Kalle Jokinen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä joukkoliikennelain muuttamisesta esitetään kolme viranomaisten väliseen toimivallan jakoon liittyvää muutosta.

Niistä ensimmäinen on, että Oulun kaupungista tulisi seudullinen viranomainen joukkoliikenteen toimivaltaisena viranomaisena oman alueensa lisäksi myös Iin, Kempeleen, Limingan, Muhoksen ja Tyrnävän alueella.

Toinen muutos koskee joukkoliikenneluvan ja yhteisön liikenneluvan myöntämiseen, valvontaan ja peruuttamiseen liittyviä tehtäviä, ja ne tehtävät ehdotetaan keskitettäväksi Etelä-Pohjanmaan ely-keskukselle.

Lisäksi ehdotetaan, että Liikennevirasto tästä eteenpäin päättäisi valtion talousarviossa osoitetun joukkoliikenteen määrärahan kiintiöimisestä toimivaltaisille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Tällä hetkellä tuo tehtävä on liikenne- ja viestintäministeriöllä.

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tätä hallituksen esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja teki tuohon mietintöönsä muutamia huomautuksia, jotka tässä puheenvuorossa lyhyesti käyn lävitse.

Valiokunta pitää toimivaa joukkoliikennettä sekä kansalaisten tasapuolisten liikkumismahdollisuuksien että liikenteen ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta erittäin tärkeänä yhteiskunnan peruspalveluna. Oulun kaupungista tulee jatkossa joukkoliikennelaissa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen oman alueensa lisäksi siis myös Iin, Kempeleen, Limingan, Muhoksen ja Tyrnävän alueella. Valiokunta toteaa, että ihmisten liikkuminen ja työssäkäynti kaupunkiseudulla tapahtuu usein pitkälti kuntarajoista riippumattomasti, ja sen vuoksi kaupunkiseutujen joukkoliikennettä on syytä keskittää ja toimia kaupunkiseudun joukkoliikennelautakuntien kautta.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että joukkoliikenneluvan ja yhteisön liikenneluvan myöntämiseen, peruuttamiseen ja valvontaan liittyvät tehtävät keskitetään koko maan osalta Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Valiokunta katsoo, että joukkoliikenteen lupahallinnon keskittäminen yhtenäistää käytäntöjä ja tulkintoja ja sen myötä vähentää myöskin näiden tulkintojen erilaisuutta maan alueilla. Tämä lisää myös luvan hakijoiden kannalta ennakoitavuutta näiden lupa-asioiden osalta.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että lupien myöntämisessä, peruuttamisessa ja valvonnassa yhtenäistetään menettelytavat ja myös tietojärjestelmät tukevat tätä toimintaa. Tällä hetkellä valtakunnallinen liikennelupajärjestelmä Vallu ei täysin tue näitä lupien peruuttamiseen liittyviä käytäntöjä. Valiokunta teki huomion myös siitä, että tien päällä tapahtuva liikennelupien valvonta edellyttää resursointia ja tämän kautta saadaan ennalta ehkäisevä vaikutus liikennelupavalvontaan.

Yleisesti valiokunta pitää tärkeänä ja erittäin tärkeänä lähivuosien tavoitteena linja-autoliikenteen palvelutason turvaamista maan eri alueilla koko maassa. Valiokunta toteaa myös, että joukkoliikennetuella ja sen tason säilymisellä on olennainen merkitys joukkoliikennejärjestelmän toimivuuden ja tulevaisuuden kehityksen kannalta.

Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että tämä lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Toimiva joukkoliikenne on tärkeä yhteiskunnan peruspalvelu koko Suomessa, ja tavoitteena tulee olla joukkoliikenteen käytön lisääminen. Liikenne- ja viestintävaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että joukkoliikennelain soveltaminen ei kaikilta osin ole ollut yhtenäistä maan eri lupaviranomaisissa. Nyt hallituksen esityksessä ehdotetaan, että joukkoliikenneluvan ja yhteisön liikenneluvan myöntämiseen, peruuttamiseen ja valvontaan liittyvät tehtävät keskitetään koko Suomen osalta Etelä-Pohjanmaan ely-keskukselle. Tämä toivottavasti yhtenäistääkin vallinneita käytäntöjä ja tulkintoja.

Toinen keskeinen asia hallituksen esityksessä on, että valtion talousarviossa osoitetun joukkoliikenteen määrärahan jakautumisesta toimivaltaisille ely-keskuksille päättäminen siirretään liikenne- ja viestintäministeriöltä Liikennevirastolle. Ehdotuksen mukaan virasto saisi käyttää kyseistä määrärahaa myös kehittämiseen, suunnitteluun ja tutkimukseen. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa huolestuttavaan kehitykseen, että niukkoja joukkoliikennerahoja menee matkustajille tarkoitetuista palveluista yhä lisääntyviin konsulttipalveluihin ja projekteihin sekä kehittämis- ja suunnittelutöihin. Euroja tarvitaan nimenomaan joukkoliikenteen ostoihin.

Joukkoliikennemäärärahat on pidettävä riittävällä tasolla, että pystytään turvaamaan linja-autoliikenteen palvelutaso koko Suomessa ja sen eri alueilla. Lisäksi tarvitaan myös erilaisia joukkoliikennemuotoja, esimerkiksi kutsujoukkoliikennettä, jota tulee kehittää.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oli hyvä kuulla edustaja Jokisen selvitys valiokunnan mietinnön perusteluksi, ja haluankin tässä edustaja Jokista onnitella valiokunnan uutena puheenjohtajana. On erittäin tärkeää, että me suomalaiset, jotka olemme hyvin logistiikkaintensiivisiä ihmisiä tässä laajassa harvaan asutussa maassa, olemme saaneet liikennevaliokunnan puheenjohtajaksi liikenneasioistamme huolta kantamaan taitavaksi tunnetun edustajan.

Mutta haluaisin edustaja Jokiselta myös kysyä, kun erilaisissa julkisten palveluiden hankinnoissa — ja julkista palveluahan joukkoliikenne, julkinen liikenne, mitä suurimmassa määrin on — pidämme tärkeänä sitä, että palvelun tarvitsijalle annetaan valinnan mahdollisuus. Palveluseteleiden käyttöä esimerkiksi kuntapalveluiden hankinnassa kannustetaan. Palveluseteleiden käyttö myös vahvistaa paikallisten pienten yrittäjien ja yritysten toimintamahdollisuuksia.

Nykyinen seutulippu on ollut hyvä ikään kuin julkisen liikenteen palveluseteli, jolla on voinut joustavasti käyttää niitä linja-autolinjoja, jotka ovat siinä oman matkan varrella olleet käytettävissä. On voinut niitä hyödyntää ja kulkea aikataulujen puitteissa juuri niin kuin on hvväksi kokenut ja havainnut. Haluaisinkin varmistaa vielä valiokunnan puheenjohtajalta, jos hän tähän voi ottaa kantaa tässä yhteydessä, että eihän nyt tämä joukkoliikennelakiin esitetty muutos vaaranna sitä, että seutulippu olisi jatkossakin tällainen joustava työkalu linja-automatkustajille.

Jari  Myllykoski  /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Autto jo hyvin avasi tätä, ja nyt tavallaan on hyvä mahdollisuus kysyä valiokunnan puheenjohtajalta, että eihän tämä sulje millään muotoa pois sitä mahdollisuutta, että meillä raideliikennettä kehitettäisiin joukkoliikkumisvälineenä tehokkaammin. Tarkoitan tällä niitä hankkeita, joita jo edellisen hallituksen aikana on linjattu, mikä on ollut alueiden kehittämisen kannalta yksi oleellinen asia, että meillä lähiliikenne voitaisiin kehittää seudulliseksi.

Otetaan vaikkapa kasvualueena Satakunta, jossa Porin seutukunnalle on ely-keskuksen kautta jo ministeriöön lähetettykin tiedustelu, että voitaisiinko suunnitella tämmöisiä seisakkeita, joilla mahdollistettaisiin sen pääradan parempi, tehokkaampi käyttö lähiliikenteessä seudulla Pori—Ulvila—Nakkila—Harjavalta, jossa on erittäin kasvukykyinen seutukunta. Se kaipaisi lähiliikenneratkaisuja, ettei tämä uusi säädäntö vain vaaranna mahdollisesti tällaista hanketta, jossa seudulliset toimijat voisivat aivan kuin mennä Valtionrautateiden tontille ja ruveta kehittämään joukkoliikennettä ja sitä kautta kehittää koko radan käyttöä.

Kalle  Jokinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä edustajat Autto ja Myllykoski toivat esille kysymyksen seutu-, työmatka- ja kaupunkilippujen jatkuvuudesta ja siitä, miten ne kelpaavat jatkossa kaupunkiseutujen liikenteessä. Tällä hetkellähän alueella ollaan tekemässä selvitystä siitä, jatketaanko seudullista liikennettä markkinavetoisesti vai järjestetäänkö kaupunkiseudun toimesta tämä liikenteen suunnittelu. Tässä on tiettyjä uhkia nyt kaupunki- ja työmatkalippujen kelpaamisesta näiden kaupunkiseutujen välillä toimivassa markkinaehtoisessa liikenteessä. Valiokunta on ottanut tämän asian omaksi asiakseen ja selvitettäväkseen, koska haluamme turvata, että tämä seutu-, kaupunki- ja työmatkalippujen käytettävyys edelleen olisi mahdollista.

Eri liikennemuotojen yhdistäminen, joka tuossa oli huolena, että toimiiko linja-autoliikenne ja raideliikenne yhdessä, on tietysti sellainen asia, jota pitää tutkia ja hakea näitä mahdollisuuksia. Tämä valtakunnallinen joukkoliikennelippu, yhtenäinen lippu, on tällä hetkellä selvitettävänä, jotta samalla lipulla voisi kulkea niin bussiliikenteessä, raideliikenteessä kuin paikallisessa kaupunkiliikenteessäkin.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan tässä yhteydessä painottaa sitä, miten tärkeä on valtion antama tuki niille osuuksille, joita joukkoliikenne koskee, missä ei välttämättä ainakaan tällä hetkellä väkimäärä riitä lipputuloilla tuomaan niitä riittäviä tuloja. Yksi tällainen merkittävä kohta Suomessa on raideliikenteen osalta Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan välillä oleva rataosuus eli niin sanottu Haapamäen rata, joka siellä toimii. Tämähän tarvitsee valtion tukea nimenomaan siihen, että junaliikenne siellä pystyy tällä hetkellä toimimaan. Ongelma siinä muun muassa on se, että junavuorot tällä hetkellä ovat niin huonot, että sitä ei pystytä pendelöintiin käyttämään, jotta aamulla päästäisiin töihin, joko Seinäjoelle tai Jyväskylään, ja sitten taas päinvastoin iltapäivällä sieltä pois.

Tähän haluaisin kiinnittää erityistä huomiota, että tätä meidän joukkoliikennettä pystyttäisiin nimenomaan työmatkaliikennettä palveleviksi vuoroiksi kohdistamaan paremmin kuin miten tällä hetkellä on. Meillä on muun muassa erinomaisia rataosuuksia täällä Suomessa olemassa, ja me tarvitsemme niitä elinmahdollisuuksia myös näille pienille paikkakunnille, jotka maakuntakeskusten välissä sijaitsevat. Tässä muun muassa on yksi semmoinen paikka, mikä tätä erityistä huomiota jatkossa tarvitsee.

Siitä minä olen iloinen, että hallitus on myöntänyt sen tuen tälle rataosuudelle, että se tämän vaalikauden ajan edelleen pystyy toimimaan nykyisillä puitteillaan, mutta se tulee tarvitsemaan aivan varmasti lisäresursseja jatkossa ja nimenomaan sitä painotusta sille puolelle, että nämä junavuorot saadaan semmoisiksi, että se pystyy palvelemaan niitä kansalaisia, jotka sitä käyttävät.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Jokisen puheenvuoro tuossa hyvin selvensikin tätä asiaa, eli tällä nimenomaisella hallituksen esityksellä ja niillä muutoksilla, mitä liikenne- ja viestintävaliokunta omassa mietinnössään on siihen tehnyt, ei vaaranneta tätä seutulippukäytäntöä.

Edustaja Jokinen myös tuossa hyvin kuvasi sitä pohdintaa, jota nyt juuri käydään tästä seutulipun tulevaisuudesta, ja haluan vain tässä omana terveisenäni tähän pohdintaan sanoa sen, että monille linjoille tuolla harvaan asutussa Suomessa on äärimmäisen tärkeää se, että sitten myös lähempänä sitä linjan päätepistettä, esimerkiksi siellä maakuntakeskuksessa, sille linjalle saadaan niitä markkinalta tulevia asiakkaita tai itse asiassa myöskin seutulippua käyttäviä ja sitä julkista tukea nauttivia asiakkaita, niin että se linja kokonaisuudessaan on kannattava. On todella suuri vaara siinä, että jos näitä seutulippuasiakkaita ei jatkossa sitten näiden pitempien linjojen asiakkaiksi tule, niin nämä linjat muuttuvat kannattamattomiksi, ja se sitten yhteyksiä tuolla pitempien etäisyyksien Suomessa on osaltaan vaarantamassa.

Arvoisa puhemies! Tämän huolen halusin tässä jakaa.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun kaupunkiseutujen joukkoliikennettä paikalliset joukkoliikenneviranomaiset seudullisesti suunnittelevat, ei olekaan niin suuri huoli siitä kaupunkiseudun liikenteestä — se varmasti tulee järjestymään ja onnistuu uudellakin tavalla — mutta tällä hetkellä suuri huoli on näiden kaupunkiseutujen välisestä liikenteestä, siitä alueesta, siitä maaseutualueesta, joka on harvaan asuttua ja jossa tämmöinen kaupunkiseutuliikenne ei ole kannattavaa ja jonneka se ei ulotu.

Tällä hetkellä tämmöinen maanlaajuinen bussiliikenneverkosto kattaa koko maan ja hoitaa sen joukkoliikennetarpeen näiden kaupunkiseutujen välillä. Nyt onkin erittäin tärkeätä, että kun kaupunkiseudut kilpailuttavat tätä liikennettä, niin otetaan huomioon tämä markkinaehtoinen liikenne, joka liikennöi pidempiä välejä, koska nämä vuorot ajavat pitkiä matkoja ja se matkustajakunta sen yhden liikennevuoron aikana vaihtuu moneen kertaan. Elikkä yksi pitkänmatkan bussilinja palvelee montaa maaseutualuetta ja näiden kaupunkiseutujen lähialueita, ja on turvattava, että tämä pitkänmatkan bussiliikenne myös jatkuu tässä uudessa tilanteessa.