4) Hallituksen esitys lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa
harjoittavien eläkelaitosten sijoitustoimintaa ja vakavaraisuutta koskevien
säännösten muuttamista koskevaksi lainsäädännöksi
Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Jos esittelisi lyhyen kaavan mukaan
mietinnön, joka koskee hallituksen esitystä lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa
harjoittavien eläkelaitosten sijoitustoimintaan ja vakavaraisuuteen
liittyvän lainsäädännön muuttamisesta,
voisi todeta seuraavasti:
Kun eduskunta on vuosina 1996 tekemillään ja
2006 toisen kerran tekemillään päätöksillä vapauttanut
työeläkeyhtiöiden sijoitustoimintaa tavalla,
jossa on mahdollisuus ottaa enemmän riskiä kuin
aikaisemmin, olemme tilanteessa, että kun maailmalla ja
vähän Suomessakin valtiontalouskin on ollut heikkenemään
päin ja näistä riskeistä, riskisijoituksista,
on seurannut tiettyjä ongelmia. Tällä lakiesityksellä,
väliaikaisella lailla, annetaan työeläkeyhtiöille
lisää happea hengittää, puututaan
vakavaraisuuteen tavalla, jolla estetään niitten
osakkeitten pakkomyynti tilanteessa, jossa osakekurssit ovat alhaalla.
Samalla varmistetaan se tilanne, että kun tällaisiin
pakkomyynteihin ei tarvitsisi mennä, eläkkeitten
maksatus pystytään jatkossakin turvaamaan niin
hyvin kuin se näissä olosuhteissa on mahdollista
ja toisekseen pyritään työeläkeyhtiöitten
pitkäjänteisen suunnittelun mahdollistamiseen
näissäkin olosuhteissa, joissa ollaan.
Valiokunnan käsittelyn aikana aivan keskiöön
nousi tämän lakiesityksen kohta, jossa tämän
esityksen päämäärään
pyritään siten, että niin sanottu osaketuottosidonnaisen
vastuuvelan määrä nostetaan vuosina 2008—2010
10 prosenttiin vastuuvelasta. Voimassa olevan lainsäädännön
mukaan tuohon 10 prosentin määrään olisi
päästy asteittain nostamalla tuota prosenttia vuoteen
2011 mennessä 10:een. Nyt siis tällä lailla,
tällä väliaikaisella lailla, se nosto
tapahtuu tämän lain voimaan tultua.
Me saimme tästä laista talousvaliokunnalta lausunnon.
Talousvaliokunta on arvioinut sitä, onko tuo 10 prosenttia
riittävä vai tulisiko luvun olla esimerkiksi 15
tai 20 prosenttia. Valiokunnan saaman arvion mukaan nosto 15 prosenttiin lisäisi
eläkelaitosten toimintapääomia noin 1
miljardilla eurolla ja nosto 20 prosenttiin noin 2 miljardilla eurolla.
Prosenttimäärän nosto saattaisi johtaa
siihen, että useilla eläkelaitoksilla toimintapääoma
nousisi yli ylärajan — on tietyt rajat säädetty — jonka
ylimenon jälkeen seuraisi verotuksellisia seuraamuksia
näille yrityksille. Prosenttimäärän
nosto saattaisi johtaa siihen, että useilla eläkelaitoksilla
toimintapääoma nousisi tuon ylärajan
yläpuolelle, jolloin eläkelaitokselle saattaisi
tulla veroseuraamuksia.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan osaketuottosidonnaisuuden
tason nostaminen 10 prosenttiin ei nosta vakavaraisuusrajaa vielä yhdelläkään
laitoksella tuon rajan yli. Sen sijaan tason nostaminen 20 prosenttiin
merkitsisi, että entistä useammilla laitoksilla
muodostuisi toimintapääoman ylitettä ja ylitteen
määrät kasvaisivat. Tämä on
nyt arvio, tämän hetken tilannearvio, ja valiokunnan
saamien asiantuntijalausuntojen, selvitysten mukaan tämän
10 prosentin tason pitäisi siis tässä vaiheessa
riittää.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että 10 prosentin
taso turvaa näin tässä vaiheessa hallituksen
esityksen tavoitteen. Tässähän yksi oleellinen
osa — kun puhuin tästä toimintapääoman ylärajan
noususta — on se, että tavoitteena tässä esityksessä on,
ettei näissä taloudellisissa tilanteissa ja siinä näköalassa,
joka on olemassa tällä hetkellä, varoja
jouduttaisi esimerkiksi verotuksen kautta purkamaan tämän
työeläkejärjestelmän ulkopuolelle.
Nyt katsotaan, että tätä kautta ja tätä lakia
tällä tavalla muuttamalla kuin hallitus on esittänyt
näin ei tapahtuisi. Me olemme muuttaneet yhtä pykälää vielä niin,
että jos sattuisi käymään niin,
että tuo raja ylittyisi, niin näitä tuloveroseuraamuksia
ei aiheudu.
Lakiehdotus parantaa eläkelaitosten vakavaraisuusasemaa
pienentämällä vakavaraisuuden laskennassa
käytettävän vastuuvelan määrää ja kasvattamalla
toimintapääoman määrää.
Sen sijaan lakiehdotuksella ei puututa vakuutettujen eläke-etuuksiin
tai eläkemaksujen tasoon. Sen takiahan aikanaan kahteen
kertaan, siis vuonna 1996 ja vuonna 2006, on tehty lainsäädäntöä,
jolla on riskejä hakemalla, sijoitustoiminnan kautta riskiä lisäämällä,
pyritty vaikuttamaan siihen, että se eläkemaksujen
taso, joka on ennakoitavissa, ei nousisi niin korkeaksi kuin miltä se
näyttäisi, kun on tätä riskisijoitustoimintaa
lupa ollut harjoittaa. Nyt me olemme sitten tilanteessa, että voi
kysyä, olivatko aikanaan päätökset
oikeita. Valiokunnan puheenjohtajan roolista hieman sivuun sanoen
oma mielipiteeni on, että ne päätökset
ovat olleet oikeita, mutta ne on tehty aikana, jolloin näköala
taloudesta oli hieman toisen kaltainen kuin se tänä päivänä on.
Valiokunta korostaa sitä, että kunkin eläkelaitoksen
vastuuta riskien sijoittamisen hallinnasta tulee seurata. Tässä meillä on
tällä hetkellä Vakuutusvalvontavirasto,
joka tätä seuraa, ja olemassa olevien tietojen
mukaan voimassa olevan lainsäädännön
perusteella, ellei tätä lakia säädettäisi
tässä muodossa kuin esitys nyt on, siellä aletaan
olla siinä tilanteessa, että vakuutusvalvoja saattaisi
joutua joittenkin yhtiöitten tilanteeseen puuttumaan. Mutta
se pitää muistaa, ja valiokuntakin muistuttaa
siitä, että riskien arviointi ja hallinta on ensisijaisesti
aina eläkelaitosten tehtävä.
Tämä valiokunnan mietintö on yksimielinen. Kun
talousvaliokunta on antanut lausunnon, jonka pohjalta myös
sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietintönsä tehnyt,
niin tänne on aikanaan liitetty eriävä mielipide,
joka osoittaa sitä, että tässä asiassa
on enemmän totuuksia kuin yksi. Mutta itselleni
ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan osalta on tärkeää se,
että me kykenimme tekemään tästä yksimielisen
mietinnön ja tullessaan eduskunnan päätökseksi
tämä on näissä olosuhteissa,
tämän tiedon varassa, joka meillä tänään
on, toteuttamiskelpoinen ja käsittääkseni
se päätös, joka näissä olosuhteissa
pitää tehdä.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys
lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa
harjoittavien eläkelaitosten sijoitustoiminnasta on erittäin
ymmärrettävä. Hyvä, että se
on tullut näin nopeasti. On mielenkiintoista kuulla, että valiokunta
on käsitellyt sen yksimielisesti ja ainoastaan asiantuntijalausunnossa
on sitten poliittiselta kannalta vastalauseen tapainen lausuma.
Minulla ei ole mitään tätä hallituksen
esitystä vastaan, mutta tähän liittyen
haluaisin kommentoida muutamaa asiaa, jotka koen kuitenkin aika tärkeiksi,
ja ne perustuvat ihan tähän valiokunnan lausuntoon.
Lähden sivulta 4 liikkeelle. Itse asiassa olisi kyllä mielenkiintoista,
jos valiokunnan puheenjohtaja voisi jotenkin kommentoida näitä lyhyesti,
ellei teillä nyt satu olemaan jonnekin muualle kovin kiire,
nimittäin tämä on vähän debatointitasoinen
asia. — Kiitoksia, ed. Rehula, puheenjohtaja!
Ensinnäkin tämä esityksen vaikutus
eläkkeisiin selitetään tässä hyvin
selvästi, että ei tietenkään
puututa vakuutettujen eläke-etuuksiin tai eläkemaksujen
tasoon, ja todetaan, että matalammat sijoitustuotot pitkällä ajalla
vaikuttavat kuitenkin työeläkemaksun tasoon. Se
kerrotaan tässä ihan selkeällä suomen
kielellä. Tämä on se ensimmäinen
kohta, mistä ajattelin kysyä. Puhuttiinko teillä valiokunnan
keskusteluissa mitään siitä? Kun tänä aikana,
jolloin vielä nämä sijoitustuotot olivat
hyviä ja ne olivat aiheellisia, varat olivat oikein sijoitettuja,
niin siinähän kävi tietysti niin, että kun
rahavirta oli työeläkeyhtiöihin päin,
niin se johti käsittääkseni myöskin
siihen, antoi impulssin siihen, että tietynlaisia maksupalautuksia
pystyttiin tekemään yrityksille, mutta itse asiassa
ei mitään hyötyä ollut muuta kuin
yrityksille, ei varsinaisesti sille kohderyhmälle, joka
tämän kaiken takana sitten odottaa, mitenkä tulevaisuudessa
käy — eläkeläisille. Onko tätä yritetty
edes miettiä tilanteessa, jossa kuitenkin aikanaan eläkeläisten
ja myöskin yritysten kautta kerättyä varallisuutta
näistä rahastoista käytetään
ihan hallitusti ja oikein; 28 prosenttiako se nyt on, mitä on
ollut pörssin noteeratuissa osakkeissa tällä hetkellä?
Se olisi kyllä merkittävä tieto kuulla,
onko sitä edes mietitty vai onko se jostain syystä jopa
mahdotonta. Minä en ollenkaan niin hyvin tätä vakuutusalaa
sisäisesti tunne, mutta se tavallaan oli se ykköskysymys
ed. Rehulalle.
Sitten tähän valvontaan. Täällä myöskin
todetaan, että vaikka eläkevarojen sijoittaminen
on pitkäjänteistä, se ei merkitse osakesijoittamiseen liittyvän
riskin pienenemistä, vaan siis tässä kaikessahan
on ihan selvä riski. Mitenkä nämä sijoitukset
sitten jatkossa toimivat? Totta kai tarkoitus on sijoittaa asioita
mahdollisimman hyvin. Valvonnan tavoitteena, joka tässä sitten
mukana tätä kaikkea tekee, on vakuutettujen etujen
turvaaminen. Se on tietenkin näin.
Asioista aika paljon muualla puhutaan, mutta seuraavasta asiasta,
josta haluaisin tässä kuulla, en ole tässä salissa
kenenkään kuullut puhuvan. Jospa joku siihen voisi
jotain kertoa. Se perustuu näiden työeläkeyhtiöissä toimivien
johtajien palkkaetuihin siltä osin kuin puhutaan heidän
optioistaan. Minusta on täysin luontevaa, että tietyssä tasossa
asti on optiota siitä, jos ratkaisuja ohjataan oikein päin,
ja jos ammattitaitoiset sijoittajat osaavat tehdä oikeanlaisia
valintoja, niin he saavat siitä positiivisen option. Mutta
miten on sitten tämä toinen puoli asiasta, vastuu
silloin, kun menee huonosti? Onko missään edes puhuttu
siitä? Onko kukaan uskaltanut sanoa ääneen,
että negatiivisenkin option pitäisi jollain lailla
olla mukana, ei tietenkään täysimääräisenä,
eivät kenenkään palkkarahat siihen missään tapauksessa
riittäisi, mutta jonkinlaisella laskentakaavalla, jonkinlaisella
kuviolla, jolloin sijoitusjohtaja tietää, että hän
tässä harkinnassa joutuu ottamaan huomioon myöskin
sen, että se saattaa kohdistua jonkun verran omaan lompakkoon,
jos tulee aivan vääriä arvioita?
Minä en tarkoita mitään väärinkäytöksiä enkä tämän
suuntaisia asioita. Tässä mennään
vaikealle alueelle. Minä olen kysynyt tätä valiokunnassa
viime kaudella näiden vakuutusalan lainsäädäntöjen
ja jonkun työeläkelain muutoksen yhteydessä,
ja silloin tämä asia sivuutettiin. Siihen ei oikein
suostuttu millään lailla vastaamaan. Sanottiin
vaan, että jos joku tekee tahallaan virkavirheitä tai
muita virheellisiä valintoja, niin sitä varten
on oikeudenkäyttö meillä, joka toimii,
ja niinhän se on. En minä sitä ollenkaan
tässä epäillytkään.
Mutta miten on tämä optio ja toisaalta sitten
se negatiivinen optio? Oliko siitä jotain puhetta sivistyneellä tavalla?
Sen pitäisi olla se toisenlainen ruokkiva resurssi.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilän ensimmäinen
kysymys liittyy siihen, keskusteltiinko siitä, että kun
tuotot ovat olleet paremmat kuin on kenties arvioitu ja laskettu,
se olisi hyödyttänyt myös eläkeläisiä.
Ed. Akaan-Penttilä on ollut monen monen muun istuvan kansanedustajan
kanssa tekemässä suurta eläkeuudistusta,
jonka yksi peruslähtökohta on se, että meillä on
osittain rahastoiva järjestelmä. Sen, että me
olemme hyväksyneet sijoitustoimintaan liittyvää lainsäädäntöä,
ajatus ja keskeinen ideahan on se, että niitä paineita,
joita eläkemaksuja kohtaan on, pystyttäisiin keventämään
sitä kautta, että sijoitusten tuottojen kautta
pystytään vaikuttamaan tähän
summaan, tähän eläkekerrytettävään
tai maksuperusteisiin, vaikuttamaan siihen, mikä se eläkevakuutusmaksun
suuruus kulloinkin on, ja tässä on onnistuttu
hyvinä aikoina. Tämä lainsäädäntöhän
lähtee nyt siitä, että ei tarvitsisi
niihin korotuspaineisiin lähteä vastaamaan näitä maksuja
nostamalla, mutta eläkeläisten näkökulmaa ei
käytetty.
Toisekseen valiokunnassa kannettiin huolta ei niinkään
johtajien optioista vaan siitä, että meillä on
ollut eläkeyhtiöitä, jotka ovat ottaneet
suurempia riskejä kuin toiset, ja että tämä lainsäädäntö ei
hyvittäisi niille, jotka ovat ne isommat riskit ottaneet,
niitten kustannuksella, jotka ovat pelanneet enemmän varman
päälle.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Tämä laki varmasti tarvitaan,
mutta mielenkiintoista tässä on se, että vakavaraisuus
paranee, kun todellisuudessa nämä yhtiöt
ovat tehneet miljardien jättitappiot. Se tietenkin johtuu
näistä riskisijoituksista. Olen aikaisemminkin
täällä edustanut sitä linjaa,
että näissä sijoituksissa kannattaisi
olla jonkin verran varovaisempi eikä aina pyrkiä saamaan
sitä maksimaalista voittoa. Siinä on myöskin
maksimaalisen tappion vaara. Voi mennä pelkät
tuotot ja voi mennä myöskin pääoma pahimmassa
tapauksessa. Nyt todella useat eläkevakuutusyhtiöt
ovat tehneet miljardien tappiot. Siinä mielessä tietenkin
tämä laki on välttämätön,
etteivät nämä eläkevakuutusyhtiöt
vakavaraisuusasteensa ylläpitämiseksi joudu myymään
alihintaan, huonoon hintaan nyt, kun osakekurssit ovat alhaalla,
osakkeitaan. Sillä tavalla tätä lakiesitystä tietenkin
voi puolustella.
Mutta yleensäkin tämä valvonta: Mielestäni nykyinen
valvonta ei ole riittävää. Se on jälkikäteisvalvontaa,
ja rahat ovat menneet, jos on käynyt huonosti. Näin
ollen valvontaviranomaisilla pitäisi olla suurempi sananvalta
jo silloin, kun näihin niin sanottuihin riskirahastoihin
ruvetaan sijoittamaan, ja pitäisi olla mahdollisuus periaatteessa
puuttua etukäteen siihen, laitetaanko eläkeläisten
rahoja näihin riskirahastoihin. Uskon, että teollisuusosakkeet
pääsääntöisesti ovat
edelleenkin turvallisempia sijoituskohteita kuin nämä riskirahastot,
erilaiset vipurahastot, joita nyt ympäri maailmaa on ollut.
Näin ollen mielestäni entistä suurempaa
varovaisuutta tulisi käyttää, kun eläkerahoja
sijoitetaan vastaisuudessa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tähän samaan ongelmaan,
jota aika selkeästi käsitellään
kuitenkin valiokunnan mietinnön perusteluissa, todetaan,
että pörssinoteeratuissa osakkeissa on ollut 28
prosenttia työeläkelaitosten varallisuudesta kesäkuun
lopussa. No, tuosta ajankohdasta on jo kulunut aikaa. Elokuun lopulla
on ollut hedge-rahastoissa yhteensä 7,5 prosenttia varallisuudesta.
Olisin kysynyt tässä kohtaa, niin kuin ed. Akaan-Penttiläkin,
valiokunnan puheenjohtajalta, mutta hän on nyt poistunut
muihin tehtäviin, kuinka suuret menetykset ovat olleet.
Lukuja on esitetty julkisuudessa, mutta ne ovat aika pyöreitä lukuja
olleet. Onko valiokunnalle sitten kerrottu joku täsmällisempi
luku, koska nämä menetykset ovat osa sitä huolta
siitä, miten me pystymme huolehtimaan eläkkeistä tulevaisuudessa?
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Kuoppa peräsi finanssivalvontaa
apuun näissä sijoitusasioissa. Totean tähän
vain sen, että hän oli äärimmäisen
oikeasta asiasta huolissaan. Valmistelin varsin perustellun puheenvuoron tästä asiasta
tämän täysistunnon asiakohtaan 16 ja
toivon, että ed. Kuoppa on kuulemassa sen, koska siinä käyn
läpi viime viikon, mitä onkaan tapahtunut näillä rintamilla,
siis männä viikon aikana.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Tämä laki varmaan on välttämätön,
että osakkeita ei ole pakko myydä alihintaan.
Mutta eläkeläisten rahojen pörssipeliin
sijoittamiseen liittyvä vaara, mikä on ollut aavistettavissa,
on nyt realisoitunut, ja pelot siitä, että eläkerahat
ovat vaarassa, ovat olleet ihan oikeutettuja. Liian suurella riskillä on voinut
sijoittaa näitä rahoja. Jatkossa pitää mielestäni
hoitaa nämä sijoitukset niin, että ne
kohdennetaan pääasiassa esimerkiksi sellaisiin
kotimaisiin teollisuusyhtiöihin, joissa on myöskin valtio
mukana omistajana. Siellä on kuitenkin sitä pääoman
tarvetta. Nykytilanne on aivan riskialtis eläkkeiden kannalta,
ja tässä olisi hyvä kohta eduskunnan
kyllä hyväksyä joku lausuma tai ponsi,
jolla kiinnitettäisiin tähän riskiin
huomiota.
Ed. Akaan-Penttilä on myös aivan oikeassa siinä,
että sijoittamisen pitäisi hyödyntää myös niitä eläkeläisiä eikä pelkästään
vain yrityksiä.
Yleiskeskustelu päättyi.