Täysistunnon pöytäkirja 119/2010 vp

PTK 119/2010 vp

119. KESKIVIIKKONA 24. MARRASKUUTA 2010 kello 14.08

Tarkistettu versio 2.0

6) Valtioneuvoston selonteko Suomen osallistumisesta EU:n sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon EUNAVFOR Atalantaan

 

Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä näyttää olevan melkoinen suma tätä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa nyt täällä eduskunnassa. Eilen oli isoja asioita ja tänään on parikin asiaa tässä, niin että aika harvoin näin paljon ulko- ja turvallisuuspolitiikasta täällä puhutaan. Se on vain hyvä asia, että joskus nämäkin ovat keskustelun keskiössä. Tästä asiasta seuraavasti:

Ulkoasiainvaliokunta on käsitellyt Suomen osallistumisen laajentamista EU:n merelliseen Atalanta-kriisinhallintaoperaatioon. Valiokunta toteaa, että selonteon perusteella voidaan tehdä päätös ainoastaan kertaluontoisesta osallistumisesta operaatioon. Yksimielisessä mietinnössään ulkoasiainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy suomalaisten joukkojen osallistumisen operaatioon.

Somalian turvallisuus- ja humanitäärinen tilanne on jo vuosikymmenten ajan kehittynyt jatkuvasti huolestuttavampaan suuntaan. Maan kaikilla mittareilla mitattuna kaoottinen tilanne on luonut hedelmällisen maaperän merirosvouden vahvistumiselle niin, että se uhkaa jo paitsi humanitääristen kuljetusten esteettömyyttä myös alueen kautta kulkevan kauppamerenkulun turvallisuutta. Näin hajoavan valtion sisäisestä kriisistä on tullut alueellisia ja globaaleja vaikutuksia omaava turvallisuuskysymys, joka heijastuu myöskin meidän maahamme, Suomeen.

Valiokunta korostaa mietinnössään, että Suomen tulee panostaa Somalian kriisin kokonaisvaltaiseen ja kestävään ratkaisemiseen, ei ainoastaan miinalaivan lähettämisen vaan kokonaisvaltaisesti rauhanvälityksen, kehitysyhteistyön ja humanitäärisen avun keinoin. Lähtökohtahan on se, että tätä kriisiä ja ongelmaa ei ratkaista pelkästään merellä vaan tarvitaan myöskin maalla hyvin monenlaisia kokonaisvaltaisia toimia, jos halutaan merirosvot saada kuriin. Somalian humanitäärinen tilanne on erittäin huono, ja avustusjärjestöt ovat joutuneet supistamaan toimintaansa tämän vuoden aikana turvallisuustilanteen heikentymisen takia. Tilanne on sikäli paradoksaalinen, että humanitäärisen avun merikuljetukset saadaan Atalantan ja muiden alueella toimivien kansainvälisten operaatioiden ja yk-sittäisten valtioiden toiminnan ansiosta turvallisesti satamiin mutta avun jakamisessa tarvitseville varsinkin maan eteläosiin on suuria haasteita. Tässäkin on jälleen se, että vaikka tavara saadaan satamaan, sen jälkeen se maapuoli tökkii.

Arvoisa puhemies! Somalian kriisin kestävän ratkaisemisen edellytyksiä on käsitelty ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä perusteellisesti. Uskon, että ne tulevat myös tässä palautekeskustelussa monipuolisesti punnituiksi, joten en puutu niihin kovin yksityiskohtaisesti paitsi toteamalla, että alueen ongelmat vaativat siis todellakin panostuksia laaja-alaisesti.

Valiokuntakäsittelyn ytimessä oli kysymys Suomen osallistumisen laajentamisesta Merivoimien alusyksiköllä eli yhteensä noin 120 sotilaan vahvuisella joukolla, jonka valtaosa lähtee alueelle miinalaiva Pohjanmaalla. Kyseessä on Merivoimien ensimmäinen osallistuminen kriisinhallintaoperaatioon alusyksiköllä. Osallistumiskykyä on kehitetty aikaisempien turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen linjausten perusteella ja miinalaivan kansainvälinen yhteistoimintakyky on arvioitu Naton toimesta jo vuonna 2006.

Ulkoasiainvaliokunta on aikaisemmin painottanut sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden valmistelun kehittämistarvetta, jotta eduskunnalle voidaan antaa oikea-aikaisesti mahdollisimman täsmälliset tiedot suunnitelmista. Tähän selontekoon on sisällytetty aikaisempiin verrattuna laajempi riskiarvio, jonka merkitystä ulkoasiainvaliokunta on painottanut jaoteltaessa operaatioita sotilaallisesti vaativiin ja ei-vaativiin tehtäviin. Valiokunta on myös painottanut, että kriisinhallintaan osallistumisen vaikuttavuutta tulisi arvioida nykyistä kattavammin. Valiokunta edellyttääkin mietinnössään, että Atalanta-operaatioon osallistumisesta saadut kokemukset mukaan lukien operaation vaikuttavuus arvioidaan huolellisesti ja että niistä informoidaan sitten eduskuntaa.

Arvoisa puhemies! Arvioitaessa Suomen osallistumista operaatio Atalantaan eduskunta on vuodesta 2008 lähtien kiinnittänyt huomiota osallistumisen oikeudellisiin puitteisiin varsinkin kiinni otettavien merirosvouksesta tai aseellisesta ryöstöstä epäiltyjen kohtelun osalta. Ulkoasianvaliokunta edellytti 20. päivänä toukokuuta viime vuonna antamassaan lausumassa, että arvioitaessa Suomen osallistumista operaatioon Merivoimien aluksella varmistetaan pidätettyjen epäiltyjen tuomittavaksi siirtämistä koskevat menettelyt siten, että ne ovat kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja Suomen perustuslain mukaisia.

Tässä salissa käytiin eilen lakivaliokunnan niin sanottua siirtomenettelylakia koskevan mietinnön pohjalta keskustelu osallistumisen laajentamisen oikeudellisesta kehyksestä. Ulkoasiainvaliokunta toteaa mietinnössään, että EU-maat Suomi mukaan lukien lähtevät siitä, että merirosvoudesta epäiltyjen syyttäminen muualla kuin jossain operaatioalueen läheisyydessä olevissa maissa olisi hyvin poikkeuksellista.

Valiokunta toteaa, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteet ja ihmisoikeuksien kunnioitus sisältyvät EU:n ja kolmansien maiden välillä laadittuihin siirtosopimuksiin. Valiokunta katsookin, että sopimukset luovat myös Suomen kannalta riittävän kehikon oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttamiseksi. Jos haluaa hieman referoida sitä tunnelmaa, joka valiokunnassa oli tämän asian käsittelyn yhteydessä, niin sen voi sillä tavalla summeerata, että parasta olisi, ettei Suomeen tarvitse tuoda yhtään merirosvoa tuomittavaksi. (Ed. Rajamäki: Ei pitäisi tuoda ensimmäistäkään!)

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että ulkoasiainvaliokunta pitää Suomen kansainvälisen aseman kannalta huolestuttavana, että Suomen osallistumistaso sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa on laskenut ja laskee vuoden 2010 loppuun mennessä noin 300 sotilaaseen. Ulkoasiainvaliokunta käsittelee parhaillaan valtioneuvoston selontekoa koskien sotilasosaston asettamista korkeaan valmiuteen osana EU:n taisteluosastoja. Itsenäisyyspäivän jälkeen valmistuvan mietinnön yhteydessä tarkastellaan Suomen kokonaisosallistumiseen liittyviä kysymyksiä tarkemmin. Vielä totean, että valiokunnan mietintö oli siis yksimielinen.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme siis tekemässä päätöstä nyt Euroopan unionin ensimmäiseen merelliseen kriisinhallintaoperaatioon osallistumisesta, kuten valiokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen täällä esittelypuheenvuorossaan totesi.

Tämän operaation päätehtävähän on Maailman elintarvikeohjelman alusten suojelu niiden toimittaessa elintarvikeapua Somaliaan. Tällä kriisinhallintaoperaatiolla ennaltaehkäistään merirosvoutta, vähennetään rikollisuutta eräällä maailman vilkkaimmin liikennöidyllä merialueella. Operaatio on onnistunut hyvin humanitääristen kuljetusten suojaamisessa tähän mennessä, ja sillä on myös laajempaa merkitystä kansainvälisen meriliikenteen ja kaupan turvaamisessa. Tämän vuoksi tämä operaatio on erittäin tärkeä myöskin suomalaisille kauppalaivoille.

Monet EU-maat osallistuvat Atalantaan, ja nyt olemme laajentamassa Suomen osallistumista operaatioon miinalaiva Pohjanmaalla ja alustarkastusosastolla, jolloin kokonaisvahvuus olisi noin 120 sotilasta. Osallistumalla Atalanta-operaatioon Suomi osaltaan pyrkii vakauttamaan yhtä konfliktialuetta, ja, totta kai, samalla kun tällä missiolla on merkitystä myös rauhanvälityksen kannalta, se toimii erittäin hyvänä koulutusprojektina maamme merivoimille. Tässä viittaan myöskin äskeiseen keskusteluun, mitä näiden EU:n nopean toiminnan joukkojen osalta täällä kävimme.

Suomen kanta kiinniotettuihin merirosvoihin tuli myöskin puheenjohtaja Salolaisen puheenvuorossa hyvin selkeästi ilmi. Lähtökohta on se, että epäiltyjä ei voida siirtää maihin, joiden lainsäädäntö mahdollistaa kuolemanrangaistuksen. Kiinniotettuja ei tuoda Suomeen, vaan luovutetaan Afrikassa niihin valtioihin, joiden kanssa EU on tehnyt siirtosopimuksen ja joissa ei voi määrätä merirosvoudesta kuolemanrangaistukseen. Minusta on todellakin syytä lähteä siitä, että näitä oikeudenkäyntejä ei yksiselitteisesti käydä Suomessa. Luotan siihen, että Pohjois-Sudan, Kenia, Seychellit ja jotkut muut maat ilman muuta ovat sellaisia maita, joissa näitä oikeudenkäyntejä voidaan uskottavasti ja luotettavasti toteuttaa, ja tämähän ratkaisee monta pulmaa jo etukäteen.

Kuten hallituksen selonteossa todetaan, kestävän ratkaisun saaminen Somalian ongelmaan edellyttää vakauden ja oikeusvaltiokehityksen edistymistä koko maassa. Tällä hetkellä tilanne näyttää toki hyvin huolestuttavalta. Väliaikaishallitus on maassa heikko ja Afrikan Unionin rauhanturvaoperaatiotuen varassa. Humanitäärinen tilanne on maassa erittäin huono, ja Maailman elintarvikeohjelma joutui jo keväällä vetäytymään kokonaan eteläisestä Somaliasta. Siksi on hyvä tässäkin yhteydessä todeta, että merirosvouden juuret ovat nimenomaan köyhyysongelmassa, jonka kitkeminen on näin ollen myös keskeisiä vuosituhattavoitteita. Sen takia tämä Somalian vakauttaminen vaatii myös kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja se on osa meidän rauhanvälityspolitiikkaamme. Me annamme samalla myöskin humanitääristä apua, laajaa kehi-tysyhteistyötä, tuemme Somalian rauhanprosessia, tuemme tässä yhteydessä kansalaisjärjestöjä. Siinä katsannossa tämä sotilaallinen kriisinhallinta on osa sitä kokonaisuutta. Näin tätä ratkaisua ja hallituksen esitystä tulee mielestäni lähestyä.

Arvoisa puhemies! Eli yhteenvetona totean vain sen, että tarvitaan laajaa kehitysyhteistyötä, tarvitaan humanitääristä apua, tarvitaan sotilaallista kriisinhallintaa. Me olemme tukeneet Somalian rauhanprosessia, antaneet humanitääristä apua ja kanavoineet tukea kansalaisjärjestöille. Atalanta-operaatiossa mukana oleminen täydentää erinomaisella tavalla tätä Suomen kokonaisvaltaista tukea Somalian vakauttamiseen ja on siinä katsannossa yksi askel matkalla kohti Suomen vahvistuvaa roolia rauhanvälityksessä.

Kriisinhallinnan poliittisen dialogin ja kehityspolitiikan avulla me voimme olla edistämässä turvallisuutta myöskin maailmanlaajuisesti, ja koska me olemme vahvasti sitoutuneet unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseen, tämä korostaa myöskin Euroopan unionin keskeistä roolia maailman kriisipesäkkeiden vakauttajana monipuolisen keinovalikoimansa ansiosta.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! On hyvä varmaan ensin miettiä muutamalla sanalla, miksi osallistuminen Atalanta-operaatioon on Suomelle tärkeää. Itse ajattelen, että kansainvälisen merenkulun turvallisuus ja merten vapaus on periaate, jota myös Suomen pitää suojella. Se on myös Suomen asia. Lisäksi tällä alueella erityisesti ruokakuljetusten perillemeno Somaliaan on tärkeää.

Tästä on, voi ajatella, myöskin tämmöisiä kansallisia hyötyjä, joihin ed. Laukkanen jo viittasikin. Olemme mukana ensimmäisessä merellisessä yhteistyöoperaatiossa EU:n kanssa, ja uskon, että Suomen merivoimille tästä tulee kokemusta, jota nyt saadaan tuolta Adeninlahdelta ja Intian valtamereltä, mutta tulevaisuudessahan riskit ja konfliktit voivat olla paljon lähempänä kotimaata, ja silloin tällainen kokemus on hyödyllistä.

Mutta kuten sanottu, niin kannattaa kiinnittää huomiota tilanteeseen myöskin mantereen puolella, ei vaan merialueella. Minulla oli mahdollisuus viime vuonna matkustaa 1 500 kilometriä tuolla Puntmaassa alkaen Boosaasosta Garowen kautta Galkayoon, joka on viimeinen rauhallinen paikka ennen näitä Keski-Somalian taistelualueita. Kun auto pysähtyi, 15-vuotiaat pojat tulivat auton ympärille, ja kun kysyin, mitä tulevaisuudensuunnitelmia heillä on, niin kaikki haluavat merirosvoiksi. He haluavat merirosvoiksi siksi, että siitä tienaa niin hyvin, kuulemma 100 000 dollaria kerralla, jos on se ensimmäinen kaveri, joka kiipeää tankkeriin, 50 000, jos on se kakkonen, ja kolmannellekin jää vielä 25 000 käteen. Näin pojat väittivät.

Kun keskustelin sitten Puntmaan viranomaisten kanssa, että teillä on aikamoinen nuoriso-ongelma täällä, ehkä vielä pahempi kuin meillä täällä Suomessa, kavereilla on tulevaisuuden haaveet liittyneenä tähän merirosvouteen, niin he tunnustivat tämän ongelman, sanoivat, että heillä on ehkä tuhat poikaa, tai tuhannesta perheestä he tietävät, että pojat osallistuvat tähän toimintaan, mutta heillä on erittäin vähän tarjota näille perheille. Ei ole koulutuspaikkoja, ei ole työpaikkoja. Työttömyysasteeksi arvioitiin Puntmaalla 95 prosenttia. Jos tämä on totta, niin silloin olemme myöskin vakavien sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien kanssa tekemisissä.

Arvoisa puhemies! Itse toivoisinkin, että meidän kehitysyhteistyössämme katsottaisiin vielä nykyistä enemmän näitä riskialueita ja riskialueiden kehitystä. Ymmärrän, että niihin sisältyy aina se mahdollisuus, että rauha menee ja rahat menevät ikään kuin sitä kautta hukkaan, sota ja konflikti uusiutuu, mutta toisaalta se on erittäin palkitsevaa, jos myöskin kehitysyhteistyöpanoksin saadaan uusia työpaikkoja, tuotteliaisuutta, toiminnallisuutta aikaan tälle alueelle. Kehottaisin myöskin katsomaan sitä mahdollisuutta, miten Suomen diaspora, ne somalit, jotka ovat tulleet Suomeen, miten he voivat omaa maataan auttaa tässä. Monissa heissä on yritteliäisyyttä ja osaamista, joka myös heidän omassa kotimaassaan tänä päivänä olisi suureksi hyödyksi. He osaisivat viedä sitä tietotaitoa, jota heillä on.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä ehkä Somalian kokonaistilanteeseen: Jos katsoo Somaliaa, niin pohjoisessahan on melko rauhallinen Somalimaa. Siellä oli presidentinvaalit viime kesänä, ne olivat onnistuneet, siellä tuli hallituksen vaihdos. Puntmaa siinä vieressä, siellä ei kuitenkaan ole islamistisia taistelijoita, siellä ei käydä näitä taisteluja, vaan merirosvous on enemmän tällaista kaupallista toimintaa, ja siinä mielessä se on rikollisuutta, joka voitaisiin saada kuriin. Sitten kun mennään etelämmäs, tulevat nämä islamilaisiin taistelijoihin liittyvät ongelmat Keski- ja Etelä-Sudanissa: Al-Shabaabin ja hallituksen, väliaikaishallituksen Tfg:n väliset taistelut.

Minusta kansainvälisen yhteisön pitäisi ehkä nykyistä enemmän katsoa, miten voidaan vakauttaa Somalimaan ja Puntmaan tilannetta, koska koko Somalian kehitykselle olisi arvokasta, että rauha näillä alueilla säilyisi ja tällaiset islamistien äärimuodot eivät leviäisi pohjoiseen Somaliaan. Tällä hetkellä tältä on vielä vältytty.

Kaiken kaikkiaan tilannehan tulee olemaan se, että väliaikaishallituksen mandaatti loppuu elokuussa 2011. Sen jälkeen pitäisi Somalian muodostaa uusi kokonaishallitus ja olisi tärkeää, että sekä Puntmaalta, Somalimaasta että etelästä osallistuttaisiin sellaiseen jonkinlaiseen koalitiohallitukseen, jossa olisi mahdollisimman laaja pohja, jolloin maan tilannetta voitaisiin vakauttaa ja nämä sotilaalliset ryhmät saataisiin pikkuhiljaa lopettamaan siellä taistelunsa.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! On helppo yhtyä ed. Haaviston arvokkaaseen näkemykseen, miksi Suomen pitää osallistua Atalanta-operaatioon.

Somalian rannikkovesillä risteilee tällä hetkellä lähes maailman joka kolkalta tulleita aluksia, jotka pyrkivät saamaan paikallisen merirosvouksen kuriin. Suomea alueella tulee suunnitelmien mukaan edustamaan miinalaiva Pohjanmaa. Tarkoituksena on turvata Somaliaan lähetetyn humanitaarisen avun perillepääsy, ennen kaikkea ruokakuljetukset. Siinä on kansainvälisen yhteistyön tuloksena onnistuttu tällä hetkellä. Alueelta tulevat raportit kertovat, ettei yhtään kuljetusta ole viime aikoina kaapattu.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että vesillä on jo niin monta toimijaa, että tarvitaan jonkinlaisia yhteistyöjärjestelyjä. On päätöntä yrittää hoitaa merirosvo-ongelma valtavalla määrällä aluksia, joilta puuttuu yhteinen koordinaatio. Suomen tulee painottaa yhteistyön järjestämisen tarvetta ja viedä asiaa eteenpäin Atalantasta käytävissä neuvotteluissa.

Herra puhemies! Samoin kuin kaikissa sotilaallisissa operaatioissa, joihin Suomi osallistuu, on tässäkin yhteydessä oikeutettua pohtia kustannus- ja hyötynäkökohtia. Suomalaisen aluksen ja sen miehistön lähettäminen Somalian rannikolle ei ole halpaa puuhaa. Tällä hetkellä kokonaiskustannukset keikkuvat 12 miljoonan euron tuntumassa. Se on kallis hinta maksettavaksi kolmen kuukauden läsnäolosta, vaikka olemmekin erittäin vaarallisella merialueella. Olen samaa mieltä puolustusvaliokunnan lausunnon kanssa siitä, että kustannustehokkaampaa olisi pysyä operaatioalueella esimerkiksi kuuden kuukauden ajan, kun nuo siirtymäkustannukset ovat iso menoerä kokonaiskustannuksista.

Uskon, että kaiken kaikkiaan osallistuminen Atalantaan on perusteltua Suomen osalta. Merirosvous on todellinen ongelma. Se on pesiytynyt yhdelle maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista. Somalian humanitäärinen tilanne on hälyttävä, eikä maa selviä ilman kansainvälisen yhteisön apua. Somaliassa ei ole toimivaa keskushallintoa ja sisällissota pahentaa tilannetta entisestään. Konfliktin laajentuminen voi vaikuttaa nopeasti muiden alueiden turvallisuuteen.

Suomi tukee Somaliaa EU:n kriisinhallintaoperaatioiden kautta sekä kehitysyhteistyöprojekteissa että kriisinhallinnassa maalla ja merellä. Kriisin ratkaisu vaatii aina myös hyvin organisoituja siviilisektorin toimia. Lisäksi Suomen merivoimat pääsevät käytännössä testaamaan kansainvälistä yhteistyötoimintakykyään. Osallistuminen kauppamerenkulun suojaamiseen on luontevaa, sillä se on myös Suomen merivoimien päätehtävä. Merivoimat saavat ainutlaatuista kokemusta Somalian rannikolla toimiessaan.

Herra puhemies! On selvää, ettei Atalantaan osallistuminen ole täysin riskitöntä. Kriisinhallinta Somalian rannikolla tapahtuu vaativissa ja vaihtelevissa olosuhteissa. Osallistuminen on kuitenkin suunniteltu tarkasti, ja joukkojen koulutus on ollut perinpohjaista. Suomalaisiin kohdistuvat uhkat pyritään minimoimaan kaikissa kriisinhallintaoperaatioissa, joihin osallistumme. On tärkeää, että riskeistä huolimatta Suomi osoittaa kansainväliselle yhteisölle halunsa toimia yhteisen turvallisuuden nimissä ja estää Afrikan mantereen konfliktien leviämistä laajemmalle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on annettu lukuohjeet tälle asialle. Itse katsoisin niin, että historia tietysti on merirosvouden ihan pitänyt kunniassa ja laillistanut sen. Ajatellaan lähinnä Karibialla Elisabeth I:n ajan näitä sankarillisia Englannin kruunun edustajia, jotka merirosvosivat surutta ja levittivät Englannin kruunun valtaa.

Tässä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on hyvä huomata, että humanitäärisissä kuljetuksissa olleista aluksista ei yhtään kuljetusalusta ole kaapattu, niin kuin myös puolustusvaliokunnan lausunto toteaa. Tätä Suomen halua nyt näyttää lippua, niin kuin täällä puolustusvaliokunta perustelee muun muassa käyttämällä sanaa symboliarvo, mielestäni tätä 12 miljoonan euron symboliarvoa voitaisiin käyttää varsin paljon tehokkaammin muualla. Niin kuin ed. Haavisto totesi, maaoperaatio olisi humanitääriseltä pohjalta vaikuttavampi, välttämätön ja niihin sosiaalisiin, taloudellisiin katastrofitilanteisiin, joita on pitkin Afrikan rannikkoa, pahimmillaan tietysti Somalian eteläosassa, tulisi puuttua, siellä on monta tekemätöntä tehtävää.

Tämä perustelu myös, että Suomen pojat saavat tarvittavaa kokemusta, ja mahdollisesti mukana on muutama tytärkin, niin se tietysti on totta, että vesi on märkää niin Itämerellä kuin Intian valtamerelläkin. Mutta kyllä ne kokemukset aika tavalla toisenlaisia ovat, jos ajatellaan näitä perusteluja, että Suomen laivaston tehtävänä on suojata kauppamerenkulkua. Kyllä ne erityyppisiä sitten ovat ne haasteet täällä lähivesillämme kuin Adeninlahdella tai laajemmin Intian valtamerellä. Eli symboli on kallis, ja menetelmä on enemmän turha ja ehkä joidenkin tällaista poikamaisuutta tai muuta vahvistaa.

Haluaisin viitata vielä siihen, että kun puhutaan Euroopan unionista, jonka jäsenenä olemme, niin Euroopan unioni on varsinainen ylikalastaja, joka hankkii kalastusoikeuksia pitkin Afrikan rannikkoa, aiheuttaa sosiaaliekonomisia katastrofeja Länsi-Afrikassa. Seurauksena on taas maanosasta muutto kohti Eurooppaa. Vastaavan tyyppistä on muuallakin Afrikan rannikolla, ja tämä olisi syytä myös arvoisan ulkoministerin ja arvoisan hallituksen huomata siellä EU-pöydissä.

Puhemies! Tämä ei ole mielestäni järkevää politiikan tekemistä eikä järkevää humanitääristä politiikkaa. (Ed. Zyskowicz: Esittääkö edustaja hylkäämistä?)

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Voisin esittää hylkäystä, mutta kun tiedän, että tämän jälkeen tuleva puhuja tulee esittämään, niin olisi epäkohteliasta häntä kohtaan. Nimittäin tässä on paljon enemmän kysymyksiä ja kommenttia.

Enstäinkin, kun lähtee siitä tilanteesta, jotta siellä merirosvot hyökkäävät jonkun laivan kimppuun, olen vain miettinyt, jotta jos ne aseellisesti uhkaavat ja ovat valmiita ampumaan, niin eikö laivalla kuitenkin pidä olla samat oikeudet. Vai onko heti kädet pystyssä siellä, jotta ei kun vallatkaa meidät, viekää maihin, niin voitte ottaa lunnaita sitten sieltä, vaatia mielettömiä summia, pidetään vankina pitkiä aikoja. Minusta tämä jotenkin tuntuu hyvin epäsuhtaiselta, koska he ovat ihan tosissaan ilmeisesti. Vai onko tämä niin kuin leikkirosvousta? Se tuntuu ainakin näiden summien osalta, mitä siellä on saatu, että se ei ole ihan leikkipeliä.

Sitten toisaalta pitää kysyä ministeriltä, ja kuka tässä tietää, onko meille nyt varattu — kun se aseen käyttöhän on kielletty ilmeisesti, tai ainakin rajoitettu — ensi vuoden budjettiin nämä lunnasrahat, kun tämä miinalaiva Pohjanmaa sitten kaapataan. Meidän pitää varustautua siihen, jotta ministeri menee sinne neuvottelemaan, miten me saamme nämä 120 henkeä vapaaksi ja sitten vielä laivankin vapaaksi. Tietysti siinä joutuu maksamaan päivärahat näille, ja palkat, kun he ovat vankina vuoden kaksi siellä. Aika kalliiksi tulee tämä operaatio noin kaiken kaikkiaan. Vai olenko minä ymmärtänyt väärin tämän operaation luonteen?

On hyvä, että Suomi ei ole suurvalta. Nimittäin jos näillä virkamiehillä ja poliitikoilla oltaisiin suurvalta, näillä asenteilla, mitkä tällä hetkellä ovat olemassa, niin minä veikkaan, jotta me olisimme varmaan maailman poliiseja. Oltaisiin joka maailman kolkassa neuvomassa, miten teidän pitää elää, mitä pitää tehdä, ja hoitelemassa kaikki sillä tavalla, niin kuin itse haluttaisiin. Ja sen takia, kun viisimiljoonaisena väkimääränäkin on jo näin isoja tappeja joka maailman kolkassa, meidän rahamme riittää joka paikkaan, en tiedä miten pitkään vaan. Pullistellaan kaikessa niin kuin isommatkin.

Minusta pitäisi miettiä, mikä meidän asemamme ihan oikeasti on näissä, eikä tuhlata rahoja. Nimittäin se reilu 11 miljoonaa, mikä tähän nyt käytetään muutaman kuukauden aikana — meillä Suomessa olisi kyllä käyttöä näille rahoille paljon enemmän kuin lähteä kyntämään sinne valtameriä ja tuhlaamaan rahaa. Jo matka sinne vie yllättävän pitkään ja vie energiaa, vie voimavaroja. Meren kyntämistä voi kyllä harrastaa tuossa lähempänäkin, ei tarvitse lähteä tuonne Atlanttia pitkin seikkailemaan, kun tiedetään kuitenkin, että se ongelma ei tällä ratkea. Sillä meidän panostuksellamme, 11 miljoonan panostuksella, minä en usko ollenkaan, että se ongelma ratkeaa, vaan pitää tehdä paljon muuta, joka kohdistuu siihen köyhyyteen siellä nimenomaan, koska siinä pitää olla hyvin vahva kansan tuki. Niin kuin täällä taisi ed. Haavisto todeta, siellä pojat haaveilevat tämmöisestä urasta, koska se on niin kuin lottopotti, kun pääsee merirosvoksi sinne. Se on niin kuin hieno juttu. Sehän tarkoittaa, jotta jos ei olisi vahvasti, syvästi koko sen kansan ytimessä se hyväksyntä, niin eihän semmoista tehtäisi. Se on yksi elinkeinon muoto, ja sen kitkeminen jollakin miinalaivan lähettämisellä sinne muutamaksi aikaa on naurettava juttu.

Sen takia, kun tuossa aika alkaa loppua, etukäteen kannatan tätä esitystä. Tiedän, että puhemies ei sitä hyväksy, mutta olen sitä mieltä, jotta joutaa hylätä koko tämä paketti.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen osallistumista EU:n sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatio Atalantaan on perusteltu pääasiassa ruokakuljetusten suojaamisella. Myös merirosvojen jahtaaminen ja pidättäminen voi tulla kyseeseen, mikäli merirosvot sattuvat sopivasti hollille.

On erikoista, että Atalantaan liittyen lähdettiin sorvaamaan lakia siltä varalta, että miinalaivamme saa jonkun rosvojoukkion kiinni. Lain tavoitteena on välttää tilanne, jossa Suomi joutuisi kustantamaan Ruandan kansanmurhaoikeudenkäynnin kaltaisia erittäin kalliita oikeuskäsittelyjä. On huomattava, että eduskunnan enemmistö hyväksyi tämänpäiväisen istunnon alussa suoritetussa äänestyksessä tämän perussuomalaisten mielestä turhan lain, koska meillä on jo toimiva laki sitä varten.

Lehtitietojen mukaan Saksassa alkoi tällä viikolla oikeudenkäynti, jossa kymmenkuntaa somalialaista syytetään saksalaisen laivan kaappaamisesta. Nuorimmat epäillyt rosvot ovat 13- ja 16-vuotiaita. Siinä sitä onkin sitten Suomen lastensuojelulla ihmettelemistä, mitä tehdään niille itsensä alaikäisiksi ilmoittaneille partasuille, jotka hakevat turvapaikkaa Suomesta ja haluavat perheenyhdistämisen nimissä tuoda vielä pidempipartaiset nuoremmat sisaruksensa Suomeen.

Odotettavissa olevat merirosvo-oikeudenkäyntikulut on helppo laskea, sillä onhan jo yhden ruandalaisen oikeudenkäynnille tullut hintaa yli 3 miljoonaa euroa. Perussuomalaisten mielestä mahdollisiin oikeudenkäynteihin tuhlattavat kymmenet miljoonat eurot olisi käytettävä kansalaistemme hyvinvointiin. Kyse on siis arvovalinnoista.

Arvoisa puhemies! Atalanta-operaation pääperustelu eli ruokakuljetusten suojaaminen on mielestämme virheellinen. Perustelemme tätä sillä, ettei merirosvoja kiinnosta merellä seilaavat ruokalaivat. Heitä kiinnostavat laivat, joiden lastista ja miehistöstä ollaan valmiita maksamaan kunnon lunnaat. Ja jos rosvot haluavat hyötyä ruuasta, se on kätevämpää ryöstää maissa, jossa se on haltuunoton jälkeen helppo myydä korkeaan hintaan hädänalaisille tai pistellä sitten se omaan poskeensa.

Elintarvikejakelun ryöstöuhkia vastaan oikea ratkaisu olisi ollut YK:n alainen laaja maalla toimiva siviilioperaatio, ei Euroopan unionin merellä toimiva sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio, jonka ensisijaisena tavoitteena on suojella eurooppalaisten etuja, ei nälkää näkevien etuja.

Kun käsittelimme lähetekeskustelussa Atalanta-selontekoa, kokoomuksen, vasemmistoliiton sekä vihreiden edustajat etunenässä antoivat ymmärtää, että miinalaiva Pohjanmaan operaation myötä somalipakolaisten tulo Eurooppaan ja Suomeen vähenee, jos ei peräti lopu. Seisotteko, hyvät edustajat, edelleen tämän näkemyksenne takana? Rohkenen epäillä näkemystenne todenperäisyyttä, sillä miinalaiva Pohjanmaan kolmen kuukauden pituisella ja 13 miljoonaa euroa maksavalla operaatiolla ei estetä somaleiden muuttovirtaa Suomeen. Ja miksi ei? Koska tulijat eivät ole niitä kaikkein hädänalaisimpia, joille ruokakuljetusten perillemeno myös maissa on kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys. Ei heillä tai heidän perheillään ole varaa maksaa tuhansia dollareita matkasta Eurooppaan.

Arvoisa puhemies! Esitän seuraavan kannanoton: "Eduskunta ei vastoin ulkoasiainvaliokunnan ehdotusta hyväksy suomalaisten joukkojen osallistumista EU:n sotilaalliseen Atalanta-operaatioon, Somalian ongelmat eivät edelleenkään ratkea sotalaivoilla."

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Pentti Oinosen järkevää ehdotusta.

Minun mielestäni tällainen sotarosvo-operaatio, mitä tässä nyt valiokunta on esittänyt, on aika erikoinen — kun lukee myöskin sen lain, josta tänään toisessa käsittelyssä äänestettiin ja enemmistö sen hyväksyi — koska tilanne on se, että mitä hyötyä siellä on olla, jos ei ole sellaista valtiota, johon ne viedään. Viime kädessä nämä henkilöt joudutaan päästämään vapaaksi asianomaisen aluksen päällikön määräyksestä.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä ja myöskin tässä selonteossa korostetaan nimenomaan elintarvikekuljetusten turvaamista, ja on sanottu, että niitä ei ole kaapattu. Olen selvitellyt kyseistä asiaa, ja minulle on todettu juuri niin kuin ed. Oinonen totesi täällä, että eivät nämä merirosvot missään nimessä lähde näitä ruokakuljetuksia merellä kaappaamaan juuri sen johdosta, koska on paljon helpompi ottaa ne siellä maalla haltuunsa. Ne, mitä siellä kaapataan, ovat yleensä länteen tulevaa erittäin korkeata elektroniikkaa, josta saadaan kovat lunnasrahat. Tällä hetkellähän ainakin lehtitietojen mukaan somalimerirosvojen hallussa on 23 alusta. Tosiaan, niin kuin ed. Oinonen totesi puheessaan, Saksassa on tällä viikolla aloitettu merirosvo-oikeudenkäynti kymmentä somalialaista vastaan. STT:n printti on tässä, ja siinä todetaan, että liki 400 vuoteen on ensimmäinen merirosvo-oikeudenkäynti Saksassa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Me korostimme ulkoasiainvaliokunnassa sitä, että sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä palvelevalle henkilöstölle annetaan riittävä voimankäyttösääntöjä koskeva koulutus. Tämä on kuitenkin omanlaisensa operaatio, kuten on kuultu, siellä voi tulla lapsiakin vastaan.

Omanlaisensa tämä operaatio on myös kustannusten osalta. Kustannukset ovat ensi vuodelle vajaat 12 miljoonaa euroa, ja kokonaisvahvuus noin 120 sotilasta, kesto 4—5 kuukautta, joista operaatioalueella kuitenkin vain 3 kuukautta. Ymmärrän kyllä, että into on kova saada koulutettua taas väkeä uudenlaisissa tehtävissä, mutta hyötyä suhteessa panostukseen on todella arvioitava jokaisessa hankkeessa jatkossa paremmin.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan mietinnössä tähän teemaan liittyen oli 4 §:ssä valiokunnan tekemä lisäys: "- - tai jossa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista on perusteltua syytä epäillä, eikä valtioon, josta hänet voidaan siirtää edellä tarkoitettuun valtioon." Ulkoasiainvaliokuntahan halusi todeta tähän asiaan liittyen selvästi, että EU:n neuvottelemat sopimukset riittävät myös Suomelle. Merirosvo-oikeudenkäyntejä ei todellakaan kukaan Suomeen halua.

Arvoisa puhemies! On muistettava, että merirosvojen kiinni ottaminen ei ole Atalanta-operaation päätehtävä. Tähän mennessä on otettu kiinni noin 135 henkilöä, joista 43 on tuomittu, 79 siirretty Keniaan, 11 Seychelleille ja 2 Espanjaan oikeuskäsittelyä varten. Joitakin on riisuttu aseista ja palautettu sitten Somalian rannikolle. Haluaisin kysyä ministeriltä: Miten tuo tilanne Kenian osalta on nyt kehittymässä, varsinkin, kun arvioidaan Suomen kannalta tätä asiaa?

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Suomessa on käyty oikeutta ruandalaista massamurhasta syytettyä miestä vastaan. Oikeudenkäynti on saanut välillä aika farssimaisiakin piirteitä, ja lopputulos on ollut joka tapauksessa se, että tämän yhden miehen tuomitseminen täällä kaukaisessa Suomessa tullee maksamaan suomalaisille veronmaksajille 2—3 miljoonaa euroa. (Eduskunnasta: Yli Kolme!) Tältäkin pohjalta luulen, että eduskunnassa on ollut hyvin laaja yhteisymmärrys siitä, että tämän operaation yhteydessä mahdollisesti suomalaiselle alukselle esimerkiksi pelastettavia merirosvoja ei tuotaisi Suomeen tuomittaviksi eikä näitä oikeudenkäyntejä käytäisi Suomessa. Tätä, että oikeudenkäynnit käytäisiin muualla kuin Suomessa, puoltavat tietysti monet käytännölliset ja myös taloudelliset seikat.

Tästä tavoitteesta, että Suomessa tuomitseminen olisi täysin poikkeuksellista, on ymmärtääkseni eduskunnassa, kuten sanoin, vallinnut laaja yhteisymmärrys. Siksi on mielestäni outoa, että eduskunnan lakivaliokunta on tätä asiaa käsittelevään lakiin lisännyt erityisen säädöksen siitä, että Suomen lipun alla purjehtivalla aluksella olevaa kiinniotettua ei kuitenkaan saa siirtää valtioon, jossa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista on perusteltua syytä epäillä. Tämä lisäys on outo, koska lakivaliokunta itse laista antamassaan mietinnössä toteaa seuraavaa: "Esityksestä käy ilmi, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaaminen ja ihmisoikeuksien kunnioitus sisältyvät EU:n jo neuvottelemien siirtosopimusten määräyksiin. Nämä määräykset ovat siten osa sitä järjestelmää, jota myös Suomen viranomaisten on noudatettava."

Kun lakivaliokunta tämän jälkeen menee vielä lisäämään tämän edellä mainitun yksityiskohdan tuohon lakiin, tuntuu siltä, että lakivaliokunnan piirissä ei sittenkään oltaisi samaa mieltä siitä, että tulisi välttää oikeudenkäyntien käyminen Suomessa. Jos nimittäin aivan erityisesti ja aivan korostetusti halutaan painottaa sitä, että epäiltyä rosvoa ei voida luovuttaa sellaiseen valtioon, jossa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista on perusteltua syytä epäillä, niin voidaan mielestäni nostaa se kysymys ja aivan varmasti tultaisiin käytännössä nostamaan suomalaiskeskustelussa kysymys, toteutuuko esimerkiksi Seychelleillä tai Keniassa tai Ugandassa tai Tansaniassa tai Mosambikissa käytävissä oikeudenkäynneissä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate. Ei toteudu ainakaan siinä muodossa kuin suomalaisessa ihmisoikeuskeskustelussa tämän periaatteen toteutumiselta on tavattu vaatia.

Mielestäni lakivaliokunnan tekemä lisäys on askel väärään suuntaan eli askel siihen suuntaan, että nimenomaan Suomeen tulisi nämä oikeudenkäynnit siirtää käytäväksi, jos suomalaiselle alukselle päätyy näitä merirosvoja. (Eduskunnasta: Äskenhän siitä äänestettiin!)

Herra puhemies! Sen takia on mielestäni ollut todella tärkeätä, että ulkoasiainvaliokunta on omassa mietinnössään kirjoittanut selväsanaisesti seuraavaa: "EU-jäsenmaat — Suomi mukaan lukien — lähtevät siitä, että merirosvoudesta epäiltyjen syyttäminen muualla kuin jossain operaatioalueen läheisyydessä olevissa maissa olisi poikkeuksellista." Ja edelleen ulkoasianvaliokunta toteaa seuraavaa: "Sopimusneuvotteluissa pohjana on EU:n puheenjohtajavaltion ja neuvoston sihteeristön toimesta syksyllä 2008 valmisteltu mallisopimus. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteet ja ihmisoikeuksien kunnioitus sisältyvät jo neuvoteltuihin sopimuksiin. Valiokunta katsookin, että sopimukset luovat myös Suomen kannalta riittävän kehikon oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttamiseksi."

Herra puhemies! Jos tämä kysymys joskus tulee suomalaisten viranomaisten eteen, toivon, että tämä ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä siteeraamani virke otetaan tarkasti huomioon.

Ensimmäinen varapuhemies:

Mennään puhujalistan mukaan loppuun tämä keskustelu.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunta tarkasteli lausunnossaan asiaa nimenomaan Puolustusvoimien ja Merivoimien näkökulmasta. Niin kun tässä keskustelussakin on tullut esille, Merivoimat ovat valmistautuneet kansainväliseen kriisinhallintaoperaatioon osallistumiseen turvallisuus- ja puolustusselonteon linjausten mukaisesti. Tässä mielessä on tietenkin tärkeätä, kun tällainen pitkäaikainen, huolellinen ja jopa sertifiointiin tähtäävä valmistautuminen on toteutettu, että myöskin sitten voidaan, kun asia ajankohtaistuu, osallistua käytännössä näiden oppien toteuttamiseen ja tällä tavalla hyödyntää tätä prosessia. Se on motivaation ylläpitämisen kannalta hyvin tärkeä asia, eli se on tärkeä argumentti sille, että valiokunta puolsi tätä osallistumista.

Toinen näkökulma oli se, että valiokunta katsoi, että tämä operaatio sopii Suomelle hyvin. Suomi on ulkomaankaupasta elävä maa, ja sillä tavalla kansainvälisen kaupan ja merenkulun turvaaminen on meille hyvin luonteva asia. Edelleen Suomen merivoimien kansalliseen puolustukseen liittyväksi tehtäväksi on määritelty nimenomaan kauppamerenkulun turvaaminen, ja siinä mielessä tämä operaatio hyvin tukee myöskin valmistautumista kotimaan puolustukseen.

Ongelma on se, että kustannustehokkuus ei muodostu kovin hyväksi operaatiossa sen takia, että matkoihin kuluu suhteettoman paljon aikaa kokonaisuudesta. Nostimmekin valiokunnassa esille kysymyksen lähinnä jatkoa ajatellen: Olisiko mahdollista, jos tällaisia tulee eteen uudelleen, käyttää operaatioalueella pitempi aika ja esimerkiksi lentoteitse sitten vaihtaa miehiä niin, että laiva pysyisi operaatioalueella pitemmän aikaa ja näin kustannustehokkuus paranisi?

Ensimmäinen varapuhemies:

Nopeatahtinen osuus on takana päin, ja kuten aiemmin sovittiin, niin koitetaan pysytellä enintään 5 minuutin puitteissa myös näissä loppupuheenvuoroissa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin lainaus ulkoasiainvaliokunnan lausunnosta tästä asiasta ikään kuin kokonaisuutena: "Operaatio Atalanta on onnistunut päätehtävässään, eli humanitaaristen kuljetusten suojaamisessa. Operaatio on mahdollisuuksien mukaan suojannut ja saattanut myös muuta laivaliikennettä. Merirosvojen kiinniottaminen ei ole operaation päätehtävä. Tähän mennessä Atalantan puitteissa on valiokunnan saaman selvityksen mukaan otettu kiinni yhteensä 135 henkilöä, joista 43 on tuomittu, 79 siirretty Keniaan, 11 Seychelleille ja 2 Espanjaan oikeuskäsittelyä varten. Joissakin tapauksissa kiinniotetut merirosvouksesta epäillyt on riisuttu aseista ja palautettu Somalian rannikolle."

Siinä on minusta aika hyvä ydin siitä, mitä me tässä käsittelemme. Koko tämän operaation tarkoitushan on myöskin niin, että se on Suomen ensimmäinen merellinen kriisinhallintaoperaatio. Sekin täytyy minusta erityisesti nyt muistaa, kun tässä on 3 kuukauden miinalaivan läsnäolosta kysymys, että se on Suomen merivoimien ensimmäinen merellinen kriisinhallintaharjoitus, jossa osallistutaan kansainvälisillä vesillä tähän toimintaan. Siitä varmasti saadaan suurta hyötyä. Oikeastaan semmoinen sivuasia vielä, että Merivoimillahan on tehtävänä kauppamerenkulun suojaaminen ja sitä harjoitellaan nyt tässä yhteydessä. Tätä taustaa vasten hylkäysesitys mielestäni on kyllä, sanotaan nyt, vähintäänkin sitten omituinen.

Samaten tämä humanitäärinen tilanne, joka myös on hyvin kuvattu muun muassa puolustusvaliokunnan lausunnossa, jossa muistutetaan siitä, että humanitäärinen tilanne itse Somaliassa, siis mantereella, on erittäin huono ja tarvitaan koko kansainvälisen yhteisön, siis Suomi mukaan lukien, koordinoituja toimia tilanteen helpottamiseksi, niin kun tavallaan kaikki tiedämme. Nämä joskus unohtuvat tässä, kun täällä on joku seikka, joka erityisesti närästää.

Minuakin närästää tässä yksi asia, ja se on se, miten nämä mahdolliset merirosvot sitten saavat oikeutta, jos kuitenkin tulevat jostain syystä meille tänne Suomeen. Viittaan ed. Zyskowiczin erittäin hyvään analyysiin tästä. Me analysoimme tätä ulkoasiainvaliokunnassa, ja olin mukana myös puolustusvaliokunnassa kuuntelemassa tätä asiaa. Mutta en malta olla sanomatta sitä, että kun ensimmäisen kerran ulkoasiainvaliokunnassa käsittelimme tätä, niin oli vuosi 2009 toukokuu, jolloin totesimme, että varmistetaan pidätettyjen merirosvojen tuomittavaksi siirtämistä koskevat menettelyt siten, että ne ovat paitsi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten myös Suomen perustuslain ja sen pykälien ja momenttien mukaisia.

Nyt kyllä kysymykseni, kun itse en ole juristi, on se, miten me Suomessa nyt olemme sitten onnistuneet tässä asiassa tekemään päätöstä niin, että edelleen on mahdollista joissain tietyissä olosuhteissa, joihin ed. Zyskowicz viittasi, nähdä kuitenkin merirosvo-oikeudenkäynnin täällä Suomessa. Me toivomme, meillä on erilaisia kehikkoja, jotka me katsomme, että ovat riittäviä. Tekstissä ei nyt meidän juridinen prosessi ole pystynyt toteamaan, että Suomi lähtee mukaan tähän, koska on varmistettu, että tänne ei ketään tule. Se on aika mielenkiintoista, että runsaan vuoden aikana tähän ei ole saatu valmiutta. En nyt lähde lainsäädäntöä tuomitsemaan, koska en ole sen alan koulutusta itse saanut, mutta haluan kyllä kysyä, onko tämä hyvää vai huonoa lainsäädäntöä. Tästä täytyy nyt jatkossa kyllä viisaiden valmistelijoiden ja vastaavien henkilöiden ottaa oppia, ettei tämä toistu. Mutta pelkästään tällä syyllä koko tämän asian hylkääminen minusta on kyllä väärä yritys ratkaista tätä asiaa.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kiittää edustajia ja erityisesti ulkoasiainvaliokuntaa, sen jäseniä, puolustusasiainvaliokuntaa ja lakivaliokuntaa hyvästä keskustelusta ja hyvistä mietinnöistä. Tulkitsen sen siten, että saamme Atalanta-operaatiolle vahvan tuen, mutta tiettyjä duubioita on, ja se duubio liittyy nimenomaan tilanteeseen, jossa merirosvo otetaan kiinni.

Haluaisin kuitenkin ensin korostaa, että tämän operaation päätehtävähän ei ole merirosvojen kiinniottaminen, vaan ruokakuljetusten turvaaminen. Tästä näkökulmasta operaatio on 100-prosenttisesti onnistunut.

Toinen huomio. Jos joutuisimme sellaiseen tilanteeseen, että merirosvo otetaan kiinni, niin on erittäin epätodennäköistä, että hänet tuodaan Suomeen tuomittavaksi. (Ed. Rajamäki: Mutta mahdollista!) — Se on jo tänä päivänä, ed. Rajamäki, mahdollista. Sillä ei ole mitään tämän operaation kanssa tekemistä. (Ed. Rajamäki: Meillä ei ole Afrikassa sotalaivoja vielä!) Sillä ei ole tämän operaation kanssa mitään tekemistä. Jos laiva purjehtii Suomen lipun alaisuudessa Somalian rannikolla riippumatta siitä, olemmeko mukana tässä operaatiossa vai ei, niin teoreettinen mahdollisuus sille, että merirosvo tuodaan tänne, on olemassa. Väittäisin kuitenkin, että tämän operaation johdosta se teoreettinen mahdollisuus, joka tällä hetkellä liikkuu siinä 0,0000001 prosentin haarukassa, ei tule kasvamaan eikä missään muodossa vähenemään.

Perussuomalaisten edustajille toteaisin, että tämän Saksa-casen esiintuominen tässä yhteydessä on omenoiden ja appelsiinien vertaamista, koska nämä merirosvot eivät olleet, korostan, eivät olleet, Atalanta-operaation pidättämiä. Huhtikuun alussa 2010 hollantilainen alus valtasi merirosvojen kaappaaman saksalaisen rahtilaivan Atalantan operaation ulkopuolella 500 merimailin päässä Somalian rannikosta. Kymmenen epäiltyä merirosvoa, se on ihan Saksan itsensä päätettävissä riippumatta osallistumisesta Atalanta-operaatioon, minne ne tässä tapauksessa vietiin.

Jäi kuva edustajien puheenvuoroista, että tämä operaatio on tärkeä koulutusnäkökulmasta, tämä operaatio on tärkeä kokemusnäkökulmasta ja tämä operaatio on tärkeä myös siitä näkökulmasta, että olemme mukana EU-operaatiossa, ja näinhän se on.

Luvuista vielä sen verran myös ed. Komille ja muille, että toistaiseksi kiinniotettuja on 92, joista 79 tuomittavana Keniassa, 11 Seychelleillä ja 2 Espanjassa. Jälleen kerran siksi, että Espanja nimenomaan halusi. Aluksia on yhteensä kaapattuna tällä hetkellä 21 ja panttivankeja 21.10. oli 498. Siitä saakka, kun Atalanta aloitti operaation vuonna 2008, kaappausyrityksiä on ollut 260, joista vajaa kolmannes on onnistunut. Koko tässä operaatiossa operaatiokomentajalla on keskeinen rooli sekä kiinniotossa, pidätyksessä, siirrossa oikeudenkäyntiin ja myös vapauttamisessa.

Halusin vielä tässä lopuksi todeta, että ei ole vielä yhtään sellaista tilannetta ollut, jossa maan sota-aluksen perusteella on siirretty johonkin maahan tuomittavaksi. Sen halusin vielä tässä alleviivata. Minä ymmärrän, että tämän Ruanda-casen arvet ovat syvät ja aivan varmasti oikeutetusti, mutta tässä Atalanta-operaatiossa ei ole siitä kyse. Pidän kuitenkin erittäin tärkeänä, kuten ed. Zyskowicz tuossa totesi, että tämä asia tehdään selväksi ja nostetaan esille niillä verukkeilla ja lisäyksillä, joita ulkoasiainvaliokunta on omassa lausunnossaan tehnyt.

Kari Rajamäki /sd:

Puhemies! Olemme toki olleet erilaisissa myöskin Puolustusvoimiin liittyvissä tehtävissä, ja lähinnä edellisen hallituksen aikana Frontexin ulkorajavalvonnassa käytettiin Dornier-konetta muun muassa Kanariansaarten alueella Välimeren laittoman maahanmuuton lähinnä valvontatehtävissä. Mutta tässä on kyseessä tietysti aivan uusi operatiivinen toiminta, jossa ollaan suoraan tekemisissä myös aseellisen toiminnan kanssa. Kaikki ymmärrämme kansainvälisen yhteistyön tarpeen tämän merirosvouden torjumisessa, mutta tässä yhteydessä me viemme Suomen lipun sellaiseen operaatioon, jossa minusta olisi pitänyt ed. Zyskowiczin esille tuoma asia selvittää paremmin. Olen sitä itse kritisoinut tässä projektissa juuri.

Muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulu on tehnyt merirosvoutta koskevan laajemman selvityksen. En tiedä, onko se tuttu täällä. Siinä myös tuodaan esiin kansainvälisen oikeuden ja Suomen lainsäädännön synnyttämiä ongelmia kiinniotettuihin henkilöihin. Ja kun tunnemme oikeusministeriön tietyt sinisilmäisetkin perinteet, niin kyllä tämä Ruanda-esimerkki on hyvä vaaramomentti sille, että me joudumme kenties tässä tällaisiin hyvin hankaliin tulkintoihin.

Kyllä minä henkilökohtaisesti olen tältä osin huolissani nimenomaan niistä tilanteista, jotka saattavat ministeri Stubbin todennäköisyyslaskennan uuteen valoon, ehkä sitä myöten muutenkin ministeri Stubbin lausunnot.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Enemmän vielä hämmentää ed. Korkeaojan puhe siitä, kun hän totesi, että tehokkuutta saadaan lisää sillä, kun antaa nyt sen laivan ollakin sitten siellä ja käydään kuljettamaan lentoteitse lisää, kun nyt on puhuttu koko ajan 3 kuukauden operaatiosta, on tietty summa olemassa. Ed. Korkeaoja kuvaakin, että on pysyvä projekti. Tämä tarkoittaa sitä, jotta, no, miksi sinne lennätetään porukkaa nyt, kun sinne mennään. Ilmeisesti ne ihmiset palkataan kuitenkin kolmeksi kuukaudeksi vähintään.

Tähän liittyen: Miten iso valmistelutyö on nyt jo tehty, ennen kuin tätä päätöstä eduskunta on tehnyt? Koska minä olen ymmärtänyt, että lehtitietojen mukaan siellä jo varustaudutaan parastaikaa, etsitään henkilöitä, koulutetaan heitä. Tämähän on naurettavaa, että eduskunnassa puhutaan koko operaatiosta, tehdään vasta päätöstä, ja se on pitkällä menossa jo. Onko eduskunta vain kumileimaisin tässä systeemissä?

Sitten vielä toinen juttu tähän liittyen. Kun puhutaan, että on riisuttu aseista muutamia näitä rosvoja ja laskettu maihin, tämähän on naurettava juttu. Todennäköisesti siellä muutama pyssy vielä on tähellä, jotta he voivat saada uudet aseet.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan tukea täällä ed. Zyskowiczin esittämää tulkintaa merirosvouksesta tai aseellisesta ryöstöstä epäiltyjä koskevien rikosasiain käsittelystä ja samalla yhtyä myöskin siihen hämmästelyyn, että tavallaan koordinaatio toisaalta tätä asiaa koskevan lakivaliokunnan mietinnön ja toisaalta sitten tätä itse projektia koskevan ulkoasiainvaliokunnan mietinnön välillä jäi niin ohueksi.

Tietysti voidaan sanoa, että oli hyvä, että tämä lakivaliokunnan mietintö valmistui kuitenkin ennen kuin ulkoasiainvaliokunta teki oman mietintönsä ja pääsi tekemään sinne tämän selkeästi välttämättömän ja tarpeellisen täydentävän tulkintaohjeen, jonka idea on siinä, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteet ja ihmisoikeuksien kunnioitus sisältyvät jo nyt olemassa oleviin, neuvoteltuihin sopimuksiin. Tämähän on se lähtökohta, ja olisin olettanut, että tämä olisi riittänyt myöskin lakivaliokunnalle, ilman että tämä olisi tarvinnut mitään (Ed. Rajamäki: Tämähän se huolta herättääkin!) täydentäviä virkkeitä. Tämä täydentävä virkehän tähän 4 §:ään tarkoittaa sitä, että tämä, kuten ed. Zyskowicz täällä totesi, avaa eräällä tavalla sen mahdollisuuden, että tämä tulkinta saattaa sittenkin johtaa joissakin tilanteissa näiden tuomittujen tuomiseen suomalaisen oikeudenkäynnin piiriin, josta tämä Ruanda-tapaus on surullisena esimerkkinä täällä mainittu.

Siksi minusta on hyvin olennainen asia tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä, että valiokunnan toteamus siitä, että sopimukset luovat myös Suomen kannalta riittävän kehikon oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttamiseksi, on tulevaisuudessa selkeästi tämmöinen tulkintaohje mahdollisille tilanteille, missä tätä tulkintaa sitten joudutaan mahdollisen oikeudenkäynnin piirissä tekemään.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Operaatio Atalantan päätehtävä on suojata maailman elintarvikeohjelman mukaisia rahtikuljetuksia Somaliaan. Tarkoituksena on turvata myös muuta kansainvälistä kauppamerenkulkua Somalian rannikolla. Siellä merirosvous on todellinen ongelma. On sanottu, että rannassa odottaa koko ajan useita rosvojoukkoja valmiina hyökkäämään sopivan kohteen kimppuun. Merirosvous on nuorille miehille ainoa mahdollisuus rikastua tuolla alueella.

Osallistumalla Atalanta-operaatioon Suomi kantaa yhteisvastuunsa kansainvälisen merenkulun turvaamiseksi. Kyseessä on Merivoimien ensimmäinen merellinen kriisinhallintaoperaatio. Miinalaiva Pohjanmaan lähettäminen operaatioon antaa Merivoimille ainutlaatuista kokemus- ja koulutuspääomaa. Operaatio ei ole kuitenkaan vailla riskejä. Lakivaliokunnassa käsiteltiin pitkään, miten toimitaan tilanteessa, jossa miinalaiva Pohjanmaa ottaa kiinni merirosvoja. Silloin Suomelta tullaan kysymään, käyttääkö Suomi tällaiseen henkilöön nähden rikosoikeudellista toimivaltaansa. Koko tämän käsittelyn ajan tässä eduskunnassa on ollut selvä henki siitä, että vastaus on meillä valmiina: Suomi ei käytä rikosoikeudellista toimivaltaansa näihin henkilöihin nähden.

Emme halua, että tämän operaation perusteella yksikään somalialainen merirosvo astuu Suomen maan kamaralle. Toista Ruanda-oikeudenkäynnin kaltaista, suomalaista oikeusjärjestelmää kohtuuttomasti rasittavaa oikeusprosessia emme kaipaa suomalaisten veronmaksajien kustannettavaksi. Toisaalta valiokuntakäsittelyn aikana keskusteltiin siitä, onko tilanteita, joissa Suomi sittenkin haluaisi käyttää rikosoikeudellista toimivaltaansa. Voisiko tällainen tilanne olla esimerkiksi se, että jossain kiinniotto-operaatiossa miinalaiva Pohjanmaan suomalainen sotilas loukkaantuu vakavasti tai jopa kuolee, menettää henkensä? Olisiko se sellainen tilanne, jossa katsottaisiin, että me haluamme tuomita tämän merirosvon, koska rikos on vakavasti kohdistunut suomalaiseen sotilaaseen?

Nämä ovat sitten niitä pohdittavia kysymyksiä siinä tilanteessa, jos ne tulevat eteen. Toivottavasti ne eivät tässä muodossa tule eteen. Mutta tämä järjestelmähän on sellainen, että kun operaatioon osallistuva alus ottaa siellä kiinni jonkun merirosvon, niin siitä ilmoitetaan tänne operaatioesikuntaan, ja sieltä sitten kysytään, käytetäänkö sitä toimivaltaa tuomitsemiseksi vai ei. Mikäli tämä kiinniottaneen laivan valtio ei käytä sitä, sitten kysytään muilta operaatioon osallistuvilta valtioilta, käyttävätkö he toimivaltaansa tuomitsemiseksi. Mikäli nekään valtiot eivät halua sitä käyttää, sen jälkeen voidaan kysyä EU:n ulkopuolisilta valtioilta. Lähinnä sillä alueella Seychelleillä on EU:n kanssa sopimus tästä asiasta, ja Keniakin on ilmoittanut ottavansa joissakin tapauksissa näitä merirosvoja vastaan tuomittavaksi. (Ed. Laukkanen: Senhän pitäisi riittää!) Jos nämäkään valtiot eivät sitten ota, niin sitten pitää olla Suomellakin valmius siihen, että nämä merirosvot sitten päästetään vapaaksi. Se mahdollisuus täällä on, ja niin pitää myös toimia, jotta ei ruveta sitten siinä tilanteessa tänne oikeudenkäyntejä järjestämään. (Ed. Zyskowicz: Päästetään ne vapaaksi Ruotsissa!)

Tässä asian käsittelyssä nousi esille myös puute, tämä koko ongelmallinen pallottelu siitä, kuka sitten tuomitsee merirosvon ja missä hänet tuomitaan. Selvästikin on olemassa näiden kansainvälisten operaatioiden osalta sellainen puute, että tulisi olla joku kansainvälinen tuomioistuinjärjestelmä, joka sitten automaattisesti hoitaa nämä asiat, ja tämä pallottelu jäisi pois.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, haluan lisätä, että tuo ulkoasiainvaliokunnan lisäys on erittäin hyvä, niin kuin täällä on sanottu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minun puheenvuoroni sopii erinomaisen hyvin ed. Jokisen puheenvuoron jatkeeksi siitä syystä, että viittaan ikään kuin aineistona hänen äsken lausumaansa, ja samalla siteeraan muutamaa sanomalehtikirjoitusta, joissa oli haastatteluja näistä merirosvoista. Se sanoma heiltä, siis merirosvoilta, oli hyvin selvä: ei siinä mitään, otatte meidät kiinni, tuomitsette, me olemme siellä putkassa niin kauan kuin te käskette meidän olla, ja sen jälkeen me palaamme merirosvoiksi takaisin.

Arvoisa puhemies! Tämä pragmaattinen puoli saattaa todellakin tulevaisuudessa olla se, että jos tavaraa rahdataan laivoilla tuota Afrikan rannikkoa pitkin, niin kuin tässä on kysymys, niin silloin sen rahtikustannuksen, kaikkien näiden tämänkin operaation kaltaisten kustannusten, pitää olla lisukkeena rahtikustannuksissa. Se on maailman tulevaisuuden kuva.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Atalanta-operaatio on erittäin tärkeä operaatio ja mielestäni erittäin hyvä osoitus kansainvälisestä yhteistyöstä, siitä, että useat valtiot, myöskin Venäjä tässä tapauksessa, ovat mukana tässä operaatiossa, ja sillä pyritään varmistamaan merenkulun vapaus ja turvallisuus. Tämä operaatio ei ole täysin onnistunut toistaiseksi, mutta uskon, että aikaa myöten se varmasti tulee helpottamaan liikkumista ja vähentämään tätä merirosvousta. Tietysti olennaista on myöskin se, että pyritään tuolla alueella pitämään huolta siitä, että olosuhteet muodostuisivat sellaisiksi, että maassa olisi laillinen hallinto, joka olisi toimintakykyinen, ja että se oman maan hallinto kykenisi estämään sitä, että tällaista merirosvousta ei esiintyisi.

Ed. Zyskowicz on täällä kiinnittänyt jälleen kerran huomiota erittäin tärkeään asiaan, joka tässä tapauksessa on kiinni saatujen merirosvojen kohtelu ja käsittely. Tältä osin täytyy sanoa, että ulkoasiainvaliokunta on tehnyt mielestäni aivan oikean tulkinnan, joka tietysti pohjautuu perustuslakivaliokunnan lausuntoon asiasta ja sitten myöskin lakivaliokunnan mietintöön lainsäädännöstä. Tietysti lähtökohtahan on se, että pitäisi olla jokin kiinnekohta, jotta Suomeen ylipäätänsä otettaisiin merirosvoja, ja oikeastaan sellainen kiinnekohta voi olla lähinnä vain se, että jos uhri on suomalainen, silloin Suomella on intressiä myöskin sitten tuomita tässä tapauksessa henkilö Suomen maaperällä. Muissa tapauksissa voidaan katsoa, että sellaista liittymäkohtaa ei ole.

No, sitten tietysti olennaista on myöskin se, että otetaan näissä ratkaisuissa huomioon oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Ja tässä voi sanoa, että tietysti kustannuksilla on tiettyä merkitystä ja se, että asia arvioitaisiin Suomessa, tietysti nostaa olennaisesti kustannuksia, mutta väitän, että myöskään Suomen oikeuspiirin alueella oikeuden käyminen ei välttämättä tuo kaikkein luotettavinta lopputulosta, koska olosuhteet ovat täällä siinä määrin erilaiset kuin ne ovat muualla, todistelu on helpompi saada läheisessä valtiossa, joten tässä suhteessa uskon, että oikeudenkäynnin yleiset edellytykset ovat selvästi paremmat esimerkiksi Keniassa kuin Suomessa. (Ed. Rajamäki: Voidaanhan me viedä oikeus Keniaan!)

Tietysti täytyy sanoa, että se, mikä meillä on ongelma, josta Euroopan neuvosto on paljon huomauttanut, on se, että oikeudenkäynnit meillä kestävät aivan liian kauan. Ja tietysti voidaan myöskin ottaa huomioon se, voidaanko tarjota ja turvata oikeudenmukainen oikeudenkäynti Suomessa, missä tuollainen oikeudenkäynti mielestäni kestää poikkeuksellisen kauan, ettemme vain saa sitten Euroopan neuvostolta huomautusta siitä kestosta. Eli siinä suhteessa uskon, että Keniassa voidaan oikeus turvata myöskin nopeammin ja tehokkaammin ja tällä tavalla asia voidaan saada myöskin päätökseen. Kaikkia näitäkin seikkoja pitää ottaa huomioon, kun asiaa sitten arvioidaan, (Ed. Pulliainen: Nämä oli kyllä ihan olennaisia näkökohtia!) onko oikeudenmukainen oikeudenkäynti mahdollinen.

Sitten tietysti täytyy sanoa, että lähtökohdan pitää olla se, niin kuin EU:n tekemissä sopimuksissa onkin jo, että tietysti maassa, johonka luovutetaan, ei voida tuomita henkilöä kuolemaan. Se on lähtökohta, ja tietysti EU tekee sopimuksia, joissa sitten valtio pidättäytyy näissä tapauksissa, kun henkilö siirretään siitä syystä, että henkilöä ei tuomita kuolemaan, ja se on olennaista. Ja erittäin hyvä lisäys lakivaliokunnassa oli se, että henkilöä ei myöskään voida siirtää sitten alkuperäisestä maasta toiseen maahan, jossa sitten voitaisiin tuomita kuolemaan, koska tietysti se tekisi tällaisen säännöksen mahdottomaksi tai tehottomaksi, jos näin olisi.

Ja mitä tulee sitten epäilyyn siitä, ollaanko tilanteessa, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteutuisi kyseessä olevassa maassa, niin kun perustuslakivaliokunta kirjoitti tämän kohdan, ajatus siinä oli se, että kun EU on tehnyt sopimuksen luovuttamisesta, olosuhteet saattavat maassa sen jälkeen olennaisesti muuttua, ja me tiedämme tämän varsinkin monista Afrikan maista. Tietysti on selvää, että jokainen viranomainen joutuu aina miettimään. Lähtökohta on se, että kun EU on tehnyt sopimuksen, tiedetään, että sopimuksen tekohetkellä olosuhteet ovat olleet sellaisia, että voidaan luovuttaa. Mutta jos maassa olosuhteet olennaisesti muuttuvat ja maassa ei enää niissä uusissa olosuhteissa voida turvata oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, niin tietysti silloin joudutaan miettimään, voidaanko tähän kyseessä olevaan maahan sitten enää henkilöä luovuttaa, ja sitten täytyy yrittää katsoa alueella sellainen maa, johonka tuo henkilö voitaisiin luovuttaa.

Tietysti mielenkiintoisia erilaisia menettelytapoja eri valtioiden välillä on. Muistamme varsin hyvin venäläisten menettelytavan, kun he saivat merirosvoja kiinni. He päästivät nämä merirosvot vapaiksi, muistaakseni kumiveneessä ulapalla ilman ruokaa, juomaa ja myöskin sitten ilman navigointilaitteita. Ja tietysti tämäkin on yksi tapa ratkaista ongelma, mutta toivon, että suomalainen sota-alus ei tähän missään olosuhteissa menisi.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri viittasi tuohon lukumäärään, jonka mainitsin aikaisemmassa puheenvuorossani, että on otettu kiinni 135 henkilöä, joista 43 on tuomittu, ja siten ne loput lukumäärät, joita ministeri luetteli aivan oikein, ovat vasta oikeuskäsittelyssä.

Mutta toinen asia vielä tuohon lakivaliokunnan mietintöön. Mietinnössä valiokunta sanoo, että pitäisi pyrkiä siihen, että alueelle perustettaisiin alueen jonkin valtion tai joidenkin valtioiden lainsäädännön alainen erityistuomioistuin tai erityisjaos, joko YK:n myötävaikutuksella tai ilman. Tästä on ollut hieman epätietoisuutta Suomen linjan osalta, vastaako tämä mietinnön osa lakivaliokunnan mietinnössä Suomen linjaa. Voisitteko valaista hieman asiaa tämän osalta?

Pentti  Oinonen  /ps:

Arvoisa puhemies! Muutamissa puheenvuoroissa on perusteltu merirosvojahtia sen harjoitusluontoisuuden vuoksi. Mielestäni olisi paljon halvempaa harjoitella vaikkapa Itämerellä kuin lähteä seilaamaan Somalian rannikolle saakka.

Ihmettelen myös sitä, miksi Suomi päätti osallistua sotilasoperaatioon merellä eikä maissa, vaikkapa satamassa, jossa jaetaan ruoka-apua, ja osallistuisi sen suojaamiseen. Tiedossanne varmasti oli, että Somaliaan tuotua ruoka-apua ryöstetään aivan muualla kuin merellä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun arvioidaan tätä Atalanta-operaatiota, luonnollisesti ensimmäiseksi lähtökohdaksi on otettava se, että merenkulun vapaus ja turvallisuus on tietysti kaikille meille yhteinen asia ja siitä kansainvälisen yhteisvastuun kautta myöskin me suomalaiset joudumme kantamaan huolta. Tämä on tietysti lähtökohta nro 1.

Lähtökohta nro 2 on se, että silloin, kun tietyllä tavalla on tämmöinen kriisitilanne, avoin merirosvous, niin kuin hyvin sen nyt olemme tunnistaneet, niin tässä tarvitaan silloin toimia. Ei ole haitaksi myöskään se, että Euroopan unioni on käynnistänyt tässä toimia, joihin Suomi osallistuu.

Kolmanneksi, jos ja kun tässä käytetään nyt sitten sotilaallista kriisinhallinta-aparaatistoa, niin ei sekään nyt ole haitaksi, että Suomen Merivoimat voivat osallistua ensimmäisen kerran historiassa tämän tapaiseen operaatioon, jossa sitten saadaan kansainvälisestä vuorovaikutuksesta kokemusta ja taitamista, mikä sekin sinänsä voi puoltaa kansallisista lähtökohdista arvioituna tätä asiaa.

Mutta, arvoisa puhemies, jos me vakavasti otamme tuon ongelman, joka nyt kulminoituu kysymykseen merirosvouksesta ja laivojen suojaamisesta, niin on ehdottomasti tunnistettava se seikka, että tätä ongelmaa ei ratkaista merellä vaan maalla. Silloin vakavat ponnistelut täytyisi tietysti suunnata siihen, kuinka luoda kehitysedellytykset Somaliassa sillä tavalla, että maa rauhoittuu ja että siellä on myöskin taloudellisen toimeentulon mahdollisuudet, muutkin kuin puhdas, avoin ryöstötalous, joka tässä nyt sitten näkyy.

Minusta olisi ihan vakavastikin pohdittava sitten se kysymys, että kun meillä on nämä rajalliset resurssit käyttää kansainväliseen kriisinhallintaan nyt tämmöinen 10 miljoonaa, joka käytetään tässä tähän miinalaiva Pohjanmaan seilaukseen, niin jos lasketaan, että maalla tätä asiaa lähdettäisiin ratkomaan, niin hyvin nopea laskutoimitus tuottaa sen, että vastaavalla summalla Somaliaan olisi pystynyt rakentamaan 1 000 kyläkoulua, jolloin, jos näitä laittaisi rinnakkain, me pystymme kyllä tunnistamaan, että pelkkä suojaus meriliikenteen osalta tällä lailla järjestettynä (Ed. Rajamäki: Ei huono ajatus!) on tietenkin tavattoman kallis operaatio. Siinä suhteessa siihen tietysti lankeaa kysymysmerkki, koska olisi luonnollisesti myöskin varmistettava se, että pyrittäisiin ne kehitysedellytykset luomaan sinne Somalialle itselleen.

Jos haluttaisiin merirosvouteen suoraan vaikuttaa, niin siinäkin alusten suojaaminen on vain seuraukseen tarttuminen. Jos haluttaisiin merirosvoja kontrolloida, niin silloin voimavarojen satsaaminen rannikkovartiostoon, rajavalvontaan, voisi tuottaa parempia tuloksia kuin vain sotalaivojen lähettäminen suojaamaan. Tässäkään tapauksessa tämä meidän miinalaivamme Pohjanmaa ei kykene itse merirosvojahtiin, se kykenee vain ainoastaan suojaamaan tätä laivaliikennettä. (Ed. Laukkanen: Sehän se idea oli!) — Se on se idea, se tiedetään, ja sillä puolella tässä nyt lähdetään liikkeelle. — Mutta kuten useissa puheenvuoroissa täällä on todettu, tähän asiaan täytyisi pystyä tarttumaan sitten kokonaisvaltaisemminkin kuin vain merirosvoja merellä jahdaten.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela arvioi puheenvuoroani ja kummasteli sitä. Ehkä nyt pitää sitten selventää, mitä puolustusvaliokunta tarkoitti.

Kiinnitimme siis huomiota operaation kustannus—hyöty-suhteeseen, kun totesimme seuraavaa ihan täältä referoituna: "Miinalaivan siirtyminen operaatioalueelle kestää noin kuukauden, samoin paluu. - - Operaation kokonaiskustannusten, joihin sisältyvät miinalaivatoiminnan lisäksi koulutus- ja esikuntatehtäväkustannukset, on arvioitu olevan lähes 12 miljoonaa euroa jakautuen ulko- ja puolustusministeriön kesken. Valiokunnan arvion mukaan operaatiota voidaan pitää varsin kalliina kestoonsa nähden. Pitempikestoinen operaatio, jossa operaatioalueella oltaisiin esimerkiksi kaksi kertaa 3 kuukauden jakso, olisi panos—tuotos-suhteeltaan valiokunnan mielestä kustannustehokkaampi järjestely kuin nyt suunniteltu lyhyt osallistumisjakso. Miehistön rotatointi voitaisiin suorittaa tarvittaessa lentoteitse."

Tämä oli viittaus tuleviin, eikä se ole millään tavalla aiheuttanut sellaista johtopäätöstä, että valiokunta olisi esittänyt, että operaatioon ei pitäisi osallistua.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitos ed. Korkeaojalle tästä selvennyksestä. Tämähän kuvastaa sitä, että siellä taustalla kuitenkin on jo valmistelutyö ilmeisesti olemassa. Nimittäin jos siihen olisi kirjoitettu, jotta vuoden operaatio olisi parempihyötysuhteinen, totta kai se olisi parempi, koska ei edestakaisin käytäisi hakemassa jengiä täältä kuukausi yhteen suuntaan ja yksi kuukausi perillä. Eihän siinä ole mitään tolkkua. Sen takia minusta pitäisi torjua koko tämä operaatio.

Sitten tähän, jotta aina pitää keksiä perustelut. Nyt on perusteltu, että ruokakuljetuksia turvataan. Itse, jos olisin rosvopäällikkö — ja luulen, että kun sitä useampi miettii, tulee ihan samaan lopputulemaan — en olisi niin hölmö, jotta menisin merellä kaappaamaan ruokalaivan. Odottaisin, kun se tulee maihin, että trukkikuskit purkavat sen sinne autoihin, sitten se kannattaa kaapata. Nimittäin antaa muiden tehdä se työ, eikö näin? En usko, että merirosvot ovat yhtään hölmömpiä, koska niillä on kansan tuki siellä. Eivät siellä satamissa ja muualla ne laivat olisi, jos kansa ei tukisi. Sen takia tämä on höpöhöpöpuhetta, jotta sanotaan, että tällä turvataan ruokakuljetuksia. (Ed. Kimmo Kiljunen: Eihän ne silloin ole merirosvoja!)

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Atalanta-operaation myötä on todennäköistä, että Suomi joutuu järjestämään kalliita oikeudenkäyntejä. Tilannehan on käytännössä se, että ryöstämällä suomalaisen laivan ja jäämällä siitä kiinni odottaa rosvojoukkoa kuukausien mittainen ilmainen matka Suomessa. Siinä sivussa on kätevä hakea turvapaikkaa ja pitkittää maassaoloa mahdollisilla valituksilla jopa vuosilla. Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, mistä näihin merirosvo-oikeudenkäynteihin ja ylläpitoon yleensä tarvittavat varat aiotaan hankkia. Onko ratkaisu lainaan perustuva lisäbudjetti, vai revitäänkö rahat oikeuslaitoksen kohdalla sen omista määrärahoista?

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kommenttina vaan nyt ed. Oinosen puheenvuoroon: Minkä takia te haluatte tietoisesti luoda nyt väärää kuvaa tästä asiasta? (Ed. Huovinen: Aivan, juuri näin!) Tässä on nyt pitkän aikaa keskusteltu siitä, että näitä mahdollisesti kiinni otettuja merirosvoja ei tuoda Suomeen oikeudenkäyntiin. (Ed. Lahtela: Sehän mahdollistaa kuitenkin sen!) — No, olennaista nyt kuitenkin on, että tavoite, johon olemme viitanneet, ulkoasiainvaliokunnan mietinnön selkeä tulkinta, on se, että näitä oikeudenkäyntejä emme käy Suomessa. (Ed. Lahtela: Lakivaliokunnassa!)

Tämä on lähtökohtana ollut myöskin Euroopan unionin järjestelyissä. On katsottu, että olemassa olevat järjestelyt jo huolehtivat siitä, että ne oikeudenkäynnit käydään joissain niissä maissa, joita täällä on lueteltu, niissä maissa, jotka ovat Somalia tai niitä lähellä olevia maita, joissa ei ole kuolemantuomio käytössä. Tämä on hyvin selkeä tulkinta tässä, ja te vaan koko ajan taas, totta kai, kansan mielialoja kosiskellessanne haluatte luoda kuvan, että tänne tuodaan sitten merirosvoja ja järjestetään heille ylläpitoa ja tulee sitten lisää taas pakolaisia. Tämä on aivan väärä kuva. Ei tällaista pidä parlamentista välittää julkisuuteen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Siitä, mitä ed. Pentti Oinonen äsken just hyvin perustellusti totesi, jäi yksi kohta vielä kertomatta, ja se on se, että suunnitelmiin kuuluu, että turvapaikka-asioista vastaavana ministerinä on silloin Pentti Oinonen. (Naurua)

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tämä menee aavistuksen verran nyt huumorin puolelle, kun merirosvoromantiikasta on kysymys, niin kai tähän täytyy ed. Lahtelalle todeta todellakin näin, että kun hän arvostelee tämän suojauksen tarvetta merellä sillä, että älykäs merirosvopäällikkö ryöstäisi alukset satamissa ja maalla, niin tämähän ei ole vastaus siihen ongelmaan, mikä meillä on, koska siellä ilmeisesti ei ole älykkäitä merirosvopäälliköitä, koska he ryöstävät niitä laivoja siellä merellä. Tämä on se meidän dilemmamme.

En tiedä, onko nyt sitten älykkyydestä vai ei-älykkyydestä kysymys vai kysymys ihan määritelmällisesti siitä, että merirosvopäällikkö ei ole merirosvopäällikkö sen jälkeen, jos se ryhtyy maalla ryöstämään. Kyllähän se tarunhohtoisena rosvoroopena toimiminen saattaa palkita sinänsäkin. Olisiko näistä, ed. Lahtela, avuksi?

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minä en ole kuullut muita asiantuntijoita kuin salissa puhuvia asiantuntijoita. En tiedä, mitä lakivaliokunnassa, perustuslakivaliokunnassa, puolustusvaliokunnassa, ulkoasiainvaliokunnassa on asiasta lausuttu.

Mutta sen minä ymmärrän, että jos tämä miina-alus Pohjanmaa onnistuu tehtävässään, niin se merkitsee kustannusten säästöä. Se merkitsee kustannusten säästöä. (Ed. Pentti Oinonen: Minkä takia?) — No, sen takia, ettei tarvitse lunnaita maksaa. Merimiehet eivät jää panttivangeiksi moneksi viikoksi, ehkä kuukaudeksi.

Jos nyt kuitenkin kävisi niin hassusti, että joku joutuisi tuomituksi Suomessa, yksi henkilö, niin totta kai se maksaa. Ei kukaan sitä halua. Mutta kun todennäköisyys on niin pieni verrattuna siihen, mitä hyötyä tästä lähettämisestä on, niin en minä ymmärrä, miten voi olla hylyn kannalla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Edelliseltä puhujalta voisi kysyä, mikä takaa, että se miinalaiva Pohjanmaa ei joudu kaappauksen kohteeksi. Kysyin eduskunnan pöntössä sitä, onko varattu nyt ensi vuoden budjettiin varoja siihen, jotta voidaan lähteä neuvottelemaan ja lunastamaan laiva takaisin Suomelle ja 120 sotilasta pois, (Ed. Kimmo Kiljunen: Pohjanmaan suojaus!) koska mikään ei takaa sitä, jotta sinne kiipeävätkin rosvot. Kun niitä ei voi hyvin hirveästi aseellakaan uhata, siellä on tassut pystyssä sotilailla ja ne vievät ne johonkin turvapaikkaan ja käydään neuvottelemaan, miten me saisimme ne vapaaksi.

Mutta kun ed. Sasi, puheenjohtaja, kuvasi, miten helppoa on, kun otetaan kiinni näitä rosvoja, kipata ne johonkin maahan sinne. Kun ne käyvät oikeudenkäyntiä, kuka ne oikeudenkäynnit siellä maksaa? Onko se Suomi, joka maksaa, kun kipataan suomalaiselta sotalaivalta ne sinne, vai onko se jokin yhteinen elin, vai käykö niin, että kun kipataan Somaliaan siellä tuomittavaksi, siellä kahleet aukeavat välittömästi ja ei kun uutta pyssyä käteen vaan ja ei kun hyökimään sinne merelle?

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis puheenvuorossaan viittasi, että niitä merirosvoja olisi vaan yksi kappale. Ei kai kukaan merirosvo niin hullu ja hölmö ole, että menee yksin sotalaivaa valtaamaan? Kyllä niitä varmaan on siellä vähintään kymmenen, ja silloin se korvattavien oikeuskulujen määrä on varmasti kymmeniä miljoonia euroja eikä vaan joku muutama satatuhatta.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Varmasti tulee käymään niin, että yhtään merirosvoa ei tuoda Suomeen vaan henkilöt voidaan tuomita alueella. Esimerkiksi Keniassa on suhteellisen hyvä oikeuslaitos. Tietysti yksi, mitä vielä voitaisiin tehdä, mistä voidaan keskustella, on se, että siellähän voisi olla jossakin tuomioistuimessa erillinen jaosto, joka käsittelisi nimenomaan näitä merirosvoustapauksia, jolla olisi erityisen korkea ammattitaito näissä asioissa. Sillä rutiinilla voitaisiin sitten hoitaa ne asiat nopeasti ja tehokkaasti. Mehän emme näitä oikeudenkäyntejä suoranaisesti maksa, mutta jos me annamme kehitysapua Kenialle ja tietysti on annettu myöskin tukea oikeuslaitoksen kehittämiseen, niin tietysti sitä kautta välillisesti kyllä. Mutta joka tapauksessa Afrikan maissa oikeuslaitos vaatii kehittämistä ja siinä työssä meidän on tarkoituksenmukaista olla mukana.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti vielä kerran haluaisin edustajille Pentti Oinonen ja ehkä Lahtela todeta, että sillä, että me lähetämme laivan Atalanta-operaatioon, ei ole mitään suoranaista tekemistä sen kanssa, mitä tapahtuu kiinni otetulle merirosvolle, jos sen meidän laiva kiinni ottaa, vaan se linkkautuu pitkälti siihen, minkä lipun alla kyseinen laiva, johonka yritettiin iskeä, seilaa. Tässä menevät puurot ja vellit valitettavasti sekaisin, ja täällä on mielikuvatasolla hirveän helppo pelata, kuten ed. Kallis muun muassa totesi. Mutta todellakin haluan vielä kerran korostaa, että tänä päivänä on jo se promillen mahdollisuus sille, että näin voisi käydä.

Ed. Lahtela, en lähde tähän rosvopäällikköanalyysiin missään muodossa. Mutta pitää pitää mielessä, että tämä on todellakin merioperaatio, ei maaoperaatio, ja me keskitymme siihen.

Viimeinen konkreettinen kysymys, joka tuli ed. Komilta, viittasitte yhteen passukseen mietinnössä. Kun puhuitte alueellisesta tuomioistuimen alajaostosta YK:n avustuksella tai ilman, johonka ehkä sitten ed. Sasikin myös viittasi, niin kyllä me nimenomaan kannatamme tämän tyyppistä rakennelmaa.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Yksi keskustelunaihe, josta on paljon puhuttu jo ulkoasiainvaliokunnassa ja nyt täällä, on mahdolliset oikeudenkäynnit. Siitä tunnistetaan hyvin selvästi, että hankaluuksia on, jos heitä tuodaan tänne Suomeen, sekä hinta- että muussa mielessä. Jäin kuitenkin kysymään, kun ed. Sasi moneen kertaan viittasi muun muassa Keniaan, jossa on näitä oikeudenkäyntejä jo nyt ollut, onko teillä vahva luottamus Kenian oikeuslaitokseen. Nämä analyysit, mitä nimenomaan Keniasta oikeusvaltiona tai ihmisoikeuksien puolelta on tehty, eivät kyllä rohkaise siihen, että niissä tuomioistuimissa ne kriteerit täyttyvät, joita me edellytämme silloin, kun puhumme oikeudenmukaisesta tuomioprosessista. Onko tähän teillä vastaus, kun te haette niitä rannikkovaltioita, mahdollisia maita, joissa näitä sitten — jos suomalaiset saisivat kiinni joitain merirosvoja — tulisi tuomittavaksi?

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On täysin selvää, että silloin kun EU tekee näitä luovutussopimuksia tai jos Suomi tekee luovutussopimuksia, niin joudutaan arvioimaan se maa, jonka kanssa neuvotellaan, ja varmistautumaan siitä, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti siellä on mahdollista ja että myöskin vankilaolosuhteet ovat sellaiset, että voidaan luovuttaa kyseessä olevaan maahan henkilö. Aina tietysti joudutaan tekemään tämmöinen arvio, ja jos todetaan, että ei ole mahdollista, niin ei tietysti silloin tehdä mitään luovutussopimusta.

Keskustelu päättyi.