2) Valtioneuvoston selonteko aluepolitiikasta 2004
Matti Väistö /kesk(esittelypuheenvuoro):
Herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko käsittelee
varsin laajasti kahta aihepiiriä. Toinen on Euroopan unionin
alue- ja rakennepolitiikka ja toinen kansallisen aluepolitiikan
kokonaisuus.
Laatimistavaltaan selonteko jakaantuu viiteen osaan: rakennerahastolakiin,
vuoden 2003 alusta voimaan tulleeseen alueiden kehittämislakiin, kansallisen
aluepolitiikan linjauksiin, Euroopan unionin aluepolitiikan näkymiin
ja kuvaukseen maamme alueellisista kehitysnäkymistä.
(Hälinää)
Puhemies:
(koputtaa)
Pyydän edustajia rauhoittumaan ja siirtymään
palavereineen ulkopuolelle istuntosalin.
Hallintovaliokunta on omassa mietinnössään
seurannut selonteon rakennetta. Unionin aluepolitiikan näkymien
osiossa on arvioitu myös jonkin verran perustuslaillista
sopimusta samoin kuin pohjoisen ulottuvuuden merkitystä alue-
ja rakennepolitiikan näkökulmasta.
Herra puhemies! Hallintovaliokunta toteaa yleisesti, että rakennerahastolain
keskeiset tavoitteet ovat varsin hyvin toteutuneet. Viranomaisten
työnjako on selkeytynyt ja eri viranomaisten yhteistyö myös
käytännössä tullut kaiken aikaa
paremmaksi. Yhtä lailla yhteistyö keskushallinnon
suuntaan on parantunut. Maakunnan yhteistyöryhmien toiminta
on mahdollistanut sen, että alueellisten rakennerahasto-ohjelmien
toteutus perustuu, niin kuin tavoitekin on, varsin laajaan maakunnan
liittojen, kuntien, valtion eri viranomaisten ja niin sanottujen
sosiaalipartnereiden keskinäiseen yhteistyöhön.
Mietinnössään hallintovaliokunta
yhtyy näkemykseen, että mahdollisten ja havaittujen
epäkohtien korjaaminen säädöstasolla
on oikea-aikaista vuodesta 2007 alkavaa uutta ohjelmakautta varten.
Nykyisen ohjelmakauden aikana parannuksia tarvitaan lähinnä yhteistyössä ohjelmien
toteutuksessa ja niiden ohjeistuksessa samoin kuin tarkastustoiminnassa.
Valiokunta pitääkin tärkeänä,
että hallintoviranomaisen tehtäviä selkeytetään
tavoiteohjelmien osalta. Näitä lainsäädäntötoimia
koskevat muun muassa oikeus antaa velvoittavia ohjeita ja tehdä tarkastuksia
sekä saada tietoja viranomaisille. Myös hallintoviranomaisten
ja maksuviranomaisten välistä yhteistyötä on
tarpeen lisätä. Interreg-ohjelmien osalta valiokunta
toteaa, että on harkittava kansallisten toimijoiden määrän
vähentämistä kuitenkin niin, että tällä ei
vaaranneta ohjelmien tavoitteiden toteutumista.
Arvoisa puhemies! Rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanoa ja alueiden
kehittämiseen vaikuttavien toimenpiteiden yhteensovittamista
varten jokaisessa maakunnassa on maakunnan yhteistyöryhmä.
Tässä ovat osapuolina maakunnan liitot, jäsenkunnat,
ohjelmat, joita rahoittavat valtion viranomaiset, samoin kuin muut
alueen kehittämisen kannalta tärkeät
organisaatiot, kuten tärkeimmät työmarkkina-
ja elinkeinojärjestöt.
Edelliseen ohjelmakauteen verrattuna valiokunta toteaa, että yhteistyö on
selvästi vahvistunut eri osapuolten välillä.
Samalla valiokunta korostaa, että yhteistyöryhmien
strategiset linjaukset on otettava huomioon valtion alueviranomaisten
tekemissä hankepäätöksissä.
Edelleen yhteistyöryhmien työskentelyä on
syytä kehittää niin, että tehostetaan
erityisesti aluekehitystoimenpiteiden yhteensovittamista ja vahvistetaan kumppanuutta.
Tärkeällä sijalla tässä ovat
yksityinen sektori ja yleensä kolmas sektori. Ne tulisi
saada entistä kiinteämmin mukaan maakuntien alueelliseen
kehittämiseen.
Keskeinen väline, joka ohjaa viranomaisten toimintaa
ja ohjelmien toteuttamista, on maakunnan yhteistyöasiakirja.
Valiokunta korostaa yhteistyöasiakirjan tosiasiallista
sitovaa merkitystä. Maakunnan yhteistyöasiakirjamenettely
on toiminut sinällään varsin hyvin sekä keskushallinnon
että alueiden näkökulmasta. Hallintovaliokunta
kiinnittää kuitenkin huomiota siihen ongelmaan,
joka liittyy hallinnonalojen välisten rahoitusosuuksien
tarpeellisiin muutoksiin. Nykyisellään ne ovat
varsin vaikeita toteuttaa.
Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta toteaa, että ohjelmatyötä koskevien
arviointien perusteella ohjelmatyön strategiat ovat toteutuneet sekä tavoiteohjelmissa
että yhteisöaloiteohjelmissa. On kuitenkin välttämätöntä,
että ohjelmat ovat rakenteeltaan ja hallinnoinniltaan tulevaisuudessa
nykyistä yksinkertaisempia ja että ne kohdentuvat
aiempaa paremmin ja että saavutetaan tehokkuutta ja tuloksellisuutta.
Varojen suuntaamista saavutettujen tulosten perusteella tulee tehostaa
ja myös kumppanuutta ohjelmatyössä edelleen
vahvistaa.
Hankkeiden rahoituksessa on sekä EU-osuus, kansallinen
julkinen rahoitus että yksityinen rahoitus. Valiokunta
toteaa, ettei selonteosta riittävän selkeästi
ilmene kuntien rooli aluekehitystyössä. Kunnathan
ovat merkittäviä julkisia rahoittajia aluepoliittisissa
toimenpiteissä myös suoraan eivätkä vain
jäsenkuntina maakunnan liiton kautta. Alueelliset rakennerahasto-ohjelmat
rahoitetaan myös useammasta rahastosta. Tästä johtuen
ohjelmien rahoittamiseen osallistuvat useiden hallinnonalojen valtion
viranomaiset. Saatujen kokemusten valossa tämä osaltaan vaikeuttaa
ohjelmien hallinnointia ja seurantaa. On kuitenkin todettava, että suoritettujen
väliarviointien mukaan hakijat ovat kuitenkin rahoitusmenettelyn
monimutkaisuudesta huolimatta olleet varsin tyytyväisiä hankkeiden
valinta- ja päätöksentekomenettelyihin.
Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota
myös ohjelmareserviin ja ylimaakunnallisiin hankkeisiin.
Keskeisenä ongelmana tässä on nähty
se, että ohjelmareservi on esitettävä hallinnonaloittain.
Tarvittaisiin kuitenkin suurempia ja vaikuttavampia kokonaisuuksia.
Yhtenä syynä voi olla myös se, että ylimaakunnallisten
hankkeiden tekeminen on varsin työlästä,
niiden kokoaminen ja toteuttaminen, ja osaavista ja asiantuntevista
tekijöistä on niukkuutta. Myös välimatkat,
yritysten keskinäinen kilpailu ja verkostoitumisen hankaluus
voivat olla osittain esteenä.
Arvoisa puhemies! Tärkeää on ohjelmien säännöllinen
arviointi. Rakennerahastolain keskeisiin tavoitteisiin kuuluu parantaa
ohjelmien seurantaa ja tuloksellisuutta lisäämällä ohjelmien
säännöllistä arviointia. Nythän
tehdään kolme arviointia: ennakkoarviointi, väliarviointi
ja loppuarviointi. Seurantatietojen systemaattinen kerääminen
ja analysoiminen on myös koko ajan tehostunut. Valiokunta
korostaa, että jatkossa seurantaa tulee kehittää niin,
että tieto on mahdollisimman ajantasaista, luotettavaa
ja palvelee ohjelmien toteuttajien käyttötarpeita,
luomalla yhtenäinen rahastokohtainen seurantajärjestelmä.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös
unionin alue- ja rakennepolitiikan vaikuttavuusnäkökohtiin.
Tässä yhteydessä todetaan, että tavoitteita
1 ja 2 koskevilla ohjelmilla on myötävaikutettu vuoden
2003 loppuun mennessä 49 000 työpaikan
syntymiseen ja 67 000 työpaikan säilymiseen.
Uusia yrityksiä on syntynyt vuoden 2003 loppuun mennessä näillä alueilla
7 500 ja koulutushankkeissa on ollut mukana 216 500
osanottajaa. Yritystoiminnan edistämiseen ja yritysten toimintaedellytysten
parantamiseen on kohdennettu noin puolet ohjelmien rahoituksesta.
Huolestuttavaa on, että uusien yritysten määrä on kuitenkin
laskenut viime vuosina ja lopettaneiden yritysten määrä kasvanut
suuremmaksi kuin uusia on syntynyt.
Valiokunta toteaa, että EU:n rakennerahastojen merkitys
on suuri Suomen alueiden kehittämisessä. Huolimatta
ohjelmamenettelyn ja hallinnon monimutkaisuudesta ohjelmien toteutus on
saatu toimimaan varsin tehokkaasti. EU:n rakennerahastoihin perustuva
ohjelmatyö täydentää kansallista
aluepolitiikkaa osana maassamme harjoitettavan aluepolitiikan kokonaisuutta.
Arvoisa puhemies! Vuoden 2003 alusta voimaan tulleen uuden alueiden
kehittämislain tavoitteena on ollut vahvistaa kansallista
aluepolitiikkaa muun muassa tehostamalla ja parantamalla aluepoliittista
suunnittelua ja yksinkertaistamalla ohjelmatyötä esimerkiksi
niin, että päällekkäisyyksiä voidaan
vähentää. Valiokunta tässä yhteydessä toteaa,
että alueiden kehittämistä koskevan lainsäädännön
uudistaminen on ollut välttämätöntä.
Näin kyetään paremmin vastaamaan avoimen
talouden ja eriytyvän aluekehityksen haasteisiin. Eduskunnassa
aluepolitiikasta on vallinnut varsin laaja yhteisymmärrys. Uudella
lailla ohjataan maakunnan ja valtakunnan tasolla eri osapuolten
yhteistyötä siten, että kehittämistyö muodostaa
alue- ja keskushallinnon toimenpiteiden sekä muiden eri
toimijoiden vuorovaikutteisen kokonaisuuden ja samalla jatkuvan
prosessin. Valtakunnan tasolla poliittinen ohjaus toteutuu valtioneuvoston
päättämien valtakunnallisten alueiden
kehittämisen tavoitteiden ja ministeriöiden hyväksymien
hallinnonalakohtaisten strategioiden kautta. Aluetasolla taas poliittista
ohjausta toteuttavat maakunnan liitto ja maakuntavaltuusto maakuntaohjelman
hyväksyessään.
Herra puhemies! Maakuntaohjelma, jota valmistellaan maakunnan
yhteistyöryhmässä, muodostaa aluekehittämisen
perustan. Ohjelma sisältää maakunnan
mahdollisuuksiin ja tarpeisiin perustuvat kehittämisen
tavoitteet, maakunnan kehittämisen kannalta olennaiset
toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi ja suunnitelman ohjelman
rahoittamiseksi. Voidaan sanoa, että maakuntaohjelma on
luonteensa mukaisesti alueellisten tarpeiden ja tahdonmuodostuksen
ilmentymä, joka kaikkien valtion viranomaisten on asianmukaisesti
otettava huomioon.
Kansallisen aluepolitiikan osalta, herra puhemies, valiokunta
on kirjannut aluekehittämisstrategiatyöryhmän
mietinnössä esitetyt visiot vuodelle 2013. Valiokunta
pitää näitä tavoitteita hyvinä.
Samalla valiokunta toteaa, että valtioneuvoston päätös
kansallisista alueiden kehittämistavoitteista on laaja-alainen
ja monipuolinen kokonaisuus. Se antaa vahvan perustan maamme kansallisen
aluepolitiikan vahvistamiselle muuttuneessa toimintaympäristössä.
Alueellistaminen on noussut myös mietinnössä esille.
Valiokunta pitää sitä tärkeänä osana
alueellista kehittämistä ja samalla toteaa, että alueellistaminen
on pitkäjänteinen prosessi, josta on tullut osa
hallinnon jatkuvaa kehittämistä.
Herra puhemies! Hallintovaliokunta on mietinnössään
ollut varsin yksimielinen. Mietintöön sisältyy
vastalause, jossa lähinnä tekstimuotoilu on nostettu
eräiltä osin keskusteluun evästyksenä valtioneuvostolle.
Mietintöön sisältyy myös kolme
perustelulausumaehdotusta, nekin evästyksenä valtioneuvostolle,
kun aluepolitiikan kokonaisuutta niin metropoliseudun, maakuntakeskusten
kuin maaseudun osalta kehitetään. Samalla valiokunta
on todennut, että jatkossa erityisesti uuden ohjelmakauden
valmisteluun liittyen eduskunta saa osaltaan asiakirjat ja tavoitteet
käsiteltäväksi. EU:n uudessa perustuslaillisessa
sopimuksessa aluepolitiikan tavoitteemme ovat toteutuneet harvaanasutun,
pohjoisen maan osalta varsin hyvin ja antavat oikeudellisen perustan
ja nykyistä vahvemmat perustelut pysyvistä maantieteellisistä haitoista
kärsivien alueiden tukemiselle.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunta on tunnetulla taidollaan
ja tavallaan tehnyt perusteellista työtä arvioidessaan
nyt käsiteltävää selontekoa.
Tästä haluan lausua valiokunnan herra puheenjohtajalle
ja sen ahkerille jäsenille lämpimän kiitoksen.
Kokonaisuudessaan mietintö antaa varsin myönteisen
kuvan koko aluepolitiikan järjestelmästä,
sen toimivuudesta ja sisällöstä. Näin
ollen voi todeta, että varsin uusi, edellisen hallituksen
antama lainsäädäntö on osoittautunut käytännössä myöskin
kohtuullisen hyvin toimivaksi.
Valiokunta on tehnyt kolme perusteltua lausumaa, joita haluan
lyhyesti kommentoida.
Ensimmäinen koskee alueellistamista. Alueellistamisen
takanahan ovat kaikki puolueet, sillä alueellistamisen
periaatteet ja ensimmäiset ohjelmat hyväksyttiin
jo edellisen hallituksen aikana, jolloin hallituksessa olivat mukana
nyt oppositiossa olevat päähallituspuolueet. Tuolloin
hallitus iltakoulussaan toukokuussa teki omat linjauksensa, ja nykyinen
hallitus noudattaa näitä linjauksia ja on myöskin
omalta osaltaan vahvistanut periaatteet ja laajentaa myöskin
alueellistamista niin, että kaiken kaikkiaan arvioidaan
noin 4 000—8 000 työpaikan alueellistuminen
pitkän ajanjakson kuluessa. Valiokunta on todennut, että alueellistamisen
jouduttamiseksi siirtymävaiheessa tarvittaisiin erillistä lisämäärärahaa.
Se olisi tietysti erinomaisen tervetullut, sillä on päivänselvää,
että vaikka hallituksen linjausten mukaisesti ensisijaisesti
käytetään eläköitymistä ym.
kustannussäästöjä alueellistamisen
kattamiseen, niin siirtymävaiheessa — koska eläkkeelle siirtyminen
tapahtuu vuosittain vähitellen — ei voida välttyä lisäkustannuksilta.
Toinen ponsi koskee aluehallinnon vahvistamista. Tämänkin
osalta on syytä todeta, että aluehallinnon vahvistamishanke
jatkaa sitä hallinnon reformistista periaatetta, mikä meillä vallitsee Suomessa.
Valmisteluahan tehdään siltä pohjalta,
että voimavaroja kootaan hallinnonaloittain, päätösvaltaa
niiden suuntaamisesta alueellistettaisiin ja maakuntien mahdollisuuksia
siinä parannetaan. Tämä edellyttää toteuttamissuunnitelmien
laadun edelleen kehittämistä ja toteuttamissuunnitelman
aseman vahvistamista sekä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä keskushallinnon
sisällä ja keskushallinnon sekä maakuntien
välillä. Aluehallinnon vahvistamishanke on vielä kesken,
mutta eduskunnan linjaukset ovat arvokas tuki, ja niiden mukaisesti
on tarkoitus myös edetä. Toivottavasti lainsäädäntö on
ensi kevätkauden alkupuolella täällä käsiteltävänä.
Erityisen tärkeä on tässä yhteydessä todeta
se valiokunnan mietintöön kirjaama toteamus, että kysymys
on pitkälti loogisesta jatkosta 1990-luvun alkupuolella
käynnistetylle aluehallinnon uudistamiselle ja että muutokset
selkiyttävät nykyistä suunnittelu- ja
rahoitusjärjestelmää ja vahvistavat sitä kautta
paitsi alueiden myös eduskunnan asemaa aluekehitykseen
vaikuttamisessa. Siis mistään vallankumouksellisesta
muutoksesta ei ole kysymys, vaan johdonmukaisesta edelleenkehittämisestä,
joka työ aloitettiin silloin 90-luvun alkupuolella ja jota
on jatkettu viimeksi aluehallintoa ja rahoitusta koskevien lakien
yhteydessä.
Mitä tulee alue- ja rakennepolitiikan seurantalausumaan,
haluan todeta, että hallitus luonnollisesti seuraa aluekehitystä ja
toimenpiteiden vaikuttavuutta sekä menettelyn tarkoituksenmukaisuutta
hyvin tarkkaan. Valtioneuvostohan hyväksyi lain
edellyttämällä tavalla valtakunnalliset
alueiden kehittämisen tavoitteet, ja sen pohjalta
on asetettu poikkihallinnollinen, kansliapäällikkö Ritva
Viljasen johdolla toimiva työryhmä, jonka päätehtävänä on
nimenomaan seurata ja vauhdittaa valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden
toteutumista. Sehän tapahtuu niin, että kukin
ministeriö valtioneuvoston päätöksen
pohjalta tekee oman suunnitelmansa ja seurantaryhmä siltä pohjalta
sitten tarkastelee tilannetta ja viime kädessä poliittisesti
seurantaa tekee hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä.
Valiokunnassa on jätetty mietintöön
myös vastalause, joka koskee kaupunkiseutuja, jotka on
nimetty valtakunnallisissa alueiden kehittämistavoitteissa
suuriksi kaupunkiseuduiksi ja siten otettu mukaan valmisteltaessa
suurten kaupunkiseutujen politiikkakokonaisuutta. Ensinnäkin
on syytä todeta, että suurten kaupunkiseutujen
luettelo ei ole tyhjentävä ja perusteellisesti niiden
määrästä voidaan olla montaa
mieltä. Tuossa tavoitepäätöksessähän
todetaan, että ainakin seuraavat ovat, eli kysymys on siinä suhteessa
esimerkinomaisesta luettelosta. Käytännön
työssä politiikkakokonaisuuden valmistelussa ovat
teemoittain mukana myös muut kuin päätöksessä nimenomaisesti
mainitut kaupunkiseudut silloin, kun niitä erityisesti
koskevia teemoja käsitellään, ja heti
työryhmän työskentelyn alussa ovat olleet
esillä muun muassa Joensuu ja Pori, että ne tiettyjen
teemojen osalta ovat mukana tässä työssä.
Kyseessä ei ole myöskään hallituksen
kannanotto näiden kaupunkiseutujen merkittävyyteen
sinänsä, vaan ainoastaan siihen, mitkä seudut
ainakin ovat tässä valmistelussa mukana kokonsa
ja etenkin kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta keskeisen
roolinsa vuoksi. Mutta uskon, että tässä asiassa
löytyy kaikkia tyydyttävä ratkaisu tulevaisuuden
valmistelussa.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja tuossa edellä kertoessaan
tämän mietinnön sisältöä antoi
kovin ruusuisen kuvan tämän EU-ohjelmakauden toteutumisesta.
Kun tarkastellaan esimerkiksi kansallista kilpailulainsäädäntöä yritysten
tukien suhteen ja sitten kun mietitään tätä rakennerahastokautta,
jossa yritysten saamat tuet esimerkiksi viereisissä seutukunnissa
ovat olleet aivan eri luokkaa toisiinsa verrattuna, niin tästä johtuu kysymykseni
ministeri Manniselle: ollaanko alueita tasapuolistamassa sillä tavalla,
että esimerkiksi viereisillä alueilla yritysten
kilpailuedellytykset turvattaisiin tasapuolisesti?
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä toivon, että ministeri Manninen
kiinnittää erityistä huomiota tähän hallintovaliokunnan
mietintöön, jossa puhutaan metropolialueesta ja
Pääkaupunkiseudusta koko Suomen ensiarvoisena
menestymisen edelläkävijänä ja
sen merkityksestä. Erityisesti vielä haluan kyllä todeta
sen, mitä ei mietinnössä ole, että meillä on
erinomaisen suuria huolia siitä, että täällä Pääkaupunkiseudulla
ja Helsingissäkään ei koko ajan mennä taloudessa
eikä muutoinkaan eteenpäin, vaan nyt kasvu on
pysähtynyt, työttömyys on syventynyt
ja asunto-ongelmat eivät ole riippuvaisia siitä,
minkälaisia uusia hallintoja tänne Pääkaupunkiseudulle
luodaan.
Ennen kaikkea vielä toivon, ministeri Manninen, että voisitte
edesauttaa sitä, että myös valtio tulisi
nyt näihin talkoisiin mukaan.
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta sekä selonteko että mietintö antavat
oikein hyvän kuvan sekä meidän säädöspohjastamme
että aluepolitiikan toimivuudesta, joten siinä suhteessa
ei ole ongelmia. Minusta tämän mietinnön
ehkä merkittävin osa on juuri tämä lausumaehdotus
2, jossa tuetaan tätä aluehallinnon vahvistamishanketta
ja selvitysmies Riepulan ehdotusta. Maakuntien kannalta on toivottavaa
nimenomaan, että selvitysmies Riepulan ehdotusta viedään
läpi, kootaan varoja yksille momenteille, lisätään
maakuntahallinnon painoarvoa ja vaikuttavuutta, ohjausvaikutusta
suhteessa aluehallintoon. Siinä mielessä toivon,
että kun ministeriö ja ministeri valmistelevat
nyt tätä ehdotusta tuolta osalta, niin tämä eduskunnankin
lausumaehdotus, joka nyt tultaneen hyväksymään,
saa vahvan painoarvon ja mietintö ja selvitysmiehen ehdotus
tulevat koko lailla sellaisenaan aikanaan valmistelun ja lain pohjaksi.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä hallintovaliokunnan
lausunnossa on erittäin hyvää, että metropolialueen
kilpailukyky on nostettu omaksi kappaleekseen ja myönnetään,
että Pääkaupunkiseutu on hyvin tärkeä koko
Suomen kannalta. Ehkä se ensimmäisen kerran nyt
on sanottu oikein mustaa valkoisella, vaikka tiedämme muun muassa
ed. Hiltusen kanssa, tämän asian. Sen sijaan minulla
on kysymys ministeri Manniselle: Kun tämä on näin
yleisellä tasolla ja tässä on vähän
kaikille kaikkea koko lausunnossa, niin rohkenisitteko nimetä yhden
tai kaksi asiaa, jotka selvästi tuovat aivan uutta virtaa
Pääkaupunkiseudulle teidän toimestanne
seuraavien muutaman vuoden aikana?
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei selonteossa eikä mietinnössäkään
millään tavalla näy se keskustan ennen
vaaleja esittämä täyskäännös
aluepolitiikkaan. Olisinkin tietysti mielelläni kuullut,
mitähän se olisi ollut, jos siihen olisi ollut
sitten rahaa tällä hallituksella laittaa. Mutta
ministeri Manniselta minä kysyisin: kun hallitus on nyt
nimennyt nämä suuret kaupunkiseudut, joihinka
muun muassa Lappeenrannan—Imatran seutukin nyt kuuluu,
niin mikä suhde näillä on nyt näihin
aluekeskuksiin? Kun eduskunta sitten tietysti haluaa lisätä vielä näihin
suuriin kaupunkiseutuihin omat lähikaupunkinsa riippuen
siitä, onko valiokunnan puheenjohtaja tai joku muu siellä sattumalta
sellainen henkilö, joka on näitä kaupunkiseutuja
nimeämässä, niin tässä nyt
väkisinkin tulee sellainen kuva, että ne kaupungit,
jotka nyt jäävät pois tästä näitten
suurten kaupunkiseutujen listalta, ovat sitten tuhoon tuomittuja
mutta kuitenkin ovat aluekeskusohjelmissa.
Sitten kysyisin myöskin ministeri Manniselta, kun kuulin
uutisista, että olette asettanut selvitysmiehen periferia-alueitten
työllisyysasioihin: mitä tälle asialle
kuuluu?
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta se linja suurten kaupunkiseutujen
osalta on oikea, että niitä ei kovin pitkälti
luetella tässä ehdotuksessa sen takia, että se
vaatii kyllä mielestäni perusteellisemman selvityksen.
Tässä keskustelussa jo käy ilmi, että eri kaupunkiseuduilta
toivotaan, että oma seutu olisi listoilla. Tämä ei
voi olla poliittisen voiman tulosta, onko joku seutu luettelossa
vai ei, vaan selvitys täytyy tehdä rakenteellisesti,
taloudellisesti, organisatorisesti, aluepoliittisesti ja hyvin perustellusti.
Nyt kysyisinkin ministeri Manniselta: onko tämä linja
myöskin jatkossa tällainen, että listaa
pidetään avoinna ja yksitellen ratkaistaan, niin
kuin ymmärsin puheenvuorostanne, vai voisiko tällaisen
selvityksen tehdä?
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa nämä alueelliset
kehittämistavoitteet sinänsä ovat ihan
oikein mielestäni, mutta sitten epäilen niitten
toteutumista näillä toimenpiteillä ja
voimavaroilla. Erityisesti tuon esille liikenneyhteyksien kehittämisen.
Täällä todetaan, että liikenneyhteyksien kehittämistä tuetaan,
alueiden kilpailukykyä ja tasapainoista aluerakennetta.
Ennen kaikkea alempiasteiseen tieverkkoon panostaminen on jäänyt
turhan huonoksi, ja kysyn tästä alueministerin
mielipidettä. Toisaalta myös sellaisia kuiskeita
on, että ratoja ollaan panemassa rullalle. Jos liikenneinfra
ei toimi, niin kyllä se myös aluekehityksen kannalta
on kohtalokasta.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti. Ed. Kerola kysyi tästä kansallisesta
kilpailulainsäädännöstä.
Niin kauan kuin tukia myönnetään alueellisesti,
niin aina kulkee jossakin raja. Valitettavasti sille ei voi mitään.
Silloin, jos se kulkee hyvin lähellä, se tuntuu
vähän väärältä,
mutta sille me emme voi mitään.
No, ed. Hiltunen oli aivan oikein tästä metropolialueesta
huolissaan. Kyllähän se on tässä perusselonteossakin
selkeästi todettu.
Ed. Akaan-Penttilälle lähinnä kaksi
asiaa: ensinnäkin kansainväliseen markkinointiin
ja Helsingin seudun laajempaankin markkinointiin yritysten sijaintipaikkana
kansainvälisesti valtion täytyy osallistua, ja
tietenkin olemme muutoinkin järjestämässä koko
tätä Pääkaupunkiseudun yhteistyökuviota,
ei uudella hallinnolla, mutta sillä tavalla, että se
asia lähtee liikkeelle, niin kuin se osin on jo lähtenyt.
Ed. Huotarille toteaisin, että kyllä esimerkiksi Lapin
osalta on tapahtunut aika merkittävä käännös,
enkä kiistä, etteikö siinä ole
siementä hyvin pitkälti myöskin edellisten
hallitusten ajoilta. Siellä on viimeisen vuoden aikana
tullut 3 000 uutta työpaikkaa.
Ed. Vielmalle totean näistä kaupunkiseuduista,
että ne kyllä perustuvat tiettyihin tutkimuksiin,
joiden pohjalta niitä on lueteltu, mutta teemoittain on
erilaisia vahvuuksia eri kaupungeilla, ja ne on syytä ottaa
huomioon.
Ed. Kähköselle toteaisin, että varmasti
koko hallitus on huolestunut niin alemman asteisesta kuin ylemmänkin
asteisesta tieverkosta, pyrkii taloudellisten voimavarojen puitteissa
asiaa hoitamaan ja rataverkostonkin osalta kyllähän
tässä lisäbudjetissakin on tullut merkittäviä rahoja
ja muun muassa Itä-Suomessa radan peruskorjaustöitä on
pantu käyntiin ja hallitus kyllä tulee huolehtimaan
omalta osaltaan asioiden etenemisestä ja pyrkii hankkimaan
toiminnallaan riittävät voimavarat.
Martti Korhonen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Tätä mietintöä kun
tarkastelee, tähän voi ottaa itse asiassa monenlaisia
eri tulokulmia, mikä sen sisällön osalta
on ratkaisevaa. Mutta jos tätä poliittisesti tarkastelee,
se on täysin onneton nimenomaan siihen viitaten, mitä ed.
Huotari otti esille, mitkä puheet olivat ennen eduskuntavaaleja.
Itse asiassa kahdeksan vuotta 180 astetta piti tapahtua käännöstä.
180 astetta onneksi kyllä monelta osin odottaa yhä itseään.
Mutta ne puheet ja teot, mitä keskustapuolue esitti
ennen eduskuntavaaleja, olivat kyllä täysin ala-arvoisia.
Nyt tässä on tullut itse asiassa valiokunnan kautta
sekä myös ministerin kautta itse asiassa todistettua
se, että kovin paljon ei heillä uusia ajatuksia
ole. Jos tätä itse mietintöä tarkastelee,
on otettava selonteko tietenkin pohjaksi, ja sehän tässä itse
asiassa, voisi sanoa, murheellisinta on ja ikävää,
että se selonteko oli todella heikko sisällöllisesti.
Se näkökulma, mitä uutta se piti sisällään
tulevaisuuden osalta, oli se heikkous, joka minusta on se, joka
paistaa siitä läpi. Ymmärrän
kyllä valiokunnan vaikeuden, että eihän
sen selonteon pohjalta voinut rakentaa kovin kummoista mietintöä,
koska selonteko oli pohja. Jos selonteossa ei ole aineksia, näinhän
siinä sitten valiokunnan näkökulmasta
käy.
Itse asiassa minä sitten ihmettelin, kun valiokunta
ei ollut edes kuullut ministeriä tässä asiassa,
mikä tässä nyt mättää,
koska selonteossa oli kyllä virkamiehiä erinäinen
määrä ja muita asiantuntijoita mutta
ministeriä siellä ei ollut ollut asiantuntijalistalla.
Mutta itse asiassa sitten, kun minä luin sen mietinnön
ja selonteon, huomasin, miksi ei ole kuultu. Miksi olisi kuultu,
kun ei se pitänyt mitään poliittista
tahtoa sisällään? Ei siellä ollut
näkemystä tästä uuden luomisesta
nimenomaan, jota minä nyt kaipaisin, ei siellä ollut uusia
avauksia oikeastaan mihinkään suuntaan, ei uutta
rahoituspohjaa, ei kerta kaikkiaan mitään, mikä loisi
semmoisen eteenpäin menevän otteen ja eteenpäin
menevän tekemisen meiningin. Sehän tässä on
taas sitten ikävää, mutta ymmärrän
valiokunnan näkemyksen siitä näkökulmasta,
miksei ministeriä kuulla. Eihän siellä ole mitään,
mitä jäisi kuulla. Virkamiehet voivat tämän
liturgiapuolen kyllä hoitaa ja kertoa sen virkamiesnäkemyksen,
joka siihen kuuluu. Näinhän siinä sitten
on tapahtunutkin.
Arvoisa puhemies! Ettei nyt ihan haukkumiseksi menisi eikä arvosteluksi,
koska eihän se ole mikään pääasia,
on sanottava, ettei niin huonoa itse asiassa voi olla, ettei sieltä jotakin
hyvääkin löydy. Itse asiassa ministerihän äsken
tässä todisti juuri, mitä se hyvä on.
Se hyvä on sitä, ettei sitä 180 asteen
käännöstä tapahtunut eikä niitä edellisen
hallituksen hankkeita, jotka ovat todella hyviä hankkeita,
ole ajettu alas. Se olisi ollut aluekehityksen kannalta todella
ikävää ja todella huonoa. Hyvää on
myös se nyt tietenkin yleisesti todettava, että nämä hankkeet,
jotka pantiin liikkeelle, aluekeskushankkeet jne., mitä kaikkea meillä siellä olikaan,
savamaksun alentamista ja Kainuun hallintokokeilua, nyt kelpaavat
myös keskustapuolueelle. Se on tietenkin hyvä.
Ihan mukava sitä on tarkastella.
Toisaalta sitten on yksilötasollakin tapahtunut kehittymistä,
ettei niin huonosti mene tämä elämä.
Sekin on ihan hyvä. Olen hyvin tyydytyksellä pannut
merkille, että muun muassa päähallituspuolueen
jopa niinkin korkeassa asemassa oleva edustaja kuin varapuheenjohtaja
antoi tässä lehdessä lausuntoja. Tämä taisi
olla maanantaina, kun asiat olivat esillä liittyen kunnallisvaalien
tulokseen ja kun hän analysoi, mitä kunnallisvaaleissa
tapahtui. Hän olikin tullut myös tällaiseen
huomioon, että kyllä tässä taitaa
jotakin ongelmaa ollakin. Sekin oli hyvä, että se
tapahtui kumminkin jossakin vaiheessa. Itse asiassa lainaan häntä:
"Vahvoilla alueillamme äänestysprosentti jäi
maan keskiarvon alle. Se sisältää politiikan
asiasisältöön liittyvän viestin.
Vaikka vaalituloksen muutokset ovat kohtuullisen pieniä,
on arvioitava rehellisesti puolueen politiikan ja järjestötoiminnan
sisältöä. Maa- ja metsätalousministeriön
toiminta ei ole tyydyttänyt Väli- ja Pohjois-Suomessa
viljelijäkannattajiamme. Ministerillä on pääministerin
tuki ja sitä kautta eduskuntaryhmän tuki," — ed.
Rantakangas muotoilee — "ja meillä on myös
päärintamavastuu kuntatalouden tilanteesta kuntaministerisalkun
johdosta." — Vaikka huonoakin tapahtuu, niin myös
hyvää, eli on opittu huomaamaan, että kun
on hallituksessa, on myös jotakin vastuuta ja sitä vastuuta
kuuluu kantaa. Se on ihan hyvä, että näin
mennään eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Kun me sanomme, että on ongelmia,
tietenkin on hyvä ehkä eritellä, mitä ongelmia.
Nyt ehkä päällimmäisenä voi
sanoa, että kyllä suhde ja suhtautuminen esimerkiksi EU:n
rahastoihin ja EU:n rahastojen tulevaisuuteen tässäkin
tapauksessa, siihen aikaan, joka on 2007 jälkeen, on kovin
löysää. Kun on lukenut valtioneuvoston
selvityksestä ja kuunnellut asiantuntijoita, valtioneuvoston
selvityksestä puuttuvat kokonaan esimerkiksi arviot taloudellisista vaikutuksista.
Totta kai se on ymmärrettävää, että ne
on vaikea tehdä ja niitä on vaikea ennakoida.
Mutta kun me tiedämme nyt jo, että itse asiassa
väestöpeitto laskee noin 42 prosentista 20 prosenttiin,
tukitasot tulevat laskemaan uudella rakennerahastokaudella ja ehkä kaikista
merkittävin, sanoisiko, uhka — se on vähän
hankala sana, mutta sellainen uhkakuva kumminkin — liittyy
kilpailupolitiikkaan ja hallitus ei ymmärtääkseni
ole ainakaan minun kuulteni missään vielä edes
ottanut kantaa, varmasti on tiedostanut sen, että meidän
lähialueillamme näyttää siltä,
että suuryrityksien tuet komission esityksen mukaan voivat
nousta investoinneista jopa 50 prosentin tasolle, niin esimerkiksi
tätä analyysia nyt ei kyllä ole ainakaan
minun silmiini tai korviini mistään tullut. Miten
te analysoitte, mitä siinä vaiheessa tapahtuu?
Minä ikävä kyllä pelkään,
että Kiina-ilmiö on kovin pientä, mitä tästä seuraa, jos
tämä kehitys menee eteenpäin. Nämä ovat niitä,
joita tässä olisi odottanut, että olisi
jonkun näköinen analyyttinen ote myös
tähän tilanteeseen.
Toinen hyvin konkreettinen esimerkki liittyy sähköverotukseen.
Nyt tilanne esimerkiksi on niin, että jos me Ruotsin suhteen
vertaamme, teollisuus maksaa pikkuista vajaa 6 euroa talvella ja
pikkuista vajaa 3 euroa kesällä megawattituntia
kohti enemmän sähköstä kuin
vastaava teollisuus maksaa Ruotsissa, ja sehän johtaa ihan vääristyneeseen
tilanteeseen hyvinkin lyhyellä aikajänteellä,
jos ei näille asioille tehdä kerta kaikkiaan mitään.
Kun meillä on polttoaineen hinta kivunnut siihen pisteeseen,
että se kyllä on kipurajalla, jos ei ole sitä jo
ylittänytkin, luulisi nyt jotakin reagointia jostakin suunnasta
tapahtuvan. Minä muistan senkin ajan, kun tällä hetkellä päähallituspuolue
täällä esitteli välikysymyksiä kyseessä olevasta
aiheesta ihan asiallisesti. (Eduskunnasta: Kaksi kappaletta!) — Kaksi
kappaletta, aivan oikein. — Aivan asiallinen asia, mutta
odottaisin nyt, että reagoidaan, kun ollaan siinä paikalla, mistä sitä reagointia
voidaan ainakin heidän mukaansa tehdä, mutta ei
kerta kaikkiaan tapahdu mitään. Tästä syystä haluan
muistuttaa niistä puheista, joita te esititte silloin,
kun te olitte oppositiossa. Nyt kysymys kuuluu tietenkin, missä ne teot
nyt viipyvät ja missä viipyvät kuljetustukeen
lisää eurot, joita oltiin vailla, jotka ovat aluekehityksen
kannalta aivan merkittävä asia. Nyt siinäkin
tapahtui niin, että kuljetustuesta otettiin 0,8 miljoonaa
euroa ja siirrettiin Kainuun aluehallintokokeiluun, silmänkääntötemppuja
sinänsä. Lisärahoitustahan se kaipaa
eikä tällaista temppuilua.
Kyllä tässä on monenlaista, mutta
onhan tässä positiivistakin taas kerran. Kun talousvaliokunta antoi
lausunnon talousarvioesityksestä, talousvaliokunta kumminkin
nyt on herännyt jo huomaamaan: "Valtioneuvosto on asettanut
ministeriön tavoitteeksi" — nyt puhutaan kauppa-
ja teollisuusministeriöstä — "- - edistää talouskasvua
ja työllisyyttä, monipuolistaa tuotantorakennetta, tukea
vakaata aluekehitystä ja turvata Suomen taloudellinen kilpailukyky."
Mutta talousvaliokunta huomauttaa: "Talousvaliokunta pitää asetettuja
tavoitteita hyvinä, mutta epäilee, kykeneekö talousarvioesitys
täysin vastaamaan näihin Suomen tulevan kehityksen
kannalta elintärkeisiin haasteisiin." Näitä on
useampi kohta, itse asiassa neljä viisi kohtaa, joissa
on ihan sama vakava viesti, että Suomen kohtalonkysymyksistä me
olemme nyt koko ajan tekemässä päätöksiä täällä.
Ensi vuoden talousarvio tulee olemaan hyvin ratkaiseva, joten kannattaisi
nyt hallituksen ainakin nämä lausunnot lukea,
jos ei mitään muuta enää hoksaa
tehdä. Ne ovat ihan hyviä. Niissä painotetaan
aivan oikeita asioita. Ne kipupisteet nostetaan esille ja siellä on
käyty sisällöllisesti läpi se
tarve, mitä tällä hetkellä on.
Mutta, arvoisa herra puhemies, kun kello käy ja aika
alkaa loppua, näillä saatesanoilla haluan esittää lausumaehdotuksen,
joka kuuluu näin:
"Eduskunta toteaa, että alueellisen kehityksen turvaamiseksi
on välttämätöntä nostaa
alueellisen kuljetustuen, perustienpidon parantamisen, alueellisen
bussiliikenteen palveluostojen, kaupunki- ja seutuliikenteen tukemisen
sekä joukkoliikenteen määrärahoja
siitä tasosta, mitä hallitus on vuoden 2005 talousarvioesityksessään
esittänyt, ja edellyttää hallituksen
valmistelevan tulevat talousarviot korotetulta pohjalta."
Tämä liittyy nimenomaan nyt alueellisen kehityksen
kannalta niihin kaikista olennaisimpiin kysymyksiin: liikenteeseen,
liikenteen toimivuuden turvaamiseen ja siihen, että siellä myös
kansalaiset voivat kulkea. Jos nämä esitykset
menevät läpi tässä eduskunnassa,
se merkitsee 600 linja-autovuoron lakkauttamista, ja se on alueellisesti
kestämätön tilanne.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Korhonen muistaa, että elettiin
aikaa, jolloin koko alueellista kuljetustukijärjestelmää oltiin
lakkauttamassa ja eduskunta sai sen pidettyä koossa. Me
olemme samaa mieltä: myös rahaa tarvitaan lisää,
kuten täällä myös ministeri
Manninen totesi.
Alueellisen kehittämisen osalta eduskunta on ollut
ja hallintovaliokunta pitkällä linjalla varsin yksimielinen.
Jo 90-luvun alussa pääministeri Esko Ahon hallituksen
aikana laadittiin ensimmäinen aluekehityslaki. Sitä on
uudistettu. Se vastaa nyt taas ajan haasteisiin aiempaa paremmin.
Tärkeää on ollut se, että kootaan
maakuntiin aiempaa enemmän päätösvaltaa
alueiden omista asioista ja tehostetaan tätä kautta
myös alueellista kehittämistyötä laajalla
yhteistyöllä. Poliittinen yksimielisyyshän
tämänkin lainsäädännön
osalta on ollut varsin rikkumaton koskien aluekehityslainsäädäntöä tässä salissa.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Korhoselle kyllä sanoisin
nyt vanhan suomalaisen neuvon, että ei syytöntä syytetä eikä viatonta
viskota, kun hän kohdisti puheenvuoronsa erikoisesti ministeri Mannisen
työskentelyyn. Sanoisin, että kun kaivamme menneisyyttä,
mitä en itse mielelläni tee, sieltä löytyvät
nykyisen ed. Korhosen toimenpiteistä sellaiset asiat, jotka
vaatisivat erittäin kovia taloudellisia panoksia, jotta
saisimme käännettyä tätä kelkkaa
edes 90 astetta parempaan suuntaan, niin että sopii vähän
mietiskellä menneitäkin näissä asioissa.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Korhonen aivan oikein kiinnitti
huomiota polttonesteiden voimakkaisiin hinnankorotuksiin. Ne erityisesti
syövät maaseutua.
Todella keskusta viime kaudella teki kaksikin välikysymystä asiassa.
Miksei tässä nyt voida ottaa mitään
luovuutta käyttöön? Esimerkiksi Unkarissa
on kehitelty malli, että kun maailmanmarkkinahinta nousee,
sitten veron osuus joustaa. Kyllähän maailma on
täynnä ratkaisumahdollisuuksia, jos halutaan,
mutta jökötetään näissä vanhoissa
rakenteissa. Katsotaan nyt, mitä Itä- ja Pohjois-Suomessa
on tapahtunut: Se on kohta poronhoitoaluetta kaikki. Työpaikat
lähtevät. Syrjäkylät tyhjenevät.
Tämä politiikka on täysin selvää.
Siellä on kepun valta suurimmillaan ja alamäki
kaikista suurin.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toivotan ed. Soinin tervetulleeksi Kainuuseen.
Vaikka se onkin osittain poronhoitoaluetta, missään
tapauksessa ihmiset eivät ole sieltä kaikki lähteneet.
Siellä on kova tulevaisuuden kehittäminen menossa
Kainuun hallintokokeilun kautta, jonka edellinen hallitus aloitti
ja jota onneksi tämä hallitus myöskin
jatkaa. Mielellään otamme sinne vieraita mukaan katsomaan,
miten siellä esimerkiksi maailmanmarkkinajohtajayritykset,
joita siellä myöskin on olemassa, toimivat, että tulisi
espoolaismiehellekin vähän toisenlainen käsitys
siitä, missä mennään.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En malta olla, ed. Soini, nyt käyttämättä puheenvuoroa
entisenä Lapin poikana. Minä olen nähnyt
Kittilän kunnan Sirkan kylän sota-ajan jälkeen
paikkana, jossa oli yksi palamaton navetta ja yksi palamaton riihi.
Sinne tultiin evakosta ja neljä perhettä siihen
palamattomaan navettaan, se oli sitä aikaa. Nyt sama kylä on
Levitunturin juurella oleva matkailukeskus, jota voi verrata Itävallan
ja Sveitsin alueitten matkailukeskuksiin. Suosittelisin todella
Espoosta nyt vähän matkailua Kittilän
kunnan Sirkan kylään.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin valiokunnan puheenjohtajalle
ed. Väistölle: näinhän se on,
kyllä minä olen samaa mieltä siitä ja
siitä syystä moneen kertaan yritin korostaa sitä,
että valiokunnan mietintö on sellainen kuin itse
asiassa selonteko antoi mahdollisuuksia. (Ed. Väistö: Parempi
kuin aiempi!) — Kyllä, kyllä, selonteon mahdollisuudet
huomioon ottaen ihan hyvä, ei siitä kannata kiistellä. — Mutta
selonteko itsessään oli heikko, nimenomaan tulevaisuuden
näkökulmasta. Jos joku yrittää sen
toiseksi todistaa, niin mielelläni kuuntelen kyllä,
mutta ei se jappaisu varmaan ole hyvä, mutta viittaan vielä esimerkiksi
talousvaliokunnan lausuntoon. Eihän tällainen
tilanne, että — me saimme asiantuntijaselvityksiä esimerkiksi
teknologiarahoituksesta — tavoitteita nostetaan, mutta
rahoitus makaa ennallaan, (Ed. Väistö: Raha lisääntyi!) kerta
kaikkiaan toimi, se ei tuo tulosta, se on se ongelma.
Ed. Kerolalle haluaisin sanoa, että en ymmärtääkseni
kyllä sanonut yhtään kertaa ministeri Mannisen
nimeä. Minä ymmärrän kollektiivisen vastuun.
Hallitus tekee esityksiä, hallitus tuo ne ja hallituspuolueiden
pitäisi vielä kollektiivisesti täällä kannattaa
niitä. Muistan joitakin muitakin puheenvuoroja kyllä tässä salissa
kuulleeni.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Herra puhemies! Haluan ed. Korhosta oikaista siinä suhteessa,
että teknologiarahoitus ei junnaa paikallaan; se kasvaa,
ed. Korhonen, se kasvaa selkeästi, jos minä en
aivan väärin muista, yli 200 miljoonaa euroa tämän hallituksen
aikana. Toivon, että ed. Korhonen katsoo kalenteria — vaalit
ovat jo ohi — ja pyrkii pysyttelemään
tosiasioissa tässä tilanteessa.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Niin kuin sanoin, ehkä kannattaa
lukea nyt ne valiokunnan mietinnöt. Minähän
referoin valiokunnan mietintöä. Niin kuin viittasin,
asiantuntijoilta saadun selvityksen mukaan osassa rahoituksesta
näin on. En minä tunne asiaa sen tarkemmin, ja
siitä syystä halusin nimenomaan sanoa, että se
on mietinnössä, se on kirjoitettu asiantuntijoiden
mukaan, ja minä referoin tietenkin sitä, mikä sinne
on meille tiedoksi saatettu. Jos he antavat meille väärää tietoa,
niin emme me tietenkään sille voi mitään. Kannattaa
lukea se mietintö, siellä on monta hyvää sellaista
kohtaa, josta jopa voisi saada jonkin innovatiivisen ajatuksen.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Herra puhemies! Alueen kilpailukykyyn vaikuttaa keskeisesti
kolme isoa tekijää: alueen inhimillinen pääoma,
saatavuus, saavutettavuus ja innovaatioitten taso sillä alueella.
Inhimillinen pääoma koostuu työvoiman
määrästä ja sen koulutustasosta,
ja se onkin koko suomalaisen kehityksen perusta myös tulevaisuudessa.
Hyvä koulutus kaikille, vielä parempi koulutus
kaikille, muuta tietä parempaan ei vaan ole. Tässä mielessä tämä Vanhasen
matalapalkkahanke riitelee tätä Suomen pääkehitysmahdollisuutta
vastaan. Siinähän lähdetään
siitä, että tungetaan ihmisiä äkkiä matalille
palkoille, kun pitää pyrkiä siihen, että tuottavuutta
lisätään, ja siinä koulutus
ratkaisee.
Saavutettavuuden osalta meillä on huolenaiheena ensinnäkin
se, että tierahat ovat liian niukat. Niillä ei
pidetä teitä enää edes entisessä kunnossa.
Toinen suuri huolenaihe on laajakaistan heikko leviäminen,
joka on yhä ihan ratkaisevaa nyt tulevassa aluekehityksessä.
Meillä on vain 700 000 liittymää tällä hetkellä,
mikä on hyvin vähän kansainvälisessä vertailussa,
olemme pudonneet. Esimerkiksi Etelä-Koreassa jo 70 prosentilla
talouksista on laajakaista käytössään. Tässä pitää Suomessa
ottaa nyt valtion isompaa vastuuta ja ryhtyä operaattoreitten
ja kuntien kanssa levittämään laajakaistaa
myös kylille ja nimenomaan kohtuuhinnalla, joka on se kaiken edellytys
loppujen lopuksi. Valtio ei voi vetäytyä vastuustaan,
niin kuin se on tehnyt tällä uuden informaatioteknologian
alueella.
Kolmas iso tekijä on innovaatiotoiminnan taso, ja siihen
on paljon satsattu, niin kuin on pitänyt tehdäkin,
mutta huolenaiheena on se, että nämä satsaukset
eivät alueellisesti kohdennu tasapuolisesti. Lapissa esimerkiksi
Tekesin rahoista on ollut käytössä vain
2 prosenttia, kun taas Uusimaa on saanut niistä puolet.
Tämä on vinouttanut minusta selvästi
aluekehitystä Suomessa, ja tähän pitää tulla
korjausta, kuten aiomme esittääkin.
Kun katsotaan vielä innovaatiotoimintaa, niin tässä pitää kiinnittää aivan
erityistä huomiota myös ammattikorkeakouluihin,
jotka monilla paikkakunnilla ovat niitä todellisia tuotekehittelyn
paikkoja, jonkinlaisen tutkimuksenkin paikkoja. Näin on
esimerkiksi Lapissa, jossa Kemissä, Kemi—Tornion
alueella, juuri ammattikorkeakoulu palvelee paikallista suuryhtiötoimintaa,
joka on maailman huipputasoa. Sinne pitää löytyä lisää resursseja.
Näin on Rovaniemelläkin. Vaikka siellä on
yliopisto, niin tekninen puoli on kokonaan ammattikorkeakoulun kehittämistyön
varassa.
Minä olen tyytyväisenä pannut merkille,
että Suomessa on syntymässä keskustelu
alueellisista verovähennyksistä, käytän
sitä nimitystä, Norjan-mallin mukaisesta pohjoisesta
verovähennyksestä. Meillä oli aikaisemmin
syrjäseutulisä. Sen poistaminen oli virhe: se
on jo tuottanut esimerkiksi lääkäripulaa
pohjoiseen ja muuallekin Suomeen. Siihen pitää palata.
Olisi voinut tässä mietinnössä juuri
tämän tyyppisiä asioita hyvinkin esille
nostaa.
Herra puhemies! Minä kannatan ed. Korhosen perustelulausumaehdotusta
ja teen omalta osaltani lausumaehdotuksen: "Aluekehitykseen vaikuttaa
suuresti alueen saavutettavuus sekä innovaatiotoiminnan
taso alueella. Tierahojen lisäämisen ohella valtion
onkin otettava operaattoreiden ja kuntien rinnalla suurempi vastuu
kohtuuhintaisten laajakaistayhteyksien saamisesta kaikille kylille
sekä Tekesin toimintojen lisäämisestä maakunnissa."
Tarja Cronberg /vihr:
Arvoisa puhemies! Mietinnön ehkä positiivisin
viesti on, että yhteistyö alueilla on kehittynyt
positiiviseen suuntaan. Tämä on hanketalouden
suuri saavutus, ja yhteistyö on todellakin voimakkaasti
lisääntynyt. Parantamisen varaa kuitenkin on.
Mietinnössäkin todetaan, että kansalaisjärjestöt
ja yksityinen sektori ovat heikosti edustettuina maakunnan yhteistyöryhmässä.
Tämä on aivan totta. Erityisesti naisyrittäjien
edustus tulisi vakiinnuttaa, samoin sisällyttää lapsinäkökulma aluekehitykseen,
ehkä Mannerheimin Lastensuojeluliiton edustuksen kautta.
Ylipäänsä kansalaisjärjestöille
tulisi varata suurempi osallistumismahdollisuus.
Mietinnössä todetaan, että työnjakoa
on selkiytetty ja hallinnonaloja yhdistetty. Tämä on hyvä asia
hallinnon omasta näkökulmasta. Mutta keskittäminen
ei johda yksinkertaistamiseen, joskus tapahtuu päinvastoin:
etäisyydet kasvavat niin konkreettisesti kuin henkisestikin.
Erityisesti mietinnössä todetaan Interreg-ohjelmien
kohdalla, että kansallisten toimijoiden määrää tulisi vähentää.
Juuri raja-alueilla toiminnan läheisyydellä on
erittäin suuri merkitys. Kyse on arjen rajanylityksistä,
kansalaisten välisestä yhteistoiminnasta rajan
yli, joka vaatii nimenomaan lähituntemusta.
Hallintomenettelyjä tulee siis yksinkertaistaa, ei
keskittää. Mietintöä lukiessa
ja aluehallintoa jonkin verran tuntiessa tuntuukin siltä,
että hankkeet hallinnoidaan kuoliaaksi ja jos niitä ei
hallinnoida kuoliaiksi, ne arvioidaan kuoliaiksi. Ohjelmasta tehdään
sekä esi-, väli- että loppuarviointi.
Kaikki tehdään ohjelman toteuttamisen aikana.
Arvioidaan työpaikkoja, yrityksiä, koulutettujen
määrää jne. Mietinnössä todetaankin, että nämä arviot
ovat positiivisia, yliarvioidaan yritysten määrää ja
työpaikkojen syntymistä. Tämä on
luonnollista siinä tilanteessa, kun kaikki tiedämme,
että aluekehityshankkeita, niiden todellisia tuloksia voidaan
arvioida vasta monen vuoden kuluttua. Ne eivät myöskään
aina synny juuri siinä hankkeessa, vaan ehkä sen
lähiympäristössä, erityisesti
jos kyseessä on innovatiivinen toiminta. Arviointeja tulisikin
vähentää radikaalisti sekä keskittää arvioinnit
luovuuden ja innovatiivisuuden arviointiin, josta saadaan todellisia
mahdollisuuksia arvioida hankkeiden merkitystä aluekehitykselle.
Suomihan on, kuten me täällä eduskunnassa tiedämme,
siirtymässä luovuusyhteiskuntaan. Hallitus tekee
luovuusstrategiaa, ja tulevaisuusvaliokuntakin esitti viimeisessä selonteossaan, että
olemme
siirtymässä luovuuden yhteiskuntaan. Näin
ollen myös aluekehityksessä tulisi lisätä luovuuden
ja innovatiivisuuden osuutta; edellytyksenä on yksinkertaistettu
hallinto, joka perustuu luottamukseen.
Tärkeä yksityiskohta on ohjausryhmien rooli. Jokaisella
hankkeella on oma ohjausryhmänsä, ja näiden
rooli on täysin skitsofreeninen: Toisaalta ohjausryhmän
tulisi innostaa ja kannustaa hankkeiden vetäjiä ja
osallistujia kehittämään jotain uutta.
Toisaalta ohjausryhmä kontrolloi, tarkistaa kuitteja ja
katsoo, että mitään ylimääräistä ei ole
tehty. Hienoinen luottamus aluekehitykseen ainakin EU-rahoituksen
osalta olisi varmaan paikallaan.
Suhteessa kansalliseen aluepolitiikkaan haluaisin antaa tukeni
tavoitteille, joihin kuuluvat kilpailukyvyn lisääminen
alueilla, palvelujen säilyttäminen, tasapainoisen
aluekehityksen ja -rakenteen kehittäminen. Tähän
ajattelumalliin ei kuulu mietinnön toteamus, että aluekehitys
on tasapainottunut, kun muuttoliike on hidastunut. Ensinnäkään
tämä ei pidä paikkaansa. Jos tämä vietäisiin ääripäähänsä,
se merkitsisi sitä, että äärimmillään
aluekehitys on tasapainossa silloin, kun muuttoliike on täysin
pysähtynyt. Muuttoliike pysähtyy yleensä siinä vaiheessa, kun
ainoastaan työttömät ja vanhukset ovat
jäljellä. (Ed. Väistö: Ehkä olisi
parempi sanoa, että normalisoitunut!) — Voi olla,
että tämä on semanttinen kysymys. — Lähtökohta
alueelliseen tasapainottamiseen voi olla vain muuttoliikkeen aktiivinen
kääntäminen. Muuttoliikkeen suuntaa on
siis käännettävä.
Mietinnön ja hallituksen selonteon alueellistamiseen
kohdistuva osio ja tähän liittyvät odotukset
ovat tärkeitä. Haluaisinkin todeta tässä,
että alueellistamista ei tule kohdistaa vain valtion hallintoon
ja virastoihin, ydintoiminnot pois lukien, vaan myös tutkimus-
ja kehittämisorganisaatioihin. Vain nämä voivat
tuoda alueelle pitkällä tähtäimellä tulevaisuuden
työpaikkoja. Olen myös sitä mieltä,
että nimenomaan alueellistaminen on ratkaisu myös
kysymykseen, jonka ed. Hiltunen otti esille: asunnot Helsingissä ovat
vaikeasti maksettavissa. Alueellistaminen vähentää myös
paineita Helsingin asuntorakentamiseen.
Maan tasapainoisen ja tasa-arvoisen kehittämisen edellytys
on, että hallitus ei — ja tämä on loppukommenttini — etukäteen
määrittele, mitä aluekeskuksia ja paikkakuntia
kehitetään. Tilanne tulee arvioida kulloinkin
alueen osaamisprofiilin ja osaamisen tason mukaisesti. Jotkut alueet
voivat pienentyä, jotkut kasvaa, sitä ei etukäteen
tiedetä. Englantilaisessa talouskirjallisuudessa tätä kutsutaan
"The government should not pick winners and loosers". Tältä pohjalta
ehdotankin lausumaa:
"Eduskunta katsoo, että valtioneuvoston päätöksessä alueiden
kehittämislain mukaisista valtakunnallisista kehittämistavoitteista
ei yksiselitteisesti nimetä suuria kaupunkiseutuja, joiden kilpailukykyä kehitetään,
koska tällainen luettelo on ristiriidassa valtioneuvoston
määrittelemien yleisten alueiden kehittämistavoitteiden
kanssa. Näitä ovat alueiden kilpailukyvyn vahvistaminen
koko maassa, palvelurakenteen turvaaminen koko maassa sekä tasapainoisen
aluerakenteen kehittäminen koko maassa."
Rauno Kettunen /kesk:
Arvoisa puhemies! Valtion johtamaa aktiivista ja vahvaa aluepolitiikkaa
tarvitaan niin tänään kuin tulevaisuudessa.
Hallitusohjelman ja aluepoliittisen selonteon perusteella hallituksella
näkyy olevan selkeä yhteinen tahtotila aluepolitiikassa.
Myös hallintovaliokunnan mietintö antaa positiivisen
kuvan aluepoliittisen selonteon toimista.
Hallitusohjelmassa hallituksen aluepoliittisena tavoitteena
on harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa.
Tavoitteena on myös muuttoliikkeen hallinta ja väestörakenteen
tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko
maassa. Nämä yhdessä tukevat alueiden
menestystä, joka taas kasvattaa kansantaloutta ja heijastuu
sitä kautta koko maahan. Aluepoliittisilla toimilla tuetaan
osaamista, yrittäjyyttä ja työllisyyttä alueilla.
Tämä taas tukee kasvua ja mahdollistaa paremmin
hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen.
Hallituksen aluepoliittisessa selonteossa alueiden kehittämisen
yleiset tavoitteet ovat 1) alueiden kilpailukyvyn vahvistaminen;
2) palvelurakenteen turvaaminen koko maassa ja 3) tasapainoisen
aluerakenteen kehittäminen. Selonteossa on asetettu painopisteet
ja lueteltu toimenpiteitä, joilla tavoitteet aiotaan toteuttaa.
Lisäksi on suunniteltu alueellisia erityistoimia Itä-Suomeen,
Kainuuseen, Itä-Lappiin ja äkillisille rakennemuutosalueille.
Hallitus toteaa Itä-Suomen kehittämistoimista
seuraavasti: "Hallitus tarkastelee alueen kehitykseen myönteisesti
vaikuttavien hankkeiden toteutusta Itä-Suomen tulevaisuuskysymyksiä käsittelevän
selvitystyön valmistuttua. Itä-Suomen osaamisrakenteita
vahvistetaan erityisesti yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa
ja osaamisen välittymistä yritystoimintaan edistetään.
Itä-Suomen maakuntien, niiden keskusten ja osaamiskeskittymien
yhteistyötä tiivistetään sekä niiden
kansainvälistä ja kansallista verkottumista edistetään.
Raja-alueyhteistyötä Venäjän
kanssa pyritään laajentamaan."
Hallituksen selonteko antaa hyvät nuotit aluepolitiikalle,
mutta hallituksen aluepolitiikan onnistumista, siis tuloksia, voimme
arvioida vasta muutaman vuoden kuluttua. Selonteon heikkous on siinä,
että aluepolitiikan tavoitteet on asetettu yleisellä ja
ehkä vähän ylevälläkin
tasolla, mutta selkeät määrälliset
tavoitteet puuttuvat. Tosin ymmärrän, että niiden
asettaminen on erittäin vaikeaa. Mittareina voisivat olla
esimerkiksi maakuntien ja seutukuntien asukasluku ja bruttokansantuotteen
kehittyminen ja ehkä myös palvelujen taso.
Mielestäni valtiovallan tärkeimpiä alueiden kehittämiseen
vaikuttavia toimenpiteitä ovat 1) alueiden osaamiseen ja
koulutukseen panostaminen; 2) yritysten taloudellisten toimintaedellytysten
tasaaminen ja edistäminen maan eri osissa, tämä koskee
myös maatilayrityksiä; 3) hyvät liikenneyhteydet
eli panostaminen päätieverkostoon ja perustienpitoon,
mutta myös rautateihin ja 4) nopeiden tietoliikenneyhteyksien
saaminen kaikille ja kaikille kylille. Nämä toimenpiteet luovat
pohjan työllisyydelle ja verotuloille ja samalla pohjan
hyvinvointipalveluille.
Selonteossa on Itä-Suomeen suunnitelluista erityistoimista
maininta: "Itä-Suomen osaamisrakenteita vahvistetaan erityisesti
yliopistoissa". Kuopion yliopistolla on selkeä suunnitelma
aloittaa Kuopion yliopiston omiin vahvuuksiin pohjautuva DI-koulutus
yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Joensuun
yliopistolla on selkeät omat suunnitelmansa koulutustehtävänsä laajentamiseksi.
Koulutukselle on selkeä alueellinen tarve. Toivottavasti
hallitus ja opetusministeriö toimivat tämän
aluepoliittisen selonteon linjausten mukaisesti, sillä alueiden
osaamiseen panostaminen on vaikuttavinta aluepolitiikkaa. Tästä on hyvä esimerkki
Pääkaupunkiseutumme. Täällä toimivat
Helsingin yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu
ja useat valtion tutkimuslaitokset, kehittämisorganisaatiot,
joihin valtiovalta on määrätietoisesti
pitkällä tähtäimellä panostanut.
Tämä useimmiten unohdetaan aluepoliittisessa keskustelussa.
Hallintovaliokunta on perehtynyt hyvin selontekoon. Valiokunnan
puheenjohtaja Väistö toi puheessaan hyvin esille
keskeiset kehittämiskohteet ja epäkohdat.
Maakunnan yhteistyöryhmien työskentelyn tehostamista
tarvitaan aluekehitystoimenpiteitä yhteensovittamalla ja
vahvistamalla kumppanuutta yksityisen ja yleisesti kolmannen sektorin kanssa.
Yhteistyötä ei voi liiaksi korostaa. Maakunnan
yhteistyöasiakirjan tarkistamisessa on käytännön
ongelmia siinä, että hallinnonalojen välisten
tarpeellistenkin rahoitusosuuksien muutokset ovat erittäin
vaikeita toteuttaa. Tähän on ehdottomasti saatava
muutos. Nykyinen järjestelmä on äärimmäisen
jäykkä.
Ohjelmatyössä strategiat ja tavoitteet ovat usein
liian väljiä. Olisi keskityttävä oleelliseen
ja panostettava toimenpiteisiin ja hankkeisiin, jotka ovat vaikuttavimpia
alueiden todellisen kehittämisen kannalta. Ohjelmien rakenteiden
ja hallinnon tulee olla nykyistä yksinkertaisempia. Tällä parannetaan
kohdentamista ja tehokkuuden myötä tuloksellisuutta.
Hankkeiden rahoittamisessa ongelmia aiheuttaa se, että alueelliset
rakennerahasto-ohjelmat rahoitetaan useammasta rahastosta. Ongelmakohtana
tässä on se, että ohjelma jakautuu hallintoon
pirstaleiseksi ja lisää byrokratiaa. EU:n alue-
ja rakennepolitiikan vaikuttavuutta heikentää myös
se, että usein EU:n rakennerahastovaroilla rahoitetaan
hankkeita, jotka pitäisi kustantaa kansallisista varoista.
Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan kansallisesta
aluepolitiikasta aluehallinnon vahvistamisen kohdalla, että taloudellisia
voimavaroja olisi koottava yhteen, alueellistettava sekä lisättävä maakunnallisten
kehittämisvarojen osuutta. Nämä ovat
järkeviä linjauksia.
Arvoisa puhemies! Valiokunnan perusteltuihin lausumiin on helppo
yhtyä.
Esko Kurvinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Aluepolitiikan keskeisenä tavoitteena
on oltava alueitten omien vahvuuksien, korkean osaamisen ja tehokkaan
yhteistyön tukeminen. Onnistuneella aluepolitiikalla kannustetaan
alueilla lisäämään sekä vahvistamaan
kilpailukykyä, innovatiivisuutta ja yrittäjyyttä.
Tämä johtoajatus käy hyvin ilmi myös
aluepoliittista selontekoa käsittelevästä hallintovaliokunnan
mietinnöstä.
Ydinkysymyksen nykyisessä ja tulevassa aluekehityksessä on
oltava taloudellisen toiminnan ja yrittäjyyden lisääntyminen
alueilla. Vireän taloudellisen toiminnan myötä syntyy
aitoja työpaikkoja ja työllisyys kohenee. Tämä on
perusedellytys sille, että hyvinvointipalvelut pystytään
turvaamaan maan eri osissa. Hyvinvointia ei luoda veroilla, vaan
lisäarvolla, joka kertyy tuottavasta työstä.
Taloudellisen kasvun vahvistaminen alueellisella kehittämispolitiikalla
on tärkeämpää kuin sen tulosten
jakaminen tasan alueitten välillä. On muistettava,
että menestyksen summa ei Suomessa ole vakio eikä yhden
alueen menestyminen ole toisilta pois. Aluepolitiikan tehtävänä on
luoda yrityksille otolliset toimintaolosuhteet ja pyrkiä korjaamaan
markkinatilanteen alueellisia vääristymiä.
Käsittelyssä oleva selonteko osoittaa, että Suomen
tämänhetkinen aluepolitiikka on liian hallintovetoista,
ohjelmapainotteista, monimutkaista sekä byrokraattista.
Kehittämispolitiikka on aivan liikaa rajoittunut hallinnollisiin
alueisiin ja rakenteisiin, vaikka todellisuudessa jakotalouden hallinnoilla
ja tuottotalouden avoimilla verkostorakenteilla on aivan erilaiset
pelisäännöt. Hallinnon ja julkisen sektorin
panostuksella on maksimoitava menestymisen edellytykset avoimen
talouden toimijoille yhä enemmän kiristyvässä kilpailussa.
Herra puhemies! Työllisyyttä ja talouskasvua mittaavat
indikaattorit osoittavat, että Vanhasen hallituksen suurimmat
haasteet aluepolitiikassakin kulminoituvat työllisyyden
parantamiseen. Tällä hetkellä kaksi kolmasosaa
työikäisistä on työssä,
mitä ei voida pitää riittävänä alueellisen ja
kansallisen kilpailukyvyn kannalta. Työministeriössä on
laskettu, että yksi työtön maksaa yhteiskunnalle
lähes 17 000 euroa vuodessa verrattuna siihen,
että hän olisi työssä. Erityisesti
huolettava ja akuutti ongelma on suurten kaupunkien korkeat työttömyysluvut
sekä rakenteellinen työttömyys. Esimerkiksi
kotikaupungissani Oulussa työttömänä on
jatkuvasti 13—14 prosenttia työvoimasta. Työttömyydestä yhteiskunnalle aiheutuvat
kustannukset syövät Suomen kansallista kilpailukykyä sekä jähmettävät
alueitten kehitystä. Tavoite 75 prosentin työllisyydestä on haastava,
mutta ei mahdoton.
Tavoitteeseen päästään oikealla
toiminnalla, mikä merkitsee edellisellä hallituskaudella
aloitetun, osaamis- ja aluekeskusohjelmiin kiteytyvän uudistushenkisen
aluekehityspolitiikan jatkamista. Kokoomuksessa on pantu tyytyväisinä merkille,
että Vanhasen hallitus on jatkanut aluepolitiikassa edellisen
hallituksen aloittamaa pohjatyötä, jonka puitteissa
aluekehitystä on uudistettu ja päätäntävaltaa
siirretty maakuntiin. Hallituksen tämänhetkinen
aluepolitiikka on juuri siinä uomassa, johon se edellisen
hallituksen työn päätteeksi jäi.
Edellisellä hallituskaudella tehdyt aluepoliittiset linjaukset
alkavat kuitenkin kaivata jatkoa. Vanhasen hallitukselta odotetaan
muutakin kuin edeltäjänsä peesausta aluepoliittisissa toimissa.
Peruslinjaksi Suomen aluepolitiikan kehittämisessä on
otettava yksinkertaisuus sekä rahoituksen kanavoinnin toteuttaminen
mahdollisimman kattavasti niin sanotulla yhden luukun periaatteella.
Hyvä pohja kehittämistyölle saadaan selvitysmies
Riepulan esityksistä. Vaikka Riepulan esitykset ovat saaneet
ministeriöissä tylyn vastaanoton, niitä on
syytä mielestäni viedä eteenpäin
ja edelleen jalostaa. Mielestäni aluehallinnossa pitää pyrkiä järjestelmään,
jossa on kaksi alueellista organisaatiota eli kehityksestä vastuussa
oleva ja resursseja hallinnoiva maakunnan liitto sekä yksi
muun muassa valvontatehtävää suorittava
valtiollinen alueorganisaatio. Tällä tavalla organisoituna
maakunnallinen kehittämistyö olisi riittävän
vahvalla pohjalla kyetäkseen kilpailemaan eurooppalaisten
alueitten kanssa niukoista resursseista.
Arviointiin ja vaikuttavuuden seurantaan tulee kehittää sellainen
mittaristo, joka on yhteismitallinen niin kansallisesti, alueellisesti
kuin kuntatasollakin. Lisäksi mittausjärjestelmältä edellytetään
vaivattomuutta ja läpinäkyvyyttä. Perinteisten
taloudellisten indikaattoreiden lisäksi hyvinvoinnin mittaamiseen
tarvitaan myös niin sanottuja pehmeitä mittareita.
Ihmisten hyvinvointia ei tällä hetkellä pystytä seuraamaan luotettavasti
ja yhteismitallisesti.
Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionin rakennepolitiikalla
on ollut merkittävä osuus kehitystyössä,
kuten hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan.
Hallituksen on pidettävä tiukasti kiinni siitä,
että myös tulevaisuudessa turvataan EU-neuvotteluissa
Suomen liittymissopimukseen sovittu Pohjois- ja Itä-Suomen
rakennepoliittinen erityisasema. Nämä alueet on
sisällytettävä korkeimpaan tukiluokitukseen,
sillä tässä tapauksessa luokituksella
on vaikutusta yritys- ja investointitukien myöntämismahdollisuuksiin. Hallituksen
on myös varauduttava turvaamaan riittävä kansallinen
rahoitus ohjelmapohjaiselle rakennepolitiikalle niin, että nykyinen
rahoitustaso säilytetään.
Hallintovaliokunnan mietinnössä luonnehditaan
alueellistamista pitkäjänteiseksi prosessiksi,
jossa tulee korostaa aluekeskusten kehittämistä,
valtion henkilöstön saannin turvaamista tulevaisuudessa
jne. On selvää, että kehittyäkseen Suomi
tarvitsee kansainvälisen tason kilpailukykyisen metropolialueen:
Pääkaupunkiseudun kehyskuntineen. Tämän
alueen on oltava talouden, tutkimuksen ja kulttuurin osalta kansainvälisesti kilpailukykyinen
keskittymä, ja sen on kyettävä kilpailemaan
globaalilla tasolla muiden metropolien kanssa. Tämän
lisäksi tarvitaan ehdottomasti muita kansainvälisesti
kilpailukykyisiä valtakunnallisia kasvukeskusseutuja, joiden
tavoitteena on kehittyä innovatiivisen toiminnan ja sosiaalisen
pääoman keskuksiksi ja toimia alueitten kasvun
vetureina. Useissa selvityksissä on todettu, että kansainvälisesti
kilpailukykyisiä tuotteita syntyy suuremmalla todennäköisyydellä dynaamisissa,
monikulttuurisissa keskuksissa, joilla on riittävä väestöpohja.
Erityisesti tällaisten keskusten kansainvälisestä kilpailukyvystä ja houkuttelevuudesta
on huolehdittava asianmukaisella tavalla.
Suomen innovaatioympäristö on monilla mittareilla
mitattuna maailman huipputasoa, mutta eurooppalaisessa vertailussa
riskinottoa ja kasvuyrittäjyyttä tukeva lainsäädäntömme
ei ole kilpailukykyinen. Liiketoimintaosaamista tarvitaan huomattavan
paljon nykyistä enemmän. Aikaisemman kehitysvaiheen
liikeideat kehittyvät sijoituskelpoisiksi vain riittävään
liiketoimintaosaamiseen yhdistettynä. Suomessa ei ole myöskään
pulaa pääomista, mutta säädökset
estävät niiden kohdistumista riskipitoisiin hankkeisiin. On
erityisesti pantava merkille, että metropolialueet ja kasvukeskukset
eivät kilpaile menestyksestä keskenään,
vaan täydentävät ja tukevat toisiaan.
Keskeistä ei ole myöskään kaupunkiseutujen
luokittelu tai ryhmittely, vaan se, että kaikilla kasvukeskusseuduilla
on mahdollisuus kehittyä omien vahvuuksien ja erityispiirteitten
pohjalta. Mitään lisäarvoa ei saada kiistelemällä siitä,
minkä kaupunkiseutujen tulisi kuulua valtioneuvoston päätöksen
mukaiseen suurten kaupunkiseutujen kategoriaan.
Valtion toimintojen alueellistamisen tulee olla osa alueiden
kilpailukyvyn kehittämistä. Näin ollen
toimintojen alueellistamisessa pääperiaatteena
tulee olla alueen omien olemassa olevien vahvuuksien tukeminen.
Oikein hoidettuna alueellistaminen on mahdollisuus, mutta irrallisten
yksiköiden ja alueelle sopimattomien toimintojen keinotekoinen
siirtely ei ole tarkoituksenmukaista.
Arvoisa puhemies! Nykyaikaisen aluekehityspolitiikan tulee perustua
alueitten omien vahvuuksien tukemiseen, yhteistyöhön
ja osaamiseen. Tulevaisuudessa parhaiten menestyvät alueet,
jotka onnistuvat aikaansaamaan tiiviin yhteistyön tutkimus-
ja kehitystoiminnan, koulutuksen, julkisen sektorin ja elinkeinoelämän
välillä. Alue- ja rakennepolitiikan toimijat ja välineet
on valjastettava lisäämään tämän
kaltaista vuorovaikutusta.
Nils-Anders Granvik /r:
Värderade herr talman! Regeringens regionpolitiska
redogörelse är en ganska torr läsning
som mycket långt handlar om den administrativa problematiken.
Tyvärr krävs det en oerhörd apparat för
att planera, förverkliga men också för
att övervaka att medlen som kanaliseras till regionutveckling
ger ett så bra resultat som möjligt. Förvaltningsutskottet konstaterar
som första mening i betänkandet att regionutvecklingen
handlar om samarbete och att de olika åtgärderna
blir effektivare ju bättre parternas samarbete fungerar.
Så är det. Ett av problemen är att aktörerna är
många och att finansieringen kommer ur många rör.
Finland har nu under tio år tränat att tillgodogöra
sig EU:s strukturstöd och anpassa dessa resurser till övrig
nationell finansiering. Totalt sett rör det sig om stora summor
per år och finansieringsperiod, varför kunskap
och mål för satsningarna är avgörande för
att nå ett bestående resultat.
Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunta korostaa mietinnössään
aluehallinnon vahvistamisen merkitystä. Maakuntaliittojen
asemaa on entisestään vahvistettava, jotta ne
voisivat ottaa aktiivisemman roolin alueiden kehittäjinä.
Valiokunta kiinnittää huomiota hallituksen
tavoitteeseen valtion toimintojen sijoittamisesta Pääkaupunkiseudun
ulkopuolelle. Aika onkin paras mahdollinen, koska 40-luvun suuret
ikäluokat siirtyvät lähitulevaisuudessa
eläkkeelle ja laajamittainen työvoiman uusrekrytointi
on edessä. Nyt on paras aika viedä työpaikat
ihmisten luo eikä pakottaa ihmisiä muuttamaan
Ruuhka-Suomessa olevien työpaikkojen luokse.
Työpaikkojen sijoittaminen Pääkaupunkiseudun
ulkopuolelle ei ole mikään yksinkertainen prosessi.
Työpaikkoja ei niin vaan siirretä alueille ja
uskota sitten kaiken olevan hyvin. Hallintovaliokunta pitää tärkeänä,
että sijoitettujen toimintojen mahdollisuudet menestyä uudella
paikkakunnalla otetaan huomioon. Korostamme myös sitä,
että sijoitettujen yksikköjen tulee vahvistaa
alueen elinkeinoelämää ja toimia siten
piristysruiskeena paikalliselle elinkeinoelämälle. Haluamme
myös nostaa esiin valiokunnan toteamuksen, jonka mukaan
kielilain vaatimukset palvelutehtävän toteuttamisessa
molemmilla kansalliskielillä tulee täyttää hajasijoituksen
jälkeen.
Mietinnössä haluamme myös korostaa
aluekeskusten merkitystä kehitysprosessissa. Toistaiseksi
saadut kokemukset ovat myönteisiä, ja aluekeskuksilla
on oma tehtävänsä alueidensa moottorina.
Aluekeskuksen aseman saaneella kaupungilla on sekä velvoitteita
että mahdollisuuksia. Velvoitteet merkitsevät
muun muassa omaa työtä niiden ohjelmien toteuttamiseksi,
jotka ovat perustana aluekeskusten asemaa koskevalle päätökselle.
Ohjelma ja sen mukanaan tuoma asema on ainoastaan yksi mahdollisuus,
eikä se merkitse kehitysautomatiikkaa. Valtiolla on puolestaan
myös vastuu vastata aluekeskuksen ponnisteluihin alueensa
kehittämiseksi. Mielestäni tämä muistutus
on hyvä tehdä nyt, kun päätöstä parintuhannen
työpaikan hajasijoittamisesta valmistellaan.
Kuten niin monissa muissa yhteyksissä, sekä selonteossa
että valiokunnan mietinnössä keskitytään
tulevaisuuskysymyksiin ja uuteen ajatteluun. Näin tietysti
pitää ollakin, että katse suunnataan
tulevaisuuteen ja parannuksiin. Toinen totuus on kuitenkin se, että yhtä tärkeää on
aikaisempien työpaikkojen ja rakenteiden säilyttäminen,
mikäli ne eivät ole vanhentuneita. Haluan ottaa
pari esimerkkiä.
Herr talman! Fritidsboendet har oerhört stor betydelse
för vissa kommuner och regioner i vårt land. I
redogörelsen fästs väldigt liten uppmärksamhet
vid de möjligheter som fritidsboendet kunde ge genom ett
aktivt utvecklande. Genom att utveckla och godkänna befintlig
strandplanering kunde ett mera omfattande åretruntboende ge
många kommuner och också regioner en behövlig
stimulans. Varför inte tillgodogöra oss mera av
den naturresurs som våra många sjöar och
havskuster frikostigt bjuder på? Många finländare
vill bo nära naturen och just ett sådant boende är
nummer ett på mångens önskelista.
Arvoisa puhemies! Maatalous on maaseudun ja erityisesti haja-asutusalueen
selkäranka. Jostain kummallisesta syystä maatalouden
ratkaiseva merkitys maaseudulle unohdetaan useimmiten keskusteltaessa
maaseudun kehittämisestä. Todellisuus on aivan
toisenlainen. Jos maatalous ei voi kehittyä ja pysyä hengissä,
koko maaseudun rakenteet romahtavat. Ajatelkaammepa vain tieverkkoa
ja muuta infrastruktuuria, jotka ovat välttämättömiä maaseudun
palvelujen ylläpitämiselle. Muunlainen uusi ja
hyvä toiminta kylissä ei tule koskaan korvaamaan
sitä ihmisten menettämistä, jota maatalouden
taantuma merkitsisi. Saamme olla varsin iloisia, mikäli
uudet innovaatiot voivat korvata työpaikkojen luonnollisen poistuman,
joka aiheutuu maatalouden rakennekehityksestä.
Herr talman! Varken redogörelsen eller utskottets
betänkande leder i och för sig som sådana
till konkreta resultat. Båda dokumenten är däremot
en god grund för att gå vidare i den process som
aldrig tar slut i vårt föränderliga samhälle.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Punamultahallituksen hallitusohjelmassa luvataan harjoittaa
sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa
sekä kaventaa eroja alueiden kehittämisedellytyksissä.
Tavoitteeksi hallitus otti muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottamisen
sekä palvelurakenteen turvaamisen koko maassa.
Mutta mihin suuntaan ollaan menossa? Elämme parhaillaan
koko maassa ennen näkemätöntä toimintaympäristön
murrosaikaa, eikä hallitus ole löytänyt
ratkaisuja peruskysymykseen eli siihen, mitä pitäisi
tehdä, jotta tuo hallitusohjelmassa mainittu sosiaalinen
ja alueellinen tasapaino toteutuisi. Suunta on aivan päinvastainen.
Hallituksen harjoittaman politiikan seurauksena monen alueen tulevaisuus
näyttää todella huolestuttavalta. Mikäli
politiikan linja jatkuu tällaisena, meillä on
aivan kohta kuntia, joilla ei ole terveellä pohjalla toimivia
yrityksiä ja niiden työpaikkoja juuri lainkaan.
Huomattava osa asukkaista on eläkeläisiä,
peruskouluikäisten määrä on
romahtanut kymmeniä prosentteja, työttömyysaste on
korkea ja suurin osa työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä,
työelämästä poistuu väkeä enemmän
kuin sinne tulee, verotulot ovat pienet ja sosiaalimenot korkeat
jne?
Esillä oleva, sinänsä asiallisesti
laadittu aluepoliittinen selonteko ei anna ratkaisuja näihin
kysymyksiin. Näyttää siltä,
että selonteko on jälleen kerran paljon työtä vaatinut
asiakirja, joka hallituksen päivänpolitiikassa
jää hallitusohjelman päälle
pölyttymään. Tämän
aamun tietojen mukaan hallitus on päättänyt
asettaa lähiaikoina selvitysmiehen tutkimaan, millä keinoilla
työvoiman saanti turvataan syrjäseuduilla. Hyvä näin,
ja kiitokset ministeri Manniselle aktiivisuudesta. Eikö kuitenkaan
hallitukselle ole vielä tässä vaiheessakaan
selvinnyt se tosiasia, että työvoiman saanti syrjäseudulla
turvataan oikealla aluepolitiikalla ja siihen aivan oleellisesti
liittyvällä oikealla elinkeinopolitiikalla, joiden
turvin oikealla kunnallispolitiikalla kunnat pysyvät elinvoimaisina
eikä aktiiviväestö muuta työn
ja toimeentulon perässä muualle?
Pienet verohelpotukset ovat sinänsä tervetulleita
kaikille, mutta eivät ne yksin käännä muuttovirtoja
toiseen suuntaan tai pysäytä muuttoliikettä maaseudulta
keskuksiin. Viihtyisä asuinympäristö,
hyvät palvelut ja turvallinen työpaikka ovat keskeisiä vetovoimatekijöitä asuinpaikkaa
harkitessa. Niihin tulisi sekä valtion että kuntien
panostaa. Käytännössä hallitus
on päinvastoin kiihdyttänyt työn perässä tapahtuvaa muuttoliikettä monin
eri tavoin. Epäonnistuneet maatalousratkaisut, investointien
vähäisyys aluepoliittisesti vaikeilla alueilla,
valtion ottama pakkolaina ja maaseutukuntien ankarat talousvaikeudet
jne. ovat kaikki vain lisänneet ja tulevat lisäämään
vaikeuksia syrjäseuduilla, joiden työllistämisongelmien
selvittämiseen nyt ryhdytään. Selvityksiä syntyy
selvitysten päälle, mutta todellisia päätöksiä ei
saada aikaan.
Kun tarkastelee kuntavaalien jälkeistä värikarttaa,
on helppo todeta, että keskustapuolue kantaa aluepolitiikasta
suurimman vastuun. Keskeiset aluepolitiikkaa tukevat paikalliset
ratkaisuthan tehdään kunnanvaltuustoissa, ja mikäli siellä nykyistä keskustalaista
linjaa ja täällä eduskunnassa sekä hallituksessa
punamultalinjaa jatketaan, edessä on vieläkin
suurempia vaikeuksia. Esillä oleva aluepoliittinen selonteko
on sinänsä hyvä, hallintokeskeinen virkamiestyö, mutta
siitä puuttuvat poliittiset linjanvedot, jotka tosiasiassa
tulevaisuuden ratkaisevat. Tällä hetkellä on
pakko todeta, että tuo tulevaisuus ei näytä hyvältä.
On vaara, että kaikki maakunnat eivät pysy elinvoimaisina
eli kehitys kulkee juuri päinvastaiseen suuntaan kuin hallitus
on tavoitteikseen esittänyt.
Hallintovaliokunta on mielestäni ottanut tähän
kysymykseen kantaa hyvin ja esittänyt käyttökelpoisia
ajatuksia niin sanottua periferiapolitiikkaa käsittelevässä osassaan.
Toivottavasti hallitus paneutuu tehtyihin ehdotuksiin. Hallintovaliokunnan
mietinnössä on mielestäni kuvattu onnistuneesti
eri tyyppisten keskusten ja niitä ympäröivien
alueiden hierarkiaa sekä erityispiirteitä. On
aivan oikein, että korostamme Helsingin seudun erityisasemaa
maamme metropolialueena muuhun maailmaan päin. Niin ikään
on oikein, että nostamme maakunta- ja aluekeskuksia omilla
seuduillaan. On kuitenkin muistettava välttää kaikenlaista
vastakkainasettelua kaikkien edellä mainittujen kesken.
Jos nimittäin esimerkiksi Jyväskylällä menee
hyvin, se on Keski-Suomen maakunnan etu, ja jos Keski-Suomen maakunnalla
menee hyvin, se on Jyväskylän etu. Tämä periaate
on syytä muistaa sekä valtakuntatasoisessa että kuntatasoisessa
politiikassa ja päätöksenteossa.
Hallintovaliokunta on mietinnössään
käsitellyt myös alueellistamista. Aikaisemmin
puhuttiin hajasijoituksesta ja tehtiin muutamia onnistuneita ratkaisuja
maakuntien kannalta. Muun muassa Keski-Suomi sai tästä osansa.
Myös jatkossa tiettyjen toimintojen siirtoa maakuntiin
pitää harjoittaa. Punamultahallituksen toiminnasta paistavat
kuitenkin läpi keskustan ja sosialidemokraattien ristiriitaiset
linjat alueellistamiskysymyksissä. Keskustan edustajat
lupaavat 4 000—8 000 työpaikkaa
maakuntiin ja tekevät raakaa puoluepolitiikkaa puheissaan.
Sosialidemokraatit jarruttelevat jo keskusteluja, eikä maakuntiin
siirry kuin pieniä, muutaman kymmenen henkilön
yksiköitä. Suurella joukolla työntekijöitä on
hyvin epävarma olotila. Tämä ei liene kenenkään
tai minkään organisaation edun mukainen tilanne.
Arvoisa puhemies! Olen ollut mukana laatimassa hallintovaliokunnan
mietintöä ja tuen siinä yhteisesti laadittuja
kannanottoja. Olen tällä puheellani vain halunnut
ravistella päivänpoliittisia kannanottoja, ettei
selonteko jäisi hyllylle pölyttymään.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Mikael Niemen kirjassa sanotaan 60-luvun
pohjoisesta Lapista, että meille tuli Beatles ja pikitie.
Näin se on tänä päivänäkin.
Juuri liikenneyhteyksiä kehittämällä vahvistetaan
alueiden kilpailukykyä. On tärkeää,
että yhteydet toimivat. Niillä parannetaan alueiden
kehitystä, mistä myös hallintovaliokunta
mietinnössään puhuu.
Aluepoliittisesti tämä merkittävä kysymys nousee
esille tämän päivän Helsingin
Sanomissa. Tilastokeskuksen mukaan jo kolmannes suomalaisista työllisistä eli
lähes 730 000 ihmistä käy töissä kotikuntansa
ulkopuolella. Tämän määrän
odotetaan nousevan lähivuosina entisestään.
Noiden pikiteiden tulisi olla kunnossa, ettei kaupunkien työpaikoille
tarvitsisi körötellä seitsemääkymppiä.
Työpaikkojen keskittymisen myötä suurissa kaupungeissa
asukasmäärät kasvoivat aikoinaan ja asuntojen
hintataso nousi. Erityisesti nuoret perheet nyt joutuvat muuttamaan
kauemmas työpaikoistaan. Koulutuskaupungeista, esimerkiksi Tampereelta
ja Helsingistä, muuttaa nyt ympäristökuntiin
ihmisiä, jotka muuttivat 90-luvulla isoihin kaupunkeihin
opiskelemaan. Maaseudusta on tulossa suuri omakotialue. Aluepolitiikka on
uuden haasteen edessä. Kyseessä ei ole enää maaltamuutto,
vaan maallamuutto ja maallemuutto. Asukkaita menettävät
kunnat menettävät veronmaksajia, varsinkin jos
muuttaja jatkaa samassa työssä, mutta maksaa kunnallisveronsa naapuriin.
Menettäjiä eivät ole siis ainoastaan syrjäkylät,
vaan myös kaupungit.
Hallitus on tehnyt tammikuussa periaatepäätöksen
myös kansallisesta laajakaistastrategiasta. Strategian
tavoitteenahan on, että nopeat ja alueellisesti kattavat
ja käyttäjilleen kohtuuhintaiset tietoliikenneyhteydet
olisivat kaikkien kansalaisten saatavilla vuoden 2005 loppuun mennessä myös
pienemmillä paikkakunnilla ja syrjäisellä maaseudulla.
Tietoliikenneyhteyksien ja yleensäkin tietokoneiden hyödyntäminen tulisi
saada aivan uudelle tasolle. Etätyö on tätä päivää ja
tulevaisuutta. Yhä harvempi on työssä sidoksissaan
yhteen paikkaan. Monella kansanedustajallakin on tästä kokemusta.
Valtion toimintojen sijoittamisesta Pääkaupunkiseudun
ulkopuolelle säädettiin lailla. Samalla eduskunta
hyväksyi lauselman, jossa painotetaan alueellisia näkökohtia.
Itse olen seurannut toisaalta innostuneesti, toisaalta huolestuneena
alueellistamisen ensiaskelia. Periaatteellisella tasolla alueellistaminen
on erinomainen toimenpide, mutta toteuttaminen ei ole lainkaan ongelmatonta.
Jokin aika sitten kerrottiin, että Tampere ja Pirkanmaa
ovat saamassa vain rippeitä Pääkaupunkiseudulta
maakuntiin siirrettävistä työpaikoista.
Syynä pidettiin sitä, että Tampere ei ole
ollut riittävän aktiivinen itse. Tampereellehan
on viimeisimmän suunnitelman mukaan tulossa vain muutama
työpaikka vajaasta 2 000:sta jaossa olleesta.
Valtion työpaikkojahan on tarkoitus siirtää eri
alueille Suomea yhteensä 4 000—8 000
vuoteen 2015 mennessä, jos suunnitelma toteutuu. Valtiosihteeri
Risto Volanen korosti, että alueellistamispelissä pärjäävät
parhaiten aktiivisimmat kaupungit. Ymmärrän toki valtiosihteerin
näkemyksen, mutta pelkästä kaupunkien
aktiivisuudesta tämä ei saisi olla kiinni. Myös
muiden seikkojen, järjen, tulisi voittaa.
Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan, että alueellistettavia
toimintoja voivat olla muun muassa hallinnon tukitehtävät,
lupa- ja valvonta-asiat, atk-tehtävät sekä erilaiset
operatiiviset tehtävät. Kaikkein tärkeimmässä asemassa
mielestäni kuitenkin ovat alueiden kehittämistyössä ja kehityksessä innovaatiot.
Osaamiskeskuksilla, yliopistoilla, ammattikorkeakouluilla ja Teknologian
kehittämiskeskuksella on keskeinen rooli. Yhteistyö,
avoimuus ja ennakkoluulottomuus ovat tekijöitä,
joilla syntyy innovaatioita ja menestystä.
Huippuosaaminen ei ole kuitenkaan jakautunut tasaisesti maan
eri osiin. Yli puolet kehittämis- ja tutkimuspanoksista
tulee Helsingin seudulle ja Uudellemaalle. Tänne keskittyvät
ne tutkimus- ja kehittämisorganisaatiot, jotka pystyvät hakemaan
Tekes-rahoitusta. Täällä ovat myös suurten
yritysten tutkimuspanokset sekä myös Suomen Akatemian
ja Sitran rahoitus. Pitkällä tähtäimellä tämä merkitsee
osaamisen vieläkin voimakkaampaa alueellista keskittymistä.
Arvoisa puhemies! Alueellisen innovaatiopolitiikan edellytyksenä on
tutkimus- ja kehitysorganisaatioiden siirtäminen alueellisiin
keskuksiin. Mikäli tutkimukseen ja kehittämiseen
suunnatut panostukset jakautuvat alueellisesti tasaisemmin, voidaan
puhua todellisesta aluepolitiikasta ja alueellisesta innovaatiopolitiikasta.
En itse kuitenkaan kuulu niihin, jotka olisivat valmiit kylvämään
t&k-rahoja sokeasti ympäri maakuntia riippumatta
sisällöstä. Mieluummin isompia summia
kannattaviin, hyvin perusteltuihin hankkeisiin kuin tasajako pikkuhankkeisiin. Usein
jo olemassa olevien yritysten innovatiivisten projektien tukeminen
voi olla kannattavampaa kuin aivan nollasta alkavien. Työllistämisnäkökulma
on usein ratkaiseva valintakriteeri, ja etenkin tulee vahvistaa
niitä elinkeinoalueita, jotka ovat kyseisille alueille
muutenkin luontaisia. Peräänkuuluttaisin myös
sitä, että innovaatiopolitiikan tulee sisältää teknologisten
innovaatioiden rinnalla myös sosiaalisia innovaatioita
ja erilaisten jäykkien järjestelmien purkamista.
Lopulta kaikessa on kyse ihmisistä ja heidän välisestä toiminnastaan,
ja näin tehdään myös hyvää aluepolitiikkaa.
Jutta Urpilainen /sd:
Arvoisa puhemies! Alueiden kehittämisen tavoitteena
on alueiden kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn
ja taloudellisen kasvun vahvistaminen. Tähän päästään
muun muassa parantamalla alueiden osaamista sekä voimistamalla
niiden omia vahvuuksia. Osaamisen avulla voidaan alueiden elinkeinorakennetta
monipuolistaa, lisätä työllisyyttä ja vahvistaa
aluetalouksia. Osaamisen tehokas hyödyntäminen
edellyttää kuitenkin alueilta ja yrityksiltä entistä tehokkaampaa
yhteistyötä ja verkostoitumista.
Ne alueet ja maakunnat, joilla sijaitsee tiedekorkeakoulu, ovat
olleet vetovoimaltaan vahvoja, ja niiden kehitys on kulkenut monilta
osin myötätuulessa. Tutkimuksissa on nimittäin
todettu, että väestön koulutustasolla
on myönteisiä vaikutuksia alueelliseen kehitykseen.
Hyvin hoidetut koulutuspalvelut houkuttelevat asukkaita ja osaaminen
puolestaan tuotantolaitoksia. Tätä alueellista
polarisaatiokehitystä pyritään tasoittamaan
muun muassa ammattikorkeakouluverkoston ja yliopistokeskusten myötä.
Yliopistokeskukset tarjoavat yliopistollista opetusta ja tutkimusta
myös kasvukeskusten ulkopuolella. Ammattikorkeakoulujen
rinnalla ne palvelevat korkeakoulujen kolmatta tehtävää eli
yhteiskunnallista palvelutehtävää.
Arvoisa puhemies! Aluekeskusohjelman käynnistäminen
oli merkittävä aluepoliittinen toimenpide. Aluekeskusohjelmaa
toteutetaan 34 ohjelma-alueella vuoden 2006 loppuun saakka. Arvioinnin
mukaan ohjelma on vuosina 2001—2003 vahvistanut kaupunkiseutujen
sisäistä yhteistyötä, jäntevöittänyt
kehittämistyötä ja koonnut sirpaleisia
toimenpiteitä vaikuttavammiksi kokonaisuuksiksi. Ohjelma
on myös edistänyt seutujen vahvempaa erikoistumista.
Tulokselliseksi osoittautunutta aluekeskuspolitiikkaa on jatkettava
myös vuoden 2006 jälkeen, kuten hallintovaliokuntakin
mietinnössään toteaa. Aluekeskuspolitiikkaa
on tuettava siten, että tavoitteena on synnyttää omiin
vahvuuksiin erikoistuneita, kilpailukykyisiä alueklustereita
kaikkiin maakuntiin.
Myös osaamiskeskusohjelmalla tuetaan huippuosaamisen
hyödyntämistä valtioneuvoston nimeämissä 20
osaamiskeskuksessa. Alueilla toteutettavat ohjelmat ovat yrityslähtöisiä,
ja niiden toimenpiteet kohdistuvat osaamisintensiivisen uuden liiketoiminnan
synnyttämiseen, yritysten kasvuun ja työllisyyden
edistämiseen. Osaamiskeskustyö on onnistunut hyvin,
ja yhdyn hallintovaliokunnan mietintöön siltäkin osin,
että myös osaamiskeskusohjelmaa on välttämätöntä jatkaa
vuonna 2006 päättyvän ohjelmakauden jälkeen.
On myös tärkeää, että ohjelmaan
kuuluvilla osaamisaloilla tuetaan huippuosaamisen leviämistä myös
osaamiskeskusten ulkopuolella.
Arvoisa puhemies! Valtion toimintojen sijoittamisella Pääkaupunkiseudun
ulkopuolelle eli alueellistamisella tavoitellaan muun muassa valtion
tehtävien tuloksellista hoitamista, maan tasapainoista
alueellista kehitystä, työllisyyden tukemista
ja työvoiman saamisen turvaamista valtion tehtäviin.
Alueellistamistoimenpiteissä tuleekin painottaa erityisesti
alueellisia näkökohtia ja vaikutuksia. Periaatteena
alueellistamisprosessissa on oltava, että alueellistamisessa
kullekin toiminnolle löydetään ympäristö,
jossa toiminto ja ympäristö ovat toisiaan tukevia.
Huomiota on kiinnitettävä toimivien verkostojen
ja eri hallinnonalojen yhteistyön ylläpitämiseen.
Keski-Pohjanmaan maakunta ja sen keskus Kokkola menettivät
1980—1990-luvulla noin 400 valtion budjettitalouden piirissä ollutta
työpaikkaa. Lisäksi valtiojohtoisen teollisuuden
piirissä menetys oli noin 800—1 000 työpaikkaa. Näitä menetyksiä ei
valtiovalta ole suoraan kompensoinut. Keski-Pohjanmaan Liiton toimesta
on Kokkolaan sijoitettu alueen olemassa olevia vahvuuksia tukevia
toimintoja. Päätös Väestörekisterikeskuksen
tietosisältöyksikön sijoittamisesta Kokkolaan
on tehty. Päätös tuo mukanaan noin 20
työpaikkaa. Gtk:n toimintojen sijoittamisen osalta ollaan
hyvin lähellä lopullista ratkaisua. Jos päätös
on myönteinen, on kyseessä 60—80 uuden
työpaikan saaminen edelleen varsin korkeasta työttömyysasteesta
kärsivään Kokkolaan. Toivon, että hallitus
jatkaa tätä oikeaa linjaa, sillä nämä ratkaisut
ovat merkittäviä koko Keski-Pohjanmaan maakunnan
kehityksen kannalta.
Jyrki Kasvi /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston selonteko
jatkaa niin hyvässä kuin pahassakin suomalaista
aluepolitiikkaa, sen perinteitä, jotka ovat valitettavasti
tulleet tutuiksi niin aiempien kuin tämänkin hallituksen
toiminnassa. Niiden lähtökohtana on ollut, että kuvitellaan
joidenkin temppujen ja projektien pysyvästi muuttavan tilannetta
alueilla, muuttavan alueiden kilpailukykyä. Mutta mitä tapahtuu käytännössä?
Kun projekti loppuu, rahat loppuvat. Se kilpailukyvyn parantuminen,
mikä siellä on tapahtunut, katoaa johonkin, eli
pätee se vanha totuus, että ei kannettu vesi kaivossa
pysy eikä kannettu raha alueilla.
Jos me haluamme lähteä pysyvästi
kehittämään alueiden kilpailukykyä,
meidän on mentävä sinne sisälle,
etsittävä kestäviä, pysyviä elinkeinoja
ja toimintatapoja, jotka hyödyntävät
sitä todellisuutta, joka siellä alueella on. Tuntuu
tietysti hassulta, että näin ei ole sitten jo
tehty, mutta jostain syystä monessa tapauksessa itse asiassa
ei ole haluttu tehdä niin. Otetaan esimerkiksi Suomen energiapolitiikka,
uusiutuvat energialähteet, esimerkiksi biomassa, jota Ruotsissa muun
muassa käytetään paljon energiantuotantoon:
Se tuo töitä alueille, se tuo töitä metsureille,
se tuo rahaa maanomistajille, se tuo rahaa kuorma-autoyrittäjille,
jotka kuljettavat sitä paikalliseen hakevoimalaan — se
kuljettaminen ei pitkää matkaa kannata, se tuo
töitä niille ihmisille, jotka työskentelevät
hakevoimalassa. Valitettavasti se vaan on ristiriidassa Suomessa
omaksutun energiapolitiikan kanssa, joka haluaa keskittää energiantuotannon
ja keskittää energiakaupasta tulevat rahavirrat
yksille suurille yhtiöille eikä jakaa sitä muualle
maahan.
Toisen esimerkin tarjoaa etätyö. Suomalaisista
jo yli 10 prosenttia tekee jollain muotoa etätyötä,
joko säännöllisesti viikoittain tai epäsäännöllisesti
mutta kuitenkin hyvin usein, ja hyvin yleistyvänä työmuotona
on niin sanottu mobiilityö eli liikkuva työ. Kun
suomalaisia haastatellaan, niin hyvin suuri joukko itse asiassa
haluaisi tehdä entistä enemmän etätyötä,
että pystyisi paremmin sovittamaan oman elämänsä,
perheensä ja työnsä haasteet toisiinsa,
että työajasta ei niin suuri osa kuluisi siihen,
että liikutaan paikasta a paikkaan b kodin ja työpaikan
väillä ja takaisin. Valitettavasti meidän
infrastruktuurimme ja lainsäädäntömme
ei tue sitä, että ihmiset voisivat itse asiassa
työskennellä myös näiden kasvukeskusten
yritysten palveluksessa ja asua siitä huolimatta alueilla.
Meillä infrastruktuuri ei tue sitä, ja meidän
lainsäädäntömme tekee sen usein
hyvin hankalaksi.
Tästä syystä tässä valtioneuvoston
selonteossa mainittu laajakaistapolitiikka on mielestäni erittäin
kannatettavaa, mutta sitä pitää vielä entisestään
terävöittää, koska meillä löytyy
jo Lohjalta alueita, joilla ei pysty tekemään
etätöitä tehokkaasti, koska siellä eivät
tietoliikenneyhteydet yksinkertaisesti ole riittävän
hyvät. Samanlaisia viestejä on tullut jopa Espoon
eräiltä osa-alueilta, ei tarvitse mennä Lappiin,
jota esimerkiksi ed. Tennilä on hyvin ansiokkaasti täällä puolustanut
myös tässä laajakaista-asiassa.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kannattaa ed. Cronbergin lausumaehdotusta
tähän valtioneuvoston selontekoon.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Lasse Hautala /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunnan puheenjohtaja ed. Väistö kertoi
omassa puheenvuorossaan varsin monipuolisesti hallintovaliokunnan
näkemykset laaditusta aluepoliittisesta selonteosta. Valiokunnan
mietinnön sisältöön vaikutti
hyvin merkittävin osin myös niiden lähes
70 asiantuntijan tai asiantuntijatahon kuuleminen, joita valiokunta kuuli
mietintöä valmistellessaan.
Valtioneuvoston esittämä aluepoliittinen selonteko
kuvaa maamme aluepolitiikkaa varsin kokonaisvaltaisesti, ja niin
kuin täällä käytetyissä puheenvuoroissa
on ilmennyt, aluepolitiikan lipun alla on puhuttu niin Pääkaupunkiseudun, koko
eteläisen Suomen kuin koko maankin asioista.
Käytännön aluepolitiikkaan yhdistetään
lähes poikkeuksetta taloudelliset voimavarat. Se on luonnollista,
koska aluepolitiikan tehtävänä on tasata
alueiden välisiä eroja ja antaa eri alueille mahdollisimman
tasaväkiset kehittymisen edellytykset. Aluepolitiikkamme
varat koostuvat kolmesta eri lähteestä: EU:n alue-
ja rakennerahastosta, kansallisesta rahoituksesta sekä yksityisestä rahoituksesta.
Koko nykyisellä EU:n ohjelmakaudella eli vuosina 2000—2006
Euroopan unionin osuus on 2,3 miljardia euroa, kansallinen osuus
2,7 miljardia euroa ja yksityinen osuus 3,5 miljardia euroa. Edellä oleva
osoittaa, että aluepolitiikasta puhuttaessa tulee muistaa
siihen sisältyvä varojen kohdentaminen ja merkittävät rahavirrat.
Tulevana syksynä eduskunta saa käsiteltäväkseen
EU:n alue- ja rakennepoliittiset uudistukset, jotka koskevat seuraavaa
ohjelmakautta eli vuosia 2007—2013. Meidän on
syytä huomioida meille tärkeät aluepoliittiset
näkökohdat ja myös se, että Euroopan
unioni käyttää budjetistaan karkeasti
arvioiden noin neljänneksen aluepolitiikan toteuttamiseen.
EU:lta saatava tuki alue- ja rakennepolitiikkaan ei suoraan määrää tuen
käyttöä ja ohjausta. Tällöin
kansallinen vastuu aluepolitiikan harjoittamisesta on tärkeää.
Varojen käyttö on aina viime kädessä kiinni
tukea myöntävistä viranomaisista. Viime
kädessä niiden toimintaa ohjaa ja valvoo lainsäätäjän
roolissa toimiva eduskunta. Siksi varojen mahdollisimman tehokkaiden
aluepoliittisten ohjaamiskeinojen etsiminen on ollut välttämätöntä.
Tämän toteaa myös valiokunta mietinnössään.
Arvoisa puhemies! Mietinnössä edellytetään hallituksen
ottavan alueellistamistarkasteluun koko valtionhallinnon ministeriöiden
ydinosia lukuun ottamatta. Samalla haluaisin huomauttaa, että ministeriöiden
välisen yhteistyön tulee lisääntyä rakennerahastojen
jakoon liittyen, vaikka se on jo viime vuosina parantunut. Nykypäivänä ei
ole tarkoituksenmukaista, että eri ministeriöt
varjelevat tarkoin omaa aluettaan. Seutukunnallisen yhteistyön
lisääntyessä alueiden kehittämistyössä voitaneen
joustaa valtion virkakoneistostakin käsin.
Aikataulullisesti ei ole mahdollista puuttua kovin moniin selonteon
yksityiskohtiin. Haluan tässä yhteydessä nostaa
esiin maaseutuyrittäjyyden ja sen merkityksen kuntien,
seutukuntien ja maakuntien menestyksessä. Maaseutuelinkeinojen
ympärille voidaan luoda hyvin monipuolinen yrittäjyys.
On syytä muistaa, että yrityksiin sijoitetut pääomat
kiertävät paikallis- ja aluetaloudessa. Toimintansa
pyörittämiseen yritykset tarvitsevat muita yrityspalveluita,
jotka osaltaan työllistävät ja pitävät
yllä elinvoimaa. Monilla paikkakunnilla yritykset muodostavat
toimivia, toisiaan tukevia yritysverkostoja. On tärkeää,
että seuraavalla EU:n ohjelmakaudella maaseudun yritystoiminnasta
ja sen edistämisestä kantavat vastuutaan useat
eri ministeriöt. Niiden lisäksi maakuntien liittojen
kautta tulevia aluekehitysvaroja tulee käyttää laajasti
myös maaseutualueiden kehittämiseen.
Annettu selonteko on hyvin linjassa hallitusohjelman aluepolitiikkaa
käsittelevän osion kanssa ja ottaa hyvin huomioon
tulevaisuuden vaativat haasteet aluepolitiikassa.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Edellisellä eduskuntakaudella oppositiossa
ollut keskusta moitti hallituspuolueita jokaisessa mahdollisessa
asiassa huonosta aluepolitiikasta. Jotain vaalikampanjassaan lupaamiaan
aluepoliittisia asioita keskusta piti vielä esillä hallitukseen päästyäänkin.
Hallitus on esimerkiksi luvannut hajasijoittaa valtion toimintoja
eri puolille Suomea. Juuri mitään ei ole vielä tapahtunut.
Suomi on suuri ja harvaanasuttu maa. Edellisen hallituksen aluepolitiikka
oli kohtuullisen onnistunutta huolimatta siitä, ettei aluepolitiikkaan
panostettu riittävästi resursseja. Annetut varat
käytettiin järkevästi ja muuttoliikettä pyrittiin ohjaamaan
eri puolilla maata oleviin kasvukeskuksiin sen sijaan, että kaikki
muuttaisivat tänne etelään Kehäkolmosen
liepeille. Tämä onnistuu monin tavoin. Jos nyt
hallitus panostaisi tälle hyvälle pohjalle rakennettuun
aluepolitiikkaan, saataisiin suhteellisen helposti aikaan hyviä tuloksia.
Hajasijoittamalla valtion toimintoja saataisiin työllisyyttä parannettua
monilla alueilla, joilla nyt on reilusti tyhjiä asuntoja
ja järkevän toiminnan edellytyksiä mutta
ei työpaikkoja. Valtion työpaikat saisivat näillä alueilla
vauhtia myös yksityissektoriin, joka voisi näin
luoda oman osansa uusista työpaikoista.
Nykyhallitus ei ole vielä onnistunut romuttamaan edellisen
hallituksen aluepoliittisia saavutuksia. Edellisen hallituksen luoma
aluekeskusmalli ja vaikkapa Kainuun kokeilut ovat hyviä esimerkkejä edullisesta
ja toimivasta aluepolitiikasta. Nyt tarvittaisiin kuitenkin hallitukselta
toimia. Edellisen hallituksen hyvätkään
toimenpiteet eivät kanna loputtomiin.
Erilaisten hallinnollisten hajasijoittamisten ja rakennemallien
lisäksi tarvitaan myös muita toimenpiteitä,
jotta alueitten hyvä kehitys saadaan varmistettua. Yksi
tärkeimmistä alueitten kehityksen jarruista ovat
vakavat puutteet tieverkoissa. Meillä on yhä vilkkaasti
liikennöityjä tieosuuksia, jotka eivät
ole turvallisia ja joiden tukkoisuus on este alueen kehitykselle.
Tiestöstä huolehtiminen on tärkeää.
Huonokuntoiset tiet ovat usein suoranainen este alueen kehitykselle. Hallitus
on ilmoittanut, että se on myymässä Vapo
Oy:tä lähes 50 miljoonan euron edestä. Mielestäni
nämä rahat pitäisi kaikki käyttää tieinvestointeihin,
ja vaadin, että ne käytetään Suomen
vilkkaimman rekka-autotien, Nelostien, kunnostamiseen.
Teitten lisäksi pitää huolehtia muistakin
tarpeista maakunnissa. Esimerkiksi tietokoneitten laajakaistayhteyksien
puuttuminen voi usein olla este innovatiiviselle yritystoiminnalle.
Tulee huolehtia siitä, että kun yritykset eivät
pidä huolta koko maan tietoliikenneverkoista, valtio auttaa
niillä alueilla, joilla se ei muuten kannata.
Arvoisa puhemies! Hallituksen aluepolitiikan lisäksi
alueellista hyvää kehitystä estää kuntien talousahdinko.
Kun hallitus on ylimitoitetulla veronalennuspolitiikalla ajanut
kunnat ahdinkoon, ei kunnillakaan ole mahdollisuutta tehdä tulevaisuuteen
tähtääviä investointeja. Tämä yhdistettynä puutteelliseen
kansalliseen aluepolitiikkaan ja siihen, että me menetämme
EU-tuet, johtaa täydelliseen katastrofiin. Hallituksen
tuleekin tehdä kaikkensa sen eteen, etteivät Suomen
oloissa huonommin toimeentulevat alueet köyhdy entisestään
siksi, että uusissa jäsenmaissa on vielä köyhempiä alueita.
Nämä uudet jäsenmaat pitää saada
jaloilleen. Se on meidän kaikkien etu. Mutta on myös
kaikkien etu, että kaikista Suomen alueista pidetään
hyvää huolta. Meilläkin on omat erityiset
vaikeutemme. Jo ilmasto on sellainen, että emme mitenkään
voi pärjätä vaikkapa vaan maataloudessa,
jos emme tue sen mahdollisuuksia.
Kannatan edustajien Tennilän ja Korhosen tekemiä ehdotuksia.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Alueiden selviytyminen on paljolti
kiinni yrittämisen edellytyksistä. Meneillään
olevan rakennerahastokauden aikana olemme törmänneet siihen
tosiseikkaan, että eri alueet eivät ole samalla
viivalla yritystoiminnan alkumetreillä. Eri tukialueiden
välille on sananmukaisesti asetettu raja-aitoja, jotka
kasvattavat kilpailuasemaa esimerkiksi kahden seutukunnan välillä.
Siksi on oleellista, mihin valiokuntakin on ansiokkaasti puuttunut,
että tulevan rakennerahastokauden tukialueet muodostetaan
yhtenäisiksi niin, ettei synny kilpailuasetelmien vääristymiä.
En malta olla mainitsematta tästä hyvänä huonona
esimerkkinä edellisen kauden poliittista linjausta, jolla
ruokitaan edelleen ennestään vauraita alueita
monesta eri lähteestä ohjattavilla taloudellisilla
resursseilla.
Myös kansallisten kehitystukialueiden luokitukset on
saatava yhdenvertaisemmiksi neuvottelemalla väljyyttä aiemmin
käytettyihin mittaristoihin väestömäärän
ja bkt:n suhteen. Koska julkinen sektori vähemmän
hyötyy keskittämisajatuksesta ja sitä valtio
joka tapauksessa resursseillaan ohjaa, on erikoista, jos yksityisen
sektorin asemaa vahvistetaan entistä enemmän keskittämisellä.
Tämä olkoon viesti seuraaville neuvottelijoille
EU:n rakennerahastokauden linjoista koko maamme tasapainoista kehittämistä silmälläpitäen.
Vaikka alueellinen hyvinvointi on väestömäärän
tietäen vaikutuksiltaan pieni, sen seuraukset ihmisen hyvinvoinnin
tavoittelussa ovat taloudellisesti vaikuttavat koko maassa. Toisin
sanoen en ymmärrä toimenpiteitä, joissa
keskittäminen on tietoinen valinta ja jonka seurauksena hyvinvointipalvelujen
tarve kasvaa mielettömästi puhumattakaan siitä,
ettei kaikkia ihmisiä voida enää pelastaa
edes rahalla. Teknologiaan panostus on yksi oivallisista keinoista
saada tätä desentralisoitumista tukevaa ajattelua
liikkeelle.
Pidän tärkeänä, että maakuntaliittojen
asemaa operatiivisena toimijana korostetaan niiden laatimien maakuntaohjelmien
ja suunnitelmien kautta. Tämän vuoksi rahoitusta
on ohjattava niin sanottujen pienempien ja lyhyen aikavälin
hankkeisiin enemmän maakuntatasolta jaettavaksi. Mitä pienemmistä yksiköistä käsin
tuen kohdistamisesta voidaan päättää,
sitä vastuullisemmin ja paikallisen kehityksen näkökulmasta
tuottavimmin varat voidaan käyttää. Maakuntaohjelman
toteuttamissuunnitelman tulee olla tulevaisuudessa yhä enemmän
ministeriöiden käsikassara talous- ja toimintasuunnitelmien
laadinnassa. Vain tämän kautta myös esimerkiksi
maaseudun erilaiset tarpeet tulevat oikein huomioiduiksi. Erityisen
tärkeänä pidän eri ministeriöiden vuoropuhelua
maakuntien hankkeista, joiden kautta saavutettavat taloudellisuushyödyt
mahdollistavat enemmän toteutettavia kokonaisuuksia. Hyvänä esimerkkinä olkoot
infrahankkeet, joiden oheen rakennetut muut järjestelmät
tuottavat säästöjä pidemmän
päälle.
Lopuksi kysymykseni kuuluu, kuka tai mikä taho nykyisellään
on kontrolleri tuotos—panos-suhteiden tutkimisessa valtionhallinnossa
eri ministeriöiden välillä ja kuinka
systemaattista on lain valmistelussa nykyisin käytössä oleva
erilaisten vaikutusten arviointi. Elikkä vähän
samaa tavoitteistoa perään kuin ed. Korhonen täällä aiemmassa
puheenvuorossaan totesi.
Arvoisa puhemies! Maaseudun rooli korostuu luontotarjottimena
yhäti kaupungistuvalle kansallemme, vaikkakin pidän
koko Suomea poiketen muista Euroopan maista kohtuullisen maaseutumaisena
jo nykyisellään. Kuitenkaan verrattuna eteläisempiin
EU-maihin Suomen maaseutua ei tule valjastaa todelliseen tehomaatalouteen.
Monivaikutteisen maatalouden kehittämisedellytykset
turvaamalla tuettaisiin koko maaseudun elinvoimaisuutta ja sen omien
voimavarojen hyödyntämistä, luonnon monimuotoisuutta,
virkistyskäyttöä, kulttuuriperintöä ja
ruokaturvaa.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Keskustelu valtioneuvoston aluepoliittisesta
selonteosta on ollut tänään täällä salissa mielestäni
rakentavaa ja asiallista. Yhteisten asioiden hoidossa onkin tärkeämpää se,
että tekee itse asian eteen jotakin, kuin se, että osoittaa koko
ajan sormella toisten tekemättäjättämiset. Tapahtuneet
tosiasiat voi kertoa ja pitääkin kertoa, mutta
syyttely ja toisten sättiminen eivät auta. Asian
eteen on jokaisen tehtävä omalta osaltaan jotakin.
Päästäksemme yleensäkin tilanteessa
kuin tilanteessa eteenpäin on juuremme oltava menneessä,
jalkamme tukevasti nykyisyydessä ja katse luottavaisesti
tulevaisuuteen. On tehtävä niin sanottu tilanneanalyysi
ja sen pohjalta laadittava tahtotila, mihin pyritään.
Tältä pohjalta on helppo lähteä liikkeelle.
Maaliskuulla 2003 pidettävien eduskuntavaalien ydinkysymyksenä ja
tavoitteena oli pyrkimys muuttaa 8 vuotta harjoitetun politiikan
suuntaa. Eduskuntavaalit olivat luottamuslauseäänestys
kuluneista hallitusvuosista. Tuolloin harjoitetun politiikan suunnan
muuttaminen edellytti ensinnäkin alueiden kehittämispolitiikalle
uutta sisältöä. Valtiovallan ja erityisesti
hallituksen suhtautuminen vaati selkeää muutosta.
Alueiden tasapuolinen kehittäminen on kaikkien suomalaisten
etu, yhtä lailla kasvukeskuksissa kuin maaseudullakin asuvan.
Jatkuessaan voimakas väestön keskittyminen olisi
edelleen aiheuttanut paineita muun muassa asumisen kustannuksiin
ja muihin elinkustannuksiin. Jatkuessaan keskittyminen olisi lisännyt
entisestään ihmisten pahoinvointia sekä yhteiskunnan
kahtiajakoa.
Yhtenä politiikan tärkeimpänä tehtävänä on luoda
tasavertaiset elämänedellytykset kaikille suomalaisille
asuinpaikasta riippumatta. Kaikille on tarjottava mahdollisuus valita,
missä he haluavat elää, asua ja yrittää.
Päättäjien on tiedostettava se, että kasvukeskuksissakin
on parempi elää, kun muuallakin Suomessa on hyvä olla
ja asua. Tasapainoiseen aluekehitykseen liittyvän politiikan,
aluepolitiikan, pitää toimia siten, että elinkeinoelämä pystyy
sijoittumaan tasaisesti. Elinkeinoelämä menestyäkseen
tarvitsee hyviä liikenne- ja tietoliikenneyhteyksiä,
samalla tämä palvelee myös alueella asuvia
ihmisiä.
Ammattitaitoisen ja osaavan työvoiman saanti turvataan
oikeansuuntaisella koulutuspolitiikalla. Tämä tarkoittaa
sitä, että ammatillisessa koulutuksessa on kyettävä riittävän
aikaisessa vaiheessa ennakoimaan elinkeinoelämän
tulevat tarpeet.
Maakuntien ja seutukuntien kilpailukyky edellyttää vahvaa
ja vakaata kuntataloutta alueen kaikissa kunnissa. Valtion on osallistuttava edelleen
peruspalveluiden rahoitukseen. Valtion ja kuntien välille
onkin saatu peruspalvelusopimus, jossa sovitaan muun muassa julkisen
taloudenhoidon periaatteista ja kuntien peruspalveluiden rahoituksesta.
Tässä sopimuksessa valtio sitoutuu antamaan kunnille
riittävät voimavarat ja kunnat lupautuvat turvaamaan
kuntalaisille laadukkaat peruspalvelut. Näin valtion ja
kuntien välisellä yhteistyöllä taataan
kaikille kansalaisille asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta riittävät,
tehokkaasti tuotetut sosiaali- ja terveyspalvelut sekä maksuton
perusopetus. Tämän sopimuksen myötä on
päästy kestävän kehityksen tielle.
On siirrytty leikkauskierteestä vakaaseen ja ennakoivaan
kuntapolitiikkaan, joka takaa yhteiskuntamme hyvinvoinnin.
Kasvukeskusten ulkopuolelle on saatava yrityksiä ja
työpaikkoja. Tähän tarvitaan erityisesti yhteiskunnan
panostusta, tukea ja kannustusta. Tällä tavoin
saataisiin houkuteltua yrityksiä muuallekin kuin markkinavoimien
paisuttamiin kasvukeskuksiin.
Arvoisa herra puhemies! Työttömyyden hoitoon
on saatu uusi ote. Tässä tarvittiin sekä oikeansuuntaisia
veroratkaisuja että aktiivista työvoimapolitiikkaa — molempien
yhdessäolo, eikä vain toisen. Hallituksen yksi
tärkeä veropoliittinen tavoite on työllisyyden
parantaminen ja yrittäjyyden kannustaminen, erityisesti
pienten pk-yritysten mahdollisuuksien, toiminnan turvaaminen. Ihmisten
turvattomuus on valitettavasti lisääntynyt. Henkilöön
kohdistuvat rikokset, kuten pahoinpitelyt, ovat lisääntyneet,
huumausaineiden käyttö on hälyttävää,
rikollisryhmien määrä on lisääntynyt,
ja sen myötä taloudellinen rikollisuus on kasvanut.
Sisäiselle turvallisuudelle luodaan perusta riittävällä panostuksella
ennalta ehkäisevään työhön.
Tämän rakentamisen tulee lähteä kansalaisten
perusturvan vahvistamisesta ja syrjäytymisen sekä eriarvoistumisen
ehkäisystä. Olennaista on myös, että sisäisen
turvallisuuden kysymykset saatetaan nykyistä laajempaan
keskusteluun. Turvallisuuteen liittyvät asiat on otettava
vakavasti. Poliisien ja muiden järjestyksenvalvojien toimintaedellytyksistä on huolehdittava
budjettia laadittaessa. Tavoitteenamme pitää olla
selkeästi luoda Suomesta Euroopan turvallisin maa.
Arvoisa puhemies! Nykyinen aluepolitiikka edellyttää panostamista
osaamiseen, kestävään kehitykseen, alueelliseen
tasapainoon, hyvään ja uudistuvaan hallintoon
sekä omien vahvuuksien kehittämiseen. Tällaista
politiikkaa nimenomaan nykyinen hallitus harjoittaa. Pääministeri Matti
Vanhasen hallitus harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon
tähtäävää politiikkaa. Hallituksen
tavoite on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen.
Hallituksen selkeä tavoite on palvelurakenteen turvaaminen
koko maassa. Alueellisessa kehityksessä maakuntakeskuksen
ja seutukuntien vuorovaikutus on tärkeää.
Tämä on perusedellytys myönteisen maakuntahengen
löytymiselle. Maakuntakeskuksen ja seutukuntien välinen
vuorovaikutus ei saa merkitä niiden välistä liiallista
kilpailua tai vastakkainasettelua. Maakunnan sisäisten
yhteistyöverkostojen vahvistamisessa on ensisijaisesti
pyrittävä aluepoliittisen keinovalikoiman monipuoliseen
käyttöön erilaisissa ympäristöissä.
Vahvalla maakuntakeskuksella ja elinvoimaisilla seutukunnilla on
monta valttia vaikuttaa muuttoliikkeen hillitsemiseen sekä alueen
yritysten työllisyystilanteen turvaamiseen. Näitä ovat muun
muassa hyvä asuntotilanne, hyvät opiskelumahdollisuudet,
maaseudun vaihtoehtoiset asumismuodot, etätyömahdollisuudet,
vapaa-aika ja virkistyspalvelut sekä matkailu.
Yksi Suomen menestystekijöistä on ollut kautta
aikojen koko maan asuminen. Suomi on tarvinnut aina ja tarvitsee
jatkossakin elävän ja vireän maaseudun.
Suomalaisessa hyvinvoinnissa alueellisella tasapainolla on vahva
asema. Aluekehityksen myönteiset tulokset osoittavat, että siihen
kannattaa sijoittaa.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Suomen liittyessä Euroopan
unionin jäseneksi aluepolitiikan rahoitus ja toimintamallit uudistuivat
merkittävästi. Rakennerahasto-ohjelmien hallinnointiin
ja hakuprosesseihin on pikkuhiljaa opittu myöskin Suomessa.
Maakuntahallitukset ovat peruslinjanneet ohjelman sisällöt
ja sitä kautta myös rahavirrat rakennerahastokausittain.
Aikaansaannoksia voi itse kukin arvioida. Osittain lienee kuitenkin
totta, että varsin paljon on tullut erilaisia projekteja
ja mappeja, mutta ei välttämättä vaikuttavuutta
kaikilta osin. Ohjelmien seurantajärjestelmiä tulisi
mielestäni entisestään kehittää.
On muistettava kuitenkin, että Euroopan unionin rakennerahastojen
osuus alueitten kehittämisen määrärahoista
on noin viidennes.
Alueiden kehittämislaissa uudistettiin alueitten kehittämisen
suunnittelu ja päätöksentekojärjestelmä.
Laissa otettiin käyttöön uusia välineitä alueitten
kehittämisen tehostamiseksi. Näitä ovat alueilla
maakuntaohjelma ja maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma eli totsu.
Maakuntahallitukset ja valtuustot käsittelevät
suunnitelmia juuri näinä päivinä.
On tärkeätä, että eri ministeriöt huomioivat
nämä omissa budjettiesityksissään. Se
on minusta sitä kansanvaltaista päätöksentekoa
alhaalta ylöspäin ja toisin päin.
Hallitus lupaa parantaa alueitten kykyä hyödyntää tutkimus-
ja kehitysrahoitusta. Tämä on mielestäni
erittäin kannatettavaa. Osaamisen varaan rakennetaan maamme
huomista tulevaisuutta. Mielestäni on kuitenkin hämmästyttävää se, että julkisuudessa
olleitten tietojen mukaan kaksi maakuntakeskusta, yliopistokaupunkia,
Joensuu ja Rovaniemi, jäisivät ilman Tekesin alueyksikköä.
Nämä linjaukset eivät mielestäni
ole hallituksen aluepoliittisten linjausten kanssa saman suuntaisia.
Hallituksen strategia-asiakirja sisältää selvityksen
aluehallinnon vahvistamisen tavoitteista. Lähtökohta
on se, että maakunnallisten liittojen roolia vahvistetaan
aluekehitysviranomaisina ja lisäksi voimavaroja kootaan
ja tavoitteita koordinoidaan ja selkeytetään entisestään.
Tämä niin sanottu Riepulan raportti on kuitenkin
saanut julkisuudessa hieman ristiriitaisen vastaanoton. On mielenkiintoista
nähdä, etenevätkö hallituksen päätökset
tämän raportin pohjalta. Mielestäni kuitenkin
nämä raportin lähtökohdat ovat
erittäin kannatettavia. Se vahvistaisi minusta aluehallintoa
entisestään. Ainut ongelma näyttää olevan
se, että niin sanotut sosiaalipartnerit ovat hieman huolissaan
siitä, mikä on maakunnan yhteistyöryhmän
rooli jatkossa. Minusta se kuitenkin voidaan ratkaista siten, että mikään
osapuoli ei tässä ole menettäjänä.
Hyvin voimakkaasti on keskusteltu täällä salissa
myös alueellistamisesta ja niistä tavoitteista ja
aikaansaannoksista, mitä hallitus on tällä kaudella
toteuttanut. Alueellistamisen suhteen on tärkeätä minusta
se, että edellisen hallituksen käynnistämät
hankkeet viedään aikataulullisesti eteenpäin
ja uusien hankkeitten osalta linjaukset ovat terveitä ja
järkeviä, ja ennen kaikkea se, että niihin
osoitetaan riittävät budjettivarat. Minusta semmoinen
alueellistaminen, johon ei olisi määrärahoja
myönnetty, pitkässä juoksussa ei käytännössä ole
mahdollista. Alueellistaminen maksaa aina jonkun verran, ja se tulee
kaikkien meidän muistaa. Olen hieman huolissani siitä,
että edellisen hallituksen aikana käynnistetty
Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun yksikön kehittäminen
on kaatumassa 300 000 euron ristiriitoihin ja sitä kautta
koko tämä alueellistamispaketti on menossa jäähän.
Toivottavasti tässä budjettikäsittelyn
yhteydessä löytyy järki käteen
ja asiat voidaan ratkaista hyvässä yhteisymmärryksessä.
Hallintovaliokunnan mietintöön sisältyy
vastalause, joka koski suurien kaupunkiseutujen asemaa ja ehkä ennen
kaikkea luetteloa. Ministerin puheenvuorossa korostettiin sitä,
että on tärkeätä, että näillä kaupunkiseuduilla,
joita tähän listalle on päässyt,
on kansainvälinen, hyvä kilpailukyky ja ne ovat
kooltaan sen kaltaisia, että ne voidaan listalle ottaa.
On ollut hämmästyttävää se,
että Joensuu on pudonnut tästä listasta,
kun tiedämme sen, että Joensuun kansainvälinen
osaaminen ja kilpailukyky ennen kaikkea metsäosaamisessa
on erittäin korkealla tasolla eurooppalaisen ja maailmanlaajuisenkin
mittapuun mukaan. Toivon, että ei esiintyisi tämmöistä poliittista
kikkailua, joita harrastettiin niin sanotun Saimaan kaupunkihankkeen
osalta, kun Imatra—Lappeenranta nostettiin tähän
listalle sen takia, että nämä kaupungit
olisivat sen myötä tehneet kuntaliitoksen, mutta
kuten tiedämme, näin ei kuitenkaan ole käynyt.
Arvoisa herra puhemies! Myös liikenneverkot ovat aluepolitiikan
kannalta erittäin tärkeitä. Silloin kun
liikenneverkot ovat kunnossa, se ruokkii alueen elinkeinoelämää ja
sitä kautta luo mahdollisuuksia myös siihen, että muuttoliike hidastuu
ja koko aluetalous vahvistuu. Toivon, että näissä liikenneverkkojen
osalta pääsemme eteenpäin. Täällä on
varsin useissa puheenvuoroissa nostettu esille se, että myös
muita kuin Etelä-Suomen suuria tiehankkeita tulee saada liikkeelle,
ja tähän näkemykseen on myös
helppo yhtyä.
Sitten tulevaisuuteen hieman. Euroopan unionin komissio on antanut
tässä taannoin taas yhden esityksen, koheesioraportin,
jossa arvioidaan, mihin Suomi tulevalla rakennerahastokaudella sijoittuu.
Todennäköisesti pääsemme tämän
uuden tavoite 2 -ohjelman piiriin, joka on niin sanottu alueellisen
kilpailukyvyn ja työllisyystavoitteen ohjelma. Tämä näyttää kuitenkin Itä-
ja Pohjois-Suomen osalta erityisen ankealta. On todennäköistä,
että Itä- ja Pohjois-Suomen osalta EU:n osalta
avustukset entisestään pienenevät ja
me saamme vaan niin sanotun siirtymävaiheen tuen, joka
on merkittävästi pienempi kuin tällä hetkellä.
Tämä huolestuttaa erityisen suuresti, ja koko
tämä Itä- ja Pohjois-Suomen tulevaisuus
on sitten hyvin pitkälti kansallisen tukipolitiikan ja
kansallisten ratkaisujen varassa, ja toivon, että hallitus
ja tulevat hallitukset huomioivat tämän omissa
ratkaisuissaan.
Aluepolitiikan osalta totean sen, että työtä meillä kaikilla
riittää, ja siihen toivon, että eduskunnassa
löytyy myös yhteisymmärrystä.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kun eduskunta käy hallintovaliokunnan mietinnön
perusteella palautekeskustelua valtioneuvoston selonteosta aluepolitiikasta
ja tulevaisuuden suuntauksista, on aika hyvin nähtävissä, kun
kuuntelee ja näkee, kuka täällä tänään
on puhunut, keitä on paikalla, keitä tämä asia
kiinnostaa, että tässä sen vahvan Suomen,
mikä on tiheästi asuttu, hyvien liikenneverkkojen
varrella ja minkä väestökehitys on jollakin
lailla turvattu, tällaisten seutukuntien edustajat loistavat
poissaolollaan tai eivät ainakaan pahemmin häiritse tätä eduskunnan
keskustelua. Mutta kun katsotaan myöskin näiden
alueiden tulevaisuutta ja mahdollisuuksia, jos Suomi harvaanasuttuna maana
tyhjennetään ja vedetään näille
jo ennestään kuormitetuille, tiheille alueille
kokonaan kaikki toiminnat, täytyy sanoa, että tämä isänmaamme
Suomi kärsii todellisen takaiskun ja ryhtyy taantumaan
oikein lopullisesti.
Herra puhemies! Äsken kuulluista puheenvuoroista pari
puheenvuoroa taaksepäin ed. Ahonen kehui erinomaisen hyvin
tämän hallituksen politiikan ja hallituksen linjan
ja tulevaisuudenuskon tähän asiaan. Hän
käytti kuitenkin perusteena sitä, että kahdeksan
vuotta aikaisemmin istunut hallitus oli huono ja huonompi eikä hoitanut
näitä asioita. Minun mielestäni tätä maailmaa
katsoen näillä hallitusten aluepolitiikoilla ei ole
mitään eroa. Jos eroja löytyy, erot ovat
niin pieniä sävyeroja, että maakuntien
kannalta katsottuna mitään uskoa ei ole vielä nähtävissä eikä eteenpäin
kaivettavissa. Erot löytyvät lähinnä siitä,
että on odotusarvoja ja uskoa siihen, että tämä uudempi
hallituspolitiikka muuttaisi ja muuttuisi ja loisi näille
maakunnille paremmat kasvun ja tulevaisuuden mahdollisuudet kuin
takavuosina on ollut olemassa. Näin katsottuna toivottavasti tämä usko
myöskin toteutuu ja johtaa joihinkin tuloksiin, mutta vielä näillä tempuilla,
mitä nyt on nähtävissä ja luettavissa,
ei ole mitään muutosta nähtävissä eikä myöskään
sellaisia elinverkkoja löydettävissä,
millä se muutos ryhtyisi toteutumaan ja käymään.
Hallintovaliokunta on tehnyt erinomaisen hyvää ja
perusteellista työtä. Näyttää,
että asioihin on syvennytty, mutta kuitenkin tästä puuttuu
tämän hallituksen linjauksen mukaisesti jotain:
todellista huolta ei ole näkyvissä, huolenkantoa
siitä, että tätä maata koko
maana kehitettäisiin tasavertaisesti ja hoidettaisiin myöskin
menestymisen ja yrittämisen mahdollisuudet muuallakin kuin
täällä Ruuhka-Suomen alueilla. (Ed. Väistö:
Mitä puhuja esittää?) — Tähän
aiheeseen, ed. Väistö, esitän aurinkoa
myöskin sinne Pohjois-Karjalaan ja parempia kasvuolosuhteita
sinne. Ed. Väistö, jos ajatellaan näitä luonnonolosuhteita,
muun muassa viljelyn ja maanviljelyksen, kasvinviljelyn ja myöskin
metsätalouden osalta, mitä lähempänä Suomessa
ollaan Ahvenanmaata, tätä rannikkoa, myöskin
nämä luontaiset kasvuedellytykset ovat paremmat
kuin siellä ylhäällä, puhumattakaan
Kainuusta, vaikka en näekään täällä ketään
kainuulaisia edustajia aidosti paikalla, Pohjois-Pohjanmaalta kyllä. — Näin
katsottuna tämä suomalainen kilpailukyky ei voi olla
saman arvoinen eikä samanlainen, ellei tätä tavalla
taikka toisella alueellistamisen ja tukien kautta tueta.
No, seuraava kysymys, minkä oletan ed. Väistön
kysyvän tähän: miksi tuetaan, miksei
anneta elämän kehittyä vaan siellä,
missä se jotenkin muuten on mahdollista, ja kilpailukyvyn
mahdollistamalla tavalla pudoteta nämä syrjään
asutut, kaukana auringosta olevat seudut pois niin, että se
loppukin toiminta himmenee ja loppuu siellä? Näin
katsottuna toivon, että tämä hallituksen
linja tulevaisuudessa terävöityy tässä asiassa ja
näitä kaukana olevia maakuntia, niitten kehitystä tuetaan
ja saatetaan paremman uskon, myöskin parempien elinmahdollisuuksien
pariin ja piiriin. Tässä asiassa erityisesti tie-
ja liikenneverkot ovat yksi asia olemassa, myöskin se,
että tarvitaan selvää taloudellista panostamista
siihen ja tarvitaan sellaista pitkäjänteistä yritystoiminnan
mahdollisuutta, missä luodaan sellainen usko, että siellä on
todella mahdollisuus myöskin tulevina vuosikymmeninä pärjätä ja
toimia.
Sitten, ed. Väistö, minä katson erinomaisella kiitollisuudella
sitä asiaa, että hallintovaliokunnassa on syntynyt
vastalause, ja täällä on monia tunnettuja
maakuntien elämää tuntevia edustajia allekirjoittamassa
tätä. Salista näen kyllä ed. Väistön,
ed. Kähkösen ja ed. Töllin olevan myöskin
paikalla. Tässä asiassa tähän
samaan on myöskin tämän päivän
puheenvuoroissa liittynyt ed. Korhosen kannanotto siitä,
että muun muassa nämä tärkeät
alueet, kaakkoisessa Itä-Suomessa olevat Joensuun seutu
ja minusta erityisen tärkeä Kotka—Hamina-seutu,
tulee ottaa tähän kehittyvien kaupunkien joukkoon
mukaan. Jos katsotaan tätä suomalaista kilpailukykyä,
mistä Suomen ja erityisesti kaakkoisen Suomen vahvuus tulevaisuudessa
tulee, se tulee kuitenkin idästä. Aurinko nousee
idästä, ja idän kautta tapahtuva — ottaen
nyt huomioon Haminan—Kotkan alueelta kehittyvän
vahvan satamaverkon — vahva satamien yhteistyö luo
semmoisen liikenneverkon ja ketjun sinne, että näiden
mukaan ottaminen on ehdottoman tärkeätä.
Näin katsottuna ymmärrän erinomaisen
hyvin, kun katsotaan sieltä ed. Väistön
maakunnan kannalta, että Joensuu on tässä yksi
keskeinen ja tärkeä, ja itse näen ja
tunnen erityistä sympatiaa Pohjois-Karjalaa ja Joensuun
seutua kohtaan. Näenkin vähän sillä silmällä,
että nämä parina eivät kilpaile
toistensa kanssa, Kotka—Hamina-seutu ja Joensuun seutu,
vaan ne kuuluvat molemmat tähän matkaan. Tällä lailla
toivon, että syntyy tämän vastalauseen,
ed. Korhosen ja monien muitten käyttämien puheenvuorojen
kautta sellainen kansanliike, missä nämäkin
asiat tulevat kuntoon ja nähdään kokonaisen
maan tulevaisuuden mahdollisuudet ja kehittymisen mahdollisuudet.
Herra puhemies! Uskon, että tämä saarna
riittää tällä kertaa. Tarvittaessa
olen valmis panostamaan lisää.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Seppo Lahtelalle tuosta voimakkaasta
tuesta muun muassa Joensuun seutukunnan puolesta.
Kuljetustukihan on luonteeltaan hyvin dynaaminen tukimuoto,
ja se antaa maksajalleen todella hyvän tuoton. Se on mielestäni
yksi erinomainen väline kestävän ja monipuolisen
aluepolitiikan keinovalikoimassa, ja sehän on tarkoitettu
tasaamaan etäisyyksistä johtuvaa haittaa. Tavoitteena
tulee olla tämän kuljetustuen saaminen pysyväksi,
tällä hetkellähän se on määräaikainen, nelivuotinen
laki. Ja totta kai myös tuen määrää tulee
kasvattaa. Pientä panostusta vaativia mutta merkitykseltään
myös huomattavia tämän edellisen lisäksi
ovat varsinkin haja-asutusalueille joukkoliikennetuki ja yksityistieavustukset. Joukkoliikennetuen
myötä saavutettavuus kasvaa, ihmiset voivat asua
myös reuna-alueilla, ja yksityistieavustuksiahan on kasvatettu
viime vuosina. Jossakin vaiheessahan oli näin käydä, että ne
häviävät kokonaan, mutta sen rahasumman
kasvattamiselle on myös edelleen tarvetta.
Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, tähän hallintovaliokunnan
mietintöön liittyvään vastalauseeseen:
sen kauttahan merkittävä osa valiokunnan jäsenistä on
halunnut viestittää valtioneuvostolle, että suurten
kaupunkien listaa tulee täydentää, ja
siinä on myös nimiluettelo näistä kaupungeista.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan mietintö on
ihan ilmiselvästi parempi kuin hallituksen eduskunnalle
lähettämä selonteko. Se tunnustus täytyy
antaa. Tässä on aika tavalla juuri tähän
aikaan, jota juuri nyt elämme, annettu eväitä myöskin
muitten valiokuntien ajankohtaisille kannanotoille. Tässä suhteessa
ihan hyvä asia.
Me voisimme jakaa tämän Suomessa harjoitettavan
aluepolitiikan kolmeen jaksoon: 31.12.1994 päättyi
vanhan kansallisen aluepolitiikan kausi. Se oli hyvin nopea, hetkellinen muutos,
mutta se oli hyvin drastinen muutos. Siitä alkoi EU-kausi
ja EU:n aluepolitiikka, jossa kaiken ideana on lisäysajatus
niin, että ensin annetaan rahaa EU:lle, sitten pyritään
saamaan aluepolitiikan kautta sitä takaisin niin, että sitten siihen
kansallisesti pannaan oma panostus lisää. Nyt
sitten me saamme selontekoja siitä, millä tavalla
tässä asiassa on onnistuttu sitten 1.1.1995 lukien.
Yksi varma tulos tästä kaudesta on ollut se, että byrokratiaa
on luotu valtavasti. Meillä on ollut varsinaiset byrokratiatalkoot
Suomessa aluepolitiikan tiimoilta, ja ainakin yksi tulos siitä on
ollut nähtävissä. Se on se, että työpaikkoja
on luotu melkoinen määrä pelkkään
byrokratiaan ja paperin pyörittämiseen, aivan
tolkuttomassa määrin.
Arvoisa puhemies! Tähän tulee mielenkiintoinen
päätöshetki, ja se on ihan läheisessä tulevaisuudessa.
Se on 31.12.2006. Silloin kun nykyinen rakennerahastokausi päättyy,
me havaitsemme, että silloin on täällä paljon
osaavia työttömiä. Niitä on
kymmeniätuhansia. Siihen päättyy myöskin
mitä ilmeisimmin tämä EU-aluepolitiikan
suomalaisittain "kukoistuskausi". Tämän jälkeen
Suomi siirtyy nettomaksajaksi Euroopan unionissa erittäin
voimakkaassa määrin.
Nyt sitten sinä aikana, kun tätä muutosta
on odotettu ja valmistauduttu uuden rakennerahastokauden asioihin,
on tapahtunut maailmalla erittäin merkittävä muutos.
Se on ollut näkyvä muutos, se on ollut päivittäinen
muutos, se on ollut muutos, joka on palautumaton; tarkoitan fossiilisten
energialähteitten varantojen hupenemista, jolla nimenomaan
sellaisessa valtiossa, millainen Suomi on pitkine etäisyyksineen,
tulee olemaan mitä suurin vaikutus. Tähän
on kansallisesti vastattava. Se on ainut mahdollisuutemme. Siihen
satsaaminen on ensi vuoden ja seuraavien vuosien keskeinen tehtävä.
Se tarkoittaa sitä, että aluepolitiikkaan tulee
aivan uusi pohja. Uusiutuviin energialähteisiin perustuvasta
kestävän taloudenpidon järjestelmästä tulee
avain kaikkeen. Se on erittäin puhtaasti maankäyttökysymys,
ja se on Suomen kaltaisessa maassa kysymys, jossa meillä tarvitaan
koko maapinta-ala käyttöön ja myöskin
merien rannikot käyttöön.
Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä,
että aluepolitiikan perusta, siis se aivan todellinen basis,
muuttuu aivan toisenlaiseksi, siis toisin sanoen me joudumme tukeutumaan
jälleen uudella tavalla luontoomme, meidän käytettävissä olevaan
maa-alueeseemme. Se tarkoittaa sitä, että — ed.
Kähkönen tuossa edessäni istuu ja ed. Väistö hänen
vieressään — juuri niillä alueilla Pohjois-Karjalassakin,
mistä te olette tänne tulleet, joudutaan miettimään
aivan uudella tavalla se paikallinen infra, jonka perustalta me
tuotamme uusiutuvien energialähteitten avulla energiaa,
käytettäköön sitä sitten
sen jälkeen missä tahansa. Se tarkoittaa sitä,
että sen tuottamiseen tarvitaan koko yhteiskunnallinen
perusinfra.
Kun täällä eräs edustaja
sanoi suurin piirtein tyyliin, että "kannettu vesi ei kaivossa
pysy", niin hän unohti kokonaan sen, että tämä hokema
sopii johonkin sellaiseen aikakauteen, jossa vielä hurvasteltiin
uusiutumattomilla energialähteillä, joitten varannot
nyt hupenevat. Nyt ollaan siirtymässä aivan uuteen
aikakauteen ja ollaan siirtymässä uuden aluepolitiikan
aikakauteen, ja siinä tulee juuri mielekkääksi
se, että kun me pidämme huolen siitä perusinfrasta,
niin me tarvitsemme sinne muutakin toimeliaisuutta, niin että se
ei ole pelkkää maa- ja metsätaloutta,
jotka ovat välttämättömyyksiä,
absoluuttisia välttämättömyyksiä Suomessa.
Tällä tavalla kaikki tähän liittyvät
näkökohdat ovat aivan uudessa ulottuvuudessa.
Se tarkoittaa myöskin sitä, että logistiikka
tulee arvoon arvaamattomaan, elinkeinotaloudelle liikenneväylien
pitää olla vuoden jokaisena päivänä käytettävissä ja
myöskin alueellisia kustannuseroja tulee tasata. Aivan
niin kuin ed. Kähkönen äskeisessä puheenvuorossaan
totesi, kuljetustuki käytännössä pitää saada
pysyväksi. Se pysyväisyyshän tarkoittaa
vaan sitä, että on neljä vuotta ja neljä vuotta
ja neljä vuotta, kun olemme Euroopan unionin kilpailutaloudellisessa kulttuurissa,
mutta tosiasiallisesti kysymys on pysyvästä järjestelystä.
Elikkä siis toisin sanoen me olemme siirtymässä tilanteeseen,
jossa kaikki keskeiset asiat joudutaan uudella tavalla projisoimaan,
jossa sellaisella kasvupolitiikalla, että kaikki on täällä Pääkaupunkiseudulla,
ei nyt kerta kaikkiaan ole tulevaisuutta. Se on hyvä asia.
Se on monessa mielessä myöskin ekologisesti mielekäs
asia, mutta ilman sitä muuta Suomea tästä ei
pitkällä aikavälillä tule yhtään
mitään.
Pertti Hemmilä /kok:
Herra puhemies! Kuten tässä selonteon palautekeskustelussa
on jo moneen kertaan tänään täällä kehuskeltu,
todellakin hallintovaliokunta puheenjohtajansa ed. Väistön
johdolla on erittäin perusteellista työtä taas
tehnyt. Kuten edellinen puhuja ed. Pulliainen totesi, tämä asiakokonaisuus
kyllä näyttää nyt paljon paremmalta
tätä mietintöä lukiessa kuin
hallituksen selonteon perusteella olisi voitu odottaakaan.
Herra puhemies! Ajattelin kiinnittää huomiota
muutamaan asiaan, johon toki hallintovaliokunta on myös
mietinnössään kiinnittänyt huomiota,
tässä omassa puheenvuorossani.
Ensimmäinen on liikenneväylien kunnossapito
ja rakentaminen tärkeänä osana aluepolitiikkaa.
Suomessahan elinkeinoelämän logistiset kustannukset
ovat eurooppalaista keskitasoa selvästi korkeammat johtuen
maantieteellisistä etäisyyksistä ja ilmastostamme.
Koska meillä on pitkät välimatkat ja
talvella osin erittäinkin ongelmalliset keliolosuhteet,
pitäisi tieverkon tällaisessa Suomen tapaisessa
maassa olla rakenteeltaan ja kunnoltaan aivan eri luokkaa, siis
paljon paremmassa kunnossa, kuin Euroopassa keskimäärin
ja kuin se Suomessa on tällä hetkellä.
Kun tulen Varsinais-Suomesta, otan esimerkinkin sieltä suunnasta.
Lounais-Suomen alueella kuljetuskustannuksia nostaa huomattavasti
se, että kaikki kuljetukset kiertävät
muutaman kymmenen kilometrin tai jopa sadan kilometrin lenkin poikittaisten
tieyhteyksien puuttuessa. Länsirannikolta ei nimittäin
pääse Pääkaupunkiseudulle kuin
kiertämällä Porin tai Turun kautta. Esimerkiksi
lähestulkoon kaikki teollisuuden maantiekuljetukset Uudestakaupungista
Helsingin suuntaan kiertävät Turun kautta.
Valtion virastojen hajasijoittamisesta: On sinänsä perusteltua,
että hajasijoittamista tehdään, mutta
sitä ei saa tehdä itsetarkoituksena. Siitä on saatava
myös todellista hyötyä, ja hajasijoittamalla
virastoja pitäisi pitkällä tähtäimellä toki saada
aikaan myös kustannussäästöjä ja
luoda siis aidosti uusia työpaikkoja virastojen sijoituspaikkakunnille.
Kuten hallintovaliokunta mietinnössään
korostaa, hajasijoitettavan viraston ja uuden sijoituspaikan pitää toimia
toisiaan vahvistaen. Eri hallinnonalojen yhteistyön pitää toimia
yksiköiden sijoituspaikoista riippumatta, eikä hajasijoittaminen
saa johtaa siihen, että virkamiehet ja virkailijat ovat
jatkuvasti matkalla pääkaupungin ja viraston sijoituspaikkakunnan välillä.
Nykyaikainen tietotekniikka mahdollistaa virkamiesten välisiä neuvotteluja
myös ilman tarpeetonta matkustelua toimipaikkojen välillä.
Hallintovaliokunta onkin kiinnittänyt huomiota niihin
mahdollisuuksiin, joita tietoyhteiskunnan palvelujen hyödyntäminen
tarjoaa myöskin julkiselle sektorille. Nyt, kun tietoliikenneverkkojen
rakentaminen on saatu hyvään vaiheeseen, on aika
kehittää sisältöjä ja
palveluja niin, että kansalaiset voivat halutessaan asioida
viranomaisten kanssa myös sähköisesti.
Tietoliikenneyhteyksien yleistymisestä ja Internetistä puhuttaessa
olen aina halunnut korostaa sitä, että kaikki
kansalaiset eivät ole tavoitettavissa sähköpostitse
eikä kaikilla kansalaisilla ole mahdollisuutta hakea tietoa
netistä.
Menee vielä kauan aikaa, ennen kuin julkisella sektorilla
voidaan siirtyä yksinomaan palvelutarjontaan netissä,
ja joidenkin arvioiden mukaan nyt niin korvaamattomalta tuntuva
Internet ei välttämättä edes
pysy toiminnassa niin pitkälle tulevaisuuteen. Kansalaisille
pitää siis turvata mahdollisuus myös
hoitaa asioitaan henkilökohtaisesti, ja tästä syystä aluepolitiikalla,
siis aluepolitiikalla, on turvattava myös syrjäseutujen palvelujen
pysyvyys.
Herra puhemies! Pienessä mittakaavassa hyvä esimerkki
palvelujen turvaamisesta keskuspaikan ulkopuolellakin on kotiseudultani
Loimaalta ja Loimaan kihlakunnasta. Siellä on jo vuosia
jatkunut sellainen käytäntö, että poliisipäällikkö kiertää tiettyinä viikonpäivinä
koko
kihlakunnan alueella kaikissa palvelutoimistoissa ja on tiettyinä kellonaikoina
kansalaisten tavattavissa esimerkiksi lupa-asioissa. Vastaavalla
tavalla meidän pitäisi myös muissa valtion
virastoissa huolehtia siitä, että myös
keskustaajamien ulkopuolella palvelut ovat kansalaisten saatavissa.
Meidän ei kuitenkaan pidä pelkästään
aluepolitiikan nimissä ylläpitää turhaa
hallintoa vaan pitää lähteä tarkastelemaan
palvelujen tarvetta kansalaisten tarpeista ja kansalaisten näkökulmasta.
Joka kunnassa ei välttämättä tarvita
kaikkia toimistoja, mutta esimerkiksi yhtenä tai kahtena
päivänä viikossa palvelujen tulee olla
palvelutoimistoperiaatteella kansalaisten saatavissa myös
heidän omassa kotikunnassaan.
Tapani Tölli /kesk:
Herra puhemies! Olen seurannut jokseenkin tarkkaan
tätä keskustelua aluepoliittisesta selonteosta.
Sen perusteella, mitä olen kuunnellut, voin todeta, että aluepolitiikan
merkityksestä, vaikuttavuudesta ja jopa monelta osin suunnastakin
vallitsee tällä hetkellä kohtuullinen
yhteisymmärrys. Aluepolitiikka on kannattavaa toimintaa.
Hetki sitten joku puheenvuoron käyttäjä sanoi,
että aluepolitiikka ei voi olla sellaista kuin kaivoon
kannettu vesi, että se ei vaikuta. Toteaisin, että nykyinen
aluepolitiikka toimii pikemminkin niin kuin vesi entisissä kaivoissa,
joissa oli käsipumppu ja joihin piti panna siemenvettä eli
syöttövettä, jotta ne alkoivat toimia
ja vesi pumpusta virrata. Tätä siemenvettä eli
syöttövettä tarvitaan tämän
tästä, ja näin tarvitaan aluepoliittisia
toimenpiteitäkin.
Koska olen ollut hallintovaliokunnassa tätä mietintöä työstämässä,
puutun vain muutamaan asiaan.
Herra puhemies! Tämän hallituksen aluepolitiikan
tavoitteena on eri alueiden kilpailukyvyn vahvistaminen, sitä kautta
alueiden kehityksen tasapainottaminen ja eri alueiden kehittyneisyyserojen
vähentäminen sekä palvelurakenteen turvaaminen
koko maassa. Tällöin eri alueet muodostavat koko
valtakunnan tasolla vahvan ja toimivan kokonaisuuden. Aluepolitiikka
on kuitenkin luonnollisesti huomattavasti laajempi asia kuin varsinaisesti
aluepolitiikan nimellä kulkevat toimet. Oikeastaan suurin
osa meidän budjettipäätöksistämme
sisältää aluepoliittisia elementtejä.
Tämän on hallitus myös ohjelmassaan todennut,
kun siinä on hyvin selkeästi linjattu, että vuosittain
arvioidaan budjetin aluepoliittisia vaikutuksia. Aluepolitiikka
ei ole mikään irrallinen asia.
Täällä ovat keskusteluissa nousseet
esille muun muassa infrastruktuuri ja erityisesti tiekysymykset.
Liikenneyhteydet ovat alueellisen kehittymisen perusedellytyksiä,
ja jos tieyhteydet eivät toimi, se estää alueiden
kehittymisen. Tästäkin meillä on monta
esimerkkiä. On todettava, että valtaosa tieinvestoinneista
on kannattavia, tuottavia investointeja ja ne tuottavat oikeastaan aika
lyhyellä aikavälillä ja vaikutus voi
olla hyvinkin laaja. Esimerkiksi jos valtakunnan keskeisellä väylällä Nelostiellä
vaikkapa
väli Lusi—Vaajakoski saadaan nykyistä parempaan
kuntoon, sen vaikutukset tuntuvat yli 300 kilometriä pohjoisempana
Oulun seudulla ja vieläkin pohjoisempana.
Keskeinen asia aluepolitiikassa on yhteistyö. Se todetaan
hyvin selkeästi selonteossa ja samoin hallintovaliokunnan
mietinnössä. Alueilla toimivien tahojen tiivis
ja päämäärätietoinen
yhteistyö tuo tuloksia. Tässä yhteistyön
rakentamisessa, koordinoimisessa ja sitouttamisessa maakunnallisilla
liitoilla on hyvin tärkeä rooli.
Kaiken kaikkiaan selonteossa ja mietinnössä maakunnallisten
liittojen rooli on esillä. Niinpä haluan ottaa
esille mietinnön toisen lausumaehdotuksen, jossa todetaan:
"- - alueellisen kehittämisen kannalta merkittäviä taloudellisia
voimavaroja kootaan yhteen, alueellistetaan ja lisätään sitomattomien
maakunnallisten kehittämisvarojen osuutta sekä -
- maakunnan liittojen roolia aluekehityslain mukaisina aluekehitysviranomaisina
vahvistetaan - -". On tärkeää, että taloudelliset
voimavarat on koottu selkeisiin kokonaisuuksiin.
Niin ikään mietinnössä ja
keskustelussa on noussut esille metropolialueen kilpailukyky. On koko
valtakunnan etu, että Pääkaupunkiseutu
kehittyy ja nimenomaan kansainvälisessä kilpailussa.
Haluan ottaa esille sen, miten tärkeää tässäkin
on tiivis ja toimiva yhteistyö Pääkaupunkiseudun
kuntien ja Pääkaupunkiseudulla toimivien eri tahojen
kanssa, muun muassa korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän kanssa.
Yhteiset markkinointiponnistelut jne. tuovat tuloksia. On tyydytyksellä todettava,
että vastakkainasettelu Pääkaupunkiseudun
ja muun Suomen välillä on vähentynyt.
Me tarvitsemme toimivat ja elinvoimaiset alueet, ja me tarvitsemme
elinvoimaisen ja toimivan pääkaupungin. Jos ei
ole toimivia ja elinvoimaisia alueita, ei ole myöskään
toimivaa pääkaupunkia.
Herra puhemies! Aluekehityksen kannalta tärkeitä toimijatahoja
ovat myös kunnat, jotka paikallisella ja alueellisella
tasolla ovat merkittävästi käynnistäneet
erilaisia kehityshankkeita ja saaneet aikaan myös merkittäviä tuloksia.
Siinä mielessä kuntien elinvoimaisina säilyminen
on hyvin merkittävä asia.
Herra puhemies! Alueellistamisesta on niin ikään
tänä iltana puhuttu ja puhuttu viime aikoina muutenkin.
On syytä todeta, että kysymyksessä on
kuitenkin eri asia kuin perinteinen hajasijoittaminen. Alueellistaminen
toteutettuna niin kuin sitä on hallitus linjannut tuo lisäarvoa
sille palvelulle. Sen toiminnan, joka alueellistetaan, on syytä tehostua,
ja se tulee siirtää sellaiseen toimintaympäristöön,
että ympäristö vahvistaa tämän
palvelun toimivuutta. On syytä todeta, että alueella,
jolle alueellistetaan, on tärkeää olla hyvä vastaanottokyky
tälle toiminnalle.
Herra puhemies! Lopuksi haluan ottaa vielä yhden asian,
joka mietinnössä on otettu esille ja jota aluepolitiikassa
ja, voi sanoa, EU:n mittakaavassa myös, on syytä hyödyntää ja
kehittää. Se on pohjoinen ulottuvuus. Se ei vielä ole
oma toimintalohkonsa, vaan enemmänkin yhteistyömuoto,
mutta se sisältää, näin uskon,
paljon mahdollisuuksia.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa puhemies! Me olemme tänään
käsitelleet valtioneuvoston selontekoa aluepolitiikasta
2004, ja pohjana on hallintovaliokunnan mietintö.
En halua paljon tätä keskustelua enää pitkittää.
Täällä on käytetty paljon ansiokkaita
puheenvuoroja, ja erityisesti olen lämmöllä kiinnittänyt
huomioni niihin puheenvuoroihin, jotka ovat koskettaneet muun muassa
infrastruktuurin tilannetta. Toivon, että nämä huolestuneet
puheenvuorot siitä, että infrastruktuuria kehitettäisiin
ympäri Suomen siten, että alueet siitä myös hyötyisivät,
näkyy myös käytännössä sitten
budjettityöskentelyssä.
Aluepolitiikka on tärkeä kysymys alueiden kehittämisen
kannalta. Sanoisin, että se on elintärkeä kysymys.
Jostakin kumman syystä olen huomannut Porin kaupunkiseudun
jäävän jatkuvasti ulkopuolelle erilaisista
kehittämissuunnitelmista. Mielestäni tämä on
erittäin huolestuttavaa. Kokonsa puolesta ja myös
sijaintinsa puolesta Pori kuuluu mielestäni ehdottomasti
kehitettävien kaupunkiseutujen ryhmään.
Hallintovaliokunnan mietintöön on jätetty vastalause,
ja olin erittäin hyvilläni, kun luin vastalauseen
sisällön. Allekirjoittajiakin on neljä: edustajat
Väistö, Hoskonen, Kähkönen ja
Tölli. Edustajat Väistö, Kähkönen
ja Tölli näyttävän olevan vielä salissakin.
Siteeraan hieman vastalausetta: "Valtioneuvoston päätöksessä alueiden kehittämislain
mukaisista valtakunnallisista alueiden kehittämisen tavoitteista
todetaan, että aluekeskus- ja osaamiskeskusohjelman pohjalta valmistellaan
erityinen suurten kaupunkien politiikkakokonaisuus, jolla voidaan
vastata niiden kehittämistarpeisiin, erityisesti kansainvälisen kilpailukyvyn
vahvistamiseen." Lisäksi tässä jatketaan:
"Suuriin kaupunkiseutuihin katsotaan valtioneuvoston päätöksessä kuuluviksi
Helsingin seudun ohella ainakin Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän,
Kuopion, Lahden, Lappeenrannan—Imatran ja Vaasan kaupunkiseudut." Lisäksi
vastalauseen jättäjät ovat katsoneet
myös samaan kokonaisuuteen kuuluviksi Joensuun, Kotkan—Haminan
ja Porin kaupunkiseudut. Tästä on myös äänestetty,
kuten vastalauseesta ilmenee.
Arvoisa puhemies! Olen vastalauseen jättäjien
kanssa tismalleen samaa mieltä. Mielestäni tästä ulkopuolelle
on nyt aivan turhaan jätetty sellaisia seutuja, jotka tähän
erityisesti kuuluisivat. Siksi ehdotankin, että mietintö saisi
vastalauseen esittämän sanamuodon. Toivon, että kannattajia
löytyy salista, koska he ovat vastalauseessa myös
tämän olleet allekirjoittamassa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Kun puhumme aluepolitiikasta ja yleensä Suomen
tasapainoisesta kehittämisestä, niin silloin on
hyvä muistuttaa aina mieliin, että täältä Helsingistä kun
katsotaan pohjoisen suuntaan, pitää sanoa, että oikealla
puolella on selvä puutos näkökentässä eli
tuo kaakkoinen Suomi, eteläinen ja pohjoinen Kymenlaakso,
on kyllä vahvasti jäänyt näkemättä.
Hyvin lähellä Pääkaupunkiseutua
on alue, missä on yksi Suomen korkeimpia työttömyyslukuja.
Esimerkiksi Kotkan työttömyysluvut ovat selvästi
yli 10 prosenttia edelleen. Itä on ainut ilmansuunta, jonne
Pääkaupunkiseudusta ei pääse junalla,
mikä oleellisella tavalla heikentää tuon alueen
kehittämistä. Nyt nimenomaan etelä on tietysti
mahdoton suunta junaradan rakentamiseen, ennen kuin tunneleita rakennetaan,
mutta joka tapauksessa itäiseen Suomeen pitäisi
saada kiskot. On kaakkoisen Suomen kehittämisen edellytys
ja logistinen ehdottomuus saada kiskot Pääkaupunkiseudulta
suoraan itään.
Nyt on kyllä valoa tunnelin päässä sillä tavalla,
että Ratahallintokeskuksen vuoden 2050 visiossa on kuvattu
Rantarata Helsingistä suoraan itärajalle Suomen
kaikkein tärkeimmäksi junayhteydeksi sekä tavara-
että ennen muuta henkilöliikenteen suhteen. Se
on 2050, mutta kuitenkin visio ensimmäistä kertaa
sen jälkeen, kun Ahon hallituksen aikana liikenneministeri
Norrback teki Suomen merkittävimmän ratapäätöksen
eli Savon radan oikaisun, savolaisille onneksi mutta Suomelle epäonneksi,
etenkin kaakkoiselle Suomelle. Silloin Heli eli ratalinjaus Helsingistä itään
pantiin naftaliiniin. Nyt tällä hetkellä maakuntakaavoja
tehdään sekä Itä-Uudellamaalla
että Kaakkois-Suomessa Kymenlaakson maakunnassa, ja niissä molemmissa tämä ratalinjaus
aiotaan säilyttää maakuntakaavassa. Se
onkin hyvin tärkeätä, koska tämä ratalinjaus
tulee ennemmin tai myöhemmin ja tietysti mieluummin ennemmin.
Toinen asia, mikä puuttuu nimenomaan Kymenlaaksosta,
on korkeakoulu. Se on vahvuustekijä kaikille maakunnille,
joissa se on, ja meiltä se puuttuu. Se on erittäin
ikävä asia. Täällä puhuttiin
myöskin kehittämisestä, ja mielestäni
tätä tiedekorkeakoulua ei pidä unohtaa.
Kouvolassa on hiukan alkua, kun siellä on kääntäjäkoulutusta;
Kotkassa on Helsingin yliopiston aikuiskoulutusta. Pitää vain
saada sekä valtion että kuntien tasolla riittävän
tehokkaasti toimia tämän toteuttamiseksi.
Täällä puhuttiin myös, puhemies,
lyhyesti äsken siitä, että pitäisi
hajasijoittaa. No, hajasijoittamisessa pitää olla
todellakin vastaanottokykyä. Se on aivan oikein, niin kuin
täällä ed. Tölli puhui, mutta
myöskin hajasijoittamisen ja toimintojen siirtämisen
pitäisi olla aitoa. Nythän on tehty päätös
Merimuseon siirtämisestä Kotkaan ja osittain Turkuun.
Kuitenkin heti tämä aitous alkoi ontua, kun todettiin,
että meriarkeologinen toiminta jää Helsinkiin
eikä siirrykään Kotkaan, jolla on nimenomaan
meriarkeologista historiaa: Ruotsinsalmen meritaistelut, molemmat,
etenkin jälkimmäinen taistelu vuodelta 1790, Nikolai-fregatti
ja sen mukana niin kuin muidenkin hylkyjen mukana valtaisa määrä arvokasta
konservoitavaa meriarkeologista löydöstä ja
ainesta. Mutta kuinka ollakaan, konservointilaitosta ei siirretä Helsingistä Kotkaan
eikä koko meriarkeologista yksikköä.
Tämä on epäaitoa hajauttamista, hajasijoittamista.
Tämä tekee vajavaiseksi sekä sen osuuden,
mikä jää Helsinkiin, että sen
osuuden, mikä siirretään Kotkaan. Kuitenkin
esimerkiksi Kotkassa alue on, kaupunki ennen muuta, sijoittamassa
todellakin 20 miljoonaa euroa tähän hankkeeseen
ja kaikin puolin siihen toiveita on asetettu paljon.
Puhemies! Totean, että alueellistaminen on tärkeää,
aluepolitiikka on tärkeää, koko maan
kehittäminen on tärkeää, ja
tässä lähellä Pääkaupunkiseutua
on alue eli kaakkoinen Suomi, joka vaatisi Pääkaupunkiseutuun
ennen muuta logistisen ratayhteyden, jonka pitäisi sitten
myös jatkua Haminasta linjalla Porvoo—Loviisa—Kotka—Hamina
myös suoraan itään.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Aluepoliittisesta selonteosta on käyty
mielestäni hyvää palautekeskustelua täällä salissa.
Olen kokenut, että tämänkin keskustelun
jälkeen aluepolitiikka ja alueellinen kehittäminen
meillä koetaan koko kansan asiaksi, josta vallitsee varsin
suuri yksimielisyys. Toki painotuseroja voi olla niin täällä eduskunnassa
kuin myös kulloisenkin valtioneuvoston piirissä,
mutta suuret linjat pitävät. Me haluamme, että Pääkaupunkiseutua
vahvistetaan ja kehitetään kansainvälisenä metropolialueena,
voi sanoa maailmanluokan osaamiskeskittymänä monien
alojen osalta. Tämä Pääkaupunkiseutuhan
lukeutuu sellaisiin suuriin keskuksiin, joihin meillä Suomessa
on syytä odottaa sijoittuvan pohjoisen Euroopan alueelle
sijoittuvia kansainvälisiäkin yrityksiä.
Valitettavasti monet nämä yritykset ovat vielä antaneet
odottaa itseään, mutta uskon, että kilpailukykymme
koko ajan on tässä suhteessa paranemassa. Kuten
ed. Tölli täällä totesi, tässä toki
tarvittaisiin myös Pääkaupunkiseudun
kuntien ja täällä toimivien tahojen nykyistä parempaa
ja laajempaa yhteistyötä.
Tärkeää on vahvistaa myös
koko maan kaupunkiseutuja. Valtioneuvosto on tehnyt päätöksen
suurten kaupunkiseutujen osalta tavoitteena vahvistaa niidenkin
kohdalla myös kansainvälistä kilpailukykyä.
Näiden alueiden selkeä piirre on jokin maailmanlaajuisestikin
tärkeä osaamiskeskittymä. Tässä suhteessa
esimerkiksi Joensuu on metsäosaamisen keskus, me puhumme Euroopan
metsäpääkaupungista ja monessa mielessä varsin
oikeutetusti.
Valiokunnan mietintöön sisältyy vastalause, jossa
halusimme nostaa tämän viestin valtioneuvostolle
täältä eduskunnasta. Itse en koe, että tämän
asian kohdalla on tarpeen antaa muunlaista viestiä kuin
se, mikä siihen juuri vastalauseena sisältyy.
Menettely on sellainen, että mietintöön emme
saa muulla tavoin kantaamme, haluamme, ilmi kuin jättämällä vastalauseen.
Toisaalta, jos tästä täällä salissa äänestettäisiin,
niin valtaosa kansanedustajista ei sillä tavoin tunne näitä meille
läheisiä ja tärkeitä suuria
kaupunkiseutuja, jotka tuohon listaukseen olemme halunneet lisätä, että he
voisivat ottaa oikeastaan asiatiedon pohjalta kantaa asiaan. Ja
kun näin on, on suuri vaara, että valtioneuvoston
suuntaan välittyy täältä virheellinen
viesti, se viesti, että eduskunta päätöksellään
katsoo, että tätä lisäystä ei
tule tehdä. Me emme halua sitä viestiä antaa.
Tänään ministeri Manninen, arvoisa puhemies,
mielestäni hyvin jo arvioi tämän vastalauseen
sisällön ja sen, miten siihen sisällytetyt
suuret kaupunkiseudut tullaan jatkossa ottamaan huomioon, ja me
tietysti toivomme, että valtioneuvosto keskuudessaan — valtioneuvoston
päätösvaltaanhan tämä asia
kuuluu — viisaasti osaisi päättää oman
luettelonsa täydentämisestä.
Herra puhemies! On myös tärkeää,
että jokaisessa maakunnassa on vähintään
yksi vahva maakunnallinen keskus. Tämä keskusajattelu
tulee saada sillä tavoin toimivaksi, että se vahvistaa
vuorovaikutusta ympäröivän maaseudun
ja koko maakunnan suuntaan ja että tällä tavoin vahvistetaan
alueiden omatoimista pääosin osaamiseen ja innovaatioihin
pohjaavaa kehitystä.
Meillähän on aikanaan pääministeri
Esko Ahon hallituksen aikana aloitettu osaamiskeskustoiminta, sille
kaikki hallitukset ja eri eduskunnat ovat antaneet vahvan tukensa.
Meillä on myös yksituumaisesti käynnistetty
aluekeskusohjelma. Sillekin on tämä sali antanut
yksituumaisesti tukensa. Meillä on myös vahva
maaseutupolitiikka ja tavoite kehittää maaseutua
kokonaisuudessaan. Valiokuntakin kiinnittää tähän huomiota
niin, että me korostamme maa- ja metsätalouselinkeinon
ratkaisevaa merkitystä maaseutu- ja haja-asutuspolitiikassa
eräänlaisen rungon ylläpitäjänä.
Tämän ohella, herra puhemies, tarvitaan monipuolista
muuta kehittämistyötä. Maaseudun kehityksen
kannalta keskeisiä ovatkin ne strategiset toimenpiteet,
joilla huolehditaan elinvoimaisesta, monipuolisesta elinkeinotoiminnasta,
elämisen laadusta ja hyvinvoinnin parantamisesta sekä monipuolisesta
kehittäjäverkostosta ja maaseudun osaamisrakenteesta.
Monipuolinen yritystoiminta, elinvoimainen maatalous- ja elintarviketuotanto,
kestävä metsä- ja puutalous ja tähän
liittyen myös kansallisen energiavarannon, bioenergian
hyödyntäminen sekä toimiva kala-, riista-
ja porotalous sisältyvät luettelonomaisina myös
valiokunnan mietintöön.
Oma lukunsa on kaikkein syrjäisin maaseutu. Sinne tarvitaan
eräänlaista periferiapolitiikkaa, joka tunnetaan
myös Euroopan unionissa. Näitä tällaisia
erityistoimenpiteitä valtioneuvoston piirissä parhaillaan
mietitään: miten saadaan varmistettua näiden
alueiden palvelujen järjestäminen, siellä olevien
ihmisten edellytykset selviytyä arkipäivän
askareista, saada elantonsa, ja miten varmistetaan se, että myös
näille alueille saadaan kohtuulliset, toimivat liikenneyhteydet, sekä varsinaiset
tie- että rautatieyhteydet, riittävissä määrin
niin kuin koko maahan ja myös tietoliikenneyhteydet.
Herra puhemies! Näihin kysymyksiin hallintovaliokunta
on myös omassa mietinnössään kiinnittänyt
huomiota. Me näemme, että yhteiskunnan kehityksen
kannalta on äärimmäisen tärkeää,
että on toimiva infrastruktuuri ja on toimivat, riittävät,
kohtuuhintaiset ja kohtuukustannuksin aikaansaatavat tietoliikenneyhteydet.
Ne ovat paitsi kansalaisten näkökulmasta myös
eri alueille sijoittuvan yritystoiminnan näkökulmasta
todella tärkeät.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Väistö avasi eteeni
melko erikoisen näkökulman tässä.
Siis asiaan voi jättää vastalauseen valiokunnassa,
mutta käytännössä sitä ei
tarvitsekaan enää salissa puolustaa. Tietenkin
tämä näkökulma on varmasti ihan
paikallaan kokeneemman edustajan taholta. Tosin väkisinkin
siinä tulee hieman sellainen kuva, että halutaan
pestä asian suhteen kädet. Toivottavasti tämä on
täysin väärä näkökulma,
jota tässä epäilen. Toivon kuitenkin
lämpimästi, että joka tapauksessa tämä vastalauseen
sisältö, jota edustajat ovat ehdottaneet, myös
tulisi huomioon otetuksi. Kuten aikaisemmassa puheenvuorossani sanoin,
on erittäin huolestuttavaa, että merkittäviä kaupunkiseutuja jatkuvasti
jää kehittämistoimien ulkopuolelle. Jos
niitä ei saada kirjattua joko eduskunnan tai hallituksen
toimesta, niin tilanne on mielestäni erittäin
ikävä alueen kehittämisen kannalta. Siksi
toivon sydämestäni, että todellakin Porin
kaupunkiseutu tähän kategoriaan saadaan kirjattua mukaan.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Vastalauseen osalta viittaan valiokuntamme
puheenjohtajan, ed. Matti Väistön puheenvuoroon. Ja
ed. Holmlundille: Juuri tämän kautta kuitenkin
sama tahto ja toive meillä on, ja uskomme, että tästä tosiaan
valtioneuvostolle viesti välittyy. Näitten kaupunkiseutujen
joukossa on myös Porin kaupunkiseutu.
Totean vielä, että Joensuun osalta olisi voitu lisätä esimerkiksi
muovi- ja metalliosaaminen, yliopiston kansainvälisyys
ja muun muassa tiedepuiston eri osaamisalueet.
Kansalliset aluekeskus- ja osaamiskeskusohjelmat tulisi mielestäni
koordinoida nykyistä paremmin yhteen maakuntaohjelmien
ja niiden toteuttamissuunnitelmien yhteydessä. Myös
aluekeskusrahoitusta tulisi lisätä nykyisestään.
Uusi hallinnon toimintatapa, jossa EU ja kansallinen aluepolitiikka
kytkeytyvät entistä tiiviimmin toisiinsa, on todella
oikeansuuntaista. Samalla tulisi päätäntävaltaa
delegoida alueille, maakunnan liitoille, kuten EU:n tulevaa ohjelmakautta
varten laaditut asetusluonnokset edellyttävät.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa puhemies! Ihmettelen kyllä suuresti, koska
käsittääkseni valiokunnassa on kuitenkin
hallituspuolueilla enemmistö. Eikö silloin pitäisi
saada kirjattua tällaiset tärkeät asiat
itse mietintöön eikä jättää niitä vastalauseen
muodossa?
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Ed. Holmlundille: tämä olisikin kirjattu mietintöön,
jos esimerkiksi valiokunnassa olevat kokoomuksen kansanedustajat
olisivat sitä kannattaneet.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Ed. Holmlundin puheenvuoro osoittaa sen, että te ette
tunne omiakaan edustajianne. On valitettavaa, että me emme
saaneet ehdotuksemme taakse enemmistöä hallintovaliokunnan
käsittelyssä. Tässä tilanteessa
ainoa tapa saada asia esille ja mukaan valtioneuvostoon menevään
valiokunnan mietintöön, sisällytettyä siis
asiakirjaan, on jättää vastalause. Se
jää nyt sinne mukaan, se on siellä, se
on valtioneuvostolle evästyksenä lähes puolen
hallintovaliokunnan kannanottona. Nämä kysymykset,
herra puhemies, ovat asioita, joissa jokainen tuntee, kuten jo totesin,
oman maakuntansa, oman alueensa, ja nämä ovat
enemmän tai vähemmän erilaisiin määrärahakysymyksiin, joista
muun muassa talousarvion yhteydessä aina täällä äänestämme,
rinnastettavissa.
Perinteisestihän talousarviota käsiteltäessä edustajilla
on oman alueellisen määrärahan suhteen
vapaat kädet, myös hallituspuolueiden kansanedustajilla
tässä suhteessa. Me emme halunneet pakottaa ketään
tämän kannanoton taakse, halusimme vain kirjata
tavoitteemme, ja keskustan kansanedustajat kaikki — he
tuntevat maan eri alueet ja eri keskukset — olivat tällä kannalla.
Mutta tämä ei ole mikään hallitus—oppositio-kysymys,
tämä on enemmän tai vähemmän
alueellinen, aluepoliittinen kysymys ja kannanotto, ja uskomme,
että valtioneuvosto omassa työssään
ottaa (Puhemies koputtaa) tämän hyvin esille.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Kähköselle on pakko
todeta, että kokoomus ei ole hallituksessa. Puhuin äskettäin
tästä hallituspuolueiden asemasta, ja koska hallituspuolueilla
on enemmistö, hallituspuolueet voivat vapaasti saada mietintöön
lähes tulkoon mitä haluavat. Mikäli keskustan
edustajat ovat olleet yksimielisesti tämän asian
takana, mielestäni se on positiivinen signaali, mutta ilmeisesti
Sdp:n edustus on tässä kyllä revennyt
aika paljon kahtia. Onneksi edes ed. Kähkönen
ymmärtää näitä aluepoliittisia
näkökohtia, siitä hänelle kiitokset.
Keskustelu päättyy.