8) Hallituksen esitys laiksi Finanssivalvonnasta ja eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi
Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa iltaa, kun siirrytään
näihin, sanoisinko, myös tärkeisiin asioihin,
voidaan todeta ensinnäkin, että asianomaista ministeriä täällä ei
ole paikalla eikä ole kyllä monta kansanedustajaakaan,
mutta on sentään yksi toimittaja.
Kysymyshän on Suomen finanssivalvonnan uudelleenjärjestelystä Suomen
historiassa, niin että pankit ja vakuutuslaitokset tulisivat
yhden ja saman, Suomen Pankin yhteydessä toimivan Finanssivalvonnan
alaisuuteen, jossa ei ainoastaan nykyisin erilaisten haasteitten
edessä olevaa pankkitoimintaa valvottaisi, vaan myös
niin työeläkejärjestelmää kuin
muitakin vakuutuslaitoksia ja finanssitavarataloja. Tämä uudistushan
on ollut pitkään valmisteilla, ja siinä on
etsitty paikkaa ja tehokasta organisaatiota. Nyt sitten hallitus
on tämän eduskuntaan saanut jokin aika sitten
ja talousvaliokunta on saanut tästä valmiiksi mietinnön,
joka nyt on täällä eduskunnan käsiteltävänä.
Tässä perustetaan rahoitus- ja vakuutusvalvontaviranomainen,
uusi viranomainen, Finanssivalvonta, ja sille siirtyisivät
pääosin Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston
tehtävät. Rahoitustarkastuksesta ja vakuutusvalvontaviranomaisesta
annetut lait kumotaan ja tämä, minusta ihan oikein,
sijoitetaan Suomen Pankin yhteyteen, mikä korostaa tämän
viranomaisen merkitystä ja on myös henkilöstölle
arvoisensa paikka.
Tämän lain tavoitteethan ovat siinä mielessä hyvin
ylevät, että siinä lähdetään
finanssimarkkinoiden vakauden edellyttämästä luotto-,
vakuutus- ja eläkelaitosten ja muitten valvottavien toiminnan
asianmukaisesta hoidosta niin, että vakuutettujen edut
tulevat turvatuiksi ja yleinen luottamus finanssimarkkinoihin säilyisi.
Tässä tehtävässä on
tärkeätä se, että me saamme
tähän pätevää henkilökuntaa.
Se oli valiokunnassa monin eri tavoin esillä ja myös
se, että resursseja todellakin olisi riittävästi,
ihan niin kuin äskeisessäkin asiassa puhuttiin
siitä, miten tärkeitä ovat säännökset
ja se, että jokin muuttuisi. Mutta kun tätäkin
on seurannut ja niin monta hallitustakin on tullut kymmenessä vuodessa,
niin Markku Hirvonen on edelleen valtiovarainministeriön tehtävissä se
ainoa merkittävä virkamies, joka näissä harmaan
talouden asioissa toimii. Kymmeneen vuoteen ei ole kovin merkittävää muuta uudistusta
tapahtunut, joka liittyy tähän valvontaan kielteisimmiltä osilta,
mitä voi tapahtua myös rahoitusmaailmassa.
Tässä esityksessä valiokunta on ottanut
kannan, kun on puhuttu siitä, millä tavoin tulevaisuudessa,
jos Danske Bankin Suomessa toimiva Sampo Pankki ja Nordea Suomi
Oyj irrottautuvat sivukonttoreiksi, sitten tämä puuttuva
osa näistä valvontamaksuista voitaisiin korvata.
Hallituksen esitykseen on valiokunnassa tehty muutos sillä tavoin,
että näitä valvontamaksuja tällä lain
muutoksella tulisi nykyistä huomattavasti enemmän.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan valvontamaksujen perusteet
on laadittu siten, että valvontamaksuina ja toimenpidemaksuina
kerättävä määrä riittää kattamaan
noin 95 prosentin tavoitetason Finanssivalvonnan kuluista. Loput
noin 5 prosenttia jäisi Suomen Pankin vastattavaksi julkisen
rahoituksen osuutena. Jos valvontamaksu- ja muut tuotot nousevat
tavoitetasoa suuremmiksi, Finanssivalvonta voisi kerätä puskurieräksi
enintään määrän, joka
vastaa 5:tä prosenttia Finanssivalvonnan talousarviosta.
Puskurierällä voitaisiin tasoittaa maksutuottojen
heilahteluvaikutuksia.
Talousvaliokunnan mielestä on tärkeätä,
että Finanssivalvonnan toiminnan rahoitus turvataan. Sen
takia talousvaliokunta ehdottaa, että Finanssivalvonnan
vakuutusmaksulaissa maksukertoimia korotettaisiin keskimäärin
5 prosentilla, jotta valvontaryhmien suhteelliset maksuosuudet muuttuisivat
mahdollisimman vähän. Muutoksen tavoitteena on
turvata Finanssivalvonnan osaaminen ja resurssien riittävyys,
jolla on valvonnan onnistumisen kannalta ratkaiseva merkitys.
Tämä Suomen vakuutus- ja finanssivalvonnan
uudelleenjärjestely ei poista sitä tarvetta, joka
on olemassa Euroopan unionin puitteissa, jos Euroopan keskuspankkijärjestelmä omalta
osaltaan
nimenomaan euromaissa, mutta muutoinkin, yrittää pitää vakautta
Euroopassa. Nämä tämänpäiväisetkin
merkittävät suositukset jäsenmaille pyrkivät
vakauttamaan tilannetta, vaikka 1990-luvun Suomen kokemusten perusteella
on nähtävä se kerrosteinen seurausvaikutus,
jossa on helppo luvata tässä vaiheessa isojakin
rahasummia. Mutta kokemuksesta 1990-luvulta tiedämme, että seuraava
vaihe on se, että rupeamme keräämään
näitä rahoja, ja sitä seuraava vaihe
on sitten se, keneltä näitä kerätään
ja millä tavoin. Suomesta hyvin tiedämme sen,
että se keräilyvaihe ei ole kovinkaan miellyttävä,
jos työttömyys lisääntyy ja
ihmisten sosiaaliturva ja tämän tyyppiset etuudet
ja verotuksen kiristäminen tulevat esille. Tämähän
on niin Yhdysvalloissa kuin Euroopan suurissakin maissa, joissa tällaista
Suomen kokemusta ei ole, vielä edessä.
Tämä on nyt se asia, jossa, ottaen huomioon myös
sen, mitä tässä äsken käsiteltiin,
nämä lieveilmiöt tähän
liittyen, ammattimainen rikollisuus, nämä kaikki
on nyt tämän Finanssivalvonnankin osalta otettava
huomioon. Nyt on kysymys ei ainoastaan siitä, mitä 1990-luvulla
vähän kotimaisesti yritettiin ratkaista maksaen
velkoja, vaan siitä, miten globaalisti pystytään
näitä ongelmia ratkaisemaan. Siinä mielessä tämä uudistus
on erittäin tärkeä.
Tähän liittyy vastalause, jossa esitetään
sitä, että Finanssivalvonnan johtajan nimittäisi
edelleen tasavallan presidentti, pankkivaltuusto tekisi valtioneuvostolle
tästä esityksen.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomen finanssivalvonnan uudistus on tärkeä ja talousvaliokunta
on perehtynyt asiaan perusteellisesti. Sen osoittaa tämä käsittelyssä oleva
valiokunnan mietintö. Mutta erityisen tärkeää on
se, että Suomi toimii aktiivisesti nimenomaan Euroopan
unionin nykyisen valvontamallin uudelleenarvioimiseksi ja uudistamiseksi.
Jos ajattelemme sitä, miten tärkeä tämä vakaus
taloudessa onkaan ja mitenkä tärkeä osa
on tämä finanssivalvonta, niin nyt tämän
talouskriisin kautta ovat nousseet esille ne monet puutteet, jotka
liittyvät tähän Euroopan unionin tasolla.
Sen vuoksi on tärkeää, että nyt,
kun Suomi on tehnyt nämä merkittävät
uudistustoimenpiteet, me todella olemme aktiivinen vaikuttaja myös
Euroopan unionin yhteistyössä.
Nämä kansainväliset linkitykset rahamarkkinoilla
merkitsevät sitä, että kun viime kädessä kysytään
tätä vastuunjakoa, niin hyvin helposti joudutaan
erittäin epämääräisiin
tilanteisiin, jos ei tämä valvontainstrumentti
ole yhdenmukainen. Nyt jo tämä kansainvälinen
talouskriisi tulee heijastumaan hyvin voimakkaana meidän
lähialueellamme, varmasti ne heijasteet ovat vahvat meille
Suomeenkin, mutta jos ajatellaan esimerkiksi ruotsalaispankkien
vahvaa panosta Baltian maissa ja sieltä heijastuvia seurannaisia, joissa
voivat olla osana myös Suomeen ulottuvat toiminnot, niin
tässä mielessä saadaan käytännön
esimerkki siitä, mitä tarkoittaa se, että Euroopan
unionin jäsenmaissa valvonta on yhdenmukaisella tavalla
hoidettu.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kiitos valiokunnan puheenjohtajalle ed. Skinnarille ja
myöskin ed. Karjulalle. Tuo oli hyvä huomio, tuo
Baltia. Siellähän tämä liberalismi
ja vapaa markkinatalous, todella vapaa kuin varsa keväisellä laitumella,
ilmeisesti niittää pahaa satoaan.
Nyt finanssivalvontahan on epäonnistunut Suomessa aikaisemminkin.
Euroopan unionissa ollaan kehittämässä,
euromaissa etenkin, niin kuin ed. Skinnari totesi, tätä valvontaa.
Toivon mukaan nyt sitten, kun tilanteet vaikeutuvat, tämä finanssivalvonta
uudessa taloudellisessa tilanteessa on tehokkaampaa. Kaiken kaikkiaan toivottavasti,
kun on tämä markkinatalous, siis kapitalismin
nykyinen tällainen versio, vapaa sellainen, liberalismi,
ymmärtäisivät myös ne toimijat,
että valvontaa ja säätelyä tarvitaan,
ja jäisi pysyvästi päälle tällainen
tiukempi, tarkempi finanssimaailman valvonta. Tässä nyt
pitäisi meidän, Suomen, olla toki omalta osaltamme mukana.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Käsittelyssä oleva Finanssivalvonnan
järjestämistä koskeva laki on tavattoman
tärkeä ja ansaitsisi todella perusteellisen keskustelun
vielä täällä täysistunnossakin.
Talousvaliokunta teki mielestäni kyllä hyvin huolellista
työtä tässä globaalin finanssikriisin
painaessa päälle. Tämä esitys
ei ole, vaikka ajankohta on käsittelylle tämä, kuitenkaan
syntynyt ja tehty tätä kriisiä ajatellen,
vaan pitkällä aikavälillä Suomen
kansallisen finanssivalvonnan järjestämiseksi
uudelle, nykyistä vahvemmalle ja yhtenäisemmälle
pohjalle.
Muistan elävästi 1990-luvun alussa, kun silloinen
lama — joka oli pitkälti pankkikriisi — iski
päälle, niin todettiin, että Suomen silloinen Pankkitarkastusvirasto
oli erittäin ohuesti miehitetty ja sen mahdollisuudet valvoa
rahoitusmarkkinoita, jotka oli vapautettu varsin nopeaan tahtiin,
olivat erittäin puutteelliset. Silloin sitä alettiin
vahvistaa ja perustettiin Rata, Rahoitustarkastus, jonka tehtävät
ovat siitä lähtien olleet jonkin verran vahvemmat,
mutta niin kuin tiedetään, niin eivät
riittävät missään vaiheessa. Ratan,
joka valvoo pankkeja, rinnalla toimii Vakuutusvalvontavirasto, joka
on sosiaali- ja terveysministeriön alainen ja vakuutusyhtiöiden valvonnan
suorittaja. Sille kuuluvat myös eräiltä osin
nämä sosiaaliturvaan liittyvät valvontatehtävät,
jotka tässä myös sitten yhdistetään,
eli siirtyvät kaikki, Rata ja Vvv eli Vakuutusvalvontavirasto,
ja yhtyvät tämän esityksen myötä Finanssivalvonta-nimiseksi
laitokseksi. Tällä yhdistämisellä etsitään
tehokkuutta, synergiaa, voimavaroja ja varmasti taloudellisia hyötyjä,
mutta ennen kaikkea tarkastuksen tehon ja valvonnan laadun ja laajuuden
parantamista tässä kansainvälistyneessä tilanteessa.
Tämä esitys valmisteltiin perusteellisesti ministeri
Antti Tanskasen johtamassa komiteassa, vai oliko se työryhmässä,
ja se on nyt talousvaliokunnan läpikäynyt, ja
mietinnön päälinjat ovat lähes
yksimieliset. Siellä on vain yksi pieni — tai
pieni ja pieni, mutta kuitenkin yksi pieni — muutosesitys
vastalauseessa kaiken kaikkiaan. Tämän lain käsittelyn
yhteydessä ainakin itse valiokunnassa kovasti mietin ja
peräänkuulutin kolmea näkökulmaa.
Ensinnäkin peräänkuulutin sitä,
että onko perustettavalla Finanssivalvonnalla riittävät
valtuudet tehtäviensä suorittamiseen. Uskon, että ne valtuudet
ovat niin hyvät, kuin nyt tässä vaiheessa
osataan sille antaa. Toki tilanne tänä päivänä on
eri kuin silloin, kun tätä vielä joskus
viime talvena ja viime keväänä ja sitäkin
ennen valmisteltiin. Tilanne tämän kansainvälisen
kriisin myötä on kovasti muuttunut, ja siksi näitä valtuuksiakin
pitää varmasti jatkossa koko ajan tarkoin seurata.
Mutta ennen kaikkea näiden valtuuksien riittävyys
tulee eteen siinä, onko yleensä meillä mahdollista
valvoa kansainvälistyviä rahamarkkinoita ja niillä toimivia
laitoksia eli pankkeja ja myös vakuutusyhtiöitä.
Meillä on tytärpankkeja, jotka ovat muuttumassa
sivukonttoreiksi. Silloin nämä kansainväliset
paineet ovat erittäin suuret ja tarvitaan valtuuksia tarkastaa
myös näitä Suomessa toimivia sivukonttoreita
jatkossa entistä paremmin. Niin kuin nähtiin esimerkiksi
Kaupthingin osalta, niin valvontaa ei pystytty hoitamaan. Kun Islannin
valvonta oli retuperällä, niin koko homma kaatui
sitten veronmaksajien syliin ainakin Islannissa, toivottavasti ei
lopulta Suomessa. Eli valtuudet ovat tavattoman tärkeät
ja niitä hallituksen ja kaikkien toimijoiden pitää tarkkaan
seurata ja olla valmiit myös tarkistamaan.
Toinen kysymys on resurssit, onko tällä Finanssivalvonnalla
nyt ja jatkossa riittävät resurssit valvontansa
suorittamiseen. Se tarvitsee rahaa riittävästi,
mistä tässä jo kuulimme. Tämä rahoitusjärjestelmä,
joka tänne on luotu, tarvitsee sen verran paljon rahaa,
että se pystyy myös hankkimaan palvelukseensa
todella päteviä ihmisiä. Tiedämme
hyvin, että ei vain Amerikassa vaan kaikkialla näillä finanssimarkkinoilla
kulkee ihmisiä, joilla on erittäin paljon innovaatioita.
Subprimet ja muut ovat ihmisten keksimiä ja niitten valvonnassa,
niiden seurannassa ja niihin puuttumisessa tarvitaan erinomaista
asiantuntemusta. Se on turvattava, ja silloin myös tähän
pitää resursseja löytyä taloudellisesti.
Toivottavasti näin on.
Kolmas näkökulma liittyy osittain noihin valtuuksiin:
Puuttuminen myös sanktioilla väärinkäytöksiin
riittävän ajoissa ja niin, että sanktiot ovat
olemassa väärinkäytösten osalta
ajan tasalla, jotta voidaan tälläkin tavalla pystyä ennalta estämään
sellaiset seikkailut, joita sitten kansat joutuvat maksamaan. Meilläkin
Suomen kansalla nyt on vaara, kuten laman aikana tapahtui, että päällä olevan
finanssikriisin seurauksia joudutaan maksamaan veronmaksajien tileiltä.
Siihen on aina kytkeydyttävä pankkien ja vakuutusyhtiöiden
riittävät toimintoja rajaavat sanktiouhat. Tämä on
tärkeä näkökulma.
Herra puhemies! Tosiaan Finanssivalvonnalle kuuluu muutamia
sellaisia tehtäviä, jotka eivät sille
oikeastaan kuuluisi. Työttömyydelle, vakuutukselle
ja vastaaville kysymyksille ei vain ole löydetty kotipesää tässä yhteydessä mistään
muualta,
ja ne siirtyvät siis sosiaali- ja terveysministeriön
alaisuudesta nyt Suomen Pankin alaisuuteen, Finanssivalvonnan tehtäväkenttään. Niin
kuin ymmärrämme, ne eivät sinne kyllä oikein
sovellu, mutta varmaan tässä lähiaikoina selvitetään,
minkälaisella tavalla ne voidaan viisaammin ja paremmin
järjestää.
Herra puhemies! Sitten tähän nimityskysymykseen:
Tämä finanssivalvonnan pääjohtajan — pääjohtajako
se nimike nyt on, no, kuitenkin ylimmän johtajan — nimitysasia
vähän synnytti erimielisyyttä. Näen
kyllä, että finanssivalvonta on aivan talouspolitiikkaan
liittyvää toimintaa, talouselämän
ja siihen liittyvien vakuutus- ja pankkilaitosten valvontaa, ja
kun se on sitä ja Finanssivalvonta on Suomen Pankin alaisena
toimiva, pankkivaltuuston alaisena toimiva laitos, niin sen pääjohtajan
nimitys kyllä sopii erittäin hyvin eduskunnan
alaisen pankkivaltuuston tehtäväkenttään.
Tasavallan presidentillä ei ole sellaista asemaa talouselämän,
talouspolitiikan ja tällaisen valvonnan osalta, että olisi
tarpeen hänelle, tasavallan presidentille, tätä nimitysoikeutta
antaa. Muutoinkin on käynnissä siihen suuntaan
kehitys, että presidentin nimitysoikeutta siirretään
parlamentin suuntaan, ja tässä on siihen paikka.
Presidentti Koivisto joskus sanoi, että nimittäjälle
ei ole niinkään tärkeää se
nimitysoikeuden omaaminen, vaan se on usein nimitettävälle
tärkeää. Mutta tässä se
ei kyllä saa olla myöskään nimitettävälle
tärkeää, vaan katson sitä ihan
kokonaisuuden kannalta ja meidän järjestelmämme
kannalta. Päädyin siihen, että kyllä se
sopii erittäin hyvin sen mukaan, mitä hallitus on
esittänyt, eli pankkivaltuuston tehtäväkenttään.
Jouko Skinnari /sd:
Herra puhemies! Mitä enemmän talouspolitiikassa
ja sitten myös tässä valvonnassa epäonnistutaan,
sitä enemmän siirrytään nimenomaan
sosiaalipolitiikan puolelle korjaamaan niitä epäonnistumisia,
joita tapahtuu, koska kyllähän Suomesta 1990-luvulta
tiedetään, mikä tässä häämöttää monissa
maissa, koska kansahan se on, joka viime kädessä tämän tulee
maksamaan. Mikä on sitten se tapa, miten ne maksut kerätään,
onko se verotus, sosiaaliturvaan puuttuminen vai mikä,
niin Suomessa siitä on kokemuksia. Miten nämä toimenpiteet
tapahtuvat oikeudenmukaisesti, se on sitten kunkin jäsenmaan
itse tehtävä, mutta se on tässä lähivuosien
kohtalo. Itse olin 1990-luvulla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa
puheenjohtajana, sen "leikkaussalin" johtajana ja tiedän,
mitä se käytännössä pahimmillaan
on.
Monet Euroopan maat, Yhdysvallat ja muut tulevat tämän
vielä käytännössä kokemaan,
kun massatyöttömyys iskee. Tässä suhteessa
Euroopan unionilla tulee olemaan erittäin mittava tehtävä,
jos se yrittää näyttää muulle
maailmalle, miten näitä asioita todella käytännössä pitäisi hoitaa,
koska meillä on moni asia kyllä haasteellinen,
kun ottaa huomioon, että 27 maassa on erilaisia tilanteita.
Mutta sitten tästä nimitysasiasta. Tämähän liittyy
eduskunnassa käsittelyssä olevaan hallituksen
esitykseen, jossa on myös esillä Suomen Pankin
johtajien nimittäminen. Nyt Suomen Pankin yhteydessä hallitus
on oman ratkaisunsa tehnyt sillä tavoin, että Suomen
Pankin pääjohtaja säilyisi edelleen kansan
valitseman presidentin nimittämänä, mutta
sitten kaikki muut olisivat eduskunnan pankkivaltuuston nimittämiä.
Tämähän merkitsisi Suomen Pankissa muun
muassa sitä, että siellä olisi hallituksen
puheenjohtajana henkilö, joka on presidentin nimittämä,
ja hallituksen muut jäsenet olisivat eduskunnan pankkivaltuuston
nimittämiä. Eduskunnan pankkivaltuusto antaisi
kertomuksensa eduskunnalle, joka sen sitten talousvaliokunnan käsittelyn
jälkeen täällä hyväksyisi,
toisin sanoen antaisi tili- ja vastuuvapauden.
Eli tämä valta ensi vuoden alusta tulee keskittymään
eduskuntaan. Tietysti voi sanoa, että nythän se
on sitten demokratian käsissä, mutta kun ajatellaan,
että koko pankkimaailma, kaikki vakuutukset ja työeläkejärjestelmä,
työttömyysturva ja siihen liittyvät asiat
ovat tässä talossa, niin kysymys on siitä,
mitkä ovat tämän talon resurssit todella
käsitellä näitä asioita. (Ed.
Asko-Seljavaara: No mitkäs presidentin?) — No,
se nimitysasia on vähän eri asia kuin se, kuka
käsittelee näitä asioita.
Mikä on esimerkiksi se meidän virkamiehistömme,
joka pystyy käsittelemään ja asettaa
kyseenalaiseksi sen, onko nyt tehty oikeita ratkaisuja todella vai
eikö ole? Vai olemmeko me kansanedustajat sitten ne, jotka
pystymme selvittämään, miten on todella
tehty? Sitten kun alkaa tapahtua ja ruvetaan katsomaan, ketkä kaikki
ovat tässä vastuussa, niin sellainenkin keskustelu
toimenpiteineen 1990-luvulla käytiin, jolloin tuli näitä pankkioikeudenkäyntejä ja
etsittiin vastuunkantajia, ja se ei myöskään
ole kovin miellyttävä tehtävä.
Tämän organisaation pitäisi pystyä selviytymään
näistä tehtävistä. Se on minusta
nyt se yksi tärkeä asia.
Ed. Kankaanniemi itse on tämän perustuslakia
uudistavan työryhmän jäsen, ja kun nyt
tällainen on asetettu, niin hallitus ensiksi asettaa työryhmän,
jonka tehtävänä on selvittää muun
muassa se, mitkä ovat presidentin nimitysoikeudet ja mikä on
presidentin valta näissä kysymyksissä.
Mutta samaan aikaan hallitus tuo tänne kolme sellaista
asiaa, jotka ovat hyvin keskeisiä suomalaisessa päätöksenteossa,
jossa tämä asia presidentin ja työryhmän
osalta ratkaistaan, niin että sitten kansliapäälliköt
ja muut ja Euroopan unioni ja siihen liittyvä tehtävänjako,
jossa varmasti on miettimistä, jäävät
tämän työryhmän tehtäväksi.
Mutta eihän tämä ole sellaista tarkoituksenmukaista,
oikeassa järjestyksessä tapahtuvaa asioitten käsittelyä.
Siihen liittyy sitten myös tämä sosialidemokraattien
ja vasemmistoliiton vastalause, jossa 8 ja 11 § esitetään
muutettavaksi. Siinähän lähdetään
siitä, että tasavallan presidentti edelleen nimittäisi
johtajan. Sehän tapahtuu niin, että pankkivaltuusto
tekee esityksen. Aika usein ne ovat yksimielisiä, paitsi
noin viisi vuotta sitten, jolloin täällä käytiin
aika kova kilpailu parin kansanedustajan kesken siitä,
kumpi valitaan näistä, jotka olivat ilmoittautuneet
virkaan jo ennen kuin sitä oli julistettu edes haettavaksi.
Nimitysmenettelyssähän ei sinänsä minun
mielestäni ole epäonnistuttu muuten kuin juuri
tuolla kerralla. Sen takia ei kannattaisi lähteä järjestelmää muuttamaan.
Nythän ei ole näköpiirissä sitä,
että aivan nopeasti jouduttaisiin valitsemaan uusia johtajia, mutta
kuitenkin nyt halutaan tämä muutos hallituksen
taholta tehdä.
Esimerkiksi Tšekeissä, missä talousvaliokunta
viime kaudella parlamentissa ja keskuspankissa vieraili, tasavallan
presidentti nimittää kaikki. Siinä lähdetään
Euroopan keskuspankin riippumattomuudesta, niin että Euroopan
keskuspankkihan ei ole EU:n parlamentin pankki vaan se on riippumaton.
Tässä suhteessa Suomen Pankin rooli, joka tuodaan
esille hallituksen esityksessä, on sekin riippumaton. Kun
nyt sitten Rahoitustarkastus ja Finanssivalvonta yhdistetään,
niin tämä on Suomen Pankin yhteydessä,
jolloin senkin kyllä toivoisi nimenomaan olevan riippumaton.
Mutta eduskunta tietoisena ottaa vastuun tässä ja
kasaa tämän vallan tänne. Minusta se
on nyt tärkeätä huomata, että tammikuun
alusta tämä on tilanne ja tässä salissa,
joka toivottavasti lähiaikoina, lähikuukausina
ja -vuosina on paljon täydempi, kun näitä asioita
käsitellään, on sitten se valta ja vastuu.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä asia,
että Finanssivalvonta saadaan nyt aikaiseksi. Pankit ja
vakuutusyhtiöt, pankkitarkastus ja vakuutusvalvonta yhdistämällä luodaan
aito ja toimiva Finanssivalvonta, jolla on todella keinoja valvoa
näitä rahoitusmarkkinoita ja sijoitustoimintaa
tehokkaasti.
Tämän päivän hetket tämän
lakiesityksen käsittelyyn ovat erittäin otollisia,
koska nyt meillä on käsillä tilanne,
jossa pankkien sijoitustoiminnan ja myös vakuutusyhtiöiden
erilaisen sijoitustoiminnan tilanteesta on aiheutunut sellainen seuraus,
että olemme erittäin vakavien talousvaikeuksien
edessä ja emme todella tiedä vielä, minne
näiden erilaisten sijoitustoimien ja siihen liittyvien
hillittömien riskien otannan seuraukset oikeastaan johtavat.
Hyvä finanssivalvonta takaa sen, että tällaisia ylilyöntejä ei
pääse tapahtumaan. Kun toiminnat viedään
saman katon alle, niin on erittäin hyvä asia,
että saadaan tämä laki voimaan ja ennen kaikkea
niin, että toiminta tehostuu.
On syytä muistaa, että tänä päivänä sekä pankit
että vakuutusyhtiöt ovat käytännössä sulautuneet
pitkälti yhteen, joka on aiheuttanut sen, että myös
valvonnan on syytä mennä yhteen niin, että saman
katon alta valvotaan tätä koko pankki- ja vakuutustoimintaa.
Silloin saadaan parhaat mahdolliset hyödyt ja estetään
väärinkäytökset, joita varmasti
on tapahtunut, koska tässä tilanteessa elämme
niin kuin tänä päivänä elämme.
Lopuksi, arvoisa herra puhemies, toivon, että tällä uudella
finanssivalvonnalla saadaan se aikaan, että myös
niiden pienten valtioiden, kuten Islanti, tällaisten valtioiden,
ja koko EU-alueella otettaisiin käyttöön
tämä sama järjestelmä yhtäläisesti,
että nämä ylikansallisesti liikkuvat
rahoitusyhtiöt saataisiin kuriin Euroopassa, eikä tekisi
varmaan pahaa USA:ssakaan, jos tähän menettelyyn
mentäisiin.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Muistaakseni on niin, että Ratan johtajan
nimittää tällä hetkellä tasavallan
presidentti ja Vakuutusvalvonnan puolella valtioneuvosto. Tässä tilanteessa,
kun nämä yhdistetään, niin joudutaan tietysti
miettimään tätä nimitysvallan
kohdetta taikka sen omaajaa. Mutta kyllä minusta tämä Finanssivalvonta
on aivan selkeästi eduskunnan alaista toimintaa ja eduskunnan
alaista on myös Suomen Pankin toiminta, ja kun Finanssivalvonta
nimenomaan sijoitetaan Suomen Pankin yhteyteen toki itsenäisenä yksikkönä,
mutta jonka Finanssivalvonnan yläpuolella on myös
eduskunnan valitsema pankkivaltuusto, niin kyllä se äärettömän
johdonmukaista on, että sen johtajan nimittää pankkivaltuusto
eikä siinä ole presidentti mukana. Minusta se
on hyvin selkeä malli.
Mitä sitten tulee Suomen Pankin johtajien nimityksiin,
jotka nyt eivät tässä asiassa sinänsä kuulu
tähän, mutta ovat tietysti yhtä aikaa
tuolla käsittelyssä ja tulossa pian tänne,
niin Suomen Pankin pääjohtaja todellakin kuuluu
Euroopan keskuspankin neuvostoon Suomen Pankin edustajana, ja sitä kautta
siellä edellytetään riippumattomuutta,
jota voidaan ehkä perustella, että presidentti
on riippumattomampi kuin Suomen Pankin pankkivaltuusto, joka muodostuu
useammasta henkilöstä ja useamman puolueen edustajasta.
Mutta ei Finanssivalvonnalla ole mitään tekemistä Euroopan
keskuspankin kanssa, jonka riippumattomuudesta on tiukat säännökset.
Finanssivalvonta on kuitenkin ensisijassa kansallista ja sellaista
toimintaa, jonka täytyy kiinnostaa vahvasti eduskuntaa,
ja eduskunnan kautta täytyy myös olla mahdollisuus
vaikuttaa Finanssivalvonnan johtajan asemaan, esimerkiksi hänen erottamiseensa
kysymättä sitä tasavallan presidentiltä,
jos Finanssivalvonta epäonnistuu tehtävissään.
Silloin tulee eteen myös tämä näkökulma.
Mielestäni kyllä hallituksen esitys tältä osin on
hyvin linjakas.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Nimityspolitiikka nousee keskusteluun silloin
tällöin, ainakin silloin, kun nimityksiä tapahtuu,
ja näyttää siltä, että se
keskustelu aina viriää, kun uusia hallituksen
esityksiä tulee, jossa tätä käsitellään.
Minusta on helppo yhtyä tuohon ed. Kankaanniemen peruslinjaukseen
eli tähän hallituksen linjaukseen. Se on johdonmukainen
ja linjakas, mutta oli mielenkiintoista, kun täällä on
ed. Skinnarilla pitkä parlamentaarinen kokemus, niin hän
tunnusti kuitenkin, että epäonnistumisiakin on
nimityksissä tapahtunut aikanaan, joitakin vuosia sitten.
Tässä joutuu kysymään, olisiko
se epäonnistumisen riski suurempi, jos tämä valta
nyt siirtyisi enempi eduskunnalle kuin se tällä hetkellä on. Minä rohkenen
väittää, että se riski epäonnistumiseen
sittenkin olisi pienempi kuin nyt, kun tunnustus oli kuitenkin,
että epäonnistumisia on tapahtunut. Eli kaiken
kaikkiaan näen hyvänä sen, että tämä demokratia
vahvistuu tätä kautta, ja nimityspolitiikka siirtyy
entistä enempi myös Suomen Pankin johtajien osalta
tänne eduskuntaan.
Jouko Skinnari /sd:
Arvoisa puhemies! En minä ole sanonut, että on
tapahtunut mitään epäonnistumisia, vaan
se kirjava keskustelu, mikä täällä käytiin
noin viitisen vuotta sitten, jossa pankkivaltuuston puheenjohtaja
ja jäsen ilmoittautuivat pankkivaltuuston kokouksen jälkeen välittömästi
vapautuviin virkoihin, ja siitä alkoi täällä sitten
tämä polemiikki. Mutta lopputuloshan
oli sitten se, että presidentti nimitti ne henkilöt,
jotka nimitti. Mutta mitään tämän tyyppistä muuta
keskustelua ei ole ollut. Itse aikoinaan ministerinä olin
pääjohtaja Vanhalaa nimittämässä,
ja se oli täysin yksimielinen päätös
niin kuin nämä yleensä ovat olleet. Pankkivaltuusto
tekee esityksen, ja se tulee valtioneuvoston kautta ihan samalla
tavoin kuin muutkin nimitykset, mutta eronahan on juuri se, että valtioneuvoston
jäsenet, jotka ovat eduskunnalle vastuunalaisia,
joutuvat käsittelemään tämän
tai ainakin heillä on mahdollisuus käsitellä,
ja usein nämä kyllä kovin paljon kiinnostavat
myös ministereitä valtioneuvostossa.
Ja vielä haluaisin sitten ed. Kankaanniemelle oikaista
sen, että nykyisen rahoitustarkastuslain 11 §:n
mukaan tasavallan presidentti nimittää ja erottaa
Rahoitustarkastuksen johtajan. Tämä logiikkahan
tässä on — kyllä sitä on
joskus muulloinkin mietitty tätä samaa asiaa — miten
parhaalla mahdollisella tavalla tämä tulisi hoidettua niin,
että kukaan ei voi sanoa, niin kuin nyt esimerkiksi Solidiumin
ympärillä käydään tätä keskustelua,
että siellä hoidetaan kavereitten asioita. Ja
tämä on se asia, että täällä nimitetään,
erotetaan tai käydään keskustelua, ja
me itse annamme sen tili- ja vastuuvapauden niistä päätöksistä, jotka
pankkivaltuusto, jonka olemme nimittäneet, on tehnyt, ja
johtajat, jotka olemme nimittäneet, niin ovat päättäneet.
Yleiskeskustelu päättyi.