Täysistunnon pöytäkirja 119/2010 vp

PTK 119/2010 vp

119. KESKIVIIKKONA 24. MARRASKUUTA 2010 kello 14.08

Tarkistettu versio 2.0

5) Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle: Sotilasosaston asettaminen korkeaan valmiuteen osana Ruotsin, Suomen, Viron, Irlannin ja Norjan muodostaman EU:n taisteluosaston valmiusvuoroa 1.1.—30.6.2011 sekä sotilasosaston asettaminen korkeaan valmiuteen osana Alankomaiden, Suomen, Saksan, Itävallan ja Liettuan muodostaman EU:n taisteluosaston valmiusvuoroa 1.1.—30.6.2011

 

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Suomi valmistautuu osallistumaan EU:n taisteluosastojen kahteen valmiusvuoroon vuonna 2011, ja asiasta annetaan tänään eduskunnalle selonteko. Tässä selonteossa käsitellään kahden sotilasosaston asettamista korkeaan valmiuteen. Ensimmäinen näistä on Ruotsin johtama pohjoismainen taisteluosasto eli Nordic Battlegroup, johon kuuluvat Suomi, Viro, Irlanti ja Norja. Toinen on Alankomaiden johtama osasto, johon kuuluu Suomi, Saksa, Itävalta ja Liettua. Molemmat näistä taistelujoukoista olisivat valmiusvuorossa vuoden 2011 alkupuoliskolla. Suomen osalta se koskee yhteensä 300:aa sotilasta.

Olemme olleet valmiusvuorossa kaksi kertaa aikaisemmin, kerran vuonna 2007 ja kerran vuonna 2008. Nämä EU:n taisteluosastot ovat noin 1 500—2 000 sotilaan joukkoja, ja EU:n nopean toiminnan joukot ovat 10 päivän valmiudessa lähtemään kriisinhallintaoperaatioon EU:n ulkopuolella. Päätös edellyttää EU:ssa yksimielisyyttä, ja näitä taisteluosastoja voidaan tietenkin käyttää myös YK:n pyynnöstä ja sen mandaatilla. Tämä olisi se todennäköisin tilanne, jolloinka näitä joukkoja käytettäisiin.

Operaation kesto voi olla korkeintaan 4 kuukautta. Nämä tehtävät ovat rauhanturvaamista, konfliktinestoa ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamista. EU:n taisteluosastoihin osallistuminen on Suomen puolelta osoitus siitä, että olemme sitoutuneet EU:n kriisinhallintakyvyn vahvistamiseen. Me pyrimme osaltamme vaikuttamaan siihen, että EU:lla on kyky, välineet ja joukot kriisien niin vaatiessa.

Meidän kokemuksemme EU:n taisteluosastoista ovat toistaiseksi olleet myönteisiä, ja me hyödynnämme niitä kolmella tavalla.

Ensimmäinen: taisteluosastoissa koulutetaan korkeatasoista suomalaista kriisinhallintahenkilökuntaa, joka on käytettävissä myös muihin operaatioihin valmiusvuoron päätyttyä.

Toinen: taisteluosastojen toiminta tukee EU:n voimavarojen kehittämistä kriisinhallintaa varten ja parantaa jäsenmaiden yhteistyötä ja joukkojen yhteensopivuutta.

Kolmas: osallistuminen EU:n taisteluosastoihin palvelee myös meidän kansainvälisen puolustuksen tavoitteita.

Arvoisa herra puhemies! EU:n taisteluosastot ovat alkuvuodesta täydessä valmiudessa koko valmiusajan, ja niiden lähettäminen kriisinhallintaoperaatioon riippuu täysin tilanteesta. Sanottakoon suoraan, että kynnys EU:n taisteluosastojen käyttöön on korkea. Kynnys niiden käyttöön on korkea. Toistaiseksi niitä ei ole käytetty kertaakaan, ja tähän on monia syitä. Jäsenmaat voivat pitää kalliina taisteluosastojen käyttöä operaatioihin. Se aiheuttaa lisäkuluja. EU:n budjettiin varatut yhteiset kulut kattaisivat vain osan operaatioon osallistumisesta. Toiseksi taisteluosastojen koko ja käyttöaika ovat rajoitettuja ja ne vaikuttavat sopivien tehtävien löytämiseen.

Jos EU harkitsee taistelujoukkojen käyttämistä kriisinhallintaoperaatioon, on EU-jäsenmaiden hyväksyttävä se yksimielisesti. Lisäksi päätös valmiudessa olevien joukkojen käyttämisestä operaation ajan on aina kansallinen, siis se tehdään jokaisessa osallistuvassa jäsenmaassa erikseen, Suomen osalta jokaisessa tapauksessa tasavallan presidentin sotilaallisen kriisinhallintalain mukaan.

Herää tietenkin kysymys, miten EU:n taisteluosastoja voitaisiin operaatioihin käyttää. Esimerkit: apuna laajemman operaation käynnistämiseen, lentokentän suojaamiseen, humanitäärisen avun kuljetusten varmistamiseen, konfliktien estämiseen tai riitelevien osapuolten erottamiseen, tarvittaessa myös voimakeinoin.

Kysymys, joka varmasti tulee tänään herättämään täällä keskustelua, on tietenkin kustannukset. Meille tämä valmiusvuoro sinänsä maksaa yhteensä 28,7 miljoonaa euroa, kun lasketaan yhteen kustannukset sen perustamisesta valmiusvuoron päättymiseen, eli vuodet 2009—2011, ja nämä katetaan ulkoministeriön ja puolustusministeriön määrärahoista. Jos EU:n taisteluosastot lähetetään valmiusvuoron aikana operaatioon, tulee tästä tietenkin lisäkustannuksia. Me olemme alustavasti arvioineet, että maksimilisäkustannus Suomelle on 23,5 miljoonaa euroa. On kuitenkin syytä korostaa, että on erittäin epätodennäköistä, että kahta taisteluosastoa käytetään samaan aikaan. Mahdollisten operaatioiden kustannuksiin on osaksi varauduttu vuoden 2011 talousarviossa, ja tarvittaessa lisäkustannukset haettaisiin lisätalousarviolla.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies, suomalaisten joukkojen osallistuminen EU:n taisteluosastojen valmiusvuoroon on merkittävä osa Suomen tukea EU:n kriisinhallintaan. Osallistuminen edistää samalla jäsenmaiden yhteistyökykyä esimerkiksi yhteisten harjoitusten ansiosta. Maailmalla kriisit ovat arvaamattomia, mutta Suomi osana EU:ta pyrkii vastaamaan unioniin kohdistuviin odotuksiin kansainvälisessä kriisinhallinnassa. EU:n taisteluosastot on luotu sitä varten, että tarvittaessa EU:lla on nopean toiminnan joukkoja käytössään, jos kriisit niin vaativat.

Juha Korkeaoja /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen toimintatapaan kriisinhallinnassa kuuluu annetuista sitoumuksista kiinni pitäminen. Siksi on selvää, että Suomi antamansa lupauksen mukaisesti osallistuu ensi vuonna Ruotsin ja Alankomaiden johtamiin valmiusvuoroihin.

On syytä kuitenkin korostaa, että joukon mahdollisesta lähettämisestä johonkin tehtävään tehdään erikseen tapauskohtaisesti kansallinen arvio ja päätös. Lopullinen päätös suomalaissotilaiden lähettämisestä EU:n taisteluoperaatioon on siis aina kansallinen. Osallistumme EU:n jäsenmaana luonnollisesti ennen kansallista päätöstä päätöksentekoon EU-tasolla joukon lähettämisestä tehtävään.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä saavuttaa poliittinen konsensus aina, kun lähetämme joukkojamme maailmalle. Taisteluosasto-operaatiota koskevat kansalliset ja EU-päätökset tehdään nopeassa järjestyksessä. Siksi on tärkeää, että eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa kuullaan jo ennen kuin jäsenmaiden edustajat tekevät poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa ensimmäisen päätöksen valmistautua käyttämään taisteluosastoa. Jos operaatioita tulee, ne ovat todennäköisesti vaativia ja niihin liittyy myös riskejä. Suomi osallistuu operaatioihin aina perusteellisen harkinnan ja riskiarvion pohjalta.

Päätös operaatioon osallistumisesta edellyttää hallituksen, eduskunnan ja presidentin myönteistä kantaa. Tämä kolmen lukon periaate varmistaa sen, että sotilaalliseen operaatioon osallistumisesta Suomen rajojen ulkopuolella vallitsee laaja kansallinen yksimielisyys.

Herra puhemies! Euroopan unioni on merkittävä toimija kansainvälisessä kriisinhallinnassa rauhan, vakauden ja turvallisuuden edistäjänä. Unioni on viime vuosien aikana määrätietoisesti kehittänyt kykyään toimia sekä sotilaallisessa kriisinhallinnassa että siviilikriisinhallinnassa. Muuttuvat kriisinhallinnan tarpeet ovat edellyttäneet kykyä toimia yhä nopeammin konfliktien ja humanitääristen kriisien ehkäisemiseksi. Tähän haasteeseen unioni on vastannut taisteluosastokonseptilla, joka on ollut toiminnassa vuoden 2007 alusta alkaen.

Suomella on pitkät, kunniakkaat ja velvoittavat perinteet rauhanturvatoiminnassa. Toimintatapamme on pragmaattinen, harkitsevainen ja luottamusta herättävä. EU:n taisteluosastojen toimintaan osallistuminen sopii siis luontevalla tavalla pitkän kriisinhallintahistoriamme jatkumoon. Olemme olleet aktiivisesti mukana unionin nopean toiminnan kehittämisessä ja joukkojen muodostamisessa. Suomi on ollut mukana valmiusvuoroissa puolen vuoden jaksot vuosina 2007 ja 2008. Kokemukset valmiusvuoroihin valmistautumisesta ja osallistumisesta ovat olleet myönteisiä. Osallistuminen valmiusvuoroihin kehittää kansainvälistä yhteistoimintakykyä ja sitä kautta vahvistaa myös kansallista puolustustamme.

Arvoisa puhemies! EU:n nopean toiminnan joukkoja koskeva periaate ja rakenne on siis oikea, mutta ongelmaksi on muodostunut se, ettei joukon käyttämisestä ole kyetty tekemään päätöksiä EU:n tasolla. Tämä on johtunut osittain suurimman rahoittajan eli Saksan haluttomuudesta asiaa kohtaan, osittain erimielisyyksistä siinä, millaisissa tilanteissa ylipäätään joukkoa voidaan käyttää. Näyttääkin ilmeiseltä, ettei nyt valmiusvuoroon asetettavia joukkoja tulla käyttämään, ellei jotain aivan poikkeuksellista, tässä vaiheessa täysin ennakoimatonta tilannetta synny. Onkin syytä vakavasti pohtia, kannattaako sellaista palokuntaa pitää yllä, joka ei ole valmis lähtemään palopaikalle juuri minkäänlaisessa tilanteessa. Suomen tuleekin edellyttää ennen seuraavaan valmiusvuoroon lupautumista sitä, että EU-tasolla joukon käyttöperiaatteista sovitaan nykyistä selvemmin.

Suomi on toistaiseksi voinut hyödyntää valmiusvuoroon koulutettuja joukkoja muissa operaatioissa, muun muassa Afganistanissa, mutta jatkossa on harkittava, saadaanko valmiusvuoroon osallistumiseen uhrattavilla varoilla riittävästi hyötyä, ellei joukkoa koskaan käytetä missään tehtävässä. Tämä asia ei ole kaikille maille yhtä tärkeä, koska tiedetään, että muun muassa Englanti asettaa valmiusvuoroon joukkoja, jotka ovat Afganistanista lepovuorossa, eikä osallistumisesta näin ollen koidu lisäkustannuksia. Suomelle aiheutuvat kustannukset ovat merkittäviä, sillä koulutus ja valmiusvuoroon osallistuminen maksaa nyt kyseessä olevien kahden joukon osalta lähes 30 miljoonaa euroa.

Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa sitä, että EU:n nopean toiminnan joukkoja voidaan käyttää mahdollisimman joustavasti, jotta niihin panostetut merkittävät resurssit pystytään nykyistä paremmin hyödyntämään. Joukkoja voitaisiin käyttää muun muassa erilaisissa humanitäärisissä ja pelastustehtävissä, joissa tarvitaan ammattitaitoista, koulutettua ja nopeaan toimintaan kykenevää henkilöstöä.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa hallituksen esitystä Suomen osallistumisesta kahden EU:n taisteluosaston valmiusvuoroon asettamiseen mutta edellyttää, että ennen kuin päätetään seuraavaan valmiusvuoroon osallistumisesta, EU-tasolla selvennetään joukon käyttöperiaatteet.

Juha Hakola /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ennen kuin siirryn päivän varsinaiseen aiheeseen eli Suomen tulevaan panokseen EU:n valmiusjoukoissa, sanon muutaman sanan Suomen nykyisistä kriisinhallintatehtävistä.

Haluan kokoomuksen eduskuntaryhmän — ja uskon, että koko eduskunnan — puolesta kiittää lämpimästi kaikkia niitä suomalaisia, jotka palvelevat ja ovat palvelleet kriisinhallintatehtävissä eri puolilla maailmaa. Tehtävänne on vaikea ja usein myös vaarallinen. Viimeaikaiset uutiset suomalaisten haavoittumisista Afganistanissa ovat olleet raskaita, mutta muistakaa, että työnne on erittäin arvokasta ja tärkeää. Teillä on kokoomuksen eduskuntaryhmän vahva tuki.

Herra puhemies! Hallitus esittää eduskunnalle ja tasavallan presidentille, että Suomi osallistuu kahteen valmiusvuoroon EU:n taisteluosastoissa vuonna 2011. Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee esitystä. Tuemme myös Suomen osallistumista EU:n kriisinhallintaoperaatioon Somalian rannikolla. Vaikka Suomen panos kansainväliseen kriisinhallintaan on edelleen vahva, meitä ei joukkojen määrällä mitattuna enää voi kutsua rauhanturvaamisen suurvallaksi. Ensi vuoden alkupuolella operaatioihin osallistuvien suomalaisjoukkojen määrä putoaa noin 400 henkeen, mikä on 2000-luvulla pienin lukumäärä. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä Suomen on kannettava isompi vastuu.

EU:n taisteluosastot perustettiin osaksi unionin nopean toiminnan kriisinhallintakykyä. Suomi on ollut alusta lähtien eli vuodesta 2004 aktiivisesti mukana sekä konseptin kehittämisessä että joukkojen muodostamisessa. Olimme valmiudessa vuonna 2007 ja uudemman kerran vuonna 2008. Suomi päättää itse omien joukkojensa lähettämisestä sen jälkeen, kun EU-tasolla on päätetty valmiusjoukkojen käytöstä. Vielä EU:n valmiusjoukot eivät ole joutuneet tositoimiin.

Arvoisa puhemies! Mihin EU:n valmiusjoukkoja sitten pitäisi käyttää? Tavoitteena on tukea YK:ta kriisinhallinnassa ja toimia nopeasti, kun tarve vaatii. Kyse on viime kädessä siitä, että kansainvälinen yhteisö on ollut niin usein niin auttamattoman myöhässä. Olemme olleet liian monesti pelkkiä sivustakatsojia, kun siviilit jäävät sodan jalkoihin tai joutuvat väkivallan kohteeksi. Karmein esimerkki on Ruandan kansanmurha vuonna 1994. Muistan elävästi, kun seurasin silloin uutisia ja pohdin, miksi kukaan ei tee mitään. Sellaiset tapahtumat EU ja Suomi haluaa jatkossakin estää.

Herra puhemies! EU:n valmiusosastoon liittyy monia kysymyksiä. Yksi kysymys liittyy operaation kestoon, joka on EU:n konseptin mukaan korkeintaan 4 kuukautta. Tämä aikaraja rajoittaa tehtäviä, joita konseptin mukaan voidaan tehdä. Siihen tarvitaan lisää joustavuutta. Tätä keskustelua on käyty EU:ssa, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. Isoin kysymys on, miksi joukkoja ei ole käytetty vielä kertaakaan. Syy siihen ei varmastikaan ole tehtävien puute, vaan pikemminkin EU-maiden keskinäiset erimielisyydet ja näkemyserot siitä, millaisissa operaatioissa unionin nopean toiminnan joukkoja tulisi tosipaikan tullen käyttää. Suomi ja Ruotsi ovat kannustaneet EU:ta joukkojen käyttöön aina, kun niille on ollut tarvetta, mutta monet muut jäsenmaat ovat jarrutelleet.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa, että Suomen eduskunta lähettää muille EU-maille selkeän viestin. Maailmalla tarvitaan EU:n panosta, ja Suomi on valmis tekemään osansa. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat ammattitaitoisia, hyvin varustettuja ja valmiita toimimaan, kun apua tarvitaan. Emme halua tieten tahtoen lähettää suomalaisia vaarallisiin paikkoihin, mutta tiedämme, että heidän panostaan tarvitaan. Pelkkä valmiudessaolo on kallista eikä auta yhtäkään väkivallan uhria. Viestimme EU-maille on siis se, että EU:n valmiusosastoja pitää käyttää, kun tarve vaatii, tai koko konsepti on mietittävä kokonaan uudelleen.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä toivoo, että EU-mailla riittää rohkeutta kantaa kansainvälinen vastuunsa.

Reijo Kallio /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan myötä Euroopan unionista on kehittynyt merkittävä turvallisuusyhteisö. SDP:n eduskuntaryhmän mielestä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön tiivistäminen on laajan turvallisuuden näkökulmasta myös Suomen etu.

Euroopan unionilta löytyy poliittista ja sosiaalista osaamista. Se on mahdollistanut monipuoliset toimet mukaan lukien konfliktien estämisen ja konfliktien jälkeisen jälleenrakentamisen. Vahva panostaminen siviilikriisinhallintaan onkin välttämätöntä, sillä kriisien pysyvät ratkaisut eivät koskaan ole sotilaallisia. Euroopan unionin vahvuus ei ole sotien käymisessä vaan niiden ennaltaehkäisemisessä.

Euroopan unionin sotilaallista kriisinhallintakykyä on edelleen vahvistettava. Tässä asiassa on edetty Kölnin ja Helsingin huippukokousten viitoittamalla tiellä. Euroopan unionin kyky toimia sotilaallisesti itsenäisesti vaativissa olosuhteissa on jo testattu monissa kriisinhallintaoperaatioissa, muun muassa Tšadissa.

Arvoisa puhemies! Mikäli Euroopan unioni jatkossa aikoo kehittyä kriisinhallinnan strategiseksi toimijaksi, niin se edellyttää kriisinhallintaoperaatioiden pitkäjänteistä suunnittelua ja prioriteettien asettamista. Tässäkin asiassa on keskityttävä siihen, mitä Euroopan unionilta tulevaisuudessa haluamme. Tärkeää on muun muassa arvioida suhdetta YK:hon. Vaikka Euroopan unioni turvallisuusstrategiassaan on sitoutunut lisäämään tukea YK:lle lyhytaikaisissa kriisitilanteissa, niin valitettavana ilmiönä on ollut EU-maiden kasvava haluttomuus osallistua YK-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin.

Euroopan unionin nopean toiminnan kehittämisessä taisteluosastokonseptin omaksuminen on ollut keskeistä. Nopean toiminnan kyky on tarpeellinen nykyajan kriisitilanteissa. Nopealla väliintulolla voidaan estää julmuuksien, pahimmillaan kansanmurhien, suorittaminen ja kriisien kärjistyminen sekä voidaan torjua vakavia humanitaarisia seurauksia. Taisteluosastojen myötä Euroopan unionilla on toiminnallinen kyky puuttua myös sellaisiin kriiseihin ja katastrofeihin, joiden kehittymistä ei voi ennakoida.

Euroopan unionin taisteluosastojen perustamisella ei ole laajennettu unionin kriisinhallintatehtäviä, vaan on luotu edellytykset nopean toiminnan käynnistämiseen unionin päätöksenteon jälkeen. Taisteluosastojen tehtäviksi kaavailtiin aikanaan niin sanottuja Petersbergin tehtäviä eli humanitaarisia toimia ja väestön evakuointia, rauhanturvatehtäviä ja taistelutehtäviä kriisinhallinnassa, mukaan luettuina rauhanpalauttamistoimet.

Vaikka taisteluosastot ovat olleet valmiudessa 1.1.2007 lähtien, niin meillä ei ole vielä kokemuksia niiden käytöstä, kuten ministerikin puheenvuorossaan totesi. Niinpä emme voi tarkkaan arvioida, millaisia voisivat olla ensi vuonna valmiudessa olevien taisteluosastojen tehtävät. Pelkona onkin ollut, että jäsenmaiden mielenkiinto taisteluosastokonseptia kohtaan hiipuu, mikäli valmiusvuorossa olevia osastoja ei lähetetä operaatioihin. Ei ole kuitenkaan syytä lähteä hakemaan kokemuksia sellaisista tehtävistä, jotka eivät taisteluosastoille luontevasti istu. Tilanne on vähän sama kuin palokunnissa; mitä vähemmän lähtöjä, sen parempi.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuuspolitiikan linjan mukaista on vastuun kantaminen kansainvälisestä turvallisuudesta. Maantieteellisesti kaukaiset konfliktit, poliittisesti epävakaat alueet, terrori-iskut ja ympäristökatastrofit voivat vaikuttaa myös Suomen tilanteeseen. Osallistuminen Euroopan unionin sotilaalliseen kriisinhallintaan vahvistaa myös Suomen omaa puolustusta ja turvallisuutta.

Suomi on aiemmin osallistunut kahteen taisteluosastoon ja osallistuu ensi vuonna kahteen uuteen. SDP:n eduskuntaryhmä katsoo, että Suomen merkittävä panos jatkaa perinnettämme rauhanturvaamisen ammattilaisena, ja sitoutumisemme kuvastaa tukeamme Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiselle. Käytännön toimissa on huolehdittava taisteluosastoissa toimivien sotilaidemme omasuojasta ja laadukkaasta varustuksesta, ja on syytä todeta, että mikäli taisteluosastoihin koulutettuja ei valmiusvuoron aikana lähetetä operaatioon, niin heitä voidaan myöhemmin käyttää muihin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin, joten koulutus ja harjoittelu eivät mene hukkaan.

Arvoisa puhemies! Sotilaallisen kriisinhallinnan ohella on tärkeää, että Suomi jatkaa siviilikriisinhallinnan kehittämistä ja vahvistaa kriisinhallinnan kokonaisvaltaisuutta tiivistämällä kehitysyhteistyön ja kriisinhallinnan välistä yhteistyötä.

Jaakko  Laakso /vas (ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Hyvät ministerit! Suomi valmistautuu vuonna 2011 osallistumaan EU:n mahdollisiin kriisinhallintaoperaatioihin olemalla niin sanotussa valmiusvuorossa muutama vuosi sitten perustetuissa unionin taisteluosastoissa.

Ensimmäinen valmiusvuoro on yhdessä Ruotsin, Viron, Irlannin ja Norjan kanssa ensi vuoden kuutena ensimmäisenä kuukautena. Loppuvuonna Suomi on valmiudessa yhdessä Hollannin, Saksan, Itävallan ja Liettuan kanssa. Kyse on 300 suomalaisesta sotilaasta, jotka tarvittaessa osallistuvat EU:n kriisinhallintaoperaatioihin.

Vaikka hallituksen selonteossa kerrotaan EU:n taisteluosastojen "eräänä keskeisenä käyttötarkoituksena" olevan YK:n tukeminen, niin toistaiseksi taisteluosastot eivät ole tukeneet ainoatakaan YK:n rauhanturvaoperaatiota. Itse asiassa EU:n taisteluosastot, joita ei siis ole ylipäänsä kertaakaan käytetty, ovat luoneet eräille mukana oleville valtioille jopa tekosyyn olla vastaamatta myönteisesti YK:n pyyntöihin osallistua rauhanturvaoperaatioihin. Emme voi osallistua, koska olemme valmiusvuorossa, eli istumassa ja odottamassa kädet ristissä mahdollista kutsua EU:n kriisinhallintaoperaatioihin.

Muistuttaisin siitä, että yhtenä keskeisenä ajatuksena taisteluosastoja perustettaessa oli luoda EU:lle sotilaallinen kyky tarvittaessa ei tukea vaan sivuuttaa YK ja sen turvallisuusneuvosto. Tätä vartenhan Suomikin päätti muuttaa omaa lainsäädäntöään ajan hengen mukaisesti. Ja tuo henki muuten haisi vahvasti Natolta.

Tässä pää on tullut vetävän käteen. Koska myös EU:ssa — eikä siis vain YK:n turvallisuusneuvostossa — tarvitaan aina yksimielinen päätös sotilaiden lähettämisessä tositoimiin, niin ainakaan toistaiseksi kenelläkään Euroopan unionissa ei ole ollut otsaa ehdottaa taisteluosastojen käyttämistä operaatioissa, joilla ei olisi YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta. Näin tietenkin siksi, että EU:sta varmasti aina löytyy vähintään yksi sellainen valtio, joka pitää välttämättömänä YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta kriisinhallintaoperaatioille, vaikka Suomi ei niiden maiden joukkoon enää kuuluisikaan.

On kuitenkin kysyttävä, miksi Suomi ei ole vastannut myönteisesti YK:n lukuisiin ehdotuksiin, joiden avulla järjestön omaa kriisivalmiutta ja nopean toiminnan kykyä olisi kasvatettu. Miksi Suomen ulkopoliittinen johto on kiinnostunut nopean toiminnan kyvyn luomisesta EU:lle ja ilmaissut valmiutensa myös osallistua Naton nopean toiminnan joukkojen, niin sanottujen Nrf-joukkojen, toimintaan, mutta ei YK:n nopean kyvyn rakentamiseen? Miksi EU ja Nato ovat parempia kuin YK?

Selitykseksi tarjotaan milloin mitäkin. EU ja Nato ovat Suomen ulkopolitiikan työlistalla tärkeysjärjestyksessä korkeammalla kuin YK, vaikka YK:n periaatteiden nimiin vannotaankin vahvasti ja sitä äänekkäämmin, mitä lähempänä äänestys Suomen jäsenyydestä YK:n turvallisuusneuvostossa on.

Nythän Suomi on ilmaissut myös valmiutensa osallistua YK-johtoiseen Libanon-operaatioon, kun pitkään on pidetty parempana osallistua vain EU- ja Nato-johtoisiin operaatioihin. Tätä on tietenkin pidettävä myönteisenä, vaikka syy todennäköiseen osallistumiseen haiskahtaakin opportunismilta.

Selitykseksi tarjotaan myös sitä, että EU- ja Nato-johtoiset operaatiot mahdollistavat Suomen oman puolustuskyvyn parantamisen. Selonteon mukaan nopean toiminnan joukkojen kehittämistyö "palvelee hyvin myös kansallisen puolustuksen tavoitteita". YK-operaatiot kuulemma eivät enää tätä tarkoitusta palvele.

EU:n taisteluosastot maksavat Suomelle todella paljon. Kyse on lähes 30 miljoonan euron kustannuksesta, ja se on varsin suuri summa. Jos kyse olisi vain Suomen oman puolustuskyvyn parantamisesta, voitaisiin varmasti EU:n taisteluosastoihin käytettävät merkittävät voimavarat suunnata paremmin ja tehokkaammin, esimerkiksi lisäämällä kertausharjoituksiin osallistuvien määrää olennaisesti nykyisestä.

Puheet puolustuskyvyn parantamisesta eivät olekaan koko totuus. Kysehän on, vaikka sitä ei haluta korostaa, sotilaallisen yhteistyökyvyn luomisesta ennen kaikkea Nato-maiden kanssa. Ja kustannuksista viis silloin, kun kyse on Nato-yhteistyöstä ja Nato-yhteensopivuuden luomisesta tositilanteiden varalta — sama syy muuten, miksi Suomi on myös lisäämässä sotilaidensa määrää ja panostustaan Afganistanissa.

Vasemmistoliitto suhtautui kriittisesti EU:n taisteluosastojen perustamiseen ei vain siksi, että eräillä mukana olevilla oli selvästi halu rakentaa EU:lle sotilaallinen nyrkki — puhuttiin jopa interventioarmeijasta — ja ohittaa tarvittaessa YK. Kriittinen kantamme johtuu myös siitä, että taistelujoukoista oli ja on tarkoitus luoda EU:n sotilaallisen ulottuvuuden ydin ja, kuten ranskalaiset sanovat, euroarmeijan siemen.

Taistelujoukkokonseptio on, kuten hienosti sanotaan, evolutiivinen, kehittyvä. EU:n sotilaallista kykyä on tarkoitus asteittain lisätä. Kysymys ei ole enää vain maavoimista, vaan myös ilma- ja merivoimista. Esimerkiksi kuljetushelikoptereita kaavaillaan tulevaisuudessa käytettäväksi kansainvälisissä operaatioissa, samoin Hornet-hävittäjiä. Vaikuttaa siltä, että torjuntahävittäjiksi ostettujen Hornetien muutos rynnäköintiin kykeneviksi hyökkäyskoneiksi perustuu sekin, ei Suomen oman alueen puolustamiseen, vaan EU- ja Nato-johtoisen kriisinhallinnan tulevaisuuden tarpeisiin.

Herra puhemies! Vasemmistoliitto tulee esittämään eduskuntakäsittelyn aikana eräitä toimenpide-ehdotuksia, joilla haluamme varmistaa sen, että koko eduskunta pääsee aikanaan päättämään, jos EU:n taisteluosasto halutaan valmiusvuoron aikana lähettää itse kriisinhallintaoperaatioon.

Johanna Sumuvuori /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:n taisteluosastot perustettiin vahvistamaan Euroopan unionin nopean toiminnan sotilaallista kriisinhallintakykyä. Joukkojen perustamisen taustalla ovat 1990-luvun karvaat kokemukset Länsi-Balkanilta, missä Euroopan unioni seurasi avuttomana kriisin kärjistymistä veriseksi ja vuosia kestäväksi hajoamissodaksi.

Taisteluosastojen käytön pohjana olevan EU-sopimuksen mukaisesti joukkoja on tarkoitus käyttää huolehtimaan rauhanturvaamisesta, konf-liktinestosta ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamisesta. Nämä ovat tärkeitä tehtäviä niin inhimillisestä näkökulmasta kuin myös kansainvälisen turvallisuuden kannalta. Suomi on ollut aktiivinen Euroopan unionin kriisinhallintaulottuvuuden, niin sotilaallisen kuin myös siviilikriisinhallinnan, kehittämisessä. Suomi on osallis-tumassa vuodesta 2007 lähtien toimintavalmiudessa olleiden EU:n taisteluosastojen valmiusvuoroon nyt kolmatta kertaa.

Arvoisa puhemies! Vihreiden mielestä on tärkeää, että Suomi kantaa vastuunsa kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta. Ongelmallisen tilanteesta tekee kuitenkin se, että käytämme suuria määriä rahaa sellaisten joukkojen ylläpitoon, joita ei ole toistaiseksi käytetty mihinkään. Pelkät nyt valmiuteen asetettavien joukkojen koulutus- ja valmiusajan kustannukset ovat noin 28,7 miljoonaa euroa. Maailmalla olisi maita ja alueita, missä rauha vaatisi turvaamista, mutta merkittävä osa voimavaroistamme on sidottu joukkoihin, joita ei käytetä. YK:lla on tarpeita, joihin Suomi ei pysty vastaamaan. Muissakin unionin jäsenvaltioissa tyytymättömyys kriisinhallintajoukkoihin, joita ei kriisien täyttämässä maailmassa käytetä, on kasvamassa.

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan hyvin koulutettujen ja varustettujen taisteluosastojen käyttämättömyys on kuitenkin itsessään osoitus siitä, että tarvetta olisi pikemminkin Euroopan unionin siviilikriisinhallintakyvyn kasvattamiselle ja nopean toiminnan siviilijoukoille. Siviilikriisinhallinta on siviilien suorittamaa kriisinhallintaa erotuksena sotilaiden suorittamasta kriisinhallinnasta. Tarvitsemme tehokkaampaa valmiutta toimia esimerkiksi luonnonmullistusten sattuessa hätäavun ja jälleenrakennuksen lisäksi yhteiskunnan perustoimintojen kuten hallinnon, sosiaali- ja terveyspalveluiden, oikeuslaitoksen ja poliisin toimintakyvyn turvaamiseksi. Nopean toiminnan siviilijoukoista on puhunut ulkoministerikin viimeksi kesäkuussa Kirgisian kriisin yhteydessä.

Vihreiden mielestä olisikin järkevää käyttää niin siviilijoukkoja kuin taisteluosastoja joustavammin osana käynnissä olevia YK-operaatioita. Samaan aikaan on siirrettävä painopistettä entistä enemmän kriisien ennaltaehkäisyyn ja rauhanomaisten ratkaisujen hakemiseen. Vihreät painottavatkin kriisinhallintaoperaatioiden siviiliulottuvuuden korostamista perusinfrastruktuurin toiminnan ja oikeusvaltiokehityksen varmistamiseksi.

Arvoisa puhemies! On ilmeistä, että nopeasti kriiseihin reagoimaan pystyviä joukkoja tarvitaan. Ensi vuoden tammikuussa, kun Suomi valmistautuu osallistumaan kahteen EU:n taisteluosastojen valmiusvuoroon, järjestetään Sudanissa kansanäänestys Etelä-Sudanin itsenäistymisestä. Äänestyksen jälkeen saattaa olla, että maan kahtiajakautuminen johtaa alueen valmiiksi tulenaran tilanteen kärjistymiseen. Saatammekin tämän sotilasosastojen asettamispäätöksen seurauksena ehkä nähdä suomalaisen taisteluosaston valvomassa uutta rajaa Etelä-Sudanissa ja Darfurissa. (Ed. Laakso: Tuskinpa!)

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan, kun Euroopan unionissa päätettiin nopean toiminnan taistelujoukkojen perustamisesta, päätettiin myös nopean toiminnan siviilijoukkojen, civilian response teamin, perustamisesta. Vaikka joukkoihin on koulutettu suomalaisiakin jäseniä, niiden merkitys on jäänyt vähäiseksi ja valmiusvelvoitetta päivystysvuoroon ei ole. Vihreiden mielestä Suomen tulisi ajaakin aktiivisesti EU:ssa nopean toiminnan siviilijoukkojen tavoitteen selkeää määrittelyä ja aktiivista käyttöä kriisinhallintatehtävissä.

Arvoisa puhemies! Näillä huomioilla vihreä eduskuntaryhmä kannattaa hallituksen esitystä.

Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman! Svenska riksdagsgruppen förordar statsrådets förslag om ett finländskt deltagande i två EU-stridsgrupper under det första halvåret nästa år. Våra motiveringar är både nationellt egoistiska och pragmatiska och samtidigt rent ideella och principiella.

De förra uppfylls till stor del också om stridsgrupperna än en gång inte alls sänds ut på uppdrag. Trupperna utbildas både nationellt och i samarbete med övriga deltagande länder och får därmed en värdefull erfarenhet av både militärt avancerade uppdrag och av internationellt samarbete. Den här erfarenheten är av stor betydelse för upprätthållandet av den nationella försvarsförmågan.

Erityisen arvokasta on, että joukkomme saavat kokemusta yhteistyöstä sekä Pohjoismaiden ynnä Viron ja Irlannin että Saksan, Itävallan, Hollannin ja Liettuan kanssa. Kyse on siis sekä Nato-maista että sotilaallisesti liittoutumattomista maista. Kokemukset muodostuvat tietysti vieläkin arvokkaammiksi, jos taistelujoukot lähtevät suorittamaan tehtävää, vaikka siihen tietysti liittyy samalla suurempia riskejä. Koulutetut joukot on voitu päivystyksen jälkeen kuitenkin asettaa muihin kriisinhallintatehtäviin YK:n ja Naton johtamissa operaatioissa, joten koulutus ei tässäkään mielessä ole ollut turhaa.

Periaatteelliset syyt osallistumiselle EU:n taistelujoukkoihin painavat tietysti vieläkin enemmän. Suomi haluaa olla EU:n täysivaltainen jäsen, joka kantaa oman osansa vastuusta, ja Suomi haluaa ennen kaikkea olla kansainvälisen yhteisön vastuullinen jäsen.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen selonteossa keskeisin ongelma kuitataan valitettavasti yhdellä lyhyellä lakonisella lauseella: "Kansainvälisellä tasolla keskustelua on kuitenkin herättänyt se, että EU:n taisteluosastoja ei ole vielä kertaakaan käytetty varsinaisissa operaatioissa." Tämä on kai vähintä, mitä voidaan sanoa. Syitä tähän varsin kiusalliseen tilanteeseen ei valitettavasti käsitellä selonteossa lainkaan. Jospa vain olisikin niin hyvin, että toimien tarvetta ei olisi ollut, niin kaikki olisi hyvin. Eihän meidän pidä toivoa sotaa ja katastrofeja, jotka vaatisivat toimia EU:lta.

Kiitos kuitenkin ulkoministerille siitä, että hän omassa puheenvuorossaan vähän avasi tätä ongelmaa. Mainitsitte, että kynnys on korkea lähteä. Jatkokysymys voisi tietysti olla: Onko kynnys tällä hetkellä liian korkea?

Tyvärr är det ju så att det i många fall skulle ha funnits behov. Afrikas horn med Somalia i spetsen brukar nämnas som ett exempel, och det finns andra i Afrika. Och naturkatastrofer har vi minsann inte besparats under de gångna fyra åren då EU-trupperna har stått i beredskap. Namnet till trots behöver det ju inte handla om strider utan också om hantering av mänskliga katastrofer.

Värderade herr talman! Det är alltså skäl att fundera på vilka orsakerna är att stridsgrupperna aldrig har sänts ut. Utrikesminister Stubb nämnde här några orsaker och konstaterade att tröskeln är rätt hög. Följdfrågan är ju naturligtvis då: Är tröskeln för hög och vad kan man göra för att sänka den här tröskeln? Åtminstone kan man säga att de uteblivna insatserna inte vittnat gott om EU:s utrikes- och säkerhetspolitiska samförstånd. Och frågan är också hur motivationen hos de utvalda trupperna i längden kan upprätthållas om de aldrig sänds ut på uppdrag.

Toinen kriittinen reunahuomautus voisi olla, että Suomi osallistuu samanaikaisesti kahteen eri taistelujoukkoon sekä Atalanta-operatioon Somalian rannikon edustalla. Puhtaasti resurssien kannalta tämä on mahdollista, koska henkilöstön osalta kyse on kokonaan erilaisista erikoistumisista ja eri tehtävistä, mutta ajallinen porrastus olisi ehkä kuitenkin ollut eduksi suunnittelussa.

Arvoisa herra puhemies! Päätöstä Suomen osallistumisesta EU:n taistelujoukkoihin ei, kuten tunnettua, tehdä kevein perustein, mikä on erittäin hyvä asia. Sekä eduskunnan, hallituksen että presidentin myötävaikutus on tarpeen ja lisäksi kahdesti, joista tämä on vasta ensimmäinen kerta. Päätös on siis riippuvainen moninkertaisen lukon avaamisesta.

Sedan Finland gick med i den allra första stridsgruppen 2007 och en andra gång 2008 har reglerna för insatserna under 2009 ändrats så att truppernas flexibilitet och därmed användbarhet har utökats. Även om de ändrade reglerna inte hittills inneburit att någon trupp har skickats ut på uppdrag, har sannolikheten ökat för att så kan ske. Svenska riksdagsgruppen betonar att om trupperna skickas ut bör naturligtvis ingen möda och inga resurser sparas för att maximera våra truppers säkerhet och välbefinnande.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eri politiikan aloilla me usein peräänkuulutamme ennalta ehkäiseviä ja nopean toiminnan periaatteita. Turvallisuus- ja puolustuspuolen ennalta varautuvaa työtä, ensiaputyyppistä äkkilähtövalmiuden kehittämistä, tehdään EU:n taisteluosastokonseptissa. Kansalaisten silmin katsottuna EU-taistelujoukko on turvallisuus- ja kriisinhallintatehtävissä vierain työkalu, eikä ihme, onhan perinteisen sotilaallisen kriisinhallintatyön mekanismi ja historia monikymmenvuotinen, ja vastaavasti EU-taistelujoukkoja on ollut täydessä valmiudessa vasta vuodesta 2007 alkaen.

Tänään eduskunnalle selonteossa tuotujen kahden vuoron lisäksi Suomi on ollut kahdesti aikaisemmin vastuussa. Periaatteellinen sitoumus lähettää joukkoja on vuoteen 2015 saakka. Vielä lyhyen taisteluosastotradition takia on pitkälle meneviä johtopäätöksiä tuloksellisuudesta vaikea tehdä varsinkin — sinänsä hyvä asia — kun joukkoja ei ole tarvinnut aktivoida käyttöön. Suomen hyöty nopean toiminnan joukkoihin osallistumisesta tullee yhteensopivuuden ja monikansallisen yhteistyön rakentumisesta EU-taisteluosaston vastuunkannossa.

Eurooppalainen halu ja tarve yhteiseen varautumiseen erityyppisiin, myös uuden tyyppisiin, kriiseihin ilmenee erityisesti, kun havainnoimme, miten muun muassa Norja EU:n ulkopuolisena maana haluaa olla mukana. Yhteistyön avoimuutta ilmentää, että EU-taistelukonseptissa eivät liittoumat täysin rajoita. Samassa valmiusvuorossa kanssamme on Nato-maa Viro, EU:n ulkopuolinen Norja ja liittoutumaton Irlanti. Positiivista on myös pohjoismaisen yhteistyön vahvuus näissä tehtävissä.

EU:n kahden taisteluosaston valmiusvuoroa ensi vuoden alkupuoliskolle täällä eduskunnassa käsiteltäessä on pidettävä mielessä se, että hyväksyessämme nyt suomalaisten lähettämisen korkean valmiuden tilaan samalla tarjoamme tasavallan presidentille, valtioneuvostolle sekä ulkoasiainvaliokunnalle nopean toiminnan tehtävän, mikäli valmiusjoukkojen käyttö aktivoituisi. EU:n taisteluosastokonseptin nopea 10 päivän toimeenpanovauhti yhtä aikaa vaatii mutta myös mahdollistaa kansallisen hetkessä elämisen ja harkinnan. Eduskunnan osuutta ja informaation saumattomuutta ei voine tässä liikaa korostaa.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden uhkat ja ajassa elämisen hektisyys vaativat varautumaan uuden tyyppisiin kansallisiin ja yhteistyössä toteutettaviin toimintatapoihin. EU:n taistelujoukkokonsepti on tältä osin vaiheessa oleva prosessi, josta kristillisdemokraatit haluavat saada yhtä lailla yhteistoiminnallista turvaa ja varautumista kuin sotilaallista kokemustakin. Arvioinnin aika on tulossa. Lähestyttäessä vuotta 2015 eli deadlinea sovitulle joukkojen asettamiselle, josta tällä erää siis on periaatteellisesti sovittu ja johon on sitouduttu, on kansallisesti tehtävä arviointia kansainvälisen yhteistyön, turvallisuusnäkökulman ja kustannuspanostusten osalta siitä, onko taisteluosastojärjestelmä jatkossa se työrukkanen, jota kannattaa ylläpitää kuten Suomessa odottamassa mahdollisia akuutteja hätätilanteita varten.

Pentti Oinonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa sotilasosastojen asettamisesta korkeaan valmiuteen pistää silmään se, että Suomi on ainut maa liki kymmenestä EU:n taisteluosastoon osallistuvasta maasta, jolla on peräti kaksi osastoa valmiudessa samaan aikaan. Tätä kahden osaston valmiudessa oloa ei ole selonteossa kuitenkaan perusteltu millään tavalla. Lieneekö syynä hallituksen jo aiemmin asettama tavoite nostaa Suomen sotilaallisen kriisinhallinnan vuotuiset menot 150 miljoonaan euroon?

Se, onko tällaisessa tavoitteessa yhtään mitään järkeä eurooppalaisten sekä satojentuhansien suomalaisten omien talousongelmien keskellä, jää jokaisen itsensä arvioitavaksi. Perussuomalaisten mielestä ei ole eikä varsinkaan tilanteessa, jossa tositoimiin jouduttaessa kyseisiä operaatiorahoja ei ole olemassakaan. Lisää lainarahaa lisäbudjetilla, siinä ovat Suomen eväät sotaoperaatioiden rahoittamiseksi.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä Suomen vahvuus ja tulevaisuus on siviilikriisinhallinnassa ja YK:n mallin mukaan toimivissa rauhanturvajoukoissa, ei hampaisiin asti aseistetuissa, kaukaisia nukkehallituksia suojelevissa sotilasoperaatioissa.

On syytä muistuttaa arvoisia edustajia ja Suomen kansaa siitä, että aina, kun suomalaiset osallistuvat sotilaallisesti johonkin operaatioon, se on sodanjulistus jollekin toiselle osapuolelle. Sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävänä voi paperilla olla toimiminen kahden osapuolen välissä rauhaa valvovana puolueettomana osapuolena. Käytännössä kyse on kuitenkin poliittisesta päätöksestä, jossa vaikuttavat Euroopan unionin omat tavoitteet niin taloudellisessa, sotilaallisessa kuin geopoliittisessakin mielessä.

Euroopan unionin byrokraattinen päätöksentekoprosessi asettaa oman haasteensa joukkojen nopealle käytölle. Ensin poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea päättää, että EU:n tulee toimia, ja valitaan lähtijäjaosto. Sen jälkeen Euroopan neuvosto päättää osaltaan operaatiosta sekä kriisinhallinnan konseptista, mitä se sitten ikinä tarkoittaneekaan. Periaatteessa päätöksentekoprosessiin menee 15 päivää, todennäköisemmin viikko tai kaksi pidempään, jos ei kuukausiakin.

Vaan mahtaako EU sitten kuitenkaan käyttää kalliita sotilasosastojaan, kun tosipaikka tulee eteen? Uskon, että ei. Todennäköisempää nimittäin on, että EU:n tiikeri paljastuukin koiranpennuksi heti, kun Kiina, Venäjä tai Yhdysvallat pyytää EU:ta joukkoineen pysyttelemään poissa heidän takapihaltaan. (Ed. Pulliainen: Minnekä se oli männy?)

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät vastusta sotilaallista kriisinhallintaa pelkän vastustamisen takia. (Ed. Kimmo Kiljunen: Eipä tietenkään! — Ed. Nepponen: Minkä takia?) Me vastustamme siksi, ettei se ole meidän käsityksemme Suomen kansainvälisestä roolista 2000-luvulla. Sotilasosaston pitäminen valmiudessa ei myöskään vastaa meidän tavoitteita maamme rajallisten taloudellisten resurssien kohdentamisesta. Sotilaallisen kriisinhallinnan menot ovat suoraan pois esimerkiksi maamme omasta puolustuksesta.

Perussuomalaisten viesti hallitukselle on: Huolehditaan omistamme ensin. Suomen kansainvälinen maine meni jo 1990-luvun leipäjonojen myötä, eikä se näillä meidän liituraitaministereiden sotaleikeillä siitä parane.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Aloitetaanpa ihan vaikka sillä, että ed. Oinosen puheenvuoroa hieman oikoisin. Käsitys siitä, että kriisinhallintaan käytetyt panokset olisivat pois kansallisesta puolustuksesta, ei pidä paikkaansa. Kriisinhallinnan osuus meidän koko puolustusbudjetista on 2 prosenttia, ja monella tavalla me saamme siitä hyötyä, kansainvälistä kokemusta, yhteistoiminta-osaamista jne. Sellaiselle väitteelle, että kriisinhallinta on pois kansallisesta puolustuksesta, ei ole perusteita.

Meillä on hyvä traditio, konsensus siitä, että Suomi on monipuolisesti mukana YK:n, EU:n ja Naton kriisinhallintaoperaatioissa. Naton osalta tietysti ne operaatiot ovat ennen kaikkea Isaf Afganistanissa ja Kfor Kosovossa. Siellä on edelleen suomalaisedustus. YK:n osalta meillä on se tilanne tiedossa, että menimme Tšadin operaatioon mukaan, tai olimme siellä, mutta tunnetuista syistä tuo operaatio lopetettiin. Mutta käytännössä lähestulkoon välittömästi jollain tavalla aloitettiin selvittää mahdollisuuksia tulevaisuuden YK-operaatioista ja sitä työtä parhaillaan tehdään. Pidän hyvin mahdollisena, että sen tyyppinen päätös lähitulevaisuudessa tehtäisiin ja tuo kohde voisi olla esimerkiksi Libanon eli Unifil-operaatio.

EU:n osalta tunnettua on se, että osallistumme toivon mukaan, riippuen mikä päätös tulee olemaan, Atalanta-operaation kautta ruoka-avun turvaamisoperaatioon Afrikan sarvella, sarven merialueella, ja nyt sitten keskustelemme näistä taisteluosastoista, joista on jo todettukin se, että Suomi on toista kertaa mukana tässä konseptissa. Tietysti tärkeää on se, että kun Suomi on niin voimakkaasti sitoutunut Euroopan unionin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen, on aika loogista, että Suomi myöskin taisteluosastoissa on ollut aktiivinen ja on nytkin ja että EU:lla on sitten kyky, mikäli sellainen tilanne tulee, reagoida joko sotilaalliseen tai siviilimaailman kriisiin, että sillä on sitä kykyä olemassa. Minulla on kokemusta siitä, että kun esimerkiksi Tšadin operaatiota päätettiin EU-operaationa pystyttää, niin se oli hyvin vaativa prosessi erilaisen materiaalin hankkimisesta alkaen ja loppuun saakka tuo operaatio koki puutteita. Taisteluosastonhan idea on se, että se on valmiina olemassa ja sillä on ne kaikki sen toiminnan kannalta tärkeät kyvyt valmiina.

Ulkoministeri Stubb jo kertasikin ne hyödyt, mitä tästä taisteluosastotoiminnasta meillä on, siis koulutushyöty, yhteistoimintahyöty ja sitten myöskin se, että se toimii eräänlaisena joukkopoolina meidän tuleville operaatioillemme. Vaikka tuota taisteluosastoa ei käytettäisikään, niin me hyödynnämme taatusti tuota valmennettua reserviä esimerkiksi Afganistanissa tai mahdollisesti sitten YK-operaatioissa.

Lopuksi sitten tästä keskustelusta. EU:n piirissä on useita vuosia käyty sitä keskustelua, mikäli sellainen kriisi olisi olemassa, johon EU poliittisesti haluaisi väliin mennä esimerkiksi turvaamaan jonkun lentokentän tai sataman toiminnan tai ikään kuin pohjustamaan isompaa, pysyvämpää operaatiota, mitkä ovat niitä esteitä ja millä tavalla niitä esteitä voitaisiin ikään kuin madaltaa.

Yksi este on kiistatta rahoitus, eli jotkut jäsenmaat, jotka maksavat kiistatta nettosummiltaan suurta osuutta, kokevat, että mikäli taisteluosastoa käytetään, niin he ovat ikään kuin liian suurena maksumiehenä.

Toinen on tuon taisteluosaston käytön joustavoittaminen. Olemme esimerkiksi käyneet keskustelua siitä, kun EU:lla on edelleenkin Bosnian Althea-operaatio päällä ja jotkut maat eivät halua ikään kuin sitä lopettaa, voisiko sitä lopettamista edesauttaa se, että vuorossa oleva taisteluosasto ikään kuin nimettäisiin reserviksi, että mikäli Bosniassa tilanne muuttuisi, meillä olisi nopeata valmiutta reagoida siihen tilanteeseen ja tällä tavalla rauhoittaa ehkä niitä, jotka haluavat Althea-operaatiota edelleenkin jatkaa.

Sitten on tämä mahdollinen poliittinen este, että jotkut kokevat, että priorisoivat selkeästi Naton nopean toiminnan konseptia, ja kokevat, että jo ennalta tehdään ikään kuin päätöksiä, että näitä ei hyödynnetä.

Ed. Sumuvuori otti esille tämän siviilikäytön eli sen, voitaisiinko ihan samalla tavalla kuin Suomessa taisteluosastoa käyttää vaikkapa maanjäristys-, tulvatilanteissa tai vastaavissa. Mikäli EU:ssa yksimielisesti päätös syntyisi, niin totta kai voidaan, ihan samalla tavalla kuin kansallisesti nämä sotilaalliset kyvyt ovat käytettävissä ikään kuin voimavarana.

Puhemies:

No niin, sitten keskustelua.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää käydä keskustelua unionin piirissä nimenomaan näistä käytön periaatteista niin, että todella sitten, kun tilanne tulee, joukkoja voitaisiin käyttää. Todella nyt tämänhetkinen tilanne kaiken saadun selvityksen pohjalta vaikuttaa siltä, että käytön esteet ovat niin mittavat, että sellaista tilannetta ei juuri voi kuvitella, missä tuota joukkoa käytettäisiin. Silloin tietysti koko konseptin toimivuus on syystä asetettu kyseenalaiseksi.

Myöskin tässä yhteydessä nousee tämä kustannus esille. Vaikka tällä koulutus-osiolla ilman muuta voidaan hyödyntää kansallista puolustusta ja toisaalta käyttää joukkoja muissa kriiseissä, niin valmiusajan kustannus, rahankäyttö palvelee kuitenkin enemmän tai vähemmän huonosti muita tarkoituksia. Sen takia, jos senkin kustannus näiltä osin on 10 miljoonan suuruusluokkaa, sillä saataisiin kertausharjoituspäiviä ymmärtääkseni vähän toistakymmentätuhatta eli merkittävä määrä joka tapauksessa, (Ed. Laakso: Paljon tehokkaampaa!) eli kyllä se on aika iso raha tämäkin.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluaisin kiinnittää huomiota vielä tuohon rahoituskysymykseen siltä osin, kun suuret unionimaat ovat tietyllä tavalla haranneet tätä kokonaisuutta vastaan. Voisiko ajatella, että tuo kakku, joka kokonaisuudessaan jaettaisiin unionin piiristä, voisi olla suurempi? Siis olisiko mahdollista, että näille osallistuville maille jäisi sitten pienempi vastuu?

Toinen kysymys liittyy valmiusosastojen kokoonpanoon. Kuinka kriittinen tilanne on silloin, jos yksi osaston maista ei haluakaan tai pysty lähtökohtaisesti osallistumaan operaation toimeenpanoon ennakkotiedoista huolimatta? Kaatuuko tuo koko paketti sitten siihen, jos näin kävisi tuossa matkalla?

Nyt on lopuksi aivan pakko esittää, arvoisa puhemies, ed. Pentti Oinoselle kysymys, kun hän kertoi täällä, että perussuomalaiset eivät ymmärrä kriisinhallinnan koko kuvaa. Minä uskon, että tässä salissa on varmasti aika moni muukin kuin allekirjoittanut, joka haluaisi tietää, mikä on perussuomalaisten näkemys ja halu kertoa, mikä on kriisinhallinnan kuva Suomen kannalta. Kertokaa se meille.

Reijo  Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Häkämies viittasi taisteluosastojen joustavaan käyttöön. Käytettävyyden ja joustavuuden lisäämiseen viitataan myöskin selonteossa ja siinä puhutaan Ruotsin puheenjohtajakaudella tehdyistä uusista linjauksista. Minulla on kuitenkin se käsitys, että tässä asiassa ei ole pystytty ottamaan kovinkaan suuria edistysaskeleita. Lähinnä on kysymys jonkinlaisesta taisteluosastojen koordinoinnin lisäämisestä. Näitä taisteluosastoja voitaisiin todellakin käyttää niin EU-operaatioiden kuin YK-operaatioiden reservinä. Tarvittaessa pitäisi olla myös mahdollisuus irrottaa joku pienempi moduuli taisteluosastosta tiettyä tehtävää varten, jos taisteluosasto tähän tehtävään on liian suuri. Mielestäni pitäisi olla myös mahdollista käyttää näitä taisteluosastoja yhdessä eli tätä yhteistyötä lisätä.

Ministeri Häkämies viittasi siihen, että syynä siihen, että asiassa ei ole edetty, on rahoitus, mutta onko pelkästään kyse rahasta? Miten te analysoitte, ministeri Stubb, tätä asiaa, miksi tässä edetään niin kovin hitaasti ja miksi tässä ei saada aikaan uusia avauksia?

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Irlannista tulee tietoja, joiden mukaan tulevat säästötoimet, leikkaukset, kohdistuvat myös ja rajusti puolustusmäärärahoihin. Käytännössä se valmiusjoukko-osasto, joka on valmiusvuorossa ensimmäisen puoliskon ensi vuonna, on invalidi jo tällä hetkellä. Eli jos ja kun Irlanti tekee päätöksen, että se ei voi osallistua tämän valmiusjoukon toimintaan, niin koko valmiusjoukkoa ei tietenkään voida lähettää, koska minkäänlaista korvaavaa järjestelmää ei ole luotu. Onko ministerillä tätä koskevaa parempaa tietoa jaettavaksi, välitettäväksi eduskunnalle? Muussa tapauksessa, jos näin käy, kuten epäilen, tässähän on kysymys vain näennäistoiminnasta ja näennäispäätöksestä, jota nyt olemme tekemässä.

Mutta, herra puhemies, ydinkysymys on se, miksi Suomen ulkopoliittinen johto on kiinnostunut nopean kyvyn luomisesta vain Euroopan unionille ja Natolle, vaikka YK on lukuisia kertoja tehnyt esityksiä, että tällainen nopea sotilaallinen kyky luotaisiin nimenomaan YK:lle. Miksi Suomi ei ole tällaisesta kiinnostunut? Eikö tässä olisi se suunta, mihin myöskin EU:n taisteluosastoja pitäisi suunnata ja kehittää?

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puolustusministeri mainitsi ympäristökatastrofit ja luonnonmullistukset, niin pikemminkin on ehkä niin, että sen tyyppisten ei-sotilaallisten kriisien hallintaan sopisivat paremmin ne nopean toiminnan siviilijoukot kuin sotilaalliset joukot. Siihen liittyen kysynkin: Onko Suomella valmiuksia tai halua viedä eteenpäin Euroopan unionissa myös nopean toiminnan siviilivalmiuksien kehittämistä ja tavoitteenasettelun kunnianhimoistamista?

Sitten toinen kysymys: Ruotsin puolustusministeri on ottanut esille aiemmin syksyllä pohjoismaisen taisteluosaston mahdollisen käyttämisen Sudanissa, jos tilanne muuttuu sellaiseksi. (Ed. Laakso: Yhdysvallat myös jo aikaisemmin!) Olisin oikeastaan kysynyt molempien ministereiden omaa näkemystä tähän.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut varsin mielenkiintoinen ja herättänyt kysymyksiä. Esittäisinkin ulkoministeri Stubbille kysymyksen siitä, kun täällä salissa nyt tuli esiin se, että mikäli tulisi tämmöinen akuutti tilanne, jossa taistelujoukkoa käytetään, niin se päätöksentekoprosessi sitten Euroopan tasolla olisi kovin hidas ja kankea: Voisitteko nyt arvioida sitä avoimesti, miten te näette tämän tilanteen, onko todella näin ja onko se yksi semmoinen jarru, miksi tätä joukkoa ei käytetä?

Ei ministeri Häkämiestäkään jätetä ilman kysymystä. Häneltä haluaisin kysyä sitä, mikä on teidän arvionne siitä — tuolta pöntöstä puhuinkin siitä — kun on Nato-maita, sitten on riippumattomia maita ja jopa EU:n ulkopuolinen maa mukana, että vaikuttaako se jotenkin toimintakykyyn, jos tarvitaan sitten käytännössä nopeaa äksöniä. Vaikuttaako se joukkojen toimintakykyyn, ja jos näin on, niin millä tavalla?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hakolan kysymykseen vastaaminen veisi aikaa pari tuntia, joten ajanpuutteen vuoksi jätän sen myöhemmäksi. (Välihuutoja — Ed. Hakola: Yllättävää!)

Mutta Suomi on osallistunut EU:n valmiusjoukkoihin vuosina 2007—2008 omilla osastoillaan. Ministeri Häkämies, näiden osastojen ylläpito ja harjoittelu on maksanut suomalaisille veronmaksajille yhteensä noin 15 miljoonaa euroa. Nyt kahden uuden yhtäaikaisen osaston ylläpitokustannukset ovat huimat 28 miljoonaa euroa tyhjän panttina olemisesta. Kysyisin ministeri Häkämieheltä: Onko mielestänne järkevää ylläpitää joukkoja, joiden kustannukset ovat päätähuimaavia ja joita ei kaiken lisäksi käytetä? Eikö näitä varoja voisi suunnata esimerkiksi siviilikriisinhallintaan Afganistaniin?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiistatta edelleen on tuo taisteluosastojen perusajatus, että Euroopan unionilla on kättä pitempää asetta, jos ennalta arvaamaton kriisi puhkeaa. (Ed. Tennilä: Eihän tämä lähde mihinkään, tämä palokunta!) — No, sitten tullaan siihen. Sitten on kokonaan tietenkin se, että niitä osastoja ei ole kertaakaan käytetty. Pitäisi löytää ajatus ja sellainen käyttökohde, että sitten kun on vähänkin perusteltua käyttää, käytettäisiin, (Ed. Laakso: YK on pyytänyt monta kertaa!) koska kustannukset ovat melkoiset.

Sitten pitää miettiä myös, onko tarpeen pitää kahta osastoa yhtä aikaa, kun ei ole vieläkään löydetty kertaakaan yksimielisyyttä periaatteesta, vaikka kenties olisi ollut syytä, mutta kun yksimielisyyden löytäminen periaatteesta on vaikeata. Voisiko miettiä jatkossa, ettei olisi kahta osastoa, mikä on aikamoinen voimanponnistus yhtäaikaisesti? Voisiko olla, että olisi kuitenkin tämä perusajatus turvattu, mutta olisi sitten yksi osasto vain, jotta säästettäisiin kustannuksia? Mutta perään totean: kaikki tämä koulutus ja muu, mitä on muuten panostettu tähän osastotoimintaan, on merkittävästi vienyt meidän omaa puolustusvalmiuttamme eteenpäin.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomihan on ollut alusta alkaen mukana aktiivisella tavalla kehittämässä tätä toimintaa, joukkojen muodostamista. Oltiin jo mukana vuosina 2007 ja 2008 myöskin valmiusvuoroissa, ja kokemukset ovat olleet selkeästi myönteisiä. Jos pohditaan hyötypuolta, niin totta kai kansainvälisen yhteistoimintakyvyn hyöty on selkeä plussan puolelle laskettava asia.

Mutta nyt keskustelu pyörii juuri sen ympärillä, mitä tehdään todellakin vapaapalokunnalle, jos ei ole niitä lähtöjä. Tähänhän täytyy nyt löytyä tavallaan se vastaus, pitäisikö tavallaan tätä konseptia kirjoittaa uudelleen ja avata enemmän sitten mahdollisuuksia humanitäärisen avun osalta. Itse käytin tuolla valiokuntakuulemisessa tyyppiesimerkkiä Haiti. Olisiko sinne voitu bg lähettää? Tämä on aivan se avainkysymys.

Mutta ed. Laaksolle sanon, että eihän ole mitään esteitä lähettää bg-joukkoja myöskin sellaisiin kohteisiin, jotka ovat YK:n määrittelemiä missioita. Ei ole mitään esteitä, eikä se muodosta tässä estettä, että jollain tavalla EU:n bg-joukot ovat lähellä lähtökohtaisesti Nato-operaatioita ja sitten hyljeksitään jollain tavalla YK-hankkeita. (Ed. Laakso: Näin tapahtuu!) Kummatkin ovat mahdollisia käytännössä.

Mutta, arvoisat ministerit, tämä on kuitenkin se avainkysymys, johon nyt täytyy pitkässä juoksussa meidän löytää tavalla tai toisella ratkaisu, kun kuitenkin näin merkittävään kustannuserään olemme valmiit sitoutumaan.

Puhemies:

Nyt haluaisin huomauttaa, että täällähän on varsinaisia puheenvuoroja. Nämä ovat nyt vastauspuheenvuoroja, ja pidättäydytään siinä vastauspuheenvuorossa. Kyllä täällä sitten vapaastikin saa puhua. Tarkoitan ajallista määrettä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikissa näissä puheenvuoroissa on korostettu kansainvälisen vastuun tarvetta ja pohdittu sitä, että meillä on siis taisteluosastoja — tai valmiusosasto, ehkä se olisi parempi termi tässä — jotka ovat käyttökunnossa, ja me emme käytä niitä. Me emme käytä niitä. Meidän täytyy muistaa, että kysymys ei ole vain taistelutehtävistä, vaan voidaan myöskin siviilikriisissä käyttää humanitaarisissa operaatioissa. Nyt ensi vuonna näiden kahden valmiusyksikön ylläpito Suomessa tulee maksamaan 11 miljoonaa euroa. Me siis ylläpidämme valmiutta.

Meillä on kriisejä, joihin voitaisiin reagoida. Voin ottaa vaikka kaksi kriisiä tältä kesältä esille. Kirgisiassa, Etelä-Kirgisiassa tapettiin 2 000—5 000 ihmistä. Hallitus pyysi ulkomaista tukea rauhoittaakseen tilannetta. Mitään ei tapahtunut. Meillä on Pakistanin tulvatilanteessa ollut selkeä tarve vastaavan tyyppisille toimille. Meiltä loppuu poliittinen tuki näiltä valmiusyksiköiltä, jos me emme niitä tosiasiassa käytä. Sen takia tämä vapaapalokunta, niin kuin täällä puhutaan, täytyy saada liikkeelle. Meidän ei tarvitse tulipaloja keksiä, niitä on.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Taisteluosastojen valmiusvuoroista on todettava, että ensin Puolustusvoimilla oli suuri innostus ja sitten tuli suuri lässähdys. Haluaisinkin tietää tuosta koulutettavien motivaatiosta valmiusvuoroja ennen, niiden aikana ja sitten niiden jälkeen.

Toinen asia, mistä tässä on paljon jo puhuttu: Taisteluosastot ovat siis kalliita. Tällä kertaa puhutaan lähes 30 miljoonan euron etukäteisvalmistautumiskuluista, ja jos ne molemmat joukot lähetettäisiin, mitä nyt siis kukaan ei ilmeisesti odota, että tapahtuisi, niin kustannukset liki kaksinkertaistuisivat. Onko tämä osittain vain rahankierrätystä Puolustusvoimien koulutukseen, viitaten nyt oikeastaan vähän tässä edellä olleisiin puheenvuoroihinkin?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että meillä on vakaus maailmassa globaalisti, on Suomelle erittäin tärkeä asia, koska se myöskin vakauttaa meidän omaa turvallisuuttamme. Siksi Suomi hyötyy tämän tyyppisestä toiminnasta.

Mitä tulee Puolustusvoimiin, niin täytyy sanoa, että välitön sodan uhka Suomen osalta ei ole todennäköinen nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Siitä syystä on tärkeätä, että Puolustusvoimissa on mielekkäitä tehtäviä, ja rauhanturvatehtävät ovat tällaisia. Ne antavat myöskin erittäin hyvää koulutusta sotilaille ja niille, jotka näihin operaatioihin osallistuvat, joten ne ovat sillä tavalla myöskin hyödyllisiä.

Mikä olisi mielestäni tärkeätä, on se, että jos mennään vakauttamaan rauhaa johonkin kehitysmaahan, niin rahoitus pitäisi katsoa kehitysavuksi, koska se, että maassa on vakaus ja rauha, on kaiken kehityksen lähtökohta, ja siitä syystä mielestäni kehitysapurahoja voitaisiin käyttää näihin tarkoituksiin. (Ed. Kimmo Kiljunen: Lisärahoitusta tarvitaan!) — Tarvitaan myöskin lisärahoitusta siinä yhteydessä.

Mitä sitten tulee Natoon ja EU:hun, niin mielestäni ne ovat luonnollisia yhteistoimintaryhmiä meille sekä poliittisesti että ideologisesti, (Ed. Laakso: YK ei ole!) mutta täytyy sanoa myöskin, että muitten EU-maitten kanssa on helpompi työskennellä yhteistyössä näitten sotilaallisten joukkojen kesken. Siitä syystä on luonnollista, että olemme siinä viiteryhmässä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä minusta pitäisi ihan perusteellisesti kyseenalaistaa tämän päätöksen järkevyys ylipäätänsäkin. Tässä nyt asetetaan sotilasosasto valmiuteen, ja kuitenkin ne tarpeet, mitä maailmalla on, ovat siviiliapua. Tässä on käytetty esimerkkinä Haitin maanjäristystä tai Pakistanin tulvia, ja mitä tekemistä sotilasosastoilla ja sotilasaseistuksella on sellaisissa operaatioissa. En oikein ole ollenkaan valmis hyväksymään tätä.

Tässähän kerrotaan, että 28,7 miljoonaa euroa menee tähän koulutusaikaan ja tähän osallistumisaikaan, ja mikäli tällainen operaatio tulisi, niin siitä tulee se 23 miljoonan euron lisäys. Varmasti tällä samansuuruisella panostuksella ihan normaaliin kehitysyhteistyöhön tai siviilikriisinhallintaan saataisiin maailmassa niille ihmisille, joita teidänkin puheidenne mukaan halutaan auttaa, paljon enemmän hyvää aikaiseksi. Eli en ymmärrä tämän päätöksen järkevyyttä ollenkaan.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä meillä on käsissämme EU:hun liittyvä poliittinen ongelma. On luotu valmiusjoukot ja sitten ei ole valmiutta käyttää niitä, vaan niitä seisotetaan. Kysymys ei ole vain tästä 30 miljoonan euron kustannuksesta koulutukseen ja tähän valmiuteen, vaan tietysti siitä inhimillisestä resurssista myös, että nämä samat rauhanturvaajat olisivat valmiita varmasti tekemään myöskin YK-operaatioissa ja muissa operaatioissa samaan aikaan tehtäviä, jolloin seuraa suuri turhautuminen.

Tietysti meillä on tietynlainen poliittinen ongelma siitä, että meidän YK-osallistumisemme on niin matalalla tasolla. Tämä lokakuun tilasto näyttää, että olemme sijalla 89, joka on aika surullinen sijaluku. 28 henkeä on ollut YK-tehtävissä lokakuussa 2010 tämän YK-tilaston mukaan. Tässä kyllä tulee tämmöistä kohtaantumisongelmaa, josta pitäisi vakavasti keskustella YK:n kanssa. Mitä me tarjoamme YK:lle, mitä YK haluaa, miten voisimme olla tehokkaammin näissä operaatioissa mukana? Ja varmasti myöskin EU:n ja YK:n välistä keskustelua tarvitaan, miten EU voisi vahvemmin tukea YK:n pyrkimyksiä.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi todellakin tunnetaan monista YK-vetoisista operaatioista, ja mielelläni kuulisinkin, mikä on tämä mahdollinen Unifil-operaation tulevaisuus, mitä viime päivinä on uutisissa nähty.

Tämä valmiusjoukon asettaminen on tärkeä asia, ja se on kaikesta huolimatta kuitenkin sotilasosasto, ja on kohtuullista kertoa kuitenkin heille, jotka siihen joukkoon sitoutuvat, minkä tyyppisiä tehtäviä heille mahdollisesti tarjotaan. Muun muassa, jos on kysymys tällaisesta Haitin tyyppisestä operaatiosta, niin kyllähän sielläkin on selvästi sotilaalliselle joukolle tehtävää, kun turvataan, että esimerkiksi avustukset menevät perille. Haitissa oli muun muassa selvää rikollisuutta niiden avustuksien perillemenon ympärillä havaittavissa. (Ed. Kimmo Kiljunen: 10 000 amerikkalaista sotilasta!) Tämän tyyppisessä turvaamisessa sotilasoperaatiolla olisi kyllä ihan merkittävä tehtävä.

Tämä Irlannin mukanaolo tässä joukossa on mielenkiintoinen kysymys, mikäli Irlannin oma tilanne tästä vielä vaikeutuu.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ymmärrän, että on tiettyä turhautumista siitä, että näitä joukkoja ei ole käytetty. Siitä vedänkin sen johtopäätöksen, että jos tämä vielä jatkuu näiden valmiusvuorojen aikana, niin silloin täytyy kyllä EU:n sisällä käydä syvällistä keskustelua siitä — kun tiedetään, että lähinnä suuret jäsenmaat eivät ole olleet kiinnostuneita, erityisesti ne eivät ole olleet kiinnostuneita tästä käytöstä — niin silloin täytyy keskustella hieman pelisäännöistä ja siitä, millä tavalla tätä toimintaa harjoitetaan jatkossa.

Toisaalta en myöskään sitten ymmärrä taas sitä, että ei ymmärretä sitä arvoa, mikä tässä on Suomen oman puolustuksen kannalta. Sillä on erittäin suuri merkitys, että lisätään Suomen puolustusvoimien yhteistoimintakykyä, saadaan huippuluokkaan koulutettuja sotilaita ja sen lisäksi myöskin nämä käytännön systeemit opitaan ihan uudella tavalla ja ihan kantapään kautta. Eli toisin sanoen tässä on paljon hyviä elementtejä myöskin Suomen puolustusvoimien kannalta ja oman turvallisuutemme kannalta, että ei pidä myöskään tätä puolta vähätellä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:n taistelujoukot on sikäli outo palokunta, että sitä ei ole lähetetty yhteenkään tulipaloon sammuttamaan eikä tulla jatkossakaan lähettämään. Tämähän se arvio on. Tämä harjoittelu kuitenkin maksaa. 30 miljoonasta eurosta puhutaan nyt tämän esityksen yh-teydessä. Samaan aikaan Suomen oman aseellisen palveluksen koulutusaika aiotaan lyhentää neljään kuukauteen, vaivaiseen neljään kuukauteen säästösyistä. Kyllä tasapaino on nyt kaukana näissä ratkaisuissa.

Tässähän on kysymys siitä, miksi näitä ei käytetä. Saksa, Ranska ja muut EU-maat, useimmat niistä, ovat niin syvällä Afganistanin suossa, että ne eivät ota mitään uusia taistelutehtäviä silloinkaan, kun YK sitä pyytää. YK:lle pitäisi olla nöyrä sen korvan, sitä pitäisi kuulla, mutta eivät ne lähde nämä isot EU-maat, ne ovat Afganistanin sodassa niin lujasti kiinni.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä taistelujoukot on herättäny puolin ja toisin kirvasta keskustelua, mutta jos ajatellahan, näin sisäisesti ku Suomes ollahan, se on niin ku jalkaväen kenraali Ehrnrooth sanoo, että Suomi on hyvä maa, tätä kannattaa puolustaa. Jo kun näitä joukkoja koulutetahan, niin se on tietty turvallisuuren tae ja laajuus myös omalle maalle. Se on niin ku erustaja Nepponen tuos sanoo, joka on itte ammattikenraali ollu, sotilas, niin ehkä järkeistää pitää siinä, että ei piretä tyhyjänpanttina kahta järjestelmää tai kahta joukkoa. Uskosin näin, jotta tämä Suomen sisääsesti antaa myös Suomen maalle turvallisuutta. Toivotahan, että on oikiaa käyttöä myös tuola maailmalla.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näistä nopean toiminnan joukoista, joita EU on pitänyt valmiudessa ja, kuten olemme tässä keskustelussa kuulleet, joista kustannuksia on syntynyt Suomellekin kolmisenkymmentä miljoonaa euroa, tuli mieleen tämän keskustelun perusteella, kun on nostettu esille myös vaihtoehto, että nämä joukot osallistuisivat humanitääristen kriisien hoitamiseen — ed. Pakkanen oivallisesti viittasi Haitin operaatioon — että kysyn ulkoministeri Stubbilta: Oletteko EU:ssa olleet aloitteellisia tähän suuntaan, että voitaisiin käyttää näitä joukkoja tällaisten laajojen humanitääristen kriisien jälkihoitoon? Monesti niissä tapauksissa väkivalta valitettavasti tulee niillä alueilla nopeasti esiin ja sitten sitä kautta se voi lähteä leviämään, jolloin mahdollinen oikea kriisinhallintatehtävä onkin siellä edessä. Oletteko olleet aloitteellisia tähän suuntaan?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Afganistanissa kuolee äitejä raskauteen ja synnytykseen enemmän kuin sotaa käyvässä maassa muita kansalaisia yhteensä taisteluihin tai attentaatteihin. Toivon, että kukaan muu tässä salissa ei omaksu ed. Kimmo Sasin kantaa siitä, että näitä äideille annettavia pieniä rippusia, mitä Suomi yhtenä ainoana valtiona Afganistaniin on antamassa, ruvettaisiin käyttämään lisää sotilaallisiin operaatioihin.

Haluaisinkin kysyä, onko arvoisa ulkoministeri Stubb sitä mieltä, että tällä hetkellä tämä tasapaino humanitäärisen avun, siviilikriisinhallinnan avun ja 2 prosentin lisäautomaatin varassa olevan sotilaallisen kriisinhallinnan suhteen on oikea. Onko todella niin, että näillä voimavaroilla pystytään ennaltaehkäisemään tulevia konflikteja, minkä kuitenkin luulisi olevan Suomen perustarkoitus silloin, kun puhutaan kriisinhallinnasta?

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Yritän ... Ensinnäkin, paljonko on aikaa vastauksiin?

Puhemies:

Muutama minuutti.

Puhuja:

Muutama minuutti, kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäinen kysymys tuli ed. Hakolalta ja liittyi rahoitukseen ja ylipäätään joustavuuteen. Oikeastaan monessa kysymyksessä kysyttiin sitä, eikö tätä järjestelmää voisi hiukkasen pilkkoa. Vastaus on kyllä. Eli kun meillä on tällainen taistelu- tai valmiusjoukko, niin ne ehdotukset, jotka me olemme tehneet, ovat sen suuntaisia, että pitäisi jollain tavalla olla joustavampi järjestelmä. Silloin tullaan siihen kysymykseen, jonka monet myös esittivät minun mielestäni täysin oikein, että jos yksi tästä taistelujoukosta sanoo, että ei tule mukaan, niin tarkoittaako tämä sitä, että koko operaatio kaatuu. Ei. Se vastaa ehkä myös osittain sitten ed. Laakson kysymykseen Irlannista. Otetaan yhtenä esimerkkinä Alankomaiden johtama osasto. Jos en ihan väärin muista, niin Liettualla on siinä tällainen ikään kun vesijoukko. Se on ilman muuta selvää, että jos on sen tyyppisiä tehtäviä, niin silloin sitä käytetään, mutta muuten ei. Eli ylipäätään joustavuutta.

Tämä liittyy myös siihen keskusteluun ehkä, joka aika usein lähtee, kun puhutaan näistä eri kriisinhallintaoperaatioista. Pannaan vastakkain tavalla tai toisella YK, Nato, EU ja Etyj. Me lähdemme siitä, että on aina toivottavaa, että on YK:n mandaatti jollekin operaatiolle, myös näille taistelujoukoille. Toki sitä ei tässä tarvita suoranaisesti, mutta on vaikea kuvitella sellaista tehtävää, jossa sitä ei olisi. Sen jälkeen me käytämme instrumenttina jotain näistä neljästä organisaatiosta: joskus se on Nato, joskus se on EU, joskus se on YK ja joskus se on Etyj.

YK-puolelta ed. Haavisto kiinnitti oikein huomiota siihen, että tällä hetkellä meillä on YK-operaatiossa ainoastaan 28 henkilöä. Me olemme tippuneet sijalle 89. Tämähän johtuu pitkälti siitä, että suurin osa niistä rauhanturvaoperaatioista tapahtuu ikään kuin paikan päällä ja joko naapurivaltioiden tai kyseessä olevan maan rauhanturvaajien joukoissa. Nyt lista ei ole tässä edessäni, mutta eiköhän siellä ole kärjessä Intian tyyppiset maat jne. Eli tämä on muuttunut aika paljon viimeisten vuosien aikana. Totta kai jos ajaudutaan tilanteeseen, että suurin kontribuuttori, kuten esimerkiksi Ruotsi pohjoismaisista taistelujoukoista, pudottautuisi pois, niin silloin tilanne joudutaan arvioimaan ilman muuta uudestaan.

Ed. Kallio, me haemme siis jatkuvasti enemmän joustavuutta, ja te kysyitte, onko raha se suurin ongelma. Oikeastaan jos suoraan sanotaan, niin kyllä se on. Ja tähän rahaan liittyen nimenomaan sellaiset maat, jotka näkevät itsensä suurena nettomaksajana, ja näistä ehkä yksi ylitse muiden, jota en tässä salissa rupea erikseen erittelemään. Muistan esimerkiksi Kongon yh-teydessä, johon ed. Laakso viittasi, niin Suomihan silloin vähän kyseenalaisti, että eikö nyt olisi voitu tässä tapauksessa käyttää, mutta silloin tuli kahdelta maalta aika yksiselitteinen ei. Yksi periaatteellisista syistä, koska olivat itse siinä mukana, ja toinen sitten rahoituspuolen takia.

Ed. Sumuvuori kysyi nopean toiminnan siviilijoukoista. Voidaan sanoa, että ne ovat oikeastaan jo olemassa jokaisella maalla. Ne ovat kuitenkin niin räätälöityjä, että niiden kokoaminen yhdeksi nopean toiminnan siviilijoukoksi voisi olla vaikeata. Mutta tällä hetkellähän nyt mietitään, EU:n sisällä käydään keskustelua siitä, miten Haitin tyylisessä tilanteessa, olisiko meillä joku parempi valmiuskapasiteetti nimenomaan siviilipuolella. Uskon, että kunhan Catherine Ashton saa toimintansa vielä parempaan iskuun, niin se onnistuu.

Ed. Palm puhui ajasta. Siis tavoitehan on se, että kahden viikon sisällä, kahden viikon päätöksellä. Itse olen kokenut, että aika harvoin tietenkin EU näin nopeasti päättää, mutta esimerkki siitä, milloin näin päätettiin, oli Georgian poliisimissio. Sehän tapahtui muutaman viikon sisällä, ja se oli täysin tyhjästä polkaistu ja onnistui hyvin. Kyllä minä uskon, että näiden taistelujoukkojen kohdalla nopeus tulee toimimaan. Tämä myös toivottavasti sitten vastauksena ed. Pakkaselle ja ed. Hoskoselle.

Olemmeko puhuneet siitä, että olisi lisää joustoa? Kyllä. (Ed. Nepponen: Entäs jos olisi vaan yksi taisteluosasto? — Ed. Tennilä: Toinen lopetetaan!) — Siis ajatus siitä, minkä takia meillä tällä hetkellä on kaksi, on se, että pitää kuitenkin jatkuvasti olla yksi niin sanotusti varalla. Me näimme parhaaksi ratkaisuksi sen, että me voimme olla ikään kuin kahdessa mukana, jossa on myös synergiaetuja siitä, että saamme tehdä yhteistyötä monien EU:ssa olevien maiden kanssa.

Viimeisenä huomiona vaan vielä tuohon YK:hon sen verran, että YK-operaatioiden vähyys meillä tällä hetkellähän johtuu pitkälti siitä, että Tšadin operaatio oli lakkautettava ja me haemme jatkuvasti sitten uusia mahdollisuuksia. Katsomme muun muassa tällä hetkellä, niin kun hyvin tiedetään, Libanonin suuntaan, mutta mitään varmuutta ei vielä tässä vaiheessa ole.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Minusta siviilikriisinhallintaa ja sotilaallista kriisinhallintaa ei tule asettaa vastakkain. Aika usein näissä keskusteluissa ne asetetaan ikään kuin toistensa vaihtoehdoiksi. On tilanteita, jolloin siviilikriisinhallinnalla ei ole edellytyksiä, jos ei siellä ole aluksi sotilaallista kriisinhallintaa, ja sotilaat eivät ole päivääkään paikalla, silloin kun heitä ei enää tarvita. Esimerkiksi me olemme auttajan osalta Bosniassa tehneet tämän johtopäätöksen.

Siihen kysymykseen, keskustellaanko nyt turhaan Irlannin tähden: ei keskustella. Irlannin osuus tässä taisteluosastossa on sen kaltainen, tai heillä ei ole sellaisia kriittisiä osia, (Ed. Laakso: 150 tiedustelumiestä!) jotka vaarantaisivat eli joita ei voitaisi paikata esimerkiksi Ruotsin toimesta. Siinä mielessä tämä keskustelu on ihan ... Enkä edes tiedä, että Irlanti olisi tämän tyyppistä päätöstä tehnyt.

Tämä keskustelu heijastaa kyllä hyvin Suomen kantaa. Me olemme joka kerta puolustusministerikokouksessa tuoneet tämän kannan esille, että ne ovat EU:n parhaiten varustetut ja koulutetut joukot, ja mikäli on tilanne, niitä tulisi käyttää. Pitkän päälle, mikäli näin ei tehdä, se on use it or lose it -tilanne, eli turhauttaa. Tätä keskustelua varmasti käydään, mutta se on hirveän paljon konkreettisempaa, mikäli syntyy sellainen kriisi, valitettavasti, jossa tätä päätöksentekoa testataan. Silloin erityisesti Ruotsi on johtovaltiona todennut olevansa aktiivinen. Eli käytännössä varmasti tämän kevään aikana voi olla, että tämä tilanne testataan, ja jos mitään johtopäätöksiä ei tehdä, niin uskon, että tämä turhauma leviää. Jo nyt 2012 on olemassa puutteita joukkojen määrissä.

Sudanin tilanteesta me emme tiedä, mitä siellä tapahtuu tammikuun kansanäänestyksen johdosta tai sen jälkeen, mutta se on potentiaalisesti varmasti yksi kohta, jossa keskustelua taisteluosastojen osalta käydään. Mutta ovatko ne samat esteet kuin aikaisemmin, sen sitten aika näyttäisi, jos näin olisi.

Miksi kaksi samaan aikaan? Varmaan sitäkin keskustelua käydään ja sitä johtopäätöstä tehdään. Niitä on kaksi samanaikaisesti sen vuoksi, että jos toisen osalta syntyy päätöksenteossa ongelmia, on varmasti kykyä, tai toisaalta mikäli lähetetty toinen joukko joutuisi niin sanotusti pulaan, niin tämä toinen joukko on olemassa reservinä, jotta tilanne voidaan pelastaa. Tämä siellä taustalla on, mutta uskon, että tästä konseptista käydään keskustelua tämän kevään aikana. Suomi käyttää varmasti tässä suhteessa kriittisiä puheenvuoroja, kuitenkin niin, että me olemme voimakkaasti sitoutuneet EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

Puhemies:

Ja puheenvuorolistaan.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Halusin vaan varmistaa, että mehän käymme nyt nopeatahtista keskustelua, siis 3 minuutin suosituksia, täsmennyksenä?

Puhemies:

Käytämme 5 minuutin puheenvuo-roja.

Puhuja:

Puhemies! Todellakin minusta tämän keskustelun suurin arvo on siinä, että meille on aina ollut tärkeää saavuttaa poliittinen konsensus, kun lähetämme joukkoja maailmalle, ja sellainen hyvin laaja-alainen konsensus tässäkin salissa näyttää tämän hankkeen tiimoilta nyt löytyvän. Totta kai myös soraääniä kuuluu, ja kriittisiä kysymyksiä pitää nyt tähän hankkeeseen myös kuulua.

Itse koen näin, että koko tämä taisteluosastotoiminta pitää nähdä osana Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Se perustuu ja ankkuroituu sinne. Sen takia tavallaan tämä rooli on tämmöinen välinerooli, että se on Euroopan unionin väline kansainvälisessä kriisinhallinnassa ja myöskin esimerkiksi humanitäärisen avun perille saamisessa. Siitä huolimatta olen valmis kuitenkin vielä kerran sanomaan sen alleviivaten, että tässä on samalla myös se suuri haaste, minkälaisia selkeitä tehtäviä me tälle nyt löydämme, koska aika pian viedään myöskin motivaatio, vaikka on saatu hyviä tuloksia. Suomi on ollut alusta alkaen mukana näiden joukkojen perustamisessa, on saatu hyviä kokemuksia koulutuksellisesti, kykyjen kehittämisessä jne. Silti on ihan selvä asia, että pitäisi olla konkreettisia kohteita, konkreettisia toimia. Sen takia on myös tärkeätä, että tämä ankkuroituu myöskin näihin Euroopan unionin työn alla oleviin uusiin ulkosuhderakenteisiin ja sille löytyy siellä myöskin professionaalinen paikka, tausta ja voimavara. Tämä on hyvin tärkeä asia.

Tästä tullaan sitten myöskin kysymykseen, jota ehkä ulkoministeri voisi vähän kommentoidakin: Miten te näette tämän bg-toiminnan tietyn synergian Nrf:n kanssa? Tämä ei sitten tarkoita, ed. Laakso, että bg suuntautuu vain Nato-vetoisiin hankkeisiin, vaan itse kuulun niihin, joiden mielestä tätä dialogia YK:n kanssa tietenkin pitää käydä ja sitten myöskin löytää ja tunnistaa ne kohdat, mitä YK haluaa EU:lta näiden kautta, ja toisaalta, mitkä ovat EU:n valmiudet vastata niihin kysymyksiin. Tämä on hyvin tärkeä dialogi, kun meillä kuitenkin pitkäjänteisesti on ollut aina se YK:n mandaatin hakeminen näihin hankkeisiin taustalla.

Tämä on erittäin tärkeä kysymys, kun tälläkään hetkellä meillä ei ole tässä keskustelussa näköpiirissä, että näitä valmiusvuoroon asetettuja joukkoja tultaisiin käyttämään, ellei jotain aivan ennakoimatonta tai odottamatonta tapahdu, jonka takia näitä lähetettäisiin. Sen takia katsonkin, että tätä peruskonseptia tulisi ehkä avata ja kirjoittaa uudelleen, ja silloin se tietysti tarkoittaa juuri sitä, että me tietäisimme tulevaisuudessa, mikä myöskin tämän satsauksen hyöty on.

Niin kuin täällä on todettu, onhan tämä kallis operaatio. Tämä on hyvin kallis operaatio, ja on pohdittu ihan oikealla tavalla ja aiheellisesti myöskin, mitä muuta saisimme koulutuksellisesti tällä summalla aikaan. Tämäkin on minusta hyvin tärkeää ja välttämätöntä, että me tämän pohdinnan ja vertailun koulutuksellisen hyödyn osalta teemme ja tässä dialogissa myöskin käymme.

Arvoisa herra puhemies! Summa summarum, minusta on kuitenkin hyvin tärkeä asia tämä Suomen toimintatapa, joka on, kuten täällä ryhmäpuheenvuoron käyttäjä ed. Korkeaoja sanoi, ollut aina pragmaattinen, harkitsevainen ja luottamusta herättävä. Tästä tavallaan kumpuaa se tietynlainen usko Suomen toimintaan näissä asioissa. Sen takia tämä tavallaan sopii hyvin luontevalla tavalla myöskin meidän pitkäjänteisen kriisinhallintajatkumon ketjuun ja seuraaviin askeleisiin. Mutta samalla se antaa meille myöskin mielestäni eräänlaisen mahdollisuuden olla tässä vähän "spokesmanina", tekemään uusia avauksia ja pohtimaan sitä, minkä kaltaisiin hankkeisiin ja kohteisiin tulevaisuudessa varsinkin humanitääristen apujen osalta näitä bg-joukkoja voitaisiin käyttää. Se varsinainen toiminta, missä ne ovatkaan, ei varmasti vähennä näiden koulutuksellista merkitystä, ja silloin me koemme myöskin saavamme enemmän vastiketta sille rahalliselle panostukselle, joka näihin nyt asetetaan.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin muutama sana käydystä keskustelusta. En kuulu niihin, jotka asettavat kotimaan puolustuksen ja kansainvälisiin tehtäviin osallistumisen vastakkain, vaan näen, että siitä, että olemme mukana kansainvälisissä tehtävissä, oma osaamisemme kasvaa, oma varusteistomme paranee, oma kansainvälinen yhteistyökykymme lisääntyy. Eli nämä ominaisuudet ja oppimiset eivät todellakaan ole pois kotimaan puolustuksesta.

Sen sijaan voi ajatella niin, että erilaisia kansainvälisiä tehtäviä voi verrata toisiinsa ja vähän verrata vastakkainkin. Onko tehokkaampaa odotella kasarmilla tulevaa tehtävää vai olla tuolla kentällä jossakin olemassa olevassa toiminnassa? Siinä mielessä etsin tällaisellekin kansainväliselle toiminnalle tehokkuutta, ettei se ole vain odottelua siinä tapauksessa, että rauhanturvaajat ja koulutetut miehet ovat valmiita osallistumaan tehtäviin.

EU:n hitaus on tullut tässä myöskin esiin. Nykyään puhutaan paljon taloudellisesta kriisinhallinnasta EU:n piirissä, ja näyttää siltä, että taloudelliseen kriisinhallintaan riittää yhden viikonlopun päätöksenteko, päästään parantamaan pankkikriisin ongelmia, mutta sotilaalliseen kriisinhallintaan ilmeisesti tarvitaan puoli vuotta, ennen kuin päätöksiä saadaan aikaan. Pitäisi myöskin EU-pöydässä olla valmiutta tehdä nopeammin asioista päätöksiä, ja tekisi mieli sanoa, että nyt nyrkki pöytään, Catherine Ashton, tässäkin asiassa, eli EU:lla pitäisi olla valmius myöskin tällä rauhanturva- ja valmiusjoukkopuolella liikkua nopeammin.

Arvoisa puhemies! Ajattelen vähän ääneen myöskin koko tätä valmiusjoukkojen rakennetta osana suomalaista puolustusta ja armeijaa. Olen joskus miettinyt, onko syytä näin korkeasti koulutettuja miehiä aina välillä päästää takaisin siviiliammatteihinsa. Hehän heiluvat tässä sotilaallisten tehtävien ja sitten oman siviiliuransa välissä. Puolustusvoimat on kouluttanut heitä aika kalliisti, heillä on hyvät varusteet. Vai muodostaako tämä ryhmä tosiasiassa tällaisen ammatillisen armeijan Suomeen, vaikka hyvin pienen, tällä hetkellä? Mutta voitaisiin miettiä, voitaisiinko näitä ihmisiä käyttää myöskin kokopäiväisesti. Tässähän tulee myöskin työnantajille aika suuria joustovaatimuksia, kun tämä sama väki aina aika ajoin on näissä valmiustehtävissä ja heitä koulutetaan. Sitten heillä pitäisi kuitenkin olla myöskin siviilityöpaikka samaan aikaan.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu myöskin koko rauhanturvatoiminnan tulevaisuudesta, ja kannan kyllä huolta siitä, että Suomen kokonaisosallistuminen on laskussa, ei pelkästään tämä YK-osallistuminen. Mehän usein viittaamme siihen, että teemme Afganistanissa tai Balkanilla myöskin EU:n tai Naton alaisia rauhanturvatehtäviä tai osana niitä operaatioita. Jos tuonne YK-listaan sijoittaa sitten kokonaisaktiivisuutemme, niin sielläkin olisimme ehkä jossakin sijaluvulla 35. Pelkässä YK-osallistumisessa olemme sijalla 89, että emme ole hirveän suuri, vaikka otetaan kaikki nämä eri tehtävät ja aktiviteetit tänä päivänä huomioon.

Yhdyn myös niihin arvioihin, joita muun muassa ed. Sumuvuori ryhmäpuheenvuorossaan esitti, että kun katsoo seuraavaa puolta vuotta, niin ehkä ne paikat, missä maailmassa kriisejä voi tulla seuraavan puolen vuoden aikana, liittyvät näihin Afrikan muutoksiin. Ennen kaikkea Etelä-Sudanin kansanäänestys, joka toteutuu toivottavasti tammikuun alussa, voi johtaa sillä alueella lisääntyvään jännitykseen ja tarpeisiin suojata mahdollisen muodostettavan valtion raja. Silloin pitäisi YK:n, toivottavasti myöskin EU:n ja muiden kansainvälisten tahojen, olla valmiina turvaamaan Etelä-Sudanin mahdollista uutta valtiota, joka saattaa tämän kansanäänestyksen tuloksena syntyä.

Aivan viimeisenä, arvoisa puhemies, siviilikriisinhallinta on noussut myöskin tässä keskustelussa esille. Mielestäni siviilikriisinhallinnassa voitaisiin myöskin miettiä sitä entistä laaja-alaisemmin. Useinhan ajattelemme poliisien siviilikriisinhallintatoimia, ja suomalaisia poliiseja näihin osallistuukin. On myöskin muita eksperttejä, oikeusvaltion rakentamista, mutta joskus siviilikriisinhallintaa voi tarvita toimittaja, joka opettaa toimittajia välttämään vaikka etnistä vihanpitoa. Joskus sinne voidaan tarvita ympäristöekspertti konfliktin jälkeiseen tilanteeseen.

Suomen pitäisi tätä siviilikriisinhallinnan laajuutta katsoa uudella tavalla ja myöskin ehkä saada työnantajat suhtautumaan myönteisesti siihen, että ihmiset lähtevät tämän tyyppisiin kansainvälisiin tehtäviin määräajaksi. Valtion pitäisi tässä näyttää esimerkkiä. Usein kuulee henkilöistä, jotka olisivat valmiita lähtemään kansainvälisiin tehtäviin määräajaksi, mutta työnantajat suhtautuvat siihen kielteisesti.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eilisessä täysistunnossa keskusteltiin Euroopan turvallisuusrakenteista ja turvallisuusympäristön muuttumisesta. Sotilaallisen konfliktin uhka Euroopassa on pieni, mutta EU:n kriisinhallintakyvyn ylläpito ja kehittäminen on tärkeää. Nykyisin uhkat tulevat ennemmin rajat ylittävän rikollisuuden, terrorismin, ydinaseiden leviämisen tai energiaturvallisuuden muodossa. Konfliktit kolmansissa maissa voivat huojuttaa globaalissa maailmassa helposti myös Euroopan maiden turvallisuutta.

Jos Suomi haluaa osallistua unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamiseen, tulee meidän myös olla valmiita asettamaan joukkomme EU:n käyttöön. Tässä tapauksessa Suomi osallistuu kahteen eri valmiusjoukkoon EU:n taisteluosastoissa ensi vuoden kuluessa. Se tarkoittaa noin 300:aa suomalaista sotilasta. Osallistumalla valmiusosastoihin tuemme kansainvälistä turvallisuutta YK:n peruskirjan mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Suomalaisesta näkövinkkelistä omien sotilaiden lähettäminen erilaisiin valmiusjoukkoihin voi tuntua ikävältä, sillä kriisinhallinnassa kohdataan väistämättä erilaisia vaaratilanteita. Tietysti tässä vaiheessa tähän ei ole jouduttu. On kuitenkin muistettava, että EU-joukkoihin osallistumalla Suomi osoittaa halunsa toimia kansainvälisen yhteisön jäsenenä yhteisen turvallisuuden takaamiseksi. Lisäksi suomalaiset sotilaat saavat paljon kokemusta, joka jäisi Suomessa saamatta. Suomalaisia sotilaita ei voida lähettää osana uutta valmiusjoukkoa mihinkään taisteluoperaatioon ilman Suomen hyväksyntää.

Tulee myös muistaa, että Suomi on ollut jo aiemmin valmiusjoukoissa mukana. Kokemukset valmiusvuoroihin osallistumisesta ovat olleet erittäin myönteisiä. En näe mitään estettä, ettei samalla linjalla voitaisi jatkaa myös nyt. Suomalaisia valmiusjoukkoja ei lähetetä ensisijaisesti sotimaan, vaan ne toimivat monissa erilaisissa tehtävissä, kuten aseidenriisunnassa, antamassa humanitaarista apua ja auttamassa pelastustöissä. Näiden joukkojen ideana on ennen kaikkea nopeus. Taisteluosastojen kautta EU:lla on kyky toteuttaa kriisinhallintaoperaatioita hyvin lyhyellä varoitusajalla.

Valmiusjoukkojen toimenkuva on monipuolinen, ja se mahdollistaa toiminnan osana laajempaa operaatiota tai omana erillisenä kriisinhallintajoukkona. Joukkojen olemassaoloa on kritisoitu sillä, että niitä ei ole vielä koskaan käytetty varsinaisissa operaatioissa. Kriisien puhkeamista on välillä hyvin vaikea ennustaa, ja avun myöhentäminen johtaa turhiin siviilien kärsimyksiin. Tällaiselle nopeasti lähtövalmiina olevalle joukolle on siis todellinen tarve.

Myös joukkojen kustannukset ovat monen huolen aiheena. Operaatioon osallistuminen ja joukkojen koulutus on Suomelle äärimmäisen kallista. Lopulliset kustannukset selviävät vasta, kun tiedetään, mihin joukot mahdollisesti lähetetään. Joka tapauksessa puhumme silloin kymmenistä miljoonista euroista. Taloudellisesti tiukkana aikana on täysin oikeutettua kyseenalaistaa taisteluosastoon osallistuminen ja sen tarpeellisuus. Päätökset on tehtävä tarkasti kustannukset ja hyötynäkökulmat huomioon ottaen.

En malta olla tarttumatta ministeri Stubbin äsken esille ottamaan asiaan Liettuan 50 hengen taisteluosaston tehtävästä pohjoismaisessa valmiusvuorossa, joka koskettaa vesihuoltoa. Kysymys kuuluu, voisiko Suomikin ainakin toiselta osioltaan olla muodostamassa joukkoja kevyemmin, jolloin koulutus- ja valmiuskustannukset jäisivät merkittävästi pienemmiksi.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Muutamia huomioita tästä sotilasosastojen asettamisesta korkeaan valmiuteen. Minulla ei ole tässä vaiheessa poikkipuolista sanaa sanottavana tästä valtioneuvoston selonteosta eduskunnalle. Mutta kun lukee läpi tätä tekstiä, joka on hyvin tietorikas, tekee mieli kyllä nostaa muutamia niin sanottuja pointteja esille, koska jatkossa varmasti, ilmeisesti monen muunkin mielestä, valmistelun soisi ottavan ehkä pikkasen erilaisen asenteen ja mahdollisesti niin, että vähän painotettaisiin erilaisia asioita lähtien siitä näkökulmasta, mikä tässä ajassa, missä me nyt elämme, on tärkeätä ja mikä ei.

Kuten sanottu, tämän taisteluosaston luonne ja mahdolliset tehtävät on kuvattu kyllä erittäin hyvin sivulla 3 tässä valtioneuvoston selonteossa. On varmasti ihan totta, että EU:n taisteluosastot ovat tuoneet unionin kriisinhallintaan uutena laadullisena elementtinä nopeuden. Kymmenessä päivässä ollaan jossain, missä niitä osastoja tarvitaan. Näiden osastojen avulla unionilla on paremmat mahdollisuudet puuttua myös sellaisiin kriiseihin tai katastrofeihin, joiden kehittymistä ei ole kyetty ennakoimaan. Tämä on totta kai aivan totta, ja tätä varten pitää asiat laittaa tärkeysjärjestykseen.

Tähän verrattuna jo taloudelliset rasitteet, jotka täällä on lopussa myöskin kerrottu, ovat ikävä kyllä vähän vaikeammin luettavissa. Ne täytyy sieltä laskea erikseen, ja sitä kautta lukijan täytyy huomata, että aika kalliiksi kieltämättä tulevat pelkästään koulutus- ja perustamisvaiheen kustannukset, jotka ovat aivan eri asia kuin se, että lähdetään johonkin operaatioon. Kaikki tämä yhteensä yhdeltä joukolta näkyy näinä aikoina maksavan lähes 50 miljoonaa euroa, vaan en ole siitäkään aivan varma, onko tämä luku laskettuna täältä oikein. Mutta arvokkaaksi tämä joka tapauksessa tulee.

Sen takia rupesin tätä tekstiä edestakaisin lukiessani, arvon puhemies, miettimään, että kas kummaa, kun tässä selonteossa, joka on siis sinänsä hyvä, ei käsitellä sitä, miksi Suomi on mukana. Ei millään lailla analysoida sitä, onko Suomi pienenä maana tosiaan sen laatuisessa tarpeessa, että meidän täytyy tähän osallistua, ja jos täytyy, niin mitä me siitä hyödymme. Taloudellinen panos on ihan selvä. Kotimaassa meillä on sosiaali- ja terveyspolitiikassa vaikka kuinka paljon asioita, joissa tämä on tosi iso raha. Samaten meillä on armeijan tulevaisuuden suhteen, koko Puolustusvoimien tulevaisuuden suhteen, suuria kysymysmerkkejä, ongelmia, joissa tätä rahaa myöskin tarvittaisiin. Kyllä tämän laatuiseen tarkastelunäkökulmaan täytyy seuraavalla kerralla ottaa selkeämpi, avarampi ote, ja sitä aivan erityisesti tässä toivoisinkin.

Tässä ei ole kysymys siitä, että jotenkin epäilisin, että meidän kansallinen puolustuksemme esimerkiksi kärsii näiden määrärahojen kautta, mutta tämä on huomattavan suuri menoerä. Ja kun sitten kaiken tämän keskellä näyttää siltä, että tämä upea joukko ja nämä miehet, ja varmaan muutamia naisiakin, jotka siellä ovat tässä laadullisessa elementissä, ovat joutuneet vähän outoon tilanteeseen, vähän tyhjän päälle, turhautuminen ja muu vastaava on lisääntynyt, kun ei olekaan toimintaa, niin kyllä tässä on silloin toisenlainen päätöksenteon paikka meillä ensi kerralla ja erilaisten tietojen pohjalta.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! EU:n taisteluosastoa voitaisiin käyttää osana laajempaa operaatiota tai sitten erillisenä kriisinhallintajoukkona. Tämä taisteluosastohan on tällainen taktinen elementti, jonka tarkoitus oli auttaa akuutissa, nopeaa toimintaa vaativassa tilanteessa turvallisuusolojen vakauttamiseksi. Taisteluosastojen koko, joka täällä on mainittu näittenkin kahden valmiusvuoron osalta, on noin parituhatta sotilasta ja operaation maksimikesto tuo neljä kuukautta. Nämä molemmat asiat asettavat tietenkin ehtoja taisteluosastojen käytölle.

No, etäisyydestä sitten. Suunnitteluetäisyytenä taisteluosastojen käytössä on pidetty maksimissaan 6 000 kilometriä Brysselistä mitattuna. Nyt, kun ministeri tuli takaisin paikalle, haluaisinkin kysyä, onko tämä etäisyys koettu yhdeksi esteeksi joukkojen käytölle, vaikka tietenkin kulut sitten kasvaisivat, mitä kauemmaksi taas mentäisiin.

Arvoisa puhemies! On tosiaan tärkeätä, että vakavasti keskustellaan YK-osallistumisestamme ja erilaisten hankkeiden kustannus—hyöty-suhdetta myös vakavasti arvioidaan, siviilikriisinhallintaa unohtamatta.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minulla olisi kolme pointsia, näin kai se tapa on nykyään asia ilmaista, kolme seikkaa, tähän kohtaan.

Ensinnäkin, täällä on käyty keskustelua siitä, onko tämä kansainvälinen toiminta poissa kotimaan puolustuksesta. Olisin mielelläni muotoilemassa näin päin, että ei ole tietenkään poissa mutta ei myöskään varmaan niin päin, että kotimainen puolustus olisi poissa kansainvälisestä toiminnasta. Haluaisin sen muotoilla näin päin. Miksi? Siksi, että me elämme nykyisin laajennetun turvallisuuskäsitteen varassa, jossa kyse ei ole vain valtioiden vaan myöskin ja ennen kaikkea ihmisten puolustamisesta. Tässä suhteessa arvioituna tämä kansainvälinen toiminta, siihen liittyvä turvallisuusulottuvuus, on mitä olennaisimmin myöskin meidän suomalaisten ihmisten turvallisuudesta huolta pitämistä. Yhä enemmän kansainväliset kriisit aiheuttavat turvattomuutta myöskin Suomeen, ongelmia Suomeen, pakolaisuutta, rikollisuutta, terrorismia jne., ilmiöitä, jotka koskettavat meitä suomalaisia sekä täällä kotimaassa että liikkuessamme ulkomailla. Siinä suhteessa globalisaatio, maailman pienentyminen, myöskin turvallisuuskysymysten kautta edellyttää vastuunkantoa esimerkiksi nyt sitten tässä tapauksessa tämän tapaisten unionin valmiusjoukkojen osalta.

Toinen kysymys, toinen pointsi, liittyy kysymykseen humanitaariset siviilikriisit ja sotilaallinen läsnäolo, sotilasyksikköjen käyttäminen. On itsestään selvää, kun täällä on puhuttu jo monta kertaa, että siviilikriisinhallinnan puolella on paljon tehtävää silloin, kun siviilikriisistä on kysymys, mutta saattaa olla myöskin paikallaan vaikeissa humanitaarisissa kriisitilanteissa, vaikkapa tämä Haiti esimerkkinä, että myöskin niin sanottu sotilaallinen komponentti voi tukea tuon tilanteen selvittämistä, helpottamista. On hyvä muistaa, että yhdysvaltalaisia rauhanturvaajia oli 10 000 tuolla Haitissa turvaamassa ja ylläpitämässä järjestystä ja avittamassa prosessia. Myöskin Ranska lähetti omia joukkojaan sinne. Ei käytetty kuitenkaan näitä Euroopan unionin battlegroup-taisteluyksikköjä. Tässä suhteessa varmasti, kuten on sanottu, tämä vapaapalokunta todella täytyy nyt saada liikkeelle, koska meillä on näitä tulipaloja ympäri maailman ja niissä, jos kerran meillä valmius on auttaa, meidän pitää auttaa. Muuten tämä poliittinen turhautuminen johtaa siihen, että kohta tässä salissa itse kukin toteaa, että nuo rahat ovat hukkaan heitettyjä.

Kolmas pointsi liittyy kysymykseen YK:n rauhanturvatoiminnasta ja ennen kaikkea siitä, onko Suomi rauhanturvaamisen suurvalta. Ministeri Häkämies totesi, että Suomi on monipuolisesti mukana, on YK:ssa, EU:ssa ja Natossa, ja kuten täällä on jo todettu, jos Suomi on joskus ollut YK:n puitteissa merkittävä toimija — vielä vajaat 10 vuotta sitten meillä oli 1 700 rauhanturvaajaa, jotka olivat YK:n palveluksessa — tänä päivänä kuulimme tuon luvun 28. Ja kun ministeri Stubb täällä taisi sanoa, että keskeisin syy, että me emme ole YK:ssa mukana, on tällä hetkellä Tšadin operaation sammuminen meidän osaltamme, näinhän ei ole. YK:lla on lukuisia rauhanturvaoperaatioita ympäri maailman. Se rinnakkainen luku on tähän annettava, eli YK:n tehtävissä kansainvälisessä rauhanturvatoiminnassa on tällä hetkellä yli 100 000 rauhanturvaajaa, yli 100 000. Näistä siis 28 on suomalaisia. Emme me kyllä ole tässä vaiheessa minitoimija, suurvallasta puhumattakaan, me olemme mikrotoimija YK:n puitteissa. Tässä suhteessa luonnollisesti on syytä tehdä jotakin.

Kaiken kaikkiaankin tietysti suurena ongelmana on se, että suomalainen rauhanturvatoiminta on supistunut rajusti. Meillä on noin 250 rauhanturvaajaa tällä hetkellä. Se on selvä, että tämä on liian pieni määrä, jos me aiomme olla edes keskisuuri toimija kansainvälisessä rauhanturvatoiminnassa, ja kuten täällä useissa puheenvuoroissa on todettu, kansainvälinen vastuu on näissä asioissa yhteinen. Ei siis riitä, arvoisa ulkoministeri, että olemme rauhan välityksen suurvallaksi pyrkimässä. Meidän on hyvä olla myöskin tässä rauhanturvatoiminnassa vahva toimija.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi on ottanut aktiivisen roolin YK:n rauhanturvaamisessa, ja aiemminhan meillä oli täällä Suomessa tapana ajatella, että Suomi on maailman lääkärinä, ei niinkään tuomarina. Maailman kriisit ovat pahentuneet ja taistelut pitkittyneet, ja toiminta on muuttanut muotoaan, ja on tärkeätä, että Suomi antaa oman panoksensa ja antaa omaa osaamistaan ja kantaa vastuuta maailman kriisipesäkkeissä.

Tapasin Pohjois-Afganistanista Suomen toiminta-alueelta kotoisin olevan miehen, ja minusta hän toi erittäin tärkeän näkökulman esiin, joka on syytä myös tässä keskustelussa huomioida. Hän sanoi, että rauhanturvaajat pelkäävät ja se synnyttää ylireagointia, se synnyttää turhia vaaratilanteita siviiliväestön parissa ja siviiliväestö ei luota siihen toimintaan juuri sen takia, että kun rauhanturvaajat pelkäävät itse, niin kuinka he silloin voivat siviilejä suojella. Varmaan tässä toiminnan laadussa on miettimistä, ja silloin herääkin se kysymys, mikä on silloin Suomen rooli tämmöisen ongelman ratkaisemisessa.

Toivoisinkin ministeriltä näkemystä siitä, onko Suomen hyvä olla mukana ihan näissä taisteluyksiköissä vai onko mahdollisuus toimia erityisesti koulutus- ja neuvonnan tehtävissä, missä se Suomen ydinosaaminen on tässä rauhanturvaamisessa, (Ed. Korkeaoja: Hyvä kysymys!) ja ennen kaikkea pyrkiä siihen, että ratkaistaan näitä kriisejä ja näitä kriisipesäkkeitä puretaan tätä kautta.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tänä aamuna eduskunnassa oli aika mielenkiintoinen keskustelu siviilikriisinhallinnasta osana tavallaan tätä kokonaisvaltaisempaa kriisinhallintaa, ja sen lähtökohtana tietenkin kuvattiin tämän laajan turvallisuuskäsitteen myötä muuttunut toimintaympäristö, jonka me nyt selkeästi kohtaamme kaikkialla. Sen takia sen yksi keskeinen johtopäätös oli se — se oli monen valiokunnan järjestämä tilaisuus, siellä oli mukana kansalaisjärjestöjä — että tarvitaan selkeästi tämmöinen kokonaisvaltainen kriisinhallintaan liittyvä lähestymistapa ja siihen liittyvä strategia, ja sen osanahan meidän pitää tämäkin hanke, mistä tänään täällä keskustellaan, nähdä ja asettaa tämä siihen. Tavoitteena tietenkin täytyy pitää Suomen roolin vahvistamista rauhanturvaajana, rauhanvälittäjämaana, ja me voimme edelleenkin olla suurvalta mutta ei enää sillä vanhalla konseptilla, vaan varmasti on näin, että me kohtaamme aivan uudenlaisia haasteita kokonaisvaltaisessa kriisinhallinnassa. Sen takia olen samaa mieltä ed. Lipposen kanssa juuri siitä, että täytyy tunnistaa se ydinosaaminen, juuri se ydinosaaminen, missä meidän voimavaramme tulevat silloin myös kustannustehokkaasti kaikkein parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön.

Ehkä ministeri voisi vielä päätöspuheenvuorossaan vähän kuvata tätä hallituksen ajattelutapaa tällaisesta kokonaisvaltaisesta kriisinhallintastrategian laatimisesta, jossa sitten selkeästi otetaan huomioon myöskin se valtaisa muutos, mitä on tapahtunut. Ei ole enää sitä sataa, miljoonaa ja tuhatta miestä maailmalla, vaan koko tämä konsepti on kokonaisuudessaan muuttunut, ja siihen uuteen konseptiin meidän täytyy myöskin näiden bg-toimintaryhmien tulevaisuus sitten asemoida.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Yritän vastata muutamiin hyvin esitettyihin kysymyksiin. Ensimmäisessä kysymysryppäässä ed. Laukkanen kysyi bg:n eli taistelujoukkojen ja Naton valmiusjoukkojen Nrf:n ikään kuin synergiasta. Pitäisin nämä erittäin mielellään erillään, koska ne ovat luonteeltaan erilaisia. Nrf:hän sisältää noin 25 000 miestä, ja siinä on kyseessä sekä meri-, ilma- että maavoimat, kun taas EU:n valmiustaistelujoukoissa on 1 500—2 000. Erot ovat suuret. Toki sitten varmasti on sellaisia Nato-maita, jotka ikään kun käyttävät harjoittelussa näitä molempia, mutta mehän emme tähän ryppääseen kuulu. Natollahan on myös oma sertifiointijärjestelmä, joka liittyy näihin Nrf-joukkoihin. EU:lla sellaista vielä ei tässä vaiheessa ole.

Ed. Haavisto teki minun mielestäni hyvän vertauskuvan, että jos on taloudellinen kriisi päällä, niin siihen tarvitaan vaan viikonloppu, mutta kun on suurempi kriisi maailmalla, niin kestää huomattavasti kauemmin. Varmaan se näin on, ja ehkä Euroopan unioni on juuri sellainen organisaatio, joka toimii parhaiten nimenomaan selkä seinää vasten. Ehkä paras esimerkki kuitenkin tällä puolella, siis ulko- ja turvallisuus- ja siviilikriisinhallintapuolella, oli Georgian poliisimission liikkeelle polkaiseminen niinkin nopealla aikataululla kuin se aikoinaan tehtiin. Uskon, että EU nyt Lissabonin sopimuksen myötä, kun näitä rakenteita uudistetaan, parantaa toimintaansa entisestään.

Ed. Komi kysyi tästä 6 000 kilometrin ikään kuin määritelmästä. Itse asiassa se on tällainen ohje ainoastaan, mutta se ei missään nimessä rajoita bg:n, taistelujoukkojen, toimintaa. On hyvinkin mahdollista, että voidaan mennä huomattavasti pidemmälle myös. Tätä en näe ongelmana.

Ed. Lipponen kysyi, oikeastaan myös ed. Kimmo Kiljunen, mikä sitten loppujen lopuksi on Suomen ydinosaaminen. Ehkä, jos voisi jollain tavalla kiteyttää tämän koko meidän kriisinhallintatoiminnan ja kokonaisvaltaisen kriisinhallintatoiminnan ja samalla vastata ed. Laukkasen viimeiseen kysymykseen, niin kokonaisvaltainen kriisinhallintatoiminta meille tarkoittaa sitä, että siinä yhdistyy sotilaallinen kriisinhallinta, siviilikriisinhallinta, humanitäärinen apu, kehitysyhteistyö ja rauhanvälitys. Siinä mielessä, jos me vain katsomme kylmästi niitä lukuja, montako sotilasta meillä on maailmalla suhteutettuna YK:hon, suhteutettuna EU:hun tai Natoon, niin se on oikeastaan väärä tulokulma.

Varsinkin siitäkin näkökulmasta me todellakin puhumme koko ajan. Mehän olemme yksi näistä kokonaisvaltaisen lähestymistavan ikään kuin isistä tai äideistä. Meitähän kehutaan kovasti siitä, että meidän ulkoministeriö, puolustusministeriö ja sisäministeriö tekevät yhteistyötä näissä asioissa. Näinhän muualla maailmassa ei hirveän usein ole, että nähtäisiin meidät todellakin tällaisena kokonaisvaltaisena toimijana. Sen takia juuri näitä kaikkia vastakkainasetteluja, että siviili hyvä, sotilas paha tai kehitysyhteistyö hyvä, humanitäärinen apu, no, jos nyt on pakko, pitäisi välttää, että katsotaan tätä kokonaisvaltaisesti. Minä luulen, että meillä on aika paljon osaamista tällä puolella.

Keskustelu päättyi.