Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa iltaa, kun siirrytään näihin, sanoisinko, myös tärkeisiin asioihin, voidaan todeta ensinnäkin, että asianomaista ministeriä täällä ei ole paikalla eikä ole kyllä monta kansanedustajaakaan, mutta on sentään yksi toimittaja.

Kysymyshän on Suomen finanssivalvonnan uudelleenjärjestelystä Suomen historiassa, niin että pankit ja vakuutuslaitokset tulisivat yhden ja saman, Suomen Pankin yhteydessä toimivan Finanssivalvonnan alaisuuteen, jossa ei ainoastaan nykyisin erilaisten haasteitten edessä olevaa pankkitoimintaa valvottaisi, vaan myös niin työeläkejärjestelmää kuin muitakin vakuutuslaitoksia ja finanssitavarataloja. Tämä uudistushan on ollut pitkään valmisteilla, ja siinä on etsitty paikkaa ja tehokasta organisaatiota. Nyt sitten hallitus on tämän eduskuntaan saanut jokin aika sitten ja talousvaliokunta on saanut tästä valmiiksi mietinnön, joka nyt on täällä eduskunnan käsiteltävänä.

Tässä perustetaan rahoitus- ja vakuutusvalvontaviranomainen, uusi viranomainen, Finanssivalvonta, ja sille siirtyisivät pääosin Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston tehtävät. Rahoitustarkastuksesta ja vakuutusvalvontaviranomaisesta annetut lait kumotaan ja tämä, minusta ihan oikein, sijoitetaan Suomen Pankin yhteyteen, mikä korostaa tämän viranomaisen merkitystä ja on myös henkilöstölle arvoisensa paikka.

Tämän lain tavoitteethan ovat siinä mielessä hyvin ylevät, että siinä lähdetään finanssimarkkinoiden vakauden edellyttämästä luotto-, vakuutus- ja eläkelaitosten ja muitten valvottavien toiminnan asianmukaisesta hoidosta niin, että vakuutettujen edut tulevat turvatuiksi ja yleinen luottamus finanssimarkkinoihin säilyisi. Tässä tehtävässä on tärkeätä se, että me saamme tähän pätevää henkilökuntaa. Se oli valiokunnassa monin eri tavoin esillä ja myös se, että resursseja todellakin olisi riittävästi, ihan niin kuin äskeisessäkin asiassa puhuttiin siitä, miten tärkeitä ovat säännökset ja se, että jokin muuttuisi. Mutta kun tätäkin on seurannut ja niin monta hallitustakin on tullut kymmenessä vuodessa, niin Markku Hirvonen on edelleen valtiovarainministeriön tehtävissä se ainoa merkittävä virkamies, joka näissä harmaan talouden asioissa toimii. Kymmeneen vuoteen ei ole kovin merkittävää muuta uudistusta tapahtunut, joka liittyy tähän valvontaan kielteisimmiltä osilta, mitä voi tapahtua myös rahoitusmaailmassa.

Tässä esityksessä valiokunta on ottanut kannan, kun on puhuttu siitä, millä tavoin tulevaisuudessa, jos Danske Bankin Suomessa toimiva Sampo Pankki ja Nordea Suomi Oyj irrottautuvat sivukonttoreiksi, sitten tämä puuttuva osa näistä valvontamaksuista voitaisiin korvata. Hallituksen esitykseen on valiokunnassa tehty muutos sillä tavoin, että näitä valvontamaksuja tällä lain muutoksella tulisi nykyistä huomattavasti enemmän. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan valvontamaksujen perusteet on laadittu siten, että valvontamaksuina ja toimenpidemaksuina kerättävä määrä riittää kattamaan noin 95 prosentin tavoitetason Finanssivalvonnan kuluista. Loput noin 5 prosenttia jäisi Suomen Pankin vastattavaksi julkisen rahoituksen osuutena. Jos valvontamaksu- ja muut tuotot nousevat tavoitetasoa suuremmiksi, Finanssivalvonta voisi kerätä puskurieräksi enintään määrän, joka vastaa 5:tä prosenttia Finanssivalvonnan talousarviosta. Puskurierällä voitaisiin tasoittaa maksutuottojen heilahteluvaikutuksia.

Talousvaliokunnan mielestä on tärkeätä, että Finanssivalvonnan toiminnan rahoitus turvataan. Sen takia talousvaliokunta ehdottaa, että Finanssivalvonnan vakuutusmaksulaissa maksukertoimia korotettaisiin keskimäärin 5 prosentilla, jotta valvontaryhmien suhteelliset maksuosuudet muuttuisivat mahdollisimman vähän. Muutoksen tavoitteena on turvata Finanssivalvonnan osaaminen ja resurssien riittävyys, jolla on valvonnan onnistumisen kannalta ratkaiseva merkitys.

Tämä Suomen vakuutus- ja finanssivalvonnan uudelleenjärjestely ei poista sitä tarvetta, joka on olemassa Euroopan unionin puitteissa, jos Euroopan keskuspankkijärjestelmä omalta osaltaan nimenomaan euromaissa, mutta muutoinkin, yrittää pitää vakautta Euroopassa. Nämä tämänpäiväisetkin merkittävät suositukset jäsenmaille pyrkivät vakauttamaan tilannetta, vaikka 1990-luvun Suomen kokemusten perusteella on nähtävä se kerrosteinen seurausvaikutus, jossa on helppo luvata tässä vaiheessa isojakin rahasummia. Mutta kokemuksesta 1990-luvulta tiedämme, että seuraava vaihe on se, että rupeamme keräämään näitä rahoja, ja sitä seuraava vaihe on sitten se, keneltä näitä kerätään ja millä tavoin. Suomesta hyvin tiedämme sen, että se keräilyvaihe ei ole kovinkaan miellyttävä, jos työttömyys lisääntyy ja ihmisten sosiaaliturva ja tämän tyyppiset etuudet ja verotuksen kiristäminen tulevat esille. Tämähän on niin Yhdysvalloissa kuin Euroopan suurissakin maissa, joissa tällaista Suomen kokemusta ei ole, vielä edessä.

Tämä on nyt se asia, jossa, ottaen huomioon myös sen, mitä tässä äsken käsiteltiin, nämä lieveilmiöt tähän liittyen, ammattimainen rikollisuus, nämä kaikki on nyt tämän Finanssivalvonnankin osalta otettava huomioon. Nyt on kysymys ei ainoastaan siitä, mitä 1990-luvulla vähän kotimaisesti yritettiin ratkaista maksaen velkoja, vaan siitä, miten globaalisti pystytään näitä ongelmia ratkaisemaan. Siinä mielessä tämä uudistus on erittäin tärkeä.

Tähän liittyy vastalause, jossa esitetään sitä, että Finanssivalvonnan johtajan nimittäisi edelleen tasavallan presidentti, pankkivaltuusto tekisi valtioneuvostolle tästä esityksen.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen finanssivalvonnan uudistus on tärkeä ja talousvaliokunta on perehtynyt asiaan perusteellisesti. Sen osoittaa tämä käsittelyssä oleva valiokunnan mietintö. Mutta erityisen tärkeää on se, että Suomi toimii aktiivisesti nimenomaan Euroopan unionin nykyisen valvontamallin uudelleenarvioimiseksi ja uudistamiseksi. Jos ajattelemme sitä, miten tärkeä tämä vakaus taloudessa onkaan ja mitenkä tärkeä osa on tämä finanssivalvonta, niin nyt tämän talouskriisin kautta ovat nousseet esille ne monet puutteet, jotka liittyvät tähän Euroopan unionin tasolla. Sen vuoksi on tärkeää, että nyt, kun Suomi on tehnyt nämä merkittävät uudistustoimenpiteet, me todella olemme aktiivinen vaikuttaja myös Euroopan unionin yhteistyössä.

Nämä kansainväliset linkitykset rahamarkkinoilla merkitsevät sitä, että kun viime kädessä kysytään tätä vastuunjakoa, niin hyvin helposti joudutaan erittäin epämääräisiin tilanteisiin, jos ei tämä valvontainstrumentti ole yhdenmukainen. Nyt jo tämä kansainvälinen talouskriisi tulee heijastumaan hyvin voimakkaana meidän lähialueellamme, varmasti ne heijasteet ovat vahvat meille Suomeenkin, mutta jos ajatellaan esimerkiksi ruotsalaispankkien vahvaa panosta Baltian maissa ja sieltä heijastuvia seurannaisia, joissa voivat olla osana myös Suomeen ulottuvat toiminnot, niin tässä mielessä saadaan käytännön esimerkki siitä, mitä tarkoittaa se, että Euroopan unionin jäsenmaissa valvonta on yhdenmukaisella tavalla hoidettu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitos valiokunnan puheenjohtajalle ed. Skinnarille ja myöskin ed. Karjulalle. Tuo oli hyvä huomio, tuo Baltia. Siellähän tämä liberalismi ja vapaa markkinatalous, todella vapaa kuin varsa keväisellä laitumella, ilmeisesti niittää pahaa satoaan.

Nyt finanssivalvontahan on epäonnistunut Suomessa aikaisemminkin. Euroopan unionissa ollaan kehittämässä, euromaissa etenkin, niin kuin ed. Skinnari totesi, tätä valvontaa. Toivon mukaan nyt sitten, kun tilanteet vaikeutuvat, tämä finanssivalvonta uudessa taloudellisessa tilanteessa on tehokkaampaa. Kaiken kaikkiaan toivottavasti, kun on tämä markkinatalous, siis kapitalismin nykyinen tällainen versio, vapaa sellainen, liberalismi, ymmärtäisivät myös ne toimijat, että valvontaa ja säätelyä tarvitaan, ja jäisi pysyvästi päälle tällainen tiukempi, tarkempi finanssimaailman valvonta. Tässä nyt pitäisi meidän, Suomen, olla toki omalta osaltamme mukana.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä oleva Finanssivalvonnan järjestämistä koskeva laki on tavattoman tärkeä ja ansaitsisi todella perusteellisen keskustelun vielä täällä täysistunnossakin. Talousvaliokunta teki mielestäni kyllä hyvin huolellista työtä tässä globaalin finanssikriisin painaessa päälle. Tämä esitys ei ole, vaikka ajankohta on käsittelylle tämä, kuitenkaan syntynyt ja tehty tätä kriisiä ajatellen, vaan pitkällä aikavälillä Suomen kansallisen finanssivalvonnan järjestämiseksi uudelle, nykyistä vahvemmalle ja yhtenäisemmälle pohjalle.

Muistan elävästi 1990-luvun alussa, kun silloinen lama — joka oli pitkälti pankkikriisi — iski päälle, niin todettiin, että Suomen silloinen Pankkitarkastusvirasto oli erittäin ohuesti miehitetty ja sen mahdollisuudet valvoa rahoitusmarkkinoita, jotka oli vapautettu varsin nopeaan tahtiin, olivat erittäin puutteelliset. Silloin sitä alettiin vahvistaa ja perustettiin Rata, Rahoitustarkastus, jonka tehtävät ovat siitä lähtien olleet jonkin verran vahvemmat, mutta niin kuin tiedetään, niin eivät riittävät missään vaiheessa. Ratan, joka valvoo pankkeja, rinnalla toimii Vakuutusvalvontavirasto, joka on sosiaali- ja terveysministeriön alainen ja vakuutusyhtiöiden valvonnan suorittaja. Sille kuuluvat myös eräiltä osin nämä sosiaaliturvaan liittyvät valvontatehtävät, jotka tässä myös sitten yhdistetään, eli siirtyvät kaikki, Rata ja Vvv eli Vakuutusvalvontavirasto, ja yhtyvät tämän esityksen myötä Finanssivalvonta-nimiseksi laitokseksi. Tällä yhdistämisellä etsitään tehokkuutta, synergiaa, voimavaroja ja varmasti taloudellisia hyötyjä, mutta ennen kaikkea tarkastuksen tehon ja valvonnan laadun ja laajuuden parantamista tässä kansainvälistyneessä tilanteessa. Tämä esitys valmisteltiin perusteellisesti ministeri Antti Tanskasen johtamassa komiteassa, vai oliko se työryhmässä, ja se on nyt talousvaliokunnan läpikäynyt, ja mietinnön päälinjat ovat lähes yksimieliset. Siellä on vain yksi pieni — tai pieni ja pieni, mutta kuitenkin yksi pieni — muutosesitys vastalauseessa kaiken kaikkiaan. Tämän lain käsittelyn yhteydessä ainakin itse valiokunnassa kovasti mietin ja peräänkuulutin kolmea näkökulmaa.

Ensinnäkin peräänkuulutin sitä, että onko perustettavalla Finanssivalvonnalla riittävät valtuudet tehtäviensä suorittamiseen. Uskon, että ne valtuudet ovat niin hyvät, kuin nyt tässä vaiheessa osataan sille antaa. Toki tilanne tänä päivänä on eri kuin silloin, kun tätä vielä joskus viime talvena ja viime keväänä ja sitäkin ennen valmisteltiin. Tilanne tämän kansainvälisen kriisin myötä on kovasti muuttunut, ja siksi näitä valtuuksiakin pitää varmasti jatkossa koko ajan tarkoin seurata. Mutta ennen kaikkea näiden valtuuksien riittävyys tulee eteen siinä, onko yleensä meillä mahdollista valvoa kansainvälistyviä rahamarkkinoita ja niillä toimivia laitoksia eli pankkeja ja myös vakuutusyhtiöitä. Meillä on tytärpankkeja, jotka ovat muuttumassa sivukonttoreiksi. Silloin nämä kansainväliset paineet ovat erittäin suuret ja tarvitaan valtuuksia tarkastaa myös näitä Suomessa toimivia sivukonttoreita jatkossa entistä paremmin. Niin kuin nähtiin esimerkiksi Kaupthingin osalta, niin valvontaa ei pystytty hoitamaan. Kun Islannin valvonta oli retuperällä, niin koko homma kaatui sitten veronmaksajien syliin ainakin Islannissa, toivottavasti ei lopulta Suomessa. Eli valtuudet ovat tavattoman tärkeät ja niitä hallituksen ja kaikkien toimijoiden pitää tarkkaan seurata ja olla valmiit myös tarkistamaan.

Toinen kysymys on resurssit, onko tällä Finanssivalvonnalla nyt ja jatkossa riittävät resurssit valvontansa suorittamiseen. Se tarvitsee rahaa riittävästi, mistä tässä jo kuulimme. Tämä rahoitusjärjestelmä, joka tänne on luotu, tarvitsee sen verran paljon rahaa, että se pystyy myös hankkimaan palvelukseensa todella päteviä ihmisiä. Tiedämme hyvin, että ei vain Amerikassa vaan kaikkialla näillä finanssimarkkinoilla kulkee ihmisiä, joilla on erittäin paljon innovaatioita. Subprimet ja muut ovat ihmisten keksimiä ja niitten valvonnassa, niiden seurannassa ja niihin puuttumisessa tarvitaan erinomaista asiantuntemusta. Se on turvattava, ja silloin myös tähän pitää resursseja löytyä taloudellisesti. Toivottavasti näin on.

Kolmas näkökulma liittyy osittain noihin valtuuksiin: Puuttuminen myös sanktioilla väärinkäytöksiin riittävän ajoissa ja niin, että sanktiot ovat olemassa väärinkäytösten osalta ajan tasalla, jotta voidaan tälläkin tavalla pystyä ennalta estämään sellaiset seikkailut, joita sitten kansat joutuvat maksamaan. Meilläkin Suomen kansalla nyt on vaara, kuten laman aikana tapahtui, että päällä olevan finanssikriisin seurauksia joudutaan maksamaan veronmaksajien tileiltä. Siihen on aina kytkeydyttävä pankkien ja vakuutusyhtiöiden riittävät toimintoja rajaavat sanktiouhat. Tämä on tärkeä näkökulma.

Herra puhemies! Tosiaan Finanssivalvonnalle kuuluu muutamia sellaisia tehtäviä, jotka eivät sille oikeastaan kuuluisi. Työttömyydelle, vakuutukselle ja vastaaville kysymyksille ei vain ole löydetty kotipesää tässä yhteydessä mistään muualta, ja ne siirtyvät siis sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudesta nyt Suomen Pankin alaisuuteen, Finanssivalvonnan tehtäväkenttään. Niin kuin ymmärrämme, ne eivät sinne kyllä oikein sovellu, mutta varmaan tässä lähiaikoina selvitetään, minkälaisella tavalla ne voidaan viisaammin ja paremmin järjestää.

Herra puhemies! Sitten tähän nimityskysymykseen: Tämä finanssivalvonnan pääjohtajan — pääjohtajako se nimike nyt on, no, kuitenkin ylimmän johtajan — nimitysasia vähän synnytti erimielisyyttä. Näen kyllä, että finanssivalvonta on aivan talouspolitiikkaan liittyvää toimintaa, talouselämän ja siihen liittyvien vakuutus- ja pankkilaitosten valvontaa, ja kun se on sitä ja Finanssivalvonta on Suomen Pankin alaisena toimiva, pankkivaltuuston alaisena toimiva laitos, niin sen pääjohtajan nimitys kyllä sopii erittäin hyvin eduskunnan alaisen pankkivaltuuston tehtäväkenttään. Tasavallan presidentillä ei ole sellaista asemaa talouselämän, talouspolitiikan ja tällaisen valvonnan osalta, että olisi tarpeen hänelle, tasavallan presidentille, tätä nimitysoikeutta antaa. Muutoinkin on käynnissä siihen suuntaan kehitys, että presidentin nimitysoikeutta siirretään parlamentin suuntaan, ja tässä on siihen paikka. Presidentti Koivisto joskus sanoi, että nimittäjälle ei ole niinkään tärkeää se nimitysoikeuden omaaminen, vaan se on usein nimitettävälle tärkeää. Mutta tässä se ei kyllä saa olla myöskään nimitettävälle tärkeää, vaan katson sitä ihan kokonaisuuden kannalta ja meidän järjestelmämme kannalta. Päädyin siihen, että kyllä se sopii erittäin hyvin sen mukaan, mitä hallitus on esittänyt, eli pankkivaltuuston tehtäväkenttään.

Jouko Skinnari /sd:

Herra puhemies! Mitä enemmän talouspolitiikassa ja sitten myös tässä valvonnassa epäonnistutaan, sitä enemmän siirrytään nimenomaan sosiaalipolitiikan puolelle korjaamaan niitä epäonnistumisia, joita tapahtuu, koska kyllähän Suomesta 1990-luvulta tiedetään, mikä tässä häämöttää monissa maissa, koska kansahan se on, joka viime kädessä tämän tulee maksamaan. Mikä on sitten se tapa, miten ne maksut kerätään, onko se verotus, sosiaaliturvaan puuttuminen vai mikä, niin Suomessa siitä on kokemuksia. Miten nämä toimenpiteet tapahtuvat oikeudenmukaisesti, se on sitten kunkin jäsenmaan itse tehtävä, mutta se on tässä lähivuosien kohtalo. Itse olin 1990-luvulla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa puheenjohtajana, sen "leikkaussalin" johtajana ja tiedän, mitä se käytännössä pahimmillaan on.

Monet Euroopan maat, Yhdysvallat ja muut tulevat tämän vielä käytännössä kokemaan, kun massatyöttömyys iskee. Tässä suhteessa Euroopan unionilla tulee olemaan erittäin mittava tehtävä, jos se yrittää näyttää muulle maailmalle, miten näitä asioita todella käytännössä pitäisi hoitaa, koska meillä on moni asia kyllä haasteellinen, kun ottaa huomioon, että 27 maassa on erilaisia tilanteita.

Mutta sitten tästä nimitysasiasta. Tämähän liittyy eduskunnassa käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen, jossa on myös esillä Suomen Pankin johtajien nimittäminen. Nyt Suomen Pankin yhteydessä hallitus on oman ratkaisunsa tehnyt sillä tavoin, että Suomen Pankin pääjohtaja säilyisi edelleen kansan valitseman presidentin nimittämänä, mutta sitten kaikki muut olisivat eduskunnan pankkivaltuuston nimittämiä. Tämähän merkitsisi Suomen Pankissa muun muassa sitä, että siellä olisi hallituksen puheenjohtajana henkilö, joka on presidentin nimittämä, ja hallituksen muut jäsenet olisivat eduskunnan pankkivaltuuston nimittämiä. Eduskunnan pankkivaltuusto antaisi kertomuksensa eduskunnalle, joka sen sitten talousvaliokunnan käsittelyn jälkeen täällä hyväksyisi, toisin sanoen antaisi tili- ja vastuuvapauden.

Eli tämä valta ensi vuoden alusta tulee keskittymään eduskuntaan. Tietysti voi sanoa, että nythän se on sitten demokratian käsissä, mutta kun ajatellaan, että koko pankkimaailma, kaikki vakuutukset ja työeläkejärjestelmä, työttömyysturva ja siihen liittyvät asiat ovat tässä talossa, niin kysymys on siitä, mitkä ovat tämän talon resurssit todella käsitellä näitä asioita. (Ed. Asko-Seljavaara: No mitkäs presidentin?) — No, se nimitysasia on vähän eri asia kuin se, kuka käsittelee näitä asioita.

Mikä on esimerkiksi se meidän virkamiehistömme, joka pystyy käsittelemään ja asettaa kyseenalaiseksi sen, onko nyt tehty oikeita ratkaisuja todella vai eikö ole? Vai olemmeko me kansanedustajat sitten ne, jotka pystymme selvittämään, miten on todella tehty? Sitten kun alkaa tapahtua ja ruvetaan katsomaan, ketkä kaikki ovat tässä vastuussa, niin sellainenkin keskustelu toimenpiteineen 1990-luvulla käytiin, jolloin tuli näitä pankkioikeudenkäyntejä ja etsittiin vastuunkantajia, ja se ei myöskään ole kovin miellyttävä tehtävä. Tämän organisaation pitäisi pystyä selviytymään näistä tehtävistä. Se on minusta nyt se yksi tärkeä asia.

Ed. Kankaanniemi itse on tämän perustuslakia uudistavan työryhmän jäsen, ja kun nyt tällainen on asetettu, niin hallitus ensiksi asettaa työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää muun muassa se, mitkä ovat presidentin nimitysoikeudet ja mikä on presidentin valta näissä kysymyksissä. Mutta samaan aikaan hallitus tuo tänne kolme sellaista asiaa, jotka ovat hyvin keskeisiä suomalaisessa päätöksenteossa, jossa tämä asia presidentin ja työryhmän osalta ratkaistaan, niin että sitten kansliapäälliköt ja muut ja Euroopan unioni ja siihen liittyvä tehtävänjako, jossa varmasti on miettimistä, jäävät tämän työryhmän tehtäväksi. Mutta eihän tämä ole sellaista tarkoituksenmukaista, oikeassa järjestyksessä tapahtuvaa asioitten käsittelyä.

Siihen liittyy sitten myös tämä sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton vastalause, jossa 8 ja 11 § esitetään muutettavaksi. Siinähän lähdetään siitä, että tasavallan presidentti edelleen nimittäisi johtajan. Sehän tapahtuu niin, että pankkivaltuusto tekee esityksen. Aika usein ne ovat yksimielisiä, paitsi noin viisi vuotta sitten, jolloin täällä käytiin aika kova kilpailu parin kansanedustajan kesken siitä, kumpi valitaan näistä, jotka olivat ilmoittautuneet virkaan jo ennen kuin sitä oli julistettu edes haettavaksi. Nimitysmenettelyssähän ei sinänsä minun mielestäni ole epäonnistuttu muuten kuin juuri tuolla kerralla. Sen takia ei kannattaisi lähteä järjestelmää muuttamaan. Nythän ei ole näköpiirissä sitä, että aivan nopeasti jouduttaisiin valitsemaan uusia johtajia, mutta kuitenkin nyt halutaan tämä muutos hallituksen taholta tehdä.

Esimerkiksi Tšekeissä, missä talousvaliokunta viime kaudella parlamentissa ja keskuspankissa vieraili, tasavallan presidentti nimittää kaikki. Siinä lähdetään Euroopan keskuspankin riippumattomuudesta, niin että Euroopan keskuspankkihan ei ole EU:n parlamentin pankki vaan se on riippumaton. Tässä suhteessa Suomen Pankin rooli, joka tuodaan esille hallituksen esityksessä, on sekin riippumaton. Kun nyt sitten Rahoitustarkastus ja Finanssivalvonta yhdistetään, niin tämä on Suomen Pankin yhteydessä, jolloin senkin kyllä toivoisi nimenomaan olevan riippumaton.

Mutta eduskunta tietoisena ottaa vastuun tässä ja kasaa tämän vallan tänne. Minusta se on nyt tärkeätä huomata, että tammikuun alusta tämä on tilanne ja tässä salissa, joka toivottavasti lähiaikoina, lähikuukausina ja -vuosina on paljon täydempi, kun näitä asioita käsitellään, on sitten se valta ja vastuu.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä asia, että Finanssivalvonta saadaan nyt aikaiseksi. Pankit ja vakuutusyhtiöt, pankkitarkastus ja vakuutusvalvonta yhdistämällä luodaan aito ja toimiva Finanssivalvonta, jolla on todella keinoja valvoa näitä rahoitusmarkkinoita ja sijoitustoimintaa tehokkaasti.

Tämän päivän hetket tämän lakiesityksen käsittelyyn ovat erittäin otollisia, koska nyt meillä on käsillä tilanne, jossa pankkien sijoitustoiminnan ja myös vakuutusyhtiöiden erilaisen sijoitustoiminnan tilanteesta on aiheutunut sellainen seuraus, että olemme erittäin vakavien talousvaikeuksien edessä ja emme todella tiedä vielä, minne näiden erilaisten sijoitustoimien ja siihen liittyvien hillittömien riskien otannan seuraukset oikeastaan johtavat.

Hyvä finanssivalvonta takaa sen, että tällaisia ylilyöntejä ei pääse tapahtumaan. Kun toiminnat viedään saman katon alle, niin on erittäin hyvä asia, että saadaan tämä laki voimaan ja ennen kaikkea niin, että toiminta tehostuu.

On syytä muistaa, että tänä päivänä sekä pankit että vakuutusyhtiöt ovat käytännössä sulautuneet pitkälti yhteen, joka on aiheuttanut sen, että myös valvonnan on syytä mennä yhteen niin, että saman katon alta valvotaan tätä koko pankki- ja vakuutustoimintaa. Silloin saadaan parhaat mahdolliset hyödyt ja estetään väärinkäytökset, joita varmasti on tapahtunut, koska tässä tilanteessa elämme niin kuin tänä päivänä elämme.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies, toivon, että tällä uudella finanssivalvonnalla saadaan se aikaan, että myös niiden pienten valtioiden, kuten Islanti, tällaisten valtioiden, ja koko EU-alueella otettaisiin käyttöön tämä sama järjestelmä yhtäläisesti, että nämä ylikansallisesti liikkuvat rahoitusyhtiöt saataisiin kuriin Euroopassa, eikä tekisi varmaan pahaa USA:ssakaan, jos tähän menettelyyn mentäisiin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Muistaakseni on niin, että Ratan johtajan nimittää tällä hetkellä tasavallan presidentti ja Vakuutusvalvonnan puolella valtioneuvosto. Tässä tilanteessa, kun nämä yhdistetään, niin joudutaan tietysti miettimään tätä nimitysvallan kohdetta taikka sen omaajaa. Mutta kyllä minusta tämä Finanssivalvonta on aivan selkeästi eduskunnan alaista toimintaa ja eduskunnan alaista on myös Suomen Pankin toiminta, ja kun Finanssivalvonta nimenomaan sijoitetaan Suomen Pankin yhteyteen toki itsenäisenä yksikkönä, mutta jonka Finanssivalvonnan yläpuolella on myös eduskunnan valitsema pankkivaltuusto, niin kyllä se äärettömän johdonmukaista on, että sen johtajan nimittää pankkivaltuusto eikä siinä ole presidentti mukana. Minusta se on hyvin selkeä malli.

Mitä sitten tulee Suomen Pankin johtajien nimityksiin, jotka nyt eivät tässä asiassa sinänsä kuulu tähän, mutta ovat tietysti yhtä aikaa tuolla käsittelyssä ja tulossa pian tänne, niin Suomen Pankin pääjohtaja todellakin kuuluu Euroopan keskuspankin neuvostoon Suomen Pankin edustajana, ja sitä kautta siellä edellytetään riippumattomuutta, jota voidaan ehkä perustella, että presidentti on riippumattomampi kuin Suomen Pankin pankkivaltuusto, joka muodostuu useammasta henkilöstä ja useamman puolueen edustajasta.

Mutta ei Finanssivalvonnalla ole mitään tekemistä Euroopan keskuspankin kanssa, jonka riippumattomuudesta on tiukat säännökset. Finanssivalvonta on kuitenkin ensisijassa kansallista ja sellaista toimintaa, jonka täytyy kiinnostaa vahvasti eduskuntaa, ja eduskunnan kautta täytyy myös olla mahdollisuus vaikuttaa Finanssivalvonnan johtajan asemaan, esimerkiksi hänen erottamiseensa kysymättä sitä tasavallan presidentiltä, jos Finanssivalvonta epäonnistuu tehtävissään. Silloin tulee eteen myös tämä näkökulma. Mielestäni kyllä hallituksen esitys tältä osin on hyvin linjakas.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nimityspolitiikka nousee keskusteluun silloin tällöin, ainakin silloin, kun nimityksiä tapahtuu, ja näyttää siltä, että se keskustelu aina viriää, kun uusia hallituksen esityksiä tulee, jossa tätä käsitellään. Minusta on helppo yhtyä tuohon ed. Kankaanniemen peruslinjaukseen eli tähän hallituksen linjaukseen. Se on johdonmukainen ja linjakas, mutta oli mielenkiintoista, kun täällä on ed. Skinnarilla pitkä parlamentaarinen kokemus, niin hän tunnusti kuitenkin, että epäonnistumisiakin on nimityksissä tapahtunut aikanaan, joitakin vuosia sitten.

Tässä joutuu kysymään, olisiko se epäonnistumisen riski suurempi, jos tämä valta nyt siirtyisi enempi eduskunnalle kuin se tällä hetkellä on. Minä rohkenen väittää, että se riski epäonnistumiseen sittenkin olisi pienempi kuin nyt, kun tunnustus oli kuitenkin, että epäonnistumisia on tapahtunut. Eli kaiken kaikkiaan näen hyvänä sen, että tämä demokratia vahvistuu tätä kautta, ja nimityspolitiikka siirtyy entistä enempi myös Suomen Pankin johtajien osalta tänne eduskuntaan.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! En minä ole sanonut, että on tapahtunut mitään epäonnistumisia, vaan se kirjava keskustelu, mikä täällä käytiin noin viitisen vuotta sitten, jossa pankkivaltuuston puheenjohtaja ja jäsen ilmoittautuivat pankkivaltuuston kokouksen jälkeen välittömästi vapautuviin virkoihin, ja siitä alkoi täällä sitten tämä polemiikki. Mutta lopputuloshan oli sitten se, että presidentti nimitti ne henkilöt, jotka nimitti. Mutta mitään tämän tyyppistä muuta keskustelua ei ole ollut. Itse aikoinaan ministerinä olin pääjohtaja Vanhalaa nimittämässä, ja se oli täysin yksimielinen päätös niin kuin nämä yleensä ovat olleet. Pankkivaltuusto tekee esityksen, ja se tulee valtioneuvoston kautta ihan samalla tavoin kuin muutkin nimitykset, mutta eronahan on juuri se, että valtioneuvoston jäsenet, jotka ovat eduskunnalle vastuunalaisia, joutuvat käsittelemään tämän tai ainakin heillä on mahdollisuus käsitellä, ja usein nämä kyllä kovin paljon kiinnostavat myös ministereitä valtioneuvostossa.

Ja vielä haluaisin sitten ed. Kankaanniemelle oikaista sen, että nykyisen rahoitustarkastuslain 11 §:n mukaan tasavallan presidentti nimittää ja erottaa Rahoitustarkastuksen johtajan. Tämä logiikkahan tässä on — kyllä sitä on joskus muulloinkin mietitty tätä samaa asiaa — miten parhaalla mahdollisella tavalla tämä tulisi hoidettua niin, että kukaan ei voi sanoa, niin kuin nyt esimerkiksi Solidiumin ympärillä käydään tätä keskustelua, että siellä hoidetaan kavereitten asioita. Ja tämä on se asia, että täällä nimitetään, erotetaan tai käydään keskustelua, ja me itse annamme sen tili- ja vastuuvapauden niistä päätöksistä, jotka pankkivaltuusto, jonka olemme nimittäneet, on tehnyt, ja johtajat, jotka olemme nimittäneet, niin ovat päättäneet.