Maija Perho /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on tarpeen, jotta eräs iäisyyskysymys, joka koskee vaikeavammaisia yrittäjiä, saataisiin pysyvälle tolalle sillä tavalla, että eduskunnassa ei jatkossa olisi tarvetta vuosittain erillislailla päättää siitä, että vaikeavammaiset yrittäjät vapautetaan arvonlisäverosta. Tämä käytäntö on ollut tarpeen EU-lainsäädännön tulkinnan vuoksi, koska on katsottu, että yrittäjien pitää olla tasavertaisia keskenään. Kuitenkin EU:n työsyrjintädirektiivin mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa erityistoimenpiteitä, jotka ehkäisevät tai hyvittävät muun muassa vammaisuudesta aiheutuvia haittoja.

Vaikeavammaisten yrittäjien kohdalla on myöskin tarve laajentaa tätä arvonlisäverottomuuden soveltamisalaa sen tähden, että tänä päivänä tietoyhteiskunnassa monet vammaiset voivat esimerkiksi olla niin sanottuja sisällöntuottajia, suunnitella esimerkiksi nettisivuja tai tehdä muunlaista sisällöntuotantoa tai heillä voi olla esimerkiksi kirjanpitoalan yrityksiä tai muita sellaisia yrityksiä, joita ei lueta käsityö- tai korjausalaan. Vammaisille aiheutuu väistämättä vammaisuudesta lisäkustannuksia, joita he eivät voi vähentää nykylainsäädännön mukaan yrittäjätulostaan silloin, kun yritys toimii heidän kotonaan. Myös sellaiset yrittäjät, jotka toimivat kotonaan, joutuvat tekemään asiakaskäyntejä ja esimerkiksi silloin joutuvat käyttämään taksia tai invataksia.

Kysymys ei ole taloudellisesti merkittävä valtiontalouden kannalta. Sen osoittaa jo se, että on haluttu vuosittain tämä arvonlisäverovapautuspäätös tehdä. Tarkkaa tietoa vaikeavammaisista yrittäjistä ei ole, mutta maksimiarvio on noin 2 000. Kuitenkin, kun mahdollisuudet ovat kehittyneet, teknologia on kehittynyt, on paljon uusia teknisiä ja tietoteknisiä apuvälineitä, yhä useammalla vaikeavammaisellakin olisi mahdollisuus ansaita elantonsa ainakin osittain omalla yritystoiminnallaan.

Tästä syystä toivon, että valtiovarainvaliokunnan verojaostossa tämä aloite otettaisiin käsittelyyn ja jatkettaisiin vaikeavammaisille yrittäjille elintärkeätä lainsäädäntöä ja tehtäisiin siitä pysyvä sen vuoksi, että yrittäjillä olisi varmuus oman yritystoimintansa jatkamisedellytyksistä pidemmäksi aikaa kuin vain aina ainoastaan vuosi kerrallaan.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Perho on kiinnittänyt huomiota tässä lakialoitteessaan asiaan, joka on todella ihmeellisyys sen takia, että joka ainoa vuosi pitää tällaisen erityisvammaisten ryhmän osalta tehdä näitä päätöksiä, mikä, niin kuin ed. Perho puheenvuorossaan totesi, jättää epävarmuuden heidän yritystoimintansa jatkuvuudesta, ja sen takiakin yksistään pitäisi ajatella näitten asioitten joustavaa käytäntöä. Toivon myöskin, että tämä asia saa arvoisensa kohtelun asianomaisessa valiokunnassa ja näitten ihmisten tilanne siltä osin rakennetaan kestävälle pohjalle.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Perhon aloite on aivan oikea. Ihan teknisistä syistä minun nimeäni ei ole tämän aloitteen alla, mutta haluan tätä lämpöisesti kannattaa. On tosiaan, niin kuin ed. Koski sanoi ja ed. Perho itse omassa alkupuheenvuorossaan, ihmeellistä, että tämmöinen arvonlisäverovapausasia toistuvasti pyörii meillä täällä. Miten näitä tämmöisiä jatkumoja ei saada katkaistua, niin että koko tilanne muuttuisi positiiviseksi? Tässä analogiana voi aivan hyvin ottaa, arvoisa puhemies, keskusteluun sen tilanteen, miten tässä salissa eilen äänestettiin sotainvalidien tietystä ponsiluonteisesta asiasta.

Näkyy olevan niin, että meillä hallituskäytäntömme riippumatta siitä, mitkä ovat hallituspuolueita, on niin tiukka, että mikään asia Suomessa ei lipsahda tai mene eteenpäin, vaikka se olisi 84-vuotiaiden sotainvalidien, 16 000 ihmisen, asia, jossa olisi muutaman prosentin asiasta kysymys ja sen korvaamisesta, ellei se ole sanottu hallitusohjelmassa. Minusta tämä diagnoosi, jos tämä on oikein, tarkoittaa sitä, että nyt esimerkiksi jonkun meistä kolmesta, jotka olemme tässä salissa ja tavallaan näitä asioita aika paljon harrastamme — sekä Koski ja Perho että minä — kun meistä varmaan joku on seuraavissa hallitusneuvotteluissa mukana, pitää tämmöinen asia ottaa siellä esille.

Lakialoitteena tämä pitää huomioida nyt meillä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ja kun täällä on paikalla sekä puheenjohtaja että varapuheenjohtaja, niin voimmehan me tietysti ajatella, että pyydettäisiin ministeriöltä jonkinlaista selvitystä siitä, mitä vaikeita toimenpiteitä tässä pitäisi tehdä vai olisiko tämä suhteellisen helpostikin järjestettävissä. Kyllä pääministerikin joskus on sitä tilannetta varten, että nämä asiat näin ratkaistaisiin.

Se, mikä näissä on vielä niin mielenkiintoista, on tämä vaikeavammaisten lukumäärä. Sitähän ei koko Suomessa kukaan oikein tiedä. Todennäköisesti heitä on meidän väestöstämme noin 0,07 tai 0,04 prosenttia; siellä jossain se liikkuu. Yksi tapa arvioida kunnittain tätä on se, että jokainen meistä voi omassa peruskunnassaan kysyä sosiaalitoimesta, kuinka paljon siellä on henkilökohtaisten avustajien virkoja, jotka on 20-tuntisia tai enemmän, annettu, ja se, kuinka moni näistä vaikeavammaisista toimii semmoisissa tilanteissa yrittäjänä, että hän tarvitsisi tämän arvonlisäverovapauden, on tietysti vielä aivan eri asia.

Espoosta olen suuren työn jälkeen saanut selville, että meillä näitä henkilökohtaisten avustajien anomuksia vaikeavammaisia varten on noin 160 viime vuonna hyväksytty. Se on aika hyvä referenssi; varmaan meidän asukaspohjamme on kuitenkin yli 200 000. Helsingissä vastaava luku on noin 500. Jos nyt sitten ajatellaan, että esimerkiksi 10 prosenttia vaikeavammaisista ehkä toimisi yrittäjinä — en tiedä tietääkö ed. Perho tai ed. Koski, mitä luokkaa se voisi olla — niin määrähän on tosi pieni. Henkilökohtaisesti tunnen muutamia vaikeavammaisia, joilla on akateeminen loppututkinto, jotka pystyisivät periaatteessa toimimaan yksityisinä yrittäjinä, mutta heilläkin tilanne on kyllä sitten sen laatuinen, että he ovat, ainakin nämä, mitä minä tiedän, menneet muunlaisiin töihin, sinänsä kyllä selkeisiin kokopäivätoimiin, mutta eivät toimi yksityisinä yrittäjinä.

Tämä siis puhuttelee monen mielestä hyvin marginaalista osuutta meidän väestöstämme, mutta toisaalta on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten lainsäädännön pitäisi pystyä olemaan paljon joustavampi ja jollain virkamiestasolla pitäisi olla myös enemmän harkintavaltaa näissä asioissa, ettei kävisi niin kuin tässä, että toistuvasti joudumme tämän salin kautta tästä asiasta keskustelemaan, kun tästä kuitenkin olemme samaa mieltä.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! On mukava kuulla, että sosiaali- ja terveysvaliokunnasta tulee valtiovarainvaliokunnalle tukea. Mutta täytyy ensinnäkin korjata tässä yksi lipsahdus. Kun puhutaan vaikeavammaisista, niin mieleen tulee etsimättä aina sosiaali- ja terveysministeriön vastuu tällä alueella, mutta tämän asian jatkovalmistelu varmastikin kuuluu valtiovarainministeriölle, ja tämä on syytä korjata.

Mutta vielä haluaisin korostaa sitä seikkaa, että tämä laki on myös sillä tavoin vanhentunut, että tämän soveltamisala on hyvin kapea. Todellakin, kun maailma ympärillä muuttuu ja myöskin vaikeavammaisilla on mahdollisuus saada paremmin koulutusta kuin aikanaan, kun tämä laki on 60-luvulla säädetty, niin tässä jatkovalmistelussa tulisi huolehtia sen lisäksi, että tämä arvonlisäverottomuus ensi vuodelle tulisi, myös siitä, että tämä koskisi todellakin myös näitä uusia ammatteja, joita tänäkin päivänä vaikeavammaiset jo harjoittavat.