Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kysymyksessä on indeksiehdon jatkaminen kahdella vuodella. Luen nyt kirjallisista lausunnoista joitakin osia, mitä meille, verojaostolle, on tullut silloin, kun tätä hallituksen esitystä käsiteltiin.

Mitä Suomen Pankki lausuu indeksiehdosta? Suomen Pankki kirjoittaa näin, tai Erkki Liikanen, johtokunnan puheenjohtaja kirjoittaa näin ... (Hälinää)

Kannattaa todella kuunnella, jotta osaa sitten äänestää oikein.

Suomen Pankin pääjohtaja kirjoittaa näin, että "Suomen Pankki suhtautuu periaatteessa kielteisesti indeksiehdon käyttöä rajoittavan lain voimassaoloajan jatkamiseen", mutta kuitenkin lopussa toteaa, että "- - tuskin on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia", ja sen takia Suomen Pankki ei nyt välttämättä sitä vastusta. Toteaa, että kielteisesti suhtautuu, mutta siitä ei ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia — tarkoittaa sitä, että siitä on kielteisiä vaikutuksia mutta ei merkittäviä kielteisiä vaikutuksia.

Keskuskauppakamari toteaa seuraavaa: "Lain voimassaoloaikaa ei pidä enää jatkaa. Rajoitus on hyödytön ja toisaalta lisää yritysten hallinnollisia kustannuksia."

Olen erittäin tyytyväinen mietinnön tekstiin. Siinä hyvin selkeästi sanotaan muun muassa, että "- - on useilta tahoilta esitetty sekä periaatteellista että käytännön yrityselämän tarpeista lähtevää kritiikkiä indeksiehtolakia kohtaan". Todetaan, että maailma on muuttunut siitä, kun indeksiehto otettiin käyttöön, viitataan hallituksen perusteluihin, joissa todetaan, että indeksiehdolla ei enää ole merkittävää vaikutusta. Siis tämä todetaan hallituksen perusteluissa. Siinä jopa sanotaan, että "selvää yhteyttä lain ja inflaation välillä ei ole voitu osoittaa", ja vaikutus on ollut "paljolti oletusten varassa".

Rehellisyyden — tai ei rehellisyyden, vaan oikeudenmukaisuuden — nimissä on kuitenkin todettava, että työmarkkinajärjestöt, työntekijöitten työmarkkinajärjestöt, ovat kuitenkin lievästi antaneet ymmärtää, että lakia voidaan vielä pidentää kahdella vuodella; ei mitenkään voimakasta esitystä, että tulisi pidentää, vaan aika lievästi on annettu ymmärtää, että ei siitä nyt merkittävää hyötyä ole mutta ei siitä haittaakaan ole.

Mutta kun me kaikki puhumme siitä, että hallinnollisia kustannuksia pitäisi mahdollisuuksien mukaan poistaa, sanomme, että asioita pitäisi yksinkertaistaa, nyt olisi kyllä oiva tilaisuus muuttaa nämä puheet teoiksi ja todeta, aivan niin kuin Suomen Pankki, aivan niin kuin Keskuskauppakamari, aivan niin kuin hallitus perusteluissaan, että tämä laki on tarpeeton. Se jopa rajoittaa toimintavapautta elinkeinoelämässä, kun ei voida tehdä sellaisia yli vuoden pituisia sopimuksia, vaikka molemmat osapuolet haluaisivat. Ei voi, tai voi kyllä, mutta ei voi sitoa sitä sopimusta indeksiin, ja silloin tehdään vain yhdeksi vuodeksi.

Toisessa käsittelyssä tulen esittämään, että tämä lakiesitys hylättäisiin, aivan niin kuin enemmistö asiantuntijoista on toivonut.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Indeksiehdon käytön rajoittamislailla on aika pitkä historia, ja jos me ajattelemme 1970-lukua ja 1980-lukua, jolloin inflaatio oli hyvin korkea, toistakymmentä prosenttia, tällä lailla oli selkeä tarkoitus. Sillä kyettiin hillitsemään inflaatiota. Sen jälkeen tietysti 1990-luvulla rahamaailma on muuttunut siten, että keskuspankit tehokkaalla rahapolitiikalla vaikuttavat siihen, minkälainen inflaatio korkotason kautta meillä kaiken kaikkiaan on. Tietysti tänä päivänä voidaan perustellusti kysyä, onko enää tarvetta tällaiselle inflaation käytön rajoittamisesta annetulle laille.

Tosin täytyy sanoa, että jossain määrin täytyy olla huolestunut tilanteesta sen jälkeen, kun koko likviditeetti on tässä kriisitilanteessa nyt työnnetty markkinoille ja talous kääntyy nousuun, minkä tuo likviditeetti aiheuttaa. Sanoisin, että kyllä ehkä juuri tässä tilanteessa vielä on syytä pari vuotta säilyttää tämä lainsäädäntö ja pyrkiä välttämään indeksisidonnaisuuksia ja sen jälkeen, kun tämän voimassaoloaika päättyy, miettiä uudestaan, jos inflaatiopelkoja ei ole, luovuttaisiinko tästä lainsäädännöstä kokonaisuudessaan.

Nythän valtiovarainvaliokunta esittää, että pikkuisen muun muassa kuljetusyrittäjien osalta koverrettaisiin tätä lakia, sallittaisiin siellä sopimukset, jotta tällainen niin sanottu järkevä toiminta on mahdollista. Mutta tältä osin, kuten sanottu, ehkä tässä vaiheessa kannattaa olla varovainen, mutta seuraavan kerran, kun jatko tulee kyseeseen, kannattaa tehdä riittävät selvitykset ja miettiä, tarvitaanko enää tällaista lakia.