Valto  Koski /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koetan mahdollisimman lyhyesti esitellä lakialoitteen toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain muuttamisesta. Niin kuin tässä aloitteen pääasiallisessa sisällössäkin todetaan, niin lakialoitteessa esitetään, että tupakkatuotteiden ja tupakkavälineiden vähittäismyynti säädettäisiin luvanvaraiseksi.

Luvan käsittelystä ja myöntämisestä esitetään perittäväksi vähittäismyyntiluvan maksu, joka kattaisi suoritteen tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Luparekisterin ylläpidosta ja myynnin valvontaan liittyvistä toimenpiteistä kunta voisi periä vuosittain valvontamaksun. Kunta voisi tietyin edellytyksin peruuttaa antamansa tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden vähittäismyyntiluvan. Lakialoitteessa esitetyt säännökset vastaisivat pääpiirteiltään nikotiinikorvaushoitovalmisteiden osalta esitettyjä myyntilupamaksuja ja luvan peruuttamista koskevia säännöksiä, jotka liittyvät hallituksen esitykseen 107/2005 vp. Lisäksi lakiin esitetään eräitä täsmennyksiä muun muassa tupakkatuotteiden myyntirikkomusta koskevaan sääntelyyn. Ehdotetut lakimuutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

Tein tämän tietoisena siitä, että sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla tupakkalain uudistamista koskeva lakiesitys. Kun kuitenkaan ei näytä siltä eikä tiedossani ole, että se olisi lähiaikoina tulossa, niin on syytä tähän asiaan kiinnittää eduskunnan kautta huomiota ja toivoa, että tämän lakialoitteen sisältö myöskin edesauttaisi sosiaali- ja terveysministeriön suorittamaa tupakkalain uudistamista.

Ihan lyhyesti näistä yleisperusteluista totean, että tupakointi on merkittävin riskitekijä kaikissa yleisimmissä kansansairauksissa, muun muassa sydän- ja verenkiertoelinten sairauksissa, hengityselinten sairauksissa, syöpätaudeissa, diabeteksessä ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa. Joka kolmas kaikista syöpätapauksista sekä sydän- ja verisuonitaudeista johtuu tupakoinnista. Suomessa kuolee vuosittain noin 5 000—6 000 ihmistä tupakoinnista johtuviin sairauksiin. Tupakoinnin vuoksi arvioidaan Suomessa olevan vuosittain 1,2 miljoonaa sairaalassaolopäivää ja 600 000 lääkärissäkäyntiä. Jo tämäkin osoittaa, minkä luokan asiasta on kysymys. Kun samanaikaisesti puhutaan lääkekorvauksien jatkuvasta noususta ja sitten jonoista lääkäriin, niin jos tämä tupakointiasia otetaan vakavasti, tällä on merkitystä myöskin muun terveydenhuollon kokonaisvaltaiseen hoitamiseen.

Verrattuna tupakoimattomaan tupakoitsijan riski kuolla alle 65-vuotiaana on myös kaksinkertainen. Maailmanpankin tuoreen tutkimuksen mukaan jopa noin 15 prosenttia terveydenhuollon menoista on tupakoinnista johtuvia. Kansanterveyden ja myös kansantalouden kannalta toimenpiteet tupakoinnin vähentämiseksi ovat siis erittäin tärkeitä.

Tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myynti ei edellytä lupaa eikä ilmoitusta viranomaisille. Viranomaisilla ei näin ollen ole tarkkoja tietoja tupakkatuotteiden myyntipaikoista. On arvioitu, että tupakkatuotteita myydään ainakin 20 000—30 000 myyntipaikassa Suomessa. Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi kieltää tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myynnin 18:aa vuotta nuoremmille, määrää elinkeinonharjoittajan ilmoittamaan myyntikiellosta asiakkaalle näkyville asetetulla kyltillä ja laatimaan kiellon toimeenpanoa koskevan omavalvontasuunnitelman. Tupakointivälineet on määritelty laissa ja asetuksessa. Tupakointivälineitä tarvitsevat tupakoijat, joten niiden myynnin luvanvaraistaminen yhdessä tupakkatuotteiden kanssa on perusteltua.

Haluan vielä todeta, että tupakkatuotteiden myynnin rajoittaminen ja luvanvaraistaminen on varsin yleistä EU-jäsenmaissa. Perusteena on muun muassa tupakkatuotteiden vaarallisuus ja alaikäisten terveyden suojelu. Suomi on ratifioinut maailman terveysjärjestön Who:n tupakointia koskevan sopimuksen. Sen 15 artiklassa todetaan, että maiden on pyrittävä käytettävissä olevin keinoin tupakkatuotteiden myynnin luvanvaraisuus mukaan luettuna valvomaan tai säätelemään tupakkatuotteiden tuotantoa ja kauppaa laittoman kaupan estämiseksi. Who:n keräämien tietojen mukaan tupakkatuotteiden vähittäismyynti, tukkukauppa tai molemmat ovat Euroopassa luvanvaraisia Espanjassa, Belgiassa, Italiassa, Itävallassa, Kreikassa, Latviassa, Liettuassa, Maltalla, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Saksassa, Tshekissä, Unkarissa, Virossa ja Islannissa. Norja valmistelee luvanvaraisuutta, ja Ruotsissa on käytössä maksullinen ja pakollinen tupakkatuotteiden myyntipaikkarekisteri. Mikä olisikaan parempi Suomen kannalta, kuin että Suomi voitaisiin lähiaikoina lukea näiden maiden joukkoon?

Asiaa koskevat yksityiskohtaiset perustelut ovat lakialoitteeni sivuilla 3, 4 ja 5. Näistä haluan vaan ihan muutamaa kommentoida.

Esitän, että 11 a § tulisi kirjoitettavaksi muotoon, jossa tupakkatuotteita ja tupakointivälineitä saa myydä elinkeinonharjoittaja, jolle myyntipaikan sijaintikunta on myöntänyt kirjallisesta hakemuksesta myyntipaikkakohtaisen vähittäismyyntiluvan myydä tupakkatuotteita ja tupakointivälineitä. Jos myyntipaikan sijaintikuntaa ei voida osoittaa, luvan myöntää elinkeinonharjoittajan kotikunta. Myyntilupa voidaan myöntää toistaiseksi tai määräaikaisena enintään vuodeksi. Kunta myöntää elinkeinonharjoittajalle vähittäismyyntiluvan, jos elinkeinonharjoittaja on esittänyt hyväksyttävän tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myynnin omavalvontasuunnitelman ja selvityksen riittävistä tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myynnin valvontajärjestelyistä.

Sitten näistä vähittäismyyntilupahakemuksista tulisi ilmetä seuraavat tiedot:

1. elinkeinonharjoittajan nimi ja yhteystiedot, yritys- ja yhteisötunnus, myyntipaikan osoite sekä tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntiajankohdat;

2. omavastuuvalvontasuunnitelma ja myynnin valvontajärjestelyt;

3. myyntipaikassa sijaitsevien tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntipisteiden sekä automaattisten myyntilaitteiden lukumäärä ja selvitys niiden sijainnista myyntipaikassa;

4. myynnistä vastaavan henkilön nimi ja yhteystiedot.

25 a §:ssä esitän, että kunta voi periä tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden vähittäismyyntiluvan hakijalta vähittäismyyntiluvasta maksun, joka vastaa suuruudeltaan enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi kunta voi periä vähittäismyyntiluvan haltijalta luparekisterin ylläpidosta ja myynnin valvontaan liittyvästä toimenpiteestä vuosittaista valvontamaksua. Maksujen perusteista säädetään tarkemmin kunnan hyväksymässä taksassa.

Viimeisenä 31 a §:ssä esitän kohdassa 1, että on tuomittava sakkoon se, joka elinkeinotoiminnassa myy tai muutoin luovuttaa tupakkatuotteen tai tupakointivälineen 18:aa vuotta nuoremmalle henkilölle 10 §:n 1 momentin vastaisesti. Siis tämän lain mukaiset maksut saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottolaissa annetussa laissa säädetään.

Arvoisa puhemies! Tässä ei nyt enää, kun olen tämän itse laatinut ja ketään muita ei ole paikalla, ole syytä itselleen enempää puhua sen enempää kuin puhemiehellekään, niin että lopetan tähän.