Täysistunnon pöytäkirja 116/2009 vp

PTK 116/2009 vp

116. TIISTAINA 1. JOULUKUUTA 2009 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

7) Hallituksen esitys laeiksi kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 2 ja 10 §:n, työttömyysturvalain 8 luvun 6 §:n ja toimeentulotuesta annetun lain 10 ja 10 a §:n muuttamisesta

 

Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on esitys, joka pohjaa Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmaan, jonka mukaan kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden ikäraja nykyisestä 25 ikävuodesta poistetaan ja työtoiminnan sisältöä kehitetään vastaamaan kunkin osallistujan yksilöllisiä tarpeita.

Kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden ikärajan poiston tavoitteena on aktiivisen sosiaalipolitiikan keinoin parantaa pitkään työttömänä olleiden 25 vuotta täyttäneiden henkilöiden työllistymismahdollisuuksia ja elämänhallintakykyä sekä sitä kautta ehkäistä syrjäytymistä.

Valiokunta pitää tavoitetta pitkäaikaistyöttömien saamista työtoiminnan piiriin ja sitä kautta työllistymispolulle erittäin kannatettavana, mutta myös haasteellisena nykyisen taantuman oloissa, jolloin työttöminä on suuri joukko sellaisia työnhakijoita, joilla ei ole muita työllistymisen esteitä kuin puuttuva työpaikka.

Työvoimapoliittiset toimenpiteet on edelleen tarkoitettu ensisijaisiksi kaikissa niissä tapauksissa, joissa kyseisten toimenpiteiden käyttö on mahdollista. Valiokunta korostaa, ettei kuntouttava työtoiminta voi toissijaisena toimenpiteenä korvata työnhakusuunnitelman mukaisia ensisijaisia toimenpiteitä. Ensisijaiset toimenpiteet on toteutettava siten, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat vain ne, joiden työllistyminen sitä vaatii. On tärkeää huolehtia siitä, etteivät henkilöt siirry toissijaisten toimenpiteiden piiriin sen vuoksi, ettei ensisijaisia toimenpiteitä toteuteta tehokkaasti riittämättömien resurssien tai hyödyntämättömien määrärahojen vuoksi.

Muutama sana osallistuvien määrästä, siis siitä, keitä tämä laki koskee.

Esityksellä ei muuteta kuntouttavan työtoiminnan järjestämisvelvoitetta. Kunnalla säilyy vastaava velvoite kuntouttavan työtoiminnan järjestämiseen kuin sillä kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaan jo nykyisin on.

Kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden ikärajan poiston vaikutuksesta kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvien henkilöiden määrän arvioidaan hallituksen esityksessä lisääntyvän noin 2 000 hengellä vuonna 2010, mikäli velvoittavuuden ikärajan poiston seurauksena 25 vuotta täyttäneet kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat pysyvät toiminnan piirissä tai siihen oikeutetut tulevat toiminnan piiriin.

Valiokuntakäsittelyssä kuntien edustajien käsitys toiminnan piiriin tulevien määrästä on ollut selvästi hallituksen esityksessä arvioitua suurempi. Vuonna 2007 kuntouttavaan työtoimintaan osallistui 10 384 henkilöä, ja kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisestä ja sen syistä ei ole kattavaa tilastointia. Tämä on yksi asia, johon valiokunta erityisesti kiinnittää huomiota erityisesti siitä näkökulmasta, onko tällä kuntouttavalla työtoiminnalla se vaikutus, joka lainsäädännön tavoitteessa sille on asetettu.

Kaiken kaikkiaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat olleet työttömänä 500 päivää, on Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan yli 51 000. Vaikka pitkään työttömänä olleille henkilöille laadittaisiin aktivointisuunnitelma, se ei kuitenkaan aina tarkoita, että siihen sisällytettäisiin kuntouttavaa työtoimintaa. Aktivointisuunnitelmaa laadittaessa tulee aina arvioida, onko kuntouttava työtoiminta oikea palvelu pitkäaikaistyöttömälle ja vastaako se yhdessä muiden sosiaali- ja terveydenhuollon tai työ- ja elinkeinohallinnon tukipalveluiden taikka esimerkiksi kuntoutuspalveluiden kanssa asiakkaan palvelutarpeeseen.

Osa niistä pitkäaikaistyöttömistä, joihin lakiehdotuksen mukaan voidaan jatkossa kohdistaa sanktiotoimenpiteitä, jos he kieltäytyvät kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisesta, on tällä hetkellä työ- ja toimintakyvyltään siten rajoittuneita, että he tarvitsevat ennen kuntouttavaan työtoimintaan osallistumista muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Lisäksi osalle voi olla tarvetta lähinnä sosiaalihuoltolain mukaisesta työtoiminnasta tai maahanmuuttajien työtoiminnasta. Tästä syystä sosiaali- ja terveys- ja työvoimahallinnon kiinteä yhteistyö palvelujen järjestämisessä on välttämätöntä. Valiokunnan näkemyksen mukaan erityisesti ikääntyneet pitkäaikaistyöttömät, joiden ei enää arvioida kykenevän työllistymään, tulisi sanktioiden sijaan aktiivisesti ohjata eläkeselvittelyyn, kuten työelämä- ja tasa-arvovaliokuntakin lausunnossaan toteaa.

Nuorten työttömyys on kasvanut nopeasti. Tästä syystä aivan ensiarvoista olisi pystyä estämään uusien pitkäaikaistyöttömyydestä kärsivien ikäluokkien muodostuminen.

Muutama sana kuntouttavan työtoiminnan sisällön kehittämisestä. Lakiehdotus lisää työtoiminnan määrällistä kysyntää. Samalla korostuvat työtoiminnan sisällölliset vaatimukset. Hallitusohjelmaan sisältyy kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden ikärajan poiston lisäksi kirjaus kuntouttavan työtoiminnan sisällön kehittämisestä vastaamaan osallistujan yksilöllisiä tarpeita. Jos henkilö ei saa tarvitsemiaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, kuntouttavalla työtoiminnalla on heikot edellytykset onnistua.

Työtoiminnan sisällön kehittäminen edellyttää sekä asiakkaan riittävää ohjausta ja tukemista että riittävän mielekkäiden tavoitehakuisten työtoimintapaikkojen järjestämistä. Lähtökohtana kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisessa tulee olla työtoiminnan järjestäminen niin mielekkäänä kokonaisuutena, että se motivoi asiakasta osallistumaan ja kannustaa jatkamaan työelämässä. Aktivointisuunnitelma, joka tulee tehdä asiakaslähtöisesti ja asiakkaan tarpeista, on samalla lupaus, joka motivoi asiakasta.

Muutama sana vaikuttavuudesta. Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneet kokevat yleisesti toimintakykynsä parantuneen. Kuntouttavalla työtoiminnalla on koettu olevan vaikutusta nimenomaan asiakkaan elämänhallinnan parantumisessa ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Kuntouttavan työtoiminnan avulla voidaan estää pitkään jatkuvan työttömyyden kielteiset vaikutukset asiakkaan toimintakykyyn.

Työ- tai muu aktivointitoiminta auttaa yksilön kiinnittymistä yhteiskuntaan ja ehkäisee muiden ongelmien syntymistä. Kuntouttavaa työtoimintaa ei alun perin ole tarkoitettu pysyväksi ratkaisuksi, vaan kuntouttavaksi välivaiheeksi haettaessa ulospääsyä vaikeasta työttömyydestä. Käytäntö on osoittanut, että usein kuntouttava työtoiminta on ainoa vaihtoehto, jossa henkilö toiminnallisesti selviytyy. Tällöin kuntouttavasta työtoiminnasta tulee hänen työuransa korkein vaihe.

Muutama sana työttömien terveydenhuollosta. Työvoimaviranomaisten mukaan terveydelliset syyt tulevat hyvin usein esiin työllistymisen esteenä. Aktiivisen sosiaalipolitiikan tavoitteena tulee olla työllistämistoimenpiteiden lisäksi muulla tavoin parantaa työttömän työnhakijan työelämävalmiuksia. Pitkittynyt työttömyys vaikuttaa haitallisesti työttömän terveydentilaan sekä usein myös hänen perheensä tilanteeseen. Työttömänä olevilla on työssä käyviä useammin ongelmia terveydessään. Työttömät työnhakijat tarvitsisivat ennalta ehkäiseviä terveyspalveluita, joita ei perusterveydenhuollon asiantuntemus riitä kattavasti tällä hetkellä tuottamaan.

Valiokunta pitää sekä terveyttä edistävän toiminnan että työterveyshuollollisesta näkökulmasta järjestettyjen terveystarkastusten tarjoamista työttömille erittäin tärkeänä heidän työllistymisedellytystensä säilyttämiseksi.

Lopuksi resursseista. Valiokunta katsoo, että kuntouttavan työtoiminnan toimintapäivien kunnille tuottamien kustannusten kehitystä ja uudistuksesta johtuvaa asiakasmäärien lisääntymistä on tarpeen seurata ja tarvittaessa arvioida tuen määrä uudelleen.

Mietintöön liittyy kaksi vastalausetta, jotka tultaneen esittelemään asian käsittelyn yhteydessä.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäisenä kiinnitän huomiota siihen, että olisin lämpimästi toivonut tässä valtakunnallisessa tilanteessa työttömyyden ja yleisen työllisyyskehityksen ynnä muitten nojalla, että täällä paikalla olisi meidän vastuuministereitämme. Ja olisinpa kyllä nähnyt, vaikka tämä tietysti ensisijaisesti StV:n asia onkin, että työministeri Anni Sinnemäki olisi paikalla kuulemassa edustajien tärkeitä viestejä liittyen tämänhetkiseen tilanteeseen ja lakimuutosten vaikutuksia te-toimistojen ja te-keskusten tilanteeseen. Ei puhuta todellakaan mistään mitättömistä ja pienistä asioista. Tänä päivänä käsittelyssä on monta isoa lakipakettia, jotka mielestäni olisivat velvoittaneet ministereitä paikalle.

Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia, työttömyysturvalakia ja toimeentulotuesta annettua lakia. Seurauksena kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisestä, sen keskeyttämisestä tai omasta syystä keskeyttämään joutumisesta olisi työmarkkinatukea saavan työttömän osalta 60 päivän karenssi sekä toimeentulotukea saavan työttömän osalta toimeentulotuen perusosan alentaminen enintään 20 prosentilla henkilön iästä riippumatta. Toivon, että eduskunta huomioisi myös sen, että voimassa olevan nykylain mukaisesti toistuvasti toimenpiteistä kieltäytyvän osalta voidaan toimeentulotuen perusosaa alentaa jopa 40 prosentilla.

Ensinnäkin esityksen kannustavuudesta. Esitys perustuu Vanhasen kakkoshallituksen hallitusohjelmaan ja antaa kuvan siitä, millä tavalla hallituspuolueissa uskotaan kannustettavan pitkään työttömänä olleita takaisin työelämään. Esityksestä käy selkeästi ilmi, että hallitus luottaa edelleen perinteiseen keppilinjaan, jolla sanktioiden uhalla pyritään saamaan usein vaikeistakin ongelmista kärsivät pitkäaikaistyöttömät takaisin työelämään. Kuntouttava työtoiminta on niin sanottu viimesijainen toimenpide, joka tulee kyseeseen, ellei perinteisiä työvoimapoliittisia toimenpiteitä ole nähty yksilön kohdalta toimiviksi. Kohderyhmään kuuluvilla on usein runsaasti sosiaalisia, mielenterveydellisiä tai päihteisiin liittyviä ongelmia. Kotimaisten ja kansainvälisten vaikuttavuustutkimusten perusteella kaikkein huono-osaisimpaan ja vaikeimmin työllistyvän työvoiman osaan kohdistuvat aktiivitoimenpiteet lisäävät osallistujien työllistyvyyttä erittäin vähän, tuskin lainkaan. Tämä kuvaa hyvin arjen tilannetta ja osoittaa, miten suuri tarve olisi kehittää kaikkia vaikeasti työllistettävien aktiivitoimenpiteitä ja esimerkiksi myös kuntouttavaa työtoimintaa osana sosiaalipoliittisia päätöksiä.

Jotta kuntouttavalla työtoiminnalla olisi edes mahdollisuuksia toimia, olisi ensin kartoitettava kokonaisvaltaisesti työnhakijan terveys ja työkyky. Tämän kartoituksen jälkeen toteutettavan kuntoutuksen avulla vaikeasti työllistettävillä työnhakijoilla voisi edes olla mahdolliset resurssit ja voimavarat hyötyä itse varsinaisesta kuntouttavasta työtoiminnasta. Saadun palautteen perusteella voidaan todeta, että meillä on maassa laki kuntouttavasta työtoiminnasta, muttei toimivia työvälineitä ja resursseja kunnille toteuttaa itse lakia. Kenenkään työllistymistä ei edistä, jos ihmisiä "säilötään" muutama viikko jossain tilassa niin sanotun kuntouttavan työtoiminnan nimissä. Kuntouttavan työtoiminnan kannustavuutta ei myöskään lisää se, ettei se pitkäaikaisestikaan käytettynä kerrytä yksilön eläketurvaa, mutta siitä huolimatta työntekijällä on sen vastaanottovelvollisuus.

Arvoisa puhemies! Kuntouttavan työtoiminnan osalta on ensiarvoisen tärkeää, että toiminta johtaa johonkin tosiasialliseen vaihtoehtoon työttömän elämässä. Hallituksen esitys tulee johtamaan entistä suurempaan syrjäytymiseen, kun ennestään vaikeassa tilanteessa olevien kansalaisten tilanne vaikeutuu heihin kohdistuvan sanktioinnin seurauksena, elämänhallintansa ja terveytensä menettänyt, vaikeasti työllistettäviin lukeutuva kansalainen kun ei edes kaikissa tilanteissa kykene hahmottamaan häneen kohdistuvia vaateita tai niiden seurauksia.

Seuraavaksi kiinnitän huomion kuntiin kohdentuviin taloudellisiin vaikutuksiin. Hallituksen esityksessä on arvioitu, että kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden ikärajan poiston vaikutuksesta kuntouttavan työtoiminnan osallistujamäärä kasvaisi vuonna 2010 noin 2 000 henkilöllä. Suomen Kuntaliiton tekemä arvio on laajimmillaan ollut jopa 51 000 henkilöä. Hallituksen puolelta on esitetty, ettei Kuntaliiton arvio pidä paikkaansa, koska esitetty 51 000 kattaa kaikki Kelan tilastojen perusteella 500 päivää työttömänä olleet henkilöt. Koska hallituksen arvio 2 000 henkilöstä määrältään poikkeaa näin suuresti Kuntaliiton vastaavasta, voimme rivien välistä tulkita, että jo lähes 50 000 henkilöä on pudonnut kokonaan pois todellisten työllistämistoimenpiteiden piiristä suoraan kuntien toimeentulotukiluukulle. Ei siis liene suuren ihmetyksen aihe, miksi myös kuntien toimeentulotukimenojen kehitys jatkuu sitkeällä kasvu-urallaan. On havaittavissa, että ensi vuonna 500 päivää työttömänä olleiden määrä kasvaa muun työttömyyden kasvaessa. Samaan aikaan kunnat joutuvat vähenevien verotulojen ja kasvavien sosiaali- ja terveyskustannusten vuoksi leikkaamaan menojaan. Viimeistään tässä tilanteessa valtion tulisi kannustaa myös taloudellisesti kuntia työllistämään ja järjestämään kuntouttavaa työtoimintaa pitkäaikaistyöttömille.

Mitä tapahtuu vuodenvaihteessa? Suurien liittojen jäsenistä, esimerkiksi Rakennusliitosta ja Metalliliitosta, on tippumassa 500 päivän miehiä ja naisia roppakaupalla. Ei puhuta enää 2 000 ihmisestä, puhutaan kymmenistätuhansista ihmisistä. Monessa kunnassa vaikeasti työllistyvät pitkäaikaistyöttömät eivät suinkaan ole niukkenevien sosiaali- ja terveyspalveluiden tärkeysjärjestyslistoilla ykkösinä. Myöskään työttömien terveyshuoltoa ei ole järjestetty, vaikka kunnat saavat siihen valtionapua. Tämä edelleen kuvaa kuntien vaikeaa tilannetta, jolloin rahat käytetään tärkeysjärjestyksessä korkeammalla oleviin toimiin ja pitkäaikaistyöttömät jäävät kaikilla listoilla häntäpäähän odottamaan niitä parempia aikoja, joita ei heidän osaltaan näytä koskaan tulevan. Kunnat ovat jo pitkään antaneet erityisen huolestuttavia viestejä siitä kehityksestä, jossa ministeriöt ilman yhteisiä neuvotteluja antavat kunnille uusia tehtäviä, jotka lisäävät kuntien kustannuksia ja vastuita. Kuitenkin on muistettava, että Suomi on vuonna 1991 ratifioinut Euroopan neuvoston sopimuksen European Charter of Local Self-Government, jonka 9. artiklassa selkeästi todetaan sellaisten tehtävien, joita paikallisten viranomaisten tulee panna täytäntöön ja joiden toimeenpanon estävät riittämättömät taloudelliset resurssit, olevan vailla mielekkyyttä ja merkityksettömiä. Sopimuksen mukaan lähtökohtana tulee aina olla se, että taloudelliset resurssit ovat riittävässä suhteessa toimeksiannettuihin tehtäviin.

Lakiesityksessä todetaan, että kunnat joutuvat kohdentamaan uudelleen sosiaalityön resurssejaan. Esityksessä ei kuitenkaan ole arvioitu, mistähän sosiaalityön palvelusta voidaan samalla luopua. Uudelleenkohdentaminen johtaa käytännössä kunnissa siihen, että jostain on luovuttava tai löydettävä lisärahaa. Ja mikäli kuntouttavan työtoiminnan asiakasmääriä ja toimintapäiviä halutaan lisätä ja samanaikaisesti toiminnalta edellytetään vaikuttavuutta ja laatua, tarvitaan lisää ohjaajia, valmentajia, tiloja ja työvälineitä. Eivätkä ilman lisärahaa tällaiset muutokset kunnissa tapahdu.

Arvoisa puhemies! Te-toimistojen ja työvoimapalvelukeskusten resursseista. Työvoimahallinnon uudistamishankkeet näyttävät johtavan siihen, että työvoiman palvelukeskuksetkin alkaisivat palvella vain niitä, joilla on mahdollisuus palata suoraan avoimille työmarkkinoille. Vaikeimmin työllistyvät jäisivät kuntien harteille, vaikka kunnissa harvoin on aikaa ja osaamista esimerkiksi eläkeratkaisujen selvittämiseen. Osa ikääntyneistä pitkäaikaistyöttömistä on te-toimistojen kirjoilla siksi, etteivät ole saaneet myönteistä eläkepäätöstä, vaikka työkyky olisikin alentunut eläkkeeseen oikeuttavasti. Maassamme ei näytä kenellekään kuuluvan heidän auttamisensa eläkeprosesseissa, jos ja kun työvoiman palvelukeskukset eivät sitä enää resurssien puutteessa tee.

Valtion tuottavuusohjelma on omalta osaltaan vähentämässä te-keskuksista juuri niitä työntekijöitä, joiden vastuulla kaikkein vaikeimmin työllistettävät ovat olleet. Osaaminen ja tietotaito katoavat eläköityvien työntekijöiden mukana, eikä uusia toimijoita ehditä perehdyttää, jos heitä ylipäätään toimistoihin saadaan. Sosiaali- ja terveysministeriön lausunnoista käy hyvin ilmi, kuinka teoria ja arki käytännössä kohtaavat. Virkamiehet kirjoittavat kauniita sanoja siitä, kuinka sanktioita on käytetty suhteellisen vähän ja positiivisten ja negatiivisten kannustimien käytössä on huomioitava henkilöiden kokonaistilanne. Miten huomioidaan kokonaistilanne, kun resurssipulan vuoksi toimijat eivät kykene laaja-alaiseen, sektorit ylittävään yhteistyöhön edes työvoimahallinnon ja sosiaalipalveluiden kesken ja kymmeniätuhansia suomalaisia on jo pudonnut työmarkkinatuelta toimeentulotuen piiriin?

Tuottavuusohjelman härkäpäinen toteuttaminen työvoimahallinnossa johtaa tämäntyyppisten lakien yhteisvaikutuksella entistä suuremman joukon laajamittaiseen syrjäytymiseen ja jäämiseen suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Tällaisen pakottavan ja uhkailevan lainsäädännön sijasta olisi pitänyt kehittää (Puhemies: 10 minuuttia!) muutama vuosi sitten säädettyä eläketukilainsäädäntöä ja laajentaa sen piiriä. Niin voitaisiin turvata kunniallinen ja arvokas elämä niille pitkäaikaistyöttömille, joiden paluulle työmarkkinoille ei ole käytännössä edellytyksiä. Tämän perusteella ei liene ihmetys, miksi vasemmistoliitto on ehdottanut tämän lain hylkäämistä.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kommentti kolmeen asiaan. Tuossa ed. Kyllösen puheenvuorossa oli sen verran oiottu mutkia, että ihan varmuuden vuoksi.

Ensinnäkin, Kelan tilastojen mukaan 51 000 suomalaista on peruspäivärahalla eli ollut 500 päivää työttömänä. Ei tämä laki tarkoita sitä, että heistä automaattisesti tulee kuntouttavan työtoiminnan piiriin kuuluvia. Ja tähän jatkoksi toinen asia: tässä on kyse lainsäädännöstä, joka on toissijainen, ensisijaisesti pitää toimia muutoin. Ja kolmanneksi, kuntouttava työtoiminta ei ole joka puolella Suomea niin huonosti järjestetty kuin te, ed. Kyllönen, täällä väititte. Voisin luetella paikkakuntia, joita esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa asiantuntijoina kuultiin, Somero ja Lappeenranta, joissa on erinomaisia esimerkkejä siitä, miten tämä asia on hoidettu olemassa olevien resurssien ja olemassa olevan osaamisen puitteissa.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En kiistäkään sitä, etteikö Suomessa olisi kuntia, joissa asiat on hoidettu hyvin, mutta pelkästään jo tieto siitä, että viime keväänä oltiin valmiit lakkauttamaan pitkäaikaistyöttömien tilastointi tästä maasta, kertoo siitä asenteesta, mikä on meidän työvoimapolitiikassamme ja siinä kokonaisuudessa pitkäaikaistyöttömiin ja kaikkein köyhimmässä asemassa oleviin.

Ensimmäinen varapuhemies:

Olen merkinnyt vastauspuheenvuorot edustajille Mustajärvi, Uotila, Satonen, Ukkola, ja sitten ruvetaan panemaan viivaa. Sen jälkeen pysytään puhujalistassa.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ed. Rehulalle lyhyesti siitä, mikä se perusongelma on. Kelan tilastointi tarkoitti niitä, jotka ovat valumassa ja vakavalla tavalla pitkäaikaistyöttömyyteen, ja heistähän valtaosa, ylivoimainen enemmistö, moninkertainen määrä on sitten työmarkkinatuella eikä peruspäivärahalla.

Tässähän tulee se perusongelma juuri, kun on jaettu työttömätkin kolmeen kastiin. Heistä parhaimmassa asemassa ovat, totta kai, ansiosidonnaisella turvalla olevat, sitten tulevat peruspäivärahalla olevat ja viimeisenä työmarkkinatukilaiset, joilla sen etuuden saaminen on tarveharkintainen monen eri tekijän suhteen. Hehän ovat kaikista vaikeimmassa tilanteessa. Jos työttömien määrä vuoden aikana nousee 70 000—80 000, niin kyllä se näillä työhallinnon resursseilla tarkoittaa silloin sitä, että virta pitkäaikaistyöttömyyteen koko ajan kasvaa ja kasvaa.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja totesi, että kuntouttava työtoiminta on toissijainen keino. Ongelma vain on se, että työttömyyden näin nopeasti kasvaessa ja hallituksen laiminlyödessä ne ensisijaiset keinot, aktiivisen työvoimapolitiikan ja työttömien auttamisen, tämä tulee johtamaan tämän toissijaisen keinon kasvamiseen, ja silloin tämä keppiuhkailu ja pakottava linja tulee konkretisoitumaan yhä useamman kohdalla. Eli pitäisi todella hoitaa niin, että se ensisijainen keino purisi ja tätä toissijaista keinoa ei tarvitsisi käyttää.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ymmärrä sitä ajattelua, että tämä ikärajan poistaminen toisi hankaluuksia. Sehän tarkoittaa sitä, että tulee ikään kuin oikeus siihen, että tämä kuntouttava työtoiminta koskee kaikenikäisiä, ja avainasiaksi tulee sitten se, että henkilökohtaisesti katsotaan se elämäntilanne, kuten työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossakin on. Katsotaan terveystilanne, tehdään se kartoitus, onko edellytyksiä kuntoutuksen kautta palata työmarkkinoille vai täytyykö etsiä toinen polku, jonka päässä voi olla eläke, eli siitähän tässä on kyse.

Tulen myöskin sellaiselta paikkakunnalta, Sastamalasta, jossa tämä kuntouttava työtoiminta on onnistunutta ja ylipäätään pitkäaikaistyöttömien asia on hoidettu esimerkillisesti. Kyse on nimenomaan siitä, että siihen tartutaan, ja ongelmat liittyvät ehkä sitten siihen, onko kunnilla riittävästi resursseja toteuttaa tämä riittävässä laajuudessa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yllättäen eilen näin sellaisen ohjelman, vai oliko se maanantaina, jossa yksi työpaikka, siis rahalla luotu työpaikka, maksoi 35 000—40 000 euroa vuodessa. No, sillä rahalla nyt olisi kyllä tukenut aika montaa muuta työttömyyskorvauksella olevaa. Elikkä kyllä valtio on todella pannut työpaikkojen luomiseen rahaa, mutta kalliita ne työpaikat näköjään ovat.

Sitten olisin puuttunut siihen, mihin ed. Mustajärvi täällä puuttui. Kyllä on aika surkeaa, että työmarkkinatukea ei voida nostaa sen takia, että työmarkkinatuen ja peruspäivärahan nostaminen samalla menee myös ansiosidonnaiseen turvaan. Ay-liike on tämän joskus hyväksynyt eikä anna periksi. Sata-komitean tulos, sosiaalitupo, merkitsee, että kytköstä ei vieläkään pystytty purkamaan.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitän kahden ensimmäisen varsinaisen puheenvuoron pitäjää, valiokunnan puheenjohtaja Rehulaa ja ed. Kyllöstä perusteellisista ja asiantuntevista puheenvuoroista. Mutta sen sijaan en kyllä kiitä niitä ministereitä, jotka kaikki ovat poissa tästä salista. Ennen kaikkea ministeri Sinnemäki on toiminut sillä tavalla, että hän tämän syksyn aikana on ollut valitettavan usein poissa salista silloin, kun on käsitelty hänen hallinnonalaansa kuuluvia asioita. Tänä päivänä niitä on neljä kappaletta, neljä hallituksen esitystä, mietintöä, jotka kuuluvat hänen alaansa, ja yksi varsin oleellisesti.

Mutta liittyen tähän, mitä ed. Kyllönen sanoi, niin tämä ikärajan poisto pitää ajatella sitä taustaa vasten, että siinähän tulee mukana äärimmäisen kovat sanktiot: 60 päivän karenssi ja toimeentulotuen perusosan alenema 20 prosentilla, jos henkilö jostain syystä ei kykenekään tähän toimenpiteeseen. Eli kyllä tämä keppilinja on äärimmäisen vahva kaikissa niissä esityksissä, mitä tähän saliin tuodaan.

On kuitenkin niin, että askel onnistuneeseen toimenpidekokonaisuuteen lähtee siitä, että ensin on kartoitettava kokonaisvaltaisesti työnhakijan terveys ja työkyky ja erityisesti silloin, jos on kyse kuntouttavan työtoiminnan kohderyhmästä. Heillähän on usein kolme neljä ongelmaa, jotka pitää hoitaa alta pois, ennen kuin pystytään puuttumaan siihen perimmäiseen ongelmaan elikkä työn puutteeseen.

Toinen asia on se, että kun kuntien taloustilanne on se, mitä se on, niin he joutuvat jatkossa tekemään valintoja siitä, mitenkä sosiaalityön resurssit jatkossa kohdennetaan, ja valitettavasti saman tyyppinen valinta on menossa työ- ja elinkeinotoimistojen puolella. Siellä palvelukeskuksetkin alkavat entistä enemmän palvella niitä työttömiä työnhakijoita, jotka kuitenkin ovat paremmassa tilanteessa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kyllönen piti erinomaisen hyvän puheenvuoron. Hallituksen esitys ja mietintö ovat sitä, mitä ne ovat, se on poliittisen keskustelun tulos.

Minä vaan ryhdyn tässä tämmöiseksi ennustajaukkeliksi nyt. Kun olen seurannut tuota Oulun kaupungin työttömyyden kehittymisen tilannetta ja sitä, mitenkä tuhannet putoavat kelkasta pois, niin epäilen hyvinkin, että tämä hallitus joutuu vielä toimikautensa aikana palaamaan tähän asiaan ja ottamaan vielä paljon tehokkaammat konstit käyttöön kuntouttavassa työtoiminnassa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuunneltuani ed. Pulliaisen vastauspuheenvuoron äsken totesin, minkä olen tietysti todennut täällä joskus aiemminkin, että ed. Pulliainen on kiusallinen edustaja. Hänellä on tapana ihan riippumatta asemastaan hallituksessa tai oppositiossa sanoa se, mikä hänestä tuntuu todelta. Se, mitä hän äsken sanoi, niin väitänpä, että ehkäpä jopa ed. Ukkolakin joutuu myöntämään, että se on totta. Siksi se keskustelu, joka täällä tänään nyt varmasti käydään, olisi kyllä ansainnut tänne asiasta vastuussa olevan ministerinkin paikalle.

Arvoisa puhemies! Kun mietinnöt ovat, mitä mietinnöt ovat, niin ei sosiaali- ja terveysvaliokunnan tämäkään mietintö mikään huono mietintö ole. Tässä on, kuten mietinnöissä tapana on, kuvattu ansiokkaasti esityksen hyviä puolia, ja niitäkin toki on. Mutta sitten tähän esitykseen liittyy sellaisia huonoja puolia, jotka pakottivat minut tekemään hylkäysesityksen valiokunnassa. Keskeinen syy on se, että tässä lakiesityksessä tätä koko kohdejoukkoa tarkastellaan ikään kuin yhtenä kokonaisuutena, unohdetaan se, että merkittävä osa kuntouttavan työtoiminnan kohteista, jotka siis tämän lain perusteluissa on ikään kuin määritelty, on sellaisia, jotka eivät pysty siihen toimintaan kunnolla osallistumaan tai vaikka pystyisivätkin, eivät kuitenkaan siitä koituvaa hyötyä saa. Ja kun tässä lakiesityksessä puhutaan ikään kuin aktivoinnista, sehän on tässä salissa tämmöinen aika useinkin käytetty sana, niin tosiasiallisesti kuitenkin kyse on uhkailusta, pelottelusta etuuksien menettämisellä, karensseilla, ja se tekee tästä murheellisen.

Miettikää nyt tilannetta, jossa vaikeasti syrjäytynyt ihminen, joka elää jo valmiiksi pienimpien mahdollisten etuuksien varassa, joutuu vielä senkin uhan alaiseksi, että jos hän ei yksinkertaisesti pysty osallistumaan tarjottuun kuntouttavaan työtoimintaan, niin hänen toimeentulotukeaan leikataan. Mistä siinä on kysymys? Siinä ei ole enää kysymys inhimillisyydestä, siinä ei ole enää kysymys oikeudenmukaisuudesta, siinä on kysymys ihan jostain muusta, ja toivoisin, että tämä eduskunta ei sille tielle missään tilanteessa lähtisi.

Okei, ed. Satonen täällä viittasi siihen, että kaikkien edellytykset tutkitaan tarkasti. Mutta kuka ne edellytykset tutkii? Luin täällä eilen ed. Kyllösen Tampereen työvoimatoimistosta saaman viestin, jossa selkeästi todettiin, että niitä voimavaroja ei ole. Työvoimapalvelulain käsittelyn yhteydessä Pohjois-Savon te-keskuksen edustajat, Satakunnan te-keskuksen edustajat kertoivat aivan samaa viestiä. Jos työ- ja elinkeinotoimistot haluavat hoitaa kunnolla tai edes välttävästi nämä tehtävät, joita tänään ja ilmeisesti nyt sitten ensi perjantaina viimeistään ollaan säätämässä, niin he joutuvat luopumaan ensi vuodelle tarjolla olevin resurssein joistain muista tehtävistä, joista he eivät kuitenkaan pysty sanomaan, mitä ne ovat, koska nekin tehtävät ovat tässä työllisyystilanteessa äärimmäisen tärkeitä. Siinä tilanteessa voimavarojen riittävä suuntaaminen näihin arviointeihin, joista tässä nyt puhutaan, on aika pitkälle puhdasta utopiaa. Siksi sekin heikentää niitä perusteluita, joita tälle lainsäädännölle on esitetty.

Arvoisa puhemies! Se osa kuntouttavan työtoiminnan kohderyhmästä, josta olen nyt puhunut, ansaitsee myöskin oikeuden arvokkuuteen, siihen, että heitä työttöminä, syrjäytyneinä kohdellaan inhimillisesti, ja se ei voi silloin tarkoittaa sitä, että heitä uhataan viimesijaistenkin etuuksien menettämisellä. Siihen se ei voi perustua. Sen pitää perustua siihen, että ensinnäkin heille tarjotaan riittävää terveydenhuollon tukea, että kunnilla on riittävät voimavarat huolehtia myös heidän terveydestään. Siihen liittyy tietysti yksi tähän lainsäädäntöön kohdistuva voimakas uhka; se on kuntien voimavarat. Jollen väärin muista, budjetissa tähän tarkoitukseen valtionosuuksia arvioitiin käytettävän ensi vuonna noin 2 miljoonaa euroa tai hieman sen alle. Kuntien omat arviot liikkuvat aivan toisissa luvuissa. Kun tiedetään, mikä kuntien tilanne on, niin voidaan siitäkin päätellä, että edes niitä voimavaroja sinne tuskin ilmestyy.

Tälle osalle työttömistä, kaikkein vaikeimmin työllistettäville, syrjäytyneille, on tarjottava sellaista palvelua, jota esimerkiksi työvoiman palvelukeskukset pääsääntöisesti aika ansiokkaasti tuottavat. Kuulimme valiokunnassa Kuopion seudun työvoiman palvelukeskuksen johtajaa Helena Määttälää — tietysti toivoisi, että koko tämä sali olisi voinut kuulla sen puheen — ja heidänkin voimavaransa ovat rajalliset. Siksi minun mielestäni ja jatkossa vielä enemmän ainoa oikea kestävä ratkaisu on se, että ne ihmiset, jotka eivät ole enää kohtuullisin ponnistuksin kuntouttavan työtoiminnan toimenpiteinkään autettavissa, päästettäisiin pois tästä myllystä, siis yli 10 vuotta työttömänä olleet pitäisi päästää eläketuelle, koska sellainen laki on kuitenkin voimassa. Sen ehdot ovat vaan sellaisia, että ne eivät ole enää käyttökelpoisia. Tätä tietä edeten saisimme kohderyhmän myöskin sellaiseksi, että näitä palveluita pystyttäisiin sekä tarjoamaan että käyttämään riittävästi ja ei tarvitsisi käyttää näitä uhkailevia sanktioita. Kun tämä lakiesitys ei sellaista tarjoa, niin tulemme esittämään tämän lain hylkäämistä sen toisessa käsittelyssä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys kuntouttavasta työtoiminnasta laajentaa sekä itse työtoimintaa että siitä kieltäytymiseen liittyvät sanktiot koskemaan myös yli 25 vuotta täyttäneitä työttömiä ihmisiä. Velvoittavuuden ikärajan nostamista perustellaan aktiivisella sosiaalipolitiikalla. Tämä olisi yksi keino parantaa pitkäaikaistyöttömien mahdollisuuksia työllistyä ja parantaa myös heidän elämänhallintakykyään.

Kuten mietinnössä todetaan, tämä tavoite on erittäin kannatettava, mutta samalla se on erittäin haastava. Pitää muistaa, että yhä useampi ihminen on työtön vain siksi, että häneltä puuttuu työpaikka, ei siksi, ettei hänellä muuten olisi edellytyksiä työllistyä. Ensisijaiset toimenpiteet eli työvoimapolitiikan toimet on toteutettava niin, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuisivat vain ne, joiden työllistyminen sitä vaatii. On tärkeä huolehtia siitä, etteivät henkilöt siirry toissijaisten toimien piiriin vain siksi, että resurssien puutteessa tai hyödyntämättömien rahojen vuoksi ei työvoimapoliittisia toimenpiteitä toteuteta tehokkaasti ja vaikuttavasti.

Arvoisa puhemies! Kuntouttavan työtoiminnan vaikuttavuudesta ei ole juurikaan näyttöä. Toimintaa järjestetään tällä hetkellä epätasaisesti ja sisällöltään vaihtelevana. Työllisyyspolitiikan näkökulmasta tulokset ovat olleet vaatimattomia. Asiakkaista vain noin 15 prosenttia siirtyy työvoimapoliittisten toimenpiteiden piiriin. Sen sijaan kuntouttavalla työtoiminnalla on vaikutuksia asiakkaitten hyvinvointiin. Toimintaan osallistuneet kokevat yleisesti toimintakykynsä parantuneen. Toiminta on parantanut elämänhallintaa ja siten myös ehkäissyt syrjäytymistä. Aktiivitoiminta on auttanut työttömän kiinnittymistä yhteiskuntaan ja ehkäissyt muiden ongelmien syntymistä.

Arvoisa puhemies! Kannatan sinänsä aktiivitoimien laajentamista hallituksen esityksen mukaisesti, vaikka suhtaudunkin samalla tähän esitykseen erittäin kriittisesti. Jätimme ed. Räsäsen kanssa mietintöön vastalauseen, jossa puutumme kahteen ongelmaan: työtoiminnan sisällöllisen kehittämisen puutteisiin sekä toiminnan riittämättömään rahoitukseen.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmaan sisältyy kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden ikärajan poiston lisäksi kirjaus kuntouttavan työtoiminnan sisällön kehittämisestä vastaamaan osallistujan yksilöllisiä tarpeita. On mahdotonta kehittää sisältöjä ja räätälöidä yksilöllistä työtoimintaa yhä kasvavalle osallistujajoukolle, mikäli valtion kunnalle maksama korvaus on niinkin alhainen kuin 10 euroa 9 senttiä per päivä. Kuntouttavan työtoiminnan realistisen päivähinnan on arvioitu olevan 35—50 euroa päivästä riippuen, siitä, miten paljon päivä sisältää yksilöllistä ohjausta ja tavoitteellista valmennusta.

Hyvinvointiongelmat ovat viime laman seurauksena kärjistyneet yhteiskunnassamme, ja työtoiminnan piirissä on yhä enemmän ihmisiä, joilla on aiempaa monimutkaisempia ja vaikeampia ongelmia. Jos työtoimintaa halutaan järjestää siten, että sillä olisi todellisia vaikutuksia ihmisten työllistämispolun löytymiseen tai edes elämänhallintaan, on toiminnan oltava valmentavaa ja entistä henkilökohtaisempaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä arvioidaan, että työtoimintaan osallistuvien määrä kasvaa noin 2 000 hengellä vuonna 2010. Kuitenkin kuntien edustajat arvioivat valiokuntakuulemisessa huomattavasti suurempaa lisäystä. Olemme omassa vastalauseessamme huomioineet, että henkilöitä, jotka ovat olleet työttöminä 500 päivää, on Kelan tilastojen mukaan yli 51 000. Kuntaliitto onkin arvioinut, että esitys voisi tuoda toiminnan piiriin jopa kymmeniätuhansia ihmisiä, joten lisämäärärahan tarve olisi arviolta noin 180 miljoonaa euroa. Hallitus on varannut tarkoitukseen valtionosuuslisäystä kuitenkin vain 2,1 miljoonaa, joka on aivan käsittämättömän pieni summa.

Nyt onkin kyse arvovalinnasta: Haluammeko, että kuntouttava työtoiminta on ihmistä aidosti kuntouttavaa ja hänen elämänhallintaansa lisäävää toimintaa, jossa myös toimivilla sosiaali- ja terveydenhuollon tukipalveluilla on olennainen rooli ihmisen kuntouttamisessa? Vai haluammeko, että työtoiminta on pitkäaikaistyöttömiä säilövää ja kyykyttävää toimintaa, jonka tärkein tavoite on uhata muutenkin turvattomassa asemassa olevaa, vähimmäistoimeentulolla olevaa ihmistä tukien menettämisellä? Valitettavasti en voi välttyä tältä jälkimmäiseltä ajatukselta huomioiden, miten ylimalkaisesti hallitus on suhtautunut toiminnan sisällölliseen kehittämiseen ja rahoittamiseen.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi muutama sana nuorten työpajatoiminnasta. Kuntien sosiaali- ja terveystoimen yhdessä ylläpitämät nuorten työpajat ovat tarjonneet monille nuorille pääsyn työelämään. Nuorten työpajapaikkoja tulisi lisätä nuorisotyöttömyyden kasvaessa. Nuorten syrjäytymisen estäminen on välttämätöntä, jotta työllisyysaste voidaan ylläpitää hyvinvointipalvelujen edellyttämällä tasolla väestön ikääntyessä. Nuorten työpajatoiminnan yhä tärkeämpi tehtävä on valmennus, nuoren elämänhallinnan yksilöllinen tukeminen ja arjen hallintataitojen kartuttaminen. Tuen tarve myös määritellään nuorelle yksilöllisesti ja räätälöiden. Juuri yksilöllinen toiminta on yhä tärkeämpää, jotta nuori saisi työpaja-ajastaan kestävää apua tulevaisuudensuunnitelmia varten. Pajatoiminta on ollut monelle myös se viimeinen pysähdyksen paikka ja mahdollistaja, jossa hän on voinut kääntää elämänsä myönteiseen suuntaan. Tutkimusten mukaan työpajatoiminta tuottaa hyvää tulosta etenkin elämänhallintaa sekä elämäntilanteen selkeyttämistä varten.

Arvoisa herra puhemies! En ole esittämässä lain hylkäämistä, vaikka suhtaudunkin siihen erittäin kriittisesti. Tähän monia perusteluita on tullut jo aikaisemmissa puheenvuoroissa. Olen halunnut kuitenkin vaikuttaa ja kiirehtiä kuntouttavan työtoiminnan sisällön kehittämiseen ja siihen, että tähän tärkeään työhön kohdennetaan riittävä rahoitus. Tätä varten olemme jättäneet kaksi lausumaa, joihin palaan asian toisessa käsittelyssä.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Täällä ed. Mustajärvi ihmetteli, missä on työministeri. On kyllä syytä ihmetellä, kun tämän päivän Helsingin Sanomien vihreän puolueen puffauksessa luki, että vihreät tunkeutuvat ay-liikkeeseen — olisi hyvä, että työministeri olisi silloin paikalla, kun kuntouttavasta työtoiminnasta käydään keskustelua.

Mutta, puhemies, tässä on todella kipeästä asiasta kysymys myös kunnissa. Kunnat eivät kuntouta, eivät tue kuntouttavaa työtoimintaa. Nämä henkilöt, pitkäaikaistyöttömät, vaikeasti työllistyvät ihmiset, ovat toimenpiteiden ulkopuolella. Sitten kunnat maksavat puolet pitkäaikaistyöttömien toimeentuloon liittyvistä menoista. Tämä on todellakin epätyydyttävä tilanne. Toisaalta kunnat eivät välitä, osittain eivät tiedä, ja näin sitten kärsii itse ihminen.

Aivan oikein, niin kuin täällä ed. Erkki Virtanen totesi, pitäisi toki ne ihmiset, jotka ovat olleet yli 10 vuotta työttöminä, joidenka terveydentila on oleellisesti heikentynyt, joidenka ammatti on jo hävinnyt tältä maapallolta — yksinkertaisesti Suomessa ei enää ole sen tyyppisiä työtehtäviä, mitä he ovat aikoinaan tehneet — saada työkyvyttömyyseläkkeelle aivan säädyllisistä, asiallisista syistä. Tämä aktiivisuus oli aikaisemmilla hallituksilla enemmän esillä. Nykyhallitus on ollut tässä varsin passiivinen. Tätä pitäisi toki nyt toteuttaa.

Lopuksi totean, että edelleenkin meillä on työkyvyttömyyseläkkeiden saamisessa selkeä kynnys, joka on aivan liian korkea ja on varsin asenteellinen (Puhemies: 2 minuuttia!) sekä vakuutusoikeuksien että myöskin näiden vakuutusyhtiöitten näkökulmasta.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että kun työttömien määrä hyvin pian tulee ylittämään jo 300 000, niin niitä, joilla 500 päivää tulee täyteen, tulee koko ajan paljon lisää ja tulee sellaisia työkykyisiä ja työmarkkinoiden käytettävissä olevia työttömiä, joiden ainoa ongelma on todella työpaikan puute.

Mutta kun katsotaan niitä ihmisiä, joita nämä sanktiot tässä yhteydessä — 60 päivän karenssi työmarkkinatuessa tai toimeentulotuen laskeminen — koskevat, sitä joukkoa, joka on syrjäytynyt, jolla on mielenterveysongelmia, jolla on alkoholiongelmia, miehiä, jotka notkuvat tuolla lähiöissä tai kylien baareissa, niin heitä kohtaan tämä on pelkkää pakottamista, uhkaamista, ei ollenkaan sellaista etsivää sosiaali- ja työvoimapolitiikkaa ja terveyspolitiikkaa, jota he tarvitsisivat, että heidät pystyttäisiin kuntouttamaan, saattamaan eläkejärjestelyjen piiriin tai mahdollisesti työllistymisen piiriin. Tästä on seurauksena vain heidän toimeentulonsa entistä heikompi taso, entistä syvempi syrjäytyminen, entistä syvempi toivottomuus ja ahdinko. Ei tällaisessa lainsäädännössä, joka johtaa tällaiseen kehitykseen, ole kerta kaikkiaan mitään järkeä.

Ja se, mihin täällä on monessa puheenvuorossa aiemmin viitattu, on myöskin totta: Jos olisikin laadukasta, tavoitteellista, tavoittavaa, vaikuttavaa toimintaa kunnissa mahdollista järjestää, resurssit riittäisivät, niin tilanne olisi toinen. Mutta kun tiedetään, että tilanne on erittäin paha taloudessa ja tällaista vaikuttavuutta ei saada aikaan, niin tämä on varsinkin tässä talous- ja työttömyystilanteessa todella käsittämätöntä ja julmaa lainsäädäntöä.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä kaikkiaan 14 työttömyysturvalainmuutosta ja lisäksi joukko lakiesityksiä kuntouttavasta työtoiminnasta, työvoimapalvelulain muutoksia ja palkkaturvalain muutos. Kaikki ovat tässä lähimpinä päivinä ja viikkoina täällä käsittelyssä. Hallitus, oikeistohallitus, ja niin sanottu kolmikantavalmistelu ovat tuoneet uskomattomia paketteja, joiden valmistelussa ei uskoisi ay-liikkeen huippujohtajien olleen mukana. Harvat ammattiliitot ovat ottaneet muutoksiin kantaa, ja vielä vähemmän kuulee viestejä jäsenkäsittelyistä näissä asiasisällöissä.

Tämä kuntouttavan työtoiminnan lainmuutos on laajennuksena aivan kohtuuton. Seurauksena kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisestä, sen keskeyttämisestä tai omasta syystä keskeyttämään joutumisesta olisi työmarkkinatukea saavan työttömän osalta 60 päivän karenssi sekä toimeentulotukea saavan työttömän osalta toimeentulotuen perusosan alentaminen enintään 20 prosentilla henkilön iästä riippumatta. Sanktioita siis kiristetään ankarimman mukaan. Missä ovat lupaukset paremmasta ja asiakkaan omat odotukset tilanteen parantumisesta? Mitään ei tarjota.

Meillä on työhallinnon omassa tutkimuksessa noussut esille se, että aktivointiuudistuksella ja aktivoinnin uhalla ei ole Suomessa ollut suoranaisia työllisyysvaikutuksia. Pitkäjänteinen työ ja luottamuksen rakentaminen työttömän henkilön kanssa ei edisty, jos häntä aletaan uhkailla työmarkkinatuen menettämisellä. Tässä Työmarkkinatuen aktivoinnin vaikutukset -tutkimuksessa todetaan myös, että kun pyritään uhkavaikutusten avulla muuttamaan ihmisten käyttäytymistä, on selvää, että silloin pitää olla todellisia vaihtoehtoja tarjolla. Niitä ei hallitus tarjoa, ja kunnilla niihin ei ole eväitä.

Uhkaa käydä niin, että kunnat täyttävät lain velvollisuuden järjestämällä asiakkaalle neljäksi tunniksi viikossa jotain puuhaa. On kuitenkin erittäin törkeää, jos vain lain velvoittavuuden noudattamiseksi asiakkaalle tarjotaan sellaista, joka ei oikeasti edistäkään asiakkaan tilannetta. Pahimmassa tapauksessa tällainen toiminta saattaa jopa viedä nämä ihmiset entistä kauemmas oikeista työmarkkinoista ja edesauttaa syrjäytymistä.

Sain kirjeen naantalilaisilta työttömiltä, joilla oli omakohtaista kokemusta kuntouttavan työtoiminnan sisältöjen puutteesta. He kertoivat päiväohjelmista, joissa aamulla koulutuskonsultti järjestää tunnin tai kahden luennon, sen jälkeen vieraillaan uimahallissa ja iltapäivällä kolme tuntia tutustutaan kauppakeskus Myllyyn. Jos tällaisia kuntouttavan työtoiminnan ohjelmia tarjotaan pitkän työuran tehneille, esimerkiksi metallimiehille, niin olen aivan varma, että heillä on järkeä kieltäytyä tällaisesta täysin järjettömästä touhusta.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisen velvoittavuuden laajentamista koskemaan nuorten työttömien ohella myös 25 vuotta täyttäneitä.

Toisin kuin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan enemmistö me sosialidemokraatit emme etenkään tässä taloudellisessa tilanteessa kannata työtoiminnan ja siitä kieltäytymisestä seuraavan sanktiojärjestelmän merkittävää laajentamista.

Laajennettaessa kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuutta ne, jotka ilman pätevää syytä kieltäytyvät työtoimintaan osallistumisesta, jäävät työmarkkinatuen ulkopuolelle tai heidän toimeentulotukensa perusosaa alennetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että ihmiset siirtyvät työmarkkinatuelta toimeentulotuen asiakkaiksi. Se puolestaan edistää näiden ihmisten syrjäytymistä ja lisää entisestään tukiriippuvuutta. Olisikin parempi panostaa työtoiminnan laatuun kuin pakkotoimenpiteiden määrään. Toimenpiteisiin osallistumisen tulisi olla houkuttelevaa joko siksi, että se lupaisi työllistymismahdollisuuksien paranemista, tai siksi, että se olisi muutoin elämänhallintaa tukevaa mielekästä toimintaa.

Kaikilla kunnilla ei tälläkään hetkellä ole myöskään mahdollisuuksia järjestää mielekästä ja työllistymistä edistävää kuntouttavaa työtoimintaa. Kuntaliiton arvion mukaan käsiteltävänä oleva hallituksen esitys toisi kuntouttavan työtoiminnan piiriin jopa kymmeniätuhansia ihmisiä, mikä tarkoittaa noin 180 miljoonan euron lisämäärärahan tarvetta. Kuntaliiton tekemään kustannusarvioon verrattuna hallituksen kunnille varaama valtionosuuslisäys on marginaalinen 2,1 miljoonaa euroa vuodessa.

Tämä kuntouttavasta työtoiminnasta annettu laki ei tuo työkaluja ja resursseja kunnille. Kunnat ovat jo nyt aivan eri suhteessa toisiinsa kuntouttavan työtoiminnan kohdalla. Muun muassa edellä mainitun pohjalta on todettava, ettei hallituksen esitys ole nykymuodossaan realistinen eikä myöskään inhimillinen usean ihmisen kohdalla.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy hallituksen esitykseen, joka laajentaa kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisen velvoittavuutta koskemaan nuorten työttömien ohella myös 25 vuotta täyttäneitä. Kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytyminen tai sen keskeyttäminen johtaisi työmarkkinatukea saavan työttömän osalta 60 päivän karenssiin sekä toimeentulotukea saavan työttömän osalta perusosan alentamiseen enintään 20 prosentilla henkilön iästä riippumatta.

Hallituksen näkemys on sinänsä myönteinen. Työikäinen väestö tulee 2010-luvulla vähenemään merkittävästi, minkä vuoksi pitkään työttömänä olleita henkilöitä tulee kannustaa aktiivisin keinoin parantamaan työllistymismahdollisuuksiaan.

Arvoisa puhemies! Vastalauseessa on kiinnitetty huomiota lain kustannusvaikutuksiin, joita kunnille työtoimintaa järjestävien ja ohjaavien henkilöiden palkkauksesta, toimitiloista, työvälineistä, matkakorvauksista sekä osallistujille maksettavasta toimintarahasta koituu. Kuntouttavan työtoiminnan taloudellisia vaikutuksia kuntien talouteen ei ole riittävästi arvioitu.

Kuntaliitto pitää huolestuttavana kehitystä, jossa ministeriö ilman yhteisiä etukäteisneuvotteluja antaa kunnille uusia tehtäviä, jotka lisäävät kuntien kustannuksia ja vastuita. Juuri näinä aikoina, kun kunnat ovat taloudellisesti ahtaalla, ei olisi viisasta lisätä kuntia velvoittavaa lainsäädäntöä. Pitäisi tehdä päinvastoin eli poistaa kuntia velvoittavaa lainsäädäntöä.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Esitys perustuu hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan kuntouttavan työtoiminnan ikäraja poistetaan. Vakava asia on kuitenkin se, että kuntouttavan työtoiminnan ollessa velvoittavaa siitä kieltäytyminen voi johtaa perusturvan leikkauksiin. Kansainvälisten tutkimusten mukaan sanktioilla on vaikea vaikuttaa vaikeimmin työllistyvien pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen.

Työelämävaliokunta antoi tästä lakiesityksestä lausunnon sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ja valiokunta korostaakin sitä, että kuntouttavaa työtoimintaa pitää parantaa ottamalla entistä paremmin huomioon kuntoutujien yksilölliset tarpeet.

Valiokuntakäsittelyssä nousi vahvasti esiin esimerkiksi työttömien yhdistyksen kautta, että kuntouttavaa työtoimintaa pitää kehittää huomioimaan asiakas ja hänen tarpeensa. Asiakkaat tarvitsevat inhimillistä palvelua ja yksilöllistä kohtaamista, jotta heidän omat vahvuutensa löydetään ja heille löydetään mielekästä tekemistä. Myös asiakkaan palvelutarve tulee kartoittaa huolellisesti ja ohjata hänet ensin tarvittaviin terveys- ja sosiaalipalveluihin, niin että hän on kykenevä osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan.

Keskeinen asia tässä kysymyksessä on työterveyshuolto. Nythän työterveyslääkärien koulutusta lisätään, ja säännöllinen ja hyvä työterveyshuolto tukee työssäjaksamista. Se myös tukee työttömien työkyvyn vahvistamista ja olisi heidän kannaltaan äärimmäisen keskeistä. Nykyisin työelämässä korostuu henkinen työsuojelu yhä entisestään, ja työterveyshuollossa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä.

Työttömien työkyvyn edistäminen on keskeistä siinäkin mielessä, että terveyserot ovat kasvaneet rajusti, ja heikoimmassa asemassa olevat pitkäaikaistyöttömät hyötyisivät säännöllisistä tarkastuksista eniten. Työttömien työterveyshuollon kannalta on tärkeää, että työterveyslääkärien riittävyys taataan etenkin kunnallisissa terveyskeskuksissa. Kunnissa on muuten tämän suhteen hyvinkin kirjavaa ja erilaista käytäntöä, ja paikallisesti on hyviä kokemuksia työttömien terveystarkastuksista esimerkiksi Kuopiosta. Tärkeää olisikin se, että hyvät käytännöt pitäisi levittää koko maahan.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnitti myös huomiota tämän lakiesityksen käsittelyssä sosiaalisiin yrityksiin. Nimittäin kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa kielletään kuntouttavan työtoiminnan hankkiminen yrityksiltä. Sosiaalisilla yrityksillä voisi kuitenkin olla erityisosaamista, jota olisi järkevää voida käyttää kuntouttavan työtoiminnan järjestämisessä.

Valiokunta pitääkin tärkeänä, että selvitetään mahdollisuudet muuttaa lakia siten, että kuntouttavaa työtoimintaa voitaisiin toteuttaa myös sosiaalisissa yrityksissä, ja kaiken kaikkiaan sosiaalisten yritysten toimintaedellytyksiä on muutenkin parannettava ja niitä koskevaa lainsäädäntöä uudistettava.

Arvoisa puhemies! Työ on henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille tärkeää, ja työyhteisöön kuuluminen on merkityksellistä. Moni työtön haluaa osallistua, ja yhteiskunnan tuleekin tarjota aitoja ja kannustavia työllistämispolkuja.

Arto Satonen /kok:

Herra puhemies! Täällä on jo aika paljon käyty läpi myöskin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan antamaa lausuntoa, ja sen takia en sitä sen tarkemmin enää esittele. Muun muassa ed. Karimäki aivan hyvin poimi sieltä äsken olennaisia asioita esille. Yksi kohta, johon valiokunta nimenomaan kiinnitti huomiota, oli se, että sosiaalisten yritysten ammattitaitoa ja osaamista voitaisiin hyödyntää tässä, koska se monessa yhteydessä saattaisi olla tehokkaampaa kuin tämä nykyinen malli, jossa tämä tapahtuu pelkästään kuntien toiminnan kautta.

Itse asiasta haluaisin kuitenkin sanoa sen, että kaikkein huonointa pitkään työttömänä olleelle ja myöskin hänen läheisilleen, sikäli kuin niitä ihan läheisiä edes ylipäätään on, on se, että jätetään yksin. Se on se kaikkein huonoin asia. Sen takia se, että tilanteeseen puututaan, esimerkiksi näillä työttömien terveystarkastuksilla, jotka tässä tulivat esille, on hyvin tärkeätä. Kartoitetaan tarve yksilökohtaisesti ja se, mitä voidaan tehdä ja mikä on se polku, löytyykö se polku vielä työelämään vai löytyykö se polku esimerkiksi johonkin vapaaehtoistyöhön vai löytyykö se polku osa-aikatyöhön vai onko se tie sinne eläkkeelle.

Valiokunta kuuli tässä esimerkiksi Kinnulassa ja Paltamossa toteutettuja tapoja hallita pitkäaikaistyöttömyyttä, ja ne olivat kyllä erittäin rohkaisevia sen suhteen, että tälle asialle voidaan tehdä jotain, kun se todella otetaan kunnissa tapetille. Huolestuttavaa on se, että monissa varsinkin isoissa kunnissa koetaan niin, että se korvaus, joka tästä saadaan, on riittämätön, ja siitä seuraa se, että helpommin ollaan valmiita maksamaan nämä niin sanotut sakkomaksut kuin panostamaan tähän toimintaan riittävästi. Tämän takia oli niin, että myöskin valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että saattaa olla, että jollakin aikavälillä täytyy tätä korvaustasoa katsoa, kun nyt selviää, miten tämä lain henki käytännössä toteutuu.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vain muutamia lähinnä kommenttiluonteisia asioita esiin nostaen tästä lainsäädännöstä, joka liittyy kuntouttavaan työtoimintaan.

Ensinnäkin ed. Mustajärvi totesi täällä vastauspuheenvuorossaan, miten työttömät jaetaan kolmeen luokkaan: on ansiosidonnaisen työttömyysturvan varassa olevat, peruspäivärahan varassa olevat ja työmarkkinatuen varassa olevat. En ottanut tätä kommenttia moitteena tälle hallitukselle. Olen samaa mieltä, että meillä on kolmeen ryhmään kuuluvia työttömiä.

Mutta tämä lainsäädäntö koskee kaikkia niitä, joitten elämäntilanne on se, että ensisijaiset toimenpiteet eivät toimi, ja pyritään hakemaan keinoja, joilla sitä apua ihmisen elämäntilanteeseen saataisiin. Koko lain henki, toisenlaisista väitteistä huolimatta, tai tämä on ainakin vähän eri näkökulma, on se, että ketään ei jätettäisi tyhjän päälle, vaan pyrittäisiin kunnon, työkyvyn ja muutoinkin elämäntilanteen mukaista ratkaisua hakemaan. Näin minä tämän lain koen positiivisena sikäli, että nyt tulee velvoite — sen myönnän: velvoite — kunnille, kun ikäraja 25 poistuu, myös 25:tä ikävuotta vanhempien osalta etsiä niitä keinoja, joilla elämänhallintaa voitaisiin parantaa jne.

On aivan totta — osa kritiikistä, jota täällä on esitetty, on laittamatonta ja kiistämätöntä — että ihmisiä pompotellaan valitettavan usein. Ihmisiä, joitten elämänhallinta ja toimintakyky on vajavaista, luukutetaan paikasta toiseen ja heitä kurssitetaan kurssi toisensa jälkeen, tämä on totta. Mutta meillä on esimerkkejä tässä maassa useitakin, niitä löytyy varmasti jokaisen edustajankin kotiseudulta, kunnista, jotka ovat panostaneet työttömyyden haittojen ehkäisemiseen ja panostaneet kuntouttavaan työtoimintaan. Nyt tullaan lainsäädännön kautta tilanteeseen, jossa tämä koskettaa kaikkia työttömiä.

Toinen asia, jota jäin itse mietiskelemään käytettyjen puheenvuorojen ja sen yksioikoisen leimaamisen jälkeen, miten huonoa lainsäädäntöä tämä on — täällä tehdään hylkyesitys lain toisessa käsittelyssä — on se, että hylkyesityshän ei suinkaan tarkoita kaiken sen pahan poistumista, jota oppositio täällä esittää, sillä meillähän on kuntouttavasta työtoiminnasta voimassa oleva lainsäädäntö, joka jäisi voimaan sellaisenaan, mikäli hylkyesitys toteutuisi. Erityisesti on kiinnitetty huomiota sanktioihin, joita tämä laki pitää sisällään, mikäli kuntouttavaan työtoimintaan ei osallistuta. Voi olla, että allekirjoittaneen luetun ymmärtämisessä on vajavaisuuksia tämän asian kohdalla, mutta sanktiot ovat olemassa olevaa lainsäädäntöä, ja ne ovat vuosia sitten hyväksyttyjä. Toisekseen sitä keskustelua on tietysti hyväkin käydä, mitkä ovat ne rajat ja ne tavat, jotka tähän positiivinen-sanalla kannustamiseen sisällytetään.

Kolmanneksi otan esiin sen näkökulman, että tämä laki synnyttää oikeuden kuntouttavaan työtoimintaan. Tiedän ja tunnistan, että on henkilöitä, joitten elämänhallinta ja toimintakyky on niin heikko, että että he eivät osaa vaatia tuota oikeutta, jos tätä sanaa haluaa käyttää, ja sitä on mahdollista tässä yhteydessä käyttää. Mutta peruslähtökohtana on, että tiedämme, että on toimivia malleja ja on kuntia, missä tämä lainsäädäntö toimii, missä työttömien terveyspalvelut ovat sillä tasolla, että sitä kautta pystytään ihmisten tulevaisuuteen parempia perustoja luomaan.

Jos tämä laki kokonaan teilataan ja esitetään tätä hylkyyn, niin kyllä minä kysyn, onko tämä sitä henkeä, jonka itse en soisi tässä yhteiskunnassa yhtään lisääntyvän, vaan sen sijaan toivon, että emme lähtökohtaisesti jättäisi ketään. Tämän lainsäädännön henki on se, että jokaisesta pidetään huolta. Tässä on ongelmia, tämän toteuttaminen tulee olemaan kunnille hankalaa, ja esimerkiksi, aivan niin kuin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Satonenkin totesi, resursointi on kysymys, joka on ongelmallinen. Nykylainsäädännön ja nykykeinojen mukaan jotkin kunnat tässäkin tilanteessa pärjäävät.

Aivan lopuksi, ed. Pulliainen omassa vastauspuheenvuorossaan totesi, jokseenkin suoraan lainatakseni, että "hallitus joutuu tähän lainsäädäntöön palaamaan ja etsimään tehokkaampia keinoja". Me olemme tilanteessa, missä työttömyyden lisääntyessä meidän pitää pyrkiä niitä keinoja etsimään, joilla sitten kun meidän kaikkien toivoma nousukausi alkaa, mahdollisimman moni ihminen olisi toimintakuntoinen, työkykyinen. Olen aivan varma myös siitä, että hallitus joutuu työllisyyspolitiikkaa miettiessään tähän palaamaan ja etsimään niitä uusiakin keinoja.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En epäile valiokunnan puheenjohtajan ed. Rehulan sosiaalista mielenlaatua. Tiedän myöskin sen, että kunnissa on jopa semmoisia virkamiehiä, jotka sanovat, että kannattaa ottaa ennemmin ne työllistämissakot kuin työllistää näitä vaikeassa asemassa olevia työttömiä, mikä on ihan järjetöntä puhetta. Heidän kohdallaan voisi kokeilla kyllä henkilökohtaista sakkomenettelyä, jos he tämmöisiä lausuntoja laajemmin antavat.

Mutta siinä, kuinka tämä hallituksen esitys tulee toimimaan käytännössä, pitää muistaa kuntien taloustilanne. Kunnat ovat tosissaan ahtaalla, ja ne eivät pysty suunnittelemaan läheskään aina pitkäjänteistä työllistämistoimintaa niin, että se olisi kaikkien kohdalla mielekästä. Toinen asia on sitten työhallinnon henkilöstöresurssit. Tuo viesti, mihin jo viitattiin aiemmin, ed. Erkki Virtanen, tarkoitti sitä, että eräässä isossa työvoimatoimistossa on vuoronumerolla jonottavia asiakkaita kuukaudessa 5 000 (Puhemies: Minuutti!) ja heitä palvelee 12 henkilöä.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehula totesi tuossa, että tämä synnyttää oikeuden työttömille, jos kunta järjestää, mutta kun ei välttämättä tarvitse järjestää. Siinä mielessä väittämänne ei pidä ihan paikkaansa kokonaan.

Sitten toinen asia. En ole ihan vielä päättänyt sitä, olenko hylyn kannalta, mutta kun miettii tätä kokonaisuutta, niin kyllähän tässä aika isot ajatukset siihen suuntaan on olemassa, koska silloin pitää myös järjestää rahoitus. Niin kuin Kuntaliitto on todennut, kyllä tässä nyt heitetään kunnille se pallo, ja kun tiedetään kuntien asema, niin välttämättä siellä ei löydy sitä semmoista tahtotilaa ja ei löydy edes rahaa sen järjestämiseen. Sen takia, jos olisi totta se ajatus, jotta tämä synnyttää subjektiivisen oikeuden työttömälle saada kuntouttavaa työtoimintaa, silloin se olisi okei. Silloin työttömät saisivat, mitä haluaisivat.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehula, ehkä aivan oikein totesitte, että se kenties todellakin tuo oikeuden kuntouttavaan työtoimintaan, mutta sitten sopii kysyä, miksi siitä huolimatta siihen oikeuteen liitetään tämä pakko. Miksi tämä on velvoittava myöskin näille yksilöille, koska jos tämä on kaikille hyvä, he ovat kaikki kykeneviä lähtemään tähän työtoimintaan mukaan, jolloin tietenkään näitä sanktioita ei tule, niin miksi ne on säädetty ylipäätään?

Minun mielestäni se kuvaa sitä ajattelua, että sillä halutaan pakottaa osa haluttomista tähän työtoimintaan. Se uhka, mikä tähän liittyy, on se, että osa niistä haluttomista on oikeasti kyvyttömiä ja ne kyvyttömät joutuvat näitten sanktioitten uhriksi. Minä en olisi varmasti tehnyt hylkyesitystäni, jos tätä kohtaa tässä lainsäädännössä ei olisi, mutta se valitettavasti on siellä, ja siihen liittyy sellainen ikävä puoli, kuten on liittynyt aika moneen esitykseen, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kuten muistatte valiokunnassa, että pieni ryhmä pannaan kärsimään.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehulalle: Kyllähän tässä lakiesityksessä todella puhutaan laajasta kentästä kuntouttavan työtoiminnan tehtäviä ja niiden kehittämisestä. Mutta kun katsotaan, mihin tässä osoitetaan lisäresursseja, niin todella tähän lakiesitykseen ei jää muuta jäljelle kuin tämä sanktio-osa, pelkkä keppi. Jos kykenette jotakin muuta osoittamaan, niin minä pyydän, että osoitatte.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi kuntouttavasta työtoiminnasta on erittäin hyvä. Lähinnä oon huolissani näistä nuorista, koska nuoret pitää saada työn parihin. Mun mielestä sellaanen ajatus, jotta onko ne kyvyttömiä, haluttomia, mun mielestä niil on pitkä taival elämää edessä, ja se tarkoottaa sitä, että kaikkien on kuitenkin tätä yhteistä Suomia ja kekoa rakennettava, jotenka kyllä mä olisin huolissani lähinnä siitä, joka on yleinen ilimiö, että alkaa olohon näitä uusavuttomia turhan paljon. Eli kyllä mä kehottaasin ottamahan tähän koulutuksen piirihin myös sellaaset ajatukset ku elämänhallinta.

Mitä tuloo sitte siihen, kun tuolta vasemmalta puolelta oliko se ed. Yrittiaho kertoi, että nämä iäkkäämmät joutuu koulutuksesta toisehen, ne turhautuu. Mullekin on ihan rehellisesti jo paljo sellaasia iäkkäitä ammatti-ihimisiä ottanut yhteyttä, jolla ei oo töitä, ja niitä on pallooteltu eri sektoriilla koulutuksehen. Mä luulen, että siihen meirän kannattaas kiinnittää ihan rehellisesti vähän huomiota. Näilläkin olis vielä taitoa ja potentiaalisuutta, ku vain löyretähän se sarka, mitä ne kyntää.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kertoa edustajakollega Miedolle sellaisen valitettavan tosiasian, että hallitus on omalla toiminnallaan liittyen valtion tuottavuusohjelmaan rakentanut sellaisen paketin, jolla on varmistettu se, ettei nuorille vastavalmistuneille ole työpaikkoja ja määräaikaiset työsuhteet katkaistaan taantumassa ensimmäisinä. Aikaisemmin valtio pystyi työllistämään, ja nyt, kun tätä mahdollisuutta ei tuottavuusohjelman takia ole, entistä useampi nuori ja esimerkiksi akateeminen nuori jää vaille sitä ensimmäistä työpaikkaa, niin että kiitos vaan, hallitus, tuottavuusohjelmasta!

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Pidän lähtökohtaisesti tämän lakiesityksen tavoitetta kannatettavana eli tavoitetta siitä, että pitkäaikaistyöttömät saadaan työtoiminnan piiriin ja sitä kautta työllistymispolulle. Mutta samaan aikaan kyllä jaan sen kritiikin, jota muun muassa ed. Anneli Kiljunen omassa puheenvuorossaan esitti. Suurin huoleni on se, millä tavoin kunnat kykenevät tämän velvoitteensa hoitamaan. Toki kuntouttavan työtoiminnan tulee aina olla toissijainen keino syrjäytymisen ehkäisyssä, eli ensisijaisesti työttömät tulee ohjata työ- ja elinkeinohallinnon järjestämiin työvoimapalveluihin ja työllistymistä edistäviin palveluihin.

Mutta kyllä Kuntaliiton ja hallituksen arviot tämän kuntouttavan työtoiminnan järjestämisen kustannuksista poikkeavat todella radikaalisti toisistaan. Kuntaliitto on nostanut esiin jopa tämän 180 miljoonan euron lisämäärärahan tarpeen, mikä perustuu siihen, että aktivointisuunnitelman laadinnan edellytykset täyttäviä henkilöitä olisi peräti 51 000, kun sen sijaan hallitus on varannut vain reilut 2 miljoonaa euroa tähän määrärahaa.

Sitten toinen suuri ongelma on kuntouttavan työtoiminnan laatu ja sisältö, joka valitettavasti on ollut paikoin ala-arvoista kuntoutettavan ja työttömän ihmisen kannalta. Kyllä hänelle täytyy aina jäädä se kokemus, että hänen osaamiseensa ja hänen tilanteeseensa suhtaudutaan ihmisarvoisesti ja kuntouttava työtoiminta myös sisällöltään on sen mukaista.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Johannes Koskinen.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Varmaankin ihan hyvä, että tästä hallituksen esityksestä kuntouttavasta työtoiminnasta nyt tässä vaiheessa käydään eräänlaista yleisluonteista keskustelua, joka voidaan tulkita vaikka lähetekeskusteluksi, vaikka se on nyt jo kaikkea muuta. Muutamia havaintoja joka tapauksessa tähän asiaan.

Minusta se, että tässä asiassa mennään tämmöinen askel eteenpäin, kyllä on askel ihan oikeaan suuntaan. Sitä, että tämä lakiehdotus hylättäisiin ja pysyttäisiin vanhassa, (Ed. Kuoppa: Paljonko Helsinki saa sakkomaksuja Kelalta?) niin kyllä minä vierastan semmoista asennetta tämän asian kanssa. — On ihan selvää, että kaikki asiat voisivat Suomessa olla paremmin niin monella muullakin sektorilla, ed. Kuoppa, kuin pelkästään tällä sektorilla. Noin populistisesti tässä asiassa ei päästä kyllä yhtään mihinkään. — Rahaliikenteen ohella — tämähän on budjettilaki — tähän liittyy myös velvoittavuuden ikärajan poistaminen, ja sanotaan, että "sisältöä kehitetään vastaamaan kunkin osallistujan yksilöllisiä tarpeita". (Ed. Kuoppa: Näin lähellä joulua joulupukkiin ei pidä uskoa!)

Kuinkas monessa muussa lainsäädännössä, arvoisat tämän kyseisen lain vastustajat, sanotaan näin selkeästi, että tähän pitäisi ammattihenkilöiden eri puolilla Suomea panostaa kaikista eniten? Näitä ihmisiä on Suomessa joka puolella. Voi olla, että niitä on liian vähän, mutta yhtä suuri kysymys on, tekevätkö he edes kaikki oikeita töitä. Tässä on ydin sanottu kuitenkin näin.

Me elämme laman keskellä, ja minulla on semmoinen käsitys, että ensi vuonna ja seuraavana vuonna on vielä vähemmän voimavaroja näihin asioihin, vaikka haluaisimme kuinka. Tämä on hallituksen hyvä signaali myöskin kentälle, että halutaan auttaa tätä ihmisryhmittymää, joka on tosi vaikea kohderyhmittymä, useimmat heistä ovat olleet yli 500 päivää jo poissa työelämästä vähintään, ja kun tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä aika hyvin kuvataan koko tämä tausta, missä jamassa ollaan, niin ajattelin lähinnä vaan puhua muutaman asian tästä sisällön kehittämisestä. Sen täytyy olla avain tähän kaikkeen, sillä kun kohderyhmänä ovat pitkään työttömänä olleet, niin ne teistä, jotka olette tavanneet tämmöisiä ihmisiä enemmän kuin yhden tai viisi, tiedätte, että siinä ei ole helposta asiasta kysymys. Silloin tämmöisen asian palauttaminen lähtötilanteeseen ilman, että sitä miltään nurkalta kehitetään, ei minusta ole missään mielessä eteenpäinmenoa.

Luen pienen pätkän täältä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä, koska se kuvastaa minusta hyvin tätä ongelmatiikkaa. Siitä voi olla eri mieltä, mutta nämä sanat kannattaisi teidän kyllä pureskella huolella, jotka nyt ette tykkää tästä hallituksen esityksestä. Ensinnäkin: "Kuntouttavan työtoiminnan kohderyhmänä ovat pitkään työttömänä olleet, jotka ovat vaikeasti työllistettäviä." Harvinaisen selkeästi sanottu, ketä tässä tarkoitetaan. Siitä kai nyt ei voi olla erimielisyyttä. Ja jossain määrässä tilastollisesti tiedetään, kuinka paljon heitä myöskin on.

"Kuntouttavan työtoiminnan tarkoituksena on, että henkilö sen aikana totuttautuu työelämän ja työyhteisön pelisääntöihin. Kuntouttavan työtoiminnan alkaessa tai sen aikana tulee selvittää henkilön työ- ja toimintakyky ja järjestää hänelle hänen tarvitsemansa hoito ja kuntoutus toimintakyvyn vahvistamiseksi, elämänhallinnan lisäämiseksi ja työllistymisen edistämiseksi." Kaikki työkalut on sanottu tässä, kaikki periaate on sanottu tässä, kaikki ohjeet, menettelytavat, toimintatavat on sanottu tässä. Joka ikisessä kunnassa Suomessa on ainakin jonkun verran tämän alan asiantuntemusta. Jos se lähtee käyntiin, niin totta kai silloin voidaan osa näistä töistä tehdä juuri sillä työvoimalla, mikä meillä on.

Jos te ajattelette esimerkiksi terveyskeskusten toimintaa Suomessa, niin jokaisen teistä pitäisi tietää, että siellähän eivät ihmiset, suurin osa ihmisistä, ole ollenkaan oikeissa töissä, vaan joutuvat tekemään kaikenlaista semmoista työtä, joka ei ole heidän peruskoulutuksensa mukaista. Viittaan vaan esimerkiksi näihin meidän tietojärjestelmätietoihin, joiden mukaan vaikkapa erikoislääkäreiden työajasta menee 60 prosenttia päivässä siihen, että he käyttävät tietojärjestelmiä sen sijaan, että tekisivät omaa työtään. Pelkään, että sosiaalitoimen viranhaltijoilla on enemmän tai vähemmän samanlainen tilanne.

Siinä on se ongelma, minkä takia tämä vasemmiston huoli ei toteudu, että työilmapiiri, työolosuhteet, mahdollisuudet tehdä sitä työtä, johon on eniten koulutettu, eivät vaan Suomi-nimisessä maassa toteudu. Meillä on turkasen paljon siihen liittyviä esimerkkejä, ja se on minun kysymykseni tässä, miksi niitä ei saada kuntoon paikallisesti kunnan sisällä lautakunnan luottamusmiesten ja virkamiesten toimesta. Valtio on kyllä ihan liian kaukana siitä selvittämään tätä sisällöllistä puolta. Valtio on ainoa, joka voi taloudellisesti auttaa tässä tilanteessa. Tässä luodaan oikeutta näille henkilöille. Se on heidän voimakkain tukensa tässä, ja jotain mahdollisuuksiahan heillä on aina, jos he vaan jaksaisivat. Mutta ei se voi olla niin, että kohderyhmän ei itse tavallaan tarvitse tehdä yhtään mitään, vaan kaiken pitää tulla muualta, ja jos henkilö ei saa tarvitsemiaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, niin sanotaan, että kuntouttavalla työvoimatoiminnalla on heikot edellytykset onnistua.

Miten se on mahdollista, että sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluita nämä ihmiset eivät saa, kun suurimmassa osassa on edes jonkun verran tämän alan ammattihenkilöitä? Ja jos ei ole ketään terveyskeskuksissa eikä sosiaalipuolella, niin sehän nyt ei taatusti ole pelkästään valtion vika. Siinä on paljon semmoista paikallista ongelmaa, joka on teidän luottamusmiesten, jotka olette kunnallistehtävissä, paikallisesti ratkaistava. Tämä on iso, erittäin vaikea ongelma kokonaisuudessaan.

Arvoisa puhemies! Tekee vielä lyhyesti mieli verrata aivan toiseen kuntoutusasiaan, ja se on sotaveteraanien, sotainvalidien kuntoutus Suomessa. Siinäkään ei ollenkaan päästy niin tehokkaaseen kuntoutusmalliin, joka olisi ollut mahdollista johtuen vaan siitä, että yhteistyö näiden eri veteraanijärjestöjen ja valtion ja kuntien kuntoutustoimen kesken ei onnistu yksilökohtaisesti niin, että jokaiselle kun sorvattaisiin oma kuntoutussuunnitelma, niin sen jälkeen ne rahat eri paikoista haettaisiin siihen.

Tämä on tämmöinen sisällöllinen arvostelupuheenvuoro, arvon puhemies, jonka halusin tähän asiaan tehdä tämän järjestämisen osalta. Jos olisi toisenlaiset ajat, ymmärtäisin varsin hyvin, että tähän kohderyhmään yritettäisiin saada erilaisia voimavaroja, mutta nyt, kun voimavaroja ei saa lisää, pitää olla realisti. Ja se tapa on se, että niille henkilöille, jotka tätä työtä tekevät, pitää kunnassa järjestää parempi mahdollisuus tehdä sitä työtä, mikä katsotaan tärkeäksi. Se voi olla jopa priorisointikeskusteluluonteista, mutta se on tehtävä peruskunnissa eikä täällä eduskunnassa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilälle toteaisin, että nyt pitää täältä ministerin ohjeistaa kuntia ja euroilla niitä ohjata, että lääkärit muun muassa tekevät kunnissa sitä työtä, mihinkä heidät on koulutettu, jos eivät kuntapäättäjät nyt ymmärrä sitä. Ihmisellä täytyy olla oikeus kuntoutukseen, ja on oltava sellaisia henkilöitä, jotka sitä ymmärtävät. Se on perustuslaillinen oikeus heille, ja se kuuluu täältä sitten laittaa, jos ei kunnissa ymmärretä.

Pitkäaikaistyöttömiä pitää kuntouttaa ja säilyttää heidän työkykynsä, mutta ei sitä pidä rangaista, että heiltä viedään oikeudet työmarkkinatukeen. Ja ne lähes 300 000 työtöntä ovat työtä vailla, ei rangaistuksia vailla. Siitä tässä on kyse.

Hallitus ja hallituspuolueitten edustajat puhuvat mielellään työurien jatkosta ja työttömien rankaisemisesta, mutta esimerkiksi työllistäkää nämä lähes 100 000 nuorta, jotka ovat työttöminä. Siellä valtaosa on varmasti työhaluisia. Uskon näin, että suomalaiset nuoret ovat niin tervejärkisiä ja kunnollisia, että he haluavat tehdä työtä. Mutta nyt sitä työtä ei ole. Se on se tämän yhteiskunnan akuutti ongelma.

Täällä puhutaan myös ikääntyneistä ja että niitä pitää pakottaa lähtemään kuntoutukseen. Kyllä kuuttakymppiä lähestyviä ikääntyviä työntekijöitä, jotka ovat pitkän päiväuran tehneet, pitää erilailla kohdella kuin sitten nuoria kuntoutuksessa, että se on ihmisten kyykyttämistä ja nöyryyttämistä siellä puolen, jos ruvetaan niin kuin pakottamaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä käytti täällä vaikuttavan puheenvuoron aidanseipäistä, mutta aidasta puhuminen jäi vähän vähemmälle.

Jos te katsotte asiaksenne arvostella hylkäysesityksen tehneitä, niin suosittelen lukemaan myöskin sen vastalauseen, jolla se hylkäysesitys on tehty, ja ne perustelut. Sitä ei ole tehty niillä perusteluilla, joita te arvostelitte. Se on tehty sillä perusteella, että tällä hetkellä vielä pieni, mutta todennäköisesti jatkossa työttömyyden kasvuvaiheessa yhä kasvava joukko ihmisiä tulee velvoittavan kuntouttavan työtoiminnan piiriin, ja jos he eivät siihen osallistu ja kun he eivät pysty siihen osallistumaan, he menettävät osan perustoimeentulostaan, joka on jo nyt pieni, aivan liian pieni. Tähän perustuu meidän hylkäysvaatimuksemme ensisijaisesti.

Toiseksi se perustuu siihen, että kun te sanotte, että kuntien pitäisi priorisoida asioita, niin nyt valtio antaa 1,6 miljoonaa euroa tähän koko toimintaan. Se ei ole riittänyt edes näitten alle 25-vuotiaitten kuntouttavan työtoiminnan järjestämiseen, jota on siis järjestetty tähän saakka. Valtaosa kunnista, myöskin Espoo, on maksanut todella isoja sakkomaksuja tästä, mikä on tietenkin aivan typerää, mutta näin on tapahtunut siitä syystä, että kunnilla ei ole ollut varaa sitä järjestää. Nyt kun voimavarat ovat näin pienet, sitä on entistä vaikeampi järjestää, todennäköisesti maksetaan entistä suurempia sakkomaksuja, ja aivan järjetön kierre on valmis. Se johtuu juuri siitä, että nyt siis velvoittavan toiminnan kohteena olevien määrää lisätään erittäin voimakkaasti, mutta ei anneta vastaavia resursseja. Kyllä kunnissa tehtäisiin (Puhemies: 2 minuuttia!) hyvää työtä, jos siellä olisi riittävät voimavarat tehdä sitä työtä.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan. Voimavaroista olen edustajan kanssa samaa mieltä. Perustelut eivät olleet minulla perusteluita siinä mielessä, kuten ne esititte, vaan minä perustelin oman kantani niihin vaikutuksiin, mitä tämä lainsäädäntö, jos se näin toteutetaan, jatkossa tuo. Olin lukenut teidän vastalauseenne läpi, ja vaikutusten osalta olen sen takia tästä asiasta teidän kanssanne eri mieltä. Tarkoituksellisesti olisin voinut puhua aidanseipäistä, koska minä puhuinkin yksilöistä ja siltä kannalta, enkä järjestelmän kannalta, joka on aina tyly yksilöitä kohtaan, että jos te edustatte niinpäin, niin se on teidän arvovalintanne. Minä olen tästä toista mieltä.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Nyt tämä kuntouttava työtoiminta on koskenut alle 25-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä. Kunnat eivät ole pystyneet eivätkä työvoimaviranomaiset ole pystyneet näitäkään alle 25-vuotiaita työttömiä työllistämään sillä tavalla tai ottamaan toimenpiteiden kohteeksi, niin kuin laki edellyttää. Nyt tähän on tulossa huomattavasti lisää, siis uskallan väittää, että moninkertainen määrä lisää työttömiä. Miten nämä kunnat nyt pystyvät sen sitten hoitamaan? Eivät mitenkään. Elikkä käytännössä tämä laki näillä voimavaroilla on täysi susi. Ihmettelen, että tällainen laki ajetaan läpi. Jos ei kerran voimavaroja anneta, niin ei pitäisi ajaa pakolla tätä lakiakaan läpi.

Useat kunnat, muun muassa Tampere maksoi viime vuonna 7 miljoonaa euroa niin sanottua sakkomaksua Kelalle. Pirkanmaan kunnista — minulla oli se tilasto, jota katselin — useita satojatuhansia lähes jokainen kunta joutui maksamaan. Missään kunnassa se ei ollut hyvässä kunnossa. Joissakin oli vähän paremmin kuin toisissa, mutta missään kunnassa se ei ollut hyvässä kunnossa tämä asia. Tämä tulee lisäämään erittäin voimakkaasti työllistettävien, toimenpiteiden kohteeksi joutuvien määrää, ja näin ollen tämä ei tule toteutumaan.

Jos ei aikaisemmin ole tähän maahan hallitus saanut politiikallaan köyhiä aikaiseksi, niin tällä lailla varmasti saadaan lisää köyhiä aikaiseksi, jotka putoavat tänne työmarkkinatuelle tai toimeentulotuelle, ja siitä sitten vielä rangaistaan se parikymmentä prosenttia, kun ei järkevää toimintaa pystytä järjestämään. Siitähän tässä on kysymys. Minä olen sitä mieltä, että jos kunnollista työtä tarjotaan, niin valtaosa näistä ihmisistä ottaa työn vastaan asiallisilla työehdoilla, mutta sitä ei valitettavasti tämä laki takaa, eikä sitä ole pystytty järjestämään.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itsekin ihmettelin sitä, missä mahtavat ministerit luurata, tässä erityisesti ministeri Sinnemäki, kun luulisi, että häntä kiinnostaa tämä asia. Kyse on siitä, onko tässä linja muuttunut, onko tämä aktiivista työvoimapolitiikkaa vai passiivista. Minusta tässä ilmeisesti näkyy vihreiden linja aika hyvin. Olen ymmärtänyt sillä tavalla, että vihreät ovat kovasti kansalaispalkkaa ajamassa, ja sehän tarkoittaa "jätetään oman onnensa nojaan" -politiikkaa. Tässä ilmeisesti on käymässä sillä tavalla, koska rahoja ei ole hallitus osoittanut tähän toimintaan, vaan heitetään tämä toiminta kunnille. Niin kuin ed. Kuoppa tuossa edellä totesi, jo tällä hetkellä on tapahtunut sillä tavalla, että työmarkkinatuen sakkomaksuja maksetaan aika paljon, ja se kuvastaa sitä asennetta. Elikkä lasketaan sitä, mitä maksaa sitten työllistäminen tai nämä aktiivitoimet kunnalle.

Tällä hetkellähän tässä on se kysymys — en ole kuullut tuossa ihan kaikkia puheita, kävin tuossa työhuoneessa, mitä puhuitte — kyse on siitä, että tässä toimintapäivältä kunta saa 10 euroa ja 9 senttiä. Se on yksinkertaista matematiikkaa, kun siellä käy talouspäällikkö laskemaan kunnassa tai kaupungissa sitä, että onko tämä edullisempaa tehdä näin päin, antaa tulla sakkomaksu, koska kuntouttavan työtoiminnan järjestäminenhän maksaa. Niin kuin täällä ovat veljet ja sisaret todistaneet, niin siinähän pitää olla kaikennäköisiä toimenpiteitä ja pitää olla henkilöt, jotka tekevät niitä, ja pitää järjestää tiloja ja kaikkea tämän tyyppistä. Ja kun on hyvin sellaisesta henkilöstä kyse, johon eivät mitkään aikaisemmatkaan toimenpiteet ole tehonneet, niin eivät kai nämä sanktiot siihen tehoa. Sitten kunta kun laskee tämän jutun, niin se katsoo, että eipä tässä nyt niin väliä, mennään siitä, mistä on aita matalin, jos ei sitten kunta osaa laskea sitä, mitä se maksaa pitemmässä pelissä. Lasketaan sitä lyhytjänteisesti vuosi kaksi eteenpäin, mutta koko se historia, se ihmisen tulevaisuus kun lasketaan, niin todennäköisesti kunta tulee maksamaan siitä myöhemmin sitten ison laskun terveysmenoina ja erinäköisinä hoivajuttuina, paljon enemmän.

Työelämävaliokunta kun kävi tuolla Kuntaliitossa, oli puhe siitä ja pyydettiin Kuntaliittoa tätä arvioimaan ja tekemään tästä jonkinnäköistä sapluunaa, että kunnille laskettaisiin tavallaan tämmöinen hahmotelma, että mitä tämä maksaa kokonaisuutena, jos ihmiset jätetään oman onnensa nojaan. En tiedä, onko se edennyt se hanke, mutta siellä luvattiin paneutua. Siellä Kuntaliitossa muuten todettiin silloin, että tässä on kyse ihan monessa kunnassa puhtaasta matematiikasta. Jos se inhimillisyys puuttuu, niin sitten otetaankin raha käyttöön ja katsotaan, että mikä tässä on hinta tälle asialle.

Tuossa totesin, että näihin ihmisiin, ei kaikkiin, osaan varmaan kepit ja tämmöiset vielä puree, mutta siellä on niin semmoista syrjäytynyttä ihmistä, jotka ovat olleet pitkään, jo 1990-luvun lamasta tänne asti pitkäaikaistyöttöminä. Silloin siinä ei enää se karenssi auta, jos 20 prosenttia pudotetaan tai vaikka 40:kin. Se ei enää tehoa se systeemi, ja sen takia tässä vaadittaisiin jotain muuta kuin tämäntyyppistä ajattelua.

Tässähän on todettu, valiokunnan mietinnössä todetaan, sosiaali- ja terveys- ja työelämävaliokunnassa pohdittiin ja todetaan näissäkin, että pitää tutkia ja selvittää ihmisen kunto, mihin hän pystyy. Siihen liittyen olen sitä mieltä, että tästä lukumäärästä, mikä puhutaan, 50 000 mahdollisesti tämmöisiä henkilöitä olisi, joku kolmasosa varmaan pitäisi saada jonkun tämmöisen eläketuen piiriin, siirtää sinne eläkkeelle eikä pompottaa sitten näitä ihmisiä enää näissä toimenpiteissä. Näissä minunkin yhteydenottajapiireissä, tiedän, on hirveän monta, jotka ovat 1995 vuodesta asti killuneet siellä ja käyneet työvoimatoimistossa ja saaneet karenssia. Ja nyt osa on potkittu poiskin sieltä, ne ovat siellä passiivilistalla ja kunnan kontolla. Ei niistä koskaan enää tule oikeita työntekijöitä. Sitä polkua ei vaan enää löydy kaikille.

Sen takia pitäisi tehdä tämäntyyppinen malli, mikä tässä Lex Taipale -mallina täällä joskus kulki ja joka tehtiin. Siitä vaan tehtiin liian tiukka. Mehän esitimme useampi vuosi eteenpäin sitä ikärajaa, kun se tehtiin niin tiukaksi, että sinnehän ei päässyt montaa tuhatta ihmistä, kun sinne olisi pitänyt päästä Taipaleenkin laskelmien mukaan yli 10 000 ihmistä, mutta onko se alle kolmetuhatta, kahden- ja kolmentuhannen välillä. Nyt sitäkin laskua me maksamme. Me maksamme sitä sillä tavalla, että nämä ihmiset kiertävät siellä. He käyvät työvoimatoimistossa, he käyvät lääkärissä, he käyvät sosiaalitoimistossa. Jos me laskisimme nämä ihmiset niin kuin ansaitulle eläkkeelle, kun he ovat työkyvyttömiä, niin siitä säästyisi monta ylimääräistä byrokratiaa, monta ylimääräistä turhaa käyntiä eri virastoissa ja toimistoissa. Ne ihmiset kokisivat ihmisarvoista elämää, eivätkä joutuisi näiden uusien kepitysten piiriin, mikä tässä nyt on taas mahdollisesti tulossa.

Siinä oikeastaan tärkeimmät. Itse joutuu väkisin harkitsemaan, jopa hylkynappia painamaan, mutta siihen on vielä aikaa, kun tänä iltana ei sitä paineta.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Salissa on käytetty lukuisia puheenvuoroja ja on kehuttu tulevaa lainsäädäntöä ja oltu sitä mieltä, että on hyvä asia antaa ihmisille hiukan piiskaa, että homma lähtee toimimaan. Minä olisin mielelläni kyllä nähnyt tämän lakiesityksen yhteydessä sen arjen ja kuntien tilanteen lähellä hallitusohjelman kirjausten lisäksi myös budjettikirjaukset siitä, että kuntouttava työtoiminta huomioidaan rahoituksellisesti, laatusisällön kehittäminen huomioidaan rahoituksellisesti, että on oikeasti jotain muutakin annettavaa pitkäaikaistyöttömälle kuin keppi tai hallituksen taikasauva, jolla työnnetään kansalainen kenties ikuisen kadotuksenkin polulle.

Täällä on kehuttu, kuinka tämän lain tiimoilta jatkossa tutkitaan ja pohditaan, jokaisen kohdalla etsitään se uusi tie, paras ratkaisu, oma vaihtoehto, hänelle sopiva mahdollisuus, uuden työllistymisen polku. (Ed. Yrttiaho: Loistava polku!) — Mielellään loistava polku. — Haluaisin kysyä vielä kerran, että kukahan sen työn tekee. Kukahan sen loistavan polun etsii ja löytää, kun meillä on tällä hetkellä keskimäärin 5 000 asiakasta kuukaudessa neljällätoista työvoimaneuvojalla ja uudet lait, esitykset 178 ja 179, mitä täälläkin jatkossa käsitellään, tuovat uusia tehtäviä ja toimenpiteitä? Kukahan se on se, joka sen uuden tien etsii ja löytää parhaan ratkaisun joka ikiselle työttömälle, joita ehkä Suomessa ensi vuoden alusta on yli 300 000? Herra tietää.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä laki kuntouttavan työtoiminnan ikärajan poistamisesta on ajatuksellisesti kannatettava, mutta todella, niin kuin edelliset puheenvuoron pitäjät ovat tuoneet esiin, tämä edellyttäisi kuntiin huomattavasti enemmän lisäresursseja, jotta tämä voitaisiin toteuttaa. Kuntaliiton arvion mukaanhan tämä hallituksen esitys toisi kuntouttavan työtoiminnan piiriin jopa kymmeniätuhansia ihmisiä, mikä tarkoittaa noin 180 miljoonan euron lisämäärärahatarvetta. Kuntaliiton tekemään kustannusarvioon verrattuna tämä hallituksen kunnille varaama valtionosuuslisäys on marginaalinen 2,1 miljoonaa euroa vuodessa.

Yhdyn myös niihin puheenvuoroihin, mitä täällä on pidetty tänään siitä, että ensisijaisesti pitäisi järjestää työvoimapalveluihin ja työllistymistä edistäviin palveluihin niitä mahdollisuuksia, ja tämä on sitten niin kuin toissijainen tämä kuntouttava työtoiminta.

Haluan vielä ottaa esiin sen, että myös tämän työtoiminnan laatua pitää kehittää, jotta se oikeasti olisi kannustava ja motivoiva ja sinne ihmiset haluaisivat siirtyä. Tällä hetkellä se ei aina valitettavasti laadultaan ole ollut kovin hyvää, riittävän hyvää, ja sen vuoksi pelätäänkin, että tässä myös kieltäytymiset tästä työtoiminnasta lisääntyvät, ja silloin siitä seuraa juuri se tilanne, että siirrytään työmarkkinatuen ulkopuolelle, toimeentulotuelle, ja siellä sitten vielä tulee tämä toimeentulotuen perusosan alennus, jolloin sitten pienituloiset joutuvat entistäkin hankalampaan asemaan. Eli tämä työtoiminnan laatu on myös äärimmäisen tärkeä asia tässä asiassa. Mutta resursseja siis lisää, jotta tämä voitaisiin oikeasti toteuttaa.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys perustuu Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmaan, jonka mukaan kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden ikäraja poistetaan ja työtoiminnan sisältöä kehitetään vastaamaan kunkin osallistujan yksilöllisiä tarpeita. Kieltäytymisen seuraamukset säädetään 25 vuotta täyttäneiden osalta vastaamaan alle 25-vuotiaiden seuraamuksia. Hallituksen esityksessä on arvioitu, että kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden ikärajan poiston vaikutuksesta kuntouttavan työtoiminnan osallistujamäärä kasvaisi vuonna 2010 noin 2 000 henkilöllä.

Kuntouttava työtoiminta on EU:n kautta Suomeen tullutta aktivointipolitiikkaa, niin sanottua aktiivista sosiaalipolitiikkaa, jonka toimeenpanosta vastaavat kunnat yhteistyössä työ- ja elinkeinohallinnon kanssa. Kuntouttava työtoiminta on toissijaista suhteessa työ- ja elinkeinohallinnon työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Se tulee kysymykseen silloin, kun ihminen on ollut pitkään työttömänä eikä ole tiedossa, millainen hänen yleinen toimintakykynsä ja työkuntonsa on. Hyvin usein nämä ihmiset ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti vaikeassa elämäntilanteessa.

Kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen on kunnan vastuulla, mutta henkilöä koskeva aktivointisuunnitelma laaditaan yhteistyössä työ- ja elinkeinohallinnon kanssa. Kunta vastaa kuntouttavan työtoiminnan paikan järjestämisestä henkilölle sekä hänen tarvitsemiensa sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalvelujen järjestämisestä. Kuntouttavan työtoiminnan tarkoituksena on, että henkilö sen aikana totuttautuu työyhteisöön ja työelämän pelisääntöihin. Kunnassa kuntouttavan työtoiminnan keskeisin haaste on syrjäytymisvaarassa olevan henkilön hoidosta, sosiaalisesta kuntoutumisesta ja viimesijaisen toimeentulon järjestämisestä vastaaminen.

Työvoimapoliittiset toimenpiteet on edelleen tarkoitettu ensisijaisiksi kaikissa niissä tapauksissa, joissa kyseisten toimenpiteiden käyttö on mahdollista. Valiokunta korostaa, ettei kuntouttava työtoiminta voi toissijaisena toimenpiteenä korvata työnhakusuunnitelman mukaisia ensisijaisia toimenpiteitä. Ensisijaiset toimenpiteet on toteutettava siten, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat vain ne, joiden työllistyminen sitä vaatii. On tärkeää huolehtia siitä, etteivät henkilöt siirry toissijaisten toimenpiteiden piiriin sen vuoksi, ettei ensisijaisia toimenpiteitä toteuteta tehokkaasti riittämättömien resurssien tai hyödyntämättömien määrärahojen vuoksi.

Nuorisotyöttömyyden nousun myötä on tärkeää, että nuorilla on omanlaisiaan kuntouttavan työtoiminnan paikkoja. Kuntien sosiaali- ja opetustoimen yhdessä ylläpitämät työpajat ja muut vastaavat järjestelyt tarjoavat nuorisokulttuurisen viitekehyksen työtoiminnan järjestämiseen. Nuorisoa kiinnostavia tehtäviä on muun muassa tietotekniikkaan, autonkorjaukseen ja palvelualoihin keskittyvissä työpajoissa. Tästä syystä on aivan ensiarvoista, että pystyttäisiin estämään uusien pitkäaikaistyöttömyydestä kärsivien ikäluokkien muodostumista. Nuorten syrjäytymisen estäminen on välttämätöntä, jotta työllisyysaste voidaan ylläpitää hyvinvointipalvelujen edellyttämällä tasolla väestön ikääntyessä.

Arvoisa puhemies! Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena on edistää henkilön työ- ja toimintakyvyn ylläpitämistä ja paranemista. Tämä edellyttää terveystarkastusten, neuvonnan ja palvelujen toteuttamista osana kuntouttavaa työtoimintaa, jotta henkilön työ- ja toimintakykyä voidaan arvioida ja edistää. Terveystarkastusten kautta asiakkaat pystytään ohjaamaan tarvittaviin hoito- ja kuntoutustoimenpiteisiin.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä hyvässä salikeskustelussa on noussut esiin kuntien resurssit. Kunnille maksetaan kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä valtion korvauksena noin 10 euroa toimintapäivältä kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvaa henkilöä kohden, mutta kuitenkaan hallitus ei esitä kunnille maksettavan korvauksen nostamista, joten sikäli täällä salissa esille noussut huoli on ihan aiheellinen. Mielestäni ed. Lahtela nosti ansiokkaasti esiin myös näitten kustannusten kokonaisvaikutuksia ja sitä näkökulmaa, kuinka paljon myös säästetään siinä, jos henkilöt saadaan kiinni elämän syrjään, heille saadaan työtä ja heille saadaan mielekästä tekemistä, joka parantaa kokonaisvaltaisesti henkilön hyvinvointia.

Tässä taloudellisessa tilanteessa on kyllä niin, että kunnat joutuvat ehkä karsimaan sosiaalihuollon palveluistaan, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä nimenomaan kuntouttavan työtoiminnan asiakkaille. Ja siksi varmasti on erittäin tärkeätä, että seurataan näiden määrärahojen tarpeita ja tarvittaessa ollaan valmiita lisäämään kunnille määrärahoja tähän toimintaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! En tiedä, mitä edellinen puhuja ajatteli ja puhui, koska ajattelin puhua juuri samasta asiasta sillä tavalla, että nyt tässähän on oleellinen seikka se, jotta kun nyt tällä hetkellä valtio antaa toimintapäivää kohti 10 euroa ja 9 senttiä, ja keskimäärin se kustannus tuolla kunnissa, kun järjestetään, on tuolla kolmenkympin ja neljänkympin välillä, taitaa olla keskiarvo vähän reilut 30 euroa. Sen takia sitä summaa pitäisi nostaa. Minusta olisi kohtuullista, jotta pannaan vaikka puoliksi, niin kuin meillä tässä työelämävaliokunnan demariporukan vastalauseessa on, että se korvaus olisi 16,60 toimintapäivää kohti, jolloin kunta kantaisi siitä toisen puolen ja valtio toisen puolen.

Tässä olisi vähän sama logiikka kuin työmarkkinatuessa. Kun siellä kerta kunnalla maksatetaan toinen puoli siitä, niin tässä otettaisiin sama logiikka käyttöön, jolloin kunta vähän paremmin ottaisi myös sen taloudellisen näkökohdan huomioon, kun nyt tässä voi luistaa. Sanovat, että kun tämä maksaa yli kolmenkympin päivää kohti ja kymppi tulee korvausta, niin ei kannata järjestää.

Yleiskeskustelu päättyi.

​​​​