Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on kyse tietystä maksusta, mutta kun esillä ovat sähköisen viestinnän tietosuojakysymykset, niin haluaisin kiinnittää huomiota erääseen tietosuojavaltuutetun tuoreeseen tulkintaratkaisuun. Hän nimittäin katsoi, että työnantajalla ei ole oikeutta netistä hakea työntekijää koskevaa tietoa, siis julkista, tietoverkossa olevaa tietoa.

Viimeksi käsiteltäessä vankien kirjesalaisuutta kiinnitin täällä huomiota siihen, että meillä nämä tulkinnat tahtovat olla kovin tiukkoja ja käytännön tilanteitakin ajatellen epätarkoituksenmukaisia. Voi olla, että Suomen vahva legalistinen perinne siihen keskeisesti vaikuttaa, mutta ensivaikutelma tästä tietosuojavaltuutetun kannanotosta on kyllä hämmentävä. Miksi ei työnantaja saa julkisista tiedoista, julkisesti verkossa olevista tiedoista, hakea tietoa työntekijästä? Jos kyse on siitä, että asia on ratkaistavissa tietosuojavaltuutetun tulkinnalla, toivon, että siellä virastossa vielä näitä asioita arvioidaan. Jos kyse on taas siitä, että laki on tässä suhteessa täysin yksiselitteinen, niin toivon, että jossain sopivassa yhteydessä tällaisen lain pykälän tai sisällön tarkoituksenmukaisuutta hallituksen piirissä arvioidaan.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On varmasti paikallaan myöskin tietoturva-asioista tässä yhteydessä puhua vähän laveamminkin, jos aika sen sallii. Mutta ihan lyhyesti vaan totean, että tämä lakiesitys varsinaisesti koskee niitä kokonaiskustannuksia, joita Viestintävirasto perii tällä hetkellä teleyrityksiltä tehtävien hoitamisesta, jotka koskevat tietoturva-asioita, eli tavoitteena on puolittaa se noin 600 000 euroa 300 000 euroon, ja syyhän on juuri se, että myöskin muut kuin teleoperaattorit hyötyvät näistä tietoturvamaksulla katettavista Viestintäviraston ylläpitämistä toiminnoista.

Tämä tietysti liittyy vähän laajemminkin, niin kuin ykköskäsittelyssä täällä keskustelimme, Viestintäviraston laajuuteen, sen toiminnan paisumiseen, näinhän on käynyt. Mitä kattavammaksi tietoyhteiskuntakehitys etenee, sitä enemmän tuntuu siltä, että regulaatio ja sääntely vaan kasvavat. Tähän liittyy sitten myöskin kyse erittäin mittavasta hankkeesta: tarvitaanko Euroopan unioninkin tasolla tällainen mammuttimainen tietoturvaviestintävirasto, joka veisi tietoyhteiskuntakehitystä todennäköisesti siihen suuntaan, että tulisi entistä enemmän sääntelyä sen sijaan, että me pystyisimme sääntelyä vähentämään.

Mitä tulee tähän ed. Zyskowiczin esille nostamaan kysymykseen, tämä kysymys, jos hallitus tästä lakiesityksen tänne joskus tuo, pitää todellakin selvittää hyvin huolella ja muistaa, että tämä ongelmahan syntyy siitä, että Suomessa päinvastoin kuin pääosassa muita Euroopan maita työntekijät voivat työpaikalla käyttää työnantajan Internet-päätteitä, tietokoneita, myöskin omien asioidensa hoitamiseen. Totta kai tämä on ollut hieno malli, koska tämä on edistänyt ja vienyt suomalaista tietoyhteiskuntakehitystä reippaasti eteenpäin, mutta pääsääntöhän on monissa Euroopan maissa, että työpaikalla työaikana työnantajan koneella ei hoideta omia asioita. Tämä on se lähtökohta, ja silloin kaikki se tieto, joka siellä on, on lähtökohtaisesti myöskin työnantajan omaisuutta ja näin ollen työnantajan avaamisen piirissä olevaa oikeutta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä tulikin jo ed. Zyskowiczille vastaus puheenjohtajaltamme valiokunnasta. Mutta minä kiinnitän huomiota vain yhteen asiaan tässä mietinnössä, siihen, johonka kiinnitin jo aikaisemmissakin yhteyksissä huomiota, että tietoturvamaksua ollaan puolittamassa ja heti sen jälkeen, kun se on esitelty ja hyväksytty, ruvetaan puhutaan tietoturvariskeistä ja ongelmista ja puhutaan siitä, kuinka se on kriittinen tekijä koko tietoyhteiskunnassa. Elikkä äkkinäinen, kun lukee tämän mietinnön, voi saada aika persoonallisen kuvan siitä, kuinka asianlaita oikeastaan on. Mutta itse asiassa ollaan ilmiselvästi nyt sitten sellaisella tiellä, jolla mahdollisuudet tämän laatuiseen tietoturvamaksun alentamiseen on olemassa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että olin itse aika yllättynyt tästä tietosuojavaltuutetun kannanotosta. Kun on kyse julkisesta tiedosta, mennään Googleen ja sieltä etsitään, mitä tietoja löytyy, niin sehän on julkista tietoa ja periaatteessa jokaisen käytettävissä. Minun täytyy kyllä sanoa, että varmaankin tätä asiaa pitää tarkemmin selvittää, koska en ole ihan vakuuttunut siitä, että tietosuojavaltuutetun kanta tässä suhteessa on oikea. Kyllähän kaikki julkinen tieto on kaikkien käytettävissä, ja sitä tietoa, jonka sillä tavalla saa, pitää käyttää asianmukaisesti ja sitä saattavat lait sitten säädellä. Mutta sellainen ratkaisu, että olisi joku tietty ihmisryhmä, kuten esimerkiksi työnantajaryhmä, joka ei saa käyttää Googlea ja todellakin hakea työntekijän nimellä näitä tietoja, oli kyllä mielestäni aika omalaatuisen tuntuinen.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Den här gången tycker jag att riksdagsledamot Zyskowicz har rätt i att ta upp den här konflikten som finns mellan offentlighetslagstiftningen och personuppgiftslagstiftningen. Jag uppfattar saken på det sättet, att vi i andra europeiska länder har haft ganska ridikulösa tolkningar av att till exempel uppgifter om ett gäng, vem som har deltagit i vilken skriftskola eller i vilken förening, de skall inte få finnas på nätet. Man har haft en så pass mycket strängare tolkning av saken.

Här kan man fråga sig, att respekterar vi Chydenius anda på rätt sätt genom att man är så pass mycket strängare i fråga om uppgifter på nätet som i andra fall skulle vara fullständigt normala och offentliga i olika sammanhang.

Arvoisa puhemies! Chydeniuksen hengessä mielestäni tulee keskustella tästä asiasta, koska tiedämme, että joissakin muissa maissa on näitä tietosuojasäännöksiä tulkittu sellaisella merkillisellä tavalla, että ei ole saatu pistää nettiin esimerkiksi tietoa jonkin yhdistyksen hallituksesta tai siitä, kuka on osallistunut rippikoululeirille. Luulen, että tästä juontavat nämä ongelmat. On ainainen konflikti tietosuojan ja avoimuuden välillä, ja meidän tulee tässä nimenomaan Anders Chydeniuksen hengessä yrittää ratkaista asia kuitenkin huomioon ottaen, että netin kautta voi myöskin aiheuttaa suurempaa vahinkoa henkilölle kuin tavanomaisen julkistamisen tavalla.