Täysistunnon pöytäkirja 118/2014 vp

PTK 118/2014 vp

118. TIISTAINA 25. MARRASKUUTA 2014 kello 14.07

Tarkistettu versio 2.0

3) Suomi kestävän luonnonvaratalouden edelläkävijäksi 2050 Valtioneuvoston luonnonvaraselonteon "Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous" linjausten päivitys eduskunnalle 2014

 

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Eduskunnan aiempi puhemies Riitta Uosukainen on joskus todennut, että Suomen keskeisimmät luonnonvarat ovat puu ja pää. Päällä viitataan osaamiseen ja puulla Suomen metsiin, joista edellisessäkin keskustelussa varsin vilkkaasti puhuttiin. Vaikka jollekin satunnaiselle ohikulkijalle olisi saattanut syntyä semmoinen vaikutelma, että tästä on näkemyseroja, niin voin vakuuttaa, että emme me tästä riitaa aikaiseksi saa. Olen täysin vakuuttunut siitä, että kaikki tässä salissa ovat sitä mieltä, että suomalaisia metsiä pitää jatkossa pystyä hyödyntämään vielä enemmän sekä energiaan että jalostukseen.

Kestävästi hyödynnettävissä olevat metsä- ja turvevarantomme, makean veden varantomme, maaperän malmi- ja mineraalivarantomme sekä luonnontuotteemme, kuten marjat, sienet, kalat ja riista, ovat kansainvälisestikin verraten Suomessa merkittävät. Kansantaloutemme perustuu teollisuusmaaksi itse asiassa poikkeuksellisen vahvasti näiden luonnonvarojen kestävään käyttöön sekä luonnonvaroista ja niiden jalostamisesta saatavaan arvonlisään.

Edellinen hallitus laati Suomelle luonnonvarastrategian, jolla ensimmäistä kertaa pyrittiin yhdistämään saman kokonaisuuden alle luonnonvarojen hoito ja hyödyntäminen niin taloudellisesta, ekologisesta kuin sosiaalisestakin ulottuvuudesta. Tuolloin eduskunta edellytti ja pääministeri Kataisen hallitus kirjasi myös hallitusohjelmaansa, että strategiaa päivitetään myös uuden hallituksen toimesta, mitä olemme siis nyt todistamassa.

Nyt käsissämme oleva selonteko tähtää Suomen aseman vahvistamiseen kestävän luonnonvaratalouden tienraivaajana. Edelläkävijyyden statuksen ansaitseminen edellyttää paitsi jatkuvaa osaamisen kehittämistä myös kykyä tämän osaamisen soveltamiseen ja markkinointiin luonnonvaratalouden eri sektoreilla. Track recordimme lupaa hyvää: 2000-luvulla bruttokansantuotteemme on kasvanut selkeästi luonnonvarojen kokonaiskäyttöä enemmän.

Arvoisa puhemies! Luonnonvaraselonteon strategisia tavoitteita toteutetaan jo monissa politiikkalinjauksissa. Vuoden 2010 jälkeen on annettu lukuisia luonnonvarojen käyttöön läheisesti liittyviä linjauksia, kuten kansallinen energia- ja ilmastostrategia, Kestävällä kasvulla hyvinvointia -tulevaisuusselonteko, biotalousstrategia, metsäpoliittinen selonteko, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia sekä arktinen strategia. Tämän selonteon tehtävä ei ole ohjata tai arvioida näitä linjauksia, vaan enemmän kuvata, miten luonnonvaratalous on edennyt ja mitä näitä eri linjauksia yhdistäviä tulevaisuuden painopistealueita erityisesti tarvitaan.

Tässä selonteossa on päivitetty edellisen selonteon strategisia tavoitteita ja samalla hahmoteltu joitakin luonnonvaratalouden kokonaisuutta kehittäviä yhteisiä hankkeita.

Ensimmäinen strateginen painopistealue on ennakointi ja tieto, jossa pyritään tunnistamaan ja ennakoimaan luonnonvarojen ja niiden hyödyntämisen haasteita ja tietotarpeita. Tämä on olennaista paitsi luonnonvarapolitiikan koordinoimiseksi myös uusien liiketoimintamahdollisuuk-sien ennakoimiseksi nykyistä paremmin. Yksi keskeisistä keinoista on tutkimusrahoituksen ja t&k-toiminnan suuntaaminen luonnonvara-alan uudistumista ja biotalouteen siirtymistä tukevaksi.

Toinen painopistealue on luonnonvarojen arvoketjut. Kokonaisuudella edistetään kestävää liiketoimintaa luomalla toimintaedellytyksiä arvonlisän kasvulle ja uusille arvoketjuille sekä turvataan huoltovarmuus kriittisten luonnonvarojen osalta. Painopisteitä tässä ovat osaamiseen perustuvat ratkaisut ja niiden vienti, cleantech ja luonnonvarojen jalostaminen kotimaassa: meneekö tulevaisuudessa esimerkiksi kuitupuuta energiakäyttöön, vai voimmeko luoda puulle toisen suuntaista uutta lisäarvoa korkeamman jalostusarvon tuotteista? Uusia kasvualueita on puolestaan löydettävissä erityisesti luonnonvarojen aineettoman ulottuvuuden hyödyntämisessä, luovilla aloilla, virkistyksessä, matkailussa ja muilla palveluliiketoiminnan aloilla. Huoltovarmuuden kannalta esimerkiksi kotimaisen biomassan käyttöä energiantuotannossa ja biopolttoaineiden raaka-aineena on edelleen lisättävä sekä tuuli- ja aurinkoenergian tuotantoa mahdollistettava pitkäjänteisellä energiapolitiikalla.

Kolmantena painopistealueena on prosessit ja palvelut, jolla pyritään resurssiviisaasti kiertotalouteen ja edistetään lähituotannon ratkaisuilla paikallista hyvinvointia. Tavoitteena on, että luonnonvarojen kulutus Suomessa on asteittain yhä enemmän kytketty irti talouskehityksestä ja kasvihuonekaasupäästöistä. Jatkossa vähemmästä raaka-aineesta saadaan entistä enemmän arvonlisää. Muun muassa hallituksen materiaalitehokkuusohjelmassa ja biotalousstrategiassa on nostettu esiin konkreettisia keinoja tehokkaaseen kiertotalouteen pääsemiseksi.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä painopistealueena on kansainvälinen vaikuttaminen. Suomen nouseminen johtavaksi kestävän luonnonvaratalouden ratkaisujen viejäksi edellyttää onnistumista kaikilla edellä mainituilla painopistealueilla. Osaamisemme markkinoiminen maailmalle on olennaista, mikäli haluamme edelläkävijäksi. Ennakoiva vaikuttaminen on tärkeää EU-tason regulaatioita ja strategioita valmisteltaessa, sillä unionitason sääntely luo monelta osin ne raamit, joissa esimerkiksi materiaali- ja energiatehokkuutta, kierrätystä ja tuotteitten uusiokäyttöä voidaan tehostaa.

Arvoisa puhemies! Suomalaisella kestävän luonnonvaratalouden osaamisella on maailmalla kysyntää. Nykymenolla vakiintuneiden arvioiden mukaan jo vuonna 2030 maailmassa tarvitaan 50 prosenttia nykyistä enemmän ruokaa, 45 prosenttia enemmän energiaa ja 30 prosenttia enemmän puhdasta vettä. Pyörittelee näitä lukuja miten tahansa, ymmärtää, että haaste on mittava. Ihmisen toiminnan aiheuttama ilmastonmuutos on eittämätön fakta, joka kasvattaa näiden muutosten skaalaa.

Suomella on mahdollisuus olla eturintamassa kehittämässä ympäristöä merkittävästi nykyistä vähemmän kuormittavia teknologioita sekä uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuvaa biotaloutta. Cleantechin ja biotalouden liiketoiminnan kasvumahdollisuudet liittyvät juuri edellä mainittujen yhteiskunnan suurten haasteiden ratkaisemiseen.

Edelläkävijyydellä tässä selonteossa tavoitellaan sitä, että Suomi on tunnettu ja tunnustettu osaaja, arvostettu toteuttaja ja vaikuttaja kansainvälisessä luonnonvarapolitiikassa ja liiketoiminnassa. Tämä edellyttää myös uusien ratkaisujen etsimistä globaaleihin luonnonvarakysymyksiin ja ympäristöongelmiin sekä osaamisen ja teknologian tarjoamista ratkaisujen toteuttamiseen. Vahvan insinööritiedon ja -taidon maana hallitsemme perinteisen teknologian materiaalikiertojen ja syklisten prosessien tekniikat ja parhaat käytännöt. Pitkien etäisyyksien ja vuoden mittaan jopa 70 astetta vaihtelevan lämpötilan Suomi on pakottanut meidät kehittämään energia- ja materiaalitehokkaita teknologioita kilpailukykymme säilyttämiseksi. Mutta edelläkävijyys edellyttää uusiutumista joka päivä. Mikä oli puhdasta teknologiaa ja mitkä parhaita ratkaisuja 90-luvulla, eivät ole sitä välttämättä enää tänään. Menestys on pitkälti kiinni siitä, miten osaamme uudistua.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kiitoksia, ministeri Vapaavuori. — Nyt siirrymme ryhmäpuheenvuoroihin, ja kierroksen aloittaa kokoomuksen eduskuntaryhmä ja edustaja Harri Jaskari. Olkaa hyvä.

Harri Jaskari /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailma on todellakin elänyt jo vuosikausia yli luonnonvarojensa ja samalla tietyllä tavalla tuhonnut ilmastoa, maaperää ja vesistöjä. Useimmat maat ovat oikeastaan viime vuosikymmeniin asti pääosin kieltäneet, että tällaista kunnolla tapahtuu. Nyt kuitenkin ihmiset ovat vähitellen heränneet, kun muutos on alkanut näkyä ihan käytännön jokapäiväisessä elämässä. Esimerkiksi Kiina ja Yhdysvallat tekivät historiallisen sopimuksen hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta muutama viikko sitten. Euroopan unioni on ollut jo vuosikausia tietynlainen edelläkävijä tässä ilmastopolitiikassa.

Suomessa onneksi lähes kaikille on ollut selvää, että luonnonvarojen käyttö ei saa ylittää luonnon kantokykyä, ja tiedostamme, että meidän luontoamme on suojeltava. Meillähän on esimerkiksi hyvä, eurooppalaisittain erinomainen verkko kansallispuistoja ja muita luonnonsuojelualueita. Toisaalta taas osa luonnostamme on taloudellisessa käytössä, mutta kestävässä käytössä. Tästä on hyvä esimerkki esimerkiksi talousmetsämme.

Suurimmat yhteiskunnalliset kiistat luonnonvarojen kannalta syntyvät siitä, että lain tulkinta ei ole välttämättä mitenkään yksiselitteinen. Tietyllä tavalla tulkintaepäselvyydet estävät hankkeiden etenemisen vuosikausiksi. Mielestäni luonnonvarojen käyttäjät tai hyödyntäjät ja luonnonsuojelijat pitäisi saada Suomessa entistä enempi samalle puolen pöytää. Hallitus onkin ryhtynyt selkiyttämään tätä lainsäädäntöä. Esimerkkinä tästä on tuore esitys ympäristönsuojelulain ja maa-aineslain muuttamisesta. Byrokratian purkamiseksi hallitus esittää ympäristölu-pien automaattisesta tarkastusmenettelystä luopumista sekä maa-ainesluvan ja ympäristöluvan menettelyjen yhdistämistä.

Vähän toinen esimerkki on vaikka turvetuotannon kymmenen vuoden lupaprosessi, joka on aika kohtuuton ja johonka täytyy löytyä parannuskeinoja. Voimme silloin tässä tapauksessa kyseenalaistaa, että tuommeko mieluummin enempi saastuttavia fossiilisia polttoaineita Suomeen vai kehitämmekö ympäristöhaitat minimoivaa turpeen nostoteknologiaa. Sekin on myöskin ympäristökysymys samalla lailla kuin kotimaisuuskysymys.

Viime aikoina on puhuttu myöskin paljon kaivostoiminnasta, valitettavasti nyt ihan viime päivinä ja viime viikkoina ja kuukausina negatiivisesti erityisesti Talvivaarasta johtuen. Kaivos- ja mineraali-innostus on kääntynyt aikamoiseksi noidankehäksi, ja kaivoksille etsitään ulkomaisia omistajia tai halutaan jopa lopettaa niitä kokonaan tällaisena yksisilmäisenä näkökulmana. Kuitenkin mielestäni ja mielestämme, kokoomuksen mielestä, kaivospolitiikkaa tulee arvioida pitemmällä aikavälillä.

Suomen kannattaa pitää kiinni mineraaleistaan, sillä maailman metallivarannot ovat rajalliset. Maamme kannattaa kestävästi hyödyntää omia rikkauksiamme ja käyttää omien yrityksiemme kaivostoiminnan huipputeknologiaa esimerkkinä. Meillähän on todella huipputeknologiaa kaivostoiminnan puolella. Kenties meidän pitäisi vähän pitemmällä aikavälillä miettiä, että meillä olisi suunnilleen maailman mallikaivoksia, mitkä olisivat esimerkkinä myöskin muille.

Arvoisa puhemies! Luonnonvarojen kestävä käyttö voi olla Suomelle vahvuus myös taloudellisesti. Maailmalla todellakin etsitään erilaisia ratkaisuja näihin ympäristön ja kestävän kehityksen haasteisiin. Esimerkiksi Kiinan pohjavesistä noin 70 prosenttia on pilaantunut, ja maan ilmansaasteiden määrä aiheuttaisi hälytystilan Suomessa lähes joka päivä.

Suomi on todella hienosti kääntymässä cleantech-taloudeksi. Olemme esimerkiksi biopolttoaineiden ykkösmaa. UPM rakentaa Lappeenrantaan maailman ensimmäisen puupohjaista biodieseliä valmistavan biojalostamon. St1 ja Gasum ovat edelläkävijöitä biokaasussa, joka korvaa Suomeen tuotavaa fossiilista maakaasua.

Kiertotaloudessa aivan erinomainen esimerkki on Ponsse, joka sitoutuu ostamaan takaisin kaikki tekemänsä metsäkoneet ja tekee niistä vanhoista osista taas uusia tuotteita. Aivan erinomainen kiertotalouden esimerkki.

Luonnonvarojen käytön tulevaisuus ratkaistaan kuitenkin suurilta osin arkipäivän valintojen yhteydessä. Yksi tehokkaimpia luonnonvarojen käyttötapoja kiertotalouden lisäksi on tietysti niitten säästö. Tässä meillä on aivan huikea mahdollisuus esimerkiksi älyverkkojen osalta. Pystymme tekemään käyttäjälähtöisiä energiajärjestelmiä.

Arvoisa puhemies! Kuten olen kertonut, Suomi on hyvällä tiellä luonnonvarojen kestävässä käytössä. Suomi on jo nyt edelläkävijä ympäristöystävällisessä, resurssi- ja materiaalitehokkaassa taloudessa sekä kestävien tuotanto- ja kulutustapojen kehittäjänä. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puolelta uskomme vahvasti, että runsaat luonnonvaramme yhdistettynä vastuulliseen suomalaiseen osaamiseen on meille huikea, valtava mahdollisuus. Suomella ei ole mitään hävettävää luonnonvarapolitiikassa, vaan annettavaa. Koko maailman tulisi vain tietää siitä. Työtä tarvitaan, mutta luonnonvaraselonteko todella osoittaa, että me olemme oikealla tiellä.

Katja Taimela /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomella on ainutlaatuinen valikoima luonnonvaroja, joiden käytölle taloutemme on aina perustunut, ja voisi väittää, että tulee perustumaan vieläkin vahvemmin tulevaisuudessa. Luonnonvaroissamme piilee paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia, joita erilaisten innovaatioiden myötä aukeaa myös käyttöömme tulevaisuudessa.

Monet suomalaiset tuotteet cleantechin ja biotalouden saralla ovat jo nyt maailman parhaimmistoa. Näiden tuotteiden kysyntä on kovassa kasvussa kehittyvillä markkinoilla ympäri maailmaa. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa korostaa, että luonnonvaramme yhdistettynä korkean tason tutkimukseen, uuden teknologian kehittämiseen ja ennakkoluulottomaan yritystoimintaan tuottavat perustan laaja-alaiselle kasvun ja työllisyyden edistämiselle.

Samaan aikaan meidän on huolehdittava siitä, että myös tulevat polvet pääsevät nauttimaan kansallisomaisuudestamme. Se tarkoittaa jatkuvaa ja määrätietoista huolehtimista luonnon hyvinvoinnista. Akuutteina ja nopeasti toimenpiteitä vaativina ympäristöongelmina voisi mainita Talvivaaran kaivoksen ja vaelluskalojen tilanteen. Ympäristöongelmien korjaaminen on hidasta ja kallista. Siksi niiden ennaltaehkäisyyn tulee erityisesti panostaa. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ympäristön suojeleminen on nostettava erityisasemaan. Puhdas ympäristö on itseisarvo.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva luonnonvaraselonteko päivittää vuonna 2010 eduskunnalle annetun selonteon linjaukset, strategiset tavoitteet ja keskeiset luonnonvarataloutta kehittävät toimet. Luonnonvarataloudesta puhuttaessa sovitetaan yhteen luonnonvarojen kestävän käytön, kansallisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin sekä globaalin vastuun tavoitteita. Kysymys luonnonvarapolitiikassa on siis mitä suurimmissa määrin poikkihallinnollisesta toiminnasta. Koordinaatio, jolla eri hallinnonalat saadaan toteuttamaan selonteon tavoitteita, on ratkaisevan tärkeää.

Suomi nojaa luonnonvaroihin uutta kasvua luotaessa. Erityinen kehittämiskohta on tuotteiden jalostusasteen nostaminen. Tätä kautta Suomen luonnonvaroista saadaan myös paras tuotto. Aivan keskeistä on, että voimme satsata perustutkimukseen ja parantaa tutkimuksen hyödyntämistä kehittyvän teollisuuden hyödyksi. Siksi koulutuksen ja tutkimuksen riittävistä resursseista on huolehdittava myös jatkossa.

Maapallon kestokyvyn rajat alkavat tulla vastaan. Siksi luonnonvaroja pitää käyttää tehokkaammin ja materiaalien kierrätystä on parannettava. Suomi on ollut EU:ssa vahva vaikuttaja tuotanto- ja kulutustapojen muuttamista koske-vien tavoitteiden ja kantojen muodostamisessa. Edelläkävijän rooli on säilytettävä jatkossakin niin EU:n kuin koko maailmankin mittakaavassa.

Nykyään puhutaan kiertotaloudesta. Se perustuu materiaalien tehokkaaseen kierrättämiseen, jätemäärien minimoimiseen ja jätteiden hyödyntämiseen. Tämä uusi ajattelu lähtee siitä ajattelutavan muutoksesta, että jätteet ovat rahanarvoista tavaraa. Jätteen kerääminen, lajittelu, kierrätys ja muu hyödyntäminen avaavat paljon uusia mahdollisuuksia aivan maailmanlaajuisestikin. Kiertotalouteen siirtymisellä pyritään varmistamaan luonnonvarojen hyödyntäminen mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti, mahdollisimman suurta lisäarvoa tuottaen.

Arvoisa puhemies! Luonnonvaramme ovat keskeisintä osaa kansallisomaisuudestamme. Se tarkoittaa paitsi mahdollisuuksia kasvulle ja työpaikoille myös virkistysmahdollisuuksia meille kaikille. Luonnonvaroissamme on hyvinvointimme perusta. Kestävän kehityksen sosiaalinen ulottuvuus jää usein liian vähälle huomiolle. Perinteisten maa- ja metsätalousalojen työpaikkojen houkuttelevuutta pitää lisätä. Näiden alojen työehdot, työolot ja palkkaus on myös saatava parempaan kuntoon. Monet näiden alojen työpaikat, vaikkapa maatalouslomitus ja metsänhoitotyö, ovat siirtymässä lähes kokonaan ulkomaisen työvoiman hoidettavaksi.

Selonteon päivityksessä maa- ja metsätalous käsitellään hyvin kevyesti. Itse pidän ruokapolitiikkaa luonnonvarapolitiikkamme ruisleipänä tänään ja tulevaisuudessa. Uusia kasvun mahdollisuuksia etsittäessä meillä ei ole varaa unohtaa näitä perinteisempiä aloja taka-alalle.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että luonnonvarojemme käyttö pidetään omissa käsissämme ja päätösvalta täällä eduskunnassa. Näin voimme taata parhaiten paitsi niiden järkevän käytön tänä päivänä myös sen, että myös tulevat polvet pääsevät nauttimaan puhtaasta luonnosta. Tämäkin puoli olisi hyvä pitää mielessä esitettäessä vaikkapa metsävarallisuuteemme liittyvien toimijoiden yksityistämisiä.

Etenkin luonnonvarojen kohdalla on tärkeää, että kykenemme harjoittamaan pitkäjänteistä ja vastuullista politiikkaa. Selontekomenettely ja sen linjauksiin sitoutuminen ovat tässä mielessä erittäin tärkeitä.

Martti Mölsä /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Suomi elää metsästä" — tämä sanonta ei tätä salia hetkauta suuntaan taikka toiseen. "Suomi voisi elää metsästä paremmin" — tämän päivitetyn sanonnan pitäisi herättää meidät.

Maamme pinta-alasta on noin 75 prosenttia metsää. Olemme sitä mieltä eduskuntaryhmänä, että nykyinen hallituksen harjoittama politiikka ei ota huomioon metsäsektoria ja sen mahdollisuuksia riittävästi. Metsäluontoon perustuva biotalous on suomalaisille tulevaisuuden ala. Sitä voidaan harjoittaa kotikunnissamme. Metsä on merkittävä vientiteollisuuden lähde.

Suomalainen maatalous ja puhdas elintarviketuotanto eivät ole pelkkiä luonnonvaroja vaan kerta kaikkiaan merkittäviä elinkeinoja. Raha kasvaa puissa ja varvikoissa, pitkin metsiä ja peltoja. Eräs laadullinenkin etu meillä on: peltoaukeamme eivät ole eurooppalaisittain moottoriteiden keskellä.

Voimakkaat panostukset, jatkuva tuotekehittely puun ja turpeen käyttöön kuuluvat tällaiseen kestävään luonnonvarojen parempaan hyödyntämiseen. Tehokas metsänhoito on aina kestävää. Se luo taloudellista turvaa ja ennustettavuutta. Metsäteollisuuden kehittämiseen investoimalla ja sen juurruttamiseen takaisin maahamme luomme hyvää kasvupotentiaalia talouteemme. Suomen on lisäksi otettava tiukempi asenne luonnonvarapolitiikkaan aina, kun asia sivuaa jotenkin Euroopan unionia. Metsäasioista pitää päättää jatkossa Suomessa, ei Brysselissä. (Riitta Myller: Missäs niistä on tähän saakka päätetty?) Siellä ei Suomen metsistä ole hajuakaan.

Arvoisa puhemies! Toistan: mielestämme kotimaisten energialähteiden asemaa tulee vahvistaa. Hyödyntämällä puuta ja turvetta voimme oikaista merkittävästi kauppatasettamme. Tästä kertoo hyvin se, että nyt maassamme on 8,5 miljardin euron edestä kysyntää energiatuotteille, joihin emme sääntelyn, verotuksen ja infrastruktuurin puuttumisen vuoksi pysty kotimaisin voimin vastaamaan.

Nyt käsittelyssä oleva valtioneuvoston selonteko peräänkuuluttaa muutoksen henkeä alalla. Hyvä! Tämä on askel oikeaan suuntaan, sillä tulevaisuuden Suomea rakennetaan yhdessä. Jotta tämä onnistuu, tulee prosessia mielestämme ohjata nykyistä järkevämmin. Hallituksen ilmoitus siitä, että se laskee ensi vuonna turpeen verotusta ja nostaa puuhakkeen tukea, on eduskuntaryhmämme mielestä kannatettava asia. Tämä ei kuitenkaan oikaise sitä vahinkoa, mikä on jo tapahtunut. Useat energiayhtiöt nimittäin ovat tehneet omia investointejaan, joilla ne korvaavat kotimaista bioenergiaa kivihiilellä.

Arvoisa puhemies! Pidämme kotimaisuuden lisäksi energiapolitiikassa tärkeänä tavoitteena energian kohtuullista hintaa. Täällä Pohjolassa asukkaiden on aurattava teitä ja lämmitettävä talojaan vaikeista säistä riippuen. Maamme kilpailukyvyn turvaaminen edellyttää yksiselitteisesti kohtuuhintaista energiaa, koska teollisuutemme on energiaintensiivistä. Paheksumme hallituksen päätöstä korottaa energiaverotusta, joka osuu pienituloisiin kovimmin.

Mielestämme Suomen on varmistettava omien, erityisten ja merkittävien luonnonvarojen kansallinen omistus. Kaivosteollisuus on alana merkittävä työllistäjä ja vientitulojen lähde. Se on tulevaisuuden vientiala, joka ei saa luiskahtaa meiltä ulkomaalaiselle, joka tekee bisneksen ja jättää Suomelle haitat. Emme saa jäädä pohjoiseksi raaka-ainereservaatiksi. Siis luokaamme uutta kaivostoimintaa kotimaisin voimin ja toimin. Emme halua mustamaalata koko kaivosalaa siksi, että jokin kaivos on epäonnistunut omassa toiminnassaan. Pidämme ehtona, että säädökset ja normit ovat ympäristön kannalta kestäviä ja ajan tasalla. Myös muut luonnonvaramme, kuten vesi, on pidettävä korkealla arvoasteikolla. Vesi on maamme öljy. Vesi on elämän kannalta korvaamaton aine. Öljy voidaan korvata muilla aineilla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Huomatkaamme, että meillä on korkealuokkaista tutkimusta sekä teknistä osaamista monilla luonnonvara-aloilla. Aivan kuten selonteossakin todetaan, meidän on hyödynnettävä nimenomaisesti uutta teknologiaa, jotta pystymme luonnonvarojemme avulla luomaan maahamme lisää yritystoimintaa sekä työpaikkoja. Biotalousstrategia on tehtävä todeksi myös koulutuspolitiikassa.

Vielä, arvoisa puheenjohtaja: meille perussuomalaisille on riittävä hyvän tahdon kohde oma maamme ja sen kansalaiset, ei EU tai muiden maiden velat.

Eeva-Maria Maijala /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sata uutta tuotetta puusta, hajautettu kotimainen uusiutuva ener- giantuotanto, puhtailla arktisilla tuotteilla maailmanmarkkinoille, elintarvikkeiden tuotannon omavaraisuuden varmistaminen, Suomi luonnonvaroilla nousuun. Luonnonvarastrategiassa pitäisi kertoa, miten tähän päästään.

Luonnonvarastrategian päivitys oli pettymys. Se on yhteenveto kymmenistä strategioista ja ohjelmista. Selonteosta ei löydy pihviä. Se on kokoelma kauniita tavoitteita ilman toimintamalleja. On kuitenkin hyvä, että eduskunnalla on nyt tilaisuus keskustella luonnonvarataloudesta ja jokainen eduskuntaryhmä voi esitellä konkreettisia toimenpiteitä, joilla turvataan maamme luonnonvarojen kestävä käyttö ja joilla biotalous nostetaan kansalliseksi kärkihankkeeksi.

Uusiutuvan energian erilaiset käyttöteknologiat, puhdas maa, ilma ja vesi sekä cleantech ovat suuria mahdollisuuksia Suomelle. On panostettava tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Luonnonvarat sijaitsevat kaikkialla Suomessa, ja niiden hyödyntäminen edellyttää, että koko maa on asuttuna ja että tiestöstä, yhteyksistä ja koulutuksesta huolehditaan.

Maatalous ja metsätalous ovat luonnonvarojen käytön perusta, ja Suomessa pitää voida harjoittaa tulevaisuudessakin peruselinkeinoja. Uusi yhdistetty Luonnonvarakeskus pystyy toivottavasti tuomaan entistä paremmin esille peruselinkeinojen merkityksen ja kehittämään niitä.

Puhdas ruoka on suorassa yhteydessä puhtaaseen maaperään sekä puhtaisiin pohjavesiin ja vesistöihin. Kaikkien toimijoiden etu on, että ravinteet saadaan kiertoon eikä niitä huuhtoudu vesistöön ja että materiaalit kierrätetään niin tehokkaasti, että kaatopaikat käyvät tarpeettomiksi.

Arvoisa puhemies! Suomi pystyy kantamaan vastuunsa maailmanlaajuisessa ilmastopolitiikassa lisäämällä uusiutuvan energian tuotantoa merkittävästi. Energiapuun käyttöä voidaan lisätä tuntuvasti. Se edellyttää kuitenkin kannustavia veroratkaisuja. Kivihiilestä on päästävä eroon. Keskusta on tehnyt lakialoitteen kivihiilen haittaverosta. Tulee käynnistää kokeiluja, joissa otettaisiin käyttöön hajautettua energiantuotantoa ja älykkäitä energiajärjestelmiä.

Arvoisa puhemies! Maaperässämme on paljon kaivosmineraaleja, mikä luo hyvinvointia, kunhan kaivostoimintamme hoidetaan kestävällä tavalla. Talvivaaran kohdalla ei vesimassoja pystytty hallitsemaan lupien edellyttämällä tavalla, mutta meillä on olemassa myös paljon hyviä esimerkkejä. Jatkossa on pidettävä huoli siitä, etteivät kaivokset pilaa ympäristöämme eivätkä uhkaa matkailua tai porotaloutta.

Luonnonvarat ovat muutakin kuin materiaalia. Laajat jokamiehenoikeudet ovat pohjoismainen erityisyys, jota meidän pitää hyödyntää paremmin. Green care eli suomennettuna luontohyvinvointi on uusi ala, uusi todella laajeneva terveydenhuoltopuolen ala, joka kasvaa maailmalla kovaa vauhtia — meillä hyvin vähän käytetty vaihtoehto. Mitä voimmekaan tehdä, jotta myös luonnossa tapahtuva kuntoilu, keräily, koulutus ja matkailu olisivat entistä merkittävämpiä?

Kalastus ja metsästys ovat sekä harrastuksia että perinteisiä ansaintakeinoja. Kala- ja riistakantaa pitää hoitaa, mutta rajoituksissa ei pidä mennä pidemmälle kuin on tarpeen.

Luonnonvarojen kestävä käyttö on olennainen osa keskustan 200 000 uuden työpaikan synnyttämiseen tähtäävässä ohjelmassa. Meillä on käynnissä myös turhan byrokratian karsiminen. Hyvällä luonnonvarastrategialla ja toimintojen järkevöittämisellä voisimme saada Suomeen paljon uusia luonnonvaroihin perustuvia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Luonnon raaka-aineita myyvä maa on kehitysmaa. Suomalaiset raaka-aineet tulee jalostaa Suomessa.

Katja Hänninen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteko on neljä vuotta sitten käsitellyn selonteon päivitys. Periaatteessa se olisi voitu antaa suoraan selvityksenä valiokunnalle, mutta selonteon antaminen ja sen kuljettaminen lähetekeskustelun kautta valiokuntaan antavat asialle enemmän painoa.

Selonteossa pyritään kytkemään luonnonvarat toisaalta globaaliin ja toisaalta sukupolvet ylittävään tarkasteluun. Nykyaikana se onkin perusteltua. Muutama vuosikymmenen sitten näkökulma olisi varmasti ollut huoltovarmuudessa, elinkeinojen edistämisessä ja alueellisessa kehittämisessä.

Selonteko on otsikoitu "Suomi kestävän luonnonvaratalouden edelläkävijäksi 2050". Aiemmin älykkääksi luonnonvarataloudeksi nimetty visio on näin saanut uuden sisällön. Kunnianhimoinen visio ainakin on, mutta kysyä sopii, ylletäänkö siihen selonteon keinoilla. Liian paljon selonteko pysyttelee passiivimuodossa, vaikka tehtäväksiantojaksoissa sitten luetellaankin vastuuministeriöt.

Visioista on kuitenkin pitkä matka arjen päätöstilanteisiin. Paljolti vision toteutus riippuu myös yksittäisistä yrityksistä ja yritysten yhteistoiminnasta — siitä, miten ne kykenevät löytämään sellaista mielekästä liiketoimintaa, joka tukee näitä tavoitteita. Ja orastavankin liiketoiminnan voivat tuhota tai sitä edistää niin yleiset suhdanteet kuin yksittäisten raaka-aineiden hintavaihtelut. Teoriassa metsästä voidaan kerätä marjoja ja sieniä huomattavasti enemmän tai kaivosten sivukiveä on vaikka kuinka paljon tarjolla hyödynnettäväksi, mutta pitää olla yrityksiä, jotka saavat siitä kannattavaa liiketoimintaa.

Me olemme siis pitkälti sen varassa, että meillä on kyvykkäitä yrittäjiä pätevine henkilöstöineen etsimässä kannattavia mahdollisuuksia. Valtiovalta voi tätä prosessia edistää ja ohjata vain välillisesti. Tärkeää kuitenkin on, että silloin, kun on erityisesti tarpeen turvata luonnon ja muut ympäristöarvot sekä ihmisten terveys ja turvallisuus, lupa- ja valvontaviranomaisten voimavarat ovat riittävät. Talvivaaran mittava epäonnistuminen ympäristökysymyksen osalta on paljon puhuva esimerkki. On siis oltava riittävästi pätevää henkilöstöä arvioimaan laajenevan kaivosteollisuuden vaikutuksia ympäristöön ja luontoon.

Kaivostoiminta voi olla Itä- ja Pohjois-Suomelle tärkeä toimeentulon lähde. Hankkeiden tulee tukea paikallis- ja aluetaloutta. Valtiollinen kaivosyhtiö olisi perusteltu, sillä näyttää, että Talvivaaran kaivosyhtiön konkurssi tuo joka tapauksessa yhteiskunnalle melkoiset vastuut. Lisäksi kaivoksen ehtyessä jälkeen jäävät sivukivitonnit, tyhjät asunnot ja muut rakennukset sekä tarpeettomaksi jäävä perusrakenne, joten yhteiskunnalle on joka tapauksessa tärkeää varautua ajoissa kaivoksen ehtymiseen.

Keskusta näyttää haikailevan maa- ja metsätalousministeriöstä luonnonvaraministeriötä, jolloin sinne siirretäisiin merkittävä osa nykyisistä ympäristöministeriön tehtävistä. Me emme kannata tällaista hanketta. Maa- ja metsätalousministeriö on keskittynyt maa- ja metsätalouden etukysymyksiin. Siitä ei yksinkertaisesti ole valvojaksi ja ympäristönäkökulman puolustajaksi. Tällainen muutos saattaisi olla kohtalokas: tehtäisiin pukista kaalimaan vartija.

Luonnonvarojen omistuksesta selonteossa ei ole uutta kerrottavaa. Itse asiassa viitataan vain selonteon jälkeen annettuihin lakeihin, joilla luonnonvarojen sääntelyä on edellisen selonteon jälkeen uudistettu.

Saamelaisalueiden erityiskysymyksiin ei esimerkiksi puututa selonteossa lainkaan. Saamelaisten oikeuksien parantaminen alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen ratifioinnilla on tehtävä vielä tällä vaalikaudella.

Arvoisa puhemies! Selonteon tiivistelmässä todetaan: "Luonnonvaramme ja osaamisemme tarjoavat runsaasti uusia kestäviä mahdollisuuksia tuottaa vastuullisesti kansallista arvonlisää ja hyvinvointia tulevillekin sukupolville sekä korkeaan arvonlisään perustuvia tuotteita ja palveluita kansainvälisille markkinoille." Tähän päätelmään on helppo yhtyä. Suomi on luonnonvaroiltaan rikas maa, ja luonnonvarojen kestävän ja järkevän hyödyntämisen kautta maamme saa myös elintärkeitä vientieuroja kansalaisten hyvinvointipalveluiden rahoittamiseksi.

Johanna Karimäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnonvaratalouteen kuuluvat kaikki kotiplaneettamme resurssit, se, miten kulutamme mineraaleja, soravarantoja, makeita vesiä, miten vaalimme metsää ja muuta luontoa. Nykyihmisen kulutus ja luonnonvarojen hyödyntäminen on huipussaan. Maailman ylikulutuspäivä, se hetki, jolloin planeettamme resurssit on hyödynnetty täysimääräisesti, aikaistuu vuosi vuodelta. On jo aika siirtyä resurssiviisaaseen kiertotalouteen.

Globaalia reiluutta ei pidä unohtaa. Uraanikaivokset ovat haitallisia ympäristölle missä vain, eikä ole oikein riistää köyhien maiden luonnonvaroja. Aine on häviämätöntä, mutta tietyt mineraalit hupenevat. Maailman niukat fosfaattivarannot pakottavat maatalouden kierrättämään ravinteet tehokkaammin. Maatilakokoluokan biokaasulaitokset tarjoavat ratkaisun, jossa yhdistyy lähienergian tuotto ja Itämeren päästöjen vähentäminen.

Maailman luonnon monimuotoisuus hupenee pelottavaa vauhtia. Tutkijat puhuvat lajien maailmanhistorian kuudennesta sukupuuttoaallosta. Suomen ympäristökeskuksen katsaus Suomen ympäristön tilaan nostaa kaksi ongelmaa muiden yläpuolelle. Luonnon monimuotoisuuden vähenemiselle ja ilmastonmuutokselle ei ole kyetty saamaan parannusta paljosta puheesta huolimatta. Lajikirjoa uhkaavat erityisesti soiden ojittaminen, maa- ja metsätalouden tehostuminen ja elinalueiden pirstaloituminen sekä ilmastonmuutos. Luonnon monimuotoisuus ei ole vain helisevä sanapari vaan vaatii ekosysteemien vaalimisen nostamisen päätöksenteon keskiöön. Toteutetaan soidensuojelun täydennysohjelma. Bkt-mittarin rinnalle on nostettava kestävyyttä ja hyvinvointia kuvaavat mittarit. Metsäluonnon monimuotoisuutta vaalitaan suojelualuein ja edistämällä uusia, pehmeitä metsänkäsittelymenetelmiä, kuten jatkuvaa kasvatusta.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi 80 prosenttia tunnetuista fossiilivaroista on jätettävä maahan, jottei maailma lämpene yli kestämättömän rajan. Fossiiliset materiaalit on korvattava uusiutuvista, biohajoavista materiaaleista kulutustavaroissa. Energiantuotannossa fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon. Tutkimus ja tuotekehitys on olennaista yhä energiatehokkaamman teknologian rakentamisessa. Myös toimintaympäristö, sen kannusteet ja sääntely ovat keskeisiä kiertotalouden ja kierrätyksen edistäjinä. Teollisia symbiooseja on edistettävä, jolloin toisen jäte onkin toisen raaka-aine.

Vihreään energiamurrokseen kuuluu se, että jokainen asukas voi helposti tuottaa uusiutuvaa lähienergiaa. Vihreät haluavat tukea kehitystä pientuottajan nettolaskutuksella, jolloin pientuottaja saa korvauksen verkkoon syöttämästään ylijäämäsähköstä. Lisäksi haluamme suunnata kotitalousvähennystä ympäristöystävällisiin energia-investointeihin.

Kaivosteollisuus on merkittävä osa nykymaailmaa, sillä käyttämämme laitteet ja elektroniikka tarvitsevat metalleja ja jalometalleja. Niukkuutta on jaossa, ja esimerkiksi kiinalaiset hallitsevat harvinaisten maametallien kaivannaisteollisuutta ja markkinoita. Maametalleja käytetään monissa hienoelektroniikan sovelluksissa, kuten digilaitteissa. Toisaalta niiden kohonnut hinta on saanut muut maat kehittämään harvinaisia maametalleja korvaavia vaihtoehtoja. Suomenkin on panostettava tutkimukseen, jossa etsitään uusia vaihtoehtoisia korvaavia materiaaleja. Kaikkia metalleja ei tarvitse kaivaa maasta, vaan romujäte on kierrätettävä huolellisesti. Esimerkiksi vanhoista kännyköistä tulee kerätä talteen arvokkaimmat metallit.

Vihreät vaativat kaivoteollisuudelta kestävyyttä. Ympäristöä ei saa pilata päästöin, eikä kaivosta saa pystyttää Natura-alueen kylkeen. Vaadimme kaivosveron, joka kerätään kaivosrahastoon. Rahaston tuottoa voidaan käyttää korjaamaan ympäristölle aiheutuneita haittoja. Kunnilla on oltava mahdollisuus kieltää veto-oikeudella kaivos, mikäli sen katsotaan haittaavan luontoarvoja tai kunnan muuta toimintaa, kuten matkailua ja poronhoitoa.

Vesi ei lopu vaan on jatkuvassa hydrologisessa kierrossa. Mutta makeaa vettä, jota ihminen käyttää, on vain noin prosentti koko maapallon vedestä. Toisaalla vesivarat eivät riitä viljelysten kasteluun, toisaalla vesivarat ovat saastuneet. Puolet ihmisistä elää alueilla, joilla on ainakin ajoittain vesipulaa. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa ihmisistä elää alueilla, joilla on kriittinen vesipula.

Resurssiviisas talous on meille Suomessa mahdollisuus saada uutta vientiä ja laittaa kestävyysvajetta kuntoon. Kaikkea ei voi kuitenkaan mitata rahassa, kuten luonnon arvoa. Kerran hävitettyä lajia ei saa takaisin. Voimme valinnoilla vaikuttaa siihen, että lapsillamme säilyvät hyvät elämän edellytykset, puhdas vesi, lumiset talvet ja kaunis luonto.

Lars Erik Gästgivars /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Naturresursekonomin ska ha som mål att öka vår konkurrenskraft med miljösmarta lösningar. Om vi ska vara föregångare och samtidigt klara den globala konkurrensen, måste hela samhället vara med, det måste finnas en gemensam vilja. Miljöskyddet ska inte ses som en broms i utvecklingen.

Svenska riksdagsgruppen ser det som väsentligt att vi förbättrar resurseffektiviteten och skapar energisnåla lösningar i hela samhället. Vi behöver också ett ekonomiskt klimat här i landet där olika aktörer ryms med på marknaden på rättvisa villkor. Den mer storskaliga industrin behövs för att få tillväxt som förstärker vår bytesbalans, men utan klart förbättrade villkor för små och medelstora företag blir denna statsrådets långsiktsstrategi bara vackra fraser. I vårt nya globala ekonomiska klimat bör vi också få ett nytt tänkande.

Arvoisa puhemies! Valistunut kuluttaja voi helposti yhtyä selonteon tavoitteeseen, jonka mukaan Suomi lisää luonnonvaratalouteen perustuvan kestävän liiketoiminnan osuutta. Eihän kukaan halua meidän vaarantavan luonnonvarojamme, kun taas me kaikki näemme mielellämme Suomen kestävän luonnonvaratalouden ratkaisujen johtavana vientimaana. Tässä on osattava yhdistää rohkeutta ja varovaisuutta.

Ottakaamme esimerkiksi makea vesi. Globaalisti tarkasteltuna kyse on rajallisesta luonnonvarasta. Tässä me olemme hieman sokeita, koska Suomi on harvoja maita maailmassa, joissa on puhdasta makeaa vettä — sekä hanasta tulevaa juomavettä että puhdasta vettä puroissa. Meidän on nähtävä tämä kilpailuetuna, jota emme saa vaarantaa. Tämän vuoksi tarvitsemme ankarat säännöt, joilla estetään pohjaveden pilaantuminen. Kyse on tietenkin selonteossa käsiteltävästä kaivostoiminnasta. Valitettavasti Talvivaaran tapahtumat ovat heittäneet varjon koko tämän toimialan ylle. Siellä tapahtunut — siis sellaisen tekniikan käyttöönotto, jota on vaikea hallita — ei saa tietenkään toistua. Kuitenkin puhdas ja kestävä kaivostoiminta on meille tärkeää. Meidän on syytä hyödyntää olemassa olevia suuria mineraalivaroja.

Värderade talman! När det gäller vatten har Finland ett högklassigt ingenjörskunnande som även satt sina spår i våra närregioner. Jag tänker på vattenreningsverket i S:t Petersburg där finländska ingenjörer centralt har varit med i alla faser. Just nu fokuserar man mycket på den arktiska regionen och vilka möjligheter det finns där att utnyttja regionens naturresurser. Stora intressen står på spel. Här vill svenska riksdagsgruppen framhålla att den arktiska miljön är sårbar, och vi ser det som en förnuftig nordisk linje att tala för försiktighetsprincipen.

Ett kapitel för sig är våra skogar som är värdefulla för framtidens naturresursekonomi. Det har vi tidigare behandlat när regeringen presenterade sin skogsstrategi. Har vi gjort tillräckligt för att de förnybara naturresurserna som vind och sol ska få den plats de förtjänar i vår energipolitik? I jämförelse med Sverige, Danmark och Tyskland ligger vi på tok för långt efter. Man kan fråga sig varför vindkraften står för omkring 10 procent av Tysklands elbehov, medan det hos oss är bara 1 procent fastän våra länder är geografiskt lika stora.

Arvoisa puhemies! Kotiseudullani, Vaasan seudulla, on paljon ympäristöystävällistä teollisuutta ja liiketoimintaa. Energiakeskittymä on onnistunut siellä siinä, missä monilla suomalais-yrityksillä on vaikeuksia: luomaan yhteistyön avulla kokonaisuuksia ja löytämään näin vientimarkkinoita kokonaisvaltaisille ratkaisuille. Olen vakuuttunut siitä, että aurinkoenergia on luonnonvara, johon kannattaa panostaa tulevaisuudessa. Asiantuntijat ovat tästä liikuttavan yksimielisiä. Vaasan seudun energiakeskittymä on hyvällä tiellä ja panostaa suuria summia tähän kehitykseen.

Värderade talman! Det finns potential, men har vi i Finland förstått detta? Det krävs mera nytänkande i de storbolag som dominerar vår energimarknad. Som beslutsfattare måste vi även se till att våra små och medelstora företag kan agera och producera på samma villkor som man gör på den globala marknaden. I annat fall tar underleverantörerna till storbolagen slut. Innovativa aktörer ska vi uppmuntra, ge möjligheter och inte bromsa. — Tack.

Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnonvaraselonteon päivityksessä luetellaan suuri joukko linjauksia, toimintaohjelmia ja lakeja, jotka kytkeytyvät kestävän luonnonvaratalouden edistämiseen. Tavoitteet luonnonvarojen kestävän käytön edistämiseksi, kuten resurssitehokkuuden lisääminen ja haitallisten ympäristövaikutusten vähentäminen, ovat yhteisiä yli puoluerajojen. Resurssitehokkaan kiertotalouden edistäminen on kestävän kehityksen olennainen lähtökohta.

Värderade talman! Skogen har länge kallats för Finlands gröna guld. En av de viktigaste målsättningarna i Finlands nationella skogs- och biodiversitetsstrategier är att skydda mångfalden i våra skogar. Det här är en bra målsättning i och för sig, men för tillfället är den årliga tillväxten på skogs- och tvinmark 104 miljoner kubikmeter per år, och den här årliga tillväxten har varit snabb egentligen ända sedan 1970-talet. Till exempel 2012 var den totala avgången cirka 70 miljoner kubikmeter, vilket utgör cirka 70 procent av den årliga tillväxten. Enligt mången expert kunde en betydligt större del av den årliga tillväxten användas. Med andra ord så kan man konstatera, att vi har en betydande naturresurs som vi borde få i en mera aktiv användning.

Arvoisa puhemies! Yhteistyön tiivistäminen ministeriöiden, tutkimuslaitosten ja muiden toimijoiden kesken on asia, josta kireänä talousaikana on etsittävä etuja. Saamme synergiaetuja tutkimuslaitosten, korkeakoulujen, viranomaisten ja yritysten verkostoista. Luonnonvarakeskuksen ja luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymän Lynetin laajentaminen vuoden 2015 alusta on merkittävä askel eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Odotamme biotaloudesta, puhtaista teknologioista ja matkailuun liittyvistä ekosysteemipalveluista talouden piristystä ja kymmeniä-, jopa satojatuhansia uusia työpaikkoja. Suomessa on paljon luonnonvaroja, joita voi kestävästi hyödyntää, mutta niitä on myös tuhlattu. Miten hyödynnämme nykyistä paremmin esimerkiksi metalliteollisuuden kuonavuoret tai asutuskeskusten jätevirrat? Miten puhdistamme järvet, joihin on kertynyt liiallisista ravinteista mutahöttöä, tai estämme Itämeren tilan heikkenemisen?

Luonnonvaraongelmien ratkaiseminen — kuten ratkaisut Kiinan suurkaupunkien ilmansaasteongelmiin — tuo vientimahdollisuuksia. Kun tavoitteet ovat hyviä ja yhteisiä, on syytä edetä nopeasti. Uusien biotalouden ratkaisujen kehittäminen rakentamiseen, liikenteeseen sekä energia-, vesi- ja jätehuoltoon on tarpeen. Vesi- ja kalavarat ja vesiviljely tarjoavat suuria mahdollisuuksia.

Paljon on jo saatu aikaan, kuten polttonesteiden valmistaminen jätteistä Stl:n ja Neste Oilin menetelmillä. Jätteiden lajitteluun perustuva kierrätystalous on yksi suomalaisen cleantech-sektorin potentiaalinen kasvuala. Esimerkiksi BMH Technology on kehittänyt tähän ratkaisuja, joilla on merkittävää vientipotentiaalia. Jäteöljyn käytön salliminen energialähteenä kehittyneissä, alle 5 megawatin tehoisissa polttolaitoksissa tehostaisi osaltaan hajautettua jätteiden hyödyntämistä ja vahvistaisi samalla monien voiteluaineita käyttävien pk-yritysten kilpailukykyä.

Arvoisa puhemies! Luonnonvaroja tulee käyttää säästeliäästi ja mahdollisimman suurta lisäarvoa tuottaen. Tietotekniikka, robotiikka ja nanotekniikka mahdollistavat uusia teknisiä innovaatioita, joiden kehittämisessä on kansainvälinen kilpajuoksu. Tutkijat ja rahoittajat tarvitsevat lisää resursseja ja niiden entistä parempaa yhteensovittamista. Eri toimijoiden yhteiset tietokannat ja selkeä työnjako olisivat avuksi, mutta varsinaisen työn tekevät tutkijatiimit.

Arvoisa puhemies! Selonteon päivityksessä korostetaan aivan oikein julkisten hankintojen osuutta innovaatioiden kehittämisessä, kokeilussa, pilotoinnissa ja referenssien muodostamisessa. Siksi on syytä korostaa myös valistuksen ja puolueettoman tutkimustiedon saatavuuden merkitystä, jotta niin kotitaloudet kuin yrittäjätkin pystyisivät tekemään hyviä hankintapäätöksiä (Puhemies koputtaa) ostaessaan vaikkapa erilaisia lämpöpumppuja, aurinkopaneeleja tai jäteveden puhdistuslaitteistoja.

Lopuksi: Kehitysyhteistyössä usein yksinkertaiset tekniset ratkaisut, kuten kuivakäymälä, yksinkertainen puuliesi, aurinkokeitin tai vedenpuhdistin, voivat palvella tehokkaammin kuin monimutkainen huipputekniikka. Niiden kohdalla tulisi suomalaista osaamista osata viedä.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Arvoisat edustajat, ryhmäpuheenvuorot on kuultu. Kysyn: onko aihetta ja kutsumusta debattiin? — Näyttää sen verran olevan, että semmoinen mahdollistetaan. Sen kesto on 15 minuuttia, ja sen jälkeen ministerillä on 5 minuutin kommenttipuheenvuoro, ja sitten mennään puhujalistaan.

Muistutan, että nyt minuutista pidetään kyllä tosi tiukasti kiinni.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyisin arvoisalta ministeriltä juuri edustaja Östmanin esille ottamasta asiasta. Puhuttiin näistä julkisista hankinnoista, ja se, mikä olisi omasta mielestänikin yksi oleellinen seikka siinä, että saataisiin meille tämä kiertotalous, saataisiin tietyllä tavalla kestävä talous, on se, että myöskin julkinen sektori lähtisi aidosti ja aktiivisesti tekemään tiettyjä pilottihankintoja. Esimerkiksi USA:ssa on tietyissä osavaltioissa tehty ihan lainsäädännön tasoinen määrittely, että 2,5—3 prosenttia julkisista hankinnoista täytyy kohdistaa innovatiivisiin, uusiin hankintoihin, ei perinteisiin hankintoihin vaan uudenlaisiin kokeiluihin. Olisiko tässä yksi idea, jota voisi myöskin Suomessa kokeilla ja saada sillä tavalla myöskin julkinen hankintatoimi mukaan tähän uuteen, kestävään talouteen?

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on väestöön suhteutettuna runsaasti luonnonvaroja, se on tullut myös tässä keskustelussa hyvin esiin. Luonnonvaroissa on myös uuden työn mahdollisuuksia hurjan paljon mutta ei ilman panoksia tutkimukseen ja koulutukseen, ja niitä panoksia toivoisin vielä niin tältä hallitukselta kuin seuraaviltakin hallituksilta.

Asuimmepa sitten kaupungissa tai maaseudulla, toimeentulomme ja koko elämämme riippuu vahvasti maapallon luonnon tuottamista elämän edellytyksistä. Ilman niitä meillä ei olisi ravintoa, ei happea, ei energiaa, raaka-aineita tuotteisiin ja — mikä myös tärkeää — luonnon meille tarjoamia edellytyksiä. On tärkeätä muistaa, että luonto tukee hyvinvointiamme vain, jos se luonto voi itse hyvin. Valitettavasti meillä on globaalisti liian monta valtiota, jotka ovat ekologisia velallisia. Näissä maissa siis kansallinen kulutus on ylittänyt oman maan tuottokyvyn.

Se, mikä meidän on tärkeää muistaa lopuksi myös tässä keskustelussa, on se, että luonnonvarojen käytössä on kyse meidän ihmisten omista valinnoista. Niiden tulee aina pohjautua laajaan ymmärrykseen siitä, mikä luo menestystä kestävästi myös tulevaisuudessa.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ainakin osassa ryhmäpuheenvuoroista tuli selväksi, että Suomi on täynnä, pullollaan, energiaa. Eikä siinä välttämättä visioita tarvita — nyt pitää löytyä yhteinen tahto sen tehokkaaksi hyödyntämiseksi. Meillä ei nykyisessä taloustilanteessa ole varaa tuoda maahamme energiaa miljardeilla euroilla muista maista. Puun ja turpeen käytön lisääminen tulee huomioida voimallisemmin tehtäessä energiapolitiikkaan liittyviä päätöksiä. Tänäänhän julkaistiin jälleen synkkiä työttömyystilastoja. Kotimaisten uusiutuvien energiavarojen tehokkaampi hyödyntäminen loisi Suomeen töitä. Erään selvityksen mukaan oikealla energiapolitiikalla maahamme voitaisiin luoda jopa 50 000 työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. Arvoisa ministeri, onko tämä viesti nyt varmasti otettu vakavasti?

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen tulevaisuus on kaikkialla Suomessa olevissa luonnonvaroissa. Mutta saamme niistä hyödyn vain rajuilla satsauksilla tutkimukseen, tuotekehitykseen, vero-ohjaukseen ja investointeihin, tekemällä vahvoja poliittisia päätöksiä — joita ei näy tässä strategiassa. Keskustan ollessa hallitusvastuussa Vanhasen hallitus kolmin—nelinkertaisti tuotekehitysrahat. Tällä vaalikaudella niitä on muuten leikattu jo aika paljon. Se näkyy työllisyydessä, ja uusia työpaikkoja ei ole syntynyt odotetulla tavalla. Kysynkin nyt: aikooko hallitus muuttaa vielä loppumetreillä linjansa ja satsata rahaa tulevaisuuteemme eli tutkimukseen, koulutukseen ja tuotekehitykseen, siihen, että koko Suomen luonnonvarat saadaan järkevästi käyttöön ja Suomen kehitys liikkeelle?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa puhtaat vedet ovat rikkaus, mutta puhtaiden ve-sien eteen on tehtävä lujasti töitä, varsinkin Itämeren suojelussa. Ravinnepäästöjen vähentäminen on keskeistä, erityisesti ravinteiden tehokas kierrättäminen maataloudessa, ja myös pohjavesien suojelu on merkityksellistä. Kysyisin arvoisalta ministeriltä: mitä hallitus tekee Itämeren suojelun ja tehokkaan ravinteiden kierrätyksen edistämiseksi?

Lars Erik Gästgivars /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miksi teknologian huumassa, joka ei ole huono asia, unohdamme monesti meidän parhaan kaupitettavan luonnonvaramme, Suomen puhtaan luonnon? Tämä olisi valtava rahantuontiteollisuus, jos sitä hyödynnettäisiin. Turismi ja matkustaminen ovat maailman suurin teollisuus. Tämän olemme unohtaneet Suomessa. Miksi emme tee Suomesta myös turistimaata? Meillä on kaikki mahdollisuudet siihen.

Arvoisa ministeri, nyt annamme hotellien ja ravintoloiden, jotka palvelisivat näitä matkustajia, kaatua, ja työttömyys lisääntyy meidän oman kotitekoisen ravintola-alkoholipolitiikan takia. Toivottavasti olemme turismin ottaneet huomioon, kun rakennamme tulevaisuuden puhtaan elinkeinon ja luonnon talouden Suomeen.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on käyty tällä hallituskaudella vilkasta keskustelua turpeen olemassaolosta ja sen käytöstä. Olemme kaikki yksimielisiä siitä, että kivihiilen käyttö olisi lopetettava, mutta se vaatii myös johdonmukaista energia- ja veropolitiikkaa. Turpeen ja metsähakkeen lisäämiseen liittyy nimittäin kaksi ongelmaa. Ne ovat näiden hintakilpailukyky ja saatavuus.

Hallituksen päätös nyt laskea turpeen veroa ja nostaa metsähakkeen tukea on minun mielestäni oikeansuuntainen ja erittäin tervetullut muutos, mutta toisaalta esitetty metsähakkeen tuen rajaus olisi kuitenkin metsäenergian lisääntymiselle erittäin haitallinen. Arvoisa ministeri, kysyn: onko tällainen rajaus ylipäätään tarpeellinen?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeri Vapaavuorelta näkemystä siitä, kun eduskunta käsittelee valtioneuvoston kirjelmää jätedirektiivin muuttamisesta. Se on siis EU-asia. Siellä on siis jätehierarkia, joka menee niin, että ensimmäisenä on jätteen synnyn ehkäisy, toisena uudelleenkäyttö, kolmantena kierrätys ja sitten viimeisenä muu hyödyntäminen, esimerkiksi energiana. Tähän hierarkiaan liittyy semmoinen ongelma, että meillä on Suomessa hyvin paljon kumijätettä, siis vanhoja renkaita, käytettyjä renkaita, joita voitaisiin käyttää uudella tavalla, ja nyt tässä hierarkiassa katsotaan, että se on sitä muuta käyttöä. Jos se nostettaisiin hierarkiassa ylöspäin kierrätykseksi, niin silloin meillä olisi mahdollisuus saada yrityksiä, jotka voivat tehdä näistä renkaista nestemäisiä polttoaineita ja lämpöenergiaa. Miten voimme vaikuttaa EU:hun siihen suuntaan, että tällainen hierarkiamuutos saataisiin aikaan?

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä Suomen on tavoiteltava kunnianhimoisesti edelläkävijän asemaa luonnonvarapolitiikassa ja liiketoiminnassa. Luonnonvarat ja korkea osaamisemme mahdollistavat uudet avaukset myös viennin osalta. Cleantech-ratkaisujen lisääminen ja kestävien kulutus- ja tuotantotapojen edistäminen ovat tätä päivää. Kuitenkin samaan aikaan on huolehdittava jokamiehenoikeuksien suojelusta.

Maaseutua on vahvistettava sille tyypillisten alojen yritysten toimintaympäristönä panostamalla osaamisen ja teknologian kehittämiseen näillä aloilla. Suomella on kaikki mahdollisuudet. Kilpailuvahvuutenamme on puhdas ympäristö, eettiset tuotantotavat ja näihin liittyvät myönteiset mielikuvat. Tässä riittää Suomen Yrittäjillä sekä ministereillä puuhaa.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnonvarat pitäisi käyttää koko kansan hyödyksi. Käsittääkseni tämmöisen selonteon yhteydessä pitäisi miettiä sitä, jos pyritään edelläkävijäksi, että miten siitä kertyy varallisuutta. Koska puhutaan kestävästä käytöstä, niin varmaan osa kertyvästä varallisuudesta pitäisi rahastoida, kuten esimerkiksi Norjassa on tehty. Tosin siellä tietysti öljyvaroja kertyy vähän nopeampaan tahtiin, mutta se on malliesimerkki siitä, miten varat rahastoidaan ja niitä kertyy sitten käytettäväksi kansantalouden tarpeisiin. Siellä se on todella onnistuneesti hoidettu.

Kysyisin vain ministeriltä, onko Suomessa joitain tällaisia ajatuksia, esimerkiksi kaivostoiminnan mahdollisten tuottojen rahastoimisesta tai siitä, että osa energian käytöstä, jos käytetään enemmän turvetta tai metsäenergiaa tai muuta, rahastoitaisiin tulevaisuuteen.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Heikkilän puheenvuoro kyllä pakottaa huolestumaan ja kysymään, että ei kai teillä ole tavoitteena sosialisoida kansallisomaisuutta, siis kansalaisten omaisuutta, jos puhutaan siitä, että pitäisi luonnonvarojen hyödyntämistä alkaa rahastoimaan, rahastoimaan muuta kuin valtion omaisuudesta tulevaa hyötyä. Se on toinen asia. Tämä oli kyllä aika uskomaton idea, ja toivon kyllä, että perussuomalaiset irtaantuu tästä, koska kyllähän se olisi yksityisen omistusoikeuden ja omaisuudensuojan kannalta aivan valtava avaus. Uskon kyllä, että edustaja Heikkilä ei tätä tarkoittanut, koska tämähän veisi pohjan länsimaiselta hyvinvointiyhteiskunnalta, joka perustuu vapauteen ja demokratiaan, tasa-arvoon ja omistusoikeuteen ennen kaikkea.

Minä kannatan vahvasti luonnonvarojen hyödyntämistä ja toivon, että saadaan tämä iso yhteinen linja myöskin käytännön toimiksi, operatiivisiksi toimiksi, jolloin saadaan työtä ja toimintaa ja työpaikkoja Suomeen ja meidän luonnonvaramme hyödynnetään niin hyvin kuin mahdollista, toki kestävyysperiaatteitten mukaisesti.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Edustaja Heikkilälle annetaan mahdollisuus varmaan väärinymmärryksen oikaisemiseen, mutta toivoisin, että nyt annettaisiin mahdollisuus näille muillekin puheenvuoron pyytäjille ja tämmöinen henkilökohtainen debatti jätettäisiin vähemmälle.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, puhemies! Varmaankin tämä väärinymmärrys tuli siitä, että rinnastin kaivostoiminnan ja turpeen käytön. Kaivostoiminnasta tulevat varat eivät käsittääkseni ole mitään yksityisiä varoja, ja jos niitä luonnonvaroja, mitä kaivostoiminnasta tulee, rahastoidaan, niin minusta siinä ei ole mitään ristiriitaa. Tietystihän aina kun energiaveroja ja muita on, niin niistä verotuotoistakin voidaan rahastoida, eihän sekään ole sosialisointia, onhan niitä veroja ennenkin valtiolle näistä tuotannoista peritty, ja tämä on hyvä, että turpeen veroa on laskettu vihdoin. 3,5 vuotta on mennyt hukkaan tässä.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen osaaminen ict-alalla on merkinnyt varsinkin teollisuudessa ja erityisesti metsä- ja kuljetusalan teollisuudessa paljon, ja se on säästänyt suomalaista luontoa. Kysynkin ministeriltä: miten näette tämän alan tulevaisuuden? Ja kiitos siitä, että tähän koulutukseen on juuri lisätty 2,5 miljoonaa euroa.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu kestävästä liiketoiminnasta, ja minä myöskin olen sitä mieltä, että tätä pitää kehittää Suomessa, erityisesti sitä, miten voimme luonnon kestävällä käytöllä lisätä esimerkiksi elintarvikkeiden vientiä, turismia. Mutta kaikki tämä edellyttää sitä, että todella panostamme siihen, että meillä luonnon monimuotoisuus kaikessa rikkaudessaan säilyy tulevaisuudessakin. Siksi tarvitsemme myös suojeluohjelmia — niin vesiensuojeluohjelmia, soidensuojeluohjelmia kuin harjujensuojeluohjelmia ja näin poispäin. Meidän on kyettävä säilyttämään meille tyypillinen luonnonympäristö, ja se on se, mitä esimerkiksi matkailun kautta halutaan tulla tänne katsomaan ja kokemaan ilman muuta.

Mutta sitten haluaisin vielä kerran painottaa sitä, että meillä on aika isot rahat käytössä maatalouden ympäristötuissa, ja kun on tutkittu, miten ne vaikuttavat, niin niitten vaikuttavuutta voidaan huomattavasti lisätä, (Puhemies koputtaa) kun ne käytetään oikeisiin paikkoihin.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi kyllä täytyy ihmetellä tuota keskustan ryhmäpuheenvuoroa niiltä osin, kun siellä niin hartaasti puhuttiin hajautetusta energiantuotannosta, ja nyt kun edellisen hallituksen ministerikin on paikalla, niin sanon, että kyllä olisi ollut syytä tehdä näitä asioita jo edellisessä hallituksessa. Mutta näin kai se vain nyt näyttää sitten, että takin saumat ovat toisinpäin. (Mauri Pekkarinen: Mitä jäi tekemättä?)

Arvoisa ministeri Vapaavuori, vaikka tässä nyt menenkin kolmen M:n eli maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle, niin toivon, että perehtyisitte hoitokalastuksen tuloksiin Suomessa, koska se voi olla ihan oikea, aito vientiala myös ja myöskin elinkeinoala, joka kasvaa. Tällä hetkellä suomalaisesta kalasta noin 10 prosenttia on kotimaista ja sitten loput tulee Norjasta. Jos me pystyisimme panostamaan sisävesien hoitokalastukseen ja sitä kautta vesistöjen laadun paranemiseen, niin voisimme olla tukematta sitä norjalaista kalantuontia ja tällä tavalla nostaa kotimaisen kalan käyttöä ja samalla niitä verotuloja tästä kotimaisesta elinkeinoelämästä.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnonvarataloudessa on Suomessa erittäin mittavat mahdollisuudet, ja on hienoa havaita, että kaikki poliittiset tahot ovat samaa mieltä. Eräs oleellisimpia asioita tämän ison tavoitteen saavuttamisessa on se, että koko yhteiskunnallinen päätöksenteko on johdonmukaista eli kaikki politiikkalohkot soutavat samaan suuntaan.

Muistan, kun ministeri Vapaavuori eräässä tilaisuudessa totesi, että meiltä tulee jo pelkästään EU:sta pari kolme sataa erilaista säädöstä eri suuntaan, jotka luonnonvarojen käyttöä ohjailevat. Voidaan kysyä: Ovatko ne yhdensuuntaisia? Ovatko ne kannustavia? Vievätkö ne kohti tätä isoa tavoitetta vai eivät? Muistan, kuinka silloin totesitte, että eivät välttämättä vie. Elikkä olisiko paikallaan vähemmän strategioita, enemmän tekoja, jotta me pääsisimme siitä fossiilitaloudesta kohti biotaloutta?

Puhemies! Sitten tähän johdonmukaisuuteen. Hallitus omassa budjettiesityksessään sanoo, että Kansallista metsäohjelmaa ei voida näillä rahoilla toteuttaa. Logistiikkaan ei löydy niitä rahoja, mitä tämä luonnonvaratalous tarvitsisi. Lupajärjestelmät ja sääntely ovat yli kaikkien mahdollisten äyräitten. Yhteinen maatalouspolitiikka vie aivan toiseen suuntaan kuin mikä oli tavoite sääntelyn ja kannustavuuden osalta. Eli johdonmukaisuudelle on nyt kyllä tilaa ja tilausta.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä käytetyissä puheenvuoroissa on nostettu esiin kiertotalous. Haluan mainita Sitran Teolliset symbioosit -kehitysohjelman, joka toimii tietynlaisena kiertotalouden kehitysalustana. Verkostomaisessa toimintamallissahan toisen roska on toisen raaka-aine. Sitra teki näille yrityksille kyselyn helmi—maaliskuussa tämän vuoden alkupuolella, ja useimmat vastasivat, että heidän kilpailukykynsä on parantunut. 86 prosenttia kertoi, että ovat säästäneet kustannuksissa, yli kolmasosa kertoi kierrätyksen luovan uusia työpaikkoja, ja kolmasosa on parantanut tulostaan. Aivan erinomainen toimintamalli.

Yrityksiltä tuli kuitenkin toimenpide-ehdotuksia, joista olennainen on se sääntelyn purku ja lupakäytäntöjen pullonkaulojen poistaminen. Sen me tiesimme. Mutta sen lisäksi siellä oli toive saada selkeä kansallinen visio Suomen kiertotaloudesta ja kansallinen kauppapaikka helpottamaan ylijäämämateriaalien löytämistä. Kysyisin ministeri Vapaavuorelta: miten suhtaudutte tällaiseen kansalliseen visioon kiertotaloudesta?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olisin vähän samaa asiaa ottanut esille tästä kiertotaloudesta kuin edellinenkin puhuja. Suomalaisethan ovat hirveän huonoja kierrättämään käytettyjä tavaroita eteenpäin, ja niitten materiaaleja ei uudestaan hyödynnetä. Jos EU:n tilastoja katsotaan, niin suomalaiset kyllä laittavat kaikki lehdet ja paperit kierrätykseen, mutta siihen se melkein jääkin. Eli tässä Suomen luonnonvarataloudessa olisi äärettömän tärkeätä, että lisätään sitä kierrätystä ja hyödynnetään niitä aiemmin käytettyjä materiaaleja uudessa muodossa.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmiston puolelta on tullut monta kertaa esille tämmöinen ajatus, että Suomi on maailman kolmanneksi kilpailukykyisin maa, mutta sillä listalla esimerkiksi Kiina ei ole. Minä ihmettelen, mistä tuommoinen tutkimus on tullut. Kyllä se käytäntö sanelee ne.

Mutta mennäkseni asiaan: Meillä on esimerkiksi metsäteollisuutta. Siitä on puhuttu tässä nyt paljon ja maaseudun toimeentulosta. Annan esimerkin. Meillä Suomessa tehdään parkettiaihiot, mutta ne jatkojalostetaan muun muassa Unkarissa, Italiassa ja niin edelleen. No, jos tämä nyt niin kauhean kilpailukykyinen paikka on, niin miten ne kannattaa viedä sinne ja sitten tuoda valmiina tavarana tänne Suomeen? Eihän tämä yhtälö toimi. Minun järkeni ei ainakaan pysty sitä (Puhemies koputtaa) analysoimaan millään tavalla. Mistä johtuu, että vaikka meillä Suomessa on huippuosaamista, niin (Puhemies koputtaa) kuitenkin nämä tuotteet tehdään muualla?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyn kanssa arvoisalta ministeriltä vielä tästä EU-edunvalvontanäkökulmasta. Suomellahan on kolme tällaista suurta tematiikkaa, jotka liittyvät tähän kiertotalouteen. Yksi kysymys on todellakin näistä biopolttoaineista ja niistä vuoden 2030 normeista, joista saatiin onneksi vahvalla painostuksella ainakin tietty maininta, että nämä voivat jatkaa. Miten tätä edunvalvontaa viedään eteenpäin?

Toinen kysymyshän ovat nämä metsänielut ja niihin liittyvät teemat. Onko vielä mahdollista katsoa kokonaisuutena Suomen metsiä, jotka kuitenkin kasvavat tietyllä tavalla enempi kuin niitä käytetään?

Ja kolmantena on yleensä kestävä metsäta-lous. Ei tunnuta vieläkään EU:ssa ymmärrettävän sitä, että Suomenkin metsät on kokonaisuus ja niistä käytetään aina tiettyjä osia ja myöskin sitten (Puhemies koputtaa) energiapuuna tietyiltä osin. Silloin kun katsoo Pariisin kerrostalon ikkunasta niitä metsiä, niin ne ovat vähän erilaisia kuin Suomen metsät.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Vielä edustaja Timo Korhonen ja sitten ministerin vastaus.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei minään moitteena, mutta tällainenhan taisi olla viime vaalikaudenkin luonnonvaraselonteko, vähän tämmöinen sekava listaus erilaisia asioita ja ohjelmia, joista nyt ei oikein saa selvää, mitä tavoitellaan, kuka mitäkin koordinoi ja miten mihinkin päästään.

Mutta ihan kysymyksenä arvostamalleni ministerille: Täällä on sivulla 18 tällainen selkeä teksti, että luonnonvarojen kulutus Suomessa on asteittain yhä enemmän kytketty irti talouskehityksestä. Ei kai tämä nyt suinkaan tarkoita sitä, että tämä on selkeä tavoite? Kuitenkin tiedetään se, että jos me talouskasvua aiomme Suomessa saada, niin nimenomaan biotalous on yksi aivan keskeinen elementti muun muassa sen 200 000 uuden työpaikan tavoittelemisessa. Eli ainakin ymmärrän sillä tavalla, että nimenomaan talouskehitys ja luonnonvarat pitää kytkeä entistä tiukemmin yhteen, vai luenkohan minä nyt jotenkin väärin tätä tekstiä?

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No niin, ministeri Vapaavuori, 5 minuuttia tuosta puhujakorokkeelta. Olkaa hyvä.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Se selonteon ryhmittely noudattaa edellisen selonteon ryhmittelyä, joka on edustaja Pekkarisen käsialaa. Eli olemme sitten yhtä syyllisiä edustaja Pekkarisen kanssa, jos se on huonosti ryhmitelty. (Timo Korhonen: Sitä sattuu!)

Edustaja Lepän kanssa olen tismalleen samaa mieltä siitä, että tarvittaisiin itse asiassa vähän vähemmän strategioita ja pikkaisen enemmän tekoja. Mutta kun eduskunta maan korkeimpana valtioelimenä on määrännyt tämmöisen selonteon annettavaksi, niin ministeriöllä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin se antaa.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää eduskuntaryhmiä pääosin rakentavista ryhmäpuheenvuoroista. Hieman erilaisista painotuksista huolimatta kyllä siellä muutamat keskeiset teemat mielestäni toistuvat varsin hyvin. Ensinnäkin se, että luonnonvaroilla on erinomaisen suuri merkitys suomalaiselle kansantaloudelle. Toisaalta se, että niitten kestävän käytön merkitys kasvaa ja painottuu jatkossa joka tapauksessa. Ja kolmanneksi itse asiassa se, että nämä kehityskulut avaavat Suomelle, Suomen kaltaiselle maalle, huimia uusia mahdollisuuksia.

Luonnonvarataloushan voidaan jakaa monella eri tapaa, mutta ehkä sen voisi karkeasti jakaa sillä lailla, että puhutaan biotaloudesta, mineraalitaloudesta ja vesitaloudesta — vielä sillä lailla, että biotalous jaetaan useimmiten peltobiomassaan ja metsäbiomassaan. Metsien osalta voisi sanoa, että meillä tilanne on tällä hetkellä varsin hyvä. Metsäteollisuuden kaikki mittarit paperia lukuun ottamatta näyttävät tällä hetkellä ylöspäin. Puhutaan sitten sahasta tai puhutaan sellusta tai puhutaan kartongista, niin itse asiassa siellä menee tällä hetkellä varsin hyvin. Lisäksi se on uusiutumassa erittäin hyvää vauhtia, mistä biopolttoaineet on vain yksi esimerkki. Suomi on esimerkiksi tällä alalla kiistatta maailman ykkösmaa. Tästä huolimatta on selvää, että kestä-vien hakkuumahdollisuuksien puitteissa voimme käyttää edelleen vielä huomattavasti enemmän metsää kuin mitä tähän saakka olemme käyttäneet, ja siihen meidän pitää kaikin tavoin pyrkiä. Ja meidän pitää pyrkiä siihen, että me käytämme sitä entistä enemmän sekä energiaan että jalostukseen, kuitenkin pitäen aina mielessämme sen, että mitä korkeammasta jalostusarvosta on kysymys, sitä isompi hyöty siitä kansakunnalle on. Myös peltobiomassan puolella nähdään ainakin vähän pidemmällä aikavälillä muun muassa ilmastonmuutoksesta johtuen, puhtaan ruokatuotannon merkityksen kasvusta johtuen Suomessa isojakin mahdollisuuksia.

Mineraalitalouden puolella juuri tämä hetki ei ole ehkä kaikkein suotuisin. Kansainvälinen kaivosbuumi lopahti muutama vuosi sitten, ja sen lisäksi meillä kotimaassa tulivat Talvivaaraan liittyvät kiistattomat ongelmat. Mutta hiemankin pidemmällä aikavälillä on selvää, että ennen kaikkea Pohjois- ja Itä-Suomen maaperässä olevat erittäin merkittävät mineraali- ja malmivarat tulevat antamaan niille alueille ja myös kansakunnalle isoja uusia mahdollisuuksia.

Vesitalouden puolella voi sanoa, että siellä emme ehkä ole onnistuneet vielä hyödyntämään ja kaupallistamaan sitä huimaa osaamista, mitä meillä on. Maassa, missä on maailman puhtaimmat vedet, voisi kuvitella, että sen ympärille olisi syntynyt vielä parempaa vesiosaamista, jota voisimme käyttää siellä päin maailmaa, missä tilanne ei ole samanlainen.

Kaiken kaikkiaan kaikilla näillä aloilla meillä on isoja mahdollisuuksia myös tulevaisuudessa. Ja sitten kun näihin vielä liitetään nämä aineettomat tulokulmat, ennen kaikkea esimerkiksi matkailun tulokulmasta olen ihan vakuuttunut siitä, että luontomatkailun merkitys globaalisti tulee kasvamaan ja Suomella on tässä oma siivunsa saatavana. Niin että kyllä luonnonvaroista voimme ponnistaa jatkossakin eteenpäin. Minä uskon siihen, että yhä kovenevassa globaalissa kilpailussa kansakuntien kannattaa panostaa, ei pelkästään mutta merkittävässä määrin, sellaisiin pysyviin kilpailutekijöihin, joita heiltä ei voi ottaa pois. Meidän luonnonvaramme ovat meille pysyviä kilpailuetuja, ja ne ovat sellaisia, joita meiltä ei voi ottaa pois. Ja monilla näillä alueilla olemme nyt jo maailman ykkösiä.

Luonnonvarojen hyödyntämisen ohella sitten tietenkin kysymys on myös siitä, miten niitä hyödynnetään, ja sen, että niitä hyödynnetään yhä kestävämmällä tavalla, merkitys kasvaa maailmalla. Tällöin puhutaan lähinnä cleantechistä, erilaisista teknologioista, prosesseista, palveluista, joilla vähemmästä saadaan enemmän, joilla kestävämmällä tavalla hyödynnetään näitä luonnonvaroja. Myös tämä on alue, joka globaalisti kasvaa aivan huimasti ja jossa meillä on erinomainen mahdollisuus yhdistää suomalainen perinteinen insinööritaito ja itse asiassa suomalainen ict-osaaminen sitten vielä tähän luonnonvaratalouteen. Myös tästä tulokulmasta meillä on isoja mahdollisuuksia, kun vain ymmärrämme tämän oikein.

Arvoisa puhemies! Kaiken tämän pitää näkyä kaikessa politiikassa, mitä me teemme, on sitten kysymys koulutuksesta, investoinneista, on sitten kysymys verotuksesta, ihan mistä tahansa.

Puhemies! Viimeinen huomio. Haluan vahvasti alleviivata edustaja Lepän käyttämän puheenvuoron loppuosan merkitystä. Olen teidän kanssanne tismalleen samaa mieltä tästä. Me tarvitsemme tähän kokonaisvaltaisempaa ja johdonmukaisempaa tulokulmaa, ja me tarvitsemme tähän myös johdonmukaisempaa tulokulmaa ennen kaikkea Eurooppa-tasolla. Tässä suhteessa uskon, että tämä EU-komission uusi varapuheenjohtajajärjestelmä itse asiassa antaa ainakin mahdollisuudet siihen, että energia-, ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa koordinoidaan EU-tasolla paremmin kuin tähän saakka. Siitä huolimatta meillä on muutamia erittäin suuria kansallisen edunvalvonnan asioita, joihin edustaja Jaskari taisi viitata, jotka tulevat olemaan meidän listallamme vielä pitkään ja joista kaikkein tärkein liittynee biomassan kestävyyskriteereihin. Juuri tällä hetkellä ei ole vireillä EU:ssa tähän liittyvää lainsäädäntöä. Itse asiassa komissio on todennut, että ennen vuotta 2020 semmoista ei ole tulossakaan, mutta sen jälkeiselle ajalle niitä ollaan ilman muuta suunnittelemassa. Siinä meillä on valtavan iso kansallinen intressi vakuuttaa eurooppalaiset siitä, että se tapa, millä metsiä hoidetaan jossain muualla päin maailmaa, ei ole se tapa, miten niitä Suomessa hoidetaan, koska jos tässä epäonnistumme, niin sen jälkeen meidän metsäbiomassaamme ei voi enää lukea uusiutuvaksi, sitä ei voi enää tukea ja niin edelleen. Tässä on meillä iso kansallinen, yhteinen intressi.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kiitoksia, ministeri Vapaavuori. — Nyt siirrymme puhujalistaan, ja se jatkuu nopeatahtisena, mikä tarkoittaa, että puheenvuorojen maksimipituus on enintään 5 minuuttia.

Lauri Heikkilä /ps:

Herra puhemies! Tänään käsiteltävä selonteko on "Suomi kestävän luonnonvaratalouden edelläkävijäksi 2050 — Valtioneuvoston luonnonvaraselonteon ’Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous’ linjausten päivitys eduskunnalle 2014". Tässä selonteossa on tavoite asetettu ainakin riittävän kauaksi, ettei se ehdi lyödä hallitusta kynsille saman eikä vielä seuraavankaan hallituskauden aikana.

Puhdas ympäristö on itseisarvo. Luonnonvarojen käyttö koko kansan hyödyksi ja malliesimerkki onnistuneesta luonnonvarojen käytöstä kansallisen varallisuuden kasvattamiseksi löydetään Norjasta, jossa öljyrahasto on järkevän tulojen sivuun laittamisen seurauksena kasvanut suureksi. Nykyisin jokainen Norjan kansalainen on kruunumiljonääri, jos nämä öljyrahastovarat jaettaisiin tasan kansalle.

Arvoisa puhemies! Suomen kansantalous perustuu teollisuusmaaksi poikkeuksellisen vahvasti luonnonvarojen kestävään käyttöön sekä luonnonvaroista ja niiden jalostamisesta saatavaan arvonlisään. Tästä on saatava riittävä kilpailuetu tulevaisuudessakin. Sokli ja Kemira ovat jonkinlaisia virheitä, joita ei saa toistaa. Kemira myytiin ihan liian halvalla norjalaisille. Omia resursseja ei tule myydä halvalla ulkomaille vaan hyödyntää kotimaassa oman kansan parhaaksi.

Metsä- ja turvetaloutemme ovat merkittävät, joten ne on otettava kestävästi käyttöön. Hallituksen esittämä turpeen veron alentaminen on tervetullut. Miksi kuluneet 3,5 vuotta menetettiin ennen kuin tätä voitiin muuttaa järkeväksi, kun kivihiilen maailmanmarkkinahinta yllättävästi laski?

Tavoitteena on, että Suomi 2050 on kestävän luonnonvaratalouden edelläkävijä. Onko Suomella kuitenkaan varaa yltiöpäisesti subventoida esimerkiksi tuulivoimaa? Tuulivoimapanostaminen tehtiin keskustan johdolla viime hallituskaudella, ja tämä strategia on tullut kalliiksi. Siinä tietysti oli tavoitteena, että Suomeen olisi syntynyt tuulimyllyjen tekniikan rakentamista töistä, mutta toisin kävi. Nykyään myllyt rakennetaan pääasiassa pystytysvalmiiksi ulkomailla. Yleensäkin nopea reagointi tilanteiden muutoksiin tämmöisissä kehitys- ja tukiprojekteissa tulisi huomioida paremmin kuin aikaisemmin.

Luonnonvaroihimme liittyy merkittävää uutta tuotantopotentiaalia, uusia avautuvia markkinoita ja liiketoimintamahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia puhtaan teknologian cleantechin kehittämiseen ja näihin liittyvän osaamisen vientiin. Mutta tässäkin pitää tarkasti katsoa alat, ollaanko todella kärjessä ja saadaanko riittävän nopeasti tuloksia, ettei se käänny taas vastaan kauppakilpailussa muualla.

Strategisia tavoitteita on päivitetty, ja selonteossa on selkeitä muutosaskeleita, kuten luonnonvarapolitiikan johtaminen. Tässä yhteydessä voisi jälleen ottaa esiin luonnonvarainministeriön, jotta luonnonvaroja voitaisiin kokonaisvaltaisesti ja kestävästi hyödyntää.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on paljon hyvää tutkimuksen kannalta. Luonnonvaratalouden tutkimus otetaan huomioon strategisena tutkimusalana. Jo on aikakin. Tutkimustiedon käytettävyyttä lisätään viranomaisten valmistelussa. Tietysti on hieman arveluttavaa, riittääkö viranomaisten into ja osaaminen tähän. Luonnonvarakeskuksen perustamisella 1.1.2015 alkaen vahvistetaan uudistuvien luonnonvarojen tutkimusta, jota tarvitaan tulevaisuuden biotalouden ja siihen pohjautuvan hyvinvoinnin rakentamisessa.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen, Metsäntutkimuslaitoksen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastotuotannon yhdistämisellä helpotetaan tutkimus-infrastruktuurin ylläpitoa ja kehittämistä sekä tehostetaan tietovarantojen seurantaa ja tilastojen hyödyntämistä ja jalostamista. Toivottavasti tämäkin uudelleenorganisointi lisää maamme luonnonvaratalouden kykyä kansantalouden tasapainottamiseen.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Luonnonvarapäivityksessä on huomioitu vuoden 2010 jälkeen uudet luonnonvaroihin läheisesti liittyvät kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen linjaukset, kansallinen energia- ja ilmastostrategia, Kestävällä kasvulla hyvinvointia -tulevaisuusselonteko, biotalousstrategia, metsäpoliittinen selonteko, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia sekä arktinen strategia. Keskeisiä ovat lisäksi muun muassa uusi kansallinen materiaalitehokkuusohjelma sekä mineraalistrategiaa täydentävä kestävän kaivannaisteollisuuden toimintaohjelma.

Luettelemani lista osoittaa, että aihealueen ympäriltä on työstetty valtavasti paperia ja arvovaltaiset työryhmät ovat kokoontuneet satoja kertoja, on pyydetty valtavasti lausuntoja. Meillä pitäisi olla riittävästi tietoa ja ymmärrystä, että Suomi saadaan kestävän luonnonvaratalouden edelläkävijäksi. Se, mikä näissä kaikissa selvityksissä on tullut selväksi ja todistetuksi, on se, että Suomella on erityisen hyvät luonnonvararesurssit: on metsää, peltoja, järviä, mineraaleja, turvetta ja niin edelleen, yhteensä lähes 34 miljoonaa hehtaaria maankäyttöpinta-aloina mitattuna. Tämä on tunnustettu tosiasia, ja meillä on hyvät lähtökohdat onnistua saamaan luonnonvarapohjaista uutta taloutta meille.

Luonnonvarojen omistus on pitkälti hajautunutta. Tämä tuo omia erityispiirteitään luonnonvarojen vastuulliseen hyödyntämiseen. Selonteossa otettiin kantaa moniin tärkeisiin luonnonvarojen hyödyntämisen reunaehtoihin. Uusiutumattomia luonnonvaroja tulisi pyrkiä korvaamaan uusiutuvalla aina, kun se on kestävästi mahdollista, myös kierrätyksen keinoin. Täälläkin on sanottu, että jonkun jäte on puhdasta raaka-ainetta. Huoltovarmuus on otettava tosissaan, samoin puhdas ruoka.

Selonteossa on niukalti vaikutusten arviointia. Se työ on vaativa ja hyvin tehtynä aikaa vievä. Toivon, että kun vaikutusten arviointia aikanaan tehdään, se tarkastelu tehdään kansantalouden kokonaisvaltaisten vaikutusten kautta, ei pelkästään jotain erityisosa-aluetta painottaen.

Suomi on herännyt vähän jälkijunassa luonnonvarakeskusteluun ja luonnonvarojen hyödyntämiseen, jos arvioidaan osaamisen tai kilpailuedun näkökulmasta. Silloin, kun monet kilpailijamaat kehittivät uusia ratkaisuja, teknologioita, kierrätystä, meillä elettiin Nokia- ja paperitehdashuumaa. Romahduksen jälkeen on hypätty cleantech- ja biojunaan. Osittain tähän junaan on hypätty EU:n ohjauksenkin vuoksi. Tämä tarkoittaa, että kun meillä ei ole ollut omaa etulyöntiasemaa valmiina, olemme osaamisessa korkeintaan EU:n keskikastia, ehkä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. EU:n ohjaus kääntää koko Euroopan ajattelua. Siihen vaikuttaminen on tärkeää, mutta näkisin vielä tärkeämpänä oman erityisosaamisen ja erikoistumisen kirkastamista ja niiden valittujen strategisten asioiden aktiivista puolustamista EU:n päätöksenteossa. EU:ssa olisi hyvä tasapäistämispolitiikan sijaan kääntää katseet talousalueen erilaistamiseen, omien roolien löytämiseen kunkin alueen vahvuuksien pohjalta. Suomi pärjäisi luonnonvarapohjaisen teollisuuden, palvelutuotannon ja teknologian alueella.

Olen sitä mieltä, että Suomessa pitäisi keskittyä talouden ja tulevaisuuden kehittämisessä luonnonvarojen ja kierrätyksen teemaan ja poimia sieltäkin ne meille tärkeimmät ja potentiaalisimmat hyödyntämisalueet lähtien resursseistamme. Tehdään vastuullisesti, tehdään laatua, tehdään muita paremmin uusia arvoketjuja hyödyntäen. Meidän olisi suunnitelmien, raporttien ja ohjelmien teon sijaan aloitettava systemaattinen työ uusien työpaikkojen synnyttämiseen. Kaikkea kivaa ei pieni Suomi voi tehdä, sekin on tunnustettava. On tehtävä sitä, mihin meillä on parhaat edellytykset, ja kehityttävä siinä maailman parhaaksi. Tällä linjauksella saamme lopulta vahvan uuden vientiteollisuuden, vahvan oman energiateollisuuden sekä työtä ja toimeentuloa niin maalle kuin kaupunkeihinkin.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme valtioneuvoston luonnonvaraselontekoa "Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous". Ilmastonmuutoksen eteneminen, globaali kasvu, kulutuksen lisääntyminen ja kaupungistuminen ovat megamuutoksia, jotka asettavat ihmiskunnan kasvavien haasteiden eteen. Kilpailu luonnonvaroista kiihtyy — tämä näkyy esimerkiksi Kiinan toiminnassa Afrikassa. Maailman väkiluku kasvaa päivittäin yli 200 000 henkilöllä. Vuoteen 2050 mennessä maailman väkiluku on noussut 10 miljardin tuntumaan. Näin ei voi jatkua.

Talouskasvun kritiikitön tavoittelu on kyseenalaistettava. Lisäkasvua tavoiteltaessa pahoinvointi tuntuu vain lisääntyvän. Bruttokansantuote on hyvinvoinnin kannalta ongelmallinen mittari. Talouskasvu on hyväksyttävää, jos ainakin nämä kaksi ehtoa täyttyvät: 1) kasvu lisää ihmisten kokemaa kestävää hyvinvointia, 2) kasvu on saavutettu siten, että irtikytkentä energiankulutuksen ja luonnonvarojen lisääntyvästä käytöstä on toteutunut. Suomen näkökulmasta asian voisi tiivistää seuraavasti: enemmän toimivia ja laadukkaita palveluja, vähemmän muovi- ja digiroinaa ulkomailta.

Resurssi- ja materiaalitehokkuus ovat yksi keino kestävämpään talouteen. Valitettavan usein omilla toimillamme, kuten ylimitoitetulla sääntelyllä, estämme paikallisen joustavuuden ja arkijärjen käytön. Kotipaikkakunnallani saatiin pitkän selvittelyn jälkeen mahdollistettua yli jääneen kouluruuan hyödyntäminen varattomien ruokailussa. Suuret muutokset alkavat pienistä teoista.

Suomella on merkittävä kansallisvarallisuus runsaissa vesivaroissamme. Niiden arvo kasvaa tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen edetessä, makeiden vesivarastojen saastuessa ja ruuan kysynnän kasvaessa. Vesivarojen hyödyntämisessä ja vedenpuhdistusteknologioiden kehittämisessä Suomella on merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Runsaista vesivaroistamme huolimatta joillakin alueillamme on merkillinen vimma niin sanottujen tekopohjavesihankkeiden eteenpäinviemiseen. Pirkanmaalla eräiden kuntien yhdessä omistama Tavase Oy on jo parisenkymmentä vuotta terrorisoinut Pälkäneen ja Kangasalan kuntia. Ikuisuushanke on todellinen riesa kunnille, alueen yrityksille ja kansalaisille. Hanketta ei voi perustella vedenhankinta-argumenteilla — se on ympäristön kannalta riskialtis ja taloudellisilla perusteilla kestämätön. Tampereen sosialidemokraattien valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Salmi totesi Valkeakosken Sanomissa 16.10.2014 seuraavasti: "Iso ongelma on Pälkäneen ja Kangasalan vastustus. Moraalisista ja poliittisista syistä Tampere ei voi lähteä jyräämään muiden kuntien alueille." Ja edelleen: "Turussa vastaavan hankkeen kustannukset karkasivat käsistä, kemikaalien käytöltä ei vältytty, luvattua kapasiteettia ei saavutettu ja veden hinnan nousu on tuonut miljoonien lisälaskun kuluttajille." Tavase Oy:n ympäristölupahakemus on aluehallintoviraston käsittelyssä. Toivon ja luotan viraston tekevän älykkään ja vastuullisen päätöksen kieltäessään ympäristöluvan vahingolliselta hankkeelta. — Kiitos.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Anteeksi pieni viivästys. Luonnonvaroista oli keskustelua, käytiin juuri kalastuslaista tiivistä keskustelua tuolla penkissä.

Arvoisa puhemies! Selonteon tiivistelmässä jo havainnoidaan ihan oikein, että lähivuosikymmeninä ilmastonmuutoksen eteneminen, globaali kasvu ja kaupungistuminen lisäävät kilpailua luonnonvaroista. Lisäksi todetaan aivan oikein, että Suomen kansantalous perustuu teollisuusmaaksi poikkeuksellisen vahvasti luonnonvarojen kestävään käyttöön sekä luonnonvaroista ja niiden jalostamisesta saatavaan arvonlisään. Käytännössä puhutaan siis biotaloudesta, joka on hallituksellakin ollut ainakin juhlapuheissa tulevaisuuden tuoja ja Suomen talouskasvun vahvistaja. Tekoja tässä tietysti vielä lisää tarvitaan.

Suomen selviytyminen vaatii noin 200 000 uutta työpaikkaa. Luonnonvarakeskusteluun työpaikkojen tarve liittyy suoraan, nimittäin ne ovat kaikista helpoiten ja monia nousevia yhteiskuntaperiaatteita parhaiten noudattaen luotavissa etenkin luonnonvara- ja biotalouteen. Näillä aloilla meillä on huippuosaamista, ja satsaaminen näihin aloihin on järkevää, koska kaikilla aloilla jatkuvasti koveneva kansainvälinen kilpailu ei vie näitä työpaikkoja täältä pois, vaan ne olisivat varmasti, ainakin lainausmerkeissä, pysyviä työpaikkoja, kuten ministerikin äsken debatissa totesi. Näiden alojen nousu vaatii eittämättä myös poliittisia toimia, mutta tuo 200 000 työpaikan tavoite on Suomen talouden kannalta niin tärkeä, että aluksi myös menoja lisäävät toimet kannattaa toteuttaa, jotta saadaan luotua käänne kohti tasapainoa.

Kuinka sitten luonnonvara- ja biotalous pystyvät tuottamaan mittavat määrät uusia työpaikkoja? Metsät ja puu sekä elintarviketalous muodostavat biotalouden ytimen ja Suomen uuden nousun selkärangan. Ruuantuotanto voi luoda tuhansia uusia työpaikkoja, ja me voimme tavoitella erittäin merkittävää vientiosuuden kasvua huolimatta juuri nyt lähialuevientiä hankaloittavasta kriisi- ja pakotetilanteesta. Puuta voidaan hyödyntää monipuolisesti. Se ei ole pelkkää sellua ja paperia. Biotalouden raaka-aineella on mahdollisuus valmistaa käytännössä lähes mitä tahansa, kuten vaikkapa vaatteita ja lääkkeitä. Nyt olisi nopeasti saatava liikkeelle kokeiluja biotalouden eri osa-alueilla. Pitää myös tukea osaamisen kehittämistä, tutkimusta sekä yritysten kasvua ja kansainvälistymistä, jotta uusia vientituotteita syntyy.

Selonteon tekstissä itseäni lämmitti erityisesti kohta, jossa oli hahmoteltu kestävän luonnonvaratalouden lähtökohdat. Tekstissä tavoitellaan muun muassa sitä, että sovitetaan yhteen kestävän käytön, kansallisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin sekä globaalin vastuun tavoitteet sekä globaalit keskinäisriippuvuudet ja että yhdistetään luonnonvaratalouteen ja osaamistalouteen perustuvat Suomen vahvuudet ottaen samalla huomioon eri alueitten vahvuudet ja erityispiirteet. Nämä lauseethan ovat käytännössä kuin suoraan keskustan linjauksesta.

Selonteossa otetaan luonnollisesti kantaa myös mineraalivarantoihin. Nekin ovat luonnonvarojamme. Talvivaaran paikkakunnalla Sotkamossa asuvana ja myös Kainuun maakuntahallituksen puheenjohtajana uskallan väittää, että myös kaivannaisteollisuudessa kokonaisuutena on Suomessa edelleen tukuittain mahdollisuuksia työpaikkoihin. Siellä meillä on yhä paljon osaamista, jota voidaan vahvistaa. Yksi iso ratkaistava asia tietysti on pääomien riittävyys.

Pääomakysymykseen luonnonvarojen hyödyntämiseksi tämä selonteko jättää täysin vastaamatta. Rahoitustarpeistakin selonteko toteaa ainoastaan, että niitä ei ole tässä vaiheessa selvitelty ja että toimenpiteitä toteutetaan voimassa olevan menokehyksen ja talousarvioiden puitteissa. Kyllä jollakin tasolla myös rahoitukseen olisi pitänyt pystyä ottamaan kantaa, jottei tämä sinänsä sisällöllisesti hyvä selonteko jää taas niin monen hallituksen strategiapaperin kanssa vain hyllyyn pölyttymään.

Biotalouden kehittämiseen ensi vuoden talousarviossa varatut 2 miljoonaa euroa ovat vain nappikauppaa. Luonnonvara- ja biotaloudella olisi todellinen mahdollisuus nousta Suomen talouden veturiksi, mutta siihen pitää uskaltaa satsata. Valitettavasti tällä vaalikaudella tätä satsausta ei ole tehty.

Mutta, arvoisa puhemies, aika käy, ja sopinee, että jatkan seuraavassa puheenvuorossa.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pidin selonteossa hyvänä sitä, että siinä oli käsitelty suomalaisen sääntelyn ristiriitaisuutta luonnonvarojen hyödyntämisen esteenä. Ristiriitaiset maankäyttöpaineet ja ideologiat tosiaan hankaloittavat sen potentiaalin käyttöönottoa, jonka Suomen laajat ja monipuoliset luonnonvarat mahdollistaisivat. Alkuperäisen luonnon suojelu ja säilyttäminen, alkutuotanto, paikalliset kulttuurit, vapaa-aika ja matkailu, liikennekin ja monenlainen tuotannollinen toiminta olisivat kuitenkin varsin luontevasti yhteensovitettavissa myöskin.

Ehkä vielä enemmän kuin lainsäädännön ja kaikenlaisen sääntelyn ristiriitoja meidän pitäisi nyt pystyä tutkailemaan meidän lainsäätäjien keskuudessa vallitsevia ideologisia painotuseroja. Ne hidastavat kehitystyötä varsin voimallisesti.

Luonnonvarapolitiikkaa ei voi olla ilman kannanmuodostusta maaseutuun. Maaseutu jäi valitettavasti tästä selonteosta melko irtonaiseksi. Ensinnäkään luonnonvarataloutta ei voi olla ilman kestävää, kunnollista infraa, ilman maata-loutta, metsätaloutta, ilman elävää maaseutua ja niitä ihmisiä, jotka haluavat elää ja yrittää maaseudulla. Elävä maaseutu ihmisineen ei taas voi toteutua ilman riittäviä palveluita ja kunnollisia elämän mahdollisuuksia joka puolella ympäri laajaa Maaseutu-Suomea.

Jos tavoittelemme johtavaa luonnonvarojen osaajan paikkaa ja tästä meille myöskin sitten merkittävää vientituotetta, se edellyttää elävää maaseutua. Luonnonvarojen hyödyntäminen vaatii satsaamista koulutukseen, tieto- ja tieliikenneyhteyksiin sekä paikallisen jalostustoiminnan edistämistä ja sen tukemista.

Tämän hallituksen aikana on lisätty maaseutupolitiikan riippuvuutta Euroopan unionin rahoituksesta, kun molempien pääministerien aikana on viety rahoituksellista pohjaa niin maaseudun kehittämiseltä kuin myöskin ihan perusmaataloudelta. EU:lta tuleva raha on tietysti positiivinen asia, kun nyt olemme siitä täysin riippuvaisia, mutta ainoana merkittävänä rahoitusvälineenä liian byrokraattinen, jotta kehitystyön olisi todella mahdollista ponnistaa ruohonjuuritasolta.

Samaa teemaa voi jatkaa kohtuuttomaan sääntelyyn, joka jarruttaa maaseudun yritystoiminnan kasvamista ja maataloudenkin kehittymistä merkittävästi. Nouseva maaseutu ja todellinen luonnonvaroihin perustuva talouskasvu vaativat sekä rahoituksen kohdentamista että massiivisen sääntelyn määrätietoista purkamista.

Arvoisa puhemies! Rahoituksen osalta selonteko tyytyy vain toteamaan, ettei siihen oteta kantaa. Hallitushan on tunnetusti ja määrätietoisesti myöskin leikannut maaseudulta ja maataloudelta joka vuosi. Maatalouteen ja maaseutuun on kohdistettu niin suuret leikkaukset, että biotalouden kehittämiseen varattu 2 miljoonaa euroa tuntuu kovin keveältä, vaikka juuri biotalouteen satsaaminen tukisi parhaiten meidän luonnonvarapolitiikkaamme, jota tälläkin selonteolla kai tavoitellaan.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olemme käyneet tänään monipuolisen keskustelun luonnonvaroistamme ja niiden tuomista mahdollisuuksista kansakunnallemme, ja toivottavasti nämä puheet siirtyvät teoiksi, sillä Suomen kilpailuvahvuutena on puhdas ympäristö ja eettiset tuotantotavat ja näihin liittyvät myönteiset mielikuvat. Tuotteiden turvallisuus, jäljitettävyys ja maukkaus sekä niihin liittyvät muut kuluttajan näkökulmasta myönteiset arvot mahdollistavat viennin laajentamisen. Maataloustuottajia ja elintarvikkeiden jalostajia tuleekin kannustaa kehittymään ja hyödyntämään kasvupotentiaalinsa.

Metsäteollisuuden toimintaedellytykset tulee turvata. Metsälakien uudistus oli SDP:n tavoitteiden mukainen. Sosialidemokraatit käynnistivät keskustelun metsän uudistamisvelvoitteen kiristämiseksi metsälakipaketin valiokuntakäsittelyssä. Metsän uudistusvelvoitetta kiristettiin, kasvatuskelpoisen taimikon keskipituusvaatimus nostettiin puoleen metriin ja edellytettiin kuusentaimikoiden turvaamista.

Luonnonvaratalouden toimijoiden tulee ottaa huomioon myös sosiaalinen kestävyys ja yhteiskunnalliset velvoitteet toiminnassaan, sillä valitettavasti harmaa talous ja työehtojen polkeminen ovat arkea esimerkiksi puunkorjuun ketjuissa.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mölsä totesi puheessaan, ettei sanonta "Suomi elää metsästä" hetkauta tätä salia mitenkään. Minä olen samaa mieltä kuin edustaja Mölsä, että Suomi voisi elää metsästä paremmin. Kuten ryhmäpuheenvuorossamme todettiin, maamme pinta-alasta on metsää suunnilleen 75 prosenttia. Nykyinen hallituksen harjoittama politiikka ei ota huomioon metsäsektoria ja sen mahdollisuuksia. Metsä on merkittävä vientiteollisuuden lähde.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin nyt suomalaisen sahateollisuuden asema vaikeutuu merkittävästi purun ja kuoren markkinointiongelmien takia. Esimerkiksi märkää purua ajetaan pitkiä matkoja, elikkä kun siinä on monta kymmentä prosenttia vettä, vettä siirretään paikasta toiseen, jopa Etelä-Pohjanmaalta Kotkaan, koska sahojen polttokelpoiset jakeet eivät käy paikallisesti kaupaksi. Paikalliset voimalaitokset suosivat halpaa hiiltä ja tukien avulla kilpailuedun saanutta metsähaketta. Tukea maksetaan tuontihakkeellekin, joka tuodaan Venäjältä etupäässä. Elikkä EU:n ulkopuolelle meneviä tukia ei pidä sallia. Jos metsähakkeen tukea vielä nostetaan, se heikentäisi purun ja kuoren asemaa entisestään, nimenomaan näillä sahoilla. Katson, että nykyinen energiapolitiikka syrjii sahoja. Siksi puupohjaisten polttoaineitten kilpailukykyä parantavien toimenpiteitten piiriin pitäisi sisällyttää metsähakkeen lisäksi sahojen tuottama puru ja kuori sekä muut prosessissa syntyvät polttokelpoiset jakeet. Sahat kärsivät nykyisestä energiapolitiikasta, poliittisista linjauksista. Kuoren ja purun hintakilpailukyky metsähakkeeseen nähden on korjattava maksamalla niille sama muuttuvan sähköntuotannon tuki kuin metsähakkeelle — nämä nimittäin eivät sitä saa. Myös puupuristeitten, kuten brikettien ja pellettien, kilpailukyky on varmistettava. Tuontihakkeen tuki on lopetettava.

Arvoisa puhemies! Suomessa on voimassa tukijärjestelmä eli puupolttoainevoimalan syöttötariffi. Sen tavoitteena on aikaansaada investointeja, joilla mahdollistetaan yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto hajautetusti sahoille sopivissa pienen mittakaavan laitoksissa. Nykyinen tilanne, jossa sahan polttokelpoisten jakeiden markkina on vääristynyt kilpailevien polttoaineiden saamien tukien takia ja jossa sahat eivät pääse hyödyntämään kilpailumaissa käytössä olevaa syöttötariffijärjestelmää näiden jakeiden paikallisessa käytössä, on kestämätön. Tukijärjestelmä ei toimi. Syöttötariffijärjestelmän leikkurin taso on kaksinkertaistettava 1,5 miljoonaan euroon per vuosi, jotta investoinnit käynnistyvät. Se on tällä hetkellä 750 000, ja yksi ainoa chp-laitos on tehty, ja sekin on konkurssin partaalla. Nämä ovat niitä turhia tukia, joilla ei saada muuta kuin rääpimistä aikaan. Ne on tehtävä kunnolla, järjestelmällisesti, että tämä homma toimii ja meillä on paikallista energiantuotantoa ja siitä syntyy elinkeinoja maaseudulle.

Arvoisa puhemies! Reilu kuukausi sitten jätin kirjallisen kysymyksen ongelmista, joita olen tässä kuvannut. Vastauksessaan elinkeinoministeri Vapaavuori totesi muun muassa näin: "Hallitus on hyvin tietoinen sahateollisuuden nykyisistä ongelmista. Turpeen veron alentaminen ja siitä automaattisesti tukijärjestelmän kautta tuleva metsähakkeen tuen lisääntyminen heikentävät purun ja kuoren markkina-asemaa. Nykyisessä energiatukijärjestelmässä metsäteollisuuden prosessien sivutuotteiden kilpailukyvyn parantaminen lisätoimenpiteillä on erittäin hankalaa. Sahateollisuuden ongelmien ratkaisemiseen on nykytilanteessa löydyttävä muita keinoja. Muutokset tukijärjestelmään edellyttävät EU:n valtiontukisääntelyn mukaisuuden varmistamista. Tähän arvioidaan liittyvän erityisiä haasteita."

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeri Vapaavuorelta: Mitkä ovat nuo keinot, jotka pitäisi nyt löytää sahateollisuuden ongelmien ratkaisemiseen? Onko mitään tehtävissä liittyen EU:n valtiontukisääntelyyn ja muutoksiin tukijärjestelmässä? — Kiitos.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi vielä kertaalleen täytyy ihmetellä keskustan ryhmäpuheenvuoron sisältöä, missä puhutaan hajautetusta energiantuotannosta, ja sinänsä myöskin, kun nyt luin tuon vuoden 2010 selonteon, niin kyllä siinä aika paljon samoja elementtejä on kuin tälläkin kaudella. Näitä arvostelevia kommentteja sikäli en ihan täysin ymmärrä, mutta ehkä omiakin toimia pystytään kriittisesti katsomaan.

Fossiilitaloudesta on siirryttävä aitoon bio- ja kiertotalouteen, ja siihen meillä Suomessa on täysin kaikki eväät, koska olemme todellakin luonnonvaroista rikas maa. Toki ongelma on globaali suurestikin, ja globaalisti tähän pitäisi päästä. Ongelma on siis käytännössä Suomen rajojen ulkopuolella, ja me voimme olla siinä kärkenä viemässä hyviä käytäntöjä.

Metsäperusteinen biotalous on ollut totta jo reilusti yli sata vuotta. Suomen ensimmäinen metsälaki vuodelta 1886 toteaa: "Metsää älköön autioksi hävitettäkö." Tämä hieno periaate on jatkunut sittemmin yksityismetsälainsäädännössämme. Jostain on ollut köyhän maan ponnistettava, mutta silti ymmärtäen, että ruokkivaa kättä ei pidä purra. Metsä on keksitty useaan kertaan Suomessa uudelleen, ja uskon tämän 1886 metsälain hengen jatkuvan edelleen niin, että Suomessa metsätalous ja luontoarvot sopivat samaan metsään. Samoin ne sopivat harvaan asuttuun ja pitkien etäisyyksien Suomeen. Pokasaha on soinut salomailla, ja puu on liikkunut vientiin asti.

Biopolttoaineiden kehitykseen täällä on viitattu muutamia kertoja. Olen todella huolissani siitä, minkälaisen tavoitteen tässä EU lopulta saa hierottua niiden käyttöön Suomessa. Tässä olisi edellytyksiä, olisi osaamista, olisi teknologiaa, mutta ilmeisesti Eurooppa on vielä vanhan öljynjalostusteknologian kourissa.

Sitten haluaisin kiinnittää huomiota selonteossa elintarvikeomavaraisuuteen ja elintarviketurvallisuuteen huoltovarmuustekijänä ja siitä erityisesti haluan nostaa vesitalouden ja kalatalouden.

Puhtaat vesivarannot ovat meillä jo käytössä, ja niiden markkinat ovat oven takana, mutta minua surettavat myös alihyödynnetyt kalavedet. Ammattikalastajien määrä niin sisä- kuin ulkovesillä on suorastaan romahtanut. Kotimaista kalaa on ruokapöydässä sangen vähän, ja tuemme norjalaista kalateollisuutta ja kalataloutta. Kun tämä eduskunta aloitti, niin enimmäkseen puhuttiin poistokalastuksesta. Kalatalouden virkakielessä nyt sentään vaikuttaa siltä, että jo puhutaan hoitokalastuksesta. Sisävetemme tarjoavat suuret mahdollisuudet kalatalouden nousuun sekä vientialana — matkailualakin on vientiala — että ylipäätään kotimaisena ravintona. Haluan tässä yhteydessä muistuttaa ja nostaa esille Vihdin Enäjärven esimerkin hoitokalastuksen tuloksista. Emme kai ole vesistöjen kunnossapidossa yhden totuuden maa?

No, kiertotalous sitten vaatii vielä monella alueella toimia. Askelia on otettu romun kierrättämisessä ja siihen liittyvässä lainsäädännössä, mutta vain muutamia viikkoja sitten kuulimme, että suomalaiset vievät kilotolkulla vaatteita kaatopaikalle. Sanotaan, että vain puhdas ja ehyt vaate kelpaa kierrätykseen, mutta olen tästä asiasta eri mieltä. Meillä on siihen käytäntöjä. Menneeseen matonkudeperinteeseen verrattuna vaikuttaa nyt siltä, että toisaalta mennään askel osittain jopa taaksekin päin.

Mielestäni myöskään maatalouden suhteen emme puhu tässä salissa tässäkään keskusteluaiheessa liian vähän. Meidän elintarvikekauppataseemme on jo negatiivinen, ja tämä järkyttävä EU-byrokratia on vain lisääntymässä yhteisen maatalouspolitiikan ratkaisun myötä. Me, jotka istumme maa- ja metsätalousvaliokunnassa, olemme tätä olleet nyt todistamassa surullisesti, ja se on myöskin hyvin huonoa strategista johtamista Euroopan unionilta itsessään, että politiikkasektori menee näin epäjohdonmukaiseksi. Se samalla kyllä minun mielestäni murentaa myös uskoa näihin yhteisiin, liian pitkälle meneviin politiikkasektoreihin.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kun me kaikki täällä etsimme ja koko Suomi etsii ulospääsyä talouden alamäestä kohti talouskasvua — tai ainakin talouden tasapainoa — luonnonvaratalous, biotalous, vihreä talous, millä nimellä sitä nyt halutaankaan nimittää, on yksi avainaloja, jolla tätä talouden kuvaa voidaan muuttaa. Se muutos vaatii sitä, niin kuin äsken debatissa myöskin keskustelua kävimme, että meidän politiikantekomme on johdonmukaista, pitkäjänteistä ja ennustettavaa.

Luonnonvara-alalla toiminta vaatii erityistä pitkäjänteisyyttä. Se on erittäin pääomavaltainen ala, ja siksi ne investoinnit, joita sinne halutaan tehdä, tarvitsevat tuekseen sellaisen toimintaympäristön, poliittisen ympäristön, että ne, jotka haluavat lähteä investoimaan, uskaltavat sen tehdä. Siksi vaikkapa energiapolitiikassa, jos sen ottaa esimerkiksi, poukkoilu, jota tälläkin hallituskaudella on tehty, on myrkkyä noille uusille investoinneille. Sitten kun se on niin, että investointeja ei tapahdu, meillä ei myöskään saavuteta niitä tuloksia, joita me yhdessä kaikki tavoittelemme.

Niin kuin äsken myöskin totesimme, meillä on strategioita joka lähtöön. Niitä on valtionhallinnossa tällä hetkellä liikaa, ne eivät ole johdonmukaisia, ne eivät ole yhdensuuntaisia, ne ovat osittain jopa ristikkäisiä, ja tämäntyyppinen tilanne on entisestään omiaan sotkemaan sitä isoa kuvaa, jota me haluamme tehdä, elikkä enemmän tekoja, vähemmän strategioita, ja näin me pääsemme fossiilitaloudesta kohti biotaloutta.

Puhemies! Ihan muutama asia luettelonomaisesti tästä epäjohdonmukaisuudesta — energian jo mainitsinkin.

Kansallinen metsäohjelma sellaisena, minä me olemme sen yksimielisesti hyväksyneet, ei toteudu. Näin sanotaan hallituksen itsensä ensi vuoden budjettikirjassa. Se ei toteudu. Se ei ole johdonmukaista.

Logistiikasta, saavutettavuudesta: Kaikki tiedämme, että tiestön kunto heikkenee. Me olemme yhteisesti päättäneet ja linjanneet, että me haluamme kohentaa meidän varsinkin alempiasteisen tiestömme kuntoa, jotta me teemme tilaa ja mahdollistamme uusiutuvien luonnonvarojen tehokkaamman käytön. Mitä on tapahtunut? Määrärahoja on leikattu, tiestön kunto heikkenee entisestään.

Lupajärjestelmät ja säätely: Me olemme koko ajan lisäämässä säätelyä ja nimenomaan sille toimialalle, joka on tekemisissä luonnonvarojen kanssa. Jälleen tullaan kysymykseen siitä, onko se johdonmukaista vai ei.

Teknologinen kehittyminen: Me olemme kuulleet, että hallitus on onneksi hiukan lisännyt nyt budjettitäydennyksessään rahaa teknologian kehittymiseen, mutta toisaalta alun alkaen se leikkasi merkittävästi ensi vuoden budjetissaan teknologian edistämisvaroja ja nyt jonkun verran on palauttanut niitä, mutta kuitenkin edelleen ollaan miinusmerkkisessä tilanteessa, tilanteessa, jossa me tarvitsemme nimenomaan teknistä kehittymistä, jotta me voimme resurssitehokkaasti, energiatehokkaasti ja taloustehokkaasti hyödyntää enenevässä määrin meidän luonnonvarojamme. Samalla kun teknologiaa kehitämme itsellemme, sille on kysyntää ympäri maailmaa, ja siksi tämä tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan edistäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta me pystymme hyödyntämään meidän omat raaka-aineemme, meidän investointimme ja työmme mutta myöskin sen teknologisen osaamisemme, joka meillä tällä biotalousalalla on.

Puhemies! Lopuksi vaihtotaseeseen ja kauppataseeseen. Kaikki se, mitä me pystymme tekemään itse omista luonnonvaroistamme, edistää meidän kauppataseemme ja vaihtotaseemme oikaisemista. Se on äärimmäisen tärkeä asia. Myös maatalous, ruuantuotanto on tässä äärimmäisen tärkeä asia. Me tuomme ruokaa Suomeen 4,5 miljardin euron arvosta ja viemme noin 1,5 miljardin euron arvosta, jotenka siinäkin meillä on alijäämää miljardikaupalla. Mahdollisuuksia ja markkinoita hyvälle, tutkitulle, puhtaalle, turvalliselle ruualle maailmalla on, ja ne pitää meidän pystyä avaamaan ja sitä kautta myöskin vähentämään meidän ruuantuontiamme ja parantamaan meidän vaihtotasettamme.

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksella oli hienot tavoitteet, mutta niin kuin täällä on aikaisemmin todettu, ne toimeenpanolait, joita nyt on yhteisen maatalouspolitiikan tiimoilta tehty, vievät sitä tavoitetta aivan eri suuntaan. Ne monimutkaistavat, vaikeuttavat, lisäävät entisestään hallinnollista taakkaa eivätkä edistä ja kannusta investointeihin. Siksi meidän on aivan erityinen huoli kiinnitettävä siihen, että me pääsemme aidosti yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisessa siihen isoon tavoitteeseen eli eurooppalaisen ja suomalaisen ruuantuotannon edistämiseen.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! "Ei kannata. On vanhanaikaista puhua luonnosta, luonnosta keräämisestä. On vanhanaikaista puhua maataloudesta." Näin puhuttiin vielä vähän aikaa sitten. Mutta viime vuosina on tapahtunut jotakin olennaista muutosta. Vielä parikymmentä vuotta sitten ei olisi varmaan uskonut, että tässä salissa puhutaan luonnonvarataloudesta tällä äänensävyllä, millä tässä tänään puhutaan hyvin laajasti.

Nytten monet maaseudun asiat, monet luonnonvaroihin liittyvät asiat ovat moderneja, nykyaikaisia, ne nähdään jo mahdollisuutena, Suomen tulevaisuuden tekijänä. Luonnonvaroista voidaan puhua jo rohkeasti uudenaikaisina, moderneina kehityksen asioina. Minä itse uskon, että yksi Suomen tulevaisuuden nokioista on juuri luonnonvaroissa.

Olen suurimman osan työurastani tehnyt töitä maaseudun kehittämiseksi. Olen todella ylpeä, että näistä asioista puhutaan nyt eduskunnassa tällä arvolla, millä niistä nyt puhutaan. Ei näille enää naureta. Luonnonvara-ala nähdään vuonna 2014 aivan eri näkökulmasta kuin vuonna 1989, jolloin valmistuin agrologiksi, jolloin aloitin työurani. Tästä kehityksestä olen todella iloinen. Vielä 90-luvun alussa en minä olisi voinut uskoa, että tämä kehitys tulee olemaan kuitenkin näin positiivista. En olisi uskonut sitä, että luonto ja luonnonvarat nähdään koko ajan merkittävämpänä asiana. Kyllähän minä silloin yritin puhua siitä, mutta monet nauroivat. Olinko silloin sinisilmäinen? Mutta on hienoa tänä päivänä puhua näistä samoista asioista sillä erolla, että tänä päivänä ne todellakin nähdään Suomen oikeana mahdollisuutena.

Viime vaalikaudella saatiin tämä luonnonvarastrategia-asia liikkeelle. Edustaja Mattila on ottanut esille sen, että viime vaalikaudella keskusta ei saanut tähän laitettua niitä asioita, joita tuossa omassa ryhmäpuheenvuorossani toin esille. Mutta tämä kehitys on viime vuosina ollut todella nopeaa. Niin mahdoton on tapahtunut viime vuosina ja viime aikoina keskusteluissa, että on todella hienoa, että silloin neljä vuotta sitten saatiin joku strategia aikaiseksi. Kiitoksia sille porukalle, joka viime kerralla laittoi sen liikkeelle. Nyt sitä strategiaa päivitettiin — hyvä asia.

Kehitystä tapahtuu koko ajan, ja toivottavasti tämä saadaan sitten jo seuraavalla vaalikaudella selvästi parempana kokonaisuutena menemään eteenpäin. Uskon, että seuraavalla kerralla tässä ovat mukana myöskin johtopäätökset ja esitykset, mitkä ovat ne toimintamenetelmät, millä tavalla nämä luetellut asiat voidaan myöskin toteuttaa. Tässä selonteossa on paljon todella hyviä asioita. On lueteltu selontekoja ja selvityksiä. Olen päässyt jo aikaisemmin perehtymään useisiin näistä selonteoista. Ne ovat yksittäisinä erittäin hyviä asioita. Mutta kun puhutaan strategiasta vuoteen 2050, josta tässä on kysymys, niin tästä puuttuvat johtopäätökset, kokoamiset ja yhteenvedot toimintamalleista, menetelmistä. Varsinainen strategia puuttuu minun mielestäni tästä paperista. Eli tämä on hyvä aihio seuraavaa askelta varten. Odotan, että pääsemme tässä keskustelussa taas seuraavan askeleen eteenpäin.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Pikkusen tuosta turpeen käytöstä.

Nyt meillä on varmasti siellä mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon ja varallisuutta Suomessa. Esimerkiksi, jos tilanne olisi semmoinen, että Norja olisi tällä paikalla ja Suomi Norjan paikalla, niin Suomi ei käyttäisi öljyä mutta Norja käyttäisi varmasti meidän turvevarannot ja hyödyntäisi ne kansalaisten hyväksi. Mutta valitettavasti siitä on nyt tullut vihervasemmiston semmoinen uskonnollinen pykälä, lähinnä semmoinen mekka, että kaikki, mikä siellä liikkuu, tarkoittaa, että sinne ei saa sitten mennä.

Jos nykyteknologialla ei pystytä puhtaasti turvetta tuottamaan, siellä historiassa ei tapahdu mitään. Jos otetaan esimerkiksi paperi- ja massateollisuus, se saastutti ennen vaikka kuinka paljon. Nykyään ei ole missään sen puhtaampaa kuin Suomessa, koko maapallolla, tämä tuotanto, mikä on. Elikkä teknologia muuttuu, ja pitää muuttua sitten täällä eduskunnassa näitten päättäjienkin sen mukaan, että pystytään hyödyntämään myös nämä turpeet ja suot, mitä meillä on, eikä lajittelemaan niitä joksikin koppiaisten elinpaikaksi ja sammakoitten kutupaikoiksi. Tästä ei ole kansalaisille mitään hyötyä. Jos siitä matkailusta sitten puhutaan, niin eihän sinne ole mitään asiaa, jos siellä jonkinlainen haukanpesä löytyy, ei sinne mennä kuin pitkän putken kanssa katsomaan tieltä, että siellä se pesii.

Elikkä lopetetaan tämmöinen touhu ja ruvetaan tekemään töitä tuolla ja elinkeinoa saadaan maaseudulle.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Selonteossa linjataan, että selvitetään mahdollisuuksia edistää uusiutumattomien, erityisesti tuontiin perustuvien energianlähteitten ja raaka-aineitten korvaamista uusiutuvilla luonnonvaroilla taloudellisten ohjauskeinojen avulla. Minä ymmärtäisin sillä tavalla, että ei tätä energiaan liittyvää kokonaisuutta tarvitse enää erityisesti selvittää. Tarvitaan, kuten edustaja Hakkarainen äsken sanoi, työtä ja määrätietoisia toimia mennä eteenpäin.

Ensinnäkin kotimaisen uusiutuvan energian kilpailukykyä on nopeasti parannettava. Edelliset keskustajohtoiset hallituksethan päättivät historiallisen mittavasta työllistävän kotimaisen uusiutuvan energian lisäämisestä. Suomessa on nopeasti palattava tälle linjalle. Lisäksi työllisyyden parantamiseksi Suomesta voidaan tehdä omavaraisempi, vastata kansainvälisiin velvoitteisiin ja torjua ilmastonmuutosta pelkästään satsaamalla kotimaisiin uusiutuviin energiaraaka-aineisiin. Tässäkin on vain kyse poliittisesta halusta.

Toiseksi energiapolitiikassa tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Määrätietoisesti ja oikein toimien 2030-luvulle tultaessa Suomella on kaikki edellytykset nostaa uusiutuvan energian sekä ener-gian omavaraisuuden aste yli 60 prosenttiin, jota myöten kivihiilen käyttö on lopetettava Suomessa kokonaan vuoteen 2030 mennessä.

Kolmanneksi suomalaisten yritysten on osattava markkinoida paremmin uusia innovaatioitaan sekä osaamistaan ulkomailla.

Tähän energiakokonaisuuteen osaltaan liittyy myös selonteon neljäs tavoite, joka on siis kansainvälinen vaikuttaminen. Selonteko linjaa aivan oikein, että esimerkiksi EU:ssa tulisi vaikuttaa aktiivisesti järkevän luonnonvarojen käytön edistämiseksi. Tälle hallitukselle sen oma linjaus tuli energian osalta liian myöhään. En edelleenkään ymmärrä, miksi hallitus ei viime talvena vaikuttanut jäsenmaakohtaisesti sitovien uusiutuvan energian tavoitteitten puolesta. Osa maista kirjelmöi aktiivisimmassa vaikuttamisen vaiheessa sitovien tavoitteitten puolesta komissiolle. Suomi ei ollut näitten maiden joukossa. Luonnonvarapolitiikkaa ja energiapolitiikkaa sen merkittävänä osana pitäisi ajaa kokonaisvaltaisesti ja aktiivisesti kaiken aikaa. Tässä valitettavasti hallitus ei ole onnistunut.

Vielä viimeiseksi, mutta ei todellakaan vähäisimmäksi, elintarviketuotannosta, joka on erittäin merkittävä kokonaisuus luonnonvara-aloja. Suomeen tuodaan ulkomailta miljardien eurojen edestä ruokaa ja energiaa ja samalla menetetään suomalaisia työpaikkoja. Suuntaa on muutettava. Varsinkin näinä maailmanaikoina tämä on myös omavaraisuus- ja huoltovarmuusasia. Suomalainen maatalous on merkittävä työllistäjä. Vaikka viljelijöiden määrä on vähentynyt, maatalous yhdessä muun elintarvikeketjun kanssa työllistää suoraan tai välillisesti yli 300 000 suomalaista. Kun mukaan lasketaan muut maaseudun elinkeinot, työllisyys- ja elinkeinopoliittinen määrä laajenee edelleen. Maatalouden harjoittamiselle on turvattava vakaat tulevaisuudennäkymät ja parannettava viljelijöitten ja muiden maaseudun pienyrittäjien asemaa keskittynyttä kauppaa vastaan. Myös viljelijät on vapautettava nykyisestä hallintoalamaisen kaavustaan rakentamaan osaltaan koko Suomelle elinvoimaa. Suomalaisen maatalouden ongelmana on epäedullisten tuotanto-olosuhteitten lisäksi myös viljelijöitten korkea keski-ikä ja sukupolvenvaihdosten vähäisyys.

Meillä on myös rutkasti vahvuuksia, jotka nostavat suomalaisen maatalouden brändiä. Vahvuuksia ovat kotimaisen tuotantomme puhtaus, eettisyys ja ympäristöystävällisyys sekä elintarvikkeiden turvallisuus ja korkea laatu. Maataloudella on eittämättä merkitystä myös maan tasapainoisessa alueellisessa kehityksessä, jonka merkitys taas luonnonvaratalouden tulevaisuudelle on kiertämätön. Mielestäni sekä maatalous että aluepolitiikka jäivät tässä selonteossa liian ohuelle huomiolle eikä ilman niitä oikeastaan ole luonnonvarapolitiikan eheää kokonaisuutta.

Pirkko  Mattila  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Maijala käytti totuutta nyt hivenen visusti, kun viittasi puheenvuorooni unohtaen tämän ryhmäpuheensa. Toistan vielä, että hajautetun energiatuotannon suhteen ei viime kaudella toivottavaa edistystä tullut, sen sijaan perussuomalaiset kirjasivat vuonna 2010 maaseutupolitiikan ohjelmaansa vaihtoehtona hajautetun chp-energiantuotannon, samoin myöskin 50 teesiä maaseudun parhaaksi.

Mutta kyllä, tuulivoima on kotimaista, ja sille viime hallitus sai ruhtinaallisen tuen verrattuna esimerkiksi hakkeeseen. Tuulienergia on kotimaista, mutta ei ongelmatonta, kuten eilen kuulimme MOT-ohjelmassa, kuinka nyt ulkomaalaiset ovat käsi ojossa tämän tariffin perässä. Olen aivan varma, että tämä tuulienergian voimakkaampi tukeminen on vaikuttanut siihen, että tämä hajautettu energiantuotanto on jäänyt taka-alalle. Ja kyllä tuulienergiasta on tällä hetkellä sanottava, että kun ilmavirta tyyntyy, niin kassavirta jatkuu.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minä olin suorastaan ylpeä viime hallituskauden teoista kotimaisen energian, hajautetun energiantuotannon eteen. Siellä oli monenlaisia tasoja aina sille tasolle asti, että kotitalouksia tuettiin siirtymään puhtaampiin energiamuotoihin. Mutta erittäin moni niistä linjauksista, mitä viime hallituskaudella tehtiin, purettiin välittömästi tämän hallituskauden alussa, ja tämä kivihiilenmusta politiikka vyöryi päätöksentekoon. Onneksi pieniä rippusia nyt korjataan, mutta vieläkään esimerkiksi tästä turpeen ja muuttuvahintaisen haketustuen laadusta ei kunnon päätöksiä ole tehty. Haluaisimme, että se jatkuisi entisenlaisena ja palattaisiin niille edellisille tasoille.

Mutta koko tähän luonnonvara-asiaan. Mistä tulevaisuuden kasvu globaalisti on kiinni? Se on kiinni siitä, että luonnon kantokyky asettaa rajat kasvulle. Ja jos joku vielä tässä salissa ajattelee, että se, että meillä on laaja maa, on riippa, niin nyt viimeistään pitäisi herätä siihen, että se on meidän voimavaramme. Sieltä kumpuaa Suomen tulevaisuuden kasvu, että voimme näitä luonnonvaroja kestävästi käyttää, ja siksi on ihan hyvä, että tällainen selonteko on tehty, mutta kuten useassa puheenvuorossa on kerrottukin, vähän sellaista kokoomateoksen makua tässä on ja varsinaisia keinoja puuttuu.

Haluaisin yhteen asiaan mennä syvemmälle. Tämä koskee kaikkea luonnonvarojen hyödyntämistä. Meillähän on metsät, pellot, suot, kalliot ja vedet täynnä hyödyntämätöntä luonnonvaraa, ja meidän täytyy muistaa, että esimerkiksi joka viikko suurhelsingillinen väkeä tulee maapallolle uusia ruokittavia. Meidän vaihtotaseemme on 3 miljardia negatiivinen ruokatuonnin osalta. Me tuomme energiaa 8 miljardilla eurolla. Tämäntyyppisiin asioihin meidän tulee puuttua.

Yksi asia, johon haluan keskittyä, on lupaviidakko ja byrokratia. En ymmärrä sitä, että kun meillä on elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, ely-keskukset, maakunnissa, miten voi olla mahdollista, että kun toiset osastot näissä yrittävät edistää erilaisia elinkeinoja, niin hyvin usein käy niin, että viranomainen valittaa toisen viranomaisen päätöksestä. Ymmärsin silloin, kun ely-keskuksia muodostettiin, että tarkoitus oli, että nämä virastot siellä keskenään pohtivat, mikä on hyvä asia, ja sitä yhdessä viedään eteenpäin. Olen joskus kuvaannollisesti sanonut, että olisi parempi, että painisivat siellä ely-keskuksen pihalla ja kun päätös on tehty, niin sillä mentäisiin.

Mitä arvelette siitä, että kuulin, että kun esimerkiksi ympäristöluvitus turkistarhauksen osalta täytyy joka viiden vuoden välein uusia, niin Keski-Suomessa viimeiseen kolmeen vuoteen ei ole ollut ainoatakaan avin turkistarhapäätöstä, josta Keski-Suomen ely-keskus ei olisi valittanut. En ole tätä tietoa tarkistanut, mutta näin minulle on kerrottu.

Hyvin usein käy niin, että elyn ympäristöosasto valittaa päätöksistä, joissa maankäyttöä vähän muutettaisiin, otettaisiin maa-ainesta käyttöön tai toteutettaisiin ihan mitä tahansa elinkeinoa. En tarkoita sitä, että luonnonvarojen käyttö pitäisi tehdä millä pelisäännöillä hyvänsä, mutta ei se voi niinkään olla, että systemaattisesti halutaan museoida maaseutua ja pitää sitä ikään kuin reservaattina. Kyllä maaseudun ihmisillä itsellään pitää olla oikeus vaikuttaa siihen, miten luonnonvaroja hyväksi käytetään, ja aivan sama asia tulee vaikkapa nyt seuraavan kalastuslain käsittelyn yhteydessä. Minun mielestäni alueilla pitäisi itsellä olla enemmän valtaa siinä, miten siellä alueella toimitaan, miten niitä kalavesiä käytetään.

Itse asiassa tästä vedestä vielä sen verran, että toivoisin, että joskus tässä eduskunnassa puututtaisiin ihan isoihinkin pelisääntöihin siitä, kuka omistaa veden ja mitä oikeuksia sille veden käytölle tulee sallia tai mitä rajoitteita asettaa. Kun tiedämme, että tulevaisuudessa käydään jopa sotia vesistä, haluaisin, että nämäkin pelisäännöt olisivat selvät.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Selonteko on paikallaan ja perusteltu tietysti jo siksikin, että eduskunta edellytti tällaista tai ylipäänsä jatkoselvitystä sen jälkeen, kun 2010 silloinen hallitus oli antanut eduskunnalle selonteon luonnonvarataloudesta. Tämä selonteko päivittää vissillä tavalla tuolloin tehdyn pohjatyön. Tässä on paljon ihan hyvää, oikeansuuntaista. Aika on tehnyt tehtävänsä ja tuonut uusia mahdollisuuksia esille, ehkä on iskenyt vähän korvillekin joitakin sellaisia odotuksia, mitä tuolloin 2010 meillä, silloisella eduskunnalla ja sen selonteon valmistelijoilla, oli. Viittaan tässä nyt erityisesti malmi- tai oikeastaan kaivosteollisuuteen, kuitenkin niin, että uskon, että nekin korvillelyömiset, mitkä aika on tehnyt, ovat väliaikaisia ja ne mahdollisuudet, mitä myös sillä saralla Suomella on olemassa, realisoituvat jälleen kerran ja ennen pitkää.

Arvoisa puhemies! Ihan muutama kommentti siitä keskustelusta, mitä tässä on käyty:

Ensinnäkin olen ehdottomasti niiden edusta-jien kanssa samaa mieltä, jotka ovat tähdentäneet sitä, että Suomen kannalta aivan valtavan tärkeä asia ja suuri mahdollisuus on se, miten se valtavan iso bioresurssi, mikä meillä on, saadaan optimaalisesti hyödynnettyä, miten siitä saadaan mahdollisimman hyvä hinta ja miten kaikki se, miten tuota resurssia käytetään, voidaan tehdä luonnontaloudellisesti kestävällä ja hyväksyttävällä tavalla. Tässä mielessä ennen kaikkea puu, biojakeen jalostaminen mahdollisimman pitkälle, tieteen uusimpien mahdollisuuksien hyödyntäminen tässä jalostuksessa, on tavattoman tärkeä asia.

Viimeisen kymmenen—kahdenkymmenen vuoden aikaanhan tässä oikeastaan juuri niiden hyödyntämismahdollisuuksien suhteen on tehty muutama tärkeä asia. Ennen kaikkea se panostus, mikä on tehty alan tutkimukseen ja kehittämistyöhön, siihen innovaatiotoimintaan, mitä tällä alalla on tehty, on ollut äärimmäisen tärkeä tekijä siinä, että uutta teollisuutta uusilla tuotteilla nyt on syntynyt ja syntymässä kaiken aikaa. Ensiksi pantiin pystyy OSKEt, Osaamiskeskusohjelmat, joissa aika monenkin, kolmen tai neljän, fokus, se kärki, mihin tähdättiin, liittyi biotalouteen kohdasta taikka toisesta. Sen jälkeen vajaa kymmenen vuotta sitten pantiin pystyyn SHOKit, strategisen huippuosaamisen keskittymät, missä biotalous tunnistettiin yhdeksi niistä viidestä keihäänkärjestä, joilla arveltiin Suomen voivan tehdä omaa "maailmanvalloitustaan". Pantiin pystyyn FIBIC, joka on nimenomaan biotalouden strategisen huippuosaamisen keskittymä. Siinä alan teollisuus ja alan maailman mitassa korkein tieteellinen osaaminen löivät kättä yhteen ja lähtivät tekemään sitä innovaatiotyötä, jonka tuloksena osaltaan esimerkiksi Metsä Groupin investointi nyt tulee olemaan toivon mukaan totta muutaman kuukauden päästä.

Arvoisa puhemies! Viestini tähän on, että Suomen on jatkettava satsaamista myös julkisen sektorin tämän alan innovaatiotoimintaan. Meidän osaamispotentiaalimme tälläkin alalla on Suomessa suuri, mutta se ei generoidu innovaa-tioiksi ja tuotannoksi, ellei Suomessa myös valtio ole mukana auttamassa sitä yritystoimintaa, jolla tätä osaamista on tai jolla sitä potentiaalia on hyödyntää se osaaminen. Siihen tarvitaan myös valtiovaltaa mukaan.

Toinen huomioni liittyy tähän ennen kaikkea perussuomalaisten puheenvuoroissa esiin tulleeseen pohdintaan, tehtiinkö viime vaalikaudella mitään tai riittävästi nimenomaan bioenergian edistämiseksi. Edustaja Mattila, viime vaalikaudella päätettiin, että kymmenessä vuodessa, vuoteen 2020 mennessä, uusiutuvaa energiaa lisätään Suomessa 40 terawattitunnilla lopputuotteella mitattuna. Se tarkoittaa miljoonan ihmisen yhden vuoden aikana käyttämän sähkön ja lämmön määrää. Se on huikean huikea lisäys, mistä silloin päätettiin. Tästä lisäyksestä yli 30 terawattituntia on puupohjaista uusiutuvaa energiaa, 6 terawattituntia oli tavoitteena tuulienergiaa. Yli 30 terawattituntia on puupohjaisen bion osuus siinä tavoitteessa, mikä silloin asetettiin, ja sitä tavoitetta kohti on nyt menty, vaikka hallitus on muuttanut niitä säädöksiä, joilla tätä bioenergiaa tuetaan. Tämä oli se tavoite, ja myös tähän tavoitteeseen tähtäävät keinot säädettiin viime vaalikaudella.

Jos ylipäänsä, kun edustaja Mattila puhui, että sitä ja tätä on tuettu ja väärässä järjestyksessä, käydään vielä läpi se, mihin meillä on mahdollisuudet ja millä periaatteilla Suomessa uusiutuva energiaa on päätetty ottaa käyttöön. Ensin on päätetty ottaa niin paljon uusiutuvaa vettä kuin sitä ikäpäivänä löytyy, koska siihen ei tarvita tukea käytännöllisesti katsoen lainkaan. Kun se ei riitä määräänsä enempää, niin kuin se ei riitä, sen jälkeen otetaan puuenergiaa ja muuta bioener-giaa niin paljon kuin sitä hyväksyttävästi voidaan ottaa. Mutta nyt tällä hetkelläkin metsäteollisuus on kaiken aikaa kynnet pystyssä ja epäröi, että nyt juurikaan paljon enempää sitä ei voitaisi käyttää, nimenomaan metsäbioa. Minä luotan siihen, että sitä vielä voidaan käyttää, ja keskustan linjaukset tässä kertovat, että voidaan erittäin merkittävästi, toiset 40 terawattituntia, 2030-luvulle asti vielä nimenomaan puu-uusiutuvaa bioenergiaa lisätä, jos kaikki maksimaalisesti käytetään. (Puhemies koputtaa) Mutta taas se vastaus, että kaikkiin energiakysymyksiin vastaukseksi riittää bio, ei ole totta ollenkaan.

Vielä kertaalleen, arvoisa puhemies: Kun bioenergia ei riitä Suomen uusiutuvien velvoitteitten tai haasteitten täyttämiseksi, niin sen jälkeen on päätetty käyttää tuulivoimaa, ja sinne on oma syöttötariffinsa tehty. 83 euroa 50 senttiä on se syöttötariffi, mikä vuoden 2015 jälkeen myönnetään nimenomaan tuulivoimalle. Myöskin Englanti — sivumennen sanoen — (Puhemies koputtaa) päätti tukea omaa päästötöntä energiaansa. Englannissa päästöttömän energian tukien tärkein kohde on ydinenergia. Englanti päätti antaa takuuhinnan ydinsähkölle, ja ydinsähkön takuuhinta Englannissa on 117 euroa megawattitunti — ei nyt ihan kaksinkertainen siihen nähden, mikä Suomella on — ja se on vielä kaiken lisäksi 25 vuodeksi, kun Suomessa tuulivoiman syöttötariffi on vain 12 vuodeksi ja sen jälkeen kaksin—kolminkertainen aikamäärä on sellaista aikaa tuulivoimaloiden käytössä, jolloin niille ei makseta senttiäkään tukea. Käytännöllisesti katsoen, kun verrataan puun tukea maksimissaan, muuttuvahintaista sähkön tuotantotukea, kun sitä myönnetään kumminkin pitemmän aikaa, tuulen tukeen, niin niissä ei kovin suuri ero de facto ole.

Arvoisa puhemies! Näillä lisäkommenteilla halusin positiivisesti tervehtiä tätä selontekoa. Uskon, että valiokuntien käsittelyssä tämä jalostuu ja siitä saadaan, ajatellen myös seuraavaa hallitusta ja sen hallitusohjelmaa, hyviä aineksia mainittuun tarkoitukseen, uuden hallituksen hallitusohjelmaksi.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mattila kysyi, miksi keskusta puhuu vasta nyt hajautetusta energiasta näin laajasti. Edustajat Kalmari ja Pekkarinen puhuivat tästä asiasta jo hyvin, mutta muutamalla sanalla meinaisin vielä lisätä heidän puheisiinsa.

Hajautettua energiaprosessia on viety koko ajan eteenpäin. Yhteiskuntamme ja rakenteemme alkaa olla nyt vasta valmis siihen, että suhteellisen pienikokoiset sähkön-, lämmön- ja kylmäntuotantolaitokset ovat hajautettuna lähellä kulutuspisteitä. Esimerkiksi jonkin aikaa sitten ei ollut vielä mahdollista muuttaa siirtoverkkoa sellaiseksi, että siitä otetaan sähköä käyttöön ja siihen myös voidaan syöttää vähän ajan päästä omaa tuotantoa. Tähän asti sähkön tuotanto on perustunut suuriin voimalaitoksiin. Tekniikka on koko ajan kehittynyt eteenpäin, emmekä varmasti edes tiedä, mitä kaikkea tämä hajautettu energia tarkoittaa kymmenen vuoden päästä. Toivottavasti täällä salissa keskustelut kymmenen vuoden päästä ovat jo sitten toisenlaiset ja olemme todellakin saaneet näitä keskustan tällä hetkellä uusia hajautetun energian asioita menemään eteenpäin.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Minun puolestani Englanti nyt voi syöttää sitä tariffia vaikka minne. Minä haluan puhua Suomesta ja suomalaisesta energiantuotannosta ja siitä, minkälainen meidän energiakauppataseemme on. Minulla ainakin on sellainen luku, että tuulivoiman liikevaihdosta 65 prosenttia on tukea tällä hetkellä. Minä haluaisin tietää myös sen, minkä verran tuulimyllyjä tehdään Suomessa, minkä verran tuetaan sillä ulkomaalaisia tuottajia. Mutta onnittelut edustaja Pekkariselle, että tervehditte ilolla. Kuitenkin täällä teidän joukkueestanne kuulin myöskin säröääniä. Eikä siinä nyt mitään.

Hajautetusta energiatuotannosta on varmasti löydettävissä poliittisten puolueitten ohjelmia arkistosta. Minun ymmärtääkseni — olen kaivellut niitä arkistoja — siitä on 1990-luvulta asti puhuttu. Oliko siinä ensimmäisenä keskusta, oliko siinä vihreät, ei kai sillä ole väliä. Onko väliä sillä, kuka saa sanoa, kunhan on oikeassa, tai eihän voi olla niin, että väärä ihminen ei voi olla oikeassa?

Tarkoitan kyllä sitä nyt, että ei tässä voi välttyä siltä vaikutelmalta, että eikö tässä tämä tuulitariffi kuitenkin sotke tietyllä tavalla sitä hakkeen hyödyntämistä, ja sitä, että meillä Suomessa kuitenkin olisi kotimaisemmin voimin pystytty edistämään tätä chp-tuotantoa, jos vain siihen olisi ollut poliittinen tahto. No, edellisellä hallituskaudella sitä ei ollut. Minusta tämä salikeskustelu on ollut hyvä, ja toivottavasti tuleva hallitus tekee vielä pontevammin ja enemmän tämän asian eteen.

Minä olen edustaja Pekkarisen kanssa aivan samaa mieltä — vai oliko se Korhonen, kuka täällä sanoi — että 1990-luvun lamasta on syytä ottaa oppia juuri siinä, että silloin ei unohdettu näitä huippuosaamisen ja huippukoulutuksen koulutusmäärärahoja. Sitä kautta varmasti se uusi nokia meille kenties tulee, ja se on kenties juuri biotaloudessa.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olisin minä nyt toivonut, että edustaja Mattila edes alkeellisesti olisi kotiläksynsä näissä asioissa läpi käynyt. Edellinen hallitus — vielä kertaalleen — päätti lisätä uusiutuvaa 40 terawattitunnilla, joka on lakien perusteluihin tänne kirjoitettu, täällä eduskunnassa hyväksytty, jossa puunenergian osuus on pitkästi yli 30 terawattituntia. Te sanoitte, että hyvä, että nyt on herätty siihen. Ei nykyisen hallituksen osalta ole tehty minkäänlaisia lisäyspäätöksiä bioenergian lisäämiseksi. Hallituksen selonteko, joka täällä käsiteltiin, piti kyllä sisällään sen esityksen, että tuulivoimaa rakennetaan lisää, että vuoteen 2025 mennessä tuulella tuotetaan 9 terawattituntia sen vuoden 2020 tavoitteen, joka oli 6 terawattituntia, sijasta. Siis 50 prosenttia lisää vuodesta 2020 vuoteen 2025 saakka. Näilläkin lukemilla yritän vain osoittaa, että kyllä olivat aika kunnianhimoisia ne päätökset, mitä viime vaalikaudella tehtiin. Mitä hajautettuun tulee, niin ehkä se on toinen tarina, toinen yhteys, missä siitä keskustellaan.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puheenjohtaja! Nyt, edustaja Pekkarinen, hevostermein: ptruu takaisin. En sanonut, etteikö mitään ole tehty. Tämä voidaan tarkistaa tuolta pöytäkirjoista ihan varmasti. Kysyin sitä, onko tehty riittävästi. Kysyn edelleenkin, että jos se sähkön tukkuhinta on 35 euroa ja sitten tuulienergian, mitä se on, reilu 100, niin kyllä tässä minusta on nyt epäsuhta, ja sitten on se, että jos tuulivoiman liikevaihdosta on, niin kuin kerroin ja kysyin, 65 euroa tukea.

Mutta minä kyllä ihan riemumielin kanssanne keskustelen tästä aiheesta. Väittäisin kuitenkin, että enemmän olen tehnyt kuin alkeellisesti kotiläksyt, ja minä toivon, että kaikilla meillä on sitten alkeellista enemmän yhteistyökykyä tässä salissa ja tämän Suomen eteen, missä molemmat elämme.

Keskustelu päättyi.

​​​​