Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite nostaa Suomi maailman osaavimmaksi kansaksi näyttää epäonnistuvan todella pahasti. Paitsi että ammatillisesta koulutuksesta, oppisopimuskoulutuksesta ja vapaasta sivistystyöstä leikataan rajusti, erittäin kovat leikkaukset kohdistuvat myös aikuiskoulutukseen. Säästöt ja leikkaukset vievät tuhansilta aikuisopiskelijoilta mahdollisuuden hankkia lisäkoulutusta tai oppia uuteen ammattiin. Ja tämä järjettömyys tehdään aikana, jolloin yhä suurempi joukko suomalaisia irtisanotaan työpaikoistaan. Nythän tarvittaisiin nimenomaan tätä työkalua, aikuiskoulutusta, jotta nämä ihmiset saisivat uuden työpaikan, uutta koulutusta, lisäkoulutusta.

Myös ammattikorkeakouluista vähenee tulevaisuudessa aikuiskoulutus, koska 55 opintopisteen vaatimusta on mahdotonta täyttää silloin, kun opiskelee työn ohella. Näinkö hallitus kuvittelee kohentavansa kansalaisten koulutustasoa ja luovansa mahdollisuuksia työllistymiseen?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Harva hallitus on tässä vaikeassa taloustilanteessa tekemässä niin paljon myös myönteisiä asioita kuin tämä hallitus. Me toteutamme nuorten yhteiskuntatakuuta, johon osoitamme edessä oleville vuosille joka vuosi 60 miljoonaa euroa. Hallitus on sen lisäksi päättänyt toteuttaa nuorten aikuisten osaamisohjelman, kun meillä on yli 100 000 alle 30-vuotiasta nuorta aikuista, joilta puuttuu ammatillinen perustutkinto. Sen lisäksi teimme opetus- ja kulttuuriministeriössä päätöksen kohdentaa 83 miljoonaa euroa peruskouluun opetusryhmien koon pienentämiseksi. Nämä ovat kaikki merkittäviä koulutuspoliittisia ja myöskin arvopoliittisia valintoja.

Mitä tule aikuiskoulutukseen, me olemme pitämässä korkea-asteen aloituspaikat, siis ammattikorkeakoulujen ja tiedekorkeakoulujen aloituspaikat, määrällisesti suunnilleen entisellä tasolla. Minulla on tilastot tässä, edustaja Paloniemi, kun teidän päänne keikkui näin: [Puhuja pudisti päätään.] (Naurua — Ben Zyskowicz: Näyttäkää vielä!) Voin kertoa ja palata niihin numeroihin sitten seuraavassa vastauksessa.

Arvoisa puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuu on ajatuksena hyvä, mutta siitä on tulossa pelkkä vitsi, kun te leikkaatte samaan aikaan kaikilta koulutustasoilta muun muassa aloituspaikkoja ja heikennätte totaalisesti mahdollisuuksia opiskella, päästä lisäkoulutukseen jne. 230 miljoonaa euroa lähtee kerta kaikkiaan sivistyksestä ja koulutuksesta, korkeakoulupolitiikasta, tieteen teosta: ei missään muussa EU-maassa toimita näin hölmösti.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Olin tämän viikon maanantaina Brysselissä Euroopan koulutusneuvoston kokouksessa, missä olivat kaikki opetusministerit EU-maista, ja kyllä minä sanoisin näin, että kyllä meillä Suomessa kuitenkin erittäin vastuullisesti näissä vaikeissa olosuhteissa harjoitetaan meidän koulutus- ja myöskin tiede- ja yhteiskuntapolitiikkaa.

Palataan nyt vielä tähän nuorten yhteiskuntatakuuseen. Tämän nuorisotakuun toteuttamiseksi koulutuksen tarjonta paranee koko maassa. Kun vuonna 2009 ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja oli ikäluokkaa kohti 75 prosentille, niin tämän esityksen mukaan, joka nyt on lausunnolla koulutuksen ylläpitäjillä, vuonna 2016 ammatillisen koulutuksen paikka on tarjolla 81 prosentille ikäluokasta. Ja yllätys, yllätys, hyvät keskustapuoluelaiset: suhteessa koulutuksen aloituspaikkojen määrä paranee kaikkein parhaiten Kainuussa, missä aloituspaikkojen osuus suhteellisesti kasvaa 18,4 prosenttia, ja Etelä-Karjalassa, jossa se nousu, kasvu, on 17 prosenttia, ja koulutuksen tarjonta suhteessa ikäluokkaan on kaikkein parhainta Keski-Pohjanmaalla, Lapissa ja Keski-Suomessa. (Aila Paloniemi: Entä ne, jotka ovat tipahtaneet koulutuksesta?)

Arvoisa puhemies! Ministerille sellainen viesti, että koulutuspolitiikkaa ei tietenkään tehdä yhdelle puolueelle täällä Suomessa, vaan sitä tehdään koko Suomen kansalle kaikissa maakunnissa. Nyt valitettavasti viesti kaikista maakunnista, kaikista Suomen kolkista on se, että koulutuspaikkoja on leikattu liian paljon suhteessa ikäluokkaan ja suhteessa siihen, mitkä elinkeinoelämän tarpeet ovat. On ilmennyt, että ministerillä eivät ole aivan tiedossa nämä elinkeinoelämän tarpeet, kun näitä aloituspaikkaleikkauksia on tehty. Toivon, että niihin perehdytään uudelleen.

Työmarkkinajärjestöjen kanssa oli sopimus koulutusvapaista, ja siinä hallitus tuli vastaan varaamalla siihen 100 miljoonaa euroa muistaakseni. Nyt kysymykseni kuuluu: Mihin tämä raha aiotaan suunnata, jos sitä ei käytetäkään tähän tarkoitukseen kuin oli ajateltu? Olisiko mahdollista suunnata sitä näihin äkkipäätään tehtyihin koulutuspaikkaleikkauksiin, suunnata sitä niin, että Suomi voisi tulevaisuudessa olla se kehittynyt koulutusmaa?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Ehkä työministeri Ihalainen voi vastata tähän kolmen päivän koulutus -asiaan.

En oikein nyt ymmärtänyt arvostamani edustaja Kerolan näkemystä siitä, että koulutuspolitiikkaa tehtäisiin jollekin yhdelle puolueelle. Ei mitenkään näin. Nämä päätökset, mitä hallitus on tehnyt, niistä kaikista olennaisista on sovittu hallitusohjelmaneuvotteluissa tai muuten sovittu yhteisesti. Kuten äsken halusin osoittaa, niin hallituksen politiikka on alueellisesti tasapainoista ja harkittua. Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkaesityksenkin jälkeen aloituspaikkoja on selvästi kaikkein vähiten Uudellamaalla, metropolialueella, ja totta kai aloituspaikkoja pitää lisätä sinne, missä nuoria on niitä aloituspaikkoja hakemassa. Sen takia tässä on jouduttu näitä aloituspaikkoja myöskin alueellisesti tasaamaan, (Puhemies koputtaa) mutta kuitenkin niin, että suhteellisesti edelleen Lapin, Itä-Suomen, Keski-Suomen asema säilyy hyvänä. Ei siinä mitään puoluepolitiikkaa ole, tämä on kansallista tasa-arvoista koulutuspolitiikkaa.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Minä toivoisin, että meillä olisi yksi asia, mistä me tässä salissa olisimme yhtä mieltä — riideltäköön muista asioista — ja se on se, että tässä maassa nuoret ihmiset eivät saa syrjäytyä koulutuksesta, työstä ja yhteiskunnasta. (Keskustasta: Oikein, aivan!)

Tämä hanke, jota ollaan nyt viemässä eteenpäin, joka on nimeltään nuorten yhteiskuntatakuu, on mittavin, suurin ja merkittävin hanke moneen, moneen vuoteen ja vakava yritys tehdä ratkaisuja — ei niin, että kaikki ongelmat ratkeavat vuoden alusta. Tässä on paljon muusta kysymys kuin vain siitä, kuinka monta aloituspaikkaa meillä on, ja Gustafsson kertoi siitä, mitä haasteita siihen liittyy. Siinähän on paljon muuta, myös se, mitä tapahtuu peruskoulun ja toisen asteen välillä: kymppiluokkaa, etsivää nuorisotyötä, työpajatoimintaa. Näihin laitetaan erittäin paljon rahoitusta, jotta se paranee. Ja ennen kaikkea, miten se ensimmäinen työpaikka nuorelle työttömyyskortistossa saadaan. Hallitus tulee erittäin merkittävällä bonuksella vastaan yrityksiä, jotka palkkaavat nuoren, 650 eurolla kuukaudessa vuoden ajan, jotta se kynnys laskee.

Kuulkaa, tuhansia ihmisiä maakunnissa on innostuneesti lähtenyt mukaan tämän hankkeen jalkauttamiseen. Minä toivon, että tämä keskustelu ei synny täällä niin, että ruvetaan sanomaan, että väärin sammutettu. Oltaisiin nyt kerrankin yhtä mieltä, että hallitus on tehnyt erittäin ison ja tärkeän hankkeen. Me paikkaamme myös niitä ongelmia, joita takavuosina on tehty. (Puhemies koputtaa) 40 000—50 000 nuorta on vailla mitään koulutusta ja työpaikkaa, ja meillä on nuoria aikuisia vailla toisen asteen koulutusta. Tähän meidän pitää saada muutos, ja se vaatii aika pitkän marssin, mutta oltaisiin tästä asiasta yhtä mieltä (Mauri Pekkarinen: Ei voi olla!) eikä pikkuriidellä täällä salissa.

Arvoisa puhemies! Me kävimme ennen tätä kysymystä keskustelun Suomen taloudellisesta tilanteesta. Emme ehtineet siinä vielä katsoa tuonne pohjoiseen, arktisen alueen mahdollisuuksiin, ja Pohjoiskalottiin, joka on meidän arktistamme. Siellähän ovat voimakkaat luonnonvarojen hyödyntämisprojektit menossa. Lappi, Norrbotten ja Pohjois-Norja kuuluvat tähän pohjoisten ihmisten, elinkeinoelämän ja työssä kulkevien ihmisten alueeseen. Kun puhumme koulutuksesta, me kuulemme, että koulutuspaikkoja leikataan ja suunnitellaan pelkästään ikäluokkaperusteella. Kuitenkin on niin, että koulutus on keskeinen osa kehittyvää elinkeinoelämää ja myöskin Suomen pelastumista näistä ongelmista, joista äsken kuulimme.

Kun nyt näyttää siltä, että näitä pohjoisen paikkoja erityisen paljon leikataan koulutuksesta, niin minä näen tässä selvän ristiriidan. Joko hallitus ei tiedä, mitä siellä on tapahtumassa — Ruotsin hallitus nimittäin syksyllä investoi sinne pelkkään logistiikkaan 200 miljoonaa euroa — joko hallitus ei sitä tiedä tai ei usko, että nämä mahdollisuudet siellä toteutuvat. (Puhemies koputtaa) Nyt kysynkin: uskooko hallitus näihin mahdollisuuksiin ja haluaako se luoda edellytykset niiden toteutumiseen myöskin järjestämällä sopivaa koulutusta sinne ja ohjaamalla työvoimaa tuolle alueelle?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Juuri näin, edustaja Rundgren, on tarkoitus tehdä. Tästä esityksestä, joka nyt on lausunnoilla, me odotamme Lapin koulutuksen järjestäjiltä, ylläpitäjiltä heidän omia näkemyksiään ja sitä, että ottavat kantaa näihin mitoituksiin.

Minulle on henkilökohtaisesti täysin selvää se, mitkä näkymät kaivosteollisuuden, matkailun osalta Lapissa ovat. Ja aivan niin kuin tapahtui ammattikorkeakoulu Kemi-Tornion kohdalla, (Puhemies koputtaa) niitä aloituspaikkoja lisättiin tämän kuulemisen aikana. Myöskin itse suhtaudun Lappiin erittäin arvokkaalla asenteella, ja tämä on erityisen tärkeää myöskin sen takia, etten usko, että tämä meidän hallitus haluaa, kun Lappi on iso alue, asettaa kohtuuttomia matkaetäisyyksiä lappilaisille nuorille koulutuksen saavutettavuuden ja tavoitettavuuden suhteen. (Puhemies koputtaa) Sitä jo hallitusohjelmakin edellyttää.

Arvoisa puhemies! Periaatteessa hallitukselle kiitos, yhteiskuntatakuu on erittäin kannatettava ja hyvä asia. Mutta kysymys kuuluukin: kuinka nämä tavoitteet, mitä hallitus on ajatellut, ja nämä ajatellut teot, kohdistuvat, ja missä balanssissa ne ovat? Me emme oikein usko, että näillä teoilla jokainen nuori pääsee yhteiskuntatakuun piiriin. Ja kysymys kuuluukin: Ulkopuolelle jää tuhansia nuoria. Kuinka heidän käy?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Opetus- ja kulttuuriministeriössä on valmisteilla myöskin hallitusohjelman mukaisesti ammatillisen koulutuksen valintajärjestelmän uudistaminen, ja tämä on osa myöskin tätä koulutustakuuta. Jo nyt on olemassa käytäntö erilaisilla valintapistejärjestelmillä tukea ja edesauttaa koulutukseen pääsemistä. Sellaisia ovat muun muassa yleinen koulumenestys, painotetut arvosanat, vailla tutkinto- ja koulutuspaikkaa olevat, ja itse asiassa tällä järjestelmällä me uskallamme luvata, että jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle tai ilman tutkintoa olevalle taataan koulutuspaikka peruskoulun jälkeen. Se on arvokas yhteiskunnallinen ja moraalinen kannanotto, jotta jokainen nuori löytää peruskoulun jälkeen paikkansa.

Arvoisa puhemies! Muistutan keskustalaisia kollegoja siitä, että teidän ollessa hallituksessa ja pääministeripuolueena ikäluokkien pienentymisestä johtuen lakkautettiin kyläkouluja ja peruskouluja huomattava määrä. (Markku Rossi: Voi hyvänen aika!) Eikö ole loogista, että kun nyt nämä lapset ovat ehtineet siihen ikään, että peruskoulu on käyty, sama ikäluokkien pieneneminen pakottaa meidät vähentämään myös toisen asteen ammatillisia paikkoja? (Markku Rossi: Pakottaa, mikä pakottaa!)

Olenkin huolestunut enemmän, arvoisa puhemies, siitä, mitä sisällöllisiä uudistuksia meille toisen asteen ammatilliseen koulutukseen on tulossa. Ollaanko mahdollisesti lyhentämässä ja tehostamassa joidenkin alojen opiskeluaikaa? Keskeyttämiset ammatillisella puolella ovat liian suuria, ja siitä syystä olisi myös tähän sisältöön pystyttävä puuttumaan.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Kyllä on menossa isoja ammatillisen koulutuksen rakenteeseen liittyviä uudis- tamishankkeita. (Markku Rossi: Leikkauksia!) Edellä jo viittasin myöskin tähän, johon myöskin työmarkkinajärjestöt esittivät toiveita. Se iso peruslinja, mitä nyt tehdään, on se, että meidän pitää saada ammatillinen koulutus lähemmäksi työelämää. Meidän pitää saada enemmän työssäoppimista, työn ja koulutuksen vuorovaikutusta. Tähän liittyy myöskin opettajakoulutus, opettajien täydennyskoulutus. Myöskin oppisopimuskoulutuksen kehittäminen on aktiivisessa toiminnassa, ja sitä tehdään yhteistyössä eri toimintatahojen kanssa.

Sitten haluaisin vielä korostaa sitä, että meillä on erillinen työryhmä, joka myöskin pohdiskelee ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamista, (Puhemies koputtaa) jolloin myöskin sitä kautta opetuksen laatua, työllistämistä halutaan vahvistaa.

Lopuksi totean yhden erittäin tärkeän asian. Ilmeisesti helmikuussa saamme eduskuntaan hallituksen esityksen koskien keskiasteen opiskelijahuollon parantamista, ja siinä yhteydessä voidaan keskiasteen opiskelijoiden terveydenhuoltoon noin laajasti positiivisesti puuttua.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän ministerin huomiota myös puhumisen tarkkuuteen. Te sanoitte lisänneenne Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun opiskelupaikkoja. Ensin te veitte sieltä yli 30 prosenttia aloituspaikoista, palautitte muutaman kymmentä ja nyt julistatte lisänneenne Lappiin aloituspaikkoja. (Markku Rossi: Orwellin politiikkaa!) Tarkkuutta ministeri.

Toinen asia. Te juuri valistitte eduskuntaa, että maassa on 100 000 ammattikoulutuksetonta ilman tutkintoa olevaa alle 30-vuotiasta. Mitä te teette heille? Yhtä lailla he ovat aloituspaikkojen tarpeessa. Älkää tuijottako pelkkiä ikäluokkia.

Uudellamaalla tärkein tehtävä olisi parantaa opiskelijoiden valmistumista siitä koulutuksesta, mihin he ovat menneet. Nyt te lakkautatte opiskelupaikkoja sieltä, missä oppilaat valmistuvat, lisäätte paikkoja sinne, missä oppilaat eivät edes valmistu. Mitä järkeä, ministeri, teidän toimissanne on?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! En oikein nyt pidä keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan sävystä. Aivan niin kuin ministeri Ihalainen totesi, me keskustelemme nyt ehkä yhteiskuntamme arvokkaimmasta ja tärkeimmästä asiasta, nuorten koulutuksesta.

Mitä minun epätarkkuuteeni tulee, niin haluan nyt näitten ammattikorkeakoulujen kohdalta todeta sen, että valtakunnallisesti arvioituna aloituspaikat muun muassa Lapissa kasvavat, tosin vain 0,2 prosenttia, mutta kuitenkin, ja kun silloiseen Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun lisättiin 40 aloituspaikkaa, niin se perustui työvoiman, teollisuuden ja kulttuurikoulutuksen tarpeisiin. Se oli ihan positiivinen päätös. Ei siitä minusta nyt kannata vinoilla ja tehdä mitään hysteriaa täällä.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Minä ajattelin, että minun ei tätä tarvitse sanoa, mutta kun täällä viitattiin, että meillä on 110 000 sellaista nuorta aikuista, jotka ovat vailla toisen asteen koulutusta ja tutkintoa. Tämä ei ole tapahtunut tämän hallituksen aikana, vaan tämä on tapahtunut takavuosina, eikä tässäkään kannata syyllistää. Se, että meillä on 50 000 sellaista nuorta, joilla ei ole työpaikkaa eikä koulutusta eivätkä ole kirjoissa oikein missään, ei ole tapahtunut tämän hallituksen aikana. Meillä on paljon työtä siinä, mitä on tapahtunut jo aikaisemmin, ja me tarvitsemme näihin toimenpiteitä, ja tässä ei kannata nyt kenenkään lähteä siihen etsimään syyllisiä, vaan nyt tarvitaan töitä.

Sitten tähän kolmen päivän juttuun. Me toivomme, että työmarkkinajärjestöt keskustelevat, neuvottelevat edelleenkin siitä ideasta, että myös työssä käyvillä ihmisillä olisi mahdollisuus itsensä ammatilliseen kehittämiseen työstä ja ammatista toiseen, millaista muutosta tarvitaan.

Jos tämä uudistus ei tule voimaan ensi vuoden alusta, niin kuin näyttää, niin totta kai voidaan miettiä sitä — mitään päätöksiä ei ole tehty — voisimmeko me jotenkin sitä rahoitusta jollain siivulla käyttää erityisesti oppisopimuskoulutuksen rahoittamiseen, mikä olisi hyvä asia, missä näitä tarpeita on erittäin paljon. Mutta ne ovat niitä kehysriihen asioita, ne ovat niitä linjauksia, ja hallitus on itse syksyllä jo päättänyt siitä, (Puhemies koputtaa) että oppisopimuskoulutusta lisätään erityisesti pk-sektorin tarpeisiin.