3) Hallituksen esitys laiksi sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun
ja työnantajan kansaneläkemaksun maksuprosentista
annetun lain 2 §:n muuttamisesta
Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on sairausvakuutuksen
sairaanhoitomaksun ja työnantajan kansaneläkemaksun
maksuprosentista annetun lain 2 §:n muuttamiseen liittyvä laki. Sairausvakuutuksen
sairaanhoitomaksulla rahoitetaan Kansaneläkelaitoksen maksamia
lääke-, matka-, tutkimus- ja hoitokustannusten
sekä lääkärin- ja hammaslääkärinpalkkioiden
korvauksia samoin kuin kuntoutuspalveluiden kustannuksia. Sairaanhoitomaksun
maksuprosenttia tarkistetaan vuosittain siten, että sairaanhoitomaksun
tuotoilla ja valtion rahoitusosuudella voidaan kattaa sairaanhoitovakuutuksen
kulut.
Vuodelle 2009 toteutettavat veroperusteiden muutokset vähentävät
sairaanhoitovakuutuksen tuottoja. Kun samaan aikaan etuusmenot ovat kasvussa,
ehdotetaan sairaanhoitomaksua korotettavaksi 0,04 prosenttiyksikköä,
mikä tarkoittaa käytännössä,
että sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun suuruus on 1,28
prosenttiyksikköä ja eläkkeen- ja etuudensaajien
maksu 1,45 prosenttiyksikköä. Eli tuo 0,04:n korotus
tulee myös näihin eläkkeen- ja muiden
etuudensaajien maksuun. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valtion
talousarvioesitykseen laskettu 0,03 prosenttiyksikön korotus
myös riittäisi uusien laskelmien mukaan kattamaan
ensi vuoden menot. Valiokunta kuitenkin hyväksyy tästä huolimatta
hallituksen esityksessä olevan korkeamman korotuksen, koska
sen avulla voidaan varautua tuleviin maksupaineisiin.
Tässä laissa on kaksi osaa. Toinen liittyy
työnantajien kansaneläkemaksun määrittämiseen. Kansaneläkemaksun
väliaikaisella korotuksella on rahoitettu kahta alueellista
määräaikaista kokeilua, jossa yksityiset
työnantajat, valtion liikelaitokset ja kuntien ja seurakuntien
työnantajat on laissa säädetyin edellytyksin
vapautettu työnantajan sosiaaliturvamaksusta. Maksuvapautuskokeilujen
rahoittamiseksi jatketaan työnantajan kansaneläkemaksun
väliaikaista korottamista, ja tämä korotus
on 0,011 prosenttiyksikköä. Valiokunta piti sairausvakuutuksen
rahoitusuudistuksesta antamassaan mietinnössä vakuutusperiaatteen
kannalta ongelmallisena sitä, että tämän tyyppisiä tilapäisiä ja
vuodeksi kerrallaan säädettyjä lakeja
tehdään. Valiokunta on myös korostanut,
että jatkossa on pyrittävä arvioimaan
näiden kokeilujen vaikutuksia ja niitten merkitystä.
Valiokunta oli mietinnön osalta yksimielinen. Tähän
mietintöön liittyy lausumavastalause, jonka vastalauseen
jättäjät esittelevät.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tässä lakiehdotuksessa,
kuten puheenjohtajamme sanoi, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksuja
korotetaan 0,04 prosentilla ja työnantajan kansaneläkemaksua
0,01 prosenttiyksiköllä, aika pieniä lukuja.
Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutusmaksuillahan rahoitetaan lääke-,
matka-, tutkimus- ja hoitokustannuksia, lääkärin-,
hammaslääkärinpalkkioita ja kuntoutusta.
Näitä etujahan me kansalaiset ja valtio aika suurelta
osalta rahoitamme. Lääkemenot kasvavat. Tänä vuonna
ne ovat kasvaneet jo 8 prosenttia, joten tällainen pieni
korotus on aiheellinen.
Oppositio taas panee parhaansa ja haluaisi, että työnantaja
maksaisi myöskin nämä sairausvakuutusmaksut
ja korotukset, vaikka työnantaja jo valmiiksi maksaa työtulovakuutuksen,
joka on paljon kalliimpi kuin tämä sairausvakuutusmaksu
meille palkansaajille. Missä on opposition huoli Suomen
kilpailukyvystä?
Tässä samassa esityksessä korotetaan
työnantajan sosiaaliturvamaksuja. Tämä on
seurausta aloitetusta kokeilusta, jossa Lapin lääniä,
saaristokuntia ja eräitä muita kuntia tuetaan
siten, että niiden ei tarvitsisi maksaa kansaneläkemaksua. Vastaavasti
taas työnantajat ja muut kunnat, jotka ovat työnantajan
asemassa, maksavat näidenkin pikku kuntien maksut. Eli
jos ei kunta- ja palvelurakenneuudistusta toteuteta, ei ole kovinkaan
todennäköistä, että nämä kunnat,
joita nyt tuetaan tällä tavalla, tulevat pärjäämään.
Eli kuntia on yhdistettävä, terveyskeskuksia on
vähennettävä, sairaanhoitoa on organisoitava
uudelleen.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara, kyllä oppositiokin
on huolissaan tai kantaa vastuutaan suomalaisen teollisuuden ja
suomalaisten yritysten kansainvälisestäkin kilpailukyvystä.
Mutta kyllä me samalla haluamme tietysti kantaa huolta
myöskin sairausvakuutuksen kustannusten oikeudenmukaisesta jakautumisesta
työnantajan ja työntekijöitten välillä ja
tietenkin siltä osin, kun se koskee valtionosuutta sairausvakuutuksen
kuluista, myöskin verotuksen tasosta ja sen oikeudenmukaisesta kohtaantumisesta.
Nimittäin noin pari vuotta sitten, kun sairausvakuutuslainsäädäntö uudistettiin
tässä talossa ja, ed. Asko-Seljavaara, me yhdessä olimme
silloinkin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa säätämässä,
niin kävimme, kuten valiokunnan puheenjohtaja täällä jo
mainitsi, perusteellista keskustelua siitä, onko perusteltua,
että työnantajat jätetään
kokonaan sairaanhoitokustannusten maksuvastuun ulkopuolelle. Näinhän
nimittäin tapahtui.
Sitä ennenhän työnantajat osallistuivat
kaikkien sairausvakuutuskulujen maksamiseen, mutta tähän
tehtiin kolmikannan yksimielisistä lähtökohdista
muutos. Se ongelma liittyi juuri siihen, kun lääkekustannukset,
jotka muodostavat valtaosan sairaanhoitovakuutuksen kuluista, ovat
kasvaneet voimakkaammin kuin muut kulut. Siitä seuraa valitettavasti
automaattisesti, että viime aikoina nimenomaan sairaanhoitovakuutuksen kulut,
jotka ovat siis työntekijöitten maksamia, ovat
kasvaneet voimakkaammin kuin työnantajan kustannukset.
Siihen me haluamme tällä lausumavastalauseellamme,
jonka tulemme esittämään, kiinnittää huomiota.
Marjaana Koskinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle vaan, että minulla on
Kelasta tilasto, joka kertoo sen, että vuodesta 1998 vuoteen
2002 asti myös työnantajat maksoivat sairausvakuutusmaksua
ja heidän maksuosuutensa oli 25—26:ta prosenttia
Kansaneläkelaitoksen tuotoista. Sitten vuodesta 2002 lähtien, jo
ennen kuin lainsäädäntöä muutettiin,
niin heidän maksuosuutensa oli 22,7 prosenttia, ja kun tämä lainsäädäntö sitten
muutettiin niin, että työantajat maksavat ainoastaan
työtulovakuutusmaksua, niin he ovat maksaneet vuonna 2006
sitä maksua 21,6 prosenttia, ja se on ollut 21 prosentin
luokkaa, se heidän maksuosuutensa.
Minä haluan vaan muistuttaa siitä, että kun mennään
vaalikentille, onko ed. Asko-Seljavaara rehellinen ja kertoo, että minä olen
sitä mieltä, että palkansaajat, eläkeläiset
ja työttömät, maksakaa te suurempaa sairausvakuutusmaksua,
jotta voimme rahoittaa sairausvakuutuskassaa. Kerrotteko sen rehellisesti äänestäjille,
että olette tämmöisen ratkaisun takana,
koska siitä on nimenomaan kyse? Nämä tilastot
osoittavat sen, että nyt työnantajien maksuosuus
myös tämän lainsäädännön
uudistuksen kautta on pienentynyt. Eli vuonna 2006 ollaan lukemassa
21,6 prosenttia, eli muut vakuutetut ja valtio maksavat noin 80
prosenttia tästä maksusta.
Sen takia tämä lausumaehdotus on tehty, eli siinä halutaan
laajentaa maksajia, jotka osallistuvat sairaanhoitovakuutuksen maksamiseen,
ja myös työnantajat velvoittaa maksamiseen mukaan.
Kyse on siitä, että lääkekorvausjärjestelmä on
hyvin kallis. Se on muistaakseni 1,2 miljardia euroa vuositasolla,
mitä lääkekuluihin kaiken kaikkiaan Kelan
budjetista menee rahaa, ja myös työntekijät,
jotka työskentelevät työpaikoilla, saavat
näitä lääkekorvauksia, ja työnantajat myös
hyötyvät näiden lääkkeiden
kautta. Se on yksi peruste, minkä takia on haettu tätä laajempaa
maksupohjaa.
Vaikka me teimme viitehintajärjestelmän ja muutimme
lainsäädäntöä ja sitä kautta
yritämme saada säästöjä lääkekorvausjärjestelmään
tulevaisuudessa, niin lääkekulut ovat olleet yksi
ongelmaryhmä sen suhteen, että ne ovat koko ajan nousseet
ja myös tämä sairausvakuutuskorvaus, joka
tulee lääkekorvausjärjestelmän
kautta.
Eli meillä on tosiaan vastalause, jossa esitetään,
että sairaanhoitovakuutuksesta rahoitetaan lääkehoito,
joka hyödyttää työnantajaa esimerkiksi
sairauspoissaoloja vähentämällä.
Lääkekulut myös kasvavat voimakkaimmin,
mikä tulevina vuosina lisää merkittävästi
palkansaajien, eläkeläisten ja työttömien
maksurasitusta, ja näin nimenomaan käy, jos tätä maksupottia
ei jaeta eli elleivät työnantajat tule maksamaan
myös tätä korvausta.
Työikäisten ja työssä käyvien
hoitokustannuksista osa kanavoituu lisäksi työterveyspalvelujen tarjoajan
kautta niin, että ne jäävät
varsinaisen työterveyshuollon korvauksen ulkopuolelle.
Siten työnantajille maksetaan korvauksia myös yleisen
sairausvakuutuksen puolelta, ja nämä ovat niitä syitä ja
perusteita, minkä takia tätä lausumaa
ehdotetaan. Tämän lausuman takana ovat sosialidemokraatit
Anneli Kiljunen, allekirjoittanut, Satu Taiveaho, Maria Guzenina-Richardson sekä vasemmistoliiton
Erkki Virtanen. Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen
tässä vastalauseessa tai lausumassa ei ole mukana,
ja tämä lausuma tullaan esittämään
kakkoskäsittelyn yhteydessä, ja se on hyvin perusteltu
lausumaehdotus.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraatit eivät todellakaan
ole yhtään huolissaan Suomen kilpailukyvystä.
Sairausvakuutusmaksussahan valtio on joutunut tulemaan yhä enemmän
mukaan maksajaksi. Valtiohan kattaa muistaakseni miljardi euroa
jo pelkästään näistä sairausvakuutusmaksuista,
ja valtion osuus kasvaa jatkuvasti. Jos nyt sitten vielä pannaan
työnantajat tähän maksajiksi, niin mitäs
sitten tapahtuu todella tämän maan elinkeinoelämälle
ja kilpailukyvylle? Joka lakiin te työnnätte aina
lisää maksuja työnantajille, mikä ei
varmasti ole meidän kenenkään edun mukaista.
Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara nostaa erittäin
tärkeän asian esille. Olin juuri keskustelussa
pienyrittäjän kanssa, joka ei pysty työllistämään,
oli joutunut sanomaan työntekijänsä irti,
koska nämä maksut ovat niin korkeat. Suomessa,
niin kuin me tiedämme, työnantajan velvollisuudet
ja maksut ovat niin korkeat, että tänä päivänä on
hyvin vaikeaa työllistää ja ylipäätään
ottaa lisää työntekijöitä,
ja koko aika kuitenkin ihmiset tarvitsevat työtä ja
toimeentuloa.
Tämmöisiin ratkaisuihin, jotka koskevat sosiaaliturvan
maksuja ja ylläpitoa, täytyy osallistua kaikkien,
ja kaikista tärkeintä on, että työntekijä, se
ihminen, saa työtä ja saa sitä kautta
toimeentuloa, niin että jollakin tavalla täytyy
ihmetellä, miten aina vastauksena vasemmalta tulee se,
että lisätään työnantajille
maksuja ja vapautetaan muut, mutta siitä huolimatta (Puhemies:
Nyt on minuutti käytetty vastauspuheenvuoroon!) kaikki
palvelut tarvitaan ja sairausvakuutusmaksut.
Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kaltiokummulle ja ed. Sirpa Asko-Seljavaaralle
vaan vastaisin niihin irtisanomisiin, mitä tällä hetkellä tapahtuu Rautaruukissa
tai metsäteollisuudessa yleensä, että meillä on
tällä hetkellä tämä malli,
jossa työnantajat eivät maksa sairausvakuutuskassaan, ja
nämä maksut ovat työnantajien kohdalta
pienentyneet. Se eivät yhtään vaikuta
siihen, miten meidän kilpailukykymme kehittyy, jos me lähdemme
siitä, että työnantajat tulevat tätä pottia maksamaan
pikkasen enemmän, koska meidän lääkekulujemme
kohdalla on ollut ongelma, että niitä ei pystytä kauhean
hyvin hillitsemään. Sitten jos muistetaan se,
ketkä maksavat tätä maksua, niin tosiaan
valtio ja vakuutetut eli työttömät, eläkeläiset
ja palkansaajat.
Toivon, että rehellisesti myös keskusta ja
kokoomus lähtevät seuraaville vaalikentille eurovaalien
yhteydessä kertomaan siitä, että me haluamme
eläkeläisten sairausvakuutusmaksun nostaa, niin
kuin Esko Ahon porvarihallituksen aikaan oli ylimääräinen
sairausvakuutusmaksu. Muistaakseni 80 000 markkaa oli se
vuosiraja. Jos oli tämän yli, se oli 4,9 prosenttia.
(Puhemies: Minuutti on kulunut!)
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaksi vuotta sitten vasemmisto yhdessä itse
asiassa yksimielisen eduskunnan kanssa sääti tämän
lain, jossa lähtökohtana oli, että nämä kaksi
maksuosuutta säilyisivät suhteellisesti saman
suuruisina. Nyt kuitenkin nimenomaan työnantajien maksu
on pienentynyt.
Ihmettelen, ed. Kaltiokumpu, miksi se teidän yrittäjänne
nyt on irtisanomassa sitä työntekijää, jonka
hän kuitenkin silloin korkeamman maksun aikana oli valmis
ottamaan palvelukseensa. Sitä paitsi suomalaisten työnantajien
sosiaaliturvamaksut eivät ole Euroopan huippua. Ne ovat merkittävästi
pienemmät kuin esimerkiksi Virossa. Kysymys on nimenomaan
siitä, että me haluamme, että tämä kustannustenjako
sairausvakuutuksessa säilyy ennallaan eikä käänny,
kuten viime vuosina on selkeästi tapahtunut, työnantajien eduksi.
Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtanen viittasi käyttämääni
puheenvuoroon, jossa puolustin pienyrittäjiä ja
yrittäjyyttä Suomessa. Voin sen kyllä tässä ilmoittaa,
että tässä salissa ette saa, ed. Virtanen,
minua ettekä minun päätöstäni yrittäjyyttä vastaan.
Se on turha yritys ja sinänsä kunnioitettava,
mutta kyllä nämä yhteiskunnan kustannukset
täytyy yhdessä hoitaa ja jotta pienempituloisilla,
vähäosaisilla, olisi turvaa lääkkeiden
korvausten saamisessa, matkakulujen korvaamisessa, jostakin ne rahat
täytyy saada. Tämä on yhteispeliä,
kyllä tässä heikomman osasta pidetään
huolta. Ratkaisu ei ole se, että syyllistetään
yrittäjiä ja niitä, jotka yrittävät
saada toimeentuloa ja työtä tässä maassa
ja maksaa veroja.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kaltiokumpu, ei tässä kukaan
ole yrittäjiä syyllistänyt. Kysymys on
nimenomaan siitä, että tällä hetkellä yrittäjät,
työnantajat, eivät maksa yhtään
mitään. Me kaksi vuotta sitten vapautimme yrittäjät
ja työnantajat tästä maksusta siitä lähtökohdasta,
että tämä maksu ja tämä toinen
puoli tästä sairausvakuutusmaksusta, jonka yrittäjät
maksavat, pysyvät suhteellisesti tasoissa. Nyt näin
ei ole käynyt. Siitähän tässä on
kysymys. Kysymys kilpailukyvyn kannalta on tietenkin siitä,
että kun lääkkeillä ja muilla
sairaanhoidon panostuksilla hoidetaan työntekijöitä terveiksi,
että he pystyvät olemaan siellä työssä,
niin nimenomaan sehän suomalaisen työn tuottavuutta
kasvattaa ja sitä kautta lisää suomalaisten
yritysten myöskin kansainvälistä kilpailukykyä.
Puhemies:
Siirrytään puhujalistaan. Ed. Heinäluoma,
hän on poissa. Ed. Lahtela.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Tulin eteen. Kun ed. Heinäluoma on
poissa, niin pitää käyttää ed.
Heinäluomankin puheenvuoro sitten tässä.
En tiedä, onko tämä samanlainen, mitä ed. Heinäluoma
olisi käyttänyt. (Ed. Pulliainen: Eihän
sillä niin väliä!) — Sillä ei
ole väliä.
Tässä pitää oikeastaan tulla
välimieheksi tässä kiistassa sen työnantajapuolen
osalta, koska itse minä näen tässä sen
ongelman, että tässä pitäisi
erottaa nämä pientyönantajat ja sitten
tämmöiset isot pörssifirmat, isot firmat,
joilla on kanssa maksukykyä. Nämä, jotka
tappelevat, kuten ed. Kaltiokumpu täällä totesi,
jotka ovat tämmöisiä yksinyrittäjiä,
pienputiikkeja, saattaa olla muutama ihminen töissä,
eivät ne hirveän leveätä leipää syö.
Riippuu tietysti alasta, mutta kyllä siellä useimmat
aika tiukoilla ovat. Sen takia niiden maksuosuutta en olisi tässä nostamassa.
Kun katsoo sitten, mitä on tapahtunut näille isoille
pörssiyhtiöille, joissa on paljon työntekijöitä ja
isot volyymit, sinne on kehitetty valtavat systeemit, automatiikka
on vienyt työpaikkoja. Niin kuin nyt näkyy, niin
nyt sitten pannaan ulos sieltä, sanotaan, jotta 100—300
heitetään ulos. Siitä huolimatta tuotanto
saattaa jatkua ihan ennallaan.
1990-luvun viime lama opetti sen, jotta jopa tuotantoluvut kasvoivat
vaikka porukkaa vähennettiin, mikä tarkoitti,
jotta tuottavuus nousi valtavasti. Sinne on satsattu koneisiin,
laitteisiin, näihin värkkeihin niin paljon, ja
joskushan meidän pitäisi saada nämä maksamaan
kanssa tästä sosiaalisesta turvallisuudesta. Nimittäin
tämähän on kestämätön
tilanne sillä tavalla. Niin kuin nytkin katsotaan tämän
taantuman jälkeen, mitä tapahtuu, ja todennäköisesti
meidän työmarkkinoillamme on aika paljon vähemmän
porukkaa, mutta volyymit ovat kasvaneet, yhtä paljon tehdään
tuotantoa. Silloinhan myös maksupohjaa pitää saada
siihen yhteisvastuullisuuteen, kun joku sanoi, että pitää olla
yhteisvastuuta. Ei kai se ole yhteisvastuuta, kun eihän
tässä, tätä sairaanhoitovakuutusmaksua
työnantajat maksa ollenkaan nyt. Sen takia minusta tähän
mukaan pitää tietysti saada työnantajat.
Jos puhutaan 0,00 ja jotain, 1—2:sta, niin se ei vaikuta
kyllä niiden firmojen kilpailukykyyn ihan oikeasti. Ne
on niin naurettavan pieniä summia, jotta minä en
usko ollenkaan, että se on mikään selitys.
Vasta hiljattain, kun katsotaan — vielä nytkin,
mutta viime vuonna ennen kaikkea — nämä suuryhtiöt
jakoivat hirveitä osinkoja. Siellä jaettiin osinkoja
ja kerrottiin, miten huipputulosta on tehty. Miksei jätetty
sinne firmaan ennestään, ja kyllä siinä vaiheessa
pitää olla kanssa vastuuta yhteiskunnasta. Nimittäin
sitten taas jossain vaiheessa tullaan huutamaan sitä, jotta
nyt pitää olla tervettä ja hyvää porukkaa
töihin. Mutta sitten se otetaan, niin kuin kermat kuoritaan,
mutta ei olla valmiita vastaamaan siitä, jotta ihmiset
ovat kunnossa. Minusta tämä on nimenomaan yhteisvastuuta.
Sen takia näen ehdottomasti sen, jotta tämän meidän
ponnen suuntaan, joka tässä on, meidän pitää kehittää tätä järjestelmää.
Niiden, jotka puhuvat muuta, sitten kannattaa mennä, niin
kuin täällä jotkut sanoivat, jotta menkää sitten
tuolla puhumaan ihmisille, jotta teidän pitää maksaa enemmän.
Tässä oli ed. Asko-Seljavaaran ajatus siitä,
jotta "no, valtion pitää maksaa enemmän". Kuka
maksaa suurimman osan veroista? Kyllä palkansaajat maksavat
suurimman osan veroista tässä yhteiskunnassa,
mikä tarkoittaa, että maksakaa vaan, ja jotkut
sitten keräävät valtavat voitot ja jakavat
osinkoja sieltä, mutta eivät osallistu kuitenkaan
sieltä kautta, vaikka olisi maksuvaraakin. Mutta ne pienyrittäjät,
heidät minä haluan jättää tässä eroon,
ja se olkoon tässä, vaikka ponnessa ei sitä mainita,
niin se kuuluu tänne sisään, jotta heidät
pitää vapauttaa sitten.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä nyt edustajat Lahtela ja Erkki
Virtanen antavat aivan väärää todistusta,
koska siis työnantajahan maksaa työtulovakuutuksen
ja työtulovakuutuksesta maksetaan sairauspäivärahat,
vanhempainrahat ja äitiyspäivärahat.
Lisäksi työnantajat maksavat työterveyshuollosta
50 prosenttia. Lähes puolet Suomen kansasta on työterveyshuollon
piirissä, jonka maksavat työnantajat, toisen puolen
maksaa Kela, joten kyllähän työnantajat
nyt maksavat aika paljon. Ei voi sanoa, etteivät ne maksa mitään.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyse on sairaanhoitovakuutusmaksusta, ja
siihen työnantajat eivät osallistu. Tässä kun
on eri kassoja, niin tähän vaan eivät osallistu.
Minusta samanlainen vastuu pitää olla myös
työnantajalla tässä niin kuin ... (Välihuuto) — Totta
kai.
Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela kyllä ihan oikein nosti
täällä tärkeitä asioita
esille, ja havainnot tästä ovat ihan oikeita,
paitsi että yrittäjälle kaikki maksut,
sosiaalimaksut, muut maksut, ovat maksuja, jotka pitää saada
tuottavasta työstä, jotta pystyy työllistämään.
Me emme voi katsoa yrittäjyyttä ja sen kuluja
pelkästään tämmöisen
yksittäisen osatekijän osalta. Meidän
täytyy katsoa kokonaisuutena, mitä Suomessa maksaa
olla yrittäjänä, kuinka paljon yrittäjä maksaa yhteiskunnalle
ja millä tavalla yrittäjä työllistäessään
mahdollistaa työntekijän toimeentulon ja toisaalta
sitten sieltä kautta tulevat verot yhteiskunnalle. Näin
ei minun mielestäni voi kyllä perustellusti ajatella.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Todellakin, kun puhutaan sairausvakuutuksen
rahoituksesta, niin kyllähän työnantajat
siihen osallistuvat nimenomaan tämän työtulovakuutuksen
osalta, jolla katetaan sairauspäivärahat, vanhempainpäivärahat,
kuntoutusrahat jne. Mutta sen sijaan sairaanhoitovakuutuksen osalta
mielestäni on ihan perusteltu tämä nykyinen
järjestelmä. Tämähän tehtiin
aikoinaan ihan asian selkeyttämiseksi, jotta koko järjestelmä olisi
läpinäkyvämpi siinä, miltä osin
työnantajat, miltä osin vakuutetut ja valtio ovat
vastuussa rahoituksesta. Jos nyt ajatellaan vaikkapa sairaanhoitovakuutuksen
sitä osuutta, että sillä korvataan esimerkiksi
lääkkeitä, niin ei se mielestäni
kuulu ensisijaisesti työnantajan rahoitettavaksi, mitä lääkkeitä ja
lääkekorvauksia kansalaiset saavat, varsinkin
kun elämme tällaista aikaa, jossa yrityselämä on
aika tiukilla ja näitä yt-neuvotteluita (Puhemies:
Minuutti onkin jo mennyt!) käydään, niin
on viisasta, että emme liikaa rasita työnantajia.
Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tähän sairausvakuutusmaksuun
vaan, että sillä rahoitetaan lääke-,
matka-, tutkimus- ja hoitokustannukset, lääkärin-
ja hammaslääkärin palkkiot jne., eli
kyse on niistä ihmisistä, jotka ovat ilman ansiosidonnaisia
etuisuuksia, eli työtulovakuutuksen kautta tätä rahoittavat
työnantajat, mutta työnantajat eivät osallistu
tähän kassaan. Kun Kansaneläkelaitoksen
rahoitusta muutettiin silloin kaksi vuotta sitten, niin työnantajat
jäivät kokonaan pois. Sen takia kerroin ne taulukot,
jotka nyt osoittavat sen, että työnantajien kokonaismaksuosuus
on pienentynyt, eli kun vielä vuonna 2001 oli se tilanne,
että työnantajat rahoittivat Kansaneläkelaitoksen
tuotoista 25—26 prosenttia keskimäärin, niin
vuodesta 2003 lähtien on oltu siinä tilanteessa,
että työnantajat rahoittavat Kansaneläkelaitoksen
tuotoista ainoastaan 21, korkeintaan 22 prosenttia. Eli se rahoitusosuus,
minkä työnantajat maksavat, on pienentynyt.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Todettakoon nyt kerran vielä selvyyden
vuoksi, että olen puhunut koko tämän istunnon
ajan sairaanhoitovakuutusmaksuista ja siellä erityisesti
lääkekorvauksista, ja nimenomaan lääkekustannusten
kasvu on ollut merkittävästi voimakkaampaa kuin
muitten sairaan- ja terveydenhoitokustannusten kasvu, jota myöskin
työnantajat rahoittavat, kuten täällä on
todettu. Tämä on se epäsuhta, jonka me
tällä lausumalla haluamme erityisesti korjata.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Eduskunta käsittelee suuria
ja pieniä asioita, pienistäkin asioista voi tulla
suuria. Mutta sitten on joitakin semmoisia megaluokan asioita, joissa
toivoisi, että muisti toimisi ainakin niillä henkilöillä,
jotka ovat olleet aikanaan lakia säätämässä.
Kolme vuotta sitten olemme päättäneet
merkittävällä enemmistöllä tässä salissa
siitä, että kokonaisuudessaan meidän
sairausvakuutuksemme rahoitus saatetaan kestävälle
pohjalle tavalla, jossa on niin sairaanhoitomaksu kuin työtulovakuutuksen
kautta oleva maksu, ja näitten kokonaisuus oli silloin arvioitavanakin
täällä. Kun te tulette tänne,
edustajat Marjaana Koskinen, Esa Lahtela, pitämään työväentalopuheita,
voi olla ihan hyvä, että te psyykkaatte itse itseänne
näihin tilanteisiin, mutta kyllä tässä salissa
kannattaisi muistaa se, että me olemme kolme vuotta sitten
päättäneet, teidän nimenne näissä mietinnöissä alla
mukana ollen, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) sairausvakuutuksen
kokonaisuudistuksesta, josta tässä on kyse.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on
minusta erittäin oikeudenmukainen. Se, että tässä rahoittamisessa
ovat kaikki tahot, niin työnantaja, työntekijä kuin
valtiokin mukana, turvaa minusta sen, että kaikki huomioidaan,
myös vähäosaiset. Mehän täällä Suomessakin
tällä hetkellä kilpailemme globaalisti
koko ajan, miten suomalaiset tuotteet pärjäävät
kilpailussa. Niissä on työkustannukset merkittävässä roolissa,
ja jos avataan sitä tilannetta, että työnantajille
tulisi lisää maksurasitteita, niin on riski, että entistä vähemmän
voimme työllistää suomalaisia. Eikö meidän
kaikkien tavoitteena kuitenkin ole se, että pystyisimme
työllistämään suomalaisia? Se
jos mikä turvaa sen, että tämä kokonaisuus
pysyy hanskassa. Minusta tämä hallituksen esitys
on hyvin perusteltu ja kannatettava.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kannattaa lukea tämä mietinnön
sivu 2. Täällä todetaan näin:
"- - sairaanhoitovakuutuksen täytäntöönpanon
toimintakulut rahoitetaan puoliksi vakuutetulta perittävillä sairaanhoitomaksuilla
ja puoliksi valtion osuudella. Työnantajat eivät
maksa sairaanhoitomaksua." Nyt on turha kenenkään
inttää tässä, että tähän osallistuvat
työnantajat, vaan tähän eivät
osallistu. (Ed. Asko-Seljavaara: Ne osallistuvat työtulovakuutuksella!)
Ja työnantajat eivät tässä maksa sairaanhoitovakuutusmaksuja.
Nyt tässä esitetään meidän
vastalauseessamme, että pitää sitten lähteä mukaan.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Semanttinen keskustelu, joka on varsin jännittävä,
ja toivottavasti se loppuu ennen kello 18:aa, kun on ilmoitettu,
että silloin tämä täysistunto
päättyy. Minä sanon vaan tähän
sen — kerrankin semmoinen mainoskatko tähän
väliin — että kuunnelkaa se puheenvuoron kohta,
jonka käytän siitä, mikä on
vertailukohta tämän päivän maailmassa.
Ollaan äärimmäisen tyytyväisiä,
että meillä on suhtkoht tasapainoinen järjestelmä tässä maassa.
Vaihtoehtoja nimittäin on, ja ne ovat järkyttäviä.
Ensimmäinen varapuhemies:
Istunto jatkuu tarvittaessa kello 18:n jälkeen.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Siis työnantajat osallistuvat
sairausvakuutuksen rahoitukseen nimenomaan tämän
työtulovakuutuksen osalta, mutta eivät sairaanhoitomaksun
rahoituksen osalta. Mielestäni tämä on
aivan oikea ja järkevä linja. Olin kyllä aika
hämmästynyt siitä, että vasemmistopuolueet
halusivat irrottautua. Muistelen, että peräti
ministeri Mönkäre aikoinaan oli koko tätä jakoa
lanseeraamassa. Ja ihmettelen sitäkin, miksi työnantajien
pitäisi osallistua lääkekorvausten kustannuksiin
tai yksityislääkäripalkkioiden korvauksiin.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliaista on helppo siteerata.
Tässä on suhtkoht tasapainoisesta kokonaisuudesta
kysymys, kun otetaan huomioon se, miten me rahoitamme Kelan maksamat etuudet,
miten me rahoitamme, kenen toimesta, kun on lähdetty liikkeelle
siitä, että pyritään läpinäkyvyyttä esimerkiksi
lisäämään, että meillä on tällaiset
maksut kuin sairaanhoitomaksu ja työtulovakuutusmaksu.
Toistan itseäni noin 10 minuutin takaa: Työväentaloilla
tuo puhe toimii, mutta eduskunnan istuntosalissa, jossa te irrotatte
aivan tahallisesti, hieman jopa vääristellen kokonaisuudesta
sen, mitenkä tämä rahoitus kaiken kaikkiaan
hoidetaan, väitätte, että työnantajat
eivät muka maksaisi tästä meidän
sairausvakuutuksemme rahoituksesta mitään, tuon
kaltaiset väitteet ovat ... Jätän sanomatta.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Eiköhän ole aika todella
siirtyä työväentaloilta sinne oikeastaan
lääkärin vastaanotolle. 0,04 prosenttia,
kuten ed. Asko-Seljavaara totesi, on pieni osuus, mutta se on silti
väärään suuntaan. Riita, jossa
kysytään, kuka maksaa, sekin on ehkä väärä keskustelusuunta.
Enemmänkin pitäisi pohtia, miten me saamme ne
kustannukset haltuun. Täällä on ed. Erkki
Virtanen jo aivan oikein nostanut esiin lääkekustannusten
poikkeuksellisen suuren kasvun, joka on ehkä se oikea keskustelun
suunta, josta meidän pitäisi lähteä purkamaan.
Lääkkeet vievät vuonna 2008 tästä sairaanhoitovakuutuksesta
1,2 miljardia ja vuonna 2009 1,3 miljardia eli 71 miljoonaa enemmän,
ja se on paljon, kun otetaan huomioon, että meillä on
viitehintajärjestelmän voimaantulo samana vuonna.
Meillä on keskitytty paljon siihen, millä tavalla
me vaikutamme siihen hintaan eli korvattavaan osuuteen. Meillä on
2003 tullut lääkevaihto, 2006 on tehty hinnan
tarkistuksia tukkuhintaan jne., ja nyt saimme aikaan lääkkeiden
viitehintajärjestelmän. Yksi kysymys, joka on
jäänyt täysin pohtimatta ja viemättä eteenpäin,
on se, millä tavalla me vaikutamme siihen reseptien kautta
annettavaan lääkkeiden määrään.
Onko meille tosiasiassa tullut enemmän terveyttä? Onko
meillä tosiasiassa enemmän niitä terveitä päiviä,
jolloin meillä on vähemmän sairauspäiviä työssä?
Onko meillä vähemmän laitospäiviä?
Epäilen, että meillä olisi syytä nykyistä enemmän
pohtia lääkkeiden vaikuttavuutta juuri näihin
kohtiin.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa puhemies! Jotenkin tuntuu, että tässä on
vähän tahallaan lietsottu vastakkainasettelua
asiasta, jossa ei itse asiassa pitäisi olla vastakkainasettelua.
Onhan se hyvä, että myös työantaja
osallistuu sillä 21,6 prosentilla Kelan toimintojen rahoittamiseen.
Lisäksi tässä oli toinen, ed. Asko-Seljavaaran esiin
nostama asia, nimittäin se, onko oikein, että 0,01
prosenttiyksikköä nousevat nämä kansaneläkemaksut
sen takia, että esimerkiksi Ilomantsissa, Rautavaarassa
ja Pielisen Karjalan seutukunnalla saadaan sitten työnantajamaksuihin
vapautuksia. Minusta tämä on ensiarvoisen tärkeää,
että me koetamme luoda työnantajille mahdollisuuksia
tällaisilla seuduilla, joilla muuten työllistäminen
on huomattavasti vaikeampaa. Ei pidä ajatella, että tämä olisi
erityisesti joltain muulta poissa, jos teemme tasapainoista aluepolitiikkaa.
On toki aivan toisenlaista selviytyä siellä, missä huoltosuhde
on 2,6, kuin siellä, missä huoltosuhde on 1,3.
Ja täytyy vielä muistaa sekin, että itse
asiassa Kansaneläkelaitoksen kautta tulevat korvaukset
tulevat hyvin suurelta osalta ihan tänne Pääkaupunkiseudulle,
elikkä kyllä sinne sitten näitä maksukertymiä ohjautuu.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen lyhyeen puheenvuoroon voi kyllä yhtyä,
jos sitä tulkitsen, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus
yhteiskunnassa on sellainen arvo, johon kannattaa kaikkien osallistua
ja joka tuottaa hyvää tulosta. On erityisen tärkeää,
että vähäosaiset tai vähävaraiset
saavat tästä sairausvakuutusmaksun sairaanhoitomaksulla
rahoitetusta osasta lääke-, matka-, tutkimus-
ja hoitokustannukset sekä lääkärin-
ja hammaslääkärinpalkkioiden korvauksia
ja muita kuntoutuspalveluja. Tässä kun on esitetty,
onko vastakkainasettelua, niin minusta on ihan raikasta ja hyvää,
että vasemmisto täällä usean
edustajan suulla julistaa, että kustannuksia tulee siirtää enemmän työnantajille,
myös pienille työnantajille, ja tulee lisätä rasitusta.
Me taas katsomme, että työnantajan ensisijainen
mahdollisuus olisi tehdä tuottavaa työtä,
kasvattaa kansantaloutta ja työllistää,
antaa mahdollisuus ihmisille, jotka haluavat tehdä työtä.
Sitten tässä ed. Kalmari toi hyvin esille,
että tällä kansaneläkemaksulla,
väliaikaisella korotuksella, on rahoitettu alueellisia
hankkeita, joissa yksityisten työantajien, valtion liikelaitosten ja
kuntien, seurakuntien työnantajat on säädetyin edellytyksin
vapautettu sosiaaliturvamaksuista muun muassa Lapin läänissä,
saaristokunnissa, Pielisen Karjalan alueella, Ilomantsin ja Rautavaaran
alueella ja myöskin Kainuussa. Eikö tämä ole
hyvä asia, että näihin on yhteisvastuullisesti hankittu
yhteiskunnassa varoja ja on annettu vielä kevennystä yrittäjille,
jotka vielä siellä haluavat yrittää ja
työllistää?
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Täällä tämän
iltapäivän keskustelut lähtivät
liikkeelle vuodesta 1993. Tässä yhteydessä on
syytä palauttaa mieleen, mitä kaikkea silloin
oli ilmoilla. Silloinhan, niin kuin jo täällä totesin,
valtio velkaantui yhden ainoan vuoden aikana nettomääräisesti
60 miljardia markkaa, siis markkaa, ei euroa. Mutta paljon se on
sekin, 60 miljardia markkaa. Juuri täsmälleen
ne samat asiat, jotka me olemme nyt tämän iltapäivän
aikana kello 14:n jälkeen täällä käyneet
läpi, olivat pöydällä silloin.
Silloin oli myös vaihtoehto esillä koko järjestelmään,
huom. koko järjestelmään vaihtoehto. Sitä ajoi
silloinen valtiovarainministeri, ja hän esitti, että siirryttäisiin
amerikkalaismalliseen vakuutusjärjestelmään,
siis niin kuin eräällä tavalla nämä asiat,
mistä nyt on puhuttu, olisivat yksityisen vakuutusjärjestelmän
piirissä. Hän perusteli sitä oikein hyvin,
erittäin taitavasti, täytyy sanoa, ja jopa sillä tavalla,
että kun hän kuului erääseen
seurapiiriin, johonka minäkin kuuluin silloin, niin sitten
vielä yksityiselämässä käytiin näitä syvällisiä keskusteluja
hänen kanssaan läpi, mitä se sitten merkitsisi.
Tällä on joku merkitys. Sillä on se merkitys,
että siihen ei sitten kuitenkaan siirrytty vaan luotiin
sellainen järjestelmä pikkuhiljaa, joka meillä konsensusjärjestelyllä on
nyt. Minä koen tämän nimenomaan konsensusjärjestelynä,
jossa on tehty eri yhteiskuntatahojen kesken keskinäinen
konsensus, että nyt hommat ovat tällä mallilla.
Nyt me hyppäämme tähän päivään.
Mitä on tapahtunut tämän syksyn aikana,
parin kuukauden aikana? Siinä mallissa, joka oli tarjolla
silloin vuonna 1993, on tapahtunut se, josta juuri viikonvaihteessa
luin, että 46 miljoonaa Yhdysvaltain kansalaista on täysin
ilman mitään turvaa — ei yhtään
mitään turvaa. Niistä rahastojärjestelmistä,
jotka ovat sitten eläkkeitten ja terveydenhuollon rahastojen
takana ikään kuin pohjana, on hävinnyt
muutamassa viikossa 1 600 miljardia euroa arvostusta, siis
ihan hirmuisesti. Siis 46 miljoonaa on kokonaan ulkopuolella tämän laatuisen
eräällä tavalla vakuutusjärjestelmän,
ja sitten vielä niitten loppujen, joilla on se turva eräällä tavalla
olemassa, kohdalla se reaalipotti, mistä sitten niitä etuuksia
jaetaan juristien avulla siellä, niin kuin sikäläinen
järjestelmä toimii, on pienentynyt aivan radikaalisti
koko maailman laajuisesti. Kysymys oli silloin tässä arviointijutussa
3 200 miljardin euron arvostusten alentumisesta.
Tässä katsannossa, arvoisa puhemies, ehkä on erittäin
suureen tyytyväisyyteen aihetta, että suomalainen
yhteiskunta on siinä tilassa yhteiskuntana, kiitos hyvien
hallitusten ja kiitos sen, että emme ole velkaantuneet,
että meillä on sellainen tukijärjestelmä,
jossa me voimme valtion kautta balansoida tilanteet niin, että meille
ei tule suurempaa hätää ainakaan näillä näkymin.
Hannakaisa Heikkinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahti jo ehti laventaa tätä keskustelua
todella raikkaaseen suuntaan. Tässä me olemme
jo tunteroisen ajan pohtineet sitä, mikä on oikein,
kenenkä tulisi suomalaista sairaanhoitojärjestelmää maksaa.
Onko oikein, että painopistettä siirretään
yrittäjille, työntekijöille, tulisiko
sen olla enemmän valtiolla? Mutta olennainen asia on se,
että aina meillä näyttävät
jostakin löytyvän varat tai me ohjaamme varat
sairaudenhoitoon, kun terveyden edistämiseen esimerkiksi
ensi vuoden talousarviossa myönnetään
vain 9,3 miljoonaa euroa.
Otan esimerkiksi yhden sairaustyypin: kakkostyypin diabeteksen.
300 000 ihmistä sairastaa tätä tietäen,
noin 200 000 suomalaista tietämättään.
Puolen miljoonan diabeetikon hoito maksaa arviolta noin 3 miljardia
euroa vuodessa eli kutakuinkin yhden neljäsosan terveydenhuollon
kokonaiskustannuksista. Tällä summalla rahoittaisi
noin 40 000:n hoitoalan työntekijän palkat.
Toivonkin, että myös tämä näkökulma,
tämä terveyden edistäminen, nousisi enemmän
keskustelun alle. Tästä muun muassa pyysinkin
noin vuosi sitten meillä eduskuntaa keskustelemaan, mitenkä me
yhteiskuntana, eduskuntana pystyisimme paremmin vastaamaan tämän
yhden sairauden, kakkostyypin diabeteksen, aivan räjähdysmäiseen
kustannusten kasvuun suomalaisessa yhteiskunnassa.
Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Heikkinen nostaa tärkeän
asian esille, nimittäin ennalta ehkäisevän
toiminnan. Toisaalta ne valtion budjetissa osoitetut määrärahat,
jotka mainitsitte, eivät ole ennalta ehkäisevän
kokonaissatsaus, koska kunnat ja muut satsaavat. Valtionosuuksissa
muutoinkin on sellaista, jota voidaan käyttää ja
käytetään ennalta ehkäisevään
toimintaan. Mutta tämä diabetesasia on kyllä erittäin
tärkeä ja todella suuri kustannuspommi. Ensimmäisenä siinä tietysti
on tiedon saanti ja toisaalta ihmisten omat elintavat ja omat käyttäytymiset
ja toisaalta sitten nämä yhteiskunnan palvelut.
Erityisesti kunnissa tulisi hoitaa, että diabeetikot saavat
näitä eri tarvikkeita, joilla pystyvät
kontrolloimaan tilaa, ja toisaalta pystyvät pysymään
semmoisessa kunnossa, että voivat olla työelämässä mukana.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Heikkinen nosti esiin ensiarvoisen tärkeän
asian, terveyden edistämisen. Näkisinkin tavoitteenamme
sen, että me pystyisimme palauttamaan tämän
0,04 prosenttia jonain kauniina päivänä,
jotta meidän veronmaksajien ei tarvitsisi sitä tulevaisuudessa
enää maksaa.
Diabetes 2 on yksi mielenkiintoinen sairaus, johon todellakin
me pystymme vaikuttamaan, sairastuneiden määrään:
liikuntaa, ruokaa. Meillä on tehty hyviä tekoja
eduskunnassakin alkoholiverotuksen noston kautta. Ne ovat pieniä tekoja.
Tietenkin jokaisella itsellään on vastuu siitä omasta
terveydentilastaan, mutta vastuu on myös meillä lainsäätäjillä.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Painopisteen siirtäminen terveyden
edistämiseen on tärkeää, mutta
kun puhumme nyt rahoituksesta, niin sen rahoitushan ei niinkään
hoidu Kansaneläkelaitoksen korvausjärjestelmän
kautta vaan nimenomaan kuntien palvelujärjestelmän
kautta, jonne pitäisi panostaa, esimerkiksi aikuisneuvolatoimintaan
ennaltaehkäisyä.
Palaan vielä tähän vasemmistopuolueiden vastalauseeseen.
Mielestäni nämä perustelut siihen, minkä vuoksi
työnantajien pitäisi osallistua sairaanhoitomaksun
rahoitukseen, ovat heikot. Täällä muun
muassa sanotaan, että työikäisten ja työssä käyvien
hoitokustannuksista osa kanavoituu niin, että ne jäävät
varsinaisten työterveyshuollon korvausten ulkopuolelle,
jolloin siis työnantajat eivät niihin osallistu.
Mutta eihän nyt toki voida olettaa niin, että työnantajien
tulisi osallistua kaikkien sairaudesta aiheutuvien kustannusten,
esimerkiksi lääkekorvausten, rahoitukseen vain
sen vuoksi, että on kysymys työikäisestä väestöstä tai
työssä käyvästäkin
väestöstä.
Mielestäni tämä järjestelmä edelleenkin
on erittäin selkeä ja työnantajat kyllä merkittävällä osuudella
osallistuvat koko sairausvakuutusjärjestelmän
rahoittamiseen. Ei tällaisena aikana varsinkaan pitäisi
lähteä niistämään työnantajien mahdollisuuksia
työllistää suomalaisia.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tässä on tähän
liittyen tämä sosiaaliturvamaksun vapautuskokeilu
koskien eräitä kuntia. En tiedä, onko
valiokunnassa käsitelty tätä asiaa tarkemmin,
minkälainen fiskaalinen vaikutus tässä on
valtion kassaan kaiken kaikkiaan tullut, mutta tässä valiokunnan
kannanotossa tätä ei ole avattu lainkaan. Olisi
ollut kyllä mielenkiintoista sikäli, jos olisi
tietoa, missä määrin tämä on
vaikuttanut sitten tuloihin ja kertymiin.
Sinänsähän tätä kokeilua
olisi voinut laajentaa koskemaan koko Pohjois-Karjalaa, missä työllisyystilanne
on todella huono. Tässä on vain muutamat kunnat
ja Pielisen Karjala otettu esille, mutta on toisaalta hyvin perusteltua
se, että tätä jatketaan mutta kuitenkaan
ei laajenneta, koska kuntaliitoksia on tapahtunut. En tiedä,
auttavatko kuntaliitokset siihen loppujen lopuksi yhtään,
vaikka sitä olisi laajennettukin. Mutta ihan hyvä periaate
tässä varmasti on, ja kannattaa seurata sitten,
mitä vaikutuksia tällä kaiken kaikkiaan
sitten on tähän kertymään.
Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Reijonen nosti ihan tärkeän
asian esille siitä, mikä vaikutus näillä sosiaalimaksujen
poistamisilla tai huojennuksilla on ollut noilla alueilla. Minusta
hallitus voisi tutkia ja selvittää sitä,
että otettaisiin samanlaiset kriteerit, jotka ovat työttömyyden
tai muutoin esimerkiksi alueen bruttokansantuotteen osalta. Meillä esimerkiksi
Pohjois-Satakunnassa on bruttokansantuote 69 prosenttia mediaanista, kun
samassa maakunnassa toisella alueella, Raumalla, se on 108. Jos
tällä tavalla katsottaisiin, me voisimme myös
ihan oikeasti auttaa niitä yrittäjiä ja
niitä ihmisiä, jotka asuvat sellaisilla alueilla,
joilla ei ole työtä riittävästi
ja joilla on vähän huonot elinolosuhteet.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Marjaana Koskinen antoi kyllä täysin väärän
kuvan työnantajien osuudesta sairausvakuutuksen menoissa,
koska meillähän on siis tämä työtulovakuutus
ja sairaanhoitovakuutus. Molemmat ovat suuruudeltaan noin 2,2 miljardia.
Tästä työtulovakuutuksesta työnantaja
maksaa 1,5 miljardia, kun taas sairaanhoitovakuutuksesta me palkansaajat
maksamme alle 1 miljardin, eli me maksamme vähemmän
kuin työnantajat kokonaissairausvakuutuspotista. Mutta
valtio taas maksaa tästä sairaanhoitovakuutuksesta
1,1 miljardia. Siis ei ollenkaan pidä paikkaansa, että työnantajan
osuus kokonaissairausvakuutusmaksusta olisi pienempi kuin meidän
palkansaajien. Se on suurempi, se on 1,5 miljardia ja meidän
1 miljardi.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Varmasti Suomen teollisuuden ja talouselämän etu
on ollut se, että meillä on ollut hyvässä kunnossa
oleva, mahdollisimman terve väestö, ja tässä mielessä se
on aivan, uskon mielelläni, maksanut nämä omat
osuutensa. Sillä on myös ollut menestystä.
Viime ja toissa vuodet ovat huippuvuosia osinkojen maksamisessa
ja voittojen näkökulmasta. Nyt ollaan uudessa
tilanteessa talouselämän näkökulmastakin,
kun on tämä finanssikriisi, näen, että edessä oleva
lamatilanne. Tässä tilanteessa ei tietenkään
pidä lähteä nyt helpottamaan joillakin
tavoin työnantajien sosiaaliturvamaksuja tai muita vastaavia
vakuutusmaksuja, vaan ne on ihan järkevää pitää edelleen samalla
tasolla. Tällä hetkellähän on
siirretty vastuuta sekä lääkkeissä että yleensä hoidossa, hoidon
maksamisessa, potilaille ja asiakkaille. Se tapahtuu monella tavalla,
muun muassa yksityisen sektorin laajentumisena ja julkisen sektorin kaventumisena
ja myöskin sitä kautta, että potilasmaksuja
on nostettu tämän eduskuntakauden aikana. Siitä yli
60 miljoonaa euroa otetaan sairailta, hoitoja tarvitsevilta, ja
siirretään valtion kassaan. Näin ollen
tämä linja on huono, ja sitä pitää tulkita
ja tilkitä, ettei se etene.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ed. Tiusanen puheenvuoronsa
alkuosassa sanoi, kaikkein olennaisinta ja ratkaisevaa on, että työntekijäkaarti
pysyy mahdollisimman hyvässä työkunnossa,
oman itsensä kannalta, työnantajiensa kannalta
ja kaiken. Se muu on loppujen lopuksi aivan sekundääristä.
Hannakaisa Heikkinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron
jatkaakseni hieman tästä tematiikasta, mitä aikaisemmin puhuin,
että me todellakin jaksamme keskittyä siihen,
kuinka tulisi jakaa tämä potti tai olisi kerättävä rahaa,
kuinka me kustannamme suomalaisten ihmisten sairastamisen, kun mielestäni painopistettä
tulisi
siirtää siihen suuntaan, mitenkä ja päätämmekö kasvattaa
sitä pottia, millä ennalta ehkäisemme
suomalaisten ihmisten sairastavuutta. Esimerkiksi otin juuri tämän
kakkostyypin diabeteksen, koska näen, että se
on yksi suurimmista uhkista sille, että tässä salissa
piankin puhutaan uudestaan sairaanhoitomaksujen korottamisesta ja
siitä, mitenkä kulut jaetaan, sen takia, että nämä kustannukset
tulevat räjähtämään
käsiin.
Professori Tero Kangas on ennustanut, että diabeteksen
hoitokulut voivat pahimmassa tapauksessa jo vuonna 2010 olla 27,5
prosenttia kansallisen terveydenhuollon kokonaismenoista. Vuonna
2006 terveydenhuolto maksoi noin 13,6 miljardia euroa ja Kankaan
laskuopin mukaan diabetes lohkaisi tästä 3,7 miljardia
euroa. Puhutaan valtavan isoista summista, jos tätä vaikka vertaa
siihen, mitenkä me budjetin kautta suuntaamme rahaa terveyden
edistämiseen. Miljardien vastapainona terveyden edistämiseen
valtion kautta budjetissa ohjataan vain 9,3 miljoonaa euroa.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Reijonen otti esille tämän
työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamisen, ja siihen
viitataan myös valiokunnan mietinnössä.
Olen siltä alueelta, siltä seutukunnalta, jota
myös koskee tämä vapautus vuodesta 2007.
Kyseinen seutukunta, Pielisen Karjala, pääsi tähän
kokeiluun mukaan, ja ainakin ne palautteet, mitä yrittäjiltä on
tullut, ovat olleet erittäin myönteisiä.
Nyt toki on tietenkin, kun tätä kokeilua on enää aikaa
yksi vuosi, selvitettävä, mitkä ne vaikutukset
ovat. Mutta tällainen mutu-tuntu on, kun ajatellaan muun muassa
tätä aluetta, mutta monta muuta aluetta, että tilanne,
jos ajatellaan yleisestikin, on nyt paljon huonompi ja kaiken kaikkiaan
näillä alueilla saavutettavuus, näitä haasteita
elinkeinoelämälle on entistä enemmän.
Tuon tässä esille myös — vuoden
kuluttua on ratkaistavana täällä jatko — kuljetustuet.
Siinä toinen, jolla on erittäin paljon tällaista
psykologista merkitystä. Eivät välttämättä ne
rahasummat aina niin isoja ole, mutta tosiaan toivotaan, että tulokset
tästä sosiaaliturvamaksuihin liittyvästä vapautuksesta
ovat myönteiset ja sille saadaan jatkoa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Hannakaisa Heikkisen puheenvuoron sanoisiko
vauhdittamana haluaisin vielä viitata tuohon hänen
pohdintaansa, miten paljon tulee tulevaisuudessa menemään
rahaa esimerkiksi kakkosluokan diabetekseen. Ensinnäkin
on hyvä todeta se, että meillä on oikeastaan
yksi diabetes ja ykkös- ja kakkostyyppi ovat saman kolikon
kaksi eri puolta. Mutta ennen muuta me tarvitsemme tietysti, aivan
oikein, myös tutkimusta siitä, että me
tiedämme, millä tavalla me pystymme todella esimerkiksi
tällaista kansansairautta estämään.
Silloin molekyylilääketiede nousee entistä merkittävämpään
asemaan, eikä vain tämän sairauden vuoksi,
vaan yleensäkin. Se vaatii tieteellistä tutkimusta,
taloudellista panostusta siihen. Se on erittäin tärkeä näkökulma.
Me tulemme saamaan keväällä ilmeisesti
tai viimeistään ensi syksynä tähän
saliin biopankkilakiesityksen, joka on aika tavalla eduskunnan oma
hanke ollut, tulevaisuusvaliokunnasta kummunnut. Paljon on tämän
tyyppistä rahan tarvetta, joka sitten myöhemmin
tulee laskevina sairaanhoidon menoina vastaan. Me tarvitsemme tietysti
oikean laatuisen ruokapöydän, jossa on jaettu
ravinto oikealla tavalla, ja sitten sen, että tämän
ravinnon nauttijat liikkuvat myös kylliksi. Mutta me tarvitsemme
myös edelleen leikkauspöydän, eli me emme
voi lähteä myöskään
heikentämään sairaanhoidon resursseja.
Ne on monella tavalla heikennetty jo valmiiksi.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En tiedä, onko joulu lähellä vai
muuten tärkeä asia, mutta hyvä, että käydään
hyvää debattia ja tästä asiasta
kaikki asiat nostetaan esille.
Tuohon ed. Kähkösen puheenvuoroon sen verran,
että en tiedä, ymmärsikö hän
puheenvuoroni väärin, mutta itse ehdottomasti
olen tukenut tätä kokeilua ja ennen kaikkea sitä,
että se kohdentui niille alueille, joilla tämä tarve
työpaikkojen luomisessa on ollut tärkeä.
Kaikki ne toimenpiteet, joita täällä voidaan
tehdä työllistämisen edistämiseksi
ja palkkakulujen vähentämiseksi, ovat hyvin kannatettavia.
Oli tietysti hyvä kuulla sekin, että Pielisen Karjalan
alueella, mistä ed. Kähkönen on, tämä on
otettu myötämielisesti vastaan ja tuntuma on ollut
se, että tällä on pystytty luomaan aidosti työpaikkoja.
Tämähän tämän kokeilun
tarkoitus on, ja on todella hyvä, että tämä nyt
täällä tavallaan on nostettu tärkeänä asiana
esille.
Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä ed. Tiusaselle vastauksena:
Oli hienoa, että tartuitte tähän terveyden
edistämisen näkökulmaan. Mutta sitä haluaisin
tarkentaa, että kakkostyypin diabeteksen aiheuttavat tekijät
ovat selvät. Siinä ei tarvita kyllä yhtään
lisää tutkimusta, mitä tulisi tehdä ja mistä tämä aiheutuu.
Kakkostyypin diabetes on lähes yksinomaan elintapasairaus.
Me länsimaiset ihmiset liikumme liian vähän
ja syömme liian paljon ruokaa. Ensin tulee metabolinen
oireyhtymä, joka usein jatkuu sitten tyypin 2 diabetekseksi.
Yksinkertaisesti me lihomme, ja tähän pystytään
erityisesti terveyden edistämisen kautta vaikuttamaan.
Annetaan ihmisille informaatiota, kuinka vaikuttaa omiin elintapoihin
ja ehkäistä tätä kautta sairastumista.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Heikkiselle. Toteaisin sen,
että kaikki eivät liho, vaikka liikkuisivatkin
vähän tai söisivät paljon. Meillä on
hyvin paljon molekyylilääketieteessä sen
tyyppistä tutkimusta genetiikan puolella ja muuta, joka
selvittää nimenomaan yksilöllisiä taipumuksia,
ja nyt puhutaankin, niin kuin varmaan tiedätte, henkilökohtaisesta
lääketieteestä, henkilökohtaisesta
hoidosta, joka pohjautuu jokaisen ihmisen omaan perimään
ja hänen oman aineenvaihduntansa erityispiirteisiin. Tämä metabolinen
oireyhtymä jne. on selvä asia, ja sen rasvan erityisluonne,
joka tuolla vatsaontelon alueella on ja sieltä aiheuttaa
nimenomaan tämän aineenvaihdunnallisen ongelman.
Se on selvä. Mutta painotan edelleenkin sitä,
että tutkimus on erittäin tärkeää kaikkien
kansansairauksien, kaikkien sairauksien alueella.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Edustajat Tiusanen ja Heikkinen ovat käyneet hyvää terveysopillista
ja terveyspoliittista keskustelua, joka varmasti tätä aihepiiriä myös
sivuaa. Ennaltaehkäisevyys kaikkien kulujen vähentäjänä on
tavattoman hyvä asia, kuten ed. Heikkinen täällä asian
toi esille. Lääketieteessä tuskin on
kiistaa siitä, että jos alkoholin kulutusta vähennetään
tai sitä ei ole, niin tämä vähentää myöskin
sairauskuluja, koska sairaudet vähenevät, ja toivon,
että tähän puoleen kiinnitettäisiin ihan
kulujenkin minimoimisen kannalta huomiota.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Heikkinen aivan oikein totesi, että meidän
tulisi panostaa terveyden edistämiseen sen sijaan, että pohdimme,
miten sairaanhoito saadaan rahoitettua, ja tämä varmasti
sen painopisteen tulee olla. Mutta kuitenkin huomautan, että tässä laissa,
mitä me nyt käsittelemme, käsitellään
nimenomaan nyt tätä sairausvakuutusta ja sen rahoittamista,
eikä tämä terveyden edistämisen
näkökulma tämän lain kautta
niin paljon aukea. Mutta toivon, että muistatte tämän
oman viestinne siinä vaiheessa, kun täällä äänestämme
terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn
rahoituksesta nimenomaan kuntien valtionosuuksien kautta, ja esimerkiksi
vaikkapa raskaan psykiatrisen sairaanhoidon ja psyykenlääkkeiden
korvausten tarve lisääntyy yhä enemmän,
ja juuri siksi tarvitsemme muun muassa tasokasta kouluterveydenhuoltoa,
aikuisneuvoloita, matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, mutta
ne rahoitetaan ei tämän sairausvakuutuksen kautta vaan
nimenomaan kuntien valtionosuuksien kautta, niin että oikeastaan
tämä teidän keskustelunne kuuluisi siihen
kuntien valtionosuuskeskusteluun.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Heikkisen näkemys oli hyvä tästä terveyden edistämisestä,
ja siihen todella kannattaa panostaa. Tämä tapahtuisi
varmasti kaikista järkevimmin kuntatasolla. Eli kunnalliset
palvelut pitäisi toteuttaa jokaisella hallinnonalalla siten,
että siinä huomioidaan aina tämä ennalta
ehkäisevä toiminta, että se olisi läpileikkausperiaatteella.
Silloin siitä saadaan kaikista parhaimmat tulokset ja varsinkin
kun aloitetaan siitä vauvaiästä ja jatketaan
sitä työtä sinne vaareihin asti.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Ed. Kähkönen
viittasi siihen, että näistä alueellisista
sotumaksujen alennuksista ei ole olemassa tutkittua tietoa, että ne
ovat lähinnä mutu-tietoa. Niin varmaan monella
alueella, kun näitä alueita nyt aika monta on,
onkin, mutta Lapin kokeilun osaltahan tuloksia on olemassa, ja ne
tulokset olivat positiivisia, mutta valitettavasti eivät
kovin positiivisia ja vaikuttavia. Elikkä tässä katsannossa
tämä alkava vuosi tulee olemaan mielenkiintoinen.
Kun yleinen toimeliaisuus näyttää hiipuvan,
niin nythän sen vaikutuksen pitäisi tulla esiin,
jos sitä ylipäätään
myönteisessä mielessä on.
Hannakaisa Heikkinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Räsäselle toteaisin
sen, että en nimenomaisesti tarkoittanut tätä kyseistä hallituksen
esitystä, jota nyt käsittelemme, että tässä keskustelussa
meidän tulisi painopistettä muuttaa, vaan yleisesti
tässä talossa ja tässä maassa.
Viittaan edelleenkin siihen keskustelualoitteeseen, jonka minä ja
sata muuta tässä eduskunnassa työskentelevää kansanedustajaa
allekirjoitimme vuosi sitten ja jossa me pyysimme, että keskustelisimme
tästä kakkostyypin diabeteksen aiheuttamasta kansantaloudellisesta
ja kansanterveydellisestä uhasta Suomelle.
Tämä ed. Kuusiston avaama lisäpolku
tähän terveyden edistämiseen ja sen painopisteisiin, missä sen
tulisi näkyä: Se on juuri näin, että painopisteen
tulee olla kunnissa, ja tähänhän muun muassa
terveyden edistämisen politiikkaohjelmalla pyritään,
siihen, että kuntien korkeimmalla tasolla nähtäisiin
tämä terveyden edistämisen painopiste.
Sen tulisi olla siellä kärjessä koko kuntaorganisaatiossa,
ja vain kun siellä, korkeimmalla päättävällä tasolla
niin virkamies- kuin luottamushenkilöpuolella, tämä terveyden edistämisen
aspekti on omaksuttu, se voi vaikuttaa kaikkiin näihin
eri hallinnonaloihin kunnissa. Se on juuri näin.
Yleiskeskustelu päättyi.