Täysistunnon pöytäkirja 112/2001 vp

PTK 112/2001 vp

112. KESKIVIIKKONA 10. LOKAKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

15) Laki perusopetuslain muuttamisesta

 

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Lakialoitteessa esitetään perusopetuslakia muutettavaksi siten, että koulujen kasvatusvastuuta vahvistetaan ja nimenomaan kunnat velvoitettaisiin ottamaan vastuulleen erityisesti alle 12-vuotiaiden koululaisten aamu- ja iltapäivähoito. Alle 12-vuotiaathan joutuvat nykyisin olemaan koulupäivän jälkeen monissa tapauksissa yksin. Esimerkiksi alakoululaisilla koulupäivän keskimääräispituus on usein vain neljä tuntia päivässä, mikä tarkoittaa sitä, että iltapäivän he ovat kotonaan ja pahimmassa tapauksessa yksin.

Suomalaisessa koulujärjestelmässä, jossa alakoululaisten koulupäivät ovat näinkin lyhyitä, on agraarisen käsityöläisyhteiskunnan perinnettä, jossa periaatteellinen vastuu koululla on rajoittunut vain lukemis-, kirjoitus- ja laskemistaidon opettamiseen ja muut elämäntaidot on opittu lähinnä kotipiirissä. Agraariyhteiskunnan perinnettä on myöskin sen suhteen, että etäisyydet koulun ja kodin välillä ovat siinä määrin pitkiä, että on katsottu, että alakoululaisille erityisesti mahdollistettaisiin kotiinpaluu päiväsaikaan pitkien etäisyyksien vuoksi.

Tämä kuitenkin heijastaa, kuten sanottu, vanhaa perinnettä ja elämme jo pitkälle urbanisoituneessa yhteiskunnassa, jossa koulutuksella, kasvatuksella ja nimenomaan koululla on laajempi koulutuksellinen ja kasvatuksellinen vastuu kuin aikaisemmin. Tässä suhteessa on välttämätöntä pyrkiä aikaansaamaan kokonaisvaltaisempi ajankäyttö myöskin koulun osalta suhteessa pieniin lapsiin. Tämä seikka, että pienet lapset joutuvat olemaan pitkältikin yksin, urbaaneissa yhteisöissä erityisesti, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä, synnyttää monia haittoja, synnyttää ei ainoastaan levottomuutta vanhempien keskuudessa vaan myöskin turvattomuutta itse lapsienkin käyttäytymisessä.

On tehty tutkimuksia siitä, että niillä lapsilla, jotka joutuvat viettämään koulupäivän jälkeen yksin kotona aikaansa, on myöskin suhteellisesti enemmän käytöshäiriöitä kuin lapsilla, jotka voivat viettää joko vanhempiensa seurassa tai muulla tavalla ohjatusti iltapäivänsä. Tämä on selkeä epäkohta, josta on paljon keskusteltu. Meillä on ollut hyvinkin vilkas keskustelu Suomessa tästä aiheesta.

Kun perusopetuslakia säädettiin eduskunnassa, silloin edellytettiin hallitukselta toimenpiteitä aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisen osalta. Lipposen hallituksen ohjelmassakin on tähän liittyviä huomioita, mutta olennaisinta on se, että ohjelmat ovat kuitenkin tässä vaiheessa olleet suosituksia eivätkä ne nimenomaisesti velvoita kuntia. Sen vuoksi, kun iltapäivätoimintaa lapsille on nyt järjestetty — sitä on alettu järjestää myöskin Suomessa yhä enemmän — valitettavasti tässä on ongelmia. Laatu vaihtelee, toiminta on monenkirjavaa, erilaiset järjestäjätahot ovat tätä tekemässä, on erityyppisiä vapaaehtoisjärjestöjä, jotka ovat tässä toimineet. Tässä suhteessa lapset ovat selkeästi eriarvoisessa asemassa eri puolilla Suomea.

Arvoisa puhemies! Kun Oecd:n arviointiryhmä kävi Suomessa, siellä kummasteltiin sitä, että Suomessa koululaisten aamu- ja ennen kaikkea iltapäivätoiminta on niinkin vähäistä ottaen huomioon sen, että meillä on perheellä nimenomaan subjektiivinen oikeus päivähoitoon lasten osalta. Kun lapset siirtyvät sitten kouluun, yhtäkkiä kuitenkin tällainen, joku käyttää jopa termiä heitteillejättö, on monissa tilanteissa havaittavissa. Monissa muissa maissa on edetty tässä suhteessa. Itse olen aikoinani opiskellut Englannissa pienten lasten kanssa, ja siellä oli jo aivan alakoululaisilla pitkät koulupäivät, mutta olennaisinta siinä oli se, että koulupäivä ei ollut sillä tavalla tiedollisesti ladattu kuin meillä vaan siihen liittyy monen tyyppisiä luovia toimintajaksoja, harrastustoimintaa, liikuntatoimintaa, taideaineita. Tässä suhteessa koulupäivää kevennettiin, ja olennaista oli myöskin, että läksyt tehtiin koulussa. Näin ollen koulupäivä saattoi olla yhdeksästä neljään viiteen, ja joka tapauksessa pienellekin lapselle se oli mahdollista, kun se organisoitiin tällä tavalla. Ruotsissa koululaisten iltapäivätoiminta on lakisääteistä ollut jo vuodesta 1980.

Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen perussisältö on siis se, että kunnat ottaisivat vastuulleen tämän koululaisten iltapäivähoidon. Se merkitsisi sitä, että opettajien palkkauksessa täytyisi siirtyä kokonaistyöaikaan, ja se merkitsisi myöskin sitä, että koulutilojen pitäisi olla, ei ainoastaan opettajakunnan käytettävissä periaatteessa, vaan myöskin siten, että siinä muut toimijat, jotka voivat tulla mukaan tähän koululaisten iltapäivätoimintaa järjestämään, voisivat käyttää koulutiloja. Tällä pohjalla voisimme erään epäkohdan suomalaisessa yhteiskunnassa poistaa.

Ed. M. Pietikäinen merkitään läsnä olevaksi.

Opetusministeri  Maija  Rask

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kiljusen tekemä lakialoite on hyvin ajankohtainen senkin tähden, että juuri tänä päivänä ministeriössä olen allekirjoittanut päätöksen työryhmästä, jossa opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet yhdessä ryhtyvät pohtimaan sitä, millä parhaalla mahdollisella tavalla turvattaisiin lasten iltapäivähoito. Tässä työryhmässä tulevat olemaan mukana muun muassa Kuntaliiton edustajat, ja myös kuullaan asiantuntijana opettajien ammattijärjestöä. Ehkä halusin todeta tämän, kun näin ollaan yhtä jalkaa astumassa eduskunnan kanssa tärkeässä kysymyksessä. Siihen en halua ottaa kantaa, mikä tämän lakialoitteen sisältö olisi.

Omana henkilökohtaisena mielipiteenä ajattelen kyllä, että jos ajatellaan, että koko kylä kasvattaa, niin mielestäni pitää kyllä vastuuttaa sitten iltapäivällä myös niitä eri ihmisiä, jotka kyläyhteisössä tai kortteliyhteisössä ovat käytettävissä, jotta lasten hyvä iltapäivähoito voitaisiin turvata. Kovin innostunut en ole siitä, että tällä vastuutettaisiin opettajia.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kiljusen lakialoite on ihan kannatettava. Sillä pyritään luomaan turvallisuutta pienten koululaisten arkeen erityisesti aamulla ja iltapäivällä. Mutta haluaisin vielä varmistaa ed. Kiljuselta, miten rahoitus on tarkoitus järjestää, koska hänen lakialoitteessaan nimenomaan tähdätään siihen, että tämä olisi kunnan velvollisuus järjestää. Jos tällaista hyvää aamu- ja iltapäivätoimintaa järjestettäisiin, niin näkisin kyllä, että siinä pitäisi olla kunnan, valtion ja myös vanhempien omalla osallaan rahoittamassa tätä toimintaa.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yksi näkökulma vielä lisää tähän ed. Peltomon puheen jatkoksi. Minusta kuitenkin suomalaista työelämää pitäisi katsoa myös sillä silmällä, ja toivoisin, että myös ministeri Rask ottaisi huomioon sen, kun tuolla valmistellaan näitä asioita, millä tavalla voitaisiin vaikuttaa siihen, että työnantajien asenteet saataisiin muuttumaan ja työmarkkinapelisäännöt siihen suuntaan, että otetaan huomioon enemmän näiden lapsiperheiden asiat, se tarve, mikä on lapsien hoitoon ja osin myös se vastuukysymys. Välttämättä en sysäisi kokonaan koulun kontolle näitä asioita, vaan olisi katsottava kaikki sektorit, ja kyllä minusta kaikkein paras on kuitenkin vanhempien antama hoito. Sen takia työelämä vaatisi siltä osin joustoja kanssa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tässä vastuukysymyksessä on täysin selvää, että vanhemmilla on viimekätinen vastuu lastensa kasvattamisesta. Mutta tässä lakialoitteessa lähdetään myöskin liikkeelle siitä, että me vanhempina, ihmisinä suomalaisessa yhteiskunnassa, olemme yhteistoimin käyttämässä julkista sektoria hyväksemme tietyn tyyppisten kasvatustehtävien hoitamisessa ja koululla luonnollisesti tässä on oma tehtävänsä. Meillä vain on se erikoinen tilanne, kuten lakialoitteessa tuotiin esille, että koulupäivä on kovin lyhyt ja silloin nimenomaan alakoululaisille erityisesti muodostuvat nämä tyhjät iltapäivät ongelmiksi. Kun ed. Peltomo kyseli sitä, kuinka rahoitus tässä jouduttaisiin hoitamaan, niin se liittyy samaan logiikkaan, että me yhdessä silloin tietysti käytämme julkista sektoria tässä hyväksemme tämän kasvatustehtävän, iltapäivähoidon, järjestämisessä ja luonnollisesti, jos tämä tehtävä kunnille lankeaa, kunnat joutuvat sitten rahoituksen siihen järjestämään.

Tapio  Karjalainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljunen aloitteensa perustelussa toteaa, että nykyisissä iltapäiväkerhoissa on se ongelma, että niiden laatu ja kattavuus ovat monenkirjavia. Toiminta perustuu järjestöjen ja vapaaehtoisten aktiivisuuteen, työllistämistukiin ja vaihtuviin, usein nuoriin ohjaajiin. On hyvin järjestettyä toimintaa, mutta on myös alueita, joissa toimintaa ei ole ollenkaan tai se on järjestetty huonosti. Minusta tämä on olennainen asia tämän aloitteen perusteluissa. Tuo ministerin äsken mainitsema kyläyhteisö on ihanteena hieno, siinä on vain pari kysymystä: mistä löytyy nykyään se kyläyhteisö? Toisaalta parhaimmillaankin toimien se on rikkaus, mutta siinä on myös vaaransa, ja niistä vaaroista on jo tähän saakka esimerkkejä.

Rahoituksen osalta tällainen hanke on tietenkin julkisen talouden kannalta vaikea, varsinkin kun ajatellaan sitä vuosittaisten budjettien momenttikohtaisena asiana. Mutta jos ajatellaan kansantaloudellisesti jo tällä hetkellä tänä päivänä ja ennen kaikkea tulevaisuuden kannalta, uskon, että tässä säästöt ovat menoihin verrattuna moninkertaiset. Lapsissa on tulevaisuus ja heidän maailmastaan on kysymys. On todettava, että kun tämä koulun puitteisiin olisi siirtymässä tämän myötä entistä enemmän, se ei saa tarkoittaa tietenkään puuduttavan koulupäivän pidentymistä, muitakin vaihtoehtoja siihen on. Olen iloinen siitä, että ministeriössä ollaan tässä liikkeellä, ja omalta osaltani olen allekirjoittanut aloitteen ennen kaikkea juuri tämän keskustelun käymiseksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä asia on tavattoman tärkeä, ja on todella annettava tunnustus ministeri Raskille, että hän on työryhmän asettanut tätä valmistelemaan.

Ed. Kiljunen tovereineen on laatinut pitkän ja perusteellisen lakialoitteen. Sekin on ihan hyvä. Perustelut ovat asialliset, mutta puutteelliset aivan keskeisen ratkaisevalta osin, mikä tässä jo tuli esille. Tässä annetaan subjektiivinen oikeus itse asiassa perheille saada aamu- ja iltapäivähoito lapsille kuuden ikäluokan osalta. Jos lasketaan varovaisesti, että noin kolmannes ikäluokasta olisi tämän piirissä, se olisi ehkä noin 20 000 lasta ikäluokkaa kohti, ja kuudella kerrottuna 120 000 lasta, koululaista, olisi tämän piirissä. Voi olla, että jopa enemmän. Sitten kun puhutaan samassa yhteydessä opettajien kokonaistyöaikaan siirtymisestä ja muun henkilöstön palkkaamisesta kuntien toimesta ilman, että pohditaan henkilöstövaikutuksia yksityiskohtaisemmin tai taloudellisia vaikutuksia, jotka esityksessä on kokonaan unohdettu, niin ollaan isojen kysymysten kanssa tekemisissä.

Todellakin minäkin kyselisin sitä, mitkä ovat kokonaiskustannukset, miten ne jaetaan, onko valtio valmis vastaamaan osuudestaan perusopetuslainsäädännön mukaisesti, mikä on vanhempien osuus, miten järjestöjä ja seurakuntia käytetään hyväksi ja mikä jää sitten kunnan osuudeksi. Pelkään pahoin, että suuri osa Suomen kunnista ei ole valmis tällaiseen määrään tässä. Kaiken näköiset kustannukset, henkilöstömenot, kuljetukset jne., kasvavat kuitenkin jossakin määrin, ja summa on tavattoman suuri näinä aikoina. Toivon, että nämä selvitetään tavattoman perusteellisesti. Ehkä nyt ed. Kiljusen kotikunta Vantaa on vauras, mutta useimmat kunnat eivät ole valmiita ottamaan tällaisia tehtäviä ilman valtion voimakasta mukaantuloa. Siihenkin näyttää olevan näinä aikoina aika lailla tiukkaa mennä mukaan.

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljusen tekemä lakialoite on tärkeä ehkä enemmän keskustelun avaajana kuin loppuun hiottuna ja ajateltuna aloitteena. Toivon, että laajemminkin havahduttaisiin siihen, että myös pieniä ensiluokkalaisia vanhemmat lapset tarvitsevat aikuisen läsnäoloa. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että juuri yläasteikäiset 12—14-vuotiaat oppilaat kärsivät siitä, että he joutuvat viettämään ilman aikuisen läsnäoloa aikaansa, mistä seuraa nimenomaan oppimisvaikeuksia ja millä on yhteys käytöshäiriöihin ja myös päihdeongelmiin.

Lapset ovat todellakin eriarvoisessa asemassa siitäkin näkökulmasta, että iltapäivähoidon maksut vaihtelevat aivan saman kunnankin sisällä riippuen siitä, kuka hoidon järjestää. Tällä viikolla minulle soitti ekaluokkalaisen äiti, joka kertoi, että hänen lapsensa koulun tiloissa järjestetty iltapäivätoiminta maksaa 800 markkaa kuukaudessa, kun taas naapurikoulussa se maksaa 150 markkaa kuukaudessa, eli ero on varsin huomattava.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kiljusen tärkeä aloite on ajankohtainen. Mehän näemme lasten ongelmat ja myöskin heidän ajankäyttönsä ongelmat. Ed. Kiljusen olisi ehkä kannattanut myöskin lukea kristillisdemokraattien ja minun tekemä aloite jo noin vuoden takaa, jolloin vaadimme nimenomaan kunnalta koordinaatiovastuun ottamista iltapäiväkerhotoiminnasta. Vantaalaisina me tiedämme, että velkaa hörpätään jo näilläkin velvoitteilla aivan runsaasti, eivätkä kunnat varmaan ole tähän riemumielin valmiita.

Ed. Karjalainen epäili hieman laatukysymystä. Olen varma siitä, että myös vapaaehtoistoiminnassa, seurakuntien, urheiluseurojen jne. järjestämässä, on tavattoman suuri laatutietoisuus ja ihmisrakkaus myöskin tässä työssä. Voi olla epätasaisuutta, mutta hyvällä mielellä sitä työtä tehdään. Joku päiväkerhonvetäjä käytti hauskaa ilmaisua: hampaattomat hirviöt. Hän silti suhtautuu tavattoman suurella lämmöllä näihin iltapäiväkerholaisiin, ja heillä on todella upeita muistoja kaikesta yhteisestä. Epäilen, että tässä muodossa tähän nyt ei ole resursseja, mutta koordinaatiovastuu voisi olla sellainen käytännön askel, jolla sekä laatua että määrää voitaisiin samalla lisätä.

Tapio Karjalainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jääskeläiselle: Omalta osaltani totesin sen kirjavuuden, joka on suuri heikkous myös tässä nykyisessä järjestelyssä. Siellä on erinomaisia esimerkkejä, mutta on sitten pelottaviakin esimerkkejä. Jollakin taholla pitäisi olla sillä tavalla kokonaisvastuu tästä, että vanhemmat voisivat lapsensa jättää.

Leena-Kaisa Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! On positiivista, että lasten ja nuorten iltapäivätoiminnasta keskustellaan ja sitä halutaan kehittää. Tuntuu kuitenkin siltä, että vanhemmuuden vastuu valuu yhä enemmän ja enemmän julkiselle sektorille. Minun mielestäni iltapäivätoiminnan tulisi olla ensisijaisesti perheiden velvollisuus, perheiden verkostojen velvollisuus. Pitäisi paremminkin kehittää nykyjärjestelmiä ja kolmannen sektorin ja koulun yhteistyötä. On hyviä esimerkkejä. Toki puutteitakin on, mutta kehittämällä järjestelmiä ja yhteistyötä ja nimenomaan laatua uskon, että päästäisiin jo pitkälle.

Nyt tuntuu siltä, kun päivähoitomaksujen korottamisesta kovasti keskustellaan, että ollaanko tässä luomassa uutta subjektiivista oikeutta erilaisine maksuportaineen.

Toinen näkökulma: Eikö olisi järkevämpää tuntijakouudistuksen yhteydessä keskustella siitä, että lasten koulupäivän pituutta pohdittaisiin tai että koulupäivän alkua myöhennettäisiin ja toisesta päästä mahdollisesti sitten pidennettäisiin. Niin perheiden kuin lastenkin rytmit, ja näin ollen elämän rytmi on muuttunut. Koulu voisi omalta osaltaan vastata siihen tarpeeseen.

Matti  Saarinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Sanotaan, että pitkäkin matka alkaa ensimmäisellä askeleella. Tässä on nyt vähän sen kaltainen tilanne, että se pitkä matka on edessä ja ensimmäinen askel pitää ottaa näin aloitteen muodossa.

Yhteiskunnallisen kehityksen seurauksena tämä tarve on tullut yhä ilmeisemmäksi. Tämä on myös suuri tasa-arvokysymys. Niin kuin täällä on todettu, tilanne tällä hetkellä maassa on kovin hajanainen. Tämän vuoksi kyllä pitäisi lähteä siitä, että kun tarve on ilmeinen, niin jokaisella suomalaisella lapsella pitäisi olla tasavertaiset mahdollisuudet päästä tällaisen toiminnan piiriin.

Vapaaehtoistahoja, jotka nyt näin tärkeästä asiasta pääasiassa vastaavat, ei voida velvoittaa tämän enempää. Ne ovat venyneet jo nyt aivan riittävästi. Se on myös epävarma järjestelmä. Ei niitä voida myöskään syyttää nykytilanteesta. Kolmas sektori on tullut apuun, täydentänyt tilannetta ja vastannut haasteeseen, mutta tämä asia ei voi vain ja ainoastaan nojata vapaaehtoistahojen kapeisiin hartioihin.

Aivan lopuksi, arvoisa rouva puhemies, ilmoitan, että myöskin valtion liikuntaneuvosto, aivan niin kuin edustajakollega Leena Harkimo tietää, on yksimielisesti näillä linjoilla, että tämä tulisi pysyvämmällä ja vahvemmalla tavalla järjestää. Tämä toiminta on niin tarpeellista ja arvokasta. Tällä hankkeella on kyllä hyvin laaja tuki.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Olen ensinnäkin iloinen, että lakialoite herätti näinkin paljon keskustelua, mikä kuvaa kyllä sitä, että eduskunnassa on tahtoa pyrkiä tähän asiaan tarttumaan ja se ratkaisemaan. Sitä suuremmalla syyllä olen vielä iloinen siitä, mitä ministeri Rask kertoi, että ministeriössä on pantu työryhmä pohtimaan tätä asiaa, koska silloin me voimme olettaa, että joitain selkeitä, konkreettisia esityksiä tässä asiassa tulee.

Edustajien Kankaanniemen ja Harkimon puheenvuoroissa pelättiin sitä, onko tästä tulossa subjektiivinen oikeus. Tämä on iso asia, kuten he muotoilivat. Aivan totta, kyseessä on erittäin iso asia, mutta edelleenkään en ymmärrä, miksi se olisi niin suuri ongelma puhua subjektiivisesta oikeudesta, kun me olemme muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin tehneet todella paljon isompia ratkaisuja koskien itse perusopetusta ja nyt sitten viimeksi tietysti koskien lasten päivähoidon järjestämistä. Tämä on nyt kuitenkin enää vain täydentävä osatekijä johtuen siitä, että meillä koulupäivät ovat niin poikkeuksellisen lyhyitä erityisesti ala-asteella. Sen vuoksi tähän ongelmaan täytyy tarttua. Sen vuoksi sen minun nähdäkseni jopa pitäisi olla ihan yksinkertaisesti subjektiivinen oikeus, jossa kunnalla on viimekätinen järjestämisvastuu.

Täällä on puhuttu rahoituksesta useampaan kertaan. Olen aivan varma, että alkuvaiheessa ainakin tähän voisi myöskin järjestää jonkin tyyppisen vanhempiin liittyvän vastuun koskien maksatuksia. Voisi hyvin olla mahdollista, että aivan kuten päivähoidossa tähänkin tulisi jonkinlainen maksatusjärjestelmä, joka kuitenkin olisi sillä tavalla saman kaltainen, että eri puolilla Suomea asuvat ja samassa kunnassa asuvat kuntalaiset olisivat samanarvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Tässä tulee se, mihin ed. Jääskeläinenkin viittasi, että kunta ottaisi tässä vahvemman roolin. Kristillisdemokraattien aloitteessa puhuttiin koordinaatiovastuusta. Itse näkisin kylläkin tärkeänä, että kunta ottaisi enemmän kuin koordinaatiovastuun tässä asiassa.

Keskustelu päättyy.