Johannes Koskinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheensorinasta päätellen tämä asia kiinnostaa kovasti, ja on syytäkin. Eduskunnan käsiteltävänä oleva valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko on ensimmäinen laatuaan. Siinä esitetään valtioneuvoston demokratiapolitiikan kehittämislinjaukset ja niihin liittyvät toimenpide-ehdotukset. Selonteon taustaksi on tuotettu useita tärkeitä tausta-aineistoja, esimerkiksi Demokratiaindikaattorit-kirjanen, joka kaikille edustajille myös on jaettu ja jossa on tärkeää informaatiota suomalaisen demokratian tilasta.

Perustuslakivaliokunta pitää erittäin tärkeänä Suomen demokratian tilasta ja kehittämistarpeesta käytävää laaja-alaista keskustelua. Valiokunta katsoo, että demokratiapoliittisen selonteon antaminen eduskunnalle (Hälinää — Puhemies koputtaa) tarjoaa hyviä aineksia keskustelulle ja sen pohtimiselle, millaisia kehittämistarpeita suomalaisessa demokratiassa on ja mitä demokratiamme kehittämiseksi tulee tehdä. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle myös jatkossa demokratiapoliittisia selontekoja, jotta eduskunnassa voidaan käydä säännöllisin väliajoin keskustelua demokratiapolitiikan sisällöstä ja kehittämistarpeista.

Selonteon mukaan Suomi sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa maailman kärkidemokratioiden joukkoon. Suomen valtteina ovat vakaa poliittinen järjestelmä sekä avoin ja korruptoitu-maton hallinto. Erityisesti viime vuosikymmenten aikana poliittisen järjestelmän parlamentaa-risuutta on lisätty ja kansalaisten yhdenvertai-sia osallistumismahdollisuuksia pyritty parantamaan.

Toisena kohtana tuon jatkotyön lisäksi korostaisin erityisesti sitä, mitä tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa on todettu. Siinä on käyty läpi tuota selontekoa suhteessa niihin tarpeisiin, joita demokratian tarkasteluun on, ja todettu, että demokratia on ymmärretty selonteossa kapeasti. Lausunnossa nostetaan esiin demokratian monitasoisuus, globaali, eurooppalainen, valtakunnallinen, alueellinen, maakunnallinen ja paikallinen demokratia, sen ulottuminen erityyppisiin instituutioihin, kuten valtio, kunta, hallinto, järjestöt, työmarkkinat, yritykset, virastot, koulut, yliopistot, laitokset, taloyhtiöt ja perheet sekä demokratian eri ulottuvuudet, poliittinen, sosiaalinen ja taloudellinen sisältö. Tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa katsotaan, että kasvava demokratiavaje on esimerkiksi globaalidemokratiassa. Ei ole syntynyt luontevaa maailman parlamenttia EU-demokratiassa, väliportaan demokratiassa, yritys- ja virastodemokratiassa, koulu- ja oppilaitosdemokratiassa sekä talouden epäkansanvaltaisuudessa.

Tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa esitettyyn yhtyen perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä demokratiapolitiikan toiminta-alan laajentamista ja korostaa tarvetta tarkastella demokratian toteutumista kaikissa keskeisissä yhteiskunnan instituutioissa ja kaikilla hallinnon tasoilla. Tästä ehkä esimerkkiä voisi ottaa Ruotsin laajasta demokratiaprosessista, joka noin kymmenen vuotta sitten oli jopa erikseen nimetyn demokratiaministerin johtamana hyvin laaja ja monivuotinen operaatio ja johti myös selvästi tuloksiin. Suomessa vastaavantyyppinen yritys oli kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma viime vuosikymmenen alussa, mutta se ei laajuudeltaan eikä sitten tuloksiltaan vastannut niihin odotuksiin, joita yhteiskunnalla varmasti siinä tilanteessa oli ja on edelleen suomalaisen demokratian vahvistamiseksi.

Kolmas seikka perustuslakivaliokunnan mietinnöstä kaivettuna. Erityistä huomiota tulee valiokunnan mielestä kiinnittää alueellisen, maakunnallisen ja paikallisen demokratian tilanteeseen, jossa on tapahtumassa merkittäviä muutoksia muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudelleenjärjestämisen ja kuntarakenteen uudistumisen myötä. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksessa vahvistetaan edustuksellista demokratiaa ja turvataan todelliset vaikutusmahdollisuudet niin kuntalaisille kuin palvelujen käyttäjillekin.

Äänestysaktiivisuuden nostaminen ja osallistumisen eriarvoisuuden vähentäminen on ehkä se kaikkein suurin haaste suomalaisen demokratian nykytilassa. Selonteossa todetaan suomalaisen demokratian suurimmiksi haasteiksi juuri nuo ja OECD-maiden vertailuissa Suomen yleisten vaalien äänestysprosenttien jääminen selvästi jälkeen keskitasosta, jos tarkastellaan erityisesti Euroopan maita, mutta siis myös laajemmalla OECD-alueella jäädään jo keskitason alapuolelle. Äänestysaktiivisuus jakautuu selvästi sosiaalisten ryhmien ja iän perusteella. Alempien sosiaaliryhmien ja nuorten äänestysaktiivisuus ja osallistuminen puolueiden toimintaan on huomattavasti muuta väestöä vähäisempää. Myös maahanmuuttajat ovat edelleen selkeästi aliedustettuja sekä ehdokkaina että luottamushenkilöinä. Erittäin räikeäksi tämä ero muodostuu muihin Pohjoismaihin verrattuna. Ero Suomen ja Ruotsin äänestysaktiivisuuden välillä ylittää jo 15 prosenttiyksikköä. Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa Suomessa äänesti 70,5 prosenttia äänioikeutetuista ja äskeisissä, tämän syksyn Ruotsin valtiopäivävaaleissa äänestysprosentti oli 85,8. Ruotsissa äänestysprosentti on ollut kasvamaan päin jo vuodesta 2002 alkaen, ja Suomessa tunnetusti se on polkenut paikallaan ja joissakin vaaleissa myös laskenut. Suomessa näihin kohtuullisiin yli 80 prosentin äänestyslukuihin päästiin viimeksi vuoden 1983 eduskuntavaaleissa, eli on kulunut jo yli kolme vuosikymmentä siitä hyvästä tasosta. (Timo Soini: Silloin kun SMP voitti!)

Selonteossa esitetään joitakin näkökohtia siitä, mistä Suomen muita Pohjoismaita selvästi alhaisempi äänestysprosentti voisi johtua. Tällaisiksi seikoiksi todetaan muun muassa usein toistuvista vaaleista johtuva vaaliväsymys, pienten vaalipiirien piilevä äänikynnys, puolueiden jäsenmäärän ja ylipäänsä aktiivien lasku ja ehdokasrekrytoinnin vaikeutuminen sekä vaikeudet tavoittaa vaalitiedotuksella vähemmän osallistuvia ryhmiä. Tässä luettelossa ei mainita, mutta varmasti tärkeä tekijä on myös taloudelliset syyt. Henkilökohtainen kampanjointi, joka tähän Suomen vaalijärjestelmään liittyy, on kallista varsinkin valtakunnallisissa ja sitten eduskuntavaaleissa. (Markku Rossi: Vaalipiirien laajennuksen myötä lisääntyy!)

Valiokunta kiinnittää huomiota erityisesti äänestysaktiivisuuden jyrkkään jakautumiseen koulutustason ja sosiaalisen aseman mukaan. Aiemmissa eduskuntavaaleissa on tehty laajempi tutkimus vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, ja nyt vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Helsingin kaupungista tehdyssä tutkimuksessa todetaan, että äänestysalueittain tarkasteltuna korkeimman ja matalimman äänestysprosentin ero oli 32,5 prosenttiyksikköä. Paloheinässä äänesti 88 prosenttia ja Jakomäessä vain reilut 55 prosenttia äänioikeutetuista. Edellisissä vaaleissa ero oli vielä suurempi, yli 35 prosenttiyksikköä. Korkean äänestysaktiivisuuden alueilla oli keskimääräistä enemmän korkean asteen koulutuksen saaneita, korkeammat tulot ja pienempi työttömyysaste, ja päinvastoin sitten näillä heikon äänestysaktiivisuuden alueilla.

Valiokunta pitää äänestysaktiivisuuden alhaisuutta ja osallistumisen eriarvoistumista erittäin vakavina ongelmina, jotka uhkaavat suomalaisen demokratian legitimiteettiä. Perustuslakivaliokunta kannattaa linjaukseen 3 sisältynyttä ehdotusta toteuttaa asiaa koskeva tutkimus vuoden 2015 eduskuntavaalien yhteydessä tarkempana ja laajempana, jotta toimenpiteitä voidaan paremmin suunnata tutkimustiedon pohjalta. Valiokunta katsoo, että demokratiapolitiikan kehittämiseksi olisi tärkeää tutkia äänestämistä säännöllisesti ja rekisteripohjaisesti niin kuntavaaleissa, valtiollisissa kuin EU-vaaleissakin. Myös Tilastokeskuksen vaalitilastoja tarvitaan jatkossakin, ja niiden tekeminen tulee turvata taloudellisesti vaikeinakin aikoina. Valiokunta korostaa tutkimusten merkitystä muun muassa sen selvittämisessä, miksi Suomessa kuilu osallistuvien ja osallistumattomien väestöryhmien välillä on merkittävästi suurempi ja politiikka koetaan monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi ymmärtää kuin muissa Pohjoismaissa.

Perustuslakivaliokunta vielä korostaa, että selonteossa ehdotetut toimenpiteet eivät ole riittäviä äänestysaktiivisuuden parantamiseksi ja osallistumisen eriarvoisuuden vähentämiseksi, vaan kehityssuunnan kääntämiseksi tarvitaan ennakkoluulotonta ja rohkeaa uudelleenajattelua ja tehokkaita toimenpiteitä. Tavoitteeksi tulee asettaa eri väestöryhmien välillä olevien osallistumiserojen tasoittuminen ja äänestysaktiivisuuden nostaminen muiden Pohjoismaiden tasolle.

Suomalaisesta vaalijärjestelmästä toteamme siihen liittyviä ongelmia. Vaalijärjestelmä ei nykymuodossaan toteuta kovin hyvin suhteellisuutta, ja niin sanotussa piilevässä äänikynnyksessä oleva ero on kasvanut viime vuosikymmeninä. Sen osakorjaukseksihan on tehty nyt vaalipiiriuudistus, johon tuossa lausunnossa viitataan. Perustuslain esitöiden mukaan lähtökohtana on sellainen vaalipiirijako, joka kokonaisuutena täyttää perustuslaissa asetetut vaalien suhteellisuuden vaatimukset ja takaa vaalijärjestelmän samankaltaisen toiminnan koko maassa. Lisäksi vaalipiirijaon tulee turvata poliittisen suhteellisuuden ja alueellisen edustavuuden toteutuminen. Nämä erilaisissa vaalialueratkaisuissa hiukan sotivat toisiaan vastaan. Molempien pitää toteutua ihanteellisessa mallissa.

Yhtenä äänestysaktiivisuutta mahdollisesti alentavana tekijänä pidetään suomalaisen vaalijärjestelmän ehdokaskeskeisyyttä ja äänestäjälle jäävää velvollisuutta valita sopiva henkilö ehdokkaiden joukosta. Muiden Pohjoismaiden korkeampien äänestysprosenttien on katsottu selittyvän muun muassa äänestäjille tarjottujen vaihtoehtojen selkeydellä ja listavaaleilla, joissa äänestäjän ei välttämättä tarvitse ottaa kantaa ehdokkaaseen vaan pelkkä puoluevalinta riittää. Varsinkin vaaleja edeltävässä keskustelussa tuo listavaali tietysti kärjistää sen keskustelun puolueiden ja niiden edustamien linjojen väliseksi, kun suomalaisessa henkilöperustaisessa vaalijärjestelmässä ehdokkaat korostetusti erottuvat myös siitä oman puolueen ehdokasjoukosta, ja silloin äänestäjiltä vaaditaan erityistä tarkkuutta löytää ne isot linjat ja sitten taas yksittäisten ehdokkaiden väliset erot. Molempien pitää olla esillä, jotta sitten se valinta voidaan tehdä.

Valiokunta katsoo, että Suomessa voitaisiin selvittää mahdollisuuksia henkilövaalijärjestelmän täydentämiseen. Yksi vaihtoehto voisi olla tietynlainen sekamalli, jossa äänestäjä voisi äänestää joko henkilöä tai puoluetta mutta jossa puolue-elimet eivät asettaisi ehdokkaita järjestykseen, vaan valituiksi tulisivat eniten henkilökohtaisia ääniä saaneet ehdokkaat, kuten nytkin. Elikkä jos joku henkilö ei löydä ehdokkaista vahvasti kannattamaansa, niin äänestäisi kuitenkin sitä puoluetta, ja silloin se ehdokkaiden järjestys määräytyisi sen mukaan, mitä ääniä on annettu niiden äänestäjien toimesta, jotka myös ovat valmiita sen ehdokkaan valitsemaan sieltä joukosta. Tällainen järjestelmä voisi nostaa puolueet ja niiden väliset erot nykyistä selkeämmin vaalien keskiöön ja korostaa, että olennainen vaikutus yhteiskuntakehitykseen tulee vaaleilla määräytyvistä puolueiden paikkamäärien muutoksista, vaikka äänestäjä meidän järjestelmässämme siis pääsääntöisesti äänestää suoraan valittavaa henkilöä.

Lopuksi vielä demokratiakasvatuksesta, jota sivistysvaliokunnan lausunnossa ansiokkaasti käsitellään. Perustuslakivaliokunta korostaa demokratiakasvatuksen lisäämisen ja kehittämisen merkitystä pyrittäessä vahvistamaan demokratiaa, nostamaan äänestysaktiivisuutta ja vähentämään osallistumisen eriarvoisuutta. Valiokunnan käsityksen mukaan sivistysvaliokunnan lausunnossa on käsitelty hyvin ja kattavasti demokratiakasvatuksen nykytilaa ja kehittämistarpeita. Perustuslakivaliokunta yhtyy lausunnossa esitettyihin näkemyksiin ja kehittämisehdotuksiin ja kiirehtii ehdotusten toteuttamista.

Erityisenä kysymyksenä sivistysvaliokunnan lausunnossa kiinnitetään huomiota ammatillisen perusopetuksen opiskelijoiden äänestys- ja osallistumisinnokkuuden alhaisuuteen ja todetaan, että ammatillisen koulutuksen osalta ei selonteossa esitetä erityistoimenpiteitä. Perustuslakivaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan näkemykseen demokratiakasvatuksen kehittämisen välttämättömyydestä ammatillista perusopetusta antavissa oppilaitoksissa ja kiirehtii nopeita ja vaikuttavia toimia ammatillisessa koulutuksessa olevien nuorten demokratiakasvatuksen tehostamiseksi. Näissä viimeisissä tarkemmissa selvityksissä eri ikäryhmien ja ammattiryhmien äänestämisestähän havaittiin, että juuri ammatillisen koulutuksen saaneet nuoret olivat se kaikkein vähiten äänestävä joukko. Demokratiakasvatuksen vahvistamisen erityinen kohderyhmä pitäisi olla ammatillisessa opetuksessa.

Lopputulemana perustuslakivaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi kannanoton, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta. — Kiitos.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia edustaja Koskiselle esittelystä.

Minun näkemykseni mukaan kansalaisten pitäisi nimenomaan pystyä vaikuttamaan suoremmin muun muassa siihen, missä heitä hoidetaan, kuinka suuressa koulussa lapset käyvät ja kuinka kaukana. Ja kun ihminen ei tule kuulluksi näissä peruskysymyksissä tai kokee, ettei tule kuulluksi, niin ei ole mikään ihme, että äänestäminen ei kiinnosta ja luottamus politiikkaan ja poliitikkoihin rapisee vuosi vuodelta.

Hallinto on tehty usein niin monimutkaiseksi, että se ruokkii itseään, ja virkakoneisto puolestaan on usein asiantuntijaorganisaatio, joka suunnittelee, raportoi, valvoo, tarkastaa, valmistelee ja esittelee. Virkakoneisto on osin demokratian ulkopuolella niin kunnissa, kuntayhtymissä, ministeriöissä, valtion virastoissa kuin EU:ssakin. Poliittinen ohjaus ei aina toimi eikä pysty vaikuttamaan tähän oikealla tavalla. Tähän kun lisätään vielä nämä tuhannet konsultit ja muut erilaisia toimintoja edistävät tutkivat laitokset ja yhteisöt, niin ei ole mikään ihme, että ihmiset ovat vähän ulalla siitä, missä mennään demokratian puolella.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä kaikki lähtee siitä, että meillä on mahdollisuus osallistua jo ihan pienestä pitäen. Se, mitä tässä selonteossa erityisesti sivistysvaliokunta ja tulevaisuusvaliokunta lausuivat, sisältää paljon niitä elementtejä, mihin suuntaan aika napakastikin meidän pitäisi lainsäädäntöämme kehittää eli mahdollistaa ihmisten osallisuus niin päiväkodeissa kuin kouluissa ja muistaa se, että ylhäältäpäin johtaminen ei ole aina se onnistuva malli, vaan todellakin enemmänkin ihmisten yhteisöllisyys ja yhdessä päättäminen voivat olla niitä keinoja saada ihmiset tulevaisuudessa olemaan aktiivisempia.

Riitta  Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä hallituksen selonteosta puuttui lähes kokonaan se taso, miten Suomen kansalaiset voivat vaikuttaa Euroopan unionin päätöksentekoon. Hyvin monesti mennään EU:n selän taakse silloin, kun joitakin ongelmia tulee, mutta tärkeintä sen kannalta, että ihmiset kokisivat, että he voivat vaikuttaa kaikkiin asioihin, jotka heidän elämäänsä vaikuttavat, on tietoisuus siitä, että mitkään ovet eivät ole suljettuna. Tällä hetkellä monesti kansalaiskeskustelussa tulee sellainen tunne, että no, se EU päättää.

Meidän pitäisi todella avata Euroopan unionin tasolla tehtävää päätöksentekoa ja kehittää itse keinoja, joilla kansalaiset voivat aidosti vaikuttaa jo siinä vaiheessa, kun asioita lähdetään viemään eteenpäin. Meillä pitää olla myös omia ideoita, mitä haluamme viedä Euroopan unionin tasolla eteenpäin, tällä tavalla ottaa kansalaiset mukaan tähän kehitykseen, koska tämä on yhä tärkeämpi demokratian taso meille Suomessa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esittelypuheenvuorossa hyvin tuotiin esille vaalijärjestelmän kipukohtia. Täytyy kyllä sanoa, että tämä hallitus, joka aloitti vuonna 2011 toimintansa, teki todellisen epäkeskon yhdistämällä Itä-Suomen vaalipiirit (Seppo Kääriäinen: Hirmu virhe!) ja tekemällä tällaisen Kymi—Etelä-Savo-kytköksen. Se tehtiin puhtaasti puoluetaktisista syistä vihreiden pyynnöstä. Tämä jos mikä alleviivaa, että tällaista ei pidä konjunktuuripolitiikan välineeksi alistaa.

Hyvin mielenkiintoinen uutinen on Ylen sivuilla — juuri sen luin ja jaoin edustaja Kallin kanssa — että kokoomus ja vihreät ovat menneet vaaliliittoon Satakunnassa. Tämä on juuri sellainen asia, että kun tehdään huonoa lainsäädäntöä, niin pelipolitiikka pääsee rehottamaan estottomalla tavalla.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mietintö on hyvä, ja se on hyvin selostettu. Täällä on oma jaksonsa myös politiikan kielestä, ja sitäkin on eritelty kiinnittäen huomiota siihen, että politiikassa puhutaan aika paljon myös kieltä, joka vieraannuttaa ihmisiä politiikasta ja asioitten tilasta. Siinä on aika paljon vastuu politiikantekijöillä, siis meillä — mediallakin, mutta kyllä ensi kädessä meillä. Tässä mietinnössä korostetaan sitä, että tiedotusvälineitten pitäisi kiinnittää linjaeroihin riittävästi huomiota. No, jos me emme tuo niitä eroja esille, niin eihän se mediakaan niitä sitten kovin herkästi tuo, eli kyllä se päävastuu on tietysti politiikantekijöillä, kansanedustajilla, että ne erot tulevat selvästi näkyviin.

Ihan lopussa, kun puhutaan politiikan kielestä, ollaan huolestuneita vihapuheesta. Minusta siitä on kyllä syytä olla huolissaan. Ei nyt meitä ole kovin pahasti käsitelty, ja meitä kuuluu näpsäyttää silloin tällöin, mutta vihapuheesta on kyllä pysyttäydyttävä erossa sekä poliitikkojen että median.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt 2000-luvulla, kun katsoo yhteiskuntaa, ei kyllä kodeissa eikä työpaikoilla eikä erilaisissa järjestöissä kovin paljon yhteiskunnallisista asioista puhuta. Hyvin harvoin törmää semmoisiin tilanteisiin, että yhteiskunnalliset asiat näissä piireissä kauheasti puhututtaisivat.

No, mikä on se taho, joka kuitenkin tavoittaa kaikki ihmiset tietyssä ajanjaksossa? Kyllä se on suomalainen peruskoulu, ja sitä kautta meillä olisi mahdollisuus vaikuttaa nuoriin, niin kuin tässäkin ansiokkaassa selonteossa todetaan. Mutta tämän päivän yhteiskuntaoppi, kun olen omien lasteni kautta sitä tarkastellut, on kyllä aika pinnallista, tyyliin että eduskunnassa on 200 kansanedustajaa ja Suomi on tasavalta ja kerrataan tämmöisiä itsestäänselvyyksiä. Kyllä täytyy yhteiskuntaoppiin panostaa. Siitä voidaan saada syvällisempää, siitä voidaan saada kiinnostavaa, ja se on haaste peruskoulujärjestelmälle.

Jani Toivola /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan tästä nuoriin liittyvästä: nuorten osallisuudesta ja nuorten kiinnostuksesta politiikkaan. Nuorisovaltuustojen Liitto oli kokouskannanotossaan tuonut ilmi nyt valmisteilla olevan nuorisolain ja oman pettymyksensä siihen, että tässä lain valmistelussa ei ole nuorten edustajaa. Heitä on kyllä kuultu, mutta he näkevät, että tämä ikään kuin asettaa tämän nuorten kuulemisen kyseenalaiseen asemaan, että millä tasolla tai millä tavalla nuorta kuunnellaan.

Kaikenlainen nuorten osallistaminen heitä itseään koskeviin päätöksiin mahdollisimman syvällä aina niissä työryhmissä tasavertaisina jäseninä, minä luulen, on myös yksi tärkeä taso, mitä me tarvitsemme silloin, kun me ajattelemme nuorten kiinnostusta politiikkaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, koska sen osallistumisen kautta tulee se kiinnostus ja oppiminen ja semmoinen toivon näkymä siitä, että myös nuori voi olla mukana yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja politiikassa. Ei tarvitse omaksua yhtä tiettyä roolia tai syntyä tietylle alueelle tässä yhteiskunnassa tai osata hakeutua juuri oikeaan järjestöön, vaan pystyy olemaan aktiivinen kannanottaja ihan jo sillä taustalla, mikä ikinä itsellään on, ja se oma mielipide on aina yhteisölle arvokas, ja sillä voi vaikuttaa asioihin.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä onnistuminen ja osallistuminen arjen asioissa varmaan on se tärkein pohja, joka antaa meille motivaation sitten vaikuttaa myöskin äänestysdemokratian ja muiden demokratiajärjestelmien kanssa. Tämä kaikki tietysti tulee entistä enemmän koetteille globaalissa maailmassa, jossa monet ongelmat tulevat ihan meidän ulkopuoleltamme.

Toinen demokratiakäsitykseen ja -käyttäytymiseen vaikuttava tekijä on myöskin se, että entistä enemmän yhteiskunnassa meidän jokaisen tarina on oma tarinamme, missä määrin me sitten olemme valmiit luomaan yhteisöllisyyttä siinä mielessä, että demokraattisen järjestelmän kautta siinä olemme sitten mukana. Monet asiat ovat myöskin hyvin erilaisia. Perinteisesti on pidetty talousasioita tärkeinä, mutta päätetään monista muistakin kysymyksistä.

Tätä mallia, jossa on tämä puolueen äänestäminen ja ehdokkaan äänestäminen, myönnän, en oikein ymmärtänyt. Siinä sitten ehkä puoluetta äänestävät jättäisivät henkilöä äänestävien valtaan sen, keitä sieltä puolueen listalta tulee. Ehkä nyt ei kannattaisi ihan näin (Puhemies koputtaa) helppoa ratkaisua tarjota tähän sinänsä vaikeaan kysymykseen.

James  Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa käsitellään myös suoraa demokratiaa, mutta mietinnössä sitä ei edes mainita. Odotin, että valiokunta ottaisi väkevämmin kantaa demokratian kehittämiseen ja esimerkiksi kansanäänestyksiin. Tämmöisen selonteon yhteydessä valiokunta olisi voinut tehdä hienoja linjanvetoja, mutta lieneekö niin, että oikeasti pelätään sitä kansan mielipidettä? Selonteossa mainitaan selvästi, sanatarkasti: "Kansalaisilla on halua osallistua päätöksentekoon nykyistä enemmän suoran demokratian keinoin, ja esimerkiksi kansanäänestyksen käyttöä toivotaan lisättävän."

Arvoisa puhemies! Mielestäni päätösvaltaa pitää antaa kansalle eli muuttaa perustuslakia sitovien kansanäänestyksien mahdollistamiseksi Suomessa. Mutta mikä meitä pidättelee? Olenko minä täällä salissa ainoa, joka sellaisia haluaa?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini toki aivan hyvin tietää, että viime vaalikaudella vihreän oikeusministerin johdolla valmisteltiin vaalilakiuudistus, joka olisi toteuttanut suhteellisuuden käytännössä kokonaan. Edustaja Soini myös hyvin tietää, että tämä uudistus ei kaatunut suinkaan vihreiden vastustukseen. Edustaja Soinilla saattaa olla myös arvaus siitä, mikä poliittinen liike tämän uudistuksen kaatumisesta on vastuussa.

Arvoisa puhemies! Viime vuosina on saatu hyviä kokemuksia joukkoistamisen hyödyntämisestä demokratian apuvälineenä. Joukkoistamisessahan on kyse siitä, että kansalaisia osallistetaan verkon yli, ja sitä on sovellettu eri puolilla maailmaa hyvin monenlaisissa demokratian tehtävissä, erilaisissa asiakysymyksissä, erilaisilla päätöksenteon tasoilla. Suomessa tulevaisuusvaliokunta on tällä vaalikaudella kokeillut joukkoistamista ja saanut siitä hyviä kokemuksia. Tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa edellytetään, että joukkoistamistyölle nimetään valtioneuvostossa vastuutaho ja tätä työtä jatketaan. Kysyisin ministeri Henrikssonilta: miten suhtaudutte joukkoistamisen hyödyntämiseen?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä tiedän, koska olin sen ryhmän jäsen, että se ensimmäinen yrittäminen kariutui sosialidemokraattiseen kansanliikkeeseen.

Mutta ajatelkaa nyt, edustaja Tynkkynen, te olette kokoomuksen kanssa vaaliliitossa Suomen suurimmassa ydinvoimalaläänissä, jossa TVO rakentaa ydinvoimalaa, ja te vastustatte ydinvoimalaa. (Kari Rajamäki: Salamorsian!) Ehkä te pystytte tämän selittämään, minä en pysty.

Arvoisa puhemies! Meillä on lehtereillä paljon nuoria, ja nuorissa on Suomen tulevaisuus. Meidän poliitikkojen pitää olla äänen arvoisia. Ei se pelkästään sitä ole, että tehkää niin ja näin. Pitää tehdä sellaista politiikkaa, esittää vaihtoehtoja, olla aatteellinen, jotta päästään liikkeelle. Ja nimenomaan nuoria meidän pitää saada liikkeelle. Myös se tässä politiikassa on tärkeää. Ei se, joka saa eniten ääniä, aina välttämättä ole oikeassa. Ihmisen mielipide ei ole väärä. Vaaleissa ei mitata sitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. (Puhemies koputtaa) Vaaleissa mitataan se, mikä on kenenkin ja minkäkin liikkeen suosio.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Toivola nosti esille nuorisovaltuuston, ja myös edustaja Soini puhui nuorista. Asenne ratkaisee. Valitettavasti todellisuus monissa kunnissa on se, kun nuorisovaltuutetut istuvat lautakuntien kokouksissa, että, no, hieman iäkkäämmät edustuksellisen demokratian päättäjät vastaavasti heitä eivät ota vakavasti, antavat heille isällisiä tai äidillisiä neuvoja, kuinka pitäisi toimia, ja paheksuvat sitä, kuinka ei ole pöytäkirjoja pidetty sillä tavalla kuin vanhempien mielestä pitäisi pitää. Meillä on paljon asenteessa tekemistä, ja pienellä ja jo vähän isommalla asennemuutoksella saisimme kyllä aktivoitua ihmisiä ihan toisella tavalla.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kehittynyt kansalaisyhteiskunta on moniääninen, ja sen ainoa mittaamisindikaattori ei todellakaan ole äänestysaktiivisuus. Meidän on kyllä oltava huolissamme erityisesti syrjäseutujen asukkaiden äänestysaktiivisuudesta kuten ennen kaikkea nuorten, mihin on monessa puheenvuorossa viitattu. Meidän nuoriso on kyllä poliittisesti tietoista ja valveutunutta, mutta se ei ilmene äänestämisenä. Siinä suhteessa puolueiden, nimenomaan vanhojen puolueiden, on syytä katsoa peiliin. Puolueiden samankaltaistuminen on johtanut siihen, että puolueita ei erota toisistaan. Onkin selvää, että demokratia kehittyessään tarvitsee todelliset vaihtoehdot.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En usko, että tässä edustaja Kivelän nostama esitys vanhoista puolueista olisi tässä se ongelma. Kiinnitän kyllä huomiota täsmälleen samaan asiaan, että meidän äänestysvilkkautemme on niin paljon alhaisempi kuin naapurimaassa, aivan niin kuin tässä valiokunnan puheenjohtaja Koskinen kertoi, Ruotsissa siis viime eduskuntavaaleissa 85, meillä viime eduskuntavaaleissa 70 ja viime kunnallisvaaleissa meillä vain 58.

Vaalijärjestelmä on varmasti yksi syy tähän, ja annan kyllä myönteistä palautetta perustuslakivaliokunnalle, että se on kiinnittänyt tähän huomiota. Nimittäin tämä Suomen henkilökeskeinen vaalijärjestelmä synnyttää tilanteen, jossa jokainen ehdokas omalla ohjelmallaan käy tuolla maakunnissa ja kaupungeissa vaalitaistelua ja suurimmaksi osaksi oman puolueen toisia ehdokkaita vastaan. Sitten kun tullaan tänne eduskuntaan, niin kuitenkin hallituspuolueitten edustajat äänestävät hallituksen esitysten puolesta ja opposition edustajat kaikki niitä vastaan. Kansalaiset ovat tässä ihmeissään. Tämä meidän vaalijärjestelmämmehän on tietynlaista itsepetosta, ja siksi on hyvä, että tässä nyt oli edes mietitty tätä, mitä muita vaihtoehtoja kuin puhdas henkilövaalijärjestelmä voisi olla mahdollista toteuttaa. Siitä annan myönteistä palautetta valiokunnalle.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan äänestysaktiivisuudesta, niin yksi asia, joka minusta on jäänyt kyllä yhteiskunnassa huomiotta, on nämä uudet teknologiat, internetin hyödyntäminen, niin kuin on nähty Virossa, esimerkiksi jopa postiäänestyksen mahdollisuus. Se ryhmä, josta minusta tätä demokratian laajentamista voisi aloittaa, ovat ulkosuomalaiset. Tiedämme, miten pitkän vaivan takana on, että voidaan lähetystössä tai äänestyspaikalla käydä äänestämässä. Jotkut matkustavat satoja kilometrejä voidakseen täyttää kansalaisvelvollisuutensa, ja taidamme olla Pohjoismaissa ainoa, jossa tätä ei voi hoitaa postitse ulkosuomalaisten ollessa kysymyksessä. Olemme omilla päätöksillämme aiheuttaneet sen, että kaikki eivät voi tätä demokraattista mahdollisuutta täysimääräisesti käyttää tai se tulee heille hyvin kalliiksi.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Haaviston ja edustaja Hirvisaaren huoliin, mitä asioita tässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä ei käsitelty: Nehän ovat esillä siellä selonteossa, ja emme poimineet kaikkia vaan erityisesti korostimme niitä, jotka eivät ehkä riittävästi olleet tapetilla ja huomion kohteena siinä selonteossa. Juuri tämä sosiaalinen eriarvoistuminen ja äänestysoikeuden erojen kärjistyminen on se keskeinen huoli, jota meistä ei riittävästi siinä otettu huomioon. Meillähän on näitä kaikkein suurimpia eroja. Jos otetaan nuori, työtön, ammatillisen koulutuksen saanut ihminen ja sitten taas parhaimmassa tuloluokassa oleva, korkeasti koulutettu ja tämmöisellä sosiaalisesti parhaalla alueella asuva, niin äänestysosallistumisessa on viisinkertainen ero. Tavallaan se hyväosainen käyttää viiden nuoren työttömän puolesta äänivaltaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Se on todella raju ero.

Vastaan edustaja Soinille vielä tästä vaalipiiriuudistuksesta. Nythän on käsittelyssä tuo perustuslain muutos, jossa se raja lukumäärälle kapenisi 9—12:een. On tehty aiemmin monessa vaiheessa suunnitelmia, joissa vaalipiirien kokoeroja tasattaisiin niin, että olisi esimerkiksi 10—25 edustajaa per vaalipiiri, ja tällaiseen uudistukseen voitaisiin sitten kytkeä myöskin se vaaliliiton kieltäminen, jolloinka tällaiset epäpyhät allianssit voitaisiin torjua ja äänestäjien valintatilanne tulisi huomattavasti selkeämmäksi.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta esittää mietinnössään, että Suomessa alettaisiin selvittämään mahdollisuuksia henkilövaalijärjestelmän täydentämiseen. Yksi vaihtoehto voisi valiokunnan mielestä olla tietynlainen sekamalli, jossa äänestäjä voisi äänestää joko henkilöä tai puoluetta. Tällainen järjestelmä voisi valiokunnan mielestä nostaa puolueet ja niitten väliset erot nykyistä selkeämmin vaalien keskiöön. En ole ihan samaa mieltä tästä. Vaalijärjestelmämme muuttaminen on kieltämättä kiehtova ajatus mutta samalla hyvinkin herkkä aihe. Se ei voi olla laboratorio, jossa kokeillaan uusia asioita ihan kokeilemisen ilosta. (Timo Soini: Nyt tehdään niin!)

On syytä hyvin tarkkaan pohtia, mihin ongelmaan edellä mainittu sekamalli todellisuudessa olisi vastaus ja olisiko se edes oikea vastaus. Suomen puoluekartan kirjo on tavallaan peilikuva suomalaisesta yhteiskunnasta, ja Ruotsin kaltainen blokkipolitiikan puuttuminen meiltä ei muuksi muutu sillä, että nykyistä henkilövaalijärjestelmää lähdettäisiin täydentämään kasvottomilla puoluelistoilla.

Listval är ett ansiktslöst val som till exempel i Sverige har lett till att det politiska ansvaret svårligen kan utkrävas i riksdagsval på samma sätt som hos oss, där ledamöter som ställer upp för återval antingen återväljs eller sedan inte. Det här maximerar tydligheten i en ansvarsutkrävande demokrati, inte listval.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Demokratian keskeinen ongelma ja oikeastaan sen syöpä on politiikan sanojen ja tekojen välinen huutava kuilu, takinkääntö, vaalilupaukset ja politiikka, joka ei ole lupausten mukaista. Vanhan liiton miehenä peräänkuulutan etujen politiikkaa, ankkuroitumista äänestäjien etuihin. Vain sellainen voi tehdä poliittisia kompromisseja, jolla on periaatteita.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista puhutaan paljon. Lasten ja nuorten kuuleminen on laissa määrätty tehtävä. Se ei kuitenkaan toteudu: lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuudet jäävät liian usein ohuiksi, usein olemattomiksi.

Seurakuntavaaleissa meillä 16-vuotiaat nuoret saivat äänestää. Muistan, että kun tämä tuli mahdolliseksi, niin monet pelkäsivät erilaisia uhkakuvia. Ne ovat osoittautuneet vääriksi, (Kari Rajamäki: 10 prosenttia äänistä!) vaikka olisi toki toivottavaakin, että jonkinlainen nuortenkin vallankumous voisi tapahtua. Nuoret ovat osallistuneet aktiivisesti kuitenkin seurakuntavaaleissa, ja minun mielestäni, henkilökohtaisena mielipiteenä, me voisimme kokeilla myös kuntavaaleissa 16 vuoden äänestysikää. Silloin nuori pääsisi kertomaan mielipiteensä oman nuoruudenkuntansa kouluista, alakoulusta, lukiosta, ammatillisesta koulutuksesta ja liikuntapalveluista. Mitä mieltä te, arvoisa ministeri, olisitte tästä?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi täytyy todeta, että ei ihan mitä tahansa sovi tässäkään salissa suustaan päästää. Nuoret eivät äänestäneet mitenkään aktiivisesti seurakuntavaaleissa: heidän äänestysinnostuksensa oli alle 10 prosenttia. Mutta hyvä sinänsä oli niin, että äänestivät.

Sinänsä kun puhutaan demokratiasta, niin demokratia on niin kallisarvoinen asia, että sen eteen kannattaa meidän kaikkien tehdä työtä. On vuorenvarma asia, että tässä salissa tehdään vain ja ainoastaan demokraattisia päätöksiä. Se on enemmistövaltaa milloin milläkin murtoluvulla määriteltynä.

Mutta se, mitä tapahtuu sitä aikaisemmin, saattaa olla se kohta, missä demokratia ei toimikaan. Jos meille tuodaan huonosti valmisteltuja lakiesityksiä, joissa ei kaikkia mahdollisia asioita ole otettu huomioon, niin sitä ei peittoa demokraattiseksi se, että lopputulos täällä äänestetään suhteessa hallitus—oppositio. Se ei tee demokratiaa. Demokratian täytyy lähteä alhaalta, ja sen täytyy kulkea ylöspäin. Mutta demokratiassa täytyy aina (Puhemies koputtaa) ottaa huomioon myöskin kansalainen ja kansalaisen etu.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itsekin olen usein arvioinut, mistä johtuu kansalaisten heikko äänestysaktiivisuus. Yksi selitys saattaisi olla, että kun asiat monimutkaistuvat ja kun lainsäädäntö pureutuu entistä enemmän yksityiskohtiin, niin se kyllä johtaa siihen, että asiantuntijoiden valta ja virastojen valta ja nimenomaan tulkintavalta asioissa kasvaa ja ikään kuin poliittinen järjestelmä jää vähän heikommalle osalle.

Mitä tälle sitten voisi tehdä? Meidän poliittinen kulttuurimme, myös tämä hallitus—oppositio-asetelma, mihin edellinen puhuja viittasi, johtaa kulttuuriin, jossa opposition ainut tarkoitus ja motivaatio on kaataa hallitus. Meillä on esimerkkejä maista, joissa vähemmistöhallitukset toimivat hyvin, ja silloin tukea joudutaan hakemaan oppositiolta, ja tällöin, jos meilläkin olisi tällainen kulttuuri — eli se vaatisi täydellisen asennemuutoksen — se johtaisi siihen, että kaikkien puolueitten vaaliohjelmilla olisi paljon suurempi merkitys, koska tiedetään, että ne tulevat joka tapauksessa käyttöön, joutuipa puolue oppositioon tai hallitukseen.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kohdassa minun on kyllä nyt hieman oikaistava. Opposition ainoa tarkoitus ei suinkaan ole kaataa hallitusta. Opposition tarkoitus on tietysti luoda vastavoima sille, mitä täällä tehdään. Opposition tarkoitus on tuoda esiin sellaisia asioita, mitä hallitus ei ole jostakin syystä halunnut ottaa huomioon tai ei ole huomioinut. Mutta missään nimessä tarkoitus ei ole se, että kaadetaan hallitus. Tarkoitus on se, että tehdään yhteistyötä, vaikka ollaan oppositiossa, ja saadaan mahdollisimman hyviä päätöksiä, sellaisia päätöksiä, jotka ovat demokraattisia ja tasapuolisia kaikille suomalaisille ja kaikkia suomalaisia ajatellen ja katsoen.

Mutta se, että syytetään siitä, että ainoa syy on, että kaadettaisiin hallitus, kuulostaa varsin kummalliselta. Tosin en ole ollut aikaisemmin eduskunnassa, vasta nyt, mutta kenties teillä on enemmän kokemusta siitä, että ollessanne oppositiossa kokoomus on pelkästään halunnut vain kaataa hallituksen.

Kimmo  Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Turha kuvitella, edustaja Eestilä, että vähemmistöhallitukset olisivat joku autuaaksi tekevä asia. Niissä maissa, joissa hallitus joutuu turvautumaan oppositiossa oleviin puolueisiin, käydään useasti hyvin häikäilemätöntä poliittista lehmänkauppapeliä. Takiaispuolueita on ollut muun muassa Ruotsissa kaiken aikaa. Etuja yritetään ulosmitata.

Sinänsä minä en usko mihinkään poppakonsteihin demokratian syventämiseksi. On yhtäältä vanhojen puolueiden uskallettava uudistua. Tarvitaan demokratian itsepuolustusta, jotta ihmisten keskuudessa syvenee ajatus äänestämisen merkityksellisyydestä.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse sain tämän hallituksenkaatomotivaatio ja -yritys -käsityksen siitä, kun olen lukenut aika tarkasti lehtiä ja siellä on erittäin paljon ollut artikkeleja, joissa vaaditaan ja pyritään kaatamaan hallitus, ja ilmeisesti välikysymykset äänestyksineen tähtäävät tähän, mutta voi olla, että olen käsittänyt asian väärin.

Minun mielestäni meillä on hyviä esimerkkejä nyt jo, että isoja asioita on pyritty parlamentaarisesti ratkomaan, ja tämä parlamentaarinen asioitten ratkaisemistapa itse asiassa on jonkunmoinen korvike vähemmistöhallitukselle, jossa opposition mielipiteillä on myös merkitys, ja minusta siihen suuntaan pitäisi pyrkiä. Mutta kuten esimerkiksi edustaja Kivelän puheenvuoro osoitti, asenteet ovat juuri tiukassa, ja jos niitä vähänkin yrittää edes positiivisella tavalla muuttaa, niin välittömästi sanotaan, että edustaja puhuu väärin ja ei ole ymmärtänyt asiaa — mutta näinhän se voi tietenkin olla.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Eestilä sanoi tuossa, että parlamentaariset työryhmät ovat jollakin lailla vastavoima hallitukselle, mutta näinhän ei ole. Hallituksen kuuluu hallita sillä kaudella, millä hallitus toimii, ja parlamentaariset työryhmät ovat käytännössä seuraavalle vaalikaudelle tähtääviä, kuten meillä nyt esimerkiksi liikenteen korjausvelkatyöryhmä tai puolustuksen puolella.

Herra puhemies! Demokratia, sehän on kuin terveys: se huomataan useimmiten vasta sitten, kun se menetetään. Siksi demokratiaa tulee vaalia. Ja kun täällä on puhuttu näistä äänestysprosenteista, niin kyllä tietysti täytyy ihan yhteiseksi häpeäksi todeta, että kun EU-vaaleissa meillä on koko maa yhtenä vaalipiirinä, niin monin paikoin esimerkiksi Itä-Suomessa äänestysinto jäi alle 25 prosentin. Ei se ole enää demokratiaa. Me tarvitsemme hyvin monenlaisia toimenpiteitä. Totta kai vaalit ovat niin kuin kulmakivi tälle demokratialle, mutta onhan sitä muutakin, oikeusturva. Poliisit marssivat juuri tuolla Mannerheimintiellä. He vaativat oikeusturvaa, jotta on poliiseja, jotta kansalaiset saavat oikeusturvaa. Sekin on yksi osa (Puhemies koputtaa) demokraattista yhteiskuntaa. (Seppo Kääriäinen: Suoraa vaikuttamista!)

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä mentiin jo käsitelainopin puolelle. Parlamentarismiin kuuluu tietysti aina se, että on hallitus ja oppositio, ja parlamentarismi hallitustapana nojautuu siihen enemmistövaltaan, enemmistöpäätöksentekoon äänestysten kautta. Tästä on erotettava sitten tämä parlamentaarinen valmistelutapa, jota Suomessa ihan positiivisesti on harrastettu semmoisissa isoissa asioissa, joiden pitää kattaa koko poliittinen kenttä tai jotka ovat sitten aikaulottuvuudessa pitkälle ulottuvia, yli hallituskausien. Ja tätähän olen itsekin kaivannut, että näissä todella isoissa asioissa pitäisi nykyistä enemmänkin käyttää parlamentaarista valmistelua, että se koko poliittinen kenttä on mukana valmistelussa, vaikka se hallitus sitten viimeistelee ne hallituksen esitykset ja tuo eduskunnan käsiteltäväksi. Se tuo tämmöistä ikään kuin laajaa demokratiaa mukaan ja mahdollisimman laajaa eri kansankerrosten osallistumista isojen, tärkeiden uudistusten valmisteluun. Siis sekä parlamentarismin puolesta että sitten tällaisen parlamentaarisen valmistelutavan, koko poliittisen kentän kattavan valmistelun, puolesta pyrimme toimimaan silloin, kun on isoista, merkittävistä asioista kysymys.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Voi sanoa, että kyllähän poliittinen päätöksenteko, poliisin johtaminen, on jossain määrin epäonnistunut, jos sisäisen turvallisuuden etulinjan miehet ja naiset, poliisit, joutuvat tuolla kadulla peräämään oikeuksiaan.

Mutta kiinnitän huomion siihen, että politiikan pinnallistumista ja viihteellistymistä kyllä vakavasti ilmenee ja poliitikot itse ovat syyllistyneet tähän pitkälti. Se ilmenee siinä, että ne oikeat arvot ja valinnat, joista kuitenkin täällä päätetään, eivät näy riittävästi. Se johtuu osin totta kai tiedotuksen tilanteesta, iltapäivälehtien orwellimaisesta maailmankuvasta mutta myöskin meidän talon omista toiminnoista. EU-päätöksenteon vaiteliaisuusvaatimukset eurokriisissä, myöskin kaikki tämäntyyppiset ovat tietysti kielteisiä ilmiöitä. Pahin on tämä sosiaalinen syrjäytyminen, joka johtaa tämmöiseen yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen, ja tämä on hyvin vakava asia.

Perustuslakivaliokunnan erinomaisessa mietinnössä on kiinnitetty huomiota myös siihen, että meillä on nyt kaksi kertaa valittu pääministeri, keskeinen päättäjä, puoluekokouksessa, keskustapuolueen ja sittemmin kokoomuksen puoluekokouksessa, Suomen pääministeri. Kyllä kansanvalta juhlii sellaisessa tapahtumassa.

Kimmo  Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On täysin selvää, että jos pääministeri nimitetään toisiin tehtäviin ja puolue joutuu valitsemaan uuden henkilön hänen tilalleen, niin se on se suurin puolue, joka joutuu sen työn tekemään. On selvää, että tämä henkilö menee seuraaviin vaaleihin ja niissä punnitaan sitten pääministerin luottamus, se, nauttiiko hän kansalaisten enemmistön luottamusta sillä tavalla, että hän on suurimman puolueen edustaja edelleenkin. Mutta on hyvin demokraattista se, että se on puoluekokous, joka tekee sen valinnan. Joissakin puolueissa saattaa olla keskuskomitea tai puoluehallituksen työvaliokunta tai joku muu pieni elin, jossa asiat sovitaan. Se, että se tapahtuu puoluekokouksessa, on erittäin arvokasta ja tärkeää.

Puhemies! On totta, kuten edustaja Rajamäki sanoi, että meillä liian paljon uutisoidaan viihdetapahtumia, kun politiikasta puhutaan, ja meidän pitäisi keskittyä entistä enemmän eduskunnan raportoinnissakin eduskunnassa tehtävään työhön, päätöksenteon sisältöön ja niihin perusteluihin, millä ne päätökset on kaiken kaikkiaan tehty. Katsoisin kyllä myöskin eduskuntaa sen verran, että jos me katsomme eduskunnan työskentelyä, täällä harjoitetaan hyvin paljon erilaista seminaari- ja harrastetoimintaa nykyisin. Vetoaisin kyllä kansanedustajiin, että se olisi tärkeätä, että kansanedustajat keskittyisivät lainsäädäntötyöhön eivätkä näihin seminaareihin ja harrastuksiin.

Antti  Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Sasi käytti erinomaisen puheenvuoron, johon on helppo yhtyä, samoin kuin valiokunnan puheenjohtaja Koskisen puheenvuoroon siinä, kun hän korosti tämän demokraattisen valmistelun, parlamentaarisen valmistelun, tärkeyttä. Nythän on käynyt tämän hallituksen aikana niin, että oikeastaan kaikki isot asiat ovat jääneet sen varaan, että oppositio on tullut mukaan, ja totta kai isänmaan kannalta isoissa asioissa näin pitää ollakin, kuten tässä sote-asiassa.

Valiokunnan mietinnössä todetaan: "Tavoitteiksi tulee asettaa eri väestöryhmien välillä olevien osallistumiserojen tasoittuminen ja äänestämisaktiivisuuden nostaminen muiden Pohjoismaiden tasolle." Se on erittäin hyvä tavoite, mutta minä nostaisin myös alueellisen näkökohdan. Meillä on pitkään ollut se kehityssuunta, että Itä- ja Pohjois-Suomessa äänestysprosentti on ollut matala, kun taas sitten, sanotaanko, kasvukeskusalueilla se on korkeampi. Tämä ei ole demokratian kannalta missään tapauksessa hyvä asia. Kun se on johtanut siihen, että meillä valtaosa kansanedustajista valitaan näiltä kasvukeskuspaikkakunnilta, niin koko Maaseutu-Suomen ääni Suomen asioitten hoitamisessa jää vähäiseksi. Ja kun sitten myös vaalipiirien välillä edustajanpaikkoja siirtyy tänne kasvukeskusalueille, niin tämä on mielestäni demokratian ja koko Suomen kehityksen kannalta yksi iso pulma, johon pitäisi saada muutos.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuossa edustaja Rajamäki viittasi keskustan ja kokoomuksen puoluekokouksiin, joissa on valittu puheenjohtajat, jotka ovat nousseet sitten pääministereiksi. Taisi käydä nyt niin, että pata kattilaa soimaa: SDP:n puoluekokouksessa valittiin uusi puheenjohtaja, ja hänestä tuli valtiovarainministeri. Ei häntäkään kansa ole valinnut. Eli samasta asiasta on kysymys, siis valtiovarainministeristä, joka käyttää meidän yhteistä kukkaroa. Kyllä se on yhtä tärkeä kuin pääministeri — hän on muuten varapääministeri. Eli tässä suhteessa ei ehkä nyt ryhdytä tälle tielle menemään. Puoluekokoukset ovat kunkin puolueen, siis sellaisten rp:iden, demokraattisin ilmentymäfoorumi, jossa päätetään kunkin puolueen luottamushenkilöistä, jotka siirtyvät luonnollisestikin niihin tehtäviin, missä kukin puolue sitten aina on. Eli ehkä tästä ei kannata jatkaa pidemmälle.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on tietysti näin, että keskustapuolue ja kokoomus ansaitsevat sellaiset puheenjohtajat kuin heidän puoluekokouksensa valitsevat. Minulla ei ole siihen mitään huomauttamista. Mutta valtasuhteiden ja Suomen tasavallan ja kansanvallan toteutuksen kannalta on merkitystä sillä, että pääministerin, joka on niin keskeinen, kuten perustuslakivaliokunta toteaa, asemaa on todella vahvistettu niin EU-politiikassa kuin kansallisesti. Kyllä meillä on syytä pohtia sitä, että kesken vaalikauden todella näin keskeisen valtarakenteen päättäjä nimetään. Kyllä sitä prosessia olisi syytä varmaan arvioida myös eduskunnan ja parlamentarismin kannalta vähän laajemmin.

Katja Hänninen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy tässä ihmetellä perussuomalaisten edustajien ajatuksia demokratiasta. Viime vaaleissa oli yksi puolue, joka teki jytkyn, 2011 ainoa vaalien voittaja, perussuomalaiset, ja te todellakin kieltäydyitte ottamasta vastuuta, jota teille tarjottiin. Hämmästelen kyllä sitä. Se jos mikä on demokratian aliarvioimista ja kansan äänen aliarvioimista, että ei edes neuvotteluihin asti päästy, että heti vain lyötiin ovi lukkoon.

Mutta tässä mietinnössä 3. sivulla lukee: "Valiokunta pitää äänestysaktiivisuuden alhaisuutta ja osallistumisen eriarvoistumista erittäin vakavina ongelmia, jotka uhkaavat suomalaisen demokratian legitimiteettiä." Tähän on helppo yhtyä. Olisin kysynyt ministeriltä, miten pienituloiset ihmiset saadaan mukaan vaikuttamaan esimerkiksi kuntien luottamustehtäviin, kun nämä luottamuspalkkiot vähennetään erilaisista vanhempainetuisuuksista ja sosiaalietuisuuksista. Pitkäaikaistyöttömän on vaikea lähteä mukaan päättämään meidän yhteisistä asioistamme.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Hänninen on vielä kovin nuori parlamentaarikko, vasta muutamia kuukausia täällä ollut. Hän ei ollut seuraamassa täällä, kun tätä Kataisen—Urpilaisen-hallitusta muodostettiin ja käytiin siitä neuvotteluja, mutta sattumalta satun tietämään, mitä siellä kaikkea tapahtui.

Perussuomalaiset eivät voineet lähteä mukaan siihen hallitukseen, mihin vasemmistoliitto meni, koska me näimme, että sillä hallituksen ohjelmalla me joudumme pettämään omat äänestäjämme, pettämään vaalilupauksemme. Te huutelitte, teidän edustajat — Hänninen ei ollut täällä huutelemassa — että hyvähän se on sieltä puskista huudella nyt, mutta me emme halunneet pettää äänestäjiämme, niin kuin eivät halunneet myöskään edustajat Mustajärvi ja Yrttiaho, ja heidät erotettiin ryhmästä. Tämä on totuus.

Katja Hänninen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kettuselle vain tiedoksi, että te laitoitte oven kiinni ilman neuvotteluja. Tässä on suuri ero. Kyllä hallitusneuvotteluihin tulisi olla avoimin mielin menossa, jos on vaalien voittaja. Teille tarjottiin vastuuta, ja täällä ovat edustajat peräänkuuluttaneet sitä, että pitää pitää kiinni vaalilupauksistaan. Mitkä vaalilupaukset te olette pystyneet Suomen kansalle pitämään, kysynpähän vain.

Vasemmistoliitto teki omat ratkaisunsa. Puoluevaltuusto äänesti hallitukseen menosta. Itse äänestin menoa vastaan, mutta demokratia tapahtui siinäkin.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt pitää korjata. Ei mitään "ilman neuvotteluja ovi heti kiinni", ei se näin mennyt. Minä olin paikalla. Edustaja Hänninen, te ette ollut paikalla. Se asia meni niin, että me kävimme tuskaisen pitkiä neuvotteluja sekä omassa ryhmässämme että hallitusneuvotteluissa. Me vastasimme pääministeri Kataisen meille esittämiin kysymyksiin. Kaiken tämän jälkeen sen lisäksi tuli vielä paine tuolta maakunnista eli niiltä äänestäjiltä, jotka perussuomalaisia äänestivät, ja se palaute oli se, että älkää pettäkö lupauksianne. Kaiken tämän loppusumma oli se, että me päätimme, että me emme lähde tällaiseen hallitukseen, jolla on tuollainen ohjelma. Siitä oli kysymys.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies, ärade talman! Ensinnäkin haluan kiittää perustuslakivaliokuntaa hyvästä mietinnöstä.

Ainakin oikeusministeriössä ollaan valmiita jatkossakin laatimaan demokratiapoliittisia selontekoja, jotta eduskunnassa voidaan käydä säännöllistä keskustelua demokratiapolitiikan kehittämistarpeista. Lähden myös siitä, että varmasti seuraavakin hallitus katsoo, että tämä on hyvä tapa edetä.

Ihan niin kuin valiokunta toteaa, minäkin olen erittäin huolissani äänestysaktiivisuuden alhaisuudesta ja osallistumisen eriarvoistumisesta. Ihan niin kuin valiokunta toteaa, ne uhkaavat suomalaisen demokratian legitimiteettiä, ja sen takia meidän on tartuttava tähän ongelmaan. Mutta tähän ongelmaan ei kuitenkaan löydy vain yhtä ainoaa lääkettä, vaan meidän on laajasti haettava uusia vuorovaikutus- ja vaikuttamiskanavia, jotka soveltuvat nykypäivän yhteiskuntaan.

Arvoisa puhemies! Totesin myös, että perustuslakivaliokunta lausunnossaan toteaa, että erityistä huomiota tulee kiinnittää alueellisen, maakunnallisen ja paikallisen demokratian tilanteeseen, jossa on nyt tapahtumassa merkittäviä muutoksia muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudelleenjärjestämisen ja kuntarakenteen uudistumisen myötä. Valiokuntakin pitää tärkeänä, että uudistuksissa vahvistetaan edustuksellista demokratiaa ja turvataan todelliset vaikuttamismahdollisuudet niin kuntalaisille kuin palvelujen käyttäjillekin. Tähän perustuslakivaliokunnan kantaan on helppo yhtyä. Asia on erittäin ajankohtainen, ja tiedämme, että sote-uudistus on nyt parhaillaan erittäin tärkeässä vaiheessa. Itse toivon, että uudistusta voidaan viedä läpi niin, että perustuslaista, kansanvaltaisuusperiaatteesta sekä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista ei tingitä.

Ajattelen myös niin, että meidän olisi hyvä miettiä sitä, mikä on tulevaisuuden kunta ja mitkä ovat tulevaisuuden kunnan tehtävät. Kun halutaan, että ihmiset osallistuvat, niin meidänkin pitää sanoa, mihin he osallistuvat, ketkä mihinkä päätöksentekoon. Ja tässä on meillä aika iso haaste tällä hetkellä.

Perustuslakivaliokunta katsoo myös mietinnössään, että Suomessa voitaisiin selvittää mahdollisuuksia henkilövaalijärjestelmän täydentämiseen siten, että äänestäjällä olisi mahdollisuus äänestää halutessaan pelkästään puoluetta. Valiokunnan mielestä järjestelmän kehittäminen voisi nostaa puolueet ja niiden väliset erot nykyistä selkeämmin esille. Tästä on varmasti hyvä keskustella, ja asiaa voi tarpeen mukaan myös selvittää, mutta demokratian elävöittämistä on katsottava myös hyvin paljon laajemmasta näkökulmasta. Jos katselee tätä äänestysaktiivisuutta, niin sen alhaisessa tasossa on kyse minun nähdäkseni paljon monimutkaisemmasta kokonaisuudesta kuin että siihen pystyttäisiin vaikuttamaan ratkaisevasti vaalijärjestelmän muutoksella. Kun Suomen äänestysaktiivisuutta verrataan Ruotsiin, on huomioitava, että myös Ruotsissa äänestysaktiivisuus on alentunut siltä tasolta, millä se oli 70—80-luvuilla. Siellä lähdettiin silloin kuitenkin päinvastaiseen suuntaan: vuonna 98 siirryttiin Ruotsissa täysin puoluejohtoisesta järjestelmästä tähän sekajärjestelmään, mikä Ruotsissa on nyt. Eli varmasti on hyvä selvittää, mutta ei myöskään pidä uskoa siihen, että se nyt ratkaisee meidän kaikki ongelmamme.

Sitten, arvoisa puhemies, tässä tuli myös kysymyksiä kirjeäänestyksestä. Se on asia, mitä oikeusministeriö on myös selvittänyt, ja oikeastaan tällä hetkellä vain on rahasta puute. Kunhan me saamme sen rahoituksen järjestettyä, niin varmasti löytyy yhteisymmärrys, että siihen voitaisiin mennä.

Sitten edustaja Tynkkynen kysyi tästä joukkoistamisesta. Meillä on erittäin hyviä kokemuksia: muun muassa kun muutettiin asunto-osakeyhtiölakia, käytettiin joukkoistamista, ja sama ajatus meillä on nyt, kun yhdistyslakia lähdetään uudistamaan. Elikkä se on hyvin tärkeä ja uusi tapa tehdä asioita, ja se saa ihmiset liikkeelle.

Tässä tuli myös kysymys nuorten äänestysaktiivisuudesta ja siitä, voisiko äänestysikärajaa alentaa 16:een. Nyt edustaja Heinonen, joka tätä asiaa kysyi, on lähtenyt. Mutta tässä on hyvä muistaa, että puoluesihteerit ovat tulleet siihen tulokseen, että suurta yhteisymmärrystä tässä ei ole eduskunnassa tässä vaiheessa.

Vaalitutkimuksia tullaan teettämään seuraavien vaalien osalta, se on myös ajankohtaista, ja siihen palataan.

Sitten mielestäni edustaja Kääriäinen otti erittäin tärkeän asian esille, vihapuheen. On tärkeätä, että siihen kiinnitetään huomiota ja mietitään myös, miksi vihapuhetta esiintyy. Varmasti yksi syy on se, että nuoret, ne ihmiset, jotka sellaista käyttävät, tuntevat olevansa jotenkin syrjässä yhteiskunnasta, tuntevat, että eivät kuulu ehkä tähän. Ja siihen meidän myös pitäisi puuttua miettimällä sitä, millä tavalla saadaan nämä ihmiset mukaan, niin että yhteisöllisyys myös kasvaa. — Kiitos.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorista ja matalasta äänestysaktiivisuudesta on jo monissa puheenvuoroissa puhuttu. Se on asia, josta on oikeasti syytä olla huolissaan, mutta kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteivätkö nuoret osallistuisi lainkaan. Kyllä he osallistuvat hyvinkin aktiivisesti sitten taas sosiaalisen median välityksellä, muun muassa erilaisten tv-ohjelmien moninaisiin äänestyksiin.

Edustaja Toivola nosti erinomaisessa puheenvuorossaan esiin hetki sitten tärkeitä asioita, ja olisi hyvin tärkeää oikeasti huomioida se, että lapset ja nuoret pääsisivät tässä yhteiskunnassa vaikuttamaan itseään koskeviin ja ympäristöään koskeviin ratkaisuihin jo varhaisessa vaiheessa, siellä päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa. Sitä kautta taataan myös se, että he ovat kiinnostuneita myös aikuisiällä osallistumaan yhteisiin asioihimme.

Demokratiakasvatuksesta on puhuttu paljon, ja siihen on syytä panostaa. Mutta ministeriltä kysyisin, kun mahdollisuus on: mitkä asiat ministeri näkee tärkeinä, jotta nuorten äänestysaktiivisuutta saataisiin nostettua?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osallisuuden kokeminen lisää kansalaisten luottamusta hallintoon ja poliittiseen järjestelmään, ja osallisuus on enemmän kuin osallistuminen. Vaaleissa äänestäminen on osallistumista, mutta aito osallisuus on aktiivisuutta myös vaalien välillä.

Halu olla osallisena edellyttää kuulluksi tulemisen kokemusta. OECD:n maa-arvion mukaan kansalaisten kuulemista koskeva toimintapolitiikka on Suomessa edelleen kovin heikkoa. Meidän olisikin löydettävä uusia tapoja, joiden avulla kansalaiset tulisivat hallinnon kumppaneiksi julkisten palveluiden suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Kysynkin, voisiko kansalaisraateja, erilaisia järjestöjä ja kokemusasiantuntijoita käyttää nykyistä enemmän alueiden ja palveluiden suunnittelussa, koska tällaisille uudenlaisille vuoropuheluille ja yhdessä tekemiselle olisi selkeä tarve. Erilaisia kokeiluja on tehty eri puolella Suomea, ja näiden hyvien kokeilujen ja käytäntöjen jakamista toivoisin enemmän

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on jo kaikki melkein sanottu, mutta se on tärkeätä, että koulussa on tätä demokratiakasvatusta, vaikka sitä yhteiskuntatiedettä on, ja kyllä tämä nettiäänestys on sellainen, että sitä pitäisi miettiä.

Nyt on myös puhuttu tästä äänestyksestä. Tiedetään, että EU-kansanäänestyksestä sun muista viimeiset vaalit olivat 39 prosenttia. Se osoittaa, että ihmisten luottamus tähän EU:hun on mennyt. Sama se tahtoo olla näissä seurakuntavaaleissa ja muissa vaaleissa. Sitten monet ihmiset myös sanovat, että tämä politiikka on niin vaikeata, että me päättäjät puhumme sitä kapulakieltä, jota ei välttämättä aina itsekään ymmärrä, sitten äänestäjistä puhumattakaan. Myös toivottaisiin, että vaaleissa olisi selkeät linjat, mitä itse kukin politiikkapuolue, eduskuntapuolue tai muut puolueet viestittävät äänestäjille.

Kyllä täytyy sanoa myös, että kun kunnanvaltuustossa on näitä äänestyksiä, ihmiset sanovat, että jopa valtuustoissa ääni, ihmisen ääni ja äänestäjän ääni, ei kuulu, koska se päätös tehdään ei vain näitten kunnanvaltuutettujen osalta vaan virkamiehet ja kaikki näin. Meillä itse kullakin on parantamisen varaa, ja se koskee jo ennen kaikkea tässä talossa sitä, kuinka täällä työskennellään.

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on aivan erinomaista, että tämmöinen selonteko on tehty, ja täällä on nyt näissä monissa puheenvuoroissa käsitelty demokratiaa ja sen puuttumista hyvin monesta näkökulmasta, ja se osoittaa todella sen, että meillä on demokratiavaje, joka kasvaa, ja että eriarvoisuus lisääntyy.

Edustaja Pelkonen käytti hyvän puheenvuoron nuorista, ja tästä asiasta haluaisin myös itse puhua. Nuoret kyllä osallistuvat, jos he kokevat osallisuutta ja ymmärtävät, mistä asioista on kyse. Pelkästään tällainen mekaaninen ikärajan alentaminen ei lisää äänestysaktiivisuutta, jos ei sitä äänestämistä koeta itselle tärkeäksi. Minä katson kyllä, että tärkeätä olisi, että kouluissa ja nuorten yhteisöissä tällaista demokratiakasvatusta tehtäisiin enemmän ja että niillä nuorilla olisi aito kokemus siitä, että he vaikuttavat. Itse olen mies ja ääni -periaatteen kasvatti siltä ajalta, ja tällainen toiminta kyllä tuottaa tulosta.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan mietinnössä viitataan kolmikantaiseen vallankäyttöön, ja niinpä sitten palautinkin mieleen, mitä lukee kirjassa Eero Heinäluoma — Tasavallan vahva mies. Täällä on mielenkiintoisia kohtia: "Niihin aikoihin kokoontui joukko, johon kuuluivat SAK:sta Heinäluoma ja Pertti Parmanne, TT:stä Arto Ojala sekä hallituspiireistä valtiovarainministeri Iiro Viinasen avustaja Hannu Salokorpi. Salokorpi kutsui joukon koolle valtiovarainministeriön saunaan." Edelleen: "Ryhmässä syntyi vakaumus, että ajetaan vasemmistoliittoa hallitukseen. Tämä tapahtui siis jo vuoden 1994 syksyllä." Edellisenä vuonna neljän henkilön kopla, korporaatioitten edustajat, joista yksikään ei ollut vasemmistoliiton jäsen, teki päätöksen, että puolue viedään hallitukseen. Minä luotan, että jokainen sana tässä kirjassa on totta, mutta kovin rujon kuvan se antaa suomalaisesta demokratiasta ja siitä, kuinka tässä maassa hallituksia muodostellaan.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteinen yhteiskunta on demokratian tae. Yhteinen yhteiskunta syntyy sillä, että jokainen kantaa kortensa kekoon eikä ulkoisteta kaikkia asioita.

Näkisin tässä lapset ja nuoret yhtenä tärkeimpänä kohderyhmänä, jolle meidän tulisi luoda osallisuuden tunnetta. Vapaaehtoistoimintaan osallistumisen on nähty tutkimuksissa lisäävän nuorten kansalaisvastuun tunnetta sekä myös kehittävän erilaisia taitoja, muun muassa sosiaalisia taitoja. Siksi meidän tulee saada meidän koulujärjestelmään myös mukaan osallistuminen kansalaisjärjestöjen toimintaan, vapaaehtoistoimintaan, siihen kulttuuriin, jossa minäkin voin tehdä jotain yhteiseksi hyväksi. Sitä kautta syntyy demokraattinen yhteiskunta, joka on yhteinen, ja toivon, että tätä yhteiskuntaa voimme kaikki yhdessä olla täällä rakentamassa.

Onneksi tässä on otettu hyviä askeleita. Meillä lukioiden uuteen tuntijakoon on tullut vapaaehtoistoiminta teemaopintoina, ja siltä osin olemme menossa oikeaan suuntaan, mutta paljon on vielä tehtävää.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Mustajärvi kuvasi hyvin tämän edustuksellisen demokratian, miten se voi toimia.

Mutta jos palataan tähän demokratia-asiakirjaan, täällä on sivistysvaliokunta nostanut hyvin esille tämän osallistumismotivaation vahvistamisen, miten tärkeä se on, ja että kodilla ja poliittisilla puolueilla on tärkeä rooli. No, meillä oli tämä Suomen edustuksellinen demokratia 150 vuotta -teema, millä käytiin kouluissa, ja kyllä täytyy sanoa — anteeksi vain, opettajat — että joillakin on erittäin hatarat tiedot eduskunnan toiminnasta ja yleensäkin tästä demokratiasta, millä tavalla tämä järjestelmänä toimii. Sivistysvaliokunta on viitannut tässä lausunnossaan myös opettajien täydennyskoulutukseen ja että sitä kautta myös parannetaan erilaisten poliittisten puolueitten roolia mutta myös sitä, millä tavalla yhteiskuntaan vaikutetaan. Kalliorinne nosti saman asian esille, ja kyllä tämä ihan hyvä asia on.

Muistelen, että 90-luvulla tehtiin oppikirjauudistus ja siinä poistettiin kaikki vasemmistolainen termistö. Tämä on kyllä tuonut sen vahvasti esille, ettei ole enää olemassa Suomessa kuin oikeistopuolueita, ja tämä ymmärrys nuorilla edelleenkin on. Elikkä tämä on hyvin tärkeä asia korjata tulevaisuudessa.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hyvä kuulla. Minun koulunkäynnistäni on 45 vuotta aikaa. Silloin kyllä yhteiskuntaopin tunnilla käsiteltiin näitäkin politiikan kuvioita, ja siitä minäkin sain sysäyksen, että läksin tähän politiikkaan. Mutta oli hyvä kuulla, että edustaja Piirainen kertoi, että nyt tämän päivän kouluissa on vähän puutteellisemmat tiedot näistä asioista.

Yhtenä, mikä vaikuttaa tähän, minkä tautta meillä äänestysaktiivisuus vaaleissa on oikeastaan vaaleista vaaleihin alentunut, kyllä minä näen pitkälti tietysti tämän vaalipiirijakoasian, joka nyt esimerkiksi tehtiin ja tulevissa vaaleissa meidänkin alueellamme siellä Itä-Suomessa tehdään. Ehdokasasettelu supistuu, siellä tulee tyhjiä kuntia, ja kyllä se kansalainen vain haluaa mahdollisimman läheltä sen ehdokkaan nähdä ja olla häntä sitten tukemassa, mutta nyt, kun näin ei ole, se putoaa.

Toinen seikka on tietysti sitten tämä politiikan teko, että vaaleista vaaleihin eri puolueet lupaavat parempia uudistuksia, ja sitten kun ne eivät toteudu, niin kansalaiset kyllä tympiintyvät siihen ja tuumaavat, että politiikalla ei ole enää mitään merkitystä.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorisobarometrin mukaan nuorten kokemukset siitä, että heidät otettaisiin kunnallisessa päätöksenteossa vakavasti, ovat hyvin heikot. Tärkeä asia myös nuorille on tunne ja tieto siitä, että he pystyvät vaikuttamaan lähiympäristönsä asioihin ja että heidän mielipidettään myös kuunnellaan.

Tällä hetkellä monissa kunnissa nuorisovaltuuston jäsenet toimivat myös valtuustossa eli valtuustossa on nuorisovaltuuston puheenjohtajalla mahdollisuus osallistua kokouksiin ja käyttää myös puheenvuoroja. On myös hyviä käytäntöjä siitä, että nuorilla, nuorisovaltuuston jäsenillä, on mahdollisuus osallistua kunnassa myös valiokuntatyöskentelyyn. He pystyvät siellä tuomaan sen nuoren näkökulman niihin kunnan päätettäviin asioihin, ja se on äärettömän hyvä ja tärkeä asia.

Ja varmasti kun yleistyy tapa, että nuoria kuunnellaan ja otetaan heidät laajemmin mukaan päätöksentekoon, niin sen myötä myös äänestysaktiivisuus paranee (Puhemies koputtaa) ja he myös sitten ovat mahdollisesti täällä eduskunnassakin joskus päättämässä asioista.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käytetty monia nuoriin liittyviä puheenvuoroja. Eikö nyt olekin, ministeri, niin, että tässä uudessa kuntalaissa myös nuorisovaltuustojen roolia vahvistetaan entisestään ja se on se merkki, että nuorten ääni täytyy saada esiin? Seurakuntavaalit olivat yksi hyvä esimerkki siitä, että ainakin oma tyttäreni, joka on juuri 16 vuotta hetki sitten täyttänyt, sai ensimmäistä kertaa äänestää, ja hän oli siitä kovasti innoissaan, mutta kyllä kannustusta tarvitaan ja sitä muistuttamista ja myös kotona puhumista, että kannattaa mennä äänestämään ja ketä voisi äänestää ja millä tavalla tätä politiikkaa oikein tehdään.

Täällä on joukkoistamisesta puhuttu, ja 2013 tosiaan kansalaisilta kysyttiin asunto-osakeyhtiölakiin liittyviä kysymyksiä. Tässä tietysti tämä joukkoistamisen huono puoli paljastui, että ainoastaan oli mahdollista vastata sähköisesti netin kautta ja että kirjepostilla esimerkiksi ei. Välttämättä kaikki ikääntyneet eivät pystyneet tähän vastaamaan.

Joukkoistaminen on hyvä asia, jos sitä saatua tietoa, mitä sieltä tulee, sitten käytetään myös hyödyksi, ja näin olen ymmärtänyt. Tein kirjallisen kysymyksen aiheesta, ja 2015 sitten seuraavan kerran, kun hallitusohjelmaa tai mitä sitten tehdäänkään siellä, näitäkin asioita siellä huomioidaan.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On huolestuttavaa, että kansanäänestyksissä on niin huono prosentti, että ihmiset eivät käy äänestämässä ja se on laskeva trendi. On hyvä askel, että on nuorisovaltuustoja ja nuorten ääni tulee enemmän kuuluviin.

Mutta varsinainen kysymys ministerille on kansalaisaloitteista. Kansalaiset ovat ottaneet sen hyvällä vastaan, että heille on tullut mielikuva, että he voivat vaikuttaa asioihin keräämällä sen 50 000 ja vähän enemmänkin niitä kirjoituksia, omia nimiään, sinne aloitteeseen. Ja se ei ole kovin helppo työ puolessa vuodessa.

Kysymys tosiaan kuuluu niin, että pitäisikö selvittää tarkemmin, minkälainen tämän kansalaisaloitteen pitäisi olla. Pitäisikö siinä olla enemmän oikeaa lakitekstiä, jotta se otettaisiin riittävän vakavasti, ja ne pointit siellä, jotta voitaisiin käydä toimenpiteisiin kansalaisaloitteen pohjalta? Nyt se on vähän auki, niin että asiat tulevat kyllä keskusteluun mutta herkästi tulevat jäämään siihen, koska tämä kansalaisaloite ei ole tarpeeksi hyvin muotoiltu.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää, että erityisesti peruskouluissa jo yhteiskuntaopin aineissa tutustutetaan nuoret siihen päätöksentekojärjestelmään, jota tässä maassa harjoitetaan. Uskonkin, että kunnallisvaaleissa ikärajan alentaminen sinne 16 vuoteen olisi perusteltua jo juuri sen vuoksi, että 16-vuotiaan peruspalveluista päätetään suurimmalta osalta kunnissa. Silloin nuoret voidaan viedä lähelle ja nuorille voidaan tuoda asioita kiinnostavassa muodossa, koska juuri kunnallinen päätöksenteko päättää heidän harrastusmahdollisuuksistaan ja siitä, minkälainen on kouluympäristö ja niin edelleen. On esimerkkejä, joilla voidaan tuoda politiikka ja poliittinen päätöksenteko lähelle.

Toisena on todellakin kansalaisaloitteen uudelleenmuotoilu: pidän kyllä väljemmästä tulkinnasta niin, että se tehdään, ja täällä se valmistellaan. Ja tulisi olla niin, että kansalaisaloite voi todellakin mennä seuraavalle kaudelle, sillä kansahan ei vaihdu, vaikka edustajat vaihtuvat.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Myller otti aikaisemmin esille sen, että missä ovat kansalaisten vaikutusmahdollisuudet EU-asioihin, ja se on erittäin tärkeä kysymys. Sitä voisi hieman laajentaa niin, että missä ovat kansanedustajien vaikutusmahdollisuudet EU-asioihin. Liian usein joudumme tekemään täällä päätöksiä sellaisista asioista, mistä emme tiedä, mistä päätämme. Läpinäkyvyyttä pitäisi olla huomattavasti enemmän. Kun tietäisimme, mistä päätöksiä tehdään, niin silloin voitaisiin puhua oikeasta demokratiasta.

Sinänsä demokratia on aika hauska asia. Asiat saattavat näyttää demokraattisilta, vaikka ne itse asiassa ovat pelkkää ahkeruutta. Ja tästä esimerkkinä parlamenttipuolue RKP:n toiminta. Esimerkiksi meillä Vaasassa RKP on suurin valtuustopuolue, vaikka se on kaikkein pienin kansalaisryhmä, joka meillä Vaasassa asuu. Se johtuu siitä, että he pitävät huolen siitä, että ihmiset käyttävät kansalaisoikeutensa. Ja silloinhan siitä tulee demokraattista. Näin se vain on. Ja tällä tavalla tämä systeemi toimii.

Mutta sitten haluaisin kysyä ministeriltä (Puhemies: Aika!) ihan nopeasti sen, että jos ihminen...

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU-vaikuttamisen täytyy olla osa aivan normaalia demokraattista toimintaamme, ja siinä varmasti meidän on etsittävä sellaisia keinoja, jolla tätä voidaan kehittää. Itse olen kaikessa demokratiakeskustelussa, kaikessa vaikuttamiskeskustelussa ennen kaikkea huolissani siitä, millä tavalla me takaamme todellisen vaikuttamisen mahdollisuuden. Miten varmistamme sen, että ihmisillä on aitoa tietoa asioista? Ja tässä tulevat nämä koulutukseen liittyvät, peruskouluun liittyvät asiat, muillekin koulutasoille liittyvät asiat, mutta myös tiedotusvälineet — se, että meillä on sellaiset, että meillä on monipuolinen tiedotusvälineistö Suomessa, että meillä on sellainen tiedotusvälineistö, joka nimenomaan pyrkii kertomaan ihmisille asioista oikein.

Itse en usko siihen, että politiikan ja viihteen sekoittaminen esimerkiksi äänestyttämällä kansalaisia joistakin viihdeasioista lisäisi demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On kyllä pakko olla edustaja Tolppasen kanssa surullisesti samaa mieltä tästä EU-vaikuttamisesta, kun se tässä omassakin työssä törmää arkeen niin, että paperi tulee tänään ja olisi jo eilen pitänyt lausua siitä suurelle valiokunnalle. Itsekin olen tätä valitettavasti joutunut lainaamaan, ja hyvänä esimerkkinä olkoon se, että kun me rakennerahastoasioita maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsittelemme, niin meille tuodaan sinne asioita, joiden muuttaminen ei enää, kun ne tänne tulevat, ole mahdollista, tai muuten koko järjestelmä romuttuu. Tämä viesti kyllä kulkeutuu aivan varmasti myös tuonne kansan pariin: että me olemme kädet pystyssä täällä, koska emme pysty demokraattiseen EU-päätöksentekoon vaikuttamaan. Jos 200 ihmistä on sitä mieltä, niin kyllä se tuonne kansaankin tarttuu, niin että ehkä olemme tässä vähän osasyyllisiä.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvin harvoin tällaisia tilanteita oikeasti tulee, että asiat tulevat niin nopeasti, ettei niihin voi vaikuttaa. Silloin on kysymys meidän hallinnon vääränlaisesta toimimisesta. Kun komissio antaa ehdotuksen, se on saman tien meillä hallinnossa ja hallituksella käsittelyssä, ja he voivat sen antaa saman tien myös eduskunnalle käsiteltäväksi. Jos näin toimittaisiin aina, olisi normaalisti jopa useita vuosia aikaa käsitellä asioita, ja tässä on todella korjaamisen varaa.

Itse olen esittänyt sitä, että saisimme aikaan myöskin eurooppalaista keskustelua isoista eurooppalaisista asioista sillä tavalla, että kaikki hallitukset antaisivat heti komission esityksen jälkeen asiat omille eduskunnilleen, jolloin myös se kansallinen käsittely tulisi yhtä aikaa ja siinä olisi myös Euroopan parlamentin käsittely samanaikaisesti.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tuo edustaja Myllerin esittämä malli ei vain oikein istu meidän järjestelmäämme, kun me haluamme tehdä mahdollisimman johdonmukaista lainsäädäntöä. Nämä eurooppalaiset direktiivit kirjoitetaan sisälle suomalaiseen lainsäädäntöön. Se vaatii silloin sen valmistelun. Tietysti tämmöisenä poliittisena keskusteluasiana voitaisiin tuoda, mitä ehkä edustaja Myller tarkoittikin.

Mutta tämä Eurooppa-demokratia nostettiin perustuslakivaliokunnan mietinnössäkin tulevaisuusvaliokunnan tapaan esille. Varmaan tässä seuraavassa demokratiapoliittisessa selonteossa se voisi oikeastaan olla se pääteema, täydentävä näistä aloista, joita tämä ei kata, koska juuri viime vuosinahan tämä aukko, demokratiavaje, on kasvanut rajusti. Siis näitten perinteisten ongelmien lisäksi, joita tulee siitä, että kansalliset parlamentit eivät riittävästi pääse useimmissa EU-maissa ohjeistamaan ministereitään eurooppalaisessa päätöksenteossa ja että Euroopan parlamentti haluaa sitä omaa suoraa valtaansa kasvattaa mutta ei ehkä välttämättä kuuntele, mitä kansalliset parlamentit ajattelevat asioista, on sitten tullut tämä valtava (Puhemies koputtaa) musta demokratia-aukko liittyen näihin isoihin kriisijärjestelyihin. Euroopan keskuspankki ei ole suoraan demokraattisessa valvonnassa ja niin edelleen.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä siihen, että EU:n demokratian toteutuminen siellä on kyllä erittäin ongelmallinen asia. Kyllä se kokemus vain on se, että esitykset ovat niin valmiiksi valmisteltuja, että on erittäin vaikea täällä valmistaa. Oletteko kuulleet joskus, että komissio olisi korjannut tekemäänsä, tehnyt uuden lakiesityksen, jolla olisi korjattu, kun on havaittu, että se entinen ei ole toimiva?

Mutta, arvoisa puhemies, tässä demokratiassahan on kysymys tämmöisestä yleisen arvostuksen rapautumisesta Suomessa. Se on erittäin vakava asia. Se on meidän puolueitten ja poliitikkojen vastuulla, tärkeimpiä asioita, joita meidän tulisi kansanedustajina ollessamme vaalia.

Minä teen tässä vielä rinnastuksen tuohon naapurimaa Ruotsiin. Siellä nimittäin poliitikkojen arvostus on toisella tasolla. Jokaisessa kunnassa on yksi palkattu poliitikko, se kunnanneuvos, tai useampia, jotka johtavat lautakuntia. Maakäräjillä on neuvoksia, jotka johtavat maakuntahallintoa, sosiaali- ja terveysalaa, kulttuuria ja aluekehityksestä vastaavaa hommaa, ja sitten on tietysti eduskunta ja vielä tuo Euroopan unioni. Sen lisäksi siellä yli 20 maaherraa, joihinka neljännen kauden jälkeen kansanedustajia siirretään, että on pehmeä lasku sitten normaalielämään. Minusta se on ihan hyvä järjestelmä. Näin pitäisi olla meilläkin.

Jani Toivola /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Elomaa käytti aikaisemmin hyvän puheenvuoron täällä liittyen kansalaisaloitteisiin. Se on äärimmäisen tärkeä ja hieno työkalu. Nyt hyvä esimerkki siitä on Tahdon2013-kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Me kaikki tiedämme, mikä tämän teeman matka tässä talossa on ollut. Se on esimerkki siitä, että kansalaiset pystyivät näyttämään tahtonsa. Nyt se asia on edennyt pitkälle ja saa sen arvoisen käsittelyn. Tässä ryhmässä heillä on ollut etuna se, että heillä on ollut aika hyvät taustajoukot ja se on ollut äärimmäisen valmisteltua materiaalia. Mutta siinä tulee tämä eriarvoisuus kyllä sillä tavalla esille, että sitten on ollut myöskin käsittelyssä lakivaliokunnassa aloitteita, joissa ei ole niitä taustajoukkoja ollut. Tuntuu, että silloin se alkaa kaatumaan jo siihen, että se esivalmistelu on ollut ikään kuin ei-asiantuntijapitoista ja heikompaa. Tätä olisi tärkeää tulevaisuudessa kehittää ja ylipäätään tämän talon ja järjestelmän ikään kuin kansalaisaloitteiden puolella olemista, että me emme täällä debatoi sitä, ovatko ne arvokkaita ja tärkeitä vai eivät ja pitäisikö kansaa kuunnella tai ei, vaan että ne ovat ikään kuin se jakamaton arvo ja pyritään niitä mahdollisimman hyvin tässä talossa edistämään.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaiken mielensä pahoittamisen keskellä on kuitenkin muistettava, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan totesi, että meillä on terve ja kehittynyt demokratia. Sitä osoittaa myös, että me käymme tällaista keskustelua selonteosta.

Yksi meidän vahvuutemme on myös siinä, että meillä on vakaa puoluejärjestelmä. Kolmea puoluetta lukuun ottamatta meidän puolueemme ovat syntyneet ennen itsenäisyyttä tai siinä itsenäisyyden aamuhämärässä. Vasemmistoliiton juuret ovat siellä toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa, meidän puolueemme vuodesta 59 ja vihreiden 80-luvulla. Tosin Kalevi Sorsa rinnastaa vihreän liikkeen, että se on eräänlainen liberaalipuolueen jatke. Mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa meidän järjestelmämme kesti 20—30-luvun ääriliikkeiden kriisin. Meidän järjestelmämme hävityn sodan jälkeen kesti vielä sen.

Mutta haluan kysyä arvoisalta ministeriltä: Miten äänestämistä voitaisiin yksinkertaistaa? Olisiko siihen valmiutta?

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Toivola puhui tästä kansalaisaloitteesta erinomaisesti.

Kysyisinkin ministeriltä nyt, kun me olemme tämän vaalikauden kansalaisaloitteen kanssa täällä työskennelleet, erityisesti kansalaiset, jotka niitä ovat tehneet, että kun siinä selkeästi on epäkohtia, me vetoamme muotoseikkoihin ja teknisiin ongelmiin, ja sitä kautta monikaan ei ole tietenkään valmis lainsäädännöllisesti. Oletteko pohtinut, voisiko kansalaisaloitetta kehittää niin, että se olisi enemmänkin toimenpidealoite ja sitä kautta sitten täältä, jos hyväksytään kansalaisaloitteen aihe, se lähtisi ministeriöön hallituksen valmisteltavaksi?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rantakangas puoli tuntia sitten puhui siitä alueellisesta näkökulmasta, kuinka Pohjois- ja Itä-Suomessa äänestysprosentti on laskenut koko ajan ja sitten rintamailla puolestaan se pysyy suhteellisen korkeana. Tämä ero on koko ajan hyvin huomattava.

Sehän on niin, että hyväosaisuus ja osallistumisaktiivisuus kasautuu, menee yhteen, ja toisaalta sitten huono-osaisuus ja passiivisuus tahtovat nekin kasautua. He, jotka tarvitsevat tässä yhteiskunnassa eduskunnan apua, hallituksen apua, politiikan apua, eivät osallistu niin paljon kuin pitäisi. Heillä ei ole etujärjestöjä takanaan, ei ole rahaa takana. Tämä talo antaa sen viimeisen tuen, turvan, joka pitäisi heille antaa, mutta se väki ei osallistu eikä äänestä. Näin he antavat tavallaan sen vallan niille, joittenka asiat ovat loistavasti, tai sitten rahalle ja suurille korporaatioille, etujärjestöille. Tämä on hyvinvointiyhteiskunnan suurin yksittäinen uhka.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä yksi suurista demokratiavajeen synnyttävistä asioista on Euroopan unionin päätöksenteko ja sen kytkeytyminen kansalliseen päätöksentekoon ja päinvastoin.

En tiedä, kuinka moni edustaja tietää, että ensi viikolla tässä salissa käsitellään eurooppalaisen kriisinhallintajärjestelmän lakipaketti. Siinä yhteydessä todetaan, että on kesällä päätetty, ilman että koskaan eduskunta pääsee siitä päättämään, että 1,2 miljardia euroa siirtyy täältä suomalaisten pankkien taseista suoraan yhteiseen eurooppalaiseen kriisirahastoon. Koko eduskunta ei pääse koskaan siitä asiasta tekemään mitään päätöstä. Periaatteessa tämä summa voisi olla vaikka 120 miljardia euroa, vaikka Suomen kansantuote, vaikka 200 miljardia euroa. Nykymenettelyt, ne säädökset, joiden mukaan me täällä toimimme, eivät edellytä, että tällaista asiaa täällä käsiteltäisiin (Puhemies koputtaa) koko eduskunnassa. Minun viestini on: kyllä hallituksen pitäisi tällaisissa asioissa tuoda...

...vaikka laki ei määrääkään, asiakokonaisuus eduskunnan käsittelyyn.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Monta tärkeää asiaa.

Aloitetaan vaikkapa tästä kansalaisaloitteesta. Tilannehan on se, että kansalaisaloite mahdollistaa nyt asioiden nostamista poliittiselle agendalle, ja sehän on nyt jo tähän mennessä vilkastuttanut tätä meidän poliittista keskusteluamme. Tärkeintähän on se, että jokainen aloite, joka tulee tänne eduskuntaan, saa myös asianmukaisen käsittelyn. Ja muutenkin on niin, että suoraa demokratiaa kehitetään myös jatkossa mahdollistamalla muun muassa kunnallisen neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestäminen verkossa ja kunnallisvaalien yhteydessä. Hallituskauden aikana on myös mietitty tätä, mitä kansalaisaloitteelle sitten tulevaisuudessa tehdään. Minun käsitykseni on se, että se on ollut niin vähän aikaa vielä voimassa, että meidän kannattaa nyt seurata tilannetta, ja varmasti ensi hallituskaudella tehdään jonkuntyyppinen arvio siitä, miten se on toiminut ja pitäisikö tehdä muutoksia. Se on liian aikaista vielä. Mutta meillä on monta aloitetta, jotka ovat jo tulleet tänne eduskuntaan, ja oliko se nyt niin, että tällä viikolla tai ensi viikolla yhdestä äänestetään taas tässä salissa? Elikkä kyllähän se on vilkastuttanut meidän keskusteluamme ja paljon. Mutta siihen pitää palata.

Sitten, arvoisa puhemies, tässä on ollut paljon kysymyksiä nuorista ja siitä, miten saadaan nuoret mukaan. Se on äärettömän tärkeä kysymys. Ensinnäkin meidän pitää puhua sellaista kieltä, että nuoret ymmärtävät, mistä me puhumme. Minä uskon, että nuoret, jotka nyt seuraavat tätä keskustelua, eivät ymmärrä tästä EU-asiasta yhtään mitään. Se on tärkeä asia, mutta ehkä se on sellainen asia, jota ei nyt heti kannata nuorille myydä, miten me täällä sisäisesti hoidamme EU-asioita. Muuten se on erittäin tärkeä asia.

Mutta jotta me pääsisimme nuoriin kiinni, niin mitä meidän pitäisi tehdä? Juu, meidän pitäisi puhua sellaista kieltä, että ihmisille tulee selväksi se, minkä takia ylipäänsä meillä on demokraattinen systeemi, mistä asioista me täällä eduskunnassa päätämme, miten puolueet vaikuttavat, miten yksittäinen kansanedustaja voi vaikuttaa, minkälainen on ministerin työpäivä, että me saamme pois semmoisen käsityksen, että täällä ei tehdä oikeastaan mitään vaan painetaan jotain nappia, kun me oikeastaan teemme päätöksiä siitä, minkälainen koulujärjestelmä meillä on, minkälainen sosiaaliturva meillä on, mitä vaaditaan ajokortin hakijalta ja niin edelleen ja niin edelleen. Pitää puhua sellaista kieltä, että nuoret ymmärtävät. Ja pitää myös osoittaa heille, että se on meille tärkeää, että he osallistuvat tähän keskusteluun. Sen takia on tärkeää, että nyt kuntalaissa saadaan nuorisovaltuutetut pakollisiksi, jokaisessa kunnassa on oltava nuorisovaltuusto. Niille pitää sitten kunnassa myös antaa mahdollisuus vaikuttaa, että siitä ei myöskään tule vain tämmöinen kahvittelukerho tai kokiskerho, jossa vain tavataan ja pidetään hauskaa, vaan että he tuntevat, että oikeasti pystyvät olemaan mukana vaikuttamassa.

No, sitten tämä koulutuspuoli on mielenkiintoinen. Siinäkin meidän pitäisi tehdä enemmän työtä. Mielestäni tässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä on otettu hyvin esille myös se, että myös ammattiopistoissa pitäisi saada enemmän tietoa tästä, miten yhteiskuntaa rakennetaan yhdessä. Sen takia me tarvitsemme sitä, että demokratiakasvatusta on meidän kaikissa opetussysteemeissämme elikkä myös lukioissa, yläasteilla ja myös ammatillisessa koulutuksessa.

Toinen asia on se, että pitää kehittää myös tätä nettipuolta. Elikkä nettiäänestykseen varmasti mennään, sitä kohti mennään, mutta se aika ei ole vielä. Meidän pitää myös olla sataprosenttisesti varmoja siitä, että me saamme luotettavan ja hyvin toimivan järjestelmän. Sen takia hallitus on lähtenyt siitä, että aloitetaan näillä kunnallisilla kansanäänestyksillä, ja työryhmähän tekee nyt kovasti töitä sen eteen, että voitaisiin nettiäänestys ottaa käyttöön kunnissa tulevaisuudessa. Sen jälkeen arvioidaan se, millä tavalla se voidaan tuoda sitten itse vaaleihin.

Tässä kysyttiin myös tästä ikärajasta. Vielä kerran: Haluaisin myös todeta sen, että Suomessahan me olemme ajatelleet niin, että kun tulee täysi-ikäiseksi, kun on täyttänyt 18 vuotta, silloin tulee myös vaalikelpoiseksi, silloin saa myös itse äänioikeuden. Jos me haluamme, että annetaan äänestysoikeus 16-vuotiaalle, meidän pitäisi myös miettiä sitä, että jaha, alennetaanko sitten myös täysi-ikäisyysikä 16 vuoteen. En ole varma, että se olisi viisas ratkaisu.

Sitten edustaja Tolppanen esitteli vähän ihmeellisen tarinan tästä Vaasan tilanteesta. Mutta sanoisin näin, että kyllähän se on jokaisesta puolueesta kiinni, millä tavalla tehdään vaalikentillä töitä. Ja jos nyt sattuu niin, että Vaasassa RKP:llä on kova kannatus, niin siihen on varmasti syy. Jokainen voi katsoa peiliin. Ehkä me yritämme puhua kansalaisille niin, että he ymmärtävät, mitä me teemme ja mitä me oikeasti haluamme.

Arvoisa puhemies! Katson myös, että on äärimmäisen tärkeää, että yhdistystoimintaan panostetaan ja että annetaan mahdollisuuksia myös tulevaisuudessa meidän nuorille olla aktiivisia yhdistystoiminnassa. Tässä on nyt myös työryhmä aloittamassa työtään, valtiovarainministeriö on asettamassa työryhmän, jonka tarkoituksena on myös katsoa tätä, miten yhdistystoimintaa voidaan kehittää ja miten siitä voimavarat voidaan hyödyntää kaikin tavoin.

Ja viimeksi EU-asiat: Kyllä, varmasti niihin meidän on syytä palata. Voisin kuitenkin todeta, että moni ministeri Euroopassa ihmettelee sitä, kun minä sanon, että meillä on sellainen systeemi, että jokaista asiaa varten minä vien asian ensin suureen valiokuntaan, jotta me saamme eduskunnan kannan siihen asiaan, en pysty valtioneuvoston jäsenenä itse vain päättämään, millä linjalla Suomi menee. Moni ministeri ihmettelee tätä meidän järjestelmäämme, ja minä olen aina sanonut, että se on hyvä järjestelmä, se on demokratiaan perustuva järjestelmä ja näin Suomi haluaa sen olevan myös tulevaisuudessa. — Kiitos.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Luin perustuslakivaliokunnan mietinnön hyvinkin tarkasti, koska aihe sattuu minua aivan erityisesti kiinnostamaan. Joudun nyt hieman moittimaan valiokuntaa erityisesti siitä, että vaikka valtioneuvoston demokratiaselonteossa oli kiitettävästi asiaa suorasta demokratiasta, se on mietinnössä sivuutettu olankohautuksella.

Puheenjohtaja, edustaja Koskinen juuri sanoi, että kaikkeahan ei tarvitse kommentoida sieltä, mutta tokihan valiokunta olisi suoraa demokratiaa korostanut, jos olisi pitänyt sitä tärkeänä. Kansanäänestyksiä ei ole mainittu mietinnössä eikä kummassakaan lausunnossa, vaikka suora demokratia merkitsee juuri kansanäänestyksiä ja erityisesti sitovia sellaisia. Kuitenkin itse selonteossa sille oli annettu hyvin tilaa. Tuntuu, että tämä eduskunta pelkää suoraa demokratiaa. Onko todellakin niin, että tämä eduskunta pelkää kysyä kansan mielipidettä?

Oikeusministeriön 10 vuotta sitten julkaistussa selvityksessä, johon käsittääkseni puheenjohtaja, edustaja Koskinenkin viittasi aiemmin nimeltä, "Valtiollisen kansanäänestyksen kehittämistarpeet Suomessa. Arvioita ja kehittämislinjoja", sanotaan näin: "Kansanäänestys on yksi keskeisimmistä valtiollisen tason suoran kansanvallan keinoista, mistä syystä sillä on keskeinen asema suoraa kansanvaltaa kehitettäessä." Siis puhutaan valtiollisen tason asiasta.

Samassa yhteydessä muistutettiin, että perustuslain 14 §:ssä säädetään julkisen vallan velvollisuudeksi edistää yksilön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Demokratiaa on mahdollista ja syytäkin kehittää oikeusministeriön aiempien linjausten mukaisesti. Nyt käsittelyssä oleva selonteko ei ole niiden kanssa missään ristiriidassa. En tiedä tämän hetken tarkkaa tilannetta, mutta muutama vuosi sitten sitovat kansanäänestykset olivat mahdollisia 22:ssa Euroopan maassa, kun taas kansanäänestykset ovat vain neuvoa-antavia kolmessa maassa, ja ne ovat Bulgaria, Luxemburg ja Suomi. Se ei meitä mairittele. Asian korjaamiseksi tarvitaan selkeitä toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Vaikka valiokunta osin moittii selontekoa toimenpiteiden riittämättömyydestä, mietintö on aiheen painoarvoon nähden kovin heiveröinen. Olisin kaivannut vahvoja linjanvetoja. Suoran demokratian lisäksi vahvoja toimia olisivat nettiäänestysten vauhdittaminen — johon ministeri tosin äsken viittasi, että sitä tullaan tekemäänkin, mikä on hieno asia — ja uusien työkalujen etsiminen kansalaisvaikuttamiselle ja kansalaisaloitteen kehittäminen niin, että aloite pysyy voimassa kaksi vaalikautta eikä siis raukea vaalikauden lopussa, kuten nyt tapahtuu.

Tulevaisuusvaliokunnalla oli joitakin raikkaita ehdotuksia, mutta sivistysvaliokunnan lausunnossa pisti silmään mitätöivä ja väheksyvä kanta suoraa demokratiaa kohtaan.

Myös edustuksellisessa demokratiassa on kovasti kehittämistä. Puolueisiin perustuva järjestelmä, jota kutsun poteropolitiikaksi, minua erityisesti tympii, koska se jakaa ihmisiä eri leireihin ja saa aikaan jopa vihanpitoa. Politiikka on toki myös aatteiden kilpailua, mutta erityisesti suuria päätöksiä pitää kyetä tekemään asiat edellä eikä puoluekuri edellä.

Lisäksi, olipa demokratian soveltamismuoto mikä tahansa, sen onnistuminen edellyttää totuudenmukaista informaatiota. Valitettavasti se tällä hetkellä puuttuu Suomessa sekä mediasta että puolueiden omasta viestinnästä. Tässä mielessä mietintö ihan oikein kiinnittää huomioita Yleisradion rooliin. Lyhyt lainaus mietinnöstä: "Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia. Valiokunta korostaa edellä mainitun tehtävän tärkeyttä julkisen palvelun ohjelman toimintaa järjestettäessä ja painottaa Yleisradion vastuuta ja merkitystä varsinkin asiantuntevien ja asiallisten vaaliohjelmien tuottamisessa sekä yhteiskunnallisia kysymyksiä ja politiikkaa koskevan monipuolisen, analyyttisen puolueettoman tiedon välittämisessä." Siinä oli mielestäni mietinnön parasta antia, mutta Ylen olisi mentävä itseensä, sillä sen toiminta on mielestäni ollut edellä mainitussa mielessä tähän saakka täysin ala-arvoista.

Arvoisa puhemies! Demokratiaa on syytä kehittää perustuslain viitoittamaan suuntaan. Tarvitsemme rohkeutta antaa päätösvalta kansalle, tarvitsemme suoraa demokratiaa ja sitovia kansanäänestyksiä. Onko niin, että Muutos-puolue on ainoa eduskuntapuolue, joka niitä haluaa toteuttaa?

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan varmasti Muutos-puolue ei ole ainoa, joka haluaa demokratiaa tähän maahan. Se on tietenkin toinen asia, mikä on sitten demokratiaa ja mikä on kansalaisille oikein. Sekö, että toimitaan siten, ettei pysytä siinä leiviskässä, minkä mukaan on tänne valittu?

Mutta, arvoisa puhemies, demokratia on todellakin niin arvokas asia, että siitä kannattaa kaikkien pitää kaksin käsin tässä talossa kiinni. Aikaisemmin puhuimme tuossa siitä, että EU-asiat tuntuvat olevan kovin pimennossa sekä kansalaisilta että meiltä kansanedustajilta ja ehkä myöskin ministereiltä, ja juuri sen takia, että asiat tulevat niin myöhään käsiteltäviksi ja joudumme tekemään päätöksiä, mistä emme tiedä yhtään mitään.

Toki on ollut tapauksia, kuten Monti II, missä myöskin Suomen eduskunta oli mukana ja me päätimme näyttää keltaista korttia ja saimme tämän lakko-oikeuden kaatamisyrityksen torpedoitua. Olimme 16. maa, joka uskalsi keltaisen kortin nostaa ylös, ja silloinhan asia peruttiin EU:n tasolta.

Mutta se, mitä minä ihmettelen oikeusministerin äskeisessä puheessa, on, että hän sanoi, että kun nuoret eivät varmaankaan ymmärrä näitä EU-asioita, niin ei heille varmasti kannata niitä juuri kertoakaan. Minun mielestäni se on kyllä asioiden pimittämistä. Heille pitäisi kertoa, ja kertoa sillä tavalla, että he ymmärtävät ne asiat. Ja kyllä demokratiaan kuuluu myös rehellisyys: kertoa sellaisetkin asiat, missä demokratia ei toimi — niin kuin nyt, kun vaikuttaa siltä, että EU-asioissa se ei niinkään toimi.

Kansalaisaloite on yksi hyvä esimerkki siitä, miten demokratiaa pystytään laventamaan ja tuomaan lähemmäs kansaa ja antamaan ihmiselle mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Se on niin joka tapauksessa: vaikka ne asiat, mitä ihmiset ovat kansalaisaloitteissa esittäneet, eivät menisi läpi sellaisinaan, niin ainakin ne asiat nousevat agendalle. Niistä kirjoitetaan mediassa, niistä puhutaan radiossa, niistä puhutaan televisiossa ja niistä puhutaan myöskin Suomen eduskunnassa, ja se on hyvä asia.

Mutta sen sijaan äänestyksissä, joista paljon puhutaan — sehän on se demokratian peruslähtökohta, ainakin meillä Suomessa, että on edustuksellinen demokratia — ihmiset, edustajat, edustavat kansaa, ja kansa päättää siitä, ketkä edustavat. Mutta minkälainen demokratia on se, jos yli 140 000 suomalaista antaa menolipun Brysseliin ja se lippu revitään asemalaiturille? Että sinne ei lähdetäkään, vaan jäädään tänne? Onko demokratia silloin toteutunut? Meidän nykyinen pääministerimme oli EU-vaalien ehdoton äänikuningas. Suomen kansa olisi halunnut, että hän lähtee Brysseliin. Mutta hän teki yksin päätöksen, hän ei lähtenyt. Minusta se ei ole oikein demokratiaa. Minusta siinä toimitaan vähän diktaattorin ottein: aivan sama, mitä mieltä kansa on. Mutta itse saa tehdä päätöksen siitä, mitä tekee.

Eli demokratia on monimuotoinen asia. On syytä miettiä hyvin tarkkaan, mitä se tarkoittaa, milloin se toimii ja milloin se ei toimi, ja on varottava, että demokratia kääntyy itseään vastaan. Se vaara on aina olemassa, ja sen takia on äärimmäisen tärkeää, että me, Suomen eduskunta, myös puolustamme kaikissa käänteissä edustuksellista demokratiaa ja länsimaista demokratiaa. Se on meidän kulttuuriamme, ja se kuuluu meidän kulttuuriimme. Toivon, että pystymme yhdessä pitämään demokratian lipun korkealla.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Huomio siitä, että demokratia käsitteenä ja sisältönä on ymmärretty selonteossa aivan liian suppeasti, pitää paikkansa. Osallistuminen on luonteeltaan kasautuvaa, ja toisinpäin sanottuna: syrjäytyminen vaikuttamisesta on valikoivaa, ja siihen vaikuttavat työttömyys, varallisuus, koulutus, asuinpaikka. Kun perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja kävi läpi näitä tekijöitä, kuinka suuri heijastusvaikutus niillä on äänestysaktiivisuuteen, niin se on äärimmäisen huolestuttava esimerkki.

Mutta pitää keskustella myöskin poliittisesta rakenteesta ja perinteestä. Mietinnössä on huomioitu aivan hyvin ja sanottu, että hallituksiin on kuulunut hyvin erilaisin, jopa vastakkaisin tavoittein vaalikampanjaa käyneitä puolueita, ja sitten sanotaan, että sen seurauksena hallitusohjelmat on muotoiltu pikkutarkasti. No, vaikka nykyinen hallitusohjelma on pitkä ja osin pikkutarkkakin, niin ei se kuitenkaan ole estänyt sitä, että esimerkiksi arvonlisäveron korottaminen ja yhteisöveron nostaminen otettiin miljardiluokan hankkeina ohi hallitusohjelman. Ja kyllä tämä vaalitavoitteitten ristiriita konkretisoitui myöskin vuoden 2011 hallitusneuvotteluissa. Muuten ei voi ymmärtää sitä, kuinka niin luonnoton pohja Kataisen hallitukseen tuli: kuusi puoluetta, joista on jo kaksi tippunut pois matkan varrella.

Mietinnössä todetaan vielä, että näin ollen äänestäjän on Suomessa hyvin vaikea tietää, millaista vaalien jälkeistä politiikkaa hän on äänellään tukemassa. Kyllä minusta semmoisen yleisen johtopäätöksen voi tehdä — niin monta puoluetta niin monta kertaa on syönyt sanansa keskeisissäkin kysymyksissä, ja en ihmettele, jos moni äänestäjä on siitä tympääntynyt ja päättänyt, että jättää jotkut vaalit kokonaan väliin.

Anu  Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Demokratia, tämän päivän demokratia, Twitter, Facebook, koko sähköinen tiedonvälitys, WhatsAppit ja muut, ne haastavat meidän demokratiamme ja mielestäni hyvin haastavat tuoden paljon positiivista. Ne ovat tuoneet aktiivisuuden tähän taloon, kansanedustajille. Jos mietitään, miten parikymmentä vuotta sitten kansanedustaja ja kansalainen kävivät keskustelua, niin kyllä aikajana oli paljon pidempi kuin tänä päivänä. Se on myös tuonut sen, että avoimuus on lisääntynyt. Joka hetki tulee uusia uutisia, ja niin kuin on todettu, tämä on Suomen avoimin työpaikka, tämä on läpinäkyvin työpaikka myös siinä mielessä, että kaikki, mitä me täällä teemme, pääsääntöisesti kyllä on ihan kaikkien arvioitavissa.

Meillä on parlamentarismia lisätty monella saralla, ja niin kuin tässä jo aikaisemmin keskustelimme, kansalaisaloite on hyvä toimenpide sen edistämiseen. Mutta sitä on tehty vahvasti myös kunnissa. Jo edellisen — tai voisi sanoa näin, että nykyisen — kuntalain pohjalta asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia on edistetty.

Meillä on hyviä prosesseja, kaavaprosesseja, joissa kuntalaisia aktiivisesti aktivoidaan osallistumaan, ja eri yhteisöjä, meillä on nuorisovaltuustot, vanhus- ja vammaisneuvostot. Kunnat tänä päivänä hyvin eri tavoin kehittävät erilaisia asiakaspalautejärjestelmiä. Kouluissa joka vuosi käydään aktiivisesti lasten vanhempien kanssa kehityskeskusteluja niin lapsesta kuin siitä itse koulun kehittämisestä, on vanhempaintoimikuntia.

Eli voisi sanoa, että tässä meidän mietinnössämme, kun arvioimme, että on ollut tällaisia entisiä muotoja, joissa demokratia kehittyy, erilaisia maamiesseuroja ja poliittisen järjestelmän kuvia parinkymmenen vuoden takaa, niin tilalle on kuitenkin tullut hyvinkin monimuotoisia ja monenlaisia vaikuttamisen paikkoja mutta myös oppimisen paikkoja. Joskus tuntuu, että ehkä me edustuksellisen demokratian luottamushenkilöt emme ole niitä nopeimpia oppimaan ja elämään tässä kehityksessä mukana, mitä vastaavasti meidän kansalaiset, kansalaisjärjestöt ovat.

Asenne ratkaisee paljon. Aikaisemmin puhuimme siitä, miten nuorisovaltuutetut osallistuvat kunnanvaltuustojen ja lautakuntien työskentelyyn. Kyllä se asenne ratkaisee todella paljon, kuinka heihin suhtaudutaan, millä tavalla otetaan osaksi yhteisöä, millä tavalla arvostetaan toinen toistemme mielipiteitä. Sillä on todella suuri merkitys, että ihminen kokee olevansa osa jotakin ja oikeasti osallisuus toteutuu sitten vaikuttamisena.

Demokratiakasvatus on mielestäni kaiken avain, se, millä tavalla päiväkodeissa, kouluissa todellakin osallistetaan lapsia, osallistetaan vanhempia, osallistetaan ympäröiviä yhteisöjä, ollaan avoimia erilaisille mielipiteille ja näkemyksille. Vain sitä kautta me pystymme demokratiaa viemään parempaan suuntaan. On tärkeää, että menettelytapoja, yhteiskunnallisen vaikuttamisen menettelytapoja, pelisääntöjä harjoitellaan, sillä tekemällä ja harjoittelemalla oppii parhaiten.

On pakko kertoa esimerkki, kun aikaisemmin olin rehtorina talossa, jossa oli 6—8-vuotiaita lapsia. Me järjestimme useamman kerran vuodessa erilaisia äänestyksiä, joissa koko talo 6-vuotiaista lähtien osallistui äänestykseen ja yhdessä päätimme, minkälaisia juhlia järjestetään tai minkälaisia ruokia halutaan ehdottaa meidän keittiön emännälle. Eli on niitä keinoja ottaa mukaan toimintaan, mutta tahdon osallistaa pitää olla täällä aikuisen sisällä. Vain sitä kautta pääsemme demokratiassa eteenpäin ja näin sitten pystymme vaikuttamaan tulevaisuudessa myös äänestyskäyttäytymiseen. Näin uskon. — Kiitos.

Merja   Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi sijoittuu kansainvälisessä vertailussa maailman kärkidemokratioiden joukkoon, ja voimme olla siitä todella iloisia ja onnellisia. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö meillä olisi kehitettävää.

Eri väestöryhmien väliset erot poliittiseen järjestelmään kiinnittymisessä ja poliittisessa osallistumisessa ovat viime vuosina jopa kasvaneet, ja tämä on vakava haaste demokratialle. Toisaalta, vaikka luottamus perinteistä päätöksentekoa kohtaan on heikentynyt ja kansalaisten osallistuminen politiikkaan vaali- ja puolueareenoilla on vähentynyt, kansalaisten kiinnostus vaikuttaa politiikkaan uudentyyppisillä tavoilla on kuitenkin lisääntynyt. Voidaankin sanoa, että demokratia on jonkinlaisessa käännekohdassa.

Toimivassa demokratiassa keskeistä on se, että kansalaiset voivat kokea omaavansa todellisia vaikuttamismahdollisuuksia, ja siksi onkin tärkeä kehittää uudenlaisia kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamiskeinoja ja lisätä hallinnon avoimuutta ja vuorovaikutusta sidosryhmien sekä kansalaisten kesken.

Toimiva demokratia edellyttää myös ymmärrettävää politiikan kieltä. Tämä on haaste kaikille meille poliitikoille, niin kunnissa kuin valtakunnan tasolla.

Asioista kertomiseen tarvitaan riippumatonta ja vapaata mediaa, joka haluaa informoida syvällisemmin asioiden taustoista. Asiapitoiselle ja tutkivalle journalismille on edelleen tärkeä sijansa demokratian turvaajana. Täällä on tänään keskusteltu myös politiikan viihteellistymisestä, ja minäkin olen siitä huolissani. Se ei ole mielestäni hyvä suuntaus.

Arvoisa puhemies! Politiikkaan osallistuvat eniten aktiiviset kansalaiset. Näin on myös politiikan uusien osallistumismuotojen, esimerkiksi joukkoistamisen, kohdalla. Tämä asettaa demokratiapolitiikalle erityisiä haasteita. On nimittäin mahdollista, että uusien osallistumismuotojen käyttöönottaminen lisää entisestään kuilua politiikkaan aktiivisesti osallistuvien ja passiivisten kansalaisten välillä sekä ennen muuta hyvän poliittisen lukutaidon omaavien ja huonon poliittisen lukutaidon omaavien välillä. Demokratiapolitiikassa onkin erityisesti panostettava kansalaiskasvatukseen niin kouluissa, aikuiskasvatuksessa kuin järjestöissä.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset nuoret luottavat tutkimusten mukaan entistä vahvemmin poliittisiin instituutioihin ja ovat aiempaa kiinnostuneempia politiikasta, mutta varsinaiseen poliittiseen toimintaan osallistumisen kasvussa ei ole näkyvissä vastaavia merkkejä. Asian korjaamiseksi olisi tärkeää luoda sellaisia vaikuttamisen areenoita, joilla nuoret voisivat aidosti kokea, että heidän osallistumistaan arvostetaan ja että he voivat vaikuttaa omiin asioihinsa. Tähän kasvattaminen tulee aloittaa jo päiväkodissa ja alakouluissa. Koulun pitää olla paikka, jossa voidaan opetella oman, erilaisenkin mielipiteen ilmaisua ja keinoja ottaa kantaa ja vaikuttaa asioihin. Erityisesti yläkoulu, lukio ja ammatillinen oppilaitos on se opintojen vaihe, jossa oppilaat pitäisi saada innostumaan yhteisten asioiden hoitamisesta. Luentojen kuunteleminen ei näiden asioiden opetuksessa ole paras menetelmä. Näitä taitoja oppii paremmin esimerkiksi kirjoittamalla lehtiin, pitämällä puheita, harjoittelemalla asiallista väittelyä ja niin edelleen. Medialukutaitoa voidaan opetella yhdessä analysoimalla eri lehdissä olevia, samaa asiaa käsitteleviä uutisia ja pohtimalla niiden taustoja ja merkityksiä. Opettajakoulutuksessa tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota uudenlaisten opetusmenetelmien käyttöön yhteiskunnallisten aineiden opetuksessa.

Kunnanvaltuutettujen ja meidän kansanedustajien tulisi enemmän käydä kouluissa tapaamassa nuoria. Henkilökohtaiset kontaktit ja nuorten asioista kiinnostuneena oleminen voisivat tehdä politiikasta ja poliitikoista enemmän kiinnostavia. Myös erilaisille kansalaisjärjestöille ja yhteiskunnallisille liikkeille tulisi antaa mahdollisuus esitellä kouluissa nykyistä enemmän omaa toimintaansa.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin tuohon Urpalaisen mainioon ja hienoon puheeseen — hän taisi ehtiä poistua nyt täältä jo — ottanut sen verran kantaa, kun hän mainitsi, että meillä on vanhusneuvostot ja nuorisovaltuustot ja vammaisneuvostot. Niin, siis meillähän on todellisuudessa vanhusneuvostot, jotka ovat nyt lakisääteisiä, ja nuorisovaltuusto, joka tulee nyt kuntalain myötä lakisääteiseksi, mutta meillä ei ole vielä lakisää-teistä vammaisneuvostoa. Tämä jos joku on hyvä asia, että olemme perussuomalaiset tehneet tästä lakialoitteen, ja yli sata allekirjoitusta siinä oli. Nyt näyttäisi siltä, että tämä vammaisneuvostoasia on myös tulossa lakisääteiseksi. Siinä mielessä hänen puheenvuoronsa osui aivan oikeaan, että meillä on myös tulevaisuudessa nämä vammaisneuvostot, ja se jos joku on hyvin elintär- keää, että ne saadaan myös sinne lakisääteisiksi, jotta kaikkien kuntauudistusten sun muiden myötä ne eivät vain katoaisi meidän yhteiskunnastamme.

Mika  Niikko /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkisalo-Ropponen erinomaisesti otti esille tämän asian, että päättäjien ja poliitikkojen pitäisi käydä esimerkiksi kouluissa puhumassa poliittisesta vaikuttamisesta ja osallistumisesta politiikkaan, jotta saataisiin nuori sukupolvi innostumaan äänestämisestä. Mutta käytännön tasolla tämä on torpattu nimenomaan koulujen tasolta.

Opetusministeriön tulisikin valmistella jonkunnäköiset toimenpiteet sille, että alueen päättäjät kunnanvaltuustosta, kaupunginvaltuustosta tai sitten kansanedustajat pääsisivät puhumaan kouluihin. En tarkoita nytten mitään poliittisia puheita vaan ylipäätänsä opettamaan erilaisia näkökantoja politiikasta. Tällä hetkellä oman kokemukseni mukaan kouluihin on äärimmäisen vaikea päästä puhumaan yhtään mitään, vaikka puhuttaisiin vain yhteiskuntavaikuttamisesta tai yhteiskuntaopin mukaisia teemoja. (Puhemies koputtaa) Koulut sulkevat ovet päättäjiltä, ja siinä mielessä tämä on erittäin huolestuttavaa.

Teuvo  Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston demokraattinen selonteko: Avoin ja yhdenvertainen osallistuminen. Tuosta demokratiasta meillä on maailmalta kyllä esimerkkejä: DDR, Saksan demokraattinen tasavalta; Pohjois-Korean demokraattinen tasavalta ja niin edelleen. Nämä ovat niitä demokraattisia tasavaltoja. Meillähän on nyt Suomi varmasti tässä Eurostoliiton demokraattisessa tasavallassa joku autonominen osavaltio. Meillä pitäisi olla valtaa siellä yhtä paljon kuin RKP:llä on valtaa tässä salissa. Silloin me vaikuttaisimme, muuten se jää ihan olemattomaksi. Mutta todennäköisesti sitä valtaa ei koskaan tule.

Selonteossa on paljon kaunista puhetta. Kohdassa "Edustuksellinen demokratia ja toimenpiteitä sen käytäntöjen parantamiseksi" todetaan näin: Suomessa on edustuksellinen demokratia. Edustuksellisessa demokratiassa kansalaiset valitsevat vaaleilla päätöksentekijät keskuudestaan. Valitut edustajat ovat vastuussa äänestäjille siitä, että he tekevät kansalaisten kannalta onnistuneita ja hyvin harkittuja päätöksiä. Kohdassa "Avoin hallinto ja vuorovaikutus" kerrotaan, että toimiva demokratia edellyttää sitä, että asiat valmistellaan avoimesti. Valmistelusta on kerrottava kansalaisille.

Arvoisa puhemies! Tekevätkö päättäjät kansalaisten kannalta onnistuneita ja hyvin harkittuja päätöksiä? Miten tuo avoimuus käytännössä toteutuu? Pelkästään viime kuukausien ajalta löytyy vaikka miten paljon esimerkkejä päinvastaisesta toiminnasta.

Kesällä opetusministeri Krista Kiuru nimitti Koulutuksen arviointikeskuksen johtajaksi maisteri Harri Peltoniemen, joka on SDP:n jäsen ja Porista kuten Kiurukin. Nimitystä edelsi tehtävän kelpoisuusehtojen muuttaminen tohtorista maisteriksi.

Viime kuussa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara sai uuden johtokunnan. Rakennuslehti uutisoi:

"Siitä huolimatta asuntoministeri Pia Viitasen esikunnasta kerrotaan, että Aran uudelleen organisoimista koskeva lakimuutos yritetään tehdä vielä tällä vaalikaudella. Muutoksen jälkeen nykyinen ylijohtaja Hannu Rossilahti korvattaisiin valtioneuvoston nimittämällä pääjohtajalla.

Hankkeen käynnisti jo edellinen asuntoministeri Krista Kiuru. Organisaatiomuutoksen keskeisenä tavoitteena näyttää olevan Rossilahden syrjäyttäminen."

Rossilahti on keskustalainen.

Eilen Ilta-Sanomat kertoi, että Viitanen aikoo esittää nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston ylijohtajaksi Esko Rantoa, joka on pitkäaikainen demarivaikuttaja.

Entä sitten kokoomuksen tuolileikki? Helsingin kaupunginvaltuusto valitsi sosiaali- ja terveysministeriksi siirtyneen Laura Rädyn viransijaiseksi kokoomuslaisen Lasse Männistön. Ministerinä Räty sai 3 670 euron korotuksen entiseen kuukausipalkkaansa. Apulaiskaupunginjohtajaksi ilman avointa hakua ja pätevyyden arviointia valittu Männistö olisi saanut virassa 12 263 euron kuukausipalkkaa eli liki 5 000 euroa enemmän kuin rivikansanedustaja. Lopulta Männistö ei eronnutkaan eduskunnasta. Vuosi sitten Räty oli Kevan hallituksen puheenjohtajana savustamassa ulos keskustalaista toimitusjohtaja Merja Ailusta, joka sai erottuaan 303 580 euron kultaisen kädenpuristuksen. Ailuksen tilalle valittiin Jukka Männistö, joka on Lasse Männistön isä.

Arvoisa puhemies! Entä esimerkiksi ely-keskukset, Tukes, Tekes, Finavia ja niin poispäin tai kuntien työpaikat? Toteutuuko siellä avoimuus, kun niihin valitaan työntekijöitä?

Tässä teille demokratiasta, mitä tapahtuu Suomessa.

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Demokratiapoliittisessa selonteossa on runsaasti hyviä linjauksia ja demokratiauskoa, jonka vahvistamista suomalaiset kyllä tarvitsevat. Konkreettisia uusia avauksia selonteossa on valitettavasti vähänlaisesti. Yleisin toimenpide taitaa olla jonkin olemassa olevan toiminnan kehittäminen.

Kansanvalta on tietysti jatkuvasti vaalittava arvo ja toimintatapa, jota ei tarvitse jatkuvasti keksiä uudelleen. Äänestyspassiivisuutena näyttäytyvä demokratian tila kuitenkin vaatii päättäväisiä panostuksia kansan mahdollisuuksiin käyttää valtaansa ja nähdä sen vaikutukset. Kuten sanottu, demokratian kehittäminen on usein käytössä olevien toimintatapojen kehittämistä tai edes käyttämistä.

Selonteon 9. linjaus esittää enemmän kunnallisia kansanäänestyksiä. Niitä on mahdollista järjestää jo nyt, mutta kuntapäättäjät ovat hyvin nirsoja päästämään kuntalaisia äänestämään. Vedotaan paitsi äänestämisen kalleuteen myös edustuksellisen demokratian autuuteen. Toivottavasti pikkuhiljaa ymmärretään, että suoran kansanvallan lisääntyminen tarkoittaa epäsuoran edustuksellisen kansanvallan roolin pienentymistä.

Selonteossa mainitaan kuntarakenne- ja sote-uudistukset sekä niiden demokratiapoliittiset vaatimukset. Tekstissä vaaditaan läpinäkyvämpää päätöksentekoa ja mainitaan, että kuntien lukumäärän vähentäminen heikentää demokratian toteutumista lähidemokratiana. Samaan suuntaan vie päätöksenteon keskittyminen viidelle suurelle sote-alueelle. Vähintä, mitä tälle voidaan tehdä, on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain säätäminen siten, että sote-alueiden päättäjät valitaan suorilla kansanvaaleilla.

Arvoisa puhemies! Yksi konkreettinen asia, josta selonteossa ei linjata, on pienituloisten mahdollisuus osallistua kunnalliseen päätöksentekoon. Tätä mahdollisuutta heikentää kokouspalkkioiden vähentäminen vanhempain- ja muista sosiaalietuuksista. Siinä missä kokouspalkkio on parempituloisille pieni korvaus käyttämästään ajasta, sosiaalitukea saavasta se voi tuntua rangaistukselta. Tarkoituksena ei varmasti ole pienituloisten kansanryhmän pitäminen kansanvallan marginaalissa, joten asia tulee ratkaista selkeällä lainsäädännöllä.

Elisabeth Nauclér /r:

Värderade herr talman! Självfallet handlar statsrådets demokratipolitiska redogörelse om hur vi ska få människor att intressera sig för politik, hur vi ska få folk att tycka att det är värt att gå till valurnan och lägga sin röst, vilket valsystem är det bästa för att få maximalt intresse, få de rätta personerna valda, rätt såtillvida att de tar sitt uppdrag på allvar och så att alla väljare blir representerade på ett proportionerligt sätt. Hur ska vi få väljarna intresserade av politik och hur ska vi få ungdomarna att intressera sig och känna sig delaktiga?

Förslag till åtgärder finns i redogörelsen, och riksdagen har ägnat tid åt att komma på fler bra idéer. Vad man däremot enligt min åsikt har uppmärksammat alldeles för litet är den bild som ges av politik, politiker och det politiska beslutsfattandet i sociala media. Att bilden av politiken blir mer och mer ytlig, inte bara i sociala media utan också i vanliga traditionella media, är de flesta eniga om. Men ytligheten är inte det värsta hotet mot demokratins utbredning.

Ett av de största hoten är möjligheten att uttrycka sina åsikter anonymt och vår acceptans av näthatets utbredning. Många av våra lokala medier öppnade sina sidor för dessa hatfulla uttalanden. Författaren fick vara anonym men den uthängde politikern fick sitt namn publicerar och i ett litet samhälle, som till exempel på kommunal nivå, kan det vara nog för att avskräcka från fortsatt engagemang. Många media har dragit slutsatser av utvecklingen och publicerar inte längre anonyma påhopp av den här typen.

Detta är en svår fråga. Det handlar om tryckfrihet och yttrandefrihet, något som vi är världsbäst på i Norden och stolta över och som vi ska värna om, men inte när det ger skydd för näthatare som äventyrar vår demokrati. Vi måste ta hatyttringarna som företeelse på allvar. De avskräcker människor från att engagera sig och hotar vår demokrati.

Näthatet stannar inte på nätet. Det förflyttas ut i verkligheten och omsätts i praktiken i form av våldshandlingar mot politiker. Det går inte att bara säga "läs inte det du inte tycker om". Alla måste få ha sin åsikt.

Vi måste i stället fråga oss: ska det vara en rättighet att få hata anonymt? Tidigare skulle en god journalist ta den svagares parti mot makten och ge stöd åt den som själv hade svårt att formulera sig, men i dag är bilden annorlunda.

Värderade herr talman! Det har i debatten här i dag hänvisats mycket till hur det är i Sverige, så jag måste väl också säga något om Sverige. Där uppfattar jag att debatten om näthatet som hot mot demokratin fått en central plats och där finns en ideell organisation som kallar sig Institutet för Juridik och Internet och arbetar mot internetrelaterade kränkningar genom att ge stöd åt dem som kränks och genom opinionsbildning och upplysning. Det är dags för oss också att engagera oss och ta ställning.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Suomi mielletään demokraattiseksi maaksi, jota se monella mittarilla onkin. Demokratiaselonteossa tulee esille monia tärkeitä tämän päivän demokratian ja kansalaisvaikuttamisen kipupisteitä. Yleisenä ilmiönä näyttää olevan, että päätöksenteko on karannut ja karkaamassa lisää kansalaisten vaikutuspiiristä.

EU:n myötä valtaa siirtyi tärkeissä asioissa Brysseliin. Siellä on todella käytössä harvainvalta ja taustakoneistot pystyvät vaikuttamaan päätöksentekoon. Vain harva suomalainen olisi halunnut lahjoittaa valtavia tukipaketteja kriisimaille. Niille rahoille olisi ollut parempaa käyttöä suomalaisen työn edistämisessä. Vain harva kaipaa sitä säätelyä, jolla EU:n kautta homogenisoidaan Eurooppaa. Tämä tehtävä on vaikea ja aikaa vievä. Nyt ollaan aallonpohjalla. Vaikka vaakakupissa olisi hyviä asioita, kielteiset vaikutukset ovat myös merkittävät.

EU-jäsenyys on vaikuttanut negatiivisesti demokratiaan, politiikan uskottavuuteen ja kiinnostavuuteen. Voidaan siis sanoa, että politiikan tekijät ovat itse olleet syypäitä monien kansanryhmien vieraannuttamisessa politiikasta ja päätöksenteosta.

Sama päätöksenteon karkaaminen on tapahtumassa kunnissa. Sote-uudistus vie kunnissa merkittävimmät päätökset kauas kuntavaikuttajista ja kansalaisista. Meidän on turha itkeä alhaisen äänestysaktiivisuuden perään, jos kunnanvaltuustoissa käytetään vain näennäistä valtaa. On turha yrittää keksiä keinoja, millä saataisiin kansalaiset äänestämään ja kiinnostumaan politiikan tekemisestä. Kansanäänestyksillä, suoralla demokratialla, median ja sosiaalisen median käytöllä tai millään muullakaan ei paranneta todellisen demokratian kasvavaa vajetta.

Valta kuuluu kansalle perustuslain mukaan, ja sitä edustuksellinen demokratia käyttää. Nyt meillä valtaa käytetään osakeyhtiöissä ja kuntayhtymissä, jotka ovat omien lainsäädäntöjensä alaisia. Virkamiesvalmistelu ja virkamiesten valta ovat tosiasioita. Kunnanvaltuustot ovat usein kumileimasimia. Kansalaisten ääni katoaa, kun konsultit ja raha suurimpana konsulttina sanelevat päätösten prioriteetit, ja siitä saamme syyttää itseämme. Rahahanoja ohjaavat hallitus ja EU:n turhauttavat ja raskaat kehittämisohjelmat.

Tämä demokratiakeskustelu on tänään erittäin tärkeä. Meidän on vain uskallettava katsoa asian ytimeen, mistä tässä demokratiatyhjiössä oikeasti on kysymys. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Jos me näennäiskuuntelemme kansaa, jos hallintokoneisto elää omaa elämäänsä ja sääntelyä ei pureta, emme voi puhua demokratian voittokulusta vaan päinvastoin. Kansalaiset vieraantuvat politiikasta, yhteisten asioiden hoidosta. On todella huolestuttavaa, että pienen ihmisen ääni on hukkumassa vallankäyttäjien korvissa. Valta pitää palauttaa kansalle, tuoda päätöksenteko lähelle kansaa, eikä ihmisiä pidä koskaan aliarvioida. Poliittinen aktiivisuus ei lisäänny poppakonsteilla vaan tekojen kautta. Tekniikka on valjastettava päätöksenteon ja kansalaisvaikuttamisen käyttöön. Asiat on valmisteltava alhaalta ylös -periaatteella. Nyt tehdään usein päinvastoin.

Toiminnallisten periaatteiden korjausten jälkeen voidaan päästä myös selonteossa esitettyjen asioiden kanssa eteenpäin. Kannatan yhteisöllistä ja rehellisesti kansalaisten etuja ajavaa hallintoa. Yhteiskunnallisessa hallinnossa on muistettava, että hallinnon asiakas on suomalainen ja suomalainen yritys. Asiakkaasta, äänestäjästä, on tehtävä kuningas ja hallinnon konsultti. Emme tarvitse ulkopuolista viisastelua, vaan äänestäjän äänen on ratkaistava.

Arvoisa puhemies! Olkoot nämä opit niin minulle kuin myös toivottavasti jokaiselle päättäjälle.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Ihmisillä pitää olla oikeus osallistua ja osallistaa itseään. Tällä vaalikaudella on eteenpäin nytkähtänyt tukku uudistuksia, jotka laittavat yhteiskuntamme rakenteita myös uuteen uskoon. Esimerkiksi sote-uudistus ja kuntauudistus koskettavat ihmisten arjen tärkeitä palveluita. Siksi näissä uudistuksissa yhtenä keskeisimmistä huolenaiheista on, miten käy kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien. Tämä huoli on otettava vakavasti tässä talossa ja myös kunnissa ja kuntien toiminnassa.

Mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon on demokratian ytimessä. Vaikka meillä demokratiamalli toimii pääsääntöisesti vaaleilla valittujen edustajien kautta, on meillä silti suhteellisen hyvät kanavat vaikuttaa asioihin myös suoraan. Näitä kanavia tulee parantaa, ja uusia vaikuttamisväyliä, joita muun muassa tietotekniikka tarjoaa, pitää avata entisestään ihmisille, kansalaisille.

Poliittisluonteinen vaikuttaminen kilpailee ihmisten ajasta nykyisin hyvin monen asian kanssa. Politiikan yleinen arvostus on alamaissa, ja siihen syyllisiä löytyy paljon tästäkin salista. (Pentti Kettunen: Ei oikein paljon löydy!) Me voimme yhdessä myös palauttaa ihmisten uskon politiikkaan. Se edellyttää keskittymistä asiasisältöihin ja aitoon keskusteluun. Välillä tuntuu, että nykyisin puhutaan kaikesta muusta kuin itse asiasta ja poliittisesta järjestelmästä ja päätöksenteosta. Keskustelussa ei pyritä läheskään aina löytämään parasta vaihtoehtoa eikä kuunnella vastapuolta aidosti. Tällainen käytös tai maan tapa on omiaan heikentämään ihmisten uskoa poliittista järjestelmää kohtaan.

Arvoisa herra puhemies! Kuntapolitiikassa ollaan lähidemokratian kanssa hyvin läheisissä tekemisissä. Sen parissa toimiminen on osoittanut sen, että ihmisten halu vaikuttaa syttyy täyteen liekkiin vasta silloin, kun jotain itselle tärkeää ollaan kenties vaikka viemässä pois. Kyläkoulun lakkauttaminen saa väen liikkeelle, mutta vähemmän tunteisiin vetoavan asian tiimoilta ihmisiltä on vaikea saada edes mielipidettä. Aina sitä ei saa, vaikka kysyisikin. Samaan aikaan ihmiset ovat kuitenkin entistä tietoisempia asioista. Tietoa on paljon saatavilla. Tiedonlukutaidon kehittyminen samaan tahtiin tiedon määrän lisääntymisen kanssa on välttämätöntä nyky-yhteiskunnassa.

Debatissa puhuttiin paljon nuorista ja heidän vaikuttamisnäkökulmistaan ja -mahdollisuuksistaan. Tärkeä asia on tuokin, mutta vielä tärkeämmäksi itse koen koko kansan demokratiakäsityksen eri vaikuttamiskeinoin ja -tavoin.

Arvoisa puhemies! Demokraattinen ja avoin yhteiskunta on pitkän työn tulos. Se ei ole itsestäänselvyys maailmalla tänä päivänä eikä meilläkään välttämättä tulevaisuudessa. Demokratia vaatii työtä ja toimenpiteitä joka ikinen päivä, myös tässä talossa.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi kuuluu Pohjoismaiden ryhmään, joiden erityisenä vahvuutena pidetään yhteiskunnan rakentumista tasa-arvon, oikeusvaltion ja demokratian periaatteille. Pohjoismaisen mallin erityisyys korostuu maailmassa, jossa osa yhteiskunnista näyttää kulkevan epädemokraattisempaan suuntaan ja jossa toisaalta kansalaisten pyrkimykset vahvistaa yhteiskuntansa demokraattisia piirteitä tukahtuvat lupaavankin alun jälkeen.

Osana Euroopan unionia Suomi kannustaa erityisesti naapurustoaan etenemään demokratian vahvistamisessa kehittämällä oikeusvaltiorakenteita ja torjumalla päättäväisesti kaikenlaista korruptiota. Eräissä EU-maissa havaittavat pyrkimykset kaventaa sananvapautta ovat vahvistaneet käsityksen siitä, että demokratiaa on kaiken aikaa puolustettava eikä se ole itsestäänselvyys poliittisten suhdanteiden jyrkästi vaihtuessa.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa ja perustuslakivaliokunnan mietinnössä otetaan varsin kattavasti esiin niitä haasteita, joita meillä Suomessa on demokratian vahvistamisessa. Vakavan kysymyksen muodostaa kansalaisten heikko usko äänioikeuden merkitykseen. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus antaa jokaiselle mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskunnan kehityssuuntaan kansallisesti ja paikallisesti. Äänestysprosentin jääminen 60:n tienoille merkitsee sitä, että vain kolme viidestä äänioikeutetusta käyttää demokraattisia oikeuksiaan. On siis tarpeen selvittää äänestämisen esteitä ja motivaation puutteen syitä. Äänestystä helpottamalla saataisiin kansalainen osallistumaan vähäisemmälläkin motivaatiolla. Siksi tätäkin kannattaa selvittää.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan lausunnossa aivan oikein korostetaan koululaitoksen mahdollisuuksia kansalaistaitoihin kuuluvien demokratiavalmiuksien luomisessa. Tiedon lisäksi tarvitaan viisautta ymmärtää yhteiskunnallisen vaikuttamisen mekanismeja ja korvaamatonta arvoa yhteiskunnan kehittämisessä kaikkia tyydyttävään suuntaan. Haluan korostaa sitä, että yhteiskunnallisen perussivistyksen tulee sisältyä vahvana kaikkeen toisen asteen koulutukseen, jotta kansalaisilla olisi nykyistä yhdenvertaisemmat valmiudet ymmärtää yhteiskunnallisen aktiivisuuden merkitys.

Demokratia tarvitsee pohjakseen ihmisiä, joilla on yhteiskunnallisia näkemyksiä ja kykyä tulkita ja arvioida ajan ilmiöitä. Koululaitoksen ohella taiteella ja kulttuurilla on merkittävä rooli ihmisten yhteiskunnallisen tietoisuuden ja ymmärryksen luojana ja syventäjänä. Elokuvat, teatteri, kirjallisuus, musiikki ja kuvataide tarjoavat esimerkkejä ja välähdyksiä tulkinnoista, jotka omalla tavallaan heijastelevat ympäröivää todellisuutta, auttavat sitä jäsentämään ja ymmärtämään, herättävät tärkeitä kysymyksiä. Yhteiskunnan, joka haluaa varmistaa edellytykset demokratiaan, tulee taata edellytykset vapaalle kulttuurille ja taiteelle. Se on myös herkin tapa testata ja varmin tapa huolehtia siitä, että sananvapaus säilyy.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan mietinnössä nostetaan esille tärkeällä tavalla myös Yleisradion rooli demokratian vahvistamisessa. Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee lain mukaan erityisesti tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia, tarjota monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia. Perustuslakivaliokunta korostaa mietinnössään Yleisradion tehtävän tärkeyttä julkisen palvelun ohjelmatoimintaa järjestettäessä ja painottaa Yleisradion vastuuta ja merkitystä varsinkin asiantuntevien ja asiallisten vaaliohjelmien tuottamisessa sekä yhteiskunnallisia kysymyksiä ja politiikkaa koskevan monipuolisen, analyyttisen ja puolueettoman tiedon välittämisessä. Yleisradio on Suomen laaja kulttuurin, sivistyksen, kasvatuksen, informaation ja tiedonvälityksen mediatalo. Sen rooli tulee säilyttää vahvana juuri sen takia, että meillä olisi edellytykset demokratian vahvistamiseen.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tänään puhuttu demokratiasta, ja itse haluan puhua joukkoistamisesta, josta siitäkin muun muassa edustaja Oras Tynkkynen käytti hyvän puheenvuoron.

Kansalaisten toiveena on päästä vaikuttamaan nykyistä paremmin lainsäädännön sisältöön ja valmisteluun. Lakien valmistelu ministeriöissä ja poliittisissa työryhmissä on antanut kansalaisille tunteen, että kansalainen ja valmistelevien lakien vaikutusarviot kansalaiseen jäävät pimentoon ja kuulumattomiin.

Joukkoistaminen on uusi tapa kerätä kansalaisilta ratkaisu- ja kehitysideoita. Joukkoistamisessa kansalaiset osallistuvat sosiaalisen median tai nettisivuston kautta keskusteluun, jossa heillä on mahdollisuus nostaa esiin itselleen tärkeitä näkemyksiä johonkin asiaan. Lainsäädäntötyössä joukkoistamista on kokeiltu ensimmäistä kertaa maastoliikennelain valmistelussa sekä asunto-osakeyhtiölain sisällön ja vaikutusten arvioinnissa. Kansalaisilla on ollut suora mahdollisuus ottaa kantaa ja saattaa päättäjien tietoon muun muassa lakiin toivottuja parannusehdotuksia. Joukkoistamiseen osallistuminen asunto-osakeyhtiölain kohdalla edellytti kuitenkin nettisivuston käyttömahdollisuutta. Keskusteluun osallistuminen ei ollut mahdollista perinteisellä kirjepostilla. Tämän voidaan todeta heikentävän kansalaisten yhdenvertaisuutta ja vaikuttamismahdollisuutta, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää tietokonetta tai nettisivustoja. Tästä voimme nostaa esille vaikkapa ikääntyneet ihmiset, joilla voi olla vaikeuksia hoitaa asioitaan netin kautta.

Arvoisa herra puhemies! Joukkoistamisen myötä saatujen kehitysideoiden ja kootun tiedon hyödyntäminen lainsäädäntöä tehtäessä ja kehitettäessä on myös nostettava keskusteluun. Ihmisiltä saatu tieto tulee viedä eteenpäin, jotta joukkoistaminen saavuttaa sille annetun tavoitteen eli kansalaisen äänen kuulumisen, ja tällä on myös suora vaikutus siihen, kuinka kansalaiset menevät vaikkapa äänestysuurnille. Kun ihmiset tuntevat, että heidän äänensä kuuluu ja sillä on merkitystä, äänestysaktiivisuuskin paranee.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu myös nuorista. Uudessa kuntalakiluonnoksessa todellakin nuorisovaltuustot tulevat lakisääteisiksi, elikkä on toivottavaa, että nuorten ääni kuuluu paremmin. Tällä hetkellä esimerkiksi Espoon valtuustoistunnoissa on edustettuna aina nuorisovaltuuston edustaja. Heidän puheenvuoronsa ovat olleet meille espoolaisille valtuutetuille äärettömän tärkeitä, ja olemme antaneetkin niistä hyvää ja positiivista palautetta. On hienoa, että heidän ajatuksiaan sitten kuullaan ja viedään eteenpäin.

Seurakuntavaalit olivat juuri äsken, ja 16-vuotiaat nuoret saivat ensimmäistä kertaa äänestää näissä vaaleissa. Se oli erittäin hyvä tapa opetella sitä, millä tavalla voi asioihin vaikuttaa, mutta nuoret eivät itse ehkä olleet kuitenkaan tarpeeksi tietoisia vielä tästä mahdollisuudesta. Oma tyttäreni pääsi ensimmäistä kertaa vaaliuurnille, ja hänen kanssaan kävimme kotona keskusteluja siitä, mitenkä äänestäminen tapahtuu ja miten voit sillä omalla antamallasi äänellä vaikuttaa asioihin. Tällaista avointa keskustelua kotona ja kannustusta ja asioiden puhumista kannattaa viedä eteenpäin, jotta nuoret ymmärtävät, että vain äänestämällä voit vaikuttaa. — Kiitos.