Täysistunnon pöytäkirja 116/2001 vp

PTK 116/2001 vp

116. KESKIVIIKKONA 17. LOKAKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

26) Laki vaalilain 119 §:n muuttamisesta

 

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! 100 ihmisen määrä silloin, kun lähdetään keräämään valitsijayhdistystä vaaleihin, myöskin valtiollisiin vaaleihin, on todella pieni. Ei tietenkään hirvittävän suuri määrä ole vielä 500:kaan ihmistä, jota tässä lakialoitteessa ehdotetaan, mutta se olisi varmasti varsin perusteltua, kun tiedetään, että kuitenkin valittavaksi tähän saliin vaaditaan joka vaalipiirissä kuitenkin pieneltäkin valitsijayhdistykseltä lähes 10 000 ääntä, osassa jopa ylikin sen.

Mutta haluaisin vain kiinnittää huomiota siihen seikkaan, että monesti kun nimilistoja kerätään, ihmiset hyvin nopeallakin aikataululla sutaisevat nimensä miettimättä lopullista tarkoitusta, mihin sillä pyritään. Nimet on monesti kirjoitettu hyvin epäselvästi. Olisi varmaan paikallaan näissäkin laeissa täsmentää, että nimen täytyisi olla kirjoitettu niin selvästi, että saadaan selvä, kenen tahdonilmaus se on, joko niin, että kirjoitetaan nimenselvennys ja myöskin yhteystiedot, koska nimiä kerätään satunnaisesti toreilla olevilta ihmisiltä ja tilannetta käytetään näin hyväksi.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Aittoniemen lakialoite koskee vaalilain yhtä pykälää. Voi olla hyvin pitkälle samaa mieltä siitä, kun muistelee esimerkiksi kaksia edellisiä eduskuntavaaleja, millä tavoin jotkut henkilöt haluavat saada julkisuutta itselleen joittenkin asioitten osalta, haluamatta nyt mainita nimiä. Voi sanoa näin, että jopa kansalaisia ovat ärsyttäneet joittenkin henkilöitten esiintymiset vaaliohjelmissa, kun he ovat päässet 100 henkilön voimin perustamaan valitsijayhdistyksen, eli se on aivan liian pieni määrä.

Toisaalta tässä samassa yhteydessä aivan lyhyesti haluaisin todeta asiasta, johon myöskin arvoisa varapuhemies on ottanut kantaa: Vaalipiiriongelmat yleensäkin liittyvät siihen, että kansalaisia kohdellaan eri tavoin. Jos jostakin vaalipiiristä valitaan vain 7 kansanedustajaa, jollaisia vaalipiirejä tällä hetkellä on, niin 1 kansanedustajan läpivieminen vaatii pitkästi yli 10 prosentin kannatuksen, ja taas Uudenmaan vaalipiirissä taas mitä ilmeisimmin noin 2 prosentin kannatuksella pääsee lävitse, eli meidän koko vaalilakijärjestelmämme pitäisi saada uudistettua. Tässä voin todeta, että itse olen kyllä varapuhemiehen kanssa hieman eri mieltä äänikynnyksestä luonnollisista syistä.

Esa  Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ed. Aittoniemi on tehnyt hyvän aloitteen, mitä tulee 100 nimen keräämiseen. On ihan oikein, että tässä esitetään 500:aa nimeä, koska jos vakavasti ajatellaan sitä, jotta on tarkoitus eduskuntavaaleissa mennä läpi, se vaatii kuitenkin ainakin meidän alueellamme, niin kuin ed. Vistbacka totesi, siinä 10 000 ääntä. Jotenkin on vähän niin kuin halventavaa, jos voidaan päästä ehdokkaaksi 100 nimen voimin.

Mutta sen lisäksi tähän liittyen yksi sellainen asia, jota ei vielä ole esitetty: Minusta yksi pohdittavan arvoinen asia olisi, voiko eduskuntavaaleissa olla ehdokkaana muualta kuin omasta vaalipiiristä olevia ihmisiä, koska muu voi tietyissä tapauksissa johtaa aika omituiseen tilanteeseen. Voi olla sillä tavalla, jotta haetaan julkimoita joiltakin muilta alueilta ja heille pyritään kasaamaan ääniä. Voi olla jopa niinkin hassusti, että jos jokin puolue ei saa ehdokkaita omasta vaalipiiristä, niin kaikki ehdokkaat voisivat tulla vaikka Uudeltamaalta Pohjois-Karjalan ehdokkaiksi. Onhan se jotenkin pöljää. Vaikka kansanedustaja valitaankin, minusta hänellä pitäisi kuitenkin jollakin tavalla olla tiukasti juuret siinä alueellisessa maaperässä.

Jouni  Lehtimäki /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka toi oikeastaan esiin sen suurimman ongelman, mikä liittyy vaalilainsäädäntöömme, millä tavalla suhteellisuus toteutuu tällä hetkellä Suomessa. Olen siinä samaa mieltä, että jos jossain vaalipiirissä riittää 3 prosenttia äänistä ja muualla tarvitaan keskimäärin yli 10, niin tilanne on huono ja tähän pitää saada muutos. Onko ratkaisu sitten vaalialueet, niin kuin Tarasti esittää, vai jokin muu ratkaisu, mutta jotain sille pitää tehdä. Siinä ed. Vistbacka on oikeassa.

Ed. Aittoniemen aloitteeseen: Olen aikaisemmin puhuneiden kanssa samaa mieltä siinä, että määrä on liian pieni ja 500:kin on liian pieni. Kun puolueille vaaditaan 5 000, niin voisi miettiä sitä, pitäisikö rajan olla 5 000 myöskin tässä vaiheessa, koska monta kertaa listoilla on tavoitteena pelkästään julkisuus, niin kuin myös aikaisemmin on esiin tullut. Sitä kyllä voi sitten kysyä, että jos nämä 100 tai 500 ihmistä eivät omaa listaa saa, jättävätkö he mieluummin äänestämättä, ja onko sekin jokin arvo, että ihmiset kuitenkin ottavat kantaa ja tuovat esille mielipiteitä, vai onko tärkeämpää, että lista on uskottava. Siinä on puolensa ja puolensa. Kannattaisin kuitenkin 5 000:ta nimeä.

Keskustelu päättyy.