Täysistunnon pöytäkirja 111/2010 vp

PTK 111/2010 vp

111. KESKIVIIKKONA 10. MARRASKUUTA 2010 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi

 

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa rouva puhemies! Esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilainsäädännön kokonaisuudistus käynnistettiin kolme ja puoli vuotta sitten esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan asettamisella. Toimikunnan työ, lausuntokierros ja jatkovalmistelu on nyt saattanut meidät tälle merkittävälle hetkelle, ja todellakin jo etukäteen kiitoksia vastuuvaliokunnille. Olen ymmärtänyt, että olette valmiit vielä tässä vaiheessa vaalikautta ottamaan tämän ison haasteen.

Toisiinsa liittyvistä esityksistä toisessa eli oikeusministeriön valmisteluvastuulle kuuluvassa ehdotetaan säädettäväksi uudet esitutkinta- ja pakkokeinolaki ja toisessa eli sisäministeriölle kuuluvassa sitten poliisilaki, ja olemme puhemiesneuvoston kanssa sopineet, että ministeri Holmlund samaan perään esittelee poliisilain, koska nämä kaikki lait on valmisteltu yhteistyössä. Me olemme näistä myös, esittelevät ministerit, ristiin toinen toistemme vastuualueella oleviin esityksiin tyytyväisiä ja niiden takana, ja niinhän eduskunta vaatikin, kun se viime vaalikaudella ponsitti, että nämä lait on kirjoitettava ja ne on nimenomaan kirjoitettava myös niin, että niiden välillä ei ole keskinäistä ristiriitaa ja epäyhtenäisyyttä.

Jo lakeja valmistelleen toimikunnan asettamisvaiheessa tehtäväksi annettiin uudistaminen kahdesta näkökulmasta, toisaalta niin, että rikostorjunnan tehokkuusvaatimukset otetaan huomioon, ja toisaalta perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen asetettiin tavoitteeksi.

Perus- ja ihmisoikeusnäkökulma on korostunut nykyisten, tuossa 80-luvulla säädettyjen lakien säätämisajan jälkeen. Tähän on vaikuttanut merkittävästi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen liittyminen ja vuoden 1995 perusoikeusuudistus. Erityistä painoa viime vuosikymmenenä ovat saaneet henkilökohtainen vapaus ja koskemattomuus, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, luottamuksellisen viestin suoja sekä yksityiselämän suoja. Lain valmistelussa on tarkkaan käyty läpi ja analysoitu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja kotimaisten ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisukäytäntö.

Perus- ja ihmisoikeusnäkökulmaan liittyy muun muassa se, että perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa virkatoiminnassa on noudatettava tarkoin lakeja. Muun muassa tästä seuraa se, että teillä on edessänne aika paksut hallituksen esitykset. Nyt on nostettu lakitasolle asioita, jotka ovat aikaisemmin olleet lakia alemmalla tasolla, ja olen varma, että perustuslakivaliokuntakin tämän kokee oikeaksi ratkaisuksi.

Yleisemmin asianosaisten aseman parantaminen rikosprosessissa on ollut myös hyvin tärkeätä. Meille kaikille on varmaan tuttua se keskustelu, mitä kansalaiset ymmärrettävästi käyvät, milloin me oikein puhumme rikoksen uhrin asemasta. Tämmöisiä viestejä tulee varmaan jokaiselle, ja tässä laissa muun muassa rikoksen uhrin asemaa ja hänen mahdollisuuksiaan tulla kuulluksi ja saada oikeutta parannetaan muun muassa siten, että kuulusteluun voi osallistua muukin kuultava henkilö kuin hänen avustajansa tai tukihenkilönsä.

Uudessa esitutkintalaissa säädettäisiin myös edunvalvojan määräämisestä lapselle esitutkintaa varten tilanteissa, joissa lapsen ja hänen laillisen edustajansa välillä on eturistiriita. Valitettavasti näitäkin tilanteita on, ja monesti ne liittyvät juuri mitä pahimpiin lapsiin kohdistuviin rikoksiin.

Muilta osin uuden esitutkintalain osalta voidaan todeta, että ensinnäkin siinä säännellään esitutkintamenettelyä nykyistä tarkemmin, toiseksi täydennettäisiin esitutkintaperiaatteita ja esitutkintaan osallistuvien oikeuksia, kolmanneksi edistettäisiin kuulustelutilaisuuden tallentamista ääni- ja kuvatallenteeseen sekä loppulausuntomenettelyn käyttämistä ja vielä lakiin otettaisiin säännökset kirjallisesta esitutkintapäätöksestä ja säädettäisiin nykyistä yksityiskohtaisemmin esitutkinnassa tiedottamisesta. Lisäksi esitutkintalaissa korostetaan syyttäjän ja esitutkintaviranomaisen välistä esitutkintayhteistyötä. Syyttäjällä jo on ja tulisi jatkossakin olemaan laajat toimintavaltuudet esitutkinnassa. Hän voi päättää esitutkinnan aloittamisesta sekä esitutkintatoimenpiteiden suorittamisesta sekä päättää tai olla ainakin mukana päätettäessä pakkokeinojen käyttämisestä. Nämä seikat ovat olleet vaikuttamassa siihen, että syyttäjä jatkossakin toimisi tutkinnanjohtajana ainoastaan silloin, kun poliisia epäillään rikoksesta. Eli tämä suomalainen klassinen ratkaisu tähän asiaan vahvistetaan tässäkin tavalla, jossa syyttäjän rooli on merkittävä, mutta jossa poliisilla eurooppalaisittain sinänsä aika harvinaisesti on esitutkinnan johtajana merkittävä rooli. Tästäkin olemme yhtä mieltä. Uskon, että tästä tulee todellakin myös resurssit huomioon ottaen hyvä ratkaisu.

Rikostorjunnan eli rikosten selvittämisen ja estämisen tehokkuus edellyttää nykypäivän haasteisiin vastaamista. Poliisilla ja muilla rikostorjuntaviranomaisilla on oltava riittävät toimivaltuudet. Tämä koskee erityisesti vakaviin rikoksiin keskittynyttä järjestäytynyttä rikollisuutta. Tällaisen rikollisuuden torjuntaan liittyy varsinkin peitetoiminta, jota tultaisiin nyt säätelemään aikaisempaa tarkemmin ja jonka käyttäminen saatettaisiin osin tuomioistuimen päätöksenteon piiriin. Tietyin laissa erittäin tiukoin edellytyksin säädetyin ehdoin peitepoliisi voisi osallistua järjestäytyneen rikollisuusryhmän toimintaan. Tämä on mielestäni erittäin tärkeätä. On tärkeätä, että silloin kun meillä joku tekee niin vaarallista meidän kaikkien turvallisuutta edistävää työtä kuin peitetoiminta, ne edellytykset ovat sellaiset, että siellä ei ole kohtuuttomia riskejä. Se työ on joka tapauksessa vaarallista ja vaikeaa. Mutta mielestäni on oikein, että laissa sanotaan, että tietyissä tilanteissa voidaan osallistua järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan tiettyyn rajaan asti. Rajat toki tulevat vastaan, eikä esimerkiksi poliisi koskaan voi tehdä väkivaltaa, niin kuin oli jossain väärin ymmärretty.

Muuten rikostorjunnan vaatimuksia on huomioitu toimintavaltuuksien lisäämisen kautta. Pakkokeinolaissa säädettäisiin useista uusista salaisista pakkokeinoista. Osittain kysymys olisi tilanteen lainsäädännöllisestä selkeyttämisestä. Näitä keinoja olisivat tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, henkilön tekninen seuranta, tekninen laitetarkkailu, tietolähteen ohjattu käyttö ja valvottu läpilasku. Pääsääntöisesti näitä keinoja voitaisiin käyttää vain erittäin vakavien rikosten tutkinnassa. Telekuuntelun sijasta tapahtuvasta tietojen hankkimisesta sekä henkilön teknisen seurannan ja teknisen laitetarkkailun käytöstä päättäisi tuomioistuin.

Osa näistä uusista keinoista liittyy ennen kaikkea alan tekniseen kehitykseen. Ehdotetaan muun muassa uutta etsintätyyppiä eli laite-etsintää sekä uutta salaisen tiedonhankinnan keinoa eli edellä jo mainittua teknistä laitetarkkailua. Lisäksi peitetoimintaa voitaisiin tietoverkossa suorittaa alemmalla kynnyksellä kuin peitetoimintaa muuten. Tämä siis tarkoittaa juuri sitä mahdollisuutta peitetoimintaan internetissä, josta on viime aikoina puhuttu.

Tässä yhteydessä on syytä painottaa myös sitä, että televalvontaa voitaisiin jatkossa käyttää tapauksissa, joissa epäilty rikos on tehty telepäätelaitteella tai teleosoitetta käyttäen. Tämä mahdollistaisi nykyistä paremmin teknisiä apuvälineitä käyttäen tehtyjen rikosten, esimerkiksi kotirauhaan tai kunniaan kohdistuvien taikka uhkauksia sisältävien rikosten, tutkinnan.

Tärkeä pakkokeinojen kohteena oleva henkilön oikeusturvaa koskeva uudistus on se, että säädettäisiin erityisestä kotietsinnästä, joka koskee etsintää paikassa, jossa voi löytyä salassapitovelvollisuuden tai oikeuden piiriin kuuluvaa tietoa. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi asianajotoimistot ja lehtien toimitusten tilat. Näissä tapauksissa tuomioistuin päättäisi etsinnän toimittamisesta ja lisäksi etsintään osallistuisi etsintävaltuutettu. Näin muodoin ihmisoikeussopimusten kriteerit täyttyvät, ja lehtien toimitukset voivat luottaa siihen, että lähdesuojaa ei rikota, ja asianajajat ja lääkärit voivat luottaa siihen, että heidän laillisia oikeuksiaan ei rikota.

Lisäksi pakkokeinolaissa todetaan keskeisimmät pakkokeinojen käytössä sovellettavat periaatteet ja vielä lisätään mahdollisuuksia saattaa toimenpiteen käyttö tuomioistuimen käsiteltäväksi, parannetaan erilaisia oikeussuojajärjestelmiä, selkeytetään monia seikkoja, asiakirjan jäljentäminen säädeltäisiin rinnastettavaksi takavarikkoon ja vielä säädeltäisiin siitä, että salaisten pakkokeinojen käytöstä ilmoittamista harkittaessa huomioon on otettava myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.

Arvoisa rouva puhemies! Koska aika menee ja varsinkin itselläni sen kanssa on nyt ongelma, niin totean lyhyesti vielä, että ylimääräisestä tiedosta säädellään nyt tarkasti, ja toivon, että eduskunta siihen tarkkaan keskittyy. Tiedetään, että toisaalta sen käytön rajoittamisesta, mutta myös toisaalta siitä, että sitä ei ole rajoitettu riittävästi, saatte asiantuntijakuulemisessa molemmista suunnista varmastikin palautetta.

Todettakoon nyt vielä, että kun mainittu toimikunta esitti lähdesuojan murtamismahdollisuuden laajentamista, niin sitä ei tässä esityksessä esitetä ja joiltain muiltakin osin toimikunnan esityksiä vielä lausuntokierroksen jälkeen yhteistoiminnassa hiukan muutettiin. Ehkä suurin näistä pois jätetyistä seikoista on se, että päätettiin, että kun on joka tapauksessa alkamassa ensi vaalikaudella julkisen vallan käyttöön liittyvien vahingonkorvausvelvollisuuksien iso lakiuudistus, niin on järkevää, että siinä yhteydessä mietitään sitten mahdollisia tarpeita poliisin toiminnan aiheuttamien vahinkojen korvaamisasioiden muuttamisesta. Se on sen verran iso remontti, että on syytä, että se tehdään loogisessa yhteydessä, jossa katsotaan muutenkin, mikä on suomalaisessa yhteiskunnassa viranomaistoiminnasta aiheutuva vahingonkorvausperiaate ja miten se liittyy poliisin toimintaan.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnalle annetulla hallituksen esityksellä ehdotetaan uudistettavaksi poliisilaki kokonaisuudessaan. Kyseinen uudistus liittyy monilta osin samaan aikaan eduskunnalle annettuun hallituksen esitykseen esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi, mistä oikeastaan ministeri Brax omassa puheenvuorossaan jo totesikin. Kaikkia kolmea edellä mainittua lakia on muutettu useaan otteeseen niiden säätämisen jälkeen. Nyt kyseessä olevat muutokset on valmisteltu yhteistyössä oikeus- ja sisäasiainministeriön kesken, ja tässä yhteydessä on hyvä todeta myös, että erittäin hyvässä yhteistyössä, koska tämä paketti on varsin laaja ja on tietysti hyvin tärkeää, että se on valmisteltu mahdollisimman tasapainoisesti.

Voimassa oleva poliisilaki tuli voimaan vuoden 1996 alusta. Laki sisältää yleiset poliisin toimintaa koskevat säännökset sekä säännökset yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä käytettävistä toimivaltuuksista mukaan lukien voimankäyttöä koskevat säännökset, säännökset poliisin tiedonhankinnasta rikosten ennalta estämiseksi ja paljastamiseksi, kuten esimerkiksi peitetoiminnasta ja valeostosta, sekä poliisitutkinnan toimittamisesta.

Esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakiin tehtyjen useiden osittaisuudistusten johdosta edellä mainituista laista, erityisesti pakkokeinolain salaisia pakkokeinoja ja poliisilain tiedonhankintaa koskevista säännöksistä, on muodostunut osin sekava ja vaikeasti hallittava kokonaisuus. Eduskunta ja ylimmät laillisuusvalvojat ovat useaan otteeseen kiinnittäneet tähän huomiota. Esimerkiksi perustuslakivaliokunta on todennut, että telepakkokeinojen käyttöä koskeva lainsäädäntö on vaikeasti sovellettavaa, ja katsonut, että on ryhdyttävä toimiin näiden säännösten kokonaisuudistuksen aikaansaamiseksi tavoitteena perusoikeusjärjestelmän vaatimukset täyttävä, selkeä ja johdonmukainen sääntelykokonaisuus. Myös vuonna 2005 eduskunta on hyväksynyt lausuman, jossa edellytetään, että valmistellaan poliisilain kokonaisuudistus siten, että sääntely muodostuu mahdollisimman selkeäksi ja johdonmukaiseksi.

Poliisilain kokonaisuudistus liittyy hallituksen ohjelman mukaiseen oikeuspolitiikkaan sekä sisäisen turvallisuuden uudistuksiin. Hallitusohjelmassa nimenomaisesti mainitaan, että tämän hallituskauden aikana toteutetaan esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain kokonaisuudistus. Ehkä uudistuksen kokonaisuus on jäänyt tänne hieman loppumetreille, mutta tämä suuri kokonaisuus huomioon ottaen aikataulu on ollut tietysti aivan ymmärrettävä. Tätä on hyvin pitkään valmisteltu, niin kuin ministeri Brax omassa puheenvuorossaan myös jo totesi.

Poliisilain valmistelussa yleisenä tavoitteena on ollut selkeyttää vaikeaselkoiseksi muodostunutta lainsäädäntökokonaisuutta sekä uudistaa toimivaltuuksia siten, että toisaalta rikostorjunnan tehokkuusvaatimukset ja toisaalta perus- ja ihmisoikeudet otetaan tasapuolisesti huomioon.

Uudistuksen sisältökysymysten osalta on tullut poliisilain osalta selvittää erityisesti poliisin tiedonhankinnan ja salaisten pakkokeinojen edellytykset ja niihin liittyvät oikeussuojajärjestelyt mukaan lukien kuuntelukiellot ja ylimääräisen tiedon hyödyntämiskielto, julkisen asiamiehen käyttö päätettäessä tuomioistuimessa salaisten pakkokeinojen käytöstä sekä muutoksenhaun turvaaminen poliisin pakkokeinopäätöksistä ja salaisten pakkokeinojen käytön valvonta ottaen huomioon muun muassa Eit:n oikeuskäytäntö sekä eduskunnan oikeusasiamiehen kannanotot.

Tarkoituksena on ollut pyrkiä säännöskokonaisuutta selkeyttäviin ja säännösten soveltamista helpottaviin lakisystemaattisiin ja lakiteknisiin ratkaisuihin. Erityistä huomiota on kiinnitetty nykyisin poliisilain 3 luvussa olevaan tiedonhankinnan sääntelyyn ja pakkokeinolain 5 a luvussa olevan telekuuntelun, televalvonnan ja teknisen tarkkailun sääntelyyn sekä tiedonhankinta- ja pakkokeinoasioiden tuomioistuinkäsittelyä koskeviin säännöksiin. Nykyiset asetuksen tasoiset säännökset on myös perustuslain edellyttämässä laajuudessa siirretty tarkistettuina lain tasolle.

Uudessa poliisilaissa poliisin toimivaltuuksia säänneltäisiin nykyistä täsmällisemmin ja kattavammin, toisaalta perus- ja ihmisoikeuksien suoja ja toisaalta rikostorjunnan tarpeet huomioon ottaen. Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita koskevaa sääntelyä nostettaisiin asetustasolta lakitasolle.

Uuteen poliisilakiin otettaisiin oleellisesti nykyistä täsmällisemmät ja laajemmat säännökset poliisitoiminnassa noudatettavista periaatteista. Uusina periaatteina säädettäisiin perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä tarkoitussidonnaisuuden periaatteesta.

Ehdotetun lain yleisiä toimivaltuuksia koskevat säännökset olisivat pääosin saman sisältöisiä kuin nykyisessäkin laissa. Rikoksilta ja häiriöiltä suojaamista koskevaa säännöstä täsmennettäisiin, eräitä täydennyksiä ja selvennyksiä tehtäisiin turvallisuustarkastusta ja turvatarkastuksia koskeviin säännöksiin. Voimakeinojen käyttämistä koskeviin perussäännöksiin ei ehdoteta muutoksia, mutta ampuma-aseen käyttö säänneltäisiin laissa nykyistä tarkemmin. Laissa todettaisiin nimenomaisesti, että poliisimiehellä on virantoimituksessa oikeus rikoslaissa säädettyyn hätävarjeluun. Poliisi toimisi tällöin hätävarjelussa virkavastuulla.

Salaisia tiedonhankintakeinoja koskeva 5 luku perustuisi mahdollisimman pitkälle tähän esitykseen liittyvässä esityksessä ehdotettaviin pakkokeinolain 10 luvun säännöksiin. Salaisia tiedonhankintakeinoja voitaisiin käyttää rikosten estämiseen olennaisesti samojen edellytysten perusteella kuin niitä voidaan käyttää rikosten selvittämiseen. Rikoksen paljastamiseen näitä keinoja voitaisiin käyttää vain, jos kysymyksessä olisi laissa tarkemmin säädetty maanpetos- tai terrorismirikos. Salaisia tiedonhankintakeinoja koskevissa säännöksissä on pyritty kiinnittämään huomiota sekä henkilöiden oikeusturvaan että rikostorjunnan tehokkuuteen. Tuomioistuinten päätöstoimivaltaa näissä asioissa ehdotetaan lisättäväksi.

Peitetoiminnasta säädettäisiin nykyistä tarkemmin. Lähtökohtana olisi, että peitetoimintaa suorittava poliisimies ei saa tehdä rikosta eikä aloitetta rikoksen tekemiseen. Peitepoliisi voisi kuitenkin vapautua rangaistusvastuusta, vaikka hän olisi tehtävässään syyllistynyt vähäiseen rikkomukseen. Rikollisryhmän toimintaan osallistuessaan peitetoimintatehtävässä oleva poliisimies voisi erittäin tarkkarajaisesti määritellyin edellytyksin ja rajoitetusti vaikuttaa ryhmän toimintaan esimerkiksi hankkimalla ryhmälle kulkuvälineitä. Edellytyksenä olisi, että toimenpide tehtäisiin muutenkin, että se ei tule aiheuttamaan vaaraa tai vahinkoa ja että se merkittävästi edistää peitetoiminnan tavoitteiden saavuttamista. Myös tällaisissa tapauksissa peitetoimintamies voisi vapautua rangaistusvastuusta. Tuomioistuin ratkaisisi sen, onko peitetoiminnan kohteena oleva rikollisuus ollut sellaista, että peitetoimintaa on voitu käyttää. Tämä ei koskisi kuitenkaan tietoverkossa tapahtuvaa peitetoimintaa.

Salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä ilmoittamisesta säädeltäisiin nykyistä tarkemmin. Kun harkittaisiin ilmoituksen lykkäämistä tai tekemättä jättämistä esimerkiksi peitehenkilönä toimineen poliisimiehen hengen tai terveyden suojaamiseksi, arvioinnissa olisi myös otettava huomioon asianosaisen oikeus asianmukaisesti valvoa oikeuttaan. Myös niin sanotun ylimääräisen tiedon käyttämisestä säädettäisiin poliisilaissa.

Uudessa poliisilaissa säädettäisiin poliisin henkilöstöön kuuluvien vaitiolovelvollisuudesta ja -oikeudesta sekä näihin liittyen uudesta ilmaisuvelvollisuudesta. Poliisin henkilöstöön kuuluva olisi vaitiolovelvollisuudestaan tai oikeudestaan huolimatta velvollinen ilmaisemaan luottamuksellisesti tietoja antaneen taikka valeostajana tai peitehenkilönä toimineen henkilöllisyyttä koskevan taikka taktista tai teknistä menetelmää koskevan tiedon, jonka ilmaiseminen olisi välttämätöntä esitutkinnan aloittamisen edellytysten arvioimiseksi tai rikoksen selvittämiseksi, kun luottamuksellisesti tietoja antaneen on siinä ominaisuudessa taikka valeostajan tai peitehenkilön on siinä tehtävässä perusteltua syytä olettaa syyllistyneen rikokseen.

Omaan lukuun otettaisiin sisällöltään nykyisen kaltaiset säännökset poliisitutkinnasta eli muusta poliisin tehtäviin kuuluvasta tutkinnasta kuin rikoksen esitutkinnasta. Poliisitutkinnan toimittamisvelvollisuuden tulisi aina perustua laissa olevaan säännökseen.

Poliisilain kokonaisuudistuksella pyritään saattamaan poliisilain säännökset ajan tasalle ja vähentämään tulkinnanvaraisuutta ja puutteellisuutta sekä saattamaan säännökset johdonmukaisiksi muuttuneen lainsäädännön kanssa. Säännösten kirjoitustapa yksinkertaistetaan ja nykyaikaistetaan. Tärkeinä tavoitteina ovat perus- ja ihmisoikeuksien korostaminen, rikostorjunnan tehokkuusvaatimukset huomioon ottava viranomaistoimivaltuuksien kattava ja selkeä sääntely ja lainsäädännön asiallinen ja kielellinen tarkistaminen. Ehdotettu poliisilaki ja muut esityksen liitteenä olevat lait on tarkoitettu tulemaan voimaan aikaisintaan noin vuoden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esittelypuheenvuoroni.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia ministereille hyvinkin tyhjentävästä, sinällään ansiokkaasta esittelypuheenvuorosta johtuen siitä, että kun on yli tuhat sivua käsittelyssä, niin 10 minuutissa on kohtuullisen haastavaa näin laaja esittely pitää, mutta hyvinhän tuo tuntui onnistuvan.

Nyt käsittelyssä olevassa esityksessä ehdotetaan siis säädettäväksi nykyiset lait korvaavat esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilaki, joskin on todettava, että monessa nykyisessäkin laissa on monia yhtymäkohtia näihin muutoksiin, joita nyt tulemme käsittelemään. Ydin kuitenkin muutoksessa on, että kansainvälistyvän ja monimutkaistuvan rikollisuuden selvittämiseen, siis esitutkinnan suorittamisen kannalta, annetaan uusia välineitä. Esitutkinnan suorittamista ja niin sanottujen epäkonventionaalisten vanhojen pakkokeinojen kuten peitetoiminnan käyttöä täsmennetään.

Nyt käsittelyssä oleva todella laaja lakipaketti on tämän vaalikauden merkittävin kokonaisuus poliisin ja syyttäjänviraston viranomaisten toimintaa ohjaavina lakeina. Tämän kokonaisuudistuksen asettamat vaatimukset lisäävät olennaisilta osin työn määrää, joka tulisi huomioida myöskin poliiseille ja syyttäjille kohdistettavissa resursseissa. Erityisesti vaatimukset, jotka kohdistuvat poliisin tutkinnanjohtajiin, tulevat lisääntymään. Olen kuullutkin, että tätä lakikokonaisuutta valmistelleen työryhmän näkemys kustannusvaikutuksien osalta olisi ollut jokseenkin sen kaltainen, että kustannusvaikutuksia ei kovin paljoa ole. Tässä kohtaa on kuitenkin pakko kysyä uudelleen, kuinka kustannusvaikutuksia on arvioitu. Sanomattakin on selvää, että niissä poliisilaitoksissa, joissa pakkokeinojen määrä on suuri, työmäärä tulee lisääntymään merkittävästi.

Lisäksi huomioitavaa on se, että nämä lakiuudistukset ovat käytännön toimintatasolla kiinteästi sidoksissa niin sanottuun Vitja-hankkeeseen ja sen operatiiviseen käyttöönottoon. Vitja-hanke jo sinällään aiheuttaa hallinnossa massiivisen koulutuskierroksen aivan samoin kuin tämäkin lakihanke. Näiden kahden kokonaisuuden synkronointi lienee hyvinkin tarpeellista ainakin kustannuksenhallinnan näkökulmasta. Miten se onnistuu, lienee osin myöskin kysymys sitten tuosta lain voimaantulosta, kuten ministeri Holmlund juuri viittasi.

Aloitan kuitenkin tämän lain asiakokonaisuuden käsittelyn esitutkintalaista ja etenen siinä järjestyksessä pakkokeinolakiin ja poliisilakiin. Korostan, että tarkoituksenani on tässä vaiheessa nostaa esiin muutamia huomioita erityisesti asioiden valiokuntakäsittelyä silmälläpitäen eikä mitenkään arvostella tätä esitystä.

Arvoisa rouva puhemies! Lähden liikkeelle esitutkintalaista. Esitutkintalain 5 luku käsittelee esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän esitutkintayhteistyötä. Sen 1 § pitää sisällään määräykset siitä, milloin esitutkintaviranomaisen on ilmoitettava sille tutkittavaksi tulleesta rikoksesta viralliselle syyttäjälle. Kyseisen pykälän mukaisesti ilmoitusvelvollisuus laajenisi nyt nykyisestään. Nykyäänhän ilmoitusvelvollisuus koskee niitä asioita, jotka eivät ole niin sanotusti yksinkertaisia. Syyttäjät eivät nykyisinkään ehdi ottaa kantaa ilmoituksenalaisiin rikoksiin, eikä vuoropuhelua esitutkintaviranomaisen kanssa sen vuoksi juurikaan synny. Ehdotuksena voisikin olla se, että ilmoitusvelvollisuus koskisi rikoksia, joissa syyteasian valmistelu sitä edellyttää.

Sen sijaan esitutkintalain 6 luvun 3 § on uusi pykälä, joka käsittelee rikospaikalta tai sen välittömästä läheisyydestä tavatun henkilön välitöntä kuulemista. Se on erittäin kannatettava esimerkiksi vahingontekojen ja muiden perinteisesti tällaisten ilkivaltarikosten alkuselvittelyssä. Nykyisellään tämä on ollut varsin sääntelemätön alue.

Käytännön ongelmiin joudutaan sitten taas vastaavasti esitutkintalain 9 luvun 5 §:ssä olevan ääni- ja kuvatallenteen tarkastamisen kohdalla. Esitykseen on kirjattu velvoite — tämä siis liittyy kuulusteluun ja kuulustelusta tehtyyn tällaiseen ääni- ja kuvatallenteeseen — että se tehdään välittömästi sen saman kuulustelutilaisuuden jälkeen. Esimerkiksi, kun videokuulustelu saattaa kestää useita tunteja, niin sen tarkastaminenkin voi luonnollisesti ottaa saman ajan heti kuulustelun jälkeen. Tätä on luonnollisesti mahdoton toteuttaa esimerkiksi sellaisessa laajamittaisessa kuulustelussa, jossa kuulustelun kesto saattaisi olla 6 tuntia. Senpä takia tässä voitaisiin ehkä ottaa kirjaus, jossa tuo tarkastus voitaisiin tehdä kuulustelun päätyttyä tai viipymättä sen jälkeen, ja tuo "viipymättä" tarkoittaisi seuraavana päivänä tai enimmillään muutamia päiviä kuulustelun jälkeen.

Esitutkintalain 10 luku käsittelee esitutkinnan päättämistä. Siitä nostan esiin loppulausuntoa koskevan 1 §:n. Pykälässä todetaan, että ennen esitutkinnan päättämistä on asianosaiselle varattava tilaisuus antaa esitutkintaviranomaiselle loppulausunto aineiston riittävyydestä, näytön arvioinnista ja monesta monesta muusta seikasta. Kuten kaikki tiedämme, viranomaisia ja oikeuslaitosta on moitittu niin pitkittyneistä esitutkinta-ajoista kuin oikeuskäsittelyajoistakin. Näiden pitkittyneiden esitutkinta-aikojen, joita on erityisesti talousrikoksissa, vähentämiseksi laissa tulisi olla maininta loppulausuntojen määräajasta. Ehdotuksena voisi olla, että tutkinnanjohtaja voi asettaa määräajan, johon mennessä loppulausunto on annettava uhalla, ettei esitutkinnan valmistumista voida viivyttää.

Arvoisa rouva puhemies! Pakkokeinolain osalta esitän hämmästykseni pakkokeinolain 3 luvun 8 §:n osalta, joka käsittelee vangitsemisasiassa esitettävää selvitystä. Esityksen mukaan käsittelyssä esitettävän selvityksen tulee perustua vain kirjalliseen aineistoon. Vaatimus on kohtuuton, koska käsittely on suullinen ja tällä määrittelyllä rajataan olennaisesti suullisen käsittelyn kulkua. Hallituksen esityksessä mainittu todistajan kuuleminen eli niin sanottu alibitodistelu vangitsemiskäsittelyn yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista, mutta näkemykseni mukaan niin yleisten kuin erityistenkin edellytysten esittäminen ja täydentäminen suusanallisesti tulisi mahdollistaa. Oudoksun myös hieman tätä esittelytekstin korostettua perustelua siitä, kuinka esittäjän on virkavastuullaan toimittava totuudenmukaisesti, tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti jne., mitä tuossa perustelukohdassa esitellään.

Esityksen takavarikkoa koskeva kokonaisuus tulee mielestäni tarkastella kokonaisuudessaan vielä kerran. Tässä osassa on muutamia sellaisia kohtia, kuten esimerkiksi asiakirjan jäljentäminen ja erityisesti sen hävittäminen, joihin laki ei anna selkeää ratkaisua. Tähän kokonaisuuteen liittyy keskeisesti myös aiemmin mainitsemani kustannusvaikutuksen lisääntyminen.

Poliisilain ja salaisten pakkokeinojen osalta huomion ansaitsevat erityisesti telekuunteluun sekä televalvontaan liittyvät muotomääräykset. Esityksen 7 §:n 3 kohdassa, joka käsittelee telekuuntelulla ja muulla vastaavalla tavalla tietojen hankkimisesta päättämistä, oleva vaatimus tosiseikoista tulisi lieventää perusteluiksi tai erittäin päteviksi perusteluiksi. Termi tosiseikka on ongelmallinen, koska kyseistä keinoa käytetään sillä perusteella, ettei esitutkintaviranomaisella ole riittävästi informaatiota asian eteenpäinviemiseksi tutkinnallisin keinoin. Näin ollen vaatimus tosiseikoista, jotka jälkeenpäin konkreettisesti osoitetaan faktoista, on kohtuuton.

Sitten kaksi huomiota salaisten pakkokeinojen käytöstä ilmoittamiseen. Tässä kohdassa ei näkemykseni mukaan ole otettu huomioon kaikkia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sallimia tilanteita, joissa asianosaisten tiedonsaantia voitaisiin rajoittaa. Ilmoitus tulisi tuomioistuimen päätöksellä saada jättää kokonaan tekemättä myös muissa kuin ainoastaan valtion turvallisuuden tai hengen ja terveyden suojaamiseksi olevissa kokonaisuuksissa. Tällaiset tilanteet liittyvät poliisin teknisten ja taktisten menetelmien salassapitoon, jonka voimassa oleva laki jollain tasolla kuitenkin sallii.

Toimenpiteiden kohteille ilmoittaminen olisi toki pääsääntö kuten nykyiselläänkin, mutta tuomioistuimelle tulisi mielestäni antaa enemmän harkintavaltaa tietyissä tilanteissa. Samaisessa pykälässä kohdassa edellytys kirjallinen ilmoittaminen jää hivenen epäselväksi. Tosiasia on, että lähes kaikki ilmoittamiset tapahtuvat tekemällä siitä merkinnät esitutkintapöytäkirjaan. Kuten tiedetään, valtaosalla toimenpiteiden kohteista ei ole minkäänlaista vakituista tai viranomaisen tuntemaa osoitetta, johon ilmoitus voitaisiin tehdä, jos se tehdään muulla kuin esitutkintapöytäkirjaan tehtävällä merkinnällä. Tämäkin kohta vaatinee vähintäänkin tarkentamista.

Arvoisa rouva puhemies! Esityksen mukaisesti poliisi ja syyttäjä tekevät tiiviisti yhteistyötä vakavien ja monimutkaisten juttujen esitutkinnassa. Tämä on tärkeää, ja yhteistyötä pitää edelleen kehittää oikeudenkäyntien nopeuttamiseksi, sillä yhteistyöllä vaikutetaan tutkinnan valmistumiseen ja oikeudenkäyntien nopeutumiseen. Yhtä tärkeää kuitenkin on, että poliisi säilyy pääsääntöisesti esitutkinnan johtajana nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Yhteiskunnan, poliisien ja syyttäjien sekä tuomioistuinten haasteena kansainvälistyvässä rikollisuudessa on nopea kyky reagoida eteen tuleviin tilanteisiin ja se, että heillä on ensiluokkainen lainsäädäntö ja välineistö käytettävissään.

Kuten alussa totesin, edessämme on haasteellinen lakipakettikokonaisuus, ja uskon ja toivon, että se saadaan viedyksi maaliin täällä eduskunnassa lähiaikoina siten, että tarpeelliset lisäykset ja muutokset kyetään tekemään. Lakiesitystä ei käy tällä kertaa moittiminen, ja siitä kuuluu kiitos ministereille sekä luonnollisesti kaikille valmistelutyössä mukana olleille tahoille.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi täytyy sanoa kyllä kiitokset hallitukselle ja ministereille, jotka ovat tätä kokonaisuutta valmistelleet. Tämä on erittäin kattava ja hyvin tarpeellinen. Sekä poliisilaki että esitutkinta- ja pakkokeinolaki ja -lainsäädäntö ovat aika vanhaa perua, ja niitä on paikkailtu vuosittain, useasti varmaan monta kertaa vuodessa. Tällainen kokonaisvalaistus ja -työ on ollut tarpeen. Näitä komiteoitahan on istunut ilmeisesti 15 vuotta, ja aina, kun eduskunta ja hallitus on vaihtunut, asia on sitten jäänyt jollakin tavalla kesken. Tässä mielessä on erinomaisen hyvä, että näitä on kokonaisvaltaisesti käsitelty. Otan vapaamuotoisesti esille määrättyjä asioita, joita tämä lakipaketti sisältää.

Ensinnäkin on erityisen suurella tyydytyksellä todettava, että tässä lakiuudistuksessa on säilytetty nykyinen suomalainen erittäin tehokas järjestelmä, jossa rikosten esitutkinta on päällystöön kuuluvalla poliisimiehellä ja joissakin pienemmissä asioissa päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräyksestä jollakin ylikonstaapelilla tai rikosylikonstaapelilla. Nimittäin konkreettisin ero tällä tutkinnan johdolla on siinä, että jos esitutkinnan johto eriytetään tutkintaryhmästä, niin tämän konkreettisen tiedon, jota tutkinnan johto päätöksessään tarvitsee, etääntyminen näistä käytännön töistä on aivan varma.

Tällä tavalla esimerkiksi Ruotsissa, kun on erotettu syyttäjät, niin kun tutkintaryhmä toteaa, että täällä on tällaista näyttöä, jolla me pystyisimme selvittämään ja etenemään tässä rikoksessa — ajatellaan nyt vaikka henkirikosta tai jotakin muuta yhteiskunnallisesti vakavaa rikosta — niin tutkinnanjohtaja ei ole sen tutkintaryhmän kanssa pohtimassa niitä asioita suoraan siellä tutkintapaikalla vaan usein päivystävä syyttäjä on jopa satojen kilometrien päässä, jolle tutkija joutuu puhelimella perustelemaan, että tämmöinen olisi tarve. Kun viranomaisen päätöksiä tehdessään pitää olla varma siitä, että tekee oikean ratkaisun, niin se heikentää tutkintaryhmän ja tutkinnan toimintaedellytyksiä ja samalla heikentää ja estää oikeastaan tehokkaan rikostutkinnan. Tässä mielessä on hyvä, että asia on näin.

No sitten, Suomi on säädellyt jo aiemmin esitutkintalailla erittäin tarkasti rikoksen tutkinnanjohtajan tehtävät, ja tällä hetkellä me, jotka olemme aika läheisissä tekemisissä kentän kanssa, tiedämme, että rikosten tutkinnanjohtajat ovat tällä hetkellä erittäin kovan työpaineen alla. Kun tapasin jokin aika sitten rikoskomisarion, joka oli jäänyt ennenaikaiselle eläkkeelle, niin hän minulle sitä kertoi, että paineet ovat siellä niin kovat, että tuntee mahdottomaksi sen tontin, koska tutkinnanjohtaja ei Suomessa ole puhelimen päässä ratkaisuja tekevä henkilö vaan konkreettisesti tapahtumapaikalla ja tutkintaryhmässä sitä rikoksen käytännön tutkintaa johtava. Sen lisäksi meillä on erittäin tarkka päätösprosessi, joka pitää tehdä tietokoneille kaikista asioista, mikä on sinänsä hyvä asia, mutta se on erittäin byrokraattinen ja vaikea ja monitahoinen ja suorastaan tuskastuttava, mutta sitä vaan siellä nyt sitten yritetään tehdä.

Sitten kuitenkin tämä yhteistyövelvoitehan on nytkin jo, kun syyttäjä ja poliisi tekevät yhteistyötä. Tämä on erittäin hyvä asia, että se on nyt laissa, että se on velvoitteena, ja toisaalta ilmoitukset syyttäjille ovat tärkeitä, että syyttäjä pääsee mukaan tähän juttuun.

Mutta vielä sen verran tästä syyttäjäyhteistyöstä totean, että minä kuulun niihin ihmisiin, jotka edustavat tämmöisen rikoksesta epäillyn vahvaa oikeussuojan turvaamista, ja jos syyttäjä on tutkinnanjohtaja, niin minä en ymmärrä sitä, että siinä tämän rikoksesta epäillyn oikeusturva paranee, jos koko tutkintaa johtaa henkilö, joka muodostaa siitä myöhemmin syytteen. Meillä nimenomaan haluttiin aiemmin, kun apulaisnimismiehet olivat syyttäjiä, irrottaa, että poliisi tekee objektiivisen tutkinnan ja sitten syyttäjä harkitsee. Jos se syyttäjä siellä sitten samaan aikaan etsii kaikki keinot siinä tutkinnassa osoittaakseen, että joku on syyllistynyt johonkin, niin minä en sitä pidä niin hyvänä järjestelmänä kuin meillä täällä. Poliisi tutkii objektiivisesti ja on laillisesti vastuussa siitä, ja syyttäjä sitten tekee syyteharkinnan ja harkitsee, onko tässä jutussa näyttöä vai ei tai mihin on.

Sitten on hyvä, että tässä on esteellisyysmääräykset nyt tuotu tänne esitutkintalakiin, nimenomaan tutkijoiden esteellisyysmääräykset, ja sitten myöskin esitutkintaperiaatteet, joita ovat tietysti hienotunteisuus- ja muut periaatteet. Toisaalta nämähän ovat aiemmin olleet eri säädöksissä, ja nyt ne ovat lakitasoisesti. Se on hyvä asia.

Takavarikko on jaettu erilaisiin menettelyihin. En tiedä sitten, mitä perusteita tälle takavarikon hajauttamiselle ja jakamiselle on. No, ehkä se on sitten perusteltua, mutta kun siellä takavarikkoa ei enää saa määrättyihin kohdistaa samalla tavalla kuin nykyisin vaan pitää olla ulkopuolinen valvoja, joka voi olla joku juristi tai joku muu korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, joka sitten on jollakin tavalla puolustamassa, ettei salaista tietoa mene väärään paikkaan, se varmaan lisää paljon byrokratiaa.

Sitten peitetoiminta. On aivan välttämätöntä, että se on nyt tähän lakiin otettu kunnolla ja parannettu. Soluttautuminen on erittäin vaarallista työtä, ja siinähän yhteiskunnan puolesta ihminen eli poliisi laitetaan jonnekin ammattirikollisten ympärille häärimään ja tekemään semmoista työtä, josta saattaa seurata mitä vaan. Sen vuoksi on tärkeää, että siinä on ainakin pyritty turvaamaan tämän virkamiehen oikeusturvaa, koska tämmöisissä tehtävissä ne ovat virkatehtäviä, ja jos toimii tuommoisessa tehtävässä, siellä ei tietenkään voi valita ja sanoa, että minä en semmoisiin kauheasti halua lähteä. Miehiä käytetään siihen, mihin tarvitaan, vaikka tämmöisessä tietysti on se oma suostumus hyvin tärkeä.

Ylimääräisen tiedon käyttö. On erittäin hyvä asia, että se on nyt laissa. Meillähän oli tuolla semmoinen törkeä rikos, että kuunneltiin tämmöistä törkeään huumausainerikokseen syyllistyvää rikollisjoukkoa ja saatiin siltä määrättyä tietoa. Sitten meillä tapahtui semmoinen murha, jossa henkilöltä riistettiin raa’alla tavalla henki, ja sitten havaittiin, että tässä kuuntelussa oli todistetta siihen tekoon. Niin todettiin, että ei ole laissa säännöksiä siitä, voidaan sitä käyttää, ja näytti ensin siltä, että tämä henkilö vapautuu tästä syytteestä sillä perusteella, että se ei ole oikealla tavalla saatu todiste. Kuitenkin korkein oikeus totesi, että kun tätä todisteiden käyttämiskieltoa ei ole laissa erikseen määrätty, niin sitä voidaan käyttää. Tämä todellinen sitova todiste sitten pystyttiin osoittamaan ja näin tämä törkeä rikos voitiin selvittää. Nyt se on täällä laissa selkeästi sanottu, miten sen kanssa sitten tulee menetellä.

Arvoisa puhemies! Vähän ihmetellen, kun aika pikaisesti tätä jouduin selaamaan, suhtaudun tähän valvotun läpilaskun pakkokeinojen puolelle siirtämiseen. Valvottu läpilaskuhan tarkoittaa sitä, että kansainvälisessä viranomaisyhteistyössä havaitaan, että on tulossa jokin semmoinen henkilöryhmä, joka on syyllistynyt törkeään rikokseen ja siirtyy maasta toiseen, ja tämän koko ketjun paljastamisen vuoksi sitä ei heti oteta kiinni. Tällä hetkellähän se on taktinen menettely, missä vaiheessa rikollisjoukko sitten pysäytetään, ja nyt tähän on laitettu, että se on pakkokeino, jossa on aika ankara sanktiovelvoite, että saa käyttää valvottua läpilaskua, jos on syytä epäillä rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta.

Minusta tätä pitäisi harkita uudelleen ja palauttaa se poliisin taktiselle puolelle, koska tämähän saattaa estyä sillä, että kun viranomaiset siirtävät tietoa eri maista toisilleen, siellä ei ole semmoisia todistajia ja dokumentteja, joilla voi suoraan osoittaa, että tässä on kysymyksessä tämmöinen ja tämmöinen rikos. Kun siitä täytyy tehdä pakkokeinopäätös ja näillä edellytyksillä vielä, niin aika kovia ratkaisuja täytyy sitten tehdä.

Arvoisa puhemies! Käytän erikseen puheenvuoron tuosta poliisilain uudistamisesta, koska näiden sotkeminen keskenään ehkä ei ole tarkoituksenmukaista.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On vain todettava tässä kollega ed. Kaltiokummulle, ettei jää väärää käsitystä, että valvottu läpilasku keskeisemmin liittyy aine-erien läpilaskuun. Elikkä lähtökohtaisesti esimerkiksi huumausaine-erä, joka on lähetetty kolmannesta maasta, kulkee Suomen kautta seuraavaan maahan, ja se on se merkityksellisin kokonaisuus tässä. Se voi myöskin luonnollisesti olla ed. Kaltiokummun mainitseman kaltainen esimerkki, mutta jotta esille tulevat kaikki hyvät nyanssit, kun se jäi sanomatta tuossa, niin täytyy todeta, että se on pääsääntöisesti aine-erä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri niin kuin ed. Hakola totesi, tällä hetkellä se ei ole pakkokeino, eikä siitä tarvitse tehdä päätöstä. Tämän jälkeen se on pakkokeino, josta täytyy tehdä erikseen päätös, ja silloin tätä päätöstä tehtäessä on olennaisen tärkeää, että edellytykset pakkokeinopäätöksen tekemiselle ovat käsillä ja olemassa ja että pakkokeinopäätöksen tekijä voi sen sitten tehdä. Tästä nimenomaan halusin tuoda esille, että tämän muutoksen tämä toisi.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minun tarkoitukseni oli aloittaa ja kiittää ministereitä siitä, että he jaksavat olla paikalla, kun täällä puhutaan tärkeistä asioista. Minusta on kyllä aika hävytöntä, että he poistuvat ennen kuin ensimmäinen opposition edustaja pääsee tänne tuoliin, ja sen vuoksi minun tarkoitukseni on pyytää tämä esitys pöydälle ensi tiistaiksi. Mutta kun täällä ovat kuitenkin paikalla he, jotka eniten tätä harrastavat, ajattelin vain mainita ne ongelmat, joista minä mielellään keskustelisin.

Tässä lakipaketissahan on jo 1 000 sivua, niin kuin ed. Hakola jo sanoi, ja sitten meillä on perustuslakivaliokunnassa nämä poliisirekisterit, joissa myös on tätä samaa problematiikkaa satoja sivuja, ja aikaa on tavattoman vähän. Jos tätä ei nyt voida lähetekeskusteluissa vähän selkeyttää ja näyttää hyvää tahtoa oppositiolle ja yleensä valiokunnille, niin nehän jäävät tänne käsittelemättä, mikä olisi ikävä asia.

Ensimmäinen asia, joka minusta olisi aika olennainen pohtia, on kotirauha ja kotietsintä. Meillähän on Suomessa perinteisesti suoritettu kotietsintä varsin heppoisin perustein, ja näitä kotietsintöjä tänäänkin ilmeisesti tilastollisesti on suoritettu kymmeniä tapauksia. Minusta se pitäisi nyt kerta kaikkiaan miettiä, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuinhan on siinä koko ajan kiristämässä käytäntöä, ja jollain tavalla minusta tuntuu vähän ikävältä, että toimittajilla on korkeampi kynnys ja asianajajilla ja lääkäreillä, mutta jos tavallisen ihmisen kotia rämppää, se ei vaadi paljon mitään edellytyksiä. Minun mielestäni sen oikeastaan pitäisi olla päinvastoin. Niitä suoritetaan niin paljon, että ehkä siinä syyttäjä voisi olla enemmän mukana.

Toinen asia, joka minusta on hyvin olennainen, on poliisin ja syyttäjän yhteistyö. Olen ihan samaa mieltä kuin puheenvuorot täällä, että se meidän järjestelmämme, että poliisi on tutkinnanjohtaja, toimii hyvin. Mutta enemmän syyttäjää voisi käyttää yhteistyössä näissä todella merkittävissä talousrikosjutuissa aikaisessa vaiheessa, niin että saataisiin ne nopeammin päätökseen, koska tällä hetkellä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiothan lähes kaikki koskevat vakavia talousrikoksia, joissa kerta kaikkiaan tutkintaa ei ole saatu. Siinä minusta syyttäjän rooli voisi olla se, että hän katkoisi näitä turhia rönsyjä ja muutenkin edellyttäisi. Mutta tätä pitäisi pohtia, se on tässä vielä aika alkeellisella tasolla.

Kolmas asia on minulle kaikkein tärkein, ja minä toivon, että asiaa harrastavat edustajat ovat nyt valppaana. Nythän on kysymys siitä, että tässä tulee hyvin laajoja oikeuksia kaikissa kolmessa lakipaketissa. Minä luulen, että perustuslakivaliokunnan olisi huomattavasti helpompi päästää ne läpi, jos olisi tietoa, että olisi semmoinen asiantunteva itsenäinen valvontaelin, jossa siis olisi kokeneita poliisimiehiä, jotka tuntisivat näitä menettelyjä ja taloja, joita poliisihallinnossa kunnioitettaisiin. Mutta minä en usko, että tämä poliisi- ja syyttäjävetoinen tutkinta, johon pannaan aina uusia syyttäjiä, on riittävä. Näitä on monessa, monessa länsimaassa, ja minä en usko, että mikään muu valvonta on tehokasta. Jos te katselette eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksia, siellä nyt on eräitä tapauksia, mutta sielläkin valitetaan, että poliisit eivät niin paljon välitä näistä huomautuksista. Se on kolmas asia.

Arvoisa puhemies! Minä pyydän, että nämä kaksi lakiesitystä, hallituksen esitykset 222 ja 224, pannaan pöydälle eduskunnan ensi tiistaina pidettävään istuntoon. Tämähän ei hidasta tämän paketin käsittelyä ollenkaan, koska valiokunnathan voivat aloittaa käsittelyn, jos niillä aikaa on.

Ensimmäinen varapuhemies:

Kun ed. Jacob Söderman on ehdottanut asian pöydällepanoa, pannaan asia työjärjestyksen mukaan pöydälle. Onko muita ehdotuksia pöydällepanon ajankohdasta?

Keskustelu pöydällepanosta päättyi.