Maria  Tolppanen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite koskee työntekijän eläkelain muuttamista. Viime vuosina on työntekijän eläkelain, joka on siis tullut voimaan vuonna 2006, soveltamista kohtaan ollut kansalaisten keskuudessa laajaa ja voimakasta tyytymättömyyttä ja epäluottamusta eläkelaitosten asiantuntijalääkärien toimintaan työkyvyttömyyseläkehakemusten ratkaisemisessa. Kritiikkiä on tullut myös ylimmän oikeusinstanssin, korkeimman oikeuden, taholta.

Kansalaisten tuntemaa epäluottamusta on osaltaan ylläpitämässä se työntekijän eläkelain 40 §:n säännös, joka vapauttaa eläkelaitosten asiantuntijalääkärit, eli päätöksiin merkittävästi vaikuttavat lääkärit, vahvistamasta kirjallisia lausuntojaan sanonnalla "minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan". Kaikessa muussa lääkärin toiminnassa lääkärin on antaessaan laillisia todistuksia henkilöstä vakuutettava se sanomalla "vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta". Tähän velvoittava yleissäännös lainsäädännössämme on 23 § terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa, ja tämä laki on vuodelta 1994.

Eläkelaitosten asiantuntijalääkärien erivapaudelle ei ole nykyoloissa mitään perustetta. Työkyvyttömyyseläkehakemuksen tehneen kansalaisen on vaikea tai mahdotonta uskoa, että erivapaus parantaisi kyseisten lääkärien lausuntojen objektiivista tasoa. On myös huomionarvoista, että Suomen Lääkäriliiton vuonna 2010 hyväksymässä asiakirjassa Ohjeisto lääkärintodistusten kirjoittamisesta lausutaan heti ensimmäisessä kappaleessa näin: "Lääkärille todistajana on annettu lainsäädännössä erityinen asema. Tämä pohjautuu yleiseen luottamukseen lääkäriin puolueettomana asiantuntijana. Määrämuotoinen eli kunnian ja omantunnon kautta vakuutettu lääkärinlausunto voi korvata valaehtoisen todistamisen oikeudessa tai viranomaismenettelyssä."

Työntekijän eläkelain 40 §:n kunniaa ja omaatuntoa koskeva erivapaussäännös on aikansa elänyt jäänne puolen vuosisadan takaisista oloista, jolloin etuuden hakijoiden oikeussuoja ei ollut läheskään nykyisten oikeussuojanormistojen tasolla. Mainitun 40 §:n alkuperäisenä edeltäjänä oli vuodelta 1961 työeläkelakia täydentänyt asetus, työntekijän eläkeasetuksen 11 §, joka jokseenkin sellaisenaan siirrettiin lakitasolle vanhan TEL-lain 10 b §:n 2 momentiksi lailla tässä vuosituhannen alussa.

Tämän vuonna 2001 tapahtuneen säädöstasomuutoksen eduskuntakäsittelyssä sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti mietinnössään merkittävää huomiota hakijan luottamuksensuojaan ja oikeusturvaan lausuessaan seuraavaa: "Lääkärille lähetettäessä tulisi aina huomioida hakijan mahdollisesti ilmoittama luottamuspula, koska hakijan luottamus hänen asiaansa ratkaisevien puolueettomuuteen on koko järjestelmää kohtaan koetun luottamuksen kannalta keskeistä." Tämä siis tarkoittaa sitä, että hakijat eivät ole luottaneet siihen, mitä eläkelaitosten lääkärit ovat lausuneet.

Siteerattu sosiaali- ja terveysvaliokunnan periaatelausuma vuodelta 2001 on edelleen erittäin tärkeä ydintoteamus, nykyään mahdollisesti vieläkin enemmän kuin tuolloin. Sen vuoksi käsillä olevassa lakialoitteessa ehdotettu nykyisen työeläkelain 40 §:n muutos on perusteltu koko järjestelmän legitimiteetin kohentamiseksi.

Arvoisa puhemies! Työntekijän eläkelain 40 §:n muuttamisen lisäksi on tarpeen parantaa eläkepäätöstä hakevan kansalaisen oikeussuojaa eläkeasiain muutoksenhakuvaiheessa silloin, kun valitus hylkäävästä eläkelaitoksen päätöksestä tulee ajankohtaiseksi. Asianosainen saa valittaa ensivaiheessa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan ja tämän lautakunnan päätöksestä vakuutusoikeuteen. Näistä valituksista on tarkemmat säännökset työntekijän eläkelaissa, etenkin sen 9 luvussa, ja hallintolainkäyttölaissa.

Sanottujen valitusasioiden käsittelyssä kansalaiset ovat hyvin usein kokeneet oikeusturvansa kannalta puutteellisena sen, että heidän asiaansa käsitelleitä lääkäreitä ei kuulla suullisesti.

Arvoisa puhemies! Suullinen kuuleminen istunnoissa on tosin sekä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa että vakuutusoikeudessa nykysäädöstenkin mukaan mahdollista, mutta käytännössä se on varsin harvinaista. Muutoksenhakijalle sinänsä säädetty oikeus suulliseen kuulemiseen ei nimittäin toteudu, koska muutoksenhakuelimellä on varsin vapaa valta hylätä suullisen kuulustelun pyyntö katsomalla, että "suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton".

Suullisen kuulemisen puuttuminen valituskäsittelyssä on valittajan kannalta sitäkin suurempi oikeusturvariski, kun tiedetään, että eläkelaitoksen hylkäävään päätökseen kieltävällä lausunnollaan olennaisesti vaikuttanut asiantuntijalääkäri tai -lääkärit eivät ole koskaan nähneetkään kyseistä eläkkeenhakijaa. Siksi oikeusturva edellyttää, että valittajan vaatiessa tulee ko. asiantuntijalääkäriä kuulla valitusinstanssin suullisessa istunnossa. Samalla voidaan tarvittaessa kuulla eläkkeenhakijan omaa lääkäriä.

Valittajan kunnollisen oikeusturvan takaava oikeus suulliseen kuulemiseen edellyttää toteutuakseen uuden säännöksen lisäämistä työntekijän eläkelakiin. Sopiva paikka uudelle säännökselle on työeläkelain 9 luvun muutoksenhakupykälän alussa, nykyisten 128 ja 129 §:ien välissä numerolla 128 a. Lain 128 §:n 2 ja 3 momentin nykyisistä säännöksistä jo seuraa, että uusi 128 a § olisi voimassa sekä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan että vakuutusoikeuden osalta sen estämättä, mitä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetun lain 12 §:n 2 momentissa ja vakuutusoikeuslain 16 §:n 2 momentissa on säädetty.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakimuutosehdotuksen:

"Laki työntekijän eläkelain muuttamisesta.

40 § Eläkelaitoksen asiantuntijalääkäri

Yhden tai useamman laillistetun lääkärin on osallistuttava työkyvyttömyys- ja kuntoutusasioiden sekä muiden lääketieteellisiä kysymyksiä sisältävien asioiden valmisteluun eläkelaitoksessa. Eläkelaitoksen lääkärin on merkitessään kannanottonsa asiakirjoihin noudatettava terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annetun lain 23 §:ssä säädettyjä lääkintälaillisia todistuksia ja lausuntoja koskevia muotovaatimuksia." — Tämä tarkoittaa siis tätä "kunnian ja omantunnon kautta".

Ja toinen:

"128 a § Oikeus suulliseen kuulemiseen

Sen lisäksi, mitä tässä laissa ja hallintolainkäyttölaissa säädetään valitusosoituksesta, yksityiselle asianosaiselle on 128 §:ssä tarkoitettua muutoksenhakua koskevassa valitusosoituksessa ilmoitettava, että hänellä on vaatiessaan oikeus saada suullinen käsittely toimitetuksi lääketieteellisen lisäselvityksen saamiseksi. Asianosaisen esittämään suullisen käsittelyn vaatimukseen ei sovelleta hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin 3 lausetta."

Tämä laki tulisi voimaan ensi vuoden alusta, mahdollisimman pian.

Lauri Heikkilä /ps:

Herra puhemies! Hyvin monet suomalaiset ovat kohdanneet eläkepäätöstä hakiessaan epäoikeudenmukaisena sen, että he ovat asiantuntijalääkäriltä saaneet hylkäävän tuomion vailla mitään selittelyjä ja päätöstä ja syitä, miksi tällainen on tapahtunut. Sen takia tämä edustaja Tolppasen tekemä lain muutosesitys on kannatettava. Kyllä eläkepäätöksen hakijalla, tai sitten tapaturmakorvausten hakijalla, pitäisi olla oikeus myös suulliseen kuulemiseen ja oikeus saada selkeät perustelut, miksi hänen asiansa on päätöstä käsiteltäessä sivuutettu, vaikka hänellä olisi useiden asiantuntijalääkäreiden lausuntoja hakemuksensa tukena. Siksi tämä edustaja Tolppasen tekemä lakimuutosehdotus on erittäin ajankohtainen ja tarpeellinen ja kannatettava. Kannatan esitystä.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Minulla on sillä tavalla ehkä musta menneisyys, että olen aikanaan työsuhteessa ollessani toiminut vakuutusoikeudessa — juristikoulutuksestani huolimatta — maallikkojäsenenä. Täytyy sanoa, että tämä asia on sillä tavalla hyvin tuttu, että kyllähän on selvä tämmöinen epäluottamus kansalaisissa, tietysti aiheellisestikin, kun oma hoitava lääkäri yleisesti voi olla ihan eri mieltä kuin eläkelaitoksen tai muutoksenhakuasteen asiantuntijalääkäri.

Ottamatta nyt lainkaan kantaa edustaja Tolppasen esityksen yksityiskohtiin on hyvä, että tämä asia jatkuvasti nousee esille. Korkein oikeuskinhan on viime aikoina tehnyt omia linjauksiaan näissä asioissa. Tietysti nuo lääkärit usein kyllä toteavat — en tiedä, onko sitä sopivaa sanoa — että objektiivinen näyttö on vähäinen, mutta subjektiiviset tuntemukset ovat sitäkin suuremmat. Mutta kyllä tietysti täytyy ottaa huomioon, että kansalaisen pitäisi voida ymmärtää se päätös. Sen takia tämä koordinaatio tämän hoitavan lääkärin ja asiantuntijalääkärin välillä olisi jollakin tavalla hoidettava. Yksi olisi tietysti nämä suulliset käsittelyt, joita voitaisiin epäilemättä lisätä.