirvieläimen pyyntiluvan tai alueellisesti kiintiöstä annetun määräyksen nojalla tapahtuvaa metsästystä koskevan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti olisi metsästysrikkomuksena rangaistavaa, nimenomaan rikkomuksena, joka on siis tuommoinen sakkojuttu. En tiedä sitten, minkä verran esimerkiksi karhun luvallisesti kaatanut henkilö tai sitten hirviä luvallisesti kaatanut henkilö, nämä pyyntiseurueet ja metsästäjät, oikeasti jättävät tahallaan ilmoittamatta, onko tässä nyt sitten välttämätöntä säätää näin, mutta niin tässä esityksessä nyt kuitenkin on, eikä se tietenkään ole ongelma semmoisille, jotka noudattavat näitä säännöksiä.

Mutta vielä yhden asian haluan nostaa tässä esille, ja se on tämä, millä tavalla metsästysrikokseen tai törkeään metsästysrikokseen syyllistynyt henkilö voi edelleen jatkaa metsästämistä. Tässähän vedotaan monesti siihen, että he ovat metsämiehiä ja harrastavat metsästystä ja ei ole muita harrastuksia. Tämä metsästyskielto on erittäin hyvä asia: jos syyllistyy törkeään metsästysrikokseen, niin se on vähintään kolme vuotta ja enintään kymmenen vuotta metsästyskieltoa, ja se on kyllä semmoinen asia, jonka pitäisi vaikuttaa tähän tällaiseen rikolliseen toimintaan.

No, tietysti yksi keskeinen kysymys ylipäätään lainsäädännön pykälien tekemisessä täytyy ottaa huomioon: Itse en usko siihen enkä sellaiseen yhteiskuntaan, joka kaikki kieltää ja kaikkia uhkaa rangaistuksilla ja kaikki selittää sillä, että on tehty rangaistavaksi tai säädetään uutta rangaistavuutta, kun se kiinnijoutumisriski on kaikista olennaisin, ja tässä tapauksessa kohdistuu huoleni tietysti niihin todellisiin mahdollisuuksiin, joita poliisilla resurssien puitteissa ylipäätään on valvoa, ja samalla tavalla Metsähallituksen tai valtion tai muiden erävalvojien määrään suhteessa näihin alueisiin ja näihin tekoihin. Tässä mielessä, kun näitä lakeja säädetään, olisi hyvä, että näissä laskettaisiin myös se vaikuttavuus ja todennäköisyys siihen, millä tavalla tätä uutta lainsäädäntöä voidaan valvoa ja mitä työtä se aiheuttaa lisää. Kyllä meillä lakeja saa olla ja pykäliä, jos on sitten niitä, jotka selvittävät ja ottavat näitä tekijöitä kiinni ja toisaalta sitten saattavat niitä oikeuden käsiteltäväksi.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin osaltani kunnioitan ministerin toivetta. Totean vain muutaman seikan. Tämä nyt käsittelyssä oleva lakiesitys on erittäin odotettu, ja se on oikeassa linjassa niihin muihin eläinsuojelurikkomuksiin ja -rikoksiin, joita täälläkin eduskunnassa on tämän syksyn aikana käsitelty. Ministeri totesi esittelypuheenvuorossaan, että tämän tyyppiset rikokset eivät ole merkittävästi lisääntyneet, siis eivät ole tulleet poliisin tietoon. Se on hyvinkin luonnollista, koska kysymyshän on pitkälti piilorikollisuudesta ja rikokset ilmenevät pitkien aikojen jälkeen sitten ja niitä on erittäin vaikea todentaa, tekijöitä ja muita vastaavia.

Kuitenkin positiivista on se, että nuo äsken ed. Kaltiokummunkin mainitsemat kvalifiointiperusteet, mitkä tässä on otettu, antavat myöskin pakkokeinojen käyttömahdollisuuden. Näillä edellytyksillä pystytään myöhemmässä vaiheessa aivan varmasti vielä paremmin todentamaan ja saamaan syytteeseen ja sitä kautta tuomituksi nämä tekijät. Tähän nimittäin liittyvät hyvin voimakkaasti järjestäytynyt rikollisuus ja erittäin suuret voittojen tavoittelut.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Minä myöskin yhdyn näihin kiitoksiin. On erittäin hyvä, että oikeusministeri ja oikeusministeriö ovat ryhtyneet toimenpiteisiin sen suhteen, että rikoslakiin lisätään tämmöinen uusi säännös törkeästä metsästysrikoksesta. Myöskin metsästäjät, joiden kanssa olen paljon ollut tekemisissä — itsekin omaan metsästyskortin — ovat itse tismalleen samaa mieltä ja pitävät tätä esitystä erittäin hyvänä ja kannatettavana. Se, että rikoksen tulisi olla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, on perusteena erittäin hyvä. Lisäksi myös se, että uusi säännös törkeästä laittoman saaliin kätkemisestä tulee tähän mukaan, ja se, että voidaan tuomita metsästyskieltoon pidemmäksi ajaksi, on erittäin hyvä asia.

Kaiken kaikkiaan tämän kaltaista toimintaa, jota ministerikin tuossa kuvasi, että saatetaan moottorikelkalla ajaa saalista takaa ja väsyttää ja sitten lopuksi kiduttaa vielä elävältä, ei missään tilanteessa pidä sallia, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että on hyvä, että tätä lakia metsästysrikoksesta tältä osin myöskin kiristetään.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin teen selväksi, että en kannata enkä hyväksy minkään tyyppistä rikollisuutta. Mutta joudun nyt käsiteltävänä olevan asian kohdalta katsomaan, että onko juuri tässä se kohta, missä meidän pitää ryhtyä niihin tutkimuksiin, joita epäilty metsästysrikos tuottaa lisätyönä poliisiviranomaisille, käräjäoikeuksille ja muille oikeusasteille. Minä katson, että meillä jo tällä hetkellä nimenomaan tässä suhteessa on riittävä lainsäädäntö, ei vaan metsästysrikoksia koskeva vaan myös kaikki muu lainsäädäntö, jota näissä tapauksissa voidaan soveltaa. Elikkä minä hieman ihmettelen, että juuri tässä asiassa oikeusministeri Brax pitää kiirettä törkeästä rikosmuodosta ja vankeusrangaistuksesta, kun muutoin on tavoitteena, että meillä vankien määriä vähennetään ja ei tätä kautta aiheuteta lisäkuluja.

Katson, että nykyisen lainsäädännön puitteissa rikoksiin syyllistyvät voidaan saattaa vastuuseen ja erittäin hyvä ja toimiva rangaistus on metsästyskielto. Kyllä paikalliset metsästysseurat tuntevat ihmiset, ja he pitävät huolen, että kovin kauan ei metsällä kulje semmoinen henkilö, jolla on metsästyskielto. Kyllä he sen viranomaisille tiedoksi saattavat.

Ed. Kähkönen toi täällä kysymyksen esille juuri hätätilanteesta, jossa peto käy vaikka metsästyskoiran kimppuun ja silloin koiran omistaja joutuu käyttämään niitä voimatoimia, joita metsästysase tarjoaa. Tämä on ymmärrettävä tilanne. Mutta sitten, kun tästä ryhdytään tekemään poliisitutkintaa, niin varmasti nuo tilanteet menevät silloin hyvin monimutkaisiksi. Ja sitten, kun käydään oikeutta, ne menevät vielä mutkaisemmiksi.

Meillä poliisin voimavarat erityisesti maaseudulla ovat rajalliset. Maakuntalehti Keskisuomalainen on uutisoinut siitä, kuinka Pihtiputaalla kesti kolme ja puoli tuntia poliisin saaminen ottamaan kiinni kauppaliikkeessä häiritsevästi, väkivaltaisesti käyttäytyvää ihmistä. Jos tähän vielä lisätään se, että vähiä poliisin voimavaroja joudutaan kohtuuttomasti käyttämään tämän kaltaisten rikosten selvittämiseen, joita en rikoksina olleenkaan väheksy, niin joudutaan miettimään, että mihinkä meidän tulisi kohdistaa voimavaroja. Tämän päivän Helsingin Sanomissa naispuolinen henkilö yleisönosastossa kirjoittaa kokevansa turvattomuutta niin, että ei uskalla mennä iltamyöhällä autojen paikoitushalleihin, koska niitten ympärillä liikkuu ihmisiä, jotka vaikuttavat pelottavilta. Kyllä meidän pitäisi priorisoida ihmisten turvallisuus, katuturvallisuus, ja meidän pitäisi priorisoida rangaistuksissa myös ihmisiin kohdistuva väkivalta.

Arvoisa rouva puhemies! Minä toivon, että todella harkitaan, onko meillä aihetta lisätä sanktioita vai millä muilla toimilla voimme estää rikollisuutta. "Ohjaten, neuvoen ja opastaen" on viisaan lainkäytön hyvä periaate. Jos me opetamme jo kouluissa aitoa eläimen kunnioitusta, niin tuskinpa silloin kellään on halua lähteä tieten tahtoen eläintä väkivaltaisesti kohtelemaan, kiusaamaan ja kiduttamaan. Meidän pitää opettaa aito kunnioitus toista ihmistä kohtaan, mutta myös aito kunnioitus luontokappaletta kohtaan. Katson, että tällä elämän kunnioituksen opettamisella voidaan saavuttaa kaikkein parhaimmat tulokset myös tässä asiassa.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On ihan välittömästi pakko muutama sana sanoa tuohon kunnioittamani ed. Oinosen puheenvuoroon. Ensinnäkin täytyy muistaa, että meidän oppivelvollisuus ei välttämättä ylety sinne, mistä nämä henkilöt tulevat, jotka näihin rikkomuksiin ja rikoksiin, törkeisiin rikoksiin, syyllistyvät. Toinen asia on se, että pääsääntöisesti tällaisiin tekoihin syyllistyneitä on erittäin vähän, kuten ministeri tuossa totesi, eikä se missään tapauksessa ole poliisille mikään sellainen taakka, että voisi sanoa näin, että jonkun perusturvallisuus, henki ja terveys vaarantuvat. Tämä on marginaali-ilmiö, näitä tekoja on ehkä muutama vuodessa. Yhden, kahden käden sormiin mahtuu se, kuinka paljon niitä vuodessa ilmenee. Ja kuten todettu, hyvin monessa tapauksessa tekijät ovat ulkomaalaisia, eivät suomalaisia. Joten, ed. Lauri Oinonen, vaikka me opetamme omille lapsillemme, nuorillemme kuinka paljon täällä kunnioittamista ihmisiin ja eläimiin, niin se ei välttämättä ylety näihin tekijöihin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Juuri niin kuin ed. ed. Hakola totesi; en siis toista noita kokemuksiani, joita on 1960-luvulta lähtien.

Historiallisen korjauksen kyllä nyt joudun tekemään. 1960-luvun lopussa ollessani jo Värriön tutkimusaseman johtaja Lapissa Rajavartiolaitoksesta vartiopäällikkö kiinnitti huomiota Rovaniemen markkinoilla erääseen ilmiöön. Hän oikein näytti minulle sittemmin kuvankin siitä, se oli käyty filmaamassa. Kansalliseen tapaan kuuluu siellä, että pyydetään kettuja. Nahkat käsitellään asiallisesti, ja sitten ne myydään markkinoilla ostajille. Ja sitten hän ja moni muu kiinnitti huomiota siihen, että miksi jokaisessa ketunnahassa on selässä karvaton alue systemaattisesti aina samassa kohti.

Se tietysti syntyi sillä tavalla, että kun moottorikelkat tulivat Lapin kairoille, niin siihen moottorikelkan etukaareen laitettiin v-kisko, joka oli smirgelillä teroitettu hyvin, ja sillä ajettiin kettua, sutta, ahmaa perästä, niin kuin ministeri ymmärtääkseni kuvasi tämän törkeän tekomuodon. Ja kun eläintä tarpeeksi ajaa, niin väsyyhän se siinä, kun vauhtia on päällä ja pitkä tela ja leveätilainen moottorikelkka, ja sitten ajaa vain takaa päälle ja jympsäyttää tuolla tavalla alaspäin, ja sillä hetkellä se kisko iskee sen selkärangan poikki, ja samalla siitä lähtee karvat pois. Kun siihen tulee niin pieni se jälki, kun sen tekniikan osaa, niin se menee kaupaksi ihan täysin se nahka. Tämä oli kansan tapa 1960-luvulla ja 1970-luvulla. Sitten se saatiin kuriin ilman törkeää tekomuotoa. Silloin ei näistä tällaisista pakkokeinohommista keskusteltukaan. (Puhemies: 2 minuuttia! — Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle)

Ja nyt tilanne, arvoisa puhemies, on sitten kehittyneesti toisenlainen. Nyt jo nimenomaan se, että saadaan tehokkaita välineitä käyttää tässä tutkinnassa, on aivan erityisen perusteltua. Nyt on tiedostettu se törkeä tekomuoto käytännön toiminnaksi, ja sehän on todella ehkä viisi, kymmenen henkilöä vuodessa, jotka sitä harrastavat, ei sen enempää. Pystytään ne tapaukset tehokkaasti tutkimaan. Sitten niitä viranomaisvoimien väärinkäyttöjä, mitkä ed. Lauri Oinonen taas kehitteli tässä mielessään, ei ole.

Oiva  Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Arvostamani ed. Oinonen puhuu kyllä asiaa tässä ihmisiin kohdistuvan rikoksen uhan ja rikoksien estämisen ensisijaisuudesta ja siitä, että voimavarat tulisi kohdistaa juuri sinne. Toisaalta hän puhui totta siinä, että erityisesti tuolla maakunnissa, kun poliisilaitoksia uudistettiin, niin poliisia on keskitetty erittäin voimakkaasti. Tietysti ihmiset siellä tuntevat, että nyt poliisi etääntyy ja turvallisuus heikkenee. Olin käymässä Dubaissa, ja siellä ei ole minkäänlaisia turvallisuusongelmia. Siellä saavat iäkkäät ja nuoret ja lapset ja kuka vain käydä mihin aikaan hyvänsä ulkona pelkäämättä millään tavalla oman turvallisuutensa puolesta. Kyllä semmoisiakin yhteiskuntia on, joissa turvallisuus on korkealla tasolla.

Mutta, arvoisa ed. Oinonen, kun yhdistätte tämän asian tähän metsästysrikosasiaan, niin sen rinnastaminen ei ihan minun mielestäni satu kohdalleen, koska tosiasia on ... En kyllä tiedä, mistä Hakola ja ed. Pulliainen ovat saaneet tämmöisiä lukuja, että on 1—10 näitä, tai mitä tässä oli, jotka syyllistyvät näihin. Tämä ei kyllä pidä paikkaansa.

Niin kuin totesin, on selvityksiä, joissa todetaan, että metsässä tapahtuva rikollisuus on erittäin suurta piilorikollisuutta ja vain pieni, pieni osa siitä saadaan selvitettyä. Ne ovat vaikeita selvitettäviä. Ja niin kuin täällä ed. Pulliainen totesi, niin on tärkeää, että on sellaiset keinot, joilla voidaan selvittää. Sitten täällä ed. Kähkönen nosti ihan oikein esille, että mikäli metsästysrikollisuutta tapahtuu, niin sitten se leimaa myös tavallisia metsästäjiä, jotka (Puhemies: 2 minuuttia!) tekevät ihan tärkeää työtä ja osaltaan itsekin osallistuvat valvontaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä laki todellakin leimaa kunniallisia lakia noudattavia ja eläinsuojelua edistäviä metsästäjiä aivan aiheettomasti. Kaikki metsästäjät, jotka minä tunnen, haluavat toimia ehdottomasti lakien mukaan, noudattaa lakeja, ja tässä suhteessa annan heille täyden tunnustuksen. Jos he havaitsisivat jotain lain rikkomusta eläimen, riista- tai saaliseläimen huonoa kohtelua, niin he kyllä tähän asiaan välittömästi puuttuisivat. Näin voin antaa täyden tunnustuksen metsästäjille.

Täällä ed. Hakola viittasi sitten siihen, että nämä rikolliset tulevat ulkomailta. Minä toivon, että ulkomailta tulevaan rikollisuuteen, olipa se minkä muotoista tahansa, voitaisiin rajatarkastuksissa kiinnittää huomiota. Jos havaitaan, että jotkut tekevät rikoksia taloudellisen bisneksen vuoksi ulkomaille viedäkseen turkiksia tai jotain muuta, niin tähän pitäisi olla voimavarat puuttua meidän rajatarkastuksissamme. Tästä ei saa syyllistää suomalaisia metsästäjiä. Vielä tuon esille tämän hätätilanteen, mihinkä ed. Kähkönen viittasi. Näitten tulkinnat jäävät sitten hyvin kyseenalaisiksi, ja koiransa pelastava henkilö saattaa joutua aiheettomaan oikeusprosessiin, ja tilanne on tässä suhteessa arveluttava.

Jari Leppä /kesk:

Rouva puhemies! Tämän lain tulkintojen osalta toivon, että valiokuntakäsittelyssä vielä käydään läpi ja selvitetään ne tulkinnat erityisen tarkkaan. Ne käytiin lävitse, kiitos, ministeri Braxin kanssa käydyissä keskusteluissa jo aiemmin, mutta ne on hyvä kirjata vielä kerran. Elikkä tämä pakko silloin, kun puolustetaan omaisuuttaan ja se omaisuuden arvo on huomattavasti halvempi kuin mitä esimerkiksi sen suurpedon arvo on, jota vastaan puolustetaan. Tämä asia on hyvä ja syytä käydä valiokuntakäsittelyssä lävitse, että siinä ei tule enää minkäänlaisia tulkintaeroja. Mutta tässä ministeri on mielestäni tehnyt ihan hyvää työtä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Puhemies! Täytyy vielä todeta itsekin metsästäjänä, että ei tässä kyllä metsästäjiä syyllistetä. Päinvastoin, eivät metsästäjät ole sellaisia, että ne metsästäjät nimenomaan salametsästävät ja syyllistyvät metsästysrikoksiin ja -rikkomuksiin, vaan niistähän nimenomaan, jotka eivät ole niitä oikeita, moraalisia metsästäjiä, tässä kysymys on.

Sitten tuohon ed. Jari Lepän esittämään näkemykseen. Sehän on pakkotila, joka on lainsäädännössä määritelty ja arvioidaan jokaisen teon kohdalla erikseen. Lakiin ei voida kirjoittaa sillä tavalla, että saa tehdä tämmöisessä tilanteessa näin ja näin, vaan se on aina sitten asiana tutkittava ja sitten syyttäjän harkittava ja oikeudella on mahdollisuus todeta, että tässä on ollut tämmöinen pakkotila ja jätetään rangaistus antamatta.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Ihan muutamaan kysymykseen vastauksia. Kiitoksia kovasti palautteesta, ja kiitos myös, että esittelitte lain. Tähän luotinkin, että osaisitte sen niin hyvin niiltä osin, joita en itse tehnyt.

Tähän ed. Kähkösen viisaasti esille ottamaan pakkotila-asiaan. Nimenomaisesti hallituksen esityksessä on vielä tästä todettukin, että muun muassa saamelaiskäräjille tämä oli ymmärrettävästi erittäin tärkeä asia, ja saamelaiskäräjien pyynnöstä olen jo valiokunnan puheenjohtajallekin kirjoittanut vielä kirjeen, että muun muassa tähän asiaan valiokunta vielä asiantuntijakuulemisessaan perehtyy. Mutta siltä varalta, kun nyt täällä on tämmöisiä väitteitä esitetty, sanon, että pakkotilaan ei tule mitään muutoksia. Ja pakkotilan tulkinnat, aivan niin kuin ed. Kaltiokumpu täällä kertoi, ovat hyvin vakiintuneita, mutta sitä ei voi välttää, että ne täytyy arvioida yksittäistapauksissa. Meillä on oikeuskirjallisuudessa erittäin, erittäin vakiintunut käsitys, että nimenomaan koiraa — vaikka sen koiran arvokin olisi vähäinen, koska sen tunnearvo ja merkitys on suuri — silloin saa suojella, jos on aito pakkotila.

On sitten tietysti ihan eri asia, jos väittää pakkotilaksi sitä, että yhtenä päivänä näkee jossakin pedon ja sitten neljäntenä päivänä lähtee sitä jäljittämään. Mutta tiedän, että todellakin metsästyksen ja luonnon ystävä ed. Kähkönen puhui juuri siitä aidosta pakkotilasta.

On hiukan vaikea edes suhtautua ajatukseen siitä, että se olisi jotenkin metsästäjiä loukkaavaa tai leimaavaa, että tehdään tämmöinen laki, jota nimenomaan kunniakkaat, hienot metsästäjät ovat toivoneet. Tätä on tehty yhteistyössä sekä luonnonsuojelijoiden, joita metsästäjätkin ovat siis, että erityisesti myös metsästäjäjärjestöjen kanssa. Sanottakoon se nyt vielä aivan selvästi, että jos ihminen katsoo, että ruokavaliossaan on syytä olla lihaa, niin kyllä taitavan metsästäjän tappama eläin ja siitä saatu liha on monella tapaa eettisesti ja luomunäkökulmasta kestävintä tapaa sitten saada lihaa syötäväkseen. Jos metsästäjä on taitava, niin kuin suomalainen metsästäjä yleensä on, niin silloin eläin on saanut ensin elää lajityypillisen elämän ja sitten kuollut huomattavasti hyväksyttävämmällä tavalla kuin monessa muussa tilanteessa. Tämä tehtäköön nyt sitten selväksi myös tässä.

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi vielä sitten muista rangaistuksista. Se, että julma koiratappelu tehdään nyt törkeäksi, ei kyllä ole pois mitenkään siitä, että arjen turvallisuutta hoidetaan muualla. Tämä hallitus tuo vielä tälle eduskunnalle lähiviikkoina raiskausrangaistusten kiristämisen, lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten erittäin merkittävät kovennukset siinä paketissa, merkittäviä ihmisiin liittyviä muitakin kriminalisointeja, ja sen lisäksi vielä vastikään eilen lakivaliokunta on hyväksynyt lähisuhdeväkivaltaan erittäin merkittävän laajennuksen. Tällä hallituksella ei ole tarkoitus aina ja kaikessa, niin kun ed. Oinonen väitti, laskea vankilukua, vaan nimenomaan se, että voidaan muun muassa näihin mainittuihin seksuaalirikoksiin ja väkivaltarikoksiin koventaa rangaistuksia niin kuin kuuluu koventaa, muuttaa suhtautumistamme väkivaltaan entistä tiukemmaksi. Meidän täytyy osata tehdä silloin sisäisesti semmoisia valintoja, että vankilassa sitten istutaan pitempään ja siellä istuvat ne, jotka tekevät väkivaltaa. Ja kyllä eläintenkin tämän kaltainen kohtelu kuin tässä on, on väkivaltaa.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan oikeusministeri Brax tuossa juuri totesi sen, mitä itse olisin halunnut vielä tässä painokkaasti todeta. Elikkä tässä lakiesityksessä ei todellakaan metsästäjiä syyllistetä, vaan kyllä ne metsästäjät, joiden kanssa minä olen ollut tekemisissä, ja ne metsästäjäyhteisöt, joiden kanssa minä toimin, päinvastoin ovat toivoneet tämänkaltaista lainsäädäntöä, ja todella, kuten ministeri Brax tuossa itsekin sanoi, heidän kanssaan yhdessä tätä lainsäädäntöä on myöskin rakennettu. Kyllä metsästäjä todellakin huolehtii luonnosta ja huolehtii riistasta ja riistanhoidosta myöskin ja kantaa oman vastuunsa siitä puolesta ihan taatusti.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn tuohon, mitä ed. Tiura sanoi metsästäjästä luonnosta huolehtijana. Sanon, että metsästäjät ovat parhaita luonnonsuojelijoita, ja näin ollen haluaisinkin, että kun tätä lakia — missä muodossa tämä metsästyslaki onkaan — käytännössä sovelletaan entistä enemmän, annettaisiin käytännössä vastuuta metsästäjille, että jos he havaitsevat eläinten kidutusta, eläinten rääkkäystä, niin nämä tulisivat sitten asianomaisten viranomaisten tietoon.

Kiitän ministeriä siitä, että hän mainitsi näistä ihmisiin kohdistuvista väkivallanteon rangaistuksiin puuttumisesta aivan oikealla tavalla. Kiitos siitä. Mutta minua jää yhä kaivamaan epätietoisuus tästä aidosta pakkotilasta. Vanha sanonta "Laki on niin kuin se luetaan" pitää täysin paikkansa, valitettavasti, tai niin kuin se halutaan lukea ja ymmärtää, ja silloin tämä jää ongelmaksi, mikä on aito pakkotila. Minulle eräs lapsiperheen äiti seudulta, jossa on paljon suurpetoja, sanoi, että kun ei mistään saa apua, vaikka pedot pyörivät tuossa ympärillä, enää ei uskalla lasten kanssa pihapiiriä kauemmas mennä, ja mikä on silloin aito pakkotila? Siihen ei saa apua mistään. Tämä on se kova todellisuus tuolla maaseudulla.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Minun täytyy nyt kyllä vielä kuitenkin todeta, että tämän pakkotilan tulkinta on kaikissa muissakin rikoslajeissa ja -tekemisissä, aivan kaikissa. Se ei koske pelkästään tätä asiaa, vaan se koskee kaikkia muitakin sellaisia tilanteita, joissa henkilö on toiminut sinänsä lainvastaisesti ja joista on kirjoitettu lakipykälä, josta seuraisi rangaistus, mutta kun arvioidaan näitä oikeushyviä ja sitä tilannetta, joka siellä konkreettisesti on ollut, niin sitten se voidaan tulkita pakkotilaksi, ja tosiaankaan se pakkotila-asia ei ole pelkästään nyt tässä tämän metsästysrikoksen osalta olennainen asia, koska se on kaikissa muissakin rikoksissa.

Keskustelu päättyi.