Täysistunnon pöytäkirja 112/2001 vp

PTK 112/2001 vp

112. KESKIVIIKKONA 10. LOKAKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

20) Laki siviilipalveluslain 23 a §:n muuttamisesta

 

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tekemäni lakialoite koskee siviilipalveluslain 23 §:ää, ja siinä esitetään siviilipalvelusmiesten asumiskustannuksen siirtämistä valtion vastuulle. Siviilipalvelusmiehet ovat oikeutettuja ilmaiseen majoitukseen, jonka kustantaminen on siviilipalveluslaissa säädetty palveluspaikan tehtäväksi. Käytännössä tämä laissa turvattu oikeus ei tällä hetkellä kuitenkaan toteudu. Työministeriön vuonna 2000 tekemän selvityksen mukaan vain yksi kolmannes siviilipalveluspaikoista selviytyy asumiskustannusten korvaamisesta moitteitta. Ääritapauksissa palveluspaikat ovat vaatineet siviilipalvelusmiehiltä kirjallista sopimusta, jossa miehet luopuvat lakisääteisestä oikeudestaan ilmaiseen majoitukseen palvelusaikana. Lainvastaiseen käytäntöön ovat syyllistyneet esimerkiksi useat suuret kaupungit, jopa allekirjoittaneen kotikaupunki, ja yliopistot.

Asumiskustannustilanteen korjaaminen on ollut esillä jo pitkään. Nykyistä tilannetta ei voi pitää hyväksyttävänä, koska tilanne, joka on säädetty laissa, ei millään tavalla toteudu. Tilanne on aika kohtuuton siviilipalvelusmiehille, sillä ne siviilipalvelusmiehet, joiden asumiskustannuksia palveluspaikka ei korvaa, eivät saa tukea asumiskustannuksiin muualtakaan. On vaikea kuvitella, että ongelmaa voitaisiin ratkaista vain viranomaisvalvontaa lisäämällä, koska valvonnan kiristäminen todennäköisesti johtaisi siviilipalveluspaikkojen määrän vähenemiseen. Paikkojen määrä on jo nyt ollut ongelma. Niistä on pulaa. Tällä hetkellä esimerkiksi monet kuntien organisaatiot tarvitsisivat ja ottaisivat mielellään vastaan siviilipalvelustyövoimaa, mutta näillä tahoilla ei ole varoja asuinkustannusten korvaamiseen.

Tämän vuoksi aloitteessani esitetään, että siviilipalvelusmiesten asumiskustannukset siirtyisivät valtion vastuulle. Asumiskustannusten osittainen siirto valtiolle sisältyi työministeriön keväällä 2000 laatimaan siviilipalveluslain muutosesitykseen. Esitys kuitenkin karsiutui pois ennen hallituksen käsittelyä. Koska tilanne on kuitenkin jatkunut entisellään, tämä ongelma vieläkin vaatii ratkaisua. Tässä esitetään, että asumiskustannukset tulisivat valtion maksettaviksi ja muuten tilanne säilyisi ennallaan.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän aloitteen tarpeellisuuden. Moneen otteeseen on tullut esille se, että siviilipalveluspaikkoja olisi, mutta tämän tyyppisiä ongelmia on olemassa. Tämä varmaan on ihan perusteltua, ja siinä ehkä voisi miettiä sen tyyppistä mallia, joka tällä hetkellä on, kun on armeijassa oleva henkilö, joka saa sotilasavustusta siihen asuntoon, joka on tyhjillään sinä aikana, kun armeijassa ollaan. Silloinkin yhteiskunta maksaa asumiskustannuksia tällaiselle henkilölle, joka armeijaa käy. Kannatan tätä aloitetta.

Tietty muotoa, millä yhteiskunta vuokran maksaa, ehkä vielä pitäisi miettiä, ettei siitä kauhean byrokraattista järjestelmää tehtäisi.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Jos olen oikein ymmärtänyt, tällä hetkellä on jossain määrin muodostunut pulmaksi se, mitä sivari palvelusaikanansa tekee. Nyt siis emme puhu totaalikieltäytyjistä vaan siviilipalvelusmiehistä. Siviilipalvelusmiehethän ovat olleet sosiaalisissa tehtävissä hyvin paljon. Heistä on ollut kiistämätöntä hyötyä, kiistämätöntä apua monessa paikassa.

Kun siviilipalvelusjärjestelmä on tullut Suomeen jäädäkseen, olisi tietysti vähän juhlallisesti sanottuna kansallinen etu, että sivarit tekisivät mahdollisimman järkevää tointa. Jos tämän järkevän toimen esteeksi muodostuu se, että sivareilla ei ole paikkaa, mihin päänsä kallistaisivat, silloin asia tietysti täytyy pystyä järjestämään. Tapahtuuko se sillä tavalla, niin kuin ed. Sinnemäen lakialoitteessa esitetään, sitä en tiedä, mutta yleisen yhteiskunnallisen logiikan kannalta, jos jollekin ihmiselle on osoitettavissa hyödyllistä tekemistä, majapaikan ei pitäisi olla tämän tekemisen esteenä.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Lähden vähän saman tyyppiseltä pohjalta kuin ed. Kekkonen. Kun siviilipalvelusmiehet tekevät kuitenkin työtä, työllä on sinällään oma arvonsa, koska monissa paikoissa, missä siviilipalvelusmiehiä on töissä, ei se ole tyhjänpäiväistä työtä, mitä he tekevät. Siinä mielessä, vaikka ed. Sinnemäki esittää, että valtio maksaisi kaiken, niin kyllä minä senkin tyyppistä ajattelua lisäisin tähän keskusteluun, että eikö kunnissa, onko se sitten valtion tai kuntien toimesta, pitäisi järjestää paikkoja, missä voi yötä olla ja asua sen ajan, minkä on siviilipalveluksessa.

Suoraan en osaa sanoa, onko tämä malli hyvä, mutta kuitenkin tällaisia kämppiä pitää olla tai kunnalla vapaita asuntoja, jotta se ei ainakaan tule ongelmaksi, jotta sen takia ihminen ei voi sijoittua siviilipalvelukseen, kun ei ole yösijaa. Ilmeisesti suuri ongelma on Pääkaupunkiseudulla, ainakin mitä olen uutisista kuunnellut ja lukenut, täällä on näitä ongelmia enemmän. Syrjemmillä seutukunnilla on mökkejä ja osakkeita tyhjillään, sinne kyllä sopii ja kustannukset eivät ole kalliit, enkä ole kuullut siellä tämän tyyppisiä ongelmia olevan. Mutta kyllä kannatan, että tämä ongelma pitää ratkaista sillä tavalla, jotta tämä ihminen ei ainakaan sen takia jää ilman paikkaa, että ei ole asuntoa.

Harry  Wallin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten ed. Kekkonen totesi, siviilipalvelus tapana palvella yhteiskuntaa on hyväksyttävää ja on tullut jäädäkseen Suomeen. Näin ollen tietysti tasavertaisen oikeuden asua palveluksen aikana täytyy kohdistua myöskin siviilipalvelusmiehiin kuten varusmiehiinkin. Miten se sitten voitaisiin toteuttaa? Yksi malli on se, mikä on nyt varusmiesten osalta toteutettu, että kun armeijan varuskuntia on keskitetty suuremmille paikkakunnille ja myös, uskoisin, siviilipalvelustoiminta keskittyy isoille paikkakunnille kuten Helsinkiin, voitaisiin ajatella, että niin sanotusti perustettaisiin kasarmit, joissa siviilipalvelusmiehet voisivat asua niin sanotussa omassa kasarmissaan ja näin ollen saada ilmaisen majoituksen, eikä tarvitsisi yhteiskunnan hankkia avoimilta markkinoilta kalliita vuokra-asuntoja tilalle. Tämä on yksi tapa toimia.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Kun muistelee vuotta 1963, josta nyt on aika pitkä aika, niin itsekin olin armeija-aikana parakkirakennuksessa, jossa meitä oli 50 varusmiestä. Jos, arvoisa puhemies, lähtee kehittelemään ed. Wallinin ajatusta, niin kun lakialoitteessa sanotaan, että monet paikkakunnat ottaisivat mielellään vastaan siviilipalvelustyövoimaa, niin tämähän pystyttäisiin aivan yksinkertaisesti Pääkaupunkiseudullakin toteuttamaan sillä tavoin, että rakennettaisiin vaikka 50 siviilipalvelusmiehen parakki ja he saisivat asunnon sieltä ja samat velvoitteet kuin varusmiehilläkin normaalisti on, että päivät töissä ja illalla iltavapaata, jos annetaan, ja muuten ollaan siellä neljän seinän sisäpuolella. Silloin voitaisiin myös mahdollisesti lähteä keskustelemaan palvelusajan pituudesta.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni palvelusajan pituudesta pitäisi nyt keskustella. Valitettavasti asia on tietysti vastikään käsitelty ja mielestäni huonoin tuloksin. Kyllä siviilipalvelu sinänsä on erittäin tärkeätä. Se on perustuslaillinen oikeus. Siihen on suhtauduttava vakavasti ja on suhtauduttava vakavasti myös tämän lakialoitteen esille nostamaan epäkohtaan eli siihen, että asian kanssa on aivan selvästi keploteltu. Näin ollen asunnon ja majapaikan saaminen on jäänyt syntymättä. Kun ei ole annettu esimerkiksi kuntakentän toimesta siviilipalveluspaikkoja, niin sitten siviilipalvelusmiehet ovat joutuneet turvautumaan ikään kuin viimeiseen mahdollisuuteen, joka on siviilipalvelun suorittaminen keskuksessa, jossa on täällä kaivattuja kasarmimaisia olosuhteita. Tämä ei ole missään mielessä eikä myöskään yhteiskunnan kannalta hyödyllistä. Edelleen se, että on näin pitkä siviilipalvelusaika, joka ylittää oleellisella tavoin kaiken muun palvelun muodot, ei ole hyväksyttävää.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen iloinen, että aloite herätti luovaa ajattelua edustajien keskuudessa. Tässähän ei ollut spesifioitu, millä tavalla tämä asuminen tulee valtion vastuulle, mutta siitä voitaisiin varmaan keskustella pidempäänkin, mikä olisi paras malli ja miten se käytännössä ratkaistaisiin. Erityisen iloinen olen, että olen kuullut ed. Wallininkin sanovan, että siviilipalvelus on hyväksyttävä tapa palvella isänmaata.

Olen samaa mieltä kuin jotkut puhujat, jotka ottivat esille, että siviilipalvelukseenhan liittyy monia muitakin ongelmia kuin tämä kyseinen aloitteessa esitetty. Yksi on pituus, josta eduskunta teki jokin aika sitten vääränlaisen päätöksen, eikä asiaa saatu korjattua. Se on tietenkin yksi asia. Varmasti siviilipalveluksen mielekkyys ja hyödyllisyys yhteiskunnalle ja sen ikään kuin kokonaisvaltainen kehittäminen olisi myös yksi asia. Tämä aloite taas on tehty sen takia, että on selkeästi sellainen tila, jossa voimassa oleva laki ei millään tavalla toteudu, ja siihen tarvitaan ikään kuin akuuttia korjaamista.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin tätä asennemuuria, mikä tähän edelleenkin näyttää liittyvän, niin oli oikeastaan välttämättömyys pyytää puheenvuoro ja kertoa omat kokemukset siitä. Minä noin puolenkymmentä vuotta työpaikassani mursin sitä asennemuuria ja lopulta sain luvan omalla vastuullani ottaa pari siviilipalvelusmiestä. Kolmen vuoden ajan yritin heitä sijoittaa työpaikkaan. Löytyi erinomaisia, erittäin hyvän soveltuvan koulutuksen saaneita ja vastuuntuntoisia siviilipalvelusmiehiä, mutta se kaatui aina asumiskysymykseen. Joku atk-mies olisi ollut vapaaehtoinen nukkumaan vaikka käytävissä, kunhan hän saisi siviilipalveluspaikan, jota hän oli kuukausitolkulla, vuositolkulla, odottanut. Mutta sitä vastuuta en tietenkään voinut ottaa, kun asunto on periaatteessa järjestettävä. Se kaatui nimenomaan kerta toisensa jälkeen siihen, että ei ollut osoittaa asuntoa. Tämä on erittäin tärkeä asia hoitaa kuntoon.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Erkki Kanerva käytti hyvän puheenvuoron. Aikaisemmassa puheenvuorossani viittasin Siviilipalveluskeskukseen eli Lappträskin — Lapinjärven toimintaan ja siihen "legioonapalveluun", mikä siellä toteutuu. Siinä juuri menetetään sitä osaamista ja tekemisen paikkaa, kun joudutaan lopulta sinne, koska muuta paikkaa ei ole. Tämän tyyppinen asioitten tila ei ole yhteiskunnan kannalta yhtään järkevää millään tavalla mitaten. Tässäkin katsannossa lakialoite olisi erittäin tärkeä. Toivon mukaan myös tämä välittyy valtioneuvoston suuntaan, että asia eläisi edelleen.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Asuntojen saantikysymys ainakin Ruuhka-Suomessa on vaikea. Sen takia toivoisin semmoista ratkaisua, jotta valtiovallan toimin voitaisiin lähteä ratkomaan siviilipalvelusmiesten ongelmaa, mutta tämä koskee myös esimerkiksi rajavartijoita sikäli, kun heillähän on siirtovelvollisuus, on lähdettävä melkein mihin käsketään. Kun he tulevat tänne Pääkaupunkiseudulle esimerkiksi, täällä yksityiset asunnot ovat niin kalliita, jotta se on täysin kohtuutonta. He eivät saa täyttä korvausta siitä ja mitä saavatkin, se on aika kallista yhteiskunnan näkökulmasta ajateltuna. Sen takia minusta pitäisi ottaa ihan puhtaasti se kanta, että valtiovalta rakentaisi tänne omilla kustannuksillaan kämppiä, jotka eivät olisi grynderien hallussa.

Asennemuurista ja laajemmin palvelusajan pituudesta on käyty keskustelua. Minusta sivariajatusta pitäisi laajentaa. Nimittäin ei Afganistanissakaan tarvitsisi hirveästi pommeja pudottaa, jos siellä suuri osa olisi sivareita. En usko ainakaan semmoista uhkaa olevan. Se tilannehan meillä pitäisi olla, että meidän pitäisi kaikki aseet hävittää. Sivarithan omalta osaltaan osoittavat esimerkkiä maailmasta, jota he ihannoivat, jotta ei lähdetä aseelliseen tappeluun kenenkään kanssa.

Edustajat Laitinen, Korkeaoja, Karpio ja Ihamäki merkitään läsnä oleviksi.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Esa Lahtela jo totesikin sen saman, mitä itsekin tarkoitin, että ei ole oikein, että kunnat tai jotkin muut yhteisöt joutuvat vastaamaan niistä kustannuksista, vaan kuten ed. Sinnemäki lakialoitteessaan toivookin, yhteiskunnan tulisi ottaa täysi vastuu syntyneistä kustannuksista. Sitä tarkoitin.

Se, mitä ed. Marjaana Koskinen totesi sotilasavustuksesta, on kyllä yksi käyttökelpoinen malli toimia. Pojallani, joka on tällä hetkellä Santahaminassa, on Helsingin yliopistossa opiskelija-asunto, jonka vuokran sotilasavustuksen kautta yhteiskunta maksaa armeija-ajalta. Se mahdollistaa myös aseellisen palvelun menettämättä opiskelija-asuntoa.

Keskustelu päättyy.