Täysistunnon pöytäkirja 112/2008 vp

PTK 112/2008 vp

112. TIISTAINA 25. MARRASKUUTA 2008 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys vuoden 2009 tuloveroasteikkolaiksi ja eräiksi muiksi tuloveroperusteita koskeviksi muutoksiksi

 

Hannes Manninen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on käsitellyt hallituksen esityksen vuoden 2009 tuloveroasteikkolaiksi ja eräiksi muiksi tuloveroperusteita koskeviksi muutoksiksi. Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä eräin vähäisin urheilijarahastoa koskevin muutoksin.

Esityksellä on tarkoitus toteuttaa mittavat ansiotulojen veronkevennykset pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelman mukaisesti. Kevennysten kokonaismäärä on esityksessä 1,37 miljardia euroa, mistä jäisi 4 prosentin inflaatiotarkistuksen ja ansiotason nousun kompensoinnin jälkeen reaalista veronkevennystä 870 miljoonaa euroa. Se on erittäin merkittävä ja mittava summa, jolla halutaan parantaa työnteon kannattavuutta ja ylläpitää kotimaista kulutuskysyntää myös yleismaailmallisen hidastuvan kasvun olosuhteissa.

Veronkevennykset toteutetaan ensi vuoden tuloveroasteikkoon tehtävillä muutoksilla ja ottamalla käyttöön uusi työtulovähennys. Samalla perustuslain kannalta ongelmalliseksi osoittautuneesta valtionveron ansiotulovähennyksestä luovuttaisiin. Verotulojen menetykset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti korottamalla sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia, ja siltä osin kuin se ei kohdistu kaikkiin kuntiin samalla tavalla oikeudenmukaisesti, tehdään erillisellä lailla tarvittavat muutokset yleiseen valtionosuuteen, jolloin nämä veronkevennykset kohdentuvat oikeudenmukaisesti myös kuntakohtaisesti.

Veronkevennykset puhuttavat tietysti hyvin paljon erityisesti tässä taloudellisessa tilanteessa, mutta on syytä todeta, että valtiovarainvaliokunnan kuulemien kaikkien eri intressipiirejä edustavien taloudellisten tutkimuslaitosten ja myöskin muiden talousasiantuntijoiden yksimielinen kanta on ollut, että esitetyt veronkevennykset sopivat erinomaisen hyvin nykyiseen suhdanne- ja taloudelliseen tilanteeseen. (Ed. Rajamäki: Eivät sisällöltään!) Tämän vuoksi valiokunta pitääkin ehdotettuja veronkevennyksiä perusteltuina ja toimenpiteitä oikein ajoitettuina sekä riittävän etupainotteisina vallitsevassa yleismaailmallisessa suhdannetilanteessa. Veronkevennykset tukevat kotimaista kysyntää ja sen myötä talouden toimintaedellytyksiä ja työllisyyttä.

Paitsi tuloveroasteikkojen muutokset tähänhän liittyy myöskin muita muutoksia. Yleensä tähän liittyvät etuisuuksien laajennukset kohdistuvat verovapaisiin matkakustannusten korvauksiin, kulttuurisetelin käyttöönottoon sekä urheilutulon jaksotukseen. Vähennysoikeuden laajennukset koskevat myös eläketuloa ja yksityishenkilön mahdollisuutta lahjoitusvähennykseen. Kotitalousvähennykseen ehdotetaan sekä ylärajan merkittävää korotusta että soveltamisalan laajennusta. Valiokunta pitää näitäkin ehdotuksia perusteltuina. Osa näistäkin muutoksista ajoittuu suotuisasti myös suhdannetilanteeseen nähden. Tämä koskee erityisesti kotitalousvähennyksen enimmäismäärän korotusta 3 000 euroon verovelvollista kohden ja saman enimmäismäärän ulottamista myös asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustöihin, mikä mahdollistaa merkittävän lisän erityisesti rakennusalan työllisyyteen.

Kaiken kaikkiaan valiokunta toteaa, että hallituksen esitys on laadittu huolellisesti ja siinä on perusteltu muutokset avoimesti ja varsin kattavasti. Valiokunnalla ei olekaan huomautettavaa sisältöön muilta osin kuin urheilijarahastoon siirrettyjen varojen tuloutusajan osalta. Kun aikaisemmin tuloutusaika on ollut 5—10 vuotta, niin valiokunta esittää sen lyhentämistä 2—10 vuoteen. Ja perusteluna oli ennen kaikkea se, että nämä rahastojen varat ovat suhteellisen pienet ja että urheilija uran päätyttyä voi käyttää riittävästi vuositasolla varoja oman koulutuksen hankkimiseen, joka useimmissa tapauksissa kestänee 2—3 vuotta.

Hallituksen esityksessä korjataan myöskin eläkkeiden verotuksessa ollut viimeinen ongelma, (Ed. Kuoppa: Ei se ollut viimeinen!) joka kohdentui vähemmän kansaneläkettä saavaan puolisoon. Kun tämän uuden vähennyksen ansiosta myös eläkkeensaajapuolisoiden verotusongelma on ratkaistu, silloin yksilöllisen verotuksen periaate ja yksinkertaistaminen on oikealla tasolla myös eläkeläisten osalta.

Kaiken kaikkiaan ongelmallisin kysymys tässä on ennen kaikkea verovapaisiin matkakustannuksiin liittyvät korvaukset komennusmiesten osalta. Verovapauden perusteita on tarkoitus nyt laajentaa viime kesäkuussa raporttinsa jättäneen Komennusmiestyöryhmä 2008:n ehdotuksen pohjalta. Ennen kaikkea siinä on käyty keskustelua siitä, pitäisikö tuon välimatkan, joka oikeuttaa verottomiin päivärahoihin, olla 80 kilometriä vai 100 kilometriä, joista viimeksi mainittu on otettu hallituksen esitykseen komennusmiestyöryhmän pohjalta. Samoin pyritään selkiinnyttämään tässä yhteydessä työpaikkaan liittyvä käsitteistöjä.

Näillä edellytyksillä valiokunta esittää tämän hyväksyttäväksi, ja kaiken kaikkiaan tähän mietintöön liittyy kolme vastalausetta, jotka varmasti esitellään täällä asianomaisten ryhmien toimesta.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Esittelen ensi vuoden talousarvion täydentävän esityksen. Se perustuu uusille arvioille talouden koko kuvasta.

Ensi vuotta koskeva varsinainen suhdannekatsaus tai suhdanne-ennuste valtiovarainministeriöltä tulee joulukuussa, jolloin toivon mukaan tiedetään vähän enemmän tulevasta vuodesta kuin tänä päivänä tiedämme, mutta joka tapauksessa täydentävä budjettiesitys perustuu sille olettamalle, että talouskasvu on noin 0,5 prosentin luokkaa ensi vuonna. Mutta ennustusarvo näiden eri mittauslaitosten, myös valtiovarainministeriön, arvioiden kohdalla on varsin heikko. Me emme tiedä talouden tulevaisuutta eli sitä alamäen jyrkkyyttä ja syvyyttä täsmällisesti siitäkään huolimatta, että VM:ssä suhdannearvioita tehdään virkatyönä ja hyvin täsmällisesti hyvällä osaamisella. Mutta valitettavasti tämä maasto on hyvin sumuinen emmekä pysty tietämään kaikkea, mitä maailmalla tapahtuu ja kuinka se vaikuttaa suoraan Suomeen.

Tämän kasvuarvion heikkeneminen johtuu pääsääntöisesti kahdesta suuresta tekijästä, joista ensimmäinen on investointien aleneminen. Arviomme mukaan investointien kasvu on -2,7 prosenttia, kun se tänä vuonna on vielä 2 prosenttia plussan puolella. Samoiten tavaroiden vienti, kun sen tänä vuonna arvioidaan olevan 3,5 prosentin luokkaa, niin ensi vuonna se on arviomme mukaan -0,5, sitä suuruusluokkaa.

Tämä tietysti vaikuttaa myös työllisyyteen ja verotuloihin. Työttömyysasteen arvioidaan olevan noin 7 prosenttia ensi vuonna, ja tällä on tietysti suoraan vaikutus sitten verotuloihin.

Jos jotakin hyvää tästä tulevasta hakee, niin inflaation taittuminen on tietysti sellainen. Tämän hetken arviomme mukaan inflaatio olisi ensi vuonna noin 2 prosentin luokkaa. Toiset ennustavat jopa nollaa, mutta tässäkään emme tiedä muuta kuin suunnan eli alaspäin mennään siitä, mihin tänä vuonna olemme päässeet tai joutuneet.

Valtion velkaa joudumme lisäämään vähän reilulla 2 miljardilla eurolla. Valtion velan osuus bkt:stä on 29 prosenttia. Verotulot pienenevät varsinaisesta budjettiesityksestä arviomme mukaan noin 1,5 miljardilla, ylipäänsä tulot pienenevät noin 2 miljardilla eurolla. Tietysti hyvä on se, että tänä vuonna voimme vielä maksaa velkaa pois ja viime vuonna varsinkin ja aiemmin hyvin rivakkaan tahtiin. Jos tätä emme olisi tehneet, niin sitten velka-asteemme olisi huomattavan paljon suurempi ja kansalaisten veroina maksamista rahoista käyttäisimme huomattavasti enemmän velan hoitokustannuksiin. Onneksi velkaa on maksettu hyvinä aikoina pois.

Muutamia muita huomioita tästä talousarviosta lähinnä ehkä menopuolelta. Hallitus lähtee hyvin vahvaan elvyttävään talouspolitiikkaan, jonka tarkoituksena on tasata sitä kuoppaa, joka edessämme joka tapauksessa on. Mutta hyvä on kuitenkin tiedostaa se tosiasia, että missään maassa millään elvytyspaketilla ei pystytä kokonaan estämään talouskasvun hiipumista. Veronmaksajien rahat eivät sen paremmin Suomessa kuin missään muussakaan maassa koskaan riitä tämän kaltaisen kriisin edessä elvyttämään kaikkea sitä huonoa, joka maailmalta kuhunkin maahan tulee. Tämä on hyvä tiedostaa. Näin se vaan on. Mutta joka tapauksessa elvytykseen on syytä, jotta pystymme pitämään mahdollisimman hyvin erityisesti kotimarkkinat ja mahdollisimman hyvin myös meidän vientiteollisuutemme siinä iskussa, että työllisyys pysyisi kohtuullisen hyvällä tasolla.

Kotimaiseen talouskasvuun erityisesti iskevät tässä täydentävässä esityksessä olevat lisäykset Senaatti-kiinteistöjen investointien enimmäismäärän kasvattamiseen, tähän suuntaamme 30 miljoonaa euroa lisää, eli Senaatti-kiinteistöt voivat nopeuttaa investointiohjelmaansa talonrakennustoiminnan yleisesti vähentyessä. Myös Kuntarahoitus Oy:n pääomaluonteiseen rahoitukseen ehdotetaan 20 miljoonan euron lisäsatsausta, jotta Kuntarahoitus pystyisi omalta osaltaan luotottamaan suomalaisia rakentajia, kun normaali, markkinaehtoinen raha on tiukemmassa kuin aikaisemmin. Aivan yhtä lailla hallitus on päättänyt valtakunnallistaa vuokra- ja asumisoikeusasuntojen käynnistysavustuksen, kun se tällä hetkellä on vain Pääkaupunkiseudulla, eli toivomme, että tämä virkistää osittain vuokra- ja asumisoikeusasuntojen rakentamista eri puolilla maata. Yleissivistävien oppilaitosten perustamishankkeita ehdotetaan nopeutettavaksi lisäämällä valtuutta 30 miljoonalla eurolla, ja tällä toivomme pystyvämme nopeuttamaan erityisesti homekoulujen korjauksia.

Toinen keskeinen painopiste tämän rakentamisen lisäksi on yritysrahoituksen pullonkaulojen poistaminen tai niiden ongelmien lieventäminen. Yrityksiltä on tullut viestejä, että rahaa ei saa vientitarkoitukseen eikä investointeihin eikä muuhunkaan toimintaan yhtä helposti kuin aikaisemmin. Tämä johtuu pääsääntöisesti siitä, että Suomesta ovat poistuneet kansainväliset yritysrahoituslaitokset johtuen tästä finanssikriisistä, ja tätä aukkoa paikkaavat nyt Suomessa toimivat pankit sekä sitten julkinen raha. Näin ollen aloitusrahasto Vera Oy:tä ja Veraventure Oy:tä pääomitetaan yhteensä 30 miljoonalla eurolla sekä Teollisuussijoitus Oy:tä 50 miljoonalla eurolla.

Tämän lisäksi vientiyritysten rahoitusta turvataan ottamalla käyttöön niin sanottu jälleenrahoitusmalli. Tässä on kysymys varsin mittavasta, 1,2 miljardin euron satsauksesta. Tähän samaan litaniaan voisi vielä lisätä EU:n rakennerahasto-ohjelmien myöntämisvaltuuden budjetoinnin aikaistamisen siten, että tulevilta vuosilta aikaistetaan myöntövaltuuksia jo ensi vuodelle. Tämän lisäksi hallitus lisää Tekesin toimintaympäristö- ja energiasektorin myöntövaltuuksia 15 miljoonalla eurolla osana energiasektorin demonstraatiohankkeiden toteutusta. Eli pääpaino tässä täydentävässä esityksessä on rakentamisen vauhdittamisessa sekä yritysrahoituksen turvaamisessa, jotta pystyisimme ennakoimaan suhdanteen ja finanssikriisin vaikutusta suomalaiseen työllisyyteen ja työpaikkojen luomiseen.

Muina kohtina tästä täydentävästä esityksestä voisi mainita näiden ikävien Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden seurauksena tehtäviä lisäyksiä: sisäministeriölle miljoonan euron määräraha vuodelle 2009 aserekisterin perustamiseen, samoiten vajaa 900 000 pysyvää määrärahalisäystä poliisin internet-seurannan järjestämiseen. Myös opetusministeriölle esitetään kertaluontoisesti 0,5 miljoonaa euroa nuorisotyöntekijöiden verkkokoulutuksen toteuttamiseen ja järjestämiseen. Tämän lisäksi oikeusministeriölle tulee 200 000:n lisämääräraha välikohtausten tutkinnasta aiheutuneisiin lisämenoihin. Myös Crisis Management Initiative ry:n toimintaan esitetään lisärahoitusta 135 000 euroa, jolloin vuoden 2009 kokonaisavustus on 335 000 euroa.

Kun nämä menolisäykset yhdistetään jo budjetissa pohjalla oleviin, varsin merkittäviin rakentamista vauhdittaviin toimenpiteisiin, niin voidaan todeta, että Suomen ensi vuoden budjetti on elvytysvaikutukseltaan noin prosentin luokkaa suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. Se on Euroopan suurimpia. Espanja ja Irlanti ovat meidän kanssamme samaa luokkaa, samaten euroalueen ulkopuolelta Ruotsi ja Tanska. Eli meillä on erittäin vahva elvytysbudjetti ensi vuodelle luvassa. Toivon mukaan tämä puree mahdollisimman hyvin. Kukaanhan ei pysty suoria vaikutuksia tässä vaiheessa ennakoimaan, mutta pitää vain toivoa, että nämä toimenpiteet aidosti purevat.

On myös hyvä todeta se, että kun kyseessä on erittäin vakava finanssikriisi, joka siis vauhdittaa normaalia suhdannelaskua, tekee tästä hyvin poikkeuksellisen hallittavan, niin täytyy myös pitää takaraivossa ja aktiivisessa pohdinnassa se, kuinka suuri taakka Suomella on tavalla tai toisella, joko velkataakka tai työttömyystaakka niskassaan tai pahimmassa tapauksessa molemmat, siinä vaiheessa kun talous kääntyy jälleen kasvuun, kuka tietää, kahden kolmen vuoden päästä. Mitä suurempi tämä taakka on, sitä hitaammin hyvinvointi ja talous Suomessa voi kehittyä.

Kun EU:ssa suunnitellaan tulevan vuoden elvytystä, Suomen hallitus tukee tätä ajattelua siinä mielessä, että yksi keskeinen ongelma meidän omassa taloudessamme on nimenomaan viennin tyrehtyminen. Suomi ei yksin voi tehdä viennille juuri mitään, mutta EU yhdessä voi piristää EU:n taloutta yhteistoimin toimimalla saman suuntaisesti mutta myös vastuullisesti. Toivomme, että tämä EU:n laajuinen toiminta myös piristää suomalaista vientiä enemmän kuin se ilman tätä yhteistä toimintaa tekisi. Kun tähän lisää vielä Yhdysvaltojen ja Kiinan omalta osaltaan tekemän elvytyspaketin, niin voisi kuvitella, että vientimarkkinat maailmalla ja kauppa pysyisivät tulevana vuonna paremmalla tasolla kuin siinä tilanteessa, että mitään näitä toimenpiteitä ei tehtäisi.

Kun elvytystä tehdään niin Suomessa kuin EU-alueella, on siis pidettävä tämä keskipitkän aikavälin kestävyys ja erityisesti pitkän aikavälin kestävyys erittäin tarkasti mielessä. Meillä on tarvetta tehdä samaan aikaan toimenpiteitä, jotka vahvistavat pitkän aikavälin kestävyyttä. Tässä yhtenä esimerkkinä haluaisin nostaa esille vaikkapa työttömyysjaksojen lyhentämisen. Tällä hetkellä työttömyysjaksojen kesto on keskimäärin 40 viikkoa. Jos tämä työttömyysjakson kesto laskisi 30 viikkoon, se vähentäisi meidän kestävyysvajettamme noin prosenttiyksiköllä. Eli on erittäin merkittävistä mahdollisuuksista kysymys. Mutta tämä ei tapahdu itsestään, se vaatii poliittisia päätöksiä sekä työllisyyspolitiikkaan että sitten työttömyyspolitiikkaan. Aivan yhtä lailla, mikäli pystyisimme kantamaan etupainotteisesti enemmän vastuuta eläkkeiden rahastoinnista, niin tämä omalta puoleltaan pystyisi vahvistamaan meillä pitkän aikavälin talouden kestävyyttä. Toivon, että muuallakin EU:ssa — ja tulen tätä viestiä viemään myös ensi viikon alussa Ecofinissä eteenpäin — samaan aikaan kun elvytetään eli huononnetaan kunkin maan ja kunkin vuoden talouden tasapainoa, tehtäisiin tämmöisiä pitkän aikavälin ratkaisuja. Vaikka ne eivät heti ensi vuoden alusta lähtisi käyntiin, niin joka tapauksessa olisi poliittiset päätökset tehty, jolloin tiedämme, että me selviämme tulevista vuosista.

Puhemies! Lopetan toteamalla vain sen tosiasian, jonka eduskunta hyvin tietysti tietää: Kun me olemme tästä finanssikriisistä ja suhdannetaitteesta selviytyneet, me olemme pysyvästi aikakaudella, jolloin Suomen talouskasvu on vain 1—2 prosentin välissä, kun se viimeiset 100 vuotta on ollut keskimäärin 3 prosenttia. Tämä omalta osaltaan tuo sen liikkumavaran meidän tämän päivän päätöstemme kohdalla esiin, eli meidän pitää pystyä elämään ja rahoittamaan kasvava palveluntarve, kasvavat kustannukset ja mahdollinen velkataakka pienemmällä kasvulla harvalukuisemman työntekijäjoukon toimesta.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taloustilanne on hyvin vakava. SDP haluaa rakentaa siltaa yli vaikeiden aikojen, ja tästä syystä olemme tarjonneet yhteistyön kättä hallitukselle. Onkin hyvin valitettavaa, että hallitus on kääntänyt selkänsä yhteistyölle.

On kuitenkin hyvä, että hallitus on nyt vihdoinkin avaamassa budjettiesitystään. Me sosialidemokraatit olemme siitä useaan otteeseen syksyn aikana puhuneet. Valitettavasti nuo hallituksen työkalut ovat kuitenkin tylsiä. Hallitus keventää valtion veroja velkarahalla, mutta samaan aikaan valtio ajaa kunnat entistä suurempaan ahdinkoon. Lähes 70 kuntaa on nostamassa veroprosenttiaan, mikä tarkoittaa, että yli 800 000 suomalaisella on verot nousemassa ensi vuonna. Itse asiassa valtiovarainministeri Kataisen naapurikunta, Kuopio, on monen muun kunnan tavoin lomauttamassa opettajia, lastentarhanopettajia, muuta kunnan henkilökuntaa. Nyt tarvitaan tässä tilanteessa luottamuksen vahvistamista, ja se edellyttää kyllä, hyvä valtiovarainministeri, lisää rahaa kunnille ja parempia työkaluja työllisyyden edistämiseen.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Näiden verolakien ja budjetin täydennyksen kolme keskeistä virhettä ovat:

Ensinnäkään nämä veronkevennykset eivät kohdistu oikeudenmukaisesti. Sen vuoksi ne myös ovat elvytysteholtaan heikkoja. Tehokkaampaa olisi korottaa pienimpiä etuuksia, kuten työttömyysturvaa ja pienimpiä eläkkeitä, ja samalla kohdentaa ne veronkevennykset sinne pieniin ja keskisuuriin tuloihin.

Toiseksi kunnat ovat tässä laman kynnyksellä myös vetämässä investointejaan pois, ovat lomauttamassa, suunnittelevat henkilöstösupistuksia eli kunnat tarvitsisivat lisää rahaa.

Kolmanneksi tässä hallituksen esityksessä ei riittävästi asuntotuotantoon ja muihin perusinvestointeihin satsata. Esimerkkinä voisin mainita Turun ja Helsingin välisen Rantaradan, jolla yhtenä aamuna konduktööri — opetettuna varmaan — kuulutti hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta. Hän kuulutti, että juna on tänään aikataulussaan. Sinne tarvitaan sitä rahaa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä elvytyspaketti on hyvä, ei sitä voi moittia. Mutta kun olen seurannut, mitä muissa maissa tehdään, niin olen pannut merkille, että ne puuttuvat jo annettuihin veroratkaisuihin, siis muuttavat tuloveroa. Hallitus ei muuta omaa esitystään lainkaan. Sitten ennen kaikkea tarvitaan uutta uskoa, ja uskoa ei saada, jos ei kannusteta investoimaan. Olen pannut merkille, että aika vähän rahaa on varattu investointeihin. Kyllä on tärkeää, että yritykset pysyvät pystyssä. Siinä mielessä elvytyspaketti on oikean suuntainen, mutta kyllä ennen kaikkea tarvittaisiin investointeja nyt, kun lama joka tapauksessa uhkaa, ja ennen kaikkea rakennusalalle investointeja. Ne toimenpiteet, mitä esitetään, ovat aika vaatimattomia.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta talous toimii, tarvitaan luottamusta. Mielestäni se politiikkalinjaus, jonka hallitus on varannut, kyllä täällä valtiontalouden puolella lisää luottamusta, mutta sitten kun tullaan kuntiin, tilanne kääntyy toisinpäin, koska kunnissa kaikki laskelmat osoittavat, että menot nousevat noin 4 prosenttia, mutta nyt tämän teidän tarkennetun esityksenne jälkeen näkyy se, että kunnissa tulot kasvavat vain prosentin. Jos siellä ajaudutaan leikkauksiin, lomautuksiin, palveluiden heikennyksiin, silloin ihmisiltä katoaa se luottamus, jolla he uskaltaisivat kuluttaa.

Ilolla huomasin, että tässä esityksessä panostetaan muun muassa homekoulujen korjaamiseen 30 miljoonaa. Mutta kun tarkemmin on tarkastellut tuota tapaa, joutuu kysymään, toimiiko se sitten seuraavan nousun aikana, koska te olette ajatelleet, että se toteutetaan jälkirahoitteisesti, jolloin juuri ne kunnat, jotka kipeästi tarvitsisivat rahaa elvyttääkseen rakentamalla, eivät saakaan sitä rahaa nyt vaan joutuvat kenties turvautumaan markkinoilla kalliimpaan rahaan, koska riskiluokitus niissä kunnissa, joilla on kaikkein vaikeinta, on kovempi kuin hyvinvoivissa kunnissa. Onko tämä teidän mielestänne oikein ajoitettu, jos tuo raha tulee vasta sitten, kun taloudessa menee jo paremmin?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on mielestäni reagoinut aivan oikea-aikaisesti suhdannetilanteeseen. Veronkevennykset ovat oikein painotettuja, ja erityisen hyvää on se, että vientiyrityksiä tässä tilanteessa on tuettu merkittävällä panoksella. Kuitenkin kaikki tiedämme sen tämänkin päivän uutisten perusteella, että rakennusala näyttää olevan aika vaikeassa tilanteessa. Kyllä yleisesti lähtökohta varmaan on se, että julkiset investoinnit laman aikana ovat paras lääke nostaa työllisyyttä. Kysynkin, onko vuokra-asuntotuotannon aktivoimiseksi uusia avauksia mietitty lähinnä korkotukisäädösten muuttamiseksi. Siellä on myös muita mahdollisuuksia käynnistää vuokra-asuntotuotantoa niillä alueilla, joilla kysyntää on. Tämä varmasti mahdollistaisi rakennusalan hyvän työllisyyskehityksen.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Talousarvioehdotus ja tämä täydentävä esitys ovat todella erittäin elvyttäviä. Se käy ilmi komission kyseisestä asiasta tekemästä yhteenvedosta, johonka valtiovarainministeri Katainen täällä jo viittasi.

Mitä tulee veronalennuksiin, niin hieman ihmetyttää ed. Urpilaisen tiukka kritiikki niitä kohtaan, koska minun ymmärtääkseni sosialidemokraatteja varsin lähellä olevilta tahoilta on aivan viime aikoinakin ylistetty näitten veronalennusten ajoitusta, volyymia ja kohdentumista. (Ed. Rajamäki: Sisältöä ei!) Tuntuu jotenkin oudolta, että se ei välity ikään kuin sosialidemokraattisen puolueen ja ryhmän ajattelumaailmassa.

Haluan vielä lopuksi todeta sen, että kun ed. Lapintie kritisoi käsittääkseni näitten veronalennusten kohdentumista, niin kannattaa huomata, että ne todella kohdentuvat kaikkiin tuloluokkiin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kai aivan selvää, että jollakin konstilla sen rahan liikkeessä pitää olla, ja sitä kutsutaan kai nyt sitten elvyttämiseksi. Tässä suhteessa hallitus on tehnyt sen, mitä julkinen valta voi tässä tilanteessa tehdä. Mutta vaikka elvyttäisi, vaikka julkinen valta tekisi ne temput, mitä nyt ollaan juuri tekemässä, niin sitten sen vasteen yhteiskunnan kannalta pitäisi olla sellainen, että tämä toive toteutuu. Siinä suhteessa sukanvarsivaste, niin kuin Yhdysvalloissa, saattaa olla aika suuren pettymyksen aihe. Tässä katsannossa kannattaisi kyllä korostaa, että kun nyt kulutusta halutaan lisätä, niin se itse asiassa muutetaan investoinniksi kestävään elämänmenoon. Sillä tavalla luotaisiin kestävää tulevaisuutta ehkä paremmin kuin muutoin tapahtuu.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Raville sosialidemokraattien kannasta veronalennuksiin: Minusta kannattaa muistaa se hyvä filosofinen lähtökohta, että politiikkaa tehdään ajassa. Voi olla nyt niin ja kannattaa myös harkita sitä, että tällä hetkellä, tässä ajassa, kun luottamusta ei ole, niin veronalennuksetkaan eivät toimi elvyttävästi vaan ihmiset pistävät sukanvarteen, säästävät. Sen takia tätä ihan opillisestikin kannattaa tarkastella, koska hyvin monet tahot ovat ilmaisseet sen, että veronalennukset tässä tilanteessa, kun luottamusta ei ole, eivät toimi sillä tavalla kuin on kuviteltu.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä hallituksen kokoomuslainen veronalennuspolitiikka ja käsitys oikeudenmukaisuudesta on kyllä tosi kaukana siitä, miten itse sen ymmärrän. Nythän ne veronalennukset tulevat euromääräisinä niille kaikkein suurimpina, joilla on kaikkein suurimmat tulot. (Ed. Zyskowicz: Mites aikaisemmin on käynyt?) Niille, joilla muutenkin on rahaa, annetaan enemmän kuin niille, joilla on vähän. Minusta se kyllä ei ole oikeudenmukaista. Sen lisäksi, jos puhutaan siitä elvyttävästä vaikutuksesta, (Ed. Kuoppa: Eikös Kataisella ole kulutuskykyä nyt?) niin silloin, jos jo on yltäkylläisesti rahaa, niin tuskin se menee suoraan kulutukseen vaan se menee varmaan säästöihin tai parhaimmassa tapauksessa johonkin ulkomaanmatkaan. Mutta jos nämä veronalennukset annettaisiin niille, joilla on pienimmät tulot, niin he joutuisivat käyttämään myös ne rahat ja ne tulisivat todelliseen tarpeeseen. Silloin niillä olisi elvyttävää vaikutusta, kun ne tulevat kulutukseen ja ne käytetään ruokaan ja vaatteisiin. Meillä on kyllä ihan erilainen käsitys siitä, mikä on oikeudenmukaista.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En minä nyt itse asiassa ole kovin yllättynyt siitä, jos meillä on vähän erilainen käsitys näitten veronalennusten kohtaantumisesta. Haluaisin huomauttaa lyhyesti, että ellei olisi menetelty näin, niin kuin hallitus esittää, se olisi merkinnyt progression kiristymistä. Se ei nyt välttämättä ainakaan olisi ollut kovin suotuinen viesti tässä tilanteessa.

Ed. Jaakonsaari, siitä filosofisesta taustasta. On aivan varma, että kukaan meistä ei tiedä, mitenkä nämä veronalennukset tarkalleen menevät, menevätkö ne miten suurelta osin kulutukseen, miten suurelta osalta säästämiseen, mutta varmaa on, että jos niitä ei annettaisi, niin se volyymi ei kulutukseen suuntautuisi.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on tehty erittäin hyvää veropolitiikkaa. Hyvin järjestelmällisesti on pyritty työn verotuksen keventämiseen. Hallituksen linjaus on täsmälleen oikea. Tämä reaalinen 870 miljoonan kevennys on erittäin hyvin tähän tilanteeseen osuva. Se on etupainotteinen ja painottuu pieni- ja keskituloisille, eli kyllä tällä haetaan nimenomaan työn tekemisen kannattavuutta ja sitten kotimaisen kulutuksen ylläpitämistä, koska kyllä ostovoiman ylläpitäminen on tässä tilanteessa äärimmäisen tärkeää.

Mitä taas tulee hallituksen täydentävään esitykseen, niin täytyy sanoa, että se on erittäin hyvä, elvyttävä paketti tähän näillä tiedoilla, sillä olettamuksella, mitä meillä vallitsevasta taloustilanteesta on. Täytyy kiittää siitä, että Suomessa talous on siinä kunnossa, että me voimme ihan aidosti elvyttää.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! 1990-luvun puolivälissä euron käyttöönotto, erm ja sen jälkeisten hallitusten toimet loivat pohjan vahvalle talouskasvulle ja hyvälle työllisyyskehitykselle, jota tähän saakka, ministeri Katainen, olette päässeet hyödyntämään. Mutta nyt ei pidä suhtautua tilanteeseen kuin normaaliin suhdannetaantumaan. Talouden ja hyvinvoinnin perusteet tärisevät. Tältä osin esimerkiksi nämä veroratkaisut, joita te vanhalla kaavalla toteutatte, eivät tue parhaalla tavalla työllisyyttä tai sosiaalista oikeudenmukaisuutta, koska ne eivät kohdistu pienituloisiin. Vakavaa on se, että perusturvallisuutta kunnissa, nimenomaan sosiaali- ja terveyspalveluja ja opetustoimea, uhkaavat pakkolomat ja lomautukset ja alasajo. Tämä on erittäin vakavaa myös koko perusturvallisuuden, arjen turvallisuuden kannalta. Sen lisäksi, että myöskin yritysrahoituksessa on vakava kriisi, liikennehankkeet eivät ole lähteneet käyntiin niin kuin olisi pitänyt. Kyllä tässä tilanteessa pitää hallituksen kyetä tunnustamaan, että nyt emme ole kyseessä minkään normaalin suhdannetaantuman kanssa. Jos Angela Merkel puhuu 15.10. Frankfurter Allgemeinessa, että edessä on viime vuosisadan 20-luvun jälkeen kovin taloudellinen tilanne Länsi-Euroopalle, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) niin olisiko meidänkin aika tunnustaa se?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä on ihmeellinen käsitys, ei mene kivikalloisimpiinkaan ministereihin ja hallituspuolueitten kansanedustajiin, että väite siitä, että on oikeudenmukainen veroratkaisu, on väärä, kun kymmenettuhannet tai sadattuhannet ihmiset jäävät kokonaan ilman veronalennuksia. (Ed. Zyskowicz: Ei jää!) — Kyllä jäävät. Ne, joilla ei ole ansiotuloja, eivät saa sentinkään tuloveronalennusta. He eivät saa sentinkään tuloveronalennusta, esimerkiksi työttömät, ja te väitätte, että kaikki tulevat saamaan. Kun ei kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä alenneta kuin vasta 2010, minkä ministeri Katainen täällä lupasi, niin vasta silloin tulevat nämä pienituloisimmat saamaan veronalennuksen. Mutta kansanedustajat, kuten ed. Zyskowiczkin, saavat toistatuhatta euroa ensi vuoden aikana käteen puhdasta rahaa. Te saatte veronalennukset, mutta ne kaikista köyhimmät eivät saa sentinkään veronalennusta.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on korostettu sanaa luottamus. Luottamus talouspolitiikassa on tärkeä asia, ja sen tähden ei ole järkevää, että nyt yhdellä kerralla tässä tilanteessa koko pajatso tyhjennettäisiin. On ollut oikein, että taloutta on kohennettu niin, että on kerätty ja varaudutaan pahimpiin. Saattaa olla, että emme ole vielä kaikkein pahimmassa tilanteessa. Sen tähden on järkevää ylläpitää luottamusta, varautua myös kaikkeen siihen, mitä tulevaisuudessa eteemme voi tulla. Sen tähden kannattaa jatkaa tällä linjalla, ja teidän on pakko hyväksyä se, että valtaosa valtakunnan ekonomisteista on sitä mieltä, että tämä hallituksen toteuttama linja on ollut oikeata, oikean suuntaista ja tähän asti riittävää.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ekonomistien tehtävä ei ole katsoa sitä, onko yhteiskunta oikeudenmukainen, mutta politiikan tehtävä on. Ja tässä veroratkaisussa on kyse siitä, että se sotii ihmisten oikeudentuntoa vastaan: ne ihmiset, joilla on varaa valita, mihin he rahansa käyttävät, he hyötyvät eniten veronkevennyksistä. Mutta esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät ja työttömät valtaosalta, ikävä kyllä, asuvat niissä kaupungeissa ja niillä alueilla, joilla verotus nousee, ja kun heitä inflaatiokin on kohdellut kaikkein kipeimmin, niin heidän ostovoimansa heikkenee. Ja siitä me voimme olla varmoja, että se raha käytetään Suomessa ja se käytetään perusasioihin ja se käytetään välttämättömyysasioihin.

Mutta tästä varautumisesta tulevaan, niin se on selvää, että me emme voi tietää, mitä tapahtuu. Mutta me tiedämme sen, että esimerkiksi rakennusalalla työttömyys kasvaa ja siellä työllisyys heikkenee, ja kuitenkin ne panostukset, joita tälle puolelle tulee, eivät välttämättä ole tässä ajassa niin tehokkaasti käytettävissä. Ja esimerkiksi, vaikka hallituksen puolelta on käytetty hyviä puheenvuoroja koulutuksen ja aikuisten koulutuksen lisäämisestä tässä tilanteessa, niin hallitus leikkaa 10 000 hengellä työvoimapolitiikan volyymiä, ja jo nyt olevissa tilastoissa koulutus on vähentynyt 25 prosenttia. Tämä ei voi olla järkevää varautumista tulevaisuuteen.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaihtoehtoja on aina olemassa. Pari päivää sitten uutiset kertoivat, että Englanti elvyttää siten, että se alentaa huomattavasti veroja pientuloisille mutta kiristää suurituloisille. (Vasemmalta: Työväenpuolue!) Kristillisdemokraatit eivät kiristä kenellekään, mutta me lisäämme vähennyksiä pientuloisille, siis verovähennyksiä, niin että käteen jäävä tulo kasvaa. Se on meidän mielestämme parempi vaihtoehto. Emme kiristä, mutta helpotamme niissä alimmissa tuloluokissa.

Sitten mitä tulee investointeihin ja siihen elvyttämiseen, olen melko varma, että harva tietää, mikä on Suomen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen. Se on Euroopan pienimpiä, 31 prosenttia. Jos sitä nostettaisiin vaikkapa 5 prosenttiyksiköllä, niin me saisimme rahaa 10 miljardia investointeihin, ja investointeja tämä maa tarvitsee tässä tilanteessa.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä elvytyspaketti on hyvä. Se täytyy jokaisen, joka on Keynesiä vähänkin lukenut, tunnustaa. On todella hienoa, että meillä käytetään vipuvarsia, kotitalousvähennystä, jolla saadaan muun muassa positiivisia energiaratkaisuja aikaan, käytetään avustuksia, joilla saadaan teollisuuden asemaa parannettua, Suomen Teollisuussijoitukseen, Suomen Vientiluotto Oy:hyn ja Finnveraan sekä innovaatiohankkeitten avustuksia. Mutta jos vientiteollisuus tästäkin huolimatta yskii, niin todellisuus on se, että se flunssa-aalto niittää nimenomaan maaseudulla, missä on alihankintayrityksiä paljon. Siksi kysyisinkin, miksi elvytyspaketti ei kohdista toimia esimerkiksi maaseudun tieverkkoon, jossa on huutava pula investoinneista, jotka jossain vaiheessa on kuitenkin pakko toteuttaa. Ne olisivat nopeita, elvyttäviä toimia.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin, tämä veronkevennysprofiili ei olennaisesti eroa siitä, mitä viime vaalikaudella edellinen hallitus teki. (Ed. Tennilä: Mutta nyt on syytä erota!) — Se ei olennaisesti eroa, ed. Tennilä voi lukea papereita.

Toiseksi, mikä on sitten oikeudenmukaisuutta? Onko oikeudenmukaista se, että Suomessa on kireämpi veroprogressio kuin yleensä ylipäätään missään muualla päin Euroopassa? Onko oikein se, että keskituloinen työntekijä, joka saa noin 2 600 euroa kuukaudessa, tekee tunnin ylitöitä ja maksaa siitä puolet veroa? Ei se kovin kannustavaa ole, kun miettii, mikä on hänen ammattitaitonsa, osaamisensa tai koulutustaustansa. Se ei kannusta työn tekemiseen, ja työntekijöitä me tarvitsemme yhä enemmän.

Kolmanneksi sitten siihen — se onkin mielenkiintoinen kysymys — miten ihmiset käyttävät rahansa, jos saavat vähän enemmän rahaa käteen. Täällä eduskunnassa on noin 200 suunnilleen samanlaista palkkaa saavaa henkilöä, ja meistä jokainen käyttää vähän eri tavalla rahojaan. Minäkin tiedän eräitä edustajia, jotka hyvin tarkkaan katsovat, mihin rahansa laittavat, ja tiedän niitä, jotka — vaikka minä — vähän vähemmän katsovat, mihinkä rahansa laittavat.

Kun olin aikanaan pankissa töissä, niin siellä oli paljon pienituloisia asiakkaita, jotka hoitivat säntillisesti joka kerta omat lainaeränsä, mutta oli paljon hyvätuloisia asiakkaita, jotka jatkuvasti ... Heidän nimensä löytyivät sieltä rästilistalta valitettavasti. (Ed. Pulliainen: Mihinkä me nojaamme nyt!) Eli se, miten ihmiset käyttävät rahansa, ei mene kyllä ollenkaan siinä suhteessa, mikä se tulotaso on.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo nyt on käynyt ilmi se, että tässä hallituksen esityksessä on kolme erittäin pahaa valuvikaa: Hallitus siirtää kunnille ikävät, jopa likaiset työt. Täällä todettiin, että lähes miljoona suomalaista kohtaa veronkorotuksen. Toinen valuvika on tämä, sanoisin sitä röyhkeäksi epäoikeudenmukaisuudeksi, kun suurituloiset hyötyvät hallituksen veropolitiikasta enemmän kuin pienituloiset. (Ed. Zyskowicz: Ensimmäisen kerran Suomen historiassa!)

Ja kolmas, mistä nyt ei ole puhuttu ollenkaan. Hyvät ministerit, meillä on 40 000 ihmistä nyt lomautusten ja irtisanomisuhan alla. Hallitus ei budjettiesityksessään reagoi millään tavoin tähän koulutustarpeeseen, lisäkoulutustarpeeseen, että tarjoaisi näille ihmisille jotain väylää pysyä elämässä ja elämänuskossa kiinni. Tällä hetkellä joka toinen ihminen jää paitsi työllisyyskoulutuspaikkaa. Huom., joka toinen! Asiantuntija-arvioitten mukaan, joita kuunneltiin työ- ja tasa-arvovaliokunnassa, tarvittaisiin 20 000—30 000 lisätyöpaikkaa. Mitä te aiotte tehdä, hyvät ministerit, jotta käytäisiin näille ihmisille tarjoamaan jotakin, jotka (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ovat lomautuksen ja irtisanomisuhan alla?

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä asetelma on epäilemättä vielä sellainen, ettemme todellakaan tiedä, mitä ongelmia reaalitaloudessa Euroopassa tulee ja miten ne heijastuvat Suomeen. (Ed. Kallis: Kyllä hallitus tietää!) Tämän takia on tietenkin tärkeätä, että hallitus varautuu jatkuvasti seuraamaan tilannetta ja tarvittaessa myös myöhemmin reagoimaan niihin ongelmiin, mitä saattaa esiintyä ja mitä todennäköisesti vielä esiintyy.

Mutta ne toimet, mitkä tähän esityskokonaisuuteen liittyvät, ovat, niin kuin täällä on monen suulla jo todettu, monien asiantuntijoiden oikeiksi arvioimia ja oikein ajoitettuja. Mutta tärkeätä on, että hallitus varautuu, ja niin olen ymmärtänyt, että se on hyvin hallituksen puolella nähty, että ollaan varautuneita myös siihen, että uusia toimia tarvitaan, jos tilanne sitä edellyttää.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! USA:n uusi hallinto suuntaa elvytyspaketissaan verohelpotukset pieni- ja keskituloisille, mutta kiristää isotuloisten verotusta. Samoin tekee Britannian labour-hallitus. Te teette päinvastoin. Mitä isommat tulot, sitä enemmän on euroja verohelpotuksina tulossa. Te olette, valtiovarainministeri, jäämässä ilmeisesti ainoaksi jälkibushilaiseksi valtiovarainministeriksi koko planeetalla. Nyt pitää lopettaa tämä omien kannattajien, hyväosaisten kannattajien, hyysääminen ja tehdä sitä, mitä kansantalouden etu vaatii tässä lamauhkatilanteessa ja mikä on oikeudenmukaista. Tulkaa pois sieltä Bushin linjoilta!

Puhemies:

Kolmisenkymmentä pyydettyä vastauspuheenvuoroa, mutta tässä vaiheessa annetaan puheenvuoro ministerille ja sitten katsotaan, kuinka jatketaan hetkinen vielä.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Herra puhemies! Se on mielenkiintoinen poliittinen linjaus. Me emme pääse itse asiassa Esko-Juhani Tennilän kanssa kyllä yhteisymmärrykseen siitä, että meidän pitää päästä samaan veroasteeseen isotuloisten kohdalla kuin Yhdysvallat ja Britannia. Me emme nimittäin suostu niin alhaiseen veroasteeseen Suomessa, (Ed. Tennilän välihuuto) mutta vasemmistoliitto näköjään sitä nyt ajaa. Minusta se on aivan käsittämätöntä. Elikkä me menisimme johonkin 30 prosenttiin kaikkein suuri ... Minä en hyväksy sitä, ed. Tennilä.

Muutama huomio. Erittäin hyviä puheenvuoroja. Erittäin hyvä, että käydään tätä talouspoliittista keskustelua. Ihan vaan semmoisena kokoavana huomiona tästä rakentamisesta, että olisi varmasti hyvä katsoa tämä pohjabudjetti ja siihen tehdyt lisäykset, koska sosiaalisen asuntotuotannon korkotukilainavalmius esimerkiksi kasvaa liki miljardiin, joka on noin 44 prosenttia suurempi kuin 2007 vuoden toteuma. Eli tässä on huikeat muutokset. Ei kannata katsoa vaan aina sitä lisäbudjetin tai täydentävän budjetin yhtä lukua.

Samoin 2009 uusi 250 miljoonan euron takausvaltuus tavallisten ja sosiaalisten vuokra-asuntojen väliin sijoittuvalle uudelle tuotantomuodolle on tulossa, jossa takauksella minimoidaan korkokustannukset omistajan sitoutuessa pitämään asunnot 20 vuotta vuokra-asuntoina. Elikkä tässä tapahtuu erittäin paljon ja kannattaa katsoa tämä kokonaisuus, ja niin pitää tietysti tässä tilanteessa tapahtuakin.

Näistä tuloveronkevennyksistä. Meidän pitää niin kuin miettiä, tarvitaanko Suomessa tuloveronalennusta, tarvitaanko työnteosta palkitsevampaa vai ei, halutaanko tuloveronkevennyksellä helpottaa työllistämistä vai ei. Jos vastaus on kyllä, sitten pitää etsiä oikea aika. Jos vastaus on ei, niin sitten ei tarvitse sitä aikaakaan koskaan etsiä. (Ed. Gustafsson: Oikea sisältö!)

Syy, minkä takia hallitus on päätynyt tähän aikaan, koska meillä vastaus tähän peruskysymykseen on kyllä, on se, että silloin, kun talous menee erittäin huonosti ja vienti ei vedä, täytyy antaa mahdollisuuksia kotimarkkinoille vetää taloutta, koska tälle vuodellehan me emme tehneet tuloveroasteikkoon alennuksia siitä syystä, että taloustilanne on aivan toisenlainen. Jos sitä ei huippusuhdanteessa kannata tehdä eikä sitä kannata huippuhuonossa suhdanteessa tehdä, niin milloin se sitten kannattaa tehdä? Nythän se, totta kai, kannattaa tehdä. Jos tuloveronkevennyksiä ei tehdä, se syö ihmisten ostovoimaa tai siis se pienentää ostovoimaa. Ymmärrän, että ihan perustellusti voidaan poliittisesti olla eri mieltä. Täällä on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että ostovoimaa ei tarvitse veronkevennyksillä lisätä, (Ed. Tennilä: Totta kai, pienituloisten!) koska se perusajatus on erilainen. Osa meistä kollegoista ajattelee, että tuloveronkevennys on ikään kuin valtio antaisi jotakin. Ei tässä ole mistään antamisesta kysymys, vaan siitä, että otetaan vähemmän. Minä ymmärrän, että täällä on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että pitäisi ottaa enemmän.

Sitten semmoinen näkökulma, että tuloveronkevennykset tehdään velkarahalla: Eihän tuloja velkarahalla tasapainoteta vaan menoja. Siis jos on sitä mieltä, että tarvitaan lisää tuloja, pitää olla sitä mieltä, että korotetaan veroja, viedään joiltakin ostovoimaa pois, ja ollaan sitä mieltä, että kiristetään progressiota. Nämä ovat niitä.

Vielä haluaisin sen todeta, että pitää selkeästi pystyä sanomaan, missä kulkee se tuloraja, jolla ihmiselle ja sitä ylittäville tuloille ei haluta antaa tuloveronkevennyksiä. Semmoiset yleispyöreät puheet, että pieni- ja keskituloiset — kertokaa suoraan se euroraja, missä se on, keneltä te olette valmiita kiristämään progressiota.

Syy, minkä takia tässä tehdään suurin piirtein samanlainen veronkevennys kuin mitä sosialidemokraattienkin kanssa kokoomus yhdessä ja keskusta yhdessä on aina tähänkin saakka tehnyt, on se, että emme halua kiristää tieten tahtoen ihmisten progressiota, eli painotus tietyllä tavalla pienimmissä ansiotuloissa, mutta kohtuullisen tasainen kevennys kaikille. Näin me olemme tehneet teidän kanssanne ja te olette tehneet keskustan kanssa. (Ed. Tennilä: On aika kääntää tulonjakokehitys!) Ainoa ero, mikä sosialidemokraattien ja keskustan ja kokoomuksen yhteistyön välillä on se, että te ette ole koskaan tehneet kaikkein pienituloisimmille ihmisille veronkevennyksiä, kuten edellinen porvarihallitus ja kuten tämä hallitus tulee tekemään. Sanokaa, jos olen väärässä. Milloin sosialidemokraatit ovat kunnallisperusvähennystä alentaneet? Minä en sitä muista, mutta voi olla, että olen väärässä.

Vielä veroista. Minä olen erittäin tyytyväinen, että ruuan arvonlisäveron alennus, niin paljon kuin sitä on kritisoitu, kuitenkin tehdään ja se kohdistuu erityisesti niille, joilla ei ole palkkaveroja, jotka eivät maksa palkkaveroja, joita ei siis voi keventää.

Täällä oli erittäin hyviä huomioita rakennusalasta. Se on vaikea sektori. Rakentamisen hinta ei ole jostakin ihmeen syystä vieläkään tullut alaspäin. Toivon mukaan tulee, (Ed. Kallis: Pikkasen on tullut!) koska meidän kenenkään intresseissä ei varmasti ole se, että veronmaksajien rahoilla tuetaan korkeaa rakentamisen hintaa, se ei voi olla. Minä luulen, että olemme ihan laidasta laitaan samaa mieltä, että korkeaa hintaa ei pidä mennä veronmaksajien tukemaan, mutta meidän pitää pystyä tukemaan rakentamisen volyymia, ja sen takia me olemme valinneet nämä instrumentit, joilla pyrimme paikkaamaan markkinarahan puutetta, muun muassa kuntarahoituksen investoinneilla tai muilla vastaavilla keinoilla, joilla voimme saada rakentamista aikaan.

Minä haluan kyllä vielä peräänkuuluttaa kotitalouksien omaa mahdollisuutta. Ensi vuonna ostovoima kasvaa keskimäärin 4 prosenttia. Kotitaloustyön verovähennysoikeus kasvaa 3 000 euroon. (Ed. Kuoppa: Työttömillä perheillä ei ole asuntoa!) Pariskuntien kohdalla se on 6 000 euroa. Ne ihmiset, joilla talous kasvaa edelleenkin, ostovoima kasvaa — valtaosa suomalaisista, ylivoimaisesti enemmistö Suomessa — käyttäkää kotitalousvähennyksen kasvavaa määrää, mahdollisuutta palkataksenne suomalaisia ihmisiä hoivaan, siivoukseen, remonttiin, ympäristöystävällisten rakennushankkeiden tekemiseen! Se on isänmaallista työtä. Nyt se suomalainen työ on edullisempaa tavalliselle suomalaiselle palkansaajalle kuin se on ollut koskaan. (Ed. Zyskowicz: Olipa hyvä puheenvuoro!)

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelen valtiovarainministeri Kataista, niin huomaan, että hän yrittää puhua mustaa valkoiseksi, mutta valitettavasti se ei tässä salissa kyllä nyt uppoa.

Politiikassa on vaihtoehtoja, ja se on hyvä asia. Sosialidemokraatit ovat valmiita hyväksymään lisävelan oton, jos raha käytetään älykkäästi elvyttäviin toimenpiteisiin. Mutta, arvoisa valtiovarainministeri, hyvätuloisten veronalennus ei ole sitä. Nimittäin varakas ihminen laittaa tuon lisäeuronsa säästöön, kun taas esimerkiksi pienituloinen eläkeläinen laittaa tuon lisäeuronsa ruokaan tai lääkkeisiin. Me sosialidemokraatit kannatamme obamalaista veropolitiikkaa, ja se on sitä, että kohdennetaan veronkevennykset pieni- ja keskituloisille ihmisille. (Ed. Zyskowicz: Kannatatteko amerikkalaista veroastetta?)

Kun puhumme siitä, mitä se älykäs elvytys sitten on, niin me sosialidemokraatit näemme, että se on nimenomaan panostamista liikenneinvestointeihin, mitä huomasin täällä hallituspuolueidenkin kansanedustajien peräänkuuluttavan. Se on panostamista asuntotuotantoon. Se on ennen kaikkea panostamista kuntien talouteen, jotta kunnat voivat remontoida niitä homekouluja, huolehtia terveydenhuollosta ja toisaalta myös rakentaa niitä kohtuuhintaisia koteja. (Puhemies: Minuutti on nyt täyttynyt!) Ja tähän toivoisin hallitukselta nyt linjanmuutosta.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri aloitti sanomalla, että vasemmistoliitto vaatii hyvätuloisten verotusta alas. Näinhän ei tietenkään ole, vaan olemme nimenomaan esittäneet tätä progressiota kiristettäväksi. Mutta samalla kun vertaatte Suomea maihin, joissa hyvätuloisten veroprosentti on alhaisempi kuin meillä, niin ottakaa myös huomioon se, mitä me saamme niillä veroilla. Olen aina ällistellyt sitä, (Ed. Zyskowicz: Sittenhän ette kannata amerikkalaista veroastetta!) miten helposti se unohtuu. Meillä on kuitenkin julkinen terveydenhuolto, ilmainen koulutus, peruskoulutus, vaikka siinäkin olisi parantamisen varaa. Eli ei ole älyllisesti rehellistä verrata meidän hyvätuloisten veroprosentteja niiden maiden veroprosentteihin, joissa nämä kaikki maksavat. Silloin ei voida puhua (Ed. Zyskowicz: Vasemmisto ja Tennilähän sen aloittivat!) samanaikaisesti ... Me kannatamme progressiivista pääomatulojen verotusta. Se on oikeudenmukaista, ja toivoisin, että tekin vihdoin myöntäisitte sen, että pääomatulojen kevyt verotus suosii kohtuuttomasti hyvätuloisia ja tekee yhä isommiksi ne kuilut hyvätuloisten ja pienituloisten välillä Suomessa.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Veropolitiikkaakin tehdään aina ajassa, ja ne ratkaisut, joita on aikaisemmin tehty, on tehty tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä, ja niitä on silloin sovitettu tähän kokonaisuuteen, mutta niissäkin, joissa sosialidemokraatit ovat olleet mukana — eivät tosin yksin päättämässä, koska aina meillä on ollut jompi kumpi teistä porvaripuolueista siellä kumppanina — on painotettu sinne pieni- ja keskituloisiin. (Ed. Gustafsson: On yritetty!) On esimerkiksi lisätty ansiotulovähennystä siten, että yhä suurempi ja suurempi joukko on siinä porukassa, joka ei maksa muuta kuin kunnallisveroa.

Mutta nyt ongelma on se, että inflaatio on ollut aivan toista luokkaa kuin se on ollut aikaisemmin ja kaikki tilastot osoittavat, että se on syönyt nimenomaan kaikkein pienituloisimpien ihmisten ostovoimaa, esimerkiksi niiden ihmisten, jotka ovat työttöminä vastoin omaa tahtoansa. Jaan sen ajatuksen, että pitää aina kannustaa työhön, ja se on ollut osa tämän taustalla olevan veropolitiikan seurausta. Mutta jos inflaatio on sitä luokkaa kuin se nyt on ollut, niin me ajaudumme tilanteeseen, jossa tavallinen suomalainen työtön käy hakemassa toimeentulotukiluukulta veroeurojansa, ja se ei ole järkevää. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Se ei ole järkevää tuottavuuden näkökulmasta eikä sosiaalityön resurssien näkökulmasta, (Puhemies: No niin!) ja sen vuoksi juuri nyt olisi pitänyt korottaa perusvähennystä.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Velanotto, verotus ja menot muodostavat budjetissa kokonaisuuden, joten on turha saivarrella, meneekö lisävelka veronkevennyksiin tai menoihin. Joka tapauksessa on selvää, että osa veronkevennyksestä olisi voitu kohdentaa lapsiperheille ja pienituloisille, kuten kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa tehdään, jolloin myös dynaaminen vaikutus olisi vahvempi. Tämä hallituksen täydennysesitys on kyllä sinänsä myönteinen, ja sille haluan antaa kiitoksen, mutta odotin kyllä merkittävämpää panostusta kauan odotettujen väylähankkeiden aikaistamiseen, esimerkiksi näiden ratahankkeiden, vaikkapa tuon pääradan lisäraiteiden aikaistamiseen.

Ministeri Katainen viittasi tuleviin vuosiin, jolloin huoltosuhde heikkenee ja talouskasvu pysyvästi hiipuu, ja silloin olisi erittäin tärkeää, että työikäinen väestö olisi entistä työ- ja toimintakykyisempää. Eikö juuri kunnallisiin palveluihin, esimerkiksi kouluterveydenhuoltoon tai psykiatrisiin palveluihin, tulisi nyt tehdä näitä tulevaisuusinvestointeja, jolla olisi todellakin pitkällä tähtäimellä myös tällainen taloutta elvyttävä vaikutus. Tältä osin (Puhemies: Minuutti on kulunut!) hallituksen budjettikorjaus jää puutteelliseksi.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Arvoisa valtiovarainministeri, totta kai USA:n ja Suomen välillä, Pohjoismaiden välillä, on valovuosien ero hyvinvointivaltion tasossa, joka korkeilla veroilla kustannetaan. Nyt on kysymys siitä, miten pitää kohdentaa nyt elvytysmielessä annettavat verohelpotukset, ja tästä olemme kokonaan eri mieltä. Eikä pidä paikkaansa, että pienituloiset saavat nyt verohelpotuksen tuloveron kautta. Sitä ei ollenkaan tule työttömille, joita uhkaa olla ensi vuonna 200 000, ehkä enemmänkin pahimmassa tapauksessa. 400 000 eläkeläistä jää kokonaan tuloveronalennusta vaille. Sinnehän se olisi pitänyt antaa tämä raha, mutta te ette antanut, mutta isotuloisille annatte.

Mitä tulee tähän ruuan arvonlisäveroon, se on edistyksellinen hanke. Minä olen vaan ihmetellyt, että kukahan nuo demarit tuolle harharetkelle oikein vei.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ehkä myöhemmässä puheenvuorossa vähän pohdiskelen sitä, onko niin todellakin, että ne julkiset investoinnit ovat juuri nyt se tärkein, vai onko tärkeysjärjestys joku toinen. Hallituksella se tärkeysjärjestys on joku toinen elikkä varmistaa se, että kun ne pyörät nyt vielä pyörivät, jotka uhkaavat pysähtyä, mistä uhkaa tulla satojatuhansia työttömiä, niitten pysähtyminen voitaisiin estää.

Mitä tulee edustajien Filatovin ja Urpilaisen puheenvuoroihin, juuri niin, ed. Urpilainen, te sanoitte, että pienituloisen ihmisen tuloista merkittävä osa menee ruokaan. Se on totta, ja juuri siitä syystä me kevennämme ruoan arvonlisäveroa. Ja te vastustitte tätä esitystä viime viikolla täällä suoritetussa äänestyksessä. Miten aiemmin on äänestetty, miten aiemmin on rakennettu veronkevennys, ed. Filatov? Vanhasen ykköshallituksen aikaan, jos oikein muistan — voi olla yhden vuoden virhe — muistan ainoastaan yhden sellaisen vuoden, jona vuonna veroratkaisut tehtiin näin painotettuna. Kun kevennyksissä on aina kaksi komponenttia, tulovero, jossa annetaan kauttaaltaan sama kevennys, ja sitten työtulovähennys tai ansiotulovähennys, mikä sen nimi milloinkin on ollut, joka on aina painotettu pieni- ja keskituloisiin, niin tämä painotettu osuus nyt on noin 300 miljoonaa euroa niissä ratkaisuissa, joita tämä hallitus on esittänyt. Minä muistan, että useimpina vuosina Vanhasen ykköshallituksen aikana (Puhemies: No niin, ministeri Pekkarinen, tämä oli vastauspuheenvuoro!) tämä pienituloisiin kohdistuva osuus oli vähän vähemmän kuin enemmän.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Urpilainen viittasi siihen, että pienituloisten raha menee ruokaan, se on totta. Se menee asumiseen, se menee liikkumiseen, se menee ruokaan. Asuminen, liikkuminen ja ruoka ovat kallistuneet. Mutta jos käytetään 500 miljoonaa euroa ruoan arvonlisäveron alentamiseen, niin teidän oman esityksenne perusteella tai sen tekstin perusteella siitä tuo pienituloinen hyötyy 4 euroa.

Jos tuo sama summa olisi käytetty, tai siitä 100 miljoonaa vähemmän elikkä noin 400 miljoonaa, niin kuin sosialidemokraatit esittivät, perusvähennykseen, niin tuo pienituloinen olisi hyötynyt kahdeksankertaisen summan, ja se tulisi varmasti hänen käteensä, kun nyt me emme voi olla varmoja siitä, tuleeko se raha sen pienituloisen ruokakukkaroon vai jääkö se tänne markettien ketjuihin.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Suomi on noussut ensimmäiselle sijalle rikkaiden maiden tuloerojen kasvuvauhdissa. Siitä onnittelut pääministeri Vanhaselle ja valtiovarainministeri Kataiselle. Ministeri Katainen syytti vasemmistoliittoa budjettikeskustelussa, että esityksemme lisää valtionvelkaa. Nyt ministeri Katainen on tullut vasemmistoliiton syksyllä esittämälle linjalle ja budjetin täydennysesityksessä lisätään valtionvelkaa.

Me olemme tosin esittäneet erilaisen vaihtoehdon, joka ei kasvattaisi tuloeroja vaan lisäisi sen kansanosan tuloja, jotka nyt ovat jääneet kaikkein vähimmälle. Pienituloisten aseman parantaminen lisätulojen muodossa menee suoraan kulutukseen. Se olisi nimenomaan sitä elvytystä, mitä tässä tilanteessa tullaan tarvitsemaan. Eläkkeet, lapsilisät ja työttömyysturva ovat Suomessa aivan liian alhaisella tasolla, ja siellä, jos missä, on sitä kulutuspotentiaalia, jota välttämättä tarvittaisiin.

Ministeri Katainen oli valmis velkarahalla antamaan satojen miljoonien veronalennukset kaikkein suurituloisimmille ensi vuoden alusta alkaen. Pienituloisten on ministeri Kataisen mielestä syytä odottaa vuoteen 2010, jolloin on luvassa pieni korotus kunnallisverotuksen ansiotulovähennykseen. Mitä hankintoja on jäänyt ministeritason tulojen saajilta tekemättä, että heitä pitää nyt muistaa yli 1 000 euron verohelpotuksella, kun kaikkein pienituloisimmat jäävät kokonaan verohelpotusten ulkopuolelle? Heidän verotuksensa kiristyy niissä kunnissa, joissa kunnallisveroa nostetaan. Elikkä tämä on sitä selvää porvarillista valintaa. Se siitä oikeudenmukaisuudesta.

Kunnallisverotuksen perusvähennys tulee nostaa 1 480 eurosta 3 000 euroon, ja sen leikkauskerroin tulee korottaa 20 prosentista 30 prosenttiin, jolloin se kohdistuisi vain pieni- ja keskituloisiin. Tämä helpottaisi erityisesti työttömien ja äitiys- ja sairauspäivärahan saajien verotusta, mutta myöskin pienituloisten. Perusvähennyksen korotuksesta aiheutuvat kuntien verotulojen menetykset on korvattava kunnille täysimääräisinä. Tuloveroasteikkoa on muutettava niin, että 60 000 eurosta ja siitä ylöspäin vero on 31,5 prosenttia, kun hallituksen esityksessä on 64 500 euroa ja siitä ylöspäin ansaitsevien veroprosentti 30,5 prosenttia. Elikkä me haluamme nimenomaan leikata sieltä yläpäästä niitä tuloja.

On muistettava, että suurituloisilla ovat myöskin palkankorotukset huomattavasti suuremmat, koska ne tehdään prosentuaalisesti. Lisäksi vielä veronalennukset tehdään prosentuaalisesti, eli siellä on kaksinkertainen hyöty. Ministerien väitteet siitä, että veroratkaisut suosivat pienituloisia, eivät pidä paikkaansa. Verotettavaa tuloa 20 000 euroa vuodessa ansaitsevan verotus hallituksen esityksen mukaan kevenee 248 euroa ja nettotulon muutos, siis nettotulon muutos, on 1,6 prosenttia. Hyvätuloinen, 100 000 euroa ansaitseva, saa euroja käteensä 1 090 euroa enemmän, ja nettotulon muutos on 1,9 prosenttia. Elikkä nettotulokin kasvaa siellä myös prosentuaalisesti enemmän.

Arvoisat herra ja rouvat ministerit ja myöskin hallituspuolueiden kansanedustajat! Miten vajaa 250 euroa on enemmän kuin 1 090 euroa? Niillä euroilla ostetaan ruokaa, maksetaan asumiskuluja ja korotettuja terveydenhoitomaksuja, joita hallitus juuri hiljakkoin nosti. Eläkeläisillä on edelleen aihetta verokapinaan, sillä todellisuudessa heitä verotetaan edelleen kireämmin sosiaaliturvamaksuilla kikkailemalla. Viime syksynä esitin eläkeläispuolisoiden kireämmän verotuksen poistamista. Se ei ollut silloin teknisesti mahdollista valtiovarainministeriön mukaan, mutta onneksi hallitus on huomannut, että se on nyt myöskin teknisesti mahdollista, ja eläkeläispuolisoiden verotusta ja sen vähennysoikeutta korotetaan samansuuruiseksi kuin yksinäisellä eläkkeensaajalla.

Edelleenkin verolakeihin jää monia kohtuuttomuuksia. Yksi niistä on omaishoitajan verotus. Kukaan ei kiistä työn tarpeellisuutta ja sen yhteiskunnalle tuomia säästöjä. Verotus on omaishoitajaa kohtaan kohtuuton. He joutuvat maksamaan kireämpää veroa kuin vastaavaa tuloa saava palkansaaja. Vasemmistoliiton mielestä hallituksen pitää pikaisesti tuoda esitys, joka vapauttaa omaishoitajan palkkion verosta. On kohtuutonta, että eläkkeellä oleva, pientä eläkettä saava omaishoitaja joutuu maksamaan jopa 50 prosenttia omaishoitajan palkkiosta veroa.

Komennusmiesten verotuksesta on käyty vuosikausia kiistaa veroviranomaisten muuttuneiden tulkintojen johdosta. On istunut työryhmiä, joiden on pitänyt selvittää komennustyöhön liittyvät erityisolosuhteet ja niistä maksettavien korvausten verottomuus. Edelleen näyttää olevan suuri epätietoisuus siitä, mitä komennustyö on. Se sotketaan vuokratyöhön ja työmatkat pitkiin työmatkoihin, joihin ei liity komennustyön piirteitä. On väitetty, että kakkosasunnon verokohtelu-uudistus helpottaisi komennusmiesten tilannetta. Se ei pidä paikkaansa. Komennustyössä olevien työpaikat voivat vaihdella hyvinkin lyhyillä ilmoitusajoilla, eikä seuraavasta työkohteesta ole etukäteen tietoa.

Nyt hallituksen esitys tulee heikentämään merkittävästi komennustöissä olevien asemaa ja tulee vaikeuttamaan entisestään liikkuvan työvoiman saantia. Esitetty 100 kilometrin raja ja yöpymisvaatimus johtavat siihen, että työantajat eivät enää järjestä majoitusta, vaan työntekijät joutuvat sen itse kustantamaan. Pahimmassa tapauksessa parakkimajoituksesta verottaja vielä verottaa asuntoedusta näitä komennusmiehiä. Mielestämme rajan pitäisi olla 80 kilometriä tai yöpyminen työpaikkakunnalla, ellei valtakunnallisella työehtosopimuksella ole toisin sovittu. Hallitus on korostanut työvoiman liikkuvuuden merkitystä, mutta nyt todella liikkuvan työvoiman eli komennustyöntekijöiden kohdalla mennään pahasti taaksepäin.

Hallituksen esitys taulukkotarkistuksista suosii hyvätuloisia. Tämän lisäksi kotitalousvähennyksen korotus 3 000 euroon antaa hyvätuloisille vielä lisähelpotuksen verotukseen. Kotitalousvähennystä on perusteltu sen työllisyysvaikutuksilla. Helsingin Sanomissa 26.10. olleessa kirjoituksessa oli arvioitu kotitalousvähennyksen työllisyysvaikutuksia: "Suurin virhearvio on tehty remonttialalla, jonne tutkimusten mukaan valtaosa tuen avulla luoduista työpaikoista oli syntynyt. Tutkimusjohtaja Roope Uusitalo arvioi Työvoimapoliittisessa Aikakausikirjassa, ettei laskelma voinut pitää paikkaansa, koska remonttimiehistä oli huutava pula. Lähemmäksi totuutta arvioissa päästäisiin, jos remonttialan työpaikat jätetään pois laskuista. Tällöin vuonna 2004 pääasiassa kotisiivoukseen syntyneet noin 1 000 työpaikkaa olisivat maksaneet veronmaksajille noin 100 000 euroa kappale. - - Vuonna 2004 valtio tuki kotitalouspalvelujen ostamista 111 miljoonalla eurolla - - ." Ensi vuonna tuki on noin 200 miljoonaa euroa.

"Noin puolet tuen kokonaismäärästä on mennyt tulonsiirtona suurituloisimpaan kymmenekseen kuuluville kotitalouksille." Kuluttajatutkimuksen tilastoissa tuen epätasainen jakautuminen näkyy hyvin. "Pienituloisimpaan viidennekseen kuuluvista kotitalouksista vähemmän kuin joka sadas oli käyttänyt vähennystä. Suurituloisimpaan kymmenekseen kuuluvista kotitalouksista tukea oli käyttänyt enemmän kuin joka neljäs."

Jos kotitalousvähennykseen käytetyillä verovaroilla olisi haluttu luoda kustannustehokkaasti uusia työpaikkoja, hallitus olisi palkannut lisää henkilökuntaa hoitojonojen purkamiseen ja vanhustenhoitoon tai korottanut valtionosuuksia kunnille. Kotitalousvähennystä voidaan puolustella ainoastaan siten, että työn teettäjän ei kannata maksaa remonteista eikä siivouksesta pimeästi, koska hän voi sen nyt vähentää verotuksessa. Se on mielestäni ainut asia tässä kotitalousvähennyksessä asia, jota voi puolustella.

Tässäkään hallituksen verotusta koskevassa esityksessä ei puututa millään tavoin todellisuudessa työtulojen maksamiseen kevyemmin verotettuina osinkotuloina, jota harjoitetaan monilla eri aloilla. Esiin ovat noussut erityisesti lääkäriyhtiöt, joissa palkkatyö maksetaan osinkoina. Eduskunta on lain säätäessään mahdollistanut tämän laillistetun veronkierron. Kyllä pitää olla mahdollista myös se tukkia. Nyt näyttää ministeri Kataiselta puuttuvan poliittinen tahto tuoda veronkierron estävä lakiesitys eduskuntaan. Mielestäni, jos kerran ihmiset ovat tämän lain tehneet, ihmiset pystyvät sen myös korjaamaan.

Tähän hallituksen täydennysesityksestä muutama sana vielä. Hallituksen esitys budjetin täydentämiseksi on asuntorakentamisen osalta kuitenkin kohtuullisen vaatimaton. Tänä vuonna käynnistysavustuksia oli käytössä Pääkaupunkiseudulla ja oletettiin, että sillä pystytään rakentamaan 1 000 asuntoa. Nyt kuitenkin on ilmennyt, että noita asuntoja oli noin 600 vasta aloitettu, ja tämä ei toteudu, eli tämä 10 000 euron käynnistysavustus asuntoa kohti ei ole riittävä porkkana, jolla näitä vuokra-asuntoja saataisiin rakennettua. Nyt hallitus laajentaa tätä käynnistysavustusta niin, että se tulee koko maahan 10 000 euron suuruisena per asunto ja 15 000 euron suuruisena Pääkaupunkiseudulle.

Minä epäilen edelleenkin, että tämä ei ole se porkkana, jolla saadaan riittävästi vuokra-asuntotuotantoa liikkeelle, vaan hallituksen pitäisi tuoda ehdottomasti korkotukilainoituksen omavastuukoron alentaminen. Se edellisen laman aikana lisäsi runsaasti vuokra-asuntotuotantoa, ja olen varma, että se lisäisi sitä myöskin tulevaisuudessa.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen yleisperusteluista käy ilmi se tosiseikka, että hallitus ei ole vieläkään käärinyt hihojaan ja ottanut elvytystoimia vakavasti epävarmassa markkinatilanteessa. Hallituksen haluttomuudesta ja ylioptimistisuudesta kertoo hyvin seuraava suora lainaus esityksen yleisperusteluista: "Suomen talous on perustaltaan terve, joten taantuman uhka ei ole välitön." Näin sanotaan ja ajatellaan tilanteessa, jossa EU on jo virallisesti todettu taantuma-alueeksi. Taantumauhasta ovat virallisesti varoitelleet myös monet muut tahot, joiden varoitukset ovat kaikuneet todistetusti hallituksen kuuroille korville. (Ed. Zyskowicz: Päinvastoin!)

Olemme saaneet moneen kertaan eri tahoilta kuulla, että hallitus on tehnyt nyt talousarvioesityksen täydennysesityksestä suorastaan todellisen elvytysesityksen. Julkisuudessa on puhuttu jopa 2 miljardin elvytyspaketista. Olen itse joutunut harrastamaan lähes kielitiedettä miettiessäni, mitä elvyttämisellä todellisuudessa tarkoitetaan. Valitettavasti näyttää siltä, että ajatus elvyttämisestä tuntuu varsin harhaanjohtavalta, sillä 2 miljardin euron tuloarviovähennykset eivät todellakaan vielä taloutta elvytä. Sen sijaan päivä päivältä näyttää yhä todennäköisemmältä, että täydennysesityksen taloutta elvyttävät vaikutukset ovat jäämässä varsin vähäisiksi.

Hallitukselle ja erityisesti ministeri Kataiselle on aikaisemmin ollut erityisen tärkeää, että valtion tulojen ja menojen tasapaino säilyy. Erityisen tärkeää tämän pitäisi olla tilanteessa, jossa talouskasvu uhkaa jäädä 1—2 prosenttiyksikön luokkaan. Hallituksen esityksessä kyse ei ole edes sosiaalisesta veronalennusohjelmasta, vaan näistä alennuksista hyötyvät erityisesti suurituloiset alempituloisia enemmän. Taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevia nämä alennukset eivät koskisi ollenkaan. Ideologinen valinta lyö siis läpi sekä valtion tulopohjan kaventamisessa että hyvätuloisten taloudellisessa suosimisessa käytännön järjen käyttöä enemmän.

Puhtaasti kansantaloudellisesti ajatellen tehokkain kokonaiskysynnän lisääjä olisivat lapsiperheiden suorat tuet sen vuoksi, että niitä ei laitettaisi säästöön vaan käytettäisiin arkimenoihin. Suurituloisten veronalennuksen tehot ovat kansainvälisten esimerkkien ja tutkimusten valossa taas huomattavasti heikommat. Valitettavasti siis täydennysesitykseen ei mahdu heikkotuloisten ostovoiman kasvattaminen, mihin voidaan kustannustehokkaimmin vaikuttaa joko tulonsiirroilla tai lisäämällä suoraa julkista kulutusta ja investointeja. Tätä antavatkin hallituksen täydennysesityksen määrärahalisäykset odottaa, mutta todellisuudessa selkeitä kohdennuksia ja investointeja esimerkiksi osaamiseen, koulutukseen ja tutkimukseen sieltä ei kuitenkaan löydy.

Esimerkiksi OPM:n 55 miljoonan lisäykset uppoavat pääasiassa yksistään Tampereen teknillisen yliopiston säätiön pääomaan. Varsinaisia lisätulonsiirtojakaan ei ole luvassa ostovoiman lisäämiseksi, sillä STM:n 359 miljoonan euron nettolisäykset kohdentuvat työttömyysturvamenojen, asumistuen ja perustoimeentulotuen pelkän kustannusnousun korvaamiseen. TEMin 248 miljoonan euron lisäykset taas kohdentuvat yksistään yritysten rahoituksen helpottamiseen tähtääviin toimenpiteisiin. Toki yritysrahoituksen tukipaketti tulee aivan varmasti tarpeeseen, ja haluankin tässä yhteydessä todeta, että sillä varmasti pystytään lieventämään rahoituskriisin likviditeettiongelmia ja riskipääoman saamista. Olisi kuitenkin ollut syytä odottaa, että myös työllisyyttä olisi tuettu kovemmin toimenpitein.

Sosialidemokraattisena vaihtoehtona me olemme esittäneet pakettia, johon kuuluisivat muutosturvan kehittäminen, leikkurituottavuusohjelman korjaaminen, työvoimavaltaiseen rakentamiseen panostaminen, vientisektorin tukeminen sekä koulutuksen lisääminen työttömyyden kasvaessa. Toistaiseksi hallitus ei ole kuitenkaan ollut kiinnostunut huomioimaan työllisyyden tukemista. Silti jo lähes 40 000 ihmistä on yt-neuvottelujen piirissä. Kuitenkaan ensi vuoden työttömyysmäärärahoista leikatuista 77 miljoonasta ei ole aikomustakaan palauttaa euroakaan takaisin työllisyyden tukemiseksi. Myöskään työllisyyspoliittisia koulutuspaikkoja ei olla lisäämässä tarpeen vaatimalla tavalla. Tarvitaan ainakin 20 000 uutta koulutuspaikkaa, jotta tähän työllisyyden tukemisen haasteeseen voitaisiin vastata.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden helpottamiseksi ei ole tarjolla lisätukea täydennysesityksessä eikä varsinaisessa talousarvioesityksessäkään, ja olen siitä todella pettynyt. Miksi hallitus ei ole halukas tarpeellisiin liennytyksiin investointien tai tulonsiirtojen muodossa, vaan tulopohjan annetaan heikentyä myös kunnallistasolla? Kuntasektorilla ollaan nyt siirtymässä hallituksen johdonmukaisen politiikan seurauksena lomautuksiin, verojen kiristyksiin, velanoton lisäämiseen sekä palveluleikkauksiin, sillä kuntien kulut kasvavat aikaisempaa enemmän ja kuntien talousahdinko pahenee koko ajan.

Kun sitten katsotaan vielä muita elvyttäviä toimia, voidaan todeta, että nekin jäävät kovia puheita vähemmälle. Erityisen huolestuttavaa on, että investointien tukemista ei ole todellisuudessa odotettavissa, vaikka esimerkiksi uudisrakentaminen supistui heinä—syyskuun aikana jo 4 prosenttia edellisestä vuodesta ja tilanne on entisestään heikentynyt. Rakennusalan työttömyys uhkaa kasvaa, ja hallituksen niin sanotut elvyttävät toimet eivät todellisuudessa auta ollenkaan. Kuitenkin oikea-aikaisella politiikalla voitaisiin yhdistää esimerkiksi kuntien ja rakennusalan työllisyyden tukeminen. Miksi näin ei siis esitetä tehtäväksi?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kiuru jatkoi hallituksen veropolitiikan arvostelua, ja samaa täällä aikaisemmin harrastivat myös edustajat Urpilainen ja Gustafsson. He kantoivat huolta siitä, että 800 000—1 000 000 kuntalaisen verotus kiristyy ensi vuonna. On käsittämätöntä, että jos tästä ollaan huolissaan, niin lääkkeenä siihen esitetään, että näiden ihmisten verotusta kiristetään sitten vielä enemmän sitä kautta, että torjutaan hallituksen esittämät veronalennukset.

Haluan vielä todeta, että kun muutama vuosi sitten tehtiin profiililtaan käytännössä samanlainen veronalennus budjetissa, niin demarit silloin kiittivät sitä siitä, että se ylläpitää kotimaista kysyntää ja parantaa erityisesti palvelualojen työllisyyttä. Kun nyt tehdään sama, niin se ei sitten kelpaakaan.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on se ero, että tällä hetkellä meidän inflaatiomme on ollut aivan toista luokkaa kuin se oli silloin, kun noita veroratkaisuja tehtiin. Jos katsomme myös 2000-luvun alun tilannetta, niin silloin meidän palvelumarkkinamme olivat paljon vajaammat kuin ne ovat tällä hetkellä. Nyt meillä ei ole palvelupuolelta odotettavissa samanlaista työllisyyshyötyä kuin meillä oli silloin 2000-luvun alun taantumavaiheessa.

Itse asiassa jos katsoo vaikka työllisyyspuolella tehtyjä ennusteita, niin siellä oletetaan, että näistä veronkevennyksistä huolimatta, joita hallitus on tekemässä, palvelualojen työllisyys kehittyy heikommin, kun aikaisemmin analyysi oli se, että kun lisätään ihmisten ostovoimaa, niin palvelualoilla syntyy uusia työpaikkoja. Mutta se, mistä me olemme eniten huolissamme, on ne ihmiset, jotka ovat kärsineet tästä korkeammasta inflaatiosta ja jotka kärsivät siitä, että kuntien veroäyrit nousevat. Heitä kuntaverojen korotus koskettaa suhteessa enemmän kuin niitä, jotka hyötyvät valtion veron kevennyksistä, joista te, ed. Zyskowicz, äsken puhuitte.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämäkin keskustelu on osoittanut, että vaihtoehtoja on olemassa. Kun vertaan kristillisdemokraattien vaihtoehtoa hallituksen esitykseen, totean, että hallituksen esityksessä todellinen veronkevennys on noin 870 miljoonaa, josta 630 miljoonaa menee marginaaliveron alentamiseen.

Kristillisdemokraattien vaihtoehto poikkeaa hallituksen esityksestä vain tämän marginaaliveron osalta. Me emme vähennä marginaaliveroa 630 miljoonalla eurolla, vaan me tuomme tuloverolakiin uuden huoltajavähennyksen, joka merkitsee sitä, että pienituloiset, keskituloiset lapsiperheet saisivat ylimääräisen huoltajavähennyksen. Sen kustannus on noin 175 miljoonaa euroa, ja ne rahat, mitkä menisivät näille lapsiperheille, menisivät aivan varmasti kulutukseen.

Sitten 200 miljoonaa menee meidän esityksemme mukaan perusvähennyksen korottamiseen. Täytyy sanoa, että on häpeällistä, ettei yksikään poliittinen puolue ole 15 vuoteen esittänyt perusvähennyksen korottamista. Siis se on häpeällistä, ettei ole esittänyt. On hyvä, että tämä hallitus esittää sen korottamista noin 1 600:sta 2 000 euroon. Mutta jotta se nyt vastaisi edes inflaatiota, se tulisi kyllä korottaa 2 500 euroon. Ja tämä, niin kuin jo totesin, maksaisi noin 200 miljoonaa euroa. Minä olen kyllä aivan sataprosenttisesti varma, että jos tällainen esitys olisi tullut, kukaan ei olisi sitä moittinut. Olisi todettu vain, että tällä tavalla elvytetään todella hyvin. Tämä 375 miljoonaa menee aivan varmasti kulutukseen. Tältä osin siis meidän esityksemme eroaa hallituksen esityksestä.

Mitä tulee sitten itse tuloverolakiin, niin kyllä meillä on pieniä muutoksia siihen, esimerkiksi verovapaat matka- ja päivärahakorvaukset. Hallitus lähtee 100 kilometrin rajasta. Katsomme, että 80 kilometriä on riittävä, varsinkin kun on käynyt ilmi, että esimerkiksi Raumalla asuva komennusmies käy Turussa töissä, matkaa 80 kilometriä, eikä millään voi näin ollen saada verovapaata päivärahaa.

Erittäin merkittävä on meidän mielestämme myöskin se korjaus, mitä esitämme omaishoitajien asemaan. Tässä salissa on kymmeniä, ehkä satoja kertoja todettu, että omaishoitaja on arjen sankari, omaishoitajien asemaa tulee helpottaa. On todennäköisesti käynyt myöskin ilmi, että omaishoitaja maksaa saman suuruisesta tulosta selvästi enemmän veroa kuin maksaa esimerkiksi eläkeläinen tai palkansaaja. Siis omaishoitaja maksaa enemmän kuin eläkeläinen ja palkansaaja. Mistä tämä johtuu? Se johtuu siitä, että hän ei saa tehdä tulonhankkimisvähennystä. Ymmärrän osittain, minkä takia hän ei saa sitä tehdä, mutta en ymmärrä sitä, että omaishoitajaa verotettaisiin ankarammin. Pienellä muutoksella saataisiin omaishoitajat samaan asemaan lisäämällä tulonhankkimispykälään se maininta, joka koskee kaikkia tulonsaajia. Kustannusvaikutus on aika vaatimaton. Jos vähennys pysyy muuttumattomana, saman suuruisena, niin se ei ole kuin 3—4 miljoonaa euroa.

Sitten kotitalousvähennyksen ulottaminen myöskin asunto-osakeyhtiötaloihin maksaisi varmasti paljon enemmän, mutta mielestämme se on oikeudenmukaisuuskysymys, kun periaate on sama, tehdään putkiremontti omakotitalossa, tehdään putkiremontti kerrostalossa. Ei siinä käytännössä ole mitään eroa, hinta on suurin piirtein sama. Toinen saa vähentää, toinen ei, ja sitä ei pidetä oikeana. Molempien tulisi voida vähentää.

Sitten muutama sana elvytyspaketista. Sanoin jo yhdessä kommenttipuheenvuorossa, että kyllä se on periaatteessa ihan hyvä, mutta mielestäni investointeja tulisi olla siinä selvästi enemmän. Ei pidä velkaa pelätä varsinkaan sellaisena aikana, jolloin investointeja tarvitaan. Ottaen huomioon, että meidän velkamme ei ole kuin tuo mainittu 31 prosenttia bruttokansantuotteesta, ei mitään vaaraa olisi, vaikka se nousisikin, niin kuin se todennäköisesti kyllä tulee nousemaan, mutta jo 1 prosenttiyksikkö on 2 miljardia, 5 prosenttiyksikköä on 10 miljardia. Niin paljon ei varmasti tarvita, mutta tarvitaan investointeja. Se antaa uutta uskoa. Ruotsissa talouselämän raskaan sarjan miehet ovat moittineet sikäläistä hallitusta siitä, että he vain elvyttävät ja tukevat yrityksiä niissä vaikeuksissa, mutta se, mitä puuttuu, on uusi usko, ja se syntyy investointien kautta. Investointikohteita on paljon.

Valtiovarainministeri luetteli kyllä, kuinka paljon rahaa menee asuntotuotantoon. Ed. Reijonen tiedusteli, onko tullut mitään uutta sille sektorille. Ei ole oikeastaan tullut, noudatetaan vanhaa käytäntöä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että ne rahat menevät kunnille. Minä uskallan kyllä väittää, että harvalla kunnalla on varaa panna rahaa asuntoihin. Ne, joilla on varaa, eivät kuitenkaan pane, mutta niillä, joiden tulisi panna, ei ole rahaa.

Tämä hallituksen esityksen merkittävin kohta tässä on se, että vuokratalojen rakennuttajat saavat Helsingin seudulla tukea 15 000 euroa asunnosta ja muualla 10 000 euroa asunnosta. Olen sen verran kauan jollakin lailla ollut mukana työelämässä, että muistan, mitä tehtiin 1960- ja 1970-luvuilla, kun oli vastaavanlainen tilanne. Silloin haettiin rahaa. Kun sitä ei löytynyt julkiselta sektorilta, annettiin tämä sama etu hyvin yksinkertaisessa muodossa yksityisille, oli sitten yrityksiä tai yksityisiä, jotka sijoittivat rahaa vuokra-asuntoihin tai asuntoihin. Ne saivat verovapauden, mikäli en aivan väärin muista, kymmeneltä vuodelta. Sillä oli vaikutusta, se puri.

Kun muistan vanhoja aikoja, vanhoja hyviä aikoja, muistan myöskin, miten 1970-luvulla, kun oli lama, silloinkin oli eräs lama, niin silloin tuettiin yrityksiä siten, että kun vientiyritys sai tilauksen ja toimitti tavaran ja lähetti laskun, niin yrityksen edustaja meni pankkiin ja pankki lunasti sen laskun häneltä välittömästi. Hän sai heti ne rahat ja valtio oli tavallaan takaajana. En muista, että tuosta olisi ollut mitään harmia, mutta yritykset saivat rahansa välittömästi. Se kannusti kovasti harjoittamaan vientiä ja panostamaan vientiin ja tulokset olivat hyviä.

Eli näitä vaihtoehtoja löytyy kyllä. Mikä on se paras vaihtoehto? Hallitus on katsonut, että sen oma esitys on kaikkein paras. Minä olen yrittänyt tuoda esille vaihtoehdon, jota minä pidän selvästi parempana kuin hallituksen esitystä. Sanon vielä kerran, että kun tuo bruttoveroaste lienee nyt tällä hetkellä 44 prosenttia, onko se nyt niin vaarallista, nouseeko 0,1:llä tai 0,2 prosenttiyksiköllä, onko se niin vaarallista, jos velka nousee 1:llä tai 2:lla tai 3 prosenttiyksiköllä, jos niillä rahoilla pystymme (Puhemies: 10 minuuttia!) selviytymään tästä tulevasta lamasta.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tarkoitukseni oli keskittyä minun vastuualueeseeni kuuluviin asioihin ihan tarkkaan, mutta käynnistynyt verokeskustelu ehkä vielä antaa aiheen jatkaa muutaman sanan verran siitä. Ensinnäkin vielä haluan muistuttaa kuitenkin, että me voimme olla eri mieltä ehkä siitä, pitäisikö jossakin tilanteessa, esimerkiksi lähimmän vuoden tai kahden vuoden aikana jollakin tavalla ylipäänsä yhteiskunnan kädenojennuksen kaikista pienituloisimpien ihmisten suuntaan olla vähän suurempi tai pienempi. Se on toinen arvoarvostelma, joka täällä tässä salissa tietysti pitää tarkkaan läpikäydä.

Toinen kysymys on sen seikan arvionti, miten on aiemmin menetelty vastaavissa tilanteissa. Onko silloin menetelty oikein ja mitä nyt tehdään? Onko tämä radikaalisti erilaista kuin se, miten aikaisemmin tehtiin? No jos tätä "miten on aiemmin, miten nyt" -keskustelua nyt sitten sallitaan kuitenkin vielä käydä, en voi olla siihen vielä sen verran jatkamatta äsken tuolta aitiosta aloittamaani, että en minä kerta kaikkiaan kykene näkemään olennaisia eroja näissä verolinjauksissa, mitä nyt ollaan viemässä eteenpäin, verrattuna siihen, mitä me sosialidemokraattien kanssa viime vaalikaudella yhteisesti toteutimme. Viimeisten 4 vuoden aikana oli vuosia, jolloin pienituloisiin keskittyvä tai painottuva osuus oli pienempi kuin tässä nyt käsittelyssä olevassa esityksessä. Eli tässä mielessä mikään olennainen ei ole muuttunut.

Se ero kuitenkin nyt tässä kokonaisverolinjassa on noihin sosialidemokraattien ja keskustan hallituksen sinänsä moniin hyviin ratkaisuihin verrattuna, että tällä kertaa nyt sitten hallitus toteuttaa tämän ruokaveron kevennyksen ja sen ohella vielä toteuttaa eläkeläisten verotuksen muutoksen, nimenomaan aika pienituloisia ihmisiä ovat nämä, joiden verotuksen kevennyksestä on kysymys. Se on 280 miljoonaa euroa, se kevennyksen osuus, mikä kohdentuu nimenomaan sinne.

Näiden asioitten vaikutus tähän kokonaisveroratkaisuun on mielestäni sellainen, että hyvinkin voidaan sanoa, että tämä vuodelle 2009 esitetty linja, jos ajatellaan sen kohtaantoa pieni- ja keskituloisiin, kohtelee pieni- ja keskituloisia ainakin yhtä hyvin kuin ne ratkaisut, mitä taakse jääneitten vuosien aikana on tässä mielessä tehty. Kokonaan toinen kysymys on se, että jos taantuma syvenee tästä, kenties lamaksikin muuttuu, on ilman muuta selvää, että sekä hallitus että tämä sali, uskon, käy perusteellisen arvion siitä, tarvitaanko kenties verotuksellisia tai suoran tuen muotoja, niitä muotoja, jotka parhaiten auttavat niitä, jotka ovat kaikista vaikeimmassa taloudellisessa ja sosiaalisessa tilanteessa. Mutta sen arvioinnin paikka ja tilaisuus on joku toinen, ei juuri nyt mielestäni kuitenkaan tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Täällä käydyssä keskustelussa on kannettu monessa puheenvuorossa huolta siitä, että tämä lisäys, minkä hallitus eduskuntaan tuo, ei sisällä riittävästi julkisia investointeja. Niistä on puhuttu paljon monissa eri puheenvuoroissa. Minusta on aihetta vähän pohdiskella sitä, mitä tapahtuu, miten se maailmantalouden kriisi rantautuu Suomen tapaiseen maahan. Mihinkä se ensimmäisenä kohdistuu? Julkiseen rakentamiseenko? Ei. Mikä julkisen rakentamisen muoto, mikä on ollut vireillä, sen takia nyt loppuu tai mikä pannaan poikki siitä syystä? Sellaisiakin toki voi olla, mutta ei kovin paljon sellaista julkista rakentamista, joka on jo meneillään, se jatkuu ilman muuta. Ei myöskään kuntatalouteen välittömimmin tämä maailmantalouden kriisi kohtaannu. Se kohtaantuu sinne viipeellä ja ne ongelmat ovat edessä kuntataloudessa ja erityisesti vuoden 2010 aikana, kun kuntien veropohja tulee erittäin radikaalisti heikentymään siihen nähden, mikä tilanne on tällä hetkellä. Toki jo vuoden 2009 toisella puoliskolla kuntataloudessakin alkaa verotulojen kautta tämä heijastuma sinne ulottua, mutta merkittävimmin sillä sektorilla vasta 2010.

Mihinkä ensimmäisenä rantautuu tämä kansainvälisen talouden kriisi meillä? Nimenomaan niihin yrityksiin, jotka ovat avoimessa maailmanlaajuisessa kilpailussa tuolla vientimarkkinoilla, maailman turuilla ja tantereilla, vientimarkkinoilla. Siellä on ankara uloslyönnin kisa. Ne, jotka ovat heikoimmin vientiin varustautuneet, lentävät sieltä kapenevasta kysynnästä ulos, ja kun lentävät ulos, näiden kotimaassa teollisuuden pyörät eivät pyöri, ja kun eivät pyöri, siitä on heijastuma koko alihankintaketjuun, työttömyys lähtee liikkeelle ja sitä kautta ongelmat ilman muuta kärjistyvät.

Tästä syystä hallitus lähtee siitä, että ne toimet, mihin nyt on tässä esityksessä ryhdytty, pyrkivät nimenomaan aukaisemaan niitä pullonkauloja, jotka meillä kenties voisivat olla esteenä, jotta suomalaiset yritykset maailmanmarkkinoilla menestyisivät siinä uloslyöntikilpailussa, mitä vähentyvässä kysynnässä kaiken aikaa käydään. Ja se ongelma, mikä meille on tullut tästä maailmantalouden kriisistä, on nimenomaan se, että suuret rahoittajat suomalaisen vientitalouden markkinoilla ovat häipänneet täältä pois ja tämä suomalaisten yritysten, vientiyritystenkin, rahoitus on paljolti jäänyt täällä kotimarkkinoilla olevien yritysten hoidettavaksi. (Puhemies: Antaa mennä vaan!) — Se onkin 5 minuuttia se puheenvuoro. Sitten yritän sanoa ihan lyhyesti. — Tästä syystä hallituksen toimet lähtevät siitä, että hallitus ottaa tällä esityksellään, valtiovalta ottaa vankan vastuun.

Puhemies:

Ministeri, saa sitä kymmenenkin minuuttia käyttää! (Ed. Gustafsson: Tulee niin painavaa asiaa, että sopii meillekin!)

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Minä yritän niin tarkkaan noudattaa teidän antamianne ohjeita aina, että heti kun näen punaista teidän edessänne, niin nousen takajaloilleni ja poistun takaviistoon.

Puhemies:

Toivottavasti ette aina näe.

Puhuja:

Elikkä jatkan nyt sitten, kun kerran sain sen 10 minuuttia minäkin. (Ed. Saarinen: Rauhallisemmin voi puhua sitten!)

Arvoisa puhemies! Tästä yhteydestä jatkan ja ed. Saarisen varta vasten esittämästä toiveesta vielä johtuen. Ne toimet siis, mihinkä hallitus nyt ryhtyy, tähtäävät siihen, että näitä ongelmakohtia, mitä erityisesti rahoituksessa on vientialoilla, helpotetaan, mutta myöskin kotimarkkinoilla niitä helpotetaan. Kotimarkkinoillakin on paljon sellaisia yrityksiä, jotka täällä toimivat perimmältään pohjimmiltaan kannattavalla tavalla, mutta kun näiden yritysten vakuusarvot ovat, en nyt sano romahtaneet, mutta tulleet erittäin radikaalisti alas, ne yritykset eivät saa normaalista rahoituslähteestä rahaa niin kuin aiemmin saivat joko investointeihin tai edes käyttöpääomatarpeisiinkaan. Tästä syystä moni yritys uhkaa tämmöiseen luottolamaan tai luottokapeuteen kuristua.

Nyt tässä on toinen keskeinen kohta, mihinkä hallitus näillä omilla toimillaan sitten pyrkii antamaan apua. Jos pelkistäen luonnehtii tähän budjettiin liittyvien toimien ydintä, niin voisi sanoa oikeastaan näin, että valtio ottaa erittäin vahvat takausvastuut harteilleen kantaakseen, lisää valtion takauslimiittejä 2,1 miljardilla eurolla. Tämän lisäksi sitten myöskin itse rahasta on pulaa, kun, niin kuin sanottu, ulkolaiset rahoittajat ovat täältä paenneet, kotimaiset rahamarkkinat ja rahoittajat ovat täällä markkinoilla, mutta niitten keskinäinen luotonanto, luottamus toisiinsa, ei pelaa.

Tästä syystä valtio on lähtenyt liikkeelle ja panee pystyyn yhteensä 1,2 miljardin euron suuruisen rahoituserän, joka nimenomaan tähtää viennin rahoitukseen. Valtion takauksella Valtiokonttori ottaa sen rahan. Sen jälkeen se edelleen luototetaan pankkien kautta, vientiluoton kautta, sillä tavalla, että Finnvera antaa takuun, kun sitten se rahoituslaitosten kautta edelleen menee niille yrityksille, jotka tarvitsevat sen esimerkiksi nimenomaan viennin tarpeisiin. Tämän järjestelyn hinta on 1,2 miljardia. Siinä on kysymys ei takauksista, vaan nimenomaan rahasta.

Näitten tällaisten taloudellisten aikojen oloissa myöskin monien sellaisten hyvien aihioiden, jotka syntyvät innovaatiopolitiikan eri aktiviteeteista, tarvitseman pääomarahoituksen eli oman pääoman ehtoisen rahan saanti on vaikeutunut ja vaikeutumassa. Tästä syystä hallitus rahoittaa yhteensä 80 miljoonalla eurolla Teollisuussijoitusta, Veraventurea ja myöskin Veraa. Se on, jos minä nyt muistan oikein, tällä vuosikymmenellä suurin yksittäinen potti, mikä kerralla on laitettu tähän pääomasijoitustoimintaan.

Sitten vielä tähän kotimaan rahoitukseen, josta äsken mainitsin, että myöskin siellä näitä ongelmia on. Hallitus lisää tätä takauksien ja luoton myönnön valtuutta 600 miljoonalla eurolla, nostaa katon tässä esityskokonaisuudessa 2,6 miljardista eurosta 3,2 miljardiin euroon. Näiden lisäksi vielä, niin kuin ministeri Katainenkin täällä mainitsi, aluekehitysrahoja ollaan lisäämässä, Tekesin resursseja ollaan parantamassa, mutta ajan puutteen vuoksi en niihin nyt tässä yhteydessä enempää kajoa.

Loppuyhteenveto tästä kaikesta tavallaan vastaa ed. Sirnön täällä esittämään kysymykseen. Hän kysyi suurin piirtein hänen omalla retoriikallaan, miksei hallitus panosta työllisyyteen. Jos nämä panostukset eivät ole panostuksia työllisyyteen, niin joutuu kysymään, mikä sitten on. Kaikki nuo kohdat nimenomaan tähtäävät sen orastavan vaaran voittamiseen, mikä on syntymässä siitä, että yritysten rahoitushuolto ei toimi, vakuudet menevät alaspäin ja sitä kautta ongelmat ovat vastassa.

Kun yhteensä laskee nämä takausvastuut ja rahoitusratkaisut, mitkä sisältyvät tähän kokonaisuuteen, niin niitten mitta on noin 5 miljardia euroa. Enpä nyt muista yhtäkkiä tässä salissa käsitellyn yhdellä kertaa kokonaissuuruusluokaltaan tuon mittaista pottia. Tällä pyritään vastaamaan siihen totuuteen, että tämän aamun viimeisen tilaston mukaan lomautusilmoitusten määrä Suomessa oli aika tarkkaan 23 000 henkilöä. Lomautettuina on huomattavan paljon vähemmän, mutta lomautusilmoitusten määrä ihan tasan tarkkaan oli muutamaa henkilöä vaille 23 000 henkilöä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen esitti hallituksen virallista taloususkoa tässä, mutta tosiasia on se, että valtiontalouden ylijäämää käytetään nyt rikkaiden veronalennuksiin, ei esimerkiksi kuntapalvelujen kehittämiseen, joka aluekehityksen ja työllisyyskehityksen kannalta olisi erittäin tärkeää puhumattakaan perusturvallisuudesta. Punamultahallitus muuten maksoi kunnille kaikki niiden saatavat, ja nyt ei ole tulossa valtionosuuksia lisää.

Mutta tärkeä asia, ministeri Pekkarinen, on se, että te olette hallituksessa ilmeisesti kyllä ainoana tehnyt konkreettisia tuloksia. Nyt nimenomaan puhun yritysrahoituksen parantamisenkin näkökulmasta. Mutta ongelma on se, millä tavalla riskirahoitus varmistetaan aloittavan vaiheen riskirahoituksen näkökulmasta. Aloitusrahasto Veran toiminta on tärkeää, mutta tässä on huolta nyt myös käsittelyajoista. Miestyövuosia menee näihin prosesseihin, ja meillä on vakavampi kriisi kuin vain suhdannetaantuma kyseessä. Oletteko te ajatellut nyt, millä tavalla voitaisiin kädestä pitäen tukea myöskin niitä energia-alan uusia yrityksiä?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä ministeri Pekkarisen linjauksiin on syytä yhtyä ja lausua tunnustus siitä, että hallitus on tänne TEMin pääluokkaan yritysten toimintaedellytysten turvaamiseksi tässä äärimmäisen vaikeassa tilanteessa nyt reagoinut voimakkaasti juuri Vientiluoton, Finnveran, Teollisuussijoituksen ja eräiden muiden osalta. Tämä on todella tärkeää, että tämän kriisivaiheen yli päästään ja työpaikat, jotka ovat olemassa, pystytään säilyttämään.

Sen sijaan hallituksen veropolitiikasta sen verran totean, että sen osalta olisin odottanut, että hallitus olisi tullut sille linjalle, mitä täällä eduskunnassa ymmärtääkseni aika laaja enemmistö kannattaa tosiasiassa, eli vain oikeiston suunnalla ollaan tämän verolinjan takana. Eli yksinkertaisesti toteaisin, että hyvätuloisten veronkevennyksistä pitäisi luopua ja ohjata ne erityisesti ehkä lapsiperheitten verotuksen keventämiseen tässä vaiheessa eli selkeä perhepoliittinen suuntaus, ja sen lisäksi sitten kuntien talouden ahdinko syvenee päivä päivältä, ja siihen hallitus ei ole reagoinut.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen nosti ykköseksi vientiyritysten roolin pitää pyörät pyörimässä. On selvää, että talous pysähtyy kuin seinään, jos vienti ei vedä ja jos tilaukset peruuntuvat. Mutta tämän linjauksen kanssa on täysin ristiriidassa se, että hallitus on ajamassa täällä suuren luokan karhunpalvelusta laivanrakennusteollisuudelle poistamalla tuhansilta komennustyöntekijöiltä verovapaat matkakorvaukset, ja tällä hallitus kasaa merkittäviä esteitä ammattityövoiman liikkuvuudelle ja erikoisosaamisen hyödyntämiselle. Tähän ongelmaan kiinnitti huomiota muun muassa telekkajohtaja Martin Landtman viime perjantaina maailman suurimman risteilijän vesillelaskutilaisuudessa Turussa. Onko teillä minkäänlaista käsitystä siitä, mitkä ovat tämän tuloverolain muutoksen todelliset vaikutukset?

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on viisaasti reagoinut maailmantalouden tilanteeseen mahdollisimman nopeasti etuajassa. Valtiontaloutta on pidetty hyvin, ja se mahdollistaa myös lisävelanoton niin, että pystymme huolehtimaan siitä, että kotimaan markkinoilla todellakin kysyntää pidetään yllä.

Työllisyystilanne tämänkin päivän tietojen mukaan edelleen on jopa hieman helpottunut, parantunut, ja pitää muistaa, että kun maailmantaloudessa tapahtuu isoja mullistuksia, niin on huolehdittava oman talouden kunnosta, valtiontalouden kunnosta ja yleensäkin siitä, että tässä maassa pidetään valmiuksia yllä siihen, että lamankin jälkeen nousukausi alkaa. Ei tässä ole mitään syytä pyöriskellä tuhkassa ja tuntea itseään kohtaan jotain epäonnistumista. Suomi on hoitanut asiansa hyvin, ja sillä tiellä pitää jatkaa, ja ministeri Pekkarisen oivallinen puheenvuoro, myös se vientitakuiden myöntäminen, osoittaa sen, että vastuuta on kannettu etukäteen.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samalla tavalla täytyy kehua hallituksen toimenpiteitä tämän finanssikriisin ja talouskriisin osalta ja samoin myöskin ministeri Pekkarisen omia toimenpiteitä hallinnonalalla. On ollut aivan erinomaista tämä Finnveran ja myöskin muiden toimijoiden pääomittaminen antaen sillä tavalla mahdollisuuksia yrityksille jatkaa toimintoja.

Yksi tärkeä asia on se, että me olemme koko syksyn halunneet lisätä koko ajan luottamusta. Se liittyy jo Kaupthing-pankin kysymykseen. Se liittyi nyt tähän täällä kohta tulevaan 50 miljardin euron takaukseen pankeille tai itse asiassa heidän asiakkaillensa. Emmehän me pankkia ole siinä suhteessa virittämässä uuteen uskoon, vaan saamassa asiakkaille pääomia.

Mitä tapahtuu, mikä on ministeri Pekkarisen käsitys, kun esimerkiksi tänään tietyt yritysjohtajat soittivat allekirjoittaneelle ja sanoivat, että ei ole kovin paljon kuitenkaan tapahtunut sitä, että vielä olisi, sanotaanko, luotonantoa lisätty, vaikka kaikki mahdollinen on tehty. Onko valtiolla toimenpiteitä sitten tukea, että pääoma lähtee liikkeelle hyviin hankkeisiin?

Matti  Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt on uusi taloustilanne. Se on erilainen. On eri tauti. Me tarvitsemme erilaiset lääkkeet. Veroelvytys johtaa tässä tilanteessa, kun ihmiset ovat takalukossa, säästämisen lisäämiseen ja velkojen poismaksuun. Elvytyksen tulisi kohdistua sinne suuntaan, missä ihmiset elävät kädestä suuhun. He voivat lisätä kulutusta ja huolehtia kansallisesta, kotimaisesta, kulutuksesta. Emme me täällä voi juurikaan enää omaa kulutustamme lisätä.

Mutta, ministeri Pekkarinen, yhtä tärkeätä kuin menojen hillintä olisi tulojen maksimointi. Miksi hallitus on täysin halvaantunut ja passiivinen harmaan talouden osalta? Idänkaupan osalta rehottaa järjestäytynyt rikollisuus, arvonlisäveromenettelyssä samoin. Veroparatiiseissa pyörii kymmeniä miljoonia. Yhdysvaltain presidenttikin on luvannut puuttua jo veroparatiisikuvioihin. Milloin Suomen hallitus tekee jotakin saadakseen ne tulot, mitä yhteiskunnalle kuuluu? Te ette mitään välitä harmaan talouden rehottamisesta.

Puhemies:

Haluaako ministeri vastata?

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! 1 vai 3 vai 5 vai 10?

Puhemies:

Aloitetaan nyt 2:sta.

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Kiitos kohteliaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Jos katsotaan, miten tämä kriisi rantautui, vielä kertaalleen, ja missä järjestyksessä sen rantautumisen vaikutuksiin pitää puuttua, niin kyllä se ensimmäinen, mikä pitää hoitaa, on rahoitussektori, finanssisektori, ja sen kuntoon laittamisesta täällä on osa käsitelty esityksiä ja osa, niin kuin ed. Jaskari sanoi, on kohta tänään täällä vielä käsittelyssä. Mutta luottamus sinne ei tule kovin hevin, ei meillä eikä muualla, ja joudutaan vielä pitkään odottamaan eikä siihen vanhaan päästä näköjään pitkään aikaan. Tästä syystä sitten on otettava seuraavat toimenpiteet käyttöön, ja niistä tässä nyt esittely tänään on täällä tapahtunut.

Se toinen tärkeä on puuttua nimenomaan näitten vientialojen ja niitä palvelevien kotimarkkina-alojen rahoitusongelmien poistamiseen ja voittamiseen, vakuuskysymyksien ongelmien poistamiseen ja voittamiseen, ja siitä tämä paketti on täällä hyvä esitys.

Kolmanneksi tärkein asia tärkeysjärjestyksessä on se, että jos nyt sitten kuitenkin ihmisiä lomautetaan tai sanotaan irti, tarvitaan sellaisia työllisyyskoulutus- ja kurssitukseen liittyviä (Ed. Gustafsson: Mutta ne nyt puuttuvat!) massiivisia esityksiä, joista, ed. Gustafsson, te olette ihan oikeassa, nyt ne puuttuvat, mutta ne tulevat järjestyksessä seuraavana, ja siitä syystä hallitus on päättänyt, että se antaa lisätalousarvion, joka nimenomaan keskittyy näihin asioihin, tammi—helmikuun vaihteessa. On tärkeää, että sinne reagoidaan. Ne rahat, mitkä nyt on näihin tarpeisiin varattu, riittävät taatusti näitten ensimmäisten kuukausien aikaan sen koulutus-, kurssitus- etc. tarpeen hoitamiseen, mitä nyt tarvitaan, ja perästä kuuluu. Hallitus on ilmoittanut, että se lisätalousarvio sen jälkeen tulee.

Sen jälkeen seuraavana järjestyksessä tulevat, jos nämäkään eivät tepsi, vasta näiden jälkeen mielestäni tulevat ne toimet, joista täällä on eniten kannettu huolta, ne toimet, jotka liittyvät erilaisiin julkisiin investointeihin: talonrakennus-, maarakennusinvestointeihin ja muihin. Totta kai minäkin tykkään, että perustienpitoa eri puolilla Suomea viedään eteenpäin. Mutta jos katsellaan tätä torjuntajärjestystä, minne palopaikalle miehet ja naiset pannaan ensimmäisenä, nämä julkiset rakennustoimet tulevat vasta näiden äsken sanottujen toimien jälkeen, ja niihinkin hallitus varautuu siinä tammi—helmikuun vaihteen budjetissa, mikä silloin ollaan antamassa. (Ed. Saarinen: Tuleeko varmasti?)

Arvoisa puhemies! Minä yhden asian haluan tässä edustajien puheenvuoroista kaivaa esille, ja se on se kyllä, minkä ed. Kallis täällä sanoi. Kun olen sattuneesta syystä läheltä seurannut omaishoitoa. on kyllä, täytyy sanoa ministerinäkin, erittäin vaikea perustella sitä, minkä takia omaishoitajaa verotetaan enemmän kuin samaa tuloa saavaa kansalaista, muuta ansiotuloa saavaa kansalaista. Minä en tässä ole teille esittämässä, että täällä pitäisi nyt se muutos tehdä, mutta ... (Ed. Gustafsson: Katainen on eri mieltä!) — Koko hallituksen, tämä on koko hallituksen asia. Minä en syyttele ketään. Minä kannan vastuun siitä. Koko hallituksen yhteinen asia on arvioida tämä asia mahdollisimman pian.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä voin lohduttaa juuri ministeri Pekkarista, että ei teidän tarvitse täällä perustella meille, miksi sitä asiaa ei voida hoitaa. Sovitaan tässä, että se hoidetaan yhdessä koko eduskunnan voimin, tämä omaishoitajakysymys, niin kyllä se siitä.

Arvoisa puhemies! Täällä on mielenkiintoista keskustelua käyty talouspolitiikan linjoista, arvovalinnoista, ja muutaman sanan niistä tässä myös haluan tuoda sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puolesta.

Ministeri Katainen ollessaan vielä salissa kysyi, mitä te siellä puhutte pieni- ja keskituloisista, keitä te niillä tarkoitatte. Ministeri Katainen on ihan takuuvarmasti sisälukutaitoinen. Hän pystyy lukemaan meidän eduskuntaryhmän vastalauseesta, sen yksittäisistä kohdista, keitä me pieni- ja keskituloisilla tarkoitamme.

Ministeri Kataiselle on syytä myös todeta se, että täällä kyselytunneilla käytetyt vastauspuheenvuorot ovat menneet ohi kysymysten, ovat olleet osittain jopa asiattomia, ylimielisiä sen suhteen, että kun kysymme aidosti ihmisten toimeentulosta huolissaan olevina, miten hallitus aikoo turvata perustoimeentulon tietyille, miksi hallitus tarjoaa myös omalle tuloluokalleen veronalennuksia, tarvitseeko ministeri Katainen itse näitä ostovoimaa lisätäkseen, niin hän kääntää kysymyksen niin ja toteaa vain, että suurimpia tuloja nauttivat eivät maksa edes veroa näin ja näin paljon. Hän vähät siis välittää näistä pienituloisimmista ja heidän toimeentulostaan. Tosin ministeri Katainen on ollut rehellinen todetessaan, että hänelle progressio on huomattavasti tärkeämpi kuin suuren ihmisosan perustoimeentulo. Meille sosialidemokraateille on toisin. Meidän mielestämme progressio on hyvä. Ne, joilla enemmän on, tohtivat siitä enemmän antaa; ne, joilla ei vähääkään ole, heille tulee antaa muuta kautta.

Mutta, arvoisa puhemies, tulonjakovaikutuksista on puhuttu jonkun verran myös tietysti, koska verotuksella moisia on. Me emme halua omalla esityksellämme lisätä tulonjakoa, kun me näemme myös sen, minkälaisia seurannaisia sillä on monesti ihmisten terveyteen, perustoimeentuloon totta kai, sitä kautta hyvinvointiin ja myös ostovoimaan. Ostovoima on se sana, mitä täällä on toistettu eri yhteyksissä. Kun kansainvälinen talous on siinä tilanteessa, missä on, ja sen heijastusvaikutukset tänne Suomeen nähdään, tulisi kotimaisen kysynnän pysyä yllä, pitää yllä kotimaista ostovoimaa. Sitä kautta on aivan olennaista, että ihmisille, niille, joilla tänä päivänä ei riittävästi ole, saadaan euroja käteen entistä enemmän. Olkoon se verotuksen kautta tai suorina tulonsiirtoina, mutta nimenomaan sille ryhmälle. Meidän vaihtoehtoesityksessämme on tehty juuri näin. Me esitämme perusvähennyksen vähän reilua tuplaamista. Tällä hetkellä se on 1 480 euroa. Me esitämme sen nostamista 3 000 euroon. Kuten täällä kävimme viime viikolla keskustelua, se maksaa vähemmän kuin ruuan arvonlisäveron alennus ja tuo nimenomaan pienituloisille takuuvarmasti useammankertaisesti käteen enemmän rahaa, millä ostaa sitä perusvälttämätöntä ruokaa, kuin mitä ruuan arvonlisäveronalennus olisi tuonut.

Me olemme tekemässä inflaatiotarkistukset kaikkiin tuloluokkiin, mutta olemme valmiita tarkistamaan prosentteja vain kahdessa alimmassa tuloluokassa. Tätä kautta me tulemme säästäneeksi hallituksen esitykseen verrattuna 200 miljoonaa euroa tosissaan, jotka me olemme kohdentamassa suoraan sinne kaikkein eniten tarvitseville pienituloisille perusvähennyksen kautta, ja meillä on työtulovähennys vielä hieman erilainen, mitä hallituksen esityksessä. Painotuksemme on vielä pienempiin tuloihin hieman korkeammalle ja loppuu aiemmin, kun hallitus venyttää sitä omaa esitystään myös yllättävän korkeatuloisille.

Veronkevennykset on yleensäkin sellainen keskustelunaihe, mikä täällä ei oikeasti tavoita sitä ulottuvuutta, mikä sen pitäisi. Meillä on menokehykset määrätty, ja tuntuu, että menokehykset, kun eivät jousta, niin tehdään tarvittavia rakoja sitten verotuksen kautta. Tulee erilaisia verovähennyksiä, tehdään veronalennuksia, vaikka tarkoituksenmukaisempaa olisi kenties kohdentaa suoria tukia. Mutta kun arvovalta ei anna periksi tunnustaa, että menokehyksiä pitäisi kenties uudelleen arvioida, niin hallitus on valmis rapauttamaan veropohjaa erinäisten vähennysten ja kevennysten kautta.

Ja sitten: Ministeri Katainen täällä sanoo, että ei tuloja velkarahalla hoideta, vaan menoja. Hän jos joku täällä on puhunut tulojen ja menojen tasapainosta, ja hänen tulisi tietää, että eivät nämä eurot ole niin korvamerkittyjä, että tällä ei hoidetakaan tätä veronvähennystä tai tätä menolisäystä. Kun he ovat omassa esityksessään todenneet, että veroja ei kerry niin paljon kuin oli arvioitu, sitä varten täytyy ottaa velkaa, niin mitä logiikkaa tämä on ministeri Kataiselta sitten? Hänenkin luulisi ymmärtävän näitä asioita.

Sosialidemokraattien vaihtoehtoesityksessä on tosissaan esitetty vielä näiden ratkaisujen lisäksi, mitkä yhdessä tulevat vaikuttamaan pieni- ja keskituloisten ostovoimaa nostavasti, muutamia yksittäisiä kohtia. Komennusmiesten tilanne menee niin, kuten ed. Kuoppa täällä jo perusteellisesti kertoi, että on ollut pari komennusmiestyöryhmää, joista on tullut esitykset, mutta tuntuu vain, että hallitus ei jääräpäisyydestään pääse taipumaan, vaan pitää kivenkovaan kiinni siitä, että tilanne säilyy mahdottomana. Me sosialidemokraatit haluamme tuoda siihen järkevän ratkaisun, ja meidän vastalauseestamme 2 on löydettävissä, minkälainen se on. Meillä on esitetty kilometrimääräksi 80, kun hallitus esittää 100:aa. Hallitus esittää sen rinnalle "ja yöpyminen". Meillä on ehtona "tai yöpyminen". Komennusmiehillä ei kauhean koreat olosuhteet niissä parakeissa yöpyessään ole, ja näin me haluamme turvata sen työnteon mahdollisuuden ja työn säilymisen Suomessa, mikä tässä vielä on olemassa.

Asunnon ja työpaikan välisistä matkakustannuksista hallitus esittää omavastuun nostamista 600 euroon. Me haluamme säilyttää sen 500 eurossa. Me emme halua tuoda tänne rankaisua, vaan säilyttää hyvin toimiva käytäntö tässä kohtaa.

Vielä tähän ed. Kalliksen esiin nostamaan kotitalousvähennysasiaan: On totta, että siinä on yhdenvertaisuusongelmia, mutta yhdenvertaisuusongelmat ovat suurempia nimenomaan sen suhteen, että kaikki eivät voi sitä hyödyntää, koska pienituloisilla ei ole rahaa, millä teettää niitä remontteja, eikä heillä ole veroja, joista vähentää, jolloinka pienituloisimmat jäävät automaattisesti kotitaloustyön ulkopuolelle. Kun ed. Kallis täällä esitti sitä, että se tulisi laajentaa asunto-osakeyhtiöihin, niin tämä on loogisesti hieman epärehellistä. Kotitalousvähennys kohdentuu vain suurituloisiin. Tässä myöskään sen energiaremonttikohdennus ei osu kohdalleen, koska se mahdollistaa myös muunlaisia kuin ekologisia remontteja, esimerkiksi kesämökin sähkölämmityksen laittamisen, mikä ei välttämättä ole ekologista. Näiden kahden kautta tehdään sitten johtopäätös, että kun se kohdistuu suurituloisille eikä kohdennu riittävän energiatehokkaasti, niin laajennetaan sitä, kun päinvastoin pitäisi tuoda rajauksia ja mahdollisuuksia lisääviä toimia.

Tässä kohtaa vielä se ed. Kalliksen esittämä mahdollisuus, miten asunto-osakeyhtiöiden vastuita kenties tulisi siirtää myös osakkaille, niin että he sitä kautta voisivat hyödyntää kotitalousvähennystä, on sen verran mielestäni kyseenalainen, että ennemmin tulisi miettiä sitä, miten asunto-osakeyhtiöitä voidaan suoraan tukea niin, että siellä saadaan tehtyä mahdolliset energiatehokkaat remontit, jotta jokaisella tulotasosta ja asumismuodosta riippumatta on mahdollisuus saada nämä, koska ongelmana on vielä se, että kun tänä päivänä asunto-osakeyhtiöiden osakkaat saavat kotitalousvähennystä, jos heillä on verotuksessa jotain, mistä vähentää, niiltä osin, mitkä vastuut kuuluvat heille, mutta jos se vastuu siirtyy koko asunto-osakeyhtiön puolesta osakkaille, voidaan kysyä, että entä sitten, kun yksittäisen osakkaan kohdalla putki halkeaa. Hän maksaa siitä kenties itse täysin, koska vastuu on hänellä. Pienituloinen ei saa sitä kotitalousvähennystä, ja hän on entistä tiukemmassa asemassa suhteessa niihin muihin asunto-osakeyhtiön osakkaisiin, ja tätä kautta on yhdenvertaista ja tarkoituksenmukaista, oikeudenmukaisempaa, kohdennetumpaa saada lisää suoria tukia, joilla kyetään tekemään asunto-osakeyhtiöihin putkiremontteja, mitkä ovat tarpeellisia, hissiremontteja, pintaremontteja ja näin kohtelemaan ihmisryhmiä tulotasostaan ja asumismuodostaan riippumatta yhdenvertaisesti.

__________

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

__________

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos vastuut siirretään osakkeenomistajille, mikä voidaan tehdä tänä päivänä, niin silloin he saavat tehdä kotitalousvähennyksen, eli ei siihen mitään lakimuutosta tarvita. Yhtiöjärjestys muutetaan ja näin vähennysoikeus siirretään. Me emme ole sellaista esittäneet, vaan me olemme esittäneet, että kotitalousvähennystä koskeviin pykäliin tehdään sellainen muutos, että omistajat saavat sen, vaikka ei vastuuta siirretä osakkaille.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen todella hämmästynyt ed. Paasion puheenvuorosta, näistä verolinjauksista koskien kotitalousvähennystä. Oletteko te sosialidemokraatit — tehän puhuitte nyt, että me sosialidemokraatit ajattelemme näin ja näin — todella sitä mieltä, että kotitalousvähennys on huono asia, että se pitää poistaa? Te sosialidemokraatit ette olisi millään antaneet tätä kotitalousvähennystä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Arja Alho oli niin tiukasti sitä vastaan, että siitä ei tahtonut tulla yhtään mitään. (Välihuuto) — Kyllä minä muistan.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Paasion hyvään puheenvuoroon haluaisin kuitenkin sanoa sen verran, että kun henkilö asuu kerrostalossa omistaen asunto-osakkeen, niin hyvänen aika, jos vesiputki paukahtaa, sehän on kiinteistönomistajan vastuulla. Irtaimen omaisuuden vakuuttaa kyseinen henkilö itse ja maksaa siitä vakuutuksen, kun taas kiinteistön korjaukset kuuluvat taloyhtiölle. Sitten jos sen taloyhtiön vuokra lähtee nousemaan, niin sehän maksetaan yhteisvastuullisesti. Asuja ei maksa sitä omaa kustannustaan täysimääräisesti, koska korjaus menee taloyhtiön piikkiin. Vain henkilökohtaisen irtaimiston vakuuttamisen kauttahan tulee tietysti sitten nämä vastuut, ja jos vakuutusmaksu nousee, niin se on toinen tarina, mutta ei sen putken hajoaminen.

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Hoskosen kanssa samaa mieltä, mutta olettama olikin se, että vastuu siirtyy asunto-osakeyhtiöltä osakkaalle, kuten ed. Kalliksen mallissa periaatteessa, vaikka hän sanoi, että se ei tätä tarkoita, koska asunto-osakeyhtiö ja osakas ovat kaksi eri oikeushenkilöä. Kuten ed. Kallis aivan oikein sanoi, on mahdollista tänä päivänä jo yhtiöjärjestyksessä muuttaa sitä.

Mutta kotitalousvähennys kohdistuu nimenomaan siihen, mikä kuuluu siihen omaan vastuuseen. Asiantuntijat ovat todenneet, tämä ei ole minun oma mielipiteeni, että se vaatisi nimenomaan vastuiden muuttamista, jotta sitä kotitalousvähennystä kyetään hyödyntämään yksittäisen osakkaan kohdalla.

Ed. Hoskonen, olen samaa mieltä enkä halua langettaa sitä yksittäistä vastuuta vaikka putken hajoamisesta osakkaalle, vaan säilyttää sen taloyhtiöllä.

Ed. Ukkola, jos oikein kuuntelitte puhettani, emme me vastusta kotitalousvähennystä, vaikka silloin ed. Arja Alho on ollut jotain mieltä. Silloinhan on ollut eri malleja, pohdittu, kumpaa mallia ruvetaan hyödyntämään laajemmalti, kun oli erilaisia kokeiluja. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Se toinen malli olisi tuonut mukaan myös pienituloiset. Me vain kritisoimme niitä ongelmia, joita tähän kotitalousvähennykseen liittyy.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kyllä ole pyytänyt puheenvuoroa, mutta koska sain sen, niin totean vain tästä kotitalousvähennysmallista, että siinä on juuri se heikkous, mitä ed. Paasio sanoi, että tästä eivät pääse hyötymään pienituloisimmat kansalaiset.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle siihen osaan vastauspuheenvuoroa, kun hän sanoi, että kotitalousvähennystä ei olisi tullutkaan, jos sosialidemokraatit olisivat tästä asiasta päättäneet. Muistan elävästi, kun keskusteltiin ei viime vaan edellisellä kaudella kotitalousvähennyksestä yleensäkin, ja myönnän, että eri ryhmissä on erilaisia näkökantoja.

Salissa oli muutamia myönteisesti suhtautuvia henkilöitä, ed. Paasio ja puhuja ja sitten myös meidän ryhmästämme joku muu ja toki muista puolueista edustajia, mutta ryhmästä on löytynyt aina toki niitä, jotka ovat kyseenalaistaneet vähennyksen tietynlaisen toteuttamisen. Mutta meitä sen kannattajia on ollut koko ajan alusta saakka, ja niin kuin nytkin todetaan, koko ajan kehittämisen varaa siinä on, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) siinä on puutteita, mutta kotitalousvähennys, jos sitä kokonaisuutena ajatellaan, on osoittautunut erittäin toimivaksi.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asunto-osakeyhtiöitten putket kuuluvat yhtiöitten vastuuseen, mutta siinä vaiheessa, kun yksittäinen osakas ryhtyy niitä itse korjaamaan, se vastuu siirtyy, ja tämä on se ongelma. Sehän on todellakin hoidettavissa tietysti yhtiöjärjestyksen muutoksella.

Mutta kaiken kaikkiaan kyllä myöskin asunto-osakeyhtiöitten asukkaina asuu aika paljon pienituloisia eläkeläisiä, joille jo tähän mennessä toteutetut perusparannusremontit ovat osoittautuneet lähestulkoon kestämättömiksi maksaa. Eivät he pysty asunto-osakeyhtiössäkään hyödyntämään tätä vähennystä, ellei heillä ole verotettavaa tuloa tai jos toisaalta se korjaus, jonka he tekisivät ikään kuin omaehtoisesti, on niin kallis, että omat varat eivät siihen riitä. Se on tämän koko kotitalousvähennyksen ongelma. Se on sinänsä käyttökelpoinen, mutta kyllä tämä ongelma pitäisi saattaa kuntoon, kun puhutaan verotuksen oikeudenmukaisuudesta (Puhemies: Minuutti mennyt!) ylipäätään.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siis ongelmahan nyt on se, että jos henkilö asuu omakotitalossa ja tekee putkiremontin, hän saa kotitalousvähennyksen, jos hän asuu kerrostalossa, asunto-osakeyhtiötalossa, hän ei saa, vaikka maksaa saman verran ja on samanlainen työ. Minä en ole millään lailla viitannut siihen, että vastuut siirrettäisiin osakkeenomistajalle, mutta minä tiedän, että kikkailulla olisi erittäin helppo hoitaa tämä niin, että osakas saisi vähennyksen: Muutettaisiin yhtiöjärjestys, ja hän saisi sen. Sitten kun työt on tehty, niin muutaman kuukauden kuluttua muutetaan yhtiöjärjestys takaisin, täysin mahdollista. Yhtiökokous näin päättää, ja asia on kunnossa, ja osakas sai verovähennyksen. Jos minä olisin pienessä osakeyhtiössä, niin pian suosittelisin tällaista, jotta päästäisiin oikeudenmukaiseen asemaan.

Sen takia, ettei kikkailua syntyisi, kaikki olisi avointa ja rehellistä, olemme esittäneet, että kotitalousvähennystä koskevaan pykälään tehtäisiin muutos, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) joka ilman kikkailua antaa tämän oikeuden.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä pikkasen hämmästelen opposition asennetta tähän, että kotitalousvähennyksestä nyt, kun sitä nostetaan, eivät pienempituloiset pääse hyötymään. Itse näen sillä tavalla, että monille pienempituloisille tämä on nimenomaan kädenojennus siinä, että jos heillä on suurempia remontteja, tämä on ehdottomasti heille edesauttava tekijä siihen, että he pystyvät lähtemään pienemmilläkin varoilla tekemään merkittäviä remontteja, joita nyt ovat esimerkiksi energiaan liittyvät, ympäristöasioihin liittyvät remontit.

Siinä, mikä taas on asunto-osakeyhtiöitten osalta ongelma, tulee tämä vastuukysymys. Sen suhteen, lähdetäänkö asunto-osakeyhtiölakia sen vuoksi muuttamaan, olisin hyvin skeptinen. (Ed. Kallis: Ei ole kukaan esittänyt sellaista!)

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkönen on tietenkin ihan oikeassa siinä, että kyllä demarien joukossa on sentään onneksi löytynyt viisaita ja järkidemareita, jotka ovat ymmärtäneet, että kotitalousvähennys on erinomainen keino lisätä yrittäjyyttä, lisätä työtä ja antaa mahdollisuus perheille ostaa niitä palveluja, joita ne muuten eivät ostaisi, kuten siivousta ja tämän tyyppistä palvelua.

Minä toivon, että se kritiikki, mikä täällä nyt teidän puoleltanne kuuluu joittenkin puheenvuoroista, ei nyt menisi niin pitkälle, että kansalaiset säikähtävät tätä eivätkä tahdo uskaltaa käyttää tätä palvelua — ja todennäköisesti, kun säikähtävät, eivät uskalla äänestää teitä, koska tällaisia puheenvuoroja menee sinne — koska se on todella kansalaisille ja perheille erinomainen palvelu. Ja tämän hallituksen yksi erinomaisia päätöksiä oli, että vähennys nostettiin 3 000 euroon. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Se antaa erittäin suuren käyttömahdollisuuden.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän kaikkinensa sosialidemokraatit ovat olleet kehittämässä kotitalousvähennystä. Se ei liene kenellekään epäselvää.

Mitä tulee asumiseen, se, mistä me sosialidemokraatit olemme erittäin huolissamme, on se, että tässä nyt kaiken kaikkiaan, kun tarvittaisiin järeitä toimenpiteitä muun muassa korjausrakentamisen edistämiseksi, perusparannuksen edistämiseksi, hallituksen keinot ovat hyttysen kokoisia. Me olemme myös kantaneet huolta siitä tämän kotitalousvähennyksen osalta, että samaan aikaan kun annetaan omakotiasujille tämä vähennys, niin samaan aikaan se tavallinen ihminen siellä kerrostalossa tai rivitalossa ei saa tätä samanlaista oikeutta hyödynnettäväksi, jotta niitä elintärkeitä peruskorjauksia näissä asunto-osakeyhtiöissä voitaisiin tehdä.

Nyt jos koska on se paikka, että hallituksen tulee kehittää hyvin nopeasti keinot ja tuoda ne hyvin nopeasti eduskunnalle ja mieluiten siinä seuraavassa lisätalousarviossa tammikuussa, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) joissa esitetään, miten eri asumismuotojen asujat ovat tasavertaisessa asemassa. Me kannatamme ed. Kalliksen esitystä tässä salissa ja tulemme äänestämään sen puolesta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä voidaankin sitten laajentaa tähän hallintamuotokeskusteluun vähän laajemmin: Millä tavalla vuokra-asukkaat saavat kotitalousvähennyksen? Eivät mitenkään. Täällä nyt ihan oikein, ed. Kallis, te olette laajentamassa vähennyksen asunto-osakeyhtiössä asuviin, koska se on ongelma ja toki se pitää hoitaa.

Mutta hoidetaan nyt saman tien myöskin se, että vuokra-asukkaat saavat vähennyksen. Vuokra-asukkaat joutuvat kärsimään itse asiassa näiden etujen suhteen monella muullakin tavalla. Vuokralla asuvat eivät saa, jos on aravavuokra-asumisesta kysymys, kyseisen asunnon rakentamiseen otettujen lainojen korkoja vähentää verotuksessaan. Kaikki muut saavat. He eivät saa kotitalousvähennystä, he eivät saa mitään muutakaan. Koska saatetaan vuokra-asukkaat tasavertaiseen asemaan muitten asukkaitten kanssa?

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen verran vielä kotitalousvähennyksestä, että se on ollut äärettömän hyvä keino harmaan talouden estämiseksi monellakin eri alueella.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kotitalousvähennys sisältää tietysti sen ongelman, että se ei koske niitä, jotka eivät maksa valtionveroa. Sen vuoksihan hallituksella on tänään täällä oma esityksensä. Se on nimenomaan mietintöjen pöydällepanojen kohdassa oleva hallituksen esitys 141, ja siinä on kysymys avustuksesta. Sen avustuksen riittävyys on taas toinen asia, josta joudumme myöhemmin keskustelemaan. Mutta kaiken kaikkiaan tasa-arvoisuuden tulee koskea myös todella pienituloisia ja tukea heidän toimeentuloaan tässä taloudellisessa tilanteessa, joka nyt on ja uhkaa tulla entistä pahemmaksi. Tämä asia ei tietenkään estä kannattamasta ed. Kalliksen esitystä.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin vielä vakuuttaa ed. Ukkolalle, että me sosialidemokraatit emme vastusta kotitalousvähennystä. Itse asiassa kotitalousvähennys muistaakseni oli Arja Alhon luomus.

Mitä sitten, arvoisa puhemies, tulee budjetin täydennysesitykseen, olen tilannearviosta ministeri Pekkarisen kanssa hieman eri mieltä. Kun katsotaan viime aikojen luottamusbarometreja teollisuuden osalta, niin kyllä kaikkein synkeimmät näkymät ovat rakentamisessa ja rakennusteollisuudessa. Sen jälkeen tulevat vientiteollisuus ja muut alat. Tässä mielessä olen erittäin pettynyt siihen, että tässä hallituksen niin sanotussa elvytyspaketissa rakentamiseen kohdistuvat toimenpiteet ovat sangen vaatimattomia ja ne tulevat liian myöhään. Rakentamisessa työttömyys on nyt jo hyvää vauhtia ryöstäytymässä. Nyt pitäisi olla jo hankkeita käynnissä. Eli miksi hallitus on tässä asiassa viivytellyt?

Yritysrahoitusta koskevat esitykset ovat hyviä. Tällä hetkellä niin vientirahoitusta kuin Finnveran takauksien laajentamistakin tarvitaan, ne ovat välttämättömiä. Itse asiassa valtion erityisluottolaitosten on otettava aktiivinen rooli, jos pankkiluototus ei toimi. Vera Oy:n, Veraventure Oy:n ja Teollisuussijoitus Oy:n osalta olisin ollut kyllä hieman runsaskätisempi pääomittamaan niitä.

Sitten tuloveroasteikkolakiin.

Tässä tietysti suuri kysymys on runsaan miljardin veronkevennykset. Haluan ensin todeta sen, että sosialidemokraattien esittämä malli on oikeudenmukaisempi kuin hallituksen esittämä malli. Sinänsä tässä tilanteessa tietysti pitäisi keskustella siitä, ovatko mittavat veronkevennykset velaksi perusteltuja, olisiko parempia tapoja taata ostovoiman kehitys ensi vuonna. Mielestäni esimerkiksi tulonsiirtojen kohdentaminen lapsiperheille, veronkevennykset pienituloisille olisivat parempi malli.

Tämä hallituksen esittämä kevennys suosii selkeästi suurituloisia. Täällä aiemmin ed. Kuoppa kävi jo näitä lukuja läpi, mutta vielä muutama esimerkki. Ensi vuonna 1 000 euron tuloilla nettopalkan muutos on 13 euroa, 2 000 euron palkalla 38 euroa ja 7 000 euron palkalla 101 euroa. Eli nämä luvut puhukoot puolestaan.

Näyttää myös siltä, että hallituksella on varsin ruusuinen käsitys veronkevennysten vaikutuksesta kulutuskysyntään. On jo lähtökohtaisesti todettava se, että yleensäkin veronkevennysten dynaamiset vaikutukset ovat luokkaa 25 prosenttia, ja ensi vuonna, kun talousnäkymät ovat erittäin epävarmat, kotitaloudet varovaisia, todennäköisesti nämä dynaamiset vaikutukset ovat vielä vähäisempiä. Eli tämä on kyllä äärettömän kallis tapa elvyttää.

Mitä sitten tulee matkakuluvähennyksen omavastuuseen, sen korottamiseen ei ole perusteita, kuten me sosialidemokraatit olemme vastalauseessamme todenneet. Itse asiassa asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset ovat tulonhankkimisesta aiheutuvia kuluja, jotka pitäisi voida vähentää verotuksessa kokonaan. Tällä hetkellähän tilanne on se, että suuri osa palkansaajia jää ilman matkakuluvähennyksiä korkean omavastuun vuoksi.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, muutama sana komennusmiesten verotuksesta. Telakkapaikkakunnan edustajana olen päässyt seuraamaan komennusmiesten arkea.

Komennustyötä tekevien verotuksen osalta hallituksella olisi ollut nyt tuhannen euron paikka pistää tämä asia kuntoon. Vaikka tässä tehdään pieniä oikean suuntaisia täsmennyksiä, niin lopputulos on kovin vaatimaton ja merkitsee uskoakseni sitä, että työvoiman liikkuvuus tulee vähenemään. Tämä on käsittääkseni vastoin hallitusohjelmankin tavoitteita. Mielestäni hallituspuolueiden olisi tässä asiassa pitänyt erityisen herkällä korvalla kuunnella niin EK:n, Teknologiateollisuuden kuin työntekijäjärjestöjenkin asiantuntijoita.

Rajan asettaminen 100 kilometriin ei tunnista komennustyön luonnetta. Vertaaminen kakkosasunnon verovähennysoikeuteen ei myöskään toimi, sillä komennustyö voi olla hyvinkin lyhytaikaista, eikä tällaisia tilanteita varten lähdetä hankkimaan kakkosasuntoja. Kilometrirajauksen olisi pitänyt olla korkeintaan 80 kilometriä, kuten vastalauseessamme esitämme, mikä oli myös komennusmiestyöryhmän toinen vaihtoehto ja mitä useimmat asiantuntijat pitivät perusteltuna.

Komennustyössähän on hyvin tavanomaista, että työpäivät ovat pitkiä ja myös alle 100 kilometrin matkoilla yövytään komennuskohteissa. Etenkin erilaisissa huoltoseisokkitapauksissa pitkät päivät ja komennuskohteissa yöpyminen saattavat olla ainoa mahdollinen vaihtoehto toteuttaa sovittu huoltotoimenpide sovitussa aikataulussa. Näin ollen yöpyminen komennuskohteessa on usein ainoa mahdollisuus. Jos laki hyväksytään nyt esitetyssä muodossa, sillä uskoakseni on negatiivinen vaikutus erityisesti telakkateollisuuden mutta myös muun metalliteollisuuden kilpailukykyyn.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta, että on välttämätöntä, että komennusmiesten verotuksen huojennusta jatketaan vastalauseessa esittämällämme tavalla.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Tänään on keskusteltu koko taloustilanteen ja talous- ja työllisyystilanteen perustan muutoksesta. Minusta ei ole riittävällä vakavuudella hallituksen taholta vieläkään suhtauduttu siihen, että me emme ole minkään tavanomaisen suhdannetaantuman edessä vaan vakavampien taloutta, työllisyyttä ja koko hyvinvointivaltiomme perustaa lähiaikoina ravistavien asioiden äärellä. Suomi on euroalueen yksi viidestä parhaasta maasta, ja onneksi meillä on hyvä valtiontalouden tilanne 1990-luvun puolivälin euroalueeseen liittymisen ja johdonmukaisten, välillä hyvinkin vaikeiden, talousratkaisujen kautta tehdyn työn jäljiltä. Mutta tänä päivänä nimenomaan pitäisi ensimmäisenä kysyä, miten tätä valtiontalouden hyvää tilannetta sosiaalisesti ja myös tulevien kasvupanostusten osalta käytetään. Tukevatko ne kilpailukykyä, työllisyyttä ja oikeudenmukaista kasvua?

Tältä osin sosialidemokraatit ovat johdonmukaisesti esittäneet jo tämän vuoden talousarvion käsittelyssä ja keväällä kehyskäsittelyssä selkeitä vaihtoehtoja, joissa haluttiin varmistaa talouden pohja kilpailukyvyn, työllisyyden ja sosiaalisen turvallisuuden paremmaksi hoitamiseksi. Tässäkin yhteydessä on todettava, että vaikka kuinka hyvät mainostoimistot on ja mediahallinta hyvä, niin välittäminen ei hoidu puheilla vaan veronmaksukyvyn ja varallisuuden paremmalla huomioon ottamisella. Tältä osin sosialidemokraatit ovat edellyttäneet veropoliittisen linjan korjaamista oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Tässä yhteydessä on syytä vielä toistaa, että nimenomaan täällä ed. Paasion esittelemällä tuloverotuksen toisenlaisella käsittelyllä olisimme voineet lähteä tukemaan nimenomaan vaikeuksissa olevien lapsiperheiden, pienituloisten, asemaa ja kohdentaa tehokkaammin myös työllisyyden edistämisen kannalta näitä panostuksia. Tämä on aika vakava ratkaisu, kun nyt tehdään inflaatiotarkistuksen päälle hallituksen esittämä 870 miljoonan euron ratkaisu.

Toinen ratkaisu, josta viime viikollakin keskusteltiin, oli myös ruuan arvonlisäveroon liittyvä yli 500 miljoonan euron ratkaisu. Mainittakoon, että molemmista muun muassa Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ja monet talousasiantuntijat, toisin kuin puheenjohtaja Hannes Manninen täällä esitti, esittivät myös kritiikkiä valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä. Erityisesti tämän tuloverohomman paremmalla kohdentamisella voitaisiin hoitaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja työllisyyttä ja tulevia kasvupanostuksia ja myös suhdanteisiin varautumista huomattavasti paremmalla tavalla.

Toinen oli sitten nimenomaan, että ruuan arvonlisäveroa tehokkaampi ja parempi olisi ollut keskittää veronalennukset työtulojen verotukseen ja tulonjakovaikutus olisi paremmin saatu aikaan, kun olisi korotettu sosiaalietuuksia ja kohdennettu tuloverotuksen alentamista. Myös ruuan arvonlisäveron osalta Valtion taloudellinen tutkimuskeskus lausui valtiovarainvaliokunnalle. Mutta nämä olivat liian sosialidemokraattisen näköisiä esityksiä, eivät ne kovin hääviä arvostusta tietysti osakseen saaneet.

Mutta se, mikä on erityisesti tässä tilanteessa nyt vakavaa, on se, että hallitus ottaa myös 2 miljardia euroa velkaa ja tehdään kuitenkin niin kuin vanhalla kaavalla hidastetusti nämä aikaisemman hyvän tilanteen mukaiset veroratkaisut omille, varakkaiden veroetujen hoitolinjalla jatketaan. Mutta kun talous kiristyy ja joudutaan todella tiukkaan paikkaan, ketkä ovat maksumiehinä? Onko silloin jälleen kyseessä nimenomaan suomalaisen perusturvallisuuden höylääminen ja leikkaaminen? Minä haluan vakavasti nyt huomauttaa, että Suomella ei ole varaa 1990-luvun alun sisäisiin talouspoliittisiin virheisiin. Tältä osin hallitus on hukkaamassa saamaansa erinomaista kultaperintöä muun muassa. Punamultahallitushan maksoi kunnille kaikki niiden saatavat ja tämä hallitus aloitti tältä osin puhtaalta pöydältä.

Mutta erityisesti vanhustenhuollon ja terveydenhuoltotilanteen kriisiytyminen ja alennustila vaatisi nyt lisää voimavaroja. Mutta hallitus ei näiden asioiden lisäksi esitä sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja opetustoimeen kuin 21,3 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tämän varjolla pakotetaan kunnat ulkoistamaan ja yksityistämään palveluja. Tehdään ideologista ristiretkeä julkista terveydenhuoltoa vastaan mutta jälleen köyhimpien ja vaikeimmassa asemassa olevien kustannuksella. Täytyy sanoa, että Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja hyvin tarkasteli, kuinka monta vaihtoehtoa oman terveydenhuollon hoitamiseen on suomalaisella köyhällä — yksi, kun useimmilla varmasti tässä salissa on kahta kolmea, työterveyshuolto muistaen.

Tässä tilanteessa verotusratkaisujen ohella toinen ratkaisu olisi ollut juuri panostaa kuntapuolella toisella tavalla, ja kolmas on sitten nimenomaan rakentamiseen, asuntotuotantoon, vuokra-asuntotuotantoon ja liikennehankkeisiin panostaminen. Meidän monet suuret väylä- ja tiehankkeemme valmistuvat tämän vuoden lopulla. Suhdannenäkökulmasta olisi erittäin tärkeätä aloittaa jo päätettyjä infrastruktuurihankkeita ripeämmin talouskehityksen tukemiseksi. Tältä osin nimenomaan päärataverkko on aluekehityksen ja elinkeinoelämän kehityksen kannalta välttämätön, Seinäjoki—Oulu-väli, Savon rata, Pieksämäki—Kuopio-väli. Sitten myöskin hallituksen lykkäämiä, kehyspäätöksessä 2010—2011 sovittuja hankkeita on pikaisesti käynnistettävä jo ensi vuonna. Näihin kuuluu ilman muuta hallituksen lykkäämä Savonlinna, Päiväranta—Vuorela, Kallansillat, ja näitä on myös Etelä- ja Länsi-Suomessa.

Se, mikä nyt sitten myöskin kannattaa huomata, on se, että sosialidemokraatit eivät ole olleet yksin puheissaan. Nyt Euroopan unionin komissio on käyttänyt erittäin vakavan puheenvuoron nimenomaan tästä finanssikriisistä talouden elpymiseen liittyvien toimiensa osalta. Se toteaa: "Talouden taantuma vaikuttaa perheisiin, kotitalouksiin ja yhteiskuntiemme heikoimmassa asemassa oleviin yksilöihin." Komissio kehottaa käyttämään keinoja kriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentämiseksi, puhuu työttömyyden kohteena olevien ihmisten tukemisesta, tukitoimista alueille, joille syntyy uusia työpaikkoja, eli henkilökohtaisten palvelujen, terveydenhuoltopalvelujen ja sosiaalipalvelujen aloille. Hallitus ei reagoi näihin nimenomaisiin komission selkeisiin lähtökohtiin, jotka olisivat kansallisen, oman sisäisen turvallisuutemme ja Suomen turvallisemman huomisen kannalta tässä massairtisanomisten tilanteessa aivan välttämättömiä.

Täällä on myöskin aiheellisesti tuotu salissa esille se, miten monta miljardia valtio menettää vero- ja maksutuloja harmaan talouden ja talousrikollisuuden vuoksi. Tältä osin ed. Pulliaisen kanssa erityisesti olemme täällä tänäkin syksynä kantaneet huolta ja viime keväänä. Tältä osin sosialidemokraatit esittävät käännettyä arvonlisäverojärjestelmää myöskin selkeänä lisätulona mutta erityisesti laittoman työvoiman ja harmaan talouden torjuntaan liittyvänä ketjuuntuneiden rakennusurakointien ym. valvonnassa. Tämä hallitus on vastustanut Saksan esityksiä laajentaa käännettyä arvonlisäverojärjestelmää Euroopan unionissa, laajentaa pilotteja, kun lokakuussa 2006 edellinen hallitus harmaan talouden 4. talousrikostorjuntaohjelmassa esitti selkeitä toimenpiteitä, muun muassa tämän eräänä niistä.

Sitten tietysti niin opposition kuin hallituksenkin on tässä vakavassa vaikeutuvassa tilanteessa todella kyettävä yhdessä miettimään syrjäytymisen torjuntaa ja köyhyydenvastaisen työn toteuttamista. Tältä osin sosialidemokraattisen puolueen esittämä yhteistyötarjous hallitukselle tarkoittaa nimenomaan näiden sosiaalisten vaikutusten pehmentämistä ja suomalaisten turvallisuuden parempaa hoitamista.

Puhemies! Minun on melkein pakko lopettaa tämä samalla tavalla kuin viime joulukuussa talousarviopuheenvuoroni Seppo Lindblomin analyysiin, silloin varsin tuoreeseen mutta nyt valitettavasti myöskin monella tavalla ajankohtaiseen analyysiin, joka kuvaa sitä kehitystä, jossa talouden päättäjät täällä ja globaalisti ovat toimimalla aikaansaaneet meitä kaikkia järisyttäviä vaikutuksia, mutta eräällä tavalla myöskin sitä, että suomalaisen edustuksellisen demokratian tila ja toimintakyky vastata kansalaisten tarpeisiin ehkä vaatisi täällä alhaalla niin kuin myös tuolla ylhäällä myöskin pysähtymistä.

"Nähtävissä on ennen muuta niin sanotuksi kvartaalitaloudeksi kutsutun elinkeinoelämän virtausten voimistuminen eli lyhytjännitteisen omistajaintressin esiin tunkeutuminen. Osin se kertonee tietotaidon talouden mukanaan tuomasta kaivatustakin dynamiikasta, mutta ennen kaikkea yritystoiminnan sosiaalisen koodin muutoksesta, moraalin rakoilusta ja yritysjohdon ahneudesta, jolle ei löydy mitään markkinataloudellisia perusteita. Juuri kun markkinatalouden merkitystä on korostettu modernissa yhteiskuntapolitiikassa, niin sen itsekuri pettää ja sen etiikka yskii huolestuttavalla tavalla.

Samaan kulttuuri-ilmiöön kuuluu moderni mediamme, joka omissa kilpailupaineissaan on tehostanut talouttaan mutta myös korjannut uutisointiaan. Se on tavoitellut yhä näkyvämmin viihteellisyyttä, minkä seurauksena se nykyään pyrkii yksinkertaistamaan ja pahimmillaan jopa trivialisoimaan yhteiskunnallisia valintoja. Se ei välttämättä seulo kritiikillään ominaisuuksia, jotka edustavat luotettavaa hallintoa ja politiikkaa vaan toimii pikemminkin päinvastoin. Niinpä media on vastuussa arvokeskustelun väljähtymisestä siinä kuin päivänpolitiikka konsanaan."

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki käytti puheenvuoron hyvistä lähtökohdista ja pysyi loogisesti siinä rakenteessa. Minun täytyy sanoa tähän jatkoksi, kun hän puhui kvartaalitaloudesta, että hänen oma kotikaupunkinsa on kvartaalitalouden epäonnistumisen huippuesimerkki, oikea laboratorio. Nimenomaan ne luonnon edellytykset, jotka loivat tämän Werkhaus-Varkaus-kompleksin siihen vesistöjen kannakselle, ne ovat edelleen olemassa. Odotin, että ed. Rajamäki olisi kertonut, että nyt me tutkimme nämä mahdollisuudet ja nostamme Varkauden uuteen nousuun.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki siteerasi Seppo Lindblomin Suomen Kuvalehdessä olevaa haastattelua. Minulla ei ole sitä Suomen Kuvalehteä, (Vasemmalta: Kanava-lehti!) mitä minäkin voisin siteerata tässä keskustelussa. Siinä vaalien jälkeen Seppo Lindblom sanoi Suomen Kuvalehdessä, että oli se onni, että demarit eivät voittaneet.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Varkauden menestys on hyvin pitkälti kiinni kansainvälisen teollisuuden, muun muassa metsäteollisuuden edellytyksistä. Siltä osin tietysti täytyy sanoa, että puuhuoltoon liittyvät toimet, niin puutullin hoitotavat kuin myöskin puuhuoltoon liittyvät ongelmat, näkyvät varmasti siellä.

Mutta, kuten ed. Pulliainen tietää, siellä on erittäin hyviä vahvuuksia energiaosaamisessa uusiutuvan energiateknologian puolella, ja niinpä sitä on tehty työtä myös sen eteen, että se on uusiutuvien energiateknologioiden klusterissa edellisen hallituksen ratkaisujen myötä. Mutta jos Suomessa talous ja maa järisevät, niin ne järisevät valitettavasti Varkaudessakin. Sen takia tarvitaan muun muassa yritysrahoituksen ja Suomen hallituksen taholta taloutta ja hyvinvointia tukevia ratkaisuja. Muun muassa kärjistyvän kuntatalouden tilanteessa erityisesti varkautelaisten vanhustenhuolto- ja terveydenhuolto vaatii myös sitä, että (Puhemies: Minuutti!) valtio käyttää pelivaraa tukeakseen ihmisten (Puhemies: Minuutti on täysi!) palveluja.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Työn verotuksen alentaminen on työnteon kannustavuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Hallitusohjelman tavoite keventää työn verotusta reippaasti tällä vaalikaudella on oikea lääke tähän. Ensi vuoden budjetin linjaus, jonka mukaan tuloverotusta kevennetään 870 miljoonalla eurolla, on tässä taloudellisessa tilanteessa taloutta elvyttävä ratkaisu. Pyrkimys taata kansalaisten ostovoima myös ensi vuonna on oikeaan aikaan osuva ratkaisu.

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikea laji. Syksyn mittaan talouskehityksessä on tapahtunut ennalta arvaamattomia muutoksia ja nyt pyritään vastaamaan esille nousseisiin haasteisiin. Ensi vuoden budjetti on kokonaisuudessaan elvyttävä, ja esitetty täydennys lisää luottamusta epävarmoille markkinoille. Valtio voi tehdä osansa vakauttajana, mutta silläkin on rajansa. Viime aikoina on peräänkuulutettu pankkien lainahanojen avaamista. Monet vakavaraiset yritykset ovat jääneet ilman luottoa normaalin liiketoimintansa ylläpitämiseen tai sitten luoton hinta on niin kohtuuton, ettei ole järkevää ottaa sitä vastaan. Pankkien on oltava myös mukana talouskehityksen talkoissa, muutoin seurauksena voi olla todella kallis lasku.

Käsittelyssä olevat esitykset ovat hyviä, ja niissä on käytetty monia keinoja elvyttämiseen. Esitetyt valtion toimenpiteet ovat rakentavia ja niiden pohjalta on hyvä lähteä liikkeelle. On syytä myös toivoa, että ne ovat riittäviä. Jos syytä ilmenee, niitä on tehostettava. Toisaalta voisi olla järkevää jo heti kättelyssä lisätä joihinkin tukitoimenpiteisiin nolla perään. Ensi vuoden ennusteissa näyttää positiiviselta se, että inflaatio hidastuisi. Yleisen hintojen alenemisen vuoksi tämän vuoden korkean inflaation lukemat näyttäisivät jäävän historiaan. Talouden vakauden kannalta tämä on ensiarvoisen tärkeää ja siihen tulee pyrkiä.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan useiden taloudellisesti hyvien vuosien jälkeen nyt menossa oleva talouden heikkeneminen tuntuu sitäkin pahemmalta. Suomen taloudellinen asema on kuitenkin EU:n parhaasta päästä, mutta muiden maiden negatiivinen vaikutus tuntuu myös meillä. On pyrittävä turvaamaan paras mahdollinen taloustilanne vaikka sitten lainarahalla.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kristillisdemokraattien verolinja näkyy tästä valtiovarainvaliokunnan mietinnön vastalauseesta 3. Se ei ole kovin pitkä, joten sen kaikki ehtivät ja jaksavat ja viitsivät varmasti lukea. Pieneltä osin tässä referoin sitä ja sitten tätä ensi vuoden budjetin täydennystä.

Ensin haluan antaa kiitokset hallitukselle siitä, että se vuosi sitten otti onkeen tämän eläkeläispuolison kireämmän verotuksen ja esitti tässä verolaissa sen epäkohdan korjaamista. Nyt se tulee korjatuksi ensi vuoden alusta ja se on hyvä ja tärkeä asia. Toivomme, että sama linja jatkuu omaishoitajien ja perhehoitajien verotuksen kohdalla niin, että kun nostimme sen nyt tänä syksynä esille vaihtoehtobudjetissamme ja siihen liittyvissä veroesityksissämme, niin hallitus tarttuu siihen viimeistään ensi vuoden syksyllä, jolloin 2010 veroratkaisuja jälleen mietitään. (Ed. Rajamäki: Kyllä KD:n pitää olla hallituksessa!) Tähän ministeri Pekkarinen jo voimakkaasti yhtyikin, joten on odotettavissa, että tämä epäkohta korjataan pikaisesti. Se on todella tärkeää.

Herra puhemies! Sitten erityisesti veronkevennykset tämän 870 miljoonan euron osalta. Ne eivät meidän eduskuntaryhmäämme tyydytä. Me olisimme halunneet kohdentaa ne toisin. Emme olisi olleet valmiita antamaan näin suuria veronkevennyksiä, koska vaikka valtiovarainministeri toisin aina väittää, niin ne kuitenkin rahoitetaan velalla, ja silloin ei ole järkevää käyttää velkoja tällä tavalla, kuten hallitus esittää tämän 870 miljoonan euron osalta. Me hyväksymme inflaatiotarkistukset ja marginaaliverotuksen muutokset siltä osin, ettei marginaaliverotus kiristy, mutta tämä 870 miljoonan euron osuus tästä pitäisi kohdentaa toisin. Osa olisi pitänyt jättää tekemättä ja sitten tässä osa pitäisi kohdentaa, niin kuin meidän esityksemme tässä vastalauseessa on, erityisesti lapsiperheiden hyväksi ja muutoinkin painokkaammin pieni- ja keskituloisten hyväksi.

On aivan selvä asia, että jos me annamme lapsiperheille ja muille pieni- ja keskituloisille veronkevennyksiä, niin se elvyttää kaikkein parhaiten kulutuksen kasvun kautta kotimaista taloutta. Mutta hyvätuloisille, joita hallitus edelleen suosii, annetut veronkevennykset eivät koidu samalla tavalla yhteiseksi hyväksi vaan menevät yksityisen hyväksi niille kohdentuen, joilla ei mitään elvytystarvetta kerta kaikkiaan ole. Tämä on aivan selkeä asia mutta ei mene hallituksessa perille. Ymmärrän, että kun kesällä kuunteli verokeskustelua, niin vihreille ja keskustalle tämä linja kyllä olisi kelvannut, mutta kokoomus vie, ja näin sitten tämä linja nyt valitettavasti tältä osin toteutuu.

Muutoin on ikään kuin ohimennen todettava, ettei sosialidemokraattien, keskustan ja kokoomuksen verolinjoissa juuri mitään eroa ole. Sosialidemokraatit olivat valmiit antamaan varallisuusveron siirtyä historiaan, jopa esittivät sitä, ja nyt tämä linja on samansuuntainen, hyvätuloisia ja varakkaita suosiva. Kristillisdemokraatit siis haluaisivat antaa erityisesti lapsiperheille veronkevennyksiä ja muun muassa huoltajavähennyksen käyttöönottoa esitämme. Lisäksi on tarpeen tehdä oikeudenmukainen ratkaisu siltä osin, että eläkeläiset, omaishoitajat, palkansaajat ja työttömät eivät ole verotuksen suhteen eri asemassa, niin kuin nyt ovat aika raskaasti. Siihen tuo omaishoitajakysymyskin siis liittyi.

Herra puhemies! Edelleen me olemme sitä mieltä, että nyt on oikea hetki saattaa tämä komennusmiesten kohtelu asianmukaiseen kuntoon ja tehdä niin kuin siinä on esitetty, eli panna tuo kilometrimäärä ja kriteerit kohdalleen. Kotitalousvähennyksestä totean, että tämä meidän esityksemme osakeyhtiömuotoisessa asunnossa asuvien osalta on askel, joka tulisi nyt ottaa. Sen jälkeen on syytä miettiä, miten voidaan hoitaa kaikkein pienituloisimpien, jotka eivät verovähennyksestä hyödy, oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelun. Mutta se ei ole verotusasia, ellei negatiiviseen veroon mennä, enkä esitä sellaista. Herra puhemies! Tältä osin meidän vastalauseemme tulee äänestykseen ja toivomme, että jos ei nyt, niin viimeistään vuoden kuluttua nämä esitykset taas menevät eteenpäin.

Herra puhemies! Sitten tästä ensi vuoden talousarvioesityksen täydentämisestä muutama toteamus. Ensin totean, että on todella kiitoksella huomioitava se, että hallitus esittää työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikan lukuun 32.30 lisäyksiä, joissa yritysten, niin vienti- kuin kotimarkkinoilla toimivien yritysten, riskirahoitus turvataan tässä kriittisessä tilanteessa. Kun vakuusarvot eivät välttämättä riitä ja toiminta on kuitenkin kannattavaa tai perustaltaan tervettä, niin ei missään tapauksessa saa tällaisia yrityksiä päästää tässä tilanteessa nurin, mutta se riski on tällä hetkellä suuri. Nämä valtuudet ja määrärahat, jotka tänne sisältyvät, ovat todella tärkeitä, ja ne ovat nyt melko mittavia. Lähtisin kyllä siitä, että esimerkiksi Finnveran rahoituksessa pitäisi olla piikki auki niin, että kaikki elinkelpoiset, hyvin toimivat yritykset saisivat rahoituksen todellisiin tarpeisiinsa siitä huolimatta, onko määrärahaa tai valtuutta. Eli tällainen piikki saisi olla, ettei jouduta siihen, että pankkitukipiikki on auki ja sitä kautta jatkossa hoidetaan taas näitä ongelmia. Tällä yritysten — sekä vienti- että kotimarkkinoilla toimivien yritysten — rahoituksen turvaamisella turvataan myös työpaikat, estetään työttömyyden laukeaminen massiiviseksi, mikä on nyt vaarana. Se on tavattoman tärkeää sekä yksilöiden, perheiden, kuntien että valtion kannalta.

Mitä sitten tulee muutoin tähän tarkistus-, täydentämisesitykseen, niin ikävänä asiana totean, että kunnat on unohdettu. Valtavassa määrässä kuntia talous on äärimmäisen ahtaalla, työntekijöitä lomautellaan isoissa ja pienissä kunnissa. Samanaikaisesti kun hyvätuloisille annetaan valtionverotuksen kevennyksiä täällä, niin kunnat kiristävät omaa veroprosenttiaan ja näin keräävät sen hyödyn yleensä niissä kunnissa, joissa se veroprosentti jo on kaikkein korkein. Haarukka on valtavan suuri: 16,5:n ja 21:n välissä. Paineet siellä varsin korkean veroprosentin kunnissa ovat tavattoman voimakkaat nostaa sitä edelleen tai heikentää palveluja, mutta palvelujakaan ei voida heikentää, kun tilanne alkaa olla se, että vain lakisääteiset palvelut kuntalaisille monessa kunnassa tuotetaan. En odottaisi, että keskustalaisen hallituksen johdolla ajetaan maan kunnat, maaseutukunnat ja monet muutkin kunnat maakunnissa, näin ahtaalle kuin nyt on ajettu. Se ei ole viisasta politiikkaa. Meidän on huolehdittava kuntatalouden kestävyydestä. Nyt tällä politiikalla, mitä hallitus harjoittaa puheista riippumatta, tilanne on menossa todella huonoon suuntaan. Yhdyn myös siihen, että esimerkiksi perustienpito vaatii lisää määrärahoja. Siellä tarpeet maakunnissa ovat tavattoman suuret. Silläkin voidaan työllistää ihmisiä ja pienyrittäjiä, kun hoidetaan perustienpito nykyistä paljon parempaan kuntoon. Nythän se menee alaspäin koko ajan, ikävä kyllä.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aluksi haluan sanoa, että ed. Kankaanniemen puheenvuoro oli vähän epälooginen siinä suhteessa, että välillä hän oli sitä mieltä, että kokoomus vie ja muut vikisevät, ja puheenvuoronsa loppupuolella hän tuli sitten hyvin voimakkaaseen keskustajohtoisuuteen tuossa hallituksessa.

Mutta se asia elikkä hallituksen veropoliittinen linja. Minun mielestäni on selvää, että kesän kuluessa hallituspuolueet omissa kesäkokouksissaan voivat nostaa esille omia tavoitteitaan. Tärkeää on se, että sen jälkeen, kun tehdään konkluusiot, ollaan yhtä mieltä verolinjasta.

Haluan nyt vielä kerran todeta sen, että hallituksen verolinja on se, että tuloveronalennukset kohdennetaan kaikkiin tuloluokkiin progression kiristämisen ehkäisemiseksi, mikä on tärkeää kannustavuuden kannalta.

Sitten tämän lisäksi siihen yhdistettiin hyvin, minun mielestäni, innovaatinen instrumentti elikkä työtulovähennys, jolla varmistettiin, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) sanotaan, alennuksen kohdentuminen nimenomaan vähemmän ansaitseviin tuloluokkiin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen siitä lähtien, kun olen kuullut tämän perustelun tästä progression kevennyksestä syynä siihen, että pienituloisimpien verotusta ei voida keventää, ihmetellyt, mistä progressiosta oikein puhutaan. Jos tarkastellaan sen yhden köyhän kannalta sitä, niin mikä ongelma on se, että se progressio ikään kuin lisääntyy, kun hän saa helpotuksen ja kun sitä verrataan sitten siihen seuraavaan tuloluokkaan? Jos hänen tulonsa nousevat, niin toki hän maksaa enemmän veroa. Mutta kun jälleen katsotaan kokonaisina euroina, niin kyllähän se tilanne paranee. Ei siihen synny mitään progressiota sillä hetkellä, kun se kevennys annetaan. Jos verrataan taas toisiin, enemmän tuloa saaviin ihmisiin, niin kysymys on vain tasa-arvon lisäämisestä. Progressiivinen verotus on juuri sitä varten olemassa, että sillä tasataan yhteiskunnallisia ja taloudellisia eroja.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Totean, että maassa istuu keskustajohtoinen hallitus, joka harjoittaa kokoomuslaista vero- ja talouspolitiikkaa, ja siitä tuo arvosteluni johtui ja on hyvin johdonmukaista.

Mitä sitten tulee tähän verotukseen, niin on mielestäni viisasta se, että me emme progressiota sillä tavalla kasvata, että kiristettäisiin jonkun verotusta merkittävästi. Mutta haluamme ja itse näen niin, että meidän on tarpeen keventää pieni- ja keskituloisten verotusta ja lapsiperheiden verotusta, jolloin erot tietysti tietyllä tavalla muuttuvat. Jos jätetään hyvätuloisten verotukset ennalleen ja kevennetään pieni- ja keskituloisten verotusta, niin minusta tämä on oikeaa politiikkaa ja nimenomaan tässä tilanteessa oikeaa politiikkaa, jolloin saadaan verojen maksajiksi ne, joilla on kykyä maksaa, ja helpotukset niille, joilla on tarvetta helpotuksiin.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti: Ellei veronalennuksia olisi kohdistettu kaikkiin tuloluokkiin, se olisi faktisesti merkinnyt progression kiristämistä, eikö niin? (Ed. Erkki Virtanen: Suhteessa mihin?) — Nykytilanteeseen. Kyllä, kyllä.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muun muassa ed. Kankaanniemi toi tuossa puheenvuorossaan esille nämä liikennehankkeet. Itse olin jonkin verran yllättynyt, että tässä talousarvion täydentämispaperissa ei näihin pienempiin liikennehankkeisiin ollut ollenkaan lisärahaa, ja nyt me jokainen tiedämme, että alueitten toimintaedellytysten ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten kannalta erittäin keskeistä olisi näitten parantaminen, ja tässä olisi tekemistä. Niin kuin olen aiemminkin sanonut, tämä puute ja epäkohta on tiedetty jo vuosikausia. Nyt todella toivoisin, että myös tähän sitten kohdennettaisiin rahaa.

Toinen asia, jota arvostelen tässä tavallaan verotuspuolella, on tämä matkakulujen omavastuuosuuden nostaminen. Me tiedämme, että jo verotusta polttoaineitten kohdalla nostettiin, ja tietyille alueille, joilla (Puhemies: Minuutti on mennyt!) on pitkät matkat eikä julkista liikennettä, kuitenkin jo muutenkin tätä rasitusta tulee erittäin paljon. Olisin toivonut, että tätä esitystä ei olisi tullut, ja meidän omassa budjettiesityksessämme se on esitetty säilytettäväksi ennallaan.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemen puheista saa kyllä hieman ristiriitaisen kuvan. Puheessaan korokkeelta hän leimasi veronkevennykset väärän suuntaisiksi toimiksi, mutta äsken puolustitte niitä, ja kyllä veronkevennykset ovat tarpeen ja lisäävät taloudellista aktiviteettia tässä tilanteessa, sekä työveron kevennys, eläketulon veronkevennys, kotitalousvähennyksen korottaminen että muut toimenpiteet ovat erittäin tarpeellisia.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Ravi on tässä ihan oikeassa. Niin kuin hän toi esiin, jos veronkevennykset olisi kohdistettu niin kuin ed. Kankaanniemi esitti, että suurituloisille niitä ei olisi lainkaan myönnetty, niin sehän olisi tarkoittanut, että yli keskitulon ansaitsevat olisivat jääneet kokonaan vaille näitä veronkevennyksiä ja heidän suhteellinen verotuksensa olisi jatkossa kiristynyt. Tässä mielessä oli aivan oikein, että läpi koko veroasteikon verotusta kevennettiin ja halutaan näin kannustaa ihmisiä työntekoon ja hankkimaan lisäansioita, ja siitä jatkossa jää enemmän myös omaan kukkaroon.

Mutta tavallisen kotitalouden kannalta vähintään yhtä merkittävä on tämä hallituksen esitys kotitalousvähennyksen laajentamisesta ja sen määrän kasvattamisesta 3 000 euroon henkilöltä sekä tämä työtulovähennys, jolla halutaan erityisesti pieni- ja keskituloisia vielä tulla vastaan tässä verotuskysymyksessä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisiko ed. Virkkunen heikentänyt omaa työntekoaan, jos ei olisi saanut tai ei saisi nyt ensi vuonna näitä veronkevennyksiä? En minä ainakaan. Minulle henkilökohtaisesti yli 6 000 euron kuukausituloilla veronkevennys ei merkitse minkäänlaista kannustusta työntekoon enkä jaksa uskoa, että kovin monelle muullekaan. Tämä koko progressiokeskustelu tässä yhteydessä on tietenkin ongelmallista sillä tavalla, että siinä verrataan kahta asiaa, jotka eivät ole vertailukelpoisia. Kysymyshän on siitä, mitä se pienituloisin, joka nimenomaan sitä kevennystä tarvitsee, tekee sillä, mikä vaikutus sillä on tähän dynamiikkaan, puhumattakaan siitä, mitä se suurituloinen tekee sillä kevennyksellä. Minä en oikein jaksa yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kannalta ymmärtää, että sellainen progression kiristyminen, joka kohdistuu todella suurituloisiin, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kaltaisiimme ihmisiin, heikentäisi jotenkin yhteiskunnassa vallitsevaa oikeudenmukaisuutta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tälle vuodelle tehtiin vain inflaatiotarkistukset veroasteikkoihin. Ensi vuodelle voitaisiin tehdä niin, että ylemmissä tuloluokissa vain inflaatiotarkistukset, alemmissa keski- ja pienituloisten kohdalla tehtäisiin myös muut eli tasokevennykset. Näin hoidettaisiin tämä veropotin kohdentaminen aivan toisella tavalla kuin hallitus esittää. Siinä olisi tuo 630 miljoonan osuus, jossa on nämä tarkistukset marginaaliveron laskemiseen. Se osuus voitaisiin todellakin kohdistaa lapsiperheisiin ja pieni- ja keskituloisiin ja kenenkään verotus ei tästä vuodesta, ei suurituloisimmankaan verotus, kiristyisi, koska inflaatiotarkistukset tehtäisiin. Mutta toki pienituloiset ja keskituloiset saisivat käteensä vähän enemmän, kun taas suurituloiset eivät saisi, (Puhemies: Minuutti on täysi!) niin kuin nyt saavat ruhtinaallisesti enemmän.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Olen mielenkiinnolla seurannut taas tätä verokeskustelua. On se ihme, että veljet ja sisaret siellä vasemmalla eivät voi hyväksyä, että ihmisillä olisi enempi käytettävissä tuloja, joilla he pystyisivät myöskin tätä yhteiskuntaa kehittämään, rakentamaan, jopa jonkin verran kuluttamaan. Miettikää nyt myöskin sitä mallia — nyt ollaan täällä Sata-komiteaa istumassa — suurin elintasoero on itse asiassa työttömän ja työllisen välillä. Jos saadaan töitä ihmisille, niin enempi tulee tuloja, ja Sata-komiteassa mietitään juuri näitä asioita, miten saadaan ne pienemmät tulot sillä tavalla rakennettua, että ihmisten kannattaisi olla joka päivä töissä, mikäli se vain suinkin on mahdollista. Ja sitten niille, jotka eivät siihen kykene, annetaan riittävästi tuloja, että pystytään pitämään tässä yhteiskunnassa kaikista huolta. Antakaa nyt hiukan mahdollisuuksia ja miettikää myöskin sitä ratkaisumallia, kun jossain 1990-luvun puolivälin paikkeilla tai siinä vaiheessa yritysten verotusta kevennettiin ja saatiin kymmenen kertaa enempi verotuloja. Ei se ole niin yksinkertaista. Tämä ei ole nollasummapeliä, hyvät ystävät.

Tämän hallituksen toimenpiteiden johdosta me olemme vastanneet (Ed. Pulliaisen välihuuto) erittäin hyvin näihin talouskriisin haasteisiin, ja sekä tämä talousarvioesitys että sen täydennys täydentävät loogisesti toinen toisiaan. Oleellista on ollut tämä positiivinen elvytys, ennen kaikkea elvytys näitten vipuvarsien avulla, eli on uskottu, että kun ihmisille annetaan tulevaisuuden toiveita, uskottu, että kun yrittäjille annetaan tulevaisuuden toiveita, he tekevät enempi ja sitä kautta kehittävät tätä yhteiskuntaa siinä. Ja toisessa aallossa ovat tulleet myöskin nämä julkiset investoinnit mukaan. Miettikää sitä, että täällä on kuitenkin lähes 700 miljoonan euron liikennehankkeet ensi vuoden budjetissa, joka on ennätysmäärä.

Eli kuten varmasti tästä on tullut jo selväksi, itse kannatan juuri tällaista vipuvarsielvytystä. Työn verotuksen laskeminen kaikissa tuloluokissa kannustaa ihmisiä katsomaan tulevaisuuteen. Kotitalousvähennys on erinomainen tapa, ja tosiasia on, että, arvoisat SDP:n edustajat, vielä muutama vuosi te puhuitte piikayhteiskunnasta, sen viemisestä eteenpäin. Tämä kotitalousvähennys oli teille kirosana. Hyvä, kun te olette tulleet tähän samaan linjaan mukaan. Erittäin hienoa, kun olette mukana tässä. Tehdään yhdessä paljon parempi kotitalousvähennys vielä ja paljon laajempi, yhteistyössä.

On erittäin tärkeätä, että on hankittu nyt luottamusta pankkien puolelle, että pankit voivat aktiivisille ihmisille vastata, että rahaa on käytettävissä, ja aktiivisille yrittäjille vastata. On erittäin tärkeätä myöskin, että katsotaan nyt tarkasti, että pankit sen tekevät. Jos annetaan takauksia, niin pankkien täytyy myöskin siinä tilanteessa luovuttaa sitä rahaa eteenpäin eikä pitää itsellänsä.

On ollut erittäin hyvä, että Finnveran puoli on lähtenyt liikkeelle, myöskin julkinen rahoitus yritystoiminnan kehittämiseen, työpaikkojen lisäämiseen, Finnvera, Vientiluotto, Vera, Teollisuussijoitus, kaikki nämä. Ja pidän hyvänä, että on kohdistettu aktiivisia toimia niille sektoreille, jotka ensimmäisinä ovat joutuneet kohtaamaan tätä taantumaa, eli rakennussektorille, niin kuin nyt tässä lisätalousarviossa ollaan vuokra- ja asumisoikeusasuntojen käynnistämisavustus saamassa koko maahan ja niin kuin ensimmäisessä vaiheessa varsinaisessa budjetissa on laitettu jo tukia rakennussektoreille. Myöskin rahoitus homekouluille, kuntarahoitukselle, Senaatti-kiinteistöille tukee tätä linjaa.

Mutta ei tarvita ainoastaan tätä lyhytaikaista tukea tai tällaista positiivista signaalia, me olemme myöskin tehneet tässä varsinaisessa budjetissa ja lisätalousarviossa pidempiaikaisia investointeja esimerkiksi ympäristö- ja energiapuolelle. Jo aikaisemmin laitettiin yritysten ja yhteisöjen energiatukeen 30 miljoonaa euroa ja nyt Tekesin ympäristö- ja energiasektorille 15 miljoonan euron panostus, eli sekä pitkävaikutteisia että myöskin kohdennettuja toimenpiteitä. Tämä budjetti ja lisätalousarvio on aivan erinomainen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lopputuloksesta, tästä tilanteesta ja tähän tilanteeseen reagoimisesta olemme tietysti kyllä suurin piirtein samaa mieltä, kun samassa hallituksessa olemme. Mutta täytyy sanoa jälleen kerran ed. Jaskarin puheesta, että te olette Karl Marxin oppien käytännön soveltamisessa tämän eduskunnan mestari, siinä, että pitää vaieta siitä, mikä on ideologialle vierasta. Kun on kysymys 1990-luvun alun laman syistä ja mekanismista, te vaikenette kokonaan, kun on tästä finanssikriisistä ja sen aiheuttajista kysymys, te vaikenette kokonaan.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaskari totesi jotenkin näin, että vasemmisto ei hyväksy, että ihmisillä on käytössä rahaa enemmän. Kyllä nyt on kuullun ymmärtämisessä puutetta. Niin monissa puheenvuoroissa on täällä tullut esille, että me olemme arvostelleet sitä, mikä on veronkevennysten painotus. Ja luulenpa, että ette itsekään usko, että kun tässä suurin potti on menossa niille, joilla muutenkin rahaa on käytettävissä, niin tosiasiassa sitä kautta tämä kulutuskysyntä kasvaisi. Ja mitä tulee kommenttiin tästä kotitalousvähennyksestä, piikavähennys-sana siellä mainittiin, varmasti jotkut siitä ovat maininneet, mutta kyllä sosialidemokraatit ovat koko ajan olleet kehittämässä tätä kotitalousvähennystä emmekä ole väittämässä sitä, ettei olisi (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) monia erittäin hyviä puolia, mutta tässä yhteydessä nyt pienituloisimmat eivät tästä esityksestä valitettavasti hyödy ollenkaan.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä nyt on ihan pakko todeta, että ed. Jaskarin retoriikka on todella vanhanaikaista eikä se ole kiinni tässä suhdannetilanteessa. On suorastaan varsin häkellyttävää, ja varmasti joihinkin kannattajiinne teette kovan vaikutuksen, kun te tuolla julistatte, että kyllä kaikille työtä, niin sitten on kaikki asiat kunnossa, ja samaan aikaan joka päivä, kun avaamme television, me kuulemme lisää uutisia irtisanomisista. Tällä hetkellä yt-neuvottelujen piirissä on 40 000 ihmistä, lomautettuna 10 000—20 000 ihmistä. Voi että se ihmemaa löytyy kokoomuksen resepteillä, kun näille ihmisille vaan työtä! Ensin täytyy saada niitä työpaikkoja. Nämä ihmiset haluavat tehdä työtä.

Tähän nähden teidän elvytystoimenne ovat täysin riittämättömät. Ne ovat itse asiassa vanhojen oppien mukaisia. Me tiedämme maailmanpoliittisesti jo Yhdysvalloista, että tämä sukanvarsielvytys ei tuo uusia työpaikkoja. Näille ihmisille pitää saada, ed. Jaskari, työtä. Minä toivon, että tässä teidän retoriikassamme, samalla tavalla kuin te jaksatte päivitellä sitä, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) että rikkaille ei anneta kylliksi, päivittelisitte joskus edes niiden köyhien puolesta!

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaskarin puhetta nyt ei kannata Marxin syyksi laittaa, kyllä niitä muitakin esimerkkejä löytyy.

Ed. Jaskari painotti esimerkiksi rakennuspuolen suuntaan tehtyjä hallituksen esityksiä, joita on aika monta kappaletta, mutta kun ympäristövaliokunta ne käsitteli, mietinnössä yleensä luki, etteivät ne ole riittäviä, vaan tarvitaan enemmän, tehokkaita, nopeammin vaikuttavia. Se on vaikea asia, se myönnetään, mutta ei ole kylliksi tehty eikä hallitukselta ole vielä kylliksi tullut hyviä ehdotuksia. Niitä on pyydetty, niitä on kannustettu ja kannustetaan edelleenkin.

Sitten todella tuo työttömyyskysymys. Tämän päivän uutisia hallitukselta oli, että työttömyys on laskenut 8 000:lla, mutta se on lokakuun tilanne. Nyt marraskuussa on aivan uusi tilanne.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, kuinka monta minuuttia saisin vastaukseen käyttää, mutta yritän olla ripeä.

Ensinnäkin, minä toivoisin, ed. Viitanen, että kävisitte keskustelemassa niitten työnantajien kanssa, millä keinoilla työpaikkoja pyritään luomaan. Nyt hallitus on tehnyt niitä toimenpiteitä, joilla pyritään säilyttämään, luomaan aitoja työpaikkoja. Sitä kautta me juuri olemme pääsemässä eteenpäin. Rahoitusta on pyritty järjestämään sillä tavalla, että rahoitukset sujuisivat. On julkista pääomasijoittamispuolta viety eteenpäin ja monta muuta asiaa.

Sitten nämä rakennusalan kuviot. Nämä ovat juuri niitten aitojen työpaikkojen luomista, jossa pyritään ennakoimaan niitä asioita. Tiedän, että voimme keskustella myöskin erittäin laajasti Marxista ja muista vastaavista. Eri tilanne on 1990-luvun alkupuolella ollut kuin nyt. (Ed. Pulliainen: Niin on, mutta kuka oli syyllinen?) Otin vain yhden esimerkin, että verotus ei ole nollasummapeliä, vaan se on sitä, että tietyllä hankkeella on teho ja tietyllä ei ole.

Ensimmäinen varapuhemies:

Minuutti on nyt mennyt! Vastauspuheenvuoro on aina minuutin mittainen, enintään minuutin mittainen.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Harri Jaskari on varmaan hyvin tietoinen työnantajapuolen, muun muassa rakennusalan työnantajapuolen, isosta huolesta työpaikkojen suhteen. Siellä on odotettavissa kova sukellus. Nämä huolet on esitetty sen jälkeen, kun hallitus on ikään kuin ollut tuomassa näitä elvyttäviä esityksiään. Suurin osa, arvoisa ed. Jaskari, teidän asuntopuolen esityksistänne ovat sellaisia, jotka ovat sisältyneet jo viime talven toimenpideluetteloon. Niitä ei ole räätälöity juurikaan tähän suhdannetilanteeseen. Nyt tässä täydentävässä lisätalousarviossa jonkin verran sellaisia on, mutta olennaisilta osilta jää puuttumaan se yksi ja sen mukana melkein kaikki: korkotuen ehtojen parantaminen, jotta saadaan lisää asuntoja, jotta saadaan halvempia koteja ihmisille. Tästä on huolissaan myös rakennusteollisuuden työnantajataho, että nyt sukelletaan ja syvään, ellei lisää löydy näitä toimia. Nollaa lisää sinne volyymiin perään, niin sitten ollaan oikealla tasolla.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle sanoisin, että ehkä Marxia paremmin ed. Jaskariin sopisi tunnettu filosofi Wittgenstein, joka sanoi muistaakseni jotenkin siihen tapaan, että "wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen". Eli, kun ei voi puhua, niin pitää vaieta. Ed. Jaskari täällä ei ole varsinaisesti vaiennut, (Ed. Pulliainen: Unohtanut kuitenkin keskeiset asiat!) mutta ehkä jokin olennainen on jäänyt sanomatta.

Ja tässä, kun puhutaan rakentamisesta, niin se on juuri se, mihin ed. Viitanen viittasi. Olen itse entisessä elämässäni rakennuttanut yli 4 000 asuntoa ja kuvittelen siitä jotain tietäväni. Niistä aika monta on ollut myöskin korkotuella rakennettuja arava-asuntoja, ja siltä pohjalta uskallan kohtuullisella varmuudella sanoa, että juuri se, että kun rakennuttajat tietävät, että nykyisillä korkotukiehdoilla rakennuttaminen johtaa niin kalliisiin vuokriin, että asuntojen ylläpito, vuokralaisten saaminen ja vuokralaisten maksukyky on rajoittunutta, ei uskalleta lähteä liikkeelle. Siinä eivät riitä rahoitukselliset toimenpiteet, joita on jo tähän mennessä hallitus tarjonnut. Ne ovat sinänsä ihan hyviä. Avustukset ovat vielä parempia. Mutta pitää pureutua kaikkein olennaisimpaan ongelmaan, ja se on juuri se, mihin ed. Viitanenkin täällä viittasi, eli korkotuen ehdot. Ilman sitä aravarakentaminen ei lähde liikkeelle. Ei se ole tietenkään onneksi enää minusta kiinni, mutta siltä osin se on, että yhtenä 200:sta toivon mukaan voin vaikuttaa siihen, että ne ehdot muuttuvat. Jos sitten sen seurauksena eduskunnasta putoan tai täältä muuten poistun, niin ehkä pääsen sitten joskus toteuttamaankin niitä paremmilla korkotuen ehdoilla.

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut todellakin mielenkiintoista. Tätä talouspoliittista keskustelua käydään aikana, jolloin minun arvioni mukaan 4 kuukauden kuluttua me olemme ihan oikeastikin toisenlaisen tilanteen edessä, tai me emme ole toisenlaisen tilanteen edessä, me kuvittelemme nyt, että emme ole siinä tilanteessa, mutta pahoin pelkään, että olemme tilanteessa, jolloin edes valtiovarainministeri ei enää ilkeä irvistellä oppositiolle opposition täällä tekemistä, varmasti rakentavista ehdotuksista. Luulen, että me olemme sellaisessa tilanteessa, että me joudumme kantamaan todella isoa vastuuta. On tietenkin vähän vaarallista nostaa uhkakuvia 15 tai 17 vuoden takaa, mutta merkit viittaavat kutakuinkin samanlaiseen tilanteeseen, joka omissa muistikuvissani niiltä ajoilta on. Välillä tuntuu, että ne viittaavat pahempaankin. Ja jos se tie aukeaa ilman, että onnistumme sitä patoamaan, niin historia ei ole kyllä meitä hyvällä katsova.

Täällä on myöskin käyty varsin mielenkiintoista talousteoreettista keskustelua. Jopa keskustan edustajat ovat maininneet nimen Keynes, mikä minua on suuresti ilahduttanut ja riemastuttanut. Itse olen täällä nyt kohta 6 vuotta harrastanut jonkinlaista keynesiläistä ajattelua vanhasta hapatuksesta, ja on tietysti mielenkiintoista, että aate ikään kuin leviää. Se on ymmärrettävää, koska näyttää siltä, että jopa uusliberalismin vankimpiin linnoituksiinkin tunkeutuu tämä jo niin moneen kertaan tuomituksi ja kuopatuksi määritelty talousoppi, oppi, joka lähtee siitä, että talouden elvyttäminen, sen dynaaminen parantaminen ja kiihdyttäminen tapahtuu ainakin joiltain osin ehkä parhaiten julkista kulutusta lisäämällä, erityisesti julkisia investointeja, tilanteessa ... (Ed. Pulliainen: Kun muita toimijoita ei ole!) — aivan niin, ed. Pulliainen, kun muita toimijoita ei ole — tilanteessa, jossa yksityinen kulutus on suhdannesyistä ja muistakin syistä ajautunut kriisiin. Ja siksi tietenkin toivon, että voimme paitsi keskustella myös tehdä tekoja — Marxhan sanoi aikanaan, että ei riitä, että filosofit keskustelevat maailman muuttamisesta, vaan sitä pitää oikeasti muuttaa, pitää tehdä tekoja — ja nyt on niitten tekojen aika.

Eräs Keynesin oppien keskeinen opinkappale oli kerroinvaikutus, eli kun tarkastellaan sitä, miten tällaiset talouteen tehtävät ekspansiot vaikuttavat siihen talouden kokonaisuuteen, niin silloin keskeiseen asemaan tulee se, miten ihmiset käyttävät sitä rahaa, joka heille tällaisten ekspansioitten, panostusten, osalta tulee. Ratkaisevassa asemassa silloin on säästämisalttius, eli mitä enemmän ihmiset heille tulevasta rahasta kuluttavat, niin sitä voimakkaampi on vaikutus talouteen, taloutta kiihdyttävä vaikutus. Ja on selvää, että mitä pienituloisempia ihmiset ovat, niin sitä suurempi heillä tämä kulutusalttius on. Sitä vähemmän heillä on varaa laittaa sukanvarteen. Ja tähän perustuu tietenkin se kritiikki, mitä me olemme osoittaneet myöskin tätä verotusratkaisua kohtaan. Verotuksen keventäminen keynesiläisittäin tarkastellen on juuri tässä ajankohdassa oikeaan osuvaa. Ei siinä mitään. Kyllä minä olen siitä täsmälleen samaa mieltä, mutta tällä tavoin suunnattuna, kun se suunnataan euromääräisesti ja vain euroilla voi ostaa, suunnataan suurituloisimmille, niin silloin sen vaikutus ei ole tehokkainta ja ennen kaikkea se on epäoikeudenmukaista.

Verotuksen, ja erityisesti progressiivisen verotuksen, keskeinen merkitys on tietenkin siinä, että sillä tasataan yhteiskunnan taloudellista epätasa-arvoa. Rikkailta kerätään enemmän ja vähän suhteellisestikin enemmän ja niillä rahoilla tuotetaan kaikille samanhintaisia tai ilmaisia palveluita. Ja tässä keskustelussa, kun sitä on tässä salissa nyt tänään kuunnellut, on kyllä aika totaalisesti unohdettu se, mitä niillä kerättävillä veroilla tehdään. Sehän on olennaista. Niillä veroilla tuotetaan ennen kaikkea julkisia palveluita kunnissa. Jos verotusta kevennetään voimallisesti, kuten on tapahtunut, niin kuntien talous heikkenee, kuntien kyky tuottaa näitä palveluita heikkenee.

Kuopio ei ole vielä päättänyt lomauttaa opettajia, sairaanhoitajia eikä muitakaan kuntien palveluja tuottavia työntekijöitä, mutta se uhka leijuu voimakkaana esillä, ja sen takia minua on kyllä vaivannut siilinjärveläisen valtiovarainministerin vielä viime torstainakin täällä jatkunut todistelu siitä, kuinka suuret, ennenkuulumattomat valtionosuudet kunnille nyt ensi vuonna suunnataan. Jotta tämä loppuisi, niin minä nyt luen täältä valtiovarainministeriön budjettineuvoksen Raija Koskisen viime torstaina sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antaman lausunnon: "Sosiaali- ja terveydenhuollon kuntien valtionosuusprosentin muutos on kuntatalouden kannalta käytännössä kustannusneutraali, kun hallitusohjelman edellyttämien siirtojen suuruiset maksutulojen lisäykset otetaan huomioon." Tämä suomeksi käännettynä tarkoittaa sitä, että ne valtionosuuksien lisäykset, jotka kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon tulevat, menevät kaikki verokompensaatioon, eivätkä riitäkään, koska se 35 miljoonaa, joka menee kunnille, ikään kuin kertyy näistä asiakasmaksujen korotuksista, jotka leikataan kunnille, on laskettu siihen mukaan. Eli käytännössä valtionosuuksien vaikutus kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon ensi vuonna on negatiivinen. Ja kun tilanne on tämä, niin se uhkakuva on huolestuttava. Se uhkakuva on se, että kuntien palvelut heikkenevät, ja kun kuntien palvelut heikkenevät, niin silloin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kärsivät, ja tästä on kysymys.

Tästä syystä tämä täydennysosa, vaikka siinä on positiivisia seikkoja — en minä sitä kiellä — ansaitsee kuitenkin kritiikkiä ja myöskin toiveen siitä, että hallitus sitten, kun totuus lopullisesti paljastuu, ryhtyy pikaisiin toimenpiteisiin pitääkseen huolen siitä, etteivät kunnat joudu aivan kohtuuttomaan tilanteeseen ja etteivät ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kuntalaiset joudu kaikkein kohtuuttomimpaan tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä tästä rakentamisesta. Nämä toimenpiteet, joita tässä esitetään, kuten edellä sanoin, ovat sinänsä hyviä, mutta (Puhemies: 10!) meidän on — arvoisa puhemies, lopetan aivan juuri — meidän on kiinnitettävä huomiota olennaisimpiin asioihin. Rakentamisen osalta, rakentamisen positiivisten vaikutusten osalta tässä tilanteessa kysymys on siitä, että me huolehdimme aravarakentamisen ja julkisesti tuetun rakentamisen edellytyksistä, ja se edellyttää korkotuen ehtojen parantamista.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virtanen piti monelta osin ansiokkaan, pohdiskelevan puheenvuoron. Kaksi huomiota.

Minulla on tässä kädessäni tilasto veronkevennyksen ja verotuottojen yhtälöstä, ja kun tätä katsoo, niin jos verrataan vaikkapa vuotta 1995 ja 2007 — siinä on neljän hallituksen toteuttamat veronkevennykset — niin kyllä tämä käyrä osoittaa aika tiiviisti yläviistoon, elikkä 1995 oli 43,9 miljardia euroa verotuottoja ja 2007 eli 77,2 miljardia. En väitä, että se kokonaisuudessaan olisi veropolitiikan ansiota, mutta varmasti sillä on ollut merkityksensä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, jos ed. Virtanen on saanut minun puheestani sen käsityksen, että vastustaisin valtionverotuksen progressiivisuutta: en vastusta, vastustan vaan sen kiristämistä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtasen erinomaisen hyvässä puheenvuorossa oli kohta, jossa hän totesi, että nyt tämä Keynes on taas noussut, kun oli murjottuna nurkassa pitkän aikaa. Saattaisiko, arvoisa ed. Erkki Virtanen, olla siinä se, että Bretton Woodsin takana, takapiruna, oli aikoinaan juuri Keynes, elikkä toisin sanoen kun parempaakaan ei täällä länsimaailmassa ole, niin kysymys on uudesta alusta eikä sen kummallisemmasta.

Mitä taas tulee siihen, että keskustasta vedotaan Keynesiin, niin Keynesillä oli tämä sosiaalinen ulottuvuus mukana, joka on loistojuttu, ja niin oli alkiolaisuudessakin, taikka on.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keynes tuntuu täällä olevan päivän sana, mutta kuitenkin haluaisin puuttua kuntatalouden tilanteeseen, johon ed. Virtanen puheenvuorossaan viittasi.

Asia on todellakin näin, että ensi vuonnahan valtionosuuksilla kompensoidaan verotulojen menetyksiä, jotka kunnille koituvat tästä, että suomalaisten verotusta kevennetään. Kuten valtiovarainvaliokuntakin tässä mietinnössään toteaa, niin haasteena tässä on juuri se, että nyt nämä kompensaatiot eivät kohdistu kuntakenttään samalla tavalla kuin nuo verotulot kohdistuisivat, ja sen vuoksi hallitus on antanut oman esityksensä vielä, missä tätä puutetta korjataan. Tuo 374 miljoonaa tulee nimenomaan tästä kompensaatiosta.

Kyllähän kuntatalouden tilanne on ilman muuta haastava tulevina vuosina. Viime vuosina kuntien talous on kehittynyt erityisen suotuisasti, koska verotulot ovat kasvaneet ja tätä on myös ruokittu tällä hyvällä valtionosuuskasvulla. Mutta nyt seuraavat vuodet ovat kyllä haastavia. Ne kunnat, jotka eivät ole saaneet hyvinä vuosina talouttaan kuntoon, ovat tämän ikärakenteen muutoksen ja alueellisen rakennemuutoksen edessä (Puhemies: Minuutti!) todella isojen haasteiden kanssa toimimassa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Voidaan syystäkin todeta, että Suomi ei ole syypää kansainväliseen talouskriisiin vaan on sen uhri. Maamme on riippuvainen vahvasti viennistä. Kun vientimaissa ei mene hyvin, ovat myös vientiteollisuutemme tulevaisuudennäkymät huonot. Matalasuhdanteen arvioidaan jatkuvan vähintään vuoteen 2011, mutta reaalista on olettaa, että se jatkuu vuoteen 2013 asti. Sen jälkeen on ennakoitu matalan kasvun aikoja johtuen työvoiman vähenevästä tarjonnasta. Itse en olisi näin pessimistinen.

Kotitalouksien velkaantuminen on iso riskitekijä matalasuhdanteessa. Saattaa olla, että sadat perheet menettävät kotinsa maksuvaikeuksien takia. Matalasuhdanteen hyvä puoli on, että velkaantumiskehitys todennäköisesti pysähtyy, kun pankkien luotonanto kiristyy, mutta tälläkin matalasuhdanteella on varmasti uhrinsa.

Hallitus on tehnyt jo ennen budjettia täydentävää esitystä monia kotitalouksien ostovoimaa vahvistavia päätöksiä. Näistä tärkeimpiä ovat pieni- ja keskituloisiin painottuva tuloveronalennus, ruuan arvonlisäveron alennus 5 prosentilla, joka lisää pieni- ja keskituloisten ostovoimaa, sekä kotitalousvähennyksen korottaminen 3 000 euroon. Näillä on merkittävä vaikutus kotitalouksien ostovoimaan, joka kasvaa ensi vuonna 3—4 prosenttia. Mielestäni hallituksen päättämät elvytystoimet ovat tältä osin hyviä ja oikein ajoitettuja.

Arvoisa puhemies! Laskukausina valtion ja kuntien pitää tarttua kahteen asiaan. Ensinnäkin on vähennettävä toimintamenoja, mistä ei seuraa merkittävää työttömyyden kasvua. Toiseksi on kohdennettava investointeja uudelleen työllisyyden ylläpitämiseksi.

Hallituksen täydentävässä esityksessä arvioidaan aivan oikein, että tuloverot laskevat merkittävästi vuoden 2009 aikana. Näin tapahtuu todennäköisesti myös vuosina 2010 ja 2011 ja ehkä vielä vuonna 2012:kin. Valtion ja kuntien toimintamenojen leikkaamiseen ei hallituksen esityksessä ole ryhdytty. Näin tilaa ei jää riittävästi investointien rahoittamiseen. Onko hallituksen esityksessä varattu riittävästi voimavaroja investointien kohdentamiseen työllisyyden ylläpitämiseen? On myönteistä, että valtio sijoittaa rahaa pienten ja keskisuurten yritysten investointi- ja kehittämishankkeisiin. On erityisen myönteistä, että vientiyritysten toimintaa lainoitetaan ja yritysten lainojen rahoitukseen tulee lisää voimavaroja.

Olisin kaivannut vuoteen 2012 asti ulottuvaa yhtenäistä investointisuunnitelmaa, jonka tavoitteena on työllisyyden ylläpitäminen. Erityisesti teiden, rautateiden, infrastruktuurin ja tuuli-, ydin- sekä vesivoiman rakentaminen voisi juuri nyt tulla kysymykseen. Jos tarkoituksena on rakentaa todellakin kaksi terawattituntia tuulivoimaa vuoteen 2020 mennessä, on valtion tuettava juuri nyt sen rakentamista.

Arvoisa puhemies! Suomen tiet ovat luonnottoman huonossa kunnossa. Teiden ja siltojen korjausrakentaminen voisi myös tulla kysymykseen uusien tiehankkeiden lisäksi. Nyt tarvitaankin yhden vuoden yli menevää investointiohjelmaa. Toivonkin, että hallitus rukkaa heti ensi vuoden alussa esityksensä valtiontalouden kehyksistä osittain uusiksi sekä esittää eduskunnalle kehysten yhteydessä suunnitelman valtion ja kuntien toimintamenojen vähentämiseksi sekä työllisyyden ylläpitämiseen tarkoitetun investointiohjelman vuosiksi 2010—2013.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt ed. Laxellilta, mitä hän tarkoittaa vesivoiman rakentamisella, joka voitaisiin nyt käynnistää. (Ed. Laxell: En kuullut!) — Kysyin ed. Laxellilta, mitä hän tarkoittaa sillä, että voitaisiin käynnistää vesivoiman rakentaminen.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkoitan sitä, että tietysti sitä rakennetaan, mutta tarkoitan sen korostamista.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys pitää sisällään verovapaita matkakustannusten korvauksia koskevia tuloverolain muutoksia. Oleellinen muutos sisältyy säädettävän tuloverolain uuden 72 a §:n sisältöön. Olisi ollut kohtuullista, että verojaoston puheenjohtaja ja valiokunnan puheenjohtaja olisivat aktiivisesti osallistuneet tähän tärkeään keskusteluun, puhumattakaan tietenkin valtiovarainministeristä.

Olen tätä asiaa varsin läheltä seurannut, osallistunut komennusmiesten kamppailuun tässä asiassa ja todennut, että niin hallitus kuin valtiovarainministeri, -ministeriö ja myös valiokuntien hallituspuolueiden edustajat ovat vältelleet palautetta, vältelleet syvällistä perehtymistä tähän ongelmaan.

Aivan yleisesti on todettava, että yli kuusi vuotta jatkunut komennustyön syrjintä, säännösten epäselvyys, tulkinnanvaraisuus, raskaat jälkiverot ja verottajan mielivalta eivät näillä muutoksilla korjaannu. Jo lakiesityksen sisällön esittely ja tämä varsin heikkotasoinen mietintö johtavat harhaan.

Tämä esitys ei todellakaan laajenna komennusmiesten verovapaiden matkakustannusten maksuoikeutta vaan kaventaa sitä erittäin merkittävästi. Tuhannet laivanrakennusalan ja teollisuuden asennus-, huolto- ja korjaustehtävissä työskentelevät, liikkuvaa projektityötä tekevät komennustyöntekijät suljetaan verovapaiden matkakorvausten, muun muassa päivärahaoikeuden, ulkopuolelle. Hallitus kasaa lakimuutoksella merkittäviä esteitä ammattityövoiman liikkuvuudelle ja erityisosaamisen hyödyntämiselle muun muassa telakoilla. Työvoiman liikkuvuuden uudet esteet haittaavat Suomessa toimivien telakoiden kilpailukykyä, aivan kuten telakkajohtaja Martin Landtman totesi viime perjantaina maailman suurimman risteilijän vesillelaskutilaisuudessa Turussa. Mutta hallitus ei kanna konkreettista huolta telakoiden kilpailukyvystä eikä työvoiman saatavuudesta. Kun sen pitäisi koota suuren luokan elvytyspakettia, se kokoaa suuren luokan karhunpalvelusta suomalaisille telakoille.

Tästä huolimatta lakiesitys puhuu sitkeästi maksuoikeuden laajentamisesta. Esityksessä todetaan, että verovapaiden matkakustannusten korvausten maksuoikeutta laajennetaan tilanteessa, jossa työntekijä työskentelee muualla kuin oman työnantajan toimipaikassa, työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja verovelvollinen on työntekemispaikalla tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa. Tähän tiivistykseen sisältyy oleellinen tästä 72 §:n heikennyksestä.

Kun tähän saakka muun muassa metalliteollisuudessa päivärahaoikeudelle on ollut kaksi edellytystä, työkomennuksen yli 10 tunnin kesto ja komennustyökohteen vähintään 40 kilometrin etäisyys työntekijän kotoa ja varsinaisesta työpaikasta, nyt tällä lakimuutoksella ehdot dramaattisesti muuttuvat. On hyvä muistaa, että käytäntö on ollut sama myös niillä työntekijöillä, joiden työnantajan toimipaikkaa ei verottaja ole katsonut työntekijän varsinaiseksi työpaikaksi. Käytäntö on ollut varsin vakiintunut ainakin yli 30 vuoden ajan, ja tämän ajan minä aivan henkilökohtaisesti kyllä hyvin muistan ja tiedän. Näin on ollut aina näihin saakka, lähinnä siihen saakka, kun Lounais-Suomen veroviraston alueella nostettiin tulkinta- ja jälkiverotuskiistat. Nyt lakimuutoksella varsinaista liikkuvaa projektityötä tekeviltä ja tilapäisissä majoituksissa yöpyviltä komennusmiehiltä viedään veroton päivärahaoikeus. Oikeus siis jää vain, jos työkohde sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä vakituisesta asunnosta ja jos komennusmies yöpyy tilapäismajoituksessa komennuskohteessa.

Herra puhemies! Käytännössä nämä säännökset merkitsevät tietenkin koko länsirannikon telakoiden komennustyöntekijöiden putoamista verottomien matkakorvausten ulkopuolelle. Raumalta Turussa komennuksella olevilta matkaehto jää alle 100 kilometrin ja niin ikään Turusta Rauman telakalla komennuksella olevilta. Sen lisäksi korvausten ulkopuolelle putoavat myös sadat muut varsinaissuomalaiset komennusmiehet, ja aivan samassa asemassa ovat teollisuuden, jalostamojen ja voimaloiden asennus- ja huoltomiehet Loviisassa, Eurajoella, paperitehtailla, kemian tehtailla ja muualla prosessiteollisuudessa.

Tavallisesti komennusmiehet yöpyvät aina komennuspaikkakunnalla, koska työpäivät ovat keskimäärin 10—12-tuntisia. Komennusmiehet yöpyvät normaalisti 40—50 kilometrin etäisyydellä olevalla komennuspaikkakunnalla. Harva haluaa pitkän työpäivän ohessa ajaa 3—4 tunnin työmatkoja. Lisäksi matkaehdon pidentäminen johtaa siihen, että työnantajat eivät enää hanki tilapäisiä majoitustiloja vaan edellyttävät päivittäistä matkustamista. Tämä lakimuutos johtaa myös siihen, että paitsi että menevät verottomat matkakorvaukset, myös työnantajan hankkima tilapäinen asunto muuttuu verolliseksi asuntoeduksi. Tietysti tämä vauhdittaa vielä entisestään sitä, että työnantajat eivät enää hanki tilapäismajoituksia. Komennusmiehet ja myöskin vasemmistoliiton eduskuntaryhmä edellyttävät, että matkaehtoa lyhennetään esimerkiksi 80 kilometriin ja yöpyminen ja matkaehto säädetään vaihtoehtoisiksi.

Arvoisa herra puhemies! Täällä mietinnössä näitä heikennyksiä puolustellaan myös kansalaisten yhdenvertaisuudella. Tämä on aivan käsittämätöntä logiikkaa. Jos nyt ajatellaan tilannetta, jossa turkulainen yritys tekee tarjouksen putkiurakasta Rauman telakalle, siinä itse asiassa voi olla kolme erilaista yritystä, joiden verokohtelu on aivan toisistaan poikkeava, siis eriarvoinen, ja tietysti, kun puhutaan yritysten verokohtelusta, puhutaan myös miesten eriarvoisesta verokohtelusta, työntekijöiden eriarvoisesta verokohtelusta.

Ensimmäinen yritys, jolla on pysyvä toimipaikka Turussa, tekee tarjouksen ja voi maksaa verottomat päivärahat Raumalla Rauman telakalla työskenteleville komennusmiehille. Hän voi tarjota myös tilapäisen asunnon työntekijöilleen. Sitten samaa urakkaa hakee yritys, joka tekee myös putkiurakoita, mutta on rakennusalan yritys. Tähän yritykseen (Puhemies: 10!) sovelletaan tuloverolain erityisaloja koskevia säännöksiä, joissa yritys voi maksaa verottomat päivärahat, jos työntekijä yöpyy Raumalla, tuolla komennuspaikkakunnalla, välittämättä kilometrimääristä. Riittää, kun komennustyöntekijä yöpyy komennuspaikkakunnalla. Sitten on tämä kolmas ryhmä yrityksiä, joista nyt puhutaan: esimerkiksi telakkateollisuuden varsinaiset alihankkija-komennusyritykset, joiden varsinaista toimipaikkaa Turussa verottaja ei tunnusta varsinaiseksi työpaikaksi. Uusien säännöksien mukaan nämä eivät voi maksaa verottomia päivärahoja Rauman telakalla työskenteleville tai Raumalla yöpyville komennusmiehille. Kaiken lisäksi, jos tuo tilapäismajoitus tarjotaan, siitä syntyy verotettava asumisetu.

Lisäksi tässä koko jupakassa, joka on itse asiassa käynnistynyt juuri näiden vakiintuneiden käytäntöjen uudelleentulkinnasta ja sen perusteella käynnistetystä laajasta jälkiverotusoperaatiosta, tämä varsinainen jälkiverottaminen ja jälkiverottamisen jatkumisen uhka jätettiin tykkänään valiokunnan käsittelyn ulkopuolelle. Se kuitenkin olisi ollut aivan oleellinen asia, koska me tiedämme, että tähän saakka verottomina maksettuja matkakorvauksia on jälkiverotettu aina vuoden 2003 (Puhemies: 12!) loppuun saakka.

Edelleenkin ja varsinkin, voi sanoa, vuodesta 2004 tähän päivään saakka matkakorvausten verotuskäytäntö on ollut ja on siis edelleenkin erittäin epäyhtenäinen ja epäselvä. Erityisesti luottamuksensuojan osalta verovelvollisten oikeusturva edellyttäisi oikeuskäytännön kehittämistä ja muun muassa viranomaisen noudattaman käytännön uudelleenarviointia ja -sääntelyä. Tästä on hyvä osoitus se, että lähes kaikissa jälkiverotusta koskevissa päätöksissä Turun hallinto-oikeudessa päätökset on tehty äänestyspäätöksinä, äänestyspäätöksinä puoleen tai toiseen.

Komennustyöntekijöiden mittava verorasitus on ollut kohtuuton ja odottamattoman suuri taloudellinen rasitus. Sen seurauksena on useita yrityksiä ajautunut konkurssiin, useita verovelvollisia on menehtynyt paineen alla ja liikkuva, ammattitaitoinen suomalainen työvoima on syrjäytynyt laajasti omista perinteisistä erikoistehtävistään. Tämän takia olisi välttämätöntä, että tässä eduskuntakäsittelyssä puututtaisiin myöskin tähän jälkiverotuksen jatkumiseen.

Aika oireellista on se, minkä voin teille tässä kertoa: Kun viikko sitten joukko komennusmiehiä tiedusteli viime vuoden nyt valmistuvasta verotuksesta ja lähettämistään selvityksistä verottajalta, verottaja vastasi, että he eivät ole tutkineet komennusmiesten lähettämiä selvityksiä, koska he haluavat säilyttää jälkiverotusoikeuden. (Puhemies: 14!) Tämä vastaus kertoo aika paljon siitä, että verottaja on valmistautumassa näiden lakimuutosten voimaantulon jälkeen jatkamaan jälkiverotusta vuodesta 2004 aina tänne vuoteen 2009 saakka.

Sen takia toivon, että eduskunta hyväksyy lausuman, jossa huojennuskäytäntöä jatketaan aivan samoin kuin tehtiin joulukuussa 2005 hyväksyttyjen tuloverolain muutosten yhteydessä. Me tulemme tekemään tämän sisältöisen lausumaehdotuksen tämän lain käsittelyn yhteydessä.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä puhutaan kyllä isoista asioista. Tänään puhumme tulevan vuoden verolinjauksista ja samalla puhumme myös hallituksen täydentävästä talousarviosta, jonka tarkoituksena on vastata tähän aika isoon tämän päivän talouspoliittiseen haasteeseen, joka muuten käy isommaksi päivä päivältä. Siksi joka ikinen toimi, joka jää tekemättä tai tulee myöhässä, on hyvin kohtalokas, sillä viivyttely tai oikeiden päätösten puute, jos näin voi sanoa, maksaa kyllä meille tulevaisuudessa aina kymmeniä ja kymmeniä lisämenetyksiä tuolla työmarkkinoiden puolella ja työpaikkojen menoa. Eli olemme aika hurjassa tilanteessa noin talouspoliittisesti, ja on nyt ison elvytyksen aika.

Siksi ainakin itse lähden siitä, että kaikki ne toimet, mitä tehdään, tulisi tehdä mahdollisimman viisaalla, mahdollisimman älykkäällä tavalla, sillä tavalla, että kaikki, mitä teemme, nimenomaan johtaa työllisyyden vahvistamiseen ja vahvistuvaan talouteen. Siksi minä ihan aidosti kannan huolta tästä hallituksen linjasta, sillä minun mielestäni monissa osin siinä on hyvin paljon sellaisia osia, ainesosia, tässä hallituksen reseptissä, joilla tästä linjasta tulee kaikkea muuta kuin älykäs, ehkä jopa älytön.

Tästä verotuksesta, tuloverotuksesta, on tänään puhuttu paljon, ja myös omalta osaltani haluan todeta sen, että minun mielestäni ei voi olla mitenkään järkeenkäypää se, että tässä tilanteessa, jos otamme lisävelkaa, käytämme sitä lisävelkaa suurituloisten ihmisten veronkevennyksiin. Varmasti jo maalaisjärki sanoo, että tällaisessa tilanteessa ne rahat eivät mene kulutukseen, ne menevät sukanvarteen näillä varakkaimmilla ihmisillä. Mutta ei tarvitse luottaa edes pelkästään maalaisjärkeen, vaan meillähän on ihan näyttöä maailmalta, että näin on tapahtunut. Yhdysvalloissa hyvätuloisille suunnatut veronkevennykset menivät säästöön, eivät kulutukseen. Me tiedämme sen, ja siksi minun mielestäni hallituksen elvytysopit, jos niitä siksi voi kutsua, ovat hyvin vanhanaikaisia. Nyt pitäisi ottaa aivan uudenlainen, vahva ote ja tehdä niitä toimia, mitä tämänhetkinen taloustilanne ja suhdannetilanne todellakin kaikkinensa vaatii.

Arvostamani kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi on poistunut salista, mutta hänelle olisin halunnut tähän alkupäivän debattiin liittyen todeta, että kyllä se vaan niin on ollut, että kokoomusta varsin lähellä olevat tahot ovat viime päivinä ja viime viikkoina esittäneet tätä täsmälleen samaa kritiikkiä kuin sosialidemokraatit omassa vaihtoehdossaan, omissa vaatimuksissaan, eli sitä, että ei ole kerta kaikkiaan tehokasta elvytystä tässä vaiheessa painottaa veronkevennyksiä suurituloisille, vaan kaikki tämä on laitettava nimenomaan pieni- ja keskituloisten ostovoiman parantamiseen.

Se, mikä tässä verolinjassa on iso iso ongelma — tuntuu ihan kuin kokoomuslaiset eivät edes myöntäisi sitä, kun teitä on tämän päivän aikana kuunnellut — on se, että kaikkein pienituloisimmat, kaikkein pienituloisimmat, työttömät, opiskelijat, pienituloisimmat eläkkeensaajat, eivät tule hyötymään sentin hyrylää tästä linjasta, ja silloin minä joskus toivoisin sitä sympatiaa ja ajatusta näidenkin ihmisten puolesta eikä vaan aina niin, että se suurin ongelma teillä tuntuu olevan, että jos tehdään toisin näitä veroratkaisuja, niin marginaalit kasvavat jnp. Olisitte joskus huolissanne siitä pienimmästä ihmisestä ja niistä ongelmista, mitkä hänellä on. Sitä minä toivoisin. Se olisi paitsi sosiaalista, hyvää, inhimillistä politiikkaa, myös viisasta talouspolitiikkaa, koska siellä tarvitaan sitä elvytystä. Siellä tarvitaan sitä ostovoimaa. Eli samalla intohimolla kuin te nyt puhutte suurituloisimpien veronkevennysten puolesta, välittäkää myös näistä pienituloisimmista ihmisistä. Sen minä teiltä pyydän, arvoisa kokoomus. (Ed. Gustafsson: Ei se olisi sitten kokoomus!) — Ed. Gustafsson on oikeassa. Se ei olisi sitten kokoomus. Se olisi sitten kai joku muu puolue, mutta kai silti tässä saa vetoomuksen ihan yhteisyyden nimissä esittää, koska nämä ovat nyt hyvin tärkeitä asioita.

Toinen iso ongelma, mihin viittasin jo aiemmissa puheenvuoroissa, on tämä rakentaminen. Eli vaikka toimia tehdään, ne eivät ole uusia toimia tähän suhdannetilanteeseen räätälöityinä, ja ne uudet toimet, mitkä on ikään kuin tähän suhdannetilanteeseen nyt tässä yhteydessä annettu, ovat aivan liian vaatimattomia. Tietenkin olen iloinen siitä, että hallitus on tullut sosialidemokraattien linjalle muun muassa siinä, että tämä käynnistysavustus, mikä nyt on Pääkaupunkiseudulla asuntorakentamisessa, valtakunnallistetaan. Sitä me vaadimme jo vuosi takaperin omissa vaihtoehdoissamme. Se on ihan myönteinen ja positiivinen asia.

Mutta kuten sanottu, kun tässä ei ole kylliksi esimerkiksi tätä korkotuen ehtojen parantamista, se tarkoittaa, että tämä ei ole vielä riittävä sysäys asuntomarkkinoille, jotta sitä asuntorakentamista kylliksi lähtisi liikkeelle valtion tukemana, ja myös se, mikä minusta on semmoinen oivallus tässä meidän mallissamme ja sosialidemokraattien esityksessä, on, että samaan aikaan, kun se on järkevää työllisyys- ja talouspolitiikkaa, meidän esityksemme mukaan asuntopolitiikan kautta voitaisiin tehdä myös erittäin viisasta sosiaalipolitiikkaa. Nimittäin meidän mallissamme olemme taanneet sen, että vuokran hinnaksi esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla muodostuisi maksimissaan 10 euroa per neliö, mikä tällä hetkellä nousevassa tuotannossa saattaa olla 15 euroa per neliö. Eli jos kerta on suhdannepoliittisesti ja inhimillisesti järkevää rakentaa ihmisille koteja, niin rakennetaan myös samalla niitä koteja sellaisiksi, joissa ihmisillä on varaa asua. Olemme aivan liikaa lukeneet uutisista vuokrannousupaineista ja mahdottoman isoista vuokrankorotuksista, mitä muuten on taas vuodenvaihteessa tulossa. Me tiedämme sen. Sitäkin ajatellen asuntomarkkinoita tulee tasata nimenomaan halvempien, edullisempien asuntojen rakentamisen kautta.

Viisasta talouspolitiikkaa, viisasta suhdannepolitiikkaa, viisasta työllisyyspolitiikkaa ja viisasta sosiaalipolitiikkaa. Sitä kaikkea sosialidemokraattien esitykset tällä asuntopuolella ovat.

Korjausrakentaminen, se on toinen asia. Siinä myös meillä on toiveita ja vaatimuksia vahvemmasta linjasta kuin hallituksella tässä on. Eli ne toimet, mitä hallitus luettelee, ovat kuitenkin kovin vähäisiä, kovin vähäisiä siihen kokonaisuuteen nähden. Aivan toista mittaluokkaa tarvitsisi nyt olla niiden toimenpiteiden tässä vaiheessa.

Kunnat, se on meidän sosialidemokraattien yhteinen huolemme täällä ollut. On aika nurinkurista se, että samaan aikaan kun hallitus kertoo, että veroja täytyy nyt sitten alentaa jnp., kunnat ovat siinä tilanteessa, että siellä nostetaan veroja, oliko niin, että peräti 70 kuntaa on jälleen kerran tehnyt päätöksen kunnallisverotuksen korotuksista. Siellä ollaan tilanteessa, jossa kunnat velkaantuvat. Siellä ollaan tilanteessa, jossa kunnat joutuvat huonon taloustilanteen vuoksi lykkäämään niitä tosi tärkeitä investointeja, joita pitäisi syntyä tässä suhdannetilanteessa, ja eivät ole kaukana ne ajat, kun ihan aitoja leikkauslistoja varmasti kuntiin alkaa tulla. Nythän näitä lomautusuutisia kuulemme jo kunnista. Opettajia lomautetaan jnp. Ei tämä voi olla viisasta talouspolitiikkaa, vaan nyt nimenomaan sitä viisasta ja älykästä elvytystä olisi myös se, että taattaisiin kuntien mahdollisuudet isona markkinayksikkönä investoida, huolehtia ihmisten palveluista, huolehtia ihmisten turvallisuudesta. Se pitäisi nyt ottaa todella vakavasti.

Oli suuri pettymys, kun tässä hallituksen täydentävässä talousarviossa ei ollut yhtään lisää voimavaroja kunnille. On todella ankeaa siellä kyllä sitten tulevilla vastavalituilla valtuustoilla, jos joudutaan leikkauslistoja tekemään. Mielestäni mikään puolue, ei mikään puolue, ei edes toivotalkoiden rukkaspuolue tai mikään mukaan luvannut leikkauslistoja. Eli nyt pitää olla sanan mittainen ja pitää huolehtia siitä, että kunnilla on enemmän rahaa käytössä.

Tässähän meillä sosialidemokraateilla on ollut oma linjamme ja oma vaihtoehtomme ja esitämme kunnille selkeästi enemmän resursseja. Se on tässä suhdannetilanteessa välttämätöntä ja myös tietenkin se on välttämätöntä ihan siksi, että perusturvallinen elämä vaatii sitä, että vanhukset saavat inhimillistä hoitoa ja että pikkukoululaisilla on turvallinen koulupäivä.

Vielä lopuksi, lopetan ihan kohta, haluan sanoa työllisyydestä muutaman sanan. Eli on se aika järkyttävää todellakin kuulla, kun joka päivä tulee lisää uutisia irtisanomisista, lomautuksista jnp. Tässä tilanteessa minä en voi ymmärtää, miksi työllisyysmäärärahoja on leikattu 77 miljoonaa euroa ja miksi tällä hetkellä työvoimapoliittisten toimenpiteiden volyymia on leikattu, vähennetty, 10 000:lla. Se ei kerta kaikkiaan sovi tähän suhdannepoliittiseenkaan tilanteeseen. Monessa kotitaloudessa, monessa perheessä, ollaan nyt todella epävarmoja. On turvattomuutta, mietitään, mikä on tulevaisuus meidän kohdaltamme, tuleeko irtisanomisia, tuleeko lomautuksia, ja tässä tilanteessa pitäisi nimenomaan vahvistaa sitä luottamusta ja sitä toivoa ja myös sitä, että sitten, jos se työttömyys kohtaa, niin valtiolla on kyllin isoja, hyvin mitoitettuja toimia, joilla autetaan niitä ihmisiä: aikuiskoulutusta, oppisopimuskoulutusta, työvoimapoliittista koulutusta, muutosturvan vahvistamista, kaikkea tätä, ja tämä uupuu nyt täysin tästä hallituksen esityksestä.

Eli toivon, että ajatelkaa nyt, hyvä hallitus, niitä työttömiä tai niitä ihmisiä, jotka elävät epävarmuudessa eivätkä ole varmoja tulevaisuudesta ja työpaikoista. Nyt pitää näiden ihmisten puolesta tehdä toimia ja pitää yhdessä pystyä puhaltamaan samaan hiileen, jotta me pystymme tekemään älykästä ja viisasta tulevaisuuspolitiikkaa ja takaamaan sen, että ihan kohtuuttoman syvälle emme täällä Suomessakaan tule sukeltamaan.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitasen puhe ei jättänyt ketään kylmäksi. Se osoitti sen, että sosialidemokraateilla on sosiaalisuutta puheissaan mutta ei teoissaan, toisin kuin hallituksella. Pienimpiä isyys- ja äitiyspäivärahoja on korotettu enemmän kuin koskaan, ruuan alv alenee, opintotukea on nostettu, mille sosialidemokraattien aikana ei tehty yhtään mitään, kansaneläkkeitä on korotettu. Juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa on tämän hallituksen aikana parannettu.

Ja kun te julistatte maailmanloppua, niin ehkä on hyvä kuitenkin muistaa, että tänään tulivat uudet työllisyysluvut ja ne osoittavat, että työttömien määrä on vähentynyt viime lokakuusta 8 000:lla. Se ei kerro siitä, että meillä on paljon lomautuksia. Lomautusaika pitää hyödyntää kouluttamisella ja muulla järkevällä toiminnalla. Talouden näkymät ovat kieltämättä uhanalaiset, mutta tällaista maailmanloppua ei kannata kyllä julistaa.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satosen hyviin puheisiin on helppo yhtyä.

Ed. Viitanen puhuu suurista pettymyksistä ja ankeudesta. Todellakin taloushaaste on iso asia meille kaikille, mutta näillä veronkevennyksillä, joita nyt tehdään, pyritään ruokkimaan pitkän ajan kasvumahdollisuuksia. Mielestäni myös työllisyyden vahvistamiseen johtavia toimenpiteitä on tehty monenlaisia tämän esityksen myötä. Esimerkiksi pidämme huolta siitä porvarihallituksen puolesta, että talouden pyörät pyörivät. Yritystoimintaa tuetaan 80 miljoonalla eurolla. Näen, että tämä on erittäin viisasta politiikkaa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minun mielestäni tämä tuloverolinja kiteyttää tämän hallituksen sosiaalisuuden. Se kerta kaikkiaan kiteyttää sen, ihan turha sanoa mitään muuta. Siellä pienituloisimmat maksavat hallituksen korottamia palvelumaksuja samaan aikaan kun eivät saa veronkevennyksiä. Siinä se sosiaalisuus sitten näkyy.

Ed. Satonen puhui työllisyystilastoista. Siellähän on se huolestuttava piirre näkyvissä, että jo nyt nuorisotyöttömyys on kääntynyt nousuun. Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla työttömyyslukemat ovat kääntyneet nousuun. Me olemme menneet miinusmerkin puolelle. Eli nämä ovat niitä merkkejä, jotka tietävät, että huonompaan suuntaan mennään. Monihan sanoo, että yleensä nämä näkyvät vasta puolen vuoden tai vuoden viipeellä. Tässä tilanteessa periaatteessa näiden työllisyystilastojen olisi pitänyt näyttää paremmilta kuin miltä ne nyt näyttävät.

Mitä tulee sitten tähän maailmanlopun maalaamiseen, niin tämä on realismia, arvoisat edustajat. Nimittäin ennen kunnallisvaaleja puheenjohtaja Urpilainen kysyi finanssikriisin vaikutuksesta kuntiin, jolloin kuntaministeri Kiviniemi sanoi, että onpas (Puhemies: Minuutti on täysi!) törkeää pelottelua. Tänä päivänä hallituksen esityksessä lukee se vastaus: kuntien tulot ovat tippumassa 3 prosentista 1 prosenttiin ja menot kasvamassa 4 prosenttia. Onko tämä sitten maailmanloppua vai realismia?

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Suurituloisille ja rikkaille on Suomessa annettu tasaisin väliajoin monenlaisia veronkevennyksiä. Viime hallituksen aikana varallisuusvero poistettiin kokonaan demareiden, keskustan ja kokoomuksen tuella. Nyt vaikeassa taloustilanteessa porvarihallitus keventää suurituloisten tuloveroa jälleen. Tämä on aika erikoista, kun muualla päin maailmaa toimitaan toisella tavoin ja kun otetaan huomioon vielä se, että kaikkein pienituloisimmat eivät Suomessa hyödy tästä tuloveronkevennyksestä lainkaan.

Herääkin kysymys, miksi hallituksen pitää euromääräisesti jälleen lisätä suurituloisten ostovoimaa. Eivätkö nämä veronkevennykset kohdentuisi paremmin kulutukseen, kun ne annettaisiin pieni- ja keskituloisille? Silloin kevennyksillä olisi suurempi vaikutus muun muassa työllisyyteen. Pitää myös muistaa, että suurituloiset pystyvät myös siirtämään verotustaan pääomatulojen puolelle, jolloin he maksavat tuloistaan alempaa veroprosenttia kuin esimerkiksi monet pieni- ja keskituloiset.

Suomessa juuri pääomatulojen verotus on huomattavasti keveämpää kuin monissa muissa maissa. Kun täällä valtiovarainministeri teki vertailuja eri maiden tuloveroprosenttien välillä, niin pitäisi tässä vertailussa kyllä myös samanaikaisesti käsitellä pääomaveroprosenttia, minkälainen se on eri maissa. Se kokonaisuushan on sitten se, jota pitäisi verrata. Toisaalta pitäisi verrata myös, mitä palveluja saadaan näillä verotuloilla aikaan ja mitä palveluja meillä on enemmän kuin monissa muissa maissa, joiden pelkkää tuloveroa nyt vain vertaillaan.

Arvoisa puhemies! Lainsäädännöllä on myös mahdollistettu, että suurituloiset voivat siirtää tulojaan pääomaverotukseen. Tällöin he maksavat tuloistaan huomattavasti pienempää veroprosenttia kuin pieni- ja keskituloiset. Tämä ongelma on tiedossa, mutta hallitus ei halua estää tätä laillista verokikkailua. Puhutaan kyllä, että asiaa selvitetään. En tiedä, kuinka kauan, muttei tämä asia miksikään muutu, jos se jää vain puheiksi, kun kuitenkin tiedetään, että ongelma on todellinen.

Tässäkin herää kysymys, onko syynä se, että hallitus haluaa tällä verokikkailukonstilla muun muassa yksityistää terveyspalveluja entistä enemmän. Yksityiset lääkärifirmat käyttävät nimittäin tätä tilaisuutta nyt hyväkseen. Toisaalta julkisen sektorin palveluille tästä vero-ongelmasta on tullut hyvin paljon haittaa. Lääkäreitä ei pienempien paikkakuntien terveyskeskuksiin nimittäin juuri saada tällä hetkellä muuten kuin ostamalla reppufirmojen lääkäripalveluja. Tällä tavalla yksityistäminen etenee ja julkinen sektori menettää työvoimaansa, ennen kaikkea lääkäreitä. Tätä jatkuu niin kauan kuin tällainen veromenettely sallitaan. Koska hallitus ei saa tässä mitään aikaan, niin tähän ongelmaan kyllä eduskunnan pitäisi puuttua ja poistaa tällainen ongelmia synnyttävä ja myöskin eriarvoistava veromenettely.

Arvoisa puhemies! Muutama sana kotitalousvähennyksestä. Siinä on omat hyvät puolensa, ja voidaan sanoa, että sillä on estetty muun muassa harmaita markkinoita, mutta pitää myös muistaa, että tämä järjestelmä ei ole ollenkaan oikeudenmukainen vielä kaikilta osin. Kotitalousvähennyksestä eivät hyödy kaikkein pienituloisimmat lainkaan, eivätkä, niin kuin täällä on tullut esille, kerrostaloissa asuvat. Sen sijaan suurituloiset, joilta on poistettu jo varallisuusvero ja joilta alennetaan jälleen tuloveroa, saavat tästäkin veronalennuksesta täyden hyödyn. Kun tällaista menettelyä jatketaan, niin kenellekään ei pitäisi olla epäselvää, miksi tuloerot maassamme kasvavat. Tuloerojen kasvuhan oli Suomessa suurinta EU-alueella.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä yhdyn siihen näkemykseen, jonka ed. Yrttiaho täällä toi esille: komennusmiehet petettiin jälleen kerran. Viime vuosien turhat lupaukset tämän päivärahaverotuksen suhteen ja sen korjaamiseksi ovat olleet aivan tyhjää puhetta ja sanahelinää. Näyttää siltä, että olipa valtiovarainministerinä kuka tahansa mistä puolueesta tahansa, ongelmaa ei haluta korjata. Olipa sitten demari tai tunari tässä ministerinä, tämä ongelma on aivan sama ja sitä ei saada korjatuksi. Tässäkin on asia, johon kyllä eduskunnan pitäisi puuttua ja pitäisi ryhtyä korjaamaan tosissaan tätä ongelmaa. Muuten käy niin, että niillä työmarkkinoilla, missä on komennusmiehiä, jatkuu epävarma tilanne ja siten aiheutetaan ongelmia myös yrittäjille työntekijöitten ongelmien lisäksi.

__________

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Johannes Koskinen.

__________

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa iltaa ei kovin pitkästi, mutta tuohon ed. Valppaan puheeseen vielä sen verran, että ministerinä ei todellakaan ole demari eikä tunari. Hallituksella on hyvä talouspoliittinen tilannetaju, mistä tämä talousarvion täydennysesitys on erinomainen osoitus. (Ed. Valpas: Mutta ei korjata sitä ongelmaa!) — Me pyrimme korjaamaan. Me valmistaudumme, me ennakoimme ja reagoimme järkevästi ja oikea-aikaisesti. Me emme myöskään hötkyile, mikä on tärkeää.

Tärkein ja tänään myös parjatuin elvyttävä toimenpide ovat olleet nämä veronkevennykset, jotka osuvat aivan nappiin tässä tilanteessa, tilanteessa, jossa kasvumme on kotimaisen kysynnän varassa. Kevennysten ohella esitys sisältää monia muitakin hyviä toimenpiteitä, kuten kotitalousvähennykset, kulttuuri- ja liikuntasetelit, yliopistotutkimuksen ja nuorten työpajatoiminnan tukemisen, ehkäisevän nuorisotyön, verkkonuorisotyön, energiaverotuen ja muun muassa poliisin internetseurannan tehostamisen. Tämä taitavasti rakennettu esitys kohdentuu monipuolisesti eri toimintasektoreille turvaten niiden toimintavalmiuksia.

Rakentamiseen ja asuntotuotantoon kohdennetut panostukset lähestyvät akuuttia ongelma-aluetta monipuolisesti, ja kuten ministeri Katainen täällä vastauspuheenvuorossaan päivällä totesi, useiden eri toimenpiteiden ja linjamuutosten kautta, ei vain tämän täydennysesityksen toimin. Positiivisena suunnanmuutoksena panin merkille, että nyt myös Pääkaupunkiseudun neljäntoista kunnan ja valtion välillä tehty aiesopimus on asuntotuotannon avustuksissa huomioitu.

Toivottavaa olisi, että vastaavaa huomioimista toteutettaisiin myös tiemäärärahoja kohdennettaessa. Toivottu kehitys ja kasvu kehysalueilla ei nimittäin tapahdu ilman tarvittavia perustienpidon investointeja. Menneellä viikolla ministeri Vehviläinen pohti televisiossa tarvittavia lisätoimia elvytyksen tehostamiseksi ja esitti tässä yhteydessä näkemyksensä pienempien tiehankkeiden, kuten kevyen liikenteen väylien, siltojen tai teiden perusparannusten lisärahoituksesta. Tämä ministeri Vehviläisen ajatus saa kyllä täyden tukeni.

Arvoisa puhemies! Porvarihallitus pitää huolta siitä, että talouden pyörät pyörivät oikeaan suuntaan, ja tässä yhtälössä ratkaisevassa roolissa ovat suomalaiset yritykset ja kotimaassamme toteutettu yritystoiminta. 80 miljoonaa euroa yrityssektorin tukemiseen on erittäin viisasta politiikkaa.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousarvioesityksen täydennysesityksessä yleissivistävien oppilaitosten perustamishankkeiden valtuutta kasvatettiin 30 miljoonalla eurolla. Tämä mahdollistaa noin 65—70 miljoonan euron hankkeiden toteuttamisen. Tämä raha tulee enemmän kuin tarpeeseen. Meillä Rovaniemellä ensi vuoden talousarvioita laadittaessa käytiin merkillinen episodi. Virkamiehet esittivät, että meillä korjausta kaipaavia päiväkoteja ja kouluja olisi myyty 7 miljoonalla eurolla ulkomaiselle leasing-yritykselle, joka olisi korjannut koulut ja vuokrannut ne takaisin kaupungille. 20 vuoden kuluttua kaupungin olisi tullut lunastaa rakennukset takaisin käyttöönsä.

Miksi sitten näin monimutkainen kuvio? Koska kiinteistöt ovat kerta kaikkiaan niin huonokuntoisia, ettei niissä voi terveyden vaarantumatta työskennellä, ja kaupungilla ei kuitenkaan ole rahaa rakennuksia korjata. Valitettavasti meillä Lapin koulujen peruskorjaukset laahaavat jäljessä ja niiden kunto rapistuu koko ajan. Valtion tuki on riittämätön, sillä peruskorjausmäärärahoja tulee Lapissa nykyään vuosittain vain yhdelle koululle. Lapsien ja henkilökunnan terveydestä huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Tämän vuoksi nyt, kun talous on taantumassa, olisi tärkeää pitää kansantalouden rattaat pyörimässä ja panostaa julkisten rakennusten kuten homekoulujen korjaamiseen. Nyt olisi otollinen aika näiden peruskorjausten tekemiseen, kun ne on kuitenkin ennen pitkää tehtävä.

Tyydyttävää hallituksen esityksessä ei ole kuitenkaan se, että valtion rahoitus toteutuu hankkeen valmistumisen jälkeen jälkirahoituksena seitsemän vuoden aikana. Opetusministeriön valtionosuusprosentti on 43 prosenttia, eli yli puolen pitää olla kuntien omaa rahaa. Hankkeiden alkuvaiheessa rahoitus pitää hoitaa toisin eli esimerkiksi lainarahalla. Tämä onkin ongelmallista, kun monet kunnista ovat kriisikuntia.

Veronkevennysten tekeminen velkarahalla ei ole järkevää. Tämän lisäksi valtionverotuksen alennuksesta jää 400 000 eläkeläistä paitsi, koska heillä on niin pienet tulot, etteivät he joudu maksamaan valtionveroa. Sen sijaan, kun valtionvero kevenee, joudutaan kuntaveroa kiristämään. Tällä hetkellä valtion ja kuntatalouden suhde on epätasapainossa, ja tämän vuoksi hallitukselta tarvitaan toimia kuntatalouden helpottamiseksi. Sen sijaan hallitus jättää kuntatalouden ahdinkoon ja tänä vuonna yli 70 kuntaa joutuu nostamaan kunnallisveroprosenttiaan eikä ensi vuoden osalta tilanne ole varmastikaan yhtään helpompi. Kuntatalouden tilanteen helpottamiseksi ei täydennyksessä ja varsinaisessa talousarvioesityksessä ole kuitenkaan osoitettu lisämäärärahoja, toisin kuin sosialidemokraatit ovat osoittaneet omassa esityksessään.

Arvoisa puhemies! Asuinrakentamisessa on havaittavissa hiipumista kiivaan vaiheen jälkeen. Uudisrakentaminen supistui heinä—syyskuussa 4 prosenttia edellisvuodesta. Erityisen ripeästi laski asuntorakentaminen. Uusia yhteiskunnan tukemia vuokrakoteja ei juuri rakennetta, ja sijoittajat myyvät vanhaa kantaa omistusasunnoiksi. Sosiaalisia vuokra-asuntoja tuottaneille rakennuttajille on suuri houkutus siirtyä parempituottoiseen bisnekseen. Tämä osoittaa hyvin sen, ettei asuntotuotantoa pidä jättää markkinavoimille, yksityiset rakennuttajat kun eivät ole kiinnostuneita asumisen hinnan kohtuullisuudesta, talouden heilahtelujen tasoittamisesta tai erityisryhmien tarpeista, vaan pyrkivät maksimoimaan taloudelliset voitot.

Viime vuosina asuntolainojen helppo saanti ja erityisesti matala korkotaso lisäsivät usean vuoden ajan ihmisten kiinnostusta omistusasuntojen hankintaan. Asuntolainojen koronnousu on jo hidastanut asuntokauppaa ja uudisrakentamisen käynnistymistä, eivätkä tämän syksyn huolestuttavat talousuutiset erityisesti Yhdysvalloista ja Eurooppaankin saapuneesta taantumasta varmastikaan ainakaan helpota tai nopeuta rakentamista tai asuntokauppaa. Tämän vuoksi nyt olisi hyvä hetki hallituksen taholta satsata vuokra-asuntojen peruskorjaukseen ja muuhun julkiseen rakentamiseen, jotta tuotanto ei supistu eikä työttömyys kasva jatkossa.

Lopuksi vielä muutama sana työllisyysmäärärahoista. Leikkaukset työvoimapoliittisiin määrärahoihin jäävät edelleen noin 67 miljoonaan. Tämä tilanteessa, jossa meillä nuorisotyöttömyys on kääntynyt nousuun, lomautuksista olemme saaneet kuulla joka päivä ja myös osassa maakuntia työttömyys on kääntynyt nousuun. Myös työllisyysperusteisia investointimäärärahoja on osoitettu leikattavaksi. Näillä rahoilla on ollut suuri merkitys ympäristöhankkeisiin ja matkailuhankkeisiin Lapissa. Sen vuoksi niitä olisi tarve säästää.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen taloudenelvytysesityksessä todetaan, että Suomen talous on perustaltaan terve, joten taantuman uhka ei ole välttämätön. On tietenkin hyvä, että hallitus pitää yllä optimismia ja lieventää kansalaisten pelkoa laman uhkasta, mutta onko tuo esitys totuudenmukainen? Olisin siitä hiukan eri mieltä.

Tätä optimismia on todella vaikea ymmärtää, kun itse varsinkin painiskelee kuntapäätöksenteossa kuntien yhdistymistilanteessa, jossa yhdistyvien kuntien talous on enemmän kuin kuralla. Välillä tuntuukin, että tässä talossa eletään ainakin hallituksen osalta ihan jossakin muussa maailmassa kuin todellisuudessa. Ministeri Kiviniemi on kehunut kuntatalouden hyvää tilannetta. Soisin kyllä mieluusti, että ministeri Kiviniemi tulisi esittämään nämä näkemyksensä vaikkapa uuteen yhdistyvään Jämsään, jossa ollaan juuri tekemässä talouden tervehdyttämisohjelmaa, jolla voidaan joutua leikkaamaan kuntalaisille tärkeitä peruspalveluja. Samalla olemme jo nostaneet veroprosenttia, kuten monet muutkin kunnat joutuvat tekemään.

Arvoisa puhemies! Kuntapäättäjänä on siis hyvin vaikea nähdä positiivisuutta taloustilanteessa tällä hetkellä. Voisipa sanoa, että koskaan ennen kuntapäättäjät eivät ole olleet näin historiallisen vaikeassa tilanteessa. Jopa henkilöstön lomautukset otetaan keinoksi selviytyä eteenpäin. Tässä tilanteessa tuntuukin perin kummalliselta, että hallitus ei ole halukas perumaan tai edes lykkäämään esittämiään veronkevennyksiä.

Pidän merkittävänä ja viisaana arvoisan puhemiehemme Sauli Niinistön esitystä taannoin, jossa hän vaati nimenomaan hallitusta perumaan veronalennukset. Olisi todella toivottavaa, että hallitus heräisi tähän samaan ajatukseen. Puhemiehen ennustuksen mukaan tulossa on muutaman vuoden kuluttua kovat julkisten menojen leikkaukset nykyisen velkaisen kuntatalouden takia. Tätäkin ennustusta voi hyvin uskoa, ja siihen nähden olisi nyt syytä jarruttaa kevennyslinjaa, vaikka se niin kivaa olisikin.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetissa esitimme homekoulujen korjauksiin huomattavaa 20 miljoonan euron lisäystä. Itse olen vaatinut asialle myös kansallista ohjelmaa rahoituksineen. Tätä kysyin myös ministeri Sarkomaalta kirjallisessa kysymyksessäni, johon sain kylläkin kieltävän vastauksen. Nyt hallitus on onneksi antamassa 30 miljoonaa lisää yleissivistävien oppilaitosten perustamishankkeiden kertaluonteiseen nopeuttamiseen osana julkisen rakentamisen elvyttämistä, jos suoraan luetaan esityksestä. Sosialidemokraattien painostus oli siis tarpeen, ja hallitus osoittaa oppivansa edes jossakin asiassa. Mutta tämä ei ole koko totuus. Ed. Ojala-Niemelä nimenomaan kertoi tästä samasta asiasta, kuinka tämä raha annetaan. Vuonna 2009 vahvistettavat perustamishankkeet ovat jälkirahoitteisia, ja niiden valtionosuus tullaan maksamaan vuonna 2010 tai sen jälkeen. Lukiessani tätä esitystä ilo lisäyksestä häipyi. Kuinka kunnat voivat nyt siis käynnistää muun muassa homekoulujen korjaukset tai uudisrakennukset, jos valtiolta apua on tulossa vasta vuosien kuluttua jälkirahoitteena? Eihän tämä muuta tilannetta kunnissa millään tavalla. Samaan aikaan ei myöskään olla kehittämässä mitään rahoitusohjelmia kunnille, eli tämä kansallinen ohjelma tässä yhteydessä olisi enemmän kuin tarpeen.

Arvoisa puhemies! Nyt tehtävissä elvytystoimissa tulisi kohdata kansalaisen arki oikealla tavalla. Nämä veronkevennykset eivät tuota sitä tulosta, mitä hallitus yrittää hakea. Kansalaiset varovat suuria satsauksia ja haluavat säästää. Vaikka se hyvä onkin kansalaisen omalta kannalta, se ei auta kansantalouttakaan, jos ei kuntalaisen taloutta, eikä elvytä markkinoita. Nyt olisi sijoitettava kunnissa erityisesti lapsiin, perheisiin ja vanhuksiin. Tällä kuntatalouden kehittämisellä ei näitä toimenpiteitä tehdä. Sen sijaan että huolehdittaisiin kuntalaisen perustarpeista, kunnat joutuvat nyt karsimaan muun muassa palveluja oppilashuollosta, neuvolapalveluista ja vanhuspalveluista. Säästölista on pitkä eikä leikkauksissa näy loppua.

Arvoisa puhemies! Olisi ollut todella toivottavaa, että hallitus olisi ottanut vastaan opposition tarjouksen yhteisistä talkoista talouden elvyttämisen suhteen. Tässäkin elvytyspaketissa olisi silloin ollut enemmän painavaa kansalaisen arkeen vaikuttavaa asiaa.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Joulukadut on viritetty, valot kutsuvat kauppoihin. Kadulta katsoen ja kalenterista päätellen on vuotuisen kulutusjuhlan aika. Miten käy joulukaupan tänä vuonna, jaksammeko ostaa, jaksammeko kuluttaa?

Yhdysvalloissa ja varmaan kohta muuallakin joulutavaroita myydään jo nyt alennusmyyntihintaan. Kotien varovaisuus kasvaa päivä päivältä ja viikko viikolta. Ihmiset on houkuteltava ostamaan nyt eikä viidestoista päivä. Silloin he eivät ehkä enää uskalla ostaa. Jokainen päivä, joka kääntyy iltaan ilman kutsua yt-neuvotteluihin, on voittoisa päivä, voittoisa perheille, voittoisa kaupalle ja voittoisa kansantaloudelle. Yhdysvalloissa finanssikriisi on muuttunut reaalitalouden kriisiksi ja maa on sukeltamassa lamaan. Ihmisillä, kodeilla ja perheillä, ei ole ostopäätöksen tekoon vaadittavia dollareita. Kun käsissä ei ole sitä rahaa, jossa puhutaan luottamuksesta Jumalaan, on usko koetuksella. Ilman dollareita ei ole henkistä ostovoimaakaan. Kun kuluttamisessa erinomaisen ahkerat amerikkalaiset lakkaavat ostamasta, koko maailma heilahtaa kyljelleen, heilahtaa Eurooppa ja heilahtaa Suomi. Nyt ei auta, vaikka meillä olisi kuinka paljon osaamista ja innovaatioita, jos ei kellään ole halua tai mahdollisuuksia ostaa uusia tavaroita.

Kun Kiinassa näinä aikoina menee konkurssiin kymmeniätuhansia yrityksiä, puhutaan ihan muusta Kiina-ilmiöstä kuin aikaisemmin. Globalisaation myötä läntisen maailman finanssikriisi kaatuu myös Kiinan niskaan. Kun rahat loppuvat eurooppalaisilta ja amerikkalaisilta, ei kiinalaisille halpatuotteillekaan löydy ostajia.

Maailmankaupan hiipumisesta kertoo se, miten rahtilaivaliikenne on supistunut. Laivat makaavat toimettomina satamissa odottaen talouden elpymistä. Liikkeellä olevat laivat ajavat kevyemmässä lastissa kuin ennen, koska tavaraa ei ole. Rahtilaivojen rakentaminen on pysähtynyt. Onneksi tämä ei vielä vaikuta matkustajalaivojen tilauksiin. Loistoristeilijän kyytiin riittää asiakkaita silloinkin, kun keskiluokka ja köyhät sinnittelevät laman ravistelemina — jotain hyvää siinäkin.

Hallitus Suomessa on lopulta havainnut sen, että opposition jo kesällä esittämät arviot tulevista talouden vaikeuksista olivat oikeita. Talousarvion täydennysesityksessään hallitus luopuu ylenmääräisestä toiveikkuudestaan ja pienentää arviotaan ensi vuoden verotulojen kertymästä runsaalla parilla miljardilla eurolla. Tähän liittyy hallituksen arvio siitä, että talouden kasvu lähes pysähtyy ensi vuonna. Täsmennetty budjettiesitys on noin 2,5 miljardia alijäämäinen. Valtionvelan lyhentäminen keskeytyy ja talouden tasapainottaminen tapahtuu ottamalla uutta velkaa.

Kotitalouksien ostovoiman lisääminen on merkittävä keino kotimaisen kulutuksen lisäämisessä. Ostovoimasta puhuttaessa on enimmäkseen keskitytty rahaan. Euroissa mitattavan ostovoiman lisäksi tulisi kuitenkin puhua myös henkisestä ostovoimasta. Henkinen ostovoima tarkoittaa kuluttajan rohkeutta ostopäätösten tekemiseen. Tämä ostamisrohkeus, henkinen ostovoima, riippuu monista muistakin tekijöistä kuin siitä, kuinka paljon ihmisellä on rahaa käytettävissään. Vakinaisessa virassa tai vakinaisessa työsuhteessa olevalla pienipalkkaisella ihmisellä saattaa olla paljonkin henkistä ostovoimaa, koska hän tietää työsuhteensa olevan vakaalla pohjalla. Toisaalta hyväpalkkainen pätkätyössä oleva tai yt-neuvotteluihin kutsun juuri saanut ihminen voi olla hyvin arka tekemään ostopäätöksiä. Vaikka hänellä juuri nyt on rahaa, hän on epävarma tulevaisuudestaan ja tekee ostoksensa vasta tarkan harkinnan jälkeen.

Hallitus ei ensi vuoden talousarviossa ja sen täydennyksessä juuri kiinnitä huomiota henkisen ostovoiman vahvistamiseen. Henkinen ostovoima syntyy siitä, että kodeissa luotetaan arkipäivän elämän jatkumiseen sellaisena, että talous on kohtuullisesti turvattu. Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on pitkään ollut sellainen riskien hallinnan järjestelmä, jonka kautta ihmisten luottamusta tulevaisuuteen on voitu vahvistaa. Sopimuspohjainen, laajaan yhteisymmärrykseen perustuva työmarkkinapolitiikka on lisäksi ollut tärkeässä roolissa, kun ihmisten luottamusta omaan tulevaisuuteensa on synnytetty. Uuden lehden kääntyminen työmarkkinapolitiikassa tulee heikentämään tämän kaltaista yhteisöllisyyttä. Mitä enemmän kukin työpaikka ja kukin yksilö jää yksin työehdoista neuvoteltaessa, sitä turvattomammaksi yksilö kokee itsensä sinä päivänä, jolloin huonot ajat koittavat. Työn jatkumiseen ja työehtoihin liittyvä turvattomuuden kokemus leikkaa raa’asti ihmisten henkistä ostovoimaa, rohkeutta tehdä ostoksia, käyttää rahaa.

Juuri nyt eikä vasta tammi—helmikuun vaihteessa hallituksen tulisi antaa paljon vahvempi signaali omasta päättäväisyydestään erityisesti kahdessa asiassa: työllisyyden ylläpitämisessä ja kuntien talouden turvaamisessa. Näissä kahdessa kohdassa ratkaistaan suomalaisten kotien mielialat ja turvattomuus ja henkisen ostovoiman kehitys. Vakavat uutiset talouden heikentymisestä toimivat nyt vahvana kannustimena ihmisten mielissä. Olisikin tyylikästä, jos hallitus tässä tilanteessa lopettaisi omat kannustavuuspuheensa. Nyt tarvitaan työmahdollisuuksien varmistamista työhaluisilla, kannustavuutta on jo olemassa.

Yritykset tarvitsevat luototusta toiminnan ylläpitämiseen ja uuden toiminnan käynnistämiseen. Valtion asiana on luoda edellytykset luotonannolle ja yritystoiminnalle ja sitä kautta työllisyydelle. Suunta hallituksen esityksessä on oikea mutta toimet ovat riittämättömiä. Työllisyyden mahdollisimman hyvä turvaaminen yksityisellä sektorilla ja kunnissa on paras keino vahvistaa kotien ja perheitten taloudellista ja henkistä ostovoimaa. Valtion velan ottaminen näihin tarkoituksiin ei merkitse pysyviä menonlisäyksiä vaan investointia siltaan, joka vie taantuman yli taloudellisesti kestävään tulevaisuuteen. Kahta asiaa me vaadimme hallitukselta: rohkeutta ja päättäväisyyttä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kulutusjuhla lähestyy, oikeastaan sen pitäisi olla joulujuhla ja juhla siitä, että tasa-arvo on ihmisten välillä ja meidän kulttuurissamme niin, että Jumala tuli tasa-arvoiseksi ihmisen kanssa ja yhdeksi meistä, senhän pitäisi olla tämän juhlan idea, mutta se onkin kulutus. Myöskin koko tämän yhteiskunnan ideana niin että se pysyisi pystyssä, on se, että kulutetaan, kulutetaan tätä maapalloa kohtuuttomasti ja kestämättömästi, ja se ei voi olla oikeaa politiikkaa. Se ei voi olla oikea fundamentti tälle pallolle. Sademetsät menevät, puhdas vesi häviää, saastuu, loppuu, ihmisten elämä ja arki on stressaavaa. Täällä pohjoisella rajalla me ihmettelemme nuorten ja lasten pahoinvointia. Taustalla ovat kiire, kulutusyhteiskunta, myllyn pyörittäminen ja siinä juokseminen.

Nyt jos katsotaan tätä taloudellista tilannetta, niin tähän taustaan nähden ei ole oikein, että helpotetaan verotusta niille, joilla on jo ennestään paljon, jotka kerskakuluttavat eivätkä kuluta elääkseen, tullakseen toimeen. Mutta meillä on paljon ihmisiä, globaalitasolla yli puolet maapallon ihmisistä elää toimeentulon minimin tienoilla, ja näille ihmisille on perusteltua osoittaa lisää ostovoimaa. He eivät kerskakuluta, he eivät pysty ostamaan enempää kuin he pystyvät kuluttamaan, ja he eivät kuluta suoraan jätekaatopaikoille. (Ed. Satonen: Työttömyys on laskenut!)

Työllisyydestä ed. Satonen täällä totesikin ilahtuneeseen sävyyn, että se on laskenut 8 000 työttömällä. Työttömyys on laskenut, anteeksi, ed. Satonen, 8 000:lla lokakuussa, se on siis pudonnut 5,8 prosenttiin, mutta se on lokakuun luku. Niin kuin täällä on tullut esille, tämän kuukauden luku on 40 000 irtisanottua, lomautettua. Kun tuo tiedote ilmestyi kännyköihimme tänään 25. marraskuuta kello 9.22, niin rakennusliike Skanska ilmoitti 10.35, että se vähentää, irtisanoo, 600 työntekijää. Tämä laman tie on varsin jyrkkä, ja sen jyrkkyyttä ei riittäisi mikään liikennemerkki enää kertomaan.

Meidän ei pidä laskea ihmisiä työttömiksi. Kun työttömyyteen joutuu, niin sieltä kuopasta on vaikea päästä pois. Sen takia nyt hallituksen pitäisi todella ryhtyä aktiivisiin toimenpiteisiin työttömyyden syvenemisen ja syntymisen estämiseksi, siihen se ei valitettavasti ole kunnolla ryhtynyt. Yksi heikkous on se, että kuntatalous on laskettu heikoksi. Kunnat eri puolilla Suomea ovat jo tehneet ensi vuoden talousarviot, nostaneet osaltaan kuntaveroprosenttia, mikä on epäsosiaalinen tapa verottaa ihmisiä. Ja, ed. Satonen, mikä on monessa kunnassa ongelma, siellä heikennetään palveluja, vähennetään henkilöstöä. Oikeistoenemmistöinen kunta tekee usein samalla tavalla kuin vasemmistoenemmistöinen, huolimatta siitä, että näitä viimeksi mainittuja on vähemmän. Se ei ole poliittisesti jaettavissa tämä ratkaisun teko, vaan se liittyy rakenteiden heikkouteen kaiken kaikkiaan.

Esimerkiksi Kotkassa yksinkertaisesti päätettiin äänestyksen jälkeen, että vähennetään sijaisia, ja se tapahtuu todella rankasti, koska näillä sijaisilla ja osapäiväisillä on turvattu esimerkiksi vanhustenhoivan palvelut. Tällöin on syntynyt noidankehä, joka ruokkii itse itseään kielteisellä tavalla, ja lama syvenee. Syöksy on entistä kovempi. Omalla tavallaan valtio on tietysti heikentänyt kuntataloutta niin, että se on lisännyt ensi vuodeksi kuntien vastuita 158 miljoonalla eurolla kaiken kaikkiaan, kuten budjettiosaston Raija Koskinen on tässäkin talossa toistuvasti esittänyt. Omaishoitajat, jotka ylläpitävät kuntien taloutta hoitamalla uhrautuvalla tavalla läheisiään, hyvin useat ilman minkään näköistä korvausta ja osa sitten varsin vähäisellä korvauksella, heitä verotetaan kuitenkin erittäin voimakkaasti. Tämäkään asia, ed. Satonen, ei ole mikään poliittinen kysymys. Jo silloin kun ed. Suvi-Anne Siimes oli toinen valtiovarainministeri, tähän asiaan kiinnitettiin huomiota, mutta sitä ei saatu silloin kuntoon. Sen jälkeen on ollut monenlaisia, monen puolueen valtiovarainministereitä. Ongelma jatkuu.

Ministeri Pekkarinen kävi kertomassa henkilökohtaisista kokemuksistaan täältä korokkeelta ja ministeriaitiosta. Panemme tietysti toivomme ministeri Pekkariseen, mutta siinä tarvitaan koko hallitus ja etenkin valtiovarainministeri.

Täällä viitattiin myös sunnuntain 23. päivä marraskuuta Helsingin Sanomien kolumniin. Toimittaja Marjut Lindberg kirjoittaa otsikolla "Köyhimmät putosivat kuoppaan" varsin hyvin, kuten hän on ennenkin kirjoittanut. Ja se tosiasia, niin kuin hän jälleen omassa kolumnissaan siteeraa, että "terveydenhoidolla estettävissä oleva kuolleisuus on kasvanut lähes viisinkertaiseksi alimmassa tuloluokassa verrattuna ylimpään tuloviidennekseen", siis tämä asia, tilanne, että ihmiset, jotka ovat pienituloisia, kuolevat sairauksiin huomattavasti useammin kuin rikkaat ihmiset, sairauksiin, jotka olisivat terveydenhoidon menetelmillä hoidettavissa, on todella äärimmäisen vahva esimerkki siitä, että meidän terveydenhoitomme ei ole kunnossa. Se ei ole terve. Ja syy, miksi näin on, on tietysti siinä, että meidän perusterveydenhoitomme, ennalta ehkäisevä terveydenhoitomme on hoidettu huonosti, sen tila on varsin kriittinen, alkoholipolitiikka on ollut väärää, alkoholivero laskuineen, ja tässä on varsin paljon tehtävissä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, viittaan valtiovarainvaliokunnan mietintöön 22 kotitalousvähennyksen kohtaan. Valtiovarainvaliokunta sivulla 10 aivan oikein kiinnittää huomiota siihen, että tämä kotitalousvähennys, jonka pitäisi tavoitteellisesti edistää pientalojen energiatehokkuutta parantavia hankkeita ympäristöystävällisellä lämmitystapamuutoksella, saattaa kuitenkin toimia myöskin silloin, kun esimerkiksi pientalossa siirrytään suoraan sähkölämmitykseen, mikä ei todellakaan ole ekologista eikä ympäristöystävällinen lämmitystapamuutos. Näin ollen valiokunnan huolen osoittaminen tässä asiassa — "esityksen vaikutuksia tulisi - - seurata ja sääntelyä edelleen kehittää, jos se osoittautuu tarpeelliseksi", niin kuin täällä todetaan — tämä ehkä ei ole aivan riittävä, kun me tiedämme nyt jo, että verotoimistot, veroviranomaiset, eivät tähän yksityiskohtaan ole valmiita tai kykeneviä syventymään, minkä tyyppinen järjestelmä on sitten aikaansaatu näillä kotitalousvähennyksillä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Parista kolmesta asiasta lyhyesti.

Julkista rakentamista hallitus pyrkii tässä talousarvion täydentämispaperissa elvyttämään muun muassa lisäämällä valtuutta yleissivistävän koulutuksen perustamishankkeisiin. Tarkemmin tässä valtuutta lisätään näihin homekouluihin 30 miljoonaa euroa, muistaakseni näin se oli. Varmasti tämä kohdennus on oikea, siitä olemme samaa mieltä. Kuitenkin, kun on kyse valtuutuksesta, niin tässä herää kysymys kunnan oman rahoituksen turvaamisesta. Me tiedämme, että kunnat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa ja hyvin moni kunta todella taloudellisissa vaikeuksissa. Toki sitten, jos ja kun kohdalle mahdollisesti joku siivu tästä tämmöisestä rahasummasta tulisi, niin tätä rakennushanketta vaikeuttaa varmasti merkittävästi, saako sitä rahaa ja miten kallista tämä raha on. Sosialidemokraatit ovat omassa budjetissaan esittäneet jo kuntapuolelle näitten valtionosuuksien lisäämistä. Toki tämänkin rahasumman olisi toivonut sillä tavalla, että tässä ei tätä viivettä tulisi.

Toinen asia. Jos yleissivistävää opetusta ajattelee, niin sen järjestämisen puolella on tällainen epäkohta, että tämän vuoden alusta valtionosuusjärjestelmää rukattiin, ja siinähän hyvin monilla kunnilla, jotka ovat muutenkin vaikeuksissa, sivistyspuolen valtionosuudet merkittävästi laskivat.

Mutta, arvoisa puhemies, näistä parista muusta asiasta. Matkakulujen omavastuuta esitetään nostettavaksi, ja nyt hyvin monella puolella Suomea nämä etäisyydet ovat pitkät, veroja on nostettu ja sitä kautta jo matkakulut nousseet. Tämä ei ole oikeudenmukaista.

Ja aivan lopuksi näistä liikennehankkeista, kun niihinkin on viitattu, totean, että toivottavasti näihin pieniin liikennehankkeisiin kohdennetaan rahaa, koska seutukuntien elinkeinoelämän kannalta on erittäin tärkeää näitten alueitten saavutettavuus, ja näissä liikennehankkeissa olisi tosiaan paljon vielä tehtävää.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on varmaan hyvä kertoa muutama sana siitä, miksi olemme tässä taloudellisessa tilanteessa kuin olemme. Kyse ei suinkaan ole siitä, että hallituksen talouspolitiikka olisi epäonnistunut, kuten opposition puheenvuoroista saattaisi luulla, vaan nimenomaan sen vuoksi, että se ei ole epäonnistunut, Suomi on sellaisessa tilanteessa, että se voi nyt toteuttaa elvytystä. Ja kun mainitsin kommenttipuheenvuorossani näistä tänään tulleista työllisyysluvuista, niin ne osoittavat sitä omalta osaltaan, että myöskin Suomen työllisyys on ollut hyvin korkealla tasolla.

Mutta on tietysti niin, että tällaisessa taloustilanteessa, kun maailman finanssimarkkinat ovat epävarmassa tilanteessa, tämä heijastuu kaikkiin niihin valtioihin, joille vienti on tärkeä asia, ja silloin se heijastuu myöskin Suomeen, olkoonkin, että Suomen oma talous nauttii kansainvälisesti ottaen erittäin korkeaa arvostusta, kuten viime viikolla kuulimme uutisen siitä, että Financial Times valitsi Jyrki Kataisen Euroopan parhaaksi valtiovarainministeriksi. Viikkoa aiemmin Wall Street Journal Europe -lehti kirjoitti Suomen valtion joukkovelkakirjalainasta ja suositteli sitä hankittavaksi, koska se on koko maanosan luotettavin sijoituskohde.

Suomen valtion taloudellinen tilanne on siis lähtökohtaisesti erittäin hyvä, mutta tietenkin tässä maailmanlaajuisessa tilanteessa me myöskin saamme osamme siitä, mitä maailmalla tapahtuu, ja sen vuoksi se edellyttää myöskin meiltä toimia, ja niin on myöskin hallitus tehnyt. Hallituksen tekemillä linjauksilla samanaikaisesti tuetaan kotimaista kysyntää veronalennuksilla, helpotetaan vientiyritysten investointirahoitusta, lisätään vuokra-asuntotuotantoa ja nopeutetaan välttämättömien infrahankkeiden toteuttamista.

Arvoisa puhemies! Niistä lomautusuutisista, jotka ovat viime aikoina tulleet, on ehkä pääteltävissä kaksi asiaa: Ensimmäinen on se, että yritykset eivät tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja sen vuoksi halutaan pitää kiinni omasta osaavasta työvoimasta, mutta koska tilauskirjat ovat lyhentyneet, on ollut pakko tehdä jonkinnäköinen ratkaisu. Siis positiivinen signaali on se, että kyse on valtaosaltaan lomautuksista eikä irtisanomisista. Irtisanomisia on toki tapahtunut erityisesti metsäteollisuuden osalla, jossa on selvää kapasiteetin vähennystä, ja tietysti rakentamisessa, joka nyt ensimmäisenä yleensä aina matalasuhdanteessa reagoi kaikkein voimakkaimmin.

Rakentamisen osalta hallitus tosiaan näissä ylimääräisissä toimissaan vielä lisäsi 30 miljoonaa euroa homekoulujen korjaamiseen, mikä on erittäin hyvä päätös, ja sen lisäksi jo valtion alkuperäisessä budjettiesityksessä on infrahankkeita enemmän kuin koskaan. Eli tässä kyllä toteutetaan keynesiläistä ajattelua siinä, että silloin kun taloudessa muuten on taantumavaihe tulossa, niin hallitus itse ja julkinen sektori investoivat. Eli tämä logiikka on tässä kyllä käynnissä, mutta on tietysti niin, että pelkästään julkisen sektorin investoinnit eivät riitä pitämään rakennusalalla korkeaa kysyntää, joten on välttämätöntä, että myöskin yksityistalouksissa ja taloyhtiöissä tehdään nyt niitä julkisivu- ja pintaremontteja ja putkiremontteja ja kaikkia muita, jotka ovat tuiki tarpeellisia ja välttämättömiä lähitulevaisuudessa. Nyt on juuri oikea aika niitä tehdä, koska nämä remontit voi tehdä edullisempaan hintaan ja työvoimaa on niihin saatavilla.

Ylipäätään on niin, että on hyvin hankalaa, jos suomalaiset reagoivat tähän tilanteeseen niin, että nekin lakkaavat kuluttamasta, joilla ei ole siihen taloudellisesti mitään syytä. Päinvastoin nyt on hyvä aika tehdä hankintoja, jos on siihen varaa. Niiltä osin toki, jos on esimerkiksi korkea asuntovelka, on viisainta käyttää nämä veronalennukset velan lyhentämiseen tai velkaantumisen asteen alentamiseen. Eli tämä reagointi on yksilötasolla. Tietysti jokainen tekee itse päätöksensä, mutta ihmisten tilanne on myöskin erilainen. Jos kaikki nekin, joilla on varaa kuluttaa ja tehdä hankintoja, tulevat varovaisiksi, niin silloin julkisen sektorin mitkään toimet eivät riitä ylläpitämään kotimaista kysyntää palvelusektorilla ja me joudumme tarpeettoman ylireagoinnin kohteeksi.

Arvoisa puhemies! Täällä on aika paljon puhuttu myöskin työllistämismäärärahoista. Niin kauan kuin työllistämismäärärahoja on ollut, ne ovat kulkeneet sillä tavalla, että kun työttömyyden taso nousee, myöskin työllisyysmäärärahojen taso nousee. Ja kun työttömyys laskee, myöskin työllistämismäärärahat vähenevät. Tämä on hyvin loogista, näin sen pitääkin toimia ja näin se toimii varmasti myöskin jatkossa. Eli jos nämä lomautukset realisoituvat työttömyyden tason kohoamisena, niin silloin on myöskin oikea tapa reagoida niin, että työllisyyspoliittisia määrärahoja lisätään. Ja kuten täällä on aiemmin käynyt ilmi, niin tätä asiaa varmasti alkuvuonna tullaan harkitsemaan.

On myöskin erittäin tärkeää niillä kriisipaikkakunnilla, joille on jo myönnetty äkillisiä rakennemuutosrahoja, ja niillä, joille ei vielä ole myönnetty, mutta joilla kriisi on päällä, kuten vaikka Pietarsaaressa, jossa on tapahtunut huomattavia lomautuksia ja irtisanomisia, että siellä paikallisella työvoimahallinnolla on riittävät resurssit toimia nopeasti ja niin, että henkilö henkilöltä käydään läpi työllistämismahdollisuudet, erilaiset koulutusmahdollisuudet, ja lomautettujen osalta voidaan tämä lomautusaika tavalla tai toisella hyödyntää oman ammattiosaamistason kehittämiseen eli esimerkiksi lyhytmuotoisiin kursseihin tai näin pois päin. On hyvin tärkeää, että tämän tyyppinen asia käydään nyt läpi ja pidetään huoli siitä, että niiden henkilöiden osalta, jotka ovat lomautettuina tai irtisanomisuhan alla, työkyky säilyy, koska Suomi on kuitenkin muutaman vuoden sisällä väistämättä menossa ikärakenteesta johtuen kohti työvoimapulaa ja meillä ei ole varaa menettää niitä ihmisiä, jotka nyt tilapäisesti joutuvat työstä pois, työvoiman ulkopuolelle, vaan on pidettävä huoli siitä, että he säilyvät ammattitaitoisina työntekijöinä, koska heidän panostaan tullaan tarvitsemaan.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi parista muusta asiasta. Ensinnäkin on hyvä päätös se, että alkoholiveroon tehdään korotus. Se on ihan oikea ratkaisu ja sillä on paljon perusteluita siinä, mitä vaikeuksia alempi alkoholiveron taso on yhteiskuntaan aiheuttanut.

Toiseksi tästä komennusmiesten asiasta haluaisin sanoa sen, että tätä hallitusta ja tätä valtiovarainministeriä ei voi pistää samaan kategoriaan edellisten kanssa. Olennaista on se, että saadaan aikaan ratkaisu ja tulee selkeät pelisäännöt siitä, miten jatkossa nämä asiat hoidetaan. Se on aivan avainasia. (Ed. Yrttiaho: Entistä sekavammaksi!) Me voimme siitä olla mitä mieltä hyvänsä, mikä on se ratkaiseva kilometrimäärä, mutta suurin ongelma on ollut se, että on ollut erilaista tulkintakäytäntöä siitä, mikä sen määrän tulisi olla tai mitkä ovat ne perusteet. Kun saadaan yksiselitteiset perusteet, niin silloin ainakin jokainen, joka toimii sellaisissa tehtävissä, että hän on komennusmiehenä tai sen tyylisissä tehtävissä, itse tietää, mitkä ovat ne rajat, milloin on oikeutettu päivärahaan ja milloin ei. Eli tämä on aivan avainasia, että tähän asiaan saadaan selkeä ratkaisu. Siinä suhteessa on hyvä, että se ratkaisu täältä eduskunnasta lähtee ja ainakin jatkossa tiedetään, miten tässä toimitaan.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Satonen piti hyvänä ja selkeänä tätä, että tulee tämmöinen selkeä ratkaisu, mutta kyllä tämä komennusmiesten kohdalta on todella heikentävä ratkaisu, sillä nyt edellytetään 100 kilometrin matkaa ja yöpymistä. Tämä tekee tästä todella hankalan. Täytyy todeta, että Turusta Raumalle on noin 96 kilometriä, samaten täältä Helsingistä Loviisaan, elikkä nämä tarkoituksella pudotettiin pois. Tässä halutaan selvästi kommennusmiehiä rangaista siitä, että he ovat tämmöinen joustava työvoimavara tässä maassa, joka hoitaa nämä vaativat työt telakoilla, että Suomessa voidaan menestyksellä rakentaa risteilyaluksia korkeatasoisesti. Nyt sinne joudutaan tuomaan todennäköisesti ulkomailta halvempaa työvoimaa ja ammattitaito ja myöskin laatutaso tulee tästä varmasti kärsimään.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen tuossa piti hyvänä tätä komennusmiesten ratkaisua. Tässä mennään huonompaan suuntaan, niin kuin edellinen puhuja totesi.

Mutta on yksi semmoinen merkittävä juttu, mikä tässä tuo sen näköalan, koska tässähän annetaan viite siihen, jotta 100 kilometriä pitää päivässä ajaa, se on ihan ok, mikä on ympäristön kannalta aika ongelmallinen asia. (Ed. Kuoppa: Yhteensä!) Tämmöistä signaalia ei olisi pitänyt antaa, vaan päinvastoin sen rajan pitäisi olla huomattavasti matalampi. Ei tämä selkeytä yhtään tätä sinällään, vaan aiheuttaa, niin kuin tässä on todettu, sen, jotta rajataan monta aluetta pois tämän selkeän päivärahakäytännön osalta, ja voi olla, että siinä tapahtuu näin päin, että se korvataan sitten ulkolaisella työvoimalla, koska ne ihmiset katsovat, että ei kannata lähteä töihin tuolla matkalla.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Satoselle: Tämä nyt käsittelyssä oleva tuloverolain muutos lisää tulkinnanvaraisuutta ja sekavuutta komennusmiesten matkakorvausten verokohtelun osalta. Kysymys: Milloin komennusmiehelle muodostuu varsinainen työpaikka? Sitä määräaikaa ei ole sanottu missään. Se johtaa siihen, että aina kun komennusmies vaihtaa työpaikkaa, voidaan sanoa, että se on hänen varsinainen työpaikkansa. Siis ei synny mistään pisteestä ikään kuin sitä kriteeriä, josta määritellään, milloin jokin työpaikka on komennustyöpaikka ja milloin hänellä on varsinainen työpaikka. Juuri tästä johtuen kaikki nämä tulkintariidat ovat purkautuneet tätä kautta. Elikkä on ollut miehiä todella, jotka ovat vuoden aikana 13:ssa eri työpaikassa ympäri Suomen, ja heille jokainen työpaikka on katsottu varsinaiseksi työpaikaksi sillä perusteella, että he useiden vuosien ajan ovat tehneet huolto-, korjaus- tai muita asennustöitä näillä työpaikoilla, paperitehtailla, kemian tehtailla. Tässä on tämä ongelma ja myöskin se, että verottaja katsoo edelleen esimerkiksi telakkateollisuuden osalta, että kaikki telakat ovat varsinaisia työpaikkoja. (Puhemies: Minuutti on kulunut!)

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Komennusmiehiä koskevaan asiaan totean, että niin kuin puheenvuoroissa on tullut esille, kyllä suomalaista työvoimaa tässä nyt sorretaan ja edelleen heikennetään komennusmiesten asemaa. Tämä asia alkaa olla sellainen, että tämä on hyvin paljon heille henkinen ongelma. Tämän asian jauhaminen on kestänyt kuusi vuotta.

Muistan, että kun ministeri Katainen tuli ministeriksi, hän lupasi korjata tämän asian. Nyt käy kuitenkin niin, että komennusmiesten asemaa heikennetään. Ei kai siitä nyt ollut kysymys, kun pyydettiin korjaamaan, ja sen käsityksen sai, kun ministeri Katainen aikoinaan puhui tuossa kyselytunnilla, että se korjataan, mutta ei tässä ole mitään korjausta tapahtunut.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me kaikki täällä salissa varmasti arvostamme komennusmiesten tekemää työtä, ja on sinänsä ihan perusteltua, että on olemassa selkeät säännöt sille, millä ehdoilla on oikeutettu mihinkin päivärahoihin. Voi olla, että tämä ed. Yrttiahon mainitsema ongelma siitä, mikä on varsinainen työpaikka, on edelleen todellinen. Mutta en minä kyllä sitä pysty käsittämään, mitä tekemistä tällä kysymyksellä on ulkomaalaisen työvoiman kanssa, koska vielä pidempi matka ulkomaisella työvoimalla on niille työpaikoille kuin kotimaisella. Eli ei tässä nyt siitä voi olla kyse, vaan kysymys on ylipäätään siitä, että on jotkut säännöt, jolloin ihminen tietää jo etukäteen, onko hänellä oikeus päivärahaan vai ei.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minkä muun johtopäätöksen tästä voi tehdä, kun tilannetta pidetään epävarmana kuusi vuotta ja samojen vuosien aikana samalla ajanjaksolla on tuhansien vuokratyöntekijöiden halpatyövoiman invaasio telakoille ja rakennusteollisuuteen? Ei tästä mitään muuta poliittista johtopäätöstä voi tehdä. Tätä asiaa ei ole haluttu korjata, koska on haluttu kotimainen komennustyövoima syrjään.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun nyt juuri on käyty debattia komennusmiesten asemasta, niin todella toivon, että tässä voitaisiin löytää sellaiset ratkaisut, että ne tyydyttäisivät näitä ahkeria kansalaisia, jotka tahtovat tehdä työtä vähän etäämmällä kotoaan ja kotiseudustaan. Tällaisia henkilöitä Suomi tarvitsee. On kysymys myös osaajista, ja heidän osaamistaan tarvitaan. Toivon, että tähän asiaan voitaisiin löytää selkeät ratkaisut, niin että suomalainen työntekijä ja työ Suomessa voisivat kohdata toisensa.

Tässä käsiteltävänä olevassa asiassa on paljon hyvää ja paljon sellaista, mikä täällä on tullut esille, mutta haluaisin kiinnittää eräisiin asioihin vielä huomiota. Liikenteestä on puhuttu, liikenneverkosta, liikenneinfrastruktuurista. Tämä on ollut myöskin täällä eräissä puheenvuoroissa esillä. Haluaisin vakavasti herättää Suomessa keskustelun tässä taloudellisessa tilanteessa, joka on ja jota on ennakoitavissa tulevaisuudessa, missä määrin todella olisi kannattavaa juuri nyt rakentaa liikennerakennetta, niin rautateitä kuin myöskin eriasteisia maanteitä kunnostaa ja rakentaa ihan uusia. Näillä on nimittäin vaikutusta itse rakennuskohteen kannalta, mutta erittäin paljon myös välittömiä ja välillisiä seurannaisvaikutuksia. Kun ratoja tai teitä rakennetaan, silloin tarvitaan paljon mursketta. Jotta saadaan mursketta, tarvitaan koneita, joilla sitä tehdään, ja näitä koneita tehdään paljolti myös erilaisten alihankkijoitten toimesta. Elikkä yhtenä esimerkkinä vaikkapa Haapamäki—Parkano—Pori-radan tekeminen, esimerkkinä nyt vaikka tämä, palauttaminen kokonaan liikenteelle ja rakentaminen todella hyvään kuntoon olisi investointi, joka olisi panostus pitkälti tulevaisuuteen, osaltaan jo olemassa olevan, mutta vajaalla käytöllä olevan liikennerakenteen hyötykäyttöä. Mutta samalla tämä työllistäisi paitsi itse rakennuskohteessa, niin myös niitten koneitten kautta, joita valmistetaan, ja tällä olisi paljon heijastusvaikutuksia.

Mielestäni kannattaisi ihan aidosti laskea, mitkä ovat ne työllisyysvaikutukset, joita infrarakentaminen tuo tullessaan, mitkä ovat sieltä saatavat verotulot työttömyysmenojen asemesta ja näiden kerrannaisvaikutukset. Tällä voitaisiin sitten katsoa, mikä tulee nettohinnaksi itse rakennettavalle kohteelle. Olen eräitä tuollaisia laskelmia itse tehnyt ja olen yllättynyt, että nyt todella olisi edullista toteuttaa monia jopa, sanoisinko, mielettömän näköisiäkin hankkeita, joilla kuitenkin on mieltä, nimenomaan joilla on mieltä. Nyt saattaisi olla siihen tilaisuus, ja näitä kannattaisi toteuttaa.

Palaan sitten myös itse liikenteen kysymyksiin. Meillä on vakavasti uhattuna useita satoja reittiliikenteen linja-autovuoroja, ellei valtio voi osoittaa rahaa niiden ostoon. Nämä ovat osaltaan kuntien ja seutujen välisiä, vieläpä maakuntien välisiä, yhteyksiä. Kyytitakuu, jolla halutaan turvata matka kotoa asiointipaikalle kirkonkylään tai muuhun taajamaan, on hyvä ratkaisumalli, mutta se ei ole sama kuin mitä on liikennerakenteeseen kuuluvat julkiset niin juna- kuin linja-autovuorot. Jos me pidämme yllä julkista liikennettä ja sen tarjontaa, niin se kyllä aikaa myöten alkaa myöskin lisätä käyttöä ja sitä kautta tuloja. Mutta jos meillä on jatkuva supistusten kierre, niin se vaikuttaa kielteisesti myös jäljelle jäävään liikenteeseen. Meillä on vakava kysymys, kuinka säilyy perheyrittäjyyteen perustuva linja-auton reittiliikenne maaseudulla, mutta myöskin niin sanottujen vähäliikenteisten ratojen henkilöliikenne. Meillä pitää olla kykyä nähdä asioita laajemmalti. Samalla tulee muistaa, että senkään kustannukset eivät todellisuudessa ole valtiolle sitä, mitä liikenteenharjoittaja esittää, koska valtio saa toista kautta takaisin ostoliikenteeseen osoittamistaan, rautatieliikenteeseen osoittamistaan rahoista ratamaksuina hyvin merkittävät summat. Itse asiassa aika lailla nollakustannuksesta on loppujen lopulta kyse. Toivon voimakkaasti, että me voimme panostaa julkiseen liikenteeseen, sen ostamiseen koko maassa myös harvaanasutuilla seuduilla riittävästi voimavaroja.

Edelleen toivon, että me voimme panostaa turvallisuuteen. Tässä asiakirjassa, hallituksen esityksessä eduskunnalle vuoden 2009 talousarvioesityksen täydentämisestä, on osoitettu tarpeellisia, välttämättömiä rahoja puolustuskyvyn säilyttämiseen. Mutta me tarvitsemme rahaa myöskin vankiloihin. On ikävä, jos vankeinhoito maassa kärsii, ja jopa vankiloita on uhattu sulkea. Meidän tulisi päinvastoin panostaa tälle tärkeälle sektorille ja toteuttaa vaikkapa jo pitkään vireillä ollut ajatus Haapamäen vankeinhoitolaitoksesta Keuruun kaupungissa. Näkisin, että juuri nyt on aika nähdä monet menoerät investointeina. Juuri nyt kannattaisi laskea niitten kokonaisvaikutukset ja niiden pohjalta tehdä ratkaisut.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys ensi vuoden talousarvion täydentämisestä osoittaa, että hallitus reagoi nopeasti muuttuvaan taloustilanteeseen. Kukapa olisi uskonut vuosi sitten, että maailmantalous on tässä tilanteessa, missä se nyt on. Toki ensimmäisiä oireita ja merkkejä siitä oli, mutta nykyistä tilannetta ei varmaan kukaan meistä edes osannut kuvitella. Maailmantalous on tällä hetkellä muuttumassa sellaista vauhtia, että esimerkiksi talousennusteet, mitkä tänä päivänä laaditaan, ovat viikon päästä vanhanaikaisia. Hallitus reagoikin osuvasti tätä täydennystä tehdessään kotimarkkinoiden kysynnän varmistamiseen niin, että kotimainen kysyntä korvaa joiltakin osin sitä, mitä vientikysynnässä menetetään.

Hallituksen talouspolitiikka on ollut viisasta, koska valtion talous on pidetty kunnossa. Valtio on maksanut määrätietoisesti velkaa pois, mikä antaa mahdollisuuden tulevan politiikan rahoittamiseen tarvittaessa vaikka valtionvelan otolla. Myös julkinen talous voi hyvin, onhan viime vuoden virallinen valtiontalouden ylijäämä yli 9 miljardia euroa kaikkinensa, mikä osoittaa, että kansantaloudessa ollaan aivan eri tilanteessa verrattuna siihen, missä oltiin 1990-luvun alussa, jolloin syöksyimme syvään lamaan. Maailmantalous on kuitenkin niin tiukasti sitoutunut yhteen, että kaikki maat ovat riippuvaisia kaikista maista. Se mitä tapahtuu USA:ssa tai Kiinassa, se varmasti vaikuttaa Suomeen — jos ei suoraan, niin reaalitalouden kautta pienellä viiveellä. Tähän hallitus on aivan osuvasti varautumassa tällä täydennysesityksellään.

Hallituksen esittämät veronkevennykset osoittavat aivan konkreettisesti sen, vaikka oppositio niitä arvostelee vahvasti, että ne kulutuskysyntää vahvistamalla pitävät suomalaista työtä yllä. Vain pitämällä ihmiset töissä pystymme pitämään huolta ihmisten taloudesta, perheiden taloudesta ja siitä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, jota hallitus politiikallaan toteuttaa. On syytä muistaa, että veronkevennykset on esimerkiksi tuloveronkevennyksessä kohdistettu pieni- ja keskituloisiin ihmisiin, mikä on heidän taloutensa kannalta erittäin tärkeää. Lapsilisiä korotetaan ja pitää muistaa, että tämä hallitus on toteuttanut jo merkittävät uudistukset. Edellisen hallituksen aikana ja tämän hallituksen aikana on korotettu muun muassa opiskelijaetuuksia, joista aiemmissa hallituksissa ei edes unta nähty. Veronkevennysten vaikutuksista on keskusteltu vahvasti, ovatko ne hyviä ja riittäviä. Joka tapauksessa veronkevennys tulee kotitalouksiin, mikä on hyvä asia. Esimerkiksi jouluun valmistautuville suomalaisille tänä vuonna tulee veronpalautuksia, ja tulevat veronkevennykset koskevat sitten seuraavaa vuotta tietenkin.

Keskustelu tässä talossa ruuan arvonlisäveron alentamisesta osoittaa mielestäni konkreettisesti sen, mikä on esimerkiksi opposition sosiaalinen oikeudenmukaisuus. On vastustettu vahvasti hyvää, oikeudenmukaista ratkaisua. Toki sosialidemokraattien riveissä on selvästi ollut myös tälle ajatukselle kannatusta joidenkin edustajien keskuudessa. Tämän panen ilolla merkille, että tällaista hyvää kehitystä on havaittavissa. Kokoomus on tälle linjalle tullut jo toki aiemmin.

Sama koskee myös alkoholiveron korotusta. Alkoholiveron korotus on sosiaalisesti erittäin oikeudenmukainen korotus, koska alkoholin hinnan nosto leikkaa jonkun verran kulutusta ja hieman lisää valtion tuloja ja ennen kaikkea pystyy hieman vähentävästi vaikuttamaan myös sosiaalisiin haittoihin, mitä alkoholin liikakäyttö aiheuttaa tähän maahan, terveydenhuoltomenoja ynnä muuta.

On hyvä muistaa, että paras valtiontalouden ja yleensäkin julkisen talouden kunnossapitokeino on hyvä työllisyys. Valtio on tässä asiassa ottanut vastuuta tukemalla vientiteollisuutta vahvasti erilaisin instrumentein, takauksia antamalla, kuten aloitusrahasto Veraventure Osakeyhtiöön, Teollisuussijoitukseen, ja tietenkin Suomen Vientiluottoa ja Finnveraa lisää rahoittamalla. On tärkeää pitää nämä vienninedistämisorganisaatiot hyvässä iskussa, koska monestihan viennin esteeksi muodostuu se, että takuita ei ole ja kauppa ei käy. Maailmantalous näyttää seuraavan 2—3 vuoden aikana, mihin se on menemässä, mutta tärkeää on, että pidämme kaikki omat keinot käytössä, joita hallituksella ja tällä talolla käytettävissään on.

Sitten kun tulevaisuuteen katsotaan vielä, herra puhemies, lopuksi, niin mitä Suomen tulisi tehdä, että pääsisimme tästä edessä olevasta talousnotkahduksesta mahdollisimman lievin vaurioin? Infraan, nimenomaan yhdyskuntarakenteeseen, yhteiskunnan kulkuväyliin, erilaisiin rakenneinvestointeihin tulee panna rahaa lisää. Se lienee itsestään selvää. Teiden, rautateiden kunto on tällä hetkellä niin huono kautta linjan tässä maassa, että on melkein välttämätöntä, että esimerkiksi perustienpidon rahoihin saadaan se noin 100 miljoonan euron vuosittainen korotus, mistä muuten tässä talossa on väitelty viimeiset kymmenen vuotta, eikä sitä vieläkään ole toteutettu. Ihmettelen suuresti, että valtio, joka pyörittää noin 46 miljardin euron budjettia, ei 100:aa miljoonaa euroa siitä löydä. Sanoisinpa, että kysymyksessä on melkein kiusanteko, että tätä asiaa ei ole haluttu hoitaa kuntoon. Kukaan kansanedustajista ei tässä talossa pysty väittämään, etteikö sitä rahaa löytyisi. Sama koskee rautateitä ja ehkä kärjekkäimmin tällä hetkellä käytävää laajakaistakeskustelua. Onhan Sonera purkamassa lankaverkkoa Suomesta nopeutuvaa vauhtia ja valtio tehnyt viisaasti päätöksen, että maahan rakennetaan mahdollisimman ripeällä aikataululla laajakaistaverkko koko maata koskien. Totta kai se aikataulu ulottuu ensi vuosikymmenelle saakka, mutta sitä pitää nopeuttaa ja niin, että se ei ole enää kasvueste muualla maassa.

Rakentamisesta puhutaan paljon, arvoisa herra puhemies, mutta on syytä muistaa, että rakentaminen on ollut tässä maassa ylikuumaa jo vuodesta 2004, mikä on aiheuttanut järjettömiä kustannusnousuja sekä asunnonostajille että yleensäkin niille, jotka haluavat esimerkiksi omakotitalon rakentaa. Ei siinä ole mitään järkeä. Sitten tästä ylikuumasta tilanteesta joudumme kärsimään, koko maa, valtavin hinnannousuin, mikä sitten heijastuu jo näkyvillä olevin inflaatiopainein. Yhtenä inflaation nousun paineen syynä on nimenomaan nämä ylikuumat markkinat — väitänpä melkein, että ainoana syynä. Toivottavasti tämä realiteetti tunnustetaan ja pyritään siihen, että koko Suomen rakentamista edistetään, ei vain Pääkaupunkiseudun ja suurimpien kaupunkien, joissa nimenomaan tämä ilmiö on kärjekkäimmillään esillä.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies, totean, toivon vielä, että kun hallitus seuraavia päätöksiään tekee talouden vahvistamiseksi tässä maassa, niin tuetaan edelleen nuorten tilannetta paljon vahvemmin. Nuoriin on panostettu tänäkin päivänä, hallitus on tehnyt sen hyvin, mutta nuorissa ja ennen kaikkea innovaatioissa on tämän Suomen tulevaisuus. Jos haluamme pitää tämän maan asuttuna ja elintason korkeana, se vaatii myös nuoriin panostamista, mutta se vaatii myös sitten teollisuuden ja sen kehittämisessä tarvittavaa energiaa. Energiapolitiikka pitää hoitaa ilmasto- ja energiastrategian kautta, siinä käytävässä keskustelussa ja budjettipäätöksin, mutta ennen kaikkea toivon sitä, että nuoriin panostetaan yhä enemmän.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos kuulin oikein tuolla huoneessani, niin ed. Hoskonen sanoi jotenkin näin, että tämä hallituksen esittämä ja läpiviemä veronalennuslinja on sosiaalisesti oikeudenmukainen. Pyytäisin ed. Hoskosta perustelemaan tätä, nimittäin vaikka niihin alempiin tuloluokkiin prosentuaalinen verojen alennus on suurempi, siis tämä prosenttiluku, niin me jokainen tiedämme tässä salissa, että käteen jäävät eurot, jotka todella sitten ratkaisevat sen ostovoiman, ovat näissä suuremmissa tuloluokissa huomattavasti suuremmat.

Ja kun halutaan kysyntää lisätä, niin toki niillä, joilla on kaikista pienimmät tulot, kaikki tämä käytettävissä oleva rahamäärä menee kulutukseen, ja niillä, joilla on jo muutenkin kohtuullisesti rahaa, siitä jää osa käyttämättä, niin ainakin henkilökohtaisesti uskon. (Puhemies: Minuutti!) Mutta tämä sosiaalinen oikeudenmukaisuus, siihen pyytäisin vastausta.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lauri Kähkösen huomio ansaitsee myöskin kannaltani pari lisäystä. Todellakin näin, että kun valtionverotus on progressiivinen, siellä ylemmissä tuloluokissa progression pieni lasku meinaa euroissa enemmän kuin pienissä tuloluokissa. Mutta tärkeää on, että verotusta pikkuhiljaa oikaistaan. Pääsemmekö sosiaalisesti koskaan täydelliseen oikeudenmukaisuuteen, sitä epäilen. Ainoa oikea keino on pitää kuntien talous kunnossa, että kunnat pystyvät pitämään veroäyrin riittävän alhaalla ja sitten sitä kautta pitämään kuntien palvelut kunnossa.

Ja kolmantena asiana, herra puhemies, ehdottomasti siihen pitää panostaa, että kaikilla ihmisillä olisi töitä ja niillä, jotka ovat esimerkiksi lomautettuina, on koulutusta, että valmistaudutaan siihen tulevaan nousukauteen, joka varmasti on meidän edessämme. Laman alla tai talousnotkahduksen alla on pelottavaa ajatella, miten tässä käy, mutta meidän pitää uskoa tulevaisuuteen, panostaa koulutukseen ja uusiin investointeihin ja infrahankkeisiin. Sillä pärjäämme. Joka investoi teihin ja kulkuväyliin, se aina pärjää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on hoettu sitä, jotta tässä tulevat veronalennukset pieni- ja keskituloisille. Tässä on ilmeisesti semmoinen harha olemassa, niin kuin jossakin, myös Suomessa, jotta on asunnottomia — taikka sanotaan, että ei ole asunnottomia ihmisiä. Kun käytiin tuolla Lontoossa, niin siellä kuulemma 100 000 ihmistä on asunnottomia, niitä ihmisiä ei kuulemma ole olemassakaan. Tässä on vähän samanlainen juttu, että kun 13 100 euroa on vuositulo, niin vasta siitä lähtee tämä valtionverotaulukko niin kuin ottamaan veroa valtiolle, ja kaikki sen alapuolella oleva porukka — näköjään heitä ei ole olemassakaan tässä katsannossa.

Siinä mielessä tähän hokemaan, että toivoisi, että mentäisiin aina joskus katsomaan, että sen alapuolella on, en tiedä paljonko, mutta se määrä on iso, joka tuolla elää paljon pienemmillä tuloilla. Se on työttömien joukko, se on toimeentulotuella olevien joukko, se on pätkätöissä olevien joukko ja osin ansiosidonnaisella olevien joukko, jotka eivät maksa yhtään valtionveroa, ja tietysti eläkeläiset, opiskelijat. Sen takia nämä ihmiset eivät hyödy tästä yhtään. Mutta sen sijaan nämä ihmiset kyllä joutuvat maksamaan lisää veroja. Nimittäin yllättävän monet kunnat, niin kuin täällä on todettu, 7—8 kuntaa, nostavat tänä vuonna kunnallisveroa.

Oma kuntani nosti 1,25 prosenttiyksikköä, mikä tarkoittaa nyt, että meillä on veroprosentti 20,75 sitten ensi vuoden alusta. Siellä tämä elvytyspolitiikka on sellainen, jotta tässähän käy näille pienituloisille ihmisille, kun ne eivät saa yhtään valtionveroon helpotusta, mutta heille nostetaan kunnallisveroa, heillehän käy tässä aika köpelösti. Se elvytys on sellaista, jotta siellä nämä ihmiset ostavat ensi vuonna vähän pienempiä leipiä ja voivat kuluttaa paljon vähemmän. Sen takia tämä hallituksen veropolitiikka on siinä mielessä väärä, koska sitten kunnille ei ole annettu niitä panoksia, joita nyt tarvittaisiin.

Meillä on taloudeltaan erinäköisiä kuntia, joista toiset voivat paremmin, toiset huonommin, mutta kun mennään vuosi eteenpäin, näin veikataan, sitten vuoden päästä monet kunnat näinä päivinä sitten, kun katsotaan vuosi eteenpäin, tulevat nostamaan veroäyriä, koska työttömyys tulee kasvamaan ja verotulot tulevat laskemaan, joten nyt pitäisi katsoa se tilanne, jotta ei ajeta niitä kuntia siihen tilanteeseen kuin nyt tällä hetkellä on tapahtumassa. Sehän tarkoittaa sitä, jotta nyt siellä myös se elvyttävä rakentaminen, mitä odotetaan, ainakin on paljon vähempää kuin jos kuntien taloudet olisivat kunnossa. Sen takia odotan kyllä, että tuossa vielä budjetin yhteydessä voitaisiin parantaa tätä kuntien valtionosuutta. Siitä meillä sosialidemokraateilla on tuolla esitys olemassa.

Sitten myös toinen asia, mikä liittyy kuntiin, on kuntien harkinnanvaraiset avustukset, koska niitä näköjään nyt kaivataan jo paljon aikaisemmin lisää. Siellä, kun näköjään näitä ikäviä uutisia tulee, tulee tapahtumaan sillä tavalla, jotta näitä rakennemuutospaikkakuntia tulee lisää. Sinne tarvitaan rahaa näihin rakennemuutosongelmiin, mutta sen lisäksi tarvitaan kuntien harkinnanvaraista avustusta, ettei tapahdu semmoista nytkähdystä, että nämä joutuvat pulaan tässä, ja sitten ne palvelujen saajat tulevat siitä kärsimään.

Iso juttu, josta tuossa ed. Yrttiaho käytti hyvän puheenvuoron komennusmiesten osalta, niin ei kyllä — ed. Satonen on poistunut salista — se nykyinen valtiovarainministeri tätä ole ratkaissut. Edellinen yritti sitä kanssa ratkaista, mutta sekään ei onnistunut, elikkä onpa täällä sitten minkä nimisiä hyvänsä, niin se on kesken, mutta nyt menisi huonompaan suuntaan vielä. Nyt itse tuossa pohdin paikallani ja mietin, jotta mitä tämä tulee tarkoittamaan, kun laitetaan 100 kilometrin raja siihen, kun saa päivärahan verottomana ja työn tekemispaikka on vaihtuva — tarkoittaa kaikkia. Silloinhan tästä voisi johtaa sillä tavalla ajatuksen, että kun metsureilla ja rakennusmiehillä on tämmöinen tilanne, niin vaaditaanko nyt jatkossa myös heiltä sitten, jotta pitää 100 kilometriä olla työmatkan. En tiedä, mutta yleensä näissä tahtoo olla semmoinen taipumus, jotta jos tämmöistä johonkin tehdään, se menee huonompaan suuntaan, se ei mene parempaan suuntaan.

Sitten jos katsoo virkamiehiä, joilla on päivärahaoikeus eri sopimukseen perustuen, niin siellä taitaa olla, että jos on, onko se, yli 14 kilometrin matka, niin tämmöinen veroton oikeus on olemassa. Tässä on hallitus tekemässä isoa virhettä minusta. Sen takia, kun tämä ilmeisesti tulee äänestykseen, tämä pitää toivon mukaan muuttaa tuossa. Mutta tiedämme, että oppositio ei yksin pärjää, koska täällä näköjään hallituksella on niin tiukka ryhmäkuri, jotta ei yksikään ihminen uskalla tuolla hallituksen puolella olla järkevän linjan kannalla.

Sitten iso kysymys tässä veropolitiikassa on vielä se, että tässähän isotuloisille annetaan kaksinkertainen hyöty. Viime viikolla käytiin keskustelua ruuan alvista. Olin sitä mieltä, kannatin sitä, että se on hyvä asia, mutta kun nämä isotuloiset saavat valtion tuloveron kautta alennuksen mutta sitten saavat vielä ruuan alvin kautta alennuksen, niin sen takia ainut tapa on, että tätä ylintä veroasteikkoa pitäisi katsoa siten, jotta siellä ei tulisi ollenkaan kevennystä. Siinäkin voi kysellä sen oikeudenmukaisuuden perään, eivätkö silloin hyvätuloiset ... Itsekin luulen, että kansanedustajat ovat suhteellisen hyvätuloisia, ja olen sitä mieltä, että meillä on kyllä varaa maksaa se vero, mikä maksetaan tänäkin vuonna, koska tiedetään se tilanne, jotta meillä huutava pula tulee olemaan rahasta ensi vuonna.

Sitten yrityksien osalta yksi asia. Kun täällä on nyt erinäköisiä asioita tulossa, jotka edistävät vientiä, jelppaavat yrityksiä, niin yksi minusta on iso asia, joka tulee tämän pankkitakauksen myötä sitten. Minusta nyt pitäisi sitten tehdä sillä tavalla, kun 50 miljardia annetaan pankkitakausta, jotta nämä pankit eivät ajaisi näitä yrityksiä konkurssiin sen takia, että tulee tämmöinen tilapäinen notkahdus siellä tilauksissa. Nimittäin mikään ei tällä hetkellä takaa sitä, jotta ei näin kävisi, niin kuin kävi 1990-luvulla, vaan tässä todennäköisesti, vaikka me annamme pankkitakauksen, käy sillä tavalla, jotta pankki katsoo, että nyt ne eivät pysty hoitamaan näitä korkojaan ja lyhennyksiään, ja siellä ajetaan firma konkurssiin sen takia, jotta on tämmöinen tilapäinen notkahdus. Minusta tähän pankkitakaukseen pitäisi eduskunnan tehdä semmoiset rajat, jotta tämä ei olisi mahdollista, koska se tulee ajamaan lisää näitä yrityksiä alas. Ja sitten kun ollaan vielä nousussa, meillä ei olekaan niitä tarvittavia firmoja pystyssä, jotka tarvittaisiin silloin nopeasti, ja käydään taas valittelemaan, jotta näin tässä taas kävi. Toivon, että tähän otetaan kantaa mahdollisesti siinä yhteydessä, kun tulee tämä pankkitakaus käsittelyyn.

Siinä oikeastaan tärkeimmät, mutta hallituksen linja on veropoliittisesti väärä.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama huomio valtiovarainvaliokunnan mietintöön 22/2008.

Ensinnäkin kulttuurisetelijärjestelmästä ja urheilijatulon verokohtelusta.

Työntekijöiden henkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtiminen on hyvin tärkeää siitä yksinkertaisesta syystä muun muassa, että työuupumustapaukset suomalaisessa työelämässä ovat lisääntyneet. Hallituksen esityksen mukaisesti tuloverolain 69 §:n mukaisena virkistys- ja harrastustoimintana tulee pitää työnantajan tarjoamaa työntekijän henkilökohtaista, omaehtoista liikunta- ja kulttuuritoimintaa. Koska nykyisin työnantajan järjestämä tavanomainen ja kohtuullinen, koko henkilökunnalle suunnattu liikunta-, virkistys- ja harrastustoiminta on verovapaa etu, myös vastaavan kulttuuritoiminnan tulee olla verovapaata.

Hallituksen esitys siis onkin tervetullut parannus. Lain tarkoittamana kulttuuritoimintana pidettävät toimet sisältävät laajan kirjon eri harrastusmahdollisuuksia. Esimerkiksi käynti urheilutapahtumissa kuuluisi jatkossa verovapauden piiriin. Laaja valinnanvapaus mahdollistaa sen, että työntekijä voi todellisuudessa harrastaa juuri itselleen sopivia kulttuuri-, taide- ja liikuntamuotoja valitsemanaan ajankohtana valiten harrastuspaikan ja -tavan. Tärkeä uudistus niin ikään on se, ettei säännöksillä tulla asettamaan rajoja sille, miten setelin raha-arvo, se enintään 400 euroa, jakaantuu liikunta- ja kulttuuripalveluiden kesken.

Esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa tavanomaisen liikunnan käsitteen nykyistä tulkintaa. Verovapaana tavanomaisena liikuntana pidetäänkin edelleen suomalaisten yleisesti harrastamia liikuntamuotoja. Harmillista mielestäni on kuitenkin se, kuten nykykäytäntö on osoittanut, että joitain urheilulajeja, kuten esimerkiksi ratsastusta, ei ole pidetty tavanomaisena liikuntana. Valtion liikuntaneuvosto esitti kantanaan, ettei eri urheilulajeja tule asettaa eriarvoiseen asemaan verovapaan liikuntasetelin käytön kohdentamisessa.

Setelijärjestelmän toimivuutta tulee uudistuksen jälkeen arvioida siitä lähtökohdasta, millaisille käyttäjäryhmille setelit kohdentuvat ja miten työnantajat ottavat liikunta- ja kulttuurisetelit tuloverolain muutoksen myötä käyttöönsä.

Arvoisa puhemies! Urheilutulon verokohtelusta muutama sana.

Niin sanottuun Urheilijarahastoon siirrettävissä olevan vuotuisen enimmäismäärän korotus vastaa paremmin tämän päivän ammattimaisen urheilun haasteita hallituksen esityksen mukaisesti. Toisin sanoen muun muassa urheilu-uran ja opiskelun yhdistäminen ei ole läheskään aina mahdollista, vaikka haluja siihen varmasti monesti olisi. Pääsääntöisesti kuitenkin urheilu-ura päättyy aikanaan, jolloin ammatin ja elinkeinon vaihdos on väistämätöntä. Varautumista tähän tilanteeseen pyritään nyt tukemaan tällä urheilijatulon verokohtelun päivityksellä. Hyvä näin.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin eräs huomio. Valiokunnan mietinnössä 116 c §:n tekstissä sivulla 12 todetaan, aivan oikein, että varat on mahdollista tulouttaa vähintään kahden ja enintään kymmenen vuoden aikana. Pykälässä kuitenkin todetaan edelleen, että varat voidaan tulouttaa myös nopeammin kuin viiden vuoden aikana muun muassa työkyvyttömyyden vuoksi. Tätä kohtaa, arvoisa puhemies, tulkitsen niin, että valiokuntakäsittelyssä tekstin kirjoituksessa on ilmeisesti sattunut jonkinlainen lapsus. Tämä viisi vuotta mainintana pykälän jatko-osassa on ilmeisesti jäänyt tekstiin epähuomiossa.

Haluan vielä mainita erikseen valiokunnan esiin nostaman taiteilijoiden asemaan liittyvän tarkastelun tarpeen. Silloin kun taiteilijalle kertyy iso kertatulo muun muassa useamman vuoden työskentelyn tuloksena, välttämättä tämä meidän nykyinen tulontasausjärjestelmämme ei ole toimiva näissä tilanteissa, ja aivan oikein, kuten valiokunta mietinnössään toteaa, tässä saattaisi olla päivityksen tarve tulevaisuudessa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän syksyn kuluessa, oikeastaan vähän aikaisemminkin, on tullut jatkuvasti negatiivisia tietoja siitä, mitä työmarkkinoilla tapahtuu, mitä Suomen teollisuudessa tapahtuu, mitä ulkomaanviennissä tapahtuu. Ihmiset ovat olleet luottavaisia oman taloutensa suhteen, mutta nyt siinäkin näyttää olevan aika monella ihan oikeutettu huolen paikka.

Viime laman aika läheltä katselleena täytyy sanoa, että olen ollut erittäin huolissani jo pitkään. Tuntuu, että mitään ei oikein uskaltaisi sanoa, jotta ei "maalaisi mustaa seinää". Mutta kun on katsonut, että rahaa annetaan niin kuin silloin ennen annettiin sinisiä silmiä vastaan, isoja lainoja, ja joukkoon mahtuu suoranaista ahneutta, ihmisiä höynäytetään sijoittamaan — käytetään ihmisten halua rikastua nopeasti — pienet säästönsä, jotka sitten menevät sitä tietä, niin tästä ei puutu enää muu kuin se, että perheenisät alkavat ryöstää pankkeja, niin kuin tapahtui tuon edellisen laman yhteydessä. Kun työpaikat menivät ja perheen elantoa ei saatu millään maksettua, niin ihan tavalliset ihmiset lähtivät pankkiryöstöjen tielle.

Täytyy sanoa, että kun kuuntelin tuolla huoneessa tätä keskustelua ja joku edustajista totesi, että saattaa käydä niin, että jotkut sadat ihmiset menettävät kotinsa, se otti kyllä korviin todella pahasti. Toivottavasti kuulin väärin. Nimittäin se on aikamoista ihmisten hädän aliarviointia. Se on jokaiselle näistä perheistä uskomaton isku, jos koti menee, ja se on heidän lapsilleen.

Edellisen laman — ja puhun nyt lamasta, koska on vaikea sanoa, mikä on taantuma ja mikä on lama, se on veteen piirretty viiva, toivottavasti ei sukelleta syvään lamaan, mutta pahalta näyttää, tänäänkin on tullut jälleen tietoja siitä, että ihmisten työpaikat menevät — edellisen laman laskua maksetaan edelleen. Meillä on Suomessa nuoria, jotka kärsivät edelleen siitä tilanteesta. Meillä on ihmisiä, jotka menettivät silloin kotinsa, he menettivät työpaikkansa. Monet menettivät kaiken muunkin siinä samalla. He eivät ole päässeet siitä vieläkään ylös. Tämä on todella sellainen paikka, että toivoisi, että täällä otettaisiin kaikki ne mahdolliset opit, joita edellisestä sukelluksesta olemme yhdessä saaneet, huomioon eikä missään nimessä ainakaan ylimielisesti kumottaisi oppositionkaan tuomia esityksiä siitä, miten tämä tilanne saadaan parannettua.

Kun me sosialidemokraatit sitten otimme tämän taantuman voimakkaasti esiin syksyllä, täällä riekuttiin meille, että sosialidemokraatit pelottelevat. "Älkää pelotelko." Se toistettiin niin monta kertaa, että se on jäänyt hyvin mieleen. Nyt ei kukaan enää varmasti kehtaa sanoa, että pelotellaan. Nyt täytyy kyllä jokaisen myöntää, että tilanne on paha.

Kuntavaaliin saakka ihmisille luvattiin kahta kaunista ja kymmentä hyvää. Agendalla olivat lapset, eläkeläiset, omaishoitajat, ikääntyneiden asiat, vanhuspalvelut, ylipäätään palvelut. Aina kun kysyttiin yksityiskohtia, ne olivat siellä kuuluisassa Sata-komiteassa, jossa ne ilmeisesti muhivat vieläkin. Saa nähdä, missä muodossa ne tulevat sieltä ulos. Hyvältä ei näytä, sillä kaikki tiedämme ainakin tämänhetkisen tiedon valossa, että Sata-komitea tekee työtään kustannusneutraalisti. Kun yhtään uutta rahaa ei siellä ole luvassa, niin se tarkoittaa, että köyhältä siirretään toiselle köyhälle. Se on sitä, mitä Hölmölässä tehtiin. Mutta toivotaan sen suhteen tässä kohtaa vielä täysin tietämättöminä parasta.

No, mitä sitten tapahtui vaalien jälkeen. Vaunut muuttuivat kurpitsaksi. Noin 800 000 ihmistä on saanut tiedon siitä, että kuntavero nousee. Olisin tuossa pyytänyt vastauspuheenvuoron ed. Hoskosen puheenvuoroon. Hän ei enää täällä salissa ole. Olisin todennut, että hän puhuu ihan oikeaa asiaa, mutta valitettavasti tällä hallituksen esityksellä ei niihin asioihin päästä, joita hän esittää. Hän halusi nähdä sen hallituspuolueen edustajana hyvin, mutta ikävä kyllä tähän tulee sitten todellisuus väliin, ja tässä nyt viittaan vaikka siihen, että hän korosti sitä, että kenenkään kuntavero ei saisi nousta. No, 800 000 ihmisellä jo nousee!

Kotikaupungissani Tampereella se ei nouse, mutta korotuspainetta varmasti tullee, ja voin kuvitella esimerkiksi — jos nyt otetaan ihan anekdoottina tähän tämä kauppojen aukioloaikojen lisääminen — että kun Tampereen kokoisessa kaupungissa pitää alkaa bussin kulkea, jotta ihmiset pääsevät töihin, sunnuntaikulkemiset eivät enää riitä, ja päiväkotien pitää alkaa olla auki enemmän, se maksaa. Nyt jo pelataan niin tiukalla, että kun me sosialidemokraatit saimme estettyä bussilippujen hinnankorotuksen — sen hinta oli muistaakseni 2 miljoonaa, se siirtyy eteenpäin, tuleeko se sitten vai ei, mutta tässä kohtaa saimme sen estettyä — niin se raha pitää kaivaa sieltä sisältä, sitä ei ole olemassa vain tuossa noin, ja Tamperekin on hyvätuloinen kaupunki. Eli jos nyt tulee uusia reittivaatimuksia busseille, päiväkotien aukioloajoille, on selvää, että se tulee näkymään paineena kuntaveroa kohtaan. Toivon, että niin ei käy, mutta se on mitä todennäköisintä, ja silloin taas pienituloiset maksavat. Kaikki ne maksavat, jotka eivät ole hyötyneet mistään niistä veronalennuksista, joita nyt on tehty. He eivät hyödy niistä, koska he eivät ole valtionveron piirissä.

Sen takia tuntuu aivan käsittämättömältä, että täällä puolustellaan tätä velalla tehtyä veronalennusta hyvätuloisille, että se menisi hyvätuloisilta kulutukseen. Sehän menee sukanvarteen. En jaksa uskoa, että kukaan kuluttaa sen enempää, mitä tällä hetkellä hyvätuloinen pystyy kuluttamaan. Huonona aikana vielä varmasti käy niin, että hyvätuloisetkin katsovat vähän ja pistävät enemmän säästöön kuin muuten laittaisivat. Pienituloisten kohdalla se menisi kulutukseen. Se menee ihan varmasti, koska siellä on tarve sille. Mutta tähän huutoon hallituksen suunnitelmat eivät vastaa.

Panostusten pitäisi mennä niin, että me turvaamme työpaikat. Niin kauan kuin tässä maassa on työtä, kaikesta muusta selvitään, mutta sitten kun työpaikat menevät, sitten ollaan pulassa. Se nähtiin edellisen keikauksen aikana. Jotta ei sukellettaisi niin syvälle, niin nyt pitäisi investoida juuri rakentamiseen, korjausinvestointeihin ja siihen infraan. Ja kun ajatellaan esimerkiksi rakennusalaa, joka on tällä hetkellä suurissa vaikeuksissa, vaikuttaa kai viiteen kuuteen muuhun alaan erittäin voimakkaasti, se olisi juuri se mittari, joka pitäisi nyt saada kiinni, että ihmiset voisivat säilyttää työpaikkansa.

Ja totta kai sitä koulutusta, myös sitä oppisopimuskoulutusta, siihen sivuun olisi saatava, koska on sellaisia kaupunkeja ja alueita, jotka ovat täysin riippuvaisia yhdestä työnantajasta. Jos se yksi työnantaja menee, niin jotta ihmiset voivat jäädä kotipaikoilleen asumaan, heidän täytyy saada siihen sivuun joku toinen ammatti, jotain muuta työtä.

Hallitus on pyrkinyt käyttämään omia keinojaan, mutta ne eivät valitettavasti riitä, vai leikkiäkö se sitten on, että kun saamme tiedon, että noin 40 000 ihmistä on tällä hetkellä lomautusmenettelyjen piirissä, ja sitten tämä tieto vielä on ollut salissa koko tämän illan ajan esillä, niin joku täällä vakavalla naamalla puhuu työvoimapulasta. Se on kuulkaa järkyttävää kuunneltavaa sellaiselle, jolla on yt-paperi tai lomautuspaperi kädessä tai työpaikka vallan mennyt jo. Eli kyllä tässä kohtaa täytyy huomata, että taantuman tummat pilvet ovat nyt niin mustina taivaalla, että se joukko, pienituloiset, eläkkeensaajat, joka ei ole ollut mukana tässä, ei saanut kutsua tähänkään kulutusjuhlaan, he ovat maksumiehiä. He maksavat sitten sitä laman laskua. Niin kävi viimeksi ja toivottavasti ei käy nyt.

On hyvä muistaa se, että Suomessa on — ja tämä oli niitä hyvän ajan lukuja — 650 000 köyhää ihmistä EU-mittareilla mitattuna, niistä noin 130 000 lapsiperhettä. Tässä ei paljon hallituksen kolmannesta lapsesta annettava lapsilisäkorotus auta, ei sinällään hyvä minimi-, äitiys-, isyys- vanhempainrahakorotus, joka kohdentuu muistaakseni noin 18 000 perheeseen. Se on tärkeä näille perheille, mutta tämä on pieni määrä niistä lapsiperheistä, jotka ovat pahassa tilanteessa. Ja edelleen sanon, että näillekin lapsiperheille olisi elintärkeää, että isän ja äidin työpaikka säilyisi.

Sitten ihan yksittäisenä asiana otan tämän komennusmiesten asian. Se olisi ollut mielestäni mahdollisuus laittaa järjestykseen, niin kauan siitä on puhuttu, mutta valitettavasti vieläkään sitä ei oteta vakavasti. Ja täytyy sanoa, että se on ikävä asia. Nämä miehet tekevät pitkää matkaa, ja heillä on todella haasteellinen tilanne, ja se edelleen jää hallituksen toimesta avoimeksi.

Ministeri Katainen sai kansainvälistä tunnustusta jokin aika sitten ja hyvä niin. Tosin samalla voisi tietysti todeta, että myös häntä edeltävät valtiovarainministerit on tässä syytä huomioida. Tähän hyvään tilanteeseen ei tultu tämän Kataisen valtiovarainministerinä olon aikana. Tämä eduskunta aloitti noin 20 miljardia rikkaampana kuin edeltäjänsä. Se oli edellisen hallituksenkin peruja. Siellä on tehty hyvää työtä Suomen talouden näkökulmasta. Ja täytyy toivoa nyt sitten, että tämä kansainvälinen suitsutus veisi hyviin päätöksiin, sillä tulevat vuodet tulevat olemaan niitä, joiden aikana ministeri Kataisen osaaminen, hänenkin osaamisensa, punnitaan, ja todella toivon, että opposition hyvät linjaukset, myös meidän kokemamme oppi edellisestä sukelluksesta, otetaan vakavasti huomioon.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! En malta olla aluksi kommentoimatta useimmissa sosialidemokraattien puheenvuoroissa esiin tullutta alkusyksyn viisautta, mitenkä hyvin tunnettiin ja tiedettiin se, mihinkä tämä taloudellinen tilanne on kehittymässä. Minä uskon, että monet ovat kysyneet, mitä tämä tuleva kehitys merkitsee. Mutta jos olemme rehellisiä, niin täsmällisesti sitä kuvaa, millä vauhdilla reaalitalous tulee hiljentymään, ei vielä pari kolme kuukautta sitten pystynyt juuri kukaan hahmottamaan.

Minä palautan mieleen sen, että vuosi sitten marraskuussa tulevaisuusvaliokunta järjesti Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön kanssa yhteisen talousennusteita tarkastelevan seminaarin, talousennusteiden pitävyyttä, talousennusteiden ennakointiarvoa hahmottavan seminaarin, ja silloin sekä Suomen Pankin että valtiovarainministeriön asiantuntijat kovin kysyivät vielä, mitä jo vahvasti USA:ssa tunnustettu talouskriisi tulee merkitsemään ei vaan Suomelle vaan koko Euroopan unionin alueelle. Tämä nopeus, jolla nämä talouskriisin vaikutukset ovat tulleet esille Euroopan unionissa ja millä tavalla ne näkyvät Suomessa, on ollut poikkeuksellisen suuri ja aikajänne erittäin lyhyt. Kun siihen suhteutetaan, millä tavalla hallitus on toiminut, niin on hämmästyttävää se, että ensi vuoden talousarviossa nyt käsiteltävänä olevat tuloveroasteikkolaki ja tuloveroperusteiden muutokset ovat voimakkaasti, vahvasti elvyttäviä. Näistä toimenpiteistä poikkeuksetta asiantuntijat ovat antaneet myönteisen arvion, ja huomatkaa, jo varsinaisessa budjetissa olevien verolakien lisäksi nyt hallitus on jo antanut täydentävän talousarvioesityksen, jolla vielä tätä elvytystä vahvistetaan. Tässä mielessä me voimme todeta, että hallituksen ja eduskunnan toimesta pyritään nopeasti reaaliajassa vastaamaan tähän syntyneeseen tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Haluan lyhyesti pysähtyä nimenomaan tuloveroperusteiden muutoksissa kotitalousvähennyksen rakenteelliseen muutokseen. Kotitalousvähennyshän nousee nyt ensi vuoden alusta 3 000 euroon per verovelvollinen. Se on verosta tehtävä vähennys, ja tässä mielessä sen elvyttävä, kotimaista työtä aktivoiva vaikutus on erittäin suuri. Nyt jossain määrin on kysytty sitä — ennen kaikkea peruskorjausremontteja kodeissa tekevät ovat kysyneet sitä — kannattaako nyt tämän vuoden aikana aloittaa remonttia, kun ensi vuonna tämä vähennysoikeus nousee niin paljon korkeammaksi. Minä toivon, että huomioidaan se valtiovarain mietintöön erityisesti kirjattu näkökohta, jossa muistutetaan siitä, että henkilöverotus on kassaperusteista. Jos joku kodin remontti, keittiöremontti taikka vastaava, käynnistetään tämän vuoden puolella ja rahaliikenne tapahtuu ensi vuoden puolella, niin nämä remontit tulevat nimenomaan tämän korotetun kotitalousvähennyksen piiriin. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että nyt nämä välineet otetaan myös käyttöön eikä niin, kuten tässä useissa puheenvuoroissa on tarkasteltu sitä, mitenkä rakennustoimialalla työttömyys on kasvamassa. Minä uskon, että tämä kotitalousvähennys oikealla tavalla viritettynä tulee merkitsemään erittäin paljon jopa uusia työpaikkoja ensi vuoden aikana, ja siksi on tärkeää, että ei anneta syntyä nyt tarpeetonta gäppiä, aukkoa, tähän työllistämiseen vaan hyödynnetään tämä mahdollisuus kaikissa niissä tilanteissa, missä se suinkin on mahdollista.

Arvoisa puhemies! Sitten haluan lyhyesti pysähtyä tähän täydentävään talousarvioesitykseen, koska se on erittäin merkittävä nimenomaan yritystoiminnan näkökulmasta. Tähän sisältyy Finnveran sekä kotimaan että vientirahoituksen valtuuksien laajentaminen. Tähän sisältyy pääomasijoitustoiminnan, Aloitusrahasto Veran ja Teollisuussijoituksen, merkittävä pääomituksen lisäys, ja näillä välineillä on erittäin keskeinen merkitys sille, että me pystymme tukemaan siis nykyisiä vientiyrityksiä ja myös ottamaan riskiä aloittavien uusien kansainvälistyvien yritysten osalta. Mutta on äärimmäisen tärkeää, että nyt seurataan sitä, että nämä julkiset toimenpiteet ovat tasapainossa myös meidän pankkisektorin toiminnan kanssa. Sen vuoksi tässä puheessani haluankin sen kaikkein voimakkaimman huoleni suunnata siihen, että ei riitä, vaikka valtiovalta tekee erittäin nopeassa tahdissa moderneja ratkaisuja elvyttääkseen myös yritystoiminnan rahoitusta, jos pankit vetäytyvät kuoreensa. Minusta tällä hetkellä on liian paljon ilmassa esimerkkejä tapauksista, joissa pankit eivät ole valmiita rahoittamaan erittäin hyvinkään menestyviä yrityksiä.

Minä sain vähän aikaisemmin iltapäivän lopulla sähköpostiviestin yritykseltä, joka on jo pidempään toiminut, viime vuoden nettotulos yli 10 prosenttia liikevaihdosta. Me hahmotamme sen, että kysymys on erittäin hyvin taloudellisesti menestyvästä yrityksestä. Jos tämän tyyppiset yritykset joutuvat käymään pankkien kanssa neuvotteluja ja lopputulos on se, että pankeilta ei löydy rahaa, niin me joudumme pysähtymään siihen hyvin vakavaan kysymykseen, millä tavalla me löydämme ratkaisut, että pienessä Suomessa ei tule pankkien ylireagointia tässä vaativassa tilanteessa. Nimittäin vaikka valtiovalta toimii, jos pankit ylireagoivat esimerkiksi rakennusalan suhteen, työttömyyden kertymä on tätä kautta valitettavasti edessä.

Arvoisa puhemies! Haluan tällä pysäyttää meidät siihen, että vaikka kansainvälinen talouskriisi on tosiasia, me emme pienenä Suomena, yksikään meistä, ylireagoisi vaan me löytäisimme kuitenkin sellaista rohkeaa etunojaa. Minä jollakin tavalla lainaisin semmoista hyvin vanhaa kansanviisautta, joka sanoo, että "eteenpäin on elävän mieli".

Jos minä ajattelen tätäkin tilannetta, jos me poliitikkoina täällä jäämme yhteisesti vaikeroimaan, jos meidän rahoittajat kerääntyvät vaan sisäpiiriin yhdessä vaikeroimaan ja valittamaan tätä tilannetta, on selvä asia, miten pienelle kansantaloudelle käy. Me olemme sillä tavalla riippuvaisia muista, että meidän oma aktiivisuutemme vaaditaan siihen, että me hyödynnämme niitä mahdollisuuksia, jotka on kansainvälisessä taloudessa kansainvälisillä markkinoilla mutta myös meidän kotimarkkinassa. Minä toivon, että me jaksamme säilyttää semmoisen rohkean, eteenpäin katsovan mielen.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan todeta tässä yhteydessä, mihin edustajat kiinnittivät jo täällä aiemmin huomiota, mikä koskee Urheilijarahastoa koskevaa tuloverolain 116 c §:ää, että kun valiokunta muutti tuloutusaikaa 5—10 vuodesta 2—10 vuodeksi, niin epähuomiossa on jäänyt siihen loppukappaleeseen tämä, että voidaan erityisistä syistä lyhyemmäksi panna kuin tuo 5 vuotta. Olen tästä jo ennen ed. Harkimon puheenvuoroa, kun minulle tästä huomautettiin, käynyt neuvotteluja, ja siinä yhteydessä on todettu, että huomisen aikana selvitetään, millä tavalla tämä asia teknisesti korjataan niin, että se tulee asianmukaiseen muotoon. Joko muutetaan 2 vuodeksi, taikka tosiasiallisesti se menettää merkityksensä. Pitää harkita, pitääkö koko lause poistaa, mutta huomispäivän aikana tämä asia varmasti selviää. Mutta selkeä virhe siinä epähuomiossa on tullut.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Manninen on paikalla, haluan tässä kysyä nimenomaan komennusmiesten matkakorvausten verokohtelusta ja ennen kaikkea niihin liittyvistä jälkiveroista ja jälkiverotuksen jatkumisesta. Miksi te ette suostuneet ottamaan valiokunnassa tätä oleellista tähän koko problematiikkaan liittyvää ongelmaa käsittelyyn? Miksi siitä ei ole riviäkään valiokunnan mietinnössä? Itse asiassa lähimpien vuosien aikana tämä jälkiverottaminen tulee jatkumaan vanhan, sekavan, tulkinnanvaraisen lainsäädännön pohjalta ja sallii verottajan mielivallan jatkumisen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kyösti Karjula täällä toi esille sen, kuinka kotimarkkinoitten vireänä pitäminen on välttämätöntä kotimaisen kysynnän osalta, jotta se luo työpaikkoja. Ylipormestari Ilaskivi äskettäin on tuonut esille sen, että Suomessa eläkeläisiä on suurin joukoin varsin pienituloisten kansalaisten parissa köyhyysrajojen alapuolella. Jos tämän kansalaisjoukon toimeentuloa voitaisiin parantaa, niin ylipormestari Ilaskiven mukaan tämä tuntuvasti saattaisi auttaa kotimaista kulutuskysyntää ja synnyttää työpaikkoja. Haluan tuoda tämän näkemyksen myöskin esille.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjulan äskeisen puheenvuoron johdosta kommentti. Hän kerkisi häippäistä jo pois mutta lukenee pöytäkirjasta sitten tämän kommentin.

Nimittäin minusta hän liikkui aivan oikealla alueella, kun hän puhui meidän pankkilaitoksesta. Meillähän näitä yksiköitä taitaa olla oli 90 kaikenlaisia pankin nimellä kulkevia instituutioita mutta merkittäviä kotimaisia ei niin kovin monta. Ne ovat järjestäytyneet Finanssialan Keskusliittoon, jonka puheenjohtaja Karhisen kannanottoja olen seurannut päivä päivältä, ja niissä tuntuu olevan tämmöistä biologista diversiteettiä aika huikea määrä. Toisin sanoen, kun näin havaintojeni mukaan on, niin sehän merkitsee eräänlaista spekulaatioitten käynnistämistä ja eräällä tavalla pelin käynnistämistä, jossa eräällä tavalla voidaan nähdä myöskin, lainausmerkeissä, kiristämistä valtiokoneistoa kohtaan, ja tästä kannattaa olla huolissaan.

Yleiskeskustelu päättyi.