Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä korkeimmasta oikeudesta annettua lakia esitetään muutettavaksi siten, että enintään kolmasosa kaikista korkeimman oikeuden esittelijän viroista voi olla määräajaksi täytettäviä esittelijäneuvoksen virkoja. Tällaiseen virkaan voidaan nimittää enintään viideksi vuodeksi kerrallaan.

Tämän lain tarkoitus on ollut parantaa korkeimman oikeuden asiantuntemusta esittelijöiden osalta, toisaalta mahdollisuutta kouluttautua käräjäoikeus- ja ylipäätään oikeuslaitoksen sisällä ja myöskin erilaisissa yhteiskunnan tehtävissä olevien juristien osalta mahdollisuutta olla korkeimman oikeuden esittelijäneuvoksina ja toisaalta mahdollisuutta saada korkeimpaan oikeuteen myöskin tätä kautta erilaista pätevyyttä.

Lakivaliokunta kuuli laajasti tässä asiantuntijoita, ja aiempi muutos tähän samaan määräaikaisuuteen esittelijäneuvosten osalta on tehty muutama vuosi sitten, ja silloin tuo määräaikaisten määrä oli pienempi. Silloin eduskunta edellytti, että näitä kokemuksia seurataan. No, nyt voitiin todeta, että kovin tarkasti ei ole tätä kuitenkaan seurattu eikä loppujen lopuksi tiedetä, millä lailla tämä on toiminut, mutta joka tapauksessa hallituksen esityksen mukaisesti valiokunta totesi, että tämä määräaikaisten lisääminen on perusteltua, mutta suhtautui hyvin varauksellisesti siihen, millä tavalla tämä käytännössä toteutuu, tai asetti ehdottoman seuraamisvelvoitteen sen vuoksi, että oikeuslaitosten riippumattomuus, korkeimman oikeuden merkitys yhteiskunnassa ennakkoratkaisutuomioistuimena ja riita- ja ri-kosasioiden sekä oman hallinnonalansa valvovana viranomaisena on erittäin tärkeä. Myöskin tältä osin tuomareiden virassa pysymiseen suhteutettuna ja tuomareiden ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta ajatellen tämä määräaikaisuus näissä esittelijäneuvoksen viroissa ei ole mitenkään yksinkertainen ja sellainen läpihuutojuttu.

Tämän vuoksi lakivaliokunnan mietinnössä todetaan: "- - lakivaliokunta pitää välttämättömänä, että oikeusministeriö tarkoin seuraa sääntelyn soveltamista sekä sen vaikutuksia korkeimpaan oikeuteen ja koko oikeuslaitokseen." Tämä riippumattomuus on sillä lailla erittäin tärkeä, että kun määräaikaiseksi esittelijäneuvoksen virkaan nimitetään, niin tämä taho, mistä tämä henkilö on saanut virkavapauden, voisi tietysti huonossa tapauksessa vaikuttaa tämän esittelijäneuvoksen viran hoitoon, ja tämän takia tämä asia on valiokunnassa näin tiukasti haluttu nähdä.

No, me näemme, millä tavalla tämä onnistuu ja kuinka tämä sitten käytännössä toimii, mutta tämä laki on kuitenkin tässä tilanteessa hyvin tarpeellinen ja perusteltu näillä reunaehdoilla.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus tosiaan esittää, että korkeimmassa oikeudessa voisi olla kolmasosa esittelijöistä määräaikaisia, ja tällä kyetään pääsemään siihen, että voitaisiin saada kymmenen määräaikaista esittelijää lisää korkeimpaan oikeuteen, ja tietysti, jotta jutut voidaan nopeasti ratkaista, se on erittäin hyvä.

Perustuslakivaliokuntahan joutui arvioimaan tätä perustuslain kannalta, ja meillä perustuslain 3 §:ssä on säännös, jonka mukaan tuomioistuinten pitää olla riippumattomia, ja sen lisäksi meillä on perustuslain 21 §:ssä säännös, jonka mukaan jokaiselle pitää turvata oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Sen lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla turvaa jokaiselle sen, että oikeutta käydään sekä laillisesti perustetussa että riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kiinnittänyt huomiota jäsenten nimitysmenettelyyn tuomioistuimessa ja heidän toimikautensa pituuteen.

Mitä esittelijöihin tulee, niin he eivät ole tuomioistuimen jäseniä, mutta kuitenkin heillä on erittäin merkittävä rooli päätöksenteossa, koska asiat ratkaistaan esittelijän esittelystä, ja hän vastaa myöskin päätöksestä, jollei jätä eriävää mielipidettään.

Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että hallituksen esityksessä todettiin, että enintään viideksi vuodeksi kerrallaan määrätään, ja se oli hyvin epämääräinen, tuo säännös. Se mahdollistaisi myöskin hyvin lyhyet määräaikaisuudet, ja se on huonoa. Jos meillä on lyhyitä määräaikaisuuksia, vuosi esimerkiksi, säännöllisesti, niin se voi vaikuttaa siihen, että esittelijän riippumattomuus olennaisesti vaarantuu. Perustuslakivaliokunta katsoi, että se ei ollut perustuslakikynnyksen takana, mutta kuitenkin, että olisi tarkoituksenmukaista ja oikeusturvan takaamiseksi tärkeätä, että tuo viiden vuoden määräaika näissä määräaikaisuuksissa otettaisiin pääsäännöksi ja jos siitä poiketaan, siihen pitäisi olla erityinen syy.

Tyytyväisyydellä totean, että lakivaliokunta on ottanut tämän perustuslakivaliokunnan kannanoton huomioon ja tosiaan pykälää muutetaan siltä osin, että viittä vuotta lyhyemmäksi määräajaksi nimettäessä siihen täytyy olla erityinen syy, joka täytyy myöskin päätöksessä ilmoittaa. Tältä osin täytyy sanoa, että ratkaisu on erittäin hyvä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Nuo ed. Sasin, perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan esittelemät muutokset ovat olleet varmaan tarpeellisia. Itse painottaisin tässäkin kohdin, kun puhumme korkeimmasta oikeudesta, oikeuksia kohtaan syntynyttä työpainetta, toisaalta hallituksen tuottavuusohjelman kielteistä vaikutusta: se on yksinkertaisesti työntekijöitten vähentämisohjelma. Näin ollen myös oikeuslaitos on ollut tämän paineen alaisena ja se pitää lopettaa, muuten myöskään asioitten eteneminen oikeusistuimissa ei toteudu. Tämä ongelma on läpi koko hallinnon, mutta myös oikeuslaitoksen keskuudessa.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Määräaikaisten lukumäärä on aivan liian suuri valtionhallinnossa. Sen vuoksi myös valiokunnassa kävimme pitkällisen pohdinnan tilanteesta, jossa me lain tasolla määritämme lisää määräaikaisuuksia samaan aikaan, kun tiedämme, että yksi määräaikainen uusi virka aiheuttaa lisää määräaikaisia toisissa portaissa. Silloin täytyy olla todella vahvat perusteet sille, että me näin teemme, että määräaikaisuuksia lisätään.

Tietenkin on pohdittava, mitkä ne positiiviset puolet tästä ovat. Meillä korkeimman oikeuden asema on erityislaatuinen. Siellä on asetettu hyvin korkeat, laadultaan ja vaatimuksiltaan myös hyvin erityislaatuiset osaamisvaateet. Tällöin on tietenkin perusteltua, että tarvitaan aina uudenlaista osaamista omilta erityisaloilta.

Lisäksi korkeimmassa oikeudessa annetaan ennakkopäätöksiä, jotka ovat yhä vaativampia ja myös moniulotteisempia. Siltä osin voidaan nähdä, että lakiesitys on perusteltu.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eräs vakava ongelma meidän oikeusjärjestelmässämme ovat aivan liian pitkät prosessien kestoajat. Tämä esitys toivottavasti osaltaan vaikuttaa myönteisesti myös siihen, että käsittelyaikoja voitaisiin oikeusprosesseissa lyhentää.

Ministeri Tuija Brax on julkisessa keskustelussa tuonut esiin eräitä muissa maissa sovellettuja keinoja, joilla on pyritty oikeusprosessien nopeuttamiseen ja lyhentämiseen. Hän on tässä yhteydessä tuonut esiin muun muassa sen mahdollisuuden, että suostumalla taloudelliseen korvaukseen voisi päästä lyhyemmällä tuomiolla. Minun mielestäni tämä ajatus ei kyllä vaikuta suomalaiseen yhteiskuntaan sopivalta. Se olisi hyvin epätasa-arvoinen tapa lyhentää oikeusjuttujen kestoa. Sen sijaan ymmärtääkseni lakivaliokunnassa parhaillaan käsittelyssä oleva uudistus, joka vaikuttaa hovioikeuteen ja ylemmäksikin pääsemiseen eri jutuissa, vaikuttaa toivottavasti myönteisesti käsittelyaikoja lyhentävästi.

Kaiken kaikkiaan toivoisin, että oikeusministeriössä kiinnitettäisiin huomiota myös alioikeusprosesseihin. Minulla on semmoinen käsitys, että meikäläisessä alioikeusmenettelyssä on eräitä sellaisia menettelyjä, joita uudistamalla voitaisiin myös jo alioikeuskäsittelyssä käsittelyaikoja lyhentää.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Määräaikaisten määrä tulee varmasti kasvamaan, ja tästä viidestä vuodesta tulee tällaisella asettelulla varmasti pääsääntö, että aina viideksi vuodeksi käytännön tasolla.

Mutta minä kiinnitän, arvoisa puhemies, huomiota siihen, millä tavalla viestintä tapahtuu lakivaliokunnan ja oikeusministeriön välillä. Täällä nimittäin ihan tämän leipätekstin lopussa todetaan näin: "- - lakivaliokunta pitää välttämättömänä, että oikeusministeriö tarkoin seuraa sääntelyn soveltamista sekä sen vaikutuksia korkeimpaan oikeuteen ja koko oikeuslaitokseen."

Siis tämä ei ole edellyttämisponsi, mutta pidetään "välttämättömänä". Elikkä ilmiselvästi lakivaliokunnassa uskotaan, että oikeusministeriössä sentään mietintö luetaan loppuun saakka.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi täällä totesi, perustuslakivaliokuntahan otti tähän kantaa. Senpä vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että 13 §:n 2 momentin säännökseen lisätään, että "viittä vuotta lyhyemmäksi määräajaksi voidaan nimittäin vain erityisestä syystä." Nimitykselle viittä vuotta lyhyemmäksi määräajaksi on siten oltava aina erityinen syy, joka on perusteltava. Se voi olla esittelijäneuvoksen virkaan määräajaksi nimitettävän henkilön tietyn alan perehtyneisyys, hän voi olla yliopistotutkija tai asianajaja, ja toisaalta sitten voivat tulla kyseeseen myöskin henkilökohtaiset syyt, perhesyytkin, mutta ne pitää aina perustella.

Ed. Ben Zyskowiczin näkemykseen voin yhtyä siinä, että nämä pitkät käsittelyajat, joista Suomi on saanut 40 huomautusta, ovat kyllä häpeätahra. Niihin pitää tehostusta saada, sekä poliisitutkintaan, syyttäjälaitokseen että tuomioistuimeen. Enkä kyllä myöskään näe, että tunnustamalla aletaan sitten tuomioita lieventää sillä tavalla, että pahimmat rikolliset tunnustaessaan saavat entistä lievempiä seuraamuksia.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta käytti paljon aikaa asiantuntijoiden kuulemiseen. Nimenomaan määräajan pituuteen kiinnitettiin huomiota ja todettiin, että määräaikaisuus ei voi olla kovin lyhyt. Siinä nähtiin useita eri tekijöitä, jotka määräaikaisuuden pituuden puolesta puhuvat. Katsottiin, että korkeimman oikeuden ja tuomioistuinten riippumattomuuden ylipäätään pitää olla turvattu, eikä määräaikainen esittelijäneuvoksen tehtävä voi olla sellainen lyhyt tehtävä, jossa käydään vain hakemassa viiva cv:hen ja sillä sitten päästään asianajajatoiminnossa taas parempiin korvauksiin. Nyt esitetty lakimuutos takaa sen, kun määräaikaisuus voidaan myöntää viittä vuotta lyhyemmäksi ajaksi vain erityisistä syistä, ja näitä erityisiä syitä on sitten tuossa hahmoteltu. Tällä lakiesityksellä on vahva koulutuksellinen ja kokemusta lisäävä näkökulma, ja se tulee parantamaan koko meidän oikeusjärjestelmämme kokemusta ja osaamista.

Käsittelyaikojen pituus, johon täällä on viitattu, on kansalaisten oikeusturvan kannalta erittäin keskeinen asia. Oikeusjärjestelmän tehokkuuteen ylipäätään tulee kiinnittää huomiota. Niin kuin aikaisemmassa puheenvuorossa tuli esille, koko oikeusprosessin — lähtien siitä kun rikos tulee poliisille tietoon, aina siihen pisteeseen saakka, kun siitä seuraamus on langetettu ja kärsitty — toimivuutta ja joustavuutta ja nopeutta tulee tarkastella kokonaisuutena ja hakea siihen uusia ratkaisuja.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Resursseistahan tässä myös on kyse, kun käsittelyajat liiaksi pitenevät niin korkeimman oikeuden osalta kuin koko oikeuslaitoksessakin. Käsittelyajat ovat liian pitkiä, ja siitä Suomi on saanut huomautuksia. Tämmöisten tuottavuusohjelmien ei pitäisi oikeuslaitoksia koskea, koska niissä kansalaiset hakevat oikeutta itselleen. Myös vastustaisin ajatuksenakin jo sitä, että rikoksen voisi rahalla sovittaa. Se ei ole tätä päivää, ja tuntuvat omituisilta tämmöiset ajatukset, kellä lienee tämmöisiä ollut.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeriön tehtävänä on jo työnsä puolesta seurata lainsäädäntöä, sen toimivuutta ja vaikuttavuutta kaiken kaikkiaan. Ed. Pulliainen viittasi siihen, että valiokunta on laittanut tämän kohdan, että "- - oikeusministeriö tarkoin seuraa sääntelyn soveltamista - -" jne. Perustuslakivaliokunnassa joskus asiaa pohdittiin samaan suuntaan, kuinka paljon tällaista tårta på tårta -lainsäädäntöä pitää säätää. Silloin keskusteltiin, vieläkö liitetään "tätä kaikki noudattakoot" sitten loppuun. No, todettiin, että ei kirjoiteta näin, koska laki on kirjoitettu sitä varten, että sitä noudatetaan, ja ministeriöiden tehtävä ja valvontaviranomaisten tehtävä on sitten seurata, kuinka se asia toimii. Tässä tapauksessa tietysti tärkeintä on, että korkeimmasta oikeudesta tulee myös se signaali, kuinka tämä lakimuutos sitten käytännössä vaikuttaa toimivuuteen. Uskon, että asia varmasti korkeimman oikeuden kannalta tulee menemään hyvään suuntaan. Olennaistahan on tietystikin, että meillä pyritään juttujen käsittelyaikoja lyhentämään, ja tämä on erittäin tärkeää koko suomalaisessa lainsäädännössä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunnan lisäys hallituksen esitykseen minun mielestäni on järkevä, ja korostan myöskin sitä lausuntoa, jonka perustuslakivaliokunta on tämän hallituksen esityksen johdosta antanut. Tarkoitusperä varmasti on hyvä, nopeuttaa juttujen käsittelyä.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni silloin, kun lähdetään pureutumaan siihen ongelmaan, mistä Suomea on huomautettu nämä mainitut 40 kertaa, kun oikeudenkäynti pitkittyy, niin niitä asioita pitäisi viedä tasavertaisesti eteenpäin eli esitutkinnan, syyttäjän ja tuomioistuimen osalta. Tällä hetkellä talousrikospuolelle poliisille on saatu jonkin verran lisäystä, mutta tällä hetkellä todellinen tulppa on syyttäjäpuolella. Siellä on liian vähän henkilöstöä, ja nyt se tavallaan jää sinne makaamaan. Tasavertaisesti pitäisi lisätä resursseja jokaiseen niin tutkinnan, syyttäjäpuolen kuin tuomioistuimenkin osalta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, kun täällä on viitattu oikeusministerin kannanottoon nimenomaan siitä, että voitaisiin jopa rahalla sovittaa, minun mielestäni se ei sovi suomalaiseen yhteiskuntaan lainkaan. Huomauttaisin myös siitä lieventämiskysymyksestä, jota hänen taholtaan on tuotu esiin. Meillähän on jo nykyisin rikoslain 6 luvussa määräykset siitä, millä tavoin oikeusistuin voi rangaistusta mitattaessa lieventää sitten siitä taulukosta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Pohdimme valiokunnassa paljolti tätä seurantakysymystä ja pohdittiin, että aika usein me laitamme näihin mietintöihin tämän seuranta-asian. Usein se liittyy siihen, että meillä on ehkä pieni epävarmuus siitä, että siellä ne negatiiviset havainnot ehkä realisoituvatkin ja ne tulevat suuremmiksi haitoiksi kuin ne saavutettavat edut ovat. Mielestäni, vaikka me emme sitä mietinnössä sanoisikaan, että seurantaa pitää tehdä, on hyvä, että joka kerta, kun uusi laki tehdään, seurataan sen toteutumista, koska jos näin ei tehdä, niin emme pysty myöskään sitten korjaamaan lainsäädäntöä. En usko meihin täydellisenä päätöksentekijänä, vaan aina sinne tulee sitä sellaistakin lainsäädäntöä, joka vaatii sitten muutaman vuoden kuluttua ehkä joitakin korjaavia toimenpiteitä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbacka otti esille tässä samassa yhteydessä tämän syyttäjien aseman ja määrän. Minun mielestäni tällä hetkellä esimerkiksi meidän kuntajaoksessa on valtiovarainvaliokunnassa jo kuultu syyttäjien edustajia, ja se on nimenomaan niin kuin ed. Vistbacka kertoi, että patti on tällä hetkellä nimenomaan syyttäjäpuolella kaikkein pahin. Se on vielä pahempi kuin oikeuksien puolella. Se johtuu tietenkin myöskin siitä positiivisesta seikasta, että kun poliisien määrä on nyt sitten kasvanut ja saatettu kasvuun viimeisen kahden vuoden aikana, niin juttuja tulee tällä hetkellä syyttäjille entistä enemmän. Mutta ne ovat tietenkin vaativia, monimutkaisia talousrikos-, huumausaine- ja muita juttuja ja viivästyvät sinne syyttäjän pöydälle. Minä toivon kyllä hartaasti, että eduskunnan valtiovarainvaliokunta nyt tätä budjettia käsitellessään ottaa tämän seikan huomioon, koska me kaikki olemme tässä salissa varmaan samaa mieltä, että tilanne on tällä hetkellä tämä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustajien Petri Salo ja Vistbacka ajatuksiin yhdyn myöskin, että meillä tulee osoittaa riittävästi henkilöstöä syyttäjien tehtävään, jotta oikeusprosessit voidaan hoitaa tarkoituksenmukaisella tavalla ajan suhteen mutta tarkoituksenmukaisella tavalla myös laadullisesti. Tällä hetkellä tilanne on semmoinen, että tähän tulee voida panostaa. Aivan kuten täällä ed. Lauslahti toi esille, vaikka käsiteltävänä oleva hallituksen esitys on ihan hyvä ja paikallaan, myöskin ne kokemukset, mitä aika tuo, tulee aina kulloinkin ottaa riittävästi huomioon.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen ydin on siis siinä, että on myös tämä koulutuksellinen näkökulma, ja niin kuin aiemmin sanoin, se varmaan kehittää sitä tasoa myös muissa oikeusjärjestelmissä sen jälkeen, kun sieltä viiden vuoden kokemuksen hankittuaan kyseinen henkilö palaa sitten muihin oikeushallinnon tehtäviin.

Täällä viitattiin näihin esityksiin tai ajatuksiin siitä, että rikosta voisi etukäteen maksamalla sovittaa ja sen käsittelyä nopeuttaa tai jopa välttää sitä käsittelyä. Se tuntuu varsin oudolta ajattelulta eikä oikeastaan sovellu mielestäni suomalaiseen oikeusjärjestelmään.

En tiedä, tämä rahoitusvaje on oikeusjärjestelmässä tällä hetkellä ilmeinen, syyttäjälaitoksien ja käräjäoikeuksien tuottavuusohjelmaa viedään eteenpäin ja keskitetään toimintoja, ja samaan aikaan tuntuu varsin omituiselta, että ministerin päätöksellä on lähdetty käsittelemään juttuja, jotka eivät tänne kuulu. Viittaan tässä tähän Ruanda-oikeudenkäyntiin, jonka alioikeusmenettelyn läpiviemiseen ensi vuoden budjettiinkin esitetään jopa 800 000 euron lisäystä. Pitäisi virtaviivaistaa ja keskittyä olennaiseen eikä hamuta näitä oikeudellisia tehtäviä tämän maan rajojen ulkopuolelta.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tosiaan meillä oikeudenkäyntien pitkittyminen on suuri ongelma ja siihen voidaan tarttua joko resursseja lisäämällä tai toimintoja tehostamalla, rakenteellisilla uudistuksilla. Tämä hallituksen esitys, joka nyt on käsittelyssä, on osa näitä rakenteellisia uudistuksia — sinänsä hyvä, tehostaa toimintoja.

Jos sitten katsotaan koko ketjua, niin täytyy sanoa, että esitutkinnassa meillä on ongelmia; ehkä vähän liian kattavasti jutut tutkitaan, pitäisi keskittyä enemmän olennaiseen. Sitten syyttäjälaitoksessa on selvää resurssipulaa, ja kuten ed. Petri Salo sanoi, olisi tärkeätä, että nyt valtiovarainvaliokunta täällä tänä syksynä ottaisi kantaa ja pyrkisi jossain määrin lisäämään näitä syyttäjälaitoksen resursseja rahaa lisäämällä. Kolmas elementti on kyllä se, että oikeudenkäynnit pitäisi entistä enemmän keskittää alioikeuteen, niin että kun alioikeudessa saadaan päätös, siihen voidaan luottaa ja valittaminen tapahtuu vain aivan poikkeuksellisissa tapauksissa perustellusta syystä tai esimerkiksi ennakkotapauksen aikaansaamiseksi.

Tältä osin täytyy sanoa, että perustuslakivaliokunnan tarkoitushan on ottaa näihin asioihin kantaa. Olemme pyytäneet eri tahoilta hallituksen kertomusta varten erilaisia kannanottoja, ja tosiaan siellä näitten kannanottojen joukossahan oli sitten oikeusministeri Braxin ehdotus siitä, että tosiaan rahalla voitaisiin lieventää tai vapautua näistä rangaistuksista. Täytyy sanoa, että yhdenvertaisuuden kannalta se ei ole hyvä. Sinänsä, jos maksaa korvaukset, sitä voidaan varmaan ottaa jossain määrin lieventävänä tekijänä huomioon, mutta täytyy sanoa, että se ei missään tapauksessa rangaistuksesta voi vapauttaa. Mutta olen tyytyväinen, että ministeri Brax on nyt luopunut tästä omasta ehdotuksestaan julkisessa keskuste- lussa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kiinnitetty paljon huomiota resurssiongelmiin, joita on varmasti poliisin, syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinlaitoksen puolella.

Haluan kuitenkin sanoa, että realismia on lähteä siitä, että milloinkaan resurssit eivät ole kaikilta osin riittäviä. Kun me sitten mietimme, mitä rajallisten resurssien ja myös rajallisten resurssilisäysten puitteissa voidaan tehdä tämän ongelman eli oikeudenkäyntien viipymisen ongelman lievittämiseksi, niin edelleen painotan sitä, että meidän pitää tarkastella kriittisesti oikeudenkäyntimenettelyjä alioikeudessa ja hovioikeudessa ja miettiä, miten itse oikeusprosessia uudistamalla voidaan päästä siihen, että jutut nopeammin tulevat päätökseen. Siihen liittyvät valitusoikeuksien rajoittamiset ja muut ratkaisut.

Monet meidän oikeuskulttuuriamme muistuttavat maat pystyvät käsittelemään omat juttunsa meitä lyhyemmin ja nopeammin, eikä kai kukaan tässä salissa ole sitä mieltä, että nämä oikeuskulttuuriltaan Suomeen rinnastettavat maat sitten räikeästi esimerkiksi loukkaavat asianosaisten oikeusturvaa, vaikka jutut pystytään nopeammin käsittelemään.

Kun keskustelee ihan arjen ihmisten kanssa, esimerkiksi semmoisten tuttavien kanssa, jotka ovat toimineet lautamiehinä alioikeuksissa, niin jokainen heistä on hyvin turhautunut tiettyihin menettelyllisiin ongelmiin ja epäkohtiin, mitä he ovat nähneet päivittäin työssään lautamiehinä. Toivoisin, että näihin asioihin paneuduttaisiin ja uudistuksia tehtäisiin. Ne voivat olla hyvin teknisiä ja yksinkertaisia ihmisten tavoittamisiin ja muihin liittyviä asioita, jotka sitten kuitenkin nopeuttaisivat asioiden käsittelyä.

Kun nyt sekä lakivaliokunta että perustuslakivaliokunta parhaillaan tässä talossa pohtivat prosessien nopeuttamista, niin odotan teiltä jämäköitä kannanottoja ja sitä, että myös näitä arjen ihmisiä kuuntelisitte, jotta kuulisitte, mitä se todellisuus siellä ruohonjuuritasolla tänä päivänä on.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Rahalla ei todellakaan voi rangaistuksia kuitata. Sakkorangaistukset ovat tietysti erikseen.

Herra puhemies! Haluan nostaa tähän keskusteluun myös tämän brittiläisen mallin, jossa epäilty osoittaa suurta yhteistyöhalukkuutta ja tunnustaa oman rikoksensa, kuinka sitten asiaa lähdetään käsittelemään. Mielestäni se on tutkimisen arvoinen asia myös Suomessa. Nythän käy niin, että meillä alioikeudet ja sitten kaikki nämä eri valitusportaat hyvin helposti täyttyvät ja työllistyvät hyvinkin selvissä tapauksissa. Siinä mielessä kyllä, jos olisi olemassa joku tietyn tyyppinen portaikko, asteikko, jonka perusteella voidaan todeta, että jos tunnustaa, niin asiaa arvioidaan sitten hänen kannaltaan kevyemmällä tavalla, varsinkaan ensikertalaisten tapauksissa en pidä sitä ollenkaan huonona asiana. Tämä kannattaa kyllä tutkia Suomessa ja katsoa, löytyisikö tästä myös vastausta siihen, että meillä tämä turha oikeudenkäyntipyöritys pystyisi vähenemään.

Olen samaa mieltä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasin kanssa siitä, että resurssien panostuksen paikka on täällä alioikeuksissa. Siellä pitää saada asiantuntevuutta ja siellä pitää olla sitä päätöksentekokykyä. Nythän käytännössä käy sitten niin, että kun valitusporras kulkee eteenpäin, niin päätöksiä tehdään hyvin usein paljon pienemmän tiedon varassa, ja siinä mielessä voi kysyä, mikä on se oikea porras loppujen lopuksi, missä se oikea päätös sitten tulee.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Rahalla ei tietenkään voi päätöksiä ostaa, mutta raha kyllä ratkaisee, kuka oikeuteen voi mennä ja kuka ei. On sanottu, ja tämä sanonta pitää paikkansa, että Suomessa voivat oikeutta käydä ja hakea vain ökyrikkaat ja rutiköyhät. Me tavalliset pulliaiset emme uskalla. Jos vaikka tuntisimmekin, että meitä on loukattu, me emme uskalla kyllä käydä oikeutta sen takia, että oikeudenkäynnit ovat pitkiä.

Toinen asia on, että jokainen, niin syyttäjä kuin puolustajan puolikin, vie asiat loppuun saakka. Ei riitä käräjäoikeuden päätös, vaan pitää mennä hovioikeuteen ja sitä kautta, jos vielä olisi ennakkoratkaisu, niin korkeimpaan oikeuteen. Jos sekään ei riitä eikä auta, niin sitten mennään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Mutta oikeusministerin olisi toivonut tänä kautena, jonka hän on ollut oikeusministerinä, uudistavan oikeusjärjestelmää niin, että nimenomaan tähän pulmaan olisi saatu jonkinlainen ratkaisu, etteivät ihmiset olisi Suomessa oikeudenkäynnin suhteen eriarvoisessa asemassa.

Rahaa kyllä näyttää oikeusministeriöllä olevan. Sitä ei tietenkään riitä vankiloitten ylläpitoon. Vankien määrää pitää yrittää supistaa ja vankiloita lakkauttaa. Mutta sen sijaan lähes 2 miljoonaa euroa pannaan Ruanda-oikeudenkäyntiin. Minusta tämä on vastuutonta. Suomi on ainut maa, jossa tämän tyyppisiä oikeudenkäyntejä käydään. Puolustus vielä vaatii monen puolustuksen asiantuntijan, todistajan, kuulemista eri maissa. Onko meillä rahaa tämmöiseen, ja onko meillä syytä laittaa rahaa tämmöiseen? Minusta oikeusministeri on tässä asiassa todella toiminut vastuuttomasti.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on kiinnitetty aivan oikeisiin asioihin huomiota muun ohessa. Kun tämmöisen prosessin perustavoitteeksi on aikoinaan asetettu nopeus, varmuus ja halpuus, niin meillä 1990-luvun alun prosessiuudistuksesta lähtien on keskitytty liikaa siihen varmuuteen ja hyvät periaatteet nopeudesta, oikeisiin asioihin keskittymisestä ja siitä, että sen oikeuden saamisen pitäisi olla myös kohtuuhintaista kansalaisille, ovat unohtuneet liiaksi. Kysymys on ennen kaikkea johtamisen puutteista. Oikeuslaitoksen johtamisessa, siinä, miten ohjataan työpanosta, miten seurataan henkilöitä eri portaissa, on kysymys sitten syyttäjistä, tuomareista tai muistakin, miten tehokkaasti he tekevät töitään, ja toisaalta on kyse sitten prosessin johtamisesta, miten kohdennetaan se oikeudenkäynti oikeisiin asioihin, rajataan turhat rönsyt pois ja ohjataan myös asianosaisia niin, ettei ole asianajajavetoista se oikeudenkäynti, niin kuin nyt liiaksi on.

Tämän kaltaisia tarkistusprojektejahan koitettiin käynnistää tässä useitakin tämän vuosikymmenen alkupuolella, mutta valitettavasti aika totaalista vastarintaa ovat kokeneet monetkin hankkeet. Oikeuslaitoksen puolelta on todettu, että se olisi puuttumista riippumattomuuteen, jos kansalaiset odottavat ja hallinto odottaa, että tehostetaan toimintoja. Tässä ajattelussa tarvitaan muutos varmaan molemmin puolin pöytää. Tarvitaan näitä lisäresursseja "kapeikkoihin", erityisesti syyttäjäpuolelle, jotta saadaan tehokkaammin juttuja hoidettua. Tarvitaan isompaa yhteistoimintaa, että syyttäjät ovat mukana rajaamassa oikeudenkäyntejä ja myöskin ohjaamassa poliisitutkintaa, että keskitytään niihin olennaisiin asioihin eikä anneta juttujen rönsyillä. Tällä lailla myös sitä oikeudenkäyntien kestoa pystytään olennaisesti vähentämään. Sitten tarvitaan täällä tuomioistuinlaitoksessa muutakin kuin vain käräjäoikeuksien koon kasvattamista. Se saattaa jopa heikentää tehokkuutta. Meillä oikeastaan on isoissa käräjäoikeuksissa isompia tehokkuusongelmia kuin pienissä, jotka usein ovat järkevämmin johdettuja kuin isot tuomioistuimet.

Tässä on iso työmaa edessä niin oikeusministeriöllä kuin varmasti lakivaliokunnalla, joka ensisijaisesti tätä puolta seuraa.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen myötä jäin pohtimaan meidän valtion virkajärjestelmää ja sen jäykkyyttä. Periaatteessahan tässä on kysymys näennäisestä määräaikaisuudesta. Meillä käräjäoikeuden vakinaisessa virassa oleva tuomari hakee korkeimman oikeuden esittelijäneuvoksen määräaikaista työsuhdetta. Tämä kuulostaa vähän erikoiselle, ja tässä on ehkä se meidän ajattelumallimme ongelma, että me ajattelemme, että nämä virat on sidottu siihen tiettyyn tuomioistuinyksikköön, tiettyyn paikkakuntaan, tiettyyn toimeen, kun mielestäni ehkä tuomioistuinjärjestelmän ja yleensä meidän oikeusministeriön alankin kannalta olisi järkevää, että me saisimme ihmiset liikkumaan mahdollisimman paljon meidän oikeusministeriön sisällä ja saisimme myös tietenkin ulkoapäin sitä liikkuvuutta oikeusministeriöön päin.

Tämä tietenkin herättää kysymyksen, mikä sen ratkaisumallin tässä pitäisi olla. Tietenkin olisi hyvä selvittää, mitä tarkoittaisi, jos meidän virat olisikin sidottu oikeusministeriöön yleisellä tasolla, minkä kautta voitaisiin tehdä kuten Puolustusvoimissa: jokainen käy läpi tämmöisen urasuunnitelman, ja välillä ollaan käräjäoikeudessa tuomarina ja välillä ollaan korkeimmassa oikeudessa esittelijäneuvoksena, mahdollisesti mennään hovioikeuteen ja sitten jonain päivänä ollaan korkeimman oikeuden korkeimmalla presidentin pallilla. Mikä on se tapa, jolla me saisimme tämmöistä joustavaa urakiertoa meidän ministeriön sisällä? Tässä lienee myös muiden ministeriöiden puolella paikka pohtia, onko tämä meidän virkajärjestelmämme itse asiassa aivan liian jäykkä nykypäivää ajatellen.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yritän puhua myöskin korkeimmasta oikeudesta tässä puheenvuorossani.

Ihan tuore esimerkki on Pohjanmaalta Vaasan hovioikeuden päätös, joka on annettu noin kahdeksan kuukautta sitten. Edelleen kahdeksan kuukautta hovioikeuden päätöksen jälkeen korkein oikeus miettii sitä, ottaako se tämän jutun käsiteltäväkseen ennakkopäätöksen luonteisena.

Siis täällä on paljon puhuttu tämän prosessin aikana niistä pitkittyneistä prosesseista, oikeusprosesseista, mutta kun pelkkä valitusluvan hakeminenkin kestää tällä erää nyt jo kahdeksan kuukautta, niin on aivan perusteltua silloin, että tarvitaan tietenkin työvoimaa lisää käsittelemään, koska joku kolme kuukautta olisi minun mielestäni kohtuullinen aika ratkaista se, otetaanko tämä juttu käsiteltäväksi vai ei, mikä tehdään siinä ensi vaiheessa.

Ed. Zyskowicz ansiokkaasti jo otti esille tämän oikeusprosessin. Minä kysyn kyllä esimerkiksi kollegoilta esimerkinomaisesti, että kun Suomessa on noin 20 000 rattijuopumustapausta vuosittain, joista pääsääntöisesti 90 prosenttia on selviä ja tekijä myöntää teon ... (Ed. Erkki Virtanen: Eivät ne nyt selviä ole, jos ne ovat rattijuopumuksia!) — Ne ovat selviä siltä osin, että niissä ei ole tällaista oikeudellista pohdintaa, vaikka tekijä ei ole tietenkään selvä. — Mutta vaaditaanko tällaisia tapauksia, sakkoa, enintään vuosi vankeutta -juttuja, käsiteltäväksi oikeusprosessiin syyttäjän ja tuomioistuimen kautta? Eikö voitaisi menetellä niin, että poliisi kirjoittaisi 30 päiväsakkoa ja poliisipäällikkö päättäisi kortin peruuttamisajasta ja juttu olisi sillä selvä? Näin saataisiin 20 000 ihan sellaista selvää massajuttua pois meidän prosesseistamme ja oikeusturva ei minun ymmärtääkseni kärsisi tunnustetussa teossa mitenkään.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Se, mikä tässä on tämä suuri periaatteellinen muutos, on tietysti se, että näihin korkeimman oikeuden esittelijän paikoille tulee määräaikaisia ihmisiä talon ulkopuolelta. Perinteisesti on aina katsottu, että ihmisen pitää vihkiytyä tähän tuomarinuraan ja pysyä siinä ja edetä siinä ja tällä tavalla pysyä puolueettomana. Tässä on tietysti se riski, että sinne tulee ihmisiä, joilla on sidoksia vähän sinne tänne ja jotka ehkä vaarantavatkin oikeusturvaa, mutta tämä on otettu minusta molemmissa valiokunnissa huomioon ja pohdittu sitä. Ja ehkä tässä juuri käy niin, että nämä uudet ihmiset uudella taustalla panevat vähän sen seisovan veden liikkeelle ja edistävät korkeimman oikeuden työtapojen muuttumista, koska ne ovat hyvin vanhentuneita.

Puhemies varoitti, että tässä ei pitäisi mennä asian ulkopuolelle. Jos minä sen verran voin mennä, että minä vaan sanon, että tämä ed. Salon arvio syyttäjien tilanteesta on oikea, että meillä tällä hetkellä monet jutut hidastuvat nimenomaan sen vuoksi, että ei ole riittävästi syyttäjiä eikä riittävän päteviä syyttäjiä, ja jutut seisovat sen vuoksi.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta totesi tämän lain säätämisen yhteydessä, että pidetään tärkeänä sitä, että oikeusministeriö tarkoin seuraa tämän 13 §:n mukaisen sääntelyn soveltamista, ja näin on aiemminkin edellytetty. Tämä viittaa juuri siihen johtamiseen, johon ed. Koskinen täällä viittasi, eli oikeuslaitoksen johtamisen kaikilla tasoilla pitää olla tehokkaampaa ja parempaa kuin se on tällä hetkellä. Korkein oikeus on tietysti erityinen oikeusaste, koska korkeimman oikeuden päätökset muodostuvat ennakkotapauksiksi ja ohjaavat oikeuskäytäntöä.

Hiukan vielä sivuan tuota aikaisempaa keskustelua siitä, miten nopeutetaan tätä oikeuskäsittelyä koko prosessissa. Lakivaliokunnassa on keskusteltu ja on ollut esillä haasteiden toimittaminen puhelimitse ja viimeisimpänä tämä aloite siitä, että alioikeuskäsittelyjä videoitaisiin ja sitä näyttöä voitaisiin käyttää sitten ylemmissä oikeusasteissa näyttönä. Eli koko ajan tässä prosessien nopeuttamisessa kyllä edetään.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuten ed. Lauslahti äsken totesi, useiden lakien muutosten jälkiseuranta ilman erityistä vaatimustakin olisi hyvin tärkeää. Mielestäni jo hallituksen esitysten tekovaiheessa pitäisi laatia nykyistä paljon enemmän erilaisiin lukuihin perustuvia arvioita muutosten kokonaisvaikutuksista. Mikäli alkuperäiset ennusteet eivät toteudu kuten on ajateltu, voitaisiin myös paljon helpommin päätellä, missä asioissa mentiin pahiten metsään. Myös asiantilan korjausliike voisi tapahtua helpommin, jos osattaisiin ikään kuin oikeasta kohdasta ryhtyä paikkaamaan tilkkutäkkiä.

Sitten vielä ed. Ukkolan puheenvuoroon haluaisin sen verran todeta, että hän puhui täyttä asiaa tästä Ruandan oikeudenkäynnistä. Valitettavasti viimeisimmät arviot niistä kustannusvaikutuksista ovat jo 3 miljoonaa euroa. Meidän täytyy ottaa huomioon, että Porvoon käräjäoikeus lähtee vielä toistamiseen Afrikkaan kuulemaan todistajia, ja sitten, kun asia on hovioikeusvaiheessa, niin hovioikeus on myös velvollinen kuulemaan samat todistajat siellä Afrikassa, niin että hyvä jos tämä 3 miljoonaa euroa riittää asian käsittelyyn. Tämä oli erittäin kallis päätös meidän oikeusministeriltämme.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Ihan vielä tähän loppuun, kun arveltiin sitä, onko tämä määräaikaisuus nyt sitten esittelijäneuvosten tapauksessa sellainen asia, että se voi jollakin lailla heikentää riippumattomuutta. Näinhän ei pidä olla. Kaiken kaikkiaan riippumatta siitä, onko vaikkapa alioikeudessa lautamiehenä, pitää pystyä toimimaan niin, että on riippumaton. Ja nyt tämä lakipykälä käytännössä mahdollistaa kyllä sitten myös sen, että esittelijäneuvosten virkaan saadaan myös uutta asiantuntemusta. Valiokunta on maininnut muun muassa nämä perehtyneen yliopistotutkijan ja asianajajan. Tässä mielessä erityyppisiin tarpeisiin tarvitaan myös erityyppistä asiantuntemusta, mutta missään tapauksessa se ei voi sitten millään lailla vaikuttaa näiden henkilöiden toimintaan tai riippumattomuuteen.