10) Hallituksen esitys laeiksi lastensuojelulain, vankeuslain
4 ja 20 luvun sekä tutkintavankeuslain 2 luvun 5 §:n
muuttamisesta
Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on hallituksen
esitys laeiksi lastensuojelulain, vankeuslain 4 ja 20 luvun sekä tutkintavankeuslain
2 luvun 5 §:n muuttamisesta.
Ensinnäkin valiokunta toteaa, että pidämme myönteisenä sitä,
että lastensuojelulain kokonaisuudistuksen toimeenpanossa
havaittuja lainsäädännön kehittämistarpeita
on selvitetty ja että esityksessä ehdotetaan lastensuojeluasioiden
käsittelyä nopeuttavia muutoksia. Saamamme selvityksen
perusteella on vireille tulleiden lastensuojeluasioiden määrä nykyisen
lain voimaan tultua ollut selvässä kasvussa. Tämän
on arvioitu ainakin osin johtuvan lainuudistuksen tavoitteena olleen
lastensuojeluilmoitusten tekemisen kynnyksen madaltumisesta. Lastensuojelutarpeen
tuleminen viranomaisten tietoon mahdollistaa varhaisen puuttumisen
ongelmiin ja oikea-aikaisen ohjaamisen palvelujen piiriin. Lastensuojelun
ilmenneisiin tarpeisiin vastaamista on kuitenkin vaikeuttanut muun
muassa pätevien sosiaalityöntekijöiden
puute.
Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen
kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen
kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lapsen edun näkökulmasta on
tärkeää, että lastensuojelussa
ja sijaishuollossa pyritään vähentämään
turvattomuutta ja epävarmuutta, joka liittyy erilaisten
väliaikaisten lastensuojelutoimenpiteiden toteuttamiseen.
Valiokunta katsoo, että lainsäädännön
kehittämisessä on tarpeen pyrkiä löytämään
ratkaisuja, joilla esimerkiksi pitkäaikaisen sijaishuollon
pysyvyyttä voidaan edistää eri osapuolten
oikeudet huomioon ottavalla tavalla.
Esitetyissä säännösmuutoksissa
selkeytetään ehkäisevän lastensuojelun
määrittelyä ja roolia sekä siinä vaiheessa,
kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana, että asiakkuuden
aikana osana avo-, sijais- tai jälkihuoltoa. On arvioitu, että puutteet
kuntien peruspalvelujen, kuten esimerkiksi kouluterveydenhuollon
toteuttamisessa ovat osaltaan johtaneet siihen, ettei lasten kasvuympäristössä olevia
ongelmia ole havaittu ajoissa. Ongelmien kasaantuminen perheissä johtaa
usein lisääntyneeseen lapsi- ja perhekohtaisen
lastensuojelu- ja muiden erityispalvelujen tarpeeseen, vaikka ongelmiin
voitaisiin löytää ratkaisuja peruspalvelujen
piirissä annettavalla tuella.
Uuden lain täytäntöönpanoon
liittyvien muutostarpeiden lisäksi ehdotetaan päätöksenteko lapsen
sijoittamisesta vankilaan vankeus- tai tutkintavankeusrangaistustaan
suorittavan vanhempansa kanssa siirrettäväksi
Vankeinhoitolaitokselta lastensuojeluviranomaisille. Siirron ja
vankiloiden perheosastojen perustamisen taloudellisten vaikutusten,
noin 200 000 euroa, vuoksi esitys liittyy vuoden 2010 talousarvioon
ja käsitellään sen yhteydessä.
Useissa valiokunnalle annetuissa asiantuntijalausunnoissa on kiinnitetty huomiota
siihen, että esityksen muita kuin talousarvioon liittyviä ehdotuksia
on valmisteltu kiireellisellä aikataululla ja että niiden
arviointi olisi edellyttänyt enemmän aikaa kuin
talousarvion käsittely on mahdollistanut.
Lapsen sijoittaminen vankilaan vanhempansa kanssa. Vankilaan
sijoitettavien lasten määrä on käytännössä hyvin
pieni. Tällä hetkellä äiti—lapsi-osastoja
on kahdessa vankilassa ja lapsia näissä yhteensä seitsemän.
Kuluneen vuosikymmenen aikana tämän kaltaisissa
olosuhteissa on ollut 140 lasta.
Lapsen sijoittaminen vankilaan on lastensuojelullista arviota
ja lapsen edun punnitsemista vaativa päätös.
Lapsen etu voidaan vankilaan sijoittamisessa turvata nykyistä paremmin,
kun sijoitus tehdään lastensuojelulain mukaan
ja perheosaston toiminta on lastensuojelun toimintaa. Lapsen sijoitus
ja perheosaston työskentely perustuu kunkin lapsen kohdalla
lapsen tarpeesta lähtevään yksilölliseen
asiakassuunnitelmaan. Valiokunta korostaa, että lapsen
sijoittamista perheosastolle on harkittava huolellisesti lapsen edun
kannalta ja arvioitava sijoittamisen oikeellisuutta jatkuvasti myös
sijoituksen aikana.
Lastensuojeluasioiden käsittelystä. Kiireellistä sijoitusta
ja väliaikaista määräystä koskevien säännösmuutosten
tavoitteena on parantaa lapsen ja hänen perheensä oikeusturvaa
nopeuttamalla lastensuojeluasioiden käsittelyä hallinto-oikeuksissa
ja selkeyttämällä päätöksentekoa koskevia
säännöksiä. Päätöksentekojärjestelmä säilyisi
esityksen mukaan pääpiirteissään
ennallaan. Kiireellisen sijoituksen jatkopäätöksen
tekeminen tulevan lain mukaan siirretään kuitenkin
hallinto-oikeudelta kunnalliselle viranhaltijalle.
Saadun selvityksen mukaan kiireellisten sijoitusten jatkopäätökset
ovat työllistäneet hallinto-oikeuksia kohtuuttomasti.
Nämä asiat ovat luonteensa vuoksi kiireellisesti
käsiteltäviä, ja niitä on valtakunnallisesti
ollut vuositasolla satoja. Tuomioistuinten harkintavalta on kuitenkin
jäänyt käytännössä vähäiseksi.
Kuten lakivaliokuntakin on lausunnossaan todennut, mahdollistaa esitys
sen, että hallinto-oikeuksien voimavarat voidaan kohdistaa
nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Jatkopäätökseen
liittyvä muutoksenhakumahdollisuus on myös sosiaali-
ja terveysvaliokunnan käsityksen mukaan riittävä turvaamaan
asianosaisen oikeusturvan. Valiokunta huomauttaa ja toteaa, että ratkaisun
tulee aina perustua lapsen edun huomioon ottamiseen.
Lastensuojeluilmoituksista ja selvityspyynnöstä.
Lastensuojeluilmoitusta koskevaa säännöstä täydennetään
siten, että muun muassa Rikosseuraamuslaitoksen henkilökunta
tulee ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Uusi tapa saattaa lastensuojeluasia
vireille on ehdotuksen mukainen pyyntö lastensuojelutarpeen
arvioimiseksi. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena
lakiin ehdotettua mahdollisuutta pyytää lastensuojelun tarpeen
arvioimista yhdessä lapsen tai hänen vanhempansa
kanssa. Valiokunta kuitenkin korostaa samalla kaikkien lasten kanssa
työskentelevien ennalta ehkäisevän työn
merkitystä.
Lakiin ehdotetaan myös uutta velvollisuutta ennakollisen
lastensuojeluilmoituksen tekemiseen, jos on perusteltua syytä epäillä,
että syntyvä lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun
tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen.
Mahdollisesti tarvittavina tukitoimina mainitaan säännöksen
perusteluissa lapsen sijoittaminen kuntouttavaan yksikköön
yhdessä vanhemman kanssa, tehostettu perhetyö lapsen
kotona tai kiireellinen sijoitus. Vaikka tällaisia ilmoituksia on
käytännössä jossain määrin
jo tehty, pitää valiokunta erittäin tärkeänä,
että myös laki ohjaa näissä tilanteissa
suunnittelemaan ja toteuttamaan lapsen ja äidin tarvitsemia
tukitoimia jo raskauden aikana.
Rajoitustoimenpiteistä. Jo ennen lastensuojelulain
kokonaisuudistusta säädettyjen rajoitustoimenpiteiden
käytännön soveltamisessa on ilmennyt
muutostarpeita. Hallituksen esityksessä kiireellisimpänä on
pidetty suljettuna hoitona annettavan erityisen huolenpidon kohdistamista jopa
alle 6-vuotiaisiin. Yhteydenpidon rajoittamista koskeva päätöksentekomenettely
on vaikeuttanut lapsen edun mukaista yhteistyötä lapsen,
vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden välillä.
Valiokunta puoltaa suljettuna hoitona annettavan erityisen huolenpidon
rajaamista koskemaan 12 vuotta täyttäneitä lapsia,
vaikka täsmällisten ikärajojen asettamiseen
lain tasolla liittyy myös ongelmia muun muassa lasten kehityksen
yksilöllisen vaihtelun vuoksi. Ehdotettua ikärajaa nuorempien
lasten kohdalla hoidon jatkuvuus ja kiinnittyminen hoitaviin aikuisiin
on ensiarvoisen tärkeää. Valiokunta korostaa,
ettei erityinen huolenpito tarkoita ensisijaisesti lapsen oikeuksien
rajoittamista, vaan erityistä moniammatillista hoitoa ja
huolenpitoa lapsesta.
Lastensuojelulain 67 §:n 4 momentin mukaan sosiaalityöntekijä voi
jättää lapselle tarkoitetun viestin kokonaan
tai osaksi toimittamatta lapselle. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt
huomiota 4 momenttiin ehdotettuun lisäykseen, jonka mukaan
sosiaalityöntekijä voisi päätöksen
tekemistä varten lukea kirjeen tai luottamuksellisen viestin.
Lausunnon mukaan ehdotettu viestin lukemisoikeus merkitsee aiempaa
selvästi pidemmälle menevää puuttumista luottamuksellisen
viestin salaisuuden suojan ydinalueelle.
Tällaiselle sääntelylle ei sinänsä ole
perustuslain kannalta estettä, jos se täyttää perustuslain 10 §:n
3 momentin välttämättömyysvaatimuksen
eikä sillä rajoiteta oikeutta enempää kuin kussakin
yksittäistapauksessa on perusteltua. Perustuslakivaliokunnan
mukaan ehdotettu lisäys näyttäisi merkitsevän
rajoituksetonta mahdollisuutta kaikkien lapselle osoitettujen viestien
lukemiseen. Perustuslakivaliokunta katsoi, että edellytyksenä lakiehdotuksen
käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä on
ehdotetun lisäyksen poistaminen tai täydentäminen
siten, että oikeutta viestin lukemiseen rajoitetaan olennaisesti.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa säännöksen
täydentämistä perustuslakivaliokunnan lausunnon
mukaisesti. Valiokunta pitää lapsen oikeusturvan
kannalta hyvänä, että lapselle osoitettujen
viestien lukeminen ja edelleen lapselle toimittamatta jättäminen
edellyttävät valituskelpoisen päätöksen
tekemistä.
Lain voimaantulosta. Hallituksen esitys lähtee siitä,
että laki tulisi voimaan 1.1.2010. Valiokunta kuitenkin
ehdottaa lakien voimaantulon lykkäämistä kahdella
kuukaudella muun muassa siitä syystä, että perheosastojen
perustamiseen ja kuntien viranomaisten koulutukseen sekä mahdollisesti
tarvittaviin kuntien johtosääntö- ja
tietojärjestelmien muutoksiin jää ehdotettua
enemmän aikaa.
Tämä mietintö sisältää kaksi
vastalausetta, joissa on lausumaehdotukset.
Ihan lopuksi haluan todeta valiokunnan mietintöön
liittyen, kun täällä viitataan useita
kertoja lastensuojelulain uudistamiseen, että edellinen
eduskunta melkein viimetöikseen talvella 2007 sääti
uuden lastensuojelulain, ja valiokunnan puheenjohtajana harvoin
kokee niitä tilanteita, mitä tämän
lain valmistelun yhteydessä valiokuntakäsittelyn
yhteydessä sai kokea. Poikkeuksetta valiokunnassa käyneet
asiantuntijat aloittivat kiitoksilla eduskunnalle siitä,
että olimme saaneet säädetyksi lastensuojelulain,
ja se tuntui ihan mukavalta tällainen palaute.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan
muutettavaksi lastensuojelulain kiireellisen sijoituksen ja väliaikaisen
määräyksen säännöksiä.
Tavoitteena on parantaa lapsen ja hänen perheensä oikeusturvaa
nopeuttamalla asioiden käsittelyä hallinto-oikeuksissa
ja selkeyttämällä säännöksiä.
On hyvä, että lastensuojelulain kokonaisuudistuksen
toimeenpanossa havaittuja lainsäädännön
kehittämistarpeita on selvitetty ja että esityksessä ehdotetaan
lastensuojeluasioiden käsittelyä nopeuttavia muutoksia.
Kuten tiedämme, on lastensuojeluasioiden määrä nykylain
voimaan tultua ollut selvässä kasvussa. Osittain
sen arvioidaan johtuvan siitä, että kynnys tehdä lastensuojeluilmoituksia
on madaltunut.
Arvoisa puhemies! Pääperiaatteissaan hallituksen
esityksestä laadittu mietintö vastaa näkemystämme,
mutta jätimme mietintöön vastalauseen,
jossa erityisesti puutuimme kunnissa työskentelevien lastensuojelutyöntekijöiden
tilanteeseen. Vastalauseessamme esitämme lausumaehdotusta,
jonka mukaan hallituksen tulisi valmistella toimenpide-esitys, jolla
kuntien lastensuojelutyöntekijöiden määrää lastensuojelutyössä vahvistetaan.
Arvoisa puhemies! Lastensuojeluasiakkuudet ovat ylipäätään
viime laman jälkeen lisääntyneet selvästi,
ja uuden lain myötä lastensuojeluilmoitusten määrä on
lisääntynyt huomattavasti. Esimerkiksi Helsingissä lastensuojeluilmoitusten määrä
on
vuoden aikana lisääntynyt jopa 30 prosentilla,
ja Kuopiossa käsittelyssä olevia lastensuojeluilmoituksia
oli lokakuussa peräti 300. Asiakkuudet ovat myös
entistä haastavampia.
Lastensuojelulain hyvien tavoitteiden saavuttaminen on vaikeaa,
kun resurssit ovat vähäiset. Henkilökuntaa
on liian vähän, monesti sosiaalityöntekijältä puuttuu
lastensuojelun muodollinen pätevyys ja lisäksi
työntekijöiden vaihtuvuus on suurta työn
vaativan luonteen ja heikkojen työolosuhteiden vuoksi.
On selvää, että lasten oikeusturva voi
toteutua ainoastaan, jos sosiaalitoimeen varataan riittävät
resurssit ja lastensuojeluun erikoistuneiden sosiaalityöntekijöiden määrä turvataan.
Mielestämme hallituksen tulisi toimia siten, että saataisiin
aikaan valtakunnallinen sosiaalityöntekijöiden
pätevöitymiskoulutus. Sosiaalialan perustutkinnon
ja riittävän työkokemuksen omaavat henkilöt
voisivat hankkia muodollisen pätevyyden ja näin
lisätä ja vahvistaa kuntien käytössä olevaa
ammattitaitoista henkilökuntaa. Samanaikaisesti voitaisiin
määrittää lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden
enimmäisasiakasmäärät laissa,
samoin kuin lastensuojelun työntekijöiden täydennyskoulutusvelvoite.
Lisäksi lastensuojelun laatusuosituksiin tulee sisällyttää mitoitukset
sosiaalityöntekijöiden määrästä.
Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä on korostettu lastensuojelulain
ehkäisevää luonnetta nostamalla ehkäisevä lastensuojelu
omaksi pykäläkseen. Vaikka esitys sinällään
on kannatettava, ei säännös voi käytännössä toteutua,
ellei pykälässä mainittuihin palveluihin
varata tarpeeksi resursseja. Sinänsä lastensuojeluilmoitusten
kynnyksen madaltuminen mahdollistaa varhaisen puuttumisen ongelmiin
ja oikea-aikaisen ohjaamisen palvelujen piiriin. Toisaalta ongelmaksi on
nousemassa ehkäisevien palvelujen puute.
Samaan aikaan, kun ehkäisevät palvelut ovat heikenneet,
on lastensuojelutoimenpiteissä olevien lasten määrä voimakkaasti
kasvanut. Kymmenessä vuodessa lastensuojelun avohuollon
piirissä olevien lasten määrä on
jopa kaksinkertaistunut ja myös kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten
määrä kasvanut rajusti. Osalle perheistä tarjotaan
valitettavasti lastensuojelupalveluja tai muita erityispalveluja
siksi, ettei peruspalveluja, kuten esimerkiksi kotipalveluja, ole
saatavilla. Yhteiskunta toimii tässä asiassa siis
todella nurinkurisesti, etenkin kun tiedämme, että lastensuojelutoimet
ovat paljon kalliimpia kuin ehkäisevät toimet.
Me sosialidemokraatit olemme huolissamme siitä, johtaako
edellä esimerkiksi lakiehdotuksen 25 a §:ssä tarkoitettu
pyyntö lastensuojelutarpeen arvioimisesta siihen, että muut
tahot siirtävät vastuuta lastensuojelun sosiaalityöntekijöille.
Ilmoituskynnyksen madaltaminen ei saa merkitä sitä,
että peruspalvelut käyttävät
lastensuojeluilmoitusta entistä herkemmin ja sen varjolla väistävät
velvollisuutensa tukeen. Peruspalvelujen piirissä annettavan
tuen tulee olla ensisijaista lastensuojeluun ohjaamiseen nähden.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Esityksen mukaan päätös
lapsen sijoittamisesta vankilaan vanhemman vankeuden ajaksi siirretään
Vankeinhoitolaitokselta lastensuojeluviranomaiselle. Muutos on sinänsä erittäin
tervetullut, mutta se on myös kunnalle tuleva uusi tehtävä.
Jos ja kun myös rahoitusvastuu siirretään
kunnille, olisi hallituksen esityksessä tullut selkeästi
määritellä kunnille tulevat kustannuserät
ja varata kunnille tarpeelliset resurssit tähän
työhön.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Lastensuojelulain uudistus on varmaan tarpeen
mutta myös ne käytännöt, mitä on
olemassa, niin minusta pitää katsoa, ovatko ne
oikeita olleet. En tiedä, johtuuko se laista vai mistä,
mutta huostaanottojen määrä on kyllä kasvanut
ainakin tuolla Itä-Suomessa. Niissä yhteydenotoissa,
joita olen saanut tässä jo lähes 15 vuoden
aikana, mitä eduskunnassa olen ollut, on tosi ikäviä tarinoita siitä,
kun siihen pyörään joutuu. Onko se sosiaalityöntekijöiden
pätemättömyyttä vai mitä,
mutta siinä kun joutuu viranomaisten rattaisiin lapsi tai
ne perheet, niin minä väitän, että siellä kyllä jauhetaan
perheet hajalle. Välttämättä en
ole ihan varma, että jokaisessa tapauksessa on kyseessä lapsen
etu edes. Jotenkin meillä tämä arvomaailma
on muuttunut sillä tavalla, että me nojaamme aina
lakiin, ja kun on tietty vakanssi, sosiaaliviranomainen tai joku
siellä, niin hän tietää kaiken ja
hän arvioi kaiken, mitä tapahtuu, välittämättä sitten
ihan siitä lopputuloksesta.
Ihan muutama esimerkki, jotka tuossa ovat tulleet ihan anonyyminä,
kun ihmiset ovat olleet yhteydessä, ja olen joistakin lehdistäkin
Pohjois-Karjalassa lukenut niitä juttuja, ja olen tarkistanut,
onko näin tapahtunut. Oli tapaus, jossa 14-vuotias tytär
karkasi kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa toiselle puolelle
Suomea ja isä ja äiti kävivät
hakemassa tyttären pois sieltä, ottivat käsipuolesta
kiinni pahoinpitelemättä sen pahemmin vaan sanoivat,
että nyt lähdetään kotiin, että tämmöisen
pelin pitää loppua. Tytär meni, kun tultiin
kotiin, seuraavana päivänä poliisilaitokselle
ja kertoi, että isä pahoinpiteli häntä. Siitä se
sitten ura urkeni, jotta isä sai sakot ja tyttö vietiin
hoitolaitokseen. Kyse ei ollut siitä ollenkaan, että nämä vanhemmat
eivät olisi halunneet pitää lapsestaan,
14-vuotiaasta tyttärestään, huolta. Jos
vanhemmat eivät voi ojentaa sen verran, että hei,
tässä on pelisäännöt,
että ei muuten lähdetä jätkien
mukaan juoksentelemaan tuossa iässä, niin jotakin
on silloin vähän pielessä. No, sehän
yhteiskunnalle maksoi aika paljon, kun tyttö joutui 14-vuotiaana
laitokseen. Koska tästä on sen verran aikaa, tytär
on ilmeisesti nyt jo täysi-ikäinen, ja onkin jo.
Sitten tullaan siihen toiseen kysymykseen. Nämä hoitolaitoksethan — on
niin monta tapausta tullut eteen — pitävät
kynsin hampain kiinni kanssa siitä, että nämä lapset
pysyvät siellä hoitolaitoksessa, koska se on ainakin
5 000—7 000 euroa, jopa enemmänkin,
mitä ne perivät liksaa kuukaudessa. Seuraava nuoren
tapaus on ihan tosi juttu, kun minä kysyin häneltä itseltään:
Hoitolaitoksen pitäjä sanoi nuorelle, joka täytti
18 vuotta, että laita tähän paperiin
nimesi, niin saat olla meillä eteenkinpäin. Tämä kyseinen
nuori kävi ammattikoulua, jolloin on ilmeisesti lain mukaan
mahdollista jatkaa asumista hoitolaitoksessa yli 18-vuotiaanakin.
Mutta onneksi vanhemmat sanoivat, että muuten hei, älä laita
mihinkään paperiin enää nimeäsi
heiltä kysymättä. Tapaus ei ole kuin
kaksi vuotta vanha. Onneksi tämä oli tullut eteen,
koska se hoitolaitos olisi rahastanut vielä tässäkin.
Onneksi tämä muutti kotiin, kun tuli 18-vuotiaaksi.
Hän on käynyt sieltä kotoa koulut ja
pärjännyt ihan hyvin. Mutta siinä tapauksessa
hoitolaitos halusi rahastaa sen eteenkinpäin. Totta kai
kyse on isoista rahoista. Siinä iässä ei
hirveän paljon tarvitse vaippoja vaihtaa, jos on jo 18-vuotias.
Kun sapuskaa heittää eteen ja punkka on olemassa
siellä, niin hyvin pärjää.
Yksi tapaus, joka tuli sitten eteen, sekin oli lehdessä ja
sen voisi todeta: 12-vuotiaalla nuorella oli nettiriippuvuus. Hän
ei sitten malttanut nukkua. Kotona eivät oikein saaneet
kuria siihen ja sitten menivät sosiaalityöntekijöiden
luokse, koska tämmöinen keskustelu piti käydä.
Tämä isä oli ollut vähän
hermona siinä, ja kun sitten sanottiin, että tämä lapsi
aiotaan ottaa teiltä pois, niin hän kävi
vaatimaan tiukasti, että mistä löytyy
semmoinen, joka voi ottaa meidän lapsen pois, siis laitokseen
viedä. Kun hän hermostui siinä ja korotti ääntään
ja sitten paloi pinna, niin hän lähti ulos. Hän
ei voinut enää sisällä olla. Juuri
ovella tuli vastaan toinen sosiaalityöntekijä,
jota hän tönäisi. Isä käyttäytyi
väkivaltaisesti tätä kohtaan, sekin luki
lehdessä. Tonnin sai sakkoa, ja lapsi otettiin huostaan,
koska isähän voi käyttäytyä lastakin
kohtaan väkivaltaisesti, koska törmäsi
siihen sosiaalityöntekijään, kun pinna paloi
ja lähti ulos. Minusta pitäisi kyllä tervettä järkeä käyttää ihan
oikeasti, että mikä todellisuudessa se lapsen
etu näissä monissa tapauksissa on.
Toivon mukaan tämä laki nyt auttaa. Mutta minä en
usko, että lailla tehdään mitään,
jos se asenne on semmoinen viranomaistaholla, että siellä katsotaan,
että me kyllä tiedämme, me olemme saaneet
sellaisen koulutuksen, nuo vanhemmat kun ovat kouluja käymättömiä,
niin eiväthän he voi lapsia osata kasvattaa, vaan
pannaan ne tuonne, kun putki on olemassa. Siellä on hoitolaitoksia
tarjolla, laitetaan sinne sitten.
Sen takia minä odotan inhimillisyyttä, järkeä ja
viisautta näissä ja sitä todellista lapsen
edun katsomista, koska viime kädessähän
tapahtuu se, että oikeusistuimessa pitäisi olla
se harkinta, joka katsoo, mikä se on, voiko se olla niin
kuin viimeisessä tapauksessa, joka on kesken tuolla maakunnassa:
Veljen perhe haluaisi ottaa kaksi lasta sijaiskotiin, mutta sosiaaliviranomaiset
sanoivat, että ei se oikein käy, meillä on
parempi vaihtoehto: lapset pitää saada kauemmas
kotoa, koska he ovat liian lähellä vanhempia.
Sitäkin voi kysyä, voivatko vanhemmat olla niin
pahoja, että he myrkyttävät sen lapsen
siinä, jos se veljen perheessä asuisi ja veljen
perhe olisi sijaishuoltaja.
__________
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
__________
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan
edellisen kerran 1.1.2007. Tuskin muste on ehtinyt kuivua, kun meillä on
käsissämme uusi laki, mikä kertoo meidän
lakiemme valmistelusta ja valmistelun tämänhetkisestä tilasta.
Etelä-Suomen hallinto-oikeudet ovat olleet vaikeuksissa,
kun uusi laki 2007 astui voimaan ja hallinto-oikeuksiin saapui runsaasti
juttuja lasten huostaanotoista, ja käsittelyajat ovat olleet hyvin
pitkiä. On ollut siis selkeä paine korjata lainsäädäntöä,
jotta saadaan muutoksia asioihin niin, että lasten oikeusturva
paranee.
Nyt esitetyt uudet muutokset ovat perusteltuja, vähentävät
byrokratiaa ja yksinkertaistavat käsittelyä. Aiemman
lastensuojeluilmoituksen sijasta voi tehdä pyynnön
lastensuojelutarpeen selvittämiseksi, mikä on
myös hyvä muutos. Monet viranomaiset epäilevät
tehdä lastensuojeluilmoitusta, etenkin epävarmoissa
tilanteissa. Pyyntö tarpeen kartoittamiseksi on lievempi
juttu ja voi madaltaa yhteydenottokynnystä.
Suuri kansallinen ongelmamme on jatkuva lastensuojelutarpeen
kasvu, jolle ei näy loppua, eikä sitä tällä eikä muillakaan
säännöksillä poisteta. Valtiovalta
antaa rahaa kehittämishankkeisiin, vaikka niihin ollaan
kunnissa jo väsyneitä ja suunnitelmia pitää vain
tehdä. Esimerkiksi meillä Kainuussa ollaan laatimassa
nuorisolain, joka on opetusministeriön alainen, mukaista
lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmaa, joka kuuluu kunnille, ja
lastensuojelulain, joka on STM:n alainen, mukaista kehittämisohjelmaa,
jota sorvataan maakunnassa. Hyvä tarkoitushan näillä on,
eivätkä ne ihan hyödyttömiäkään
ole. Mutta tärkeintä tässä tilanteessa
olisi vahvistaa peruspalveluja ja poistaa lapsiköyhyys,
mihin taas ei tässä eduskunnassa tunnu oikein
rahaa löytyvän.
Lasten ja nuorten pahoinvointi on aikamme suurin kansallinen
haaste. Lääkkeet siihen ovat oikean suuntaisia
mutta riittämättömiä. Juuri
siitä syystä valiokunnan mietintöön
jätettyyn vastalauseeseen sisältyvä lausumaehdotus
siitä, että esimerkiksi lastensuojelutyöntekijöiden
määrää lastensuojelutyössä vahvistettaisiin,
olisi osaltaan vaikuttamassa tähän asiaan, mutta
sekään ei poista vielä todellista ongelmaa
eli lapsiperheköyhyyttä, yksinhuoltajaköyhyyttä,
johon meidän on yhdessä tiukasti tartuttava.
Paula Sihto /kesk:
Arvoisa puhemies! Lastensuojelulain muutosesityksen ja ylipäätään
lain toteutuminen edellyttävät sosiaalityöntekijöiden määrän
lisäämistä. Lastensuojelutyö on
erityisen haasteellista ja edellyttää erityisosaamista.
Lastensuojelutyöntekijöillä ja muilla
lastensuojelutyössä mukana olevilla tulisi olla
nykyistä paremmat mahdollisuudet mutta myös velvollisuus jatkuvaan
täydennyskoulutukseen.
Erityisen tärkeää on, että lastensuojelutyössä kiinnitetään
huolta pysyvyyteen ja sen turvaamiseen lastensuojelun ja sijaishuollon
asiakkaana olevien lasten ja nuorten elämässä,
mihin yleisesti on sisältynyt ja sisältyy paljon
turvattomuutta ja epävarmuutta. Lastensuojelun avohuollossa
ja sijaishuollossa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota
tekijöihin, jotka heikentävät pysyvyyttä ja jatkuvuutta,
ja lainsäädännöllä vaikuttaa
näiden tekijöiden minimoimiseen.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä laissa, lakimuutoksissa,
on monia hyviä asioita, joita tässä edellä puhujat
ovat tuoneet esiin. Muun muassa ed. Anneli Kiljunen avasi hyvin
tätä lakikokonaisuutta ja toi samalla esiin myös
SDP:n vastalauseen tähän liittyen, joka siis lähinnä keskittyy
siihen, että lastensuojelutyöntekijöiden määrää tulisi
lisätä, ja siihen liittyen meillä on myös
esitetty sitten lausumaehdotus. Tämä vaihtuvuus
on myös suurta lastensuojelutyöntekijöiden
keskuudessa, mikä hankaloittaa lastensuojelutoimintaa.
Sitten juuri tämä, että on paljon epäpäteviä työntekijöitä hoitamassa
tehtäviä, on sellainen ongelma, johon kyllä pitäisi
löytää pikaisesti ratkaisuja. Pienet
kunnathan ovat sitten erityisen hankalassa asemassa, niin kuin me
tuossa vastalauseessammekin nostimme sen esiin.
Erityisen hyvää tässä laissa
on, että pyritään taas lapsiperheiden
ennalta ehkäiseviä palveluita vahvistamaan ihan
tällä pykälän sanamuutoksellakin,
mutta se ei toteudu, ellei siihen oikeasti ohjata myös
lisää resursseja ja saada niitä palveluparannuksia
aikaan varhaisen tuen palveluiden piirissä. Todella toivon,
että sitä saataisiin yksimielisesti jatkossa parannettua.
Nostan vielä esiin tämän 25 a §:n,
minkä ed. Anneli Kiljunenkin edellä jo toi esiin.
Eli olemme huolestuneita siitä, johtaako tämä pykälä lastensuojelutarpeen
arvioimisesta siihen, että tahot siirtävät
vastuuta lastensuojelutyöntekijöille yhä enemmän.
Eli ilmoituskynnyksen madaltaminen ei saisi merkitä sitä,
että peruspalvelut käyttävät lastensuojeluilmoitusta
entistä herkemmin ja sen varjolla tavallaan väistävät
sitten velvollisuuden kyseisen lain kohdassa tarkoitettuun tukeen,
mitä tulisi laajasti peruspalveluissa saada.
Sitten tässä on nämä vankiloiden
perheosastot, mikä on ihan hyvä uudistus tässä laissa.
Palaan siihen vielä tarkemmin tuossa seuraavassa puheenvuorossani.
Vielä nostan esiin tuon erityisen huolenpidon kohdan.
(Puhemies: 2 minuuttia!) Me olisimme toivoneet ja vastalauseessamme
toimme esiin sen, että tuo 12 vuoden ikäraja ei
saa sitten tarkoittaa sitä, ettei tällaista lapsen
edun mukaista erityistä huolenpitoa anneta myös
tarvittaessa alle 12-vuotiaille, koska tuo erityinen huolenpitokin
voidaan antaa kyllä hyvin lapsen edun mukaisesti ja inhimillisesti — vastoin
sitä yleistä kuvaa, mikä esimerkiksi
tuossa laissa annetaan tästä erityisestä huolenpidosta.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Nämä ponsiehdotukset ovat
perusteltuja tietysti omalla tavallaan. Totean vaan ihan informaatioksi,
että suomalaisessa yhteiskunnassa valitettavasti toimii
tällä hetkellä mekanismi, joka johtaa täsmälleen
samaan elikkä lastensuojelutehtävissä olevien
virkahenkilöitten määrän nopeaan kasvuun.
Esimerkiksi Oulu sopii erittäin hyväksi esimerkiksi;
yhdellä ainoalla viikolla toistakymmentä huostaanottoa.
Ei se homma tule hoidetuksi, jos ei ole toimihenkilöitä.
On pakko rekrytoida ilman mitään ponsia. Se on
arkipäivän realismia, ja sillä sipuli.
On aika huikeata, että yli 3 000 tapausta on tilastoissa
esimerkkinä siitä, että äidit
ovat käyttäneet päihteitä siinä määrin, että heidän
sisällään kohdussa olevat sikiöt
tulevat lievään känniin. Sitten se näkyy
sikiön kehityksessä myöhemmin ja ihmisyksilön
elämässä. Tämän kaltaiseen
yhteiskuntaan on menty. Nyt kun tämä lama valitettavasti
tulee tästä vaan pahenemaan, niin nämä ongelmat
eivät muuta kuin pahenevat. Sillä tavalla automatiikka
toimii ja aivan kurjaan suuntaan.
Johanna Karimäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Tässä lastensuojelulain
muutoksessa on keskeistä ennalta ehkäisevä lastensuojelu.
Esimerkiksi perheiden kotiapu oli yleistä vielä ennen
viime lamaa, mutta laman seurauksena lapsiperheiden peruspalveluita
leikattiin, päiväkotien ja koulujen ryhmäkoot
kasvoivat, kouluterveydenhoitajien määrää vähennettiin
kuten myös neuvolan tarkastuskäyntejä.
Viime laman virheitä ei saa toistaa, ja yksi keskeinen
syy lasten pahoinvointiin onkin lapsiperheiden köyhyys.
Lapsiperheiden tukia on korotettava ja palvelut on korjattava tasolle,
joka tukee lasten hyvinvointia.
Lopuksi mainitsen myös kiitoksen siitä, että vankiloissa
asuvien lasten asema paranee tämän lakimuutoksen
myötä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuinhan on
jatkuvasti huomauttanut Suomea paljuselleistä ja niiden
epäinhimillisissä olosuhteissa asuvista lapsista.
Tämä häpeäpilkku onkin nyt korjattava.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Vielä muutaman sanan ajatus tästä vankiloiden
muutoksesta. Siis on erittäin hyvä, että nyt
perustetaan vankiloihin nämä perheosastot. Se
parantaa varmasti lasten asemaa silloin, kun he vanhempiensa kanssa, äidin
kanssa yleensä, ovat vankilassa. Tällä hetkellä todella
ovat lapset olleet äitiensä kanssa siis vielä toistaiseksi
paljuselleissä ja hyvin perinteisessä vankilaympäristössä,
vaikka siellä sitten päivähoito-osasto
on ollutkin. Oikeusasiamieskin on vaatinut, että lasten
olot pitää saada lapsen edun mukaisemmiksi vankilaympäristössä,
ja sikäli tämä muutos on äärimmäisen
hyvä, ja on hyvä myös, että paljuselleistä on
siellä vankilaosastolla päästy nyt vihdoin eroon.
Eli jatkossa siis lapset ovat Vanajan avovankilassa mutta tutkintavangit
ovat kuitenkin Hämeenlinnan nykyisessä naisvankilan
osastossa, jossa olosuhteet ovat vielä hyvin laitosmaiset, vankilamaiset.
Kiinnitänkin huomiota siihen ja toivon, että jatkossa
voitaisiin kehittää myös olosuhteita,
koska eivät ne olosuhteet siellä perinteisen vankilan
puolella nyt sitten jatkossa tutkintavankien lasten osalta kylläkään
ole lasten asemalle sopivia.
Myös tähän henkilöstörakenteeseen
olisi syytä kiinnittää huomiota tuolla
Vanajan avovankilan puolella. Eli kun jatkossa sinne tulee viisi
lastenhoitajaa ja kaksi ohjaajaa, niin on ehkä syytä jatkossa
miettiä, pystyykö tämmöinen
henkilöstörakenne vastaamaan niihin tukitarpeisiin,
mitä on näillä perheillä, joilla
on usein kovin monenlaisia haasteita siinä elämässä ja
arjessa.
Loppuun vielä yleisemmin tästä laista
toteaisin, että todella resurssit tämän
lain toteuttamiseen ovat äärimmäisen
tarpeellisia ja niitä tarvittaisiin lisää.
Jo ihan siitä edellisestä lastensuojelulain muutoksesta,
jossa muun muassa asetettiin aikarajat lastensuojelutarpeen arvioinnille, monet
kunnat ovat kyllä todenneet ja tuoneet esiin sen faktan,
että näitä aikarajoja ei pystytä vielä täyttämään,
mikä on hyvin valitettavaa.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Muutama sana ed. Pulliaiselle, kun
hän, jos ymmärsin oikein, kyseenalaisti meidän
lausumaamme ja perusteli sitä nimenomaan sillä,
että muun muassa Oulussa on haettava ne resurssit, kun
huostaanottotilanne tulee.
Näin juuri onkin, mutta kun lastensuojelutyöntekijöitten
työ ei todellakaan ole pelkkää huostaanottoa,
vaan sen painopisteen pitäisi olla ennen kaikkea siinä ennalta
ehkäisevässä työssä, joka
perustuu nimenomaan näitten avohuollon tukitoimien ja perheen
erilaisten tukipalveluiden hakemiseen, tukemiseen ja rakentamiseen.
Tämä on yksi suuri syy, että sosiaalityöntekijöillä ei
siihen valitettavasti ole aikaa. Sosiaalityöntekijöitten
tehtävänä on ennen kaikkea tukea sitä perheen
kokonaistilannetta, muun muassa lapsiin kohdistuvaa vanhemmuutta,
parisuhdetta, heidän oman elämänsä jaksamista,
hyvinvointia, elämänhallintaan liittyviä kysymyksiä.
Tässä yhteydessä tulevat kyseeseen myös
päihdepalvelut, mielenterveyspalvelut ja monet muut tukipalvelut,
jotka nimenomaan ovat osa tämän lastensuojelusosiaalityöntekijän
työpanosta.
Siinä mielessä siinä viimeisessä tilanteessa — joka
on sitten kärjistetty tilanne, kun lapsen oikeus
ei toteudu ja perheen tilannetta ei pystytä tukemaan siinä määrin,
että lapsi pystyisi asumaan kotonaan omien vanhempiensa
luona — valitettavasti joudutaan sitten myös huostaanottotilanteisiin,
mutta se ei missään nimessä voi olla
tavoite siinä, vaan tavoitteen pitää olla
tämän vanhemmuuden ja omien biologisten vanhempien tukemisessa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tietenkin, ed. Anneli Kiljunen, minä olen
kanssanne samaa mieltä. Näinhän sen pitää ollakin, vaan
valitettavasti tässä nykytilanteessa se ei riitä.
Se kaikkein kauhein keksintö, mitä tähän
maailmaan on tehty, on semmoinen pahvipaketti, 5 litraa punaviiniä,
josta ei näe, mitenkä se kuluu. Se ei ole näkyvissä,
vaan se on siellä vaatekaapin hyllyllä, niin että se
on niin kuin piilossa, ja sieltä käydään
aina lorottamassa tuolla tavalla noin. Siitä nämä kaikki
ongelmat tulevat. Mitäs siinä teet?
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! En malta vielä muutamaa sanaa olla
sanomatta tästä vankilassa olevien lasten tilanteesta,
koska Hämeenlinnassa, josta olen kotoisin, on tämä naisosasto
tällä hetkellä, ja sen takia olen aika
paljon koettanut seurata sitä tilannetta.
Haluan vielä tuoda esiin sen, että täällä Vanajan
avovankilassa, mihin siis jatkossa tämä perheosasto
tulee, ei ole kovin kauan, kun oli tällainen tapaus, että äiti
pahoinpiteli lapsensa. Eli siis vankilaympäristössä avovankilassa
ei ollut voitu turvata lapsen turvallisuutta, vaan oma äiti vankilaympäristössäkin
pääsi pahoinpitelemään lapsensa.
Nyt sitten tätä henkilökuntaa kyllä täällä lisätään,
ja sen vuoksi toivottavasti nyt jatkossa voidaan sitten turvallinen
ja parempi ympäristö turvata näille lapsille
siellä. Mutta halusin kertoa tämän esimerkkinä siitä,
että väliaikaisesti tehtiin ratkaisu, että avovankilan
puolelle ei ole otettu lapsia, koska siellä ei tähän
mennessä pystytty tätä turvaa riittävästi
takaamaan.
Vielä näihin varsinaisiin vankilapuolen olosuhteisiin
tuon pari esimerkkiä.
Ihan jo se, että sellit laitetaan varsin aikaisin illalla
kiinni ja ne avataan seuraavan kerran aamulla. Eli lapsikin on äitinsä kanssa
aivan syyttömänä pitkän yön
sellissä. Minun mielestäni lasten kohdalla tässä pitäisi
toimia paremmin, joustavammin. Lapsien pitäisi päästä liikkumaan,
mikäli tarve vaatii, myös sinä aikana,
kun sellin ovet ovat kiinni. Ennen he viettivät tämän
pitkän yön siellä paljusellissä äitinsä kanssa.
Toisena esimerkkinä se, että lasten pitäisi päästä tavalliseen
elinympäristöön vierailulle ja käymään.
Nimittäin ohjaajat kertovat, että lapset säikkyvät,
kun heidät viedään kaupunkiympäristöön,
koska he eivät ole tottuneet normaalielämän ääniin
esimerkiksi, koska se elämä on siellä vankilassa
hyvin laitosmaista ja hyvin epätyypillistä. Ja
tämmöiset asiat, kyllä väittäisin,
hyvin pienillekin lapsille voivat olla vaurioittavia kokemuksia,
ja toivoisin, että heille annettaisiin mahdollisimman ehjät
eväät elämään silloinkin,
kun heidän äitinsä on tehnyt jotakin
väärää.
Yleiskeskustelu päättyi.