3) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi riistanhoitomaksusta
ja pyyntilupamaksusta annetun lain 1 §:n muuttamisesta
Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):
Herra puhemies! Tässä lakiesityksessähän
ehdotetaan riistanhoitomaksua korotettavaksi 30 eurosta 33 euroon.
Puhemies! Valiokunta kiinnittää erityisesti kahteen
asiaan huomiota. Toinen on se, joka annettiin valiokunnan mietinnöstä riistahallintolain
käsittelyn yhteydessä, lausuma, joka pitää sisällään
sen, että valiokunta korosti erityisesti sitä,
että riistanhoitoyhdistyksen toiminta, joka on laajaa ja
perustuu vapaaehtoisuuteen, turvataan, ja tästä rahasummasta,
joka riistanhoitomaksulla kerätään, mahdollisimman
suuri osuus menee ruohonjuuritason työhön riistanhoitoyhdistyksille
ja sitä kautta metsästäjien tekemään
työhön. Sillä myös turvataan
metsästykseen ja riistanhoitoon liittyvä vahva
yhteisöllisyys riistanhoidollisten näkökulmien
lisäksi, ja tätä valiokunta haluaa alleviivata
ja korostaa tässä mietinnössään.
Toinen asia on se, että metsästäjät
tekevät myös erittäin merkittävää vapaaehtoistyötä,
jolla avustetaan viranomaisia suurriistavahingoissa, ja myöskin
se, että osa näistä kerätyistä varoista menee
kansainväliseen toimintaan. Eli näillä veroluontoisilla
maksuilla, joita metsästäjiltä kerätään,
hoidetaan myös niitä suomalaisia eränkäyntiin,
riistanhoitoon ja ympäristönhoitoon liittyviä kansainvälisiä tehtäviä,
joita nykyisellä riistahallinnolla on. Näin ollen
pitää myös arvioida metsästäjien
maksurasitusta, joka ei ole pelkästään
tämän riistanhoitomaksun osalta, vaan siellä ovat
myös aselupamaksut, ampumalupamaksut, erilaiset muut harjoittelumaksut — kaikki ovat
nousseet, ja näin tämä maksurasitus on
kaiken aikaa kohonnut, ja tämä pitää myöskin
aina huomioida ja pitää mielessä silloin,
kun asioita tehdään.
Ja se perusperiaate: toistan sen, puhemies, toiseen kertaan,
että tästä maksusta menee mahdollisimman
suuri osa ruohonjuuritason riistanhoitotyöhön.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Edustaja Leppä perusteli ja kuvasi
hienosti tätä vapaaehtoista työtä,
jota tehdään riistanhoitoyhdistysten kautta ja
erityisesti siellä ihan seuratasolla.
Yhteen asiaan haluan tässä kiinnittää huomiota.
Mehän tiedämme, että pohjoisessa on niin
sanottu vapaa metsästysoikeus oman kunnan alueella valtion
maille. Mistään en nyt ole kuullutkaan sellaista,
että tätä oikeutta tietoisesti pyrittäisiin
uhkaamaan, koska sehän nauttii perustuslain suojaa ja pohjoisen
ihmisillä on niin sanottuja erityisperusteisia oikeuksia.
Mutta käytännössä tässä on
kaksi uhkaa, jotka juuri tämän asian kohdalla
on syytä mainita. Nimittäin ensiksikin Etelä-Suomessa
suojelualueiden metsästystä on rajoitettu ja tullaan
ilmeisesti rajoittamaan tulevaisuudessa vielä määrätietoisemmin,
jolloin pohjoisen alueelle kohdistuu suurempi metsästyspaine.
Toiseksi, Metsähallituksen tuloutustavoitteet on hallitus
nostanut niin korkeiksi, että kaikki kannot siellä käännetään,
mistä rahaa saataisiin. Yksi tapa saada sitä rahaa,
on myydä niin paljon kuin mahdollista erilaisia metsästyslupia
tuonne Pohjois-Suomen alueelle. Kun näin toimitaan, niin
käytännössä tulee Metsähallitus
tällä toiminnallaan rajoittamaan sitä oikeutta,
joka noilla paikallisilla asukkailla siellä on historiallisesti
ollut, sillä kyllä se on rajallinen määrä,
mitä niitä hirviä siellä kävelee
ja mitä muitakin riistaeläimiä voidaan
pyytää.
Toiseksi, se synnyttää myös vaaratilanteita. Kun
nyt on menty siihen, että neuvottelematta paikallisten
riistanhoitoyhdistysten tai seurojen kanssa siitä, miten
näitä lupia sinne jaetaan, sinne seurueita tulee
paikan päälle. Kyllä minun mielestäni
tämä on vakava asia, joka tässä yhteydessä on
syytä nostaa esiin, niin että jatkossa tilanne
ei pääse pahenemaan vaan voidaan ne mahdolliset
jo havaitut epäkohdat tältäkin osin korjata.
Elikkä oikealla linjalla siinä mielessä on myöskin
valiokunta korostaessaan sitä, että paikallisten
riistanhoitoyhdistysten asemaa tulee vahvistaa ja sitä kautta
seurojen asemaa vahvistaa.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Rundgrenin
puheenvuoro on erittäin tärkeä, ja siihen
on kiinnitettävä vakavaa huomiota. Mutta sitten
itse tässä lakiesityksessä sinällään
tämä riistanhoitomaksun korotus on hyvin pieni,
mutta kaiken kaikkiaan tässä on, kuten valiokuntakin
kiinnittää huomiota, huomioitava se, että riistanhoitomaksu
on vain osa metsästysharrastuksen niin sanottuja pakollisia
maksuja, joita käytännössä myös
usein korotetaan. Ongelmahan tässä tulee erityisesti
nuorten metsästäjien osalta. Meidän pitää koko
ajan muistaa se, että nimenomaan meidän on pystyttävä panostamaan
siihen, että me saamme tulevaisuudessa nuoria metsästäjiä tuonne
metsiin metsästämään.
Edelleen meidän on syytä huomata valiokunnan
kirjaus siitä, että riistanhoitomaksuvaroja on kohdennettava
enenevässä määrin riistanhoitoyhdistysten
toimintaan ja etenkin niin sanotun vapaaehtoistyön tukemiseen,
kuten suurriistavirka-avun pyörittämiseen ja suurpetojen
uhan vähentämiseen. Eli meidän on saatava
näitä varoja enemmän, kuten tuossa valiokunnan
puheenjohtaja totesi, nimenomaan sinne ruohonjuuritasolle.
Tuossa valiokunnan kuulemisessa tuli myös hyvin mielenkiintoinen
asia, huomio, esille: täällä eräässä asiantuntijalausumassa
todetaan: "Suomessa valtio ei tue metsästäjäjärjestöjä, mutta
tukee avokätisesti muita ympäristönsuojelujärjestöjä."
Kun me ajattelemme, mikä merkitys koko yhteiskunnan kannalta
on metsästyksellä, muun muassa hirvivahinkojen
vähentämisessä, petovahinkojen vähentämisessä,
niin kieltämättä on ymmärrettävä se,
että metsästäjät tekevät
luonnon ja ympäristön eteen valtavan paljon valtavan
merkittävää työtä,
ja jopa on todettava, että huomattavasti enemmän
usein kuin ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojelujärjestöt,
ja myös tässä avustuspolitiikassa on
ehkä tähän syytä kiinnittää huomiota.
Mats Nylund /r:
Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja esitteli
meidän mietintömme erittäin ansiokkaalla
tavalla.
Minä haluan alleviivata nimenomaan metsästäjien
vapaaehtoistyötä. Kun viime eduskunta käsitteli
riistahallintolakia, riistahallinnon uudistusta, me jopa laskimme
sen rahoiksi. Jos minä muistan oikein, se oli useita miljoonia,
jopa 7 miljoonaa vuositasolla, metsästäjien vapaaehtoistyöllä tavallaan
annettu valtiolle.
Lakiesitys sinällään on aika pieni,
korotetaan 3 eurolla vuositasolla, mutta kuten on tullut esille,
tämä on vain yksi viranomaismaksu, jonka metsästäjät
maksavat. Valiokunta oli erittäin yksimielinen tässä tapauksessa,
tässä käsittelyssä.
Se on aika mielenkiintoinen näkemys, minkä edustaja
Timo Korhonen nosti esille ja mikä tuli esille siellä valiokuntakuulemisessa.
Juuri näin se on: metsästäjät,
jotka tekevät vapaaehtoistyötä, erittäin
ansiokasta vapaaehtoistyötä, maksavat valtiolle
ja muut luonnonsuojelujärjestöt saavat rahaa.
Markku Eestilä /kok:
Arvoisa puhemies! Kun tämä nimensä mukaisesti
on riistanhoitomaksu, niin kaikella järjellä merkittävän
määrän tästä rahasta
pitäisi mennä riistanhoitoon ja tavallaan riistanhoidon
sellaiseen muotoon, joka edistää riistakantojen
kehittämistä. Vaikka tämä maksu
on vain 3 euroa, niin se on kuitenkin prosenteissa 10 prosenttia.
Se ei todella ole euroissa iso summa, mutta siinä on sellainen
periaatteellinen kysymys takana, että jos yhteiskunta menee jatkuvasti
siihen, että me veronluontoisilla maksuilla rahoitamme
viranomaistoimintaa, niin se ei välttämättä ole
oikea tie, koska sehän tarkoittaa samanaikaisesti sitä,
että nostamme veroa ja vähennämme sitten
esimerkiksi nuorten mahdollisuuksia osallistua metsästysharrastukseen.
Täällä varmaan edustaja Hongisto
käyttää puheenvuoron siitä,
kuinka maksut ovat nousseet, ja jos me ajattelemme, että pitäisi
edistää ja ikääntyneitä metsästäjiä korvata
ikään kuin nuoremmilla tulevaisuudessa, niin jos
metsästysharrastus kaiken kaikkiaan on liian kallista,
niin se kehitys ei ole välttämättä positiivista.
Haluan vielä nostaa yhden asian esille, josta itse
olen huolissani, ja se on metsästäjien alueelliset
vaikutusmahdollisuudet riistakantoihin. On tullut aika paljon kentältä viestiä,
että ne ovat kaventuneet ja metsästäjät
eivät ole tyytyväisiä esimerkiksi harjoitettuun
petopolitiikkaan. Riistapolitiikkaan kuuluu myös petopolitiikka,
ja riistakantojen keskinäinen säätely
vaatii kokonaisvaltaista otetta, ja nyt monilla alueilla ei pystytä enää kokonaisvaltaisesti
hoitamaan riistakantoja. Tämä on johtanut esimerkiksi
Pohjois-Savossa, tarkemmin Ylä-Savossa, siihen, että Vieremän
kunnassa ei ensi syksynä metsästetä lainkaan
hirviä, ja se johtuu ylitiheästä petopopulaatiosta.
Sillä pienellä alueella on useita susilaumoja,
jotka tarvitsevat ruokaa syödäkseen. Yksi susi syö keskimäärin
10 hirveä vuodessa. Tähän epäkohtaan
pitäisi Suomessa pystyä puuttumaan, koska se on
myös ihmisten mielissä turvallisuuskysymys ja
vaikuttaa negatiivisesti metsästysmahdollisuuksiin, joista
myös tämä metsästysmaksu on
jo maksettu.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Leppä valiokunnan
puheenjohtajana kuvasi tämän valiokuntamme mietinnön
sisältöä erittäin ansiokkaasti,
ja siihen ei nyt tarvinne palata. Tässä on myös
keskustelun aikana käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja,
joissa on tärkeitä näkökulmia.
Kaiken kaikkiaanhan se tärkein näkökulma
on se, että kun riistanhoitoyhdistykset siellä paikallisesti
tekevät sitä tärkeää riistanhoitotyötä — ja
kuten edustaja Eestiläkin tuossa edellä kuvasi,
nyt on kysymys riistanhoitomaksusta — niin siitä maksusta
sitten todella suuri osa, mahdollisimman suuri osa, palautuisi siihen riistanhoitotyöhön.
Yhdyn myös tässä edustajakollegoiden
Korhonen, Nylund, Eestilä edellä esittämään
näkökulmaan siitä, että onhan
se erikoista, että metsästysjärjestöt,
jotka tekevät tätä riistanhoitotyötä,
hoitavat luontoa ja ovat keskeisiä luonnonsuojelua, luonnon
kestävää käyttöä edistäviä tahoja, joutuvat
maksumiehiksi samaan aikaan, kun valtiovalta erilaisia muita järjestöjä tukee
suorilla rahallisilla panoksilla.
Tässä edustajien puheenvuoroissa on noussut esiin
myös tämä huoli Metsähallituksen
toiminnasta, kun Metsähallitus on joutunut osaltaan valtiontalouden
tasapainotustalkoisiin, ja mielestäni meidän tämän
aihepiirin ympärillä työskentelevien
edustajien ja erityisesti tietysti kaikkien maa- ja metsätalousvaliokunnan
jäsenten tuleekin pitää tarkasti huolta
siitä, että esimerkiksi näitä Lapin
ihmisten erityisperusteisia metsästysoikeuksia eivät
nämä Metsähallituksen toimet rajoita,
joten tästä meidän on varmasti syytä huolta
kantaa. Mutta siinä mielessä, edustaja Rundgren
tämän keskusteluun nosti, en näe, etteikö täällä eduskunnassa
hyvin tiedostettaisi tätä haastetta, ja varmasti
maa- ja metsätalousvaliokunta sen tiimoilta töitä tekee
ja huolen pitää asiasta.
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa herra puhemies! Erinomaisia puheenvuoroja on ollut.
Tässä on ollut ilo kuunnella edustajakollegoiden
yksituumaista ajatusta tästä maksusta.
Luen sitaatin valiokunnan lausunnosta: "- - metsästäjien
toiminnalla on riistanhoitotyön ohella erittäin
laaja yleinenkin merkitys muun muassa hirvikannan vähentämisessä.
Metsästyksellä hirvien aiheuttamia vahinkoja liikenteessä samoin
kuin hirvien aiheuttamia vahinkoja maa- ja metsätaloudelle
voidaan vähentää. Myös liikenneonnettomuuksissa
vahingoittuneiden eläinten etsintä ja lopettaminen
on suurriistavirka-avun (SRVA) eli metsästäjien
vapaaehtoisuustyön varassa. Lisäksi riistakanta-arvioiden
maastolaskennat ja havainnoinnit tekee paljolti metsästäjäkunta,
joka muutoinkin avustaa riistantutkimuksessa."
Voin kokemuksesta sanoa, että jos metsästäjillä ei
olisi tätä suurriistavirka-aputoimintaa poliisille,
niin liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneet hirvet, karhut, peurat
ja muu suurriista jäisivät käytännössä oman
onnensa nojaan haavakkona tuonne metsään. Vain
ja ainoastaan vapaaehtoisella SRVA-toiminnalla, metsästäjien
vapaaehtoisella toiminnalla, kyetään lopettamaan näitten
eläimien kärsimykset. Tämä on äärimmäisen
tärkeää toimintaa.
Myöskin näihin riistan maastolaskentoihin, puhutaan
riistakolmiolaskennoista, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen
resurssit eivät riitä tähän
laskentaan, vaan tarvitaan vapaaehtoistyötä. Tämän
takia olenkin sanonut, että kun ollaan riistanhoitomakua
nostamassa, niin päinvastoin sitä pitäisi
ehkä laskea, mutta kun se ollaan kohdentamassa toivon mukaan
riistanhoitotyöhön ja riistanhoitoyhdistyksille,
niin rahaa menee sellaisille, joittenka selkä kastuu tuolla
maastossa käytännön työssä.
Arvoisa puhemies, ihan tässä lopussa, kun
on viitattu taloudellisiin kustannuksiin, voin kertoa, että ampuma-aseen
hankkimislupa vuonna 1966 maksoi 3 markkaa, vuonna 1977 se oli 7
markkaa 50 penniä, vuonna 1990 se oli 20 markkaa ja vuonna
1995 se oli 80 markkaa. Pari vuotta sitten tämä maksoi
36 euroa, markoiksi muutettuna 216 markkaa, ja maksaa nyt 72 euroa
elikkä 432 markkaa. Hinnat ovat nousseet valtavasti, ja tämä 3
euroa on vain yksi linkki tässä ketjussa.
Mikko Savola /kesk:
Herra puhemies! Tässä on erinomaisia puheenvuoroja
käytetty, ja muutama asia tähän liittyen,
nimenomaan siihen edustaja Korhosen hyvin nostamaan asiaan, kuinka
metsästys on yksi niistä parhaista luonnonsuojelumuodoista.
Tähän pitäisi kyllä minun
mielestäni paljon enemmän kiinnittää huomiota
kuin mitä siihen tällä hetkellä kiinnitetään.
Metsästäjät tekevät paljon vapaaehtoistyötä omalla
ajallaan, omalla vapaa-ajallaan, ja pyyteetöntä työtä suomalaisen luonnon
ja suomalaisen hyvinvoinnin eteen sitä kautta. Ja kun tämä alkaa
monelta osalta olla myös metsästysseuroilla hyvin
niin kuin työllistävääkin toimintaa
osittain, niin se, että saadaan myös uusia alan
harrastajia mukaan, vaatii omalta osin toimenpiteitä, mitä me
emme saa kyllä millään keinoin ainakaan
hankaloittaa täällä eduskunnan päässä viitaten
nyt lähinnä siihen, että esimerkiksi
aselupien saamista ei voi enää nykyisestään
kiristää kyllä millään
lailla.
Mutta siihen asiaan, että metsästys sitä parasta
luonnonsuojelua on ja sitä tukea ei samalla lailla saa
kuin esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöt saavat,
niin kyllä tähän pitäisi saada
pitemmällä tähtäimellä,
ehkäpä lyhyemmälläkin tähtäimellä,
järkevöittävää suunnanmuutosta,
koska nämä luonnonsuojelujärjestötkin
omalta osin välillä erittäin arveluttavasti
toimivat, voisin sanoa jopa näin, että toimivat
luonnonsuojelua vastaan. Tästä esimerkkeinä nämä iskut,
joita on esimerkiksi Pohjanmaallakin tapahtunut niin kettutarhoille
kuin sitten myös muuten kotieläintuotantoon.
Herra puhemies! Edustaja Eestilä otti myös hyvin
tärkeän asian esille, tämän
peto-ongelman. Ei siinä, että ei uskalleta koirien
kanssa mennä hirvenpyyntiin, mutta viimeksi eilen sain vakavan
viestin meidän seudultamme siitä, että lapsia
ei uskalleta päästää bussipysäkille
enää menemään, koska pelätään
niitä petoeläimiä, pelätään
niitä susia, jotka ovat siellä omassa pihapiirissä,
niin kyllähän tähän nyt roti
pitää saada ja niitä sudenkaatolupia
lisää ja se kanta kuriin. Ne häirikköyksilöt
on saatava pois tuolta häiritsemästä ihmisiä.
Jari Leppä /kesk:
Herra puhemies! Tämä keskustelu on myöskin
erinomaista lähetekeskustelua tämän jälkeen
tehtävälle työlle ja seuraaville uudistuksille,
joita me välttämättä tarvitsemme.
Silloin kun riistahallintolakia uudistettiin, niin siinä nimenomaan
yhtenä pontimena oli se, että alueellista vaikuttavuutta
pitää korostaa, sitä pitää vahvistaa,
ja jos siinä on puutteita, siihen pitää kiinnittää erityisesti
huomiota. Ja kun siinä selvästi on ollut ainakin
joiltain osin puutteita, varsinkin tässä suurpetojen
määrän säätelyssä, siksi
me tarvitsemme myöskin suurpetostrategian tähän
maahan, jotta näitä yhteentörmäyksiä ei tule.
Nämä suurpedot, jotka eivät kunnioita
ihmistä eivätkä enää koe
arkuutta, pitää saada pois, ja ihmisillä pitää olla,
erityisesti lapsilla ja tietysti myös kotieläimillä,
rauha omassa pihassaan elää.
Samoin luonnonsuojelualueilla metsästysmahdollisuudet
pitää arvioida uudelleen. Ei voi olla luonnonsuojelualueen
näkökulmasta oikein se, että siellä ei
metsästetä, jolloinka siellä luonnon
oma mekanismi toimii niin, että hirvikanta lisääntyy,
vieraspetokanta lisääntyy, jos ei niitä kukaan
sieltä poista, ja silloin se ei ole luonnonsuojelutyötä vaan
jotakin aivan muuta.
Samoin tuo esille tullut metsästysjärjestöjen valtionapu:
myös siihen pitää valmistelutyön liikkeelle
lähteä. On oikein ja on kohtuullista, että silloin
kun maksuja metsästäjiltä kerätään,
ja toisille järjestöille, jotka tekevät
ympäristönsuojelutyötä, valtionavustusta
myöskin osoitetaan, niin kyllä siitä samasta
työstä pitää valtionavustusta
myöskin metsästysjärjestölle
tulla. Siinä mielessä toivon, että hallitus
ottaisi mahdollisimman nopeasti tämän asian piirustus-
ja suunnittelulaudalle ja toteuttaisi.
Markku Eestilä /kok:
Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja käytti
oikein hyvän puheenvuoron. Vaikka tässä nyt
on tietenkin vain riistanhoitomaksusta kysymys, niin jollakin tavalla
haluaisin pohtia tätä metsästysseurojen
olemusta tänä päivänä.
Ulkomailla nämä seurat ovat monta kertaa metsästys-
ja luonnonsuojeluyhdistyksiä tai luonnonsuojeluseuroja,
ja kyllä Suomessakin metsästyksen luonne ja metsästäjien asenne
ovat muuttuneet, niin että saalis tänä päivänä ei
ole enää tärkeä, vaan metsästäjille
on erittäin tärkeää kestävän
kehityksen periaatteella noudattaa luonnonsuojelua ja riistakantoja.
Minun mielestäni tämä on selvästi
asia, jota vähätellään Suomessa.
Koetaan, että ikään kuin metsästäjät
vain tappavat, mutta kyllä se kokonaisvaltainen vastuu
alueellisella tasolla on erittäin vahva ja riistakannoista
pidetään huolta ja jätetään
jopa hirvet ampumatta, jos tämä kanta ei kestä ampumista.
Se on tätä päivää,
ja se on vastuullista metsästämistä,
ja sitä ehkä liiankin paljon ylenkatsotaan ja
aliarvioidaan.
Kyllä tähän paikalliseen vaikuttamiseen
pitää eduskunnassakin, ja valiokunnassa, kiinnittää enemmän
huomiota. Nimittäin nämä ihmiset turhautuvat
siihen, jos heillä on selvä mielipide riistakantojen
hoidosta, olkoot ne riistaeläimet sitten mitä tahansa,
mutta he eivät pysty sitä enää itse
toteuttamaan. Kuka tässä maassa on paras asiantuntija
Kainuussa, Itä-Suomessa tai jossakin muualla, missä harrastusmahdollisuudet muutenkin
ovat erittäin rajalliset verrattuna pääkaupunkiseutuun,
jos näiden ihmisten omalle arviolle, vastuulliselle, kestävän
kehityksen arviolle, ei anneta arvoa ja viitataan kintaalla, että heidän
tietonsa ovat vääriä? Tai sanotaan, että he pelkäävät
susia turhaan. Eihän kukaan lentopelkoinenkaan sillä parane,
että hänet syyllistetään.
Minusta tästä pitäisi kyllä eduskunnassa enemmän
pitää ääntä ja antaa
arvo metsästykselle, riistanhoitotyölle, koska
sehän on Suomessa ollut satoja vuosia toimiva kulttuuri,
ja niin se varmaan tulee olemaan kaikkialla maailmassa. On omituista,
että kaukaa tiedetään paremmin, mikä lähellä on
viisasta.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Suomessa on ujako aina: jo esi-isämme metsästivät,
ja se kuuluu tähän suomalaiseen kulttuuriin. Olosuhteet
toki ovat vaihtuneet tässä vuosien mittaan, mutta
edelleenkin metsästyksellä on erittäin
iso merkitys. Se on monelle tuolla maaseudulla tärkein
harrastus, tuohan se vähän särvintäkin
siihen pöytään. Valiokunnan mietintö on
varsin hyvin kirjoitettu, ja siinä on nostettu niitä tärkeitä elementtejä esille.
Tuossa puolitoista viikkoa sitten valtakunnallisen riistaneuvoston
kokouksessa kysyttiin minulta, että meneekö tämä kolme
euroa läpi ja sitä piti perustella, mutta tässä valiokunnan
mietinnössä se on perusteltu varsin hyvin.
Täytyy muistaa se tosiasia, että Suomessa metsästysoikeus
on sidottu maanomistukseen. Nyt kuitenkin uhkatekijöitä on
koko ajan olemassa, että säilyykö tämä.
Monet puolueet ainakin tuolla vasemmalla puhuvat siitä,
että pitäisi ottaa maa- ja metsätalousmaalle
kiinteistövero käyttöön. Miten
sen jälkeen: onko edelleenkin tilanne sama kuin tänä päivänä eli
se, että me voimme metsästää suurin
piirtein ilman minkäänlaista vastinetta — aivan
erilainen tilanne kuin Keski-Euroopassa? Tämä on
se avainkysymys, joka mahdollistaa sen, että tämä vapaaehtoistyö,
jota metsästysseuroissa tehdään, varmaan
jatkossa ei olisi enää mahdollista. Nythän on
muistettava hyvin selkeästi se, että tehdään näitä kolmiolaskentoja,
on suurpetoarvioinnit, on riista-apu olemassa poliisille jne., eli
seurojen tehtävät ovat koko ajan kasvaneet.
Tässä nyt on viitattu siihen, että tämä maksu osittain
siirtyy riistanhoitoyhdistyksille. Se on ihan oikein, mutta koko
ajanhan meidän pitää täällä eduskunnassa
kuitenkin lähteä siitä, että emme
tätä keskushallintoakaan lähde kasvattamaan,
vaan että se toimii lakien ja säännösten mukaan,
mutta sitä ei voida kasvattaa, koska kentällä se
tärkein työ joka tapauksessa tehdään. Näin
minä ainakin itse arvioisin.
Tätä voi kannattaa kaiken kaikkiaan, vaikka — täällä on
hyviä puheenvuoroja ollut — kustannuksethan metsästäjille
koko ajan kasvavat, ja jossakin varmaan se piikki menee kiinni,
ja sitten tulee se vastakkainasettelu hyvin helposti.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Reijonen otti tässä erittäin
tärkeän näkökulman esiin siitä,
että metsästysoikeus Suomessa linkittyy vahvasti
maan omistusoikeuteen. Omistusoikeudella meillä on vahva
perustuslain suoja. Metsästäjä kuitenkin
tarvitsee omalla maallaankin metsästäessään
sellaiset pyyntivälineet kuin laissa säädetään.
Siksi minusta on erittäin tärkeää,
että me tiedostamme esimerkiksi ne kustannukset, joita
edustaja Hongisto tuossa aiemmin hyvin kuvasi. Kun viranomaistoiminnan
kustannukset nousevat jatkuvasti näitten pyyntivälineiden
hankinnan osalta, niin missä vaiheessa todella tullaan
siihen pisteeseen, niin kuin edustaja Reijonen tuossa kuvasi, että ei
ole enää hyväksyttävää,
että tämä viranomaiskustannus kokonaisuudessaan
tulee niin suureksi, että aletaan jo lähennellä sitä pistettä, että emme
voi enää puhua siitä, että maanomistajalla
luontevasti on tämä omalla maallaan oleva metsästysoikeus
käytettävissään, kun kustannukset
esimerkiksi pyyntivälineiden hankinnasta muuttuvat kohtuuttomiksi?
Osana tätä kokonaisuutta, pienenä osana
kuitenkin, tämä riistanhoitomaksun korotus voidaan
hyväksyä niillä perusteilla, mitä monissa puheenvuoroissa
on käytetty, että tämä nimenomaan
kohdistuu nyt paikallisille riistanhoitoyhdistyksille, siellä tehtävän
työn tukemiseen ja sen vapaaehtoistyön hyväksi,
jota monet metsästäjät Suomessa tekevät.
Mutta kannan todella samalla tavalla kuin kaikki muutkin edustajat
tässä edellä huolta siitä, mikä tämä kokonaisuus
kustannusten osalta metsästyksen ympärillä on.
Me tarvitsemme Suomessa riistakantojemme hoitamiseen aktiivisia
metsästäjiä myös tulevaisuudessa,
ja meidän tulee ennemmin luoda sellainen kannustava ilmapiiri
metsästyksen ympärille, jotta nuoret tämän
hyvän harrastuksen pariin hakeutuvat.
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa herra puhemies! On erinomaisia puheenvuoroja otettu
ja liitetty tähän keskusteluun tämä valtiolta
saatava avustus. Me kaikki tiedämme, että meillä on
tällaisia yleisiä seuroja, on urheiluseuroja,
kaiken näköisiä muita toimenpideseuroja
ja muita, jotka saavat valtiolta rahaa, jotka avustusta voivat anoa,
mutta valitettavasti metsästysseurat ovat sellaisia seuroja,
joille ei valtion yhteistä rahaa tule. Kun metsästysseurat
pitävät yllä ampumaratoja tai lahtivajoja
ja muita, niin tämä tehdään täysin
omalla rahalla, omalla kustannuksella, ja niin sanotusti talkootyönä.
Monta kertaa tähän voisi rahaa anoa, mutta valtio
ei sitä myönnä, ja monet metsästäjät
kokevat tämän perin epäoikeudenmukaisena.
Tämä on yksi harrastus muitten harrastusten joukossa.
Elikkä pururadalle kyllä ja katuvaloihin ja hiihtolatujen
rakentamiseen rahaa saa ja yhteiskunta pitää sen
yllä, mutta metsästysseuran majalle ei yhteiskunnan
kättä ojenneta.
Erinomaisen huono esimerkki tästä yhteiskunnan
suhtautumisesta on Puolustusvoimien taholta. Nimittäin
Puolustusvoimilta nyt lakkautetaan joukko-osastoja, ja näillä joukko-osastoilla
on käytössään hyvin toimivia
ja asianmukaisia ampumaratoja. Tiedän monia metsästysseuroja,
jotka ovat yrittäneet saada tätä käytöstä poistettua ampumarataa
käyttöönsä ja olleet yhteydessä puolustusministeriöön,
ja sieltä on osoitettu kyllä kylmää kättä,
että ei käy. Elikkä ministeriön intressissä näyttää nyt
olevan se, että on helpompaa tai halvempaa purkaa se rata
kokonaan kuin että annettaisiin sille radalle jatkoaikaa
ja paikalliset metsästysseurat ja urheiluampujat saisivat asianmukaisen
harrastuspaikan. Tämä on minun käsitykseni
mukaan aivan ihmeellistä käytöstä, semminkin
kun puhutaan siitä, että ampumisen pitäisi
yleensäkin tapahtua asiallisilla radoilla ja asiallisilla
seuduilla, että ei olisi tällaista niin sanottua
hiekkakuopparäiskimistä. — Jos sopii, niin
jatkan ihan pari minuuttia puhujakorokkeelta. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)
Arvoisa herra puhemies! Kun Suomessa on rakennettu yhteiskunnan
verovaroilla ampumaratoja, tuntuu perin hämmentävältä se,
että näitä verovaroin rakennettuja ratoja
ollaan nyt sitten purkamassa, vaikka niille olisi aivan selvästi käyttöä.
Toivottavasti tämä puhe kantaa myöskin
puolustusministeriöön ja siellä ruvetaan
pohtimaan uudestaan, olisiko näille radoille annettava
jatkoaikaa. Niitä voivat käyttää metsästysseurat,
urheiluampujat ja myöskin reservijärjestöt. Ne
ovat asianmukaisia ratoja, joilla on turvavallit ja muut huomioitu,
ja annettaisiin näille radoille jatkoaikaa.
Arvoisa herra puhemies! En malta olla tarttumatta tähän
aihetta liippaavaan rahoitukseen, elikkä kun puhutaan metsästämisen
mahdollisuudesta, tässä viitattiin siihen, että maa-
ja metsätalousmaille saatettaisiin tulevaisuudessa ottaa jopa
kiinteistövero. Se osaltaan liittyy metsästyksen
rahoituskustannuksiin. Väitän näin, että kun eräät
henkilöt ja tahot ajattelevat, että valtio saa verorahoja,
kun otetaan käyttöön kiinteistövero maa-
ja metsätalousmaille, niin pelkään pahoin, että jos
näin kävisi, niin kun tällä hetkellä metsästysseuran
sihteeri tai muu nimenkirjoitusoikeutettu henkilö tulee
vuokraamaan tilalliselta metsää ja sanoo, että vuokrataan
vaikka tämä sinun 100 hehtaarin palsta metsästysseura
x:lle, ja tällä hetkellä se on vuokrattu
vastikkeetta, on ainoastaan annettu isännälle
oikeus osallistua hirvipeijaisiin, ja jos on hirvi kaatunut isännän maalle,
niin on viety sitten maanomistajalle lihapala, mutta siinä ei
rahaa ole vaihdettu, pelkään pahoin, että tulevaisuudessa
tulee käymään sillä tavalla,
että jos tämä isäntä joutuu
tästä 100 hehtaarin metsäpinta-alasta
maksamaan x euroa veroa, niin kun metsästysseuran sihteeri
tulee pyytämään tätä,
että vuokraatko maan metsästysseuralle, niin tämä isäntä sanoo,
että kyllä minä vuokraan, mutta maksat
sitten tämän x euroa.
Elikkä maanomistaja tullee siirtämään — kaksi ällää — tullee
siirtämään tämän veroluonteisen
maksun metsästysseuroille, ja me kaikki tiedämme,
että kun metsästysseurojen talous on muutenkin
erittäin tiukalla, niin tämähän
tarkoittaa sitä, että meiltä loppuu metsästäminen
käytännössä kokonaan. Jos meiltä loppuu
metsästäminen käytännössä kokonaan,
niin sen jälkeen tuolla teillä on erittäin
vaarallista liikkua: hirvieläinonnettomuuksien määrä nousee
huimaa vauhtia. Meillä ei ole yhteiskunnassa sellaista
organisaatiota, joka kykenisi huolehtimaan hirvi- ja suurpetokannan
sellaiseksi, että me vältymme näiltä liikenneonnettomuuksilta.
Vain ja ainoastaan metsästäjät kykenevät
pitämään hirvikannan sellaisena, että teillä on
turvallista liikkua. Tämä on täysin vapaaehtoista
työtä, ja jos metsästäjien toimintaa
ahdistetaan ja rajoitetaan ja tehdään se niin
kalliiksi, että meille ei tule enää nuoria
metsästäjiä harrastukseen mukaan, niin tämä toiminta
hiipuu. On syytä kyllä vakavasti pohtia, miten
me järjestämme tämän jatkossa.
Olisi vielä jonkun verran sanottavaa, mutta annetaan
tilaisuus muille.
Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Erittäin hyvä puheenvuoro edustaja
Hongistolla. Yhteen asiaan haluan siinä nyt heti tarttua:
nimenomaan tämä ampumaratojen tulevaisuus näillä paikkakunnilla,
mistä varuskunnat laitetaan kiinni. Se vaatii nyt välittömiä toimenpiteitä,
ja toivon, että siinä nyt saadaan mahdollisimman
nopeasti keskustelut käyntiin niin Puolustusvoimien, ministeriön,
vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen, kuntien kuin
metsästysseurojen kesken, koska nämä ovat niitä paikkoja,
missä pystytään sitä ampumaharjoittelua
suorittamaan, ja olisi erittäin kohtalokasta, mikäli
nämä radat nyt näiltä paikkakunnilta
kiinni menevät, koska siinä tapauksessa lähimmälle
ampumaradalle matka voi nousta jopa kohtuuttoman pitkäksi
eikä sillä lailla pystytä sitä tärkeätä ampumataitoa
ylläpitämään ja metsästyksen
osalta suorittamaan niitä ampumamerkkejä. Ei siis
pystytä ampumataitoa ylläpitämään. Tämä täytyy
ottaa välittömään keskusteluun.
Minä toivon, että hallituspuolueitten kansanedustajat
myös omalta osaltaan painavat päälle nyt,
että näitä ampumaratoja ei laiteta kiinni,
niin kuin Puolustusvoimillakin osittain suunnitelmia tästä on.
Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Edustajakollegat ovat näissä edellisissä puheenvuoroissa
tuoneet hyvin esiin ne asiat, mitä on ollut tämän
lupamaksun korotuksen yhteydessä käsittelyssä ja
puheena valiokunnan kokouksissa.
Tietysti valiokunnalla oli lausuntona, tavallaan toivomus siitä,
että metsästysseuroille ja riistanhoitoon paikallistasolla
riittäisi varaa myöskin tästä lupamaksun
korotuksesta, mutta monista näistä kattojärjestöiltä pyydetyistä lausunnoista
paistoi selvästi läpi, että nämä nykyiset
hallinto-organisaatiot olivat jo keskenään vähän
niin kuin sopineet, minkä verran tästä lupamaksun
korotuksesta tulee millekin kattojärjestölle,
ja siinä mielessä tämä paikallisen
ruohonjuuritason toiminnan tukeminen tällä lupamaksun
korotuksella vaikuttaa heikolta.
Tässä on tullut myöskin tämä peto-ongelma monin
paikoin Suomessa esiin. Metsästäjä, joka maksaa
riistanhoitomaksun, käytännössä joutuu luopumaan
oikeudestaan metsästää riistaa, koska
pedot syövät jo etukäteen riistan. Myöskin
ongelma on, että ihmiset eivät uskalla päästää koiriaan
irti metsässä. Koirayhdistysten jäljitystoiminta
ja muut touhut on tietyillä susialueilla muun muassa Varsinais-Suomessa
kokonaan peruttu. Koululaisia ei uskalleta päästää hiihtämään
metsään, ja kaikennäköistä ongelmaa
on. Jostain syystä nämä nykyiset järjestöt
ja luonnonsuojelujärjestöt eivät kykene
pitämään petokantaa kurissa, ja siihen
toivoisin kiinnitettävän jatkossa huomiota.
Mats Nylund /r:
Arvoisa herra puhemies! Ampumarataongelma oli uutinen minulle,
ja voin luvata, että se viedään eteenpäin
ja katsotaan mahdollisuuksia toimia asiassa.
Kiinteistövero ei oikeastaan kuulu tähän
keskusteluun, mutta kun se on nostettu esille, liitetty tähän,
sanon, että minä näen sen mahdottomuutena.
Aika hyvä periaate on se, mikä on tullut esille verokeskustelussa,
että pitäisi poimia verot siellä, missä on
veronmaksukyky. Ja valitettavasti ei ole, ei maataloudessa, eikä metsätaloudessa.
Eli se siitä.
Metsästyksen rajoittaminen luonnonsuojelualueilla ja
Natura-alueilla on ikävä todellisuus tänään.
Edustajat Sankelo, Savola, Hongisto tuntevat tämän
ongelman varsin hyvin, koska siellä Pohjanmaalla meillä on
useita laajoja luonnonsuojelualueita, Natura-alueita, missä Metsähallitus
nyt irtisanoo metsästyssopimukset, vuokrasopimukset ja
kaataa hirvitornit.
Lyhyellä aikavälillä tämä tietenkin
tarkoittaa, että useat metsänhoitoyhdistykset
ja yhdistyksen jäsenet joutuvat jättämään
harrastuksensa. Mutta pitkällä aikavälillä se
tarkoittaa aikamoista ongelmaa meille. Hirvikannat kasvavat, tulee
liikenneonnettomuuksia, taimivahinkoja metsässä. — Nyt
minä menen puhujakorokkeelle, jos sopii.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Sopii!
Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin
vakava asia. Minä näen sen näin — edustaja
Reijonen sanoi, että Suomessa on harrastettu metsästystä useita
satoja vuosia — minä väitän,
että arkeologit ovat havainneet, että yhtä kauan
kuin ihminen on ollut maapallolla, hän on harrastanut metsästystä,
ja jos ihminen on osa luontoa, mitä hän on, niin
metsästys on myös osa luontoa ja luonnonsuojelua.
Tämä vaatii toimenpiteitä.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tästä on hyvä jatkaa,
edustaja Nylundin puheesta. Minua harmittaa vähän,
tai aika paljonkin, tänä päivänä se,
että tässä on metsästys- ja ympäristöihmisten
vastakkainasettelu koko ajan kasvanut. Tämä tekee
tänä päivänä asioitten
hoidon varsin vaikeaksi.
Minä haluan muistuttaa siitä, että monet
metsästysseurat, monet riistanhoitoyhdistykset järjestävät
nuorille semmoisia kursseja, joissa on metsästystuntemusta,
luonnon tuntemusta, kalastuksen opettelua ja luonnon monimuotoisuuden opetusta.
Tämä ei tunnu menevän tuolla ympäristösektorilla
läpi lainkaan, ja tämä on minusta erittäin
ongelmallinen tilanne tällä hetkellä.
Toivoisin, että myös luonnonsuojelupuolella nähtäisiin
metsästysseurojen ja metsästyksen merkitys suomalaiselle
luonnonhoidolle.
Meillä valtiovarainvaliokunnassa on ollut käsittelyssä järjestöjen
avustusrahat. Me esitimme, että myös Suomen Metsästäjäliitto
saisi osansa nuorisotyön tukemiseen täältä.
Se vastakkainasettelu korostui juuri siellä. Kun nyt meillä on käsittelyssä tämä riistanhoitomaksun
lisääminen, niin tämäkin raha
olisi osaltaan auttanut siihen, että riistanhoitoyhdistyksissä ja
seuroissa olisi voitu panostaa entistä enempi tähän
nuorisotyöhön. Kun me puhumme, että nuoret
syrjäytyvät, niin tässä olisi
ollut hyvä elementti hoitaa myös sitä sektoria.
Mikko Savola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee tuohon, mitä edustaja
Reijonen sanoi, niin pienemmässä mittakaavassa
esimerkiksi oma metsästysseurani on tätä harjoittanut
jo partiolaisten kanssa: nimenomaan on haluttu tutustuttaa nuoria
siihen, mitä metsästys on, on lajituntemusta käyty
läpi, on käyty metsästysaseitten toimintaa
läpi jne. On kerrottu konkreettisesti, mitä kaikkea
hyvää metsästysseurat tekevät tässä vapaaehtoisessa
työssä luonnon hyväksi, ja partio osaltaan
sitten myös tukee, samanhenkisiä ihmisiä kun
ovat. Ehkä tätä pystyisi sitten soveltamaan
myös laajemmalti Suomessa, ja kun on puhuttu siitä nyt,
että pitäisi niitä tukirahoja ohjata
myös tähän hyvään toimintaan,
niin ehkä tässä olisi yksi semmoinen
konkreettinen kohde, missä sitä voitaisiin tehdä,
elikkä lähentää partiotoimintaa
ja metsästysseurojen toimintaa toisiinsa.
Herra puhemies! Haluan tähän petopolitiikkaan
vielä palata, koska tämä tuntuu nyt olevan erittäin
vakava ongelma eri puolilla Suomea ja tähän tulee
nyt saada järki käteen. Minun mielestäni
on kohtuutonta se, että tuolla maaseudulla asuvat ihmiset
joutuvat pelkäämään sitä,
että pedot aiheuttavat heille hengenvaaran. Nyt juuri sieltä meidän
seudultamme päin tuli tämä konkreettinen
esimerkki siitä, että ei koulupoika uskalla kävellä bussipysäkille
900:aa metriä, koska susia on havaittu omassa pihapiirissä.
Nyt joudutaan tekemään toimenpiteitä siten,
että kaupunki osallistuu koulukyytien järjestämiseen
laajemmalti niin, että lapset joudutaan hakemaan pihasta,
koska kyllähän tässä kohtuuttomaan
tilanteeseen mennään.
Kyllä tällaisissa tilanteissa, kun on peto
ja on ihminen, pedon kuuluu olla se, joka väistää ihmisen
tieltä, niin että ihmisen ei tarvitse pelätä. Nämä häirikköyksilöt
on saatava pois, ja tätä lupabyrokratiaa on kerta
kaikkiaan saatava kevennettyä, niin että tässä pystytään
niin sanotusti maalaisjärjellä toimimaan. Tilanne
on tällä hetkellä kohtuuton, ja siihen
on muutos saatava.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu
paljon ehkä asian vierestä, ja ehkä tästäkin
on semmoinen tulossa.
Puhuttiin näistä luonnonsuojelualueista ja niitten
ongelmallisuudesta tämän metsästyksen suhteen.
Luonnonsuojelualueitahan tehdään, jotta parannettaisiin
luonnon monimuotoisuutta jne., esimerkiksi linnustojen takia. Sitten
siellä kielletään metsästäminen,
ja nämä metsästäjät ovat
pitäneet alueen pienpedot kurissa, totta kai, että saavat
sitten myös sitä riistaa, eli he ovat tasapainottaneet
luonnon olosuhteita. No, nyt jos metsästäminen
kielletään, niin myös pienpetojen kanta
räjähtää kasvuun, jolloin se
alkuperäinen luonnonsuojelualueen perustamistarkoitus,
lintujen suojelu, on se, mikä häviää.
Eli täysin järjetöntä luonnonsuojelua.
Toinen esimerkki luonnonsuojelusta. Esimerkiksi metsäpeura
on hyvin uhanalainen eläin, ja niillä alueilla,
missä metsäpeuraa on, on myös suurpetoja
paljon. Nyt tästä suurpetojen suojelusta on tullut
ongelma tälle toiselle suojellulle eläimelle elikkä metsäpeuralle.
Tämä on taas toinen esimerkki siitä,
ettei tämä luonnonsuojelu toimi. — Ehkäpä tästä tulee
yli 2 minuutin puhe. Siirryn puhujapönttöön.
(Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)
Arvoisa puhemies! Anteeksi tämä ennakoimattomuuteni. — Joka
tapauksessa sitten nämä suurpedot ovat nyt kasvaneet
niin isoiksi kannoiksi, että ne tosiaan vaikuttavat tähän
luonnon tasapainoon ja vaikuttavat jopa näiden häirikköyksilöiden
takia ihan meidän arkiturvallisuuteemme. Totta kai se parantaa
turvallisuutta sen myötä, että hirvieläimiä on
vähemmän, mutta arkiturvallisuus heikkenee siinä,
että tosiaan nämä meidän pienet
koululaiset eivät uskalla mennä enää kouluun,
koska susia on pihapiirissä. Kyllä sen tarvitsee
olla nimenomaan niin, että suden pitää pelätä ihmistä eikä toisinpäin.
Nyt tämä tarvitsee muuttaa niin, että ne
häirikköyksilöt tarvitsee karsia sieltä pois
ja mieluummin vielä niin, että ne poistetaan näiden
taajama-alueiden läheisyydessä, jolloin kenties
se kuuloetäisyydellä ollut toinen kaveri rupeaa
pelkäämään sitä paikkaa.
Joka tapauksessa metsästystä ei saa rajoittaa mitenkään,
elikkä tässähän käsitellään
näitä maksuja tässä kohdassa.
Metsästäjä on se, mikä pitää luonnon
tasapainon yllä ja suojelee osaltaan luontoa. Tätä tosiasiaa
nämä luonnonsuojelijat eivät ole ymmärtäneet.
Meidän luonnon yksiä suurimpia asiantuntijoita
ja suojelijoita ovat nimenomaan metsästäjät.
Sitä tarvitsisi päinvastoin kannustaa ja kannattaa
ja nostaa esille enemmän, että se on kunnia-asia
olla metsästäjä ja huolehtia Suomen luonnosta.
Miten se sitten taas tehdään, niin se tarvitsee
pohtia ja se tarvitsee tehdä hyvin nopeasti, koska meidän
metsästäjien keski-ikä alkaa olla aika
iso. Tarvitaan nuorta verta oppimaan nämä arvokkaat
asiat, ennen kuin se on liian myöhäistä.
Minulla henkilökohtaisena asiana, kiinnostuksen kohteena,
on jousimetsästys, ja tahtoisin sitä edistää jotenkin.
Siinä on pari pointtia, minkä takia sitä minä haluaisin
nostaa, jotenkin parantaa sen asemaa. Ensinäkin sillä voitaisiin
saada tämmöistä turismia lisättyä Suomeen.
Kun se tehdään oikein, niin sillä jopa saataisiin
vietyä positiivista Suomi-kuvaa puhtaasta, luonnollisesta maasta
Euroopassa ja maailmassa, paikasta, missä on hyvä olla
ja asua ja elää. Tämmöisiin
asioihin pitää kiinnittää huomiota,
kun puhutaan metsästyksestä, ja unohtaa enemmänkin
se... tai ei unohtaa, luonnonsuojelua ei pidä unohtaa,
mutta ne väärät mielikuvat, mitkä sieltä luonnonsuojelijoiden
suunnalta välillä tulevat, eivät ole
missään nimessä koko totuuksia vaan osatotuuksia.
Arvostan suomalaisia metsästäjiä,
ja metsästyksen mainetta pitää parantaa
eikä rajoittaa. Metsästyksen edellytyksiä yleensäkin
pitää auttaa.
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa herra puhemies! Jotta pysyisin päivän
epistolassa, niin lienee syytä mainita muutamaan kertaan
sana "euro".
Hirvi- ja karhukokeet maksoivat pari vuotta sitten 7 euroa,
ja nyt hirvi- ja karhukoe maksaa 20 euroa — tämä liitteenä siihen
keskusteluun, että nämä hinnat ovat jatkuvasti
nousseet. Elikkä nyt puhutaan riistanhoitomaksun nostamisesta
3 eurolla, niin tämä osoituksena, että myöskin kaikki
muut metsästäjiä koskevat maksut ovat nousseet
samalla kertaa. Puhutaan pitkästä ketjusta. Metsästäjä,
joka maksaa riistanhoitomaksun, on todennäköisesti
maksanut ampuma-aseen hankkimisluvan, metsästysseuran jäsenmaksun
ja eräitä muita maksuja vielä lisäksi. Elikkä tämä 3
euron korotus saattaa tuntua pieneltä, mutta kun otetaan
kaikki nämä vuosittaiset maksut huomioon, niin
puhutaan suuresta summasta.
Arvoisa herra puhemies! On käytetty hyviä puheenvuoroja
muun muassa suurpetopolitiikasta. Edustaja Nylund tuossa totesi,
kuinka kauan ihminen on metsästänut, niin minä rohkenen väittää,
että ihminen on metsästänyt niin kauan kuin
ihminen on täällä maapallolla elänyt.
Eli ensimmäinen tapa ja keino hankkia ravintoa oli ottaa
sitä luonnosta, syötiin toki kasviksia mutta käytettiin
myöskin lihaa, valkuaista, ravinnoksi, ja sitä saatiin
ainoastaan metsästämällä. Metsästäminen
on kuulunut suomalaiseen ja muuhunkin yhteiskuntaan aikojen alusta,
eikä sitä harrastusta ole syytä hävetä eikä muutenkaan
pitää piilossa.
Metsästäjät ovat, niin kuin monessa
puheenvuorossa on todettu, erittäin ansioituneita luonnonsuojelijoita,
koska luontoa suojelemalla metsästäjä ylläpitää omaa
harrastustaan. Tuntuu todella käsittämättömältä,
kun monissa puheenvuoroissa todetaan, että metsästäjät
haluavat tappaa riistan sukupuuttoon. Tämähän
on aivan käsittämätöntä,
koska silloin metsästäjät lopettaisivat
oman harrastuksensa, mikäli näin ajattelemattomasti
menettelisivät. Elikkä riistanhoitotyöllä pidetään
riistakantoja yllä, ja myöskin se tehdään
omilla varoilla. Jälleen puhun euroista. Riistapeltoja
rakennetaan omilla työkoneilla, ostetaan siemenet omilla
kustannuksilla ja viljellään omille pelloille.
Tämäkin aiheuttaa metsästäjille
kustannuksia tämän nyt puheena olevan riistanhoitomaksun
lisäksi.
Tuntuu hämmentävältä monta
kertaa, kun yhteiskunnassa velloo keskustelu, ihan tarkoitushakuisesti
asetetaan vastakkain metsästäjät ja ei-metsästäjät.
Ja nyt käytän sanaa ei-metsästäjät, enkä tarkoituksella
käytä sanaa luonnonsuojelijat, koska minä väitän,
että metsästäjät ovat luonnonsuojelijoita.
Siis vastakkain asetellaan metsästäjät
ja ei-metsästäjät. Tuntuu hämmentävältä vielä,
kun mietitään suurpetopolitiikkaa: monta kertaa
tämä vastakkainasettelu fokusoituu nimenomaan
tähän suurpetopolitiikkaan. Olen itse joitakin
kertoja joutunut tilanteeseen, jossa taajamaan on eksynyt karhu
ja tätä karhua on yritetty sitten karkottaa SRVA-toiminnan
kautta, ja poliisihan vastaa siitä operaatiosta, mutta
varsinaisen karkotustyön tekevät vapaaehtoiset
suurriistavirka-apua antavat henkilöt. Aina sinä tapauksessa,
kun on sitten saatu karhu karkotettua taajamasta, ihmisten sympatiat
ovat olleet selvästi metsästäjien puolella.
Ei tietystikään ole tarkoitus kerätä huomiota
tai sympatioita sen enempää metsästäjille
kuin ei-metsästäjillekään, mutta
toivon, että löydettäisiin sellainen
symbioosi, sellainen yhteisymmärrys, missä molemmat
ymmärtäisivät, että Suomessa
on aina ollut suurpetoja ja suurpetoja saa olla mutta suurpetojen
kantojen on oltava sellaisia, että yleinen mielipide ne
hyväksyy, ja ennen kaikkea että suurpedot eivät kuulu
taajamiin vaan suurpedot kuuluvat erämaihin, sikäli
kuin niitä vielä Suomessa on.
Aina kun lehdessä lukee, että poliisilain
perusteella on karhu kaadettu jonkun asutun talon takapihalle lasten
trampoliinin juureen, joudun toteamaan, että siinä suurpetopolitiikka
ei todellakaan ole onnistunut. Rohkenen väittää,
että suurpetopolitiikkaa Suomessa ei voida harrastaa poliisilain
perusteella, vaan siinä täytyy olla kestävämmät,
pitkäjänteisemmät nyanssit, niin että tehdään
oikeaa politiikkaa ja nimenomaan säädellään
riistakantoja niin, että me saamme suurpetojen määrän
sellaiselle tasolle, jonka yleinen mielipide hyväksyy.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vain. Itse en ole metsämies, mutta
läheltä seuranneena, syrjäkylällä kun
asun, näen sen, mitä tämmöinen
terve metsästysharrastus tekee. Siellä on meillä semmoinen
vanha eräporukka ollut, Permosen Erä nimeltään,
ja siellä on vanhaa porukkaa ollut. Nyt, niin kuin täällä on ollut
puhetta, metsästysväki vanhenee, mutta meillä onneksi
on sillä tavalla, että siellä on nuoria
suurin osa tästä porukasta. Aina kun tulee hirvenmetsästysaika
esimerkiksi, niin se on ensimmäinen tai toinen viikko,
kun ne on melkein kaikki kaadettu. Elikkä se toimii se
homma. He suojelevat luontoa samalla. Ei se ole niin kuin näillä vanhemmilla
metsästäjillä, että pitää mönkijällä mennä sinne
metsään ja samalla saastuttaa sitä metsää;
he pääsevät kävelemään
sinne ja sieltä he hakevat, mitä tarvitsevat.
Elikkä se on paljon parempi, kun nämä nuoret
ohjataan maaseudulla tuonne metsästyksen pariin eikä katujen
kulmille joutavia tekemään. Siellä nämä nuoret
oppivat kaikkea, käyttämään
sitä puukkoakin, mitä mekin opimme käyttämään,
ja heistä tulee terveitä kansalaisia.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Olen mieltymyksellä havainnut, että puhemies on
melko avarasti tulkinnut tätä esityslistan kohtaa
ja sallinut keskustelun myös suurpetopolitiikasta, enkä malttanut
olla pyytämättä puheenvuoroa. Kyllähän
Suomessa ollaan siinä vaiheessa, että esimerkiksi
susipolitiikasta pitäisi käydä oikein
kunnon keskustelu täällä eduskunnassa esimerkiksi
keskustelualoitteen pohjalta. Jos olemme sitoutuneet Euroopan unionin
suuntaan aikanaan liittymissopimuksessa liian koviin ehtoihin, niin
niistäkin pitäisi avata keskustelu.
Täällä edustaja Hongisto sanoi, ettei
poliisilain 25 §:n säännöksen
nojalla voida tätä asiaa ratkaista. Kyllä sillä voitaisiin
kuitenkin edistää tätä susiongelman
ratkaisua. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa poliisi on tulkinnut aika
suppeasti tämän pykälän soveltamismahdollisuuksia
selvissä vaara- ja vahinkotilanteissa. En halua tietysti
poliisia syyllistää, mutta kyllä tuon
poliisilainkin pykälän kautta voitaisiin helpottaa
ihmisten oloa esimerkiksi Varsinais-Suomessa. Niillä alueilla
susi on selvästi vuosien ajan ollut ainakin suurta pelkoa
aiheuttava tekijä.
Antti Rantakangas /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Nyt kun maa- ja metsätalousvaliokunnan
puheenjohtaja tuli juuri saliin, niin täytyy sanoa, että valiokunta
on tehnyt erittäin hyvän ja perusteellisen mietinnön
nyt käsittelyssä olevaan asiaan ja on korostanut
muun muassa sitä, että riistanhoitoyhdistysten
pitää saada nykyistä suurempi osuus näistä riistanhoitomaksuista,
jotta se paikallinen, aktiivinen toiminta pystytään turvaamaan.
Kuten täällä on jo todettu, metsästäjät
tekevät erittäin arvokasta riistanhoitotyötä mutta
metsästys on myöskin mitä erinomaisin harrastus
sekä nuorisolle että myöskin varttuneemmille.
On tärkeää, että meillä avattaisiin mahdollisuuksia
erityisesti nuorille päästä mukaan tämän
erinomaisen harrastuksen pariin, metsästysseuroihin jne.,
ja myöskin naisten osuutta metsästäjäkunnassa
on syytä kasvattaa.
Täällä todettiin aivan oikein petopolitiikasta, että meillä on
tässä varmasti ainakin osittain uudelleenarvioinnin
paikkaa. Pitäisi voida nykyistä realistisemmin
katsoa sitä, minkälainen suurpetokanta meillä tarvitaan.
Olen sitä mieltä, että meillä monilla
alueilla alkaa olla jo liian suuri suurpetokanta. Tässä mielessä siihen
yltiöpäiseen varovaisuuteen, mikä tähän
suurpetokannan alentamiseen on ollut, pitäisi saada asennemuutos,
aivan kuten edustaja Kiviranta täällä aikaisemmin
totesi.
Mitä tulee näitten maksujen korotuksiin, niin se
on aina tietysti ongelmallinen asia. Kaikkien maksujen korottaminen
on ongelmallinen asia, mutta jos tästä korotuksesta
merkittävä osa menee sinne paikalliseen toimintaan,
niin se tietysti pitää nähdä sitten
myöskin tällaisen aktiivisen, tärkeän
kansalaistoiminnan voimavarojen turvaamisena, mitä riistanhoitoyhdistykset
tekevät maaseudulla ja maakunnissa.
Yleiskeskustelu päättyi.