Täysistunnon pöytäkirja 114/2003 vp

PTK 114/2003 vp

114. TIISTAINA 16. JOULUKUUTA 2003 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

Tasavallan presidentti 22

 

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan todeta, että pidän erittäin myönteisenä sitä panosta, jonka presidenttimme Tarja Halonen on yhdessä Tansanian presidentin kanssa antanut Kansainvälisen työjärjestön Ilon puitteissa toimivalle Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissiolle. Sen tehtävänä on etsiä vastauksia ihmisten tarpeisiin näiden joutuessa kohtaamaan maailmanlaajuistumisen tuomat suuret muutokset elämäänsä, perheisiinsä ja yhteiskuntiinsa. Komissio etsii uusia luovia tapoja yhdistää taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristötavoitteita kansainvälisen asiantuntemuksen avulla.

Kuten tiedämme, tämä maailmanlaajuistuminen tai toiselta nimeltään globalisaatio on varsin kiistelty mutta myöskin erittäin ajankohtainen aihe. Monesti sitä tarkastellaan varsin suppeasta näkökulmasta. Haluaisin tässä todeta, että me vasemmistoliitossa pidämme tärkeänä tätä työtä, mitä presidentti tekee, ja pidämme myös erittäin tärkeänä sitä, että haetaan laajempia ja kokonaisvaltaisempia ratkaisuja ja näkemyksiä näihin ongelmiin.

Sitten, arvoisa puhemies, toiseen asiaan.

Kun nyt arvioidaan muutaman vuoden kokemuksella, voimme varmasti kaikki todeta, että uusi perustuslakimme tarkistettuine vallanjakoineen on osoittautunut toimivaksi. Varmasti tähän toimivuuteen on vaikuttanut myös se, että nykyinen tasavallan presidentti on omalla toiminnallaan myös vakiinnuttanut sille sellaisen tulkinnan, joka korostaa eduskunnan asemaa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten vaalien jälkeen hallituksen muodostaminen käynnistyi ja miten se toteutettiin.

Jonkin verran keskustelua on herättänyt ja herättää varmasti jatkossakin toki nimenomaan se työnjako tai, voidaanko sanoa, lautaskysymys, jonka EU-asioissa perustuslakimme pitää sisällään. Unionin jäsenyys joka tapauksessa on osaltaan muuttanut ja muuttaa tulevaisuudessa niin pääministerin kuin koko valtioneuvostonkin asemaa, mutta se on myös samalla antanut eduskunnalle aiempaa tukevamman sijan ulkopolitiikassa.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Sasi on vieroksunut tasavallan presidentin osallistumista Euroopan unionin huippukokouksiin. Minun mielestäni, kun hän on esittänyt tällaisia ajatuksia, hänen tulisi kuitenkin ajatella asia loppuun saakka, kun tällaisia näkemyksiä esitetään. Nimittäin, jos ajatellaan, että tällainen huippukokousten ulkopuolelle jättäytyminen tapahtuisi, sehän edellyttäisi ilman muuta perustuslain sellaista muutosta, jossa ulkopolitiikka ainakin silloin, kun se kytkeytyy Euroopan unioniin, siirrettäisiin pois presidentin tehtävistä. Minusta kannattaakin tämän jälkeen kysyä, mitä ulkopolitiikkaa tällöin enää jäisi tasavallan presidentille EU:n ulkopuolelta: erittäin vähän, kun ajatellaan, miten laajasti EU toimii ulko- ja turvallisuuspolitiikassa nykyisin. Olisimme siis silloin tosiasiassa sen edessä, että pitäisi kysyä, kuuluisiko ulkopolitiikka enää lainkaan presidentille.

Arvoisa puhemies! Kun ed. Sasi on nostanut tällaisen kysymyksen esille, minusta olisi aivan kohtuullista, että hän myös täsmentäisi näkemyksiään, onko hänen näkemyksensä se, että tarvitaan perustuslain muutos, jossa presidentin ulkopoliittiset oikeudet poistetaan. Ed. Sasi ei nyt ole paikalla, mutta toivon, että hän täsmentää, koska minusta kuitenkin vastuullista olisi se, että myöskin viedään ajatuskulku loppuun eikä vain heitetä ajatuksia siitä, että presidentin ei pitäisi osallistua, koska nykyinen perustuslakimme sallii tämän valintamahdollisuuden, jota presidenttimme on harkitusti käyttänyt.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Mikko Elo /sd:

Herra puhemies! Ajatteluni kulkee hyvin samaan suuntaan kuin ed. Outi Ojalan ajatukset tasavallan presidentin asemasta ja erityisesti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasin lausunnoista. Tarja Halonen on erinomaisella tavalla pystynyt sopeutumaan tasavallan presidentin rooliin johtaen ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Tämä varmaan johtuu siitä, niin kuin ed. Ojala totesi, että presidentti Halonen on kokenut parlamentaarikko ja myöskin ministeri.

Tuntuu aika erikoiselta, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi ei ole nyt keskustelemassa tasavallan presidentin pääluokasta, kun hän tällaisen merkittävän asian kuitenkin on nostanut esille aivan viikkoa ennen EU:n huippukokousta. Sen takia jään aivan samalla tavalla kuin ed. Outi Ojala kaipaamaan sitä perustetta, mihin ed. Sasi nojaa tämän esityksensä, että tasavallan presidentti ei osallistuisi EU:n huippukokouksiin.

Kun tiedän, että ed. Zyskowicz on pitkäaikainen perustuslakivaliokunnan jäsen ja kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja, tekisi oikeastaan mieleni kysyä, onko ed. Sasin, nykyisen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan, näkemyksellä siitä, että tasavallan presidentin ei pitäisi osallistua EU:n huippukokoukseen, jossa päätetään EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, laajempaakin kaikupohjaa kokoomuksen ryhmässä. Tuntuisi siltä, että perustuslakia täytyisi muuttaa. Mikä on kokoomuksen kanta tähän asiaan, ed. Zyskowicz?

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Oma käsitykseni siitä, miksi ed. Sasi käytti puheenvuoronsa ja teki ehdotuksensa juuri ennen hallitustenvälisen konferenssin alkamista, on selvä. Mielestäni hän on ollut tyytymätön niihin linjanvetoihin, mitä tasavallan presidentti on tehnyt ennen kaikkea suhteessa Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja Suomen Nato-jäsenyyteen. Ed. Sasi edustaa näissä kysymyksissä aivan päinvastaista linjaa. Hän edustaa Suomen sotilaallisen liittoutumisen linjaa ja Suomen Nato-jäsenyyden puoltamisen linjaa. Hän katsoo, että tasavallan presidentti muodostaa hänen linjansa etenemiselle esteen, joka on raivattava pois tieltä. Tämä poisraivaaminen tapahtuisi siten, että tasavallan presidentin valtaoikeuksia muutetaan siten, että hänellä ei enää olisi oikeutta ottaa kantaa näihin keskeisiin kysymyksiin. Eli yhdyn ed. Elon kysymykseen, onko tämä todella kokoomuksen linja, että tasavallan presidentiltä pitäisi viedä ulkopoliittinen valta keskeisissä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä pois, kuten ed. Sasi ehdottaa.

Raimo Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! On erittäin mielenkiintoista kuunnella nyt näitä presidentin valtaoikeuksien puolustajia. Saatan olla ainoa tässä eduskunnassa oleva, joka uuden perustuslain äänestyksessä äänesti sillä tavoin, että presidentillä olisi ollut enemmän valtaoikeuksia. Uskon näin, että jos arvoisat kollegat, jotka täällä nyt puolustavat presidentin valtaoikeuksia, olisivat silloin riittävästi miettineet, niin olisivat ehkä äänestäneet toisin. Minun mielestäni nykyinen tasavallan presidentti on erittäin taiten käyttänyt niitä vähäisiä valtaoikeuksia, joita hänellä enää perustuslain mukaan on. Minun mielestäni joka tapauksessa kriisitilanteissa ja muuten on hyvä, että tasavallan presidentillä on riittävästi valtaa. Niin kuin aikoinaan silloin, kun asiaa käsiteltiin eduskunnassa, totesin — tietysti nyt kun meillä on naispresidentti, niin ehkä se sanonta ei ole ihan oikein — joka tilanteessa pitää olla isäntä talossa. Kun tulee kriisitilanne, yhden pitää pystyä sanomaan, miten asia tehdään. Nyt kyseinen henkilö on nainen, eli pitääkö tätä muuttaa sitten, niin kuin monessa kodissa on, että emäntä viimeisen sanan sitten sanoo.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on esitetty erilaisia teorioita ja arvuutteluja ed. Sasin näkemysten taustalla olevista motiiveista, enkä tähän arvuuttelukeskusteluun ole osallistumassa.

Mutta mitä tulee kokoomuksen eduskuntaryhmän piirissä oleviin näkemyksiin, niin nythän, ed. Elo, on niin, että Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluu valtioneuvoston toimivaltaan, niin kuin ed. Elo tietää, kun taas valtioiden välisiin suhteisiin liittyvää ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Silloin kun EU-maat kokoontuvat esimerkiksi hallitustenväliseen konferenssiin muovaamaan vaikkapa unionille yhteistä perustuslakia, joka on valtiosopimus, niin silloinhan se on nimenomaan tätä ulkopolitiikkaa, jota presidentti johtaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Työnjako ja yhteistyö näissä kysymyksissä presidentin ja valtioneuvoston välillä on toiminut käsitykseni ja myös eduskuntaryhmämme käsitysten mukaan ihan onnistuneesti, emmekä ole nähneet, että käytännössä näissä suhteissa olisi ollut mitään mainittavia ongelmia. Mielestäni on hyvä jatkaa nykyisen hyvin tuoreen perustuslain varassa ja saada näistä asioista kokemusta, ja ajan myötä on sitten aihetta arvioida, onko tarvetta joihinkin täsmennyksiin tai muutoksiin tässä suhteessa.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Oli erinomaisen hyvä, että ed. Zyskowicz käytti tämän selventävän puheenvuoron. Tässä on käytetty mielestäni pelkästään hyviä puheenvuoroja. Täytyy nyt kehua kollegoita. Ed. Zyskowicz todella selvästi ilmaisi sen, että tämä viime EU:n huippukokous käsitteli nimenomaan sitä, miten EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tullaan tulevaisuudessa johtamaan, ja totta kai on selvää, että tasavallan presidentin pitää osallistua tämäntapaiseen kokoukseen.

Myöskin ed. Laakson kysymys tuntuu hyvin aiheelliselta. Paitsi että ed. Sasi hakee julkisuutta, niin hänellä varmasti on joku motiivi. Todennäköinen motiivi näyttäisi olevan se, että tasavallan presidentti vastustaa Nato-jäsenyyttä, ja koska Sasi on sen innokas kannattaja, niin sitten kannattaa vaikka laukoa tällaisia laukauksia ilmaan, vaikkei mitään pohjaa olisikaan.

Ed. Vistbacka, muistan kyllä ihan hyvin, että ed. Vistbacka puolusti voimakkaasti tasavallan presidentin valtaoikeuksia, joten tässä asiassa olemme samaa mieltä ed. Vistbackan kanssa, niin kuin me olemme monissa muissakin asioissa.

Yleiskeskustelu päättyy.