8) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi luonnonsuojelulain
muuttamisesta
Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan
muutoksia Natura 2000 -verkostoa koskevan luonnonsuojelulain
säännöksiin. Nämä esitetyt
muutokset koskevat luonnonsuojelulain 10 luvun Natura 2000 -verkostoa
koskevia säännöksiä ja niiden
täsmentämistä. Muutosten jälkeen
säännökset vastaavat EU:n luonnonsuojelulainsäädäntöä ja
EU-tuomioistuimen vahvistavaa tulkintakäytäntöä.
Keskeisimmät muutokset liittyvät Natura 2000 -verkoston
muodostamisvaiheen loppuunsaattamiseen. Laki on tarkoitettu tulemaan
voimaan mahdollisimman pian.
Luonnonsuojelulain 68 §:ään
ehdotetaan lisättäväksi uusi momentti,
jolla tarkennetaan viranomaisten vastuita ja velvollisuuksia luontoarvojen
ja suojelutoimien toteuttamisessa. Toteuttamistavan osalta mainitaan
luonnonsuojelulain lisäksi muun muassa erämaalain,
kalastuslain, maa-aineslain, maankäyttö- ja rakennuslain, metsälain,
ulkoilulain ja vesilain mukaiset keinot. Näitä keinoja
ovat hoito- ja käyttösuunnitelmat, pienimuotoisemmat
toimenpidesuunnitelmat, alueen käyttöä koskeva
kaavoitus tai yksittäiset päätökset,
kuten lupapäätökset tai maa- ja metsätalouden
ympäristötukia koskevat ratkaisut.
Ympäristövaliokunta katsoo, että esitetyillä täsmennyksillä täsmennetään
suojelun toteuttamistapaa. Lisäyksillä säädetään,
että kyseisten lakien mukaisia suunnitelmia laadittaessa
tai päätöksiä tehtäessä otetaan
huomioon Natura 2000 -alueiden suojeltavien luontotyyppien
ja lajien ekologiset vaatimukset. Valiokunta huomauttaa, että menettelystä vastaavat
jatkossakin nykyiset viranomaiset ja toimijat omilla toimialoillaan
voimassa olevan lainsäädännön
mukaisesti.
EU:n luontodirektiivin tärkein tavoite on edistää luonnon
monimuotoisuuden säilyttämistä. Tämän
tavoitteen toteuttamisessa otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset,
sivistykselliset ja alueelliset vaatimukset. Luontodirektiivillä pyritään
suojelemaan niin luontotyyppejä kuin luonnonvaraista eläimistöä ja
kasvistoa.
Luontodirektiivin mukaisesti erityisten suojelutoimien alueista
on perustettu eurooppalainen Natura 2000 -verkosto. Verkosto
koostuu alueista, joilla esiintyy luontodirektiivin mukaisia liitteessä I
lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen
lajien elinympäristöjä. Ympäristövaliokunta
pitää tärkeänä suomalaisten
Natura 2000 -alueiden luonnonarvon säilyttämiseen,
lisäämiseen ja parantamiseen liittyviä toimia.
Valiokunta painottaa Natura-alueiden taloudellisten ja sosiaalisten
edellytysten turvaamista, erityisesti rahoituksen turvaamista kestävällä ja
pitkäjänteisellä tavalla.
Arvoisa puhemies! Lakiehdotus sisältää erityisten
suojelutoimien alueiden perustamisen eli niin sanottujen SAC-alueiden
laatimisen sekä niitä koskevan suojelujärjestelmän
toimeenpanon luontodirektiivin määrittelemällä tavalla. Suojelujärjestelmään
kuuluvat direktiivin mukaan luontotyypin ja lajien ekologisia vaatimuksia
vastaavat toimet, merkittävästi heikentävien vaikutusten
ja häiriöiden estäminen sekä hankkeiden
ja suunnitelmien ennakollinen valvonta Natura-alueiden koskemattomuuden
turvaamiseksi.
Luontodirektiivin mukaan jäsenvaltion on muodostettava
yhteisön tärkeinä pitämät
alueet erityisten suojelutoimien SAC-alueiksi mahdollisimman nopeasti.
Tämä on tehtävä viimeistään kuuden
vuoden kuluessa siitä, kun komissio on hyväksynyt
alueet. Valiokunta toteaa, että voimassa olevaan luonnonsuojelulakiin
ei sisälly menettelyä luontodirektiivissä tarkoitettujen SAC-alueiden
muodostamiseksi. SAC-alueita koskeva kuuden vuoden määräaika
on suurimmalta osalta umpeutunut tammikuussa 2011 Suomen Natura
2000 -alueiden osalta. Komissio on tässä asiassa
aloittanut lainsäädännön toimeenpanon
asianmukaisuuden selvittämisen Suomen toimista.
Luonnonsuojelulain 64 §:ään
ehdotetaan esityksessä lisättäväksi
erilliset säännökset, joilla luontodirektiivin
mukaisista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista
muodostetaan erityisten suojelutoimien SAC-alueita. Valiokunta katsoo,
että kokonaiskuva suomalaisesta Natura 2000 -verkostosta
selkiytyy, kun kaikista verkostoon sisältyvistä alueista
julkaistaan säädöskokoelmassa kattavat
tiedot.
Luontodirektiivin mukaan jäsenvaltiolla on velvoite
estää Natura 2000 -alueella lajien ja luontotyyppien
merkittävä heikentyminen. Direktiivin toimeenpano
edellyttää sitä, että heikentämiskielto
koskee kaikkea toimintaa riippumatta siitä, onko kyse luvanvaraisesta
toiminnasta vai ei. Natura 2000 -alueiden suojeluun kuuluu
tiettyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen
suojelu. Siihen kuuluu myös sellaisten lajeja koskevien
häiriöiden estäminen, jotka merkittävällä tavalla
vaarantavat lajien suojelutason.
Valiokunta toteaa, että merkittävää heikentämiskieltoa
koskevaa yleistä velvoitetta ei ole Suomessa saatettu täytäntöön.
Luonnonsuojelulakiin esitetään lisättäväksi
uudeksi 64 a §:ksi yleinen heikentämiskieltosäännös.
Tällä pykälällä täydennetään
nykyistä lain 66 §:ssä olevaa kieltoa
myöntää merkittävällä tavalla
heikentymistä aiheuttavalle hankkeelle lupaa. Valiokunta toteaa
esityksen muutoksen olevan tarpeellinen, koska viranomaismenettelyjen
ulkopuolelle jäävää toimintaa
Natura 2000 -alueella ei tällä hetkellä säännellä luontodirektiivissä tarkoitetulla
tavalla
luonnonsuojelualueita lukuun ottamatta.
Tämä on luonnonsuojelulain kiistaton puute, joka
on tullut yksiselitteisesti ilmi asiantuntijakuulemisessa. Alun
perin Naturaa täyttöön pantaessa oli
perusteltu käsitys, ettei yleinen heikentämiskielto
ole tarpeen. Asiantuntijakuulemisessa on tullut selkeästi
ilmi, että nyt kielto tarvitaan luonnonsuojelulakiin muun
muassa EU-oikeuskäytännön mukaisesti,
ja tämä on aivan kiistaton tosiasia. Valiokunta
korostaa mietinnössään erityisesti käytännön
tasolla sitä, että Natura 2000 -alueiden
mahdollinen merkittävä heikentäminen
tulee jatkossakin arvioida lupamenettelyjen yhteydessä.
Uusi säännös siis lähinnä täydentää nykyistä sääntelyä poikkeustilanteissa.
Yleisen heikentämiskiellon lisääminen
lakiin ei ole käytännössä dramaattinen
muutos, eikä sen merkitystä näin ollen
pidä myöskään liioitella.
Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen 65 b §:ssä säädetään
ilmoituksenvaraiseksi sellaiset toimet, jotka eivät ole
nykyisin ennakkovalvonnan tai ilmoitusmenettelyn piirissä.
Näillä toimilla voi Natura-arvioinnin perusteella
olla merkittävästi heikentävä vaikutus
Natura 2000 -alueelle. Ely-keskukselle ehdotetaan säädettäväksi
velvoite ilmoituksen perusteella kieltää tai rajoittaa
toimenpiteen toteuttaminen 30 vuorokauden kuluessa. Velvoite koskee
toimia, jotka aiheuttavat luontoarvojen merkittävää heikentämistä.
Valiokunta katsoo, että esimerkiksi metsätalouteen
liittyvät ilman suunnitelmaa tai ilmoitusta tehtävät
toimenpiteet ovat usein pienimuotoisia. Valiokunnan näkemyksen
mukaan ei ole todennäköistä, että nämä aiheuttaisivat
Natura 2000 -alueen luonnonarvojen heikentymistä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että asiasta tiedotetaan aktiivisesti Natura 2000 -alueiden
maanomistajille. Valiokunta korostaa mietinnössään
sitä, että ely-keskusten voimavarat luonnonsuojeluasioiden
hoidossa ovat niukat. Onkin tärkeää,
että uuden tehtävän tarvitsemat resurssit
turvataan. Alustavien arvioiden mukaan ilmoituksia tulee ely-keskuksiin
käsittelyyn muutamia kymmeniä vuodessa. Näillä näkymin
siis tämä muutos ei lisää työmäärää merkittävästi.
Lakiehdotuksen 53 §:ää esitetään
muutettavaksi siten, että alueen omistajalla tai erityisen oikeuden
haltijalla olisi oikeus korvaukseen. Korvausoikeus rajoittuu niihin
tapauksiin, joissa aiheutuu merkityksellistä haittaa 65 c §:n
nojalla annetusta kiellosta tai rajoituksesta. Valiokunta pitää ehdotettua
korvaussäännöstä tarpeellisena. Säännös
tukee Natura-suojelun yleistä hyväksyttävyyttä.
Maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan todennut,
että hallituksen esityksen perusteluissa ei ole käsitelty
esityksen yleisen heikentämiskiellon ja metsästyksen
välistä suhdetta. Asiantuntijakuulemisessa on
käyty läpi metsästyskysymyksiä,
mutta yleisen heikentämiskiellon kannalta vaikutuksia ei
käytännössä ole. Valiokunta
toteaa, että luonnonsuojelualueverkoston ulkopuolisella
Natura 2000 -alueella ei ole erityistä tarvetta
säännellä metsästystä.
Valiokunnan kanta perustuu Natura 2000 -verkostoa koskeviin
valtioneuvoston päätöksiin.
Valiokunta huomauttaa, että metsästyksen vaikutus
Natura 2000 -alueiden suojelutavoitteisiin arvioidaan ja
otetaan huomioon tapauskohtaisesti silloin, kun alueita perustetaan
luonnonsuojelualueiksi. Metsästyksen säätely
tapahtuu tarvittaessa luonnonsuojelualueen rauhoittamismääräyksillä.
Valiokunta huomauttaa, ettei metsästykseen ole ympäristöministeriön
ely-keskuksilta saamien tietojen perusteella liittynyt ongelmallisia
tilanteita 6 artiklan 2 kohdan kannalta.
Valiokunta katsoo, että esitetyillä lainmuutoksilla
ei ole ennalta arvioiden käytännön vaikutuksia
metsästykseen. Metsästyksen tai minkään muunkaan
käyttömuodon kategorinen sulkeminen heikentämiskiellon
ulkopuolelle ei ole mahdollista EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan.
Esimerkiksi Ranskan katsottiin rikkoneen luontodirektiivin velvoitteitaan,
kun se olisi rajannut muun muassa metsästyksen heikentämiskiellon
ulkopuolelle.
Arvoisa puhemies! Luonnonsuojelulain nykyisen 66 §:n
mukaan valtioneuvosto voi yleisistunnossaan myöntää luvan
Natura 2000 -aluetta merkittävästi heikentävälle
hankkeelle. Lupa voidaan myöntää erittäin
tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä.
Valiokunta toteaa, että nykyisessä laissa korvaavista
toimenpiteistä päättäminen ja
toimenpiteiden toteuttamis- ja kustannusvastuu ovat osin epäselviä.
Epäkohtaa korjataan seuraavilla muutoksilla luonnonsuo- jelulain
66 §:ään: lisätään
valtioneuvostolle velvoite määrätä korvaavista
toimenpiteistä samalla, kun se myöntää luvan
Natura 2000-alueen suojeluperusteita merkittävästi
heikentävälle hankkeelle tai suunnitelmalle.
Arvoisa herra puhemies! Toimivan ja täydennetyn luonnonsuojelulain
avulla meillä on mahdollisuus säilyttää suomalaisen
luonnon arvokkaita kohteita ja suomalaisia luontoarvoja seuraavillekin
sukupolville. Ympäristövaliokunta korostaa omassa
mietinnössään Natura 2000 -alueiden
pitkäjänteistä suojelua sekä alueiden ainutlaatuisten
luonnonarvojen säilyttämistä, lisäämistä ja
parantamista.
Valiokunnan mietintöön sisältyy kaksi
vastalausetta, jotka varmaan vastalauseiden esittelijät esittelevät.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Keskusta on tehnyt vastalauseen 2, ja sen perusasiana
on, että 64 a § jätettäisiin
tästä laista pois. 64 a § kuuluu
seuraavasti:
"Heikentämiskielto
Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena
olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää."
Syy, minkä takia olemme esittämässä tämän pykälän
poistamista, on se, että tämä kyseinen pykäläasia
on jo tällä hetkellä riittävästi
esillä luonnonsuojelulain 65 §:ssä riittävässä muodossa.
Kun EU vaatii, että heikentämiskielto on laissa,
se on näkemyksemme mukaan tässä. Ympäristövaliokunnan
mietinnössä oli siten, että se on kiistaton
tosiasia, että sen pitää olla siellä.
Meidän mielestämme tämä asia
on jo kunnossa.
Esitetyn 64 a §:n yleinen heikentämiskielto asettaa
toiminnanharjoittajalle ja maanomistajalle kohtuuttoman velvollisuuden
arvioida Natura 2000 -alueen luonnonarvoja sekä toiminnasta mahdollisesti
aiheutuvia haittoja luonnonarvoille. Esitetty uudenlainen heikentämiskielto
on liian yleisluontoisesti määritelty ja heikentää osaltaan
maanomistajan ja toiminnanharjoittajan oikeussuojaa. Mikäli
64 a § jää esitetyssä muodossa
lakiin, on myös mahdollista, että ely-keskukset
tulkitsevat, että maanomistaja on velvollinen arvioimaan
hankkeen — maa-aineksen vähäisen kotitarvekäytön,
vähäisten hakkuiden ja niin edelleen — vaikutukset
luonnonarvoille pienissäkin ei-luvanvaraisissa, ilmoituksenvaraisissa toiminnoissa.
Nykyisin voimassa olevassa laissa, sen 65 §:ssä,
todetaan, että mahdollisten toimenpiteiden pitää todennäköisesti
merkittävästi heikentää Natura-alueiden
luontoarvoja, jolloin toimenpiteet pitää arvioida
asianmukaisella tavalla, eli merkittävyyden edellytys arvioinnin
suorittamiselle on jo olemassa luonnonsuojelulain 65 §:ssä, kun
kyseessä ovat luvanvaraiset tai suunnitelman edellyttämät
hankkeet. Käytännössä luvanvaraiset,
suunnitelman edellyttävät ja ilmoituksenvaraiset
toiminnot kattavat ne toimenpiteet, jotka voivat merkittävästi
heikentää Natura-alueen luonnonarvoja. Siis 64 a § on
tarpeeton.
Hallituksen esityksen perusteluissa ei ole myöskään
käsitelty esimerkiksi heikentämiskiellon ja metsästyksen
välistä suhdetta riittävästi. Perusteluissa
todetaan ainoastaan yleisluontoisesti, että heikentämiskiellon
käsitteen piiriin kuuluisivat myös lajeihin kohdistuvat
merkittävät häiriöt. On siis
pelättävissä, että esimerkiksi maa-
ja metsätalousministeriön asetuksilla määräämillä metsästysajoilla
asianmukaisesti rajoitettua metsästystä tulkitaan
lain rajoittamaksi häirinnäksi.
Lisäksi huomioimme tässä vastalauseessamme
sen, että mikäli esitetty 64 a §:n
mukainen yleinen heikentämiskielto kuitenkin toteutetaan, on
valtion korvausvelvollisuus ulotettava tilanteisiin, joissa ehdotetun
pykälän nojalla kielletään jokin
hanke tai rajoitetaan sen toteuttamista. Jos esimerkiksi metsätaloudelliset
toimenpiteet estyvät tai rajoittuvat yleisen heikentämiskiellon vuoksi
ja maanomistajalle aiheutuu tästä luonnonsuojelulain
53 §:n 1 momentissa tarkoitettua haittaa, tulee
se korvata täysimääräisesti.
Arvoisa puhemies! Lopuksi: Natura-alueiden läheisyydessä niiden
ulkopuolella tulee jatkossakin kyetä harjoittamaan normaaleja
yritys- ja vapaa-ajantoimintoja.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Maijalan esitystä 64 a §:n poistamisesta,
ja todennäköisesti perjantaina meillä on
sitten ilo toimittaa tästä asiasta äänestys.
Hallitus tässä populistinen on. Tämä luonnonsuojelulain
64 a §:ään esitetty
yleinen heikentämiskielto asettaa toimijoille kohtuuttomia
velvollisuuksia. On aika mahdotonta tavallisen toimijan arvioida
näitä luonnonarvoja. Se vaatisi erityisasiantuntemusta
ja aiheuttaa myös kustannuksia silloin. Tässähän
voitaisiin vaatia ihan tavallisten asioitten yhteydessä tätä luontoarvojen arviointia,
myöskin ei-luvanvaraisissa tai ilmoituksenvaraisissa asioissa.
Tällaisia tavallisia asioita ovat ainakin metsänkäyttö,
maa-ainesten kotitarveotto, kiinteistönsisäisten
omien teiden rakentaminen ja niin edelleen. Nykyisessä luonnonsuojelulain
65 §:ssähän on jo edellytys
näitten merkittävien luontoarvojen arvioimisesta, joka
siis koskee kylläkin luvanvaraisia ja suunnitelmaa edellyttäviä hankkeita,
mutta tuo vaatimus on jo ihan riittävänä nykyisessä luonnonsuojelulaissa.
Raimo Piirainen /sd:
Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnassa
nousi keskusteluun Suomen riistakeskuksen ja Metsästäjäliiton
aloitteesta metsästyksen salliminen 64 a §:n
kautta. Saattaa olla, että se vaikeuttaa metsästystä tällä alueella.
Kun katsoo sitten ympäristöministeriön vastinetta
tähän asiaan, niin tämä on kyllä niin moniselitteisesti
tässä tuotu esille, että... Siis valtioneuvostollahan
on mahdollisuus muuttaa se, se todetaan tässä,
mutta kun nyt on näitä luonnonsuojelualueita ja
kansallispuistoja perustettu, niin kyllä järkiään
on ollut se linja, että siellä ei metsästystä sallita.
Ainut poikkeus on ollut Teijon kansallispuisto, missä nyt
hirven ja peuran metsästys sovittiin sille tietylle ajalle,
ja siitäkin oli vähän erimielisyyttä.
Kyllä tässä vahvasti ollaan heikentämässä metsästäjien
oikeuksia, ja ihan voisin jopa kannattaa edustajan Maijalan esitystä,
että 64 a § poistettaisiin täältä.
Mutta minä en valiokunnassakaan jättänyt
tästä mitään enkä äänestänyt
tämän pykälän pois jättämisen
puolesta sen takia, että tästä oli kumminkin
neuvottelussa sovittu, että tällä tavalla
edetään, ja yhteiseen näkemykseen päästy.
Mutta vielähän tässä on aikaa
harkita perjantaihin saakka.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Nyt pitää muistaa, että Natura-alueet
ja luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot ovat aivan eri asia.
Nyt ei pidä sekoittaa näitä asioita keskenään.
Nyt syntyy kyllä ihan väärä kuva
siitä.
Pääsääntöisesti
Natura-alueilla ei ole mitään metsästyksen
rajoituksia, jos ei siellä nyt ole jotakin poikkeuksellista
luontoarvoa, josta syystä se olisi kielletty. Se on todella
poikkeus, koska melkein kaikilla niillä alueilla pystyy
metsästämään ihan normaalisti.
Tämä ei tuo siihen yhtään mitään
muutosta, niin että nyt ei sotketa keskenään
kansallispuistoa, jossa metsästys pääsääntöisesti
on kielletty liittyen siihen, varsinkin Etelä-Suomen alueilla,
että ne alueet kerta kaikkiaan ovat sellaisia, että siellä on
melko vaikeaa sitä metsästystä teknisesti
suorittaa. Pohjoisen alueella ne ovat sallittuja, Lapin ja osin
entisen Oulun läänin, Oulun alueella, mutta muutoin
menetellään sillä tavalla. Mutta ne pitää nyt
erottaa toisistaan hyvin selkeästi.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Minä nyt yleisesti ottaisin kantaa
tähän koko hössötykseen. Luonnonsuojelualueet,
kansallispuistot, Natura-alueet, ne syövät koko
Suomen kansantaloutta. Ja tämä porukka, joka on
tehnyt näitä, nämä koppiaisten
paimentajat, ne eivät ymmärrä luonnosta
sitten hölynpölyä. Suoraan sanottuna.
Otetaan esimerkki. Tuolla on huuhkajaperhe, tuolla Sanomatalon
katolla, ja sitä ihaillaan, että onpas se ihana,
ja siellä ne elävät, ja kuvataan ja kaikkea,
ja se ei häiritse ketään, siinä menee
liikenne ympärillä, raitiovaunut ja autot ja kaikki liikkuvat,
eivätkä ne häiriinny siitä.
Mutta jos tämä sama perhe sattuu menemään
suolle tai jonnekin, niin ei sinne suolle ole kyllä sen
jälkeen asiaa. Se loppuu kyllä siihen. Elikkä tästä koko hommasta
on tehty semmoista ihmeen uskontoa, melkein niin kuin islamiin verrattavaa,
että se on niin kuin uskonto. Eli kun tämä huuhkajaperhe on
siellä maaseudulla, niin rajoitetaan kilometritolkulla
sen ympäriltä, että sinne ei saa mennä, mutta
kun se on täällä kirkonkylällä,
niin silloin se onkin siellä semmoinen ihana perhe, jota
ihaillaan.
Elikkä koko tämä luonnonsuojeluhössötys
pitää purkaa kokonaan ja laittaa siihen järki,
ihan semmoinen maalaisjärki, mitä me käytämme tuolla
käytännön elämässä.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Ensiksi edustaja Korhoselle tästä Naturasta:
Natura on yleiskäsite, laaja käsite hyvin erilaisista
suojelukohteista, suojelualueista. Eli se käsittää tänä päivänä melkein
kaikenlaisia suojeluohjelmia, suojelualueita. Siellä on
rantojen suojelua, siellä on soiden suojelua, mitä siellä kaikkea
onkaan, melkein kaikki ne suojeluohjelmat pystyisin luettelemaan.
(Martti Korhonen: Lehtoja ja kasveja ja eläimiä!) — Lehtoja,
kyllä, kaikkia näitä mahdollisia. Niitä on
parikymmentä erilaista ohjelmaa, joilla näitä on
suojeltu. (Teuvo Hakkarainen: Sammakoita!)
Mutta mitä nämä tarkoittavat käytännössä? Meistä ei
kukaan tiedä, mihin kaikkeen sitä on sitouduttu
silloin, kun tässä hommassa on lähdetty liikkeelle.
Silloin kun Natura-ohjelmaa tehtiin, annettiin maanomistajien ymmärtää,
että kyse ei ole isoista asioista, siinä suojellaan
vain tällaisten tiettyjen asioitten vuoksi tätä aluetta.
Mutta me olemme vähitellen oppineet siihen näissä suojeluasioissa,
että kun pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden.
Ja nyt se näyttää siltä — erityisesti
tämänkin luonnonsuojelulakimuutoksen kohdalla — että esitykset
ovat tiukentumassa, ohjelmat ovat tiukentumassa ja kyllä se
käsi on menossa pikkusormen lisäksi kokonaan vähitellen.
Elikkä kyllä meillä on ihan aihetta olla korvat
höröllään ja hereillä tässä asiassa.
Ei meidän ole pakko suojella yhtään enempää näitä alueita
kuin meidän on pakko suojella. Lapistakin on tällä hetkellä jo
kolmasosa varmaan suojeltuna, ja Suomessa on muutenkin suojelualueita
jo suhteessa enempi kuin missään muualla Euroopan
unionin alueella.
Mutta sitten toinen asia, ely-keskusten työmäärä,
johon minä olen kiinnittänyt kovasti huomiota:
Ely-keskuksilta ollaan tällä hetkellä vähentämässä määrärahoja,
mutta niiden työmäärää ollaan
kuitenkin koko ajan vain lisäämässä ja lisäämässä.
Tässä kyseisessä hallituksen esityksessä on
lähdetty siitä ja meille valiokunnassakin esiteltiin,
että tämä ei tule tuomaan kuin ihan pikkusen
vain lisää töitä, ihan muutama,
muutama kymmenen ilmoitusta tulee ely-keskusten käsiteltäväksi.
Mutta mitä minä olen näitä papereita lueskellut
ja saanut ymmärtää, niin kyse ei todellakaan
ole vain muutamasta kymmenestä, vaan kyse on paljon isommasta
asiasta. Ely-keskusten osalta heidän työmääräänsä pitäisi
keventää ja katsoa, mitä asioita sieltä pystyisi
järkevästi siirtämään
pois. Näitä lisäyksiä ei saa
tulla sinne missään tapauksessa.
Elikkä näillä lisäyksillä ja
puheilla minä toivon, että jatkossa yritetään
hillitä ainakin tätä suojelualueitten
asioitten lisäämistä, keskitymme meidän
nykyisten suojelualueitten hoitamiseen, kehittämiseen,
katsomme, mitä niissä on jo olemassa, ja huomioidaan
se, että meidän nykyinen lainsäädäntö — metsälainsäädäntö ja
ojituslainsäädäntö, vesilainsäädäntö ja
kaikki nämä — on semmoista, että se
suojelee käytännössä hyvin paljon
muitakin alueita. Esimerkiksi jos on koskematon suo tällä hetkellä,
niin hyvin vaikea sinne on mitään mennä tällä hetkellä tekemään. Metsälakikin
jo suojelee hyvin paljon ojanlaitoja ja monia metsäkohteita,
mihin ei pääse mitään tekemään.
Ei niistä kukaan maksa mitään, emmekä me
mitään ohjelmaa niihin tarvitse. Emme me tarvitse
niihin lisää hallintoa, henkilöstöä niitä seuraamaan
ja katsomaan. Emme me tarvitse tänne eduskuntasaliin niistä enää yhtään
lisää päätöksiä.
Kyllä meillä on niin paljon asioita jo hoidossa
suojelualueiden osalta ilman lisäpäätöksiäkin.
Martti Korhonen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Näitä asioita tietenkin
voi katsoa hyvin monesta näkökulmasta ja monella
eri tavalla lähestyä niitä. Mutta nyt
jos puutun tuohon, mitä edustaja Maijala viittasi, että Lapista
on suojeltu yksi kolmasosa, niin varmaan se näin pinta-alalla
mitattuna pitääkin paikkansa, mutta toinen puolihan
on se, että mitä Lappi olisi, jos ei siellä olisi
suojeltu. Mahtaisiko siellä semmoista turistimäärää olla,
ja olisiko se Lapin luonto sitten se, mitä sieltä myydään,
ja se, mikä tuotteistetaan? Jos siellä päästetään
tapahtumaan sama kehityskulku, mikä esimerkiksi on eteläisessä Suomessa
tapahtunut, että se alkuperäisluonto hävitetään,
niin mitä sieltä Lapista myydään
sen jälkeen? Eihän siellä ole mitään.
Se luontohan on itse asiassa sille Lapille se arvo, joka tuo sinne sen
elinvoiman ja tuo työpaikat ja tuo sen tulon, jolla siellä Lapissa
pystytään itse asiassa elämään
ja olemaan. Totta kai siihen kuuluu sitten myös luontaistalous
ja siihen kuuluu metsästys ja siihen kuuluu kalastus, mutta
ne tulevat siinä niin kuin kaupantekijäisinä myös,
niin että siellä on kalaa, mitä kalastaa,
esimerkiksi lohet, jotka nousevat Kemijokeen, Tornionjokeen, Simojokeen. Nehän
tulevat sinne sen takia, että ollaan luonnonsuojelua tehty
ja siellä ollaan saatu aikaiseksi tuloksia, jotka positiivisesti
sitten näkyvät näissä vaikutteissa.
Minä en ymmärrä tätä keskustan
logiikkaa, joka itse asiassa on täysin käsittämätön:
kiistaton tosiasia ei olekaan kiistaton tosiasia, vaan tosiasia
voidaan sitten kiertää ja kaartaa ja sanoa, että ei
tarvitsekaan menetellä näin. Meillä nyt
joka tapauksessa on niin, että siellä on EU:n
tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka sanelee
tiettyjä asioita. Meillä on siellä esimerkkejä,
esimerkiksi tämä Ranska, jonka katsottiin rikkoneen
luontodirektiivivelvoitteitaan, kun se oli rajannut muun muassa
metsästyksen heikentämiskiellon ulkopuolelle.
Eihän näitä tosiasioita voi kiistää eikä kaarrella
mihinkään.
Sitten meillä on lisäksi tässä näistä korvaavista
toimenpiteistä päättäminen,
jos niitä tapahtuu. Tätä luonnonsuojelulain
66 §:ää nyt muutetaan niin,
että siihen lisätään valtioneuvostolle
velvoite määrätä korvaavista
toimenpiteistä samalla, kun se päättää myöntää luvan
Natura 2000 -alueen suojeluperusteita merkittävästi
heikentävälle hankkeelle tai suunnitelmalle. Valiokunnan
arvion mukaan uudistus selkeyttää huomattavasti korvaavia
toimenpiteitä koskevia säännöksiä. Silloin
tämä kustannusvastuun osoittaminen pääsääntöisesti
hankkeen tai suunnitelman toteuttajalle on ympäristöoikeudellisen
aiheuttamisperiaatteen mukainen ratkaisu, jolla ne korvauksetkin
selkeytyvät. En minä sitä sano, ainahan
näissä on tiettyjä ongelmia, ja ne saattavat
johtaa siihen ongelmatilanteeseen kiistatta. Mutta asiantuntijakuulemisessa
jos meille sanovat asiantuntijat, että on muutama kymmenen
tapausta vuositasolla, joita tulee ely-keskuksiin tämän kautta
lisää, niin kyllä minä nyt luotan
suoraan sanoen niihin asiantuntijoihin, siihen, että heillä on
se näkemys, enkä mihinkään tupakkakerhon puheisiin,
joista jotakin muutakin tietoa voi tulla.
Ja en minä oikein jaksa tätäkään
mieltää enkä ymmärtää,
että tämä viranomaistulkinta on aina negatiivinen,
on aina negatiivisia päätöksiä.
Kun te olette, edustaja Maijala, itse ollut viranomainen, niin ainako
te teitte sille asiakkaalle kielteisiä päätöksiä?
Eikö sieltä koskaan tullut myönteistä päätöstä,
kun te olitte, oliko se, maatalousasiamiehenä siellä kunnassa?
Eihän sen viranomaisen toimintakaan ole sitä,
että se aina katsoo asiaa asiakkaan näkökulmasta
kielteisellä tavalla, vaan tulee katsoa niitten reunaehtojen mukaan.
Kyllä minä nyt tässä tapauksessa
luotan näihin arvioihin, jotka valiokunnassa meille esitettiin.
Raimo Piirainen /sd:
Arvoisa puhemies! Kun lukee tätä ympäristöministeriön
vastinetta, niin tämä on tietyllä tavalla
provosoiva metsästystä kohtaan: puhutaan tappamisesta.
Minusta metsästäminen ja tappaminen ovat kaksi
eri asiaa. Elikkä tällä on jo haluttu
provosoida. Se kuvaa sitä asennetta, mikä siellä ympäristöministeriössä tällä hetkellä
on.
Jos muistellaan tätä Natura 2000 -alueitten
perustamista, niin silloin luonnonsuojelulailla suojeltiin alueita,
joilla kiellettiin metsästys, ja meillä on näitä palasia — me
olemme edustaja Korhosen kanssa käyneet tästä keskustelua.
Tässä on ihan sama metodi nyt: samalla tavalla
edetään pikkuhiljaa ja syödään,
syödään. Ja niin kuin edustaja itsekin äsken
totesi, meillä lohi nousee, mutta ei tämä luonnonsuojelusta
johdu, vaan se johtuu siitä, että on annettu lohelle
mahdollisuus tulla sieltä mereltä, nousta, ja
sitten se tulee sinne kalastettavaksi. (Välihuuto) — Aivan,
mutta ei se luonnonsuojelua ole. Se on vain sitä, että... No,
miten sen kukin haluaa ajatella. — Mutta minä pelkään
pahaa, että tässä pikkuhiljaa ollaan murtautumassa
kaikkialle.
Tämä ministeriön vastine ei ole millään
tavalla, kun tähän hyvinkin perehtyy... Vedotaan
näihin kansallispuistoihin, mitkä edustaja Korhonenkin
nosti esille. Kansallispuistojen perustamisessa aina tulee esille
tämä metsästyksen salliminen tai ei-salliminen.
Kohta kävelee jo kansallispuiston perustaminenkin vastaan
tuolla, kun ollaan kaikkea sääntelemässä.
Tähänkin saakka on pysynyt meidän luonto
monimuotoisena niillä alueilla, missä on ollut
vapaa metsästysoikeus, ja riista on ollut monipuolista.
Päinvastoin se on hyödyttänyt sitä luonnonvaraista
uudistumista.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Minunkin puheeni koskee metsästystä.
Yleisesti ottaen, on sitten minkä tahansa tasoinen tai
tahoinen luonnonsuojelualue kyseessä, siellä on
ongelmia syntynyt tämän metsästyksen
kanssa. Osassa on luvattu, että kyllä täällä nyt
saa metsästää, ja toisissa paikoissa
sitten, että ei onnistu, ja sitten lopputulos on molemmissa
tapauksissa, lupauksista huolimatta, että se metsästys
ei onnistu. Tästähän tulee ongelmia.
Esimerkiksi Porissa on alueita, mitkä on perustettu lintujensuojelun
johdosta, ja kuten kaikki metsästäjät
tietävät, niin ei se lintujensuojelu kauheasti
sitten auta, kun pienpedot valtaavat alueen. Pienpetojen pyynti
olisi ehdottomasti aina sallittava joka paikassa ja kenties myös
muunkin riistan.
Edustaja Korhonen, sanoitte tuossa, että osassa näistä suojelualueista
on estetty metsästys osittain sen johdosta, että sieltä tulee
pauketta ja kaikkea muuta ikävää, eli
asuinalueesta riippuen sitä ei haluta sinne lähelle.
Oletteko käsittelyn yhteydessä käsitelleet
tai keskustelleet jousimetsästyksen hyödyistä tältä näkökannalta,
ja voisiko jousimetsästystä sallia tämmöisillä alueilla, missä nimenomaan
pelätään tätä pauketta?
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Pakko jatkaa edustaja Korhosen puheen jälkeen.
Elikkä kaikkea ei todellakaan tarvitse säädellä tässä talossa,
vaan maalaisjärjen käyttö on sallittu.
Kyllä me maaseudun ihmiset yritämme pitää tuota
maaseutua siinä kunnossa, että siellä pystyy
huomennakin elämään. Hyvänen
aika, meidän yritystoimintamme ja tulevaisuutemmehan on
kiinni siitä, että meidän metsät
kasvavat, että metsissä on kaikennäköisiä eläimiä,
luonto säilyy monipuolisena, monimuotoisena — ei
meillä ole mitään järkeä hävittää ja
tuhota omaa elämäämme siellä.
Miten siellä eletään ja toimitaan: antakaa
meidän itsekin päättää maalaisjärjellä,
miten siellä eletään. Ei kaikkea tarvitse
säädellä ja suojella sentään,
sillä suojelu vie monet alueet ja paikat jo hengiltä.
Onko tämä todellakin näissä asioissa
tarkoitus? On tietty aika jo, että meidän pitää herätä tähän
keskusteluun.
Lisäksi oli kysymys siitä, että olen
itse toiminut kunnassa maaseutusihteerinä ja ympäristönsuojelusihteerinä,
hyvin monessa eri virassa viranomaisena, ja kyllä minä sanon,
että meitä virkamiehiä on joka lähtöön.
Yksi esimerkki on pakko sanoa omasta työelämästäni,
kun olin ympäristösihteerin roolissa ja tuli tämä jätevesiasetus.
Minä sanoin, että meidän kunnassa ei
tarvitse kenenkään tehdä mitään,
koska siinä ei todellakaan tarvinnut tehdä. Samanaikaisesti
minulle tultiin sanomaan eri tahoilta, että hyvänen
aika, eikö teidän kunnassa noudateta lakeja. Muut
viranomaiset tulivat sanomaan, että eivät he uskalla
jättää näitä lakeja
ja säädöksiä noudattamatta. Minä sanoin,
että ei näitä tarvitse, asiat ovat kunnossa
jo olemassaan, koska ne lait olivat niin tulkinnanvaraisia. Ja jos
Suomessa joku voi olla tulkinnanvaraista, niin kyllä virkamiehet
haluavat suojata silloin aina itsensä eivätkä mene
silloin toteuttamaan ja tekemään mitään,
mikä voisi olla mahdollisesti itseä vastaan. Suomalaiset
ovat hyvin kilttiä kansaa. Kyllähän sen
näissä EU-asioissakin näkeepi.
Martti Korhonen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Nyt niistä kansallispuistoista
ensinnäkin. Niin kuin sanoin, pääsääntöisesti
kansallispuistoissa on metsästys kielletty lukuun ottamatta niitä muutamia
alueita, ja sehän lähtee niistä kahdesta
isosta periaattesta:
Toinen on se, että kansallispuistojen pitää olla aina
kaikkien kansalaisten käytettävissä — aina kaikkien
kansalaisten käytettävissä — sinne
ei ole haluttu rajata sitten jollekin ryhmälle erityisiä oikeuksia.
Jos te katsotte kansallispuistojen pinta-alaa suhteessa Suomen pinta-alaan,
niin sehän on todella pieni alue, lukuun ottamatta Lapin itse
asiassa isoja, fyysisesti isoja, kansallispuistoalueita. Siellä taas
sitten metsästys on sallittu, koska ne alueet ovat niin
isoja ja siellä on tämä alkuperäinen
oikeus ollut ja siihen liittyy sitä omaa historiaansa.
Mutta toinen iso syy kansallispuistoissa on se, että jos
kansallispuisto halutaan tähän kansainvälisten
kansallispuistojen luokitteluun, niin siellä ei voi pääsääntöisesti
olla metsästystä. Ja kansallispuiston arvo taas
sille aluetaloudelle työllisyyden ja rahavirran kautta
on todella merkittävä, ja silloin tulee vaakakuppiin:
kumpi on, se, että ammutaan muutama eläin sieltä,
vai se, että luodaan työpaikkoja ja elinvoimaa
ja sitä kautta saadaan sitten sitä tulosta syntymään?
Minä nyt viimeksi olin Porin alueella ja siellä Yyterissä,
missä ei ole ollut näitä kansallispuiston
tai luonnonsuojelualueen kriteerejä. Siellähän
on tapahtunut niin, että nyt siellä yritetään ennallistaa
hiekkadyynejä siitä syystä, että kun ihminen
on kulkenut missä on kulkenut ja se on polkenut sinne semmoiset
alueet, että ne hiekkadyynit ovat itse asiassa lähteneet
sieltä häipymään, niin nyt yritetään
sitten isolla rahalla ennallistaa niitä. Elikkä tässähän
se idea on, että yritetään saada ne alueet
sellaisiksi, että ne luontoarvot säilyvät
siellä ja pysyvät. Nyt minä korostan
vielä, että Natura-alueella pääsääntöisesti metsästys
on sallittua.
Sitten tätä haittaeläinten poistoa
ja näitä jousiampuma-aseita ei nyt erityisesti
ole käsitelty johtuen näistä kahdesta
aikaisemmasta syystä, mutta haittaeläinten poistohan
sinne yleensä aina sitten tulee mahdolliseksi.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Pakko ottaa kommentti vielä tähän
jousimetsästykseen.
Otitte tämmöisen vastakkainasettelun, että pari
hassua metsästettyä eläintä vai
se, mitä siitä saadaan muuta. En tarkoittanut,
että se on pääsääntöistä mitenkään.
Ja toinen asia sitten taas: Jousimetsästys on nouseva
harrastuksen muoto, ja se tuo tullessaan aivan taatusti, jos Suomessa
ollaan jousimetsästyksen edelläkävijöitä,
turismia Suomeen. Ja jos tämmöinen luonnonsuojelualue
on paikka, missä vaikka turisti erityisluvalla saa jousimetsästystä harrastaa
ja paikallinen metsästäjä on katsomassa,
että kaikki menee meidän sääntöjemme, lakiemme
mukaan, niin minä väitän, että se
Suomi-kuva, minkä se vie maailmalle, kun se on luonnonsuojelualueella,
mikä on Suomen kauneinta luontoa, on jotain pikkasen enemmän
kuin pari hassua metsästettyä eläintä.
Tätä kannattaa pohtia ihan oikeasti tulevaisuudessa.
Tiedän, että se on vähän tämmöinen
uusi ajatus ja sitä ei ole kauheasti ennen pohdittu ja varmasti
se herättää vastustusta ja ristiriitoja, mutta
silti tämä on potentiaalisesti niin iso asia, että se
kannattaa pohtia kunnolla.
Martti Korhonen /vas:
Arvoisa puhemies! Minun pitää katsoa, sanoinko
minä "pari hassua", koska... No, minun pitää tarkistaa
se. (Ari Jalonen: Anteeksi, jos ymmärsin väärin!)
Ei se varmaan ihan niin mennyt. Mutta tuolla Teijolla itse asiassa
oli 14 hirveä vuositasolla, ja 14 hirveä siihen
nähden, jos siellä käy 70 000—150 000
turistia, ovat ne, joista pitää sitten miettiä,
ovatko ne kohdallaan.
Ja sitten siinä on toinen, joka itse asiassa on se ongelma,
että eihän kukaan tähän saakka
ole esittänyt, että se kansallispuistojen alueiden
metsästysoikeus olisi ulkopuoliselle kansallispuistojen alueella,
vaan siellä paikallisille asukkaille ja se pitäisi
rajata sinne, jolloin siinä syntyy taas tämä ristiriita
suhteessa siihen periaatteeseen, että kansallispuistojen
pitää olla kaikille kansalaisille aina avoimia.
Ja jos me säätiöimme tietyllä lailla sinne
kansallispuistoalueelle yhdelle tai kahdelle metsästysseuralle — käytännössä 20—40
ihmistä taisi olla täällä Teijolla — sen
metsästysoikeuden, kansallispuistossa, jonka omistamme
me kaikki suomalaiset, niin eihän se nyt ole oikein. Että ei
voi olla tavallaan sellaista periaatetta, että se olisi
niin kuin yleinen periaate, joka lähtisi siitä liikkeelle.
Vähintään siellä pitää olla
sitten se, että on kaikille kuntalaisille.
Ja sittenhän voi jo miettiä, voisiko siinä olla jousiammunta,
jos siihen nyt sen verran palaan. Minä itse asiassa ulkoilen
melkeinpä joka viikko hyvin lähellä jousiammuntarataa
koirien tai koiran kanssa. Se on mielenkiintoinen laji, ja se varmaan
pitää uusia mahdollisuuksia sisällään,
ja kannattaahan sitä selvittää, onko
siitä jotakin tällaista turismihyötyä saatavissa.
Varmaan on, koska niitäkin harrastajia maapallo on pullollaan,
mikä taas tulee siihen, että kyllä näistä alueista
voi olla todella iso hyöty taloudellisesti ja myös
työpaikkojen kautta.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Näin lopuksi vielä sanon
näistä Natura-alueista, että meidän
roolimme ja tehtävämme on myöskin hoitaa
näitä Natura-alueita ja metsästys on
yksi merkittävä tehtävä, millä tavalla
me hoidamme näitä metsästysalueita. Jos
me emme siellä metsästä tai jos ei tietty
porukka, joka siellä sitten sen metsästysoikeuden
omistaa, sitä metsästystä hoida, niin
siellä voi esimerkiksi hirvikanta lisääntyä sille
määrälle, että siellä eivät sen
jälkeen enää pysty muut eläimet
riittävästi olemaan. Voi supikoiria tulla tai
jotakin muuta vastaavaa.
Ja sitten otan vielä lopuksi viimeisenä asiana esille
luonnonsuojelulain mukaisia eläinasioita. Onko se luonnonsuojelu-
vai ympäristölain mukainen, nyt minä en
muista tarkasti, minkä lain, mutta esimerkiksi merimetso
on yksi vieraseläimenä laajasti levinnyt eläin,
joka on suojelunormeilla suojattu eläin. Mutta meidän
pitää pystyä ottamaan se eläin
esille, etteivät ne erityisesti suojelualueilla — kuulemma
neljä viidesosaa merimetsoista elää suojelualueilla — pilaa
niitä kenttiä siellä — miten
se sanotaan nätisti — että jätöksiä on
siellä niin paljon, että sen jälkeen
siellä ei pysty enää juuri muita eläimiä asumaan.
Ne suojelualueet menevät pilalle, jos ei niitä asianmukaisesti
hoideta, eli kyllä meillä pitää olla
rohkeutta myös avata näitä tiettyjä suojelunormeja ja
-asioita ja miettiä, miten me pystymme hoitamaan niitä eteenpäin.
Kiitoksia kokonaisuudessaan tämän asian esittelystä ja
käsittelystä, siitä, että tämä luonnonsuojeluasia
on laajasti otettu vakavasti, siitä, että ihan
kaikkia ei välttämättä saa suojella
ja maalaisjärjen käyttö on sallittua.
Yleiskeskustelu päättyi.