Täysistunnon pöytäkirja 114/2014 vp

PTK 114/2014 vp

114. TIISTAINA 18. MARRASKUUTA 2014 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

10) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi eläimistä saatavista sivutuotteista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä esitetään lakia eläimistä saatavista sivutuotteista ja niistä johdetuista tuotteista. Eläimistä saatavilla sivutuotteilla tarkoitetaan kaikkia eläimistä saatavia tuotteita, joita ei käytetä elintarvikkeina, kuten teurastuksen sivutuotteita, meijeriteollisuuden sivutuotteita, kuolleita eläimiä ja lantaa. Tämä ehdotettu laki ei merkitse merkittäviä sisällöllisiä muutoksia voimassa olevaan sivutuotteita koskevaan kansalliseen säätelyyn, mutta sen pitäisi sisältää niitä. Nostan tässä esille ainoastaan yhden asian, ja se on eläinten lannan käyttö energianlähteenä.

Tällä hetkellä Suomessa eläinten sivutuotteita hyödynnetään energiantuotannossa lähinnä vain biopolttoaineiden raaka-aineena. Kuitenkin eläinten lantaa, esimerkiksi hevosen kuivikelantaa, käytetään useissa EU-maissa lämmöntuotantoon. Esimerkiksi Ruotsissa, Saksassa, Hollannissa ja Italiassa tämä on varsin yleinen käytäntö. Saksassa hevosen kuivikelanta puristetaan briketeiksi ja siinä muodossa tulkitaan biomassana polttoaineeksi. Suomessa lanta on luokiteltu eläinperäiseksi jätteeksi ja on siten jätteenpolttodirektiivin ja -asetuksen alaista toimintaa ja hyvin tiukasti säänneltyä. Tämä tulkinta saa aikaan sen, että herää kysymyksiä, kuinka vähän lantaa on lantaa tai kuinka paljon puuta on puuta. Työtehoseura on esimerkiksi testipolttanut päästönormien raja-arvoissa kuivikelantasekoitusta, jossa puuainesta on ollut 97 prosenttia poltettavasta polttoaineesta ja lantaa vain 3 prosenttia. Mutta tälläkin sekoitussuhteella oleva polttoaine tulkitaan eläinperäiseksi eikä suinkaan kasviperäiseksi. Eli kysymystä siitä, kuinka vähän lantaa on lantaa tai kuinka paljon puuta on puuta, pitäisi tarkastella aivan uudessa valossa.

Tämä on tärkeä kysymys siinä mielessä, että Saksassa yhden hevosen päivittäinen kuivikelantamäärä on tutkittu ja on arvioitu, että sen energiasisältö vastaa 3:a litraa lämmitysöljyä. Suomessa on noin 70 000 hevosta, joten päivässä se kuivikelantamäärä vastaa noin 210 000:ta litraa lämmitysöljyä. Suomeen tuodaan ulkomailta 8,5 miljardin euron arvosta polttoainetta vuodessa, ja mielestäni kaikki tuontienergia, mikä voidaan korvata kotimaisilla, uusiutuvilla polttoaineilla, on otettava käyttöön ja muokattava normit sen mukaiseksi.

Tähän tulkintaan siitä, onko kysymyksessä eläinperäinen polttoaine vai kasviperäinen polttoaine, on hyvin pian saatava ratkaisu. Jo Vanhasen kakkoshallituksen hallitusohjelmassa oli linjattu, että näitä jätteenpolttomääräyksiä ja niihin liittyviä kysymyksiä tarkastellaan, ja nyt on menossa jo neljäs ympäristöministeri. Odotan, että varsin pian tähän asiaan varmaan saadaan joku ratkaisu aikaan.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin alueella oli vähän yli 10 vuotta sitten suu- ja sorkkatautia ja niin sanottua BSE-tautia eli hullun lehmän tautia. Silloin säädettiin EU:ssa sivutuoteasetus, joka meilläkin johti siihen, että me joudumme harvaan asutussa maassa kuljettamaan kuolleita eläimiä ja teurasjätteitä pitkiä matkoja tuhottaviksi. On ehkä kyseenalaistakin, kuinka suuri se todellinen riski on, että eläinten tai ihmisten terveys siitä kovin paljon huononisi, jos nämä kuolleet eläimet tai teurasjätteet joko a) haudattaisiin maahan esimerkiksi Itä-Suomen alueella, mitä nyt ei saa tehdä, tai sitten b) käytettäisiin esimerkiksi biokaasulaitoksessa hyväksi. Nyt tämä sivutuoteasetus muuttuu laiksi, ja se ei kovin paljon käytäntöjä muuta.

Minun mielestäni valiokunnassa kannattaisi tarkasti perehtyä siihen, voidaanko ne ilman suurempaa riskiä haudata maahan Itä-Suomessa, tehdä siitä anomus EU-komissiolle, koska se pitkien etäisyyksien ja harvaan asutussa maassa on ehkä kohtuuton vaatimus riskinäkökulmasta, ja sitten tutkia myös se, voitaisiinko nykypäivänä käyttää hyödyksi tätä eläinmateriaa esimerkiksi biokaasutuotannossa, jossa nämä jätteet esikäsitellään tunnin ajan nostamalla lämpötilaa 70 asteeseen, missä ainakin tietyt taudinaiheuttajat tuhoutuvat.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Mitä edustaja Eestilä sanoi tuossa edellä, niin haluan siitä jatkaa, että esimerkiksi Lapissa on onneksi sallittu kuolleiden eläinten hautaaminen. Esimerkiksi lampaan, jos se kuoleepi, saa haudata, mutta toisin on täällä etelämpänä Suomessa. Suomi on niin harvaan asuttu, että varmasti nämä asiat voisi hoitaa lähes koko maassa tällä tavalla.

Suomessa on löydetty yksi ainoa BSE-tapaus — ja sekin oli epävarmaa, oliko se varmasti BSE-tapaus — ja Suomessa on jouduttu todella kalliisiin järjestelyihin tämän asian vuoksi.

Eläimistä saatavat sivutuotteet, tämä asetus: Pelkään, että tämä on taas valtava läjä lisää byrokratiaa. Eläinlääkärit haluaisivat tänä päivänä keskittyä enemmän eläinten hoitamiseen, vai mitä, edustaja Eestilä? Mutta mihin menee eläinlääkäreitten aika? Yhä enemmän menee aikaa vain papereitten pyörittämiseen, tilastojen kirjoittamiseen ja lupien myöntämiseen. Eläinlääkärit haluaisivat auttaa ja opastaa ihmisiä, eläinten hoitajia.

Sitten lannoitteiden järkevästä ja helposta käyttämisestä: Tässä on kyllä Suomessa menty typeryyden typeryyksiin, että sitä ei ole saatu energia-asiana oikealla tavalla hoitaa. Näissä asioissa todellakin maalaisjärjen käyttäminen olisi nyt ajankohtaista ja tarpeellista.

Otan vielä lopuksi esille poron. Ruukataan sanoa, että porosta käytetään kaikki muu paitsi henki, eli ne eivät ole sivutuotetta, ne eivät ole jätettä, vaan kaikki on tarpeellista, mitä siitä eläimestä vain tulee. Ja iän kaiken eläimistä on käytetty (Puhemies koputtaa) kaikki. Mennään sen mukaan eteenpäin ja pikkuisen karsitaan näitä ylimääräisen byrokratian papereita.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jokinen piti varsin ansiokkaan puheenvuoron tästä eläinten lannan käytöstä energialähteenä. On hämmästyttävää, mikä taho Suomessa voi jarruttaa sitä järkevää energiankäyttöä: kun kaikki mahdollinen kotimainen uusiutuva polttoaine energialähteenä pitäisi maksimaalisesti hyödyntää, niin on hämmästyttävää, että tässä asiassa ei olla päästy eteenpäin. Heittäisinkin pallon sinne hallituksen puolelle ja erityisesti kokoomukselle, joka on pitkään istunut hallituksessa hallitusvastuussa. Mistä se kenkä oikein puristaa, että tässä asiassa ei olla päästy eteenpäin, vaikka siitä on vuosia puhuttu täälläkin salissa, että pitäisi saada järkevöitettyä näitäkin pykäliä? Jossain siinä sitten on jarrumiehet. Olisi kiinnostavaa tietää, kuka siinä on se suurin jarruttaja.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Maijala tuossa sanoi, on viisasta käyttää eläimestä kaikki se, mitä on käytettävissä. Ja jos siinä on joku byrokratia esteenä, ettei voida käyttää jotain eläimen osaa hyödyksi, niin silloin pitää purkaa tai muuttaa se säädös, mikä sen estää. Toisaalta sitten kun on tämä, voidaanko haudata tietyt teurasjätteet tai jotkin maahan tai jollakin muulla tavoin hävittää, niin siinä tulee jossain vaiheessa kilometriraja vastaan, koska se on tehokasta viedä Honkajoen käsittelylaitokseen ja tehdä siitä energiaa. Eli pitäisi semmoinen maalaisjärki ottaa tämänkin asian käsittelyyn. Nykypäivänä kun puhutaan paljon biopolttoaineesta, niin käytetään se teurasjäte, ei nähdä sitä jätteenä vaan nähdään se raaka-aineena, mistä voidaan tehdä energiaa, ja erittäin hyvä huono esimerkki tästä on tämä hevosenlannan käytön kielto, mikä ei siis vieläkään ole avautumassa. Eli avataan se nyt sitten tässä keskustelussa, ja lähetekeskustelun myötä valiokunta voi ottaa sen toden teolla auki.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä sivutuoteasetus ja sen vaatimukset aiheuttavat viljelijöille ja pienteurastamoille erittäin suuria kustannuksia, ja se rasittaa silloin sekä teurastuksen että maatalouden kannattavuutta. Nämä kuljetukset maksavat Suomelle miljoonia euroja vuodessa, ja itse asiassa vielä tietyt yksityiskohdat aiheuttavat sen, että meillä menee syötäväksi kelpaavaa lihaa miljoonia kiloja tuhottavaksi. Siihen ovat syynä tietenkin tietyt teurastukseen liittyvät yksityiskohdat, joita on sitten viime aikoina pyritty korjaamaan. Jotta tämäkin epäkohta saataisiin korjattua — sen takia, kun ennen meillä oli hätäteurastusjärjestelmä ja sitä ei enää ole — ja jotta nyt lievästi loukkaantuneet eläimet pystyttäisiin lähellä teurastamaan ja saataisiin erinomaista lihaa, niin pitää ehdottomasti tätä asiaa viedä eteenpäin.

Edustaja Maijala viittasi Kärsämäellä löydettyyn hullun lehmän positiiviseen näytteeseen. Se tapahtui 2001, ja sen jälkeen meillä säännöksiä kiristettiin, ja 2002 tuli EU:ssa sivutuoteasetus. Mutta tämä on periaatteellinen kysymys sen takia, että Suomi on harvaan asuttu maa, meillä on erittäin paljon maata per asukas, ja ennen 2002:ta meillä haudattiin naudat ja muut eläimet maahan ja sitä maata riitti, ja niin sitä tänäkin päivänä riittää, joten tämä kustannuserä on täysin turha. Mitä tulee siihen riskiin, mitä tällä pyritään välttämään, niin pitää kysyä, onko se tänä päivänä oikeasti sen arvoinen, että tätä kustannusrasitetta maataloudelle ja pienteurastamoille kannattaa enää ottaa, joten senkin takia meidän pitäisi tutkia näitä eri vaihtoehtoja sitten valiokunnan mietinnössä.

Toinen juttu: tämä on sen takia periaatteellinen asia, että kun EU:ssakin on REFIT-projekti, jolla pyritään turhaa sääntelyä ja byrokratiaa purkamaan, niin meidän Suomessakin pitää ottaa joskus rohkeampi ote ja viedä EU:hun sellaisia asioita ja yrittää todistella, että ne ovat meidän olosuhteissa turhia — meillä on kova pakkastalvi ja niin poispäin — niin ettei meidän tarvitsisi noudattaa kaikkia niitä sääntöjä, mitä EU asettaa, ja terveelle järjelle annettaisiin jonkun verran sijaa.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Sivutuoteasetus on tuonut tullessaan kustannuksen kasvua niin viljelijöille kuin myöskin pienille elintarvikealan toimijoille, yrittäjille. Nyt meillä on tilaisuus tämän lain myötä kyllä tätä arvioida. Pidän täysin välttämättömänä, että me sen asian arvioimme, jotta me pystymme aidosti toteuttamaan sen toisen tavoitteemme, jossa me haluamme pienimuotoiselle, paikalliselle, alueelliselle elintarviketuotannolle lisää jalansijaa ja sitä kannustaa ja sitä kautta suomalaiselle lähiruualle tehdä tilaa. Tässä on yksi merkittävä asia, millä me voimme siellä kustannustasoa pienentää, kun me tämän sivutuoteasetuksen teemme sellaiseksi, että kaikki ne asiat, mitkä siellä ovat mahdollisia tai mitä tässä keskustelussa on esille tuotu, käymme uudelleen läpi.

Puhemies! Se kaikkein kummallisin kohta tässä on tämä jo täälläkin esillä ollut hevosenlannan poltto. Me saamme polttaa kutteria, olkea, heinää ja kauraa erikseen ja yhdessä niin kuin haluamme, mutta sitten kun nämä samat materiaalit ovat kulkeneet eläimen kautta, hevosen kautta, niin sitten me emme sitä enää saakaan polttaa. (Erkki Virtanen: Se on jalostunut!) Se ei siinä juurikaan ole miksikään muuttunut, mutta siitä huolimatta tähän mennessä se meidän tulkintamme on ollut se, että ei voida polttaa. Tämä tulkinta kyllä ansaitsee nyt sen muutoksen vihdoin ja viimein.

Täällä edustaja Jokinen erittäin perusteellisesti toi sen asian esille niiltä osin, missä hevostaloutta on paljon ja peltoa on vähän, missä lantaa ei voida hyödyntää peltojen lannoitteena vaan se joudutaan käyttämään ja hävittämään nyt tällä hetkellä muuta kautta. Ei ole mitään järkeä hävittää sitä, vaan se pitää käyttää hyväksi energiantuotannossa ja sitä kautta myöskin omalta osaltaan ja pieneltä osin meidän energiaomavaraisuuttamme kasvattaa ja vaihtotasettamme ja kauppatasettamme kohentaa.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Leppä tuossa hyvin avasi tätä hevosenlannanpolttokysymystä ja sitä problematiikkaa, miten, missä vaiheessa ja millä perusteella se hevosen ravinnoksi käyttämä kasviperäinen ravinto muuttuu sitten eläinperäiseksi jätteeksi. Kun viittasin Työtehoseuran koepolttotuloksiin, missä poltettiin siis polttoainetta, jossa oli 97 prosenttia puuperäistä ainetta, kutterinpurua, kuiviketta, ja 3 prosenttia hevosenlantaa, jossa siis on myös sitä kasviperäistä tuotetta, niin tätäkään seosta ei tällä hetkellä tulkita kasviperäiseksi seokseksi ja polttoaineeksi, jota voisi siis polttaa niiden säännösten mukaan, vaan se katsotaan eläinperäiseksi polttoaineeksi ja se vaatii sitten hyvin tiukan tarkastuksen ja hyvin tiukat jätteenpolttomääräykset ja sen mukaiset polttolaitokset. Tätä asiaa on hyvin pitkään vatvottu.

Edustaja Ruohonen-Lerner kysyi, mistä johtuu, että tätä ei ole hoidettu. Sitä minäkin olen kysynyt ympäristöministeri Lehtomäeltä, ym- päristöministeri Tiilikaiselta, ympäristöministeri Niinistöltä ja kysyn nyt ympäristöministeri Grahn-Laasoselta. Toivon, kun tässä on kyseessä nyt lähetekeskustelu, että maa- ja metsätalousvaliokunta ottaa tämän energiakysymyksen käsittelyssään vahvasti esille ja hakee tähän ongelmaan ratkaisua, jolla pystytään parantamaan paitsi hevostilojen kannattavuutta myös lähienergian hyötykäyttöä ja vähentämään tuontienergiasta aiheutuvia kustannuksia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! On aika hämmästyttävää, että täällä puhutaan, että tulkintamme on se, että ei voida polttaa, että siis meidän tulkintamme on se. Kuinka voi olla mahdollista, että kansanedustajat eivät asianomaiselta ympäristöministeriltä saa selkeitä vastauksia, mistä se kenkä oikein puristaa? Se on aivan käsittämätöntä. Asia on varsin selkeä, yksinkertainen. Kuinka siihen ei saada edes vastausta ministeriltä, mikä siinä on se suurin ongelma? Kun puhutaan näistä normienpurkutalkoista, niin on tässä kyllä joitain muitakin ongelmia. Vaikka näin selkeästä asiasta keskustellaan vuosikausia, niin jos eivät edes ministerit kykene vastaamaan kysymyksiin, niin jotain on pahasti pielessä tässä järjestelmässä.

Keskustelu päättyi.