Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lain tavoite siitä, että opiskelijan sairastuessa hän voi jäädä sairauslomalle nykyistä helpommin ja saa sairauspäivärahaa, on erittäin kannatettava esitys. Myönteistä on myös se, että opintotuen ja sairauspäivärahan välille ei tule katkosta, kuten nykyisin, vaan Kela katkaisee opintotuen sairauspäivärahan myöntöpäätöksen yhteydessä. Tuolloin opiskelija välttyy myös opintotuen takaisinperinnältä eikä hän kuluta opiskeluun tarkoitettuja opintotukikuukausia.

Käytännössä ongelmaksi tulevatkin opiskelijoiden sairauspäivärahan myöntämisen perusteet ja määritteet. Opiskelijoiden sairauspäivärahan laskennan perusteena ovat joko opintoraha tai työtulot. Sairauspäivärahalle siirtyessä opiskelijat eivät saa asumislisää eivätkä opintolainaa. Kun opiskelija jää sairauspäivärahalle, hänen on haettava yleistä asumistukea. Sairauspäivärahan päättymisen jälkeen opiskelijat hakevat jälleen opiskelijoiden asumislisää. Tämä voi tarkoittaa myös toimeentulotuen hakemista perustoimeentuloon ja asumiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijan heikko perustoimeentulo sairauden aikana edellyttää toimeentulotuen hakemista. Tämä ei voi olla lain tavoite. Tämän lisäksi laki tuo lisää tarpeetonta hallinnollista byrokratiaa, jota ei välttämättä sairastaessa jaksa hakea. Ongelmaksi voi tulla, että lain sinänsä hyvä tavoite ei toteudu heikkenevän toimeentulon ja lisääntyvän byrokratian takia.

Opiskelijoiden opintotukijärjestelmä on myös osa koulutuspolitiikkaa. Opiskelijoiden toimeentulo on tarkoin määritelty, mikä se voi olla. Opiskelijoiden toimeentulo koostuu opintotuesta eli opintorahasta, asumislisästä, opintolainasta, ja heillä voi olla myös työtuloja, jotka on tarkoin kytketty opintorahan suuruuteen. Tämän lisäksi opintojen eteneminen on sidottu opintotuen saamisen ehdoksi, eli opiskelijan on saatava riittävä määrä opintopisteitä, jotta hän saa opintotuen.

Opiskelijat eivät käytännössä useinkaan selviä pelkällä opintotuella, minkä takia he käyvät myös työssä. Tällä hetkellä muun muassa korkeakouluopiskelijoista noin 70 prosenttia käy töissä lukukauden aikana, opiskelun loppuvaiheessa jopa 90 prosenttia. Helsingin yliopiston toimeentulotutkimuksen mukaan opiskelijoiden mediaanitulo naisilla oli 500 euroa kuukaudessa ja miehillä 600 euroa. Tulot eivät ole siten kovinkaan korkeita.

Opintotukijärjestelmän kehittämisen tavoitteena on oltava, että opintotuki olisi sen tasoinen, että opiskelijoilla olisi aito mahdollisuus opiskella eikä elämän perusmenojen maksamista varten tarvitsisi käydä töissä. 770 euron opintotuella ei makseta vuokraa, ruokaa, vaatetusta, opiskeluvälineitä, harrastuksia jne. Tästä syystä on ymmärrettävää, että opiskelijoiden on käytävä töissä jonkin verran. Heitä ei saisi tästä rangaista. Työssäkäynti voi tukea myös opiskelua ja sen etenemistä, sen ei tarvitse olla opiskelun este. Riittävä toimeentulo ja työssäkäynti sopivassa suhteessa voivat vaikuttaa myönteisesti myös opiskelijoiden hyvinvointiin, motivaatioon ja jaksamiseen.

Nyt esillä olevassa lainsäädäntöesityksessä sairauspäivärahan määräytymisen perusteena ovat ainoastaan työtulot tai opintoraha, vaikka opiskelijan säännölliset tulot muodostuvat useista eri osista. Lakiesitys ei huomioi opiskelijoiden todellista toimeentuloa ennen sairastumista. Tämän seurauksena sairauspäivärahalle siirryttäessä opiskelijan tulot putoavat merkittävästi mutta elämään liittyvät kulut eivät kuitenkaan putoa. Aivan kuten Sylin lausunnossa todetaan, tämän vuoksi harva opiskelija uskaltaa siirtyä sairauspäivärahan varaan, vaan nostaa opintotukea, ilman että opintopisteet karttuvat. Pahimmillaan tämä voi vaikeuttaa sairauden paranemista ja opintojen suorittamista loppuun.

Näistä edellä mainituista syistä näemme, että jotta lain perimmäinen tavoite toteutuu ja jotta opiskelijoilla olisi todellinen mahdollisuus siirtyä sairauspäivärahalle, sairauspäivärahan määräytymisen perusteena on oltava opintoraha ja työtulot.

Lakiesityksen mukaan opiskelija saa ensimmäisen 55 sairauspäivän ajan sairauspäivärahaa opintorahan 25 päivän verran. Tämä on noin puolet vähimmäissairauspäivärahatasosta, joka tällä hetkellä on noin 551 euroa kuukaudessa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietinnössään 25/2004 tukenut perustuslakivaliokunnan kantaa siitä, että sairauspäivärahan 55 päivän omavastuuaikaa on asteittain lyhennettävä. Mietinnössä lukee: "Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että omavastuuajan lyhentämiseen tulee jatkossa pyrkiä." Näkemyksemme mukaan lainsäädäntöä on jatkossa kehitettävä todellakin tähän suuntaan, aivan kuten olimme tätä mieltä myös vuonna 2004.

Näkemyksemme siitä, että opiskelijoiden sairauspäivärahan määräytymisen perusteena on oltava sekä opintoraha että työtulo eikä vain opintoraha tai työtulo, eivät ole ristiriidassa sen kanssa, että sairauspäivärahan omavastuuaika lyhenee. Se on linjassa myös eduskunnan tahdon kanssa. Tavoitteena pitää olla, että ensisijaisia etuuksia parannetaan, perustoimeentulo turvataan ja toimeentulotukiriippuvuutta vähennetään.

Tulemme esittämään asian toisessa käsittelyssä lausuman, jonka sisältö on, että opiskelijoiden sairauspäivärahan määräytymisen perusteena jatkovalmisteluissa tulee olla sekä opintoraha että työtulo eikä vain opintoraha tai työtulo.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä varmasti tämän omavastuuajan lyhentäminen on perusteltua, mutta mistähän oppositio ottaa tämän 11 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen?

Sitten minä kysyisin vielä ed. Anneli Kiljuselta, tarkoititteko todella sitä, että opiskelijan ei pitäisi ollenkaan käydä töissä, ennen kuin hän on valmistunut. Vähän sen tyyppistä puhuitte.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri toisinpäin, arvoisa ed. Asko-Seljavaara. Nimenomaan tuen sitä ajatusta, että on hyvä, että opiskelijat käyvät myös työelämässä, mutta sopivassa suhteessa. Sen pitää perustua siihen, että se tukee opintoja, opintojen suorittamista, mutta se ei saa olla perustoimeentulon edellytys siinä määrin kuin se tänä päivänä on, että opiskelijat saavat oman perustoimeentulonsa, joka heidän täytyy saada, jotta he selviytyisivät elämän normaaleista menoista.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ajattelin puhua paikaltani, mutta kuultuani ed. Asko-Seljavaaran vastauspuheenvuoron tulin varmuuden vuoksi tänne puhujakorokkeelle.

Minusta tämän lakiesityksen sisältö, käsittely ja siitä laadittu mietintökin osoittavat, että suomalaisessa opintotukijärjestelmässä on edelleen parantamisen varaa. Voisi sanoa, että jos opintotukijärjestelmä olisi sekä riittävä, tehokas että kannustava, niin tätä lakiesitystä ei täällä tarvitsisi käsitellä ollenkaan. Yksi esimerkki siitä, että jotain parannettavaa siinä järjestelmässä edelleen on, vaikka ei nyt puhuttaisi määrällisestä parantamisesta eli etuuksien tasojen nostamisesta vaan näistä kuuluisista rakenteista, on tämä edustajien Asko-Seljavaara ja Anneli Kiljunen keskustelu tästä työn ja opintotuen ja opiskelun suhteesta. Tästä koko keskustelusta koko ajan käy ilmi, että todellakin se ajattelu, että työ on ikään kuin osa opintojen rahoitusta, on huolestuttavan yleinen. (Ed. Asko-Seljavaara: Näinhän se onkin!)

Toisaalta ollaan sitä mieltä, että opintoaikoja kansantalouden kestävyysvajeen torjumiseksi pitäisi lyhentää, että opiskelijat valmistuisivat nopeammin, mutta samanaikaisesti ikään kuin ylläpidetään sellaista näkemystä, että opiskelijoitten pitää mennä töihin, että he tulisivat toimeen. Siihen liittyy tietenkin se mielenkiintoinen näkemys, että kun tätä työtä nyt ei ole kuitenkaan lainsäädännössä määritelty osaksi opintotukea, sen sijaan opintolaina kylläkin on, niin jos kysyy nykyisiltä opiskelijoilta, kumpi on todellinen vaihtoehto, niin sehän on työ eikä suinkaan opintolaina.

Olen joskus tehnyt graduni koulutusinvestointien yhteiskunnallisista ja yksityisistä tuottavuusvaikutuksista ja voinut siinä todeta, kuten nyt ylipäätään on aika monissa tutkimuksissa todettu, että investointi inhimilliseen pääomaan ja koulutukseen on todella tuottavaa sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Mitä paremmin olet koulutettu, sitä parempaa palkkaa ansaitset, vaikka sitä opiskelijat eivät välttämättä usko ja ne korkeasti koulutetut työnhakijat, jotka eivät heti saa työtä, suhtautuvat siihen ehkä skeptisesti, niin kyllä tässä viimeisten vuosikymmenien aikana kuitenkin niin on käynyt. Todennäköisesti täälläkin jokainen voi omalta osaltaan tunnustaa, että näin on tilanne.

Mutta kun opintoihin liittyy erilaisia vaihtoehtoisia rahoitusvaihtoehtoja, sitten ollaan siinä tilanteessa, että kun opiskelijan sosiaaliturva puolestaan on järjestetty miten on järjestetty, ollaan sellaisissa ongelmissa, joita nyt ollaan parantamassa ja korjaamassa. Se on tietysti hyvä, että korjataan, mutta kyllähän tähän korjaamiseen liittyvät ne ongelmat, jotka täällä on nostettu esiin, eli tämä 55 päivän ongelma.

Kyllä sen 11 miljoonan, ed. Asko-Seljavaara, kaikkein köyhimpien ihmisten perustoimeentulon parantamiseksi pitää löytyä jostakin. Jos ei sellaista vastuuntuntoa löydy ja edes niitä rahoja löydy tästä salista ja tästä maasta, niin kyllä heikosti ovat asiat. Kun miljardi löytyi kansaneläkemaksun poistamiseen tuosta vaan ilman sen suurempaa keskustelua, mitä nyt täällä vähän on urputettu, ja kun nyt kyseessä on siis sadasosa siitä, niin kyllä väite rahojen löytymättömyydestä on aika kevyttä puhetta.

Sen vuoksi tämän periaatteellisesti erittäin merkittävän, kuten täällä perjantain keskustelussa kävi ilmi, 55 päivän poiston laajan yksimielisyyden toivoisi etenevän nyt myöskin seuraaviin hallitusneuvotteluihin, oli siellä nyt kuka tahansa. Kuulin, kun ed. Kiljunen sanoi, että sosialidemokraatit vuonna 2004 olivat sillä kannalla, ja ed. Rehula on sanonut, että Suomen keskusta on ollut aina sillä kannalla. Kokoomuksesta en tiedä, mutta ei siihen nyt kokoomusta tarvita, jos kaksi kolmesta suurimmasta puolueesta on sillä kannalla, kun vasemmistoliittokin sillä kannalla on aina ollut.

Arvoisa puhemies! Asumistuen osalta totean vielä, että myöskin asumistukijärjestelmä pitäisi saattaa johonkin tolkkuun. Asumistuki on suurin kannustinloukkuja aiheuttava etuus. Se on sitä juuri siksi, että vaikka yhteistä tahtoa ja tietoakin siitä, mitä pitäisi tehdä, on olemassa, niin erilaisista poliittisista intohimoista johtuen tai sitten yleisestä haluttomuudesta, kyvyttömyydestä johtuen sitä ei ole saatu hoidettua. Hoidetaan se nyt ainakin opiskelijoitten osalta kuntoon ja hoidetaan nyt tämä muutenkin kuntoon.

Olen allekirjoittanut ed. Päivi Räsäsen vastalauseen, jossa esitetään lausumaa tämän 55 päivän asian kuntoon saattamiseksi. Sitä sitten tulen lämpimästi kannattamaankin, kun aikanaan toinen käsittely koittaa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla ei ole mitään tätä esitystä vastaan, mutta minä kyllä ed. Erkki Virtaselta kysyn, onko todella niin, että kaikki opiskelijat ovat teidän mielestänne kaikkein köyhimpiä tässä yhteiskunnassa. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Kaikki opiskelijat vaan käyttävät sen yhteiskunnan antaman tuen, minkä yhteiskunta on luvannut kaikille opiskelijoille antaa siitä huolimatta, olipa isä tai äiti miten rikas tahansa, asuupa lapsi, opiskelija, omassa tai vanhempiensa asunnossa tai ei.

Pappa betalar -yhteiskunta on jossakin vaiheessa tullut tähän Suomen tasavaltaan. Varmasti jatkossa joudutaan puimaan sitä, miten tämä yhteiskunta voi ja ketä sen pitää tukea. Kun tulee leikkausten aika, niin varmasti joudutaan priorisoimaan, ovatko kaikki opiskelijat todellakin niin köyhiä, että kaikilla on samat edut. Kaikki eivät ole (Puhemies: Minuutti!) todellakaan, eivät kaikki ole köyhiä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtanen ei ole ollut sitä mieltä, että kaikki opiskelijat ovat niin köyhiä, eikä ed. Erkki Virtanen ole niin sanonutkaan, vaikka ed. Tuulikki Ukkola on niin kenties kuullutkin. Sille minä en voi mitään.

Mutta olennaista on kuitenkin nyt, kun ed. Ukkola puuttui universaalisuuteen, vaikka kannatan lämpimästi sitä, että köyhistä tässä maassa pitää pitää huolta, että meillä on nyt kuitenkin yhteiskunnan varallisuus sellainen, että me pystymme yhteisesti pitämään huolta siitä, että suunnilleen kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuudet saada pappa betalar -kyvystä huolimatta opintotukea omiin opintoihinsa. Minä luulen, että aika moni opiskelija Suomessa opiskelee ilman, että pappa sitä on maksanut. Ainakaan minä en ole vanhemmiltani, joilla nyt ei siihen olisi ollut varaakaan, saanut penniäkään tukea. (Puhemies: Minuutti, se täyttyy nyt!) Rahoitin opintoni itse.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ukkolalle: Todellakin yhteiskunnassa on eri tulotasoisia ihmisiä varmaan kaikissa ikäluokissa. Mutta tosiasia on, kun me puhumme opiskelijoista, jotka saavat opintotukea, että siinä yhteydessä opintotuki määrittää jo tarkoin, mitenkä paljon opiskelija voi ansaita. Opintojen eteneminen on sidottu myös opintotuen määrään, joten tätä kautta myös, voisiko sanoa, kontrolloidaan opiskelijoitten todellista työtuloa. Mutta eri asia on sitten niitten opiskelijoitten osalta, jotka esimerkiksi pelkästään työtulojen tai vanhempiensa tulojen avulla kouluttavat itseään.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Rakkaat kollegat! Saatte vaikka nauraa, mutta minun lapsenomaisessa sielussani elää vielä toive, että minä joskus, toivottavasti ehkä jatkuvalla poliittisella urallani, näen sellaisen lakiesityksen, jossa korjataan tiedossa oleva kokonaisuus kokonaan kuntoon eikä niitä kuuluisia pieniä palasia, niin kuin me täällä tänä päivänä tahdomme tehdä.

Haluaisin kiinnittää huomiota perustuslain 19 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan jokaiselle kansalaiselle taataan oikeus perustoimeentuloturvaan muun muassa sairauden aikana. Säännös edellyttää, ettei synny sellaisia väliinputoajaryhmiä, joita nykyinen omavastuuaika tässä laissa aiheuttaa.

Minä kysyn teiltä: Onko tässä maassa köyhällä ihmisoikeuksia? Onko tässä maassa tasa-arvo, tasavertaisuus, ihmisoikeudet? Onko mahdollisuus ajatella niin, että kaikkein köyhimmät olisivat joku kaunis päivä meidän ykkösagendallamme?

Tämäkin 11 miljoonaa on arvovalintakysymys. Meillä on tänä päivänä tässä salissa veropohjaa murentava päätös pellon luovutusvoiton väliaikaisesta verottomuudesta, mikä tarkoittaa 10 miljoonan euron menetystä valtiolle. Opintososiaalisista eduista sairauden aikana oli arvio Kelalta, että kustannuslisäys olisi 11 miljoonaa euroa.

Voimme tietysti jokainen pohtia, mikä on milläkin hetkellä tärkeää ja asianmukaista, mikä on kustannustehokasta ja järkevää. Onko se järkevää, että me säädämme lainsäädäntöä, joka varmistaa sen, että menettely ei edelleenkään ole inhimillinen sen yksilön kohdalla, jolla varallisuus ei vanhempien tai lähipiirin osalta ole sellainen, että pystyisivät opiskelijaa vaikeina hetkinä tukemaan? Onko vaikea järjestää asioita niin, että toimeentulo tulisi yhdeltä luukulta monella luukulla niputtamisen sijasta? Ilmeisesti se on äärimmäisen vaikeaa tässä sivistysvaltioksi, hyvinvointivaltioksi kehutussa Suomessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun nyt käsittelemme tätä sairausvakuutuslain 8 ja 12 luvun sekä opintotukilain 6 §:n muuttamista, niin esimerkiksi ed. Anneli Kiljusen puheenvuoroa kuullessa käy selväksi, että todellakin tämä sosiaaliturva tässäkin kohdin, mikä liittyy opiskelijoiden tilanteeseen, on todella monikerroksisen sekava ja ongelmallinen tämän vuoksi. Aivan niin kuin täällä ed. Kyllönen totesi, olisi tarve kokonaisuuskin ratkaista nimenomaan sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla, niin että perusturva olisi yksinkertainen ja vahva rakenteeltaan. Tällainen ratkaisu on edelleenkin eduskunnan tekemättömissä töissä.

Puhemies! Tässä on puhuttu opiskelijoiden omavastuuajasta. Se on yksinkertaisesti sairaan liian pitkä. Ja ketä tässä viime aikoina on paapottu? Nimenomaan valtion taholta suurituloisia verohelpotuksin ja erityisesti maataloutta erilaisin helpotuksin ja verovapauksin. Verovapaa rälssi on syntynyt, aivan niin kuin ed. Kyllönen nosti tämän päivän agendalta esimerkin.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lukuisten käytettyjen puheenvuorojen jälkeen totean aivan aluksi, että käsittelyssä on asia, jossa on tarkoitus parantaa opiskelijoitten tilannetta niin, että sairastumistilanteessa, sairauden ollessa päällä, on mahdollisuus keskeyttää opintotuki. Opintotukiaikalaskuri lakkaa, mistä seuraa se, että on mahdollisuus saada sairauspäivärahaa ja jatkaa opiskelua sitten, kun se tilanteen parannuttua on mahdollista. Näin ollen tuo opintotuen aika olisi niin hyvin kuin mahdollista käytettävissä opiskeluun eli siihen opiskelijan varsinaiseen asiaan, varsinaiseen tehtävään.

Arvoisa herra puhemies! Perjantaina, kun tämä keskustelu alkoi, esitin muutaman väittämän täältä puhujapöntöstä. On pakko sanoa kuultuani ed. Kiljusen puheenvuoron, että menin entistä enemmän ymmälleni siitä, mikä on sosialidemokraattien tahto. Mikä on se todellinen tahto, mitä he tämän lain käsittelyn yhteydessä oikein haluavat? Ensinnäkin tämä muutos sairausvakuutuslakiin ja opintotukilakiin koskettaa vuositasolla enintään muutamaa sataa opiskelijaa. Toisekseen tämän kustannusvaikutus on muutama satatuhatta euroa. Mutta ainakin keskustalaiselle kansanedustajalle tämä periaate tässä asiassa on vähintään yhtä tärkeä ellei tärkeämpi kuin näitten muutaman sadan opiskelijan elämäntilanteen parantaminen ja heidän opiskelumahdollisuuksiensa esiin tuominen.

Jokainen laki — täällä ed. Kyllönen toivoi sitä aikaa, jolloin voitaisiin sirpaleitten sijaan tehdä kokonaisia ratkaisuja niin, että tulisi kerralla valmista — jokainen sirpale kuitenkin sisältää periaatteen tai sen ainakin tulisi sisältää joitakin periaatteita, joihin nuo päätökset pohjaavat. Samoin niitten tulisi sisältää jonkun näköinen suunta, mihin ollaan menossa, ja mielellään tietysti niin, että — ainakin me, jotka haluamme, että ihmisten elämäntilannetta voitaisiin parantaa — se suunta olisi myönteinen.

Kun lukee sosialidemokraattien valiokuntaryhmän jättämän vastalauseen, kun lukee sosialidemokraattien valiokuntaryhmän allekirjoittaman vastalauseen, jossa on muittenkin puolueitten edustajia, ja kun on kuullut ed. Kiljusen tämänpäiväisen puheenvuoron, minulle jää kolme kysymystä:

1) Onko niin, että syyperusteinen sosiaaliturva ja työelämä pitäisi nykyistä laajemmin yhteensovittaa? 2) Ovatko sosialidemokraatit todella sitä mieltä, että työn tulee olla osa opiskelijan toimeentuloa? 3) Onko viimein koittanut se päivä, jolloin te olette aidosti huolissanne siitä, miten perusturvan varassa olevat ihmiset elävät?

Tällä tarkoitan sitä, että te olette allekirjoittaneet lausuman: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti esityksen, jossa vähimmäismääräisen sairauspäivärahan saajien omavastuuaika lyhennetään vastaavaksi kuin muilla työkyvyttömyyden vuoksi sairauspäivärahaa saavilla." Tässä lausumassahan on kyse siitä, tämän toteutuessa, että tuo 55 päivää, joka vähimmäissairauspäivärahan osalta omavastuuaika on, lyhenisi 9 päivään.

Kun aloitin siitä, että menin ed. Kiljusen puheenvuoron jälkeen entistä enemmän ymmälleni, tarkoitan, että hän puheenvuorossaan tukeutui viime vaalikaudella valiokunnan mietintöön, jossa on todettu, että tuo 55 päivää on aivan liian pitkä ja sitä pitää asteittain lyhentää. Se oli valiokunnan tahto eikä siitä ole valiokunnan jäsenenä edelleenkään sanaakaan peruuttamista, mutta on siinä muuten aste-ero, siinä, mitä te sanoitte äsken täällä puheessanne, ja siinä lausumassa, jonka te olette täällä allekirjoittanut. Nimittäin tämä tavoite, että vähimmäispäiväraha saataisiin omavastuuajan osalta samalle viivalle ansioperusteisten sairauspäivärahojen kanssa, se on yksi asia, jota kannattaa ajaa. Omalla kohdallani Sata-komitea ei ole vielä muuttunut kirosanaksi, mutta minulla on pientä toivoa ainakin vielä, kun Sata-komitean lopputulema ja raportti ei ole käsittelyssämme, kun se ei ole tullut. Siellä on joitakin asioita, kolmesta viiteen, jotka tullevat konkreettisina esityksinä myöhemmin myös eduskuntaan, ja tämä 55 päivää toivottavasti on muuttunut Sata-komitean esityksessäkin 9 päiväksi.

Mutta se, miksi minä täällä olen. Esitin nuo kolme kysymystä ja palautan perjantain keskustelusta sen verran omaa puheenvuoroani tähän tämänpäiväiseen keskusteluun, että kysyn, oletteko te todella sitä mieltä, arvoisat sosialidemokraatit, että syyperusteinen sosiaaliturva ja työtulo pitäisi laajemminkin yhteensovittaa. Tämä on kyllä jotakin uutta. Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla, kun keskusta esitti, että sosiaaliturvan uudistuskomitea pitää pistää pystyyn ja sosiaaliturva pitää kattavasti selvittää, meitä ministeritasoa myöten moitittiin siitä, että keskusta on romuttamassa näine komiteavaatimuksineen koko syyperusteisen sosiaaliturvan. No, meidän vastauksemme oli täysin selvä. Meillä on perusturva ja meillä on syyperusteinen sosiaaliturva ja meillä tulee jatkossakin nämä kaksi peruspilaria olla. Mutta tästä asiakirjasta, joka eduskunnan mietintönä vastalauseineen käsittelyssä on, vääjäämättä jää kysymään, mikä se tämä sosialidemokraattien malli on syksyllä 2009. Ei tietysti valmista tarvitse ollakaan, mutta kun takanamme meillä keskustalaisilla ovat nuo moitteet ja väitteet jopa siitä, että me olemme kaatamassa koko järjestelmän, niin kyllä tämä aavistuksen verran omituiselta tuntuu. Toisekseen vastalauseen teksti: "Opiskelijan sairauspäiväraha tulisi laskea todellisten tulojen, siis opintorahan ja työtulojen, perusteella." Oletteko te todella sitä mieltä, että työtulon tulee olla osa opiskelijan toimeentuloa?

Me olemme tilanteessa, jossa iso kuva on se, että me tarvitsemme jokaisen suomalaisen, myös hieman varttuneemman. Yksi iso kysymys yhteiskunnassa on se, miten saamme nuoret aikaisemmin työelämään. Me tarvitsemme jokaisen työpanoksen. Tämä esitys ja tämä käsittely ei ole koko maailmaa valmistava, sen tiedän, mutta niin kuin aloitin, sirpaleista muodostuu kokonaisuus ja niitten sirpaleittenkin tulisi perustua johonkin. Oletteko te todella sitä mieltä, kun yksi tekijä, jonka väitetään olevan pidentämässä opintoja, on se, että käydään töissä, että te lähtökohtaisesti hyväksytte tämän tilanteen? Ensisijaisen toimeentuloturvan pitäisi olla niin korkea, että muita tuloja ei tarvitsisi siihen, että omaa elämäänsä pystyy elämään, vaatteet ostamaan, ruokaa syömään jne., mutta tämä peruskysymys jää aikakirjoihin, tämä paperi siitä, jos tämä tulee olemaan teidän linjanne myös jatkossa.

Sitten tuohon kolmanteen asiaan. Minä olen todella ilahtunut siitä, että sosialidemokraattien valiokuntaryhmä on allekirjoittanut ed. Räsäsen ja ed. Erkki Virtasen kanssa yhteisen lausuman, jossa hallitukselle lähetetään terveisiä, että tämä vähimmäismääräisen sairauspäivärahan saajien omavastuuaika lyhennetään. Tämä on sellaista sosiaalipolitiikkaa, jota minä keskustalaisena haluan olla tekemässä. Minun oma arvioni vaan on kuluneen vaalikauden aikana ollut se, että me kyllä mielellämme tässä salissa puhumme läpi oikealta vasemmalle siitä, että pienituloisten elämäntilanteen parantamisen eteen pitää olla valmis tekemään työtä. Mutta puhummeko me samoista ihmisistä silloin, kun me, esimerkiksi keskustalaiset ja sosialidemokraatit, puhumme niistä ihmisistä, jotka kaikkein vähäosaisimpia ovat?

Oma johtopäätökseni on ollut, ja tietysti se voi olla väärä, että kun me puhumme niistä kaikkein vähäosaisimmista, niin ainakin keskustalla ja sosialidemokraateilla on omat kohderyhmänsä. Kun keskustalainen puhuu siitä, kuka on kaikkein pienituloisin, hän puhuu kansaneläkkeistä, hän puhuu pienimmistä päivärahoista, hän puhuu universaalista sosiaaliturvasta, kun samanaikaisesti sosialidemokraatti puhuu eläkkeensaajien hoitotuesta tai asumistuesta. Molemmat väestöryhmät ovat niitä kaikkein pienituloisimpia, mutta on siinä eroa, siinä näkökulmassa, miten asioita lähestytään.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lisäisin vielä tuohon valiokuntamme puheenjohtajan puheenvuoroon sen, että muistatte kai, että opintorahaahan korotettiin 15 prosenttia viime vuoden alusta. Siihen kuluu 70 miljoonaa euroa vuodessa, ja lisäksihän työtulorajat korotettiin 30 prosentilla, jotta opiskelija voisi käydä töissä. Nyt näyttää siltä, että siellä vasemmalla puolella ollaan sitä mieltä, että töissä ei pitäisi ollenkaan käydä opiskelun aikana. Kyllä me kaikki olemme opiskellessamme käyneet töissä, ja sehän on se ainoa tapa, millä oppii sitä ammattia ja oppii muitakin töitä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin minäkin opiskeluaikana töissä. Olin Porin Oluen olutauton kaljarepsikkana ja opin kyllä yhtä ja toista, mutta en kylläkään kovin paljon sitä, mitä olen myöhemmässä elämässäni tarvinnut.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Uudistus on opiskelijoiden kannalta tärkeä asia siltä osin, että nyt tehtävä uudistus selkeyttää opiskelijoiden etuuksien saantia siten, että sairastaminen ei aiheuta katkoksia opiskelijan toimeentuloon, vaan se helpottaa opiskelijan siirtymistä opintotuelta sairauspäivärahalle ja kannustanee myös opiskelijaa sairastuttuaan hakemaan sairauspäivärahaa.

Valitettavasti esityksessä on myös opiskelijan elämää hankaloittavia seikkoja, muun muassa se, että sairauspäivärahalla opiskelijan on katkaistava asumislisä ja haettava yleistä asumistukea. Luultavasti tämä aiheuttaa sen, että vuokra viivästyy ja opiskelija joutuu hakemaan toimeentulotukea, ja se on todella ikävä asia. Olisi selkeämpää, jos perusturva kannattelisi opiskelijoita niin, ettei toimeentulotukea tarvitsisi tämmöisen asian johdosta hakea.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Voimassa olevan lainsäädännön mukaan Suomessa opintorahan saaminen on estänyt sairauspäivärahan myöntämisen. Muissa Pohjoismaissa näin ei ole ollut. Tästä epäkohdasta on usein keskusteltu myös Pohjoismaiden neuvostossa, ja ministeri Hyssälä on antanut kirjallisia vastauksia kyseessä olevasta asiasta Pohjoismaiden neuvostolle.

On hyvä, että esitys kannustaa jatkossa opiskelijoita hakemaan tilanteeseensa tarkoitettua ensisijaista etuutta sekä korjaa nykykäytäntöön liittyviä epäkohtia suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa.

Yksi tärkeä asia, mikä valiokunnassakin tuli esille, on se, että sairauspäivärahan saaminen edellyttää, että opiskelija lääkärintodistuksen mukaan on täysin työkyvytön. Työkyvyttömyys tarkoittaa samalla sitä, ettei opiskelija voi sairausloman aikana suorittaa opintojaan. Esimerkiksi mielenterveydellisistä syistä pitkään jatkuneen sairausloman lopulla olisi kuntoutumisen kannalta hyvä vähitellen päästä uudelleen kiinni opintoihin ja suorittaa vähäisessä määrin opintoja, vaikka sairausloma vielä jatkuukin. Valiokunnan näkemyksen mukaan tällainen menettely olisi tarkoituksenmukaista, mutta se edellyttäisi kuitenkin sairausvakuutuslain työkyvyttömyyskäsitteen uudelleentarkastelua.

Arvoisa puhemies! Tämä tavoite opiskelijan nykyistä joustavammasta siirtymisestä elämäntilannetta vastaavalle ensisijaiselle etuudelle on todella kannatettava. Muutoksella ehkäistään opiskelijan toimeentulokatkoksia. Sillä voi olla merkitystä myös opintojen loppuun viemiselle opintotukikuukausien riittävyyden parantumisena sairaustapauksissa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on toisteltu niitä tekoja, joita nyt tämän hallituksen aikana on opiskelijoiden etuuksien parantamiseksi tehty. Ne ovat olleet mieluisaa kuunneltavaa. Tämä hallitus on tarttunut aivan erilaisella otteella myös näihin toimiin, ja muun muassa 15 vuoden odotuksen jälkeen opintorahaa korotettiin tällä hallituskaudella 15 prosentilla. Se on kohtuuttoman pitkä aika, jonka opiskelijat joutuivat odottamaan.

Itse asiassa tilannehan oli se, että kun itse vuonna 2007 tulin kansanedustajaksi, niin sinä keväänä vielä opiskelijat opiskelivat saman suuruisella opintorahalla kuin itse olin opiskellut 1990-luvun puolenvälin aikaan, ja kun kaikki tiedämme, mikä rahanarvon muutos, vuokratasojen muutos ja kaikki muu on tapahtunut, niin voi vain kysyä, miten tiukoilla opiskelijat olivat ja ovat edelleen. Ei varmasti tämä 15 prosentin korotus viimeiseksi jää, mutta sen se on ainakin tehnyt, että noin yleisesti opiskelijat ovat olleet varsin tyytyväisiä siitä käynnistyneeseen ketjuun, minkä jälkeen muutimme vapaan tulon rajoja, niin kuin ed. Asko-Seljavaara täällä tänään kertoi, jopa 30 prosentilla, eli kannustimme siihen, että opiskelun ohessa on mahdollista tehdä myös työtä. Olemme myös määrätietoisesti korjanneet muita tällaisia epäkohtia, jotka vuosien varrella pikkuhiljaa ovat opiskelijoiden opintoetuihin ja opintososiaalisiin etuihin jääneet.

Itse kannatan sitä, että tulevaisuudessakin opintotukikokonaisuuden, joka pitää siis sisällään opintorahan lisäksi tuon lainan ottamisen, asumislisän — eli tämähän muodostaa tuon kokonaisuuden — tulisi olla sellaisella tasolla, että se myös mahdollistaisi täysipäiväisen opiskelun. Se vain ei valitettavasti tänä päivänä kovin hyvin kaikissa erityyppisissä kunnissa ja kaupungeissa onnistu, ja erityisesti Pääkaupunkiseutu, jossa vuokrat ovat nousseet erittäin merkittävästi, on muodostunut tässä haasteelliseksi, ja sen takia on syytä myös tarjota nuorille mahdollisuus työntekoon opiskelun ohessa. Itse edustan jopa sellaistakin ajattelulinjaa, että ei työnteosta pitäisi opiskelijaakaan rangaista tulevaisuudessa lainkaan, vaan kunhan opinnot etenevät tuon vaatimustason mukaisesti, silloin tulisi tuo opintoraha, ja sitten jos nuori katsoo tarpeelliseksi ja jaksaa ja haluaa jopa sitä tulevaisuuden ammattitaitoa kehittääkseen käydä myös työssä, niin ei siitä pitäisi lainkaan rangaista vaan nähdä se ennen muuta yhteiskunnan kannalta ja nuoren kannalta myönteiseksi asiaksi.

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ed. Kuusiston kanssa, että kokonaisuudistukselle tai kokonaistarkastelulle jossain vaiheessa on varmasti tilausta ja tarvetta niin, että nähtäisiin kaikki eri kohdat, jotka täällä ovat nousseet esille, erityisesti meillä sivistysvaliokunnassa, jossa nämä asiat ovat myös tällä hallituskaudella erityisen paljon keskustelua aiheuttaneet.

Niin kuin täällä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja totesi, niin nyt käsittelyssä oleva uudistus koskee varsin pientä opiskelijajoukkoa, mutta heille tämä uudistus on enemmänkin kuin tervetullut ja enemmänkin kuin tärkeä. Eli puhutaan valiokunnan puheenjohtajan sanaan luottaen tässäkin asiassa vain muutamista sadoista opiskelijoista, mutta nykymalli on ollut heille täysin kohtuuton, ja on hyvä, että tähän on nyt sosiaali- ja terveysministeriössä tartuttu ja lähdetty uudistamaan niin, että aina kukin opiskelija voisi elämäntilanteensa mukaan käyttää oikeaa etuutta hyväkseen niin, että nuo opintotuen vaatimat pisteet ja ajat eivät kuluisi hukkaan taikka pisteet eivät kulu hukkaan, vaan että kun niitä ei tule, niin aika kuluisi hukkaan, ja näin ollen ei tulisi takaisinperintöjä ja elintason selkeää alenemista. Sen takia on perusteltua, että tuollaisessa hieman pidemmässä sairauslomajaksossa on mahdollisuus siirtyä joustavammin sitten muiden etuuksien eli sairauspäivärahan piiriin, niin kuin tässä esitetään.

Ainoa asia, mikä sivistysvaliokunnassa tässä esille nousi, on tietysti se haaste, joka jää edelleen voimaan. Eli kiinnitimme huomiota siihen, että opintoraha on kalenterikuukausikohtainen etuus ja sairauspäiväraha sen sijaan päiväkohtainen etuus, ja tästä muodostuu nyt ehkä vielä sitten niitä muutamia haasteellisia tilanteita, eli yksittäisten kuukausien tulot saattavat tämän myötä muuttua merkittävästikin. Kyllä se on myös perusteltu näkökulma, että sairastumisen myötä tulot saattavat pudota niinkin paljon, että ei ole mahdollista tuota opiskelija-asuntoa pitää, ja silloin tietysti täytyy yhteiskunnan muihin tukiverkkoihin nojautua ja hakea turvaa sieltä, mikä suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu.

Arvoisa puhemies! Yksi asia, mikä on hyvin aiheellista myös tässä todeta, on se, että meillä on tälläkin hetkellä mahdollista — opintotukihan on sidottu opintopisteisiin eli siihen, että opinnot etenevät, ja tämä ei aina välttämättä toteudu lyhyissä sairauksissa taikka sitten jonkin muun syyn, vaikkapa sellaisen rytmityksen, että sairaus vie tiettyjä jaksoja pois vaikkapa kuukaudesta esimerkiksi syöpähoitojen, taikka jonkun muun myötä — että ei pääse tuohon vaadittuun opintopistetasoon. Silloin meillä on tälläkin hetkellä käytössä tällainen selvityskirjejärjestelmä, jossa on mahdollista perustella ja tuoda esille ne syyt, miksi eivät ole määrätyllä tavalla opinnot edenneet, ja silloin kyseiselle nuorelle taikka aikuisopiskelijalle voidaan turvata myös tuo oikeus opintorahaan.

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että tämä on jälleen yksi erinomainen askel kohti opiskelijoiden yhä parempaa asemaa Suomessa, mutta niin kuin tässäkin salissa on todettu, niin työtä tässä tulee tulevaisuudessakin riittämään.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! En kerinnyt kaikkea kirjoittaa, mitä ed. Rehula tuossa minulle kysymyksiä asetteli, mutta vastaan niihin, mitkä kerkisin kirjoittaa.

Ensinnäkin ed. Rehula kysyi, mikä on sosialidemokraattien tahto. Sosialidemokraattien tahto on se, että jos opiskelija sairastaa, niin hänellä on todellinen mahdollisuus sairastaa ja hän saa riittävän toimeentulon, jotta hän pystyy huolehtimaan arkisista perusmenoistaan, joita myös sairauden aikana hänellä on olemassa.

Kun ed. Rehula ihmetteli myös sitä, minkä takia sosialidemokraatit ovat tukemassa opiskelijoitten sairauspäivärahan määräytymisen perusteita siihen suuntaan, että työtulot ja opintorahat määrittäisivät sen, minkä tasoinen sairauspäiväraha sairastavilla henkilöillä on, niin perustelin sitä ensimmäisessä puheenvuorossani nimenomaan sillä, että opiskelijoitten tilanne kokonaisuudessaan on erilainen kuin monilla muilla. Me katsomme, että opiskelijoiden opiskeluaika on myös osittain työtä elikkä opiskelu voidaan katsoa myös työksi ja sitä voidaan siten rinnastaa, kuten esimerkiksi pienipalkkaisten siivoojien tai muitten osalta, yhdeksi työtulomuodoksi. En oikein ymmärtänyt sitä, minkä takia ed. Rehula näkee epäselvyyden tässä asiassa. Kyllä me näemme, että opiskelijoitten kokonaistulon, myös työtulojen, pitää olla sairauspäivärahan perusteena.

Sitten ed. Rehula kysyi myös sitä, pitääkö työtulon olla opiskelijoiden tuloa. Minun mielestäni sen pitää olla näin. Ensinnäkin perustelin sitä jo siinä, kun ... — Yritän saada omasta käsialastani selvää. — Elikkä ed. Rehula kysyi sitä, kannatammeko me sitä, että opiskelijat käyvät työelämässä ja saavat työtuloa. Minun näkemykseni ja meidän näkemyksemme on se, että opintotuen pitää olla lähtökohtana ja työtulon rajan pitää olla siinä kuten tälläkin hetkellä. Mikä sen taso on, niin sitä voidaan arvioida. Tämä pitää myös sitoa opintojen etenemiseen.

Ed. Rehula kysyi myös, mikä on meidän aito tahtomme perusturvaan. Minun mielestäni tämäkin kysymys oli sellainen, jota minun oli vähän vaikea ymmärtää. Totta kai meidän tavoitteenamme pitää olla se, että ensisijaisia etuuksia parannetaan, perustoimeentulo turvataan ja toimeentulotukiriippuvuutta vähennetään. Meidän tavoitteenamme on se, että ensisijaisia etuuksia on parannettava, jotta ihmisten ei tarvitsisi hakea toimeentulotukea.

Ed. Asko-Seljavaara sanoi, että opintorahaa on korotettu. Näin on. Tällä hetkellä esimerkiksi korkeakouluopiskelijoitten opintoraha on 298 euroa, joka lähtökohtana on myös sairauspäivärahan määrittämiselle. Mutta meidän mielestämme, jos sairauspäivärahan määritteenä on pelkästään tämä 298 euroa, niin käytännössä opiskelijat eivät selviydy tästä tilanteesta, eikä se minun mielestäni pelkästään sinälläänkään ole riittävän tasoinen. Tällä hetkellä esimerkiksi ansaintaraja on 660 euroa kuukaudessa. Se on minun mielestäni kohtuullinen. Sitä voidaan arvioida, pitäisikö sitä tulevaisuudessa vähän korottaa, mutta joka tapauksessa minusta se on tällä hetkellä sen suuruinen, että esimerkiksi, kun pohdimme sairauspäivärahan määräytymistä, ansaintaraja ei millään tavalla ole liian korkea.

Kun puhuimme tuloista Helsingin yliopiston opiskelijoitten osalta, niin Helsingin yliopiston toimeentulotutkimuksen mukaan opiskelijoitten mediaanitulo naisilla on tällä hetkellä noin 500 euroa ja miehillä noin 600 euroa, mikä kertoo myös sen, että vaikka opiskelijat ovat tällä hetkellä työelämässä, heidän tulotasonsa ei ole kovinkaan korkea. Siinä mielessä en näe, että opiskelun yhteydessä tehtävä työ haittaisi opiskelua, vaan päinvastoin näen sen, että sopivassa suhteessa opiskelu ja työ tukevat pikemminkin opiskelun tavoitteita ja motivaatiota tulevaisuuteen. On myös äärettömän tärkeätä, että meidän opiskelijamme saavat työelämäkokemusta ennen kuin he siirtyvät kokonaan työelämään. Kuten ed. Virtasella varmaan meillä kaikilla on erilaisia kokemuksia niin jäätelökioskista kuin hevostallista tai ravintolasta tai kaupasta, ja kaikki se työkokemus, jota opiskelun aikana on tullut, on varmasti tukenut myös opiskelua ja valmistumista sekä sitten tulevaisuudessa siirtymistä työelämään.

Tuomo Puumala /kesk:

Herra puhemies! Olemme eduskunnassa oikeastaan päivittäin tai ainakin viikoittain tekemisissä sen kysymyksen kanssa, että saamme valita, onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä. Siitä kai tänäänkin mitä suurimmassa määrin on kysymys. Meidän pitäisi valita, tarkoittaako tämä uudistus sitä, että lasimme on puoliksi täynnä, vai ajatellaanko niin, että ei sinne vieläkään mitään lirahtanut. Itse tällä tavalla positiivisesti ajattelevana henkilönä kyllä haluan nähdä, että lasi on puoliksi täynnä. Niin pitkään on odotettu tätä uudistusta opiskelijapiireissä ja niin pitkään on haluttu opiskelijoitten taholta tällaista uudistusta tehtävän. Ja tämä hallitus on myös tehnyt, niin kuin täällä edellä edustajat ovat todistaneet, aika monta uudistusta tälläkin hallituskaudella: opintorahaan, tulorajoihin, puhumattakaan tästä täällä käsittelyssä olevasta uudistuksesta.

Sitten, puhemies, vielä toinen lyhyt näkökulma. Jos katsoisi tätä keskustelua tuolta jostakin ylhäältäpäin tai lehtereiltä, niin kyllä tämä aikamoiselta viidakolta tuntuisi, ja aikamoiselta viidakolta tämä meidän keskustelumme erilaisista etuuksien yksityiskohdista vaikuttaa. Minusta se korostaa tarvetta sille, että on saatava nopeasti aikaiseksi kokonaisuudistus, siis sellainen, jossa yhden etuisuuden lisääminen ei aina vaikeuta toisen etuisuuden saamista tai ei aina ole toisesta etuisuudesta pois. Erittäin suuri tarve on sille työlle, jota tällä hetkellä komiteassa tehdään, ja sille työlle, johon pitää saada entistä enemmän vauhtia, siis kokonaisuudistukselle. Siihen kannustan, ja uskon, että siihen tästä salista löytyy yhteinen henki sillä ajatuksella, että nyt mennään eteenpäin. Tehtävää on vielä paljon esimerkiksi perheellisten opiskelijoitten aseman parantamiseksi, ja näitä tarpeita myös valiokunta pyrki omassa mietinnössään tuomaan esille.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Varmuuden vuoksi totean ensinnäkin, että en vastusta sitä, että opiskelijat käyvät työssä.

Kuitenkin pitäisin tärkeänä ja ensisijaisena, että opintotukijärjestelmä olisi sen kaltainen, että työtä tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän, että voisi olla ja elää.

Kolmanneksi totean sen, miksi perään sosialidemokraattien kantaa. Itse kannatan työelämän ja sosiaaliturvan nykyistä parempaa yhteensovittamista. Mehän olemme tänä päivänä järjestelmässä, jossa joko olet työssä tai et ole. Meillä on joitakin ituja, lähinnä osasairauspäivärahan kautta, siihen, että on mahdollisuus tehdä ratkaisuja, joissa on osan aikaa työelämässä ja osan aikaa sairastaa. Mutta se, että sosialidemokraatit tulevat tässä kyseisessä asiassa vastalauseensa kautta julki tavalla, jolla he nyt sen tekevät, on kyllä minulle uutta ja mielenkiintoista siksi, että on saanut käydä näitä keskusteluja joskus aikaisemminkin ja on saanut kuulla moitteita ja jopa parjausta siitä, kuinka keskusta on romuttamassa syyperusteisen sosiaaliturvan perusrakenteita ja perusperiaatteita. Minä luen tämän kannanottona siihen, että sosialidemokraattien piirissä on nyt havaittavissa uutta ajattelua.

Neljänneksi totean sen, että tilanteessa, jossa tällä vaalikaudella tulemme taatusti tässä salissa keskustelemaan vielä lukuisia kertoja työurien pidentämisestä niin siellä ikääntyvämmän väestön päässä kuin sitten siitä, miten opiskelijat aikaisemmin työelämään pääsisivät, toivon, että tämä kyseinen asia, jossa sosialidemokraatit ovat yhdistämässä opintotuen ja työtulon sairaspäivärahan laskemiseen liittyen, olisi myös silloin esillä. Nimittäin kyse ei ole minun mielestäni ihan vähäpätöisestä periaatteellisesta asiasta, (Puhemies: 2 minuuttia!) kun ollaan tilanteessa, missä sillä opintotuella pitäisi ilman työntekoa pärjätä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä opiskelijoitakin pitää kohdella tasavertaisesti, ja tässä tapauksessa, mitä nyt on puhuttu näistä vähimmäissairaspäivärahoista, siinä heitä ei kohdella tasavertaisesti.

Sitten siihen kaiken kaikkiaan, mitä on puhuttu työssäolosta. Ensisijaisesti minä näen, muutkin ovat tainneet puhua siitä, jotta ensisijaisesti opiskelijan pitäisi saada opiskella täysipainoisesti. Työssäolo on siinä sivussa ihan hyvä asia, jos niitä töitä on. Nimittäin tällä hetkellä ainakin, kun tiedän tilanteen vaikka tuolla Pohjois-Karjalassa, useammassa paikassa myös Joensuun seudulla, niin siellä valitettavasti on niin paljon firmoja mennyt nurin ja potkittu pois ihmisiä, jotta niille opiskelijoille ei vain löydy paikkaa, ja sen takia se mahdollisuus on hyvin monessa tapauksessa poissuljettu. Sen takia minä näen, jotta kyllä ainut keino, jotta me päästään eteenpäin näissä jutuissa, siis se ei tarkoita pelkästään opiskelijoita, on, että pitäisi nostaa vähimmäisturvan tasoa sillä tavalla, jotta se luukutusmahdollisuus ja tämä ristikkäinajattelu poistuu siitä ja ihminen tulisi sillä turvalla toimeen eikä tarttis sitten tehdä tämmöisiä temppuja niin kuin tänä päivänä on olemassa. Sehän työllistää tietysti monia viranomaisia ja tekee ylimääräistä byrokratiaa, mutta se on turhaa, koska jos me nostettaisiin vähimmäisturvan tasoa, niin me päästäisiin siihen tilanteeseen, jolloin ihminen tietäisi elävänsä sillä, ja silloin saataisiin ylimääräistä kustannusta pois täältä.

Minusta jossain vaiheessa meidän pitäisi uskaltaa tehdä — en tiedä, onko se oikea taso, mikä on Islannissa, Islannissa muuten vain ajoivat karille sen jutun — kuten Islannissa, missä on ollut tonni se vähimmäisturvan taso. He väittivät, jotta heidän ei kannata muuta tehdäkään, koska heillä on niin vähän porukkaa siellä, jotta heillä ei ole byrokratian pyörittämistä. Jos tehtäisiin yhtä mutkikas systeemi kuin Suomessa, niin heillä ilmeisesti menisi koko porukka siihen laskentatyöhön. (Puhemies: 2 minuuttia!) Sen takia minä odottaisin, jotta Suomessa päästäisiin saman tyyppiseen malliin tässä sosiaaliturvan osalta kuitenkin.