Täysistunnon pöytäkirja 116/2001 vp

PTK 116/2001 vp

116. KESKIVIIKKONA 17. LOKAKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

7) Laki arvonlisäverolain 85 §:n muuttamisesta

 

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Eläkeläisten ja lapsiperheiden asema on ollut useasti esillä viime viikkoina, samoin tilastot siitä, miten tuloerot ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosien aikana. Tuloerojen kasvua ei yksin voida selittää niin sanotuilla optiotuloilla, vaan siihen ovat vaikuttaneet myös hallituksen veropoliittiset ratkaisut ja tosiseikka, että tupopöydästä suurituloisimmat ovat saaneet enemmän kukkaroonsa kuin pienituloiset.

Pienituloisen väestönosan tukeminen, syrjäytymisen ehkäisy ja perheen aseman parantaminen ovat keskeisiä lähiajan tavoitteita. Tämä kysyy kuitenkin varoja. Siksi kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ottaisi käyttöön pörrsiveron ja korottaisi veroa lyhytaikaisista myyntivoitoista. Savukeveronkin kiristäminen sopii meille hyvin. Muun muassa näillä toimenpiteillä saataisiin riittävät varat ruuan arvonlisäveron alentamiseen. Vieväthän asuminen ja energia, liikenne ja elintarvikkeet reilusti yli puolet perheiden tuloista. Pienituloisten kohdalla asumis- ja ruokamenot ovat luonnollisesti suhteellisesti vielä merkittävämpi menoerä kuin hyvätuloisten kohdalla.

Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen kohdistuisikin tasaisesti kaikkiin väestöryhmiin ja auttaisi siis erityisesti heitä, joilla elintarvikkeiden kulutusosuus kaikista käytettävissä olevista tuloista on suurin. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että alennus menee suoraan hintoihin. Ruuan hinta halpenisi, ja samalla saisi tukea kotimainen elintarviketeollisuus, jonka merkitys turvallisuustekijänä on viime aikoina, erityisesti viime viikkojen tapahtumien seurauksena, entisestään vain korostunut.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ruuan arvonlisäveron alentamiseen tähtääviä niin lakialoitteita kuin kirjallisia kysymyksiä on tällä vaalikaudella ja varmaan jo aiemminkin tehty lukemattomia. On tunnettua, että Suomessa ruuan arvonlisävero on 17 prosenttia, joka on noin 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin keskimäärin Euroopassa. Lakiesitys tähtää tosiaan 3 prosenttiyksikön alv:n alentamiseen. Nosto 17 prosenttiin tapahtui 12 prosentista. Muun muassa naapurimaissamme eli Ruotsissa ja Norjassa kyseessä oleva prosenttiluku on 12.

Jos ja kun, niin kuin myös itse toivon, ruuan alv:n alentamisessa päästäisiin niin sanotusti liikkeelle, niin totta kai sillä olisi merkitystä suomalaisen elintarvikeketjun toimintaedellytyksille. Se vaikuttaisi kotimaisen kulutuskysynnän edistämiseen ja sitä kautta työllisyyteen.

Tunnetusti verojen ja veronluonteisten maksujen kevennykset on kohdennettu tällä vaalikaudella ansiotuloihin ja välillisiin työvoimakustannuksiin. Kun ruuan arvonlisäveron alentamista on vastustettu, perusteluna on ollut oletus, että tämä ei siirtyisi kuluttajahintoihin. Kuitenkin uskon, että kilpailu elintarvikekaupassa pitää huolen siitä, että tämä myös menee hintoihin.

Toisaalta silloin, kun alv:n korotus aikoinaan tehtiin, puhuttiin, että tämä on väliaikainen. Silloin syyt olivat valtiontaloudelliset. Tällä hetkellä on tietysti myönnettävä, että suhdannenäkymät ovat huonommat, mutta kuitenkaan vastaavia syitä ei ole kuin silloin.

Niin kuin lakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja ed. Seivästö totesi äskeisessä puheenvuorossaan, tämä on myös kaikkein sosiaalisin veronkevennys. Myös itse olen tästä aikoinaan tehnyt kirjallisen kysymyksen. Todella toivoisin, että arvonlisävero lähtisi laskemaan vaikkapa pienin askelin.

Hallituksen puolelta tulevissa vastauksissa on tähdennetty myös sitä, että jos ja kun arvonlisäveroa ruuan osalta alennettaisiin, siinä tapahtuisi verojen puolella, totta kai, menetyksiä; 5 prosenttiyksikön alennus vastaisi noin 2:ta miljardia. Mutta toisaalta on muistettava, että kun elintarvikkeiden osalta kulutusmenot vähentyisivät, niin toisaalta sitten muuhun kotimaiseen kulutukseen olisi rahaa enemmän käytettävissä ja sitten muuta kautta tulisi veroja valtiolle takaisin. Niin kuin alussa totesin, uskon, että tällä olisi merkitystä myös hyvin paljon työllisyydelle.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ruuan arvonlisäveron alennus on tämän tästä noussut esille, kun verohelpotuksista yleensä keskustellaan. Maassamme harjoitettu verohelpotusten linja ei ole mielestäni ollut oikea. Se on suosinut liian paljon suurituloisia. On selvää, että kun verohelpotukset tehdään prosentteina tuloverosta, markkamääräiset hyödyt tulevat aina suurituloisille.

Jos ruuan arvonlisäveron alennus toteutettaisiin ja se vaikuttaisi suoraan elintarvikkeiden hintoihin, se olisi oikeudenmukainen veropoliittinen toimenpide. Siitä hyötyisivät erityisesti lapsiperheet, joilla elintarvikkeiden kulutus on suurta. Samoin kaikkein pienituloisimmat ryhmät, joihin tuloveronalennukset eivät yllä, hyötyisivät tästä alennuksesta.

Arvonlisäveron alennus olisi siis hyvä ratkaisu kaikkein köyhimmille sekä lapsiperheille, joiden tilanteen parantamiseksi on vaadittu käytännön toimenpiteitä myöskin tässä salissa useita kertoja. Arvonlisäveron alennus sopisi myös hyvin hallitusohjelman köyhyydenvastaiseen taisteluun, joka on valitettavasti edennyt varsin hitaasti. Saa nähdä, loppuuko tältä hallitukselta aika, ennen kuin tämä asia on kunnossa.

On esitetty epäilyjä, että arvonlisäveron alennus ei vaikuttaisi suoraan elintarvikkeiden kuluttajahintoihin. Yllättävää on se, että tällaisia epäilyjä esittävät usein ne tahot, jotka muuten uskovat sokeasti markkinavoimien tehoon ja toimivuuteen. Herääkin kysymys, mikseivät markkinat toimi tässä tilanteessa. Itse uskon, että arvonlisäveron alennus alentaa kuluttajahintoja, varsinkin kun elintarvikekaupan kilpailutilanne on tällä hetkellä varsin kova. Jos ihan oikein muistan, arvonlisäveron alennusta tai korotusta on käytännössä jo testattu ja veronalennukset tai -korotukset ovat vaikuttaneet myös kuluttajahintoihin. Mistään suuresta ja tuntemattomasta asiasta tässä ei ole kysymys.

Arvoisa puhemies! Nyt esitetty lakialoite on hyvä, ja toivottavasti se ymmärretään myös hallituksessa ja ryhdytään asian vaatimiin toimenpiteisiin. Ei ole oikein, että maassamme on Euroopan korkeimpiin kuuluva arvonlisävero elintarvikkeilla. Hallituskin, joka usein vetoaa Euroopan unionin käytäntöön, voisi tässäkin asiassa tehdä niin ja tehdä arvonlisäveroalennusesityksen.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa puhemies! Ed. Seivästön lakialoite on kirjoitettuna sitä, mitä varmasti kaikki me toivomme ja haluaisimme. Tätä on ajateltu ja ehdotettu ennenkin. Tällainen muutos arvonlisäverolakiin on varmasti erittäin tarpeellinen. Valitettavasti on vain realistisesti nähtävä, että aloitteella on aika pienet läpimenomahdollisuudet. Arvonlisäverolaki kaiken kaikkiaan on se, joka pitäisi saattaa kokonaisuudistukseen.

Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni heittääkseni haasteen eduskunnalle. Eduskunta on kuitenkin korkein päättävä elin. Sen täytyy jo tässä vaiheessa nähdä, että arvonlisäverolakimme on aikansa elänyt, itse asiassa jo aikoja sitten. Siinähän on yli 300 pykälää. Ajatelkaa: yli 300 pykälää ja asetukset päälle! Esimerkiksi yrittäjyyden esteenä se on aivan ylivertainen Suomessa.

Esimerkiksi rantalaiturin kioskinpitäjämummolta, joka myy hiekkarannan asiakkaille, kylpijöille, kolmen kuukauden aikana kesällä lakritsaa ja jäätelöä, edellytetään yrittäjänä, että hän hallitsee nämä yli 300 pykälää ja asetukset päälle virheettömästi. Niiden perusteella hänen pitää kerran kuukaudessa tilittää arvonlisäveronsa, osata arvioida, mikä on poistoa ja mikä on lisää, mistä pitää maksaa, mitä voidaan vetää pois, ja jollei hän hallitse niitä virheettömästi, verottajalla ei ole sellaista käsitettä kuin inhimillinen virhe, vaan se on veronkiertoyritys, josta rangaistaan ankarimman mukaan.

On jotenkin täysin käsittämätöntä se, että harmaan talouden ykkösvalvojat Suomessa, verojohtajat Aakko ja Hirvonen, molemmat sanovat todistajien läsnä ollessa pienyrittäjille, että tehkää eduskunnassa jotain, mekään emme hallitse enää arvonlisäverolakia. Ajatelkaa, korkeimmat veroviranomaiset sanovat, että he eivät enää hallitse arvonlisäverolakia! Se ei parane enää osakorjauksilla. Arvonlisäverolakimme alkaa olla kuin pärekatto, jossa reiät on paikattu milloin huopatilkuilla, milloin pellinpaloilla, milloin kattotiilillä, muovilevyllä, kelmuilla ja ties millä muulla. Ei se enää toimi millään tavalla. Kun tehdään korjauksia, osakorjauksia ja palakorjauksia, siitä ei sen kummempaa tule.

Tässä on ongelmallista se, että Suomen EU-direktiiveihin perustuvissa arvonlisäverotulkinnoissa noudatetaan sellaista luterilais-kalvinistis-tsaristista perinnettä kuin vain Suomessa osataan. Aivan räikeänä vastakohtana on samojen direktiivien tulkinnat Keski-Euroopan ja Etelä-Euroopan maissa, joissa niitä villisti ja vapaasti sovelletaan tavallaan kansallisen edun mukaisesti. Niinpä arvonlisäverovelvollisuudesta on vapautettu monet pienyrittäjät, perheyritykset, mikroyritykset. Täällähän sitä ei tunneta ollenkaan. Arvonlisävero meillä on muodostunut erittäin pahaksi työllistymisen esteeksi. Keski-Euroopassa ja Etelä-Euroopassa ensimmäinen tulkintalähtökohta on se, että siitä ei saa tulla työllistymisen estettä.

Ed. Seivästön ehdotus on tärkeä ja kannatettava, mutta se toteutuisi parhaiten, jos eduskunta löisi nyrkkiä pöytään ja sanoisi: nyt on aika uudistaa koko arvonlisäverolakimme, kaikki yli 300 pykälää kerralla.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Ruoan arvonlisäveron alentamiselle on monia hyviä perusteluja. Niitä edelliset puhujat ovat ansiokkaasti jo tuoneet esiin. Erityistä merkitystä alennuksella mielestäni olisi siinä, että se parantaisi kansantaloudellemme tärkeän elintarvikeketjun toimintaedellytyksiä ja parantaisi toimialan työllisyyttä.

Kuten ed. Kähkönen puheenvuorossaan aiemmin totesi, tämänhetkinen 17 prosentin verokantamme ylittää 10 prosenttiyksiköllä Euroopan unionin maiden keskimääräisen tason. On kuitenkin syytä muistaa, että meillä verotuksen rakenne on muiltakin osin kovin erilainen moniin EU-maihin nähden. Katsoisinkin, että tältä osin ei ole syytä tehdä mitään liian yksioikoisia vertailuja. Jos vertaillaan, on syytä tietysti vertailla myös sitä, mitä verotuksella saadaan aikaan.

Sinänsä näen, että on perusteltua meilläkin, ainakin pidemmän päälle, pyrkiä kohti yleistä eurooppalaista tasoa ruoan arvonlisäverotasossa. Tämä asia onkin syytä hoitaa viimeistään seuraavan hallitusohjelman yhteydessä.

Mitä tulee vielä siihen, mihin ruokamenoissa säästetyt rahat käytettäisiin, erään näkemäni selvityksen mukaan runsaat 40 prosenttia ihmisistä käyttäisi säästyneet varat säästöihin ja velkojen maksuun, joten tältä osin on ehkä syytä välttää liian positiivisia odotuksia kulutuskysyntää kohtaan.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edellinen puhuja totesi tuossa, jotta EU:ssa pitäisi pyrkiä harmonisoimaan myös arvonlisäverotusjärjestelmää. Minä olen samaa mieltä. Kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät veromuotoihin, meillä pitäisi olla aika lähellä toisiaan olevat systeemit, jotta niitä ei lähdettäisi käyttämään väärin, onko se kilpailuetua, vai miksi sitä voi nimetä, mutta kuitenkin. Pääomaverotuksen puolella voivat pääomat liikkua maasta toiseen sillä perusteella, jotta toinen maa on edullisempi. Tai tässäkin tapauksessa, jos erot naapurimaiden välillä olisivat hyvin suuret arvonlisäveron osalta elintarvikkeissa, siinähän tulee se ajatus, jotta ainakin rajaseudun osalta sopivan matkan päässä käydään hakemassa naapurimaasta tavarat. Sehän vääristää sinällään kilpailua ja tekee ylimääräistä liikennettä ja kaikin puolin vaikeuttaa kalliimmalla puolella olevien kauppojen ja yritystoiminnan selviytymistä. Siinä mielessä nämä pitäisi jotenkin saada lähemmäs toisiaan.

Ed. Seivästön aloitteessa pyritään lähemmäs EU-tasoa. Taikka se ei vielä lähelläkään ilmeisesti keskiarvoa ole, mutta kuitenkin pyritään vähän alentamaan. Tätä on hyvä tarkastella, kun tehdään päätöstä. Toivon mukaan tässäkin jossakin vaiheessa käy vielä ihan oikein niin, että me tulemme alentamaan arvonlisäveroa elintarvikkeissa. Kuitenkin pitää tietää, mitä ollaan tekemässä. Niistä perusteluista, joita täällä on puhuttu siitä, että tämä on sosiaalisesti kaikkein parhaiten kohdentuva, olen eri mieltä. Sekin meidän pitää tässä tietää.

Jos ajatellaan, ketkä tässä maassa ovat heikoimmassa asemassa, niin ne ovat perustoimeentulon varassa olevat ihmiset. He tarvitsevat apua. He tarvitsevat lisää fyrkkaa, jotta heillä paremmin menisi ja voivat saada enemmän kenkiä, vaatteita ja enemmän sapuskaa, ei tarvitse nälissään olla, jos sanoisi niinpäin. Tämähän tarkoittaa sitä, jotta ketkä meillä voivat hyvin sitten, nehän ovat ne ihmiset, joilla on hyvät tulot, paljon tuloja. Tämähän tekee sen, jos puhutaan kohdentuuko tämä sosiaalisesti oikein, jotta tämähän antaa myös heille. Jos arvonlisäveroa elintarvikkeista alennetaan, se antaa myös hyvin toimeen tuleville etua, eikös niin? Silloin ei pidä puhua niillä nimikkeillä, että tämä on sosiaalisesti parhaiten kohdentuva, koska se antaa myös semmoisille parempaa toimeentuloa, jotka eivät sitä tarvitse.

Sen takia jos ihan puhutaan, miten voisi parhaiten tehdä sosiaalisesti oikein, kysehän on siitä, millä tavalla tulonsiirrot tehdään, koska tulonsiirtojen kautta peruspäivärahan varassa olevat heikommat ihmiset elävät ja sinne tarvitaan lisää. Nykyinen hallitus on tehnyt tässä toimenpiteitä. Muun muassa lapsiperheiden osalta työmarkkinatukea korotetaan, kansaneläkkeen lapsikorotuksia korotetaan. Nyt vain toimeentulotuen perusnormia pitäisi korottaa. Jostakin pitää rahat siihen hankkia.

Sitten pitää kysyä myös veropuolen osalta sitä, jotta voitaisiinko tehdä semmoinen systeemi — joka pitäisi tehdä, ja toivon, että seuraavassa hallitusohjelmassa tehdään, ketkä siinä ovatkin sitten mukana — jotta myös kunnallisverotuksessa alin verotettava tuloraja saataisiin hilattua pikkuhiljaa sille tasolle, jotta perusturvan pitää olla verotonta tuloa. Minkä takia ihmisen pitää maksaa peruspäivärahastaan veroja ja sitten käydä soskusta ruinaamassa lisää, kun ei tämä riitä oikein? Ensin yhteiskunta ottaa, sitten se antaa, tosin hyvin tarveharkintaisesti, jotta pärjääkö se vai ei pärjää.

Kuitenkin kun tämmöisestä aikanaan eduskunnassa tullaan päättämään, puhutaan oikeilla nimikkeillä tässä. Minä nimittäin en vastusta elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista, mutta tiedän, jotta tämä ei välttämättä sillä tavalla ole sosiaalisesti juuri oikein kohdentuva, juuri niihin heikoimpiin ihmisiin kohdentuva.

Sitten tuli mieleen sekin tässä, jotta voitaisiinko katsoa, olisivatko jotkin elintarvikkeet ... Kuten tiedetään ja ed. Bremer totesi, tämä on niin iso potti, jotta kertaheitolla tätä ei voi hoitaa. Se on ihan totta. Tähän vaaditaan aika paljon varoja. 1 prosentti ilmeisesti on kuitenkin satoja miljoonia. Minä ajattelin sitä, olisiko mahdollista luokitella jo jotkin eliittiruoat erikseen, ja sitten olisi kansan peruselintarvikkeet, joiden veroa voitaisiin alentaa. Mutta se lienee mahdottomuus, ja se voi johtaa semmoiseen lopputulemaan, jotta sitten köyhä kansa söisi huonompia sapuskoita. Siihen minä en halua mennä. Nimittäin minä olen sitä mieltä, jotta köyhänkin pitää saada syödä ihan samaa sapuskaa ja yhtä hyvin kuin rikkaankin. Sen takia hänellä pitää olla myös ostovoimaa siihen systeemiin, jotta pystyy silloin tällöin vaikka ravun ostamaan, jos kuka tykkää, itse en kyllä tykkää ravuista. Mutta vaikka se on sellainen eliittiruoka, miksei työtön, peruspäivärahalla oleva ihminen, jos tykkää ravuista, saisi jotain semmoistakin syödä?

Sitten yksi asia, jonka täältä pykälistä luin, koskee kaikkia rehuja. Hiljattain oli kova keskustelu ja tullaan toinen käymään ilmeisesti yhden lakialoitteen pohjalta turkistarhauksesta. Jos tämä koskee myös turkistarhauksen kalarehua, kun täällä todetaan kalarehut, niin en minä siinäkään pane hanttiin. Nimittäin köyhäkin tulee saamaan sitten turkin. Nimittäin tänä päivänä turkit ovat niin kalliita, jotta oikein köyhempi ihminen ei pysty ostamaan. Se kyllä tasa-arvoistaisi huomattavasti, jos peruspäivärahankin varassa oleva ihminen pystyisi ainakin semmoisen lyhemmän turkin hankkimaan, ei hän nyt ihan pitkää varmaan.

Toinen varapuhemies:

Vastauspuheenvuoro 1 minuutti, ed. Valpas.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtelalle sen verran tarkennusta, että kyllä arvonlisäveron alennus antaa markkamääräisesti yhtä paljon suurituloiselle kuin pienituloiselle. Mutta nykyinen tuloveron alennuslinjahan antaa suurituloiselle markkamääräisesti huomattavasti enemmän kuin pienituloiselle, ja kaikkein pienituloisimmat jäävät aivan ilman minkäänlaisia alennuksia. Tämä kai tässä on se kysymys, mistä nyt keskustellaan. Varmaan ed. Esa Lahtelakin tämän asian tietää mutta ilmeisesti halusi asiasta vähän keskustelua.

Toinen varapuhemies:

1 minuutin vastauspuheenvuoro, ed. Esa Lahtela!

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Valppaalle voisi todeta, että käytettiin sellaisia sanontoja korokkeelta ja paikalta, jotta tämä olisi sosiaalisesti juuri oikein, kohdentuu köyhiin. Se ei sitä ole, koska tässä myös rikkaat, hyvin toimeentulevat, joilla on iso palkka, saavat etua. Se tarkoittaa, jotta kun tulonsiirtojen kautta köyhien asemaa yritetään korjata, isotuloiset eivät tarvitse enää yhtään lisää, koska he voivat ennestäänkin hyvin.

Toinen varapuhemies:

Vastauspuheenvuoro, ed. Seivästö, 1 minuutti!

Ismo Seivästö /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun katsoo veronkevennysehdotusta ensi vuodelle, yli 30 000:n palkalla se on 166 markkaa ja alle 6 000:n palkalla 41 markkaa. Miten, ed. Esa Lahtela, olisi, jos olisi luovuttu kokonaan näistä ja laitettu tämä kaikki tuki tasasuuruisesti ruoan arvonlisäveron alentamisen kautta kaikille ihmisille?

Esa  Lahtela / sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä tuli äkkiä niin kuin jollekin kosinta. Tässä vaiheessa en syvällisiä laskelmia tästä kysymyksestä ole tehnyt, mutta olisin valmis luopumaan kyllä kokonaan suurituloisten palkankorotuksista. Annettakoon ne sitten vaikka alapäähän, että verotettavan tulon alarajaa nostetaan, ja osa elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamiseen. Tehdäänkö näin, tällainen kompromissi, ed. Seivästö?

Jouni  Lehtimäki /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Seivästön aloite kuuluu joukkoon aloitteita, jotka ovat erittäin hyviä ja kannatettavia, mutta kuitenkin aika helppoja ratkaisuja vaikeaan ongelmaan. Olen ed. Bremerin kanssa samaa mieltä siinä, että tällaisten yksittäisratkaisujen aika on ohi ja meillä tosiaan pitäisi miettiä arvonlisäverolain kokonaisuudistusta. Muutama esimerkki:

Parturi-kampaajat: 22 prosenttia arvonlisäveroa, minkä takia? Kuitenkin jokaisen hiukset pitää leikata kuukausittain — paitsi ed. Bremerin ei tarvitse tietenkään. Silmälasien arvonlisäverokohtelu, minkä takia se on 8 prosenttia? Esimerkkejä siitä, että kokonaisuudistukseen on tarvetta, on erittäin paljon. Sen sijaan, että mennään tällaisten pienten uudistusten kautta, pitäisi keskittyä kokonaisuudistukseen.

Ed. Esa Lahtela herätti aika mielenkiintoisen kysymyksen siitä, onko elintarvikkeitten arvonlisäveron alentaminen oikeudenmukainen ratkaisu. Ihmettelen kyllä hänen kantaansa siitä, että se ei ole, koska sehän kohdistuu kaikkiin ihmisiin samalla tavalla ja samalla suuruudella. Tämän oikeudenmukaisempaa alennusta ei ole olemassa. Muistan kyllä itse sen, että aikoinaan, kun opiskelin, silloin syötiin kaurapuuroa, ja nyt pystyy ostamaan joskus pihvinkin. Täytyy silloin, ed. Lahtela, muistaa, että 17 prosenttia markasta on vähemmän kuin kympistä.

Pertti  Turtiainen  /vas:

Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja ja ed. Bremer totesivat, että arvonlisäverojärjestelmän kokonaisuudistukseen olisi syytä, ja olen osittain samaa mieltä, että monia eri asioita pitäisi tarkentaa arvonlisäverojärjestelmän eri kohdissa. Ennen kaikkea ihmetyttää se, että palveluiden arvonlisäveron alentamisessa parturi-kampaajien kohdalla ei lähdetty kokeilumielessä liikkeelle. Se tyrmättiin täysin.

Nyt on hyvä asia kuitenkin se, että arvonlisäverolain muuttaminen koskien elintarvikkeita on ed. Seivästön lakialoitteena käsittelyssä. Tämä on aloite, joka kaikkein selkeimmin ja tarpeellisimmin kohdistuisi tällä hetkellä oikeudenmukaisesti. Tässä asiassa olen täysin eri mieltä kuin ed. Esa Lahtela siitä, onko tämä sosiaalinen vai ei. Ilmeisesti ed. Lahtela haluaa periaatteessa olla tässä asiassa eri mieltä, että sai keskustelua aikaan. Olen edelleenkin sitä mieltä, että tämä jos mikä kohtelee oikeudenmukaisesti juuri pienituloisia, koska tällä alentamisella mahdollistetaan se, että hekin saavat syödä kunnon ruokaa ja saavat ruokaa niin kuin muutkin ihmiset, jotka käyvät palkkatyössä.

Hinnoittelun uudelleenmäärittelystä hyvätuloisten ja pienituloisten kohdalla sanoisin, että kyllähän sitä tapahtuu tänä päivänäkin. Hanhenmaksaa ei työtön kovin usein osta. Ravintolahinnoissakin katsotaan menulistaa, mitä mikin annos maksaa. Se erottelee ihan tarpeeksi. En kadehdi sitä, jos varakkaampikin syö muutaman prosentin hyödyllä vielä parempaa ruokaa, ei se ole sellainen asia. Tämä hyödyttää kaikkein parhaiten juuri niitä pienituloisia.

Ehdotus lähtee 3 prosentin alennuksesta. Olisi hyvä, että liikkeellelähtö tapahtuisi, vaikka on epäilty, että tämä on epärealistinen, ettei tämä eduskunta tälle tielle lähde, että 3 prosenttia alennettaisiin. Mutta koetetaan olla sitkeinä ja ajaa asiaa eteenpäin, jotta saataisiin ainakin jollakin tapaa kokeellisesti. Se ihmetyttääkin, että ei edes kokeiluna arvonlisäveroa lähdetä alentamaan.

Mitä tämä tarkoittaa koko elintarvikeketjun osalta? Siinähän tulee esiin tämä toinen puoli. Osaltaanhan tämä turvaa sen, että elintarvikeketjun, elintarviketeollisuuden, työllisyys on turvatumpaa, jos arvonlisäveroa alennetaan tältä osin. Sehän koskettaa useiden kymmenien-, jopa satojentuhansien ihmisten turvallisuudentunnetta, jos tässä mahdollistetaan se, että vero alenee ja sitä kautta vaikutetaan työllisyyteen ja koko ketjun toimivuuteen. Koko ketjun toimivuuteenhan liittyy myös laatukysymys. Mitä enemmän kotimaassa tuotetaan elintarvikkeita, sitä enemmän ollaan vakuuttuneita siitä, että laatutaso on toista kuin maailmalta tulee, kun tänä päivänä ei tiedä, minkälaista pulveria missäkin purkissa on, voiko sitä syödä vai miten sen kanssa pitää käyttäytyä.

Olen sitä mieltä, että tämän lakialoitteen pohjalta pitäisi lähteä etenemään ja ainakin kokeilla, mitkä tämän vaikutukset ovat.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Elintarvikkeiden arvonlisävero on yksi epäsosiaalisimmista verotusmuodoista, koska kaikista pienituloisimpienkin ihmisten on ostettava ruokaa, jos he meinaavat elää. Mielestäni ed. Esa Lahtela ei erotellut, kun pitäisi erotella veroratkaisut ja sosiaaliset tulonsiirrot toisistaan. Jos sosiaaliset tulonsiirrot ja veroratkaisut pannaan yhteen, silloin voidaan ruveta keskustelemaan monellakin tavalla. Mutta jos puhutaan vaan veroasioista, elintarvikkeiden arvonlisävero on mielestäni epäsosiaalisin verotusmuoto.

Jos ajatellaan nykyistä tilannetta, ensi vuonnakin valtionveroon tulee alennukset, taulukkotarkistukset, valtionverotuksen alarajaa nostetaan, mikä on hyvä asia, mutta huomattava osa kaikista pienituloisimmista ihmisistä ei saa minkäänlaisia veronalennuksia. Tähän kuuluu suuri osa esimerkiksi työttömistä. He eivät saa veronalennusta. Näin ollen itse asiassa suhteessa heidän verotuksensahan kiristyy. Kun vielä työttömyyspäivärahaan tulee pieni indeksitarkistus, joka on sekin täysin riittämätön — pitäisi olla huomattavasti suurempi — se nostaa heidän verotustaan. Kun ennestäänkin jää riittämättömän vähän rahaa käteen välttämättömän ruoan ostamiseen, siinä mielessä elintarvikkeitten arvonlisäveron alennus olisi entistä tärkeämpi.

Arvonlisäveroahan kerätään Suomessa ensi vuonna yli 10 miljardia, noin 10,2 miljardia euroa. Tästä summasta on arvioitu, jos puhutaan nykyisissä miljoonissa markoissa vielä, että 6,4—7 miljardia markkaa, arvonlisäveropotista, kertyy elintarvikkeista. Tämä kaikki arvonlisävero, jota kerätään, ei tietenkään kerry elintarvikkeista. Tämmöinen potti on kyseessä. Mielestäni, jos poliittista tahtoa löytyy, elintarvikkeitten arvonlisäveroa varmasti pystytään alentamaan, sillä Suomessahan elintarvikkeitten arvonlisävero on EU-maiden korkeimpia.

Mielestäni aloitteessa esitetty 14 prosentin elintarvikkeitten arvonlisävero on aika vaatimaton alennustaso. Mielestäni pitäisi mennä ilman muuta ainakin 12 prosenttiin ja pyrkiä siihen, mikä on Euroopan unionin maiden keskiarvo elintarvikkeitten arvonlisäverossa. Ei ole mitään mieltä siinä, että suomalaisia verotetaan elintarvikkeitten osalta enemmän kuin muita EU-kansalaisia, koska jos mikään niin tämä on välttämättömyyshyödyke, elintarvikkeet, jokaiselle, oli työssä oleva, pienipalkkainen lapsiperhe tai pientä eläkettä saava ihminen. Jokaiselle se on yhtä tärkeä, kaikkien tulee syödä. Suurituloisilla ihmisillä taas toisaalta heidän kulutuksessaan ruoan osuus on suhteessa pienempi kuin pienituloisilla ihmisillä, joilla ruoan osuus tuloista kumminkin on huomattavan suuri.

Kun tutkimuksia tehdään, väitetään jopa, että huomattava osa, jopa kymmeniätuhansia suomalaisia, näkee nälkää. En tiedä, onko se elintarvikkeitten arvonlisäveron syy vai sosiaalisten tulonsiirtojen syy. Voivat olla molemmatkin syynä siihen. Näin ollen näitä molempia tietenkin tulisi kehittää: elintarvikkeitten arvonlisäveroa alentaa ja sosiaalisia tulonsiirtoja lisätä sinne, missä elintaso on kaikista alhaisin ja kaikkein kipeimmin niitä tarvitaan.

Herra puhemies! Suomalaisten verotustahan on viime vuosina merkittävästi alennettu. Kaikista merkittävimmät alennukset ovat tulleet kaikista hyvätuloisimmille suomalaisille. Elintarvikkeitten arvonlisäveron alennus poikkeaisi siinä suhteessa nyt tästä linjasta. Se merkitsisi sitä, että myös kaikista pienituloisimmat suomalaiset saisivat veronalennuksen ja tätä kautta heidän kulutuskykynsä paranisi. Myös suomalaisen elintarviketeollisuuden työllisyyden turvaamiseksi olisi tärkeää, että elintarvikkeitten arvonlisäveroa alennettaisiin ainakin samalle tasolle, missä se on EU-maissa keskimäärin.

Toinen varapuhemies:

Vastauspuheenvuoro, ed. Esa Lahtela, 1 minuutti!

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuoppa etevänä kansanedustajana oivalsi puheestani olennaisen osan, jotta totta kai eri asia ovat veroratkaisut ja sosiaaliset tulonsiirrot. Jos pelkästään paneudutaan veroratkaisuihin, jos puhutaan pelkästään verosta, tämä sillä tavalla pitää korjata, mutta puhutaan oikeilla nimillä. Kun minulla on vilkas mielikuvitus, minä aina mietin toisenkin puolen. Jos ei kerätä veroja, ei voida tehdä sosiaalisia tulonsiirtojakaan eikä parantaa niitä. Sen takia tämä on kokonaisuus. Minä kanssa totesin, että pitää tehdä tämä alennus, mutta samalla pitää olla valmis siihen, että nostetaan alarajoja, jotta köyhimmät ihmiset saavat myös ostovoimaa sitä kautta, ei pelkästään elintarvikkeisiin vaan moniin muihin asioihin.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. E. Lahtela vastauspuheenvuorossaan selvensi kantaansa siihen, mitä hän äsken puhujakorokkeella kertoi. Halusin nimenomaan, että nämä kaksi asiaa erotetaan, koska ne ovat eri asioita kuitenkin, sosiaaliset tulonsiirrot ja verotus. Tietenkin ne kohdistuvat samoihin ihmisiin, mutta ne ovat kaksi eri asiaa. Näin ollen ne tulee siinä mielessä pitää erossa, että kun käsitellään elintarvikkeitten arvonlisäveroa, se on välttämättömyyshyödykkeistä kerättävä vero, jonka kaikki joutuvat maksamaan, mutta sosiaalisia tulonsiirtoja ei sentään ihan kaikille Suomessa makseta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lakialoite 91 arvonlisäverolain 85 §:n muuttamisesta on erittäin oikeaan osunut aloite. Meidän tulee tällä edistää myös kotimaista elintarviketuotantoa ja ennen kaikkea auttaa sitä, että pienituloisimmat, joissa on paljon muun muassa opiskelijoita ja eläkeläisiä, voisivat saada ruokakassiinsa edullisesti hyviä ja laadukkaita kotimaisia elintarvikkeita.

Arvonlisäverouudistus tässä suhteessa aloitteessa esitetyllä tavalla toisi jo kaivattua parannusta, mutta samalla on tietysti totta se, että kysymys on myöskin laajemmasta kokonaisuudistamisen tarpeesta. Aivan kuten ed. Bremerkin täällä viittasi, meidän tulisi arvonlisäverotuksella edistää yrittäjyyttä, edistää työllisyyttä. Nyt valitettavasti monessakin yksityiskohdassa voidaan esittää arvostelua. On viitattu tätä hieman sivuten palvelualayrittäjiin; arvonlisävero haittaa yrittäjyyttä ja työllistämistä.

Se, että kotimaisissa elintarvikkeissa voitaisiin alentaa arvonlisäveroa, on laajalti hyväksytty periaate. Muun muassa Keski-Suomessa Maataloustuottajain Keskusliiton piiri ja SAK:n vastaava piirijärjestö ovat pitkälti tehneet yhteistyötä ja avanneet yhteistyön näköaloja valtakunnallisellekin kentälle ja on virinnyt niin sanottu reikäleipätoimikunta, jossa nähdään, että koko elintarvikeketju on yhteistoiminnassa ja tätä tarvitaan.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että aloite elintarvikkeitten arvonlisäveron alentamisesta voisi johtaa myönteiseen ratkaisuun.

Klaus  Bremer  /r:

Arvoisa puhemies! Ed. Lehtimäki toi esille muutamia esimerkkejä arvonlisäveron tulkintojen mahdottomuuksista. Haluaisin lisätä siihen yhden: Joka kerta, kun käytte kahviossa ostamassa pullaa tai wienerleipää, myyjän pitäisi kysyä arvonlisäverolain vaatimusten mukaan, syöttekö täällä vai pannaanko pussiin. Nimittäin jos syötte täällä, pitäisi merkata kassakoneeseen 22 prosenttia arvonlisäveroa, mutta jos ostos pannaan pussiin ja viedään pois, siihen tulee 12 prosenttia — vai oliko se päinvastoin. Joka tapauksessa tällainen ero syntyy välittömästi. Joka kerta kun myyjä kahviossa ei kysy, syöttekö täällä vai pannaanko pussiin, hän tekee periaatteessa virheen. Onhan tämä tällainen arvonlisäverosysteemi ihan mahdoton!

Ed. E. Lahtela paljasti mielestäni aika yllättävää luuserimentaliteettia, kun hän sanoi, että on mahdotonta soveltaa arvonlisäveroa sillä tavalla, että vähätuloisemmilla olisi pienempi arvonlisävero kuin suurituloisilla. Onhan meillä jo sakkolaki, joka määrää sakot tulojen ja maksukyvyn mukaan poiketen muusta rangaistuslainsäädännöstä. Mikään ei ole mahdotonta. Kyllähän arvonlisävero varmaan olisi tässä maassa mahdollista säätää tulojen mukaan maksettavaksi ja miksei myöskin ed. E. Lahtelan etevien ajatusten mukaan ruokalajien elitistisyyteen perustuvan luokituksen mukaan.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Elintarvikkeiden hinta vaikuttaa yllättävällä tavalla meidän ihmisten ostoskäyttäytymiseen. Muistan 80-luvun, kun Vaasasta oli vielä linja Uumajaan ja Sundsvalliin. Tuhatmäärin ympäri maakuntaa ihmisiä lähti laivareissulle sen takia, että Ruotsissa oli voi ja margariini huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Sitä raahattiin, sitä raahasivat hyvätuloiset lääkärit ja yrittäjät ihan samalla lailla kuin köyhätkin. Kädet suorastaan notkuivat, kun toisessa kädessä oli voipaketteja ja toisessa oli jotakin muuta, nestemäistä ainetta. Tehtiin jopa 500—1 000 markan matka, jotta olisi saatu 50 markan etu siitä, että elintarvike oli halvempaa Ruotsin puolella. Sillä on suuria alueellisia vaikutuksia.

Mutta siihen en usko, että ilman SAK:n puheenjohtajaa Lauri Ihalaista, TT:n puheenjohtajaa Koromaa ja muita työmarkkinajärjestöjä seuraavassa työmarkkinaratkaisussa tehdään sellainen veronalennusratkaisu poikkeuksena menneisyydestä, että kaikki kohdennetaan elintarvikkeiden verotuksen alentamiseen. Nimenomaan heidän vaatimuksestaan ja yhteisesti on kolmikannassa sovittu, että painopiste on tällä vaalikaudella nimenomaan kaikkien veronalennusten kohdistaminen tuloverojen alennukseen. Enkä jaksa vieläkään uskoa, että työmarkkinaosapuolet suostuvat siihen, että varat kohdennetaan elintarvikkeiden veronalennukseen. Hinta meillä on pohjoismaisittain kuitenkin kilpailukykyinen Suomessa tällä hetkellä.

Keskustelu päättyy.