Täysistunnon pöytäkirja 113/2008 vp

PTK 113/2008 vp

113. KESKIVIIKKONA 26. MARRASKUUTA 2008 kello 15.05

Tarkistettu versio 2.0

11) Hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 18 §:n muuttamisesta

 

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt mietinnön tästä hallituksen esityksestä HE 111/2008. Totean muun muassa seuraavaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuusprosenttia ehdotetaan nostettavaksi 32,74 prosentista 34,64 prosenttiin. Valtionosuusprosenttia korotetaan kuntien verotulomenetysten kompensoimiseksi. Väheneviä verotuloja kompensoiva valtionosuusprosentin korotus ei juurikaan paranna kuntien edellytyksiä vastata palveluiden järjestämisestä, kuten myös hallintovaliokunta on lausunnossaan todennut.

Tämän vuoksi meidän valiokuntamme esittää, että hallitusohjelman mukaan valtionosuusjärjestelmää on tarkoitus uudistaa vuoden 2010 alusta lukien ja siitä tehdään nykyistä yksinkertaisempi ja selkeämpi. Valiokunnalla on myös näkemys, että uudistuksessa tulisi varautua siihen, että valtio tulevina vuosina osallistuisi nykyistä suuremmilla osuuksilla nyt myös uusiin kuntien lakisääteisiin tehtäviin.

Meillä on tässä kaksi vastalausetta, joista vastalauseiden tekijät esittävät omat johtopäätöksensä. Molemmat ovat opposition tekemiä ja tapansa mukaan vaativat lisää valtionosuuksia kunnille.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Me sosialidemokraatit olemme jättäneet valiokunnan mietintöön vastalauseen, jonka mukaan valtionosuutta kuntien sosiaali- ja terveystoimen kustannuksissa tulee nyt esitetyn korotuksen lisäksi nostaa 3 prosenttiyksiköllä. Esityksemme liittyy sosialidemokraattien vaihtoehtobudjettiin, jossa edellytämme sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksiin 450 miljoonan euron lisäystä.

Arvoisa puhemies! Vaihtoehtobudjettimme on nyt talouden tilanteen synkistyessä entistäkin ajankohtaisempi ja entistä tarpeellisempi. Kuntien taloustilanne on ajautumassa nopeasti heikkoon tilaan. Kuntien kasvavat palvelutarpeet ja vähenevät verotulot heikentävät kuntien taloudellista tilannetta ja mahdollisuuksia tehdä tulevaisuuden investointeja. Tämä on tarkoittanut myös sitä, että 80 kuntaa joutuu nostamaan veroäyriään selviytyäkseen edes jotenkin tulevista paineista.

Kuntataloudesta esitetään tällä hetkellä synkkiä arvioita. Esimerkiksi Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander uskoo, että kuntatyönantaja törmää kannattavuuskriisiin vuonna 2009 kunta-alan palkankorotusten vuoksi. Valtiovarainministeriön arvion mukaan kriisikuntien määrä saattaa lisääntyä ensi ja seuraavana vuonna nopeasti. Kuntaliitto arvioi, että kuntien on sopeuduttava verotulojen kasvussa nollakasvuun, kun vielä syyskuussa ennustettiin yli 5 prosentin kasvua. Samalla kuntien toimintamenot kasvavat viitisen prosenttia vuodessa.

Tämä yhtälö ei yksinkertaisesti toimi. Kuntien menot kasvavat enemmän kuin niiden tulot ovat. Tätä menokasvua on myös lisännyt valtio, ja valtion tulisi ottaa tästä myös nykyistä suurempi vastuu. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen Markku Jalonen on arvioinut, että talouden heikkenemisen myötä on mahdollista, että jatkossa kunta-alan lomautukset yleistyvät.

Arvoisa herra puhemies! Yritysmaailmasta kopioidut lomautukset eivät sovi kuntiin, sillä ne tuottavat lakisääteisiä palveluja. Näin sanovat asiantuntijat, ja on kyllä niin, että sen sanoo myös aivan terve maalaisjärki. Peruspalveluihin eivät lomautukset kuulu. Tässä tilanteessa ei sovi syyllistää vain kuntapäättäjiä. Haluan edelleen painottaa, että vastuu on myös valtiolla. Hallitus ei halua kuulla kuntien vaikeaa tilannetta.

Työvaltaisilla aloilla, sosiaali- ja terveystoimessa sekä opetustoimessa, henkilöstön lomauttaminen tuo pikavoittoja, nopeita säästöjä, jotka näkyvät heti kassassa. Samalla kuntalaisten peruspalvelut vaarantuvat ja lopullinen lasku kunnalle voikin koitua todella kovaksi. Kunnat ovat kuitenkin todellisissa vaikeuksissa, ja päätöksiä tehdään pakon edessä. Onkin hämmästyttävää, että hallitus jatkaa välinpitämättömällä linjallaan ja pesee kätensä kuntatalouden kriisistä.

Ministeri Katainen sanoi eilisessä ajankohtaisohjelmassa, että se on selvää, ettei ketään jätetä heitteille. Samassa ohjelmassa kuitenkin esiteltiin, miten opettaja Mikkelissä hoiti kahden eri koululuokan opetusta samanaikaisesti tai miten Haminassa suljettiin lastensuojeluyksiköitä lomautusten ajaksi. On syytä kysyä: Eikö se ole heitteillejättöä? Mikä, ministeri Katainen, on hyvinvointiyhteiskuntamme heitteillejättöä teidän mielestänne? Kysyisin, jos hän olisi paikalla. Hyväksyttekö sen, mitä kunnissa tällä hetkellä tapahtuu? Ministeri Katainen sanoi myös eilisessä ohjelmassa, että olisi huonoa, jos valtiolla menisi yhtä huonosti kuin kunnissa. Miten pitkälle kunnissa pitää mennä, ennen kuin ministeriössä avataan silmät todellisuudelle?

Palautan vielä mieleen eilisestä ohjelmasta ministeri Kiviniemen arvion, että saataisiin aikaan peräti yhden miljardin säästöt, jos kunnissa otettaisiin käyttöön uuden teknologian sovellutukset ja toisten kuntien parhaat palvelukäytännöt. Säästö on mittava, ja juuri tähän pitäisi pyrkiä. Pitäisi saada aikaan rakenteellisia muutoksia, jotka toisivat pitkäaikaisia ja pysyviä tuloksia, kustannustehokkaita tapoja hoitaa peruspalvelujen tuotanto laadukkaasti. Toisin kuin ministeri Kiviniemi ehkä ajattelee, minun näkemykseni mukaan uudet tavat eivät tarkoita automaattisesti palveluiden ulkoistamista ja palvelusetelin käytön lisäämistä. Päinvastoin monet tutkimukset osoittavat, että kuntien omana tuotantona saadaan edullisia ja laadukkaita palveluja. Kuitenkin yhteistyötä eri palveluntuottajien kanssa on syytä lisätä silloin, kun saadaan aikaan entistä parempia palvelukäytäntöjä. Mutta toisissa tilanteissa kunnan omaa toimintaa pitää kehittää ja uudistaa entistä paremmin asiakkaiden tarpeiden mukaisesti.

Uusien palveluprosessien kehittämisessä ja käyttöönotossa ongelma kuitenkin usein on, ettei päivittäisen taloutensa kanssa kamppaileville kunnille ole mahdollista ottaa käyttöön uusia käytäntöjä, kun kaikki aika ja raha joudutaan käyttämään arjen työhön ja selviytymiseen. Monet terveyskeskukset esimerkiksi toimivat jatkuvalla vajaamiehityksellä. Miten terveyskeskushenkilökunnalla on aikaa oman työnsä kehittämiseen? Uusia käytäntöjä ei voi myöskään käskyttää organisaation huipulta alaspäin, vaan uusiin käytäntöihin pitää sitoutua. Se tapahtuu vain hyväksymisen ja oivalluksen kautta. Etenkin palvelujen nivelvaiheisiin, uusiin palvelutuotannon muotoihin ja niiden käyttöönottoon sekä ennalta ehkäisevän otteen parantamiseen tarvitaan kunnille riittävä rahoitus, selkeitä toimintamalleja ja kokonaisnäkemys palvelustrategioista.

Hallituksen myöntämä hankeraha kuntapalvelujen kehittämiseen on vain vajaa 26 miljoonaa euroa. Kysyisin ministeri Risikolta, jos hän olisi paikalla, onko tästä rahasta tarkoitus myös rahoittaa kunnissa parhaiden palvelukäytäntöjen käyttöönottoa. Summa tuntuu mielestäni kohtuullisen pieneltä. On hyvä, että sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeita käynnistetään, mutta ilman riittävää resursointia ne jäävät väliaikaisiksi eivätkä tuo pysyviä parannuksia palveluihin. Sosiaali- ja terveyspalveluihin on palkattava lisää vakituista henkilökuntaa ja saatava aikaan muutoksia toimintatavoissa. Perustyön vahvistaminen ei onnistu vain väliaikaisilla projekteilla. Lisähenkilökunnan saatavuus edellyttää hoito- ja hoiva-alan arvostuksen nostamista sekä työhyvinvoinnin parantamista. Olennainen asia on myös johtajuuden kehittäminen. Työyhteisön johtamisesta on paljon kiinni se, miten uudistuksia tehdään ja miten niihin myös sitoudutaan.

Arvoisa herra puhemies! Katsomme, että kunnat tarvitsevat valtiolta parempaa tukea sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoittamiseksi. Kunnissa on haastavia ja jatkuvasti kasvavia palvelutarpeita, velvoitteita ja laatuvaatimuksia, joihin on vastattava paitsi kuntarakenteen uudistuksella myös uudistamalla palveluiden tuottamistapoja ja purkamalla hallinnollisia esteitä. Tämän ohella kunnat tarvitsevat kipeästi lisää rahoitusta perusterveydenhuollon ja vanhustenhuollon sekä lapsiperheiden palveluiden vahvistamiseen, vammaisten palvelutarjontaan, muun muassa henkilökohtaisen avustajapalvelun ja apupalvelun parantamiseen, mielenterveyspalveluun, omaishoitajapalveluun ja päihdepalveluihin. Sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaskunnan että henkilöstön hyvinvointi edellyttävät, että myös riittävä määrä työntekijöitä turvataan näissä palveluissa. Tähän työhön ja tehtävään on tarjottava lisää resursseja ja rahoitusta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton vuoden 2009 talousarviolinjausten mukaisesti on valiokunnan jäsen ed. Erkki Virtanen esittänyt tässä vastalauseen 2. Hän ehdottaa, että vuoden 2009 sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentiksi tulisi 38,84. Tällöin vastaavasti kuntien osuus mainituista kustannuksista alenee 61,16 prosenttiin. Korotus on laskettu sosiaali- ja terveysministeriöstä saadun tiedon mukaan siten, että 1 prosenttiyksikön korotus sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttiin merkitsee noin 150 miljoonan euron määrärahan korotusta. Tämä on vasemmistoliiton vuoden 2009 talousarviolinjan mukaista ja merkitsee 600:aa miljoonaa euroa nettolisäyksenä.

Lakiesityksen perustelujen mukaan valtion veronkevennykset leikkaavat kuntien taloudesta vuonna 2009 noin 374 miljoonaa euroa. Valiokunnan mietinnössä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentin korottaminen 1,9 prosenttiyksikköä tasolle 34,64 prosenttia on riittämätön turvaamaan kunnallisten palvelujen kehittämisen. Se johtaa leikkauksiin, vähennyksiin, niin kuin esimerkiksi Kotkassa: erotetaan, lomautetaan taikka vähennetään — nimenomaan vähennetään on tässä oikea termi — määräaikaisia ja sijaistyövoimaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä ehdotettu valtionosuuskorotus ei siis riitä kattamaan myöskään kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia eikä verotulon menetyksiä eli turvaamaan nykyisen korvaustason säilyttämistä vuonna 2009. Kuntien keskeisin rahoituslähde on kunnallisvero, mutta valtionosuuksien merkitys on huomattava. Viime vuosina useimpien kuntien talous on heikentynyt. Keskeinen syy on siis valtion kunnille antama riittämätön tuki, ja aivan oikein, niin kun ed. Anneli Kiljunenkin totesi, tämä on johtamassa kuntien talouden yleiseen heikkenemiseen.

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa, mitä lyhyesti kuvasin, on syytä esittää vastalause 2 liittyen tähän hallituksen esitykseen ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön. Eli esitän käsittelyn pohjaksi vastalausetta 2.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä vastalause 2 on erittäin hyvin perusteltu, kun otetaan vielä huomioon kuntien heikko taloudellinen tilanne erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa. Tämä olisi ihan välttämätöntä siis aluepolitiikankin kannalta huomioida. Ja pitäisi myöskin kuntien todella huono tilanne ottaa huomioon, sillä jos tämä hallituksen esitys menee läpi, se johtaa väistämättä siihen, että kuntaverotuksen prosentti nousee monissa kunnissa siellä, missä se on ennestäänkin jo korkea. Eli kannatan ed. Tiusasen esitystä käsittelyn pohjaksi, vastalausetta 2.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Nythän nämä indeksikorotukset tehdään täysimääräisesti ensi vuonna, mikä on hyvä asia. Lisäksi kuntien yhdistymisavustuksia maksetaan 142 miljoonaa euroa ja samoin nostetaan harkinnanvaraisia avustuksia.

Mutta meidän on nyt kerta kaikkiaan lähdettävä tarmokkaasti toteuttamaan tätä kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Meillä on edelleen liian monta kuntaa, meillä on liian monta terveyskeskusta, meillä on liian monta synnytyssairaalaa, meillä on liian monta sairaalaa, joissa tehdään tekonivelleikkauksia jnp. Nyt on uskottava, että kuntia on yhdistettävä ja käytettävä nämä yhdistymisavustukset ja samalla vähennettävä semmoista toimintaa, joka ei ole ihan välttämätöntä vaan jota voidaan keskittää, jolloinka saadaan parempi laadullinenkin tulos, jos esimerkiksi päivystykset keskitetään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoroon haluaisin todeta, että keskittäminen saattaa johtaa myös siihen, että päivystykseen pääsyetäisyys eli matkat tulevat kohtuuttoman pitkiksi. Yksinkertaisesti on paljon tilanteita, joissa meidän ei pidä lähteä keskittämään.

Toisaalta meillä on ongelmana se, että potilas ei pääse hoitoon sairaalaan. Lähetteitä ei saada terveyskeskuksista.

Kolmanneksi tuohon taloudelliseen tilanteeseen, jonka totesitte. Valtiovarainministeriön virkamiesten selvityksen mukaan valtio lisää kuntien vastuita noin 158 miljoonaa euroa uusilla toimilla vuodelle 2009, ja tämä on nettolisäys sen jälkeen, kun otetaan huomioon mainitsemanne lisäykset valtionosuuksiin. Tästä johtuen kunnille ei jää ylimääräistä liikkumavaraa parantaa jo olemassa olevia palveluja. Tämä näkyy kuntien vuoden 2009 budjeteissa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Asko-Seljavaara tuossa äsken totesi, kunta- ja palvelurakennetta pitää viedä eteenpäin. Mutta tosiasia on se, että kunnan yhdistämiset eivät sinällään tuo mitään uutta, vaan tärkeää on se, että me pääsemme kokoamaan ja koordinoimaan ja rakentamaan uudenlaisia palveluja ja palvelukonsepteja, palveluprosesseja, ja siihen me tarvitsemme lisää rahoitusta.

Se ei onnistu, että terveyskeskuksesta terveyskeskuslääkäri potilaskertymien ja -jonojen keskellä suunnittelee vielä terveyskeskuksen kehittämistä tai niitten palveluprosessien kehittämistä, jos hänellä on useitten viikkojen ja kuukausien potilasjonot siellä, vaan me tarvitsemme uudenlaista tukea, apua, resursseja siihen, että meillä on riittävästi lääkäreitä, riittävästi hoitohenkilökuntaa ja meillä on riittävästi kehittämisen määrärahoja, jotta ne todelliset muutokset siellä kunta- ja palveluprosesseissa tapahtuvat.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara pani toiveensa tähän Paras-hankkeeseen, ja totta kai meidän pitää siihen luottaa ja toivoa, että se toisi jotakin valoa tähän pimeyteen. Mutta pitää myös muistaa, edustaja, että tämä Paras-hanke elää nyt pysähdyksen tilassa. Siellä ei ole tapahtunut kyllä yhtään mitään. Kaikki asiat seisovat, ja mitään uutta ei tule. Yrittäkää vaikuttaa siellä omassa hallituspuolueessanne, että jotakin eloa saataisiin tähän hommaan, mutta se elää aivan semmoista aikaa, että mitään ei tapahdu.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Todella olen ed. Valppaan kanssa samaa mieltä, että tätä kuntien yhdistämistä on nopeasti jatkettava ja myöskin terveyskeskuksia on, ed. Anneli Kiljunen, vähennettävä. Meillä pitää olla niin suuria terveyskeskuksia, että lääkärit viihtyvät siellä, 15—20 lääkärin terveyskeskuksia. Jos meillä on ripoteltuna ympäri Suomen pienen pieniä yksiköitä, ne ovat erittäin tehottomia ja erittäin huonoja laadullisesti. Meidän täytyy saada niin suuri terveyskeskus, että se varmasti osaa ja palvelee sen väestönosan. Ja onhan se nyt halvempaa siirtää sitä potilasta kuin rakentaa niitä terveyskeskuksia joka kylään.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos se olisikin niin helppoa, että kuntia yhdistämällä nämä asiat ratkeaisivat, niin olisi kyllä aika ihme. On kuitenkin muistettava, että aina kun mennään suurempiin yksiköihin, niin joudutaan myös rakentamaan, eli Suomea rakennetaan toiseen, jopa kolmanteen kertaan. Kyllähän tosiasia on se, että päivystystä on jo keskitetty erittäin vahvasti. Itse toimin sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajana harvaanasutussa maakunnassa. Meillä on kolme päivystyspistettä, ja minä en voisi kuvitellakaan sitä, että ne kaikki keskitettäisiin yhteen paikkaan. 142 kilometriä on reunasta siihen päivystyspisteeseen, niin kyllä se vaan minusta on liian kaukana.

Eikä minusta voida lähteä siihen, että tämän Paras-hankkeen myötä lopetetaan terveyskeskuksista puolet, kun samanaikaisesti Paras-hankkeen sisältöön kuuluu myös se, että palvelujen saatavuus turvataan mahdollisimman lähellä sitä asuinpaikkaa, palvelujen saatavuus turvataan samalla, niin on tässä myös ristiriitoja, jotka välttämättä eivät ihan loksahda paikalleen. Minusta kyllä on tärkeää se, että kuntalainen ja asiakas ovat keskiössä, kun näitä päätöksiä tehdään.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara ehkä liian vapaasti tulkitsi minun puheenvuoroani. En kyllä ollut esittämässä ollenkaan kuntien yhdistämistä, mutta toivoin vain tälle Paras-hankkeelle vauhtia. Se on pysähtynyt.

Olen samaa mieltä kuin ed. Reijonen, että me tarvitsemme palveluja myös semmoisilla alueilla, missä etäisyydet ovat pitkät, ihan siellä lähellä sitä ihmistä, joka niitä palveluja tarvitsee.

Mutta kuntien välistä yhteistyötä voidaan varmasti parantaa ja kehittää, näitä monenlaisia organisaatioita, mutta se tulkinta, että olisin kuntien yhdistämisen kannalla ja se olisi joku tämmöinen ratkaisu tälle ongelmalle, niin sitä se ei kyllä valitettavasti, ed. Asko-Seljavaara, ole.

Yleiskeskustelu päättyi.