Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva lakiesitys juontuu laista kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Tämän niin sanotun Paras-hankkeen puitelain mukaan kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää uudistetaan tavoitteena muun muassa hallinnonalakohtaisten valtionosuuksien yhdistäminen. Lisäksi tavoitteena oli yksinkertainen ja läpinäkyvä järjestelmä. Niin ikään puitelaissa todettiin, että valtionosuusjärjestelmää on uudistettava niin, että kuntien erilaiset olosuhde- ja palvelutarvetekijät otetaan huomioon.

Todettakoon, että nykyinen valtionosuusjärjestelmä perustuu vuoden 1993 alusta toteutettuun uudistukseen, jolla siirryttiin tehtäväkohtaisista todellisiin kustannuksiin perustuvista valtionosuuksista laskennallisiin kustannuksiin perustuvaan valtionosuusjärjestelmään. Tuolloin tehtäväsidonnainen ja menoperusteinen niin sanottu korvamerkitty järjestelmä oli tullut tiensä päähän.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettavaan lakiin koottavaksi eräin poikkeuksin nykyisistä hallinnonalakohtaisista valtionosuuksista yleinen valtionosuus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon, esi- ja perusopetuksen, kirjastojen, yleisen kulttuuritoimen ja asukaskohtaisesti rahoitetun taiteen perusopetuksen valtionosuudet.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettavan lain keskeiset muutokset nykytilaan ovat:

Ensimmäiseksi, valtionosuuksien kokoaminen valtiovarainministeriön hallinnonalaan.

Toiseksi, esi- ja perusopetuksen määräytymisperusteiden muuttuminen asukasperusteisiksi.

Kolmanneksi, esi- ja perusopetukseen liittyvän kotikuntakorvausjärjestelmän käyttöönotto.

Neljänneksi, erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan ja saamelaisten kotiseutualueen lisäosien käyttöönotto.

Ja viidenneksi, siirtyminen yleiseen valtionosuusprosenttiin.

Tämä valtionosuusjärjestelmäuudistus toteutetaan kustannusneutraalisti kuntien välillä. Myös järjestelmän muutoksen vaikutukset tasataan kuntien kesken.

Yhdistettävissä valtionosuuksissa tullaan käyttämään yhtä valtionosuusprosenttia, mutta järjestelmän perusrakennetta ei kuitenkaan muuteta muilta osin tässä yhteydessä. Laissa säädettävä valtionosuusprosentti kuvaa valtion ja kuntien välistä kustannustenjakoa valtakunnan tasolla. Yksittäisen kunnan valtionosuus määräytyy sen sijaan laskennallisin perustein, joista vähennetään kunnan omarahoitusosuus, joka kaikissa kunnissa asukasta kohden on yhtä suuri.

Valtionosuusprosenttia on tarkoitus muuttaa määrävuosina tehtävän kustannustenjaon tarkistuksen perusteella. Tarkistusmenettelyä ei hallituksen esityksessä ehdoteta muutettavaksi. Valtionosuusprosentin lisäksi perushinnat tarkistetaan kustannusjaon tarkistuksessa joka neljäs vuosi.

Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi tämän edellä mainitun lain kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta lisäksi uusi laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta, joka korvaa nykyisen rahoituslain. Tässä ehdotetussa laissa säädetään lukion, ammatillisen koulutuksen, ammatillisen aikuiskoulutuksen ja ammattikorkeakoulun sekä liikuntatoimen, nuorisotoimen, museoiden, teattereiden ja orkestereiden ja opetustuntikohtaisesti rahoitusta saavan taiteen ero perusopetuksen rahoituksesta. Rahoitusjärjestelmä on tarkoitus säilyttää rakenteiltaan ja periaatteiltaan näiden opetusministeriön hallinnonalalle jäävien opetus- ja kulttuuritoimintojen rahoituksen osalta pääosin nykyisellään.

Lisäksi on syytä todeta, että tähän hallituksen esitykseen sisältyy 27 muuta lakiehdotusta, jotka johtuvat keskeisesti edellä mainitusta kahdesta lakiehdotuksesta ja ovat siten uudistuksen perusratkaisusta johtuen pääosin teknisluonteisia.

Arvoisa puhemies! En mene näihin valtionosuuksien määräytymisperusteiden yksityiskohtiin, vaan puhun sen sijaan tästä tulevaisuudesta, valtionosuusjärjestelmän kehittämisestä. Valtionosuusjärjestelmän keskeisenä tarkoituksena on varmistaa se, että kaikilla kunnilla on olosuhteista, palvelutarpeista ja kuntien tulopohjan eroista huolimatta edellytykset suoriutua erityisesti lakisääteisistä tehtävistään. Valtionosuuksien uudistamista koskeva sinänsä myönteinen meneillään oleva hanke toteutetaan kustannusneutraalisti valtio—kunta-suhteessa sekä kuntien kesken. Tämän vuoksi uudistus ei lähtökohtaisesti muuta hallituksen esityksessä tarkoitettujen valtionosuustehtävien kustannustenjakoa valtion ja kuntien välillä.

Valiokunta toteaa, että uudistus jää sikäli keskeneräiseksi, että se on toteutettu juuri näin kustannusneutraalisti ja että valtionosuusperusteita ei ole voitu uudistaa siinä määrin kuin olisi ollut tarvetta. Valtionosuusperusteiden korjaaminen vastaamaan paremmin kuntien olosuhdetekijöitä, mihin myös sekä lausuntovaliokunnat, sosiaali- ja terveysvaliokunta ja sivistysvaliokunta, ovat kiinnittäneet huomiota, olisi aiheutunut huomattavia kuntakohtaisia muutoksia tilanteessa, jossa myös kuntatalous on suurissa vaikeuksissa.

Valtionosuuksien määräytymisperusteet tulee kuitenkin saattaa mahdollisimman pian ajan tasalle julkisen talouden vakautuessa. Todettakoon se, että esimerkiksi valtionosuusjärjestelmässä erilaiset näitä palvelutarve- ja olosuhdetekijöitä kuvaavat kertoimet eivät enää kuvaa niitä, mitä pitäisi kuvata. Esimerkiksi sairastavuuskerroin ei kuvaa sitä, mitä sen pitäisi, ei myöskään työssäkäyntikerroin tai vammaisuutta kuvaava kerroin, ei myöskään syrjäisyyskerroin. Muutostarvetta on, ja tähän muutokseen varauduttiin Paras-puitelain linjausten mukaisesti, mutta tämä muutos ei kuitenkaan ollut mahdollista tässä tilanteessa toteuttaa.

Valiokunta edellyttääkin lausumaehdotuksessaan hallituksen huolehtivan siitä, että kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamista jatketaan saattamalla valtionosuuksien määräytymisperusteet ajan tasalle vastaamaan kuntien erilaisia olosuhteita ja palvelutarpeita, sekä siitä, että samalla kustannusneutraaliperiaatteesta poiketen lisätään selkeästi valtionosuuksia kuntien lakisääteisten tehtävien turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! On nimittäin niin, että valtionosuusjärjestelmän uudistaminen ei onnistu, jos ei siihen kokonaisuuteen tule samalla lisää resursseja.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää tätä hallituksen esitystä saamansa selvityksen perusteella tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena, ja valiokunta oli mietintöä tehdessään asiassa yksimielinen.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Minusta hallintovaliokunnan puheenjohtaja ed. Tölli hyvin kuvasi tuota uudistusta, ja valiokunnan huomio oli mielestäni oikea. Uudistus jäi hiukan keskeneräiseksi, ja toivottavasti tähän asiaan voidaan palata viimeistään seuraavaa hallitusohjelmaa kirjoitettaessa; mieluummin tietysti toivotaan oppositiosta, että jo tällä vaalikaudella.

Sivistysvaliokunnan erääseen asiaan haluaisin vielä kiinnittää huomiota, mikä nousi vahvasti esiin, että erityisopetuksen ja tukiopetuksen järjestämisessä oppilaan tarpeet ovat ensisijaisia. Tähän sivistysvaliokunta kiinnitti huomiota. Tähän nähden oli valitettavaa, että hallituksen esityksessä ehdotetaan laskennallisten kustannusten määrittämisen muuttumista siten, että erityisopetusta ei enää otettaisi huomioon korottavana tekijänä nykyisen käytännön mukaan. Erityisopetuksen rahoitus kuitenkin jatkuisi siten, että kaikki kunnat saisivat saman suuruisen euromäärän perusopetusikäistä kohden. Sivistysvaliokunta toteaakin, että muutos saattaa merkittävällä tavalla laadullisesti heikentää erityistä tukea tarvitsevien opetusta. Toivoisin, että tuohon asiaan voitaisiin palata vielä mahdollisimman nopeasti uudelleen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän sopii oikein hyvin pieni anekdootti historiasta, joka liittyy siihen, että meillä tällä hetkellä on sektorikohtainen valtionosuusjärjestelmä.

Olin Kosken komitean yksi jäsenistä, ja me olimme päässeet siihen tulokseen neuvotteluissamme ja keskusteluissamme, että se tulos on juuri sellainen, minkä puheenjohtaja Tölli juuri äsken meille esitteli. Mutta mitä tapahtuikaan? Kun kaikki oli melkein valmista, tuolla Säätytalolla huoneeseen purjehti Olli-Pekka Heinonen ja ilmoitti, että ei käykään, että pitää mennä sektorikohtaiseen valtionosuusjärjestelmään. Kaikki kysyivät, miksi. Siksi, että politiikka tarvitsee aineistoa.