Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä lakiesityksessähän ehdotetaan riistanhoitomaksua korotettavaksi 30 eurosta 33 euroon.

Puhemies! Valiokunta kiinnittää erityisesti kahteen asiaan huomiota. Toinen on se, joka annettiin valiokunnan mietinnöstä riistahallintolain käsittelyn yhteydessä, lausuma, joka pitää sisällään sen, että valiokunta korosti erityisesti sitä, että riistanhoitoyhdistyksen toiminta, joka on laajaa ja perustuu vapaaehtoisuuteen, turvataan, ja tästä rahasummasta, joka riistanhoitomaksulla kerätään, mahdollisimman suuri osuus menee ruohonjuuritason työhön riistanhoitoyhdistyksille ja sitä kautta metsästäjien tekemään työhön. Sillä myös turvataan metsästykseen ja riistanhoitoon liittyvä vahva yhteisöllisyys riistanhoidollisten näkökulmien lisäksi, ja tätä valiokunta haluaa alleviivata ja korostaa tässä mietinnössään.

Toinen asia on se, että metsästäjät tekevät myös erittäin merkittävää vapaaehtoistyötä, jolla avustetaan viranomaisia suurriistavahingoissa, ja myöskin se, että osa näistä kerätyistä varoista menee kansainväliseen toimintaan. Eli näillä veroluontoisilla maksuilla, joita metsästäjiltä kerätään, hoidetaan myös niitä suomalaisia eränkäyntiin, riistanhoitoon ja ympäristönhoitoon liittyviä kansainvälisiä tehtäviä, joita nykyisellä riistahallinnolla on. Näin ollen pitää myös arvioida metsästäjien maksurasitusta, joka ei ole pelkästään tämän riistanhoitomaksun osalta, vaan siellä ovat myös aselupamaksut, ampumalupamaksut, erilaiset muut harjoittelumaksut — kaikki ovat nousseet, ja näin tämä maksurasitus on kaiken aikaa kohonnut, ja tämä pitää myöskin aina huomioida ja pitää mielessä silloin, kun asioita tehdään.

Ja se perusperiaate: toistan sen, puhemies, toiseen kertaan, että tästä maksusta menee mahdollisimman suuri osa ruohonjuuritason riistanhoitotyöhön.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Leppä perusteli ja kuvasi hienosti tätä vapaaehtoista työtä, jota tehdään riistanhoitoyhdistysten kautta ja erityisesti siellä ihan seuratasolla.

Yhteen asiaan haluan tässä kiinnittää huomiota. Mehän tiedämme, että pohjoisessa on niin sanottu vapaa metsästysoikeus oman kunnan alueella valtion maille. Mistään en nyt ole kuullutkaan sellaista, että tätä oikeutta tietoisesti pyrittäisiin uhkaamaan, koska sehän nauttii perustuslain suojaa ja pohjoisen ihmisillä on niin sanottuja erityisperusteisia oikeuksia.

Mutta käytännössä tässä on kaksi uhkaa, jotka juuri tämän asian kohdalla on syytä mainita. Nimittäin ensiksikin Etelä-Suomessa suojelualueiden metsästystä on rajoitettu ja tullaan ilmeisesti rajoittamaan tulevaisuudessa vielä määrätietoisemmin, jolloin pohjoisen alueelle kohdistuu suurempi metsästyspaine.

Toiseksi, Metsähallituksen tuloutustavoitteet on hallitus nostanut niin korkeiksi, että kaikki kannot siellä käännetään, mistä rahaa saataisiin. Yksi tapa saada sitä rahaa, on myydä niin paljon kuin mahdollista erilaisia metsästyslupia tuonne Pohjois-Suomen alueelle. Kun näin toimitaan, niin käytännössä tulee Metsähallitus tällä toiminnallaan rajoittamaan sitä oikeutta, joka noilla paikallisilla asukkailla siellä on historiallisesti ollut, sillä kyllä se on rajallinen määrä, mitä niitä hirviä siellä kävelee ja mitä muitakin riistaeläimiä voidaan pyytää.

Toiseksi, se synnyttää myös vaaratilanteita. Kun nyt on menty siihen, että neuvottelematta paikallisten riistanhoitoyhdistysten tai seurojen kanssa siitä, miten näitä lupia sinne jaetaan, sinne seurueita tulee paikan päälle. Kyllä minun mielestäni tämä on vakava asia, joka tässä yhteydessä on syytä nostaa esiin, niin että jatkossa tilanne ei pääse pahenemaan vaan voidaan ne mahdolliset jo havaitut epäkohdat tältäkin osin korjata.

Elikkä oikealla linjalla siinä mielessä on myöskin valiokunta korostaessaan sitä, että paikallisten riistanhoitoyhdistysten asemaa tulee vahvistaa ja sitä kautta seurojen asemaa vahvistaa.

Timo V.  Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Rundgrenin puheenvuoro on erittäin tärkeä, ja siihen on kiinnitettävä vakavaa huomiota. Mutta sitten itse tässä lakiesityksessä sinällään tämä riistanhoitomaksun korotus on hyvin pieni, mutta kaiken kaikkiaan tässä on, kuten valiokuntakin kiinnittää huomiota, huomioitava se, että riistanhoitomaksu on vain osa metsästysharrastuksen niin sanottuja pakollisia maksuja, joita käytännössä myös usein korotetaan. Ongelmahan tässä tulee erityisesti nuorten metsästäjien osalta. Meidän pitää koko ajan muistaa se, että nimenomaan meidän on pystyttävä panostamaan siihen, että me saamme tulevaisuudessa nuoria metsästäjiä tuonne metsiin metsästämään.

Edelleen meidän on syytä huomata valiokunnan kirjaus siitä, että riistanhoitomaksuvaroja on kohdennettava enenevässä määrin riistanhoitoyhdistysten toimintaan ja etenkin niin sanotun vapaaehtoistyön tukemiseen, kuten suurriistavirka-avun pyörittämiseen ja suurpetojen uhan vähentämiseen. Eli meidän on saatava näitä varoja enemmän, kuten tuossa valiokunnan puheenjohtaja totesi, nimenomaan sinne ruohonjuuritasolle.

Tuossa valiokunnan kuulemisessa tuli myös hyvin mielenkiintoinen asia, huomio, esille: täällä eräässä asiantuntijalausumassa todetaan: "Suomessa valtio ei tue metsästäjäjärjestöjä, mutta tukee avokätisesti muita ympäristönsuojelujärjestöjä." Kun me ajattelemme, mikä merkitys koko yhteiskunnan kannalta on metsästyksellä, muun muassa hirvivahinkojen vähentämisessä, petovahinkojen vähentämisessä, niin kieltämättä on ymmärrettävä se, että metsästäjät tekevät luonnon ja ympäristön eteen valtavan paljon valtavan merkittävää työtä, ja jopa on todettava, että huomattavasti enemmän usein kuin ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojelujärjestöt, ja myös tässä avustuspolitiikassa on ehkä tähän syytä kiinnittää huomiota.

Mats Nylund /r:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja esitteli meidän mietintömme erittäin ansiokkaalla tavalla.

Minä haluan alleviivata nimenomaan metsästäjien vapaaehtoistyötä. Kun viime eduskunta käsitteli riistahallintolakia, riistahallinnon uudistusta, me jopa laskimme sen rahoiksi. Jos minä muistan oikein, se oli useita miljoonia, jopa 7 miljoonaa vuositasolla, metsästäjien vapaaehtoistyöllä tavallaan annettu valtiolle.

Lakiesitys sinällään on aika pieni, korotetaan 3 eurolla vuositasolla, mutta kuten on tullut esille, tämä on vain yksi viranomaismaksu, jonka metsästäjät maksavat. Valiokunta oli erittäin yksimielinen tässä tapauksessa, tässä käsittelyssä.

Se on aika mielenkiintoinen näkemys, minkä edustaja Timo Korhonen nosti esille ja mikä tuli esille siellä valiokuntakuulemisessa. Juuri näin se on: metsästäjät, jotka tekevät vapaaehtoistyötä, erittäin ansiokasta vapaaehtoistyötä, maksavat valtiolle ja muut luonnonsuojelujärjestöt saavat rahaa.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kun tämä nimensä mukaisesti on riistanhoitomaksu, niin kaikella järjellä merkittävän määrän tästä rahasta pitäisi mennä riistanhoitoon ja tavallaan riistanhoidon sellaiseen muotoon, joka edistää riistakantojen kehittämistä. Vaikka tämä maksu on vain 3 euroa, niin se on kuitenkin prosenteissa 10 prosenttia. Se ei todella ole euroissa iso summa, mutta siinä on sellainen periaatteellinen kysymys takana, että jos yhteiskunta menee jatkuvasti siihen, että me veronluontoisilla maksuilla rahoitamme viranomaistoimintaa, niin se ei välttämättä ole oikea tie, koska sehän tarkoittaa samanaikaisesti sitä, että nostamme veroa ja vähennämme sitten esimerkiksi nuorten mahdollisuuksia osallistua metsästysharrastukseen.

Täällä varmaan edustaja Hongisto käyttää puheenvuoron siitä, kuinka maksut ovat nousseet, ja jos me ajattelemme, että pitäisi edistää ja ikääntyneitä metsästäjiä korvata ikään kuin nuoremmilla tulevaisuudessa, niin jos metsästysharrastus kaiken kaikkiaan on liian kallista, niin se kehitys ei ole välttämättä positiivista.

Haluan vielä nostaa yhden asian esille, josta itse olen huolissani, ja se on metsästäjien alueelliset vaikutusmahdollisuudet riistakantoihin. On tullut aika paljon kentältä viestiä, että ne ovat kaventuneet ja metsästäjät eivät ole tyytyväisiä esimerkiksi harjoitettuun petopolitiikkaan. Riistapolitiikkaan kuuluu myös petopolitiikka, ja riistakantojen keskinäinen säätely vaatii kokonaisvaltaista otetta, ja nyt monilla alueilla ei pystytä enää kokonaisvaltaisesti hoitamaan riistakantoja. Tämä on johtanut esimerkiksi Pohjois-Savossa, tarkemmin Ylä-Savossa, siihen, että Vieremän kunnassa ei ensi syksynä metsästetä lainkaan hirviä, ja se johtuu ylitiheästä petopopulaatiosta. Sillä pienellä alueella on useita susilaumoja, jotka tarvitsevat ruokaa syödäkseen. Yksi susi syö keskimäärin 10 hirveä vuodessa. Tähän epäkohtaan pitäisi Suomessa pystyä puuttumaan, koska se on myös ihmisten mielissä turvallisuuskysymys ja vaikuttaa negatiivisesti metsästysmahdollisuuksiin, joista myös tämä metsästysmaksu on jo maksettu.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Leppä valiokunnan puheenjohtajana kuvasi tämän valiokuntamme mietinnön sisältöä erittäin ansiokkaasti, ja siihen ei nyt tarvinne palata. Tässä on myös keskustelun aikana käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja, joissa on tärkeitä näkökulmia. Kaiken kaikkiaanhan se tärkein näkökulma on se, että kun riistanhoitoyhdistykset siellä paikallisesti tekevät sitä tärkeää riistanhoitotyötä — ja kuten edustaja Eestiläkin tuossa edellä kuvasi, nyt on kysymys riistanhoitomaksusta — niin siitä maksusta sitten todella suuri osa, mahdollisimman suuri osa, palautuisi siihen riistanhoitotyöhön.

Yhdyn myös tässä edustajakollegoiden Korhonen, Nylund, Eestilä edellä esittämään näkökulmaan siitä, että onhan se erikoista, että metsästysjärjestöt, jotka tekevät tätä riistanhoitotyötä, hoitavat luontoa ja ovat keskeisiä luonnonsuojelua, luonnon kestävää käyttöä edistäviä tahoja, joutuvat maksumiehiksi samaan aikaan, kun valtiovalta erilaisia muita järjestöjä tukee suorilla rahallisilla panoksilla.

Tässä edustajien puheenvuoroissa on noussut esiin myös tämä huoli Metsähallituksen toiminnasta, kun Metsähallitus on joutunut osaltaan valtiontalouden tasapainotustalkoisiin, ja mielestäni meidän tämän aihepiirin ympärillä työskentelevien edustajien ja erityisesti tietysti kaikkien maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenten tuleekin pitää tarkasti huolta siitä, että esimerkiksi näitä Lapin ihmisten erityisperusteisia metsästysoikeuksia eivät nämä Metsähallituksen toimet rajoita, joten tästä meidän on varmasti syytä huolta kantaa. Mutta siinä mielessä, edustaja Rundgren tämän keskusteluun nosti, en näe, etteikö täällä eduskunnassa hyvin tiedostettaisi tätä haastetta, ja varmasti maa- ja metsätalousvaliokunta sen tiimoilta töitä tekee ja huolen pitää asiasta.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Erinomaisia puheenvuoroja on ollut. Tässä on ollut ilo kuunnella edustajakollegoiden yksituumaista ajatusta tästä maksusta.

Luen sitaatin valiokunnan lausunnosta: "- - metsästäjien toiminnalla on riistanhoitotyön ohella erittäin laaja yleinenkin merkitys muun muassa hirvikannan vähentämisessä. Metsästyksellä hirvien aiheuttamia vahinkoja liikenteessä samoin kuin hirvien aiheuttamia vahinkoja maa- ja metsätaloudelle voidaan vähentää. Myös liikenneonnettomuuksissa vahingoittuneiden eläinten etsintä ja lopettaminen on suurriistavirka-avun (SRVA) eli metsästäjien vapaaehtoisuustyön varassa. Lisäksi riistakanta-arvioiden maastolaskennat ja havainnoinnit tekee paljolti metsästäjäkunta, joka muutoinkin avustaa riistantutkimuksessa."

Voin kokemuksesta sanoa, että jos metsästäjillä ei olisi tätä suurriistavirka-aputoimintaa poliisille, niin liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneet hirvet, karhut, peurat ja muu suurriista jäisivät käytännössä oman onnensa nojaan haavakkona tuonne metsään. Vain ja ainoastaan vapaaehtoisella SRVA-toiminnalla, metsästäjien vapaaehtoisella toiminnalla, kyetään lopettamaan näitten eläimien kärsimykset. Tämä on äärimmäisen tärkeää toimintaa.

Myöskin näihin riistan maastolaskentoihin, puhutaan riistakolmiolaskennoista, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen resurssit eivät riitä tähän laskentaan, vaan tarvitaan vapaaehtoistyötä. Tämän takia olenkin sanonut, että kun ollaan riistanhoitomakua nostamassa, niin päinvastoin sitä pitäisi ehkä laskea, mutta kun se ollaan kohdentamassa toivon mukaan riistanhoitotyöhön ja riistanhoitoyhdistyksille, niin rahaa menee sellaisille, joittenka selkä kastuu tuolla maastossa käytännön työssä.

Arvoisa puhemies, ihan tässä lopussa, kun on viitattu taloudellisiin kustannuksiin, voin kertoa, että ampuma-aseen hankkimislupa vuonna 1966 maksoi 3 markkaa, vuonna 1977 se oli 7 markkaa 50 penniä, vuonna 1990 se oli 20 markkaa ja vuonna 1995 se oli 80 markkaa. Pari vuotta sitten tämä maksoi 36 euroa, markoiksi muutettuna 216 markkaa, ja maksaa nyt 72 euroa elikkä 432 markkaa. Hinnat ovat nousseet valtavasti, ja tämä 3 euroa on vain yksi linkki tässä ketjussa.

Mikko Savola /kesk:

Herra puhemies! Tässä on erinomaisia puheenvuoroja käytetty, ja muutama asia tähän liittyen, nimenomaan siihen edustaja Korhosen hyvin nostamaan asiaan, kuinka metsästys on yksi niistä parhaista luonnonsuojelumuodoista.

Tähän pitäisi kyllä minun mielestäni paljon enemmän kiinnittää huomiota kuin mitä siihen tällä hetkellä kiinnitetään. Metsästäjät tekevät paljon vapaaehtoistyötä omalla ajallaan, omalla vapaa-ajallaan, ja pyyteetöntä työtä suomalaisen luonnon ja suomalaisen hyvinvoinnin eteen sitä kautta. Ja kun tämä alkaa monelta osalta olla myös metsästysseuroilla hyvin niin kuin työllistävääkin toimintaa osittain, niin se, että saadaan myös uusia alan harrastajia mukaan, vaatii omalta osin toimenpiteitä, mitä me emme saa kyllä millään keinoin ainakaan hankaloittaa täällä eduskunnan päässä viitaten nyt lähinnä siihen, että esimerkiksi aselupien saamista ei voi enää nykyisestään kiristää kyllä millään lailla.

Mutta siihen asiaan, että metsästys sitä parasta luonnonsuojelua on ja sitä tukea ei samalla lailla saa kuin esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöt saavat, niin kyllä tähän pitäisi saada pitemmällä tähtäimellä, ehkäpä lyhyemmälläkin tähtäimellä, järkevöittävää suunnanmuutosta, koska nämä luonnonsuojelujärjestötkin omalta osin välillä erittäin arveluttavasti toimivat, voisin sanoa jopa näin, että toimivat luonnonsuojelua vastaan. Tästä esimerkkeinä nämä iskut, joita on esimerkiksi Pohjanmaallakin tapahtunut niin kettutarhoille kuin sitten myös muuten kotieläintuotantoon.

Herra puhemies! Edustaja Eestilä otti myös hyvin tärkeän asian esille, tämän peto-ongelman. Ei siinä, että ei uskalleta koirien kanssa mennä hirvenpyyntiin, mutta viimeksi eilen sain vakavan viestin meidän seudultamme siitä, että lapsia ei uskalleta päästää bussipysäkille enää menemään, koska pelätään niitä petoeläimiä, pelätään niitä susia, jotka ovat siellä omassa pihapiirissä, niin kyllähän tähän nyt roti pitää saada ja niitä sudenkaatolupia lisää ja se kanta kuriin. Ne häirikköyksilöt on saatava pois tuolta häiritsemästä ihmisiä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tämä keskustelu on myöskin erinomaista lähetekeskustelua tämän jälkeen tehtävälle työlle ja seuraaville uudistuksille, joita me välttämättä tarvitsemme.

Silloin kun riistahallintolakia uudistettiin, niin siinä nimenomaan yhtenä pontimena oli se, että alueellista vaikuttavuutta pitää korostaa, sitä pitää vahvistaa, ja jos siinä on puutteita, siihen pitää kiinnittää erityisesti huomiota. Ja kun siinä selvästi on ollut ainakin joiltain osin puutteita, varsinkin tässä suurpetojen määrän säätelyssä, siksi me tarvitsemme myöskin suurpetostrategian tähän maahan, jotta näitä yhteentörmäyksiä ei tule. Nämä suurpedot, jotka eivät kunnioita ihmistä eivätkä enää koe arkuutta, pitää saada pois, ja ihmisillä pitää olla, erityisesti lapsilla ja tietysti myös kotieläimillä, rauha omassa pihassaan elää.

Samoin luonnonsuojelualueilla metsästysmahdollisuudet pitää arvioida uudelleen. Ei voi olla luonnonsuojelualueen näkökulmasta oikein se, että siellä ei metsästetä, jolloinka siellä luonnon oma mekanismi toimii niin, että hirvikanta lisääntyy, vieraspetokanta lisääntyy, jos ei niitä kukaan sieltä poista, ja silloin se ei ole luonnonsuojelutyötä vaan jotakin aivan muuta.

Samoin tuo esille tullut metsästysjärjestöjen valtionapu: myös siihen pitää valmistelutyön liikkeelle lähteä. On oikein ja on kohtuullista, että silloin kun maksuja metsästäjiltä kerätään, ja toisille järjestöille, jotka tekevät ympäristönsuojelutyötä, valtionavustusta myöskin osoitetaan, niin kyllä siitä samasta työstä pitää valtionavustusta myöskin metsästysjärjestölle tulla. Siinä mielessä toivon, että hallitus ottaisi mahdollisimman nopeasti tämän asian piirustus- ja suunnittelulaudalle ja toteuttaisi.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja käytti oikein hyvän puheenvuoron. Vaikka tässä nyt on tietenkin vain riistanhoitomaksusta kysymys, niin jollakin tavalla haluaisin pohtia tätä metsästysseurojen olemusta tänä päivänä. Ulkomailla nämä seurat ovat monta kertaa metsästys- ja luonnonsuojeluyhdistyksiä tai luonnonsuojeluseuroja, ja kyllä Suomessakin metsästyksen luonne ja metsästäjien asenne ovat muuttuneet, niin että saalis tänä päivänä ei ole enää tärkeä, vaan metsästäjille on erittäin tärkeää kestävän kehityksen periaatteella noudattaa luonnonsuojelua ja riistakantoja.

Minun mielestäni tämä on selvästi asia, jota vähätellään Suomessa. Koetaan, että ikään kuin metsästäjät vain tappavat, mutta kyllä se kokonaisvaltainen vastuu alueellisella tasolla on erittäin vahva ja riistakannoista pidetään huolta ja jätetään jopa hirvet ampumatta, jos tämä kanta ei kestä ampumista. Se on tätä päivää, ja se on vastuullista metsästämistä, ja sitä ehkä liiankin paljon ylenkatsotaan ja aliarvioidaan.

Kyllä tähän paikalliseen vaikuttamiseen pitää eduskunnassakin, ja valiokunnassa, kiinnittää enemmän huomiota. Nimittäin nämä ihmiset turhautuvat siihen, jos heillä on selvä mielipide riistakantojen hoidosta, olkoot ne riistaeläimet sitten mitä tahansa, mutta he eivät pysty sitä enää itse toteuttamaan. Kuka tässä maassa on paras asiantuntija Kainuussa, Itä-Suomessa tai jossakin muualla, missä harrastusmahdollisuudet muutenkin ovat erittäin rajalliset verrattuna pääkaupunkiseutuun, jos näiden ihmisten omalle arviolle, vastuulliselle, kestävän kehityksen arviolle, ei anneta arvoa ja viitataan kintaalla, että heidän tietonsa ovat vääriä? Tai sanotaan, että he pelkäävät susia turhaan. Eihän kukaan lentopelkoinenkaan sillä parane, että hänet syyllistetään.

Minusta tästä pitäisi kyllä eduskunnassa enemmän pitää ääntä ja antaa arvo metsästykselle, riistanhoitotyölle, koska sehän on Suomessa ollut satoja vuosia toimiva kulttuuri, ja niin se varmaan tulee olemaan kaikkialla maailmassa. On omituista, että kaukaa tiedetään paremmin, mikä lähellä on viisasta.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on ujako aina: jo esi-isämme metsästivät, ja se kuuluu tähän suomalaiseen kulttuuriin. Olosuhteet toki ovat vaihtuneet tässä vuosien mittaan, mutta edelleenkin metsästyksellä on erittäin iso merkitys. Se on monelle tuolla maaseudulla tärkein harrastus, tuohan se vähän särvintäkin siihen pöytään. Valiokunnan mietintö on varsin hyvin kirjoitettu, ja siinä on nostettu niitä tärkeitä elementtejä esille. Tuossa puolitoista viikkoa sitten valtakunnallisen riistaneuvoston kokouksessa kysyttiin minulta, että meneekö tämä kolme euroa läpi ja sitä piti perustella, mutta tässä valiokunnan mietinnössä se on perusteltu varsin hyvin.

Täytyy muistaa se tosiasia, että Suomessa metsästysoikeus on sidottu maanomistukseen. Nyt kuitenkin uhkatekijöitä on koko ajan olemassa, että säilyykö tämä. Monet puolueet ainakin tuolla vasemmalla puhuvat siitä, että pitäisi ottaa maa- ja metsätalousmaalle kiinteistövero käyttöön. Miten sen jälkeen: onko edelleenkin tilanne sama kuin tänä päivänä eli se, että me voimme metsästää suurin piirtein ilman minkäänlaista vastinetta — aivan erilainen tilanne kuin Keski-Euroopassa? Tämä on se avainkysymys, joka mahdollistaa sen, että tämä vapaaehtoistyö, jota metsästysseuroissa tehdään, varmaan jatkossa ei olisi enää mahdollista. Nythän on muistettava hyvin selkeästi se, että tehdään näitä kolmiolaskentoja, on suurpetoarvioinnit, on riista-apu olemassa poliisille jne., eli seurojen tehtävät ovat koko ajan kasvaneet.

Tässä nyt on viitattu siihen, että tämä maksu osittain siirtyy riistanhoitoyhdistyksille. Se on ihan oikein, mutta koko ajanhan meidän pitää täällä eduskunnassa kuitenkin lähteä siitä, että emme tätä keskushallintoakaan lähde kasvattamaan, vaan että se toimii lakien ja säännösten mukaan, mutta sitä ei voida kasvattaa, koska kentällä se tärkein työ joka tapauksessa tehdään. Näin minä ainakin itse arvioisin.

Tätä voi kannattaa kaiken kaikkiaan, vaikka — täällä on hyviä puheenvuoroja ollut — kustannuksethan metsästäjille koko ajan kasvavat, ja jossakin varmaan se piikki menee kiinni, ja sitten tulee se vastakkainasettelu hyvin helposti.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Reijonen otti tässä erittäin tärkeän näkökulman esiin siitä, että metsästysoikeus Suomessa linkittyy vahvasti maan omistusoikeuteen. Omistusoikeudella meillä on vahva perustuslain suoja. Metsästäjä kuitenkin tarvitsee omalla maallaankin metsästäessään sellaiset pyyntivälineet kuin laissa säädetään. Siksi minusta on erittäin tärkeää, että me tiedostamme esimerkiksi ne kustannukset, joita edustaja Hongisto tuossa aiemmin hyvin kuvasi. Kun viranomaistoiminnan kustannukset nousevat jatkuvasti näitten pyyntivälineiden hankinnan osalta, niin missä vaiheessa todella tullaan siihen pisteeseen, niin kuin edustaja Reijonen tuossa kuvasi, että ei ole enää hyväksyttävää, että tämä viranomaiskustannus kokonaisuudessaan tulee niin suureksi, että aletaan jo lähennellä sitä pistettä, että emme voi enää puhua siitä, että maanomistajalla luontevasti on tämä omalla maallaan oleva metsästysoikeus käytettävissään, kun kustannukset esimerkiksi pyyntivälineiden hankinnasta muuttuvat kohtuuttomiksi?

Osana tätä kokonaisuutta, pienenä osana kuitenkin, tämä riistanhoitomaksun korotus voidaan hyväksyä niillä perusteilla, mitä monissa puheenvuoroissa on käytetty, että tämä nimenomaan kohdistuu nyt paikallisille riistanhoitoyhdistyksille, siellä tehtävän työn tukemiseen ja sen vapaaehtoistyön hyväksi, jota monet metsästäjät Suomessa tekevät. Mutta kannan todella samalla tavalla kuin kaikki muutkin edustajat tässä edellä huolta siitä, mikä tämä kokonaisuus kustannusten osalta metsästyksen ympärillä on. Me tarvitsemme Suomessa riistakantojemme hoitamiseen aktiivisia metsästäjiä myös tulevaisuudessa, ja meidän tulee ennemmin luoda sellainen kannustava ilmapiiri metsästyksen ympärille, jotta nuoret tämän hyvän harrastuksen pariin hakeutuvat.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! On erinomaisia puheenvuoroja otettu ja liitetty tähän keskusteluun tämä valtiolta saatava avustus. Me kaikki tiedämme, että meillä on tällaisia yleisiä seuroja, on urheiluseuroja, kaiken näköisiä muita toimenpideseuroja ja muita, jotka saavat valtiolta rahaa, jotka avustusta voivat anoa, mutta valitettavasti metsästysseurat ovat sellaisia seuroja, joille ei valtion yhteistä rahaa tule. Kun metsästysseurat pitävät yllä ampumaratoja tai lahtivajoja ja muita, niin tämä tehdään täysin omalla rahalla, omalla kustannuksella, ja niin sanotusti talkootyönä. Monta kertaa tähän voisi rahaa anoa, mutta valtio ei sitä myönnä, ja monet metsästäjät kokevat tämän perin epäoikeudenmukaisena. Tämä on yksi harrastus muitten harrastusten joukossa. Elikkä pururadalle kyllä ja katuvaloihin ja hiihtolatujen rakentamiseen rahaa saa ja yhteiskunta pitää sen yllä, mutta metsästysseuran majalle ei yhteiskunnan kättä ojenneta.

Erinomaisen huono esimerkki tästä yhteiskunnan suhtautumisesta on Puolustusvoimien taholta. Nimittäin Puolustusvoimilta nyt lakkautetaan joukko-osastoja, ja näillä joukko-osastoilla on käytössään hyvin toimivia ja asianmukaisia ampumaratoja. Tiedän monia metsästysseuroja, jotka ovat yrittäneet saada tätä käytöstä poistettua ampumarataa käyttöönsä ja olleet yhteydessä puolustusministeriöön, ja sieltä on osoitettu kyllä kylmää kättä, että ei käy. Elikkä ministeriön intressissä näyttää nyt olevan se, että on helpompaa tai halvempaa purkaa se rata kokonaan kuin että annettaisiin sille radalle jatkoaikaa ja paikalliset metsästysseurat ja urheiluampujat saisivat asianmukaisen harrastuspaikan. Tämä on minun käsitykseni mukaan aivan ihmeellistä käytöstä, semminkin kun puhutaan siitä, että ampumisen pitäisi yleensäkin tapahtua asiallisilla radoilla ja asiallisilla seuduilla, että ei olisi tällaista niin sanottua hiekkakuopparäiskimistä. — Jos sopii, niin jatkan ihan pari minuuttia puhujakorokkeelta. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Arvoisa herra puhemies! Kun Suomessa on rakennettu yhteiskunnan verovaroilla ampumaratoja, tuntuu perin hämmentävältä se, että näitä verovaroin rakennettuja ratoja ollaan nyt sitten purkamassa, vaikka niille olisi aivan selvästi käyttöä. Toivottavasti tämä puhe kantaa myöskin puolustusministeriöön ja siellä ruvetaan pohtimaan uudestaan, olisiko näille radoille annettava jatkoaikaa. Niitä voivat käyttää metsästysseurat, urheiluampujat ja myöskin reservijärjestöt. Ne ovat asianmukaisia ratoja, joilla on turvavallit ja muut huomioitu, ja annettaisiin näille radoille jatkoaikaa.

Arvoisa herra puhemies! En malta olla tarttumatta tähän aihetta liippaavaan rahoitukseen, elikkä kun puhutaan metsästämisen mahdollisuudesta, tässä viitattiin siihen, että maa- ja metsätalousmaille saatettaisiin tulevaisuudessa ottaa jopa kiinteistövero. Se osaltaan liittyy metsästyksen rahoituskustannuksiin. Väitän näin, että kun eräät henkilöt ja tahot ajattelevat, että valtio saa verorahoja, kun otetaan käyttöön kiinteistövero maa- ja metsätalousmaille, niin pelkään pahoin, että jos näin kävisi, niin kun tällä hetkellä metsästysseuran sihteeri tai muu nimenkirjoitusoikeutettu henkilö tulee vuokraamaan tilalliselta metsää ja sanoo, että vuokrataan vaikka tämä sinun 100 hehtaarin palsta metsästysseura x:lle, ja tällä hetkellä se on vuokrattu vastikkeetta, on ainoastaan annettu isännälle oikeus osallistua hirvipeijaisiin, ja jos on hirvi kaatunut isännän maalle, niin on viety sitten maanomistajalle lihapala, mutta siinä ei rahaa ole vaihdettu, pelkään pahoin, että tulevaisuudessa tulee käymään sillä tavalla, että jos tämä isäntä joutuu tästä 100 hehtaarin metsäpinta-alasta maksamaan x euroa veroa, niin kun metsästysseuran sihteeri tulee pyytämään tätä, että vuokraatko maan metsästysseuralle, niin tämä isäntä sanoo, että kyllä minä vuokraan, mutta maksat sitten tämän x euroa.

Elikkä maanomistaja tullee siirtämään — kaksi ällää — tullee siirtämään tämän veroluonteisen maksun metsästysseuroille, ja me kaikki tiedämme, että kun metsästysseurojen talous on muutenkin erittäin tiukalla, niin tämähän tarkoittaa sitä, että meiltä loppuu metsästäminen käytännössä kokonaan. Jos meiltä loppuu metsästäminen käytännössä kokonaan, niin sen jälkeen tuolla teillä on erittäin vaarallista liikkua: hirvieläinonnettomuuksien määrä nousee huimaa vauhtia. Meillä ei ole yhteiskunnassa sellaista organisaatiota, joka kykenisi huolehtimaan hirvi- ja suurpetokannan sellaiseksi, että me vältymme näiltä liikenneonnettomuuksilta. Vain ja ainoastaan metsästäjät kykenevät pitämään hirvikannan sellaisena, että teillä on turvallista liikkua. Tämä on täysin vapaaehtoista työtä, ja jos metsästäjien toimintaa ahdistetaan ja rajoitetaan ja tehdään se niin kalliiksi, että meille ei tule enää nuoria metsästäjiä harrastukseen mukaan, niin tämä toiminta hiipuu. On syytä kyllä vakavasti pohtia, miten me järjestämme tämän jatkossa.

Olisi vielä jonkun verran sanottavaa, mutta annetaan tilaisuus muille.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Erittäin hyvä puheenvuoro edustaja Hongistolla. Yhteen asiaan haluan siinä nyt heti tarttua: nimenomaan tämä ampumaratojen tulevaisuus näillä paikkakunnilla, mistä varuskunnat laitetaan kiinni. Se vaatii nyt välittömiä toimenpiteitä, ja toivon, että siinä nyt saadaan mahdollisimman nopeasti keskustelut käyntiin niin Puolustusvoimien, ministeriön, vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen, kuntien kuin metsästysseurojen kesken, koska nämä ovat niitä paikkoja, missä pystytään sitä ampumaharjoittelua suorittamaan, ja olisi erittäin kohtalokasta, mikäli nämä radat nyt näiltä paikkakunnilta kiinni menevät, koska siinä tapauksessa lähimmälle ampumaradalle matka voi nousta jopa kohtuuttoman pitkäksi eikä sillä lailla pystytä sitä tärkeätä ampumataitoa ylläpitämään ja metsästyksen osalta suorittamaan niitä ampumamerkkejä. Ei siis pystytä ampumataitoa ylläpitämään. Tämä täytyy ottaa välittömään keskusteluun.

Minä toivon, että hallituspuolueitten kansanedustajat myös omalta osaltaan painavat päälle nyt, että näitä ampumaratoja ei laiteta kiinni, niin kuin Puolustusvoimillakin osittain suunnitelmia tästä on.

Lauri  Heikkilä  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustajakollegat ovat näissä edellisissä puheenvuoroissa tuoneet hyvin esiin ne asiat, mitä on ollut tämän lupamaksun korotuksen yhteydessä käsittelyssä ja puheena valiokunnan kokouksissa.

Tietysti valiokunnalla oli lausuntona, tavallaan toivomus siitä, että metsästysseuroille ja riistanhoitoon paikallistasolla riittäisi varaa myöskin tästä lupamaksun korotuksesta, mutta monista näistä kattojärjestöiltä pyydetyistä lausunnoista paistoi selvästi läpi, että nämä nykyiset hallinto-organisaatiot olivat jo keskenään vähän niin kuin sopineet, minkä verran tästä lupamaksun korotuksesta tulee millekin kattojärjestölle, ja siinä mielessä tämä paikallisen ruohonjuuritason toiminnan tukeminen tällä lupamaksun korotuksella vaikuttaa heikolta.

Tässä on tullut myöskin tämä peto-ongelma monin paikoin Suomessa esiin. Metsästäjä, joka maksaa riistanhoitomaksun, käytännössä joutuu luopumaan oikeudestaan metsästää riistaa, koska pedot syövät jo etukäteen riistan. Myöskin ongelma on, että ihmiset eivät uskalla päästää koiriaan irti metsässä. Koirayhdistysten jäljitystoiminta ja muut touhut on tietyillä susialueilla muun muassa Varsinais-Suomessa kokonaan peruttu. Koululaisia ei uskalleta päästää hiihtämään metsään, ja kaikennäköistä ongelmaa on. Jostain syystä nämä nykyiset järjestöt ja luonnonsuojelujärjestöt eivät kykene pitämään petokantaa kurissa, ja siihen toivoisin kiinnitettävän jatkossa huomiota.

Mats Nylund /r:

Arvoisa herra puhemies! Ampumarataongelma oli uutinen minulle, ja voin luvata, että se viedään eteenpäin ja katsotaan mahdollisuuksia toimia asiassa.

Kiinteistövero ei oikeastaan kuulu tähän keskusteluun, mutta kun se on nostettu esille, liitetty tähän, sanon, että minä näen sen mahdottomuutena. Aika hyvä periaate on se, mikä on tullut esille verokeskustelussa, että pitäisi poimia verot siellä, missä on veronmaksukyky. Ja valitettavasti ei ole, ei maataloudessa, eikä metsätaloudessa. Eli se siitä.

Metsästyksen rajoittaminen luonnonsuojelualueilla ja Natura-alueilla on ikävä todellisuus tänään. Edustajat Sankelo, Savola, Hongisto tuntevat tämän ongelman varsin hyvin, koska siellä Pohjanmaalla meillä on useita laajoja luonnonsuojelualueita, Natura-alueita, missä Metsähallitus nyt irtisanoo metsästyssopimukset, vuokrasopimukset ja kaataa hirvitornit.

Lyhyellä aikavälillä tämä tietenkin tarkoittaa, että useat metsänhoitoyhdistykset ja yhdistyksen jäsenet joutuvat jättämään harrastuksensa. Mutta pitkällä aikavälillä se tarkoittaa aikamoista ongelmaa meille. Hirvikannat kasvavat, tulee liikenneonnettomuuksia, taimivahinkoja metsässä. — Nyt minä menen puhujakorokkeelle, jos sopii.

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin vakava asia. Minä näen sen näin — edustaja Reijonen sanoi, että Suomessa on harrastettu metsästystä useita satoja vuosia — minä väitän, että arkeologit ovat havainneet, että yhtä kauan kuin ihminen on ollut maapallolla, hän on harrastanut metsästystä, ja jos ihminen on osa luontoa, mitä hän on, niin metsästys on myös osa luontoa ja luonnonsuojelua. Tämä vaatii toimenpiteitä.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tästä on hyvä jatkaa, edustaja Nylundin puheesta. Minua harmittaa vähän, tai aika paljonkin, tänä päivänä se, että tässä on metsästys- ja ympäristöihmisten vastakkainasettelu koko ajan kasvanut. Tämä tekee tänä päivänä asioitten hoidon varsin vaikeaksi.

Minä haluan muistuttaa siitä, että monet metsästysseurat, monet riistanhoitoyhdistykset järjestävät nuorille semmoisia kursseja, joissa on metsästystuntemusta, luonnon tuntemusta, kalastuksen opettelua ja luonnon monimuotoisuuden opetusta. Tämä ei tunnu menevän tuolla ympäristösektorilla läpi lainkaan, ja tämä on minusta erittäin ongelmallinen tilanne tällä hetkellä. Toivoisin, että myös luonnonsuojelupuolella nähtäisiin metsästysseurojen ja metsästyksen merkitys suomalaiselle luonnonhoidolle.

Meillä valtiovarainvaliokunnassa on ollut käsittelyssä järjestöjen avustusrahat. Me esitimme, että myös Suomen Metsästäjäliitto saisi osansa nuorisotyön tukemiseen täältä. Se vastakkainasettelu korostui juuri siellä. Kun nyt meillä on käsittelyssä tämä riistanhoitomaksun lisääminen, niin tämäkin raha olisi osaltaan auttanut siihen, että riistanhoitoyhdistyksissä ja seuroissa olisi voitu panostaa entistä enempi tähän nuorisotyöhön. Kun me puhumme, että nuoret syrjäytyvät, niin tässä olisi ollut hyvä elementti hoitaa myös sitä sektoria.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee tuohon, mitä edustaja Reijonen sanoi, niin pienemmässä mittakaavassa esimerkiksi oma metsästysseurani on tätä harjoittanut jo partiolaisten kanssa: nimenomaan on haluttu tutustuttaa nuoria siihen, mitä metsästys on, on lajituntemusta käyty läpi, on käyty metsästysaseitten toimintaa läpi jne. On kerrottu konkreettisesti, mitä kaikkea hyvää metsästysseurat tekevät tässä vapaaehtoisessa työssä luonnon hyväksi, ja partio osaltaan sitten myös tukee, samanhenkisiä ihmisiä kun ovat. Ehkä tätä pystyisi sitten soveltamaan myös laajemmalti Suomessa, ja kun on puhuttu siitä nyt, että pitäisi niitä tukirahoja ohjata myös tähän hyvään toimintaan, niin ehkä tässä olisi yksi semmoinen konkreettinen kohde, missä sitä voitaisiin tehdä, elikkä lähentää partiotoimintaa ja metsästysseurojen toimintaa toisiinsa.

Herra puhemies! Haluan tähän petopolitiikkaan vielä palata, koska tämä tuntuu nyt olevan erittäin vakava ongelma eri puolilla Suomea ja tähän tulee nyt saada järki käteen. Minun mielestäni on kohtuutonta se, että tuolla maaseudulla asuvat ihmiset joutuvat pelkäämään sitä, että pedot aiheuttavat heille hengenvaaran. Nyt juuri sieltä meidän seudultamme päin tuli tämä konkreettinen esimerkki siitä, että ei koulupoika uskalla kävellä bussipysäkille 900:aa metriä, koska susia on havaittu omassa pihapiirissä. Nyt joudutaan tekemään toimenpiteitä siten, että kaupunki osallistuu koulukyytien järjestämiseen laajemmalti niin, että lapset joudutaan hakemaan pihasta, koska kyllähän tässä kohtuuttomaan tilanteeseen mennään.

Kyllä tällaisissa tilanteissa, kun on peto ja on ihminen, pedon kuuluu olla se, joka väistää ihmisen tieltä, niin että ihmisen ei tarvitse pelätä. Nämä häirikköyksilöt on saatava pois, ja tätä lupabyrokratiaa on kerta kaikkiaan saatava kevennettyä, niin että tässä pystytään niin sanotusti maalaisjärjellä toimimaan. Tilanne on tällä hetkellä kohtuuton, ja siihen on muutos saatava.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon ehkä asian vierestä, ja ehkä tästäkin on semmoinen tulossa.

Puhuttiin näistä luonnonsuojelualueista ja niitten ongelmallisuudesta tämän metsästyksen suhteen. Luonnonsuojelualueitahan tehdään, jotta parannettaisiin luonnon monimuotoisuutta jne., esimerkiksi linnustojen takia. Sitten siellä kielletään metsästäminen, ja nämä metsästäjät ovat pitäneet alueen pienpedot kurissa, totta kai, että saavat sitten myös sitä riistaa, eli he ovat tasapainottaneet luonnon olosuhteita. No, nyt jos metsästäminen kielletään, niin myös pienpetojen kanta räjähtää kasvuun, jolloin se alkuperäinen luonnonsuojelualueen perustamistarkoitus, lintujen suojelu, on se, mikä häviää. Eli täysin järjetöntä luonnonsuojelua.

Toinen esimerkki luonnonsuojelusta. Esimerkiksi metsäpeura on hyvin uhanalainen eläin, ja niillä alueilla, missä metsäpeuraa on, on myös suurpetoja paljon. Nyt tästä suurpetojen suojelusta on tullut ongelma tälle toiselle suojellulle eläimelle elikkä metsäpeuralle. Tämä on taas toinen esimerkki siitä, ettei tämä luonnonsuojelu toimi. — Ehkäpä tästä tulee yli 2 minuutin puhe. Siirryn puhujapönttöön. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Arvoisa puhemies! Anteeksi tämä ennakoimattomuuteni. — Joka tapauksessa sitten nämä suurpedot ovat nyt kasvaneet niin isoiksi kannoiksi, että ne tosiaan vaikuttavat tähän luonnon tasapainoon ja vaikuttavat jopa näiden häirikköyksilöiden takia ihan meidän arkiturvallisuuteemme. Totta kai se parantaa turvallisuutta sen myötä, että hirvieläimiä on vähemmän, mutta arkiturvallisuus heikkenee siinä, että tosiaan nämä meidän pienet koululaiset eivät uskalla mennä enää kouluun, koska susia on pihapiirissä. Kyllä sen tarvitsee olla nimenomaan niin, että suden pitää pelätä ihmistä eikä toisinpäin. Nyt tämä tarvitsee muuttaa niin, että ne häirikköyksilöt tarvitsee karsia sieltä pois ja mieluummin vielä niin, että ne poistetaan näiden taajama-alueiden läheisyydessä, jolloin kenties se kuuloetäisyydellä ollut toinen kaveri rupeaa pelkäämään sitä paikkaa.

Joka tapauksessa metsästystä ei saa rajoittaa mitenkään, elikkä tässähän käsitellään näitä maksuja tässä kohdassa. Metsästäjä on se, mikä pitää luonnon tasapainon yllä ja suojelee osaltaan luontoa. Tätä tosiasiaa nämä luonnonsuojelijat eivät ole ymmärtäneet. Meidän luonnon yksiä suurimpia asiantuntijoita ja suojelijoita ovat nimenomaan metsästäjät. Sitä tarvitsisi päinvastoin kannustaa ja kannattaa ja nostaa esille enemmän, että se on kunnia-asia olla metsästäjä ja huolehtia Suomen luonnosta. Miten se sitten taas tehdään, niin se tarvitsee pohtia ja se tarvitsee tehdä hyvin nopeasti, koska meidän metsästäjien keski-ikä alkaa olla aika iso. Tarvitaan nuorta verta oppimaan nämä arvokkaat asiat, ennen kuin se on liian myöhäistä.

Minulla henkilökohtaisena asiana, kiinnostuksen kohteena, on jousimetsästys, ja tahtoisin sitä edistää jotenkin. Siinä on pari pointtia, minkä takia sitä minä haluaisin nostaa, jotenkin parantaa sen asemaa. Ensinäkin sillä voitaisiin saada tämmöistä turismia lisättyä Suomeen. Kun se tehdään oikein, niin sillä jopa saataisiin vietyä positiivista Suomi-kuvaa puhtaasta, luonnollisesta maasta Euroopassa ja maailmassa, paikasta, missä on hyvä olla ja asua ja elää. Tämmöisiin asioihin pitää kiinnittää huomiota, kun puhutaan metsästyksestä, ja unohtaa enemmänkin se... tai ei unohtaa, luonnonsuojelua ei pidä unohtaa, mutta ne väärät mielikuvat, mitkä sieltä luonnonsuojelijoiden suunnalta välillä tulevat, eivät ole missään nimessä koko totuuksia vaan osatotuuksia.

Arvostan suomalaisia metsästäjiä, ja metsästyksen mainetta pitää parantaa eikä rajoittaa. Metsästyksen edellytyksiä yleensäkin pitää auttaa.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Jotta pysyisin päivän epistolassa, niin lienee syytä mainita muutamaan kertaan sana "euro".

Hirvi- ja karhukokeet maksoivat pari vuotta sitten 7 euroa, ja nyt hirvi- ja karhukoe maksaa 20 euroa — tämä liitteenä siihen keskusteluun, että nämä hinnat ovat jatkuvasti nousseet. Elikkä nyt puhutaan riistanhoitomaksun nostamisesta 3 eurolla, niin tämä osoituksena, että myöskin kaikki muut metsästäjiä koskevat maksut ovat nousseet samalla kertaa. Puhutaan pitkästä ketjusta. Metsästäjä, joka maksaa riistanhoitomaksun, on todennäköisesti maksanut ampuma-aseen hankkimisluvan, metsästysseuran jäsenmaksun ja eräitä muita maksuja vielä lisäksi. Elikkä tämä 3 euron korotus saattaa tuntua pieneltä, mutta kun otetaan kaikki nämä vuosittaiset maksut huomioon, niin puhutaan suuresta summasta.

Arvoisa herra puhemies! On käytetty hyviä puheenvuoroja muun muassa suurpetopolitiikasta. Edustaja Nylund tuossa totesi, kuinka kauan ihminen on metsästänut, niin minä rohkenen väittää, että ihminen on metsästänyt niin kauan kuin ihminen on täällä maapallolla elänyt. Eli ensimmäinen tapa ja keino hankkia ravintoa oli ottaa sitä luonnosta, syötiin toki kasviksia mutta käytettiin myöskin lihaa, valkuaista, ravinnoksi, ja sitä saatiin ainoastaan metsästämällä. Metsästäminen on kuulunut suomalaiseen ja muuhunkin yhteiskuntaan aikojen alusta, eikä sitä harrastusta ole syytä hävetä eikä muutenkaan pitää piilossa.

Metsästäjät ovat, niin kuin monessa puheenvuorossa on todettu, erittäin ansioituneita luonnonsuojelijoita, koska luontoa suojelemalla metsästäjä ylläpitää omaa harrastustaan. Tuntuu todella käsittämättömältä, kun monissa puheenvuoroissa todetaan, että metsästäjät haluavat tappaa riistan sukupuuttoon. Tämähän on aivan käsittämätöntä, koska silloin metsästäjät lopettaisivat oman harrastuksensa, mikäli näin ajattelemattomasti menettelisivät. Elikkä riistanhoitotyöllä pidetään riistakantoja yllä, ja myöskin se tehdään omilla varoilla. Jälleen puhun euroista. Riistapeltoja rakennetaan omilla työkoneilla, ostetaan siemenet omilla kustannuksilla ja viljellään omille pelloille. Tämäkin aiheuttaa metsästäjille kustannuksia tämän nyt puheena olevan riistanhoitomaksun lisäksi.

Tuntuu hämmentävältä monta kertaa, kun yhteiskunnassa velloo keskustelu, ihan tarkoitushakuisesti asetetaan vastakkain metsästäjät ja ei-metsästäjät. Ja nyt käytän sanaa ei-metsästäjät, enkä tarkoituksella käytä sanaa luonnonsuojelijat, koska minä väitän, että metsästäjät ovat luonnonsuojelijoita. Siis vastakkain asetellaan metsästäjät ja ei-metsästäjät. Tuntuu hämmentävältä vielä, kun mietitään suurpetopolitiikkaa: monta kertaa tämä vastakkainasettelu fokusoituu nimenomaan tähän suurpetopolitiikkaan. Olen itse joitakin kertoja joutunut tilanteeseen, jossa taajamaan on eksynyt karhu ja tätä karhua on yritetty sitten karkottaa SRVA-toiminnan kautta, ja poliisihan vastaa siitä operaatiosta, mutta varsinaisen karkotustyön tekevät vapaaehtoiset suurriistavirka-apua antavat henkilöt. Aina sinä tapauksessa, kun on sitten saatu karhu karkotettua taajamasta, ihmisten sympatiat ovat olleet selvästi metsästäjien puolella. Ei tietystikään ole tarkoitus kerätä huomiota tai sympatioita sen enempää metsästäjille kuin ei-metsästäjillekään, mutta toivon, että löydettäisiin sellainen symbioosi, sellainen yhteisymmärrys, missä molemmat ymmärtäisivät, että Suomessa on aina ollut suurpetoja ja suurpetoja saa olla mutta suurpetojen kantojen on oltava sellaisia, että yleinen mielipide ne hyväksyy, ja ennen kaikkea että suurpedot eivät kuulu taajamiin vaan suurpedot kuuluvat erämaihin, sikäli kuin niitä vielä Suomessa on.

Aina kun lehdessä lukee, että poliisilain perusteella on karhu kaadettu jonkun asutun talon takapihalle lasten trampoliinin juureen, joudun toteamaan, että siinä suurpetopolitiikka ei todellakaan ole onnistunut. Rohkenen väittää, että suurpetopolitiikkaa Suomessa ei voida harrastaa poliisilain perusteella, vaan siinä täytyy olla kestävämmät, pitkäjänteisemmät nyanssit, niin että tehdään oikeaa politiikkaa ja nimenomaan säädellään riistakantoja niin, että me saamme suurpetojen määrän sellaiselle tasolle, jonka yleinen mielipide hyväksyy.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vain. Itse en ole metsämies, mutta läheltä seuranneena, syrjäkylällä kun asun, näen sen, mitä tämmöinen terve metsästysharrastus tekee. Siellä on meillä semmoinen vanha eräporukka ollut, Permosen Erä nimeltään, ja siellä on vanhaa porukkaa ollut. Nyt, niin kuin täällä on ollut puhetta, metsästysväki vanhenee, mutta meillä onneksi on sillä tavalla, että siellä on nuoria suurin osa tästä porukasta. Aina kun tulee hirvenmetsästysaika esimerkiksi, niin se on ensimmäinen tai toinen viikko, kun ne on melkein kaikki kaadettu. Elikkä se toimii se homma. He suojelevat luontoa samalla. Ei se ole niin kuin näillä vanhemmilla metsästäjillä, että pitää mönkijällä mennä sinne metsään ja samalla saastuttaa sitä metsää; he pääsevät kävelemään sinne ja sieltä he hakevat, mitä tarvitsevat. Elikkä se on paljon parempi, kun nämä nuoret ohjataan maaseudulla tuonne metsästyksen pariin eikä katujen kulmille joutavia tekemään. Siellä nämä nuoret oppivat kaikkea, käyttämään sitä puukkoakin, mitä mekin opimme käyttämään, ja heistä tulee terveitä kansalaisia.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen mieltymyksellä havainnut, että puhemies on melko avarasti tulkinnut tätä esityslistan kohtaa ja sallinut keskustelun myös suurpetopolitiikasta, enkä malttanut olla pyytämättä puheenvuoroa. Kyllähän Suomessa ollaan siinä vaiheessa, että esimerkiksi susipolitiikasta pitäisi käydä oikein kunnon keskustelu täällä eduskunnassa esimerkiksi keskustelualoitteen pohjalta. Jos olemme sitoutuneet Euroopan unionin suuntaan aikanaan liittymissopimuksessa liian koviin ehtoihin, niin niistäkin pitäisi avata keskustelu.

Täällä edustaja Hongisto sanoi, ettei poliisilain 25 §:n säännöksen nojalla voida tätä asiaa ratkaista. Kyllä sillä voitaisiin kuitenkin edistää tätä susiongelman ratkaisua. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa poliisi on tulkinnut aika suppeasti tämän pykälän soveltamismahdollisuuksia selvissä vaara- ja vahinkotilanteissa. En halua tietysti poliisia syyllistää, mutta kyllä tuon poliisilainkin pykälän kautta voitaisiin helpottaa ihmisten oloa esimerkiksi Varsinais-Suomessa. Niillä alueilla susi on selvästi vuosien ajan ollut ainakin suurta pelkoa aiheuttava tekijä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja tuli juuri saliin, niin täytyy sanoa, että valiokunta on tehnyt erittäin hyvän ja perusteellisen mietinnön nyt käsittelyssä olevaan asiaan ja on korostanut muun muassa sitä, että riistanhoitoyhdistysten pitää saada nykyistä suurempi osuus näistä riistanhoitomaksuista, jotta se paikallinen, aktiivinen toiminta pystytään turvaamaan. Kuten täällä on jo todettu, metsästäjät tekevät erittäin arvokasta riistanhoitotyötä mutta metsästys on myöskin mitä erinomaisin harrastus sekä nuorisolle että myöskin varttuneemmille. On tärkeää, että meillä avattaisiin mahdollisuuksia erityisesti nuorille päästä mukaan tämän erinomaisen harrastuksen pariin, metsästysseuroihin jne., ja myöskin naisten osuutta metsästäjäkunnassa on syytä kasvattaa.

Täällä todettiin aivan oikein petopolitiikasta, että meillä on tässä varmasti ainakin osittain uudelleenarvioinnin paikkaa. Pitäisi voida nykyistä realistisemmin katsoa sitä, minkälainen suurpetokanta meillä tarvitaan. Olen sitä mieltä, että meillä monilla alueilla alkaa olla jo liian suuri suurpetokanta. Tässä mielessä siihen yltiöpäiseen varovaisuuteen, mikä tähän suurpetokannan alentamiseen on ollut, pitäisi saada asennemuutos, aivan kuten edustaja Kiviranta täällä aikaisemmin totesi.

Mitä tulee näitten maksujen korotuksiin, niin se on aina tietysti ongelmallinen asia. Kaikkien maksujen korottaminen on ongelmallinen asia, mutta jos tästä korotuksesta merkittävä osa menee sinne paikalliseen toimintaan, niin se tietysti pitää nähdä sitten myöskin tällaisen aktiivisen, tärkeän kansalaistoiminnan voimavarojen turvaamisena, mitä riistanhoitoyhdistykset tekevät maaseudulla ja maakunnissa.