11) Hallituksen esitys laiksi työttömyysturvalain
ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta
Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on hallituksen
esitys työttömyysturvalain ja eräiden siihen
liittyvien lakien muuttamisesta.
Ensinnäkin yleistä:
Hallituksen esitykseen sisältyvät työttömyysturvalain
muutokset muodostavat kokonaisuuden, jossa osa ehdotuksista selkeästi
parantaa nykyistä turvaa ja toisaalta osa ehdotuksista
merkitsee, että työttömyysturva nykyiseen
verrattuna osin heikkenee. Uudistusta koskevat peruslinjaukset perustuvat
Sata-komitean ehdotukseen kokonaisuudistuksen peruslinjauksista
sekä aikuiskoulutuksen tukijärjestelmien selkiyttämistä ja aikuisopiskelijoiden
opintososiaalisten etuuksien uudistamista valmistelleen Akku-johtoryhmän
Sata-komitealle tekemään ehdotukseen. Työmarkkinajärjestöt
ovat sopineet eläkepolitiikkaa ja työttömyysturvaa
koskevista esityksistä vuosille 2009—2014. Nämä esitykset
sisältyvät Sata-komitean ehdotuksiin.
Esitys on osa laajempaa kokonaisuutta, jolla pyritään
aiempaa tehokkaampaan työnhakuun ja siten lyhentämään
työttömyysjaksoja. Sata-komitea pitää tavoiteltavana
muuttaa sosiaaliturvaa uusien mahdollisuuksien suuntaan ja korostaa aktiivisten
toimenpiteiden roolia passiivisen toimeentuloturvan rinnalla ja
sijasta. Esitykseen sisältyy ehdotuksia kannusteista, jotka
tukevat työnhakijaa hakeutumaan työllistymistä edistäviin
toimiin kuten koulutukseen, työkokeiluun, työelämävalmennukseen,
työharjoitteluun tai kuntouttavaan työtoimintaan.
Näistä työnhakua ja työllistymistä edistävistä toimista
hallitus on antanut erillisen esityksen.
Valiokunta toteaa, että näihin kahteen hallituksen
esitykseen sisältyvät ehdotukset olisi tullut
antaa eduskunnalle yhtenä esityksenä, jolloin kokonaisuus
hahmottuisi selkeämmin. Nyt esitykset muodostavat vaikeaselkoisen
kokonaisuuden, joka on myös toimeenpanijoiden kannalta erittäin
hankala. Perustuslakivaliokunta on vastikään työttömyysturvalain
muuttamista koskevan hallituksen esityksen 222/2009 vp
yhteydessä todennut, että valiokunnan mielestä jatkossa olisi
asianmukaisempaa pyrkiä kokoamaan useampia toisiinsa liittyviä muutosehdotuksia
yhteen hallituksen esitykseen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy
perustuslakivaliokunnan näkemykseen.
Työttömyysturvan parannuksista:
Työntekijän ja yrittäjän
työssäoloehtoihin ehdotettavat muutokset ovat
selkeitä parannuksia työttömyysturvaan
ja varsinkin tämänhetkisessä suhdanne-
ja työllisyystilanteessa erittäin tervetulleita.
Kun ensimmäistä kertaa työttömyyspäivärahaa
saavan työssäoloehto lyhenee 43 viikosta 34 viikkoon,
pääsevät erityisesti irtisanottavat nuoret
samoin kuin esimerkiksi hoitovapaita käyttäneet,
myöhään työelämään
siirtyneet naiset nopeammin työttömyyspäivärahan
piiriin tarveharkintaisen työmarkkinatuen sijaan. Ansiopäivärahan
edellytyksenä oleva, työttömyyskassassa
vakuutettuna oloaikaa koskeva vaatimus lyhenee 10 kuukaudesta 34
viikkoon. Tämäkin parantaa nuorten tai muutoin
työelämään vastikään
siirtyneen työttömäksi jäävän
asemaa.
Kun työttömyysturvalle palaamiseen oikeuttavan
työssäolon tarkastelujaksoa samalla pidennetään,
saavat pätkätöitä tekevät
nykyistä helpommin työssäoloehdon
uudelleen täytetyksi. Tarkastelujakson pidennyksen vaikutuksesta työmarkkinatuelle
putoamisen sijasta työttömyyspäivärahan
piirissä pysytään pidempään, kun
vähäisetkin työt voidaan ottaa huomioon
pidemmältä ajanjaksolta. Lisäksi on hyvä,
että työssäoloehdon tarkastelujaksoa
pidentää osallistumisaika työllistämistä edistäviin
toimenpiteisiin riippumatta toimenpiteestä. Uudistukset turvaavat
entistä useammille tasoltaan paremman työttömyysetuuden
ja samalla vähentävät toimeentulotuen
tarvetta.
Työttömyysturvan tasoa parantaa ehdotus, jolla
työttömyyspäivärahan ansio-osan
laskennassa käytettävää työtulojen
taitekohtaa nostetaan 2 459 eurosta 2 818 euroon.
Taitekohdan yli menevästä tulosta ansio-osa on
pienempi kuin taitekohdan alle jäävästä tulosta.
Ansiorajaa ei ole sidottu indeksiin, joten se on reaalisesti alentunut. Taitekohdan
muuttaminen nostaa myös vuorottelukorvausten tasoa. Taitekohdan
nostamisen lisäksi korotetun ansio-osan kertymäprosentteja korotetaan
2,5 prosenttiyksiköllä, jolloin työllistymistä edistävien
palvelujen ajalta maksettava etuus nousee. Muutos on omiaan kannustamaan työnhakijaa
aktiivitoimien piiriin.
Uutena etuutena aletaan maksaa korotettua työttömyysturvaa
20 ensimmäisen työttömyyspäivän
ajalta kaikille perus- ja ansiopäivärahan saajille,
jotka ovat olleet yhteensä 3 vuotta töissä ennen
työttömyyden alkamista. Työttömyyden alussa
maksettavalla korotuksella kannustetaan nopeampaan työllistymiseen,
koska päiväraha laskee työttömyyden
pitkittyessä.
Valiokunta pitää myönteisenä,
että sovitellun työttömyyspäivärahan
enimmäisajasta ehdotetaan luovuttavaksi. Enimmäisaikaa
ei ole sovellettu, koska sitä koskevan säännöksen
voimaantuloa on toistuvasti siirretty. Ilman muutosta enimmäisaika
tulisi sovellettavaksi vuoden 2010 alusta. Muutos tukee työllistymistä osa-aikaisesti,
jos kokoaikatyötä ei ole tarjolla.
Aktiivitoimenpiteisiin kannustamisesta:
Koulutustuesta ja koulutusrahasta luovutaan kokonaan. Työllistymistä edistävien
palvelujen ajalta maksettavia etuuksia yhtenäistetään
siten, että kaikkien työllistymistä edistävien
toimien ajalta maksetaan sitä työttömyysetuutta,
johon hakijalla työttömänä olisi
oikeus. Epäselvyyttä eri toimenpiteisiin liittyvistä etuuksista
vähennetään määrittelemällä työllistymistä edistävät
palvelut laissa. Valiokunta pitää uudistusta hyvänä ja
sääntelyä selkeyttävänä.
Työttömän työnhakijan kannalta
on erittäin myönteistä, ettei tuen suuruus
riipu siitä, minkä nimiseen aktiivitoimenpiteeseen
hän osallistuu. Työnhakijalla ei aina edes ole
mahdollisuutta valita eri palvelujen välillä,
vaan hänen on osallistuttava siihen, mitä on tarjolla.
Työllistymistä edistäviin palveluihin
osallistumiseen kannustetaan maksamalla näiden palvelujen
ajalta työmarkkinatukeen ja peruspäivärahaan
korotusosaa ja ansiopäivärahassa korotettua ansio-osaa
enintään 200 päivältä.
Jos työnhakijalla on oikeus muutosturvaan, hänelle
maksetaan muutosturvan mukaista peruspäivärahan muutosturvalisää ja
ansiopäivärahassa muutosturvan ansio-osaa. Muutosturvalisän
ja muutosturvan ansio-osan maksamisen enimmäisaikaa pidennetään
185 päivästä 200 päivään.
Korotettua ansio-osaa maksetaan jatkossa paitsi työvoimapoliittisen
aikuiskoulutuksen myös omaehtoisen koulutuksen, työkokeilun,
työharjoittelun ja työelämävalmennuksen
ajalta.
Siirtyminen yhteen etuuteen merkitsee sitä, että jatkossa
työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen ajalta maksetut etuuspäivärahat
sisältyvät työttömyyspäivärahan
500 päivän enimmäisaikaan. Valiokunta
korostaa, että koulutuspaikkoja tulee olla saatavilla,
jotta koulutukseen pääsyn lykkääntyminen
ei tarpeettomasti pitkitä työttömyyttä.
Siirtymäsäännöksen mukaan
niillä, jotka ovat lain voimaan tullessa koulutuksessa,
ei koulutustukea lueta 500 päivän enimmäisaikaan.
Heitä tulee lain voimaan tullessa kuitenkin koskemaan etuuksien
laskentaa koskevat parannukset, samoin kuin koulutuksen ajalta maksettavat
korotukset sekä ylläpitokorvauksen korotus.
Lisäpäiväoikeudesta:
Työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden
alkamisikää nostetaan 59 vuodesta 60
vuoteen. Muutos koskee niitä työnhakijoita, jotka
ovat syntyneet vuonna 1955 tai sen jälkeen. Muutoksen tavoitteena
on työurien pidentäminen. Muutos vaikuttaa kuitenkin
viiveellä, koska 1955 syntyneet saavuttavat nykyisen lisäpäiväoikeuden
alkamisiän vuonna 2014. Ikärajan nosto
tässä suhdannetilanteessa merkitsisikin lähinnä lisääntyvää työmarkkinatuen
varaan jäävien ikääntyneiden
työttömien työnhakijoiden määrää.
Hallituksen esityksessä mainitaan, että ikärajan
noston vuoksi kuntien velvoitetta työllistää ikääntyneitä työntekijöitä laajennetaan
koskemaan niitä työttömiä, jotka
lainmuutoksen vuoksi eivät enää olisi
lisäpäiviin oikeutettuja. Samalla palkanmäärittelyä koskevia
säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi
siten, että velvoitteen perusteella järjestetty
työ ei alenna työn päätyttyä maksettavaa
työttömyyspäivärahaa. Valiokunta toteaa,
että hallituksen esitykseen sisältyy velvoitetyön
jälkeen maksettavaa työttömyyspäivärahaa
koskeva säännös. Sen sijaan mainittua työllistämisvelvoitetta
ei sisälly tähän eikä myöskään
samanaikaisesti annettuun hallituksen esitykseen 178/2009,
vaikka osiossa "Esityksen pääasiallinen sisältö"
näin todetaan. Esityksen pääasiallisen
sisällön kuvaus on siten harhaanjohtava. Saadun
selvityksen mukaan puute johtuu siitä, että esitykset
oli viime vaiheessa jaettu erikseen sosiaali- ja terveysministeriöstä ja
työ- ja elinkeinoministeriöstä esiteltäviin
esityksiin ja jälkimmäinen ministeriö on
jakanut oman osuutensa vielä kahteen eri esitykseen, joista
toista ei vielä ole annettu eduskunnalle. Tämä osoittaa, että valiokunnan
huomautus tarpeesta koota samaa asiaa koskevat ehdotukset samaan
esitykseen on aiheellinen.
Lisäpäiväoikeuden nostaminen yhdellä vuodella
merkitsee, että niin sanottuun eläkeputkeen voi
päästä aikaisintaan 58 vuoden ja yhden
kuukauden ikäisenä.
Yrittäjien työttömyysturvasta:
Hallituksen esitykseen sisältyy yrittäjien
työttömyysturvaa merkittävästi
parantavia ehdotuksia. Yrittäjän työssäoloehto
lyhenee 24 kuukaudesta 18 kuukauteen. Lyhennys merkitse, että yrittäjät
pääsevät nopeammin ansiopäivärahan piiriin.
Esitykseen sisältyy lisäksi ehdotuksia, joilla
selkiytetään säännöksiä,
jotka koskevat siirtymiä palkkatyön ja yritystoiminnan
välillä. Uudistuksella turvataan keskeytymätön
työttömyysturva näissä tilanteissa
ja siten osaltaan madalletaan kynnystä ryhtyä yrittäjäksi.
Yrittäjän turvaa on perusteltua parantaa nykyisessä suhdannetilanteessa,
kun terveen yritystoiminnan edellytykset omaavia yrittäjiä voi
joutua lopettamaan yritystoimintansa. Myös yrittäjille
aletaan maksaa korotettua ansio-osaa työllistymistä edistävien
palvelujen ajalta. Yrittäjät ovat aiemmin osallistuneet
koulutukseen melko vähän, ja ansio-osan korotuksella
heitä kannustetaan paitsi työvoimapoliittiseen
aikuiskoulutukseen myös omaehtoisen koulutuksen piiriin.
Valiokunta toteaa, että myös yrittäjän
perheenjäsenen työttömyysturvassa on
puutteita, jotka on syytä korjata. Saadun selvityksen mukaan
yrityksessä aiemmin työllistyneen perheenjäsenen
työttömyysturvan parantamista koskevan ehdotuksen
oli tarkoitus olla mukana nyt käsiteltävässä kokonaisuudessa.
Se puuttuu hallituksen esityksistä, koska siihen ei ollut
varattu tarvittavaa määrärahaa.
Valiokunta katsoo työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan
tavoin, että yrityksessä työllistyneen perheenjäsenen
tulee olla oikeutettu työttömyysturvaan tilanteessa,
jossa hänen työnsä on loppunut yritystoiminnan
edellytysten pysyväisluontoisen heikentymisen johdosta
ja yritystoiminnasta tuleva tulo jää vähimmäistoimeentulon
alapuolelle. Tästä syystä sosiaali- ja
terveysvaliokunta ehdottaa, että tätä tarkoittava
muutos tehdään työttömyysturvalain
2 luvun 5 §:ään. Etuuden piiriin arvioidaan
tulevan 200—300 henkilöä vuositasolla.
Valtion talousarvioon tulee varata tätä tarkoitusta
varten 1 miljoonan euron määräraha.
Toimeenpanosta:
Uudistus lisää ainakin alkuvaiheessa sen toimeenpanijoiden
eli työttömyyskassojen ja Kansaneläkelaitoksen
työmäärää ja hallinnollisia kustannuksia.
Siirtymävaiheessa tarvittavien tietojärjestelmämuutosten
jälkeenkin uudistuksen arvioidaan työllistävän
toimeenpanijoita nykyistä enemmän. Vaikka työttömyyden
ja koulutuksen aikaiset tuet yhtenäistyvät, tulee
uusien korotettujen etuuksien saantiedellytysten selvittelystä lisätyötä.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että toimeenpanon
vaatimiin resurssilisäyksiin pikaisesti ryhdytään.
Työttömyyden ja lomautusten nopea kasvu kuluvana
vuonna on ruuhkauttanut monia työttömyyskassoja.
Vaikka kassat ovat hakemusten lisääntymisen myötä lisänneet
henkilöstöään ja kehittäneet
toimintaansa, etuuspäätösten valmistelua
hidastaa osaltaan työttömyysturvasäännösten
yleinen monimutkaisuus. Muun muassa lomakorvausten jaksotus, erilaiset
työttömyysturvan karenssit, vakuutuspalkan monimutkaiset laskentasäännöt
ja etuuksien moninaisuus ovat omiaan aiheuttamaan viivytystä käsittelyyn. Vaikka
koulutusetuudet nyt yhtenäistetään työttömyysetuuksiksi,
merkittävää parannusta etuuksien monimutkaiseen
laskentaan ei lakiehdotuksiin sisälly. Valiokunta pitää tarpeellisena,
että työttömyysturvasäännöksiä pyritään
edelleen yksinkertaistamaan ja menettelyjä esimerkiksi sähköisten
asiakirjojen ja sähköisen asioinnin avulla nopeuttamaan.
Mietintöön liittyy kolme vastalausetta.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Vieläkin pitää huomauttaa
siitä, että ministeri Sinnemäki ei vieläkään
ole osallistumassa näiden tärkeitten asioitten
käsittelyyn ja samaa on valitettavasti jatkunut koko syksyn.
Senkin takia ministereitten läsnäolo olisi ollut
tärkeää, että, kuten valiokunnan
puheenjohtaja ed. Rehula mainitsi, kun tämä työvoimapalvelulakiesitys
on jaettu kahtia ja tähän esitykseen 179 liittyy
hyvin tiiviisti myöskin tämä 178, niin
tämän kokonaisuuden käsittelyn ja hallinnan
kannalta olisi ollut varmaan ihan hyvä opetustuokio myöskin
ministereille, että he olisivat olleet tässä keskustelussa mukana.
Tämä hallituksen esitys sisältää sekä selkeitä parannuksia
että vielä suurempia heikennyksiä työttömien
asemaan.
Ensinnäkin myönteisiä muutoksia kiistatta ovat
sekä palkansaajien että yrittäjien työssäoloehdon
lyheneminen. Sovitellun työttömyyspäivärahan
enimmäisaika kumotaan, muutosturvan enimmäismaksuaika
nousee 200 päivään ja lisäpäiväoikeuden
velvoitteen perusteella tehty työ ei vaikuta maksettavaan
työttömyyspäivärahaan, koska
uudelleenlaskentaa sillä perusteella ei tule.
Hallituksen esityksessä jätetään
huomiotta selviä työttömyysturva- ja
työvoimapalvelulain epäkohtia ja muutetaan monella
tapaa työttömyysturvalakia huonompaan suuntaan.
Ensinnäkin, koulutusajan laskeminen mukaan työttömyysturvan
500 päivän enimmäisaikaan nostaa koulutuskynnystä,
vaikka esitys lähtee päinvastaisesta olettamasta.
Pienemmillä paikkakunnilla ja pitkien etäisyyksien
seutukunnilla koulutustarjonta on rajallista eikä tarkoituksenmukaista
koulutuspaikkaa työttömälle ole aina tarjolla.
Taloudelliset ja perheeseen liittyvät syyt estävät
monen työttömän kouluttautumisen kotiseutukunnan
ulkopuolella. Mitä lähempänä 500 päivän
raja on, sitä korkeammaksi nousee kynnys kouluttautua.
Tämä ei johdu aktiivisuuden puutteesta, vaan taloudellisesta
pakosta. Jos raha ei riitä elämiseen, niin se
vaan ei riitä. Ylläpitokorvauksen nostaminen 1
tai 2 eurolla ensi vuonna on lähinnä pelleilyä,
sillä edellinen korotus näihin etuuksiin on tehty
monta vuotta sitten, vuonna 2004.
Suuremmilla paikkakunnilla koulutukseen hakeutuu niin paljon
työttömiä, että lukumääräisesti
vertailtuna voi olla vaikeampi päästä työvoimapoliittiseen
koulutukseen kuin yliopistoon. Tällainen koulutusmahdollisuuksien
ja työttömien määrän
alueittainen epäsuhta kärjistyy entisestään
lähitulevaisuudessa. Nykyisillä työ-
ja elinkeinoministeriön määrärahoilla
ei kyetä vastaamaan kasvaviin koulutustarpeisiin. Tällä hetkellä työttömiä on
aktiivitoimien piirissä vähemmän kuin
vuosi sitten, vaikka työttömyys, erityisesti nuorisotyöttömyys,
on kasvanut rajusti.
Toiseksi, työttömyysturvan tasokorotusta ei tehdä vieläkään,
vaikka työttömyys on suomalaisen köyhyyden
suurin yksittäinen syy. Siten esitys lisää entisestään
eri työttömien ryhmien epätasa-arvoa,
eikä tällaiselle jaottelulle löydy mitään
työvoimapoliittista perustetta. Nyt korjataan työttömyysturvan
jälkeenjääneisyyttä suhteellisen
hyvätuloisille ansiopäivärahan saajille, mutta
ei perusturvan varassa eläville. Tätä ongelmaa
ei olisi, jos peruspäiväraha olisi sidottu ansiokehitykseen,
kuten vuoden 1984 työttömyysturvalaissa alun perin
tehtiin.
Arvoisa puhemies! Työmarkkinatuen tarveharkintaa ei
edelleenkään esitetä poistettavaksi. Tilanne,
jossa samassa taloudessa asuva puoliso ei saa työttömyysajalta
minkäänlaista perusturvaa, on nöyryyttävä.
Kuitenkin samalla tavalla asuva työtön saa samansuuruisen
peruspäivärahan ilman tarveharkintaa.
Tämä esitys ei ainakaan selkeytä työttömyysturvaa
ja eri etuuksiin liittyviä käytäntöjä.
Voidaan olettaa, että työttömyysturvan
maksajien työpaine tulee entisestään
lisääntymään. Esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen
asiantuntija toteaa lausunnossaan, että laki on hankala
toimeenpantavaksi ja kansalaisen kannalta niin vaikeaselkoinen,
että tämän on vaikea tietää,
mihin etuuksiin hän on oikeutettu.
Esitimme työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa,
että 1. lain mukainen omavastuuaika lyhenee 5 päivään.
Sen lisäksi esitimme, että työttömyyden
aikainen perusturva nostetaan 32 euroon päivässä,
sillä nyt jo joka kolmas työmarkkinatuella elävä on
myös toimeentulotukiasiakas. Haluamme myös, että koulutuksen
aloittaneen henkilön koulutusaikainen tuki ei laske työmarkkinatuen tasolle
kesken koulutuksen. Jos näin tapahtuu, myös se
voi kääntyä hallituksen esityksen keskeistä tavoitetta
eli koulutusaktiivisuuden lisääntymistä vastaan.
Arvoisa puhemies! Työmarkkinatuen tarveharkinta on
suurin ja räikein yksittäinen epäkohta.
Pariskunnan toinen osapuoli joutuu elämään mahdollisesti
jopa vuosikausia ilman omaa rahaa toisen elättämänä,
ja se koettelee parisuhdetta, vaikka se olisi lujallekin perustalle
rakennettu. Vahinko, että Sata-komitean työstä ne
leikkaukset ehdittiin kyllä sopia, mutta kun tällainen epäkohta
pitäisi korjata, niin sitten ilmoitetaan, että nyt
lama iski päälle, rahaa ei ole eikä asialle enää voida
mitään.
Arvoisa puhemies! Minkälaisessa tilanteessa sitten
näitä hallituksen esityksiä otetaan käyttöön?
Työttömyyden määrä kasvoi
vuoden aikana liki 80 000 hengellä, työttömiä oli
kaiken kaikkiaan 270 000 ja työnhakijoita liki
500 000. Nuorten työttömyys kasvoi erityisen
nopeasti, ja myös virta pitkäaikaistyöttömyyteen
lisääntyi. Nämä kehityssuunnat
valitettavasti tulevat vahvistumaan vuodenvaihteen jälkeen.
Siksi kaikkia hallituksen esityksiä ja niiden vaikutuksia
pitää arvioida sen olettaman pohjalta, että työttömyys
jatkaa kasvuaan eikä äkillistä muutosta
parempaan tapahdu.
Tukeen oikeuttavien opintojen keskeyttäminen voi aiheuttaa
tilanteen, ettei henkilö itsekään tiedä,
onko hän työtön vai opiskelija ja mihin etuuteen
hän on oikeutettu. Opintojen päättymistä,
hyväksyttävää syytä niiden
päättämiseen ja työttömyyden
alkamista ei esityksessä ole muotoiltu tarkasti. Myös
hallituksen esityksen 25 vuoden ikäraja koulutusaikaisen
etuuden saamiseksi on perusteeton. Erityisen oudoksi asetetun rajan
tekee se, ettei sitä millään lailla perusteltu myöskään
hallituksen esitykseen. Nuorella ammattikoulutuksen hankkineella
työttömällä voi olla riittävä määrä työvuosia
ennen 25 vuoden ikää. Vaikka laissa ei olisi ikärajaa,
säilyisi opintotuki silti ensisijaisena opiskelijan tukimuotona.
Arvoisa puhemies! Esitämme tässä rinnakkaisessa,
rinnan kulkevassa hallituksen esityksessä pykälämuutoksen
lisäksi eduskunnan hyväksyttäväksi
lausumaa riittävien resurssien turvaamiseksi valtion talousarvioon,
jotta koulutuspaikkoja kyetään järjestämään
kysyntää vastaavasti.
Pykäläkohtaisesti esitämme, että 1.
lain mukainen 25 vuoden ikäraja poistetaan ja että tarkoituksenmukaisen
koulutuksen määrittelee työvoimatoimiston
asiakas yhteistyössä toimistohenkilökunnan
kanssa. Haluamme myös, että jos koulutus ei etene
riittävästi tai opiskelija laiminlyö ilmoittaa
työ- ja elinkeinotoimistolle opintojen etenemisestä,
oikeus työttömyysetuuteen lakkaa ajankohdasta,
jolloin työ- ja elinkeinotoimisto on todennut, etteivät
opinnot etene vaaditulla tavalla. Haluamme nostaa myös
koulutuksen aikaisen ylläpitokorvauksen 10 euroon ja korotetun
ylläpitokorvauksen 20 euroon.
Tähän esitykseen 178 liittyen me teimme lausumaehdotuksen,
joka kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että koulutuspaikkojen
järjestämiseksi turvataan riittävät
määrärahat, jotta mahdollisimman moni
työtön voi aloittaa opinnot heti työttömyyden
alettua."
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Eipä juurikaan kyllä mieli
mettä keitä, kun katsoo, kuinka monta henkilöä meitä täällä on paikalla
keskustelemassa näinkin merkittävistä lakiuudistuksista
ja muutoksista koskien suomalaista työttömyysturvalakia
ja työvoimapalveluita. Ilmeisesti tämä sitten
pannaan tällä joukolla kuitenkin prioriteettilistalla
kärkeen, ja onhan se hyvä, että meitä on
sentään tämän verran. Erityiskiitos
hallituksen urheille sotureille, edustajille Satonen, Rehula ja
Pulliainen, jotka sentään vielä ovat
täällä paikalla.
Ensimmäisessä lähetekeskustelussa,
kun nämä armaat lait työttömyysturvalaista
ja työvoimapalvelulain muuttamisesta olivat tässä salissa,
sain työntekijäpalautetta, jossa minulle vastattiin
esittämääni kysymykseen, kun tiedustelin, minkälaiset
te-toimistojen resurssit mahtavat olla vastata tähän
hallituksen esitysten aiheuttamaan huutoon kentällä.
Vastaus oli suurin kirjaimin: Ei minkäänlaiset!
Esimerkiksi meidän te-toimistoissamme on useita virkoja
ja viransijaisuuksia täyttämättä toimintamenojen
supistumisen vuoksi. Tuo lakimuutoshan tuo todella paljon uusia tehtäviä,
jotka eivät liity varsinaiseen työnvälitykseen
lainkaan, ja mitään entisiä töitä ja
tehtäviä ei kuitenkaan ole vähennetty.
Olemme todella huolestuneita henkilöstön jaksamisesta,
sillä te-toimistoissa asioi tuhansia henkilöitä kuukaudessa.
No, siitä on sitten helppo lähteä liikenteeseen. Kiitän
sosiaali- ja terveysvaliokuntaa siitä, että on
lausuttu kuitenkin asiasta niin, että lisäporukkaa
kentälle tarvitaan.
Edustajakollega Mustajärvi esitteli asiat varsin laajasti
huomioiden meidän eriävät mielipiteemme
ja vastalauseemme asiassa, ja sen vuoksi en lähdekään
toistamaan niitä kysymyksiä. Mutta haluaisin kertoa
teille otteen arjesta, palasen siitä, missä on
todellisia ongelmia, ja esitän myös kysymyksen,
mahtavatkohan nämä lainsäädäntömuutokset
helpottaa vai entisestään mahdollisesti vaikeuttaa
seuraavista tilanteista kärsiviä kansalaisiamme:
"Tervehdys. Olen 39-vuotias perusterve suomalainen mies, koulutukseltani
ylioppilas, ja väliaikaisesti ammattikorkeakoulua kävin
noin puolet 1990-luvun puolessavälissä. Asuin
Helsingissä tammikuussa vuonna 2008 ja jouduin työttömäksi.
Ilmoittauduin työttömäksi, ja sain peruspäivärahan.
Minulla ei siis ollut muuta päästötodistusta
kuin ylioppilastodistus, joten hain datanomikursseille. Teknisistä syistä en päässyt
pääsykoehaastatteluun, ja siitä hyvästä minut
palkittiin pudottamalla työvoimatoimistosta peruspäivärahalta
pois, toisin sanoen minusta tuli niin sanottu sosiaalipummi. No,
siihen loppui sitten avoliitto, siihen loppui helsinkiläisyys,
ja muutin synnyinkotiini pohjoisen konnuille helmikuussa vuonna
2008. Täällä olen sitten elellyt 304,74
euron toimeentulotuella. Mainittakoon tässä, että turvapaikanhakija
taitaa saada hiukan enemmän. Tänä päivänä etsin
sopivaa kurssia, jotta saisin edes jonkinlaisen loppututkinnon,
ja löysinkin ict-asentajakurssin kesäkuussa 2009.
Paperit sisään, pääsykokeisiin,
ja pääsinkin sinne. Kurssin järjestää ammattiopisto,
ja se toteutetaan monimuotokoulutuksena. Kaikki näytti
erittäin hyvältä, kurssi ihan asialliselta,
ja minähän olin aktiivinen, kunnes Kelalta sitten
paukahti päätös, että peruspäivärahan
ja siihen lisättävän ylläpitokorvauksen
sijaan saankin opintotukea 80 euroa kuukaudessa. Jo noitten lähipäivien
matkoihin menee tuosta summasta 36—72 prosenttia kuukaudessa.
Paikallisesta työssäoppimispaikasta on turha edes
haaveillakaan, jos nyt sattuu edes sellaista saamaan. No, tällekin
kurssille voimme vetää siis henkselit päälle,
mikä sinänsä on sääli,
sillä siitä olisi ihan oikeasti minulle ollut
hyötyä. Kannattikohan olla aktiivinen? Kysyn sitä teiltä.
Olen kyllä ollut aikaisemmin kaiken maailman yhteiskunnan
järjestämillä pilipalikursseilla, joten
tiedän, mistä puhun."
Tällaisia terveisiä arjesta, ja me paukautamme
sitten sinne lisää lakipaketteja, joihin eivät edes
te-toimistot pysty vastaamaan. Kyllä riemu repeää suomalaisten
työttömien joukossa.
Jyrki Yrttiaho /vas:
Arvoisa herra puhemies! Täällä syntyy
uusia lakeja ja voimassa oleviin tehdään muutoksia,
kertoipa media niiden sisällöstä tai
ei. Tästä sumutuksesta hyötyy oikeisto,
eikä heidän todellinen politiikkansa, työttömien
kyykyttäminen ja työntekijöiden oikeuksien polkeminen,
tule riittävästi julki. Tuttua säettä mukaillen
voidaan laulaa, että lautakasan alta nousee porvareiden
valta.
Puutun tässä lakinipussa vain kahteen asiaan.
Oikeistohallitus ajaa tammikuussa 2009 solmitun niin sanotun
sosiaalitupon mukaisesti työttömyyseläkeputken
ikärajan nostamista 57 vuodesta 58:aan eli lisäpäiväoikeuden
ikärajan nostamista 59:stä 60 vuoteen. Muutos
vaikeuttaa tuhansien ikääntyneiden työttömien
pysymistä ansioturvan päivärahalla, tuhansia
uhkaa pudota työmarkkinatuelle. Muutos tulisi koskemaan
ensimmäisenä vuonna 1955 syntynyttä ikäluokkaa.
Esitys on Elinkeinoelämän keskusliiton ohjelman
mukainen, reilu vuosi sitten EK vaati putken lakkauttamista kokonaan.
Sen lisäksi kolmen kohdan ohjelmaan liittyy osa-aikaeläkkeen lakkauttaminen
ja vanhuuseläkeiän korottaminen. Osa-aikaeläkkeelle
täällä on annettu jo kuolinsuudelma.
Kertymiä on heikennetty, ja varmaankin hakeutuminen eläkkeelle
hidastuu, käytännössä lakkaa
kokonaan. Odotamme helmikuussa asetetun työryhmän
tuloksia vanhuuseläkeiän korottamisesta. Valistunut
veikkaus kertoo, että muutaman vuoden viiveellä työryhmä ehdottaa
eläkeiän korottamista.
Työvoimakoulutukseen osallistuville maksettavat koulutustukipäivät
luetaan jatkossa esityksen mukaan työttömyyspäivärahan
enimmäiskestoon. Koulutustukipäivät kuluttavat
jatkossa 500:aa päivää, nyt voimassa
olevan lain mukaan ne eivät kuluta. Hallitus kertoo esityksen
perusteluissa, että uudistuksen johdosta syntyy säästöjä,
koska "500 päivää saaneille maksetaan
työttömyyspäivärahan tasoisen
koulutusetuuden sijasta työmarkkinatuen tasoista etuutta".
Heikennys vaikeuttaa merkittävästi työttömien
mahdollisuuksia hankkiutua työvoimakoulutukseen varsinkin
kun tiedämme, että työttömien
omien toiveiden mukaisiin koulutuksiin on erittäin vaikea päästä ja
työvoimakoulutuksen resursseja ei juuri lisätä.
Jonotusajat venyvät, ja 500 päivän laskuri
raksuttaa. Kysyin Turusta keskimääräistä odotusaikaa,
minulle kerrottiin, että odotusaika työttömän
haluamalle kurssille on keskimäärin kahdeksan
kuukautta.
Rajun työttömyyden kasvun oloissa heikennys
ajaa tuhansia ahdinkoon työmarkkinatuen varaan. Toisaalta
työmarkkinatukeen ei esitetä tasokorotusta. Sitä ei
ole tehty kahdeksaan vuoteen, eikä niin sanotun Sata-komitean
lupaamaa tarveharkinnan poistamista toteuteta. Perusturvan varassa
oleville ja erityisesti pitkäaikaisille työmarkkinatuen
saajille uudistukset eivät tuo edes niitä minimaalisia
etuja, joita ansiosidonnaisella olevat, suhteellisen vakaan työsuhteen varassa
eläneet ja toimineet saavat. Mutta heikennykset kyllä kohdistuvat
juuri myös näihin perusturvan varassa oleviin.
Tämä kaikki syntyi sosiaalitupon, hallituksen ja
työmarkkinajärjestöjen kolmikantayhteistyön tuloksena.
Kolmikantapöytään nukahtaneet ammattiyhdistysjohtajat
hokevat kyllä nyt, että kyllä tämän
kokonaisuuden kanssa jotenkin voidaan elää. Voi
tätä ammattiyhdistysjohtajien hampaattomuutta,
voi tätä ammattiyhdistysrappiota! Ei ole näköalaa
poliittisen voimasuhteen muuttamiseksi tässä maassa,
ellei ammattiyhdistysliike ryhdistäydy ja sitoudu myös
työttömien jäsentensä etuihin.
On työtä tekevien ja työttömien
etujen politiikan kirkastamisen, kristalloimisen, aika.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Käsittelemme nyt ehkä tämän
hetken merkittävintä sosiaalietuuden muutoslakia,
työttömyysturvalain muutosta. Tietysti sen merkitsevyys
syntyy tästä hetkestä, jolloin työttömyys
on räjähdysmäisesti kasvussa, työttömyyden
kesto on kasvussa ja työttömyyden yhteiskunnalliset
vaikutukset alkavat kohta näyttää todellisen
puolensa.
Paikalla näyttää olevan yhdeksän
kansanedustajaa — anteeksi kymmenen, puhemies mukaan lukien — ja
ehkä ed. Mustajärven ja varauksin myöskin
ed. Kalliksen voi tähän mukaan laskea. Kun työttömät
varmaan lähiaikoina tulevat kääntymään
enenevässä määrin puoleemme,
niin en tiedä, pitäisikö toivoa, kun
nyt eduskunnassa on käytössä suorat nettilähetykset,
ettei tätä tyhjyyttään ammottavaa
salia kovin laajasti katseltaisi. Toisaalta tietysti itse asian
sisällön vuoksi toivoisi, että mahdollisimman
moni työtön seuraisi, miten heidän asioitaan
käsitellään ja millä kiinnostuksella.
Toistan moneen kertaan täällä esitetyn
kysymyksen: missä on ministeri Sinnemäki? Voi
tietysti kysyä, missä on myöskin ministeri
Hyssälä, mutta erityisesti työministerin
olisi tietysti toivonut näkevänsä. Toisaalta
voi tietysti kysyä myöskin, missä ovat
perussuomalaiset, jotka erilaisten gallupien mukaan parhaiten puolustavat
työttömiä, köyhiä ja
muita pienituloisia. Nyt olisi sopiva tilaisuus puolustaa.
Ei näy puolustajia muita kuin me, jotka täällä olemme:
yksi keskustalainen ja yksi kokoomuslainen, valiokunnan puheenjohtaja,
ed. Pulliainen, joka kantaa kansanedustajan velvollisuutensa tinkimättömästi olemalla
täällä lähes aina, ja edustajat
Lahtela, Paasio, Anneli Kiljunen, Yrttiaho ja Merja Kyllönen.
Ehkä me nyt yritämme sitten huolehtia työttömien
elämänehtojenkin puolustamisesta.
Arvoisa puhemies! Haluaisin lukea yhden pykälän
tästä lakiesityksestä. Se on 6 luvun
3 §:n 2 momentti, joka kuuluu: "Työnhakijalla,
jolle on maksettu korotusosaa tai korotettua ansio-osaa 3 a §:n
perusteella, on oikeus korotusosaan tai korotettuun ansio-osaan
tämän pykälän perusteella, jos
hän on 3 a §:ään perustuvan
korotusosan tai korotetun ansio-osan maksamisen alettua täyttänyt
uudelleen palkansaajan työssäoloehdon."
Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat, kuinkahan moni teistä ensilukemalla
mahtoi ymmärtää, mistä pykälässä oli
kysymys? No, tässä meitä on nyt asiaan
vihkiytyneitä, niin että saattaisimme jotain ehkä vaivoin
ymmärtää. Minä ymmärsin ehkä neljännellä lukemalla
ja muutaman asiantuntijalausunnon kuultuani, mutta vieläkin
on vaikeuksia. Minä vaan ihmettelen, mihin se työtön,
jonka pitäisi tämän perusteella selvittää itselleen,
minkälaisiin etuuksiin hän on oikeutettu, tai se
Kelan virkailija, jonka pitää lakia tulkita, päätyy
tältä pohjalta.
Tämän lain yhtenä tarkoituksenahan
on selkiyttää työttömyysturvalainsäädäntöä,
jonka epäselvyys on johtanut siihen, että kassojen
jonot ovat venyneet kohtuuttomiksi, että työttömyysturvan
maksatus on kestänyt kohtuuttoman kauan.
Täällä on jo aiemmin todettu valiokunnassa kuultu
Kelan edustajan lausunto, jonka mukaan tämä on
vähän kuin asianajajien toimintaa, että epäselvät
asiat selvitetään ja selvät asiat sotketaan,
mutta ei tästä nyt kovin paljon selvyyttä tullut.
Tietysti tässä on kysymys muodosta, mutta itse
sisällöstä ed. Mustajärvi esitteli
täällä vasemmiston yhteisen vastalauseen
työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan eriävän
mielipiteen pohjalta, joka on sitten pohjana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa
meidän tekemällemme miltei yhteiselle vastalauseelle.
Nostan siitä vain pari keskeistä asiaa.
Ensimmäinen on tietysti työttömyysturvan
taso, jossa myöskin on tämä meidän
yhteinen vastalauseemme. Ainoa poikkeama: vasemmistoliitto esittää 32
euron 65 sentin ja sosialidemokraatit noin 5 euroa matalampaa korotusta.
On sinänsä mielenkiintoista, että tässä lakiesityksessä,
sen perusteluissa, lukee, että tällä hetkellä työmarkkinatuen
suuruus on 25 euroa 55 senttiä, kun pykälässä lukee
kuitenkin, että se on 22 euroa 22 senttiä. Tämä johtuu
tietysti nyt tästä indeksiperusteisesta määrittelystä,
mutta olisi tietysti ihan mukavaa, vaikka se vaivaa kenties vuosittain
aiheuttaakin, että lain pykälät ja perustelu
eivät nyt olisi ainakaan määrällisellä tasolla
näin keskenään ristiriidassa. Mutta siis
tähän työmarkkinatuen tasoon, jota ei
ole korotettu tässä nyt sitten 1990-luvun erilaisista
syistä johtuen, joista mikään ei ole
kestävä, pitäisi nyt saada korotus.
Toinen on ed. Mustajärven täällä mainitsema tarveharkinta,
joka on nöyryyttävää. Se, että työtön
sen mukaan, saako hän työmarkkinatukea vai peruspäivärahaa,
jos elää yhdessä aviopuolison tai avopuolison
kanssa, saa erilaista tukea, niin onhan se nyt kummallista. Kun
perustuslaki mainitsee erilaisia asioita, joitten perusteella ihmistä ei
saa syrjiä, niin tämä nyt on tietysti
aika kummallinen asia, jos voidaan tulkita, että ihmistä voidaan
kohdella eri tavalla sen mukaan, kumpaa työttömyysturvaa
hän nyt sattuu saamaan tai mitä näistä kolmesta.
Se on asia, joka pitäisi korjata ihan riippumatta siitä,
mitä mieltä ammattiyhdistysliike tai työnantajat
tai maan hallituskaan asiasta on. On se semmoinen vääryys.
Kuten tässä on todettu, niin tämä todella
perustuu tähän sosiaalitupoon, ja siksi tämä on
yhdenlainen sopimus. Tässä on hyviä puolia,
mutta valitettavasti nämä huonot puolet kuitenkin
ajavat niitten ohi. Ja kun kirjan mukaan mennään pitkälti
sen vuoksi juuri, että kun näin on kolmikannassa
sovittu, niin aina täällä toisinaan tulee mieleen,
vaikka olen yleisesti kolmikannan rakas kannattaja koko työmarkkinakokonaisuuden kannalta,
että kyllä välillä tietysti
päädytään ratkaisuihin, joita
ei voi pitää kestävinä.
Arvoisa puhemies! Tulen asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään
ne muutosesitykset, jotka tähän vastalauseeseen
pykälätasolla on kirjattu. Toivon kaikkien työttömäksi
jo jääneiden ja työttömyysuhan
alaisten ja tulevaisuudessa työttömäksi
jäävien puolesta, että eduskunta etuuksien
osalta osoittaisi myötämielisyyttään niille,
jotka sitä juuri tällä hetkellä kenties
eniten tarvitsevat.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen
esitys sisältää useita työttömyysetuuksiin
liittyviä muutoksia. Kokonaisuudesta on sovittu työmarkkinajärjestöjen kesken
niin sanotussa sosiaalitupossa viime keväänä,
ja muutokset ovat myös osa Sata-komitean tuloksia. Esitys
on iso kokonaisuus, kompromissi, josta löytyy hyvää ja
huonoa.
Me sosialidemokraatit olemme vasemmistoliiton kanssa periaatteessa
saman vastalauseen takana. Eroavuus on ainoastaan työttömyyspäivärahan
määrässä. Ed. Mustajärvi
esitteli vastalausetta edellä ansiokkaasti, joten nostan
esiin vain muutamia asioita.
Arvoisa puhemies! Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä,
joka perustuu työnantajien ja työntekijöiden
rahoittamaan ansioturvaan sekä yhteisillä verorahoilla
kustannettuun perusturvaan, on mielestäni perusteiltaan
oikeudenmukainen ja kestävä. Ongelmaksi ovat kuitenkin muodostuneet
järjestelmän monet jäykkyydet ja turvan
matala taso.
Tämän lakikokonaisuuden hyviä puolia
on esimerkiksi se, että se mahdollistaa pätkätyöläisten
ja nuorten pääsyn entistä nopeammin työttömyysturvan
piiriin, kun työssäoloehtoa lievennetään,
että aktiiviajan tukea korotetaan ja että yrittäjän
työttömyysturvaa parannetaan.
Huonoihin puoliin kuuluu etenkin se, että jatkossa
koulutusaika lasketaan mukaan työttömyysturvan
500 päivän enimmäisaikaan. Monilla pienemmillä muutoksilla
ansiosidonnaista turvaa näverretään ja
samalla heikennetään sosiaaliturvajärjestelmän
luotettavuutta.
Tämä on suurten kompromissien politiikkaa, ja
tiedän, että sosiaalitupon pohjalla olleet esitykset
ovat olleet todella jyrkkiä. Siihen nähden esitys
on tietysti kohtuullinen.
Arvoisa puhemies! Työttömyyspäivärahan taso
tulee nousemaan, kun ansio-osan laskennassa käytettävä työtulojen
taitekohta nostetaan vajaasta 2 500:sta 2 800
euroon. Muutos lisää kustannuksia 25 miljoonalla
eurolla. Lisäksi aletaan maksaa korotettua työttömyysturvaa
20 ensimmäisen työttömyyspäivän
ajalta niille perus- ja ansiopäivärahan saajille,
jotka ovat olleet yhteensä kolme vuotta töissä ennen
työttömyyden alkamista. Näin tehdään
työttömyysturvaan pientä porrastusta,
jonka tavoitteena lienee kannustaminen nopeampaan työllistymiseen.
En ole täysin vakuuttunut, että tällainen
20 päivän kannustaminen vaikuttaa työn
saantiin. Toivon myös, ettei tämä ole
päänavaus, jolla lähdetään porrastamaan
työttömyysturvan tasoa entisestään.
Tämä muutos lisää kustannuksia
27 miljoonalla eurolla.
Jos olemme, arvoisa puhemies, tilanteessa, jossa niukkuutta
todellakin jaetaan, olisin mieluummin nähnyt nämä rahat
parantamassa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien pitkäaikaistyöttömien
ja matalapalkkaisten ansioturvan saajien työllistymistä ja
toimeentuloa. Tiedämme, että myös valiokuntakäsittelyssä oleva
lyhennetylle työviikolle lomautettuja koskeva lakiesitys
tulee leikkaamaan matalapalkkaisten alojen ansioita, joten etenkin
yhdessä tämä kokonaisuus ei ole kovinkaan
oikeudenmukainen.
Ei voi olla tarkoitus, että lisääntyvän
työttömyyden kustannuksista pienituloisimmat työttömät
maksavat suhteellisesti eniten. Ei ole mitään syytä asettaa
työttömiä ihmisiä keskenään
vastakkain. Kun työttömyysturvaa parannetaan,
tulisi ensisijaisesti huomioida kaikkien työttömien tilanteen
parantaminen. Jos turvaan tehdään erilaisia tasoja,
niiden perusteena on oltava kannustavuus. Suomessa pieni- ja keskituloisten
työttömyysturva on tasoltaan heikko, ja siihen
tulisi saada tuntuva parannus. Jos ja kun tällainen poliittinen
tahto löytyy ja esitys valmistellaan, olen sitä omalta
osaltani mielelläni tekemässä ja tukemassa.
Nykyinen työttömyysturvan ja työmarkkinatuen
välinen 500 päivän raja ei mielestäni
ole kannustava, vaan se on pelkästään
raja, jossa ihminen alkaa ajautua köyhyyteen, jos todellisia työllistämismahdollisuuksia
ei ole. Kaikenlainen panostaminen aktiivisuuteen, mitä tässäkin lakikokonaisuudessa
on kiitettävästi tavoiteltu, epäonnistuu,
mikäli työvoima- ja koulutuspalvelujen määrää,
laatua ja saavutettavuutta ei merkittävästi paranneta.
Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Karjalassa, missä on
tapahtunut viime aikoina useita joukkoirtisanomisia ja muutosturvan
piirissä on todella paljon ihmisiä, heistä suurin
osa tarvitsee uudelleenkoulutusta, sillä työstä työhön
polku on tällä hetkellä erittäin
vaikea ja haastava.
Syynä tähän on, että heistä suurin
osa on tehnyt pitkän työuransa metsä-
ja puuteollisuuden piirissä. Tällä toimialalla
käy vahva rakennemuutos, ja nyt työttömäksi
jääneistä ihmisistä harva työllistyy
enää koulutusta ja osaamista vastaavalle alalle.
Kun nyt esimerkiksi Kaukaan vaneritehtaalta työttömäksi
jäävät ihmiset, joita on arviolta noin
300, hakeutuvat muutosturvan koulutukseen, leikkaa tämä heidän
500 päivän ansioturvaansa. Tulevatko he koulutuksen
jälkeen työllistymään, ei ole
millään tavalla varmaa. Erittäin suuri
ongelma tämän jälkeen on, että he
putoavat työttömyyspäivärahan
piiriin ja heidän toimeentulonsa putoaa huomattavasti. Suuri
osa heistä hakee myös tuolloin toimeentulotukea.
500 päivän leikkuri tässä taloudellisessa ja
yhteiskunnallisessa rakennemuutoksessa ei ole mielestäni
hyväksyttävä eikä perusteltu.
Arvoisa herra puhemies! Olemme omassa vastalauseessamme esittäneet
työttömyyspäivärahan korotusta
43 eurolla kuukaudessa. Lisäksi sosialidemokraatit ovat
esittäneet ensi vuoden budjettiin työttömyysturvan
lapsikorotuksen nostoa 20 prosentilla sekä työmarkkinatuen
tarveharkinnasta luopumista puolison ja lapsen osalta. Kun vielä vaihtoehtobudjettiimme
kuuluu lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostaminen 20
eurolla kuukaudessa, lapsiperheen toimeentulotuen korotus noin 30
eurolla kuukaudessa, yleisen asumistuen nostaminen sekä kunnallisveron
keventäminen nostamalla kunnallisveron perusvähennystä nykyisestä 1 480
eurosta 3 000 euroon vuodessa, olisi tästä kokonaisuudesta
merkittävästi hyötyä etenkin
pienituloisimmille ja työmarkkinatuen varassa oleville
työttömille.
Arvoisa puhemies! On muistettava, että työttömyys
johtuu yhä useammin siitä, ettei työtä yksinkertaisesti
ole tarjolla. Silloin ei muutosturva eikä monipuolisinkaan
aikuiskoulutus auta. Olen myös yrittäjyyden kannattaja,
mutten kannata sellaista yhteiskunnallista ajattelua, jossa työttömistä,
pitkäaikaistyöttömistä, ajetaan
yrittäjiksi, kun työvoimahallinnon resurssit ovat
loppuneet, keinot on käytetty ja työpaikat paenneet
alueelta. Näinä vaikeina aikoina yrittäjyys
on erittäin vaativaa ja haastavaa, mikä varmasti
sopii joillekin työttömille, mutta ei missään
nimessä kaikille.
Mielestäni työvoimapolitiikan tuloksellisuus ja
suomalaisen työn tulevaisuuden turvaaminen edellyttävät
koko yhteiskunnalta, koulutusjärjestelmältä,
työmarkkinaosapuolilta, elinkeinoelämältä ja
päätöksentekijöiltä,
sekä sitoutumista että taitoa ja rohkeutta visiointiin
ja uusiin avauksiin.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Niin kuin edellisetkin puhujat käyn
tässä kahta lakiesitystä läpi,
tai oikeastaan voi puhua muistakin työttömien
asioista, mitkä ovat tulossa.
Kun isona linjana katsoo, mitä on tapahtumassa, niin
tässähän kuitenkin, niin kuin hallituksen linja
yleensä on ollut, jotta kellä ennestään
jo on hyvästi asiat, vähän parempituloisilla,
niin niiden etuisuuksia parannetaan, ja niinhän käy
tässäkin.
Työttömyysturvan ansio-osan laskentarajassa tapahtuu
siten, jotta niillä, jotka ovat suhteellisen hyvätuloisia,
päiväraha paranee, hyvä tai huono. Se
voi olla jopa hyväkin siinä mielessä,
koska tässähän on ollut aika paljon natinaa
siitä, jotta kun on maksettu työttömyysvakuutusmaksua, kassamaksua,
niin ei ole saatu täyttä etuutta siitä. Kun
miettii sitä oikeudenmukaisuutta, niin välttämättä ne
henkilöt eivät ole ihan huonoimmassa asemassa,
mutta tämä on sinällään
hyväksyttävää eikä meidän
vastalauseessamme sitä mainita. Tämä on
vaan toteamus.
Kun tämä sovitellun päivärahan
muutos tulee, niin siinähän on selkeästi
semmoinen juttu, että jos on kuukausitulo alle 3 200
ja on sovittelun piirissä ollut ja nyt tulee muutos, jotta
ei enää sovitella, niin ne häviävät,
joilla on alle 3 200. Mutta jos on yli 3 200 kuukausipalkka,
niin ne voittavat. Sekin on minusta aika hassu linjaus, jotta tarvitseeko
se yli 3 200 kuukaudessa ansaitseva lisää rahaa,
kun minusta ne, jotka ovat pienemmällä, tarvitsisivat
enemmän tässä työttömyysturvauudistuksessa.
Mutta näin se vaan menee, kun se mekaniikka on tällainen.
Ilmeisesti raha menee rahan luokse, onko tässä se
vanha viisaus olemassa. Vähän tuntuu, että ilmeisesti
sosiaali- ja terveysvaliokuntakin on sitä mieltä,
jotta tämä on tosi hyvä juttu. Jos on
lomautettu yhden päivän viikossa, niin niillehän
se on tosi hyvä homma, koska kaikki semmoiset henkilöt
voittavat, koska aikaisemmin ei ole yltänyt työttömyystuen
piiriin ollenkaan.
Mutta sitten tässä on monta muuta, mistä tässä tilanteessa
ei olisi odottanut, jotta tulisi tämmöisiä heikennyksiä.
Tämä lisäpäiväoikeushan, vaikka
se ei nyt monella vuodella siirry eteenpäin, tarkoittaa
sitä, kun työnantajat ovat käyttäneet
hyväkseen sitä ja on vanhemmasta päästä lomautettu
tai potkittu pois — ne ihmiset eivät enää syrjäydy,
kun alkaa olla lähelle kuuttakymppiä, he ovat
jo työtä nähneet ja jopa jossakin tilanteessa
ovat helpottuneita, jos pääsevät pois — jotta
nuoremmasta päästä heitetään
ulos, koska en minä usko, että työnantajat
pitävät yhtään ylimääräistä ihmistä siellä duunissa,
vaan heidät heitetään pois. Siinä tapauksessa
tämä lisäpäiväoikeusmuutos
on huono, kun se raja nostetaan, kun se tekee nuorempaan päähän
työttömyyttä. Näin minä ainakin
uskon noin niin kuin matemaattisesti käyvän siinä hommassa.
Sekinhän on ollut monessa tapauksessa vähän
jopa sovittelukysymys, jos ei ole ihan pakkotilanne, jotta ihmisten
halukkuutta on vähän tiedusteltu — ei
kaikissa paikoissa, joissakin on raakasti heitetty tietyn ikäluokan
porukka ulos — riippuen vielä työnantajan,
firman, koosta, koska tämä eläkemaksu
on saattanut koitua aika rankaksi ja se on ollut vähän
onneksi rajoitteena myös näiden vanhojen potkimiselle.
Sitten tämä työmarkkinatuen taso.
Minä olen sitä mieltä, että kyllä sen
se 32 euroa pitää olla eikä natista turhaan.
Kun semmoiseen vastalauseeseen on tullut laitettua nimi, niin ei
tässä käydä muuttelemaan mielipiteitä joka
päivä. Sehän tarkoittaa sitä,
jotta työmarkkinatuki on kyllä jäänyt
jälkeen. Jos katsoo sitä millä hyvänsä indeksillä sieltä 1990-luvun
alusta, niin kyllä se 32 on lähempänä kuin
joku muu lukema. Toisaalta tiedetään, mitä tarkoittaa,
kun työmarkkinatukea nostetaan: suuri osa siitä rahasta
menee kulutukseen. Ei käy niin kuin isotuloisten verohelpotuksien,
että menee sijoituksiin tai johonkin ulkomaanmatkoihin,
vaan työmarkkinatuki menee maidon ostoon ja jos siihen
makkaranpalasta saa leivän päälle, sen
tyyppisiin ostoksiin, koska taso muutenkin on matala.
Siihen liittyen työmarkkinatuen tarveharkinta, niin
kuin meidän vastalauseessa todetaan, pitäisi saada
vihdoin viimein pois, se pitää saada. Tiedän,
jotta se ei näillä äänestyksillä tapahdu, mutta
siitäkin odottaisin kyllä, jotta hallitus voisi tai
työmarkkinajärjestötkin voisivat tehdä ihan kolmi-
tai nelikannassa laskelman, mitä se todellisuudessa maksaa
yhteiskunnalle kokonaisuutena. Siitähän tulee
lisäkustannuksia, kun asutaan erillään
ja kuitenkin ollaan yhdessä.
Mutta pitää huomioida, niin kuin tuo Mustajärven
Markus totesi, että siinä on kyllä se
hyvä puoli olemassa, jotta siinä salapäin
käydään yöjalkasessa ja se voi
jopa suhdetta parantaa, kun ollaan vähän niin
kuin salaa ja peloissaan eikä naapurille näytetä,
että ollaan kuitenkin yhdessä. Siinä mielessä siinä on
hyvää ja huonoa. Parisuhde voi parantuakin siinä tilanteessa,
mutta yhteiskunta maksaa vaan asumistukena aika paljon ja yksinhuoltajakorotuksina
ja tämän tyyppisinä asioina paljon enemmän.
Sen takia, jos siitä tehtäisiin kokonaislaskelma,
niin luulen, että tämä voisi jopa kääntyä siihen,
jotta se olisi aika kustannusneutraali. En tiedä, olisiko
se voitollinen.
Sitten tämä 500 päivän juttu.
Tämä on ihan järjetön juttu.
Aikaisemmin on opiskeltu koulutustuella. Eikö se kuvaa
sitä, jotta ihminen lähtee koulutukseen, kun se
on koulutustuki? Nyt käydäänkin työttömyysturvalla
opiskelemaan, ja se on jotenkin ristiriitainen ajatus; tässähän
mennään hassuun suuntaan kaiken kaikkiaan. Koulutustukihan,
joka tällä hetkellä on voimassa, on ollut
siitä hyvä järjestelmä, että se
on oikeasti kannustanut lähtemään opiskelemaan,
koska on tiedetty, että työttömyysturva
siirtyy sillä. Kun lähtee opiskelemaan, niin se
työttömyysturva ei syövy pois. Meillähän
on järjestelmä ollut siinä sillä tavalla,
jotta jos työpaikkoja on ollut olemassa, niin ihmisenhän
on pitänyt lähteä töihin. Hänelle on
osoitettu työpaikka, ja jos ei lähtenyt töihin, niin
on menettänyt työttömyysturvan. Sitä minä ihmettelen,
jos joku sanoo, että tämä on jotenkin parempi
ja tämä on kannustavampi ja sitä koulutustukea
on väärinkäytetty; sen minä haluaisin nähdä.
Sehän kuvastaa sitä, jotta silloin ei työvoimahallinnolla
ole ollut tarjota työpaikkaa, ja silloin minusta on ihan
oikein, jotta näin kouluttautuukin.
Mutta tämä systeemihän tekee sen,
jotta ihminen putoaa ulos sen jälkeen, kun se on syönyt
sen työttömyysturvan. Hänellä ei
ole mitään tietoa, ei ole työpaikkaa
olemassa, hän putoaa työmarkkinatuelle ja toimeentulotuelle
sen jälkeen myöhemmin siinä. Vielä kun
on tämä puolison tulojen tarveharkinta, niin aina
nopeasti putoaakin hyvin matalalle tasolle. Sen takia minusta tämä on
virheliike tässä tilanteessa ennen kaikkea, kun työttömyys
on kasvamassa ja tiedetään, mitä tapahtuu
eikä ole näköpiirissäkään
vielä semmoista nousua, jotta tässä voisi
tarvita kaikkia ihmisiä töihin. Siinä mielessä olen
hyvin vankasti sitä mieltä, jotta tässä tulee
taas yksi semmoinen virhe, mikä tulee näkymään
sosiaalipoliittisina kustannuksina ja terveys- ja monina muina ongelmina
yhteiskunnassa.
Sitten vielä: En ymmärrä ollenkaan
tätä koulutustuen takaisinmaksujuttua. Omaehtoinen
opiskelu on hyvä homma, se on ihan ok. Mutta sitten siinä on
takaisinperintä sillä tavalla, jotta jos ei ole
edistynytkään opiskeluissaan, niin voidaankin
sanoa, jotta kaikki maksetaan takaisin, peritään
kaksin verroin, jos ei ole tenteistä suoriutunut. Taisin
tuolla valiokunnassa todeta sillä tavalla, jotta tänne
eduskuntaankin on näitä ihmisiä ollut
hakemassa ja ovat ottaneet velkaa hirveästi ja on mahdottomat
luulot itsestä ollut, jotta nythän tulee ääniä mahdottomasti
ja mennään läpi ja maksetaan sitten.
Kun kansanedustajan palkkio on kuulemma niin hirveän iso,
niin maksetaan ne velat poikkeen — ja se "tentti" ei ole mennytkään
läpi. Minä sanoin valiokunnassa, että niille
on ihan oikein, kun ovat tuommoisen virhearvion tehneet.
Mutta tässä tilanteessa nämä ovat
työttömiä ihmisiä ja lähtevät
omaehtoiseen koulutukseen. Jos ei siinä tulekaan pärjäämään,
niin ihmistä rangaistaan siitä, kun on epäonnistunut
valinnassaan eikä ole pärjännyt siellä eikä ole
tajunnut, vaan vielä yrittää ja sittenkin
epäonnistuu. Sitten voidaankin sanoa, jotta kyllä sinulta
peritään nämä kaikki takaisin,
kun olet tuommoisia virhearvioita tehnyt.
Tässä vähän vertauskohtaa.
Siinä mielessä minusta (Puhemies: 10 minuuttia!)
se on toinen iso virhepaketti, joka ei sovi tämmöisen
kuusen juurella kasvaneen maalaislogiikkaan.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Mustajärvi, joka on jo
ehtinyt poistua salista, ja ed. Erkki Virtanen omassa, lähinnä ruumiinvalvojaispuheenvuoron
sävyn saaneessa puheenvuorossaan kaipasivat tänne
ministeri Sinnemäkeä vastaamaan hallituksen puolesta
käsittelyssämme olevaan lainsäädäntöön.
Olen nyt tunnin kuunnellut näitä vasemmisto-opposition
puheita siitä, kuinka asiat ovat huonolla tolalla ja se
ja se asia jää vielä tekemättä ja
korjaamatta. Arvoisat vasemmistoliiton edustajat, ne teistä,
jotka olette tällä hetkellä salissa — ja
sitten ed. Mustajärvelle, joka on jo lähtenyt
salista, voitte välittää tämän
kysymyksen — mihin muuhun te olisitte ministeriä tarvinneet
kuin henkilöön menevään moittimiseen?
Sillä asioitten osalta tämä tilanne on
tullut jokseenkin selväksi, missä täällä mennään.
Ei tähän ministeriä tarvita.
Toinen asia: Olen omasta mielestäni perehtynyt tähän
lakiin valiokunnan käsittelyn yhteydessä. Olen
tämän tunnin ajan kuunnellut keskustelua, jossa
on kerrottu, mitä kaikkia epäkohtia tässä on.
Ensinnäkään ei pidä unohtaa,
että tämä nyt käsittelyssämme
oleva esitys nostaa työntekijöitten ja työnantajien
työttömyysvakuutusmaksua 0,06 prosenttiyksiköllä.
Miksi? Siksi, että työntekijöitten ja
työnantajien osuus siitä lisärahasta, jota
näihin etuuksiin, joita nyt ollaan muuttamassa, menee,
on 75,3 miljoonaa euroa. Ja valtionosuudenkin yritin tuosta laskea,
mutta minulla on sellainen muistikuva, että tämän
paketin hinta, kustannusvaikutus, on kaikkineen noin 120 miljoonaa
euroa. Eli joka tapauksessa, ja vaikka mitä väitettäisiin,
käytetään yli 100 miljoonaa euroa siihen,
että työttömien asema nykytilanteesta
näiltä osin paranee.
En kuulu siihen puolueeseen, jolla on korvat, joten aika ajoin
voi olla vaikeuksia saada kiinni siitä puhutusta, mistä puhutaan,
mutta olen tämän viimeisen tunnin aikana kerta
toisensa ja puhuja toisensa jälkeen kuullut, miten epäoikeudenmukainen
ja huono esitys tämä on. Tässä esityksessä on
vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien vastalauseenkin mukaisesti
kaksi asiaa, jotka heikentävät työttömien
nykyistä tilannetta. Toinen on se, että koulutusaikaa
ei jatkossa lasketa työttömyysturvan 500 päivän
enimmäisaikaan. Se on totta. Ja toinen muutos ja heikennys nykyiseen
on se, että niin sanotun lisäpäiväoikeuden
ikärajaa korotetaan. Nämä kaksi heikennysesitystä tässä on.
Jos täällä on muita, arvoisat edustajat,
mielelläni otan palautteen vastaan. Luen suoraan teidän
omasta vastalauseestanne.
Siitä, mitä puutteita täällä esityksessä on:
En kiistä sitä, etteikö työttömyysturvan
tasokorotus olisi aiheellinen tai moneen kertaan puhuttu työmarkkinatuen
tarveharkinta puolisoiden osalta. En unohda sitä lausetta,
jonka eduskunnan perustuslakivaliokunta jo useita vuosia sitten
totesi työmarkkinatuen tarveharkintaa käsitellessämme:
"Työmarkkinatuen tarveharkinta ei ole vaivatta sopusoinnussa
perustuslain kanssa". Se oli taitavasti muotoiltu. Tämä on
ongelma. Mutta meillä on kuitenkin käsittelyssämme
laki, josta olen itse listannut kymmenen kohtaa, jotka parantavat
nykytilannetta työttömien osalta:
1) Ensimmäistä kertaa työttömyyspäivärahaa saavan
työssäoloehto lyhenee 43 viikosta 34 viikkoon.
Olen ollut itse täällä talossa niin pitkään,
että muistan, kun näistä työssäoloehdoista on
väännetty suuntaan jos toiseen. Tällä esityksellä työssäoloehto
ainakin noilta osin lyhenee.
2) Ansiopäivärahan edellytyksenä oleva
työttömyyskassassa vakuutettuna olemisen aikaa koskeva
vaatimus lyhenee 10 kuukaudesta 34 viikkoon.
3) Työttömyysturvalle palaamiseen oikeuttavan
työssäolon tarkastelujaksoa pidennetään.
Eli tarkastelujakso, joka helpottaa pätkätöitä tekevien
asemaa, on myönteinen asia.
4) Työttömyysturvan tasoa parantaa ehdotus, jolla
työttömyyspäivärahan ansio-osan
laskennassa käytettävää työtulojen
taitekohtaa nostetaan 2 459 eurosta 2 818 euroon.
5) Taitekohdan nostamisen lisäksi korotetun ansio-osan
kertymäprosenttia korotetaan 2,5 prosenttiyksiköllä.
6) Uutena etuutena aletaan maksaa korotettua työttömyysturvaa
20 ensimmäisen työttömyyspäivän
ajalta.
7) Sovitellun työttömyyspäivärahan
enimmäisajasta ehdotetaan luovuttavaksi.
8) Työllistymistä edistävien palvelujen
ajalta maksettavia etuuksia yhtenäistetään.
9) Muutosturvalisän ja muutosturvan ansio-osan maksamisen
enimmäisaikaa pidennetään 185 päivästä 200
päivään.
10) Yrittäjien osalta tehdään oleellisia
parannuksia nykytilanteeseen heidän työttömyysturvaansa
liittyen. Eikä vähäisimpänä voi
pitää sitä eduskunnan muutosta — jos
ja kun tämä laki nyt tästä läpi
menee — joka liittyy yrittäjien puolisoiden työttömyysturvaan,
joka jatkossa tulee mahdolliseksi ja maksuun. Se on periaatteellisestikin
erittäin iso asia.
Nämä kymmenen asiaa maksavat tälle
yhteiskunnalle hieman yli 100 miljoonaa euroa. Silloin kun puhutaan
inhimillisyydestä, niin nämä eurot ovat
aina kylmiä, ja joku voi sanoa, että ed. Rehula
menee näitten taakse. En mene näitten taakse.
Mutta kun tässä keskustelussa on puhuja toisensa
jälkeen pyrkinyt lyömään tämän
koko esityksen lyttyyn, niin halusin nyt tämänkin
puheenvuoron tässä käyttää ihan
vain sen vuoksi, että olen ensinnäkin lukenut
meidän mietintömme siinä vaiheessa, kun
sitä on tehty. Ja nyt kun olen yrittänyt tavata
tätä vastalausetta, niin kaksi heikennystä minä täältä löydän.
Enkä ihan maailmanloppua vielä ainakaan tämänkään
keskustelun jälkeen suostu hyväksymään.
Sitten, arvoisa herra puhemies, yhteen periaatteelliseen asiaan.
Me päätöksentekijät olemme erilaisissa
rooleissa. Olen keskustan kansanedustajana ollut mukana eduskuntatyössä toistakymmentä
vuotta
ja kokenut erilaisia tilanteita niin opposition kuin hallituspuolueen
penkiltä. On ollut erilaisia vaaleihin valmistautumisen
aikoja ja vaalien jälkeisiä aikoja. Meitä keskustalaisia
on opetettu lukuisia kertoja ja pyritty kyseenalaistamaan meidän
kelpoisuutemme ylipäätänsä sopimusyhteiskunnan
yhtenä osana tekemään valmistelutyötä saatikka
sitten päättämään.
Meitä on moitittu, meitä on parjattu, meitä on
ajettu nurkkaan tilanteessa, jossa on väitetty, että me emme
arvostaisi ja kunnioittaisi kolmikantaista valmistelua ja sitä yhteistyötä sopimusyhteiskunnan
perustana. Itse koen, että se on tämän
meidän yhteiskuntamme perusta, että meillä kolmikantainen
valmistelu on. Tiedän, että omassa puolueessanikin
on erilaisia näkemyksiä, mutta laaja yksituumaisuus
on siitä, että sopimusyhteiskunnan perusta on
kolmikantainen valmistelu. Minä toivon, että tämä keskustelu,
mitä täällä tänäänkin
on käyty, menee myös niitten konttorien ja toimistojen
ovista sisään, joissa on kyseenalaistettu meidän
kuntomme ja toimintakykymme ja edellytyksemme toimia paremman suomalaisen
yhteiskunnan rakentamisessa. On tämä ollut niin
mielenkiintoista ja niin kolmikantayhteistyötä väheksyvää,
että en ole pitkään, pitkään aikaan
kuullut. Mutta kaikkeen sitä tottuu, kun täällä ilta
pitenee ja joulunalusaika lähestyy. Mutta tilanteessa,
jossa edustaa itse puoluetta, jota on lokaan laitettu ja nurkkaan
ajettu, tämä kuulostaa kyllä peräti
omituiselta ja erikoiselta erityisesti vasemmistoliiton edustajien
osalta, mutta eivät nuo sosialidemokraattien puheetkaan
tänä iltana juuri kummoisempia ole olleet.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Kyllä heti alkuun täytyy
sanoa, että ed. Rehula käytti kyllä erinomaisen
puheenvuoron. Paitsi että hän listasi tämän
esityksen hyvät puolet, hän toi esille myöskin
tämän periaatteellisemman puolen. Olen myös
havainnut työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa,
että kyllä tällä vaalikaudella
nämä kolmikannan ystävät ovat
istuneet toisella puolella pöytää kuin
yleisesti on voitu kuvitella, että niitä asioita
on ylipäätään saatu siellä eteenpäin. Olen
myös tyytyväinen siihen, että meillä varsin vastuullisesti
pystytään näitä asioita hoitamaan. Toivon
tietysti, että myöskin tämä työurien
pituuteen liittyvä keskustelu löytää sellaisen
kompromissin, jota voidaan viedä eteenpäin.
Tämä lakiesitys tosiaan parantaa hyvin monien
ryhmien asemaa. Se parantaa nuorten työttömien,
se parantaa pätkätyöläisten,
se parantaa muutosturvalla olevien, ylipäätään
kaikkien niiden työttömien asemaa, joiden työttömyys
kestää vähemmän kuin 500 päivää.
Sen lisäksi se parantaa merkittävästi
yrittäjien asemaa ja — ennen kaikkea tämä viimeksi
tehty muutos — yrittäjien perheenjäsenten
asemaa, joilla on ollut erittäin heikko työttömyysturva
ennen. Nyt tällä lisäyksellä,
minkä eduskunta nyt tekee, päästään siihen,
että työttömien perheenjäsenelle
tulee oikeus työttömyysturvaan siinä tilanteessa,
kun yrityksen toiminta on esimerkiksi taantuman ansiosta tai muuten
hiipunut niin paljon, että se ei kykene enää elättämään
perheenjäseniä. Tämä on merkittävä uudistus.
On myöskin erittäin tärkeätä se,
että nopeasti työttömyyden alkamisen
jälkeen päästään koulutukseen,
nimenomaan työllistymistä edistävän koulutuksen
pariin, se on erittäin tärkeää.
Sen takia tämä 200 päivän korotettu
päiväraha tässä alussa on aivan
oikea linjaus, ja uskon, että se tulee olemaan hyvin merkittävä vielä pitkässä juoksussa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Niin, ja kiusallista tässä koko hommassa
on, että tämä velkarahalla rahoitetaan,
elikkä lapsenlapsemme yrittävät nyt maksaa
tämän laskun, mikä tästä kaikesta
seuraa.
Arvoisa puhemies! Täällä on vaadittu
työministeri Sinnemäkeä paikalle. Mikäli
nyt muistan oikein, hänellä on lomaviikko juuri
tämä viikko, yksi joka tapauksessa nyt tässä joulukuun
alussa.
Sitten kolmanneksi tästä kolmikannasta. Tämä tilanne
ilmiselvästi menee niin huonoksi alkavan vuoden ja sitä seuraavan
vuoden aikana, että toivon hartaasti, että aivan
oikea kolmikanta löytyy taas yhteiskuntaan.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Rehulan puheenvuoron seurauksena olemme
tietysti pääsemässä osin mielenkiintoiseen
keskusteluun tästä kolmikannan sisällöstä noin
laajemminkin.
Olen sitä mieltä edelleenkin, että Suomi
tarvitsee yhteistä sopimista, mutta olen myös
sitä mieltä, että se sopimus, joka on
koko tämän muutoksen, kansaneläkemaksun
poiston ja erittäin monien muitten lakiesitysten perustana,
se sopimus, jota alettiin noin vuosi sitten tähän
aikaan valmistella tilanteessa, jossa ammattiyhdistysliike oli pitkälti
ota tai jätä -tilanteessa, kiitos istuvan porvarihallituksen,
johti sopimukseen, jota minä en suostu hyväksymään
vain siksi, että se on tehty kolmikantaisesti. Siihen liittyy
kuitenkin niin paljon heikennyksiä, ja vaikka siihen toki
liittyy parannuksiakin, ne parannukset — se vähän
yli 100 miljoonaa, joka ilmeisesti tähän lakiesitykseen
osoitetaan — jakautuvat epäoikeudenmukaisesti.
Ne parannukset kohdistuvat ensisijaisesti niihin, joilla asiat eivät
ole huonoiten. Se ei anna niille, jotka ovat alimmilla etuuksilla, joitten
tilanne on vaikein.
On mielenkiintoinen ajatus sinänsä, jonka
ed. Rehula esitti, että pitäisi tarkastella vain
tämän lain muutosesityksiä. Tilanne on
todella 10—2, ei minulla ole mitään vaikeutta
sitä myöntää. Mutta tässä tämän
lain yhteydessä ovat auki nämä työttömyysturvan
kipeimmät epäkohdat, (Puhemies: 2 minuuttia!)
ja erityisesti niitten vuoksi ja tämä 500 päivän
koulutustuen myöntö, ne ovat ne kolme kohtaa,
jotka muodostavat meidän kokonaisarviomme perustan, ja
siksi muun muassa minä käytin sen arvostelevan
puheenvuoron, minkä käytin.
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa puhemies! Ennen kuin poistun salista seuraaviin haasteisiin,
en malta olla pyytämättä anteeksi sitä,
että olen erehtynyt vaatimaan vastuuministereitä olemaan
paikalla ja kuulemaan terveisiä kentältä. En
suinkaan olisi ollut halukas ketään haukkumaan
enkä moittimaan, vaan olisin ollut kiinnostunut keskustelemaan
asioista ja kertomaan siitä arjesta, missä Suomi
tällä hetkellä elää.
Mutta pääsin hetkeksi unohtamaan sen Suomen Kuvalehden
47/2009 jutun, joka kertoo sen todellisuuden, että eihän
täällä ministereiden tarvitse istuakaan.
Kenen lauluja laulat, sen leipää syöt;
EK:n tavoitteet ovat toteutuneet. Uskon, että seuraavan
kerran, kun täällä käsitellään
ehkä vaikka tekijänoikeuksia, EK:n Leif Fagernäs
on vastaamassa meidän kysymyksiimme.
Juha Rehula /kesk:
Herra puhemies! Itse kullekin on terveellistä kuunnella
niitä viestejä, joita kentältä kuuluu.
Niitten viestien perusteella pitää myös
kyetä tekemään johtopäätöksiä,
ja ne viestit pitää laittaa omalla painoarvollaan
oikeisiin mittasuhteisiin. En minä väitä,
että tämä laki esimerkiksi byrokratian
osalta kauheasti helpottaa tai selkiinnyttää,
semminkin, kun meidän pitäisi pystyä nimenomaan
sosiaaliturvalainsäädännössä aikaansaamaan
lainsäädäntöä, jota
jokainen, esimerkiksi työtön ymmärtäisi.
Mutta kun täällä on nyt toista tuntia
tätä keskustelua käyty ja sitä saanut
kuunnella, niin jos tämä kerran on niin huonoa
lainsäädäntöä ja nämä palapelin
palat ovat niin huonoja kuin te nyt väitätte,
niin miksi te ette sitten esitä tätä koko
lakia hylättäväksi ja samalla logiikalla,
millä te etenette, tee esityksiä siitä,
että sitä perusturvaa, perustyöttömyysturvaa,
kohennettaisiin vastaavalla summalla, mitä tähän
nyt on menossa? Ei teidän tarvitse tehdä, minä ymmärrän
sen. Mutta on tämä kyllä ylipäätänsä mielenkiintoista,
että keskusteluun pääsee kiinni, kun
ei pääse edes siihen väittelytilanteeseen,
niin kuin tässäkin. Kyllä minusta, jos
logiikalla lähdetään tätä lähestymään,
teidän pitäisi, arvoisat vasemmistoliiton edustajat,
esittää tämän lakiesityksen
hylkyä.
Yleiskeskustelu päättyi.