Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on hallituksen esitys laeiksi lastensuojelulain, vankeuslain 4 ja 20 luvun sekä tutkintavankeuslain 2 luvun 5 §:n muuttamisesta.

Ensinnäkin valiokunta toteaa, että pidämme myönteisenä sitä, että lastensuojelulain kokonaisuudistuksen toimeenpanossa havaittuja lainsäädännön kehittämistarpeita on selvitetty ja että esityksessä ehdotetaan lastensuojeluasioiden käsittelyä nopeuttavia muutoksia. Saamamme selvityksen perusteella on vireille tulleiden lastensuojeluasioiden määrä nykyisen lain voimaan tultua ollut selvässä kasvussa. Tämän on arvioitu ainakin osin johtuvan lainuudistuksen tavoitteena olleen lastensuojeluilmoitusten tekemisen kynnyksen madaltumisesta. Lastensuojelutarpeen tuleminen viranomaisten tietoon mahdollistaa varhaisen puuttumisen ongelmiin ja oikea-aikaisen ohjaamisen palvelujen piiriin. Lastensuojelun ilmenneisiin tarpeisiin vastaamista on kuitenkin vaikeuttanut muun muassa pätevien sosiaalityöntekijöiden puute.

Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lapsen edun näkökulmasta on tärkeää, että lastensuojelussa ja sijaishuollossa pyritään vähentämään turvattomuutta ja epävarmuutta, joka liittyy erilaisten väliaikaisten lastensuojelutoimenpiteiden toteuttamiseen. Valiokunta katsoo, että lainsäädännön kehittämisessä on tarpeen pyrkiä löytämään ratkaisuja, joilla esimerkiksi pitkäaikaisen sijaishuollon pysyvyyttä voidaan edistää eri osapuolten oikeudet huomioon ottavalla tavalla.

Esitetyissä säännösmuutoksissa selkeytetään ehkäisevän lastensuojelun määrittelyä ja roolia sekä siinä vaiheessa, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana, että asiakkuuden aikana osana avo-, sijais- tai jälkihuoltoa. On arvioitu, että puutteet kuntien peruspalvelujen, kuten esimerkiksi kouluterveydenhuollon toteuttamisessa ovat osaltaan johtaneet siihen, ettei lasten kasvuympäristössä olevia ongelmia ole havaittu ajoissa. Ongelmien kasaantuminen perheissä johtaa usein lisääntyneeseen lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelu- ja muiden erityispalvelujen tarpeeseen, vaikka ongelmiin voitaisiin löytää ratkaisuja peruspalvelujen piirissä annettavalla tuella.

Uuden lain täytäntöönpanoon liittyvien muutostarpeiden lisäksi ehdotetaan päätöksenteko lapsen sijoittamisesta vankilaan vankeus- tai tutkintavankeusrangaistustaan suorittavan vanhempansa kanssa siirrettäväksi Vankeinhoitolaitokselta lastensuojeluviranomaisille. Siirron ja vankiloiden perheosastojen perustamisen taloudellisten vaikutusten, noin 200 000 euroa, vuoksi esitys liittyy vuoden 2010 talousarvioon ja käsitellään sen yhteydessä. Useissa valiokunnalle annetuissa asiantuntijalausunnoissa on kiinnitetty huomiota siihen, että esityksen muita kuin talousarvioon liittyviä ehdotuksia on valmisteltu kiireellisellä aikataululla ja että niiden arviointi olisi edellyttänyt enemmän aikaa kuin talousarvion käsittely on mahdollistanut.

Lapsen sijoittaminen vankilaan vanhempansa kanssa. Vankilaan sijoitettavien lasten määrä on käytännössä hyvin pieni. Tällä hetkellä äiti—lapsi-osastoja on kahdessa vankilassa ja lapsia näissä yhteensä seitsemän. Kuluneen vuosikymmenen aikana tämän kaltaisissa olosuhteissa on ollut 140 lasta.

Lapsen sijoittaminen vankilaan on lastensuojelullista arviota ja lapsen edun punnitsemista vaativa päätös. Lapsen etu voidaan vankilaan sijoittamisessa turvata nykyistä paremmin, kun sijoitus tehdään lastensuojelulain mukaan ja perheosaston toiminta on lastensuojelun toimintaa. Lapsen sijoitus ja perheosaston työskentely perustuu kunkin lapsen kohdalla lapsen tarpeesta lähtevään yksilölliseen asiakassuunnitelmaan. Valiokunta korostaa, että lapsen sijoittamista perheosastolle on harkittava huolellisesti lapsen edun kannalta ja arvioitava sijoittamisen oikeellisuutta jatkuvasti myös sijoituksen aikana.

Lastensuojeluasioiden käsittelystä. Kiireellistä sijoitusta ja väliaikaista määräystä koskevien säännösmuutosten tavoitteena on parantaa lapsen ja hänen perheensä oikeusturvaa nopeuttamalla lastensuojeluasioiden käsittelyä hallinto-oikeuksissa ja selkeyttämällä päätöksentekoa koskevia säännöksiä. Päätöksentekojärjestelmä säilyisi esityksen mukaan pääpiirteissään ennallaan. Kiireellisen sijoituksen jatkopäätöksen tekeminen tulevan lain mukaan siirretään kuitenkin hallinto-oikeudelta kunnalliselle viranhaltijalle.

Saadun selvityksen mukaan kiireellisten sijoitusten jatkopäätökset ovat työllistäneet hallinto-oikeuksia kohtuuttomasti. Nämä asiat ovat luonteensa vuoksi kiireellisesti käsiteltäviä, ja niitä on valtakunnallisesti ollut vuositasolla satoja. Tuomioistuinten harkintavalta on kuitenkin jäänyt käytännössä vähäiseksi. Kuten lakivaliokuntakin on lausunnossaan todennut, mahdollistaa esitys sen, että hallinto-oikeuksien voimavarat voidaan kohdistaa nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Jatkopäätökseen liittyvä muutoksenhakumahdollisuus on myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsityksen mukaan riittävä turvaamaan asianosaisen oikeusturvan. Valiokunta huomauttaa ja toteaa, että ratkaisun tulee aina perustua lapsen edun huomioon ottamiseen.

Lastensuojeluilmoituksista ja selvityspyynnöstä. Lastensuojeluilmoitusta koskevaa säännöstä täydennetään siten, että muun muassa Rikosseuraamuslaitoksen henkilökunta tulee ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Uusi tapa saattaa lastensuojeluasia vireille on ehdotuksen mukainen pyyntö lastensuojelutarpeen arvioimiseksi. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena lakiin ehdotettua mahdollisuutta pyytää lastensuojelun tarpeen arvioimista yhdessä lapsen tai hänen vanhempansa kanssa. Valiokunta kuitenkin korostaa samalla kaikkien lasten kanssa työskentelevien ennalta ehkäisevän työn merkitystä.

Lakiin ehdotetaan myös uutta velvollisuutta ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekemiseen, jos on perusteltua syytä epäillä, että syntyvä lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen. Mahdollisesti tarvittavina tukitoimina mainitaan säännöksen perusteluissa lapsen sijoittaminen kuntouttavaan yksikköön yhdessä vanhemman kanssa, tehostettu perhetyö lapsen kotona tai kiireellinen sijoitus. Vaikka tällaisia ilmoituksia on käytännössä jossain määrin jo tehty, pitää valiokunta erittäin tärkeänä, että myös laki ohjaa näissä tilanteissa suunnittelemaan ja toteuttamaan lapsen ja äidin tarvitsemia tukitoimia jo raskauden aikana.

Rajoitustoimenpiteistä. Jo ennen lastensuojelulain kokonaisuudistusta säädettyjen rajoitustoimenpiteiden käytännön soveltamisessa on ilmennyt muutostarpeita. Hallituksen esityksessä kiireellisimpänä on pidetty suljettuna hoitona annettavan erityisen huolenpidon kohdistamista jopa alle 6-vuotiaisiin. Yhteydenpidon rajoittamista koskeva päätöksentekomenettely on vaikeuttanut lapsen edun mukaista yhteistyötä lapsen, vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden välillä.

Valiokunta puoltaa suljettuna hoitona annettavan erityisen huolenpidon rajaamista koskemaan 12 vuotta täyttäneitä lapsia, vaikka täsmällisten ikärajojen asettamiseen lain tasolla liittyy myös ongelmia muun muassa lasten kehityksen yksilöllisen vaihtelun vuoksi. Ehdotettua ikärajaa nuorempien lasten kohdalla hoidon jatkuvuus ja kiinnittyminen hoitaviin aikuisiin on ensiarvoisen tärkeää. Valiokunta korostaa, ettei erityinen huolenpito tarkoita ensisijaisesti lapsen oikeuksien rajoittamista, vaan erityistä moniammatillista hoitoa ja huolenpitoa lapsesta.

Lastensuojelulain 67 §:n 4 momentin mukaan sosiaalityöntekijä voi jättää lapselle tarkoitetun viestin kokonaan tai osaksi toimittamatta lapselle. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota 4 momenttiin ehdotettuun lisäykseen, jonka mukaan sosiaalityöntekijä voisi päätöksen tekemistä varten lukea kirjeen tai luottamuksellisen viestin. Lausunnon mukaan ehdotettu viestin lukemisoikeus merkitsee aiempaa selvästi pidemmälle menevää puuttumista luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan ydinalueelle.

Tällaiselle sääntelylle ei sinänsä ole perustuslain kannalta estettä, jos se täyttää perustuslain 10 §:n 3 momentin välttämättömyysvaatimuksen eikä sillä rajoiteta oikeutta enempää kuin kussakin yksittäistapauksessa on perusteltua. Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotettu lisäys näyttäisi merkitsevän rajoituksetonta mahdollisuutta kaikkien lapselle osoitettujen viestien lukemiseen. Perustuslakivaliokunta katsoi, että edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä on ehdotetun lisäyksen poistaminen tai täydentäminen siten, että oikeutta viestin lukemiseen rajoitetaan olennaisesti.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa säännöksen täydentämistä perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti. Valiokunta pitää lapsen oikeusturvan kannalta hyvänä, että lapselle osoitettujen viestien lukeminen ja edelleen lapselle toimittamatta jättäminen edellyttävät valituskelpoisen päätöksen tekemistä.

Lain voimaantulosta. Hallituksen esitys lähtee siitä, että laki tulisi voimaan 1.1.2010. Valiokunta kuitenkin ehdottaa lakien voimaantulon lykkäämistä kahdella kuukaudella muun muassa siitä syystä, että perheosastojen perustamiseen ja kuntien viranomaisten koulutukseen sekä mahdollisesti tarvittaviin kuntien johtosääntö- ja tietojärjestelmien muutoksiin jää ehdotettua enemmän aikaa.

Tämä mietintö sisältää kaksi vastalausetta, joissa on lausumaehdotukset.

Ihan lopuksi haluan todeta valiokunnan mietintöön liittyen, kun täällä viitataan useita kertoja lastensuojelulain uudistamiseen, että edellinen eduskunta melkein viimetöikseen talvella 2007 sääti uuden lastensuojelulain, ja valiokunnan puheenjohtajana harvoin kokee niitä tilanteita, mitä tämän lain valmistelun yhteydessä valiokuntakäsittelyn yhteydessä sai kokea. Poikkeuksetta valiokunnassa käyneet asiantuntijat aloittivat kiitoksilla eduskunnalle siitä, että olimme saaneet säädetyksi lastensuojelulain, ja se tuntui ihan mukavalta tällainen palaute.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lastensuojelulain kiireellisen sijoituksen ja väliaikaisen määräyksen säännöksiä. Tavoitteena on parantaa lapsen ja hänen perheensä oikeusturvaa nopeuttamalla asioiden käsittelyä hallinto-oikeuksissa ja selkeyttämällä säännöksiä. On hyvä, että lastensuojelulain kokonaisuudistuksen toimeenpanossa havaittuja lainsäädännön kehittämistarpeita on selvitetty ja että esityksessä ehdotetaan lastensuojeluasioiden käsittelyä nopeuttavia muutoksia. Kuten tiedämme, on lastensuojeluasioiden määrä nykylain voimaan tultua ollut selvässä kasvussa. Osittain sen arvioidaan johtuvan siitä, että kynnys tehdä lastensuojeluilmoituksia on madaltunut.

Arvoisa puhemies! Pääperiaatteissaan hallituksen esityksestä laadittu mietintö vastaa näkemystämme, mutta jätimme mietintöön vastalauseen, jossa erityisesti puutuimme kunnissa työskentelevien lastensuojelutyöntekijöiden tilanteeseen. Vastalauseessamme esitämme lausumaehdotusta, jonka mukaan hallituksen tulisi valmistella toimenpide-esitys, jolla kuntien lastensuojelutyöntekijöiden määrää lastensuojelutyössä vahvistetaan.

Arvoisa puhemies! Lastensuojeluasiakkuudet ovat ylipäätään viime laman jälkeen lisääntyneet selvästi, ja uuden lain myötä lastensuojeluilmoitusten määrä on lisääntynyt huomattavasti. Esimerkiksi Helsingissä lastensuojeluilmoitusten määrä on vuoden aikana lisääntynyt jopa 30 prosentilla, ja Kuopiossa käsittelyssä olevia lastensuojeluilmoituksia oli lokakuussa peräti 300. Asiakkuudet ovat myös entistä haastavampia.

Lastensuojelulain hyvien tavoitteiden saavuttaminen on vaikeaa, kun resurssit ovat vähäiset. Henkilökuntaa on liian vähän, monesti sosiaalityöntekijältä puuttuu lastensuojelun muodollinen pätevyys ja lisäksi työntekijöiden vaihtuvuus on suurta työn vaativan luonteen ja heikkojen työolosuhteiden vuoksi. On selvää, että lasten oikeusturva voi toteutua ainoastaan, jos sosiaalitoimeen varataan riittävät resurssit ja lastensuojeluun erikoistuneiden sosiaalityöntekijöiden määrä turvataan.

Mielestämme hallituksen tulisi toimia siten, että saataisiin aikaan valtakunnallinen sosiaalityöntekijöiden pätevöitymiskoulutus. Sosiaalialan perustutkinnon ja riittävän työkokemuksen omaavat henkilöt voisivat hankkia muodollisen pätevyyden ja näin lisätä ja vahvistaa kuntien käytössä olevaa ammattitaitoista henkilökuntaa. Samanaikaisesti voitaisiin määrittää lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden enimmäisasiakasmäärät laissa, samoin kuin lastensuojelun työntekijöiden täydennyskoulutusvelvoite. Lisäksi lastensuojelun laatusuosituksiin tulee sisällyttää mitoitukset sosiaalityöntekijöiden määrästä.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä on korostettu lastensuojelulain ehkäisevää luonnetta nostamalla ehkäisevä lastensuojelu omaksi pykäläkseen. Vaikka esitys sinällään on kannatettava, ei säännös voi käytännössä toteutua, ellei pykälässä mainittuihin palveluihin varata tarpeeksi resursseja. Sinänsä lastensuojeluilmoitusten kynnyksen madaltuminen mahdollistaa varhaisen puuttumisen ongelmiin ja oikea-aikaisen ohjaamisen palvelujen piiriin. Toisaalta ongelmaksi on nousemassa ehkäisevien palvelujen puute.

Samaan aikaan, kun ehkäisevät palvelut ovat heikenneet, on lastensuojelutoimenpiteissä olevien lasten määrä voimakkaasti kasvanut. Kymmenessä vuodessa lastensuojelun avohuollon piirissä olevien lasten määrä on jopa kaksinkertaistunut ja myös kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kasvanut rajusti. Osalle perheistä tarjotaan valitettavasti lastensuojelupalveluja tai muita erityispalveluja siksi, ettei peruspalveluja, kuten esimerkiksi kotipalveluja, ole saatavilla. Yhteiskunta toimii tässä asiassa siis todella nurinkurisesti, etenkin kun tiedämme, että lastensuojelutoimet ovat paljon kalliimpia kuin ehkäisevät toimet.

Me sosialidemokraatit olemme huolissamme siitä, johtaako edellä esimerkiksi lakiehdotuksen 25 a §:ssä tarkoitettu pyyntö lastensuojelutarpeen arvioimisesta siihen, että muut tahot siirtävät vastuuta lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Ilmoituskynnyksen madaltaminen ei saa merkitä sitä, että peruspalvelut käyttävät lastensuojeluilmoitusta entistä herkemmin ja sen varjolla väistävät velvollisuutensa tukeen. Peruspalvelujen piirissä annettavan tuen tulee olla ensisijaista lastensuojeluun ohjaamiseen nähden.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Esityksen mukaan päätös lapsen sijoittamisesta vankilaan vanhemman vankeuden ajaksi siirretään Vankeinhoitolaitokselta lastensuojeluviranomaiselle. Muutos on sinänsä erittäin tervetullut, mutta se on myös kunnalle tuleva uusi tehtävä. Jos ja kun myös rahoitusvastuu siirretään kunnille, olisi hallituksen esityksessä tullut selkeästi määritellä kunnille tulevat kustannuserät ja varata kunnille tarpeelliset resurssit tähän työhön.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Lastensuojelulain uudistus on varmaan tarpeen mutta myös ne käytännöt, mitä on olemassa, niin minusta pitää katsoa, ovatko ne oikeita olleet. En tiedä, johtuuko se laista vai mistä, mutta huostaanottojen määrä on kyllä kasvanut ainakin tuolla Itä-Suomessa. Niissä yhteydenotoissa, joita olen saanut tässä jo lähes 15 vuoden aikana, mitä eduskunnassa olen ollut, on tosi ikäviä tarinoita siitä, kun siihen pyörään joutuu. Onko se sosiaalityöntekijöiden pätemättömyyttä vai mitä, mutta siinä kun joutuu viranomaisten rattaisiin lapsi tai ne perheet, niin minä väitän, että siellä kyllä jauhetaan perheet hajalle. Välttämättä en ole ihan varma, että jokaisessa tapauksessa on kyseessä lapsen etu edes. Jotenkin meillä tämä arvomaailma on muuttunut sillä tavalla, että me nojaamme aina lakiin, ja kun on tietty vakanssi, sosiaaliviranomainen tai joku siellä, niin hän tietää kaiken ja hän arvioi kaiken, mitä tapahtuu, välittämättä sitten ihan siitä lopputuloksesta.

Ihan muutama esimerkki, jotka tuossa ovat tulleet ihan anonyyminä, kun ihmiset ovat olleet yhteydessä, ja olen joistakin lehdistäkin Pohjois-Karjalassa lukenut niitä juttuja, ja olen tarkistanut, onko näin tapahtunut. Oli tapaus, jossa 14-vuotias tytär karkasi kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa toiselle puolelle Suomea ja isä ja äiti kävivät hakemassa tyttären pois sieltä, ottivat käsipuolesta kiinni pahoinpitelemättä sen pahemmin vaan sanoivat, että nyt lähdetään kotiin, että tämmöisen pelin pitää loppua. Tytär meni, kun tultiin kotiin, seuraavana päivänä poliisilaitokselle ja kertoi, että isä pahoinpiteli häntä. Siitä se sitten ura urkeni, jotta isä sai sakot ja tyttö vietiin hoitolaitokseen. Kyse ei ollut siitä ollenkaan, että nämä vanhemmat eivät olisi halunneet pitää lapsestaan, 14-vuotiaasta tyttärestään, huolta. Jos vanhemmat eivät voi ojentaa sen verran, että hei, tässä on pelisäännöt, että ei muuten lähdetä jätkien mukaan juoksentelemaan tuossa iässä, niin jotakin on silloin vähän pielessä. No, sehän yhteiskunnalle maksoi aika paljon, kun tyttö joutui 14-vuotiaana laitokseen. Koska tästä on sen verran aikaa, tytär on ilmeisesti nyt jo täysi-ikäinen, ja onkin jo.

Sitten tullaan siihen toiseen kysymykseen. Nämä hoitolaitoksethan — on niin monta tapausta tullut eteen — pitävät kynsin hampain kiinni kanssa siitä, että nämä lapset pysyvät siellä hoitolaitoksessa, koska se on ainakin 5 000—7 000 euroa, jopa enemmänkin, mitä ne perivät liksaa kuukaudessa. Seuraava nuoren tapaus on ihan tosi juttu, kun minä kysyin häneltä itseltään: Hoitolaitoksen pitäjä sanoi nuorelle, joka täytti 18 vuotta, että laita tähän paperiin nimesi, niin saat olla meillä eteenkinpäin. Tämä kyseinen nuori kävi ammattikoulua, jolloin on ilmeisesti lain mukaan mahdollista jatkaa asumista hoitolaitoksessa yli 18-vuotiaanakin. Mutta onneksi vanhemmat sanoivat, että muuten hei, älä laita mihinkään paperiin enää nimeäsi heiltä kysymättä. Tapaus ei ole kuin kaksi vuotta vanha. Onneksi tämä oli tullut eteen, koska se hoitolaitos olisi rahastanut vielä tässäkin. Onneksi tämä muutti kotiin, kun tuli 18-vuotiaaksi. Hän on käynyt sieltä kotoa koulut ja pärjännyt ihan hyvin. Mutta siinä tapauksessa hoitolaitos halusi rahastaa sen eteenkinpäin. Totta kai kyse on isoista rahoista. Siinä iässä ei hirveän paljon tarvitse vaippoja vaihtaa, jos on jo 18-vuotias. Kun sapuskaa heittää eteen ja punkka on olemassa siellä, niin hyvin pärjää.

Yksi tapaus, joka tuli sitten eteen, sekin oli lehdessä ja sen voisi todeta: 12-vuotiaalla nuorella oli nettiriippuvuus. Hän ei sitten malttanut nukkua. Kotona eivät oikein saaneet kuria siihen ja sitten menivät sosiaalityöntekijöiden luokse, koska tämmöinen keskustelu piti käydä. Tämä isä oli ollut vähän hermona siinä, ja kun sitten sanottiin, että tämä lapsi aiotaan ottaa teiltä pois, niin hän kävi vaatimaan tiukasti, että mistä löytyy semmoinen, joka voi ottaa meidän lapsen pois, siis laitokseen viedä. Kun hän hermostui siinä ja korotti ääntään ja sitten paloi pinna, niin hän lähti ulos. Hän ei voinut enää sisällä olla. Juuri ovella tuli vastaan toinen sosiaalityöntekijä, jota hän tönäisi. Isä käyttäytyi väkivaltaisesti tätä kohtaan, sekin luki lehdessä. Tonnin sai sakkoa, ja lapsi otettiin huostaan, koska isähän voi käyttäytyä lastakin kohtaan väkivaltaisesti, koska törmäsi siihen sosiaalityöntekijään, kun pinna paloi ja lähti ulos. Minusta pitäisi kyllä tervettä järkeä käyttää ihan oikeasti, että mikä todellisuudessa se lapsen etu näissä monissa tapauksissa on.

Toivon mukaan tämä laki nyt auttaa. Mutta minä en usko, että lailla tehdään mitään, jos se asenne on semmoinen viranomaistaholla, että siellä katsotaan, että me kyllä tiedämme, me olemme saaneet sellaisen koulutuksen, nuo vanhemmat kun ovat kouluja käymättömiä, niin eiväthän he voi lapsia osata kasvattaa, vaan pannaan ne tuonne, kun putki on olemassa. Siellä on hoitolaitoksia tarjolla, laitetaan sinne sitten.

Sen takia minä odotan inhimillisyyttä, järkeä ja viisautta näissä ja sitä todellista lapsen edun katsomista, koska viime kädessähän tapahtuu se, että oikeusistuimessa pitäisi olla se harkinta, joka katsoo, mikä se on, voiko se olla niin kuin viimeisessä tapauksessa, joka on kesken tuolla maakunnassa: Veljen perhe haluaisi ottaa kaksi lasta sijaiskotiin, mutta sosiaaliviranomaiset sanoivat, että ei se oikein käy, meillä on parempi vaihtoehto: lapset pitää saada kauemmas kotoa, koska he ovat liian lähellä vanhempia. Sitäkin voi kysyä, voivatko vanhemmat olla niin pahoja, että he myrkyttävät sen lapsen siinä, jos se veljen perheessä asuisi ja veljen perhe olisi sijaishuoltaja.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan edellisen kerran 1.1.2007. Tuskin muste on ehtinyt kuivua, kun meillä on käsissämme uusi laki, mikä kertoo meidän lakiemme valmistelusta ja valmistelun tämänhetkisestä tilasta.

Etelä-Suomen hallinto-oikeudet ovat olleet vaikeuksissa, kun uusi laki 2007 astui voimaan ja hallinto-oikeuksiin saapui runsaasti juttuja lasten huostaanotoista, ja käsittelyajat ovat olleet hyvin pitkiä. On ollut siis selkeä paine korjata lainsäädäntöä, jotta saadaan muutoksia asioihin niin, että lasten oikeusturva paranee.

Nyt esitetyt uudet muutokset ovat perusteltuja, vähentävät byrokratiaa ja yksinkertaistavat käsittelyä. Aiemman lastensuojeluilmoituksen sijasta voi tehdä pyynnön lastensuojelutarpeen selvittämiseksi, mikä on myös hyvä muutos. Monet viranomaiset epäilevät tehdä lastensuojeluilmoitusta, etenkin epävarmoissa tilanteissa. Pyyntö tarpeen kartoittamiseksi on lievempi juttu ja voi madaltaa yhteydenottokynnystä.

Suuri kansallinen ongelmamme on jatkuva lastensuojelutarpeen kasvu, jolle ei näy loppua, eikä sitä tällä eikä muillakaan säännöksillä poisteta. Valtiovalta antaa rahaa kehittämishankkeisiin, vaikka niihin ollaan kunnissa jo väsyneitä ja suunnitelmia pitää vain tehdä. Esimerkiksi meillä Kainuussa ollaan laatimassa nuorisolain, joka on opetusministeriön alainen, mukaista lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmaa, joka kuuluu kunnille, ja lastensuojelulain, joka on STM:n alainen, mukaista kehittämisohjelmaa, jota sorvataan maakunnassa. Hyvä tarkoitushan näillä on, eivätkä ne ihan hyödyttömiäkään ole. Mutta tärkeintä tässä tilanteessa olisi vahvistaa peruspalveluja ja poistaa lapsiköyhyys, mihin taas ei tässä eduskunnassa tunnu oikein rahaa löytyvän.

Lasten ja nuorten pahoinvointi on aikamme suurin kansallinen haaste. Lääkkeet siihen ovat oikean suuntaisia mutta riittämättömiä. Juuri siitä syystä valiokunnan mietintöön jätettyyn vastalauseeseen sisältyvä lausumaehdotus siitä, että esimerkiksi lastensuojelutyöntekijöiden määrää lastensuojelutyössä vahvistettaisiin, olisi osaltaan vaikuttamassa tähän asiaan, mutta sekään ei poista vielä todellista ongelmaa eli lapsiperheköyhyyttä, yksinhuoltajaköyhyyttä, johon meidän on yhdessä tiukasti tartuttava.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Lastensuojelulain muutosesityksen ja ylipäätään lain toteutuminen edellyttävät sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämistä. Lastensuojelutyö on erityisen haasteellista ja edellyttää erityisosaamista. Lastensuojelutyöntekijöillä ja muilla lastensuojelutyössä mukana olevilla tulisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet mutta myös velvollisuus jatkuvaan täydennyskoulutukseen.

Erityisen tärkeää on, että lastensuojelutyössä kiinnitetään huolta pysyvyyteen ja sen turvaamiseen lastensuojelun ja sijaishuollon asiakkaana olevien lasten ja nuorten elämässä, mihin yleisesti on sisältynyt ja sisältyy paljon turvattomuutta ja epävarmuutta. Lastensuojelun avohuollossa ja sijaishuollossa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota tekijöihin, jotka heikentävät pysyvyyttä ja jatkuvuutta, ja lainsäädännöllä vaikuttaa näiden tekijöiden minimoimiseen.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä laissa, lakimuutoksissa, on monia hyviä asioita, joita tässä edellä puhujat ovat tuoneet esiin. Muun muassa ed. Anneli Kiljunen avasi hyvin tätä lakikokonaisuutta ja toi samalla esiin myös SDP:n vastalauseen tähän liittyen, joka siis lähinnä keskittyy siihen, että lastensuojelutyöntekijöiden määrää tulisi lisätä, ja siihen liittyen meillä on myös esitetty sitten lausumaehdotus. Tämä vaihtuvuus on myös suurta lastensuojelutyöntekijöiden keskuudessa, mikä hankaloittaa lastensuojelutoimintaa. Sitten juuri tämä, että on paljon epäpäteviä työntekijöitä hoitamassa tehtäviä, on sellainen ongelma, johon kyllä pitäisi löytää pikaisesti ratkaisuja. Pienet kunnathan ovat sitten erityisen hankalassa asemassa, niin kuin me tuossa vastalauseessammekin nostimme sen esiin.

Erityisen hyvää tässä laissa on, että pyritään taas lapsiperheiden ennalta ehkäiseviä palveluita vahvistamaan ihan tällä pykälän sanamuutoksellakin, mutta se ei toteudu, ellei siihen oikeasti ohjata myös lisää resursseja ja saada niitä palveluparannuksia aikaan varhaisen tuen palveluiden piirissä. Todella toivon, että sitä saataisiin yksimielisesti jatkossa parannettua.

Nostan vielä esiin tämän 25 a §:n, minkä ed. Anneli Kiljunenkin edellä jo toi esiin. Eli olemme huolestuneita siitä, johtaako tämä pykälä lastensuojelutarpeen arvioimisesta siihen, että tahot siirtävät vastuuta lastensuojelutyöntekijöille yhä enemmän. Eli ilmoituskynnyksen madaltaminen ei saisi merkitä sitä, että peruspalvelut käyttävät lastensuojeluilmoitusta entistä herkemmin ja sen varjolla tavallaan väistävät sitten velvollisuuden kyseisen lain kohdassa tarkoitettuun tukeen, mitä tulisi laajasti peruspalveluissa saada.

Sitten tässä on nämä vankiloiden perheosastot, mikä on ihan hyvä uudistus tässä laissa. Palaan siihen vielä tarkemmin tuossa seuraavassa puheenvuorossani.

Vielä nostan esiin tuon erityisen huolenpidon kohdan. (Puhemies: 2 minuuttia!) Me olisimme toivoneet ja vastalauseessamme toimme esiin sen, että tuo 12 vuoden ikäraja ei saa sitten tarkoittaa sitä, ettei tällaista lapsen edun mukaista erityistä huolenpitoa anneta myös tarvittaessa alle 12-vuotiaille, koska tuo erityinen huolenpitokin voidaan antaa kyllä hyvin lapsen edun mukaisesti ja inhimillisesti — vastoin sitä yleistä kuvaa, mikä esimerkiksi tuossa laissa annetaan tästä erityisestä huolenpidosta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nämä ponsiehdotukset ovat perusteltuja tietysti omalla tavallaan. Totean vaan ihan informaatioksi, että suomalaisessa yhteiskunnassa valitettavasti toimii tällä hetkellä mekanismi, joka johtaa täsmälleen samaan elikkä lastensuojelutehtävissä olevien virkahenkilöitten määrän nopeaan kasvuun. Esimerkiksi Oulu sopii erittäin hyväksi esimerkiksi; yhdellä ainoalla viikolla toistakymmentä huostaanottoa. Ei se homma tule hoidetuksi, jos ei ole toimihenkilöitä. On pakko rekrytoida ilman mitään ponsia. Se on arkipäivän realismia, ja sillä sipuli. On aika huikeata, että yli 3 000 tapausta on tilastoissa esimerkkinä siitä, että äidit ovat käyttäneet päihteitä siinä määrin, että heidän sisällään kohdussa olevat sikiöt tulevat lievään känniin. Sitten se näkyy sikiön kehityksessä myöhemmin ja ihmisyksilön elämässä. Tämän kaltaiseen yhteiskuntaan on menty. Nyt kun tämä lama valitettavasti tulee tästä vaan pahenemaan, niin nämä ongelmat eivät muuta kuin pahenevat. Sillä tavalla automatiikka toimii ja aivan kurjaan suuntaan.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä lastensuojelulain muutoksessa on keskeistä ennalta ehkäisevä lastensuojelu. Esimerkiksi perheiden kotiapu oli yleistä vielä ennen viime lamaa, mutta laman seurauksena lapsiperheiden peruspalveluita leikattiin, päiväkotien ja koulujen ryhmäkoot kasvoivat, kouluterveydenhoitajien määrää vähennettiin kuten myös neuvolan tarkastuskäyntejä. Viime laman virheitä ei saa toistaa, ja yksi keskeinen syy lasten pahoinvointiin onkin lapsiperheiden köyhyys. Lapsiperheiden tukia on korotettava ja palvelut on korjattava tasolle, joka tukee lasten hyvinvointia.

Lopuksi mainitsen myös kiitoksen siitä, että vankiloissa asuvien lasten asema paranee tämän lakimuutoksen myötä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuinhan on jatkuvasti huomauttanut Suomea paljuselleistä ja niiden epäinhimillisissä olosuhteissa asuvista lapsista. Tämä häpeäpilkku onkin nyt korjattava.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä muutaman sanan ajatus tästä vankiloiden muutoksesta. Siis on erittäin hyvä, että nyt perustetaan vankiloihin nämä perheosastot. Se parantaa varmasti lasten asemaa silloin, kun he vanhempiensa kanssa, äidin kanssa yleensä, ovat vankilassa. Tällä hetkellä todella ovat lapset olleet äitiensä kanssa siis vielä toistaiseksi paljuselleissä ja hyvin perinteisessä vankilaympäristössä, vaikka siellä sitten päivähoito-osasto on ollutkin. Oikeusasiamieskin on vaatinut, että lasten olot pitää saada lapsen edun mukaisemmiksi vankilaympäristössä, ja sikäli tämä muutos on äärimmäisen hyvä, ja on hyvä myös, että paljuselleistä on siellä vankilaosastolla päästy nyt vihdoin eroon.

Eli jatkossa siis lapset ovat Vanajan avovankilassa mutta tutkintavangit ovat kuitenkin Hämeenlinnan nykyisessä naisvankilan osastossa, jossa olosuhteet ovat vielä hyvin laitosmaiset, vankilamaiset. Kiinnitänkin huomiota siihen ja toivon, että jatkossa voitaisiin kehittää myös olosuhteita, koska eivät ne olosuhteet siellä perinteisen vankilan puolella nyt sitten jatkossa tutkintavankien lasten osalta kylläkään ole lasten asemalle sopivia.

Myös tähän henkilöstörakenteeseen olisi syytä kiinnittää huomiota tuolla Vanajan avovankilan puolella. Eli kun jatkossa sinne tulee viisi lastenhoitajaa ja kaksi ohjaajaa, niin on ehkä syytä jatkossa miettiä, pystyykö tämmöinen henkilöstörakenne vastaamaan niihin tukitarpeisiin, mitä on näillä perheillä, joilla on usein kovin monenlaisia haasteita siinä elämässä ja arjessa.

Loppuun vielä yleisemmin tästä laista toteaisin, että todella resurssit tämän lain toteuttamiseen ovat äärimmäisen tarpeellisia ja niitä tarvittaisiin lisää. Jo ihan siitä edellisestä lastensuojelulain muutoksesta, jossa muun muassa asetettiin aikarajat lastensuojelutarpeen arvioinnille, monet kunnat ovat kyllä todenneet ja tuoneet esiin sen faktan, että näitä aikarajoja ei pystytä vielä täyttämään, mikä on hyvin valitettavaa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana ed. Pulliaiselle, kun hän, jos ymmärsin oikein, kyseenalaisti meidän lausumaamme ja perusteli sitä nimenomaan sillä, että muun muassa Oulussa on haettava ne resurssit, kun huostaanottotilanne tulee.

Näin juuri onkin, mutta kun lastensuojelutyöntekijöitten työ ei todellakaan ole pelkkää huostaanottoa, vaan sen painopisteen pitäisi olla ennen kaikkea siinä ennalta ehkäisevässä työssä, joka perustuu nimenomaan näitten avohuollon tukitoimien ja perheen erilaisten tukipalveluiden hakemiseen, tukemiseen ja rakentamiseen. Tämä on yksi suuri syy, että sosiaalityöntekijöillä ei siihen valitettavasti ole aikaa. Sosiaalityöntekijöitten tehtävänä on ennen kaikkea tukea sitä perheen kokonaistilannetta, muun muassa lapsiin kohdistuvaa vanhemmuutta, parisuhdetta, heidän oman elämänsä jaksamista, hyvinvointia, elämänhallintaan liittyviä kysymyksiä. Tässä yhteydessä tulevat kyseeseen myös päihdepalvelut, mielenterveyspalvelut ja monet muut tukipalvelut, jotka nimenomaan ovat osa tämän lastensuojelusosiaalityöntekijän työpanosta.

Siinä mielessä siinä viimeisessä tilanteessa — joka on sitten kärjistetty tilanne, kun lapsen oikeus ei toteudu ja perheen tilannetta ei pystytä tukemaan siinä määrin, että lapsi pystyisi asumaan kotonaan omien vanhempiensa luona — valitettavasti joudutaan sitten myös huostaanottotilanteisiin, mutta se ei missään nimessä voi olla tavoite siinä, vaan tavoitteen pitää olla tämän vanhemmuuden ja omien biologisten vanhempien tukemisessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tietenkin, ed. Anneli Kiljunen, minä olen kanssanne samaa mieltä. Näinhän sen pitää ollakin, vaan valitettavasti tässä nykytilanteessa se ei riitä.

Se kaikkein kauhein keksintö, mitä tähän maailmaan on tehty, on semmoinen pahvipaketti, 5 litraa punaviiniä, josta ei näe, mitenkä se kuluu. Se ei ole näkyvissä, vaan se on siellä vaatekaapin hyllyllä, niin että se on niin kuin piilossa, ja sieltä käydään aina lorottamassa tuolla tavalla noin. Siitä nämä kaikki ongelmat tulevat. Mitäs siinä teet?

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! En malta vielä muutamaa sanaa olla sanomatta tästä vankilassa olevien lasten tilanteesta, koska Hämeenlinnassa, josta olen kotoisin, on tämä naisosasto tällä hetkellä, ja sen takia olen aika paljon koettanut seurata sitä tilannetta.

Haluan vielä tuoda esiin sen, että täällä Vanajan avovankilassa, mihin siis jatkossa tämä perheosasto tulee, ei ole kovin kauan, kun oli tällainen tapaus, että äiti pahoinpiteli lapsensa. Eli siis vankilaympäristössä avovankilassa ei ollut voitu turvata lapsen turvallisuutta, vaan oma äiti vankilaympäristössäkin pääsi pahoinpitelemään lapsensa.

Nyt sitten tätä henkilökuntaa kyllä täällä lisätään, ja sen vuoksi toivottavasti nyt jatkossa voidaan sitten turvallinen ja parempi ympäristö turvata näille lapsille siellä. Mutta halusin kertoa tämän esimerkkinä siitä, että väliaikaisesti tehtiin ratkaisu, että avovankilan puolelle ei ole otettu lapsia, koska siellä ei tähän mennessä pystytty tätä turvaa riittävästi takaamaan.

Vielä näihin varsinaisiin vankilapuolen olosuhteisiin tuon pari esimerkkiä.

Ihan jo se, että sellit laitetaan varsin aikaisin illalla kiinni ja ne avataan seuraavan kerran aamulla. Eli lapsikin on äitinsä kanssa aivan syyttömänä pitkän yön sellissä. Minun mielestäni lasten kohdalla tässä pitäisi toimia paremmin, joustavammin. Lapsien pitäisi päästä liikkumaan, mikäli tarve vaatii, myös sinä aikana, kun sellin ovet ovat kiinni. Ennen he viettivät tämän pitkän yön siellä paljusellissä äitinsä kanssa.

Toisena esimerkkinä se, että lasten pitäisi päästä tavalliseen elinympäristöön vierailulle ja käymään. Nimittäin ohjaajat kertovat, että lapset säikkyvät, kun heidät viedään kaupunkiympäristöön, koska he eivät ole tottuneet normaalielämän ääniin esimerkiksi, koska se elämä on siellä vankilassa hyvin laitosmaista ja hyvin epätyypillistä. Ja tämmöiset asiat, kyllä väittäisin, hyvin pienillekin lapsille voivat olla vaurioittavia kokemuksia, ja toivoisin, että heille annettaisiin mahdollisimman ehjät eväät elämään silloinkin, kun heidän äitinsä on tehnyt jotakin väärää.