Matti  Väistö  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko käsittelee varsin laajasti kahta aihepiiriä. Toinen on Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikka ja toinen kansallisen aluepolitiikan kokonaisuus.

Laatimistavaltaan selonteko jakaantuu viiteen osaan: rakennerahastolakiin, vuoden 2003 alusta voimaan tulleeseen alueiden kehittämislakiin, kansallisen aluepolitiikan linjauksiin, Euroopan unionin aluepolitiikan näkymiin ja kuvaukseen maamme alueellisista kehitysnäkymistä. (Hälinää)

Hallintovaliokunta on omassa mietinnössään seurannut selonteon rakennetta. Unionin aluepolitiikan näkymien osiossa on arvioitu myös jonkin verran perustuslaillista sopimusta samoin kuin pohjoisen ulottuvuuden merkitystä alue- ja rakennepolitiikan näkökulmasta.

Herra puhemies! Hallintovaliokunta toteaa yleisesti, että rakennerahastolain keskeiset tavoitteet ovat varsin hyvin toteutuneet. Viranomaisten työnjako on selkeytynyt ja eri viranomaisten yhteistyö myös käytännössä tullut kaiken aikaa paremmaksi. Yhtä lailla yhteistyö keskushallinnon suuntaan on parantunut. Maakunnan yhteistyöryhmien toiminta on mahdollistanut sen, että alueellisten rakennerahasto-ohjelmien toteutus perustuu, niin kuin tavoitekin on, varsin laajaan maakunnan liittojen, kuntien, valtion eri viranomaisten ja niin sanottujen sosiaalipartnereiden keskinäiseen yhteistyöhön.

Mietinnössään hallintovaliokunta yhtyy näkemykseen, että mahdollisten ja havaittujen epäkohtien korjaaminen säädöstasolla on oikea-aikaista vuodesta 2007 alkavaa uutta ohjelmakautta varten. Nykyisen ohjelmakauden aikana parannuksia tarvitaan lähinnä yhteistyössä ohjelmien toteutuksessa ja niiden ohjeistuksessa samoin kuin tarkastustoiminnassa. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että hallintoviranomaisen tehtäviä selkeytetään tavoiteohjelmien osalta. Näitä lainsäädäntötoimia koskevat muun muassa oikeus antaa velvoittavia ohjeita ja tehdä tarkastuksia sekä saada tietoja viranomaisille. Myös hallintoviranomaisten ja maksuviranomaisten välistä yhteistyötä on tarpeen lisätä. Interreg-ohjelmien osalta valiokunta toteaa, että on harkittava kansallisten toimijoiden määrän vähentämistä kuitenkin niin, että tällä ei vaaranneta ohjelmien tavoitteiden toteutumista.

Arvoisa puhemies! Rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanoa ja alueiden kehittämiseen vaikuttavien toimenpiteiden yhteensovittamista varten jokaisessa maakunnassa on maakunnan yhteistyöryhmä. Tässä ovat osapuolina maakunnan liitot, jäsenkunnat, ohjelmat, joita rahoittavat valtion viranomaiset, samoin kuin muut alueen kehittämisen kannalta tärkeät organisaatiot, kuten tärkeimmät työmarkkina- ja elinkeinojärjestöt.

Edelliseen ohjelmakauteen verrattuna valiokunta toteaa, että yhteistyö on selvästi vahvistunut eri osapuolten välillä. Samalla valiokunta korostaa, että yhteistyöryhmien strategiset linjaukset on otettava huomioon valtion alueviranomaisten tekemissä hankepäätöksissä. Edelleen yhteistyöryhmien työskentelyä on syytä kehittää niin, että tehostetaan erityisesti aluekehitystoimenpiteiden yhteensovittamista ja vahvistetaan kumppanuutta. Tärkeällä sijalla tässä ovat yksityinen sektori ja yleensä kolmas sektori. Ne tulisi saada entistä kiinteämmin mukaan maakuntien alueelliseen kehittämiseen.

Keskeinen väline, joka ohjaa viranomaisten toimintaa ja ohjelmien toteuttamista, on maakunnan yhteistyöasiakirja. Valiokunta korostaa yhteistyöasiakirjan tosiasiallista sitovaa merkitystä. Maakunnan yhteistyöasiakirjamenettely on toiminut sinällään varsin hyvin sekä keskushallinnon että alueiden näkökulmasta. Hallintovaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen ongelmaan, joka liittyy hallinnonalojen välisten rahoitusosuuksien tarpeellisiin muutoksiin. Nykyisellään ne ovat varsin vaikeita toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta toteaa, että ohjelmatyötä koskevien arviointien perusteella ohjelmatyön strategiat ovat toteutuneet sekä tavoiteohjelmissa että yhteisöaloiteohjelmissa. On kuitenkin välttämätöntä, että ohjelmat ovat rakenteeltaan ja hallinnoinniltaan tulevaisuudessa nykyistä yksinkertaisempia ja että ne kohdentuvat aiempaa paremmin ja että saavutetaan tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Varojen suuntaamista saavutettujen tulosten perusteella tulee tehostaa ja myös kumppanuutta ohjelmatyössä edelleen vahvistaa.

Hankkeiden rahoituksessa on sekä EU-osuus, kansallinen julkinen rahoitus että yksityinen rahoitus. Valiokunta toteaa, ettei selonteosta riittävän selkeästi ilmene kuntien rooli aluekehitystyössä. Kunnathan ovat merkittäviä julkisia rahoittajia aluepoliittisissa toimenpiteissä myös suoraan eivätkä vain jäsenkuntina maakunnan liiton kautta. Alueelliset rakennerahasto-ohjelmat rahoitetaan myös useammasta rahastosta. Tästä johtuen ohjelmien rahoittamiseen osallistuvat useiden hallinnonalojen valtion viranomaiset. Saatujen kokemusten valossa tämä osaltaan vaikeuttaa ohjelmien hallinnointia ja seurantaa. On kuitenkin todettava, että suoritettujen väliarviointien mukaan hakijat ovat kuitenkin rahoitusmenettelyn monimutkaisuudesta huolimatta olleet varsin tyytyväisiä hankkeiden valinta- ja päätöksentekomenettelyihin.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota myös ohjelmareserviin ja ylimaakunnallisiin hankkeisiin. Keskeisenä ongelmana tässä on nähty se, että ohjelmareservi on esitettävä hallinnonaloittain. Tarvittaisiin kuitenkin suurempia ja vaikuttavampia kokonaisuuksia. Yhtenä syynä voi olla myös se, että ylimaakunnallisten hankkeiden tekeminen on varsin työlästä, niiden kokoaminen ja toteuttaminen, ja osaavista ja asiantuntevista tekijöistä on niukkuutta. Myös välimatkat, yritysten keskinäinen kilpailu ja verkostoitumisen hankaluus voivat olla osittain esteenä.

Arvoisa puhemies! Tärkeää on ohjelmien säännöllinen arviointi. Rakennerahastolain keskeisiin tavoitteisiin kuuluu parantaa ohjelmien seurantaa ja tuloksellisuutta lisäämällä ohjelmien säännöllistä arviointia. Nythän tehdään kolme arviointia: ennakkoarviointi, väliarviointi ja loppuarviointi. Seurantatietojen systemaattinen kerääminen ja analysoiminen on myös koko ajan tehostunut. Valiokunta korostaa, että jatkossa seurantaa tulee kehittää niin, että tieto on mahdollisimman ajantasaista, luotettavaa ja palvelee ohjelmien toteuttajien käyttötarpeita, luomalla yhtenäinen rahastokohtainen seurantajärjestelmä.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös unionin alue- ja rakennepolitiikan vaikuttavuusnäkökohtiin. Tässä yhteydessä todetaan, että tavoitteita 1 ja 2 koskevilla ohjelmilla on myötävaikutettu vuoden 2003 loppuun mennessä 49 000 työpaikan syntymiseen ja 67 000 työpaikan säilymiseen. Uusia yrityksiä on syntynyt vuoden 2003 loppuun mennessä näillä alueilla 7 500 ja koulutushankkeissa on ollut mukana 216 500 osanottajaa. Yritystoiminnan edistämiseen ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseen on kohdennettu noin puolet ohjelmien rahoituksesta. Huolestuttavaa on, että uusien yritysten määrä on kuitenkin laskenut viime vuosina ja lopettaneiden yritysten määrä kasvanut suuremmaksi kuin uusia on syntynyt.

Valiokunta toteaa, että EU:n rakennerahastojen merkitys on suuri Suomen alueiden kehittämisessä. Huolimatta ohjelmamenettelyn ja hallinnon monimutkaisuudesta ohjelmien toteutus on saatu toimimaan varsin tehokkaasti. EU:n rakennerahastoihin perustuva ohjelmatyö täydentää kansallista aluepolitiikkaa osana maassamme harjoitettavan aluepolitiikan kokonaisuutta.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2003 alusta voimaan tulleen uuden alueiden kehittämislain tavoitteena on ollut vahvistaa kansallista aluepolitiikkaa muun muassa tehostamalla ja parantamalla aluepoliittista suunnittelua ja yksinkertaistamalla ohjelmatyötä esimerkiksi niin, että päällekkäisyyksiä voidaan vähentää. Valiokunta tässä yhteydessä toteaa, että alueiden kehittämistä koskevan lainsäädännön uudistaminen on ollut välttämätöntä. Näin kyetään paremmin vastaamaan avoimen talouden ja eriytyvän aluekehityksen haasteisiin. Eduskunnassa aluepolitiikasta on vallinnut varsin laaja yhteisymmärrys. Uudella lailla ohjataan maakunnan ja valtakunnan tasolla eri osapuolten yhteistyötä siten, että kehittämistyö muodostaa alue- ja keskushallinnon toimenpiteiden sekä muiden eri toimijoiden vuorovaikutteisen kokonaisuuden ja samalla jatkuvan prosessin. Valtakunnan tasolla poliittinen ohjaus toteutuu valtioneuvoston päättämien valtakunnallisten alueiden kehittämisen tavoitteiden ja ministeriöiden hyväksymien hallinnonalakohtaisten strategioiden kautta. Aluetasolla taas poliittista ohjausta toteuttavat maakunnan liitto ja maakuntavaltuusto maakuntaohjelman hyväksyessään.

Herra puhemies! Maakuntaohjelma, jota valmistellaan maakunnan yhteistyöryhmässä, muodostaa aluekehittämisen perustan. Ohjelma sisältää maakunnan mahdollisuuksiin ja tarpeisiin perustuvat kehittämisen tavoitteet, maakunnan kehittämisen kannalta olennaiset toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi ja suunnitelman ohjelman rahoittamiseksi. Voidaan sanoa, että maakuntaohjelma on luonteensa mukaisesti alueellisten tarpeiden ja tahdonmuodostuksen ilmentymä, joka kaikkien valtion viranomaisten on asianmukaisesti otettava huomioon.

Kansallisen aluepolitiikan osalta, herra puhemies, valiokunta on kirjannut aluekehittämisstrategiatyöryhmän mietinnössä esitetyt visiot vuodelle 2013. Valiokunta pitää näitä tavoitteita hyvinä. Samalla valiokunta toteaa, että valtioneuvoston päätös kansallisista alueiden kehittämistavoitteista on laaja-alainen ja monipuolinen kokonaisuus. Se antaa vahvan perustan maamme kansallisen aluepolitiikan vahvistamiselle muuttuneessa toimintaympäristössä. Alueellistaminen on noussut myös mietinnössä esille. Valiokunta pitää sitä tärkeänä osana alueellista kehittämistä ja samalla toteaa, että alueellistaminen on pitkäjänteinen prosessi, josta on tullut osa hallinnon jatkuvaa kehittämistä.

Herra puhemies! Hallintovaliokunta on mietinnössään ollut varsin yksimielinen. Mietintöön sisältyy vastalause, jossa lähinnä tekstimuotoilu on nostettu eräiltä osin keskusteluun evästyksenä valtioneuvostolle. Mietintöön sisältyy myös kolme perustelulausumaehdotusta, nekin evästyksenä valtioneuvostolle, kun aluepolitiikan kokonaisuutta niin metropoliseudun, maakuntakeskusten kuin maaseudun osalta kehitetään. Samalla valiokunta on todennut, että jatkossa erityisesti uuden ohjelmakauden valmisteluun liittyen eduskunta saa osaltaan asiakirjat ja tavoitteet käsiteltäväksi. EU:n uudessa perustuslaillisessa sopimuksessa aluepolitiikan tavoitteemme ovat toteutuneet harvaanasutun, pohjoisen maan osalta varsin hyvin ja antavat oikeudellisen perustan ja nykyistä vahvemmat perustelut pysyvistä maantieteellisistä haitoista kärsivien alueiden tukemiselle.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunta on tunnetulla taidollaan ja tavallaan tehnyt perusteellista työtä arvioidessaan nyt käsiteltävää selontekoa. Tästä haluan lausua valiokunnan herra puheenjohtajalle ja sen ahkerille jäsenille lämpimän kiitoksen. Kokonaisuudessaan mietintö antaa varsin myönteisen kuvan koko aluepolitiikan järjestelmästä, sen toimivuudesta ja sisällöstä. Näin ollen voi todeta, että varsin uusi, edellisen hallituksen antama lainsäädäntö on osoittautunut käytännössä myöskin kohtuullisen hyvin toimivaksi.

Valiokunta on tehnyt kolme perusteltua lausumaa, joita haluan lyhyesti kommentoida.

Ensimmäinen koskee alueellistamista. Alueellistamisen takanahan ovat kaikki puolueet, sillä alueellistamisen periaatteet ja ensimmäiset ohjelmat hyväksyttiin jo edellisen hallituksen aikana, jolloin hallituksessa olivat mukana nyt oppositiossa olevat päähallituspuolueet. Tuolloin hallitus iltakoulussaan toukokuussa teki omat linjauksensa, ja nykyinen hallitus noudattaa näitä linjauksia ja on myöskin omalta osaltaan vahvistanut periaatteet ja laajentaa myöskin alueellistamista niin, että kaiken kaikkiaan arvioidaan noin 4 000—8 000 työpaikan alueellistuminen pitkän ajanjakson kuluessa. Valiokunta on todennut, että alueellistamisen jouduttamiseksi siirtymävaiheessa tarvittaisiin erillistä lisämäärärahaa. Se olisi tietysti erinomaisen tervetullut, sillä on päivänselvää, että vaikka hallituksen linjausten mukaisesti ensisijaisesti käytetään eläköitymistä ym. kustannussäästöjä alueellistamisen kattamiseen, niin siirtymävaiheessa — koska eläkkeelle siirtyminen tapahtuu vuosittain vähitellen — ei voida välttyä lisäkustannuksilta.

Toinen ponsi koskee aluehallinnon vahvistamista. Tämänkin osalta on syytä todeta, että aluehallinnon vahvistamishanke jatkaa sitä hallinnon reformistista periaatetta, mikä meillä vallitsee Suomessa. Valmisteluahan tehdään siltä pohjalta, että voimavaroja kootaan hallinnonaloittain, päätösvaltaa niiden suuntaamisesta alueellistettaisiin ja maakuntien mahdollisuuksia siinä parannetaan. Tämä edellyttää toteuttamissuunnitelmien laadun edelleen kehittämistä ja toteuttamissuunnitelman aseman vahvistamista sekä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä keskushallinnon sisällä ja keskushallinnon sekä maakuntien välillä. Aluehallinnon vahvistamishanke on vielä kesken, mutta eduskunnan linjaukset ovat arvokas tuki, ja niiden mukaisesti on tarkoitus myös edetä. Toivottavasti lainsäädäntö on ensi kevätkauden alkupuolella täällä käsiteltävänä.

Erityisen tärkeä on tässä yhteydessä todeta se valiokunnan mietintöön kirjaama toteamus, että kysymys on pitkälti loogisesta jatkosta 1990-luvun alkupuolella käynnistetylle aluehallinnon uudistamiselle ja että muutokset selkiyttävät nykyistä suunnittelu- ja rahoitusjärjestelmää ja vahvistavat sitä kautta paitsi alueiden myös eduskunnan asemaa aluekehitykseen vaikuttamisessa. Siis mistään vallankumouksellisesta muutoksesta ei ole kysymys, vaan johdonmukaisesta edelleenkehittämisestä, joka työ aloitettiin silloin 90-luvun alkupuolella ja jota on jatkettu viimeksi aluehallintoa ja rahoitusta koskevien lakien yhteydessä.

Mitä tulee alue- ja rakennepolitiikan seurantalausumaan, haluan todeta, että hallitus luonnollisesti seuraa aluekehitystä ja toimenpiteiden vaikuttavuutta sekä menettelyn tarkoituksenmukaisuutta hyvin tarkkaan. Valtioneuvostohan hyväksyi lain edellyttämällä tavalla valtakunnalliset alueiden kehittämisen tavoitteet, ja sen pohjalta on asetettu poikkihallinnollinen, kansliapäällikkö Ritva Viljasen johdolla toimiva työryhmä, jonka päätehtävänä on nimenomaan seurata ja vauhdittaa valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden toteutumista. Sehän tapahtuu niin, että kukin ministeriö valtioneuvoston päätöksen pohjalta tekee oman suunnitelmansa ja seurantaryhmä siltä pohjalta sitten tarkastelee tilannetta ja viime kädessä poliittisesti seurantaa tekee hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä.

Valiokunnassa on jätetty mietintöön myös vastalause, joka koskee kaupunkiseutuja, jotka on nimetty valtakunnallisissa alueiden kehittämistavoitteissa suuriksi kaupunkiseuduiksi ja siten otettu mukaan valmisteltaessa suurten kaupunkiseutujen politiikkakokonaisuutta. Ensinnäkin on syytä todeta, että suurten kaupunkiseutujen luettelo ei ole tyhjentävä ja perusteellisesti niiden määrästä voidaan olla montaa mieltä. Tuossa tavoitepäätöksessähän todetaan, että ainakin seuraavat ovat, eli kysymys on siinä suhteessa esimerkinomaisesta luettelosta. Käytännön työssä politiikkakokonaisuuden valmistelussa ovat teemoittain mukana myös muut kuin päätöksessä nimenomaisesti mainitut kaupunkiseudut silloin, kun niitä erityisesti koskevia teemoja käsitellään, ja heti työryhmän työskentelyn alussa ovat olleet esillä muun muassa Joensuu ja Pori, että ne tiettyjen teemojen osalta ovat mukana tässä työssä. Kyseessä ei ole myöskään hallituksen kannanotto näiden kaupunkiseutujen merkittävyyteen sinänsä, vaan ainoastaan siihen, mitkä seudut ainakin ovat tässä valmistelussa mukana kokonsa ja etenkin kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta keskeisen roolinsa vuoksi. Mutta uskon, että tässä asiassa löytyy kaikkia tyydyttävä ratkaisu tulevaisuuden valmistelussa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja tuossa edellä kertoessaan tämän mietinnön sisältöä antoi kovin ruusuisen kuvan tämän EU-ohjelmakauden toteutumisesta. Kun tarkastellaan esimerkiksi kansallista kilpailulainsäädäntöä yritysten tukien suhteen ja sitten kun mietitään tätä rakennerahastokautta, jossa yritysten saamat tuet esimerkiksi viereisissä seutukunnissa ovat olleet aivan eri luokkaa toisiinsa verrattuna, niin tästä johtuu kysymykseni ministeri Manniselle: ollaanko alueita tasapuolistamassa sillä tavalla, että esimerkiksi viereisillä alueilla yritysten kilpailuedellytykset turvattaisiin tasapuolisesti?

Rakel Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että ministeri Manninen kiinnittää erityistä huomiota tähän hallintovaliokunnan mietintöön, jossa puhutaan metropolialueesta ja Pääkaupunkiseudusta koko Suomen ensiarvoisena menestymisen edelläkävijänä ja sen merkityksestä. Erityisesti vielä haluan kyllä todeta sen, mitä ei mietinnössä ole, että meillä on erinomaisen suuria huolia siitä, että täällä Pääkaupunkiseudulla ja Helsingissäkään ei koko ajan mennä taloudessa eikä muutoinkaan eteenpäin, vaan nyt kasvu on pysähtynyt, työttömyys on syventynyt ja asunto-ongelmat eivät ole riippuvaisia siitä, minkälaisia uusia hallintoja tänne Pääkaupunkiseudulle luodaan.

Ennen kaikkea vielä toivon, ministeri Manninen, että voisitte edesauttaa sitä, että myös valtio tulisi nyt näihin talkoisiin mukaan.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta sekä selonteko että mietintö antavat oikein hyvän kuvan sekä meidän säädöspohjastamme että aluepolitiikan toimivuudesta, joten siinä suhteessa ei ole ongelmia. Minusta tämän mietinnön ehkä merkittävin osa on juuri tämä lausumaehdotus 2, jossa tuetaan tätä aluehallinnon vahvistamishanketta ja selvitysmies Riepulan ehdotusta. Maakuntien kannalta on toivottavaa nimenomaan, että selvitysmies Riepulan ehdotusta viedään läpi, kootaan varoja yksille momenteille, lisätään maakuntahallinnon painoarvoa ja vaikuttavuutta, ohjausvaikutusta suhteessa aluehallintoon. Siinä mielessä toivon, että kun ministeriö ja ministeri valmistelevat nyt tätä ehdotusta tuolta osalta, niin tämä eduskunnankin lausumaehdotus, joka nyt tultaneen hyväksymään, saa vahvan painoarvon ja mietintö ja selvitysmiehen ehdotus tulevat koko lailla sellaisenaan aikanaan valmistelun ja lain pohjaksi.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä hallintovaliokunnan lausunnossa on erittäin hyvää, että metropolialueen kilpailukyky on nostettu omaksi kappaleekseen ja myönnetään, että Pääkaupunkiseutu on hyvin tärkeä koko Suomen kannalta. Ehkä se ensimmäisen kerran nyt on sanottu oikein mustaa valkoisella, vaikka tiedämme muun muassa ed. Hiltusen kanssa, tämän asian. Sen sijaan minulla on kysymys ministeri Manniselle: Kun tämä on näin yleisellä tasolla ja tässä on vähän kaikille kaikkea koko lausunnossa, niin rohkenisitteko nimetä yhden tai kaksi asiaa, jotka selvästi tuovat aivan uutta virtaa Pääkaupunkiseudulle teidän toimestanne seuraavien muutaman vuoden aikana?

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei selonteossa eikä mietinnössäkään millään tavalla näy se keskustan ennen vaaleja esittämä täyskäännös aluepolitiikkaan. Olisinkin tietysti mielelläni kuullut, mitähän se olisi ollut, jos siihen olisi ollut sitten rahaa tällä hallituksella laittaa. Mutta ministeri Manniselta minä kysyisin: kun hallitus on nyt nimennyt nämä suuret kaupunkiseudut, joihinka muun muassa Lappeenrannan—Imatran seutukin nyt kuuluu, niin mikä suhde näillä on nyt näihin aluekeskuksiin? Kun eduskunta sitten tietysti haluaa lisätä vielä näihin suuriin kaupunkiseutuihin omat lähikaupunkinsa riippuen siitä, onko valiokunnan puheenjohtaja tai joku muu siellä sattumalta sellainen henkilö, joka on näitä kaupunkiseutuja nimeämässä, niin tässä nyt väkisinkin tulee sellainen kuva, että ne kaupungit, jotka nyt jäävät pois tästä näitten suurten kaupunkiseutujen listalta, ovat sitten tuhoon tuomittuja mutta kuitenkin ovat aluekeskusohjelmissa.

Sitten kysyisin myöskin ministeri Manniselta, kun kuulin uutisista, että olette asettanut selvitysmiehen periferia-alueitten työllisyysasioihin: mitä tälle asialle kuuluu?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta se linja suurten kaupunkiseutujen osalta on oikea, että niitä ei kovin pitkälti luetella tässä ehdotuksessa sen takia, että se vaatii kyllä mielestäni perusteellisemman selvityksen. Tässä keskustelussa jo käy ilmi, että eri kaupunkiseuduilta toivotaan, että oma seutu olisi listoilla. Tämä ei voi olla poliittisen voiman tulosta, onko joku seutu luettelossa vai ei, vaan selvitys täytyy tehdä rakenteellisesti, taloudellisesti, organisatorisesti, aluepoliittisesti ja hyvin perustellusti. Nyt kysyisinkin ministeri Manniselta: onko tämä linja myöskin jatkossa tällainen, että listaa pidetään avoinna ja yksitellen ratkaistaan, niin kuin ymmärsin puheenvuorostanne, vai voisiko tällaisen selvityksen tehdä?

Lauri Kähkönen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa nämä alueelliset kehittämistavoitteet sinänsä ovat ihan oikein mielestäni, mutta sitten epäilen niitten toteutumista näillä toimenpiteillä ja voimavaroilla. Erityisesti tuon esille liikenneyhteyksien kehittämisen. Täällä todetaan, että liikenneyhteyksien kehittämistä tuetaan, alueiden kilpailukykyä ja tasapainoista aluerakennetta. Ennen kaikkea alempiasteiseen tieverkkoon panostaminen on jäänyt turhan huonoksi, ja kysyn tästä alueministerin mielipidettä. Toisaalta myös sellaisia kuiskeita on, että ratoja ollaan panemassa rullalle. Jos liikenneinfra ei toimi, niin kyllä se myös aluekehityksen kannalta on kohtalokasta.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti. Ed. Kerola kysyi tästä kansallisesta kilpailulainsäädännöstä. Niin kauan kuin tukia myönnetään alueellisesti, niin aina kulkee jossakin raja. Valitettavasti sille ei voi mitään. Silloin, jos se kulkee hyvin lähellä, se tuntuu vähän väärältä, mutta sille me emme voi mitään.

No, ed. Hiltunen oli aivan oikein tästä metropolialueesta huolissaan. Kyllähän se on tässä perusselonteossakin selkeästi todettu.

Ed. Akaan-Penttilälle lähinnä kaksi asiaa: ensinnäkin kansainväliseen markkinointiin ja Helsingin seudun laajempaankin markkinointiin yritysten sijaintipaikkana kansainvälisesti valtion täytyy osallistua, ja tietenkin olemme muutoinkin järjestämässä koko tätä Pääkaupunkiseudun yhteistyökuviota, ei uudella hallinnolla, mutta sillä tavalla, että se asia lähtee liikkeelle, niin kuin se osin on jo lähtenyt.

Ed. Huotarille toteaisin, että kyllä esimerkiksi Lapin osalta on tapahtunut aika merkittävä käännös, enkä kiistä, etteikö siinä ole siementä hyvin pitkälti myöskin edellisten hallitusten ajoilta. Siellä on viimeisen vuoden aikana tullut 3 000 uutta työpaikkaa.

Ed. Vielmalle totean näistä kaupunkiseuduista, että ne kyllä perustuvat tiettyihin tutkimuksiin, joiden pohjalta niitä on lueteltu, mutta teemoittain on erilaisia vahvuuksia eri kaupungeilla, ja ne on syytä ottaa huomioon.

Ed. Kähköselle toteaisin, että varmasti koko hallitus on huolestunut niin alemman asteisesta kuin ylemmänkin asteisesta tieverkosta, pyrkii taloudellisten voimavarojen puitteissa asiaa hoitamaan ja rataverkostonkin osalta kyllähän tässä lisäbudjetissakin on tullut merkittäviä rahoja ja muun muassa Itä-Suomessa radan peruskorjaustöitä on pantu käyntiin ja hallitus kyllä tulee huolehtimaan omalta osaltaan asioiden etenemisestä ja pyrkii hankkimaan toiminnallaan riittävät voimavarat.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tätä mietintöä kun tarkastelee, tähän voi ottaa itse asiassa monenlaisia eri tulokulmia, mikä sen sisällön osalta on ratkaisevaa. Mutta jos tätä poliittisesti tarkastelee, se on täysin onneton nimenomaan siihen viitaten, mitä ed. Huotari otti esille, mitkä puheet olivat ennen eduskuntavaaleja. Itse asiassa kahdeksan vuotta 180 astetta piti tapahtua käännöstä. 180 astetta onneksi kyllä monelta osin odottaa yhä itseään.

Mutta ne puheet ja teot, mitä keskustapuolue esitti ennen eduskuntavaaleja, olivat kyllä täysin ala-arvoisia. Nyt tässä on tullut itse asiassa valiokunnan kautta sekä myös ministerin kautta itse asiassa todistettua se, että kovin paljon ei heillä uusia ajatuksia ole. Jos tätä itse mietintöä tarkastelee, on otettava selonteko tietenkin pohjaksi, ja sehän tässä itse asiassa, voisi sanoa, murheellisinta on ja ikävää, että se selonteko oli todella heikko sisällöllisesti. Se näkökulma, mitä uutta se piti sisällään tulevaisuuden osalta, oli se heikkous, joka minusta on se, joka paistaa siitä läpi. Ymmärrän kyllä valiokunnan vaikeuden, että eihän sen selonteon pohjalta voinut rakentaa kovin kummoista mietintöä, koska selonteko oli pohja. Jos selonteossa ei ole aineksia, näinhän siinä sitten valiokunnan näkökulmasta käy.

Itse asiassa minä sitten ihmettelin, kun valiokunta ei ollut edes kuullut ministeriä tässä asiassa, mikä tässä nyt mättää, koska selonteossa oli kyllä virkamiehiä erinäinen määrä ja muita asiantuntijoita mutta ministeriä siellä ei ollut ollut asiantuntijalistalla. Mutta itse asiassa sitten, kun minä luin sen mietinnön ja selonteon, huomasin, miksi ei ole kuultu. Miksi olisi kuultu, kun ei se pitänyt mitään poliittista tahtoa sisällään? Ei siellä ollut näkemystä tästä uuden luomisesta nimenomaan, jota minä nyt kaipaisin, ei siellä ollut uusia avauksia oikeastaan mihinkään suuntaan, ei uutta rahoituspohjaa, ei kerta kaikkiaan mitään, mikä loisi semmoisen eteenpäin menevän otteen ja eteenpäin menevän tekemisen meiningin. Sehän tässä on taas sitten ikävää, mutta ymmärrän valiokunnan näkemyksen siitä näkökulmasta, miksei ministeriä kuulla. Eihän siellä ole mitään, mitä jäisi kuulla. Virkamiehet voivat tämän liturgiapuolen kyllä hoitaa ja kertoa sen virkamiesnäkemyksen, joka siihen kuuluu. Näinhän siinä sitten on tapahtunutkin.

Arvoisa puhemies! Ettei nyt ihan haukkumiseksi menisi eikä arvosteluksi, koska eihän se ole mikään pääasia, on sanottava, ettei niin huonoa itse asiassa voi olla, ettei sieltä jotakin hyvääkin löydy. Itse asiassa ministerihän äsken tässä todisti juuri, mitä se hyvä on. Se hyvä on sitä, ettei sitä 180 asteen käännöstä tapahtunut eikä niitä edellisen hallituksen hankkeita, jotka ovat todella hyviä hankkeita, ole ajettu alas. Se olisi ollut aluekehityksen kannalta todella ikävää ja todella huonoa. Hyvää on myös se nyt tietenkin yleisesti todettava, että nämä hankkeet, jotka pantiin liikkeelle, aluekeskushankkeet jne., mitä kaikkea meillä siellä olikaan, savamaksun alentamista ja Kainuun hallintokokeilua, nyt kelpaavat myös keskustapuolueelle. Se on tietenkin hyvä. Ihan mukava sitä on tarkastella.

Toisaalta sitten on yksilötasollakin tapahtunut kehittymistä, ettei niin huonosti mene tämä elämä. Sekin on ihan hyvä. Olen hyvin tyydytyksellä pannut merkille, että muun muassa päähallituspuolueen jopa niinkin korkeassa asemassa oleva edustaja kuin varapuheenjohtaja antoi tässä lehdessä lausuntoja. Tämä taisi olla maanantaina, kun asiat olivat esillä liittyen kunnallisvaalien tulokseen ja kun hän analysoi, mitä kunnallisvaaleissa tapahtui. Hän olikin tullut myös tällaiseen huomioon, että kyllä tässä taitaa jotakin ongelmaa ollakin. Sekin oli hyvä, että se tapahtui kumminkin jossakin vaiheessa. Itse asiassa lainaan häntä: "Vahvoilla alueillamme äänestysprosentti jäi maan keskiarvon alle. Se sisältää politiikan asiasisältöön liittyvän viestin. Vaikka vaalituloksen muutokset ovat kohtuullisen pieniä, on arvioitava rehellisesti puolueen politiikan ja järjestötoiminnan sisältöä. Maa- ja metsätalousministeriön toiminta ei ole tyydyttänyt Väli- ja Pohjois-Suomessa viljelijäkannattajiamme. Ministerillä on pääministerin tuki ja sitä kautta eduskuntaryhmän tuki," — ed. Rantakangas muotoilee — "ja meillä on myös päärintamavastuu kuntatalouden tilanteesta kuntaministerisalkun johdosta." — Vaikka huonoakin tapahtuu, niin myös hyvää, eli on opittu huomaamaan, että kun on hallituksessa, on myös jotakin vastuuta ja sitä vastuuta kuuluu kantaa. Se on ihan hyvä, että näin mennään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Kun me sanomme, että on ongelmia, tietenkin on hyvä ehkä eritellä, mitä ongelmia. Nyt ehkä päällimmäisenä voi sanoa, että kyllä suhde ja suhtautuminen esimerkiksi EU:n rahastoihin ja EU:n rahastojen tulevaisuuteen tässäkin tapauksessa, siihen aikaan, joka on 2007 jälkeen, on kovin löysää. Kun on lukenut valtioneuvoston selvityksestä ja kuunnellut asiantuntijoita, valtioneuvoston selvityksestä puuttuvat kokonaan esimerkiksi arviot taloudellisista vaikutuksista. Totta kai se on ymmärrettävää, että ne on vaikea tehdä ja niitä on vaikea ennakoida. Mutta kun me tiedämme nyt jo, että itse asiassa väestöpeitto laskee noin 42 prosentista 20 prosenttiin, tukitasot tulevat laskemaan uudella rakennerahastokaudella ja ehkä kaikista merkittävin, sanoisiko, uhka — se on vähän hankala sana, mutta sellainen uhkakuva kumminkin — liittyy kilpailupolitiikkaan ja hallitus ei ymmärtääkseni ole ainakaan minun kuulteni missään vielä edes ottanut kantaa, varmasti on tiedostanut sen, että meidän lähialueillamme näyttää siltä, että suuryrityksien tuet komission esityksen mukaan voivat nousta investoinneista jopa 50 prosentin tasolle, niin esimerkiksi tätä analyysia nyt ei kyllä ole ainakaan minun silmiini tai korviini mistään tullut. Miten te analysoitte, mitä siinä vaiheessa tapahtuu? Minä ikävä kyllä pelkään, että Kiina-ilmiö on kovin pientä, mitä tästä seuraa, jos tämä kehitys menee eteenpäin. Nämä ovat niitä, joita tässä olisi odottanut, että olisi jonkun näköinen analyyttinen ote myös tähän tilanteeseen.

Toinen hyvin konkreettinen esimerkki liittyy sähköverotukseen. Nyt tilanne esimerkiksi on niin, että jos me Ruotsin suhteen vertaamme, teollisuus maksaa pikkuista vajaa 6 euroa talvella ja pikkuista vajaa 3 euroa kesällä megawattituntia kohti enemmän sähköstä kuin vastaava teollisuus maksaa Ruotsissa, ja sehän johtaa ihan vääristyneeseen tilanteeseen hyvinkin lyhyellä aikajänteellä, jos ei näille asioille tehdä kerta kaikkiaan mitään.

Kun meillä on polttoaineen hinta kivunnut siihen pisteeseen, että se kyllä on kipurajalla, jos ei ole sitä jo ylittänytkin, luulisi nyt jotakin reagointia jostakin suunnasta tapahtuvan. Minä muistan senkin ajan, kun tällä hetkellä päähallituspuolue täällä esitteli välikysymyksiä kyseessä olevasta aiheesta ihan asiallisesti. (Eduskunnasta: Kaksi kappaletta!) — Kaksi kappaletta, aivan oikein. — Aivan asiallinen asia, mutta odottaisin nyt, että reagoidaan, kun ollaan siinä paikalla, mistä sitä reagointia voidaan ainakin heidän mukaansa tehdä, mutta ei kerta kaikkiaan tapahdu mitään. Tästä syystä haluan muistuttaa niistä puheista, joita te esititte silloin, kun te olitte oppositiossa. Nyt kysymys kuuluu tietenkin, missä ne teot nyt viipyvät ja missä viipyvät kuljetustukeen lisää eurot, joita oltiin vailla, jotka ovat aluekehityksen kannalta aivan merkittävä asia. Nyt siinäkin tapahtui niin, että kuljetustuesta otettiin 0,8 miljoonaa euroa ja siirrettiin Kainuun aluehallintokokeiluun, silmänkääntötemppuja sinänsä. Lisärahoitustahan se kaipaa eikä tällaista temppuilua.

Kyllä tässä on monenlaista, mutta onhan tässä positiivistakin taas kerran. Kun talousvaliokunta antoi lausunnon talousarvioesityksestä, talousvaliokunta kumminkin nyt on herännyt jo huomaamaan: "Valtioneuvosto on asettanut ministeriön tavoitteeksi" — nyt puhutaan kauppa- ja teollisuusministeriöstä — "- - edistää talouskasvua ja työllisyyttä, monipuolistaa tuotantorakennetta, tukea vakaata aluekehitystä ja turvata Suomen taloudellinen kilpailukyky." Mutta talousvaliokunta huomauttaa: "Talousvaliokunta pitää asetettuja tavoitteita hyvinä, mutta epäilee, kykeneekö talousarvioesitys täysin vastaamaan näihin Suomen tulevan kehityksen kannalta elintärkeisiin haasteisiin." Näitä on useampi kohta, itse asiassa neljä viisi kohtaa, joissa on ihan sama vakava viesti, että Suomen kohtalonkysymyksistä me olemme nyt koko ajan tekemässä päätöksiä täällä. Ensi vuoden talousarvio tulee olemaan hyvin ratkaiseva, joten kannattaisi nyt hallituksen ainakin nämä lausunnot lukea, jos ei mitään muuta enää hoksaa tehdä. Ne ovat ihan hyviä. Niissä painotetaan aivan oikeita asioita. Ne kipupisteet nostetaan esille ja siellä on käyty sisällöllisesti läpi se tarve, mitä tällä hetkellä on.

Mutta, arvoisa herra puhemies, kun kello käy ja aika alkaa loppua, näillä saatesanoilla haluan esittää lausumaehdotuksen, joka kuuluu näin:

"Eduskunta toteaa, että alueellisen kehityksen turvaamiseksi on välttämätöntä nostaa alueellisen kuljetustuen, perustienpidon parantamisen, alueellisen bussiliikenteen palveluostojen, kaupunki- ja seutuliikenteen tukemisen sekä joukkoliikenteen määrärahoja siitä tasosta, mitä hallitus on vuoden 2005 talousarvioesityksessään esittänyt, ja edellyttää hallituksen valmistelevan tulevat talousarviot korotetulta pohjalta."

Tämä liittyy nimenomaan nyt alueellisen kehityksen kannalta niihin kaikista olennaisimpiin kysymyksiin: liikenteeseen, liikenteen toimivuuden turvaamiseen ja siihen, että siellä myös kansalaiset voivat kulkea. Jos nämä esitykset menevät läpi tässä eduskunnassa, se merkitsee 600 linja-autovuoron lakkauttamista, ja se on alueellisesti kestämätön tilanne.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Korhonen muistaa, että elettiin aikaa, jolloin koko alueellista kuljetustukijärjestelmää oltiin lakkauttamassa ja eduskunta sai sen pidettyä koossa. Me olemme samaa mieltä: myös rahaa tarvitaan lisää, kuten täällä myös ministeri Manninen totesi.

Alueellisen kehittämisen osalta eduskunta on ollut ja hallintovaliokunta pitkällä linjalla varsin yksimielinen. Jo 90-luvun alussa pääministeri Esko Ahon hallituksen aikana laadittiin ensimmäinen aluekehityslaki. Sitä on uudistettu. Se vastaa nyt taas ajan haasteisiin aiempaa paremmin. Tärkeää on ollut se, että kootaan maakuntiin aiempaa enemmän päätösvaltaa alueiden omista asioista ja tehostetaan tätä kautta myös alueellista kehittämistyötä laajalla yhteistyöllä. Poliittinen yksimielisyyshän tämänkin lainsäädännön osalta on ollut varsin rikkumaton koskien aluekehityslainsäädäntöä tässä salissa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Korhoselle kyllä sanoisin nyt vanhan suomalaisen neuvon, että ei syytöntä syytetä eikä viatonta viskota, kun hän kohdisti puheenvuoronsa erikoisesti ministeri Mannisen työskentelyyn. Sanoisin, että kun kaivamme menneisyyttä, mitä en itse mielelläni tee, sieltä löytyvät nykyisen ed. Korhosen toimenpiteistä sellaiset asiat, jotka vaatisivat erittäin kovia taloudellisia panoksia, jotta saisimme käännettyä tätä kelkkaa edes 90 astetta parempaan suuntaan, niin että sopii vähän mietiskellä menneitäkin näissä asioissa.

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Korhonen aivan oikein kiinnitti huomiota polttonesteiden voimakkaisiin hinnankorotuksiin. Ne erityisesti syövät maaseutua.

Todella keskusta viime kaudella teki kaksikin välikysymystä asiassa. Miksei tässä nyt voida ottaa mitään luovuutta käyttöön? Esimerkiksi Unkarissa on kehitelty malli, että kun maailmanmarkkinahinta nousee, sitten veron osuus joustaa. Kyllähän maailma on täynnä ratkaisumahdollisuuksia, jos halutaan, mutta jökötetään näissä vanhoissa rakenteissa. Katsotaan nyt, mitä Itä- ja Pohjois-Suomessa on tapahtunut: Se on kohta poronhoitoaluetta kaikki. Työpaikat lähtevät. Syrjäkylät tyhjenevät. Tämä politiikka on täysin selvää. Siellä on kepun valta suurimmillaan ja alamäki kaikista suurin.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivotan ed. Soinin tervetulleeksi Kainuuseen. Vaikka se onkin osittain poronhoitoaluetta, missään tapauksessa ihmiset eivät ole sieltä kaikki lähteneet. Siellä on kova tulevaisuuden kehittäminen menossa Kainuun hallintokokeilun kautta, jonka edellinen hallitus aloitti ja jota onneksi tämä hallitus myöskin jatkaa. Mielellään otamme sinne vieraita mukaan katsomaan, miten siellä esimerkiksi maailmanmarkkinajohtajayritykset, joita siellä myöskin on olemassa, toimivat, että tulisi espoolaismiehellekin vähän toisenlainen käsitys siitä, missä mennään.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En malta olla, ed. Soini, nyt käyttämättä puheenvuoroa entisenä Lapin poikana. Minä olen nähnyt Kittilän kunnan Sirkan kylän sota-ajan jälkeen paikkana, jossa oli yksi palamaton navetta ja yksi palamaton riihi. Sinne tultiin evakosta ja neljä perhettä siihen palamattomaan navettaan, se oli sitä aikaa. Nyt sama kylä on Levitunturin juurella oleva matkailukeskus, jota voi verrata Itävallan ja Sveitsin alueitten matkailukeskuksiin. Suosittelisin todella Espoosta nyt vähän matkailua Kittilän kunnan Sirkan kylään.

Martti Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin valiokunnan puheenjohtajalle ed. Väistölle: näinhän se on, kyllä minä olen samaa mieltä siitä ja siitä syystä moneen kertaan yritin korostaa sitä, että valiokunnan mietintö on sellainen kuin itse asiassa selonteko antoi mahdollisuuksia. (Ed. Väistö: Parempi kuin aiempi!) — Kyllä, kyllä, selonteon mahdollisuudet huomioon ottaen ihan hyvä, ei siitä kannata kiistellä. — Mutta selonteko itsessään oli heikko, nimenomaan tulevaisuuden näkökulmasta. Jos joku yrittää sen toiseksi todistaa, niin mielelläni kuuntelen kyllä, mutta ei se jappaisu varmaan ole hyvä, mutta viittaan vielä esimerkiksi talousvaliokunnan lausuntoon. Eihän tällainen tilanne, että — me saimme asiantuntijaselvityksiä esimerkiksi teknologiarahoituksesta — tavoitteita nostetaan, mutta rahoitus makaa ennallaan, (Ed. Väistö: Raha lisääntyi!) kerta kaikkiaan toimi, se ei tuo tulosta, se on se ongelma.

Ed. Kerolalle haluaisin sanoa, että en ymmärtääkseni kyllä sanonut yhtään kertaa ministeri Mannisen nimeä. Minä ymmärrän kollektiivisen vastuun. Hallitus tekee esityksiä, hallitus tuo ne ja hallituspuolueiden pitäisi vielä kollektiivisesti täällä kannattaa niitä. Muistan joitakin muitakin puheenvuoroja kyllä tässä salissa kuulleeni.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Herra puhemies! Haluan ed. Korhosta oikaista siinä suhteessa, että teknologiarahoitus ei junnaa paikallaan; se kasvaa, ed. Korhonen, se kasvaa selkeästi, jos minä en aivan väärin muista, yli 200 miljoonaa euroa tämän hallituksen aikana. Toivon, että ed. Korhonen katsoo kalenteria — vaalit ovat jo ohi — ja pyrkii pysyttelemään tosiasioissa tässä tilanteessa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin sanoin, ehkä kannattaa lukea nyt ne valiokunnan mietinnöt. Minähän referoin valiokunnan mietintöä. Niin kuin viittasin, asiantuntijoilta saadun selvityksen mukaan osassa rahoituksesta näin on. En minä tunne asiaa sen tarkemmin, ja siitä syystä halusin nimenomaan sanoa, että se on mietinnössä, se on kirjoitettu asiantuntijoiden mukaan, ja minä referoin tietenkin sitä, mikä sinne on meille tiedoksi saatettu. Jos he antavat meille väärää tietoa, niin emme me tietenkään sille voi mitään. Kannattaa lukea se mietintö, siellä on monta hyvää sellaista kohtaa, josta jopa voisi saada jonkin innovatiivisen ajatuksen.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Alueen kilpailukykyyn vaikuttaa keskeisesti kolme isoa tekijää: alueen inhimillinen pääoma, saatavuus, saavutettavuus ja innovaatioitten taso sillä alueella.

Inhimillinen pääoma koostuu työvoiman määrästä ja sen koulutustasosta, ja se onkin koko suomalaisen kehityksen perusta myös tulevaisuudessa. Hyvä koulutus kaikille, vielä parempi koulutus kaikille, muuta tietä parempaan ei vaan ole. Tässä mielessä tämä Vanhasen matalapalkkahanke riitelee tätä Suomen pääkehitysmahdollisuutta vastaan. Siinähän lähdetään siitä, että tungetaan ihmisiä äkkiä matalille palkoille, kun pitää pyrkiä siihen, että tuottavuutta lisätään, ja siinä koulutus ratkaisee.

Saavutettavuuden osalta meillä on huolenaiheena ensinnäkin se, että tierahat ovat liian niukat. Niillä ei pidetä teitä enää edes entisessä kunnossa. Toinen suuri huolenaihe on laajakaistan heikko leviäminen, joka on yhä ihan ratkaisevaa nyt tulevassa aluekehityksessä. Meillä on vain 700 000 liittymää tällä hetkellä, mikä on hyvin vähän kansainvälisessä vertailussa, olemme pudonneet. Esimerkiksi Etelä-Koreassa jo 70 prosentilla talouksista on laajakaista käytössään. Tässä pitää Suomessa ottaa nyt valtion isompaa vastuuta ja ryhtyä operaattoreitten ja kuntien kanssa levittämään laajakaistaa myös kylille ja nimenomaan kohtuuhinnalla, joka on se kaiken edellytys loppujen lopuksi. Valtio ei voi vetäytyä vastuustaan, niin kuin se on tehnyt tällä uuden informaatioteknologian alueella.

Kolmas iso tekijä on innovaatiotoiminnan taso, ja siihen on paljon satsattu, niin kuin on pitänyt tehdäkin, mutta huolenaiheena on se, että nämä satsaukset eivät alueellisesti kohdennu tasapuolisesti. Lapissa esimerkiksi Tekesin rahoista on ollut käytössä vain 2 prosenttia, kun taas Uusimaa on saanut niistä puolet. Tämä on vinouttanut minusta selvästi aluekehitystä Suomessa, ja tähän pitää tulla korjausta, kuten aiomme esittääkin.

Kun katsotaan vielä innovaatiotoimintaa, niin tässä pitää kiinnittää aivan erityistä huomiota myös ammattikorkeakouluihin, jotka monilla paikkakunnilla ovat niitä todellisia tuotekehittelyn paikkoja, jonkinlaisen tutkimuksenkin paikkoja. Näin on esimerkiksi Lapissa, jossa Kemissä, Kemi—Tornion alueella, juuri ammattikorkeakoulu palvelee paikallista suuryhtiötoimintaa, joka on maailman huipputasoa. Sinne pitää löytyä lisää resursseja. Näin on Rovaniemelläkin. Vaikka siellä on yliopisto, niin tekninen puoli on kokonaan ammattikorkeakoulun kehittämistyön varassa.

Minä olen tyytyväisenä pannut merkille, että Suomessa on syntymässä keskustelu alueellisista verovähennyksistä, käytän sitä nimitystä, Norjan-mallin mukaisesta pohjoisesta verovähennyksestä. Meillä oli aikaisemmin syrjäseutulisä. Sen poistaminen oli virhe: se on jo tuottanut esimerkiksi lääkäripulaa pohjoiseen ja muuallekin Suomeen. Siihen pitää palata. Olisi voinut tässä mietinnössä juuri tämän tyyppisiä asioita hyvinkin esille nostaa.

Herra puhemies! Minä kannatan ed. Korhosen perustelulausumaehdotusta ja teen omalta osaltani lausumaehdotuksen: "Aluekehitykseen vaikuttaa suuresti alueen saavutettavuus sekä innovaatiotoiminnan taso alueella. Tierahojen lisäämisen ohella valtion onkin otettava operaattoreiden ja kuntien rinnalla suurempi vastuu kohtuuhintaisten laajakaistayhteyksien saamisesta kaikille kylille sekä Tekesin toimintojen lisäämisestä maakunnissa."

Tarja Cronberg  /vihr:

Arvoisa puhemies! Mietinnön ehkä positiivisin viesti on, että yhteistyö alueilla on kehittynyt positiiviseen suuntaan. Tämä on hanketalouden suuri saavutus, ja yhteistyö on todellakin voimakkaasti lisääntynyt. Parantamisen varaa kuitenkin on.

Mietinnössäkin todetaan, että kansalaisjärjestöt ja yksityinen sektori ovat heikosti edustettuina maakunnan yhteistyöryhmässä. Tämä on aivan totta. Erityisesti naisyrittäjien edustus tulisi vakiinnuttaa, samoin sisällyttää lapsinäkökulma aluekehitykseen, ehkä Mannerheimin Lastensuojeluliiton edustuksen kautta. Ylipäänsä kansalaisjärjestöille tulisi varata suurempi osallistumismahdollisuus.

Mietinnössä todetaan, että työnjakoa on selkiytetty ja hallinnonaloja yhdistetty. Tämä on hyvä asia hallinnon omasta näkökulmasta. Mutta keskittäminen ei johda yksinkertaistamiseen, joskus tapahtuu päinvastoin: etäisyydet kasvavat niin konkreettisesti kuin henkisestikin. Erityisesti mietinnössä todetaan Interreg-ohjelmien kohdalla, että kansallisten toimijoiden määrää tulisi vähentää. Juuri raja-alueilla toiminnan läheisyydellä on erittäin suuri merkitys. Kyse on arjen rajanylityksistä, kansalaisten välisestä yhteistoiminnasta rajan yli, joka vaatii nimenomaan lähituntemusta.

Hallintomenettelyjä tulee siis yksinkertaistaa, ei keskittää. Mietintöä lukiessa ja aluehallintoa jonkin verran tuntiessa tuntuukin siltä, että hankkeet hallinnoidaan kuoliaaksi ja jos niitä ei hallinnoida kuoliaiksi, ne arvioidaan kuoliaiksi. Ohjelmasta tehdään sekä esi-, väli- että loppuarviointi. Kaikki tehdään ohjelman toteuttamisen aikana. Arvioidaan työpaikkoja, yrityksiä, koulutettujen määrää jne. Mietinnössä todetaankin, että nämä arviot ovat positiivisia, yliarvioidaan yritysten määrää ja työpaikkojen syntymistä. Tämä on luonnollista siinä tilanteessa, kun kaikki tiedämme, että aluekehityshankkeita, niiden todellisia tuloksia voidaan arvioida vasta monen vuoden kuluttua. Ne eivät myöskään aina synny juuri siinä hankkeessa, vaan ehkä sen lähiympäristössä, erityisesti jos kyseessä on innovatiivinen toiminta. Arviointeja tulisikin vähentää radikaalisti sekä keskittää arvioinnit luovuuden ja innovatiivisuuden arviointiin, josta saadaan todellisia mahdollisuuksia arvioida hankkeiden merkitystä aluekehitykselle.

Suomihan on, kuten me täällä eduskunnassa tiedämme, siirtymässä luovuusyhteiskuntaan. Hallitus tekee luovuusstrategiaa, ja tulevaisuusvaliokuntakin esitti viimeisessä selonteossaan, että olemme siirtymässä luovuuden yhteiskuntaan. Näin ollen myös aluekehityksessä tulisi lisätä luovuuden ja innovatiivisuuden osuutta; edellytyksenä on yksinkertaistettu hallinto, joka perustuu luottamukseen.

Tärkeä yksityiskohta on ohjausryhmien rooli. Jokaisella hankkeella on oma ohjausryhmänsä, ja näiden rooli on täysin skitsofreeninen: Toisaalta ohjausryhmän tulisi innostaa ja kannustaa hankkeiden vetäjiä ja osallistujia kehittämään jotain uutta. Toisaalta ohjausryhmä kontrolloi, tarkistaa kuitteja ja katsoo, että mitään ylimääräistä ei ole tehty. Hienoinen luottamus aluekehitykseen ainakin EU-rahoituksen osalta olisi varmaan paikallaan.

Suhteessa kansalliseen aluepolitiikkaan haluaisin antaa tukeni tavoitteille, joihin kuuluvat kilpailukyvyn lisääminen alueilla, palvelujen säilyttäminen, tasapainoisen aluekehityksen ja -rakenteen kehittäminen. Tähän ajattelumalliin ei kuulu mietinnön toteamus, että aluekehitys on tasapainottunut, kun muuttoliike on hidastunut. Ensinnäkään tämä ei pidä paikkaansa. Jos tämä vietäisiin ääripäähänsä, se merkitsisi sitä, että äärimmillään aluekehitys on tasapainossa silloin, kun muuttoliike on täysin pysähtynyt. Muuttoliike pysähtyy yleensä siinä vaiheessa, kun ainoastaan työttömät ja vanhukset ovat jäljellä. (Ed. Väistö: Ehkä olisi parempi sanoa, että normalisoitunut!) — Voi olla, että tämä on semanttinen kysymys. — Lähtökohta alueelliseen tasapainottamiseen voi olla vain muuttoliikkeen aktiivinen kääntäminen. Muuttoliikkeen suuntaa on siis käännettävä.

Mietinnön ja hallituksen selonteon alueellistamiseen kohdistuva osio ja tähän liittyvät odotukset ovat tärkeitä. Haluaisinkin todeta tässä, että alueellistamista ei tule kohdistaa vain valtion hallintoon ja virastoihin, ydintoiminnot pois lukien, vaan myös tutkimus- ja kehittämisorganisaatioihin. Vain nämä voivat tuoda alueelle pitkällä tähtäimellä tulevaisuuden työpaikkoja. Olen myös sitä mieltä, että nimenomaan alueellistaminen on ratkaisu myös kysymykseen, jonka ed. Hiltunen otti esille: asunnot Helsingissä ovat vaikeasti maksettavissa. Alueellistaminen vähentää myös paineita Helsingin asuntorakentamiseen.

Maan tasapainoisen ja tasa-arvoisen kehittämisen edellytys on, että hallitus ei — ja tämä on loppukommenttini — etukäteen määrittele, mitä aluekeskuksia ja paikkakuntia kehitetään. Tilanne tulee arvioida kulloinkin alueen osaamisprofiilin ja osaamisen tason mukaisesti. Jotkut alueet voivat pienentyä, jotkut kasvaa, sitä ei etukäteen tiedetä. Englantilaisessa talouskirjallisuudessa tätä kutsutaan "The government should not pick winners and loosers". Tältä pohjalta ehdotankin lausumaa:

"Eduskunta katsoo, että valtioneuvoston päätöksessä alueiden kehittämislain mukaisista valtakunnallisista kehittämistavoitteista ei yksiselitteisesti nimetä suuria kaupunkiseutuja, joiden kilpailukykyä kehitetään, koska tällainen luettelo on ristiriidassa valtioneuvoston määrittelemien yleisten alueiden kehittämistavoitteiden kanssa. Näitä ovat alueiden kilpailukyvyn vahvistaminen koko maassa, palvelurakenteen turvaaminen koko maassa sekä tasapainoisen aluerakenteen kehittäminen koko maassa."

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtion johtamaa aktiivista ja vahvaa aluepolitiikkaa tarvitaan niin tänään kuin tulevaisuudessa. Hallitusohjelman ja aluepoliittisen selonteon perusteella hallituksella näkyy olevan selkeä yhteinen tahtotila aluepolitiikassa. Myös hallintovaliokunnan mietintö antaa positiivisen kuvan aluepoliittisen selonteon toimista.

Hallitusohjelmassa hallituksen aluepoliittisena tavoitteena on harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa. Tavoitteena on myös muuttoliikkeen hallinta ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa. Nämä yhdessä tukevat alueiden menestystä, joka taas kasvattaa kansantaloutta ja heijastuu sitä kautta koko maahan. Aluepoliittisilla toimilla tuetaan osaamista, yrittäjyyttä ja työllisyyttä alueilla. Tämä taas tukee kasvua ja mahdollistaa paremmin hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen.

Hallituksen aluepoliittisessa selonteossa alueiden kehittämisen yleiset tavoitteet ovat 1) alueiden kilpailukyvyn vahvistaminen; 2) palvelurakenteen turvaaminen koko maassa ja 3) tasapainoisen aluerakenteen kehittäminen. Selonteossa on asetettu painopisteet ja lueteltu toimenpiteitä, joilla tavoitteet aiotaan toteuttaa. Lisäksi on suunniteltu alueellisia erityistoimia Itä-Suomeen, Kainuuseen, Itä-Lappiin ja äkillisille rakennemuutosalueille. Hallitus toteaa Itä-Suomen kehittämistoimista seuraavasti: "Hallitus tarkastelee alueen kehitykseen myönteisesti vaikuttavien hankkeiden toteutusta Itä-Suomen tulevaisuuskysymyksiä käsittelevän selvitystyön valmistuttua. Itä-Suomen osaamisrakenteita vahvistetaan erityisesti yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ja osaamisen välittymistä yritystoimintaan edistetään. Itä-Suomen maakuntien, niiden keskusten ja osaamiskeskittymien yhteistyötä tiivistetään sekä niiden kansainvälistä ja kansallista verkottumista edistetään. Raja-alueyhteistyötä Venäjän kanssa pyritään laajentamaan."

Hallituksen selonteko antaa hyvät nuotit aluepolitiikalle, mutta hallituksen aluepolitiikan onnistumista, siis tuloksia, voimme arvioida vasta muutaman vuoden kuluttua. Selonteon heikkous on siinä, että aluepolitiikan tavoitteet on asetettu yleisellä ja ehkä vähän ylevälläkin tasolla, mutta selkeät määrälliset tavoitteet puuttuvat. Tosin ymmärrän, että niiden asettaminen on erittäin vaikeaa. Mittareina voisivat olla esimerkiksi maakuntien ja seutukuntien asukasluku ja bruttokansantuotteen kehittyminen ja ehkä myös palvelujen taso.

Mielestäni valtiovallan tärkeimpiä alueiden kehittämiseen vaikuttavia toimenpiteitä ovat 1) alueiden osaamiseen ja koulutukseen panostaminen; 2) yritysten taloudellisten toimintaedellytysten tasaaminen ja edistäminen maan eri osissa, tämä koskee myös maatilayrityksiä; 3) hyvät liikenneyhteydet eli panostaminen päätieverkostoon ja perustienpitoon, mutta myös rautateihin ja 4) nopeiden tietoliikenneyhteyksien saaminen kaikille ja kaikille kylille. Nämä toimenpiteet luovat pohjan työllisyydelle ja verotuloille ja samalla pohjan hyvinvointipalveluille.

Selonteossa on Itä-Suomeen suunnitelluista erityistoimista maininta: "Itä-Suomen osaamisrakenteita vahvistetaan erityisesti yliopistoissa". Kuopion yliopistolla on selkeä suunnitelma aloittaa Kuopion yliopiston omiin vahvuuksiin pohjautuva DI-koulutus yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Joensuun yliopistolla on selkeät omat suunnitelmansa koulutustehtävänsä laajentamiseksi. Koulutukselle on selkeä alueellinen tarve. Toivottavasti hallitus ja opetusministeriö toimivat tämän aluepoliittisen selonteon linjausten mukaisesti, sillä alueiden osaamiseen panostaminen on vaikuttavinta aluepolitiikkaa. Tästä on hyvä esimerkki Pääkaupunkiseutumme. Täällä toimivat Helsingin yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja useat valtion tutkimuslaitokset, kehittämisorganisaatiot, joihin valtiovalta on määrätietoisesti pitkällä tähtäimellä panostanut. Tämä useimmiten unohdetaan aluepoliittisessa keskustelussa.

Hallintovaliokunta on perehtynyt hyvin selontekoon. Valiokunnan puheenjohtaja Väistö toi puheessaan hyvin esille keskeiset kehittämiskohteet ja epäkohdat.

Maakunnan yhteistyöryhmien työskentelyn tehostamista tarvitaan aluekehitystoimenpiteitä yhteensovittamalla ja vahvistamalla kumppanuutta yksityisen ja yleisesti kolmannen sektorin kanssa. Yhteistyötä ei voi liiaksi korostaa. Maakunnan yhteistyöasiakirjan tarkistamisessa on käytännön ongelmia siinä, että hallinnonalojen välisten tarpeellistenkin rahoitusosuuksien muutokset ovat erittäin vaikeita toteuttaa. Tähän on ehdottomasti saatava muutos. Nykyinen järjestelmä on äärimmäisen jäykkä.

Ohjelmatyössä strategiat ja tavoitteet ovat usein liian väljiä. Olisi keskityttävä oleelliseen ja panostettava toimenpiteisiin ja hankkeisiin, jotka ovat vaikuttavimpia alueiden todellisen kehittämisen kannalta. Ohjelmien rakenteiden ja hallinnon tulee olla nykyistä yksinkertaisempia. Tällä parannetaan kohdentamista ja tehokkuuden myötä tuloksellisuutta.

Hankkeiden rahoittamisessa ongelmia aiheuttaa se, että alueelliset rakennerahasto-ohjelmat rahoitetaan useammasta rahastosta. Ongelmakohtana tässä on se, että ohjelma jakautuu hallintoon pirstaleiseksi ja lisää byrokratiaa. EU:n alue- ja rakennepolitiikan vaikuttavuutta heikentää myös se, että usein EU:n rakennerahastovaroilla rahoitetaan hankkeita, jotka pitäisi kustantaa kansallisista varoista.

Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan kansallisesta aluepolitiikasta aluehallinnon vahvistamisen kohdalla, että taloudellisia voimavaroja olisi koottava yhteen, alueellistettava sekä lisättävä maakunnallisten kehittämisvarojen osuutta. Nämä ovat järkeviä linjauksia.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan perusteltuihin lausumiin on helppo yhtyä.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluepolitiikan keskeisenä tavoitteena on oltava alueitten omien vahvuuksien, korkean osaamisen ja tehokkaan yhteistyön tukeminen. Onnistuneella aluepolitiikalla kannustetaan alueilla lisäämään sekä vahvistamaan kilpailukykyä, innovatiivisuutta ja yrittäjyyttä. Tämä johtoajatus käy hyvin ilmi myös aluepoliittista selontekoa käsittelevästä hallintovaliokunnan mietinnöstä.

Ydinkysymyksen nykyisessä ja tulevassa aluekehityksessä on oltava taloudellisen toiminnan ja yrittäjyyden lisääntyminen alueilla. Vireän taloudellisen toiminnan myötä syntyy aitoja työpaikkoja ja työllisyys kohenee. Tämä on perusedellytys sille, että hyvinvointipalvelut pystytään turvaamaan maan eri osissa. Hyvinvointia ei luoda veroilla, vaan lisäarvolla, joka kertyy tuottavasta työstä. Taloudellisen kasvun vahvistaminen alueellisella kehittämispolitiikalla on tärkeämpää kuin sen tulosten jakaminen tasan alueitten välillä. On muistettava, että menestyksen summa ei Suomessa ole vakio eikä yhden alueen menestyminen ole toisilta pois. Aluepolitiikan tehtävänä on luoda yrityksille otolliset toimintaolosuhteet ja pyrkiä korjaamaan markkinatilanteen alueellisia vääristymiä.

Käsittelyssä oleva selonteko osoittaa, että Suomen tämänhetkinen aluepolitiikka on liian hallintovetoista, ohjelmapainotteista, monimutkaista sekä byrokraattista. Kehittämispolitiikka on aivan liikaa rajoittunut hallinnollisiin alueisiin ja rakenteisiin, vaikka todellisuudessa jakotalouden hallinnoilla ja tuottotalouden avoimilla verkostorakenteilla on aivan erilaiset pelisäännöt. Hallinnon ja julkisen sektorin panostuksella on maksimoitava menestymisen edellytykset avoimen talouden toimijoille yhä enemmän kiristyvässä kilpailussa.

Herra puhemies! Työllisyyttä ja talouskasvua mittaavat indikaattorit osoittavat, että Vanhasen hallituksen suurimmat haasteet aluepolitiikassakin kulminoituvat työllisyyden parantamiseen. Tällä hetkellä kaksi kolmasosaa työikäisistä on työssä, mitä ei voida pitää riittävänä alueellisen ja kansallisen kilpailukyvyn kannalta. Työministeriössä on laskettu, että yksi työtön maksaa yhteiskunnalle lähes 17 000 euroa vuodessa verrattuna siihen, että hän olisi työssä. Erityisesti huolettava ja akuutti ongelma on suurten kaupunkien korkeat työttömyysluvut sekä rakenteellinen työttömyys. Esimerkiksi kotikaupungissani Oulussa työttömänä on jatkuvasti 13—14 prosenttia työvoimasta. Työttömyydestä yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset syövät Suomen kansallista kilpailukykyä sekä jähmettävät alueitten kehitystä. Tavoite 75 prosentin työllisyydestä on haastava, mutta ei mahdoton.

Tavoitteeseen päästään oikealla toiminnalla, mikä merkitsee edellisellä hallituskaudella aloitetun, osaamis- ja aluekeskusohjelmiin kiteytyvän uudistushenkisen aluekehityspolitiikan jatkamista. Kokoomuksessa on pantu tyytyväisinä merkille, että Vanhasen hallitus on jatkanut aluepolitiikassa edellisen hallituksen aloittamaa pohjatyötä, jonka puitteissa aluekehitystä on uudistettu ja päätäntävaltaa siirretty maakuntiin. Hallituksen tämänhetkinen aluepolitiikka on juuri siinä uomassa, johon se edellisen hallituksen työn päätteeksi jäi. Edellisellä hallituskaudella tehdyt aluepoliittiset linjaukset alkavat kuitenkin kaivata jatkoa. Vanhasen hallitukselta odotetaan muutakin kuin edeltäjänsä peesausta aluepoliittisissa toimissa.

Peruslinjaksi Suomen aluepolitiikan kehittämisessä on otettava yksinkertaisuus sekä rahoituksen kanavoinnin toteuttaminen mahdollisimman kattavasti niin sanotulla yhden luukun periaatteella. Hyvä pohja kehittämistyölle saadaan selvitysmies Riepulan esityksistä. Vaikka Riepulan esitykset ovat saaneet ministeriöissä tylyn vastaanoton, niitä on syytä mielestäni viedä eteenpäin ja edelleen jalostaa. Mielestäni aluehallinnossa pitää pyrkiä järjestelmään, jossa on kaksi alueellista organisaatiota eli kehityksestä vastuussa oleva ja resursseja hallinnoiva maakunnan liitto sekä yksi muun muassa valvontatehtävää suorittava valtiollinen alueorganisaatio. Tällä tavalla organisoituna maakunnallinen kehittämistyö olisi riittävän vahvalla pohjalla kyetäkseen kilpailemaan eurooppalaisten alueitten kanssa niukoista resursseista.

Arviointiin ja vaikuttavuuden seurantaan tulee kehittää sellainen mittaristo, joka on yhteismitallinen niin kansallisesti, alueellisesti kuin kuntatasollakin. Lisäksi mittausjärjestelmältä edellytetään vaivattomuutta ja läpinäkyvyyttä. Perinteisten taloudellisten indikaattoreiden lisäksi hyvinvoinnin mittaamiseen tarvitaan myös niin sanottuja pehmeitä mittareita. Ihmisten hyvinvointia ei tällä hetkellä pystytä seuraamaan luotettavasti ja yhteismitallisesti.

Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionin rakennepolitiikalla on ollut merkittävä osuus kehitystyössä, kuten hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan. Hallituksen on pidettävä tiukasti kiinni siitä, että myös tulevaisuudessa turvataan EU-neuvotteluissa Suomen liittymissopimukseen sovittu Pohjois- ja Itä-Suomen rakennepoliittinen erityisasema. Nämä alueet on sisällytettävä korkeimpaan tukiluokitukseen, sillä tässä tapauksessa luokituksella on vaikutusta yritys- ja investointitukien myöntämismahdollisuuksiin. Hallituksen on myös varauduttava turvaamaan riittävä kansallinen rahoitus ohjelmapohjaiselle rakennepolitiikalle niin, että nykyinen rahoitustaso säilytetään.

Hallintovaliokunnan mietinnössä luonnehditaan alueellistamista pitkäjänteiseksi prosessiksi, jossa tulee korostaa aluekeskusten kehittämistä, valtion henkilöstön saannin turvaamista tulevaisuudessa jne. On selvää, että kehittyäkseen Suomi tarvitsee kansainvälisen tason kilpailukykyisen metropolialueen: Pääkaupunkiseudun kehyskuntineen. Tämän alueen on oltava talouden, tutkimuksen ja kulttuurin osalta kansainvälisesti kilpailukykyinen keskittymä, ja sen on kyettävä kilpailemaan globaalilla tasolla muiden metropolien kanssa. Tämän lisäksi tarvitaan ehdottomasti muita kansainvälisesti kilpailukykyisiä valtakunnallisia kasvukeskusseutuja, joiden tavoitteena on kehittyä innovatiivisen toiminnan ja sosiaalisen pääoman keskuksiksi ja toimia alueitten kasvun vetureina. Useissa selvityksissä on todettu, että kansainvälisesti kilpailukykyisiä tuotteita syntyy suuremmalla todennäköisyydellä dynaamisissa, monikulttuurisissa keskuksissa, joilla on riittävä väestöpohja. Erityisesti tällaisten keskusten kansainvälisestä kilpailukyvystä ja houkuttelevuudesta on huolehdittava asianmukaisella tavalla.

Suomen innovaatioympäristö on monilla mittareilla mitattuna maailman huipputasoa, mutta eurooppalaisessa vertailussa riskinottoa ja kasvuyrittäjyyttä tukeva lainsäädäntömme ei ole kilpailukykyinen. Liiketoimintaosaamista tarvitaan huomattavan paljon nykyistä enemmän. Aikaisemman kehitysvaiheen liikeideat kehittyvät sijoituskelpoisiksi vain riittävään liiketoimintaosaamiseen yhdistettynä. Suomessa ei ole myöskään pulaa pääomista, mutta säädökset estävät niiden kohdistumista riskipitoisiin hankkeisiin. On erityisesti pantava merkille, että metropolialueet ja kasvukeskukset eivät kilpaile menestyksestä keskenään, vaan täydentävät ja tukevat toisiaan. Keskeistä ei ole myöskään kaupunkiseutujen luokittelu tai ryhmittely, vaan se, että kaikilla kasvukeskusseuduilla on mahdollisuus kehittyä omien vahvuuksien ja erityispiirteitten pohjalta. Mitään lisäarvoa ei saada kiistelemällä siitä, minkä kaupunkiseutujen tulisi kuulua valtioneuvoston päätöksen mukaiseen suurten kaupunkiseutujen kategoriaan.

Valtion toimintojen alueellistamisen tulee olla osa alueiden kilpailukyvyn kehittämistä. Näin ollen toimintojen alueellistamisessa pääperiaatteena tulee olla alueen omien olemassa olevien vahvuuksien tukeminen. Oikein hoidettuna alueellistaminen on mahdollisuus, mutta irrallisten yksiköiden ja alueelle sopimattomien toimintojen keinotekoinen siirtely ei ole tarkoituksenmukaista.

Arvoisa puhemies! Nykyaikaisen aluekehityspolitiikan tulee perustua alueitten omien vahvuuksien tukemiseen, yhteistyöhön ja osaamiseen. Tulevaisuudessa parhaiten menestyvät alueet, jotka onnistuvat aikaansaamaan tiiviin yhteistyön tutkimus- ja kehitystoiminnan, koulutuksen, julkisen sektorin ja elinkeinoelämän välillä. Alue- ja rakennepolitiikan toimijat ja välineet on valjastettava lisäämään tämän kaltaista vuorovaikutusta.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Regeringens regionpolitiska redogörelse är en ganska torr läsning som mycket långt handlar om den administrativa problematiken. Tyvärr krävs det en oerhörd apparat för att planera, förverkliga men också för att övervaka att medlen som kanaliseras till regionutveckling ger ett så bra resultat som möjligt. Förvaltningsutskottet konstaterar som första mening i betänkandet att regionutvecklingen handlar om samarbete och att de olika åtgärderna blir effektivare ju bättre parternas samarbete fungerar. Så är det. Ett av problemen är att aktörerna är många och att finansieringen kommer ur många rör. Finland har nu under tio år tränat att tillgodogöra sig EU:s strukturstöd och anpassa dessa resurser till övrig nationell finansiering. Totalt sett rör det sig om stora summor per år och finansieringsperiod, varför kunskap och mål för satsningarna är avgörande för att nå ett bestående resultat.

Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunta korostaa mietinnössään aluehallinnon vahvistamisen merkitystä. Maakuntaliittojen asemaa on entisestään vahvistettava, jotta ne voisivat ottaa aktiivisemman roolin alueiden kehittäjinä.

Valiokunta kiinnittää huomiota hallituksen tavoitteeseen valtion toimintojen sijoittamisesta Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Aika onkin paras mahdollinen, koska 40-luvun suuret ikäluokat siirtyvät lähitulevaisuudessa eläkkeelle ja laajamittainen työvoiman uusrekrytointi on edessä. Nyt on paras aika viedä työpaikat ihmisten luo eikä pakottaa ihmisiä muuttamaan Ruuhka-Suomessa olevien työpaikkojen luokse.

Työpaikkojen sijoittaminen Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle ei ole mikään yksinkertainen prosessi. Työpaikkoja ei niin vaan siirretä alueille ja uskota sitten kaiken olevan hyvin. Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että sijoitettujen toimintojen mahdollisuudet menestyä uudella paikkakunnalla otetaan huomioon. Korostamme myös sitä, että sijoitettujen yksikköjen tulee vahvistaa alueen elinkeinoelämää ja toimia siten piristysruiskeena paikalliselle elinkeinoelämälle. Haluamme myös nostaa esiin valiokunnan toteamuksen, jonka mukaan kielilain vaatimukset palvelutehtävän toteuttamisessa molemmilla kansalliskielillä tulee täyttää hajasijoituksen jälkeen.

Mietinnössä haluamme myös korostaa aluekeskusten merkitystä kehitysprosessissa. Toistaiseksi saadut kokemukset ovat myönteisiä, ja aluekeskuksilla on oma tehtävänsä alueidensa moottorina. Aluekeskuksen aseman saaneella kaupungilla on sekä velvoitteita että mahdollisuuksia. Velvoitteet merkitsevät muun muassa omaa työtä niiden ohjelmien toteuttamiseksi, jotka ovat perustana aluekeskusten asemaa koskevalle päätökselle. Ohjelma ja sen mukanaan tuoma asema on ainoastaan yksi mahdollisuus, eikä se merkitse kehitysautomatiikkaa. Valtiolla on puolestaan myös vastuu vastata aluekeskuksen ponnisteluihin alueensa kehittämiseksi. Mielestäni tämä muistutus on hyvä tehdä nyt, kun päätöstä parintuhannen työpaikan hajasijoittamisesta valmistellaan.

Kuten niin monissa muissa yhteyksissä, sekä selonteossa että valiokunnan mietinnössä keskitytään tulevaisuuskysymyksiin ja uuteen ajatteluun. Näin tietysti pitää ollakin, että katse suunnataan tulevaisuuteen ja parannuksiin. Toinen totuus on kuitenkin se, että yhtä tärkeää on aikaisempien työpaikkojen ja rakenteiden säilyttäminen, mikäli ne eivät ole vanhentuneita. Haluan ottaa pari esimerkkiä.

Herr talman! Fritidsboendet har oerhört stor betydelse för vissa kommuner och regioner i vårt land. I redogörelsen fästs väldigt liten uppmärksamhet vid de möjligheter som fritidsboendet kunde ge genom ett aktivt utvecklande. Genom att utveckla och godkänna befintlig strandplanering kunde ett mera omfattande åretruntboende ge många kommuner och också regioner en behövlig stimulans. Varför inte tillgodogöra oss mera av den naturresurs som våra många sjöar och havskuster frikostigt bjuder på? Många finländare vill bo nära naturen och just ett sådant boende är nummer ett på mångens önskelista.

Arvoisa puhemies! Maatalous on maaseudun ja erityisesti haja-asutusalueen selkäranka. Jostain kummallisesta syystä maatalouden ratkaiseva merkitys maaseudulle unohdetaan useimmiten keskusteltaessa maaseudun kehittämisestä. Todellisuus on aivan toisenlainen. Jos maatalous ei voi kehittyä ja pysyä hengissä, koko maaseudun rakenteet romahtavat. Ajatelkaammepa vain tieverkkoa ja muuta infrastruktuuria, jotka ovat välttämättömiä maaseudun palvelujen ylläpitämiselle. Muunlainen uusi ja hyvä toiminta kylissä ei tule koskaan korvaamaan sitä ihmisten menettämistä, jota maatalouden taantuma merkitsisi. Saamme olla varsin iloisia, mikäli uudet innovaatiot voivat korvata työpaikkojen luonnollisen poistuman, joka aiheutuu maatalouden rakennekehityksestä.

Herr talman! Varken redogörelsen eller utskottets betänkande leder i och för sig som sådana till konkreta resultat. Båda dokumenten är däremot en god grund för att gå vidare i den process som aldrig tar slut i vårt föränderliga samhälle.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Punamultahallituksen hallitusohjelmassa luvataan harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa sekä kaventaa eroja alueiden kehittämisedellytyksissä. Tavoitteeksi hallitus otti muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottamisen sekä palvelurakenteen turvaamisen koko maassa.

Mutta mihin suuntaan ollaan menossa? Elämme parhaillaan koko maassa ennen näkemätöntä toimintaympäristön murrosaikaa, eikä hallitus ole löytänyt ratkaisuja peruskysymykseen eli siihen, mitä pitäisi tehdä, jotta tuo hallitusohjelmassa mainittu sosiaalinen ja alueellinen tasapaino toteutuisi. Suunta on aivan päinvastainen. Hallituksen harjoittaman politiikan seurauksena monen alueen tulevaisuus näyttää todella huolestuttavalta. Mikäli politiikan linja jatkuu tällaisena, meillä on aivan kohta kuntia, joilla ei ole terveellä pohjalla toimivia yrityksiä ja niiden työpaikkoja juuri lainkaan. Huomattava osa asukkaista on eläkeläisiä, peruskouluikäisten määrä on romahtanut kymmeniä prosentteja, työttömyysaste on korkea ja suurin osa työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä, työelämästä poistuu väkeä enemmän kuin sinne tulee, verotulot ovat pienet ja sosiaalimenot korkeat jne?

Esillä oleva, sinänsä asiallisesti laadittu aluepoliittinen selonteko ei anna ratkaisuja näihin kysymyksiin. Näyttää siltä, että selonteko on jälleen kerran paljon työtä vaatinut asiakirja, joka hallituksen päivänpolitiikassa jää hallitusohjelman päälle pölyttymään. Tämän aamun tietojen mukaan hallitus on päättänyt asettaa lähiaikoina selvitysmiehen tutkimaan, millä keinoilla työvoiman saanti turvataan syrjäseuduilla. Hyvä näin, ja kiitokset ministeri Manniselle aktiivisuudesta. Eikö kuitenkaan hallitukselle ole vielä tässä vaiheessakaan selvinnyt se tosiasia, että työvoiman saanti syrjäseudulla turvataan oikealla aluepolitiikalla ja siihen aivan oleellisesti liittyvällä oikealla elinkeinopolitiikalla, joiden turvin oikealla kunnallispolitiikalla kunnat pysyvät elinvoimaisina eikä aktiiviväestö muuta työn ja toimeentulon perässä muualle?

Pienet verohelpotukset ovat sinänsä tervetulleita kaikille, mutta eivät ne yksin käännä muuttovirtoja toiseen suuntaan tai pysäytä muuttoliikettä maaseudulta keskuksiin. Viihtyisä asuinympäristö, hyvät palvelut ja turvallinen työpaikka ovat keskeisiä vetovoimatekijöitä asuinpaikkaa harkitessa. Niihin tulisi sekä valtion että kuntien panostaa. Käytännössä hallitus on päinvastoin kiihdyttänyt työn perässä tapahtuvaa muuttoliikettä monin eri tavoin. Epäonnistuneet maatalousratkaisut, investointien vähäisyys aluepoliittisesti vaikeilla alueilla, valtion ottama pakkolaina ja maaseutukuntien ankarat talousvaikeudet jne. ovat kaikki vain lisänneet ja tulevat lisäämään vaikeuksia syrjäseuduilla, joiden työllistämisongelmien selvittämiseen nyt ryhdytään. Selvityksiä syntyy selvitysten päälle, mutta todellisia päätöksiä ei saada aikaan.

Kun tarkastelee kuntavaalien jälkeistä värikarttaa, on helppo todeta, että keskustapuolue kantaa aluepolitiikasta suurimman vastuun. Keskeiset aluepolitiikkaa tukevat paikalliset ratkaisuthan tehdään kunnanvaltuustoissa, ja mikäli siellä nykyistä keskustalaista linjaa ja täällä eduskunnassa sekä hallituksessa punamultalinjaa jatketaan, edessä on vieläkin suurempia vaikeuksia. Esillä oleva aluepoliittinen selonteko on sinänsä hyvä, hallintokeskeinen virkamiestyö, mutta siitä puuttuvat poliittiset linjanvedot, jotka tosiasiassa tulevaisuuden ratkaisevat. Tällä hetkellä on pakko todeta, että tuo tulevaisuus ei näytä hyvältä. On vaara, että kaikki maakunnat eivät pysy elinvoimaisina eli kehitys kulkee juuri päinvastaiseen suuntaan kuin hallitus on tavoitteikseen esittänyt.

Hallintovaliokunta on mielestäni ottanut tähän kysymykseen kantaa hyvin ja esittänyt käyttökelpoisia ajatuksia niin sanottua periferiapolitiikkaa käsittelevässä osassaan. Toivottavasti hallitus paneutuu tehtyihin ehdotuksiin. Hallintovaliokunnan mietinnössä on mielestäni kuvattu onnistuneesti eri tyyppisten keskusten ja niitä ympäröivien alueiden hierarkiaa sekä erityispiirteitä. On aivan oikein, että korostamme Helsingin seudun erityisasemaa maamme metropolialueena muuhun maailmaan päin. Niin ikään on oikein, että nostamme maakunta- ja aluekeskuksia omilla seuduillaan. On kuitenkin muistettava välttää kaikenlaista vastakkainasettelua kaikkien edellä mainittujen kesken. Jos nimittäin esimerkiksi Jyväskylällä menee hyvin, se on Keski-Suomen maakunnan etu, ja jos Keski-Suomen maakunnalla menee hyvin, se on Jyväskylän etu. Tämä periaate on syytä muistaa sekä valtakuntatasoisessa että kuntatasoisessa politiikassa ja päätöksenteossa.

Hallintovaliokunta on mietinnössään käsitellyt myös alueellistamista. Aikaisemmin puhuttiin hajasijoituksesta ja tehtiin muutamia onnistuneita ratkaisuja maakuntien kannalta. Muun muassa Keski-Suomi sai tästä osansa. Myös jatkossa tiettyjen toimintojen siirtoa maakuntiin pitää harjoittaa. Punamultahallituksen toiminnasta paistavat kuitenkin läpi keskustan ja sosialidemokraattien ristiriitaiset linjat alueellistamiskysymyksissä. Keskustan edustajat lupaavat 4 000—8 000 työpaikkaa maakuntiin ja tekevät raakaa puoluepolitiikkaa puheissaan. Sosialidemokraatit jarruttelevat jo keskusteluja, eikä maakuntiin siirry kuin pieniä, muutaman kymmenen henkilön yksiköitä. Suurella joukolla työntekijöitä on hyvin epävarma olotila. Tämä ei liene kenenkään tai minkään organisaation edun mukainen tilanne.

Arvoisa puhemies! Olen ollut mukana laatimassa hallintovaliokunnan mietintöä ja tuen siinä yhteisesti laadittuja kannanottoja. Olen tällä puheellani vain halunnut ravistella päivänpoliittisia kannanottoja, ettei selonteko jäisi hyllylle pölyttymään.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Mikael Niemen kirjassa sanotaan 60-luvun pohjoisesta Lapista, että meille tuli Beatles ja pikitie. Näin se on tänä päivänäkin. Juuri liikenneyhteyksiä kehittämällä vahvistetaan alueiden kilpailukykyä. On tärkeää, että yhteydet toimivat. Niillä parannetaan alueiden kehitystä, mistä myös hallintovaliokunta mietinnössään puhuu.

Aluepoliittisesti tämä merkittävä kysymys nousee esille tämän päivän Helsingin Sanomissa. Tilastokeskuksen mukaan jo kolmannes suomalaisista työllisistä eli lähes 730 000 ihmistä käy töissä kotikuntansa ulkopuolella. Tämän määrän odotetaan nousevan lähivuosina entisestään. Noiden pikiteiden tulisi olla kunnossa, ettei kaupunkien työpaikoille tarvitsisi körötellä seitsemääkymppiä.

Työpaikkojen keskittymisen myötä suurissa kaupungeissa asukasmäärät kasvoivat aikoinaan ja asuntojen hintataso nousi. Erityisesti nuoret perheet nyt joutuvat muuttamaan kauemmas työpaikoistaan. Koulutuskaupungeista, esimerkiksi Tampereelta ja Helsingistä, muuttaa nyt ympäristökuntiin ihmisiä, jotka muuttivat 90-luvulla isoihin kaupunkeihin opiskelemaan. Maaseudusta on tulossa suuri omakotialue. Aluepolitiikka on uuden haasteen edessä. Kyseessä ei ole enää maaltamuutto, vaan maallamuutto ja maallemuutto. Asukkaita menettävät kunnat menettävät veronmaksajia, varsinkin jos muuttaja jatkaa samassa työssä, mutta maksaa kunnallisveronsa naapuriin. Menettäjiä eivät ole siis ainoastaan syrjäkylät, vaan myös kaupungit.

Hallitus on tehnyt tammikuussa periaatepäätöksen myös kansallisesta laajakaistastrategiasta. Strategian tavoitteenahan on, että nopeat ja alueellisesti kattavat ja käyttäjilleen kohtuuhintaiset tietoliikenneyhteydet olisivat kaikkien kansalaisten saatavilla vuoden 2005 loppuun mennessä myös pienemmillä paikkakunnilla ja syrjäisellä maaseudulla. Tietoliikenneyhteyksien ja yleensäkin tietokoneiden hyödyntäminen tulisi saada aivan uudelle tasolle. Etätyö on tätä päivää ja tulevaisuutta. Yhä harvempi on työssä sidoksissaan yhteen paikkaan. Monella kansanedustajallakin on tästä kokemusta.

Valtion toimintojen sijoittamisesta Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle säädettiin lailla. Samalla eduskunta hyväksyi lauselman, jossa painotetaan alueellisia näkökohtia. Itse olen seurannut toisaalta innostuneesti, toisaalta huolestuneena alueellistamisen ensiaskelia. Periaatteellisella tasolla alueellistaminen on erinomainen toimenpide, mutta toteuttaminen ei ole lainkaan ongelmatonta. Jokin aika sitten kerrottiin, että Tampere ja Pirkanmaa ovat saamassa vain rippeitä Pääkaupunkiseudulta maakuntiin siirrettävistä työpaikoista. Syynä pidettiin sitä, että Tampere ei ole ollut riittävän aktiivinen itse. Tampereellehan on viimeisimmän suunnitelman mukaan tulossa vain muutama työpaikka vajaasta 2 000:sta jaossa olleesta. Valtion työpaikkojahan on tarkoitus siirtää eri alueille Suomea yhteensä 4 000—8 000 vuoteen 2015 mennessä, jos suunnitelma toteutuu. Valtiosihteeri Risto Volanen korosti, että alueellistamispelissä pärjäävät parhaiten aktiivisimmat kaupungit. Ymmärrän toki valtiosihteerin näkemyksen, mutta pelkästä kaupunkien aktiivisuudesta tämä ei saisi olla kiinni. Myös muiden seikkojen, järjen, tulisi voittaa.

Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan, että alueellistettavia toimintoja voivat olla muun muassa hallinnon tukitehtävät, lupa- ja valvonta-asiat, atk-tehtävät sekä erilaiset operatiiviset tehtävät. Kaikkein tärkeimmässä asemassa mielestäni kuitenkin ovat alueiden kehittämistyössä ja kehityksessä innovaatiot. Osaamiskeskuksilla, yliopistoilla, ammattikorkeakouluilla ja Teknologian kehittämiskeskuksella on keskeinen rooli. Yhteistyö, avoimuus ja ennakkoluulottomuus ovat tekijöitä, joilla syntyy innovaatioita ja menestystä.

Huippuosaaminen ei ole kuitenkaan jakautunut tasaisesti maan eri osiin. Yli puolet kehittämis- ja tutkimuspanoksista tulee Helsingin seudulle ja Uudellemaalle. Tänne keskittyvät ne tutkimus- ja kehittämisorganisaatiot, jotka pystyvät hakemaan Tekes-rahoitusta. Täällä ovat myös suurten yritysten tutkimuspanokset sekä myös Suomen Akatemian ja Sitran rahoitus. Pitkällä tähtäimellä tämä merkitsee osaamisen vieläkin voimakkaampaa alueellista keskittymistä.

Arvoisa puhemies! Alueellisen innovaatiopolitiikan edellytyksenä on tutkimus- ja kehitysorganisaatioiden siirtäminen alueellisiin keskuksiin. Mikäli tutkimukseen ja kehittämiseen suunnatut panostukset jakautuvat alueellisesti tasaisemmin, voidaan puhua todellisesta aluepolitiikasta ja alueellisesta innovaatiopolitiikasta. En itse kuitenkaan kuulu niihin, jotka olisivat valmiit kylvämään t&k-rahoja sokeasti ympäri maakuntia riippumatta sisällöstä. Mieluummin isompia summia kannattaviin, hyvin perusteltuihin hankkeisiin kuin tasajako pikkuhankkeisiin. Usein jo olemassa olevien yritysten innovatiivisten projektien tukeminen voi olla kannattavampaa kuin aivan nollasta alkavien. Työllistämisnäkökulma on usein ratkaiseva valintakriteeri, ja etenkin tulee vahvistaa niitä elinkeinoalueita, jotka ovat kyseisille alueille muutenkin luontaisia. Peräänkuuluttaisin myös sitä, että innovaatiopolitiikan tulee sisältää teknologisten innovaatioiden rinnalla myös sosiaalisia innovaatioita ja erilaisten jäykkien järjestelmien purkamista. Lopulta kaikessa on kyse ihmisistä ja heidän välisestä toiminnastaan, ja näin tehdään myös hyvää aluepolitiikkaa.

Jutta  Urpilainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Alueiden kehittämisen tavoitteena on alueiden kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn ja taloudellisen kasvun vahvistaminen. Tähän päästään muun muassa parantamalla alueiden osaamista sekä voimistamalla niiden omia vahvuuksia. Osaamisen avulla voidaan alueiden elinkeinorakennetta monipuolistaa, lisätä työllisyyttä ja vahvistaa aluetalouksia. Osaamisen tehokas hyödyntäminen edellyttää kuitenkin alueilta ja yrityksiltä entistä tehokkaampaa yhteistyötä ja verkostoitumista.

Ne alueet ja maakunnat, joilla sijaitsee tiedekorkeakoulu, ovat olleet vetovoimaltaan vahvoja, ja niiden kehitys on kulkenut monilta osin myötätuulessa. Tutkimuksissa on nimittäin todettu, että väestön koulutustasolla on myönteisiä vaikutuksia alueelliseen kehitykseen. Hyvin hoidetut koulutuspalvelut houkuttelevat asukkaita ja osaaminen puolestaan tuotantolaitoksia. Tätä alueellista polarisaatiokehitystä pyritään tasoittamaan muun muassa ammattikorkeakouluverkoston ja yliopistokeskusten myötä. Yliopistokeskukset tarjoavat yliopistollista opetusta ja tutkimusta myös kasvukeskusten ulkopuolella. Ammattikorkeakoulujen rinnalla ne palvelevat korkeakoulujen kolmatta tehtävää eli yhteiskunnallista palvelutehtävää.

Arvoisa puhemies! Aluekeskusohjelman käynnistäminen oli merkittävä aluepoliittinen toimenpide. Aluekeskusohjelmaa toteutetaan 34 ohjelma-alueella vuoden 2006 loppuun saakka. Arvioinnin mukaan ohjelma on vuosina 2001—2003 vahvistanut kaupunkiseutujen sisäistä yhteistyötä, jäntevöittänyt kehittämistyötä ja koonnut sirpaleisia toimenpiteitä vaikuttavammiksi kokonaisuuksiksi. Ohjelma on myös edistänyt seutujen vahvempaa erikoistumista. Tulokselliseksi osoittautunutta aluekeskuspolitiikkaa on jatkettava myös vuoden 2006 jälkeen, kuten hallintovaliokuntakin mietinnössään toteaa. Aluekeskuspolitiikkaa on tuettava siten, että tavoitteena on synnyttää omiin vahvuuksiin erikoistuneita, kilpailukykyisiä alueklustereita kaikkiin maakuntiin.

Myös osaamiskeskusohjelmalla tuetaan huippuosaamisen hyödyntämistä valtioneuvoston nimeämissä 20 osaamiskeskuksessa. Alueilla toteutettavat ohjelmat ovat yrityslähtöisiä, ja niiden toimenpiteet kohdistuvat osaamisintensiivisen uuden liiketoiminnan synnyttämiseen, yritysten kasvuun ja työllisyyden edistämiseen. Osaamiskeskustyö on onnistunut hyvin, ja yhdyn hallintovaliokunnan mietintöön siltäkin osin, että myös osaamiskeskusohjelmaa on välttämätöntä jatkaa vuonna 2006 päättyvän ohjelmakauden jälkeen. On myös tärkeää, että ohjelmaan kuuluvilla osaamisaloilla tuetaan huippuosaamisen leviämistä myös osaamiskeskusten ulkopuolella.

Arvoisa puhemies! Valtion toimintojen sijoittamisella Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle eli alueellistamisella tavoitellaan muun muassa valtion tehtävien tuloksellista hoitamista, maan tasapainoista alueellista kehitystä, työllisyyden tukemista ja työvoiman saamisen turvaamista valtion tehtäviin. Alueellistamistoimenpiteissä tuleekin painottaa erityisesti alueellisia näkökohtia ja vaikutuksia. Periaatteena alueellistamisprosessissa on oltava, että alueellistamisessa kullekin toiminnolle löydetään ympäristö, jossa toiminto ja ympäristö ovat toisiaan tukevia. Huomiota on kiinnitettävä toimivien verkostojen ja eri hallinnonalojen yhteistyön ylläpitämiseen.

Keski-Pohjanmaan maakunta ja sen keskus Kokkola menettivät 1980—1990-luvulla noin 400 valtion budjettitalouden piirissä ollutta työpaikkaa. Lisäksi valtiojohtoisen teollisuuden piirissä menetys oli noin 800—1 000 työpaikkaa. Näitä menetyksiä ei valtiovalta ole suoraan kompensoinut. Keski-Pohjanmaan Liiton toimesta on Kokkolaan sijoitettu alueen olemassa olevia vahvuuksia tukevia toimintoja. Päätös Väestörekisterikeskuksen tietosisältöyksikön sijoittamisesta Kokkolaan on tehty. Päätös tuo mukanaan noin 20 työpaikkaa. Gtk:n toimintojen sijoittamisen osalta ollaan hyvin lähellä lopullista ratkaisua. Jos päätös on myönteinen, on kyseessä 60—80 uuden työpaikan saaminen edelleen varsin korkeasta työttömyysasteesta kärsivään Kokkolaan. Toivon, että hallitus jatkaa tätä oikeaa linjaa, sillä nämä ratkaisut ovat merkittäviä koko Keski-Pohjanmaan maakunnan kehityksen kannalta.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston selonteko jatkaa niin hyvässä kuin pahassakin suomalaista aluepolitiikkaa, sen perinteitä, jotka ovat valitettavasti tulleet tutuiksi niin aiempien kuin tämänkin hallituksen toiminnassa. Niiden lähtökohtana on ollut, että kuvitellaan joidenkin temppujen ja projektien pysyvästi muuttavan tilannetta alueilla, muuttavan alueiden kilpailukykyä. Mutta mitä tapahtuu käytännössä? Kun projekti loppuu, rahat loppuvat. Se kilpailukyvyn parantuminen, mikä siellä on tapahtunut, katoaa johonkin, eli pätee se vanha totuus, että ei kannettu vesi kaivossa pysy eikä kannettu raha alueilla.

Jos me haluamme lähteä pysyvästi kehittämään alueiden kilpailukykyä, meidän on mentävä sinne sisälle, etsittävä kestäviä, pysyviä elinkeinoja ja toimintatapoja, jotka hyödyntävät sitä todellisuutta, joka siellä alueella on. Tuntuu tietysti hassulta, että näin ei ole sitten jo tehty, mutta jostain syystä monessa tapauksessa itse asiassa ei ole haluttu tehdä niin. Otetaan esimerkiksi Suomen energiapolitiikka, uusiutuvat energialähteet, esimerkiksi biomassa, jota Ruotsissa muun muassa käytetään paljon energiantuotantoon: Se tuo töitä alueille, se tuo töitä metsureille, se tuo rahaa maanomistajille, se tuo rahaa kuorma-autoyrittäjille, jotka kuljettavat sitä paikalliseen hakevoimalaan — se kuljettaminen ei pitkää matkaa kannata, se tuo töitä niille ihmisille, jotka työskentelevät hakevoimalassa. Valitettavasti se vaan on ristiriidassa Suomessa omaksutun energiapolitiikan kanssa, joka haluaa keskittää energiantuotannon ja keskittää energiakaupasta tulevat rahavirrat yksille suurille yhtiöille eikä jakaa sitä muualle maahan.

Toisen esimerkin tarjoaa etätyö. Suomalaisista jo yli 10 prosenttia tekee jollain muotoa etätyötä, joko säännöllisesti viikoittain tai epäsäännöllisesti mutta kuitenkin hyvin usein, ja hyvin yleistyvänä työmuotona on niin sanottu mobiilityö eli liikkuva työ. Kun suomalaisia haastatellaan, niin hyvin suuri joukko itse asiassa haluaisi tehdä entistä enemmän etätyötä, että pystyisi paremmin sovittamaan oman elämänsä, perheensä ja työnsä haasteet toisiinsa, että työajasta ei niin suuri osa kuluisi siihen, että liikutaan paikasta a paikkaan b kodin ja työpaikan väillä ja takaisin. Valitettavasti meidän infrastruktuurimme ja lainsäädäntömme ei tue sitä, että ihmiset voisivat itse asiassa työskennellä myös näiden kasvukeskusten yritysten palveluksessa ja asua siitä huolimatta alueilla. Meillä infrastruktuuri ei tue sitä, ja meidän lainsäädäntömme tekee sen usein hyvin hankalaksi.

Tästä syystä tässä valtioneuvoston selonteossa mainittu laajakaistapolitiikka on mielestäni erittäin kannatettavaa, mutta sitä pitää vielä entisestään terävöittää, koska meillä löytyy jo Lohjalta alueita, joilla ei pysty tekemään etätöitä tehokkaasti, koska siellä eivät tietoliikenneyhteydet yksinkertaisesti ole riittävän hyvät. Samanlaisia viestejä on tullut jopa Espoon eräiltä osa-alueilta, ei tarvitse mennä Lappiin, jota esimerkiksi ed. Tennilä on hyvin ansiokkaasti täällä puolustanut myös tässä laajakaista-asiassa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kannattaa ed. Cronbergin lausumaehdotusta tähän valtioneuvoston selontekoon.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunnan puheenjohtaja ed. Väistö kertoi omassa puheenvuorossaan varsin monipuolisesti hallintovaliokunnan näkemykset laaditusta aluepoliittisesta selonteosta. Valiokunnan mietinnön sisältöön vaikutti hyvin merkittävin osin myös niiden lähes 70 asiantuntijan tai asiantuntijatahon kuuleminen, joita valiokunta kuuli mietintöä valmistellessaan.

Valtioneuvoston esittämä aluepoliittinen selonteko kuvaa maamme aluepolitiikkaa varsin kokonaisvaltaisesti, ja niin kuin täällä käytetyissä puheenvuoroissa on ilmennyt, aluepolitiikan lipun alla on puhuttu niin Pääkaupunkiseudun, koko eteläisen Suomen kuin koko maankin asioista.

Käytännön aluepolitiikkaan yhdistetään lähes poikkeuksetta taloudelliset voimavarat. Se on luonnollista, koska aluepolitiikan tehtävänä on tasata alueiden välisiä eroja ja antaa eri alueille mahdollisimman tasaväkiset kehittymisen edellytykset. Aluepolitiikkamme varat koostuvat kolmesta eri lähteestä: EU:n alue- ja rakennerahastosta, kansallisesta rahoituksesta sekä yksityisestä rahoituksesta. Koko nykyisellä EU:n ohjelmakaudella eli vuosina 2000—2006 Euroopan unionin osuus on 2,3 miljardia euroa, kansallinen osuus 2,7 miljardia euroa ja yksityinen osuus 3,5 miljardia euroa. Edellä oleva osoittaa, että aluepolitiikasta puhuttaessa tulee muistaa siihen sisältyvä varojen kohdentaminen ja merkittävät rahavirrat.

Tulevana syksynä eduskunta saa käsiteltäväkseen EU:n alue- ja rakennepoliittiset uudistukset, jotka koskevat seuraavaa ohjelmakautta eli vuosia 2007—2013. Meidän on syytä huomioida meille tärkeät aluepoliittiset näkökohdat ja myös se, että Euroopan unioni käyttää budjetistaan karkeasti arvioiden noin neljänneksen aluepolitiikan toteuttamiseen. EU:lta saatava tuki alue- ja rakennepolitiikkaan ei suoraan määrää tuen käyttöä ja ohjausta. Tällöin kansallinen vastuu aluepolitiikan harjoittamisesta on tärkeää. Varojen käyttö on aina viime kädessä kiinni tukea myöntävistä viranomaisista. Viime kädessä niiden toimintaa ohjaa ja valvoo lainsäätäjän roolissa toimiva eduskunta. Siksi varojen mahdollisimman tehokkaiden aluepoliittisten ohjaamiskeinojen etsiminen on ollut välttämätöntä. Tämän toteaa myös valiokunta mietinnössään.

Arvoisa puhemies! Mietinnössä edellytetään hallituksen ottavan alueellistamistarkasteluun koko valtionhallinnon ministeriöiden ydinosia lukuun ottamatta. Samalla haluaisin huomauttaa, että ministeriöiden välisen yhteistyön tulee lisääntyä rakennerahastojen jakoon liittyen, vaikka se on jo viime vuosina parantunut. Nykypäivänä ei ole tarkoituksenmukaista, että eri ministeriöt varjelevat tarkoin omaa aluettaan. Seutukunnallisen yhteistyön lisääntyessä alueiden kehittämistyössä voitaneen joustaa valtion virkakoneistostakin käsin.

Aikataulullisesti ei ole mahdollista puuttua kovin moniin selonteon yksityiskohtiin. Haluan tässä yhteydessä nostaa esiin maaseutuyrittäjyyden ja sen merkityksen kuntien, seutukuntien ja maakuntien menestyksessä. Maaseutuelinkeinojen ympärille voidaan luoda hyvin monipuolinen yrittäjyys. On syytä muistaa, että yrityksiin sijoitetut pääomat kiertävät paikallis- ja aluetaloudessa. Toimintansa pyörittämiseen yritykset tarvitsevat muita yrityspalveluita, jotka osaltaan työllistävät ja pitävät yllä elinvoimaa. Monilla paikkakunnilla yritykset muodostavat toimivia, toisiaan tukevia yritysverkostoja. On tärkeää, että seuraavalla EU:n ohjelmakaudella maaseudun yritystoiminnasta ja sen edistämisestä kantavat vastuutaan useat eri ministeriöt. Niiden lisäksi maakuntien liittojen kautta tulevia aluekehitysvaroja tulee käyttää laajasti myös maaseutualueiden kehittämiseen.

Annettu selonteko on hyvin linjassa hallitusohjelman aluepolitiikkaa käsittelevän osion kanssa ja ottaa hyvin huomioon tulevaisuuden vaativat haasteet aluepolitiikassa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Edellisellä eduskuntakaudella oppositiossa ollut keskusta moitti hallituspuolueita jokaisessa mahdollisessa asiassa huonosta aluepolitiikasta. Jotain vaalikampanjassaan lupaamiaan aluepoliittisia asioita keskusta piti vielä esillä hallitukseen päästyäänkin. Hallitus on esimerkiksi luvannut hajasijoittaa valtion toimintoja eri puolille Suomea. Juuri mitään ei ole vielä tapahtunut.

Suomi on suuri ja harvaanasuttu maa. Edellisen hallituksen aluepolitiikka oli kohtuullisen onnistunutta huolimatta siitä, ettei aluepolitiikkaan panostettu riittävästi resursseja. Annetut varat käytettiin järkevästi ja muuttoliikettä pyrittiin ohjaamaan eri puolilla maata oleviin kasvukeskuksiin sen sijaan, että kaikki muuttaisivat tänne etelään Kehäkolmosen liepeille. Tämä onnistuu monin tavoin. Jos nyt hallitus panostaisi tälle hyvälle pohjalle rakennettuun aluepolitiikkaan, saataisiin suhteellisen helposti aikaan hyviä tuloksia. Hajasijoittamalla valtion toimintoja saataisiin työllisyyttä parannettua monilla alueilla, joilla nyt on reilusti tyhjiä asuntoja ja järkevän toiminnan edellytyksiä mutta ei työpaikkoja. Valtion työpaikat saisivat näillä alueilla vauhtia myös yksityissektoriin, joka voisi näin luoda oman osansa uusista työpaikoista.

Nykyhallitus ei ole vielä onnistunut romuttamaan edellisen hallituksen aluepoliittisia saavutuksia. Edellisen hallituksen luoma aluekeskusmalli ja vaikkapa Kainuun kokeilut ovat hyviä esimerkkejä edullisesta ja toimivasta aluepolitiikasta. Nyt tarvittaisiin kuitenkin hallitukselta toimia. Edellisen hallituksen hyvätkään toimenpiteet eivät kanna loputtomiin.

Erilaisten hallinnollisten hajasijoittamisten ja rakennemallien lisäksi tarvitaan myös muita toimenpiteitä, jotta alueitten hyvä kehitys saadaan varmistettua. Yksi tärkeimmistä alueitten kehityksen jarruista ovat vakavat puutteet tieverkoissa. Meillä on yhä vilkkaasti liikennöityjä tieosuuksia, jotka eivät ole turvallisia ja joiden tukkoisuus on este alueen kehitykselle. Tiestöstä huolehtiminen on tärkeää. Huonokuntoiset tiet ovat usein suoranainen este alueen kehitykselle. Hallitus on ilmoittanut, että se on myymässä Vapo Oy:tä lähes 50 miljoonan euron edestä. Mielestäni nämä rahat pitäisi kaikki käyttää tieinvestointeihin, ja vaadin, että ne käytetään Suomen vilkkaimman rekka-autotien, Nelostien, kunnostamiseen.

Teitten lisäksi pitää huolehtia muistakin tarpeista maakunnissa. Esimerkiksi tietokoneitten laajakaistayhteyksien puuttuminen voi usein olla este innovatiiviselle yritystoiminnalle. Tulee huolehtia siitä, että kun yritykset eivät pidä huolta koko maan tietoliikenneverkoista, valtio auttaa niillä alueilla, joilla se ei muuten kannata.

Arvoisa puhemies! Hallituksen aluepolitiikan lisäksi alueellista hyvää kehitystä estää kuntien talousahdinko. Kun hallitus on ylimitoitetulla veronalennuspolitiikalla ajanut kunnat ahdinkoon, ei kunnillakaan ole mahdollisuutta tehdä tulevaisuuteen tähtääviä investointeja. Tämä yhdistettynä puutteelliseen kansalliseen aluepolitiikkaan ja siihen, että me menetämme EU-tuet, johtaa täydelliseen katastrofiin. Hallituksen tuleekin tehdä kaikkensa sen eteen, etteivät Suomen oloissa huonommin toimeentulevat alueet köyhdy entisestään siksi, että uusissa jäsenmaissa on vielä köyhempiä alueita. Nämä uudet jäsenmaat pitää saada jaloilleen. Se on meidän kaikkien etu. Mutta on myös kaikkien etu, että kaikista Suomen alueista pidetään hyvää huolta. Meilläkin on omat erityiset vaikeutemme. Jo ilmasto on sellainen, että emme mitenkään voi pärjätä vaikkapa vaan maataloudessa, jos emme tue sen mahdollisuuksia.

Kannatan edustajien Tennilän ja Korhosen tekemiä ehdotuksia.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Alueiden selviytyminen on paljolti kiinni yrittämisen edellytyksistä. Meneillään olevan rakennerahastokauden aikana olemme törmänneet siihen tosiseikkaan, että eri alueet eivät ole samalla viivalla yritystoiminnan alkumetreillä. Eri tukialueiden välille on sananmukaisesti asetettu raja-aitoja, jotka kasvattavat kilpailuasemaa esimerkiksi kahden seutukunnan välillä. Siksi on oleellista, mihin valiokuntakin on ansiokkaasti puuttunut, että tulevan rakennerahastokauden tukialueet muodostetaan yhtenäisiksi niin, ettei synny kilpailuasetelmien vääristymiä. En malta olla mainitsematta tästä hyvänä huonona esimerkkinä edellisen kauden poliittista linjausta, jolla ruokitaan edelleen ennestään vauraita alueita monesta eri lähteestä ohjattavilla taloudellisilla resursseilla.

Myös kansallisten kehitystukialueiden luokitukset on saatava yhdenvertaisemmiksi neuvottelemalla väljyyttä aiemmin käytettyihin mittaristoihin väestömäärän ja bkt:n suhteen. Koska julkinen sektori vähemmän hyötyy keskittämisajatuksesta ja sitä valtio joka tapauksessa resursseillaan ohjaa, on erikoista, jos yksityisen sektorin asemaa vahvistetaan entistä enemmän keskittämisellä. Tämä olkoon viesti seuraaville neuvottelijoille EU:n rakennerahastokauden linjoista koko maamme tasapainoista kehittämistä silmälläpitäen.

Vaikka alueellinen hyvinvointi on väestömäärän tietäen vaikutuksiltaan pieni, sen seuraukset ihmisen hyvinvoinnin tavoittelussa ovat taloudellisesti vaikuttavat koko maassa. Toisin sanoen en ymmärrä toimenpiteitä, joissa keskittäminen on tietoinen valinta ja jonka seurauksena hyvinvointipalvelujen tarve kasvaa mielettömästi puhumattakaan siitä, ettei kaikkia ihmisiä voida enää pelastaa edes rahalla. Teknologiaan panostus on yksi oivallisista keinoista saada tätä desentralisoitumista tukevaa ajattelua liikkeelle.

Pidän tärkeänä, että maakuntaliittojen asemaa operatiivisena toimijana korostetaan niiden laatimien maakuntaohjelmien ja suunnitelmien kautta. Tämän vuoksi rahoitusta on ohjattava niin sanottujen pienempien ja lyhyen aikavälin hankkeisiin enemmän maakuntatasolta jaettavaksi. Mitä pienemmistä yksiköistä käsin tuen kohdistamisesta voidaan päättää, sitä vastuullisemmin ja paikallisen kehityksen näkökulmasta tuottavimmin varat voidaan käyttää. Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman tulee olla tulevaisuudessa yhä enemmän ministeriöiden käsikassara talous- ja toimintasuunnitelmien laadinnassa. Vain tämän kautta myös esimerkiksi maaseudun erilaiset tarpeet tulevat oikein huomioiduiksi. Erityisen tärkeänä pidän eri ministeriöiden vuoropuhelua maakuntien hankkeista, joiden kautta saavutettavat taloudellisuushyödyt mahdollistavat enemmän toteutettavia kokonaisuuksia. Hyvänä esimerkkinä olkoot infrahankkeet, joiden oheen rakennetut muut järjestelmät tuottavat säästöjä pidemmän päälle.

Lopuksi kysymykseni kuuluu, kuka tai mikä taho nykyisellään on kontrolleri tuotos—panos-suhteiden tutkimisessa valtionhallinnossa eri ministeriöiden välillä ja kuinka systemaattista on lain valmistelussa nykyisin käytössä oleva erilaisten vaikutusten arviointi. Elikkä vähän samaa tavoitteistoa perään kuin ed. Korhonen täällä aiemmassa puheenvuorossaan totesi.

Arvoisa puhemies! Maaseudun rooli korostuu luontotarjottimena yhäti kaupungistuvalle kansallemme, vaikkakin pidän koko Suomea poiketen muista Euroopan maista kohtuullisen maaseutumaisena jo nykyisellään. Kuitenkaan verrattuna eteläisempiin EU-maihin Suomen maaseutua ei tule valjastaa todelliseen tehomaatalouteen. Monivaikutteisen maatalouden kehittämisedellytykset turvaamalla tuettaisiin koko maaseudun elinvoimaisuutta ja sen omien voimavarojen hyödyntämistä, luonnon monimuotoisuutta, virkistyskäyttöä, kulttuuriperintöä ja ruokaturvaa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu valtioneuvoston aluepoliittisesta selonteosta on ollut tänään täällä salissa mielestäni rakentavaa ja asiallista. Yhteisten asioiden hoidossa onkin tärkeämpää se, että tekee itse asian eteen jotakin, kuin se, että osoittaa koko ajan sormella toisten tekemättäjättämiset. Tapahtuneet tosiasiat voi kertoa ja pitääkin kertoa, mutta syyttely ja toisten sättiminen eivät auta. Asian eteen on jokaisen tehtävä omalta osaltaan jotakin. Päästäksemme yleensäkin tilanteessa kuin tilanteessa eteenpäin on juuremme oltava menneessä, jalkamme tukevasti nykyisyydessä ja katse luottavaisesti tulevaisuuteen. On tehtävä niin sanottu tilanneanalyysi ja sen pohjalta laadittava tahtotila, mihin pyritään. Tältä pohjalta on helppo lähteä liikkeelle.

Maaliskuulla 2003 pidettävien eduskuntavaalien ydinkysymyksenä ja tavoitteena oli pyrkimys muuttaa 8 vuotta harjoitetun politiikan suuntaa. Eduskuntavaalit olivat luottamuslauseäänestys kuluneista hallitusvuosista. Tuolloin harjoitetun politiikan suunnan muuttaminen edellytti ensinnäkin alueiden kehittämispolitiikalle uutta sisältöä. Valtiovallan ja erityisesti hallituksen suhtautuminen vaati selkeää muutosta. Alueiden tasapuolinen kehittäminen on kaikkien suomalaisten etu, yhtä lailla kasvukeskuksissa kuin maaseudullakin asuvan. Jatkuessaan voimakas väestön keskittyminen olisi edelleen aiheuttanut paineita muun muassa asumisen kustannuksiin ja muihin elinkustannuksiin. Jatkuessaan keskittyminen olisi lisännyt entisestään ihmisten pahoinvointia sekä yhteiskunnan kahtiajakoa.

Yhtenä politiikan tärkeimpänä tehtävänä on luoda tasavertaiset elämänedellytykset kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta. Kaikille on tarjottava mahdollisuus valita, missä he haluavat elää, asua ja yrittää. Päättäjien on tiedostettava se, että kasvukeskuksissakin on parempi elää, kun muuallakin Suomessa on hyvä olla ja asua. Tasapainoiseen aluekehitykseen liittyvän politiikan, aluepolitiikan, pitää toimia siten, että elinkeinoelämä pystyy sijoittumaan tasaisesti. Elinkeinoelämä menestyäkseen tarvitsee hyviä liikenne- ja tietoliikenneyhteyksiä, samalla tämä palvelee myös alueella asuvia ihmisiä.

Ammattitaitoisen ja osaavan työvoiman saanti turvataan oikeansuuntaisella koulutuspolitiikalla. Tämä tarkoittaa sitä, että ammatillisessa koulutuksessa on kyettävä riittävän aikaisessa vaiheessa ennakoimaan elinkeinoelämän tulevat tarpeet.

Maakuntien ja seutukuntien kilpailukyky edellyttää vahvaa ja vakaata kuntataloutta alueen kaikissa kunnissa. Valtion on osallistuttava edelleen peruspalveluiden rahoitukseen. Valtion ja kuntien välille onkin saatu peruspalvelusopimus, jossa sovitaan muun muassa julkisen taloudenhoidon periaatteista ja kuntien peruspalveluiden rahoituksesta. Tässä sopimuksessa valtio sitoutuu antamaan kunnille riittävät voimavarat ja kunnat lupautuvat turvaamaan kuntalaisille laadukkaat peruspalvelut. Näin valtion ja kuntien välisellä yhteistyöllä taataan kaikille kansalaisille asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta riittävät, tehokkaasti tuotetut sosiaali- ja terveyspalvelut sekä maksuton perusopetus. Tämän sopimuksen myötä on päästy kestävän kehityksen tielle. On siirrytty leikkauskierteestä vakaaseen ja ennakoivaan kuntapolitiikkaan, joka takaa yhteiskuntamme hyvinvoinnin.

Kasvukeskusten ulkopuolelle on saatava yrityksiä ja työpaikkoja. Tähän tarvitaan erityisesti yhteiskunnan panostusta, tukea ja kannustusta. Tällä tavoin saataisiin houkuteltua yrityksiä muuallekin kuin markkinavoimien paisuttamiin kasvukeskuksiin.

Arvoisa herra puhemies! Työttömyyden hoitoon on saatu uusi ote. Tässä tarvittiin sekä oikeansuuntaisia veroratkaisuja että aktiivista työvoimapolitiikkaa — molempien yhdessäolo, eikä vain toisen. Hallituksen yksi tärkeä veropoliittinen tavoite on työllisyyden parantaminen ja yrittäjyyden kannustaminen, erityisesti pienten pk-yritysten mahdollisuuksien, toiminnan turvaaminen. Ihmisten turvattomuus on valitettavasti lisääntynyt. Henkilöön kohdistuvat rikokset, kuten pahoinpitelyt, ovat lisääntyneet, huumausaineiden käyttö on hälyttävää, rikollisryhmien määrä on lisääntynyt, ja sen myötä taloudellinen rikollisuus on kasvanut. Sisäiselle turvallisuudelle luodaan perusta riittävällä panostuksella ennalta ehkäisevään työhön. Tämän rakentamisen tulee lähteä kansalaisten perusturvan vahvistamisesta ja syrjäytymisen sekä eriarvoistumisen ehkäisystä. Olennaista on myös, että sisäisen turvallisuuden kysymykset saatetaan nykyistä laajempaan keskusteluun. Turvallisuuteen liittyvät asiat on otettava vakavasti. Poliisien ja muiden järjestyksenvalvojien toimintaedellytyksistä on huolehdittava budjettia laadittaessa. Tavoitteenamme pitää olla selkeästi luoda Suomesta Euroopan turvallisin maa.

Arvoisa puhemies! Nykyinen aluepolitiikka edellyttää panostamista osaamiseen, kestävään kehitykseen, alueelliseen tasapainoon, hyvään ja uudistuvaan hallintoon sekä omien vahvuuksien kehittämiseen. Tällaista politiikkaa nimenomaan nykyinen hallitus harjoittaa. Pääministeri Matti Vanhasen hallitus harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa. Hallituksen tavoite on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen. Hallituksen selkeä tavoite on palvelurakenteen turvaaminen koko maassa. Alueellisessa kehityksessä maakuntakeskuksen ja seutukuntien vuorovaikutus on tärkeää. Tämä on perusedellytys myönteisen maakuntahengen löytymiselle. Maakuntakeskuksen ja seutukuntien välinen vuorovaikutus ei saa merkitä niiden välistä liiallista kilpailua tai vastakkainasettelua. Maakunnan sisäisten yhteistyöverkostojen vahvistamisessa on ensisijaisesti pyrittävä aluepoliittisen keinovalikoiman monipuoliseen käyttöön erilaisissa ympäristöissä. Vahvalla maakuntakeskuksella ja elinvoimaisilla seutukunnilla on monta valttia vaikuttaa muuttoliikkeen hillitsemiseen sekä alueen yritysten työllisyystilanteen turvaamiseen. Näitä ovat muun muassa hyvä asuntotilanne, hyvät opiskelumahdollisuudet, maaseudun vaihtoehtoiset asumismuodot, etätyömahdollisuudet, vapaa-aika ja virkistyspalvelut sekä matkailu.

Yksi Suomen menestystekijöistä on ollut kautta aikojen koko maan asuminen. Suomi on tarvinnut aina ja tarvitsee jatkossakin elävän ja vireän maaseudun. Suomalaisessa hyvinvoinnissa alueellisella tasapainolla on vahva asema. Aluekehityksen myönteiset tulokset osoittavat, että siihen kannattaa sijoittaa.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen liittyessä Euroopan unionin jäseneksi aluepolitiikan rahoitus ja toimintamallit uudistuivat merkittävästi. Rakennerahasto-ohjelmien hallinnointiin ja hakuprosesseihin on pikkuhiljaa opittu myöskin Suomessa. Maakuntahallitukset ovat peruslinjanneet ohjelman sisällöt ja sitä kautta myös rahavirrat rakennerahastokausittain. Aikaansaannoksia voi itse kukin arvioida. Osittain lienee kuitenkin totta, että varsin paljon on tullut erilaisia projekteja ja mappeja, mutta ei välttämättä vaikuttavuutta kaikilta osin. Ohjelmien seurantajärjestelmiä tulisi mielestäni entisestään kehittää. On muistettava kuitenkin, että Euroopan unionin rakennerahastojen osuus alueitten kehittämisen määrärahoista on noin viidennes.

Alueiden kehittämislaissa uudistettiin alueitten kehittämisen suunnittelu ja päätöksentekojärjestelmä. Laissa otettiin käyttöön uusia välineitä alueitten kehittämisen tehostamiseksi. Näitä ovat alueilla maakuntaohjelma ja maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma eli totsu. Maakuntahallitukset ja valtuustot käsittelevät suunnitelmia juuri näinä päivinä. On tärkeätä, että eri ministeriöt huomioivat nämä omissa budjettiesityksissään. Se on minusta sitä kansanvaltaista päätöksentekoa alhaalta ylöspäin ja toisin päin.

Hallitus lupaa parantaa alueitten kykyä hyödyntää tutkimus- ja kehitysrahoitusta. Tämä on mielestäni erittäin kannatettavaa. Osaamisen varaan rakennetaan maamme huomista tulevaisuutta. Mielestäni on kuitenkin hämmästyttävää se, että julkisuudessa olleitten tietojen mukaan kaksi maakuntakeskusta, yliopistokaupunkia, Joensuu ja Rovaniemi, jäisivät ilman Tekesin alueyksikköä. Nämä linjaukset eivät mielestäni ole hallituksen aluepoliittisten linjausten kanssa saman suuntaisia.

Hallituksen strategia-asiakirja sisältää selvityksen aluehallinnon vahvistamisen tavoitteista. Lähtökohta on se, että maakunnallisten liittojen roolia vahvistetaan aluekehitysviranomaisina ja lisäksi voimavaroja kootaan ja tavoitteita koordinoidaan ja selkeytetään entisestään. Tämä niin sanottu Riepulan raportti on kuitenkin saanut julkisuudessa hieman ristiriitaisen vastaanoton. On mielenkiintoista nähdä, etenevätkö hallituksen päätökset tämän raportin pohjalta. Mielestäni kuitenkin nämä raportin lähtökohdat ovat erittäin kannatettavia. Se vahvistaisi minusta aluehallintoa entisestään. Ainut ongelma näyttää olevan se, että niin sanotut sosiaalipartnerit ovat hieman huolissaan siitä, mikä on maakunnan yhteistyöryhmän rooli jatkossa. Minusta se kuitenkin voidaan ratkaista siten, että mikään osapuoli ei tässä ole menettäjänä.

Hyvin voimakkaasti on keskusteltu täällä salissa myös alueellistamisesta ja niistä tavoitteista ja aikaansaannoksista, mitä hallitus on tällä kaudella toteuttanut. Alueellistamisen suhteen on tärkeätä minusta se, että edellisen hallituksen käynnistämät hankkeet viedään aikataulullisesti eteenpäin ja uusien hankkeitten osalta linjaukset ovat terveitä ja järkeviä, ja ennen kaikkea se, että niihin osoitetaan riittävät budjettivarat. Minusta semmoinen alueellistaminen, johon ei olisi määrärahoja myönnetty, pitkässä juoksussa ei käytännössä ole mahdollista. Alueellistaminen maksaa aina jonkun verran, ja se tulee kaikkien meidän muistaa. Olen hieman huolissani siitä, että edellisen hallituksen aikana käynnistetty Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun yksikön kehittäminen on kaatumassa 300 000 euron ristiriitoihin ja sitä kautta koko tämä alueellistamispaketti on menossa jäähän. Toivottavasti tässä budjettikäsittelyn yhteydessä löytyy järki käteen ja asiat voidaan ratkaista hyvässä yhteisymmärryksessä.

Hallintovaliokunnan mietintöön sisältyy vastalause, joka koski suurien kaupunkiseutujen asemaa ja ehkä ennen kaikkea luetteloa. Ministerin puheenvuorossa korostettiin sitä, että on tärkeätä, että näillä kaupunkiseuduilla, joita tähän listalle on päässyt, on kansainvälinen, hyvä kilpailukyky ja ne ovat kooltaan sen kaltaisia, että ne voidaan listalle ottaa.

On ollut hämmästyttävää se, että Joensuu on pudonnut tästä listasta, kun tiedämme sen, että Joensuun kansainvälinen osaaminen ja kilpailukyky ennen kaikkea metsäosaamisessa on erittäin korkealla tasolla eurooppalaisen ja maailmanlaajuisenkin mittapuun mukaan. Toivon, että ei esiintyisi tämmöistä poliittista kikkailua, joita harrastettiin niin sanotun Saimaan kaupunkihankkeen osalta, kun Imatra—Lappeenranta nostettiin tähän listalle sen takia, että nämä kaupungit olisivat sen myötä tehneet kuntaliitoksen, mutta kuten tiedämme, näin ei kuitenkaan ole käynyt.

Arvoisa herra puhemies! Myös liikenneverkot ovat aluepolitiikan kannalta erittäin tärkeitä. Silloin kun liikenneverkot ovat kunnossa, se ruokkii alueen elinkeinoelämää ja sitä kautta luo mahdollisuuksia myös siihen, että muuttoliike hidastuu ja koko aluetalous vahvistuu. Toivon, että näissä liikenneverkkojen osalta pääsemme eteenpäin. Täällä on varsin useissa puheenvuoroissa nostettu esille se, että myös muita kuin Etelä-Suomen suuria tiehankkeita tulee saada liikkeelle, ja tähän näkemykseen on myös helppo yhtyä.

Sitten tulevaisuuteen hieman. Euroopan unionin komissio on antanut tässä taannoin taas yhden esityksen, koheesioraportin, jossa arvioidaan, mihin Suomi tulevalla rakennerahastokaudella sijoittuu. Todennäköisesti pääsemme tämän uuden tavoite 2 -ohjelman piiriin, joka on niin sanottu alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyystavoitteen ohjelma. Tämä näyttää kuitenkin Itä- ja Pohjois-Suomen osalta erityisen ankealta. On todennäköistä, että Itä- ja Pohjois-Suomen osalta EU:n osalta avustukset entisestään pienenevät ja me saamme vaan niin sanotun siirtymävaiheen tuen, joka on merkittävästi pienempi kuin tällä hetkellä. Tämä huolestuttaa erityisen suuresti, ja koko tämä Itä- ja Pohjois-Suomen tulevaisuus on sitten hyvin pitkälti kansallisen tukipolitiikan ja kansallisten ratkaisujen varassa, ja toivon, että hallitus ja tulevat hallitukset huomioivat tämän omissa ratkaisuissaan.

Aluepolitiikan osalta totean sen, että työtä meillä kaikilla riittää, ja siihen toivon, että eduskunnassa löytyy myös yhteisymmärrystä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun eduskunta käy hallintovaliokunnan mietinnön perusteella palautekeskustelua valtioneuvoston selonteosta aluepolitiikasta ja tulevaisuuden suuntauksista, on aika hyvin nähtävissä, kun kuuntelee ja näkee, kuka täällä tänään on puhunut, keitä on paikalla, keitä tämä asia kiinnostaa, että tässä sen vahvan Suomen, mikä on tiheästi asuttu, hyvien liikenneverkkojen varrella ja minkä väestökehitys on jollakin lailla turvattu, tällaisten seutukuntien edustajat loistavat poissaolollaan tai eivät ainakaan pahemmin häiritse tätä eduskunnan keskustelua. Mutta kun katsotaan myöskin näiden alueiden tulevaisuutta ja mahdollisuuksia, jos Suomi harvaanasuttuna maana tyhjennetään ja vedetään näille jo ennestään kuormitetuille, tiheille alueille kokonaan kaikki toiminnat, täytyy sanoa, että tämä isänmaamme Suomi kärsii todellisen takaiskun ja ryhtyy taantumaan oikein lopullisesti.

Herra puhemies! Äsken kuulluista puheenvuoroista pari puheenvuoroa taaksepäin ed. Ahonen kehui erinomaisen hyvin tämän hallituksen politiikan ja hallituksen linjan ja tulevaisuudenuskon tähän asiaan. Hän käytti kuitenkin perusteena sitä, että kahdeksan vuotta aikaisemmin istunut hallitus oli huono ja huonompi eikä hoitanut näitä asioita. Minun mielestäni tätä maailmaa katsoen näillä hallitusten aluepolitiikoilla ei ole mitään eroa. Jos eroja löytyy, erot ovat niin pieniä sävyeroja, että maakuntien kannalta katsottuna mitään uskoa ei ole vielä nähtävissä eikä eteenpäin kaivettavissa. Erot löytyvät lähinnä siitä, että on odotusarvoja ja uskoa siihen, että tämä uudempi hallituspolitiikka muuttaisi ja muuttuisi ja loisi näille maakunnille paremmat kasvun ja tulevaisuuden mahdollisuudet kuin takavuosina on ollut olemassa. Näin katsottuna toivottavasti tämä usko myöskin toteutuu ja johtaa joihinkin tuloksiin, mutta vielä näillä tempuilla, mitä nyt on nähtävissä ja luettavissa, ei ole mitään muutosta nähtävissä eikä myöskään sellaisia elinverkkoja löydettävissä, millä se muutos ryhtyisi toteutumaan ja käymään.

Hallintovaliokunta on tehnyt erinomaisen hyvää ja perusteellista työtä. Näyttää, että asioihin on syvennytty, mutta kuitenkin tästä puuttuu tämän hallituksen linjauksen mukaisesti jotain: todellista huolta ei ole näkyvissä, huolenkantoa siitä, että tätä maata koko maana kehitettäisiin tasavertaisesti ja hoidettaisiin myöskin menestymisen ja yrittämisen mahdollisuudet muuallakin kuin täällä Ruuhka-Suomen alueilla. (Ed. Väistö: Mitä puhuja esittää?) — Tähän aiheeseen, ed. Väistö, esitän aurinkoa myöskin sinne Pohjois-Karjalaan ja parempia kasvuolosuhteita sinne. Ed. Väistö, jos ajatellaan näitä luonnonolosuhteita, muun muassa viljelyn ja maanviljelyksen, kasvinviljelyn ja myöskin metsätalouden osalta, mitä lähempänä Suomessa ollaan Ahvenanmaata, tätä rannikkoa, myöskin nämä luontaiset kasvuedellytykset ovat paremmat kuin siellä ylhäällä, puhumattakaan Kainuusta, vaikka en näekään täällä ketään kainuulaisia edustajia aidosti paikalla, Pohjois-Pohjanmaalta kyllä. — Näin katsottuna tämä suomalainen kilpailukyky ei voi olla saman arvoinen eikä samanlainen, ellei tätä tavalla taikka toisella alueellistamisen ja tukien kautta tueta.

No, seuraava kysymys, minkä oletan ed. Väistön kysyvän tähän: miksi tuetaan, miksei anneta elämän kehittyä vaan siellä, missä se jotenkin muuten on mahdollista, ja kilpailukyvyn mahdollistamalla tavalla pudoteta nämä syrjään asutut, kaukana auringosta olevat seudut pois niin, että se loppukin toiminta himmenee ja loppuu siellä? Näin katsottuna toivon, että tämä hallituksen linja tulevaisuudessa terävöityy tässä asiassa ja näitä kaukana olevia maakuntia, niitten kehitystä tuetaan ja saatetaan paremman uskon, myöskin parempien elinmahdollisuuksien pariin ja piiriin. Tässä asiassa erityisesti tie- ja liikenneverkot ovat yksi asia olemassa, myöskin se, että tarvitaan selvää taloudellista panostamista siihen ja tarvitaan sellaista pitkäjänteistä yritystoiminnan mahdollisuutta, missä luodaan sellainen usko, että siellä on todella mahdollisuus myöskin tulevina vuosikymmeninä pärjätä ja toimia.

Sitten, ed. Väistö, minä katson erinomaisella kiitollisuudella sitä asiaa, että hallintovaliokunnassa on syntynyt vastalause, ja täällä on monia tunnettuja maakuntien elämää tuntevia edustajia allekirjoittamassa tätä. Salista näen kyllä ed. Väistön, ed. Kähkösen ja ed. Töllin olevan myöskin paikalla. Tässä asiassa tähän samaan on myöskin tämän päivän puheenvuoroissa liittynyt ed. Korhosen kannanotto siitä, että muun muassa nämä tärkeät alueet, kaakkoisessa Itä-Suomessa olevat Joensuun seutu ja minusta erityisen tärkeä Kotka—Hamina-seutu, tulee ottaa tähän kehittyvien kaupunkien joukkoon mukaan. Jos katsotaan tätä suomalaista kilpailukykyä, mistä Suomen ja erityisesti kaakkoisen Suomen vahvuus tulevaisuudessa tulee, se tulee kuitenkin idästä. Aurinko nousee idästä, ja idän kautta tapahtuva — ottaen nyt huomioon Haminan—Kotkan alueelta kehittyvän vahvan satamaverkon — vahva satamien yhteistyö luo semmoisen liikenneverkon ja ketjun sinne, että näiden mukaan ottaminen on ehdottoman tärkeätä.

Näin katsottuna ymmärrän erinomaisen hyvin, kun katsotaan sieltä ed. Väistön maakunnan kannalta, että Joensuu on tässä yksi keskeinen ja tärkeä, ja itse näen ja tunnen erityistä sympatiaa Pohjois-Karjalaa ja Joensuun seutua kohtaan. Näenkin vähän sillä silmällä, että nämä parina eivät kilpaile toistensa kanssa, Kotka—Hamina-seutu ja Joensuun seutu, vaan ne kuuluvat molemmat tähän matkaan. Tällä lailla toivon, että syntyy tämän vastalauseen, ed. Korhosen ja monien muitten käyttämien puheenvuorojen kautta sellainen kansanliike, missä nämäkin asiat tulevat kuntoon ja nähdään kokonaisen maan tulevaisuuden mahdollisuudet ja kehittymisen mahdollisuudet.

Herra puhemies! Uskon, että tämä saarna riittää tällä kertaa. Tarvittaessa olen valmis panostamaan lisää.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Seppo Lahtelalle tuosta voimakkaasta tuesta muun muassa Joensuun seutukunnan puolesta.

Kuljetustukihan on luonteeltaan hyvin dynaaminen tukimuoto, ja se antaa maksajalleen todella hyvän tuoton. Se on mielestäni yksi erinomainen väline kestävän ja monipuolisen aluepolitiikan keinovalikoimassa, ja sehän on tarkoitettu tasaamaan etäisyyksistä johtuvaa haittaa. Tavoitteena tulee olla tämän kuljetustuen saaminen pysyväksi, tällä hetkellähän se on määräaikainen, nelivuotinen laki. Ja totta kai myös tuen määrää tulee kasvattaa. Pientä panostusta vaativia mutta merkitykseltään myös huomattavia tämän edellisen lisäksi ovat varsinkin haja-asutusalueille joukkoliikennetuki ja yksityistieavustukset. Joukkoliikennetuen myötä saavutettavuus kasvaa, ihmiset voivat asua myös reuna-alueilla, ja yksityistieavustuksiahan on kasvatettu viime vuosina. Jossakin vaiheessahan oli näin käydä, että ne häviävät kokonaan, mutta sen rahasumman kasvattamiselle on myös edelleen tarvetta.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, tähän hallintovaliokunnan mietintöön liittyvään vastalauseeseen: sen kauttahan merkittävä osa valiokunnan jäsenistä on halunnut viestittää valtioneuvostolle, että suurten kaupunkien listaa tulee täydentää, ja siinä on myös nimiluettelo näistä kaupungeista.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan mietintö on ihan ilmiselvästi parempi kuin hallituksen eduskunnalle lähettämä selonteko. Se tunnustus täytyy antaa. Tässä on aika tavalla juuri tähän aikaan, jota juuri nyt elämme, annettu eväitä myöskin muitten valiokuntien ajankohtaisille kannanotoille. Tässä suhteessa ihan hyvä asia.

Me voisimme jakaa tämän Suomessa harjoitettavan aluepolitiikan kolmeen jaksoon: 31.12.1994 päättyi vanhan kansallisen aluepolitiikan kausi. Se oli hyvin nopea, hetkellinen muutos, mutta se oli hyvin drastinen muutos. Siitä alkoi EU-kausi ja EU:n aluepolitiikka, jossa kaiken ideana on lisäysajatus niin, että ensin annetaan rahaa EU:lle, sitten pyritään saamaan aluepolitiikan kautta sitä takaisin niin, että sitten siihen kansallisesti pannaan oma panostus lisää. Nyt sitten me saamme selontekoja siitä, millä tavalla tässä asiassa on onnistuttu sitten 1.1.1995 lukien. Yksi varma tulos tästä kaudesta on ollut se, että byrokratiaa on luotu valtavasti. Meillä on ollut varsinaiset byrokratiatalkoot Suomessa aluepolitiikan tiimoilta, ja ainakin yksi tulos siitä on ollut nähtävissä. Se on se, että työpaikkoja on luotu melkoinen määrä pelkkään byrokratiaan ja paperin pyörittämiseen, aivan tolkuttomassa määrin.

Arvoisa puhemies! Tähän tulee mielenkiintoinen päätöshetki, ja se on ihan läheisessä tulevaisuudessa. Se on 31.12.2006. Silloin kun nykyinen rakennerahastokausi päättyy, me havaitsemme, että silloin on täällä paljon osaavia työttömiä. Niitä on kymmeniätuhansia. Siihen päättyy myöskin mitä ilmeisimmin tämä EU-aluepolitiikan suomalaisittain "kukoistuskausi". Tämän jälkeen Suomi siirtyy nettomaksajaksi Euroopan unionissa erittäin voimakkaassa määrin.

Nyt sitten sinä aikana, kun tätä muutosta on odotettu ja valmistauduttu uuden rakennerahastokauden asioihin, on tapahtunut maailmalla erittäin merkittävä muutos. Se on ollut näkyvä muutos, se on ollut päivittäinen muutos, se on ollut muutos, joka on palautumaton; tarkoitan fossiilisten energialähteitten varantojen hupenemista, jolla nimenomaan sellaisessa valtiossa, millainen Suomi on pitkine etäisyyksineen, tulee olemaan mitä suurin vaikutus. Tähän on kansallisesti vastattava. Se on ainut mahdollisuutemme. Siihen satsaaminen on ensi vuoden ja seuraavien vuosien keskeinen tehtävä. Se tarkoittaa sitä, että aluepolitiikkaan tulee aivan uusi pohja. Uusiutuviin energialähteisiin perustuvasta kestävän taloudenpidon järjestelmästä tulee avain kaikkeen. Se on erittäin puhtaasti maankäyttökysymys, ja se on Suomen kaltaisessa maassa kysymys, jossa meillä tarvitaan koko maapinta-ala käyttöön ja myöskin merien rannikot käyttöön.

Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että aluepolitiikan perusta, siis se aivan todellinen basis, muuttuu aivan toisenlaiseksi, siis toisin sanoen me joudumme tukeutumaan jälleen uudella tavalla luontoomme, meidän käytettävissä olevaan maa-alueeseemme. Se tarkoittaa sitä, että — ed. Kähkönen tuossa edessäni istuu ja ed. Väistö hänen vieressään — juuri niillä alueilla Pohjois-Karjalassakin, mistä te olette tänne tulleet, joudutaan miettimään aivan uudella tavalla se paikallinen infra, jonka perustalta me tuotamme uusiutuvien energialähteitten avulla energiaa, käytettäköön sitä sitten sen jälkeen missä tahansa. Se tarkoittaa sitä, että sen tuottamiseen tarvitaan koko yhteiskunnallinen perusinfra.

Kun täällä eräs edustaja sanoi suurin piirtein tyyliin, että "kannettu vesi ei kaivossa pysy", niin hän unohti kokonaan sen, että tämä hokema sopii johonkin sellaiseen aikakauteen, jossa vielä hurvasteltiin uusiutumattomilla energialähteillä, joitten varannot nyt hupenevat. Nyt ollaan siirtymässä aivan uuteen aikakauteen ja ollaan siirtymässä uuden aluepolitiikan aikakauteen, ja siinä tulee juuri mielekkääksi se, että kun me pidämme huolen siitä perusinfrasta, niin me tarvitsemme sinne muutakin toimeliaisuutta, niin että se ei ole pelkkää maa- ja metsätaloutta, jotka ovat välttämättömyyksiä, absoluuttisia välttämättömyyksiä Suomessa. Tällä tavalla kaikki tähän liittyvät näkökohdat ovat aivan uudessa ulottuvuudessa.

Se tarkoittaa myöskin sitä, että logistiikka tulee arvoon arvaamattomaan, elinkeinotaloudelle liikenneväylien pitää olla vuoden jokaisena päivänä käytettävissä ja myöskin alueellisia kustannuseroja tulee tasata. Aivan niin kuin ed. Kähkönen äskeisessä puheenvuorossaan totesi, kuljetustuki käytännössä pitää saada pysyväksi. Se pysyväisyyshän tarkoittaa vaan sitä, että on neljä vuotta ja neljä vuotta ja neljä vuotta, kun olemme Euroopan unionin kilpailutaloudellisessa kulttuurissa, mutta tosiasiallisesti kysymys on pysyvästä järjestelystä.

Elikkä siis toisin sanoen me olemme siirtymässä tilanteeseen, jossa kaikki keskeiset asiat joudutaan uudella tavalla projisoimaan, jossa sellaisella kasvupolitiikalla, että kaikki on täällä Pääkaupunkiseudulla, ei nyt kerta kaikkiaan ole tulevaisuutta. Se on hyvä asia. Se on monessa mielessä myöskin ekologisesti mielekäs asia, mutta ilman sitä muuta Suomea tästä ei pitkällä aikavälillä tule yhtään mitään.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Kuten tässä selonteon palautekeskustelussa on jo moneen kertaan tänään täällä kehuskeltu, todellakin hallintovaliokunta puheenjohtajansa ed. Väistön johdolla on erittäin perusteellista työtä taas tehnyt. Kuten edellinen puhuja ed. Pulliainen totesi, tämä asiakokonaisuus kyllä näyttää nyt paljon paremmalta tätä mietintöä lukiessa kuin hallituksen selonteon perusteella olisi voitu odottaakaan.

Herra puhemies! Ajattelin kiinnittää huomiota muutamaan asiaan, johon toki hallintovaliokunta on myös mietinnössään kiinnittänyt huomiota, tässä omassa puheenvuorossani.

Ensimmäinen on liikenneväylien kunnossapito ja rakentaminen tärkeänä osana aluepolitiikkaa. Suomessahan elinkeinoelämän logistiset kustannukset ovat eurooppalaista keskitasoa selvästi korkeammat johtuen maantieteellisistä etäisyyksistä ja ilmastostamme. Koska meillä on pitkät välimatkat ja talvella osin erittäinkin ongelmalliset keliolosuhteet, pitäisi tieverkon tällaisessa Suomen tapaisessa maassa olla rakenteeltaan ja kunnoltaan aivan eri luokkaa, siis paljon paremmassa kunnossa, kuin Euroopassa keskimäärin ja kuin se Suomessa on tällä hetkellä.

Kun tulen Varsinais-Suomesta, otan esimerkinkin sieltä suunnasta. Lounais-Suomen alueella kuljetuskustannuksia nostaa huomattavasti se, että kaikki kuljetukset kiertävät muutaman kymmenen kilometrin tai jopa sadan kilometrin lenkin poikittaisten tieyhteyksien puuttuessa. Länsirannikolta ei nimittäin pääse Pääkaupunkiseudulle kuin kiertämällä Porin tai Turun kautta. Esimerkiksi lähestulkoon kaikki teollisuuden maantiekuljetukset Uudestakaupungista Helsingin suuntaan kiertävät Turun kautta.

Valtion virastojen hajasijoittamisesta: On sinänsä perusteltua, että hajasijoittamista tehdään, mutta sitä ei saa tehdä itsetarkoituksena. Siitä on saatava myös todellista hyötyä, ja hajasijoittamalla virastoja pitäisi pitkällä tähtäimellä toki saada aikaan myös kustannussäästöjä ja luoda siis aidosti uusia työpaikkoja virastojen sijoituspaikkakunnille. Kuten hallintovaliokunta mietinnössään korostaa, hajasijoitettavan viraston ja uuden sijoituspaikan pitää toimia toisiaan vahvistaen. Eri hallinnonalojen yhteistyön pitää toimia yksiköiden sijoituspaikoista riippumatta, eikä hajasijoittaminen saa johtaa siihen, että virkamiehet ja virkailijat ovat jatkuvasti matkalla pääkaupungin ja viraston sijoituspaikkakunnan välillä. Nykyaikainen tietotekniikka mahdollistaa virkamiesten välisiä neuvotteluja myös ilman tarpeetonta matkustelua toimipaikkojen välillä.

Hallintovaliokunta onkin kiinnittänyt huomiota niihin mahdollisuuksiin, joita tietoyhteiskunnan palvelujen hyödyntäminen tarjoaa myöskin julkiselle sektorille. Nyt, kun tietoliikenneverkkojen rakentaminen on saatu hyvään vaiheeseen, on aika kehittää sisältöjä ja palveluja niin, että kansalaiset voivat halutessaan asioida viranomaisten kanssa myös sähköisesti. Tietoliikenneyhteyksien yleistymisestä ja Internetistä puhuttaessa olen aina halunnut korostaa sitä, että kaikki kansalaiset eivät ole tavoitettavissa sähköpostitse eikä kaikilla kansalaisilla ole mahdollisuutta hakea tietoa netistä.

Menee vielä kauan aikaa, ennen kuin julkisella sektorilla voidaan siirtyä yksinomaan palvelutarjontaan netissä, ja joidenkin arvioiden mukaan nyt niin korvaamattomalta tuntuva Internet ei välttämättä edes pysy toiminnassa niin pitkälle tulevaisuuteen. Kansalaisille pitää siis turvata mahdollisuus myös hoitaa asioitaan henkilökohtaisesti, ja tästä syystä aluepolitiikalla, siis aluepolitiikalla, on turvattava myös syrjäseutujen palvelujen pysyvyys.

Herra puhemies! Pienessä mittakaavassa hyvä esimerkki palvelujen turvaamisesta keskuspaikan ulkopuolellakin on kotiseudultani Loimaalta ja Loimaan kihlakunnasta. Siellä on jo vuosia jatkunut sellainen käytäntö, että poliisipäällikkö kiertää tiettyinä viikonpäivinä koko kihlakunnan alueella kaikissa palvelutoimistoissa ja on tiettyinä kellonaikoina kansalaisten tavattavissa esimerkiksi lupa-asioissa. Vastaavalla tavalla meidän pitäisi myös muissa valtion virastoissa huolehtia siitä, että myös keskustaajamien ulkopuolella palvelut ovat kansalaisten saatavissa.

Meidän ei kuitenkaan pidä pelkästään aluepolitiikan nimissä ylläpitää turhaa hallintoa vaan pitää lähteä tarkastelemaan palvelujen tarvetta kansalaisten tarpeista ja kansalaisten näkökulmasta. Joka kunnassa ei välttämättä tarvita kaikkia toimistoja, mutta esimerkiksi yhtenä tai kahtena päivänä viikossa palvelujen tulee olla palvelutoimistoperiaatteella kansalaisten saatavissa myös heidän omassa kotikunnassaan.

Tapani Tölli /kesk:

Herra puhemies! Olen seurannut jokseenkin tarkkaan tätä keskustelua aluepoliittisesta selonteosta. Sen perusteella, mitä olen kuunnellut, voin todeta, että aluepolitiikan merkityksestä, vaikuttavuudesta ja jopa monelta osin suunnastakin vallitsee tällä hetkellä kohtuullinen yhteisymmärrys. Aluepolitiikka on kannattavaa toimintaa.

Hetki sitten joku puheenvuoron käyttäjä sanoi, että aluepolitiikka ei voi olla sellaista kuin kaivoon kannettu vesi, että se ei vaikuta. Toteaisin, että nykyinen aluepolitiikka toimii pikemminkin niin kuin vesi entisissä kaivoissa, joissa oli käsipumppu ja joihin piti panna siemenvettä eli syöttövettä, jotta ne alkoivat toimia ja vesi pumpusta virrata. Tätä siemenvettä eli syöttövettä tarvitaan tämän tästä, ja näin tarvitaan aluepoliittisia toimenpiteitäkin.

Koska olen ollut hallintovaliokunnassa tätä mietintöä työstämässä, puutun vain muutamaan asiaan.

Herra puhemies! Tämän hallituksen aluepolitiikan tavoitteena on eri alueiden kilpailukyvyn vahvistaminen, sitä kautta alueiden kehityksen tasapainottaminen ja eri alueiden kehittyneisyyserojen vähentäminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa. Tällöin eri alueet muodostavat koko valtakunnan tasolla vahvan ja toimivan kokonaisuuden. Aluepolitiikka on kuitenkin luonnollisesti huomattavasti laajempi asia kuin varsinaisesti aluepolitiikan nimellä kulkevat toimet. Oikeastaan suurin osa meidän budjettipäätöksistämme sisältää aluepoliittisia elementtejä. Tämän on hallitus myös ohjelmassaan todennut, kun siinä on hyvin selkeästi linjattu, että vuosittain arvioidaan budjetin aluepoliittisia vaikutuksia. Aluepolitiikka ei ole mikään irrallinen asia.

Täällä ovat keskusteluissa nousseet esille muun muassa infrastruktuuri ja erityisesti tiekysymykset. Liikenneyhteydet ovat alueellisen kehittymisen perusedellytyksiä, ja jos tieyhteydet eivät toimi, se estää alueiden kehittymisen. Tästäkin meillä on monta esimerkkiä. On todettava, että valtaosa tieinvestoinneista on kannattavia, tuottavia investointeja ja ne tuottavat oikeastaan aika lyhyellä aikavälillä ja vaikutus voi olla hyvinkin laaja. Esimerkiksi jos valtakunnan keskeisellä väylällä Nelostiellä vaikkapa väli Lusi—Vaajakoski saadaan nykyistä parempaan kuntoon, sen vaikutukset tuntuvat yli 300 kilometriä pohjoisempana Oulun seudulla ja vieläkin pohjoisempana.

Keskeinen asia aluepolitiikassa on yhteistyö. Se todetaan hyvin selkeästi selonteossa ja samoin hallintovaliokunnan mietinnössä. Alueilla toimivien tahojen tiivis ja päämäärätietoinen yhteistyö tuo tuloksia. Tässä yhteistyön rakentamisessa, koordinoimisessa ja sitouttamisessa maakunnallisilla liitoilla on hyvin tärkeä rooli.

Kaiken kaikkiaan selonteossa ja mietinnössä maakunnallisten liittojen rooli on esillä. Niinpä haluan ottaa esille mietinnön toisen lausumaehdotuksen, jossa todetaan: "- - alueellisen kehittämisen kannalta merkittäviä taloudellisia voimavaroja kootaan yhteen, alueellistetaan ja lisätään sitomattomien maakunnallisten kehittämisvarojen osuutta sekä - - maakunnan liittojen roolia aluekehityslain mukaisina aluekehitysviranomaisina vahvistetaan - -". On tärkeää, että taloudelliset voimavarat on koottu selkeisiin kokonaisuuksiin.

Niin ikään mietinnössä ja keskustelussa on noussut esille metropolialueen kilpailukyky. On koko valtakunnan etu, että Pääkaupunkiseutu kehittyy ja nimenomaan kansainvälisessä kilpailussa. Haluan ottaa esille sen, miten tärkeää tässäkin on tiivis ja toimiva yhteistyö Pääkaupunkiseudun kuntien ja Pääkaupunkiseudulla toimivien eri tahojen kanssa, muun muassa korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän kanssa. Yhteiset markkinointiponnistelut jne. tuovat tuloksia. On tyydytyksellä todettava, että vastakkainasettelu Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä on vähentynyt. Me tarvitsemme toimivat ja elinvoimaiset alueet, ja me tarvitsemme elinvoimaisen ja toimivan pääkaupungin. Jos ei ole toimivia ja elinvoimaisia alueita, ei ole myöskään toimivaa pääkaupunkia.

Herra puhemies! Aluekehityksen kannalta tärkeitä toimijatahoja ovat myös kunnat, jotka paikallisella ja alueellisella tasolla ovat merkittävästi käynnistäneet erilaisia kehityshankkeita ja saaneet aikaan myös merkittäviä tuloksia. Siinä mielessä kuntien elinvoimaisina säilyminen on hyvin merkittävä asia.

Herra puhemies! Alueellistamisesta on niin ikään tänä iltana puhuttu ja puhuttu viime aikoina muutenkin. On syytä todeta, että kysymyksessä on kuitenkin eri asia kuin perinteinen hajasijoittaminen. Alueellistaminen toteutettuna niin kuin sitä on hallitus linjannut tuo lisäarvoa sille palvelulle. Sen toiminnan, joka alueellistetaan, on syytä tehostua, ja se tulee siirtää sellaiseen toimintaympäristöön, että ympäristö vahvistaa tämän palvelun toimivuutta. On syytä todeta, että alueella, jolle alueellistetaan, on tärkeää olla hyvä vastaanottokyky tälle toiminnalle.

Herra puhemies! Lopuksi haluan ottaa vielä yhden asian, joka mietinnössä on otettu esille ja jota aluepolitiikassa ja, voi sanoa, EU:n mittakaavassa myös, on syytä hyödyntää ja kehittää. Se on pohjoinen ulottuvuus. Se ei vielä ole oma toimintalohkonsa, vaan enemmänkin yhteistyömuoto, mutta se sisältää, näin uskon, paljon mahdollisuuksia.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Me olemme tänään käsitelleet valtioneuvoston selontekoa aluepolitiikasta 2004, ja pohjana on hallintovaliokunnan mietintö.

En halua paljon tätä keskustelua enää pitkittää. Täällä on käytetty paljon ansiokkaita puheenvuoroja, ja erityisesti olen lämmöllä kiinnittänyt huomioni niihin puheenvuoroihin, jotka ovat koskettaneet muun muassa infrastruktuurin tilannetta. Toivon, että nämä huolestuneet puheenvuorot siitä, että infrastruktuuria kehitettäisiin ympäri Suomen siten, että alueet siitä myös hyötyisivät, näkyy myös käytännössä sitten budjettityöskentelyssä.

Aluepolitiikka on tärkeä kysymys alueiden kehittämisen kannalta. Sanoisin, että se on elintärkeä kysymys. Jostakin kumman syystä olen huomannut Porin kaupunkiseudun jäävän jatkuvasti ulkopuolelle erilaisista kehittämissuunnitelmista. Mielestäni tämä on erittäin huolestuttavaa. Kokonsa puolesta ja myös sijaintinsa puolesta Pori kuuluu mielestäni ehdottomasti kehitettävien kaupunkiseutujen ryhmään.

Hallintovaliokunnan mietintöön on jätetty vastalause, ja olin erittäin hyvilläni, kun luin vastalauseen sisällön. Allekirjoittajiakin on neljä: edustajat Väistö, Hoskonen, Kähkönen ja Tölli. Edustajat Väistö, Kähkönen ja Tölli näyttävän olevan vielä salissakin. Siteeraan hieman vastalausetta: "Valtioneuvoston päätöksessä alueiden kehittämislain mukaisista valtakunnallisista alueiden kehittämisen tavoitteista todetaan, että aluekeskus- ja osaamiskeskusohjelman pohjalta valmistellaan erityinen suurten kaupunkien politiikkakokonaisuus, jolla voidaan vastata niiden kehittämistarpeisiin, erityisesti kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseen." Lisäksi tässä jatketaan: "Suuriin kaupunkiseutuihin katsotaan valtioneuvoston päätöksessä kuuluviksi Helsingin seudun ohella ainakin Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Kuopion, Lahden, Lappeenrannan—Imatran ja Vaasan kaupunkiseudut." Lisäksi vastalauseen jättäjät ovat katsoneet myös samaan kokonaisuuteen kuuluviksi Joensuun, Kotkan—Haminan ja Porin kaupunkiseudut. Tästä on myös äänestetty, kuten vastalauseesta ilmenee.

Arvoisa puhemies! Olen vastalauseen jättäjien kanssa tismalleen samaa mieltä. Mielestäni tästä ulkopuolelle on nyt aivan turhaan jätetty sellaisia seutuja, jotka tähän erityisesti kuuluisivat. Siksi ehdotankin, että mietintö saisi vastalauseen esittämän sanamuodon. Toivon, että kannattajia löytyy salista, koska he ovat vastalauseessa myös tämän olleet allekirjoittamassa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kun puhumme aluepolitiikasta ja yleensä Suomen tasapainoisesta kehittämisestä, niin silloin on hyvä muistuttaa aina mieliin, että täältä Helsingistä kun katsotaan pohjoisen suuntaan, pitää sanoa, että oikealla puolella on selvä puutos näkökentässä eli tuo kaakkoinen Suomi, eteläinen ja pohjoinen Kymenlaakso, on kyllä vahvasti jäänyt näkemättä.

Hyvin lähellä Pääkaupunkiseutua on alue, missä on yksi Suomen korkeimpia työttömyyslukuja. Esimerkiksi Kotkan työttömyysluvut ovat selvästi yli 10 prosenttia edelleen. Itä on ainut ilmansuunta, jonne Pääkaupunkiseudusta ei pääse junalla, mikä oleellisella tavalla heikentää tuon alueen kehittämistä. Nyt nimenomaan etelä on tietysti mahdoton suunta junaradan rakentamiseen, ennen kuin tunneleita rakennetaan, mutta joka tapauksessa itäiseen Suomeen pitäisi saada kiskot. On kaakkoisen Suomen kehittämisen edellytys ja logistinen ehdottomuus saada kiskot Pääkaupunkiseudulta suoraan itään.

Nyt on kyllä valoa tunnelin päässä sillä tavalla, että Ratahallintokeskuksen vuoden 2050 visiossa on kuvattu Rantarata Helsingistä suoraan itärajalle Suomen kaikkein tärkeimmäksi junayhteydeksi sekä tavara- että ennen muuta henkilöliikenteen suhteen. Se on 2050, mutta kuitenkin visio ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun Ahon hallituksen aikana liikenneministeri Norrback teki Suomen merkittävimmän ratapäätöksen eli Savon radan oikaisun, savolaisille onneksi mutta Suomelle epäonneksi, etenkin kaakkoiselle Suomelle. Silloin Heli eli ratalinjaus Helsingistä itään pantiin naftaliiniin. Nyt tällä hetkellä maakuntakaavoja tehdään sekä Itä-Uudellamaalla että Kaakkois-Suomessa Kymenlaakson maakunnassa, ja niissä molemmissa tämä ratalinjaus aiotaan säilyttää maakuntakaavassa. Se onkin hyvin tärkeätä, koska tämä ratalinjaus tulee ennemmin tai myöhemmin ja tietysti mieluummin ennemmin.

Toinen asia, mikä puuttuu nimenomaan Kymenlaaksosta, on korkeakoulu. Se on vahvuustekijä kaikille maakunnille, joissa se on, ja meiltä se puuttuu. Se on erittäin ikävä asia. Täällä puhuttiin myöskin kehittämisestä, ja mielestäni tätä tiedekorkeakoulua ei pidä unohtaa. Kouvolassa on hiukan alkua, kun siellä on kääntäjäkoulutusta; Kotkassa on Helsingin yliopiston aikuiskoulutusta. Pitää vain saada sekä valtion että kuntien tasolla riittävän tehokkaasti toimia tämän toteuttamiseksi.

Täällä puhuttiin myös, puhemies, lyhyesti äsken siitä, että pitäisi hajasijoittaa. No, hajasijoittamisessa pitää olla todellakin vastaanottokykyä. Se on aivan oikein, niin kuin täällä ed. Tölli puhui, mutta myöskin hajasijoittamisen ja toimintojen siirtämisen pitäisi olla aitoa. Nythän on tehty päätös Merimuseon siirtämisestä Kotkaan ja osittain Turkuun. Kuitenkin heti tämä aitous alkoi ontua, kun todettiin, että meriarkeologinen toiminta jää Helsinkiin eikä siirrykään Kotkaan, jolla on nimenomaan meriarkeologista historiaa: Ruotsinsalmen meritaistelut, molemmat, etenkin jälkimmäinen taistelu vuodelta 1790, Nikolai-fregatti ja sen mukana niin kuin muidenkin hylkyjen mukana valtaisa määrä arvokasta konservoitavaa meriarkeologista löydöstä ja ainesta. Mutta kuinka ollakaan, konservointilaitosta ei siirretä Helsingistä Kotkaan eikä koko meriarkeologista yksikköä.

Tämä on epäaitoa hajauttamista, hajasijoittamista. Tämä tekee vajavaiseksi sekä sen osuuden, mikä jää Helsinkiin, että sen osuuden, mikä siirretään Kotkaan. Kuitenkin esimerkiksi Kotkassa alue on, kaupunki ennen muuta, sijoittamassa todellakin 20 miljoonaa euroa tähän hankkeeseen ja kaikin puolin siihen toiveita on asetettu paljon.

Puhemies! Totean, että alueellistaminen on tärkeää, aluepolitiikka on tärkeää, koko maan kehittäminen on tärkeää, ja tässä lähellä Pääkaupunkiseutua on alue eli kaakkoinen Suomi, joka vaatisi Pääkaupunkiseutuun ennen muuta logistisen ratayhteyden, jonka pitäisi sitten myös jatkua Haminasta linjalla Porvoo—Loviisa—Kotka—Hamina myös suoraan itään.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Aluepoliittisesta selonteosta on käyty mielestäni hyvää palautekeskustelua täällä salissa. Olen kokenut, että tämänkin keskustelun jälkeen aluepolitiikka ja alueellinen kehittäminen meillä koetaan koko kansan asiaksi, josta vallitsee varsin suuri yksimielisyys. Toki painotuseroja voi olla niin täällä eduskunnassa kuin myös kulloisenkin valtioneuvoston piirissä, mutta suuret linjat pitävät. Me haluamme, että Pääkaupunkiseutua vahvistetaan ja kehitetään kansainvälisenä metropolialueena, voi sanoa maailmanluokan osaamiskeskittymänä monien alojen osalta. Tämä Pääkaupunkiseutuhan lukeutuu sellaisiin suuriin keskuksiin, joihin meillä Suomessa on syytä odottaa sijoittuvan pohjoisen Euroopan alueelle sijoittuvia kansainvälisiäkin yrityksiä. Valitettavasti monet nämä yritykset ovat vielä antaneet odottaa itseään, mutta uskon, että kilpailukykymme koko ajan on tässä suhteessa paranemassa. Kuten ed. Tölli täällä totesi, tässä toki tarvittaisiin myös Pääkaupunkiseudun kuntien ja täällä toimivien tahojen nykyistä parempaa ja laajempaa yhteistyötä.

Tärkeää on vahvistaa myös koko maan kaupunkiseutuja. Valtioneuvosto on tehnyt päätöksen suurten kaupunkiseutujen osalta tavoitteena vahvistaa niidenkin kohdalla myös kansainvälistä kilpailukykyä. Näiden alueiden selkeä piirre on jokin maailmanlaajuisestikin tärkeä osaamiskeskittymä. Tässä suhteessa esimerkiksi Joensuu on metsäosaamisen keskus, me puhumme Euroopan metsäpääkaupungista ja monessa mielessä varsin oikeutetusti.

Valiokunnan mietintöön sisältyy vastalause, jossa halusimme nostaa tämän viestin valtioneuvostolle täältä eduskunnasta. Itse en koe, että tämän asian kohdalla on tarpeen antaa muunlaista viestiä kuin se, mikä siihen juuri vastalauseena sisältyy. Menettely on sellainen, että mietintöön emme saa muulla tavoin kantaamme, haluamme, ilmi kuin jättämällä vastalauseen. Toisaalta, jos tästä täällä salissa äänestettäisiin, niin valtaosa kansanedustajista ei sillä tavoin tunne näitä meille läheisiä ja tärkeitä suuria kaupunkiseutuja, jotka tuohon listaukseen olemme halunneet lisätä, että he voisivat ottaa oikeastaan asiatiedon pohjalta kantaa asiaan. Ja kun näin on, on suuri vaara, että valtioneuvoston suuntaan välittyy täältä virheellinen viesti, se viesti, että eduskunta päätöksellään katsoo, että tätä lisäystä ei tule tehdä. Me emme halua sitä viestiä antaa. Tänään ministeri Manninen, arvoisa puhemies, mielestäni hyvin jo arvioi tämän vastalauseen sisällön ja sen, miten siihen sisällytetyt suuret kaupunkiseudut tullaan jatkossa ottamaan huomioon, ja me tietysti toivomme, että valtioneuvosto keskuudessaan — valtioneuvoston päätösvaltaanhan tämä asia kuuluu — viisaasti osaisi päättää oman luettelonsa täydentämisestä.

Herra puhemies! On myös tärkeää, että jokaisessa maakunnassa on vähintään yksi vahva maakunnallinen keskus. Tämä keskusajattelu tulee saada sillä tavoin toimivaksi, että se vahvistaa vuorovaikutusta ympäröivän maaseudun ja koko maakunnan suuntaan ja että tällä tavoin vahvistetaan alueiden omatoimista pääosin osaamiseen ja innovaatioihin pohjaavaa kehitystä.

Meillähän on aikanaan pääministeri Esko Ahon hallituksen aikana aloitettu osaamiskeskustoiminta, sille kaikki hallitukset ja eri eduskunnat ovat antaneet vahvan tukensa. Meillä on myös yksituumaisesti käynnistetty aluekeskusohjelma. Sillekin on tämä sali antanut yksituumaisesti tukensa. Meillä on myös vahva maaseutupolitiikka ja tavoite kehittää maaseutua kokonaisuudessaan. Valiokuntakin kiinnittää tähän huomiota niin, että me korostamme maa- ja metsätalouselinkeinon ratkaisevaa merkitystä maaseutu- ja haja-asutuspolitiikassa eräänlaisen rungon ylläpitäjänä. Tämän ohella, herra puhemies, tarvitaan monipuolista muuta kehittämistyötä. Maaseudun kehityksen kannalta keskeisiä ovatkin ne strategiset toimenpiteet, joilla huolehditaan elinvoimaisesta, monipuolisesta elinkeinotoiminnasta, elämisen laadusta ja hyvinvoinnin parantamisesta sekä monipuolisesta kehittäjäverkostosta ja maaseudun osaamisrakenteesta. Monipuolinen yritystoiminta, elinvoimainen maatalous- ja elintarviketuotanto, kestävä metsä- ja puutalous ja tähän liittyen myös kansallisen energiavarannon, bioenergian hyödyntäminen sekä toimiva kala-, riista- ja porotalous sisältyvät luettelonomaisina myös valiokunnan mietintöön.

Oma lukunsa on kaikkein syrjäisin maaseutu. Sinne tarvitaan eräänlaista periferiapolitiikkaa, joka tunnetaan myös Euroopan unionissa. Näitä tällaisia erityistoimenpiteitä valtioneuvoston piirissä parhaillaan mietitään: miten saadaan varmistettua näiden alueiden palvelujen järjestäminen, siellä olevien ihmisten edellytykset selviytyä arkipäivän askareista, saada elantonsa, ja miten varmistetaan se, että myös näille alueille saadaan kohtuulliset, toimivat liikenneyhteydet, sekä varsinaiset tie- että rautatieyhteydet, riittävissä määrin niin kuin koko maahan ja myös tietoliikenneyhteydet.

Herra puhemies! Näihin kysymyksiin hallintovaliokunta on myös omassa mietinnössään kiinnittänyt huomiota. Me näemme, että yhteiskunnan kehityksen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että on toimiva infrastruktuuri ja on toimivat, riittävät, kohtuuhintaiset ja kohtuukustannuksin aikaansaatavat tietoliikenneyhteydet. Ne ovat paitsi kansalaisten näkökulmasta myös eri alueille sijoittuvan yritystoiminnan näkökulmasta todella tärkeät.

Anne Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Väistö avasi eteeni melko erikoisen näkökulman tässä. Siis asiaan voi jättää vastalauseen valiokunnassa, mutta käytännössä sitä ei tarvitsekaan enää salissa puolustaa. Tietenkin tämä näkökulma on varmasti ihan paikallaan kokeneemman edustajan taholta. Tosin väkisinkin siinä tulee hieman sellainen kuva, että halutaan pestä asian suhteen kädet. Toivottavasti tämä on täysin väärä näkökulma, jota tässä epäilen. Toivon kuitenkin lämpimästi, että joka tapauksessa tämä vastalauseen sisältö, jota edustajat ovat ehdottaneet, myös tulisi huomioon otetuksi. Kuten aikaisemmassa puheenvuorossani sanoin, on erittäin huolestuttavaa, että merkittäviä kaupunkiseutuja jatkuvasti jää kehittämistoimien ulkopuolelle. Jos niitä ei saada kirjattua joko eduskunnan tai hallituksen toimesta, niin tilanne on mielestäni erittäin ikävä alueen kehittämisen kannalta. Siksi toivon sydämestäni, että todellakin Porin kaupunkiseutu tähän kategoriaan saadaan kirjattua mukaan.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Vastalauseen osalta viittaan valiokuntamme puheenjohtajan, ed. Matti Väistön puheenvuoroon. Ja ed. Holmlundille: Juuri tämän kautta kuitenkin sama tahto ja toive meillä on, ja uskomme, että tästä tosiaan valtioneuvostolle viesti välittyy. Näitten kaupunkiseutujen joukossa on myös Porin kaupunkiseutu.

Totean vielä, että Joensuun osalta olisi voitu lisätä esimerkiksi muovi- ja metalliosaaminen, yliopiston kansainvälisyys ja muun muassa tiedepuiston eri osaamisalueet.

Kansalliset aluekeskus- ja osaamiskeskusohjelmat tulisi mielestäni koordinoida nykyistä paremmin yhteen maakuntaohjelmien ja niiden toteuttamissuunnitelmien yhteydessä. Myös aluekeskusrahoitusta tulisi lisätä nykyisestään. Uusi hallinnon toimintatapa, jossa EU ja kansallinen aluepolitiikka kytkeytyvät entistä tiiviimmin toisiinsa, on todella oikeansuuntaista. Samalla tulisi päätäntävaltaa delegoida alueille, maakunnan liitoille, kuten EU:n tulevaa ohjelmakautta varten laaditut asetusluonnokset edellyttävät.

Anne Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Ihmettelen kyllä suuresti, koska käsittääkseni valiokunnassa on kuitenkin hallituspuolueilla enemmistö. Eikö silloin pitäisi saada kirjattua tällaiset tärkeät asiat itse mietintöön eikä jättää niitä vastalauseen muodossa?

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Ed. Holmlundille: tämä olisikin kirjattu mietintöön, jos esimerkiksi valiokunnassa olevat kokoomuksen kansanedustajat olisivat sitä kannattaneet.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Ed. Holmlundin puheenvuoro osoittaa sen, että te ette tunne omiakaan edustajianne. On valitettavaa, että me emme saaneet ehdotuksemme taakse enemmistöä hallintovaliokunnan käsittelyssä. Tässä tilanteessa ainoa tapa saada asia esille ja mukaan valtioneuvostoon menevään valiokunnan mietintöön, sisällytettyä siis asiakirjaan, on jättää vastalause. Se jää nyt sinne mukaan, se on siellä, se on valtioneuvostolle evästyksenä lähes puolen hallintovaliokunnan kannanottona. Nämä kysymykset, herra puhemies, ovat asioita, joissa jokainen tuntee, kuten jo totesin, oman maakuntansa, oman alueensa, ja nämä ovat enemmän tai vähemmän erilaisiin määrärahakysymyksiin, joista muun muassa talousarvion yhteydessä aina täällä äänestämme, rinnastettavissa.

Perinteisestihän talousarviota käsiteltäessä edustajilla on oman alueellisen määrärahan suhteen vapaat kädet, myös hallituspuolueiden kansanedustajilla tässä suhteessa. Me emme halunneet pakottaa ketään tämän kannanoton taakse, halusimme vain kirjata tavoitteemme, ja keskustan kansanedustajat kaikki — he tuntevat maan eri alueet ja eri keskukset — olivat tällä kannalla. Mutta tämä ei ole mikään hallitus—oppositio-kysymys, tämä on enemmän tai vähemmän alueellinen, aluepoliittinen kysymys ja kannanotto, ja uskomme, että valtioneuvosto omassa työssään ottaa (Puhemies koputtaa) tämän hyvin esille.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kähköselle on pakko todeta, että kokoomus ei ole hallituksessa. Puhuin äskettäin tästä hallituspuolueiden asemasta, ja koska hallituspuolueilla on enemmistö, hallituspuolueet voivat vapaasti saada mietintöön lähes tulkoon mitä haluavat. Mikäli keskustan edustajat ovat olleet yksimielisesti tämän asian takana, mielestäni se on positiivinen signaali, mutta ilmeisesti Sdp:n edustus on tässä kyllä revennyt aika paljon kahtia. Onneksi edes ed. Kähkönen ymmärtää näitä aluepoliittisia näkökohtia, siitä hänelle kiitokset.