Täysistunnon pöytäkirja 117/2008 vp

PTK 117/2008 vp

117. KESKIVIIKKONA 3. JOULUKUUTA 2008 kello 15.01

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavien eläkelaitosten sijoitustoimintaa ja vakavaraisuutta koskevien säännösten muuttamista koskevaksi lainsäädännöksi

 

Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos esittelisi lyhyen kaavan mukaan mietinnön, joka koskee hallituksen esitystä lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavien eläkelaitosten sijoitustoimintaan ja vakavaraisuuteen liittyvän lainsäädännön muuttamisesta, voisi todeta seuraavasti:

Kun eduskunta on vuosina 1996 tekemillään ja 2006 toisen kerran tekemillään päätöksillä vapauttanut työeläkeyhtiöiden sijoitustoimintaa tavalla, jossa on mahdollisuus ottaa enemmän riskiä kuin aikaisemmin, olemme tilanteessa, että kun maailmalla ja vähän Suomessakin valtiontalouskin on ollut heikkenemään päin ja näistä riskeistä, riskisijoituksista, on seurannut tiettyjä ongelmia. Tällä lakiesityksellä, väliaikaisella lailla, annetaan työeläkeyhtiöille lisää happea hengittää, puututaan vakavaraisuuteen tavalla, jolla estetään niitten osakkeitten pakkomyynti tilanteessa, jossa osakekurssit ovat alhaalla. Samalla varmistetaan se tilanne, että kun tällaisiin pakkomyynteihin ei tarvitsisi mennä, eläkkeitten maksatus pystytään jatkossakin turvaamaan niin hyvin kuin se näissä olosuhteissa on mahdollista ja toisekseen pyritään työeläkeyhtiöitten pitkäjänteisen suunnittelun mahdollistamiseen näissäkin olosuhteissa, joissa ollaan.

Valiokunnan käsittelyn aikana aivan keskiöön nousi tämän lakiesityksen kohta, jossa tämän esityksen päämäärään pyritään siten, että niin sanottu osaketuottosidonnaisen vastuuvelan määrä nostetaan vuosina 2008—2010 10 prosenttiin vastuuvelasta. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan tuohon 10 prosentin määrään olisi päästy asteittain nostamalla tuota prosenttia vuoteen 2011 mennessä 10:een. Nyt siis tällä lailla, tällä väliaikaisella lailla, se nosto tapahtuu tämän lain voimaan tultua.

Me saimme tästä laista talousvaliokunnalta lausunnon. Talousvaliokunta on arvioinut sitä, onko tuo 10 prosenttia riittävä vai tulisiko luvun olla esimerkiksi 15 tai 20 prosenttia. Valiokunnan saaman arvion mukaan nosto 15 prosenttiin lisäisi eläkelaitosten toimintapääomia noin 1 miljardilla eurolla ja nosto 20 prosenttiin noin 2 miljardilla eurolla. Prosenttimäärän nosto saattaisi johtaa siihen, että useilla eläkelaitoksilla toimintapääoma nousisi yli ylärajan — on tietyt rajat säädetty — jonka ylimenon jälkeen seuraisi verotuksellisia seuraamuksia näille yrityksille. Prosenttimäärän nosto saattaisi johtaa siihen, että useilla eläkelaitoksilla toimintapääoma nousisi tuon ylärajan yläpuolelle, jolloin eläkelaitokselle saattaisi tulla veroseuraamuksia.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan osaketuottosidonnaisuuden tason nostaminen 10 prosenttiin ei nosta vakavaraisuusrajaa vielä yhdelläkään laitoksella tuon rajan yli. Sen sijaan tason nostaminen 20 prosenttiin merkitsisi, että entistä useammilla laitoksilla muodostuisi toimintapääoman ylitettä ja ylitteen määrät kasvaisivat. Tämä on nyt arvio, tämän hetken tilannearvio, ja valiokunnan saamien asiantuntijalausuntojen, selvitysten mukaan tämän 10 prosentin tason pitäisi siis tässä vaiheessa riittää.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että 10 prosentin taso turvaa näin tässä vaiheessa hallituksen esityksen tavoitteen. Tässähän yksi oleellinen osa — kun puhuin tästä toimintapääoman ylärajan noususta — on se, että tavoitteena tässä esityksessä on, ettei näissä taloudellisissa tilanteissa ja siinä näköalassa, joka on olemassa tällä hetkellä, varoja jouduttaisi esimerkiksi verotuksen kautta purkamaan tämän työeläkejärjestelmän ulkopuolelle. Nyt katsotaan, että tätä kautta ja tätä lakia tällä tavalla muuttamalla kuin hallitus on esittänyt näin ei tapahtuisi. Me olemme muuttaneet yhtä pykälää vielä niin, että jos sattuisi käymään niin, että tuo raja ylittyisi, niin näitä tuloveroseuraamuksia ei aiheudu.

Lakiehdotus parantaa eläkelaitosten vakavaraisuusasemaa pienentämällä vakavaraisuuden laskennassa käytettävän vastuuvelan määrää ja kasvattamalla toimintapääoman määrää. Sen sijaan lakiehdotuksella ei puututa vakuutettujen eläke-etuuksiin tai eläkemaksujen tasoon. Sen takiahan aikanaan kahteen kertaan, siis vuonna 1996 ja vuonna 2006, on tehty lainsäädäntöä, jolla on riskejä hakemalla, sijoitustoiminnan kautta riskiä lisäämällä, pyritty vaikuttamaan siihen, että se eläkemaksujen taso, joka on ennakoitavissa, ei nousisi niin korkeaksi kuin miltä se näyttäisi, kun on tätä riskisijoitustoimintaa lupa ollut harjoittaa. Nyt me olemme sitten tilanteessa, että voi kysyä, olivatko aikanaan päätökset oikeita. Valiokunnan puheenjohtajan roolista hieman sivuun sanoen oma mielipiteeni on, että ne päätökset ovat olleet oikeita, mutta ne on tehty aikana, jolloin näköala taloudesta oli hieman toisen kaltainen kuin se tänä päivänä on.

Valiokunta korostaa sitä, että kunkin eläkelaitoksen vastuuta riskien sijoittamisen hallinnasta tulee seurata. Tässä meillä on tällä hetkellä Vakuutusvalvontavirasto, joka tätä seuraa, ja olemassa olevien tietojen mukaan voimassa olevan lainsäädännön perusteella, ellei tätä lakia säädettäisi tässä muodossa kuin esitys nyt on, siellä aletaan olla siinä tilanteessa, että vakuutusvalvoja saattaisi joutua joittenkin yhtiöitten tilanteeseen puuttumaan. Mutta se pitää muistaa, ja valiokuntakin muistuttaa siitä, että riskien arviointi ja hallinta on ensisijaisesti aina eläkelaitosten tehtävä.

Tämä valiokunnan mietintö on yksimielinen. Kun talousvaliokunta on antanut lausunnon, jonka pohjalta myös sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietintönsä tehnyt, niin tänne on aikanaan liitetty eriävä mielipide, joka osoittaa sitä, että tässä asiassa on enemmän totuuksia kuin yksi. Mutta itselleni ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan osalta on tärkeää se, että me kykenimme tekemään tästä yksimielisen mietinnön ja tullessaan eduskunnan päätökseksi tämä on näissä olosuhteissa, tämän tiedon varassa, joka meillä tänään on, toteuttamiskelpoinen ja käsittääkseni se päätös, joka näissä olosuhteissa pitää tehdä.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavien eläkelaitosten sijoitustoiminnasta on erittäin ymmärrettävä. Hyvä, että se on tullut näin nopeasti. On mielenkiintoista kuulla, että valiokunta on käsitellyt sen yksimielisesti ja ainoastaan asiantuntijalausunnossa on sitten poliittiselta kannalta vastalauseen tapainen lausuma.

Minulla ei ole mitään tätä hallituksen esitystä vastaan, mutta tähän liittyen haluaisin kommentoida muutamaa asiaa, jotka koen kuitenkin aika tärkeiksi, ja ne perustuvat ihan tähän valiokunnan lausuntoon. Lähden sivulta 4 liikkeelle. Itse asiassa olisi kyllä mielenkiintoista, jos valiokunnan puheenjohtaja voisi jotenkin kommentoida näitä lyhyesti, ellei teillä nyt satu olemaan jonnekin muualle kovin kiire, nimittäin tämä on vähän debatointitasoinen asia. — Kiitoksia, ed. Rehula, puheenjohtaja!

Ensinnäkin tämä esityksen vaikutus eläkkeisiin selitetään tässä hyvin selvästi, että ei tietenkään puututa vakuutettujen eläke-etuuksiin tai eläkemaksujen tasoon, ja todetaan, että matalammat sijoitustuotot pitkällä ajalla vaikuttavat kuitenkin työeläkemaksun tasoon. Se kerrotaan tässä ihan selkeällä suomen kielellä. Tämä on se ensimmäinen kohta, mistä ajattelin kysyä. Puhuttiinko teillä valiokunnan keskusteluissa mitään siitä? Kun tänä aikana, jolloin vielä nämä sijoitustuotot olivat hyviä ja ne olivat aiheellisia, varat olivat oikein sijoitettuja, niin siinähän kävi tietysti niin, että kun rahavirta oli työeläkeyhtiöihin päin, niin se johti käsittääkseni myöskin siihen, antoi impulssin siihen, että tietynlaisia maksupalautuksia pystyttiin tekemään yrityksille, mutta itse asiassa ei mitään hyötyä ollut muuta kuin yrityksille, ei varsinaisesti sille kohderyhmälle, joka tämän kaiken takana sitten odottaa, mitenkä tulevaisuudessa käy — eläkeläisille. Onko tätä yritetty edes miettiä tilanteessa, jossa kuitenkin aikanaan eläkeläisten ja myöskin yritysten kautta kerättyä varallisuutta näistä rahastoista käytetään ihan hallitusti ja oikein; 28 prosenttiako se nyt on, mitä on ollut pörssin noteeratuissa osakkeissa tällä hetkellä? Se olisi kyllä merkittävä tieto kuulla, onko sitä edes mietitty vai onko se jostain syystä jopa mahdotonta. Minä en ollenkaan niin hyvin tätä vakuutusalaa sisäisesti tunne, mutta se tavallaan oli se ykköskysymys ed. Rehulalle.

Sitten tähän valvontaan. Täällä myöskin todetaan, että vaikka eläkevarojen sijoittaminen on pitkäjänteistä, se ei merkitse osakesijoittamiseen liittyvän riskin pienenemistä, vaan siis tässä kaikessahan on ihan selvä riski. Mitenkä nämä sijoitukset sitten jatkossa toimivat? Totta kai tarkoitus on sijoittaa asioita mahdollisimman hyvin. Valvonnan tavoitteena, joka tässä sitten mukana tätä kaikkea tekee, on vakuutettujen etujen turvaaminen. Se on tietenkin näin.

Asioista aika paljon muualla puhutaan, mutta seuraavasta asiasta, josta haluaisin tässä kuulla, en ole tässä salissa kenenkään kuullut puhuvan. Jospa joku siihen voisi jotain kertoa. Se perustuu näiden työeläkeyhtiöissä toimivien johtajien palkkaetuihin siltä osin kuin puhutaan heidän optioistaan. Minusta on täysin luontevaa, että tietyssä tasossa asti on optiota siitä, jos ratkaisuja ohjataan oikein päin, ja jos ammattitaitoiset sijoittajat osaavat tehdä oikeanlaisia valintoja, niin he saavat siitä positiivisen option. Mutta miten on sitten tämä toinen puoli asiasta, vastuu silloin, kun menee huonosti? Onko missään edes puhuttu siitä? Onko kukaan uskaltanut sanoa ääneen, että negatiivisenkin option pitäisi jollain lailla olla mukana, ei tietenkään täysimääräisenä, eivät kenenkään palkkarahat siihen missään tapauksessa riittäisi, mutta jonkinlaisella laskentakaavalla, jonkinlaisella kuviolla, jolloin sijoitusjohtaja tietää, että hän tässä harkinnassa joutuu ottamaan huomioon myöskin sen, että se saattaa kohdistua jonkun verran omaan lompakkoon, jos tulee aivan vääriä arvioita?

Minä en tarkoita mitään väärinkäytöksiä enkä tämän suuntaisia asioita. Tässä mennään vaikealle alueelle. Minä olen kysynyt tätä valiokunnassa viime kaudella näiden vakuutusalan lainsäädäntöjen ja jonkun työeläkelain muutoksen yhteydessä, ja silloin tämä asia sivuutettiin. Siihen ei oikein suostuttu millään lailla vastaamaan. Sanottiin vaan, että jos joku tekee tahallaan virkavirheitä tai muita virheellisiä valintoja, niin sitä varten on oikeudenkäyttö meillä, joka toimii, ja niinhän se on. En minä sitä ollenkaan tässä epäillytkään. Mutta miten on tämä optio ja toisaalta sitten se negatiivinen optio? Oliko siitä jotain puhetta sivistyneellä tavalla? Sen pitäisi olla se toisenlainen ruokkiva resurssi.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilän ensimmäinen kysymys liittyy siihen, keskusteltiinko siitä, että kun tuotot ovat olleet paremmat kuin on kenties arvioitu ja laskettu, se olisi hyödyttänyt myös eläkeläisiä. Ed. Akaan-Penttilä on ollut monen monen muun istuvan kansanedustajan kanssa tekemässä suurta eläkeuudistusta, jonka yksi peruslähtökohta on se, että meillä on osittain rahastoiva järjestelmä. Sen, että me olemme hyväksyneet sijoitustoimintaan liittyvää lainsäädäntöä, ajatus ja keskeinen ideahan on se, että niitä paineita, joita eläkemaksuja kohtaan on, pystyttäisiin keventämään sitä kautta, että sijoitusten tuottojen kautta pystytään vaikuttamaan tähän summaan, tähän eläkekerrytettävään tai maksuperusteisiin, vaikuttamaan siihen, mikä se eläkevakuutusmaksun suuruus kulloinkin on, ja tässä on onnistuttu hyvinä aikoina. Tämä lainsäädäntöhän lähtee nyt siitä, että ei tarvitsisi niihin korotuspaineisiin lähteä vastaamaan näitä maksuja nostamalla, mutta eläkeläisten näkökulmaa ei käytetty.

Toisekseen valiokunnassa kannettiin huolta ei niinkään johtajien optioista vaan siitä, että meillä on ollut eläkeyhtiöitä, jotka ovat ottaneet suurempia riskejä kuin toiset, ja että tämä lainsäädäntö ei hyvittäisi niille, jotka ovat ne isommat riskit ottaneet, niitten kustannuksella, jotka ovat pelanneet enemmän varman päälle.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Tämä laki varmasti tarvitaan, mutta mielenkiintoista tässä on se, että vakavaraisuus paranee, kun todellisuudessa nämä yhtiöt ovat tehneet miljardien jättitappiot. Se tietenkin johtuu näistä riskisijoituksista. Olen aikaisemminkin täällä edustanut sitä linjaa, että näissä sijoituksissa kannattaisi olla jonkin verran varovaisempi eikä aina pyrkiä saamaan sitä maksimaalista voittoa. Siinä on myöskin maksimaalisen tappion vaara. Voi mennä pelkät tuotot ja voi mennä myöskin pääoma pahimmassa tapauksessa. Nyt todella useat eläkevakuutusyhtiöt ovat tehneet miljardien tappiot. Siinä mielessä tietenkin tämä laki on välttämätön, etteivät nämä eläkevakuutusyhtiöt vakavaraisuusasteensa ylläpitämiseksi joudu myymään alihintaan, huonoon hintaan nyt, kun osakekurssit ovat alhaalla, osakkeitaan. Sillä tavalla tätä lakiesitystä tietenkin voi puolustella.

Mutta yleensäkin tämä valvonta: Mielestäni nykyinen valvonta ei ole riittävää. Se on jälkikäteisvalvontaa, ja rahat ovat menneet, jos on käynyt huonosti. Näin ollen valvontaviranomaisilla pitäisi olla suurempi sananvalta jo silloin, kun näihin niin sanottuihin riskirahastoihin ruvetaan sijoittamaan, ja pitäisi olla mahdollisuus periaatteessa puuttua etukäteen siihen, laitetaanko eläkeläisten rahoja näihin riskirahastoihin. Uskon, että teollisuusosakkeet pääsääntöisesti ovat edelleenkin turvallisempia sijoituskohteita kuin nämä riskirahastot, erilaiset vipurahastot, joita nyt ympäri maailmaa on ollut. Näin ollen mielestäni entistä suurempaa varovaisuutta tulisi käyttää, kun eläkerahoja sijoitetaan vastaisuudessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tähän samaan ongelmaan, jota aika selkeästi käsitellään kuitenkin valiokunnan mietinnön perusteluissa, todetaan, että pörssinoteeratuissa osakkeissa on ollut 28 prosenttia työeläkelaitosten varallisuudesta kesäkuun lopussa. No, tuosta ajankohdasta on jo kulunut aikaa. Elokuun lopulla on ollut hedge-rahastoissa yhteensä 7,5 prosenttia varallisuudesta. Olisin kysynyt tässä kohtaa, niin kuin ed. Akaan-Penttiläkin, valiokunnan puheenjohtajalta, mutta hän on nyt poistunut muihin tehtäviin, kuinka suuret menetykset ovat olleet. Lukuja on esitetty julkisuudessa, mutta ne ovat aika pyöreitä lukuja olleet. Onko valiokunnalle sitten kerrottu joku täsmällisempi luku, koska nämä menetykset ovat osa sitä huolta siitä, miten me pystymme huolehtimaan eläkkeistä tulevaisuudessa?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuoppa peräsi finanssivalvontaa apuun näissä sijoitusasioissa. Totean tähän vain sen, että hän oli äärimmäisen oikeasta asiasta huolissaan. Valmistelin varsin perustellun puheenvuoron tästä asiasta tämän täysistunnon asiakohtaan 16 ja toivon, että ed. Kuoppa on kuulemassa sen, koska siinä käyn läpi viime viikon, mitä onkaan tapahtunut näillä rintamilla, siis männä viikon aikana.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä laki varmaan on välttämätön, että osakkeita ei ole pakko myydä alihintaan. Mutta eläkeläisten rahojen pörssipeliin sijoittamiseen liittyvä vaara, mikä on ollut aavistettavissa, on nyt realisoitunut, ja pelot siitä, että eläkerahat ovat vaarassa, ovat olleet ihan oikeutettuja. Liian suurella riskillä on voinut sijoittaa näitä rahoja. Jatkossa pitää mielestäni hoitaa nämä sijoitukset niin, että ne kohdennetaan pääasiassa esimerkiksi sellaisiin kotimaisiin teollisuusyhtiöihin, joissa on myöskin valtio mukana omistajana. Siellä on kuitenkin sitä pääoman tarvetta. Nykytilanne on aivan riskialtis eläkkeiden kannalta, ja tässä olisi hyvä kohta eduskunnan kyllä hyväksyä joku lausuma tai ponsi, jolla kiinnitettäisiin tähän riskiin huomiota.

Ed. Akaan-Penttilä on myös aivan oikeassa siinä, että sijoittamisen pitäisi hyödyntää myös niitä eläkeläisiä eikä pelkästään vain yrityksiä.

Yleiskeskustelu päättyi.