Täysistunnon pöytäkirja 112/2014 vp

PTK 112/2014 vp

112. TORSTAINA 13. MARRASKUUTA 2014 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Teijon kansallispuistosta

 

Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa tämä eduskunta kokonaisuutena tulee jäämään ehkä historiaan siitäkin asiasta, että tämän eduskuntakauden aikana meille tulee neljä uutta kansallispuistoa elikkä Selkämeri, Sipoonkorpi, Etelä-Konnevesi ja nyt Teijo. Se on huippusaavutus. Onneksi olkoon, koko eduskunta, tällaisesta historiallisesta saavutuksesta.

Arvoisa puhemies! Nyt meillä on käsittelyssä laki Teijon kansallispuistosta. Tässä lakiehdotuksessa ehdotetaan perustettavaksi uusi Teijon kansallispuisto Salon kaupungin alueelle Varsinais-Suomeen. Kyseessä on Suomen 39. kansallispuisto. Teijon puistoon sisältyisi yhteensä 3 385 hehtaaria valtion omistuksessa olevia maa- ja vesialueita. Pääosa alueista kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja on tällä hetkellä valtion retkeilyaluetta.

Ympäristövaliokunta katsoo mietinnössään, että kansallispuistoksi esitettävä Teijon alue täyttää luontoarvojen perusteella erittäin hyvin luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentin yleiset ja 11 §:n erityiset edellytykset kansallispuiston perustamiselle.

Teijon kansallispuiston perustaminen parantaa nykyisen kansallispuistoverkoston edustavuutta. Puiston erityispiirre on alueen järvien huomattava korkeusero merenpinnasta varsin lähellä merenrantaa. Teijo muodostaa geologisen puistoparin Saaristomeren kansallispuiston kanssa.

Alueen luonto on erittäin monipuolinen sisältäen kalliomänniköitä, erityyppisiä soita, muutamia lehtoja sekä niukkaravinteisia ja ruskeavetisiä järviä. Valiokunta toteaa, että Teijon kansallispuiston perustaminen edistää varsinaissuomalaiseen kulttuurimaisemaan kuuluvan salomaan säilyttämistä ja kehittämistä eheänä ja erämaisena kokonaisuutena.

Arvoisa puhemies! Teijon puistoalueelta on löydetty 24 uhanalaista ja 25 silmälläpidettävää eliölajia. Alueen linnustoon kuuluu sekä järvi- ja suolajeja että kalliokankaiden ja -männiköiden lajeja. Alueen puroissa elää uhanalaiseksi luokiteltu taimenen sisävesikanta.

Teijon alueella on monipuoliset mahdollisuudet luontoharrastuksiin ympäri vuoden. Nykyinen retkeilyalue on suosittu, kävijöitä vuositasolla noin 70 000. Uusi salomaille perustettava kansallispuisto tuo uusia mahdollisuuksia Meri-Teijon matkailun kehittämiseen osana vanhaa kulttuuriympäristöä.

Arvoisa puhemies! Ainoa kansallispuiston perustamisessa keskustelua enempi herättänyt kysymys on hirven ja valkohäntäpeuran metsästys. Alueella on esiintynyt runsaasti hirvieläimiä, joten asia on tästä näkökulmasta katsottuna myös tärkeä.

Muistutan aluksi siitä lähtökohdasta, että metsästys luonnonsuojelulain mukaan lähtökohtaisesti on kielletty kansallispuistoissa. Tämä kielto koskee eteläistä Suomea metsästyslain 8 §:ssä mainittujen alueiden ulkopuolella. Metsästyskiellosta voidaan säätää poikkeuksia kansallispuiston perustamista koskevassa laissa.

Luonnonsuojelulain pääsäännöstä poiketen Teijossa esitetään hirven ja valkohäntäpeuran metsästys sallittavaksi erityissäännöksillä. Esityksen 3 §:n 3 momentin mukaan kansallispuiston alueella voidaan metsästää hirveä ja valkohäntäpeuraa lokakuun puolivälistä joulukuun loppuun. Metsästys sallitaan Metsähallituksen antamalla luvalla.

Tällä metsästyksellä halutaan torjua tieliikenteeseen sekä maa- ja metsätalouteen kohdistuvia merkittäviä vahinkoja. Kyseessä on pitkässä ja huolellisessa valmisteluprosessissa syntynyt kompromissi, jonka ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö yhdessä ansiokkaasti sorvasivat. Tärkeää on huomioida se, että hirvi- ja valkohäntäpeurakantojen metsästys lakiehdotuksen mukaisesti ei estä Teijon kansallispuiston sijoittamista Maailman luonnonsuojelujärjestön IUCN:n suojelukategoriaan II eli kansallispuistoihin. Tämä on erittäin olennainen asia Teijon puiston statuksen ja sen tulevaisuuden kannalta ja nimenomaan aluetalouden kannalta.

Arvoisa puhemies! Valiokunta toteaa mietinnössään, että lakiehdotuksessa määritelty metsästys antaa mahdollisuuden hirvieläinkantojen asianmukaiseen sääntelyyn silloin, kun kävijämäärät ovat puistossa pienimmillään. Valiokunta on painottanut sitä, että metsästyspoikkeusta koskevien lupien myöntämisen tulee olla sujuvaa ja pitkäjänteistä. Hirvieläinkantojen suunnitelmallinen hoito Teijon kansallispuistossa edellyttää riittävää metsästyslupien määrää useammaksi vuodeksi kerrallaan, kuten esimerkiksi viideksi vuodeksi. Metsästyksen pitkäjänteisyys tulee ottaa huomioon myös alueen hoito- ja käyttösuunnitelmissa, joissa tehdään hirvieläinkantojen sääntelyä koskevat linjaukset. Valiokunta painottaa sitä, että hirvieläinten metsästystä koskevien lu-pien myöntäminen tulee Metsähallituksessa järjestää joustavasti ja ilman turhaa byrokratiaa. Maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja Metsähallitus ovat jo keväällä 2014 sopineet, että Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien yksikkö kehittää metsästysseurojen ja Metsähallituksen yhteistoimintaa Teijossa.

Arvoisa puhemies! Metsästyskysymykset ovat ympäristövaliokunnan mielestä saaneet ehkä vähän liikaakin huomiota asian käsittelyssä huomioiden Teijon kansallispuiston kokonaisarvon. Tärkeää on muistaa, että Teijossa saamme suojeltua upean ja harvinaisen osan varsinaissuomalaista salomaata niin meille kuin tulevillekin sukupolville.

Arvoisa herra puhemies! Ympäristövaliokunnan mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta, jotka koskevat esityksen 3 §:n 3 momenttia eli tätä metsästyskohtaa, ja ne varmaan asianomaiset esittelevät vuorollaan. — Kiitos.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ehdottavat, että käsittelyssä oleva lakiehdotus hyväksytään muutoin ympäristövaliokunnan mietinnön mukaisena, paitsi että 3 §:n 3 momentti muutettuna seuraavasti:

"Vastalauseen muutosehdotus

3 §, Rauhoitussäännökset

(1 ja 2 momentti kuten ympäristövaliokunnan mietinnössä)

Kansallispuiston perustamistarkoitusta vaarantamatta alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen luvalla voidaan metsästää hirveä metsästyslaissa (615/1993) tarkoitettuna metsästysvuotena sekä valkohäntäpeuraa 1.11.—31.1. tieliikenteeseen sekä maa- ja metsätalouteen kohdistuvien merkittävien vahinkouhkien torjumiseksi. (4 momentti kuten ympäristövaliokunnan mietinnössä)"

Arvoisa puhemies! Edustaja Korhonen kuvasi esittelypuheessaan hyvin Teijolle perustuvan kansallispuiston runsasta kasvistoa ja eliöstöä, mutta kuitenkin tästä metsästysasiasta minun täytyy olla eri mieltä, kuten myöskin maa- ja metsätalousvaliokunta oli esityksessään, että metsästys pitäisi sallia nykyisenlaisena. Teijollahan on säilynyt hyvä hirvieläin- ja peurakanta riippumatta siitä, että siellä on aina metsästetty. Nuoruuteni asuin Perniössä, siinä ihan 5—6 kilometrin päässä tästä Teijon kansallispuistoalueesta, ja muistan vieläkin 70-luvulta koulumatkoiltani, että linja-auton ikkunasta näkyi siinä Strömman kartanon pellolla, mikä oli noin 5 hehtaarin alue, parhaimmillaan 28 hirveä oraspellolla syömässä yhtä aikaa. Ja oli huono päivä, jos ei syksyllä kouluun mennessä näkynyt linja-auton ikkunasta kymmentä hirveä pellolla syömässä. Sieltä alueelta varmasti löytyy kymmeniä ihmisiä, jotka ovat nähneet ihan saman kuin minä, että voitte käydä kyselemässä ikäisiltäni ihmisiltä, jotka asuvat sillä suunnalla. No, kuulemma asiantuntijoitten mukaan tällä hetkellä ei ihan yhtä paljon hirviä ole.

Siellä Germundsvidjan kartanossa oli silloin tämmöinen päihdeongelmaisten huoltolaitos, mitä siihen aikaan kutsuttiin alkoholistiparantolaksi, ja siellä oli 12 perhettä suurin piirtein henkilökuntaa. Vajaan kymmenen vuoden aikana näistä kolme ajoi hirvikolarin siinä alueella, tosin onneksi, kun tiesivät hirvien olemassaolon, sen verran alhaista nopeutta noudattaen, että vain autot menivät käyttökelvottomiksi mutta ihmishenget säilyivät. Että siinä mielessä, jos jätetään tämmöinen luonnonpuistoalue tuolle alueelle, äkkiä hirvikanta ja peurakanta ovat lisääntyneet niin suuriksi, että tieliikenne vaarantuu huomattavasti.

Tässä on Metsähallituksen mukaan lähes koko Teijon alue metsästyskäytössä nykyisin. Olisi perusteltua, että valkohäntäpeuran, hirven ja pienpetojen pyynti jatkuu ilman uusia rajoituksia. Myös maa- ja metsätalousvaliokunta on antanut asiasta perusteellisen ja perustellun lausunnon.

Perussuomalaisten mielestä metsästysaikaa pitäisi jatkaa tammikuun loppuun saakka tieliikenteeseen sekä maa- ja metsätalouteen kohdistuvien merkittävien vahinkouhkien torjumiseksi. Siitä on myös tehty vastalause, jota kaikki ovat varmasti lukeneet tuolla valiokunnissa. Esitys ei heikennä alueen luonnon monimuotoisuutta vaan päinvastoin antaa meille kaikille lisää mahdollisuuksia luonnosta nauttimiseen.

Suomen riistakeskus, paikalliset metsästysseurat, Suomen Metsästäjäliitto — Finlands Jägarförbund ry ja Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi toivovat, että hirvenmetsästys saisi jatkua. Varsinais-Suomen maakuntaliittokin tukee metsästyksen sallimista. Lisäksi on hyvä, että Salon kaupungin lausunto meriyhteydestä on huomioitu. Lainaus yleisperusteluista: "Lausunnon perusteella puistoon on rajattu noin 15 hehtaarin suuruinen alue, joka mahdollistaa meriyhteyden syntymisen."

Edellä mainitun lisäksi on korostettava kuitenkin, että kansallispuiston saaminen Salon seudulle on upea asia. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä piti hyvänä, että luodaan uutta käytäntöä puhtaan ja turvallisen ympäristön puolesta. Tähän on helppo yhtyä. Varsinaissuomalaista salomaata pitää suojella ja vaalia. Kulttuurimaisema ja siihen liittyvät suojelutavoitteet ovat tärkeitä meille kaikille.

Esko Kiviranta  /kesk:

Arvoisa puhemies! Varsinaissuomalaisena kansanedustajana ja Salon seutulaisena haluan ensiksi todeta, että Teijon kansallispuistoon ja sen perustamiseen on sinänsä suhtauduttu maakunnassa erittäin myönteisesti, myös Salon seutukunnassa.

Ainoa ongelma on ollut normaalin metsästyksen ja riistanhoidon salliminen, tai pikemminkin se, että sitä ilmeisesti ei tulla sallimaan. Hallituksen esityksen mukaan metsästyksen periaatteet on tarkoitus linjata kansallispuistolle laadittavassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa. Metsähallitus neuvottelisi puiston alueella toimivien metsästysseurojen kanssa alueista, joilla kannansääntely voidaan tehdä mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja turvallisesti. Kunpa vain tähän voisi luottaa. Metsähallitus on perinteisesti suhtautunut aika lailla sitkeän tahmeasti metsästyksen ja normaalin riistanhoidon sallimiseen.

Alueen hirvikanta on keskiarvoa korkeampi. Teijon esitetyn kansallispuiston alueella ammuttiin vuonna 2013 yhteensä 14 hirveä. Riistavahinkorekisterin mukaan kansallispuiston läheisyydessä tapahtuu vuosittain 5—10 hirvikolaria ja 50 valkohäntäpeurakolaria. Kansallispuiston perustaminen voi johtaa alueella hirvieläinten runsastumiseen ja hirvieläinkolarien todennäköisyyden kasvuun, ellei hirvieläinkantoja säännellä riittävän tehokkaasti.

Teijon alueella on harjoitettu pitkään metsästystä, eikä se ole selvitysten mukaan vaikuttanut kielteisesti eläinkantoihin tai alueen luonnon tilaan. Metsähallituksen tekemien selvitysten mukaan lähes koko alue on tällä hetkellä metsästyskäytössä ja alueen merkitys metsästykselle on suuri. Kahdelle metsästysseuralle Metsähallituksen alueet muodostavat valtaosan metsästysmaista.

Keskusta ehdottaa ympäristövaliokunnan mietintöön liitetyssä vastalauseessa 2 lain tarkistamista siten, että hirven ja valkohäntäpeuran metsästys voi jatkua nykyisen kaltaisena metsästyksenä ilman luonnonsuojelulain poikkeuslupaluonnetta. Samoin tulee huolehtia pienpetopyynnin jatkumisesta. Metsästyslain mukaan myönnettäessä hirvieläinten pyyntilupia on huoleh-dittava siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla.

Keskusta ehdottaa lisäksi valkohäntäpeuran metsästyksen sallimista myös tammikuussa esitetyn marras-joulukuuksi määritellyn metsästysajan sijaan — tai paremminkin lisäksi. Tammikuussa Teijon alueen kävijämäärät ovat pienimmillään, sekä yleensä tammikuuhun ajoittuvan lumipeitteen muodostumisen takia metsästystä on helpompi harjoittaa kuin loppuvuodesta.

Keskusta tulee tekemään huomenna äänestysesityksen vastalauseen 2 mukaisesti tuon lakiehdotuksen 3 §:n rauhoitussäännöksiä koskevan säännöksen muuttamiseksi.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En minä jaksa oikein nyt ymmärtää, että keskusta ja perussuomalaiset vastustavat kansallispuiston perustamista Varsinais-Suomeen, koska siihenhän tämä teidän esitys johtaisi, että se alue ei tulisi saamaan kansainvälistä kansallispuiston statusta, joka on kumminkin miljoonien eurojen, ehkä kymmenten, parhaimmillaan ehkä useammankin työpaikan synnyttämistä mahdollistava hanke sille nimenomaiselle alueelle. Ei niin kalliita hirviä kyllä voi kellään olla, mihin te nyt tähtäätte tuolla omalla esityksellänne.

Jos 14 hirveä kaadetaan jahtikauden aikana, joka alkaa 15.10. ja päättyy 31.12., niin se on keskimäärin vähän reilu hirvi per viikko. En minä semmoista hirvenajoakaan ole tavannut, ettei yhtä hirveä viikossa saada noin 3 000 hehtaarin alueelta nurin. Se on aivan, voisin sanoa, populismia tällainen puhe, joka nyt vaalien alla yritetään metsästäjien eduksi kääntää, jossa ei ole mitään rationaalista järkeä.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kaksi vastauspuheenvuoroa, ja sitten mennään puhujalistaan, koska lista on niin kovin lyhyt. Edustajat Heikkilä ja Kiviranta, ja sitten listaan.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotenkin on käsittämätöntä, miten nyt edustaja Korhonen sanoo, että koko kansallispuistohanke kaatuisi sen takia, (Martti Korhonen: En minä niin sanonut!) että metsästyskohtaa kritisoidaan. En ymmärrä. Se on hirveää narsismia minun mielestäni hallituksen puitteista, jos siihen takerrutaan, koska siellä on aina metsästetty ja Pohjois-Suomessa saadaan metsästää kansallispuistoissa.

Kun Suomeen tulee näitä kansallispuistoja ihan enemmän, niin on aina vain enemmän alueita, missä paikallinen väestö kärsii siitä, että sattuvat ne omat metsästysalueet menemään kansallispuistoalueiksi, ja menettää oikeuden metsästää taikka sitten siitä luvanhankinnasta tulee monimutkaisempi. Pitää anoa lupaa erikseen, ja se on aina pitkässä narussa, saadaanko niitä lupia vai eikö saada.

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanoin sen ja sanon vielä uudestaan, että keskusta ei tietenkään vastusta Teijon kansallispuiston perustamista. Edustaja Korhonen ilmeisesti itse sortui tässä populismiin, kun hän toisteli ympäristöministeriön ammattisuojelijavirkamiesten kantoja kansallispuistosta.

Toivoisin, että tähän suhtauduttaisiin asiallisesti. Metsästys ja riistanhoito ei voi olla uhka yhdellekään kansallispuistolle.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Käydään läpi nyt nämä muutamat listapuheenvuorot ja debatoidaan sitten, jos se on aivan välttämätöntä.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tällä hallituskaudella on perustettu kansallispuistot Etelä-Konnevedelle ja Selkämeren alueelle ja nyt ollaan perustamassa siis Salon Teijoon. Lisäksi Koloveden kansallispuistoa on päätetty laajentaa. Meillä on Suomessa tämän jälkeen 39 kansallispuistoa, ja tahti on oikein hyvä. Hallitus on tehnyt ympäristön kannalta merkittäviä päätöksiä. Kiitos myös edelliselle ministerille asioiden eteenpäinviemisestä, ex-ministeri Niinistölle kiitos siis.

Kansallispuistoverkoston laajentaminen on merkittävä teko myös matkailun, yrittäjyyden ja työllistämisen näkökulmista. Teijon kansallispuistoon myönteisen näkökulman ottaneita ja aloitteellisia ovat olleet Salon kaupunki, Varsinais-Suomen Liitto ja alueen matkailuyrittäjät.

Kustannuksista. Teijon kansallispuiston perustamiskustannukset ovat noin 410 000 euroa. Nykyisin vuosittaiset Teijon retkeilyalueen käyttö- ja ylläpitokustannukset ovat 185 000 euroa. Kansallispuiston perustaminen lisäisi vuosittaisia kustannuksia arviolta 16 000 eurolla Metsähallituksen mukaan. Ympäristövaliokunnassa saamamme näkemyksen mukaan matkailun, yritystoiminnan ja työllistämisen kannalta investointi ja nämä vuosittaiset pienet lisäkulut ovat perusteltuja, kun ajatellaan kansantaloutta ja suurempaa kuvaa ja kokonaisuutta. Tietysti on myös muistettava, että kun kansallispuistoja perustetaan, niin tässä ei olla pelkästään euroja laskemassa ja lähestymässä asiaa ikään kuin taloudellisesta näkökulmasta, vaan tässä on hyvin paljon perusteellisemmat ja syvemmälle menevät arvot kysymyksessä, kun puhutaan luonnosta ja sen säilymisestä jälkipolville.

Metsästysasiaa on tässä nyt sivuttu, en siihen syvällisemmin enää mene. Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Korhonen esitteli asian ymmärrettävästi, ja itse olen tyytyväinen käsittelyyn, hallituksen esitykseen ja siihen, mitä nyt olemme täällä puolustamassa. Metsästys on ihan kannatettava asia, mutta joku järjellinen ja hyväksyttävä raja kansallispuistossa asian suhteen on oltava. Tässä on nyt kuultu kaikkia osapuolia, ja tulos on oikein hyvä.

Mielelläni, jos puhemies suo, lopussa debatissa kuulisin ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen näkemyksiä siitä, miten te näette Enontekiön Kilpisjärven alueella suurtuntureiden kansallispuistoajatuksen. Hallituskauden alussa meillä oli useampi, muistaakseni 17, hanke harkittavana ja ministeri Niinistö niistä poimi realistisimmat, jotka saatiin eteenpäin. Mutta itse näen, että tämä suurtuntureiden alue on niin arvokas osa suomalaisuutta, Suomen luontoa ja niin poikkeuksellinen, että se ansaitsisi kansallispuistostatuksen. Tiedän, että asia ei ole ristiriidaton. Kunta, paikallinen väestö ja yrittäjät näkevät asian omalta näkökulmaltaan, mutta uskon, että hyvällä valmistelulla, paikallisia kuulemalla, sopivasti kompromisseja tehden asiassa voitaisiin tulevaisuudessa edetä. Mutta ministerin näkemys olisi mielenkiintoista kuulla, että miten te näette tämän asian jatkossa. — Kiitos.

Ville Niinistö /vihr:

Kunnianarvoisa puhemies! Silloisena ympäristöministerinä muistan sanoneeni, että se päivä, kun tämä Teijon esitys annettiin, oli yksi urani upeimpia päiviä. Teijon alueella olen 10-vuotiaana poikana samoillut, ihaillut näitä upeita kohteita ja sitä varsinaissuomalaista salomaata, pirstaleisia suoluontokohteita, upeita rantakallioita. Kyllä täytyy sanoa, että itse kun olen miettinyt ympäristön ja luonnon tilaa eteläisessä Suomessa, niin tämä oli viimeinen tilaisuus eteläisessä Suomessa, erityisesti lounaisella rannikolla, pelastaa yhtenäinen, suhteellisen erämainen luontokokonaisuus meidän kruununjalokiveen eli kansallispuistoverkkoon.

Olen todella iloinen ja onnellinen siitä, että eduskunnan ympäristövaliokunta on nyt päättänyt esityksen tuoda eteenpäin eduskunnan hyväksyttäväksi. Yhteistyöhän tässä on ollut hyvää. En enää voi ministerin ominaisuudessa kiittää, mutta haluan edelleen kansanedustajana kiittää kaikkia tahoja, että tämä viime vuosien työ kansallispuistoverkon kehittämiseksi on saanut todella vahvaa tukea maakunnista. Kunnat ovat olleet aktiivisia. Erilaiset yrittäjät ovat nähneet sen hyödyn, että kansallispuistobrändi itsessään tuo matkailulle mahdollisuuksia, mutta on tiedostettu myös se, että matkailu elää siitä, että luontoa ja luonnonlajeja myös vaalitaan, että nähdään se, että luonto tuo työpaikkoja, ja se luonnon itseisarvon puolustaminen ja ihmisen hyvinvoinnin puolustaminen kulkevat käsi kädessä.

Tällä seudulla tämä Teijon kansallispuisto nyt merkittävänä isona aluekokonaisuutena tarjoaa mahdollisuuksia eteläisen, lounaisen Suomen koululaisille, eläkeläisille, erilaisille ihmisille päästä merkittävään luontokohteeseen. Nyt kun rahatkin on varattu sen kehittämiseen, niin uskon, että nopeasti tämä lähtee kehittymään. Tämä kansallispuiston palvelutarjonta tuo aluetalouteen tuloja, ja Salon seudullahan niitä tosiaan tällä hetkellä kaivataan.

Toivoisin, että nyt kun tämä yksi osa kansallispuistoproblematiikkaa eli metsästyskysymykset ovat nousseet esille, niin kaikki kuitenkin tunnistavat sen laajan tuen ja innostuksen, mikä tällä kansallispuiston perustamisella Varsinais-Suomessa ja Salon seudulla on, ja osattaisiin laittaa asiat perspektiiviin.

Minä koen, että tämä menettely, mikä tässä otettiin käyttöön, eli tämmöinen poikkeuksellisen laaja mutta silti luonnonsuojelulain mukainen luvanvarainen metsästysmahdollisuus, hoitaa riistanhoidon ja liikenneturvallisuuden näkökulmasta kysymyksen siitä, että hirvikantaa ja peurakantaa voidaan säännellä niin paljon kuin on näistä syistä tarpeen. Se on huomattava myönnytys normaalista kansallispuistoperiaatteesta, ja laajempaa myönnytystä ei ole mahdollista tehdä, ilman että menetetään Kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön kansallispuiston kategoriastatus. Myöskään lainsäädännön näkökulmasta se ei olisi mahdollista Etelä-Suomen kansallispuistojen järjestämisperiaatteiden pohjalta.

Pitää muistaa, että ne noin 10—15 hirveä, joita tällä alueella on viime vuosina vuosittain ammuttu, ammutaan aivan tämän alueen reunamilla. Eli iso osa niistä samoista hirvistä on mahdollista ampua riistanhoidollisesti alueen ulkopuolella, ja sitten on tämä luvanvaraisuusmenettely, eli tosiasiassa mitään haittaa riistanhoidolle tästä kansallispuistosta ei tule, mutta kansallispuiston normaali kehittäminen muihin käyttötarkoituksiin on mahdollista, kun tämä alue ei ole niin laajamittaisen metsästyksen piirissä kuin muut alueet. Etelä-Suomessa näitä metsästysalueita kuitenkin myös tällä seudulla riittää.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Ehkä toivon myös uudelta, nykyiseltä ympäristöministeriltä — hienoa, että hän on paikalla — muutamia kommentteja siitä, miten tätä aluetta nyt lähdetään kehittämään.

Sitten näihin muihin asioihin, mitä edustaja Kiuru toi esille, että miten kansallispuistoverkon kehittäminen nyt loppuhallituskaudella on tarkoitus viedä eteenpäin. Siellähän on muutamia asioita, jotka ovat edelleen kesken.

Yksi on se, että on tosiaan myönnettävä, et-tä kansallispuistoverkon kehittämisessä suurin, luontoarvoiltaan merkittävin yksittäinen kohde, joka on edelleen puiston ulkopuolella mutta joka olisi mahdollista mukaan ottaa, on Käsivarren suurtunturialue. Erityisesti Saanan ja Haltin seudut ovat täynnä uhanalaisia hot spot -lajeja, arvokkaita lajeja. Siellä pitäisi löytää sellainen kehittämiskonsepti, että jotta kansallispuistostatus, joka on edelleen jatkotyössä yksi kehittämismahdollisuussuunta, olisi mahdollinen, niin se edellyttäisi sitä, että luontomatkailu ja taloushyödyt pystyttäisiin paikallisyhteisön kanssa näkemään niin, että siinä olisi yhteinen etu myös siellä. Tähän mennessä siihen ei ole päästy. Olisi hyvä kuulla, miten ministeri näkee sen jatkotyön.

Toinen on kysymys siitä, että on valmistumassa selvitykset Suomenlahteen rajautuvien merellisten kansallispuistojen kehittämisestä. Siellä on nykyisissä kansallispuistoissa kehittämistä, mutta samassa yhteydessä arvioidaan myös Porkkalan mahdollista asemaa kansallispuistona. Itse olen ajatellut sitä, että kun meillä on Suomen 100-vuotisitsenäisyysjuhlavuosi tulossa ja meidän kansallinen luontoperintö on aivan keskeinen osa Suomen kansallista tarinaa, niin olisi tosi hienoa, että sen yhteydessä voitaisiin juhlistaa myös Suomen kansallista luontoa. Jokin luontokohde, esimerkiksi kansallispuistokohde, soveltuisi erittäin hyvin osaksi 100-vuotisjuhlallisuuksia, ja mikä kohde voisi paremmin heijastaa Suomen moninaista historiaa, meidän luontosuhdetta mutta myös kulttuurista suhdetta luontoon kuin Porkkalan alue, johon liittyy myös kulttuurihistoriallisesti paljon kiinnostavia kysymyksiä, merellisiä, merenkulkuun liittyviä kysymyksiä ja saaristoluontoon liittyviä kysymyksiä. Tämäkin on noussut esille, pitäisikö Porkkalan mahdollisen kansallispuistoaseman olla osa 100-vuotisjuhlallisuuksia. Miten ministeri näkee sen?

Mika Raatikainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Heikkilän esittämää vastalausemuutosehdotusta.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Nyt käsittelyssä oleva laki Teijon kansallispuistosta otetaan ilolla vastaan Varsinais-Suomessa ja vielä tarkemmin sanottuna Salon seudulla Teijossa.

Aluksi muistutus siitä, miksi olemme tässä tilanteessa. Uskallan väittää, että emme käsittelisi tätä kansallispuistolakia, ellei tulevalla kansallispuistoalueella olisi jo olemassa Teijon retkeilyalue, joka on perustettu vuonna 1991. Teijon retkeilyaluetta ei olisi taas ilman kansanedustaja Jukka Roosia. Edustaja Roos teki tässä merkittävän työn ja ponnistuksen verkostojensa ja eri toimijoiden, poliittisten päättäjienkin avulla.

Teijon alue on nykyisin retkeilyalueena hyvin tunnettu ja vetovoimainen. Alueen kävijämäärät ovat olleet noin 70 000 henkilöä vuodessa. Alueen palvelurakenteet on rakennettu retkeilyalueen perustamisen jälkeen. Alueella on myös yrittäjien ja paikallisten keskuudessa sellainen positiivinen pöhinä, että tiedän heidän olevan valmiit panostamaan palveluvarustuksen jonkinasteiseen parantamiseen kansallispuistopäätöksen jälkeenkin. Se on paitsi välttämätöntä myös järkevää tilanteessa, jossa kävijämäärät seudulla ja alueella tulevat varmasti kasvamaan. Teijosta saamme upean lisän kansallispuistoverkkoomme, ja puistosta tulee myös merkittävä matkailuvaltti meidän seudullemme. Teijon kansallispuiston perustamiskustannusten arvioidaan olevan noin 410 000 euroa, jotka on tarkoitus kattaa valtioneuvoston kevään kehysriihessä osoitetuilla määrärahoilla, siis siitä 5 miljoonan euron summasta, jonka valtioneuvosto panosti liittyen kansallispuistojen sekä luonto- ja kulttuurikohteiden infraan ja palveluiden parantamiseen. Onneksi teki niin, kiitos siitä.

Arvoisa puhemies! Metsästys kansallispuistossa on herättänyt keskustelua molemmissa valiokuntakäsittelyissä. Haluan myös todeta, kuten ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Korhonenkin, että metsästys on saanut kohtuuttoman huomion lain valmistelun yhteydessä, koska tärkeintä on puiston kokonaisarvo omalle seudullemme. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa olimme lähes yksimielisiä, että metsästys pitäisi sallia tulevassa kansallispuistossa nykyisen kaltaisena. Lisäksi esitimme valkohäntäpeuran metsästyksen sallimista myös tammikuussa. Korostimme lausunnossamme Metsähallituksen ja metsästysseurojen keskinäistä yhteistyötä liittyen metsästyksen mitoitukseen ja toteutukseen. Painotimme myös sitä, että haitallisten vieraslajien, supikoiran ja minkin, vähentämiseen tulevan kansallispuiston alueelta tulee kiinnittää erityistä huomiota. Sanomattakin on selvää, että ilman pienpetopyyntiä vieraslajien kannat kasvavat. Kan-noimme huolta siitä, että mikäli alueen metsästysseurojen mahdollisuudet metsästykseen kaventuvat, se vaikuttaa myös metsästäjien intoon pienpetopyyntiin. Se on kuitenkin välttämätöntä ja laiminlyötynä vaikuttaa erityisesti maassa pesivien lintujen kantojen laskuun.

Ympäristövaliokunnan enemmistö mietintövaliokuntana hyväksyi hallituksen esityksen, jossa esitetään hirven ja valkohäntäpeuran metsästys sallittavaksi Teijossa erityissäännöksellä siten, että perustamistarkoitusta vaarantamatta alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen luvalla voidaan metsästää hirveä ja valkohäntäpeuraa 15.10.—31.12. tieliikenteeseen sekä maa- ja metsätalouteen kohdistuvien merkittävien vahinkojen torjumiseksi.

Mitä tulee sitten kalastukseen tulevalla kansallispuistoalueella, kalastusrajoitusten osalta hallituksen esityksessä on päädytty kirjolohen istuttamisen ja virkistyskalastuksen jatkamiseen. Olen ratkaisusta iloinen. Se on osoitus joustavasta lainvalmistelusta, jossa yleislaista poikkeavalla erityissääntelyllä saavutetaan yleistä hyötyä alueen ihmisille ja matkailijoille luontoarvoista tinkimättä.

Arvoisa herra puhemies! Se tapa, millä Teijon kansallispuistohanketta on viety eteenpäin, on ollut positiivinen kautta linjan. Siinä kaikessa on tarvittu useita aktiivisia vaikuttajia, seudun asukkaita ja puuhaihmisiä, luottamushenkilöitä, uskoa ja sitä tärkeää tekemisen meininkiä. Itse haluan alueelta tulevana edustajana kiittää kaikkia virkamiehiä ja kollegoita tämän lain eri käsittelyvaiheista. Erityiskiitos molemmille käsittelyyn osallistuneille valiokunnille siitä intensiivisestä tavasta, jolla lakia on käsitelty. Molemmilta nimittäin löytyi myös aikaa käydä paikan päällä Teijossa.

Lopuksi voisi sanoa: Salon seutu ja Teijo kiittää.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Teijon kansallispuisto on yksi niistä kansallispuistoista, joista paikalliset toimijat ja aktiiviset kansalaiset tekivät ehdotuksia siinä vaiheessa, kun ympäristöministeriö muutamia vuosia sitten lähti tällaisia ideoita eri puolilta Suomea keräämään. Olen itse iloinen siitä, että me olemme nyt tässä pisteessä päättämässä tästä kansallispuistosta. Selvästi tämä tapa valmistella asioita, kerätä ideoita ja aloitteita eri puolilta Suomea, on ollut hyvä ja hedelmällinen tapa, koska näillä kahdella kansallispuistolla, jotka on tällä metodilla viety eteenpäin, on ollut myös täällä eduskunnassa hyvin laaja kannatus. Tätä henkeä kuvasti myös alueen kansanedustajan, edustaja Taimelan, puheenvuoro, jossa hän nosti esille juuri sen, että tämä on edennyt hyvässä yhteistyössä ja että nimenomaan sillä alueella varsinkin nyt tässä hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, jossa Salon kaupunkikin on, Teijon kansallispuisto on nähty yhtenä niistä asioista, jotka tuovat alueelle uutta toivoa uusista työpaikoista ja paremmasta tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Tietenkin kansallispuistoihin liittyy monia näkökantoja. Ne ovat syystäkin paikkoja, joissa matkailun ympärille kehittyy työtä. Kansallispuistot on tarkoitettu paikoiksi, joissa ihmiset retkeilevät, joissa ihmiset nauttivat kotimaamme luonnosta, mutta totta kai kysymys on myös siitä työstä, jota teemme luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi. Suomessa on tälläkin hetkellä paljon uhanalaisia lajeja, niin suolajeja, metsälajeja kuin perinnebiotooppien lajeja, ja näillä kansallispuistopäätöksillä omalta osaltaan pyritään huolehtimaan siitä, että saavuttaisimme sen tavoitteen, johon kansainvälisesti olemme sitoutuneet, eli että luonnon monimuotoisuuden hupeneminen pysähtyisi vuoteen 2020 mennessä. Teijon kansallispuisto on osa tätä työtä.

Arvoisa puhemies! Tämä on epäilemättä se viimeinen kansallispuistopäätös, jota nykyinen eduskunta tulee tekemään. Jos katsoo tästä vähän taaksepäin kahden edellisen ministerin aikaa, ministeri Lehtomäen valmistelusta perustettiin Selkämeren kansallispuisto — prosessi ei ollut pelkästään helppo — ja ministeri Lehtomäen aikana perustettiin Sipoonkorven kansallispuisto, molemmat hyviä päätöksiä, jotka ovat jo osoittaneet tarpeellisuutensa. Ministeri Niinistön aikana on perustettu Etelä-Konneveden kansallispuisto, kaksinkertaistettu Koloveden kansallispuisto, ja nyt olemme perustamassa tätä Teijon kansallispuistoa. Eli sekä ministerit että eduskunta ovat olleet aktiivisia täydentämään kansallispuistoverkkoamme ja sitä kautta tuomaan Suomen kansalaisille ja miksei myös ulkomaisille turisteille enenevässä määrin mahdollisuuksia nauttia Suomen luonnosta.

Haluaisin myös itse kysyä edustajien Niinistö ja Kiuru tavoin ministeri Grahn-Laasoselta, jolla on nyt ilo päästä osalliseksi myös tästä Teijon kansallispuistosta ja sen perustamisesta, millä tavalla ministeri näkee nyt tulevaisuuden tästä eteenpäin. Keskustelussa on nostettu esiin kysymys suurtunturien kansallispuistosta, joka on luonnonarvojen, luonnon kannalta erittäin iso kysymys, vaikka toki myös paljon ristiriitoja ja keskusteluja herättävä. Melko pitkälle päästiin Olvassuon valmistelussa, mutta ehkä törmättiin ennen kaikkea näihin metsästyskysymyksiin. Sitten on vielä kysymys Porkkalan kansallispuistosta ja sen liittymäkohdista näihin merellisiin kansallispuistoihin, ja olisi mielenkiintoista kuulla, miten tällä hetkellä ministeriössä nähdään, miten näitä asioita viedään eteenpäin, viedäänkö niitä eteenpäin ja minkälaisista aikatauluista puhutaan.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Tämä on erityisen hieno päivä. Tämä on hieno päivä sen vuoksi, että nyt voidaan jälleen perustaa uusi kansallispuisto, mikä on todella merkittävää erityisesti Etelä-Suomen kannalta. Kuten varmaan kollegat tietävät, Etelä-Suomessa on vanhoista metsistä suojeltu noin 2 prosenttia, ehkä jonkun verran alle, siis noin 2 prosenttia. Sen takia tämä on merkittävää, koska tämä nimenomaan tätä eteläistä suomalaista luontoa suojelee, ja siitä tulee merkittävä kansalaisten retkeilykohde.

Täällä puheenjohtaja Korhonen ansiokkaasti kuvasi jo tuon kansallispuiston erityisominaisuuksia, ja myöskin täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja kansallispuistoista Niinistön ja Kiurun toimesta. Nostaisin esille sen, mitä täällä Niinistökin totesi, että vuonna 2017 Suomen tasavalta täyttää sata vuotta. Sen juhlistamiseksi olisi todella upeata, jos saisimme vielä täydennystä tähän kansallispuistoverkostoon.

Erityisesti nostaisin esille täällä jo mainitunkin Porkkalan kansallispuiston, joka on tietyllä tavalla jo suunnitelmissa. Toivon, että meidän uusi ministerimme Grahn-Laasonen ottaisi tämän ohjelmaansa ja virittäisi tämän Porkkalan kansallispuiston valmistelun jo tästä eteenpäin. Olisi erittäin hieno myöskin tämä suurtunturien alue, joka täällä on parissa puheenvuorossa tullut esille, Saana—Halti-alue.

Kun katsomme, mitä nämä kansallispuistot ovat merkinneet, niin otetaan hyvä esimerkki tästä Nuuksion kansallispuistosta aivan tässä Helsingin läheisyydessä. Oletteko tietoisia, että siitä on tullut valtava kansainvälinen vetovoima? Kävin siellä pari kolme kertaa tässä kesän aikana, ja olivat täynnä ulkomaalaisia turisteja se opastuskeskus ja ne metsäpolut, joita siellä on. Voidaan jopa sanoa sillä tavalla, että ne metsäpolut alkavat olla kohta Nuuksiossa ylikulutettuja. Ne polut ovat valtavasti levinneet ja ylikulutettuja.

Toisin sanoen tämä vain kuvastaa sitä, miten valtava paine on ihmisillä päästä luontoon, koska — niin kuin monet tutkimukset ovat osoittaneet — luonto onnellistuttaa ihmisiä. Kun menee metsään ja hengittää sitä raikasta ilmaa ja katselee ympärilleen, eläimiä ja luontoa, kauniita puita ja muuta, se tekee ihmiset onnellisiksi. Tämä on tutkimusten mukaan todettu, että näin käy. Me kiireiset, stressatut kaupunkilaiset ja henkilöt, jotka ovat työelämässä, tarvitsemme senkaltaista virkistystä. Sen vuoksi nämä kansallispuistot ovat todella äärettömän tärkeitä.

Tässä on pikkuisen hankalaa se, että tämän hienon asian yhteydessä on tullut kitkaa nyt tästä metsästyksestä. Se on minun mielestäni aika turhaa sen takia, että tässä on kysymys siitä, että me säilytämme tämän puiston kansainvälisen kansallispuiston statuksen, ja se olisi erittäin tärkeätä, että se säilyy. Näin ollen tämä pieni kysymys siitä, metsästetäänkö jonkun kuukauden aikana enemmän vai vähemmän, ei saisi sotkea tätä hienoa päätöstä, jota tässä nyt ollaan tekemässä. Hirven ja valkohäntäpeuran — tai niin kuin sanotaan nykykielellä, valkohäntäkauriin, sehän on luokiteltu uudelleen kauriiksi — metsästys on edelleenkin sitten sallittua tietyillä rajoituksilla, jotka yhdessä metsästäjien kanssa sovitaan. Tietenkin haitallisten vieraslajien, kuten minkin ja supikoiran, on oltava metsästyksen kohteena.

Meillä on nyt 39 kansallispuistoa, ja meillä olisi ainutlaatuinen mahdollisuus saada tämä kymmenluku täyteen 40:een sillä tavalla, että saisimme hyvin pitkälle viedyksi tämän Porkkalan kansallispuiston vielä tämän eduskunnan aikana. Tässä katson vetoavasti kyllä tähän meidän uuteen nuoreen, tehokkaan näköiseen ministeriin.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Otetaan tähän väliin kaksi vastauspuheenvuoroa ja sitten mennään puhujalistaan ja ministerin puheenvuoron jälkeen voidaan jatkaa debatointia.

Edustaja Rajamäki, olkaa hyvä, 1 minuutti.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan tästä Teijosta todeta, että on erittäin tärkeätä, että eduskunta on aktiivinen. Tämä on tyypillinen esimerkki, jossa eduskunnan aktiivisuus on konkretisoitunut myös tähän kansallispuistopäätökseen. Aikoinaan edustaja Roosin aloite otettiin maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsittelyyn poikkeuksellisesti ministeri Pietikäisen ja ministeri Hemilän aikana. Silloin laitettiin tämä prosessi tosiaan kansanedus-tajien tahdon mukaisesti liikkeelle.

Minä haluaisin tukea edustaja Salolaista, sen verran Lapin-hulluja kun ollaan, että Käsivarren tunturien ja Käsivarren maiseman suojelu vaatii nyt kyllä tekoja. Meillä pitää pystyä tekemään niistä kansallispuistoratkaisu sen takia, että hyvin herkästi tehdään tämmöisen kunnan rakennustarkastajan näkökulmasta mökkikaupunkeja Saanan herkille alueille, ja se ei ole yhden kunnan rakennustarkastajan hommaa, kyse on kansallisvarallisuudesta ja kansallisomaisuudesta. Kannustan kyllä tekoihin hyvin nopeasti siinä asiassa.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Edustaja Korhonen, vastauspuheenvuoro, niin ikään 1 minuutti.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ettei jää väärää kuvaa edustajien Heikkilä ja Kiviranta puheista, niin tämä lakiesityshän pitää sisällään rajoitetun metsästysoikeuden. Sen rajoitetun metsästysoikeuden sille hirvikannalle kaikilla järkevillä laskelmilla pitää riittää: kaksi ja puoli kuukautta on aikaa metsästää kymmentä, ehkä kahtakymmentä, siihen väliin, olevaa hirveä. Se on kyllä kohtuullisen mittava aika.

Se, mitä sanoin: En sanonut, että ei tulisi kansallispuistoa. Minä sanoin, että se ei pääsisi kansainväliseen luokitteluun, jos tätä rajoitettua metsästysoikeutta ei siellä käytettäisi. Jos se olisi vapaa, niin silloin se ei pääsisi niihin luokitteluihin. Niin kuin tässä on nyt tullut todistettua, kansallispuiston kansainvälinen status on se, joka tuo sinne sen kansainvälisen matkailijavirran. Teijon alueellahan se rakentuu myös Helsinki-Vantaan lentokentän läheisyyteen, niin että sinne saataisiin mahdollisimman paljon ulkolaista vierasta.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Ja sitten listaan.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Salolainen hienosti kuvasi, kuinka luonto tekee onnelliseksi. Nuuksio pääkaupunkiseudulla on aivan poikkeuksellinen alue. Näissä kuluissa aina täytyy miettiä ja muistaa se, että vaikka se jotakin maksaa, niin aivan varmasti, kun mennään tämän siiloajattelun ulkopuolelle, vaikutuksia terveyteen, mielenterveyteen on lähes mahdoton mitata, mutta niitä hyötyjä sieltä tulee aivan varmasti.

Edustaja Niinistö Salolaisen ohella otti esille ajatuksen Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden hankkeesta. Siinähän on tavoitteena rakentaa koko Suomea koskeva ohjelmakokonaisuus. Tämähän on aivan loistava ajatus. Ministeri Grahn-Laasoselta haluaisin kuulla, onko teillä halua ja mahdollisuuksia viedä tätä asiaa eteenpäin. Kiirehän tässä tulee, mutta voitaisiinko saada Porkkala tai suurtunturit 100-vuotisjuhlahankkeeseen vielä mukaan?

Teuvo Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Minä en yleisesti ottaen tähän Teijon kansallispuistoon mitenkään puutu. Jos täällä nyt 2 prosenttia on suojeltuja alueita, niin se varmasti on ihan hyvä, mutta tuolla pohjoisessa päin on semmoinen tilanne, että siellä on suojeltu 17 prosenttia talousmetsistä, jotka me tarvitsisimme nyt tässä taloudellisessa tilanteessa käyttöön. Siellä on käynyt semmoinen tilanne, että nämä parhaat käytössä olevat metsät on suojeltu, siis tämä on alueellinen ongelma. Ja nyt sahat tarvitsisivat sitä parasta puuta, suurinta, mistä tulee paras tulos, ja se lahotetaan sinne pystyyn ja syötetään koppiaisille. Siinä ei ole minun mielestäni järkeä. Jos siellä tuntureita on ja semmoisia erityisalueita, totta kai ne pitää suojella ja laittaa, mutta kun on tämmöinen talousmetsäalue, mikä on. Jos me teemme pellonkin tuonne, niin me odotamme, että se kasvaa jotakin, ja otamme siitä sadon pois. Tämmöisiä alueita ei tarvitse suojella.

Tästä metsästyksestä vielä. Meillä on täällä luonnossa semmoisia tullut kuin minkki, supi, piisami. Tämmöiset eläimet eivät saa kuin tuhoa aikaan. Minkki esimerkiksi meillä päin kaikki kanalintujen ja vesilintujen pesät tuhoaa, ei syödäkseen, vaan se löytää vain pesän, tuhoaa sen ja tuhoaa seuraavan ja seuraavan ja seuraavan ja tappaa vain tappamistaan. Se on semmoinen tappokone. Kyllä tämmöisiin pitää pystyä puuttumaan myös siellä Teijon kansallispuistossa, että nämä eivät pääse villiintymään ja leviämään joka paikkaan. Ne saavat tuhoa vain aikaan.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Rohkenen otaksua, ministeri Grahn-Laasonen, että edustaja Hiltunen voi käyttää puheenvuoronsa, niin pääsette vetämään koko keskustelun sitten yhteen. — Edustaja Hiltunen, olkaa hyvä. Ministerin jälkeen sitten käymme debattiin.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että on ollut ilo saada olla mukana ympäristövaliokunnan työssä, ja tällä kaudella olemme erityisesti voineet saada jotakin aikaiseksi, kun tehdään sitten saldoa keväällä tästä kaudesta. Kyllä tämä 39. kansallispuisto on hieno juttu. Yhdyn edustaja Salolaisen tuntemuksiin tavallaan ilosta ja onnesta sen vuoksi, että meillä suomalaisella yhteiskunnalla vielä on malttia hillitä ahneuttamme ja jättää upeita luontokokonaisuuksia eri puolille Suomea kansalaisten avoimeen käyttöön ja luonnon moniarvoisuus säilyttäen.

Metsästys nousee kaikissa näissä kansallispuistohankkeissa esille: kesällä Konneveden kansallispuiston laajennuksessa ja tällä kaudella myös Selkämeren kansallispuiston yhteydessä kalastuksen oikeutus tuli vahvasti esille ja vaatimuksena. Mutta sopusointu on löydetty, niin kuin myös tässäkin asiassa, eli hirvenmetsästys sallitaan poikkeuksellisesti myös lokakuun lopusta vuoden loppuun. Ympäristövaliokunta korosti, että Metsähallitus yhdessä metsästysseurojen ja muiden toimijoiden kanssa menettelee niin, että saadaan pitkäaikaisia lupapäätöksiä ja joustavuutta tähän luvankäsittelymenettelyyn. Ja näin uskon, että tyytyväisyys tämän hankkeen myötä siirtyy siihen elinvoimaan, joka syntyy myös retkeilyn ja monimuotoisen, tulevia kävijöitä palvelevan palvelutoiminnan kautta tälle alueelle.

Hienoa, että asutuksen keskelle tämä kansallispuisto syntyy.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen

Arvoisa puhemies! Alkuun haluaisin muutaman kiitoksen sanan sanoa: Ensinnäkin edeltäjälleni Ville Niinistölle siitä työstä, jonka hän on tehnyt tämän Teijo-esityksen tuomisesta eduskunnalle. Hän on tehnyt siinä perusteellista ja tärkeää työtä tärkeänä pitämänsä asian hyväksi. Samoin valiokunnat molemmat ovat tehneet hyvää työtä. Myöskin haluan ottaa kutsun vastaan — kun on esitetty — että mielelläni tulen itsekin sinne Teijoon tutustumaan myöhemmin tässä vielä syksyn aikana.

Kansallispuistot ovat meidän luonnonsuojelualueidemme aatelia, ja täällä on paljon puhuttu siitä, kuinka myös matkailun brändinä ja vetovoimatekijänä kansallispuistot ovat yhä nousevassa merkityksessä. Oikeastaan voi sanoa jopa, että ne Unescon maailmanperintöalueiden jälkeen ovat sellaisia alueellisia vetovoimatekijöitä.

Suomen puistot ovat tänä päivänä aluetaloudellisesti yhä merkittävämpiä, ja siitä syystä niiden perustamista eivät ehdota ainoastaan luonnonsuojelujärjestöt vaan myöskin kunnat ovat tässä hyvin aktiivisia. Teijon tapauksessa yksi aloitteen tekijöistä on ollut Salon kaupunki, niin kuin näissä edellisissä puheenvuoroissa on todettu. Salon kaupunki on halunnut kansallispuiston avulla paitsi olla mukana arvokkaan luonnon suojelussa myöskin tukea matkailun yritystoimintaa ja luoda tätä kautta uusia kipeästi sille alueelle kaivattuja työpaikkoja.

Tämä Teijon 3 385 hehtaarin kansallispuisto säilyttäisi upean salomaan keskellä varsinaissuomalaista kulttuurimaisemaa. Ehdotettu kansallispuisto täydentäisi nykyistä 38 puiston verkostoa erityisesti lakikallioiden, erilaisten pienvesien, suotyyppien ja lintuvesien osalta. Kyse on, niin kuin on todettu, upeasta varsinaissuomalaisesta luonnosta ja kulttuurimaisemasta, josta alueella ollaan ihan syystä ylpeitä.

Tämä metsästyskysymys on noussut tässä käsittelyssä minunkin mielestäni hyvin isoon rooliin siihen nähden, miten tärkeästä hankkeesta alueelle on ollut kysymys. Esitykseen Teijon kansallispuiston perustamisesta sisältyy poik- keuksia luonnonsuojelulain rauhoitusmääräyksistä kalastuksen ja metsästyksen osalta. Metsästyksen avulla voidaan torjua tieliikenteeseen ja maa- ja metsätalouteen kohdistuvia vahinkoja. Kuitenkin tämä metsästysmahdollisuuksien jatkuminen on aiheuttanut huolta. Tämä metsästä-jien huoli on otettu hyvin huomioon valiokunnan mietinnössä: esimerkiksi riittävä metsästyslupien määrä useammaksi vuodeksi kerrallaan on tärkeää pitkäjänteisen kannan sääntelyn varmistamiseksi. Pidän myös tärkeänä sitä, että valiokunta turvasi Teijolle kansainvälisen kansallispuistostatuksen tässä mietinnössä.

Sitten kysyttiin runsaasti tästä kansallispuistoverkostomme jatkotyöstä ja siitä kehittämisestä. Tämä hallitushan on tehnyt tässä todella hyvää työtä. On laajennettu meidän kansallispuistoverkostoa ja haluttu siihen panostaa ja satsata ja nähdä myöskin sen arvo juuri näistä edellisissä puheenvuoroissa hienosti kuvatuista syistä eli siitä, mikä merkitys luonnolla on myöskin ihmisten hyvinvoinnille ja mikä merkitys esimerkiksi kansallispuistoilla on vaikkapa ympäristökasvatuksessa. Kun Suomikin kaupungistuu yhä enemmän, niin se, että meillä on mahdollisuuksia luontokokemuksiin meidän lapsille ja nuorille ja että siihen kannustetaan ja että siihen tarvitaan palveluja, on kyllä arvokasta ja tärkeää.

Osana tätä kuluvaan Suomenlahti-vuotta, joka on nyt käynnissä, selvitetään parhaillaan Porkkalan suojeluvaihtoehtoja, ja tätä selvitystä odotan ja sen valmistumista ja siitä sitten tehtäviä johtopäätöksiä myöskin.

Sitten täällä nousivat esiin Lapin Käsivarren suurtuntureiden mahdolliset suojelutarpeet ja kansallispuiston perustamistarpeet. Metsähallitus muun muassa on selvityksissään nostanut esiin, että Lapin Käsivarren suurtunturien ja Olvassuon kansallispuistot olisivat hyvä lisä nykyiseen puistoverkostoon.

Ymmärrettävästikään tämän hallituksen aikana, niin kuin edustaja Sinnemäkikin kuvasi, emme uusia kansallispuistojen perustamispäätöksiä ehdi tehdä, mutta minä suhtaudun tähän keskusteluun ja jatkotyöhön hyvin positiivisesti.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Nyt on mahdollisuus käyttää vastauspuheenvuoro. Jos siihen on tarvetta, niin V-painike ja seisaalleen nousten.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Alun perin pyysin puheenvuoroa, kun täällä edustaja Hakkarainen käytti puheenvuoron ja minulle jäi sellainen vaikutelma siitä puheenvuorosta, että hän kuvitteli, että näitä vieraslajeja, minkkiä ja supia, ei saisi metsästää eikä sitä pidettäisi hyvänä. Olen ollut koko ikäni luonnonsuojeluliikkeessä mukana ja pidän erittäin tärkeänä, että näitä pienpetoja tuhotaan ja poistetaan suomalaisesta luonnosta. Ne eivät kuulu tänne ja aiheuttavat todella valtavaa tuhoa erityisesti vesilinnustossa ja muutenkin. Eli kyllä tämä haitallisten vieraslajien poistaminen on edelleenkin ohjelmassa ja hyvin tärkeätä.

Sitten olin iloinen siitä, mitä tässä ministeri totesi näistä uusista kansallispuistohankkeista, joita lähdetään selvittämään. Toivoisin myöskin, että nyt saataisiin päätös aikaan tästä soidensuojeluohjelmasta, joka on erittäin ajankohtainen. Siinä pitäisi päästä eteenpäin vielä tämän hallituskauden aikana. Ja sitten Metso-ohjelma laahaa jäljessä jatkuvasti, siinä myöskin pitäisi panna vähän lisää vauhtia.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi. Niin kuin tässä keskustelussa on tullut tänään esille muutaman kollegan puheenvuoroista, Salon seutu on kokenut tosi voimakkaan, jopa maamme voimakkaimman rakennemuutoksen, ja tämä maamme 39. kansallispuisto tuo paitsi upean lisän tähän kansallispuistoverkkoon myös merkittävän matkailuvaltin meidän seudullemme. Se on meidän yksi uusi mahdollisuutemme siellä Salon seudulla. Voitte, kollegat, uskoa, että jokainen työpaikka, jokainen mahdollisuus on meille tällä hetkellä ääreisarvokas, ja itse alueen edustajana näen tämän kansallispuiston tällaiseksi.

Itse koen myös, että sijaintimme mahdollistaa myös ulkomaisten matkailijoiden runsaan kävijämäärän, mutta se vaatii tietysti markkinointia ja palvelujen kehittämistä alueella. Elikkä siinä mielessä pallo siirtyy nyt sitten seudun yrittäjille ja kaupungille.

Tässä salissa on tietysti myös helppo toivoa, että nämä kollegat, jotka täällä salissa ovat, ja vähän runsaamminkin, löytävät tiensä tulevalle Teijon kansallispuistoalueelle, ja toisaalta oli myös aivan ilo kuulla, että jopa ministeri Grahn-Laasosella olisi vielä mahdollisuus tulla tämän vaalikauden aikana käymään siellä meillä. Kiitos siitä jo etukäteen.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä kuulla, että edustaja Salolainenkin oli sitä mieltä, että niitä vieraslajeja saa metsästää vielä tuolla kansallispuistoalueella.

Sitten toisekseen, jotkut edustajat unohtivat tässä tämän valkohäntäpeuran tai metsäkauriin metsästyksen, ja siinä on tietysti oleellista se tammikuu, koska Varsinais-Suomessa monesti lunta ei juurikaan ole ennen kuin tammikuussa, ja peuranmetsästyksessä on hyötyä niistä maastojäljistä, ja sen takia se tammikuussa metsästämisen salliminen on hyvin toivottavaa.

Minäkin ihmettelen, miksi tästä metsästyksestä on tullut suuri kysymys, kun siellä ovat ihmiset aina saaneet metsästää. Ja sehän on ihmisten tasa-arvoa, että metsästysoikeus säilyy, tietysti näitten metsästyslupien normaaleissa rajoissa. Jotenkin tuntui semmoiselta pikkunäppärältä byrokratialta, kun jossain vaiheessa hallituksen esityksessä oli, että metsästää saisi vain ajamalla niitä hirviä ja peuroja sieltä luonnonpuiston alueelta ulos. Suomessahan perinteisesti metsästys on tapahtunut seurojen omilla alueilla eikä sitten muitten alueilla, ja siitäkin on vähän sitten, jos on kaatanut toisen seuran maalle, (Puhemies koputtaa) pitänyt kompensaationa antaa jotain hirvenlihaa tai rahaa.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Edustaja Korhonen, meillä on täällä pieni probleema: teillä on yhtä aikaa varsinainen puheenvuoro ja vastauspuheenvuoro. Puhutteko te ensin varsinaisen puheenvuoron ja vastaatte sitten itsellenne, vai yhdistämmekö nämä?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies ei nyt seuraa ajan kulkua. Ei ole enää varsinaista puheenvuoroa, se on poistunut. Tämä tekniikka toimii.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Näin ne puhumalla ongelmat selviävät. Olkaa hyvä.

Puhuja:

Arvoisa herra puhemies! Minä ensinnäkin haluan kiittää ministeri Grahn-Laasosta siitä, että piditte päänne tämän metsästysasian kanssa. Siinä varmaan ajan paine oli kohtuullisen kova jossakin vaiheessa. Tämä on kumminkin Salon alueen ja sen kansallispuiston kannalta ainut oikea, viisas ratkaisu, mitä tässä pystyttiin nyt tekemään.

Ja tässä esittäisin kyllä vetoomuksenkin edustajien Heikkilä ja Kiviranta kautta vanhalle oppositiolle, että luopuisivat tuollaisesta vanhakantaisesta politisoinnista. Alue on tärkeä, alue on ainutlaatuinen, ja siellä metsästysmahdollisuus säilyy, vieraslajit poistetaan, ja 2,5 kuukautta aikaa metsästää valkohäntäpeuraa ja hirveä riittää varmasti niihin aikoihin, niin että siinä ei ole mitään ongelmaa.

Minä vielä kerran toivoisin, että tulisitte järkevälle linjalle ja jättäisitte äänestämättä, tulee yhtenäinen näkemys eduskunnastakin, että Salon alueelle halutaan kansallispuisto.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Korhonen ei malta olla politisoimatta tätä kysymystä tai tekemästä siitä populismia.

Mehän vain näemme tämän metsästäjien tarpeen jatkaa sitä metsästysharrastustaan tärkeäksi, ja me olemme puolustaneet sitä ihan tämän lakiesityksen alusta asti. Myöskin aikaisempien päätösten kohdalla, tuossa Koloveden kansallispuiston kohdalla, oli kovasti puhetta maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja täällä täysistunnossakin tästä metsästysoikeuden säilyttämisestä.

Tämä on semmoinen periaate, että kun näitä kansallispuistoja tulee lisää, niin myöskin eteläsuomalaisilla pitää olla mahdollisuus metsästää siellä alueella, niin kuin Pohjois-Suomessa on.

Yleiskeskustelu päättyi.

​​​​