Täysistunnon pöytäkirja 116/2008 vp

PTK 116/2008 vp

116. TIISTAINA 2. JOULUKUUTA 2008 kello 14.03

Tarkistettu 2.0

3) Hallituksen esitys laiksi sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun ja työnantajan kansaneläkemaksun maksuprosentista annetun lain 2 §:n muuttamisesta

 

Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun ja työnantajan kansaneläkemaksun maksuprosentista annetun lain 2 §:n muuttamiseen liittyvä laki. Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksulla rahoitetaan Kansaneläkelaitoksen maksamia lääke-, matka-, tutkimus- ja hoitokustannusten sekä lääkärin- ja hammaslääkärinpalkkioiden korvauksia samoin kuin kuntoutuspalveluiden kustannuksia. Sairaanhoitomaksun maksuprosenttia tarkistetaan vuosittain siten, että sairaanhoitomaksun tuotoilla ja valtion rahoitusosuudella voidaan kattaa sairaanhoitovakuutuksen kulut.

Vuodelle 2009 toteutettavat veroperusteiden muutokset vähentävät sairaanhoitovakuutuksen tuottoja. Kun samaan aikaan etuusmenot ovat kasvussa, ehdotetaan sairaanhoitomaksua korotettavaksi 0,04 prosenttiyksikköä, mikä tarkoittaa käytännössä, että sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun suuruus on 1,28 prosenttiyksikköä ja eläkkeen- ja etuudensaajien maksu 1,45 prosenttiyksikköä. Eli tuo 0,04:n korotus tulee myös näihin eläkkeen- ja muiden etuudensaajien maksuun. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valtion talousarvioesitykseen laskettu 0,03 prosenttiyksikön korotus myös riittäisi uusien laskelmien mukaan kattamaan ensi vuoden menot. Valiokunta kuitenkin hyväksyy tästä huolimatta hallituksen esityksessä olevan korkeamman korotuksen, koska sen avulla voidaan varautua tuleviin maksupaineisiin.

Tässä laissa on kaksi osaa. Toinen liittyy työnantajien kansaneläkemaksun määrittämiseen. Kansaneläkemaksun väliaikaisella korotuksella on rahoitettu kahta alueellista määräaikaista kokeilua, jossa yksityiset työnantajat, valtion liikelaitokset ja kuntien ja seurakuntien työnantajat on laissa säädetyin edellytyksin vapautettu työnantajan sosiaaliturvamaksusta. Maksuvapautuskokeilujen rahoittamiseksi jatketaan työnantajan kansaneläkemaksun väliaikaista korottamista, ja tämä korotus on 0,011 prosenttiyksikköä. Valiokunta piti sairausvakuutuksen rahoitusuudistuksesta antamassaan mietinnössä vakuutusperiaatteen kannalta ongelmallisena sitä, että tämän tyyppisiä tilapäisiä ja vuodeksi kerrallaan säädettyjä lakeja tehdään. Valiokunta on myös korostanut, että jatkossa on pyrittävä arvioimaan näiden kokeilujen vaikutuksia ja niitten merkitystä.

Valiokunta oli mietinnön osalta yksimielinen. Tähän mietintöön liittyy lausumavastalause, jonka vastalauseen jättäjät esittelevät.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakiehdotuksessa, kuten puheenjohtajamme sanoi, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksuja korotetaan 0,04 prosentilla ja työnantajan kansaneläkemaksua 0,01 prosenttiyksiköllä, aika pieniä lukuja. Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutusmaksuillahan rahoitetaan lääke-, matka-, tutkimus- ja hoitokustannuksia, lääkärin-, hammaslääkärinpalkkioita ja kuntoutusta. Näitä etujahan me kansalaiset ja valtio aika suurelta osalta rahoitamme. Lääkemenot kasvavat. Tänä vuonna ne ovat kasvaneet jo 8 prosenttia, joten tällainen pieni korotus on aiheellinen.

Oppositio taas panee parhaansa ja haluaisi, että työnantaja maksaisi myöskin nämä sairausvakuutusmaksut ja korotukset, vaikka työnantaja jo valmiiksi maksaa työtulovakuutuksen, joka on paljon kalliimpi kuin tämä sairausvakuutusmaksu meille palkansaajille. Missä on opposition huoli Suomen kilpailukyvystä?

Tässä samassa esityksessä korotetaan työnantajan sosiaaliturvamaksuja. Tämä on seurausta aloitetusta kokeilusta, jossa Lapin lääniä, saaristokuntia ja eräitä muita kuntia tuetaan siten, että niiden ei tarvitsisi maksaa kansaneläkemaksua. Vastaavasti taas työnantajat ja muut kunnat, jotka ovat työnantajan asemassa, maksavat näidenkin pikku kuntien maksut. Eli jos ei kunta- ja palvelurakenneuudistusta toteuteta, ei ole kovinkaan todennäköistä, että nämä kunnat, joita nyt tuetaan tällä tavalla, tulevat pärjäämään. Eli kuntia on yhdistettävä, terveyskeskuksia on vähennettävä, sairaanhoitoa on organisoitava uudelleen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara, kyllä oppositiokin on huolissaan tai kantaa vastuutaan suomalaisen teollisuuden ja suomalaisten yritysten kansainvälisestäkin kilpailukyvystä. Mutta kyllä me samalla haluamme tietysti kantaa huolta myöskin sairausvakuutuksen kustannusten oikeudenmukaisesta jakautumisesta työnantajan ja työntekijöitten välillä ja tietenkin siltä osin, kun se koskee valtionosuutta sairausvakuutuksen kuluista, myöskin verotuksen tasosta ja sen oikeudenmukaisesta kohtaantumisesta.

Nimittäin noin pari vuotta sitten, kun sairausvakuutuslainsäädäntö uudistettiin tässä talossa ja, ed. Asko-Seljavaara, me yhdessä olimme silloinkin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa säätämässä, niin kävimme, kuten valiokunnan puheenjohtaja täällä jo mainitsi, perusteellista keskustelua siitä, onko perusteltua, että työnantajat jätetään kokonaan sairaanhoitokustannusten maksuvastuun ulkopuolelle. Näinhän nimittäin tapahtui.

Sitä ennenhän työnantajat osallistuivat kaikkien sairausvakuutuskulujen maksamiseen, mutta tähän tehtiin kolmikannan yksimielisistä lähtökohdista muutos. Se ongelma liittyi juuri siihen, kun lääkekustannukset, jotka muodostavat valtaosan sairaanhoitovakuutuksen kuluista, ovat kasvaneet voimakkaammin kuin muut kulut. Siitä seuraa valitettavasti automaattisesti, että viime aikoina nimenomaan sairaanhoitovakuutuksen kulut, jotka ovat siis työntekijöitten maksamia, ovat kasvaneet voimakkaammin kuin työnantajan kustannukset. Siihen me haluamme tällä lausumavastalauseellamme, jonka tulemme esittämään, kiinnittää huomiota.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle vaan, että minulla on Kelasta tilasto, joka kertoo sen, että vuodesta 1998 vuoteen 2002 asti myös työnantajat maksoivat sairausvakuutusmaksua ja heidän maksuosuutensa oli 25—26:ta prosenttia Kansaneläkelaitoksen tuotoista. Sitten vuodesta 2002 lähtien, jo ennen kuin lainsäädäntöä muutettiin, niin heidän maksuosuutensa oli 22,7 prosenttia, ja kun tämä lainsäädäntö sitten muutettiin niin, että työantajat maksavat ainoastaan työtulovakuutusmaksua, niin he ovat maksaneet vuonna 2006 sitä maksua 21,6 prosenttia, ja se on ollut 21 prosentin luokkaa, se heidän maksuosuutensa.

Minä haluan vaan muistuttaa siitä, että kun mennään vaalikentille, onko ed. Asko-Seljavaara rehellinen ja kertoo, että minä olen sitä mieltä, että palkansaajat, eläkeläiset ja työttömät, maksakaa te suurempaa sairausvakuutusmaksua, jotta voimme rahoittaa sairausvakuutuskassaa. Kerrotteko sen rehellisesti äänestäjille, että olette tämmöisen ratkaisun takana, koska siitä on nimenomaan kyse? Nämä tilastot osoittavat sen, että nyt työnantajien maksuosuus myös tämän lainsäädännön uudistuksen kautta on pienentynyt. Eli vuonna 2006 ollaan lukemassa 21,6 prosenttia, eli muut vakuutetut ja valtio maksavat noin 80 prosenttia tästä maksusta.

Sen takia tämä lausumaehdotus on tehty, eli siinä halutaan laajentaa maksajia, jotka osallistuvat sairaanhoitovakuutuksen maksamiseen, ja myös työnantajat velvoittaa maksamiseen mukaan. Kyse on siitä, että lääkekorvausjärjestelmä on hyvin kallis. Se on muistaakseni 1,2 miljardia euroa vuositasolla, mitä lääkekuluihin kaiken kaikkiaan Kelan budjetista menee rahaa, ja myös työntekijät, jotka työskentelevät työpaikoilla, saavat näitä lääkekorvauksia, ja työnantajat myös hyötyvät näiden lääkkeiden kautta. Se on yksi peruste, minkä takia on haettu tätä laajempaa maksupohjaa.

Vaikka me teimme viitehintajärjestelmän ja muutimme lainsäädäntöä ja sitä kautta yritämme saada säästöjä lääkekorvausjärjestelmään tulevaisuudessa, niin lääkekulut ovat olleet yksi ongelmaryhmä sen suhteen, että ne ovat koko ajan nousseet ja myös tämä sairausvakuutuskorvaus, joka tulee lääkekorvausjärjestelmän kautta.

Eli meillä on tosiaan vastalause, jossa esitetään, että sairaanhoitovakuutuksesta rahoitetaan lääkehoito, joka hyödyttää työnantajaa esimerkiksi sairauspoissaoloja vähentämällä. Lääkekulut myös kasvavat voimakkaimmin, mikä tulevina vuosina lisää merkittävästi palkansaajien, eläkeläisten ja työttömien maksurasitusta, ja näin nimenomaan käy, jos tätä maksupottia ei jaeta eli elleivät työnantajat tule maksamaan myös tätä korvausta.

Työikäisten ja työssä käyvien hoitokustannuksista osa kanavoituu lisäksi työterveyspalvelujen tarjoajan kautta niin, että ne jäävät varsinaisen työterveyshuollon korvauksen ulkopuolelle. Siten työnantajille maksetaan korvauksia myös yleisen sairausvakuutuksen puolelta, ja nämä ovat niitä syitä ja perusteita, minkä takia tätä lausumaa ehdotetaan. Tämän lausuman takana ovat sosialidemokraatit Anneli Kiljunen, allekirjoittanut, Satu Taiveaho, Maria Guzenina-Richardson sekä vasemmistoliiton Erkki Virtanen. Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen tässä vastalauseessa tai lausumassa ei ole mukana, ja tämä lausuma tullaan esittämään kakkoskäsittelyn yhteydessä, ja se on hyvin perusteltu lausumaehdotus.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraatit eivät todellakaan ole yhtään huolissaan Suomen kilpailukyvystä. Sairausvakuutusmaksussahan valtio on joutunut tulemaan yhä enemmän mukaan maksajaksi. Valtiohan kattaa muistaakseni miljardi euroa jo pelkästään näistä sairausvakuutusmaksuista, ja valtion osuus kasvaa jatkuvasti. Jos nyt sitten vielä pannaan työnantajat tähän maksajiksi, niin mitäs sitten tapahtuu todella tämän maan elinkeinoelämälle ja kilpailukyvylle? Joka lakiin te työnnätte aina lisää maksuja työnantajille, mikä ei varmasti ole meidän kenenkään edun mukaista.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara nostaa erittäin tärkeän asian esille. Olin juuri keskustelussa pienyrittäjän kanssa, joka ei pysty työllistämään, oli joutunut sanomaan työntekijänsä irti, koska nämä maksut ovat niin korkeat. Suomessa, niin kuin me tiedämme, työnantajan velvollisuudet ja maksut ovat niin korkeat, että tänä päivänä on hyvin vaikeaa työllistää ja ylipäätään ottaa lisää työntekijöitä, ja koko aika kuitenkin ihmiset tarvitsevat työtä ja toimeentuloa.

Tämmöisiin ratkaisuihin, jotka koskevat sosiaaliturvan maksuja ja ylläpitoa, täytyy osallistua kaikkien, ja kaikista tärkeintä on, että työntekijä, se ihminen, saa työtä ja saa sitä kautta toimeentuloa, niin että jollakin tavalla täytyy ihmetellä, miten aina vastauksena vasemmalta tulee se, että lisätään työnantajille maksuja ja vapautetaan muut, mutta siitä huolimatta (Puhemies: Nyt on minuutti käytetty vastauspuheenvuoroon!) kaikki palvelut tarvitaan ja sairausvakuutusmaksut.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kaltiokummulle ja ed. Sirpa Asko-Seljavaaralle vaan vastaisin niihin irtisanomisiin, mitä tällä hetkellä tapahtuu Rautaruukissa tai metsäteollisuudessa yleensä, että meillä on tällä hetkellä tämä malli, jossa työnantajat eivät maksa sairausvakuutuskassaan, ja nämä maksut ovat työnantajien kohdalta pienentyneet. Se eivät yhtään vaikuta siihen, miten meidän kilpailukykymme kehittyy, jos me lähdemme siitä, että työnantajat tulevat tätä pottia maksamaan pikkasen enemmän, koska meidän lääkekulujemme kohdalla on ollut ongelma, että niitä ei pystytä kauhean hyvin hillitsemään. Sitten jos muistetaan se, ketkä maksavat tätä maksua, niin tosiaan valtio ja vakuutetut eli työttömät, eläkeläiset ja palkansaajat.

Toivon, että rehellisesti myös keskusta ja kokoomus lähtevät seuraaville vaalikentille eurovaalien yhteydessä kertomaan siitä, että me haluamme eläkeläisten sairausvakuutusmaksun nostaa, niin kuin Esko Ahon porvarihallituksen aikaan oli ylimääräinen sairausvakuutusmaksu. Muistaakseni 80 000 markkaa oli se vuosiraja. Jos oli tämän yli, se oli 4,9 prosenttia. (Puhemies: Minuutti on kulunut!)

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi vuotta sitten vasemmisto yhdessä itse asiassa yksimielisen eduskunnan kanssa sääti tämän lain, jossa lähtökohtana oli, että nämä kaksi maksuosuutta säilyisivät suhteellisesti saman suuruisina. Nyt kuitenkin nimenomaan työnantajien maksu on pienentynyt.

Ihmettelen, ed. Kaltiokumpu, miksi se teidän yrittäjänne nyt on irtisanomassa sitä työntekijää, jonka hän kuitenkin silloin korkeamman maksun aikana oli valmis ottamaan palvelukseensa. Sitä paitsi suomalaisten työnantajien sosiaaliturvamaksut eivät ole Euroopan huippua. Ne ovat merkittävästi pienemmät kuin esimerkiksi Virossa. Kysymys on nimenomaan siitä, että me haluamme, että tämä kustannustenjako sairausvakuutuksessa säilyy ennallaan eikä käänny, kuten viime vuosina on selkeästi tapahtunut, työnantajien eduksi.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtanen viittasi käyttämääni puheenvuoroon, jossa puolustin pienyrittäjiä ja yrittäjyyttä Suomessa. Voin sen kyllä tässä ilmoittaa, että tässä salissa ette saa, ed. Virtanen, minua ettekä minun päätöstäni yrittäjyyttä vastaan. Se on turha yritys ja sinänsä kunnioitettava, mutta kyllä nämä yhteiskunnan kustannukset täytyy yhdessä hoitaa ja jotta pienempituloisilla, vähäosaisilla, olisi turvaa lääkkeiden korvausten saamisessa, matkakulujen korvaamisessa, jostakin ne rahat täytyy saada. Tämä on yhteispeliä, kyllä tässä heikomman osasta pidetään huolta. Ratkaisu ei ole se, että syyllistetään yrittäjiä ja niitä, jotka yrittävät saada toimeentuloa ja työtä tässä maassa ja maksaa veroja.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kaltiokumpu, ei tässä kukaan ole yrittäjiä syyllistänyt. Kysymys on nimenomaan siitä, että tällä hetkellä yrittäjät, työnantajat, eivät maksa yhtään mitään. Me kaksi vuotta sitten vapautimme yrittäjät ja työnantajat tästä maksusta siitä lähtökohdasta, että tämä maksu ja tämä toinen puoli tästä sairausvakuutusmaksusta, jonka yrittäjät maksavat, pysyvät suhteellisesti tasoissa. Nyt näin ei ole käynyt. Siitähän tässä on kysymys. Kysymys kilpailukyvyn kannalta on tietenkin siitä, että kun lääkkeillä ja muilla sairaanhoidon panostuksilla hoidetaan työntekijöitä terveiksi, että he pystyvät olemaan siellä työssä, niin nimenomaan sehän suomalaisen työn tuottavuutta kasvattaa ja sitä kautta lisää suomalaisten yritysten myöskin kansainvälistä kilpailukykyä.

Puhemies:

Siirrytään puhujalistaan. Ed. Heinäluoma, hän on poissa. Ed. Lahtela.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tulin eteen. Kun ed. Heinäluoma on poissa, niin pitää käyttää ed. Heinäluomankin puheenvuoro sitten tässä. En tiedä, onko tämä samanlainen, mitä ed. Heinäluoma olisi käyttänyt. (Ed. Pulliainen: Eihän sillä niin väliä!) — Sillä ei ole väliä.

Tässä pitää oikeastaan tulla välimieheksi tässä kiistassa sen työnantajapuolen osalta, koska itse minä näen tässä sen ongelman, että tässä pitäisi erottaa nämä pientyönantajat ja sitten tämmöiset isot pörssifirmat, isot firmat, joilla on kanssa maksukykyä. Nämä, jotka tappelevat, kuten ed. Kaltiokumpu täällä totesi, jotka ovat tämmöisiä yksinyrittäjiä, pienputiikkeja, saattaa olla muutama ihminen töissä, eivät ne hirveän leveätä leipää syö. Riippuu tietysti alasta, mutta kyllä siellä useimmat aika tiukoilla ovat. Sen takia niiden maksuosuutta en olisi tässä nostamassa.

Kun katsoo sitten, mitä on tapahtunut näille isoille pörssiyhtiöille, joissa on paljon työntekijöitä ja isot volyymit, sinne on kehitetty valtavat systeemit, automatiikka on vienyt työpaikkoja. Niin kuin nyt näkyy, niin nyt sitten pannaan ulos sieltä, sanotaan, jotta 100—300 heitetään ulos. Siitä huolimatta tuotanto saattaa jatkua ihan ennallaan.

1990-luvun viime lama opetti sen, jotta jopa tuotantoluvut kasvoivat vaikka porukkaa vähennettiin, mikä tarkoitti, jotta tuottavuus nousi valtavasti. Sinne on satsattu koneisiin, laitteisiin, näihin värkkeihin niin paljon, ja joskushan meidän pitäisi saada nämä maksamaan kanssa tästä sosiaalisesta turvallisuudesta. Nimittäin tämähän on kestämätön tilanne sillä tavalla. Niin kuin nytkin katsotaan tämän taantuman jälkeen, mitä tapahtuu, ja todennäköisesti meidän työmarkkinoillamme on aika paljon vähemmän porukkaa, mutta volyymit ovat kasvaneet, yhtä paljon tehdään tuotantoa. Silloinhan myös maksupohjaa pitää saada siihen yhteisvastuullisuuteen, kun joku sanoi, että pitää olla yhteisvastuuta. Ei kai se ole yhteisvastuuta, kun eihän tässä, tätä sairaanhoitovakuutusmaksua työnantajat maksa ollenkaan nyt. Sen takia minusta tähän mukaan pitää tietysti saada työnantajat. Jos puhutaan 0,00 ja jotain, 1—2:sta, niin se ei vaikuta kyllä niiden firmojen kilpailukykyyn ihan oikeasti. Ne on niin naurettavan pieniä summia, jotta minä en usko ollenkaan, että se on mikään selitys.

Vasta hiljattain, kun katsotaan — vielä nytkin, mutta viime vuonna ennen kaikkea — nämä suuryhtiöt jakoivat hirveitä osinkoja. Siellä jaettiin osinkoja ja kerrottiin, miten huipputulosta on tehty. Miksei jätetty sinne firmaan ennestään, ja kyllä siinä vaiheessa pitää olla kanssa vastuuta yhteiskunnasta. Nimittäin sitten taas jossain vaiheessa tullaan huutamaan sitä, jotta nyt pitää olla tervettä ja hyvää porukkaa töihin. Mutta sitten se otetaan, niin kuin kermat kuoritaan, mutta ei olla valmiita vastaamaan siitä, jotta ihmiset ovat kunnossa. Minusta tämä on nimenomaan yhteisvastuuta.

Sen takia näen ehdottomasti sen, jotta tämän meidän ponnen suuntaan, joka tässä on, meidän pitää kehittää tätä järjestelmää. Niiden, jotka puhuvat muuta, sitten kannattaa mennä, niin kuin täällä jotkut sanoivat, jotta menkää sitten tuolla puhumaan ihmisille, jotta teidän pitää maksaa enemmän. Tässä oli ed. Asko-Seljavaaran ajatus siitä, jotta "no, valtion pitää maksaa enemmän". Kuka maksaa suurimman osan veroista? Kyllä palkansaajat maksavat suurimman osan veroista tässä yhteiskunnassa, mikä tarkoittaa, että maksakaa vaan, ja jotkut sitten keräävät valtavat voitot ja jakavat osinkoja sieltä, mutta eivät osallistu kuitenkaan sieltä kautta, vaikka olisi maksuvaraakin. Mutta ne pienyrittäjät, heidät minä haluan jättää tässä eroon, ja se olkoon tässä, vaikka ponnessa ei sitä mainita, niin se kuuluu tänne sisään, jotta heidät pitää vapauttaa sitten.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt edustajat Lahtela ja Erkki Virtanen antavat aivan väärää todistusta, koska siis työnantajahan maksaa työtulovakuutuksen ja työtulovakuutuksesta maksetaan sairauspäivärahat, vanhempainrahat ja äitiyspäivärahat. Lisäksi työnantajat maksavat työterveyshuollosta 50 prosenttia. Lähes puolet Suomen kansasta on työterveyshuollon piirissä, jonka maksavat työnantajat, toisen puolen maksaa Kela, joten kyllähän työnantajat nyt maksavat aika paljon. Ei voi sanoa, etteivät ne maksa mitään.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyse on sairaanhoitovakuutusmaksusta, ja siihen työnantajat eivät osallistu. Tässä kun on eri kassoja, niin tähän vaan eivät osallistu. Minusta samanlainen vastuu pitää olla myös työnantajalla tässä niin kuin ... (Välihuuto) — Totta kai.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela kyllä ihan oikein nosti täällä tärkeitä asioita esille, ja havainnot tästä ovat ihan oikeita, paitsi että yrittäjälle kaikki maksut, sosiaalimaksut, muut maksut, ovat maksuja, jotka pitää saada tuottavasta työstä, jotta pystyy työllistämään. Me emme voi katsoa yrittäjyyttä ja sen kuluja pelkästään tämmöisen yksittäisen osatekijän osalta. Meidän täytyy katsoa kokonaisuutena, mitä Suomessa maksaa olla yrittäjänä, kuinka paljon yrittäjä maksaa yhteiskunnalle ja millä tavalla yrittäjä työllistäessään mahdollistaa työntekijän toimeentulon ja toisaalta sitten sieltä kautta tulevat verot yhteiskunnalle. Näin ei minun mielestäni voi kyllä perustellusti ajatella.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, kun puhutaan sairausvakuutuksen rahoituksesta, niin kyllähän työnantajat siihen osallistuvat nimenomaan tämän työtulovakuutuksen osalta, jolla katetaan sairauspäivärahat, vanhempainpäivärahat, kuntoutusrahat jne. Mutta sen sijaan sairaanhoitovakuutuksen osalta mielestäni on ihan perusteltu tämä nykyinen järjestelmä. Tämähän tehtiin aikoinaan ihan asian selkeyttämiseksi, jotta koko järjestelmä olisi läpinäkyvämpi siinä, miltä osin työnantajat, miltä osin vakuutetut ja valtio ovat vastuussa rahoituksesta. Jos nyt ajatellaan vaikkapa sairaanhoitovakuutuksen sitä osuutta, että sillä korvataan esimerkiksi lääkkeitä, niin ei se mielestäni kuulu ensisijaisesti työnantajan rahoitettavaksi, mitä lääkkeitä ja lääkekorvauksia kansalaiset saavat, varsinkin kun elämme tällaista aikaa, jossa yrityselämä on aika tiukilla ja näitä yt-neuvotteluita (Puhemies: Minuutti onkin jo mennyt!) käydään, niin on viisasta, että emme liikaa rasita työnantajia.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän sairausvakuutusmaksuun vaan, että sillä rahoitetaan lääke-, matka-, tutkimus- ja hoitokustannukset, lääkärin- ja hammaslääkärin palkkiot jne., eli kyse on niistä ihmisistä, jotka ovat ilman ansiosidonnaisia etuisuuksia, eli työtulovakuutuksen kautta tätä rahoittavat työnantajat, mutta työnantajat eivät osallistu tähän kassaan. Kun Kansaneläkelaitoksen rahoitusta muutettiin silloin kaksi vuotta sitten, niin työnantajat jäivät kokonaan pois. Sen takia kerroin ne taulukot, jotka nyt osoittavat sen, että työnantajien kokonaismaksuosuus on pienentynyt, eli kun vielä vuonna 2001 oli se tilanne, että työnantajat rahoittivat Kansaneläkelaitoksen tuotoista 25—26 prosenttia keskimäärin, niin vuodesta 2003 lähtien on oltu siinä tilanteessa, että työnantajat rahoittavat Kansaneläkelaitoksen tuotoista ainoastaan 21, korkeintaan 22 prosenttia. Eli se rahoitusosuus, minkä työnantajat maksavat, on pienentynyt.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todettakoon nyt kerran vielä selvyyden vuoksi, että olen puhunut koko tämän istunnon ajan sairaanhoitovakuutusmaksuista ja siellä erityisesti lääkekorvauksista, ja nimenomaan lääkekustannusten kasvu on ollut merkittävästi voimakkaampaa kuin muitten sairaan- ja terveydenhoitokustannusten kasvu, jota myöskin työnantajat rahoittavat, kuten täällä on todettu. Tämä on se epäsuhta, jonka me tällä lausumalla haluamme erityisesti korjata.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta käsittelee suuria ja pieniä asioita, pienistäkin asioista voi tulla suuria. Mutta sitten on joitakin semmoisia megaluokan asioita, joissa toivoisi, että muisti toimisi ainakin niillä henkilöillä, jotka ovat olleet aikanaan lakia säätämässä. Kolme vuotta sitten olemme päättäneet merkittävällä enemmistöllä tässä salissa siitä, että kokonaisuudessaan meidän sairausvakuutuksemme rahoitus saatetaan kestävälle pohjalle tavalla, jossa on niin sairaanhoitomaksu kuin työtulovakuutuksen kautta oleva maksu, ja näitten kokonaisuus oli silloin arvioitavanakin täällä. Kun te tulette tänne, edustajat Marjaana Koskinen, Esa Lahtela, pitämään työväentalopuheita, voi olla ihan hyvä, että te psyykkaatte itse itseänne näihin tilanteisiin, mutta kyllä tässä salissa kannattaisi muistaa se, että me olemme kolme vuotta sitten päättäneet, teidän nimenne näissä mietinnöissä alla mukana ollen, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) sairausvakuutuksen kokonaisuudistuksesta, josta tässä on kyse.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on minusta erittäin oikeudenmukainen. Se, että tässä rahoittamisessa ovat kaikki tahot, niin työnantaja, työntekijä kuin valtiokin mukana, turvaa minusta sen, että kaikki huomioidaan, myös vähäosaiset. Mehän täällä Suomessakin tällä hetkellä kilpailemme globaalisti koko ajan, miten suomalaiset tuotteet pärjäävät kilpailussa. Niissä on työkustannukset merkittävässä roolissa, ja jos avataan sitä tilannetta, että työnantajille tulisi lisää maksurasitteita, niin on riski, että entistä vähemmän voimme työllistää suomalaisia. Eikö meidän kaikkien tavoitteena kuitenkin ole se, että pystyisimme työllistämään suomalaisia? Se jos mikä turvaa sen, että tämä kokonaisuus pysyy hanskassa. Minusta tämä hallituksen esitys on hyvin perusteltu ja kannatettava.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannattaa lukea tämä mietinnön sivu 2. Täällä todetaan näin: "- - sairaanhoitovakuutuksen täytäntöönpanon toimintakulut rahoitetaan puoliksi vakuutetulta perittävillä sairaanhoitomaksuilla ja puoliksi valtion osuudella. Työnantajat eivät maksa sairaanhoitomaksua." Nyt on turha kenenkään inttää tässä, että tähän osallistuvat työnantajat, vaan tähän eivät osallistu. (Ed. Asko-Seljavaara: Ne osallistuvat työtulovakuutuksella!) Ja työnantajat eivät tässä maksa sairaanhoitovakuutusmaksuja. Nyt tässä esitetään meidän vastalauseessamme, että pitää sitten lähteä mukaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Semanttinen keskustelu, joka on varsin jännittävä, ja toivottavasti se loppuu ennen kello 18:aa, kun on ilmoitettu, että silloin tämä täysistunto päättyy. Minä sanon vaan tähän sen — kerrankin semmoinen mainoskatko tähän väliin — että kuunnelkaa se puheenvuoron kohta, jonka käytän siitä, mikä on vertailukohta tämän päivän maailmassa. Ollaan äärimmäisen tyytyväisiä, että meillä on suhtkoht tasapainoinen järjestelmä tässä maassa. Vaihtoehtoja nimittäin on, ja ne ovat järkyttäviä.

Ensimmäinen varapuhemies:

Istunto jatkuu tarvittaessa kello 18:n jälkeen.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siis työnantajat osallistuvat sairausvakuutuksen rahoitukseen nimenomaan tämän työtulovakuutuksen osalta, mutta eivät sairaanhoitomaksun rahoituksen osalta. Mielestäni tämä on aivan oikea ja järkevä linja. Olin kyllä aika hämmästynyt siitä, että vasemmistopuolueet halusivat irrottautua. Muistelen, että peräti ministeri Mönkäre aikoinaan oli koko tätä jakoa lanseeraamassa. Ja ihmettelen sitäkin, miksi työnantajien pitäisi osallistua lääkekorvausten kustannuksiin tai yksityislääkäripalkkioiden korvauksiin.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliaista on helppo siteerata. Tässä on suhtkoht tasapainoisesta kokonaisuudesta kysymys, kun otetaan huomioon se, miten me rahoitamme Kelan maksamat etuudet, miten me rahoitamme, kenen toimesta, kun on lähdetty liikkeelle siitä, että pyritään läpinäkyvyyttä esimerkiksi lisäämään, että meillä on tällaiset maksut kuin sairaanhoitomaksu ja työtulovakuutusmaksu. Toistan itseäni noin 10 minuutin takaa: Työväentaloilla tuo puhe toimii, mutta eduskunnan istuntosalissa, jossa te irrotatte aivan tahallisesti, hieman jopa vääristellen kokonaisuudesta sen, mitenkä tämä rahoitus kaiken kaikkiaan hoidetaan, väitätte, että työnantajat eivät muka maksaisi tästä meidän sairausvakuutuksemme rahoituksesta mitään, tuon kaltaiset väitteet ovat ... Jätän sanomatta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Eiköhän ole aika todella siirtyä työväentaloilta sinne oikeastaan lääkärin vastaanotolle. 0,04 prosenttia, kuten ed. Asko-Seljavaara totesi, on pieni osuus, mutta se on silti väärään suuntaan. Riita, jossa kysytään, kuka maksaa, sekin on ehkä väärä keskustelusuunta. Enemmänkin pitäisi pohtia, miten me saamme ne kustannukset haltuun. Täällä on ed. Erkki Virtanen jo aivan oikein nostanut esiin lääkekustannusten poikkeuksellisen suuren kasvun, joka on ehkä se oikea keskustelun suunta, josta meidän pitäisi lähteä purkamaan. Lääkkeet vievät vuonna 2008 tästä sairaanhoitovakuutuksesta 1,2 miljardia ja vuonna 2009 1,3 miljardia eli 71 miljoonaa enemmän, ja se on paljon, kun otetaan huomioon, että meillä on viitehintajärjestelmän voimaantulo samana vuonna.

Meillä on keskitytty paljon siihen, millä tavalla me vaikutamme siihen hintaan eli korvattavaan osuuteen. Meillä on 2003 tullut lääkevaihto, 2006 on tehty hinnan tarkistuksia tukkuhintaan jne., ja nyt saimme aikaan lääkkeiden viitehintajärjestelmän. Yksi kysymys, joka on jäänyt täysin pohtimatta ja viemättä eteenpäin, on se, millä tavalla me vaikutamme siihen reseptien kautta annettavaan lääkkeiden määrään. Onko meille tosiasiassa tullut enemmän terveyttä? Onko meillä tosiasiassa enemmän niitä terveitä päiviä, jolloin meillä on vähemmän sairauspäiviä työssä? Onko meillä vähemmän laitospäiviä? Epäilen, että meillä olisi syytä nykyistä enemmän pohtia lääkkeiden vaikuttavuutta juuri näihin kohtiin.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Jotenkin tuntuu, että tässä on vähän tahallaan lietsottu vastakkainasettelua asiasta, jossa ei itse asiassa pitäisi olla vastakkainasettelua. Onhan se hyvä, että myös työantaja osallistuu sillä 21,6 prosentilla Kelan toimintojen rahoittamiseen.

Lisäksi tässä oli toinen, ed. Asko-Seljavaaran esiin nostama asia, nimittäin se, onko oikein, että 0,01 prosenttiyksikköä nousevat nämä kansaneläkemaksut sen takia, että esimerkiksi Ilomantsissa, Rautavaarassa ja Pielisen Karjalan seutukunnalla saadaan sitten työnantajamaksuihin vapautuksia. Minusta tämä on ensiarvoisen tärkeää, että me koetamme luoda työnantajille mahdollisuuksia tällaisilla seuduilla, joilla muuten työllistäminen on huomattavasti vaikeampaa. Ei pidä ajatella, että tämä olisi erityisesti joltain muulta poissa, jos teemme tasapainoista aluepolitiikkaa. On toki aivan toisenlaista selviytyä siellä, missä huoltosuhde on 2,6, kuin siellä, missä huoltosuhde on 1,3. Ja täytyy vielä muistaa sekin, että itse asiassa Kansaneläkelaitoksen kautta tulevat korvaukset tulevat hyvin suurelta osalta ihan tänne Pääkaupunkiseudulle, elikkä kyllä sinne sitten näitä maksukertymiä ohjautuu.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen lyhyeen puheenvuoroon voi kyllä yhtyä, jos sitä tulkitsen, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa on sellainen arvo, johon kannattaa kaikkien osallistua ja joka tuottaa hyvää tulosta. On erityisen tärkeää, että vähäosaiset tai vähävaraiset saavat tästä sairausvakuutusmaksun sairaanhoitomaksulla rahoitetusta osasta lääke-, matka-, tutkimus- ja hoitokustannukset sekä lääkärin- ja hammaslääkärinpalkkioiden korvauksia ja muita kuntoutuspalveluja. Tässä kun on esitetty, onko vastakkainasettelua, niin minusta on ihan raikasta ja hyvää, että vasemmisto täällä usean edustajan suulla julistaa, että kustannuksia tulee siirtää enemmän työnantajille, myös pienille työnantajille, ja tulee lisätä rasitusta. Me taas katsomme, että työnantajan ensisijainen mahdollisuus olisi tehdä tuottavaa työtä, kasvattaa kansantaloutta ja työllistää, antaa mahdollisuus ihmisille, jotka haluavat tehdä työtä.

Sitten tässä ed. Kalmari toi hyvin esille, että tällä kansaneläkemaksulla, väliaikaisella korotuksella, on rahoitettu alueellisia hankkeita, joissa yksityisten työantajien, valtion liikelaitosten ja kuntien, seurakuntien työnantajat on säädetyin edellytyksin vapautettu sosiaaliturvamaksuista muun muassa Lapin läänissä, saaristokunnissa, Pielisen Karjalan alueella, Ilomantsin ja Rautavaaran alueella ja myöskin Kainuussa. Eikö tämä ole hyvä asia, että näihin on yhteisvastuullisesti hankittu yhteiskunnassa varoja ja on annettu vielä kevennystä yrittäjille, jotka vielä siellä haluavat yrittää ja työllistää?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä tämän iltapäivän keskustelut lähtivät liikkeelle vuodesta 1993. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, mitä kaikkea silloin oli ilmoilla. Silloinhan, niin kuin jo täällä totesin, valtio velkaantui yhden ainoan vuoden aikana nettomääräisesti 60 miljardia markkaa, siis markkaa, ei euroa. Mutta paljon se on sekin, 60 miljardia markkaa. Juuri täsmälleen ne samat asiat, jotka me olemme nyt tämän iltapäivän aikana kello 14:n jälkeen täällä käyneet läpi, olivat pöydällä silloin.

Silloin oli myös vaihtoehto esillä koko järjestelmään, huom. koko järjestelmään vaihtoehto. Sitä ajoi silloinen valtiovarainministeri, ja hän esitti, että siirryttäisiin amerikkalaismalliseen vakuutusjärjestelmään, siis niin kuin eräällä tavalla nämä asiat, mistä nyt on puhuttu, olisivat yksityisen vakuutusjärjestelmän piirissä. Hän perusteli sitä oikein hyvin, erittäin taitavasti, täytyy sanoa, ja jopa sillä tavalla, että kun hän kuului erääseen seurapiiriin, johonka minäkin kuuluin silloin, niin sitten vielä yksityiselämässä käytiin näitä syvällisiä keskusteluja hänen kanssaan läpi, mitä se sitten merkitsisi. Tällä on joku merkitys. Sillä on se merkitys, että siihen ei sitten kuitenkaan siirrytty vaan luotiin sellainen järjestelmä pikkuhiljaa, joka meillä konsensusjärjestelyllä on nyt. Minä koen tämän nimenomaan konsensusjärjestelynä, jossa on tehty eri yhteiskuntatahojen kesken keskinäinen konsensus, että nyt hommat ovat tällä mallilla.

Nyt me hyppäämme tähän päivään. Mitä on tapahtunut tämän syksyn aikana, parin kuukauden aikana? Siinä mallissa, joka oli tarjolla silloin vuonna 1993, on tapahtunut se, josta juuri viikonvaihteessa luin, että 46 miljoonaa Yhdysvaltain kansalaista on täysin ilman mitään turvaa — ei yhtään mitään turvaa. Niistä rahastojärjestelmistä, jotka ovat sitten eläkkeitten ja terveydenhuollon rahastojen takana ikään kuin pohjana, on hävinnyt muutamassa viikossa 1 600 miljardia euroa arvostusta, siis ihan hirmuisesti. Siis 46 miljoonaa on kokonaan ulkopuolella tämän laatuisen eräällä tavalla vakuutusjärjestelmän, ja sitten vielä niitten loppujen, joilla on se turva eräällä tavalla olemassa, kohdalla se reaalipotti, mistä sitten niitä etuuksia jaetaan juristien avulla siellä, niin kuin sikäläinen järjestelmä toimii, on pienentynyt aivan radikaalisti koko maailman laajuisesti. Kysymys oli silloin tässä arviointijutussa 3 200 miljardin euron arvostusten alentumisesta.

Tässä katsannossa, arvoisa puhemies, ehkä on erittäin suureen tyytyväisyyteen aihetta, että suomalainen yhteiskunta on siinä tilassa yhteiskuntana, kiitos hyvien hallitusten ja kiitos sen, että emme ole velkaantuneet, että meillä on sellainen tukijärjestelmä, jossa me voimme valtion kautta balansoida tilanteet niin, että meille ei tule suurempaa hätää ainakaan näillä näkymin.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahti jo ehti laventaa tätä keskustelua todella raikkaaseen suuntaan. Tässä me olemme jo tunteroisen ajan pohtineet sitä, mikä on oikein, kenenkä tulisi suomalaista sairaanhoitojärjestelmää maksaa. Onko oikein, että painopistettä siirretään yrittäjille, työntekijöille, tulisiko sen olla enemmän valtiolla? Mutta olennainen asia on se, että aina meillä näyttävät jostakin löytyvän varat tai me ohjaamme varat sairaudenhoitoon, kun terveyden edistämiseen esimerkiksi ensi vuoden talousarviossa myönnetään vain 9,3 miljoonaa euroa.

Otan esimerkiksi yhden sairaustyypin: kakkostyypin diabeteksen. 300 000 ihmistä sairastaa tätä tietäen, noin 200 000 suomalaista tietämättään. Puolen miljoonan diabeetikon hoito maksaa arviolta noin 3 miljardia euroa vuodessa eli kutakuinkin yhden neljäsosan terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Tällä summalla rahoittaisi noin 40 000:n hoitoalan työntekijän palkat. Toivonkin, että myös tämä näkökulma, tämä terveyden edistäminen, nousisi enemmän keskustelun alle. Tästä muun muassa pyysinkin noin vuosi sitten meillä eduskuntaa keskustelemaan, mitenkä me yhteiskuntana, eduskuntana pystyisimme paremmin vastaamaan tämän yhden sairauden, kakkostyypin diabeteksen, aivan räjähdysmäiseen kustannusten kasvuun suomalaisessa yhteiskunnassa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heikkinen nostaa tärkeän asian esille, nimittäin ennalta ehkäisevän toiminnan. Toisaalta ne valtion budjetissa osoitetut määrärahat, jotka mainitsitte, eivät ole ennalta ehkäisevän kokonaissatsaus, koska kunnat ja muut satsaavat. Valtionosuuksissa muutoinkin on sellaista, jota voidaan käyttää ja käytetään ennalta ehkäisevään toimintaan. Mutta tämä diabetesasia on kyllä erittäin tärkeä ja todella suuri kustannuspommi. Ensimmäisenä siinä tietysti on tiedon saanti ja toisaalta ihmisten omat elintavat ja omat käyttäytymiset ja toisaalta sitten nämä yhteiskunnan palvelut. Erityisesti kunnissa tulisi hoitaa, että diabeetikot saavat näitä eri tarvikkeita, joilla pystyvät kontrolloimaan tilaa, ja toisaalta pystyvät pysymään semmoisessa kunnossa, että voivat olla työelämässä mukana.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heikkinen nosti esiin ensiarvoisen tärkeän asian, terveyden edistämisen. Näkisinkin tavoitteenamme sen, että me pystyisimme palauttamaan tämän 0,04 prosenttia jonain kauniina päivänä, jotta meidän veronmaksajien ei tarvitsisi sitä tulevaisuudessa enää maksaa.

Diabetes 2 on yksi mielenkiintoinen sairaus, johon todellakin me pystymme vaikuttamaan, sairastuneiden määrään: liikuntaa, ruokaa. Meillä on tehty hyviä tekoja eduskunnassakin alkoholiverotuksen noston kautta. Ne ovat pieniä tekoja. Tietenkin jokaisella itsellään on vastuu siitä omasta terveydentilastaan, mutta vastuu on myös meillä lainsäätäjillä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Painopisteen siirtäminen terveyden edistämiseen on tärkeää, mutta kun puhumme nyt rahoituksesta, niin sen rahoitushan ei niinkään hoidu Kansaneläkelaitoksen korvausjärjestelmän kautta vaan nimenomaan kuntien palvelujärjestelmän kautta, jonne pitäisi panostaa, esimerkiksi aikuisneuvolatoimintaan ennaltaehkäisyä.

Palaan vielä tähän vasemmistopuolueiden vastalauseeseen. Mielestäni nämä perustelut siihen, minkä vuoksi työnantajien pitäisi osallistua sairaanhoitomaksun rahoitukseen, ovat heikot. Täällä muun muassa sanotaan, että työikäisten ja työssä käyvien hoitokustannuksista osa kanavoituu niin, että ne jäävät varsinaisten työterveyshuollon korvausten ulkopuolelle, jolloin siis työnantajat eivät niihin osallistu. Mutta eihän nyt toki voida olettaa niin, että työnantajien tulisi osallistua kaikkien sairaudesta aiheutuvien kustannusten, esimerkiksi lääkekorvausten, rahoitukseen vain sen vuoksi, että on kysymys työikäisestä väestöstä tai työssä käyvästäkin väestöstä.

Mielestäni tämä järjestelmä edelleenkin on erittäin selkeä ja työnantajat kyllä merkittävällä osuudella osallistuvat koko sairausvakuutusjärjestelmän rahoittamiseen. Ei tällaisena aikana varsinkaan pitäisi lähteä niistämään työnantajien mahdollisuuksia työllistää suomalaisia.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on tähän liittyen tämä sosiaaliturvamaksun vapautuskokeilu koskien eräitä kuntia. En tiedä, onko valiokunnassa käsitelty tätä asiaa tarkemmin, minkälainen fiskaalinen vaikutus tässä on valtion kassaan kaiken kaikkiaan tullut, mutta tässä valiokunnan kannanotossa tätä ei ole avattu lainkaan. Olisi ollut kyllä mielenkiintoista sikäli, jos olisi tietoa, missä määrin tämä on vaikuttanut sitten tuloihin ja kertymiin.

Sinänsähän tätä kokeilua olisi voinut laajentaa koskemaan koko Pohjois-Karjalaa, missä työllisyystilanne on todella huono. Tässä on vain muutamat kunnat ja Pielisen Karjala otettu esille, mutta on toisaalta hyvin perusteltua se, että tätä jatketaan mutta kuitenkaan ei laajenneta, koska kuntaliitoksia on tapahtunut. En tiedä, auttavatko kuntaliitokset siihen loppujen lopuksi yhtään, vaikka sitä olisi laajennettukin. Mutta ihan hyvä periaate tässä varmasti on, ja kannattaa seurata sitten, mitä vaikutuksia tällä kaiken kaikkiaan sitten on tähän kertymään.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Reijonen nosti ihan tärkeän asian esille siitä, mikä vaikutus näillä sosiaalimaksujen poistamisilla tai huojennuksilla on ollut noilla alueilla. Minusta hallitus voisi tutkia ja selvittää sitä, että otettaisiin samanlaiset kriteerit, jotka ovat työttömyyden tai muutoin esimerkiksi alueen bruttokansantuotteen osalta. Meillä esimerkiksi Pohjois-Satakunnassa on bruttokansantuote 69 prosenttia mediaanista, kun samassa maakunnassa toisella alueella, Raumalla, se on 108. Jos tällä tavalla katsottaisiin, me voisimme myös ihan oikeasti auttaa niitä yrittäjiä ja niitä ihmisiä, jotka asuvat sellaisilla alueilla, joilla ei ole työtä riittävästi ja joilla on vähän huonot elinolosuhteet.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Marjaana Koskinen antoi kyllä täysin väärän kuvan työnantajien osuudesta sairausvakuutuksen menoissa, koska meillähän on siis tämä työtulovakuutus ja sairaanhoitovakuutus. Molemmat ovat suuruudeltaan noin 2,2 miljardia. Tästä työtulovakuutuksesta työnantaja maksaa 1,5 miljardia, kun taas sairaanhoitovakuutuksesta me palkansaajat maksamme alle 1 miljardin, eli me maksamme vähemmän kuin työnantajat kokonaissairausvakuutuspotista. Mutta valtio taas maksaa tästä sairaanhoitovakuutuksesta 1,1 miljardia. Siis ei ollenkaan pidä paikkaansa, että työnantajan osuus kokonaissairausvakuutusmaksusta olisi pienempi kuin meidän palkansaajien. Se on suurempi, se on 1,5 miljardia ja meidän 1 miljardi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti Suomen teollisuuden ja talouselämän etu on ollut se, että meillä on ollut hyvässä kunnossa oleva, mahdollisimman terve väestö, ja tässä mielessä se on aivan, uskon mielelläni, maksanut nämä omat osuutensa. Sillä on myös ollut menestystä. Viime ja toissa vuodet ovat huippuvuosia osinkojen maksamisessa ja voittojen näkökulmasta. Nyt ollaan uudessa tilanteessa talouselämän näkökulmastakin, kun on tämä finanssikriisi, näen, että edessä oleva lamatilanne. Tässä tilanteessa ei tietenkään pidä lähteä nyt helpottamaan joillakin tavoin työnantajien sosiaaliturvamaksuja tai muita vastaavia vakuutusmaksuja, vaan ne on ihan järkevää pitää edelleen samalla tasolla. Tällä hetkellähän on siirretty vastuuta sekä lääkkeissä että yleensä hoidossa, hoidon maksamisessa, potilaille ja asiakkaille. Se tapahtuu monella tavalla, muun muassa yksityisen sektorin laajentumisena ja julkisen sektorin kaventumisena ja myöskin sitä kautta, että potilasmaksuja on nostettu tämän eduskuntakauden aikana. Siitä yli 60 miljoonaa euroa otetaan sairailta, hoitoja tarvitsevilta, ja siirretään valtion kassaan. Näin ollen tämä linja on huono, ja sitä pitää tulkita ja tilkitä, ettei se etene.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ed. Tiusanen puheenvuoronsa alkuosassa sanoi, kaikkein olennaisinta ja ratkaisevaa on, että työntekijäkaarti pysyy mahdollisimman hyvässä työkunnossa, oman itsensä kannalta, työnantajiensa kannalta ja kaiken. Se muu on loppujen lopuksi aivan sekundääristä.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron jatkaakseni hieman tästä tematiikasta, mitä aikaisemmin puhuin, että me todellakin jaksamme keskittyä siihen, kuinka tulisi jakaa tämä potti tai olisi kerättävä rahaa, kuinka me kustannamme suomalaisten ihmisten sairastamisen, kun mielestäni painopistettä tulisi siirtää siihen suuntaan, mitenkä ja päätämmekö kasvattaa sitä pottia, millä ennalta ehkäisemme suomalaisten ihmisten sairastavuutta. Esimerkiksi otin juuri tämän kakkostyypin diabeteksen, koska näen, että se on yksi suurimmista uhkista sille, että tässä salissa piankin puhutaan uudestaan sairaanhoitomaksujen korottamisesta ja siitä, mitenkä kulut jaetaan, sen takia, että nämä kustannukset tulevat räjähtämään käsiin.

Professori Tero Kangas on ennustanut, että diabeteksen hoitokulut voivat pahimmassa tapauksessa jo vuonna 2010 olla 27,5 prosenttia kansallisen terveydenhuollon kokonaismenoista. Vuonna 2006 terveydenhuolto maksoi noin 13,6 miljardia euroa ja Kankaan laskuopin mukaan diabetes lohkaisi tästä 3,7 miljardia euroa. Puhutaan valtavan isoista summista, jos tätä vaikka vertaa siihen, mitenkä me budjetin kautta suuntaamme rahaa terveyden edistämiseen. Miljardien vastapainona terveyden edistämiseen valtion kautta budjetissa ohjataan vain 9,3 miljoonaa euroa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Reijonen otti esille tämän työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamisen, ja siihen viitataan myös valiokunnan mietinnössä. Olen siltä alueelta, siltä seutukunnalta, jota myös koskee tämä vapautus vuodesta 2007. Kyseinen seutukunta, Pielisen Karjala, pääsi tähän kokeiluun mukaan, ja ainakin ne palautteet, mitä yrittäjiltä on tullut, ovat olleet erittäin myönteisiä. Nyt toki on tietenkin, kun tätä kokeilua on enää aikaa yksi vuosi, selvitettävä, mitkä ne vaikutukset ovat. Mutta tällainen mutu-tuntu on, kun ajatellaan muun muassa tätä aluetta, mutta monta muuta aluetta, että tilanne, jos ajatellaan yleisestikin, on nyt paljon huonompi ja kaiken kaikkiaan näillä alueilla saavutettavuus, näitä haasteita elinkeinoelämälle on entistä enemmän. Tuon tässä esille myös — vuoden kuluttua on ratkaistavana täällä jatko — kuljetustuet. Siinä toinen, jolla on erittäin paljon tällaista psykologista merkitystä. Eivät välttämättä ne rahasummat aina niin isoja ole, mutta tosiaan toivotaan, että tulokset tästä sosiaaliturvamaksuihin liittyvästä vapautuksesta ovat myönteiset ja sille saadaan jatkoa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Hannakaisa Heikkisen puheenvuoron sanoisiko vauhdittamana haluaisin vielä viitata tuohon hänen pohdintaansa, miten paljon tulee tulevaisuudessa menemään rahaa esimerkiksi kakkosluokan diabetekseen. Ensinnäkin on hyvä todeta se, että meillä on oikeastaan yksi diabetes ja ykkös- ja kakkostyyppi ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Mutta ennen muuta me tarvitsemme tietysti, aivan oikein, myös tutkimusta siitä, että me tiedämme, millä tavalla me pystymme todella esimerkiksi tällaista kansansairautta estämään. Silloin molekyylilääketiede nousee entistä merkittävämpään asemaan, eikä vain tämän sairauden vuoksi, vaan yleensäkin. Se vaatii tieteellistä tutkimusta, taloudellista panostusta siihen. Se on erittäin tärkeä näkökulma. Me tulemme saamaan keväällä ilmeisesti tai viimeistään ensi syksynä tähän saliin biopankkilakiesityksen, joka on aika tavalla eduskunnan oma hanke ollut, tulevaisuusvaliokunnasta kummunnut. Paljon on tämän tyyppistä rahan tarvetta, joka sitten myöhemmin tulee laskevina sairaanhoidon menoina vastaan. Me tarvitsemme tietysti oikean laatuisen ruokapöydän, jossa on jaettu ravinto oikealla tavalla, ja sitten sen, että tämän ravinnon nauttijat liikkuvat myös kylliksi. Mutta me tarvitsemme myös edelleen leikkauspöydän, eli me emme voi lähteä myöskään heikentämään sairaanhoidon resursseja. Ne on monella tavalla heikennetty jo valmiiksi.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, onko joulu lähellä vai muuten tärkeä asia, mutta hyvä, että käydään hyvää debattia ja tästä asiasta kaikki asiat nostetaan esille.

Tuohon ed. Kähkösen puheenvuoroon sen verran, että en tiedä, ymmärsikö hän puheenvuoroni väärin, mutta itse ehdottomasti olen tukenut tätä kokeilua ja ennen kaikkea sitä, että se kohdentui niille alueille, joilla tämä tarve työpaikkojen luomisessa on ollut tärkeä. Kaikki ne toimenpiteet, joita täällä voidaan tehdä työllistämisen edistämiseksi ja palkkakulujen vähentämiseksi, ovat hyvin kannatettavia.

Oli tietysti hyvä kuulla sekin, että Pielisen Karjalan alueella, mistä ed. Kähkönen on, tämä on otettu myötämielisesti vastaan ja tuntuma on ollut se, että tällä on pystytty luomaan aidosti työpaikkoja. Tämähän tämän kokeilun tarkoitus on, ja on todella hyvä, että tämä nyt täällä tavallaan on nostettu tärkeänä asiana esille.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Tiusaselle vastauksena: Oli hienoa, että tartuitte tähän terveyden edistämisen näkökulmaan. Mutta sitä haluaisin tarkentaa, että kakkostyypin diabeteksen aiheuttavat tekijät ovat selvät. Siinä ei tarvita kyllä yhtään lisää tutkimusta, mitä tulisi tehdä ja mistä tämä aiheutuu.

Kakkostyypin diabetes on lähes yksinomaan elintapasairaus. Me länsimaiset ihmiset liikumme liian vähän ja syömme liian paljon ruokaa. Ensin tulee metabolinen oireyhtymä, joka usein jatkuu sitten tyypin 2 diabetekseksi. Yksinkertaisesti me lihomme, ja tähän pystytään erityisesti terveyden edistämisen kautta vaikuttamaan. Annetaan ihmisille informaatiota, kuinka vaikuttaa omiin elintapoihin ja ehkäistä tätä kautta sairastumista.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Heikkiselle. Toteaisin sen, että kaikki eivät liho, vaikka liikkuisivatkin vähän tai söisivät paljon. Meillä on hyvin paljon molekyylilääketieteessä sen tyyppistä tutkimusta genetiikan puolella ja muuta, joka selvittää nimenomaan yksilöllisiä taipumuksia, ja nyt puhutaankin, niin kuin varmaan tiedätte, henkilökohtaisesta lääketieteestä, henkilökohtaisesta hoidosta, joka pohjautuu jokaisen ihmisen omaan perimään ja hänen oman aineenvaihduntansa erityispiirteisiin. Tämä metabolinen oireyhtymä jne. on selvä asia, ja sen rasvan erityisluonne, joka tuolla vatsaontelon alueella on ja sieltä aiheuttaa nimenomaan tämän aineenvaihdunnallisen ongelman. Se on selvä. Mutta painotan edelleenkin sitä, että tutkimus on erittäin tärkeää kaikkien kansansairauksien, kaikkien sairauksien alueella.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustajat Tiusanen ja Heikkinen ovat käyneet hyvää terveysopillista ja terveyspoliittista keskustelua, joka varmasti tätä aihepiiriä myös sivuaa. Ennaltaehkäisevyys kaikkien kulujen vähentäjänä on tavattoman hyvä asia, kuten ed. Heikkinen täällä asian toi esille. Lääketieteessä tuskin on kiistaa siitä, että jos alkoholin kulutusta vähennetään tai sitä ei ole, niin tämä vähentää myöskin sairauskuluja, koska sairaudet vähenevät, ja toivon, että tähän puoleen kiinnitettäisiin ihan kulujenkin minimoimisen kannalta huomiota.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Heikkinen aivan oikein totesi, että meidän tulisi panostaa terveyden edistämiseen sen sijaan, että pohdimme, miten sairaanhoito saadaan rahoitettua, ja tämä varmasti sen painopisteen tulee olla. Mutta kuitenkin huomautan, että tässä laissa, mitä me nyt käsittelemme, käsitellään nimenomaan nyt tätä sairausvakuutusta ja sen rahoittamista, eikä tämä terveyden edistämisen näkökulma tämän lain kautta niin paljon aukea. Mutta toivon, että muistatte tämän oman viestinne siinä vaiheessa, kun täällä äänestämme terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn rahoituksesta nimenomaan kuntien valtionosuuksien kautta, ja esimerkiksi vaikkapa raskaan psykiatrisen sairaanhoidon ja psyykenlääkkeiden korvausten tarve lisääntyy yhä enemmän, ja juuri siksi tarvitsemme muun muassa tasokasta kouluterveydenhuoltoa, aikuisneuvoloita, matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, mutta ne rahoitetaan ei tämän sairausvakuutuksen kautta vaan nimenomaan kuntien valtionosuuksien kautta, niin että oikeastaan tämä teidän keskustelunne kuuluisi siihen kuntien valtionosuuskeskusteluun.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Heikkisen näkemys oli hyvä tästä terveyden edistämisestä, ja siihen todella kannattaa panostaa. Tämä tapahtuisi varmasti kaikista järkevimmin kuntatasolla. Eli kunnalliset palvelut pitäisi toteuttaa jokaisella hallinnonalalla siten, että siinä huomioidaan aina tämä ennalta ehkäisevä toiminta, että se olisi läpileikkausperiaatteella. Silloin siitä saadaan kaikista parhaimmat tulokset ja varsinkin kun aloitetaan siitä vauvaiästä ja jatketaan sitä työtä sinne vaareihin asti.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Ed. Kähkönen viittasi siihen, että näistä alueellisista sotumaksujen alennuksista ei ole olemassa tutkittua tietoa, että ne ovat lähinnä mutu-tietoa. Niin varmaan monella alueella, kun näitä alueita nyt aika monta on, onkin, mutta Lapin kokeilun osaltahan tuloksia on olemassa, ja ne tulokset olivat positiivisia, mutta valitettavasti eivät kovin positiivisia ja vaikuttavia. Elikkä tässä katsannossa tämä alkava vuosi tulee olemaan mielenkiintoinen. Kun yleinen toimeliaisuus näyttää hiipuvan, niin nythän sen vaikutuksen pitäisi tulla esiin, jos sitä ylipäätään myönteisessä mielessä on.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Räsäselle toteaisin sen, että en nimenomaisesti tarkoittanut tätä kyseistä hallituksen esitystä, jota nyt käsittelemme, että tässä keskustelussa meidän tulisi painopistettä muuttaa, vaan yleisesti tässä talossa ja tässä maassa. Viittaan edelleenkin siihen keskustelualoitteeseen, jonka minä ja sata muuta tässä eduskunnassa työskentelevää kansanedustajaa allekirjoitimme vuosi sitten ja jossa me pyysimme, että keskustelisimme tästä kakkostyypin diabeteksen aiheuttamasta kansantaloudellisesta ja kansanterveydellisestä uhasta Suomelle.

Tämä ed. Kuusiston avaama lisäpolku tähän terveyden edistämiseen ja sen painopisteisiin, missä sen tulisi näkyä: Se on juuri näin, että painopisteen tulee olla kunnissa, ja tähänhän muun muassa terveyden edistämisen politiikkaohjelmalla pyritään, siihen, että kuntien korkeimmalla tasolla nähtäisiin tämä terveyden edistämisen painopiste. Sen tulisi olla siellä kärjessä koko kuntaorganisaatiossa, ja vain kun siellä, korkeimmalla päättävällä tasolla niin virkamies- kuin luottamushenkilöpuolella, tämä terveyden edistämisen aspekti on omaksuttu, se voi vaikuttaa kaikkiin näihin eri hallinnonaloihin kunnissa. Se on juuri näin.

Yleiskeskustelu päättyi.