Sampsa Kataja /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esitys koskee vuoden 2015 tuloveroasteikkolakia, johon tulee muutoksia. Valiokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä, kuitenkin siten, että se esittää muutettavaksi elokuvatuottajien tuotantotukea, jonka verovapaus ehdotetaan säilytettäväksi nykyisellään. Muilta osin esitys voidaan hyväksyä sellaisenaan, vaikka huomautuksille onkin aihetta.

Valiokunta pitää tätä esitystä yleisesti hyvin kohdennettuna ja veroasteikkoon ja tuloverolakiin ehdotettuja muutoksia pääosin perusteltuina. Veronkevennysten kannalta merkittäviä ovat tuloveroasteikon kolmeen alimpaan luokkaan tehtävät inflaatiotarkistukset sekä työtulovähennykseen, kunnallisverotukseen, eläketulovähennykseen ja perusvähennykseen ehdotetut muutokset. Näiden yhteisvaikutus on noin 288 miljoonaa euroa, ja ne keventävät pieni- ja keskituloisten eläkeläisten ja palkansaajien verotusta hallitusohjelmassa sovituin tavoin.

Uusi verosta tehtävä lapsivähennys keventää sekin verotusta arviolta noin 70 miljoonaa euroa vuodessa, mutta sen arvioinnissa on syytä ottaa huomioon samanaikaisesti tehtävä leikkaus lapsilisiin. Vähennys onkin tarkoitettu lieventämään leikkauksen vaikutuksia väliaikaisen voimassaolonsa ajan.

Nämä veronkiristykset kohdentuvat edellä todetuin tavoin suurimpiin ansiotuloihin, joita koskeva veroasteikon ylin luokka on tarkoitus säilyttää vuoteen 18 saakka. Lisäksi sen tuloraja ehdotetaan alennettavaksi nykyisestä 100 000:sta 90 000 euroon. Tämän muutoksen arvioidaan lisäävän valtion verotuloja vuositasolla noin 10 miljoonaa euroa. Ehdotus perustuu julkisen talouden suunnitelmaan ja on sikäli hyväksyttävä osa veropoliittisia sopeutustoimia. Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että kiristys kohdistuu osaavimman ja kansainvälisesti liikkuvimman työvoiman työn verotukseen. Jos Suomen menestys halutaan rakentaa myös jatkossa korkean osaamisen varaan, ylimpien ansiotulojen veroaste tulisi voida säilyttää kohtuullisena. Väliaikaiset veronkorotukset antavat tähän nähden vääränlaisen signaalin ja voivat vähentää luottamusta veropoliittisen linjan johdonmukaisuuteen.

Näitä vaikutuksia arvioitaessa on niin ikään syytä huomata, että ansiotuloon kohdistuvat veromuutokset vaikuttavat myös yrittäjäkenttään. Esimerkiksi Suomen Yrittäjien mukaan pääosa, lähes kolme neljäsosaa, yrittäjien tuloista verotetaan ansiotuloina.

Samantapainen muutos koskee myös suurimpia pääomatuloja, joiden sovellettavaa korotettua tuloveroprosenttia on tarkoitus nostaa 32 prosentista 33 prosenttiin. Lisäksi tulorajaa alennetaan nykyisestä 40 000 eurosta 30 000 euroon.

Lisäksi esityksessä asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten omavastuuosuutta korotetaan ja myös asuntolainan korkovähennyksen leikkausta lisätään.

Valiokunta antaa ankaraa kritiikkiä verotuksen johdonmukaisuuden näkökulmasta tälle lapsivähennykselle, joka kuitenkin oikeudenmukaisuussyistä katsotaan voitavan hyväksyä.

Valiokunta ei pidä aiheellisena poistaa elokuvatuottajien tuotantotuen verovapautta hallituksen esittämillä tavoin. Verovapaus koskee kotimaiselle elokuvan tuottajalle valtion tai Suomen elokuvasäätiön varoista myönnettyä tukea. Tätä verovapauden poistoa on perusteltu hallituksen esityksessä tavoitteella laajentaa veropohjaa yritystukia karsimalla. Lisäksi sekin olisi ollut osa julkisen talouden sopeutustoimia. Näillä näkökohdilla ei ole kuitenkaan olennaista merkitystä, koska muutoksen verotuottovaikutukseksi oli arvioitukin 4 miljoonaa euroa vuositasolla, mutta tämäkin tuotto on kyseenalaistettu valiokunnan asiantuntijakuulemisessa, jossa niin opetus- ja kulttuuriministeriö kuin alan toimijatkin ovat puoltaneet verovapautta tuotantokohtaisena projektitukena. Ala on myös yleisesti ottaen sangen tappiollinen, joten verovapauden poisto pienentäisi pääasiassa vain tuotantoyhtiöille vahvistettuja tappioita. Sillä ei olisi siten välitöntä vaikutusta valtion verotuloihin.

Tässä valiokunnan mietinnössä perustelut ovat sinänsä yksimielisiä, mutta sitten näihin yksityiskohtiin ja asteikkoihin ynnä muihin esitetään lukuisa joukko vastalauseita.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskusta esittää omaa veroasteikkoa. Sen johdosta keskustan valiokuntaryhmä on jättänyt vastalauseen 1, joka pitää sisällään veroasteikon, joka keventäisi pieni- ja keskituloisten verotusta ja kiristäisi suurempia ansiotuloja.

Tämä ehdotus, jota hallitus ja valiokunnan enemmistö esittää, nostaisi, niin kuin kuulimme verojaoston puheenjohtajan esittelystä, pääomatulojen verotusta. Keskustan mielestä se erityisesti rokottaisi metsätilojen puunmyyntituloja siltä osin kuin ne ylittävät 30 000 euroa. Kun puun saatavuuden ja puuhuollon kaikissa tilanteissa pitäisi sujua katkeamattomasti, niin tällä ehdotuksella tätä tavoitetta lyödään päähän. Kun tämä ei sisällä jaksotusta, kun taas muut pääomatulot ovat säännöllisiä, esimerkiksi vuokra- tai asuntotulot, niin tämänkaltaisissa puunmyyntituloissa tarvittaisiin poikkeus, jolla näitä tuloja voitaisiin tasasuuruisina tasata useammalle vuodelle. Muutoin tämä toimii niin, että verosuunnittelun avulla puunmyynnit pienenevät ja tehokkuus ja tuottavuus kärsii ja koko metsätalous on silloin menettäjä.

Edelleen keskusta on esittänyt lapsilisäleikkauksen perumista, ja sen tähden ehdotamme, että tästä verohallinnollisesti kalliiksi tulevasta verotuksen lapsivähennysjärjestelmästä luovuttaisiin. Tämä rahoitettaisiin, niin kuin aiemmin olemme esittäneet, tupakkiveroa kiristämällä.

Matkakustannusten vähennysoikeutta ollaan korottamassa. Se ei kannusta työntekijää ottamaan vastaan työtä, ja sen tähden emme voi hyväksyä tätä. Sen tähden esitämme muutosta.

Myös omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio pitäisi lukea mukaan pääomatulojen tappioon. Sen tähden olemme vastalauseessa tekemässä tämänkaltaista ehdotusta.

Suomeen pitäisi saada enemmän yrityksiä ja yrittäjiä, ja se edellyttää erilaisia kannustimia. Sen tähden keskusta ehdottaa 5 prosentin yrittäjävähennystä yrittäjätulosta. Tästä meillä on myöskin oma lakialoite. Edelleen yritysten ja sijoitusten lisäämiseksi ja laajentamiseksi esitämme pienten osinkojen verovapautta aina 1 000 euroon asti.

Sitten erityisesti haluan korostaa ehdotusta, jossa me ehdotamme tekijänoikeuskorvauksien verokohtelua, josta samasta asiasta on myös edustaja Kauman lakialoite 39 tältä vuodelta, joka on vastaava kuin edustaja Tiilikaisen jättämä lakialoite 32 tältä vuodelta. Tämä mahdollistaa sen, että äänestämällä aikanaan tämän ehdotuksen pohjalta myös ne edustajat, jotka ovat edustaja Kauman lakialoitteen allekirjoittaneet, voivat tukea sitten perjantaisessa äänestyksessä tätä ehdotusta.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että 3.—5. lakiehdotus hyväksytään hallituksen esityksen sekä lakialoitteiden 39, 68, 70, 71, 74 pohjalta muutettuna vastalauseen muutosehdotusten mukaisesti ja että lakialoitteen 70/2014 pohjalta hyväksytään uusi 6. lakiehdotus ja uusi 7. lakiehdotus. Eli ehdotan, että nämä esitykset otetaan äänestyksessä käsittelyn pohjaksi.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Teen vastalauseen 3 mukaiset pohjaesitykset. Tämä vastalause sisältää edustaja Lohelan tekemät lakiehdotukset 63 sekä 64. Lisäksi kannatamme äsken esiteltyä edustaja Kauman tekemää lakiehdotusta 39.

Vastalauseen lakiehdotuksemme lisäävät oikeudenmukaisuutta yhteiskuntaan. Tämän vastalauseen tulonjakovaikutus mitattuna Gini-indeksillä on miinus 0,33 yksikköä eli tulonjakoa tasaava. Vastustamme tässä muun muassa monimutkaista lapsivähennystä ja olisimme halunneet jättää lapsilisäleikkaukset tekemättä. Esitämme luonnollisesti myöskin ensimmäiseen lakiin omat asteikkomuutokset.

Lopuksi haluaisin sanoa sen, että tämä hallituksen esitys ja mietintö sisältävät hyviäkin asioita, muun muassa elokuvatuottajien tuotantotuen säilyttämisen.

Ehdotan vastalauseen 3 mukaista käsittelyn pohjaa.

Anne  Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kalli käytti erittäin hyvän puheenvuoron.

Keskustan linja eroaa hallituksen linjasta erittäin monessa paikassa. Meille työmatka ei ole ympäristön kannalta haitallinen asia, ja meidän mielestämme siitä, että ottaa työtä vastaan kauempaa, ei pidä rangaista ihmistä, vaan kannustaa kulkemaan töissä.

Me haluamme kannustaa kotimaista omistajuutta, pienomistajuutta ja haluamme, että emme säädä täällä eduskunnassa turhaa byrokratiaa, tee monimutkaista lapsivähennysjärjestelmää perheille sen takia, että lapsilisiä leikataan.

Mutta ennen kaikkea tämä hallitus on kiristänyt yritysverotusta kaikilta muilta paitsi osakeyhtiöiltä. Kaikki henkilöyhtiöt, maa- ja metsätalousyrittäjät ovat joutuneet maksumiehiksi sille, että yritämme pitää suuret, monikansalliset yhtiöt Suomessa. Ymmärrän, että totta kai kansainvälisen verokilpailun vuoksi joudumme yhteisöveroa laskemaan, mutta todellakin verokuilu eri yhtiömuotojen välillä on tullut liian suureksi. Siksi tämä yrittäjävähennys, mikä 31 a §:ään on keskustan esittämänä tehty, on erinomainen, että vähennetään 5 prosenttia yrittäjävähennyksenä näiltä yrityksiltä, jotka kärsivät hallituksen vuoksi.

Maria Lohela /ps:

Herra puhemies! Edustaja Vähämäki esitteli juuri perussuomalaisten jättämän vastalauseen sisällön. Erityisen harmillista tässä hallituksen esityksessä on juuri kankea lapsivähennysjärjestely.

Kannatan edustaja Vähämäen tekemää esitystä.

Esko  Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kallin tekemiä esityksiä. Edustaja Kallin vastalausetta koskeva esitys oli jo hyvin seikkaperäinen, mutta nostan siitä vielä muutamia kohtia esille.

Erittäin tärkeää olisi ottaa käyttöön yrittäjävähennys, ja täytyy ihmetellä, että hallitus ei ole tähän tarttunut. Yhteisöveroa eli osakeyhtiöitten ja osuuskuntien tuloveroprosenttia on kyllä alennettu 26:sta 20:een prosenttiin, mutta huomioon ei ole otettu lainkaan muita yritysmuotoja, henkilöyhtiöitä, yksityisiä liikkeen- ja ammatinharjoittajia eikä myöskään maa- ja metsätalouden harjoittajia. Keskustan perinteiseen kansankapitalismitavoitteeseen liittyy tämä listattujen yhtiöitten pienten osinkojen verovapaus, jota esitämme 1 000 euron vuotuiseen rajaan asti. Erittäin tärkeää on ottaa metsätalouden ominaisuudet huomioon pääomatulon progressiivisuutta käsiteltäessä. Tässä maassahan pyritään suurempiin metsätalousyksiköihin, ja siitä seuraa luonnostaan se, että puukaupat myös ovat suurempia, eikä verotuksella pitäisi kahlita rationaalista metsätaloutta.

Vielä voisin nostaa näistä keskustan vastalauseen tulvillaan olevista hyvistä esityksistä ylös tämän, että matkakustannusten omavastuuta ei saisi työmatkoilla nostaa varsinkaan tällaisena aikana, kun työmatkat pakostakin ovat usein entistäkin pitempiä.

Kaj Turunen /ps:

Arvostettu puhemies! Kun vaihtoehtobudjeteista keskusteltiin eduskunnassa, niin huomasi, että kaikki, jotka osallistuivat ärhäkkäästikin keskusteluun, eivät olleet edes näihin tutustuneet. Siksi haluan nyt tässä keskustelussa nostaa erikseen perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista vain yhden asian, joka on mielestäni hyvin tärkeä asia.

Tämä on siis suoraa tekstiä meidän budjetistamme:

"Jo nyt on havaittavissa, että valtion verokertymästä yhä suurempi osa tulee erilaisista tasaveroista, kuten arvonlisä- ja energiaveroista. Monet verovähennyksetkin, kuten esimerkiksi vapaaehtoisten eläkevakuutusmaksujen vähennysoikeus, hyödyttävät lähinnä suurituloisia, ja niiden elinkeinopoliittinen merkitys on kyseenalainen. Taloustieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, etteivät suurituloisten veronkorotukset johda heidän työn tarjontansa alenemiseen, mutta pienituloisten verotuksen aleneminen sen sijaan nostaa kannustetta ottaa vastaan myös osa-aikaista työtä. Lisäksi riippumattomat suomalaiset asiantuntijat ovat laskeneet, että ottaen huomioon suomalaisen hyvinvointivaltion tulonjaolliset tavoitteet, Suomen suurituloisia olisi aiheellista verottaa selvästi ankarammin kuin mitä viimeisen 15 vuoden aikana on tehty.

Edellä mainituista syistä perussuomalaiset ehdottavat, että 1 000 euroa kuussa voisi ansaita ansiotuloverosta vapaasti. Tämä tarkoittaisi sitä, että 12 000 euroa vuodessa ansaitseva ei maksaisi valtion tuloveroa eikä kunnallisveroa. Sen lisäksi, että tämä olisi oikeudenmukainen uudistus, se tekisi myös työn vastaanottamisesta nykyistä kannattavampaa. Yhdessä turvallisuus- ja hyvinvointipakettiimme sisältyvän perusturvan korotuksen kanssa tämä uudistus pienentäisi merkittävästi niin sanottua tuloloukkuongelmaa eli tilannetta, jossa työttömällä ei ole taloudellisesti kannattavaa ottaa työtä vastaan. Muutos toteutettaisiin kustannusneutraalisti niin, että 40 000 euroa ja sitä vähemmän vuodessa ansaitsevien verotus kevenisi ja sitä suurempituloisten kiristyisi. Muutoksen ansiosta 12 000 euroa vuodessa ansaitsevan käteen jäävät tulot nousisivat melkein 400 euroa ja kaikkien suurituloisimpien verotaakka kasvaisi."

Esityksemme laskisi siis pieni- ja keskituloisten verotusta. Pidän tätä erittäin tärkeänä asiana tuloerojen tasaamisen kannalta. Tämän vaalikauden aikana tuloerot ovat merkittävästi kasvaneet.

Arvostettu puhemies! Tämän johdosta tulenkin tekemään erikseen äänestyksessä 3. vastalauseen 125 §:n — jossa puhutaan työtulovähennyksestä — mukaisen pykälämuutosesityksen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tässä taloudellisessa tilanteessa voidaan sanoa, että Suomessa verotus on niin korkealla tasolla, ettei meillä juurikaan ole mahdollisuuksia verotusta korottaa juuri missään tulolajissa. Mahdollisuuksia ehkä tulevaisuudessa on jossain määrin haittaveroissa ja energiaverotuksessa, haittaveroista tupakka- ja alkoholiverotuksessa. Mutta kaikkien näitten osalta meidän täytyy hyvin tarkkaan seurata sitä, miten verotus kehittyy meidän lähialueillamme, jotta ei synny tilannetta, että näitä tuotteita aletaan tuoda Suomeen merkittävässä määrin ja tosiasiassa verotuotto Suomessa laskee.

Tällä kertaa käsittelyssä on tuloverolaki, ja tältä osin voidaan todeta, että tuloverotus kevenee kaiken kaikkiaan 271 miljoonaa euroa. Tosin keventyminen on kohdennettua: tällä kertaa ei tehdä yleistä asteikkotarkistusta vaan tehdään tarkitus vain alimpiin tuloluokkiin. Tarkistus on kuitenkin 1,5 prosenttiyksikköä, mikä on enemmän kuin palkankorotukset tulevat olemaan ensi vuonna tai ne ovat tänä vuonna palkkaliukumineen, joten tältä osin voidaan sanoa, että verotus reaalisestikin jonkin verran kevenee.

Sen sijaan ylimmissä tuloluokissa verotus kiristyy: tuo 100 000:n raja putoaa 90 000:een, ja tällä ei ole kovin suurta vaikutusta, mutta tietysti sillä on symbolinen vaikutus sillä tavalla, että tiedetään, että mitä enemmän ansaitset, niin sitä enemmän verotus meillä kiristyy.

Tällä on myöskin se suuri merkitys, että kun Suomen verotusta verrataan muihin maihin, voidaan todeta, että pienituloiset Suomessa maksavat tuloveroja hieman vähemmän kuin keskimäärin muissa eurooppalaisissa maissa. Keskituloiset maksavat jo hieman enemmän kuin muissa maissa, ja suurituloiset maksavat selvästi enemmän kuin muissa maissa. Jos verrataan Ruotsiin, mielenkiintoista on se, että Suomessa nimenomaan keskituloiset maksavat huomattavasti enemmän tuloveroja kuin Ruotsissa. Olisikin tärkeätä, että Suomessa arvioitaisiin jossakin vaiheessa se, onko meidän progressiivinen verotaulukkomme oikeudenmukainen.

Valtiovarainvaliokunta mietinnössään kiinnittää huomiota siihen, että nyt nämä veronkiristykset kohdistuvat osaavimpaan ja kansainvälisesti liikkuvimpaan työvoimaan, ja meidän on jälleen hyvin tarkkaan seurattava sitä, johtaako tämä siihen, että lahjakkaimmat suomalaiset siirtyvät muualle, ne, jotka olisivat suomalaisen kasvun moottoreita. Niin kauan kuin liikkumaa ei tapahdu, ei tarvitse olla huolissaan, mutta jos sitä alkaa merkittävissä määrin tapahtua, voin sanoa, että se on erittäin huolestuttava tilanne, ja tältä osin sanoisin, että olemme tällä hetkellä merkittävällä herkkyysalueella.

Kuitenkin kaiken kaikkiaan, kun puhutaan hallituksen veropolitiikasta, tämäkin lakiesitys merkitsee sitä, että tuloverot meillä aavistuksen verran kaventuvat. Eli kun meillä täällä vasemmalta jatkuvasti sanotaan, että verotus suosii suurituloisia, niin todellisuudessa tilastojen mukaan meillä tuloerot verotuksen johdosta selvästi kaventuvat.

Mitä sitten tulee eräisiin muutoksiin hallituksen esityksessä, matkakustannusten omavastuuta korotetaan, ja täytyy sanoa, että tietysti sillä on selkeä merkitys siinä suhteessa, että tuota veronmenetystä, joka muuten syntyisi asteikkokevennysten johdosta, lievennetään tuota kautta. Toisaalta se kohdistuu myöskin aika paljon samaan joukkoon, koska meillähän sitten myöskin tuloverotusta kevennetään työtulovähennyksen ja perusvähennyksen kautta. Tietysti liikkuvuus on erittäin tärkeää. Nyt, kun säännökset muuttuvat sillä tavalla, että joudutaan käymään työssä myöskin kauempana kotoa, voidaan kysyä, kuinka tarkoituksenmukainen tämä muutos on, mutta toisaalta tämä vastaa yleistä kehityslinjaa tähän asti.

Toinen suuri periaatepäätös on asuntovelkojen korkojen vähennysoikeuden puolittaminen vuoteen 2018 mennessä, ja tämä on perusteltu ratkaisu, ihmiset osaavat varautua tähän. Vuonna 2018 sitten hallitus joutuu miettimään, pysäytetäänkö tuo velkojen korkojen vähennysoikeus tuohon 50 prosenttiin vai poistetaanko se asteittain sitten kokonaisuudessaan.

Keskustan toimesta on tehty yritysverotukseen ehdotuksia, ja täytyy sanoa, että kaikkien niitten vähennysten, mitä yritysverotuksessa tehdään, pitäisi olla johonkin perusteeseen sidottuja. Tältä osin täytyy sanoa, että tällainen yrittäjävähennys on aika fiktiivinen vähennys ja tältä osin ei perusteltu. Sekään perustelu, että kun yhtiöitten verotusta kevennetään, se pitäisi kompensoida muille, ei mielestäni ole perusteltu. Ja pitää muistaa niistä, jotka ovat yksityisyrittäjiä, että eräiden heistä verotuksen kiristämistä keskusta ehdottaa, kun se ehdottaa tuloveroasteikkoihin kiristyksiä.

Lopuksi, puhemies, haluan todeta sen, että harvoin näkee missään mietinnössä niin tiukkaa kritiikkiä hallituksen esitystä kohtaan kuin valiokunta kirjoittaa lapsivähennyksen osalta. Tältä osin todetaan, että siitä hyötyisi 770 000 pieni- ja keskituloista verollista, mutta osa heistä vain osittain. Ulkopuolelle jää 300 000 verovelvollista, ja 16 500 heistä on kaikkein pienituloisimpia. Ja syy, minkä takia tällaista vähennystä käytetään, on vain se, että kun lapsilisää leikattiin menokehysten vuoksi, niin ei ollut mitään muuta tapaa hyvittää menokehyksiä, ja täytyy sanoa, että tällainen tekniikka ei saisi olla syynä veropolitiikkaan, koska veropolitiikassa pitäisi olla johdonmukainen, ja tämä on kaikkea muuta kuin johdonmukaista. 2,5 miljoonaa euroa maksetaan siitä, että meillä on kolmen vuoden ajan vähennys — olen vakuuttunut, että vähennys poistuu sen jälkeen. Voi sanoa, että tämä vielä korostaa tämän ratkaisun epätarkoituksenmukaisuutta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ei ole mitään suuria linjauksia, se on tasaista kehitystä lähtökohtaisesti siihen, että tuloverotusta aavistuksen verran kevennetään. Ja kuten sanottu, tärkeätä on jatkossa pitää huolta siitä, että verotus millään kansanryhmällä ei tulevaisuudessa kiristyisi, koska se olisi myrkkyä Suomen kansantaloudelle.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä en lähde toistamaan kaikkea, mitä edustaja Sasi tässä edellä puhui, mutta ottaisin yhden hyvän asian tästä esille, nimittäin edustusmenojen vähennyskelpoisuuden säilymisen, jolla on iso merkitys kotimaiselle matkailu- ja ravintolaelinkeinolle. Tällä aiemman päätöksen perumisella on säästetty monta matkailu- ja ravintola-alan työpaikkaa sekä julkisen sektorin kuluja noin 17 miljoonaa euroa. Nykyisessä taloustilanteessa me tarvitsemme kaikki nämä työpaikat ja rahat käyttöömme. Siksi hallituksen mielenmuutos on mielestäni kiitoksen arvoinen, vaikka yleisellä tasolla verotuksessa tulisikin pyrkiä tämäntyyppisen tempoilun välttämiseen. Tässä asiassa, sen myönnän, on ollut tällä vaalikaudella eniten kehittämisen varaa.

Toisaalta kehittämisen varaa, arvoisa puhemies, meillä on ylipäätään koko tuloverotuksen tason ja rakenteen suhteen. Eniten olen huolissani meidän työn verotuksen tasosta verrattuna muihin kilpailijamaihin. Ensi vuonna meidän kokonaisveroasteemme on 46 prosenttia. Niin sanottujen vanhojen EU-maiden eli EU15:n keskiarvo on noin 39,5 prosenttia. Ja kuten edustaja Sasi tuossa äsken mainitsi, keskituloinen suomalainen maksaa vuodessa veroja paljon paljon enemmän kuin esimerkiksi keskivertoruotsalainen. Ero on noin 2 000 euroa vuodessa. Useat talouden asiantuntijat, viimeksi Nordean Aki Kangasharju, ovat vaatineet työn verotuksen asteittaista alentamista kohti kilpailijamaiden tasoa, jos Suomi halutaan nostaa oikeasti uuteen nousuun. Alennukset olisi asiantuntijoiden mukaan viisainta toteuttaa 1990-luvun lopun metodilla eli maltillisten palkkaratkaisujen osana ja tukena. Näin sekä kansalaisten ostovoima että suomalaisten työn kilpailukyky paranisivat merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Olen tästä kasvureseptistä täysin samaa mieltä. Suomi nousee vain työnteolla, ja sitä luovat kotimainen kysyntä ja työmme kansainvälinen kilpailukyky.

Timo  Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan vastata edustaja Sasin esittämään väitteeseen siitä, että tämä yrittäjävähennys ja tehty yhteisöveron alennus olisivat jotenkin yhteydessä toinen toisiinsa. Nämä ovat täysin eri asioita. Ne, joille nyt ehdotamme yrittäjätulovähennystä, eivät ole millään tavalla hyötyneet yhteisöveron alennuksesta. Jotta yritykset olisivat tasavertaisia ja pääsisivät samalle viivalle, se edellyttäisi nimenomaan sitä, että tämänkaltainen vähennys olisi mahdollinen. Myös nämä yrittäjät, jotka eivät hyödy yhteisöverosta, saisivat jonkinlaisen hyödyn ja kiihokkeen siihen, että kannattaa yrittää ja kannattaa olla jatkossakin mukana yrittämässä.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Sasi tuossa syytti keskustaa, samoin kuin olen kuullut jonkun muunkin tässä jo lähipäivinä syyttävän, että koska meidän tuloveroasteikkomme on progressiivisempi, niin haluaisimme kiristää yritysten verotusta. Tosiasiassa valtaosa yrityksistä, reilu valtaosa yrityksistä, hyötyisi keskustan veromalleista, etenkin pienet ja keskisuuret yritykset. Silloin kun ansiotulot ovat erittäin korkeat, katsomme, että on veronmaksukykyä, ja mielestäni silloin, kun tilanne on vaikea, sitä verotusta pitää kiristää juuri niiltä henkilöiltä, joilla sitä veronmaksukykyä on.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kalli esitteli erinomaisesti täällä keskustan vastalausetta. Nostan tässä omassa puheenvuorossani esille kaksi asiaa.

Ensinnäkin edustaja Sasi täällä hyvin perusteli sitä, miksi lapsivähennys olisi pitänyt perua. Kun lukee valiokunnan mietintöä, ei voi kuin ihmetellä sitä, miten hallituspuolueet eivät voineet löytää tähän lapsilisäleikkaukseen ja lapsivähennyksen perumiseen ratkaisua. Valiokunnan mietintö yksiselitteisesti toteaa sen, että tämä esitetty malli on epäonnistunut ja että lapsilisäleikkaus ei myöskään ole hyvä liike. Tässä meillä on tänään myöhemmin käsittelyssä lapsilisäleikkauksesta laki, jossa tulemme esittämään myös sen hylkäämistä.

Toisena asiana hallitus esittää matkakustannusten vähennysoikeuden omavastuuosuuden nostoa. Tämä on erittäin pahasti ristiriidassa sen kanssa, että samaan aikaan hallitus esittää työttömille velvollisuutta ottaa työpaikka vastaan nykyistä pidemmän matkan ja kalliimman matkan päästä kotoa.

Nämä esitykset ovat ristiriitaisia, ja emme voi niitä siksi hyväksyä.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama havainto käytävään keskusteluun. Sain oikeastaan ponnen tähän lukiessani äsken EK:n tänään julkistamaa tiedotetta. Siinä EK linjasi vähän sitä, mitä seuraavalla vaalikaudella pitäisi tehdä. Siinä oli paljon hyviä aineksia, moniin kohtiin niistä voi hyvin mieluusti yhtyä.

Mutta, arvoisa puhemies, jälleen kerran siinä puhuttiin siitä, kuinka julkisen sektorin menot Suomessa lähestyvät 60:tä prosenttia. Arvoisa puhemies, minusta tässäkin salissa on joskus syytä vähän pohdiskella näitä käsitteitä, mikä on mitäkin.

Ensimmäinen kysymys kuuluu: jos julkisen sektorin osuus on bkt:stä 60 prosenttia, onko niin, että yksityisen sektorin menot bkt:stä ovat 40 prosenttia? Ei ole. Yksityisen sektorin menot samalla tavalla laskien bkt:stä ovat yli 200 prosenttia. Samaa kaavaa käyttäen päädytään tämäntapaiseen lukemaan. Minäkin olen sitä mieltä, että julkisen sektorin osuus, kaiken kaikkinensa painoarvo kansantaloudessa, on kasvanut liian suureksi, mutta käsitteitä käyttäessä kannattaa olla aina tarkka vähän siitä, miten ja minkälaiseen tarkoitukseen kutakin käsitettä milloinkin käytetään. Pieni huomio tästä näin.

Arvoisa puhemies! En käy nyt tässä yhteydessä tätä asiaa paremmin käymään läpi tai pohdiskelemaan; halusin vain tämän asetelman erikoisuuden tuoda esille. Sanotaan nyt vielä näin, että yksityisten yritystenkin, siis nyt tarkkaan sanoen yksityisten yritystenkin, menot ovat noin 50 prosenttia kansantuotteesta. Siis siinä on kysymys vain yksityisten yritysten menoista tällä samalla kaavalla laskien.

Muutoinkin tämän suomalaisen julkisen sektorin rasitetta tähän koko kansantalouteen laskettaessa kannattaa muistaa yksi asia: Julkisiin menoihin tässä yhteydessä lasketaan — jotka julkiset menot, jos nyt muistan oikein, ovat 115 miljardia euroa — mukaan muun muassa 26 miljardia euroa eläkemenoja, jotka erittäin monissa maissa on hoidettu toisella tavalla. Niitä ei lasketa julkisiin menoihin samalla tavalla kuin meillä, koska yksityinen sektori ne rahoittaa suoraan, niin että ne eivät näy ollenkaan sen julkisen menotalouden laskentakaavassa niin kuin ne meillä näkyvät.

Arvoisa puhemies! Muutama huomio täällä käytyyn keskusteluun.

Ensinnäkin pari sanaa yrittäjävähennyksestä. Kyllähän yrittäjävähennyksen idea perustuu niihin veroratkaisuihin, joita tässä äskettäin on tehty. Myönnän, että ne ovat olleet vaikeita tehdä, on vaikeaa sovittaa yhteen se, kun yhteisöveroa muutetaan ja sitten on yksityinen yrittäjä, joka saa siis sekä tuloa siitä yrityksestä että pääomatuloa siitä yrityksestä. On vaikea tehdä uudistuksia, jotka koskevat kaikkia oikeudenmukaisella tavalla — tämä pieneksi puolustukseksi hallitukselle, joka teki nämä viimeiset ratkaisut.

Mutta kyllähän tässä kävi niin, että ei kaikkien yrittäjien mutta kymmenientuhansien yrittäjien, erityisesti avoimien yhtiöiden muodossa toimivien, henkilöyhtiömuodossa toimivien ammatin- ja liikkeenharjoittajien, kymmenientuhansien näistä, kohdalla tämä kokonaisverorasite, jossa otetaan se, mitä hän yhtiön kautta nostaa ja mitä hän saa tuloa itselleen, tämä verotuskokonaisuus, verotaakka monen kohdalla kasvoi. Tässä yrittäjävähennyksessä on nyt tarkoitus osin paikata tätä mutta myöskin osin antaa poliittiselta päättäjältä selvä viesti siihen, että Suomi tarvitsee tänään yrittäjyyttä, yrittäjyyttä pitää rohkaista ja vähän tukea, ei vain sanoissa vaan myös teoissa, ja tähän yrittäjävähennys on ihan ratkaisu paikallaan.

Toinen huomio liittyy tähän matkakustannusten vähennysoikeuteen. Paljon käydään keskustelua siitä, pitääkö työvoiman tarjontaa pystyä eri tavoin lisäämään. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että pitää pystyä lisäämään. Pitääkö työn vastaanottamista pystyä lisäämään, mikä kolahtaa sitten sen työntekijän, sanoisiko, nilkkaan? Mielestäni pitää pystyä eri tavoin rohkaisemaan sitäkin, että yksilö ottaa paremmin työtä vastaan.

No, julkisen vallan rooli tässä on mennä väliin ja katsoa, millä tavalla se voi joko estää tai kannustaa sitä, että työn tarjontaa lisätään ja työn vastaanottomahdollisuuksia ja jopa -velvollisuuttakin voidaan sitten parantaa. Yksi tapa on mennä vastaan silloin ihmistä, kun hän vähän kauempaakin menee hakemaan sitä työtä. Totuus on se, että työ ei tule kaikkien kotiin eikä kovin lähellekään. Monta kertaa entistä useammin joudutaan hakemaan se työ entistä kauempaa, ja se, että nyt rajoitetaan tästä aiheutuvia kustannuksia verotuksessa, on ihan väärin, ihan väärin. Tästä syystä se, mitä keskustan vastalauseessa sanotaan tähän asiaan, on mielestäni ihan oikein.

Vielä kolmas huomio äsken käytyyn keskusteluun liittyy näihin edustuskuluihin ja niitten vähennysoikeuteen. Pienenä tarkennuksena edustaja Wallinheimon sinänsä hyvälle huomiolle, kun hän oli osaaottavainen sen suhteen, että kyllä tämmöinen vähennysoikeus pitää olla: hallitus kuitenkin aikaisempaan nähden, kun se vähän peruutti aikaisempia pahoja tekoja, peruutti pahoista teoista vain puolet, ja puolet jäi sinne edelleenkin. Mutta, edustaja Wallinheimo, eikö niin, että seuraavalle hallituksellehan tässä sitten jää tehtävää?

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Minäkin vaikutuin tuosta edustaja Sasin puheenvuorosta, ja se kirvoitti minua pyytämään tämän puheenvuoron.

Edustaja Sasi sanoi jotenkin näin, että yrittäjävähennys on liian yleinen termi ja ei ole riittävän perusteltu. Kyllä minun käsittääkseni verotusta voidaan keventää erilaisilla tekniikoilla, alentamalla veroprosenttia, niin kuin yhteisöveron kohdalla tehtiin, tai sitten antamalla vähennyksiä, ja tämä yrittäjävähennyshän on täsmävähennys henkilöyhtiön osakkaille, yksityisille liikkeen- ja ammatinharjoittajille, maa- ja metsätalouden harjoittajille. Se on tapa keventää näiden yritysmuotojen verotusta, ja minusta Suomen Yrittäjät on ollut perustellulla asialla, kun se on hallitukselta pyytänyt jo pari kolme vuotta tätä yrittäjävähennystä koskevaa esitystä.

Timo Kalli /kesk:

Herra puheenjohtaja! Yrittäjille kaikkein tärkein asia on johdonmukaisuus, ennustettavuus ja pitkäjänteisyys. Ja nimenomaan edustuskuluihin liittyvä ratkaisu hämmensi ja lisäsi sitä, että ei voida luottaa eikä uskoa. Vaikka se nyt vedettiin takaisin, niin sillä saatiin jo vahinko aikaan: yritykset eivät jatkossa käytä enää näitä edustuskuluja sillä tavalla kuin aiemmin, ja tästä kärsii erityisesti matkailuyrittäjäjoukko Suomessa erityisen paljon. Useilla yrityksillä, joille tuli vieraita, kauppakumppaneita rajojen ulkopuolelta, etenkin pidemmältä, oli tapana järjestää samassa yhteydessä tutustumismatka eri puolille valtakuntaa, erityisesti pohjoiseen Suomeen ja Lappiin, ja tämän yrittäjävähennyksen poiston seurauksena tapahtui selvä muutos. Ja niin kuin totesin, vahinko on jo tapahtunut. Vaikka tässä hallitus osittain veti takaisin, niin välttämättä se kulttuuri, joka valittiin uudelleen, ei enää toteudu. Sen tähden korostan sitä, että pitää olla pitkäjänteinen, johdonmukainen ja pitää olla uskottavuutta tämänkaltaisissa asioissa. Tätä hallitusta ja edellistäkin on leimannut nimenomaan tämä, että ei olla riittävän pitkäjänteisiä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vielä tuohon Sasin väitteeseen. Keskusta lasketti tietopalvelussa oman veroesityksensä vaikutukset yrittäjille, ja todellakin lopputulema oli se, että yrittäjien verotus, valtaosalla yrittäjistä, kevenisi. Kun edustaja Sasi ei oikein osannut yksilöidä, mitä tämä yrittäjävähennys sitten olisi, niin konkreettisesti tätä: se tehdään suoraan bruttotuloista, ja sen seurauksena yrittäjän veronalainen ansiotulo-osuus ja pääomatulo-osuus ovat pienempiä kuin ne ilman tätä vähennystä olisivat. Tämä on aivan selkeä, hyvä malli, joka kohdistuu juuri niihin yrittäjiin, jotka meillä Suomessa työllistävät ja ovat kantaneet sitä yhteiskuntavastuuta, mitä me peräänkuulutamme. Tällaisia yrittäjiä meidän tulisi tukea jatkossakin tarjoamaan työtä ja lisäämään elinvoimaa, että saisimme tämän Suomen nousuun.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan innostuin tämän puheen käyttämään, mutta — ei, kyllä edustaja Wallinheimo siellä vielä on. Tämä logiikka on varmasti juuri noin, jos sen haluaa noin katsoa, että kun vain veroja alennetaan, niin työllisyys siinä etenee. Kannattaa ehkä palauttaa vähän historiaa taaksepäin, niin meillähän pitäisi olla huipputyöllisyys tällä hetkellä, kuinka paljon hyvätuloisten ansiotuloja on vähennetty, eli tässähän pitäisi olla kauhee suksee päällä. Otettiin varallisuusverokin pois ja ollaan suurempien ansiotulojen osalta progressiivisuutta madallutettu, niin tämän vauhdinhan pitäisi olla ihan hirvittävän kiihkeä tällä hetkellä. En minä näe, jos historiaa katsoo taaksepäin ja tästä eteenpäin, että kuinka me verotuloja pienentämällä voimme pystyä tuottamaan niitä palveluja, joita me tarvitsemme, jotta tässä maassa voi olla työllisyyttä.

Me tarvitsemme julkista palvelurakennetta myös, että meillä voi olla tässä maassa yrittäjyyttä, nämä eivät ole toistensa vastapari. Minusta edustaja Pekkarinen onneksi kuvasi sen asian, mistä pari lehteä sai Julkisen sanan neuvostolta pienen muikkarin, kun ne eivät tätä virheellistä käsitystään ole muuttaneet vaan edelleenkin puhuvat julkisen talouden bruttokansantuotteen 60 prosentista. Kyllä tämmöisillä termeillä leikkimällä, ilman että niitä oikaistaan, tehdään määrätietoista oikeistolaista politiikkaa, joka eksyttää kyllä, sanotaanko, kansanedustajankin pois raiteiltaan todellisuuden tieltä.

Mutta tärkeä asia on — sen verran komppaan kyllä tässä keskustaa, olen nyt varmaan aivan samalla linjalla — että kyllä meidän yritysverojärjestelmän piirissä pitää pystyä luomaan sellaisia porkkanoita, jotka palkitsevat kotimaahan investoivia yrityksiä. En tiedä, onko se suoraan joku sellainen, että automaattisesti yrityksiltä ja yrityksille annetaan veroetuuksia. Yhteisövero ei todellakaan niitä kaikkein työllistävimpiä pk-sektorin yrityksiä palkitse. Enkä nyt näe, vaikka tässä muutamia hyviä uutisia teollisuuden isoista tilauksista on tullut, että olisi kuitenkaan tapahtunut sitä, että isot yhteisöveroja maksavat yritykset olisivat investoineet Suomeen kovastikaan, minkä vetovoimaisuutta ajateltiin sitten levittäytyvän pk-sektorille. Sitä ei ole tapahtunut. Toivotaan, että näitten isojen tilausten kautta olisi näin ja nämä olisivat se esimerkki, että näin voisi tähän maahan tulla työtä lisää.

Matkakustannukset — ristiriidassa sen suhteen, että pyritään ihmisiä saamaan työnhakuun — ei ole se oikea keino. Tiedän, että varmasti tässä oman puolueeni kanssa voi olla pientä erinäköisyyttäkin, mutta kyllä nämä edustuskulut ovat sellainen asia, että ei se ole pelkästään herrojen toistensa matkojen maksamista, vaan kyllä ihan oikeasti meitä palkansaajia myös viedään erilaisiin seminaareihin ja tutustumaan uusiin teknologioihin eri messutapahtumissa. Sitä kautta kyllä voin sanoa, että tässä salissa on paljon niitäkin työntekijöitä, jotka ovat saaneet vaikkapa johonkin Pori Jazzeille lipun, ovat vip-vieraana raveissa ja niin edelleen, kun olet jonkun yrityksen yhteistyötaho tai sidosryhmään kuuluva henkilö. Tällä olisi ollut suuremmat vaikutukset myös isojen tapahtumien järjestämiseen, ja sitä kautta varmasti moni tapahtuma olisi nopeammin hyytynyt, jos hallitus ei olisi tätä korjaavaa liikettä tehnyt.

Arvoisa puhemies! On tärkeää huomata, että yritysverotusta tämä hallitus ei pystynyt uudistamaan siten, että se olisi lisännyt investointeja Suomessa ja sitä kautta tuonut työtä suomalaisille työntekijöille ja mahdollistanut julkiset hyvinvointipalvelut.

Markus  Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty erinomaisia puheenvuoroja koskien hallituksen esitystä ensi vuodelle veromuutoksiksi. Otan esiin niistä erityisesti kolme asiaa, jotka mielestäni kyllä vaativat huomiota.

Yksi on tämä, josta täällä on jo puhuttu, edustuskulujen verovähennysoikeus. Kuten edustaja Kalli täällä erinomaisesti totesi, on suuri pelko, että nyt kun hallitus tekee tällaista, voisi sanoa, poukkoilevaa veropolitiikkaa, jossa tänä vuonna edustuskuluja ei saa vähentää lainkaan, nyt taas sitten palautetaan niin, että ensi vuonna edustuskuluja voi vähentää, on pelättävissä se, että kun yritykset ovat tehneet jo niitä linjauksia, että ne vähentävät näistä kuluista, niin ne eivät sitten palaakaan takaisin samassa määrin kuin mitä ne olivat ennen tätä.

Nythän monet sanovat, että eihän edustuskulujen verovähennysoikeus ole mikään peruste tai syy, että lähdetään esimerkiksi pohjoiseen tunturikeskuksiin. Ei varmasti olekaan, mutta sen verovähennysoikeuden poistaminen tältä vuodelta oli varmasti ollut monen yrityksen kohdalla tässä vaikeassa taloustilanteessa syy luopua niistä pohjoisen matkoista. Tämä on näkynyt viime keväänä joissakin yrityksissä. Yritysmyynti muun muassa Levillä laski noin 30 prosenttia, ja Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos on laskenut, että tässä jopa muutama sata työpaikkaa yhteen laskettuna menetettiin Lapin-matkailussa. Nyt tämä palautetaan. Sinänsä asia on hyvä, mutta toivomme, että ei kävisi näin, niin kuin pelko on, että linjat on jo tehty yrityksissä, niitä on vähennetty kauttaaltaan eikä niitä enää tulla palauttamaan.

Arvoisa puhemies! Toinen, johon haluan täällä ottaa kantaa, on keskustan tekemä aloite yrittäjävähennyksestä, joka olisi siis 5 prosenttia ja joka on mielestäni erinomainen. Meidän pitää hyväksyä se ja sallia, että jos joku työllistää itsensä ja kenties muita, niin häntä myös verotuksessa siinä hieman palkitaan. Taustallahan on yhteisöveron roima lasku, joka nyt sitten kompensoitaisiin osittain niille yrittäjille, jotka toimivat yksityisinä elinkeinonharjoittajina tai henkilöyhtiöissä eli avoimena yhtiönä tai kommandiittiyhtiönä. Ja täytyy muistaa sekin, että näissä yritysmuodoissa aika usein koko voitto tulee verotettavaksi yrittäjälle ansiotulona, myös siis se osuus voitosta, joka käytetään lainojen maksuun tai uusien investointien tekemiseen. Tämähän poikkeaa merkittävästi osakeyhtiöitten verotuksesta, ja siinäkin mielessä tämä yrittäjävähennys on mielestäni perusteltu.

Kolmas asia, johon haluan puuttua, on tämä täällä jo edustaja Sasinkin kovasti arvostelema lapsivähennys, joka on mielestäni täysin, rohkenen sanoa, järjetön vähennys siinä mielessä, että sillä yritetään nyt kompensoida erittäin epäonnistuneella tavalla hallituksen lapsilisäleikkauksia. Se kohdistuu lapsiperheisiin summittain niin, että toiset perheet, joiden tulot ovat yhteenlaskettuna saman verran tai jopa vähemmän kuin toisen perheen, eivät sitä saa ja suurempituloinen perhe saattaa saada täyden vähennyksen, ja tässä ei ole mitään järkeä.

Ja samaten, mikä on tullut täällä myös esille, kaikkein pienituloisimmat verovelvolliset eivät pysty hyödyntämään vähennystä eivätkä saa sitä. Näitä pienituloisia on jopa 16 500, eivätkä nämä kaikki ole suinkaan sellaisia, jotka saisivat toimeentulotukea ja joille sitä kautta tulisi kompensoitua tämä. Nimittäin joukkoon mahtuu sellaisia pienituloisia, joiden taloudessa kuitenkin tulot ylittävät yhteenlaskettuna sen summan, että mitään toimeentulotukea ei todellakaan tule. Voimme ottaa vaikka esimerkiksi perheen, jossa toinen puoliso lähtee opiskelemaan ja saa opintotuen ja opintotukivähennys verotuksessa kattaa sen opintotuen rahaosuuden niin, että hänelle ei synny verotettavaa tuloa, jolloin hän ei pysty hyödyntämään tätä lapsivähennystä. Ja toinen perheen tulonsaajista on vaikka keskituloinen, jonka tulot ylittävät juuri ja juuri sen verran, että hän ei saa myöskään lapsivähennystä. Keskimäärin he tienaavat kuitenkin vain pari tuhatta euroa kuukaudessa, ja sellainen perhe, jossa molemmat tienaisivat 2 500 euroa kuukaudessa, saisi täydet lapsivähennykset. Tämähän on aivan järjetön epäoikeudenmukaisuus, ja sen takia tätä ei missään tapauksessa tulisi hyväksyä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Otan esille tämän keskustan jättämän vastalauseen mukaisen yhden kohdan, nimittäin metsätaloudesta saatavan pääomatulon verottamisen.

Hallituksen esityksen mukaan jos tulee puukaupasta yli 30 000 euroa, niin se tulisi progressiivisesti olemaan verotukseltaan korkeammassa verokannassa. Tätä ei tule hyväksyä missään nimessä, sillä täytyy ymmärtää, mitä metsätalous Suomessa on. Metsätalous ei todellakaan ole sitä, että vuosittain myydään pieni määrä ja sitten, niin kuin monessa osakekaupassa, tuloja saadaan vuosittain aina tietty määrä, vaan hyvin usein on sillä tavalla, että kun puukaupat tehdään, metsänhoitotoimenpiteet tehdään, silloin puukauppa voi olla yhtenä vuonna todella suurikin. Se saattaa helpostikin olla jopa yli 30 000 euroa, mutta mitä sitten muina vuosina? Sen jälkeen voi olla 10, 15:kin vuotta, että tuloja ei ole ollenkaan. Nämä tulot saatetaan sijoittaa muuhun maaseutupuolen yritystoimintaan, muuhun yritystoimintaan, investointiin, kaikkiin tällaisiin asioihin. Näin ollen ei ole mitään järkeä siinä, että tällaista metsätalouden toimintaa hidastetaan tai heikennetään.

Näin ollen metsäpuolella pääomaverotuksen tulisi olla sillä tavalla, että joko se olisi aina tietty prosenttimäärä, se prosenttimäärä, mikä on tällä hetkelläkin alemmassa myyntimäärässä, tai sitten pitäisi pystyä jakamaan useammalle vuodelle jaksoittain nämä myyntitulot.

Vielä sitten metsätaloudesta, että se on Suomen ydin monessa toiminnassa eli kehittämistoiminnassa. Ykkösasia on se, että vähintään metsätalouden verotusasioiden pitäisi Suomessa olla kohdallaan.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan samalla tavalla kuin edelliselläkin kertaa tähän kyytiin ehdin. — Pari kommenttia ensinnäkin vielä yrittäjyysvähennyksen osalta.

Minäkin olen sitä mieltä, että tämä ei ratkaise Suomen talouden ongelmia eikä edes yrittäjyyden ongelmia kaiken kaikkinensa. Tällä on enemmänkin tällainen, sanoisiko, paikkaava rooli siihen lopputulokseen, minkä hallituksen yritys-, yhteisöveroratkaisut tullessaan toivat. Toisekseen tämä kertoo selvästä tahtotilasta kannustaa yrittäjyyttä, erityisesti pk-yrittäjyyttä. Näissä tarkoitusperissä tämä on kaikin puolin perusteltu ja tarpeen, erittäin paljon parempi ja tarkoituksenmukaisempi ja johdonmukaisempi kuin on se lapsivähennys, jonka hallitus nyt sitten leipoi lapsilisäseikkailunsa päätteeksi tähän verojärjestelmään. Jos joku ei tähän sovi, äsken edustaja Lohella oli mielestäni erinomainen puheenvuoro, jossa hän kuvasi sen, minkälaisiin tilanteisiin saatetaan joutua.

Minun toinen viestini liittyen nimenomaan yritysverotukseen on, että kyllä entistä vakavammin mielestäni seuraavaa vaalikautta ajatellen pitää ottaa esille keskustelu siitä, onko ylipäänsä nykyinen järjestelmä tässä ajassa enää kilpailukykyinen Suomen tapaisen maan tarpeisiin. Pitäisikö meidän tässä asiassa rohjeta katsoa Suomenlahden eteläpuolelle ja pohtia järjestelmää elinkeinoverotukseen, jossa silloin vasta, kun yrityksestä otetaan se tulos ulos, verottaja kävisi, silloin ehkä vähän korkeammallakin verokannalla, muttei siihen tapaan kuin nyt verottaja tässä välissä käy kuvassa mukana?

Pelkällä sillä, että verokantaa lasketaan prosentilla, kahdella tai vaikkapa neljälläkin, niin kuin nyt on vaalikauden aikaan tapahtunut, ei välttämättä kyetä näissä kilpailutilanteissa, joissa ollaan yritysverotusten suhteen, enää pärjäämään monille maille, siis lähelläkään Suomea oleville maille. Kaiken lisäksi, niin kuin joskus kyselytunnilla tuli esille, Euroopan maat ovat lähteneet sille tielle, että ne eri tulolajeihin kohdistavat tällä hetkellä erilaisia verokantoja. Esimerkiksi erilaisiin rojalteihin ja muihin tuloihin, tuottoihin, jotka ovat nimenomaan innovatiivisen toiminnan tuottoja, vaikkapa Hollanti kohdistaa tällä hetkellä muistini mukaan 6 prosentin suuruista veroa, mikä käytännössä johtaa siihen, että monet maat siirtävät niitä toimintoja, jotka ovat kaikista tärkeimpiä toimintoja tuotteen kannalta, tuon tapaisiin maihin. Nämä kaikki yhteenlaskettuna merkitsevät mielestäni sitä, että Suomen kannattaa seuraavaa vaalikautta ajatellen koko tämä yritysten ja yhteisöjen verojärjestelmä arvioida uudestaan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutama esillä ollut asia.

Ensinnäkin on myönnettävä, että valitettavasti hallituksen veropolitiikka on ollut poukkoilevaa, esimerkiksi yritysten edustuskulujen verovähennysoikeuden osalta, ja on hyvä asia, että verovähennys palautetaan ennalleen sen leikkauksen jälkeen, joka hallituksen esityksestä tälle vuodelle tehtiin. Olen myös varma siitä, että yritysten edustuskulujen vähennyskelpoisuuden poistaminen vaikutti kielteisesti esimerkiksi Lapin matkailukohteiden ravintoloiden myyntiin ja sitä kautta myös työllisyyteen siellä.

Toinen asia, tämä lapsivähennys: Lapsilisiä oli leikattava samalla, kun pyrittiin vähän kaikkialta säästöjä löytämään valtiontalouden tasapainottamiseksi. Kun usein sanotaan, että miksi ette leikkaa hallinnosta, miksi leikkaatte tulonsiirroista ja palveluista, niin kyllä hallinnostakin on leikattu, valitettavasti on jouduttu leikkaamaan. Tänään oli ilmeisesti toistatuhatta poliisia marssimassa sinne suuntautuvia säästöjä vastaan, ely-keskuksissa käydään yt-neuvottelut, niistä tulee rumaa jälkeä, VTT:ltä on irtisanottu ihmisiä ja niin edelleen. Ne, jotka samanaikaisesti syyttävät hallitusta siitä, että se ei ole riittävästi ryhtynyt toimiin valtiontalouden tasapainottamiseksi ja säästöjen aikaansaamiseksi myös valtion hallinnosta ja henkilöstömenoista, eivät mielestäni voi sitten seuraavassa puheenvuorossaan arvostella tehtyjä säästöpäätöksiä ja niiden kielteisiä vaikutuksia valtion eri laitoksissa ja yhteisöissä. — Herra puhemies! Jatkan muutaman minuutin pöntöstä. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Herra puhemies! Olin sanomassa, että lapsilisiin on jouduttu tekemään säästöjä, kuten on eri puolille yhteiskuntaa jouduttu tekemään. Näitä ei ole ollut mukava tehdä, eikä niitä kukaan ole halunnut, mutta kun miljardeilla edelleen velkaannutaan joka vuosi ja näin jätetään velkaa lapsillemme ja heidän lapsilleen, niin on kyllä vastuullista politiikkaa se, että pyritään ikäviäkin ja kipeitäkin säästöjä tekemään.

No, sen jälkeen kun oli pystytty Kataisen hallituksessa sopimaan lapsilisäleikkauksesta — vähän yli 100 miljoonaa euroa — niin oli mielestäni tarpeetonta, että sitten Stubbin hallituksessa ryhdyttiin tätä leikkausta kompensoimaan ja päädyttiin nyt esillä olevaan erittäin monimutkaiseen ja byrokratian osalta kalliiseen lapsivähennysmalliin. Tämä ratkaisu ei kyllä kiitosta ansaitse. Jos kerta katsottiin, että lapsilisiä ei ollutkaan tarve leikata 110:tä miljoonaa vaan että riittää, että niitä leikataan 40 miljoonaa, niin sitten olisi ollut parempi pienentää tätä lapsilisäleikkausta siihen 40 miljoonaan kuin kehittää tällainen monimutkainen verovähennysmalli, jonka kohtaanto myös on osin epäoikeudenmukainen, kuten edustaja Lohikin täällä kertoi. Kuten kaikki tiedämme, tämä verovähennysmalli kehitettiin sen vuoksi, että pysyttäisiin kehyksissä, eli käytännössä kierrettiin kehyssääntöä tällaisella verovähennyksellä. Erittäin valitettavaa, että täällä eduskunnassa hallituspuolueiden ryhmien välisissä neuvotteluissa ei löytynyt yhteisymmärrystä siitä, että olisi mieluummin pienennetty vastaavasti tätä lapsilisäleikkausta, kun pienennykseen kerta Stubbin hallituksen neuvotteluissa päädyttiin, ja olisi etsitty sitten vastaavat säästöt jostain muualta. Kun puhutaan kuitenkin yli 50 miljardin euron menoista, niin osoitti mielestäni huonoa kykyä löytää säästöjä se, että hallituspuolueiden ryhmien neuvotteluissa tätä 70 miljoonan euron säästöä ei pystytty yhdessä löytämään ja sopimaan.

Herra puhemies! Lopuksi totean yleisesti, että kaikki me tiedämme, että Suomi nousee tästä suosta vain työnteolla ja yrittämällä. Suomi nousee vain sillä, että tehdään enemmän työtä, ei sillä, että tehdään vähemmän työtä, kuten vasemmistoliitto uskoo. Tätä työnteon ja yrittäjyyden kautta syntyvää työnteon tulosta, työn hedelmiä, voidaan ja pitääkin jakaa verotuksella myös yhteisiin tarkoituksiin, yhteiseksi hyväksi. Mutta sellainen kuvitelma ei pitkän päälle toimi, jota tuolla vasemmalla elätellään, että viime kädessä nämä valtion menot voidaan rahoittaa verotuksella, ja jos eivät verot riitä, niin korotetaan veroja. Eli verotus ei ole se keino, millä Suomi nousee, vaan työnteko ja yrittäminen on se keino. Verotus on vain keino, jolla osa työnteon ja yrittämisen hedelmistä voidaan ja tuleekin käyttää yhteiseksi hyväksi. Jos te, veljet vasemmalla, kuvittelette, että kyllä Suomi saa kaikki menonsa hoidettua, kun vain verotusta kiristetään, niin jos meidän veroaste on nyt noin 44 prosenttia, niin luuletteko te, että jos meidän veroaste olisi 54 prosenttia tai 64 prosenttia tai 74 prosenttia tai 84 prosenttia, niin sitten kaikilta näiltä ikäviltä säästöiltä vältyttäisiin ja kaikki mahdolliset tulonsiirrot ja palvelut ja julkiset menot voitaisiin virittää huippuunsa? Ei se näin toimi. Kyllä verotuksella on myös vaikutuksia perheiden, yksilöiden, yritysten käyttäytymiseen. Ja se, että veroastetta vain kiristettäisiin, ei tarkoita, että verotulot vain nousisivat. Tätä voitte tykönänne miettiä.

Kun työnteko ja yrittäminen on niin keskeistä Suomen talouden kasvun ja sitä kautta työpaikkojen synnyn kannalta ja myös hyvinvointipalvelujen ja tulonsiirtojen säilyttämiseksi, niin minä yleisellä tasolla ja pidemmällä aikavälillä haluan puhua kyllä työnteon verottamisen keventämisen puolesta. En ymmärrä, miksi juuri työntekoa pitää verottaa enemmän kuin oikeastaan mitään muuta. Täällä kannettiin huolta metsänomistajien verottamisesta — 30 prosenttia — ja kannetaan milloin mistäkin, mutta mitään ei Suomessa veroteta niin tiukasti kuin työntekoa. Itse toivoisin, että pitemmän päälle voitaisiin nimenomaan työnteon verottamisessa päästä nykyistä kohtuullisempaan tilanteeseen.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Suoraan tänne, tuli oikein niin hyvä mieli edustaja Zyskowiczin puheista, että on kiva tulla tänne oikaisemaan tiettyjä käsityksiä veljien vasemmalla ajattelusta.

Me olemme nähneet historiassa, että pelkät veronalennukset eivät ole tätä Suomea suosta pelastaneet, siitä kaiketi olemme yhtä mieltä. Vaikka kuinka suurituloisten verotusta ollaan helpotettu, niin eivät tässä maassa vain ole työt lisääntyneet eivätkä yrittämisen edellytykset parantuneet — fakta, mitä karkuun ei kokoomuslainenkaan kansanedustaja pääse.

Syy, minkä vuoksi halusin tämän puheenvuoron ottaa, on kuitenkin vähän erilainen. EK:n johtaja Häkämies halusi palkat jäihin moneksi vuodeksi, sisäistä devalvaatiota ja niin, että sieltä lähtevät ne kasvun siemenet Suomelle. Uskokoon, ken tahtoo. Zyskowicz haluaa, että työnteon verotusta vähennetään. Häkämies haluaa, että työstä maksetaan vähemmän palkkaa. Sama suunta, ostovoima vähenee, palvelusektorin työpaikat eivät ole kyvykkäitä. Me olemme nähneet tässä juuri, kuinka tässä salissa ollaan puhuttu siitä, että kun edustuskulujen osalta tehtiin veromuutoksia, mitä se tarkoitti, kun palvelutyöpaikkoihin se koski välittömästi. Aivan sama, että jos viedään varallisuutta kuluttaa, niin kyllä täytyy sanoa, että entinen ministeri, nykyinen EK:n johtaja ei ymmärrä, että hän haluaa pitää palkkatyöntekijät köyhinä, kuluttajat rikkaina ymmärtämättä, että kysymyksessä ovat aivan samat ihmiset. Se sama palkansaajajoukko pitää tässä maassa palvelutyöpaikkojen työllisyyden ja palveluyritykset pystyssä. Ja yrittäjyyttä me tässä maassa tarvitsemme. En tiedä, onko se aivan edustaja Pekkarisen lanseeraamaa, että me menisimme rohkeammin Viron-mallin suuntaan.

Veli vasemmalta on sitä mieltä, että meidän tarvitsee pystyä varmasti seuraavaan hallitusohjelmaan kirjaamaankin sellaisia asioita, että niillä yrityksillä, jotka investoivat Suomeen, pitää olla joku houkutin siinä, että sen investoinnin kohdistuessa nimenomaan Suomeen ollaan erilaisen verotuksen ja verotuskäytännön kohdalla tämän yrityksen osalta, ehkä siten, että tämän investoinnin verran voidaan tiettyjen vuosien aikana käyttää sitä keskustan nyt lanseeraamaa yrittäjävähennysoikeutta. Eli sidotaan se siihen tehtyyn investointiin tietyille vuosille, vaikka 5 vuodeksi, riippuen sen investoinnin suuruudesta ja annetaan se verohelpotus siinä tilanteessa, jotta saadaan näitä investointeja nimenomaan kohdennettua tähän maahan.

Ja ne näkemykset, mitä tässä salissa vasemmistoliittolaiset kansanedustajat ovat tuoneet esille 6 tunnin työpäivästä, perustuvat niihin myönteisiin kokemuksiin, missä työn tuottavuus ja työssäjaksaminen parantuvat. Ei se tarkoita, että tehdään vähemmän työtä, jos ollaan vähemmän aikaa töissä, vaan tehdään se työ tehokkaammin, (Ben Zyskowicz: Eikö sitä voisi tehdä kahdeksan tuntia tehokkaammin?) jaksetaan paremmin. Mutta minulle kyllä kuuluu ehdottomasti se näkemys, että minä haluan, että tässä maassa jokaisella olisi mahdollisuus tehdä 8 tunnin työpäivää päivittäin. Se on ilman muuta niin, että meillä tässä maassa on liian vähän työtä. Meillä on liian paljon työntekijöitä, joille ei mahdollistu 8 tunnin työpäivä. Ja sen kautta meillä on tämmöistä palkkatyököyhyyttä, eli meillä tässä maassa ansiotuloilla ei enää tulla toimeen vaan joudutaan yhteiskunnan tukien varaan niin kuin esimerkiksi Saksassa, missä suuri joukko on sosiaalipalvelujen varassa, kun kaksikaan työpaikkaa ei riitä, kun työstä maksettava palkka on niin pieni.

Toivotaan, että me pystymme elämään sen totuuden kanssa, että vain työtä tekemällä voi ihminen ansaita elantonsa, ja toivotaan, että meillä tässä maassa on yrityksiä, jotka pystyvät meitä työläisiä työllistämään.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vastata edustaja Zyskowiczille, kun hän totesi, että tässä pääomatulojen nousun yhteydessä puolustamme vain metsänomistajaa. Päinvastoin, me puolustamme suomalaista puunostajaa, joka sitä puuta käyttää. Me puolustamme niitä ihmisiä, jotka korjaavat sen leimikon. Me puolustamme niitä ihmisiä, jotka ajavat ne puut sinne tehtaalle. Eli mitä suurempi leimikko, sen parempi tuottavuus, ja kaikki osapuolet hyötyvät.

Nyt tällä päätöksellä tehdään verosuunnittelua, tehdään entistä pienempiä leimikoita, tuottavuus kärsii ja käydään yhä useammin samalla kohteella, ajetaan samoja teitä yhä useammin. Se ei ole tuottavuutta. Sen tähden haluan korjata. Me puolustamme tässä suomalaista yhteiskuntaa ja yritteliäisyyttä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selitän edustaja Myllykoskelle, miten nollalinja ja työn verotuksen keventäminen yhdessä toimii.

Toisin kuin edustaja Myllykoski sanoi ja ajatteli, niin jos palkkoja ei nosteta mutta työnteon verotusta samalla kevennetään, niin se ei tee kenestäkään palkansaajasta yhtään köyhempää, vaan voidaan heidän ostovoimansa turvata juuri sillä, että vaikka nimellisesti palkat eivät nouse, niin verotus kevenee. No, mitä hyötyä siitä olisi? No, siitä olisi se hyöty, että ne tuotteet ja palvelut, joita suomalaisissa yrityksissä tehdään, voitaisiin tehdä vähän halvemmalla, kun palkkakustannukset eivät kasva. Silloin niitä voitaisiin myydä maailmalle vähän halvemmalla. Meidän hintakilpailukyky olisi vähän parempi, ja kun me saisimme lisää kauppoja maailmalle, niin sitä kautta, edustaja Myllykoski, saisimme lisää työtä Suomeen. Ei työn määrä ole vakio. Voimme tätä kautta saada lisää työtä Suomeen.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousoppini on hieman hutera, mutta täytyy sanoa, että tässä kohtaa kyllä uskallan vastata tuohon väitteeseen.

Edustaja Zyskowicz unohtaa vallan sen, että hinnat nousevat maailmalla. Vaikka meillä veroja ansiotulosta laskettaisiin ja palkkoja jäädytettäisiin, niin ympäröivä maailma tuo niitä kustannuksia kuitenkin lisää, mikä vähentää... Ilman muuta aina inflaatio vaikuttaa niin, että se ostovoima vähenee. Vaikka verotus ja palkkojen jäädyttäminen pysyisivätkin tasapainossa, niin kyllä käy niin, että ostovoima koko ajan vähenee, ei sille vain voi mitään. Toivoisin, että edustaja Zyskowicz tutustuisi siihen, mitkä ovat palkan kustannukset esimerkiksi tuotettua paperitonnia kohden, niin voisi kuva aueta pikkuisen paremmin, että niillä senteillä tai euroilla ei mene paperia sen paremmin kaupaksi maailmalle, kun kysyntää ei muutenkaan ole.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäisenä haluan tietysti osallistua tähän debattiin siltä osin, että en oikein ensin ymmärtänyt edustaja Myllykosken ajatusta siitä, että mieluummin olisi kuuden tunnin työpäiviä mutta tehtäisiin kahdeksan tunnin työpanos, ja sitten kuitenkin pitäisi olla se kahdeksan tunnin työpäivä, jotta saataisiin se kahdeksan tunnin palkka. Loppujen lopuksi en enää tiedä, mitä mieltä vasemmisto ja vasen puoli on näistä työajan lyhentämisistä tai pidennyksistä, (Jari Myllykoski: Sitä en ihmettele!) koska edustaja Zyskowiczin ehdotus työveron keventämisestä ei kelvannut. Se oli mielestäni erittäin hyvä vaihtoehto palkkojen nostamiselle Suomen kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomi ei pärjää verokilpailussa, ja se on nyt nähty jo aivan etelässä asti, elikkä meidän naapurimaat kyllä osaavat tämän yritysten houkuttelemisen näille alueille. Siinä mielessä meidän tulisi tehdä jotain konkretiaa.

Täällä me ihmettelemme monesti sitä, miten Kiinan talouskasvu on niin valtavaa, mutta siellähän yhtenä keskeisenä asiana on se, että he houkuttelevat sinne tällä hetkellä hyvin paljon yrityksiä myös Suomesta. Euroopasta sinne menee valtavasti yrityksiä, ja nimenomaan etuna on se, että siellä saadaan erittäin hyvät investointituet ja toisekseen erittäin hyvät veroedut. Ei ole tavatonta, että yritykset, tai jopa yrityksen johto, saavat siellä vuodeksi tai useammaksi jopa nollaveroasteikon, koska ne on hyvin helppo sopia siellä paikan päällä paikallisen poliittisen johdon kanssa. Siinä mielessä Suomen pitäisi herätä viimeistään nyt, kun esimerkiksi Virossa Viron-mallinen verokannustin imee suomalaisia yrityksiä sinne, että myös me teemme vastaavanlaisia uusia veropäätöksiä.

Perussuomalaiset onkin ehdottanut sitä, että arvonlisäveron alarajan tuntuvan korotuksen muodossa annettava arvonlisäveron huojennus toteutettaisiin. Tämä olisi ensimmäinen konkreettinen toimenpide pienien ja keskisuurien yritysten työllistävälle vaikutukselle. Perussuomalaisethan on esittänyt hallitukselle 20 000 euron arvonlisäveron alarajan nostamista. Siinä mielessä täytyy antaa palautetta edustaja Zyskowiczille, koska mainitsitte, mitä konkretiaa hallitus on jättänyt tekemättä yritysten menestymisen eteen. Tämä esimerkiksi on semmoinen, mitä ei ole vielä tehty.

Toisena esimerkkinä. Perussuomalaiset on esittänyt sitä, että työllistävien pk-yritysten Viron-mallin mukainen yritysverotus olisi oiva ratkaisu uusien työpaikkojen luomiseksi. Viron-mallissahan kasvuyritykset voivat saada käyttöpääomaa nimenomaan yrityksen tulosta, ja meidän mallissa pk-yritys, joka kahtena peräkkäisenä vuotena palkkaisi vähintään kaksi uutta kokopäiväistä työntekijää ja jonka työntekijämäärän lisäys olisi vuosittain vähintään 10 prosenttia, olisi vapautettu yhteisöverosta niin kauan kuin se ei jaa omistajalleen osinkoa. Tämä on hyvin yksinkertainen johtopäätös siihen, että tämä kannustaisi yrityksiä kasvuun sekä siihen, että voitot suunnattaisiin toiminnan edelleenkehittämiseen ja työpaikkojen luomiseen.

Kolmantena konkreettisena esityksenä olemme tehneet tässä meidän varjobudjetissamme kotitalousvähennysoikeuden korotuksen. Toki hallitus on siinä ottanut askeleita eteenpäin, mutta meidän mielestämme siinä pitäisi ottaa suurempia harppauksia, koska se tukisi yrittäjyyttä ja vähentäisi harmaata taloutta.

Arvoisa puhemies! Meillä on kova verokilpailu ja koveneva tulossa Euroopassa. Siinä mielessä hallitus on epäonnistunut luomaan suomalaisille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille menestymisen eväitä kilpailla eurooppalaisten ja Euroopan ulkopuolella olevien yritysten kanssa. Mielestäni yhteisöveron alennus ei ratkaissut juuri mitään Suomen työllisyyden kannalta merkittäviä kysymyksiä. Sen johdosta onkin hyvin johdonmukaista peräänkuuluttaa hallitukselta konkreettisia toimia ja ottaa mallia esimerkiksi meidän vaihtoehtobudjetista. — Kiitos.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan Niikolle vain tiedoksi, että tarkoitin, että syy siihen, miksi salissa käydyssä keskustelussa on perusteltu kuutta tuntia, on juuri se, että ihminen jaksaa ja tuottaa sinä aikana paremmin. Tauot ovat lyhyempiä, työaikaa käytetään prosentuaalisesti tehokkaammin sen kuuden tunnin aikana. Sieltä ovat tulleet ne yritysten itsensä kertomat esimerkit siitä, että tuottavuus on noussut niin paljon, että on ollut järkevää siirtyä siihen kuuden tunnin työpäivään.

Mutta edustaja Myllykoskelle itselleen on tärkeä tavoite, että tässä maassa jokaisella on mahdollisuus kahdeksan tunnin työpäivän tekemiseen. Meillä on liian suuri joukko, jota nöyryytetään pakko-osa-aikaisella, vastentahtoisella osa-aikatyöllä. Kyllä minä toivon, että tätä kautta voidaan asioita edistää.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä mielessä olen samaa mieltä edustaja Myllykosken kanssa siitä, että tämmöistä osatyöaikaista työllistämistä ei tulisi sallia, jos ei pystytä kokopäiväistä työtä antamaan edes niille, jotka ovat jo talossa töissä, ja uusia palkataan osa-aikaisiksi lisää. Mutta mitä tulee tähän kuuden tunnin työaikatavoitteeseen ja siihen, että tehokkaalla työskentelyllä saataisiin kahdeksan tunnin työpanos, niin siihen en usko yhtään. Me emme voi esimerkiksi lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työpanosta millään keinolla lyhentämällä työaikaa, vaan tälläkin hetkellä he tekevät enemmän kuin laki sallii. Nimittäin tauot jäävät monesti pitämättä heillä, koska työtä on niin paljon.

Toinen iso kuva on se, että vieläkö me ihmettelemme täällä Suomessa, jos me puhumme kuuden tunnin työpäivän tavoitteesta, kun Kiinassa tehdään 12-tuntisia tai 14-tuntisia päiviä. Vieläkö me ihmettelemme sitä, miksi Kiina kasvaa niin voimakkaasti ja Eurooppa kutistuu? Me itse tuhoamme omat menestymisen mahdollisuudet globaaleilla markkinoilla nimenomaan sillä, että me emme ota tosissamme ja panosta (Puhemies koputtaa) siihen työhyvinvointiin ja työssä viihtyvyyteen ja työn tekemiseen.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä näihin lyhyisiin työpäiviin. Ihan haluan tiedoksi tuoda tällekin väelle, että moni kaupparyhmittymä esimerkiksi palkkaa pääsääntöisesti vain tuntityöläisiä, joitten päivittäinen tuntityömäärä on 4:stä 6:een tuntia. Jos tällaisella noin tonninkin palkalla pitäisi perhe elättää, niin siinä on todellakin elättämistä. Olen todellakin sitä mieltä, että pitäisi pyrkiä vähän kohtuullisempiin työmääriin ja ylöspäin nimenomaan.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti otan kohdan tästä meidän vastalauseestamme. Mielestäni tätäkin voisi kokeilla, että jokainen voi tuhannen euroa ansaita ilman veroja. Sehän tekee, että saisi 400—500 euroa enemmän käteen. Se taas tekee sitä, että ei tarvitse mennä luukulta toiselle, että toimeentulotuki ynnä muut sitten pienentyisivät sitä määrin. Tämä olisi yksi semmoinen kannattava asia.

Koska Suomi on nyt suorastaan kuralla, niin kuin sanotaan, niin pitäisi kyllä tehdä muutakin kuin vain höylätä ja viilata, otetaan sieltä ja otetaan täältä. Pitäisi löytää semmoisia rohkeita konkreettisia toimenpiteitä. Kyllä se näin on, että tätä verotusta pitäisi laskea, on se sitten yrityksillä tai työntekijöillä. Mutta sitä en hyväksy, kun Zyskowiczkin puhuu usein tästä palkasta, että sitä ei saa nostaa ainakaan. Eikö hän tiedä, että ainakin meidän paikkakunnallamme on paljon tuommoisia 1 700—1 800 euroa ansaitsevia miehiä ja naisia? Kun tiedämme, että hintataso täällä Suomessa jatkuvasti kohoaa, niin ei näihin ole kyllä varaa puuttua. Mutta onko tietoa sitten tuolla oikealla laidalla, paljonko ihmiset yleensä ansaitsevat?

No, sitten puhutaan, että työ on se, joka täällä vie Suomea eteenpäin. Näin se tahtoo olla, mutta se ei ole sillä puhumisella hyvä. Minä itse tiedän työnantajan vaimona, että jos työllistää yhden henkilön, niin jos ihminen saa kympin tunnilta, niin siihen tulee runsaat 70 prosenttia välillisiä työvoimakustannuksia, eli kyllä tässä pitäisi tähänkin puuttua. Mutta toinen asia on se, mitkä ovat ne toimialat, jotka tällä hetkellä Suomea työllistävät, kuka uskaltaa ryhtyä yrittäjäksi. Pitää olla näkyvä visio, mikä siellä maailmalla menee kaupaksi. Toinen on, että nämä vientimahdollisuudet pitää kehittää myös pkt-yrityksiä suosiviksi. Näin ei välttämättä ole ollut, mutta nyt näyttää jotain valonpilkahdusta, että saattaisi olla parannusta. (Puhemies koputtaa)

Mutta tosiaan se ei vie Suomea eteenpäin, jos meiltä vain jatkuvasti höylätään ja otetaan pois. Tämähän kostautuu kaikista eniten pienituloisille, eläkeläisille, tai ovat he sitten työttömät, (Puhemies koputtaa) ketkä tahansa, pitäisi ryhtyä ihan uuteen suunnanmuuttoon.

Teuvo  Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! "Viilaten ja höyläten" on muuten semmoinen laulu, joka on sahurin peruslauluja.

Minä olisin tuohon Viron veromalliin puuttunut sen verran, että kun siitä jo puhuin, että meillä on näitä äkillisen rakennemuutoksen alueita, niin kuin nimenomaan Viitasaari, missä asun, niin miksei sitä voida ottaa kokeilukunnaksi, kun kuitenkin sinne valtio laittaa rahaa: Viron malli sinne, ja katsotaan, tuleeko niitä työpaikkoja ja investointeja, lähteekö elinkeinoelämä pyörimään. Sehän näyttää itse se työ sitten sen, mitä siinä tapahtuu. Elikkä kyllähän me voisimme kokeilla, ei tuo nyt paljon maksa tässä konkurssissa, mitä Suomi on nyt tekemässä, ei se paljon siinä ole.

Sitten näistä työvoimakustannuksista: Ei sillä palkalla niin kovin väliä ole, kunhan se tuottaa, se on investointi. Jos minä otan Myllykosken töihin, niin minun pitää saada siitä vähän jotain tai ainakin pitää olla plus miinus nolla, että se homma pyörii. Mutta jos se koko ajan menee miinukselle ja me olemme globaalissa maailmassa yhteisessä rahassa ja toisessa paikassa, missä joku muu kaveri tekee sen työn, se minun investointini tuottaa minulle, niin minä siirrän varmasti sen euron siihen paikkaan, missä se tuottaa enemmän. Se on vain tämmöistä tämä homma. Se on vähän niin kuin jos kahteen kenkäkauppaan menee ja samanlaiset kengät toisessa kaupassa maksaa kympin ja toisessa kaksikymppiä, niin luultavasti vasen laitakin menee sinne kympin kauppaan. Yrittäjä toimii näillä periaatteilla ja aivan tarkasti.

Sitten vielä siihen, että jos kaveri saa nettona kaksi tonnia — ja puhutaan ostovoiman lisäämisestä — siihen laitetaan verot päälle, mitä maksetaan siitä, niin se kokonaisuudessaan työnantajalle maksaa yli 4 000 euroa työvoimakustannuksineen, jopa 4 500 euroa, riippuu alasta. Se ei tuota vielä yhtään mitään, ja se on laitettava siihen hintalappuun, minkä me kauppaamme tuonne maailmalle ja mistä se kakku tähän maahan tehdään. Se on vain näin.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty ihan mukava, mielenkiintoinen keskustelu näistä verojen prosenteista. Itselläni, kun olen yli 30 vuotta yrittäjänä toiminut, on ennen kaikkea huoli yrittäjistä: avoimista yhtiöistä ja kommandiittiyhtiöistä. Niitähän käsitellään aivan niin kuin palkannauttijaa, ja siellä nämä prosentit nousevat korkealle. Näihin epäkohtiinhan täytyisi puuttua ja niihin tulla niin sanottuja yrittäjähelpotuksia asioihin, koska sinne kun näitä helpotuksia tulisi, niin yrityksissä löytyisi sitten sitä varaa palkata myös ulkopuolista työvoimaa. Nämä työpaikathan meillä täällä tärkeimpiä ovat, ja niiden puolesta pitäisi tehdä.

Täällä on myös perussuomalaisten vastalause. Tämä tonni kuussa: tämähän on totta, niin kuin tuolla edustaja Mäkipää jo totesi, että siinä saadaan se 400 euron hyöty vuositasolla sitten, kun tämä tonni annetaan niin sanotusti verottomana kansalaisille käteen näissä asioissa.

Se on aivan totta, niin kuin tuossa edustaja Hakkarainen totesi — tietysti vahvan yrittäjätaustan omaavana — että palkan sivukulut ovat hyvin suuri kompastus ja este sille, että meille synnytettäisiin uusia työpaikkoja, ja se on asia, johonka on puututtava. Yksi vaihtoehto tässä olisi, kun mietitään, että entistä enemmän automatisoidaan ja muuta, esimerkiksi jonkinnäköinen robottivero. Tietysti siinäkin on ajateltava sillä tavalla, että tuote ei sitten tule kilpailemattomaksi, kun olemme viennistä riippuvaisia maita.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun viime tipalla tähän keskusteluun pääsin mukaan, niin nostan esille tämän yhteisöveron alennuksen, mitä perusteltiin silloin sillä, että saadaan lisää työtä ja investointeja, mutta ei niitä ole kyllä näkynyt.

Se, mikä tässä esityksessä on hyvää, on kumminkin se, että pienituloisten ja keskituloisten eläkeläisten verotus ei kiristy mutta sitten suurituloisten verotus kiristyy elikkä tällä tavalla oikeudenmukaisesti tehdään tulonjakoa. Jos tästä sitä hyvää voi ottaa esille, niin se olisi tuo.

En minäkään millään tavalla hyväksy sitä lapsilisän leikkausta, mutta se oli kehyksissä sovittu asia, ja sille ei Stubbinkaan hallitus enää sitten voinut tehdä mitään, koska kehyksistä oli pidettävä kiinni. Tämä vähennys on tietenkin budjettitekninen juttu, elikkä se täytyi tehdä: kun kehyksiä ei voi kasvattaa, niin vähennyksillä sitten tehdään tämä ratkaisu sillä tavalla, että se ei leikkaa lapsilisiä niin paljon. Mutta kumminkin se valtiontalouden puolella tarkoittaa myös sitä, että on jollakin tavalla täytettävä sitten se tulopuolen aukko. Eihän se niin yksinkertaista ole tehdä näitä liikkuja.

Puheenjohtaja! Olisikohan se tuossa... Tietysti on tuokin, että jos ajatellaan vielä tuota työssä kulkevaa porukkaa, niin kyllä se omavastuuosuuden korottaminen 600:sta 750:een puraisee jossakin tuolla harvaan asutulla seudulla aika kovasti. Mutta valtiontalouden tilanne on nyt se, että jostakin on rahaa löydettävä, ja silloin kaikki kivet käännellään ja etsitään sitä rahaa tähän. (Puhemies koputtaa) — Tuossa se varmaan oli.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten saksanseisoja tästä paikaltani haukun tulemaan.

On pakko vielä todeta ehkä edustaja Hakkaraiselle ensin, että riippuen siitä, saanko niitä laulun mukaisia töitä, tulen kyllä mielelläni Hakkaraiselle hetikin töihin.

Nyt tartun toisen kerran perussuomalaisen näkemykseen, että nämä sosiaalikulut olisivat ikään kuin työnantajille ilkeyttään laitettuja asioita. Ei se niin ole. Tuon puheenparren takana on se, että perussuomalaiset haluavat ottaa työntekijältä eläketurvaa, haluavat pienentää työntekijöitten työttömyysturvaa. Perussuomalaiset haluavat puuttua sairausvakuutukseen, eli sairausajan osalta turvaa heikennetään. Jos siltä puolelta kerran otetaan rahaa pois, tarkoittaa se, että se voi toteutua, sen toisen puolen turvan heikentämistä. Pitää olla joitakin muita keinoja, jotta me pääsemme eteenpäin, ei se, että toisen asemaa kurjistamalla suorasti voidaan lähteä tähän mukaan.

Mutta sen verran täytyy sanoa tästä käsittelyssä olevasta mietinnöstä, että siellä yksi erityisen hyvä asia kuitenkin on se, että elokuva-alalle suunniteltu vero sieltä pyyhittiin pois. Siinä mielessä on positiivista, että nähtiin, että ne odotukset, mitä tämän alan verotukseen oli suunniteltu, eivät toteutuneet. Siinä mielessä kyllä käsittelevälle valiokunnalle ja tässä kohtaa tietysti mietinnön esittelijälle pluspisteet siitä, että alaa ei lähdetty kurjistamaan vaan mahdollisuudet toimia ovat edelleen hyvät.

Ville Vähämäki /ps:

Herra puhemies! Olin tuossa jo äsken aikeissa kiittää edustaja Myllykoskea siitä, että hän on ansiokkaasti tuonut tähän keskusteluun näitä työvoimapoliittisia näkökulmia, mutta kun äsken kuulin, mitä hän sanoi, niin en voi kyllä kiittää näistä äskeisistä sanoista.

Täytyy sanoa se, että tämä meidän vaihtoehtovastalauseemme lisää yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta, se on laskettu ja mitattu. Se pienentää Gini-indeksiä, tulonjakoindeksiä, 0,33 yksikköä. Meidän täytyy tehdä kokeiluja yhteiskunnassa, jotta nähtäisiin oikeasti, mikä täällä toimii ja mikä ei toimi, miten sitä talouskasvua saadaan aikaan.

On nähty, mihin tämä nykytilanne ja nykylainsäädäntö johtaa: "26 vuotta kassalla osa-aikatöissä — nainen haastoi työnantajansa oikeuteen." Ikäviä uutisia, joita ehkä saamme kuulla tästä jatkossa enemmänkin. Kysymyksessä lienee jonkunlainen ennakkotapaus.

Ystäväni pääsi pankkiin töihin asiakaspalvelijaksi. Onnittelin häntä. Hän sanoi, että ei kannata onnitella. Siellä on kolme asiakaspalvelupistettä, joissa on yhteensä kahdeksan henkilöä töissä. Tunteja ei tule paljon. Tämmöisissä tilanteissa ovat monet koulusta jo valmistuneet opiskelijat, eivät saa kunnolla niitä tehtyjä työtunteja kasaan. Tämä on oikeinkin ikävä asia. Näitä asioita me haluamme nostaa täällä esille emmekä sellaisia, joita edustaja Myllykoski tuossa äsken väitti meidän tehneen.

Teuvo  Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Minä en tiedä, olenko minä nyt työnantaja vai työntekijä vai mikä, mutta töitä olen joutunut tekemään aina ihan pikku pojasta asti, ihan raskaita töitä. Sillä tavalla vielä voin kertoa vasemmistolaisille, että ennen kuin tulin eduskuntaan, niin vähän niin kuin koira joutuu etsimään nukkumapaikan, että pystyy nukkumaan, sen verran kipeä olin joskus. Kyllä minä sitä puolta jonkin verran tunnen.

Meillähän on työpaikalla kahdenlaista porukkaa. Siellä on työntekijöitä ja palkannauttijoita. Näillä on samat ehdot, ja siihen ei pysty puuttumaan millään tavalla. Elikkä tämmöistä joustavuutta minä peräänkuuluttaisin siellä. Jos minä maksan palkkaa, niin jos on Kalle töissä ja se tekee hyvin työnsä, niin kyllä sitä sille maksaa. Sen tietää, että se tuottaa. Jos siellä on Ville töissä, siellä peukaloita pyörittelee ja rukkaset tippuu kourasta, niin ei muuta kuin maksa sama palkka ja kustannustaso on aivan sama. Ja sekin, se palkannauttija, on laitettava siihen hintalappuun, mikä me kaupataan vaikka Shanghaihin, eivätkä he siellä ymmärrä, tuottiko se kaveri vai ei.

Nämä ovat semmoisia ongelmia, että jos niihin pikkusen pystytään puuttumaan, että nämä yritykset eivät ole mitään Kelan toimistoja enää — se puoli siirretään sinne, minne se kuuluu, elikkä sinne Kelalle — niin varmasti alkaa tuotosta tulemaan ja työntekijä rupeaa saamaan sitä rahaa. Siihen on jokainen työnantaja valmis investoimaan, koska se tuottaa hänelle. Kyllä minäkin teen sillä lailla.

Jatketaanko veroista vielä? — Kiitos, puheaika loppui.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt kun kuuntelee edustaja Myllykoskea, te luettelette suuren joukon sitä, mitä perussuomalaiset ovat esittäneet vaihtoehtobudjetissaan. Valonpilkahdus on tämä elokuva-alan verotuksen esiinnosto ja sen muuttaminen. Tälläkös se kansantalous nousee? Kyllä te, edustaja Myllykoski, nyt politikoitte. Te olitte itse silloin hallituksessa, esimerkiksi, ja hyväksyitte yhteisöveron alennuksen, ja nyt veli Piirainen täällä todistaa, että ei sillä ole ollut niitä vaikutuksia, mitä on toivottu.

Täytyy muistaa, että niin tämä valtiovarainvaliokunnan mietintö perussuomalaisten vastalauseineen kuin myös varjobudjetit ovat kokonaisuuksia, joilla nimenomaan näitten pakettien kautta, mitä olemme esittäneet, olemme pyrkineet lisäämään kotimaista työtä ja työllistämistä aivan varmasti emmekä nimenomaisesti heikentämään sosiaalietuuksia.

Toisekseen, periaatteessa jokaisessa budjetissa hallitus on joutunut leikkaamaan joitakin etuisuuksia. Nyt siis lapsilisät ovat tällä hetkellä liipaisimella, mitä myös olemme vastustaneet.

Vielä kolmas asia. Edustaja Myllykoski, hallituksessa ollessanne ette myöskään ole puuttuneet siihen, mitä Euroopan unionin talousalueella ja euroalueella tapahtuu, ja me tiedämme ihan tarkkaan maa- ja metsätalousvaliokunnan jäseninä, mitä kallista byrokratiaa sieltä on tulossa. Olisin toivonut kyllä näkyvämpää roolia vasemmistoliitolta hallituksessa tämän järjettömän EU-talouden jopa väärinkäytösten korjaamisessa, tai mitä me olemme ottaneet esille, myöskin nämä jäsenmaksujen helpotukset.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Piti tuolta työhuoneesta ihan juosta tänne saliin osallistumaan keskusteluun edustaja Myllykosken puheen jälkeen. Hän esitteli itsensä saksanseisojaksi. Minä en tiedä, en ole ihan varma, onko se joku koirarotu, mutta ilmeisesti on.

Myllykoski itse vasemmistoliiton ollessa hallituksessa hyväksyi 4,5 prosentin yhteisöveron laskun, joka on kädenojennus nimenomaan suurille yrityksille, siinä toivossa ja tietoisena jo silloin, että se ei lisää millään tavalla työpaikkoja, se oli tulonsiirto.

Edustaja Myllykoski, perussuomalaiset ovat esittäneet, että ensimmäinen tonni verottomaksi kuukaudessa. Se tasaa merkittävästi tuloeroja, se on kädenojennus pieni- ja keskituloisille, se vähentää heidän verotustaan. Oletteko te valmiit, edustaja Myllykoski, kannattamaan tätä perussuomalaisten ehdotusta? Sanokaa se ääneen.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tuohon viimeiseen yhdyn erittäin mielelläni, hyvä varjobudjetin kohta tässä teidän esityksessänne.

Syy siihen, miksi otin tuon listan esille, oli se, että se on toistunut teidän puheenvuoroissanne ja aiemminkin Kokon, silloin kun ollaan puhuttu lisätalousarviosta, ja välikysymyksen vastauspuheenvuorossa teidän ryhmän puheenjohtaja toi nämä sosiaalipuolen leikkaukset eli niin sanottujen sivukulujen leikkaukset, ja sen takia halusin ne nostaa esille. Tässä kohtaa kannan kaiken sen poliittisen vastuun, että vasemmistoliitto on ollut hallituksessa siinä kohtaa. Ei ole sanan sijaa. Mutta siinä mielessä nukun yöni hyvin, että henkilökohtaisesti tuon ratkaisun takana en voinut olla, koska tiedän ihan varmasti, että vaikka tässä maassa on tehty tällä hetkellä joukko yrityskauppoja, niin kun niitä olen johdolta kysynyt, niin sanovat, että yhteisövero ei ollut se ratkaiseva asia, että kauppa on syntynyt. (Kaj Turusen välihuuto) — Minä juuri sanoin, että se on oikein hyvä esitys. (Välihuuto) — Niin, minä olen tehnyt eduskunnassa semmoisen aloitteen, että listautumattomat yritykset voisivat saada pörssin kautta omalle kasvuyritykselleen rahoitusta. Se ehkä on osoituksena siitä, minkälainen linja, jos halutaan tässä maassa teollisuutta edistää.

Ymmärsin vihjeen.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Myllykoski on nyt vahvistanut sen, että hän kannattaa tätä meidän ehdotusta. (Jari Myllykoski: Siltä osin!) Tämä tulee perjantaina äänestykseen, ja toivon, että koko vasemmiston ryhmä siellä sitten äänestää tämän esityksen puolesta.

Edustaja Myllykoski on viisas mies. Hänellä on erittäin hyvä ymmärrys, mutta hän käyttää sitä suhteellisen niukasti, ja väärinymmärryksen taito ylittää monta kertaa normaalin ymmärryksen. Haluan nyt, edustaja Myllykoski, kertoa teille, mitä meidän ryhmän puheenjohtaja puhui näistä palkan sivukuluista. Työeläkemaksuista oli kysymys. Me porrastaisimme ne. Nuorilta perittäisiin vähemmän ja yli 55-vuotiailta vähemmän ja hyvin työllistyviltä, tältä keskivaiheelta, pikkuisen enemmän. Tämä auttaisi nimenomaan nuorten työllisyyttä ja ikääntyneiden, yli 55-vuotiaitten työllisyyttä. Ei ole kysymys mistään sosiaalitukien leikkauksista, edustaja Myllykoski, vaan työeläkemaksun yksinkertaisesta porrastamisesta, niin että järjestelmä kokonaisuutena pysyy samansuuruisena mutta edistää nuorten ja ikääntyneiden työllisyyttä. Tästä on kysymys, ja te varsin hyvin ymmärrätte sen.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Herra puhemies! En malta olla puuttumatta näiden kuuden puolueen ja neljän puolueen puoluehallituksien verolinjaan. Sehän on kyllä aivan selvä asia, että se on äärimmäisen kaukana vasemmiston verolinjasta. Hallitukset ovat ajaneet systemaattisesti välillisten tasaverojen kiristyksiä. Suuret verohelpotukset on tehty tietysti yhteisöverojen osalta. Kaiken kaikkiaan, kun veropohjaa on murennettu, on sitä ollut pakko paikata karsimalla kuntien valtionosuuksia, mikä taas on johtanut siihen, että kunnista suurin osa on kiristänyt vuosi vuodelta kunnallista veroa, joka sekin on mitä suurimmassa määrin tasavero. Tämä on näiden hallitusten verolinja selkeästi: välillisiä veroja on kiristetty, arvonlisävero on kaikkein suurin, sen lisäksi on vielä kiristetty sähköveroa, hiilidioksidiveroa, liikenteen polttoaineveroa, nestekaasuveroa, tupakkaveroa, henkilö- ja pakettiautojen ajoneuvoveroa, satoja satoja miljoonia.

Tämä on mitä puhtainta oikeistolaista verolinjaa, ja tällähän murennetaan tietysti julkisen sektorin palveluja ja ajetaan tietenkin meidät valtiontaloudessa suuriin leikkauksiin. Tämä hallitus on tehnyt myöskin niitä leikkauksia, eläkeläisiltä ihan tuoreeltaan 500 miljoonaa: 300 miljoonaa eläkeleikkauksina ja 200 miljoonaa sairausvakuutuksen korvauksien leikkauksina. Tämä linja näyttää jatkuvan. Tänään illalla on vielä toisessa käsittelyssä työttömyysturvaleikkaus, ja uskon, että vaalien jälkeen tämä melodia soi entistä voimakkaammin tässä maassa.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! En tiedä sitten, minä luulen, että edustaja Turunen pärjäisi näissä väärinymmärryksen maailmanmestaruuskilpailuissa vielä Myllykoskeakin paremmin. Jos sanon "vastauspuheenvuoroissa", en tarkoita silloin teidän ryhmäpuheenvuorojenne sisältöä. Jos sanotaan "palkan sivukulut", niin se tarkoittaa palkan sivukuluja. Ei sen enempää tästä kannata kiistellä.

Sanon vielä, että siltä osin, mitä teidän varjobudjetissa on tuon 1 000 euron osalta, pidän sitä kyllä erityisen hyvänä avauksena ja kannatettavana. Mutta koko paketti voi olla liian karvas pala nieltäväksi.