Täysistunnon pöytäkirja 114/2008 vp

PTK 114/2008 vp

114. TORSTAINA 27. MARRASKUUTA 2008 kello 16.02

Tarkistettu versio 2.0

9) Laki tuloverolain 92 §:n muuttamisesta

 

Merja Kyllönen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tekemäni lakialoite koskettaa omaishoidon palkkion muuttamista verovapaaksi. Tällä hetkellä Suomessa toimii yli 300 000 omaishoitajaa pääasiallisesti auttajina ikääntyneille, pitkäaikaissairaille tai vammaisille lähiomaisille. "Olisipa elämässä edes yksi harmiton ja onnellinen päivä." Näin tiivistää puolisoaan pitkään hoitanut omaishoitaja. Vastaavanlaisia kokemuksia on monilla muillakin, kenties yli 300 000 omaishoitajalla Suomessa. Epävirallista läheisapua antaa yli miljoona suomalaista omille läheisilleen. Ilman omaishoitajia olisi kotona hoidettavista lähiomaisista laitoshoidossa arviolta jopa 60 000 omaista.

Haluan tuoda tämän lakialoitteen esittelyssä kollegoiden mieleen sen tosiasian, että yksi omaishoitaja tekee itse asiassa tänäkin päivänä viiden ihmisen työt. Omaistaan hoitavan ihmisen työ on erittäin raskasta, vaikka hoidettava on rakas ja läheinen. Vaikeuksien keskellä jaksaminen ja jaksamattomuus vuorottelevat. Jos sitovaa ja vaativaa omaishoitotyötä tekevän tilalle jouduttaisiin palkkaamaan kotiin hoitohenkilökuntaa, tarvittaisiin viisi hoitajaa: yksi työntekijä aamuvuoroon, toinen iltavuoroon, kolmas yötyöhön ja kaksi tekemään viikonloppuja ja sijaisuuksia. Aika halpaa työtä tämä omaishoito suomalaiselle yhteiskunnalle!

Vain noin 30 000 omaishoitoperhettä on päässyt kunnallisen omaishoidon tuen piiriin. Palkkaa tuen piirissä olevalle omaishoitajalle maksetaan keskimäärin 416 euroa kuukaudessa, ja palkasta verottaja nappaa suurimman osan. Omaishoitajalle myönnetään vapaata legendaariset 3 vuorokautta kuukaudessa, joista hän onnistuu pitämään keskimäärin 2 vuorokautta. Vapaan mahdollistavat tilapäishoidon järjestelyt ja muut omaishoitoa tukevat palvelut ovat edelleenkin puutteellisia, vaikka laki omaishoidon tukemisesta tuli voimaan vuoden 2006 alusta.

Totuus on, että Suomi, hyvinvointivaltio, ei selviydy ilman omaishoitoa. Yksi omaishoidossa hoidettava tuo kunnalle säästöä 30 000—50 000 euroa vuodessa. Jos me emme pidä omaishoitajista, heidän jaksamisestaan ja toimeentulostaan huolta, niin meillä on edessä todella suuria ongelmia: uusien hoitolaitosseinien pystytyksiä, hoitokustannusten jyrkkää kasvua, hoitohenkilökunnan puutetta jne. Veronmaksajien kukkarolla käydään tiuhaan, jos omaishoitoa ei tueta selvästi tulevaisuudessa.

Tänä päivänä omaishoitajat joutuvat liian lujille. Monet uupuvat räätälöidyn, yksilöllisen tuen puuttumisen vuoksi. Omaishoitajilla on unelma saada työstään sellainen pienikin palkkio, joka aidosti auttaisi elämässä eteenpäin päivästä toiseen. Omaishoitajat usein kertovat, että itse asiassa ne palvelut ja se tuki ovat monesti isompi asia kuin se palkkio, mutta kyllä se sydäntä lämmittäisi, jos siitä 300 euron palkkiosta jäisi enemmän käteen kuin 25 tai 50 euroa.

Taloudellinen toimeentulo on kuitenkin jotenkin järjestettävä myös omaishoitajuuden aikana, ja jos työelämässä olevien halutaan nykyistä enemmän hoitavan esimerkiksi sairaita vanhempiaan ja lapsiaan, niin myös hoitopalkkion suuruudella todella on merkitystä. Myös muun muassa hoitovapaan saamisen ja paluun työelämään omaishoitajuuden päätyttyä tulisi olla helppoa ja eläkkeen kertymisen järjestetty. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa, meillä on mahdollisuus ratkaista asioita niin, että omaishoitajien elämää helpotettaisiin ja myös taloudelliseen asemaan vaikutettaisiin. Mielestäni ei ole reilua, jos ajatellaan, että Suomi säästää vuositasolla kymmeniätuhansia euroja jokaisen omaishoidettavan kohdalla mutta parhaillaan eläkkeensaaja-omaishoitajan verotuksessa toimitaan jopa niin, että veroa menee 50 prosenttia. Se hillittömästi kannustaa omaishoitajaksi ryhtymiseen.

Viimeksi eilen sain viestin kajaanilaiselta omaishoitajalta, joka toivoi, että eduskunnassa ja Sata-komiteassa huomioitaisiin myös se, että omaishoitajasuhde ei suinkaan aina ole rakkaan aviomiehen hoitamista vaimon osalta tai rakkaan vaimon hoitamista aviomiehen osalta vaan usein kyseessä on myös lapsi—äiti-, lapsi—isä-hoitosuhde, jolloin ei välttämättä asuta samassa taloudessa. Usein, jos henkilö, joka ottaa omaishoidettavan hoidettavakseen, on työtön, hän jää lähestulkoon puille paljaille tehdessään palveluksen suomalaiselle yhteiskunnalle huolehtiessaan omasta läheisestään. Tällöin nimittäin Kelan päivärahaakaan ei tule täysimääräisenä vaan omaishoidon tuki leikkaa saatavia tuloja, ja sitten sitä ollaan siellä kuuluisalla toimeentuloluukulla anomassa lisää euroja, jotta äitimuorin kanssa pärjättäisiin muutenkin kuin kaurapuurolautasen kanssa kerran päivässä.

Paljon on korjattavaa, paljon on mietittävää. Työllistäviä mahdollisuuksiakin omaishoidon tuessa olisi, mikäli sen palkkio ja järjestelmät olisivat motivoivia ja olisi mahdollisuus elää myös omaa elämäänsä siinä omaishoidon tehtävän rinnalla.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kyllönen selvensi lakialoitepuheenvuorossaan ansiokkaasti niitä säästöjä, joita yhteiskunnalle koituu omaishoitajien työstä, kun vältytään vastaavan laitoshoidon järjestämiseltä. Tätä taustaa vasten olisi hyvinkin perusteltua vakavasti harkita omaishoitajalle maksettavan hoitopalkkion verovapautta. Erityisen ankarasti joutuvat verotetuksi pienituloiset eläkkeensaajat, joille tämän päälle tuleva omaishoitopalkkio aiheuttaa tuntuvan eläketulovähennyksen menetyksen ja sitä kautta korkean marginaaliveron tästä omaishoitopalkkiosta, joka muutenkin on pieni. Yli puolet omaishoitajistahan on eläkeläisiä. Totta kai verotuksen neutraliteetti edellyttää, että jos sitten mentäisiin tähän verovapauteen, niin se pitäisi antaa kaikille omaishoidosta maksettavaa hoitopalkkiota saaville. Minusta tämä ed. Kyllösen aloite on hyvinkin tutkimisen arvoinen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan samanlaiseen ajatukselliseen tulokseen päätyi ministeri Mauri Pekkarinen juuri äskettäin tässä samassa salissa, kun tämmöinen omaishoitoasia tuli esille, että omakohtaisen kokemuksen perusteella oli ihan samaa mieltä. Saattavat asiat edetäkin.

Minä olen ihan samaa mieltä kuin ed. Kiviranta ja myöskin omakohtaisten, läheltä seurattujen kokemusten perusteella sitä mieltä, että tällä tavalla pitäisi auttaa. Ikääntyvässä yhteisössämme yhä kalliimmaksi se tulisi, jos omaishoitajia ei olisi, ja sen vaikeampaa siitä olisi inhimillisesti selvitä. Siksi tämä asia pitäisi revideerata kokonaisuudessaan läpeensä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Oli helppoa olla ed. Kyllösen kanssa samaa mieltä, koska myöskin omaan perheeseeni kuuluu nuori hoidettava. Sen takia voi myös tietysti sanoa, että puhun kokemuksesta.

Keskustelu päättyi.