Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä verotusmenettelyyn liittyvien säännösten muuttamiseksi esitetään siirryttäväksi esitäytettyyn veroilmoitukseen ansiotulonsaajien osalta kaikilta osin eli käytännössä yhdistetään nykyinen esitäytetty veroilmoitus ja sen palautus takaisin. Elikkä käytännössä siinä yhdistetään ja vahvistetaan se nykyinen menettely, joka on koskenut osaa niitä henkilöitä, jotka ovat saaneet esitäytetyn veroilmoituksen. Uudistus kokonaisuudessaan on sinänsä järkevä, mutta siinä on muutamia yksityiskohtia, jotka ansaitsevat tarkastelua.

Yhtenä merkittävänä muutoksena on se, että vain ne, joilla on muutoksia tuossa esitäytetyssä veroilmoituksessa esitettyihin tietoihin, ovat velvolliset palauttamaan veroilmoituksen, mutta eivät liitä mitään kuitteja palautettuun ilmoitukseen siitä huolimatta, että vähennykset voivat olla sellaisia, jotka voidaan todistaa vain maksetuilla kuiteilla. Kun esimerkiksi kotitalousvähennyksen määrä, joka laajenee, voidaan osoittaa pelkästään kuittien avulla ja siihen ei ulkopuolelta viranomaisten toimesta löydy esitäytettyihin ilmoituksiin tietoja, johtaa tämä järjestelmä siihen, että kun tositteita ei edellytetä liitettäväksi mukaan, se mahdollistaa sen, että käytetään kotitalousvähennys täysimääräisenä ilmoitukseen. Minusta se on yksi huono puoli tämän esityksen osalta ja johtaa todennäköisesti verotulon menetyksiin veronsaajan kannalta.

Samaten on tilanne tietenkin tulonhankkimisvähennysten osalta. Pääosa tulonhankkimisvähennyksistäkin on sellaisia, että niihin ei tietoja löydy viranomaislähteistä, ja sen jälkeen on tietenkin mahdollista, että verovelvolliset ilmoitukseen merkitsevät summia, kun lähtökohtana on se, että ilmoituksia ei yksityiskohtaisesti enää tämän jälkeen kontrolloida.

Näin ollen minusta on selvää, että se johtaa toisaalta verotulojen menetyksiin ja toisaalta veromoraali yleensä laskee. Se on eräs sen järjestelmän muutoksen kielteisimpiä piirteitä.

Tositteiden liittämiseen liittyy vielä kysymys siitä, että kun näitä tositteita ei tarvitse liittää veroilmoitukseen, niin muun muassa palkansaajien on säilytettävä tositteet käytännössä seitsemän vuotta eli viisi vuotta verotuksen päättymistä seuraavan vuoden jälkeen eli käytännössä seitsemän vuoden ajan. Se on tavallaan yksi uusi velvoite ja yllättävän pitkä. Jos mietitään vaikkapa kirjanpitovelvollisten tositteiden säilyttämisaikoja, niin siinäkin on lyhyemmän ajankohdat.

Nämä ovat ne keskeisimmät ongelmakohdat, mitkä tähän lakiesitykseen liittyvät, ja sen vuoksi vasemmistoliitto on sisällyttänyt siihen muutosesitykset, jotka ilmenevät vastalauseesta n:o 2. Sen vuoksi ehdotan samalla käsittelyn pohjaksi otettavaksi vastalauseen 2 mukaisen ehdotuksen.

Jari  Koskinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä on laki, joka koskee meitä kaikkia suomalaisia. Niin kuin ed. Polvi totesi, verotusmenettely tämän jälkeen tulee muuttumaan täydellisesti siitä, mitä se tällä hetkellä on, eli tulevaisuudessa jokainen tulee saamaan esitäytetyn veroilmoituksen, johon on koottu sitten tietysti kaikki se tieto, mikä verottajalla on valmiina olemassa.

Ei meillä kenelläkään ole varmaan mitään sitä vastaan, että verotuksessa pyritään hyödyntämään nykyaikaista tietotekniikkaa niin paljon kuin mahdollista. Se helpottaa verohallinnon resursseja, ja tietysti niitä työtunteja verohallinnossa voidaan sitten kohdistaa muihin asioihin. Mutta tietysti voi olla, että se on monelle yllätys, kun aikanaan tulee se uusi, esitäytetty veroilmoitus ensi keväänä, ja voi olla, että moni palauttaakin sen, vaikka sitä ei välttämättä tarvitse palauttaa. Tietysti yksi linjaratkaisu tässä asiassa olisi voinut olla se, mikä esimerkiksi Ruotsissa on tehty: siitä huolimatta, että kaikki tiedot esitäytetyssä veroilmoituksessa olisivat oikein, Ruotsissa kuitenkin pitää jollakin tavalla kuitata se eli pitää lähettää ilmoitus verottajalle, että hyväksyy sen, tai jos ei hyväksy, niin sitten lähettää muutettuna ja korjattuna sen takaisin. Tietysti tämmöinen hyväksymismenettely voisi olla nykyaikana helppokin toteuttaa joko pelkästään sähköpostia tai tekstiviestiä tai muuta vastaavaa käyttämällä. Mutta joka tapauksessa nyt on tämä linja valittu, että ihmisten ei tarvitse sitä palauttaa, ja jos mitään ei kuulu, niin verottaja toteaa, että verovelvollinen on hyväksynyt esitäytetyn veroilmoituksen ja siinä olevat tiedot. Eli siinä mielessä asia menee ihan oikeaan suuntaan.

Mutta se asia, mikä tässä on ongelmallinen, koskee aika paljon monia yrityksiä. Voi sanoa, että monta vuotta sitten, muistaakseni vuonna 98, saatiin verotusmenettelyyn sen tyyppinen muutos, millä pyrittiin parantamaan yrittäjien luottamuksen suojaa verotusta kohtaan. Eli kun yritys on tehnyt oman veroilmoituksensa ja verotus on aikanaan päättynyt ja sen jälkeen kun verottaja on hyväksynyt yrityksen tietyn menettelyn ja on todettu, että nämä ja nämä menot ovat vähennyskelpoisia ja nämä ja nämä menot eivät ole vähennyskelpoisia, niin yritys on voinut sen pohjalta seuraavan vuoden veroilmoituksen laatia tietäen, mitä verottaja eri asioista ajattelee. Eli kaikki tulkinnat ovat siinä vaiheessa olleet selviä ja tiedossa, ellei niitä ole sitten riitautettu hallinto-oikeuksiin.

Nyt tämä hallituksen esitys tietää käytännössä sitä, että verotus tulee olemaan yrityksillä auki vähintään kaksi vuotta. Eli yritys tekee ensimmäisestä vuodesta veroilmoituksen eikä vielä tiedä, miten ensimmäisen vuoden veroilmoitus on verottajan toimesta käsitelty, onko siellä eri asiat hyväksytty vai ei, ja sen jälkeen yrittäjä joutuu arvaamalla tekemään seuraavan vuoden veroilmoitusta olettaen, että mahdollisesti tulkinnat on hyväksytty sillä tavalla kuin yritys on esittänyt. Tämä on aika kummallinen tilanne ja aika ongelmallinen tilanne monille yrittäjille. Eli siinä mielessä tässä mennään taaksepäin, että luottamuksen suojaa tästä eteenpäin ei yrityksillä siinä mielessä ole kuin tähän mennessä on ollut. Samassa yhteydessä myös pidennetään niitä aikoja, jolloin veronsaajan edustajat, veroasiamiehet, voivat tehdä valituksia verotuksesta, ja sen takia myös meidän vastalauseessamme, kokoomuksen vastalauseessa, joka on vastalause n:o 1, puututaan tähän asiaan. Meidän mielestämme nykyiset ajat, jona aikana veronsaajat voivat tehdä omia esityksiään verotuksesta, tulisi pitää ennallaan.

Toinen asia, mikä varmaan keskusteluttaa ehkä täällä salissa ja keskustelutti valiokunnassakin aika paljon, liittyy nimenomaan siihen, mikä on sitten se tapa, millä verotusta ylipäätään käsitellään ja miten asioita pitäisi hoitaa.

Verotusmenettelylain 26 § on se, missä määritellään tiettyjä periaatteita, joilla verotusta noudatetaan, ja myös perustuslakivaliokunta kiinnitti tähän huomiota ja totesi, että hyvää hallintoa pitää noudattaa koko ajan ja että pitää myös verottajan tutkia riittävällä tarkkuudella veroilmoitukset. Sen takia myös tänne 26 §:ään on kokoomuksen vastalauseessa tehty muutosesitys, joka kuuluu sillä tavalla — kun sen täältä löydän — että verotusmenettelyssä 1 momentiksi 26 §:ään pitäisi laittaa se, että verotusmenettelyssä ja muissa verotusmenettelyyn liittyvissä toimissa tulee noudattaa hyvän hallinnon vaatimuksia ja ottaa verovelvollisen oikeusturvavaatimukset sekä veronsaajien ja verovelvollisen edut huomioon tasapuolisesti. Perustuslakivaliokunta omassa lausunnossaan valtiovarainvaliokunnalle totesi, että tämän tyyppinen lisäys olisi tänne hyvä tehdä, mutta valtiovarainvaliokunnassa oli sitten vähän erilaista näkemystä siitä, pitääkö sitä laittaa vai eikö sitä pidä laittaa. Osa oli sitä mieltä, että riittää, että ylipäätään perustuslaissa on maininta siitä, että hallinnon pitää olla hyvää. Mutta taas osa meistä valiokunnassa totesi, että on kuitenkin syytä, kun kerran kyseessä on erityinen laki verotuksen toimittamisesta, myös 26 §:ään ottaa tämä tärkeä yleinen periaate huomioon. Tästä sitten aikanaan äänestetäänkin, perjantaina todennäköisestikin.

Toinen asia, mikä on käytännön yritysten osalta ongelmallista, on se, että veroasiamiehet tekevät tietyn tyyppisiä valituksia niissä asioissa, jotka ovat tulkinnanvaraisia, ja käytännössä elävä elämä on osoittanut myös sen, kun yritykset ovat hakeneet niin sanotulla ennakkopäätösmenettelyllä verottajalta kantaa, millä tavalla verotus tullaan toimittamaan tietyissä asioissa. Tiedän yhdenkin tapauksen, missä keskusverolautakunta antoi selkeästi yritykselle päätöksen, että sen mielestä yrityksen ehdottama käytäntö on täysin sopiva ja voidaan verotuksessa näin menetellä, mutta sitten veroasiamies samassa keskusverolautakunnassa kuitenkin jätti varauman tähän kyseiseen kohtaan. Johtopäätös on se, että yritys ei edelleenkään tiedä, miten sitä tullaan verotuksessa käsittelemään tässä tapauksessa. Tämä liittyi eräitten tulojen jaksottamiseen. Minun mielestäni tämä on aika kohtuuton tilanne, jos pyydetään ennakkopäätösmenettelyssä verottajalta käsitystä siitä, miten verotus tullaan aikanaan tekemään, ja jos samasta laitoksesta veroasiamies ei kuitenkaan pysty tekemään päätöstä tai antamaan selvää vastausta siihen, toimitaanko näin vai toimitaanko jollain toisella tavalla, vaan tehdään ainoastaan tämä varauma. Se ei ole kyllä hyvä asia verotuksen toteuttamisen kannalta.

Voi olla, arvoisa puhemies, että tähän lakiin kyllä varmasti palataan muutaman vuoden kuluttua, kun nähdään, millä tavalla tämä uusi käytäntö lähtee menemään.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Jari Koskisen esittelypuheenvuorossa kävivät kyllä selvästi ilmi nämä muutokset, mitä tämä verotusmenettelylaki tuo mukanaan. Mutta yhteenvetona haluan todeta, että jos verohallinnosta vähennetään väkeä 20 prosenttia eli nykyinen määrä 6 300 laskee 5 000:een, niin on aivan selvä asia, että sillä on merkitystä. Siis tämän verotusmenettelyn ansiosta tai sen takia, mitä termiä nyt halutaan käyttää, väki vähenee 1 300 verovirkailijalla. Ja sillä on merkitystä. No, minkälaista merkitystä sillä on? Osittain sellainen merkitys, mihin ed. Polvi viittasi, eli houkutus verovilppiin voi jonkin verran kasvaa. Kukaan meistä ei varmasti halua myötävaikuttaa sellaiseen lainsäädäntöön, jonka seurauksena on se, että houkutus verovilppiin kasvaisi. En kuitenkaan pidä tätä niin suurena vaarana kuin ed. Polvi äsken antoi ymmärtää. Mutta sellainen vaara on olemassa.

On myöskin toinen vaara olemassa, ja se on se, että jonkun oikeusturva kärsii. Kun tietää, että on kaksi osapuolta, veronsaaja ja veronmaksaja, niin pelättävissä on, että veronmaksajan oikeusturva heikkenee. Ed. Koskinen mainitsi, mitkä ne tapaukset ovat, milloin veronmaksajan oikeusturva saattaa huonontua. Tämä koskee pääasiallisesti yrityksiä. Yrityksen kohdalla verotus on auki kaksi vuotta. Se on aika pitkä aika, ja tällä voi olla myöskin vaikutusta oikeussuojaan.

Sitten lain säännöksiä, jotka koskevat koron laskenta-aikaa, aikaistetaan ja myöskin tämän ennakon täydennysmaksun suorittamista aikaistetaan. Esimerkiksi, jos kuolinpesä tammi—helmikuussa huomaa, että tuli myyntivoittoja, luovutusvoittoja jostakin, ja huomaa sen tänä vuonna helmikuussa, niin nykyisen, voimassa olevan lain mukaan on mahdollista suorittaa ennakon täydennysmaksua maaliskuun viimeiseen päivään mennessä ja silloin nämä ennakon täydennykset otettiin huomioon. Tässä laissa tätä aikarajaa aikaistetaan kahdella kuukaudella eli tammikuun viimeisenä päivänä pitäisi maksaa, jotta ennakon täydennysmaksut otettaisiin huomioon. Ja korko suuremmista verojäämistä on aika suuri ottaen huomioon, että niitä ei saa verotuksessa vähentää. Minä en näe minkäänlaista ongelmaa siinä, vaikka olisi säilytetty tuo ennakon täydennysmaksun aikaraja nykyisessä ja se olisi edelleenkin maaliskuun viimeinen päivä. Muutenkin ne kohdat, jotka ed. Koskinen toi esille, kaikki ovat sellaisia, jotka vahvistaisivat veronmaksajan oikeusasemaa, ja mielestäni kannatettavia.

Kimmo  Sasi  /kok:

Arvoisa puhemies! On syytä, että verohallinnon toimintaa ja verotusmenettelyä tehostetaan. Mitä Suomeen tulee, niin voidaan sanoa, että me olemme monessa suhteessa aika pitkälti edelläkävijämaa. Meillä on paljon tehokkaammat ja tarkoituksenmukaisemmat toimintajärjestelmät kuin monessa muussa maassa. Meillä tietotekniikkaa käytetään varsin hyvin.

Tietysti tämän hallituksen esityksen tavoite on sinänsä oikea, että pyritään nopeuttamaan toimintoja ja pitämään huolta siitä, että ei puututa pieniin yksityiskohtiin vaan keskitytään niihin alueisiin ja niihin verovelvollisiin, joilla ongelmia ensi sijassa pitäisi olla. Tietysti tavoite sinänsä lähtökohtaisesti on oikea. Kuitenkin täytyy sanoa, että kun tätä hallituksen esitystä on laadittu, niin kyllä sitä on valitettavasti laadittu aika pitkälti verohallinnon tarpeista lähtien eikä ole puututtu veronmaksajien oikeuksiin. Tänä päivänä kansainvälisessä keskustelussa entistä enemmän kiinnitetään huomiota siihen, että veronmaksaja ei ole vain hallinnon pelinappula vaan hänellä on tiettyjä perusoikeuksia, joihin perusoikeuksiin pitää kiinnittää huomiota. Tietysti lähtökohta on se, että hän tulee oikea-aikaisesti, nopeasti ja oikein verotetuksi.

Tavallisen veronmaksajan kannalta tietysti erittäin hyvä uudistus on se, että nyt kaikkien osalta toimitetaan esitäytetty veroilmoituskaavake. Se tietysti helpottaa niidenkin miljoonan henkilön, jotka täyttävät edelleen veroilmoituskaavakkeen, veroilmoituksen täyttämistä ja koko prosessia. Kuitenkin sitten, kun järjestelmää yksinkertaistetaan, verotusmenettelyä koskevan lain 26 §:ään tulee uusi momentti, jossa todetaan: "Verotusta toimittaessaan veroviranomaisen on tutkittava saamansa tiedot ja selvitykset tavalla, joka asian laatu, laajuus, verovelvollisten yhdenmukainen kohtelu ja verovalvonnan tarpeet huomioon ottaen on perusteltua." Täytyy sanoa, että tässä säännöksessä nimenomaan verovalvonnan tarpeet tuntuvat olevan se ensisijainen johtava toimintanuora, ja se ei ole lähtökohtaisesti kovinkaan hyvä.

Itse lakiesityksen ja hyväksyttävän lain 56 §:ssä on selkeytetty kyllä sitten sitä, millä tavalla toimitaan verotuksen oikaisemiseksi. On vuoden ja kahden ja viiden vuoden määräajat, ja kullakin on tietty kynnys, millä tavalla verotuksen oikaisu voidaan kaiken kaikkiaan suorittaa. Lähtökohta sinänsä on oikea, että jotta voitaisiin vuodenkin kuluessa oikaisu tehdä, niin tässä tapauksessa ei saa olla missään tapauksessa tulkinnanvarainen tai epäselvä tuo verotuksellinen kohtelu vaan pitää olla täysin selvä virhe. Tosin todettakoon, että kaksi vuotta on auki sitten sellainen asia, jossa joku sivullinen antaa vääriä tietoja ja tämä johtaa sitten virheelliseen verotukseen.

Verojaostossa käytiin pitkään keskustelua siitä, tulisiko jollakin tavalla näitä säännöksiä täydentää. Perustuslakivaliokuntahan antoi lausunnon, jossa se totesi, että olisi tarkoituksenmukaista täydentää verotuksen yleisesti noudatettavia menettelyjä ja periaatteita koskevaa 26 §:ää niin, että tuohon pykälään laitetaan myöskin maininta hyvästä hallinnosta ja verovelvollisen oikeusturvasta. Tietysti voidaan sanoa, että yleisestä lainsäädännöstä jo johtuu, että hyvän hallinnon periaatteita täytyy noudattaa, ja myöskin tältä osin, että verovelvollisen oikeusturva otetaan huomioon. Mutta haluan korostaa sitä, että kun siellä 26 §:n 6 momentissa on nimenomaan korostettu verovalvonnan tarpeita, niin olisi ollut mielestäni välttämätöntä, että tähän 26 §:ään olisi kytketty nämä periaatteet hyvästä hallinnosta ja verovelvollisen oikeusturvasta. Täytyy sanoa, että tältä osin jaostossahan käytiin keskustelua, ja voi sanoa, että hallituspuolueista keskustassakin oli ymmärtämystä tämän tyyppiselle muutokselle, mutta hallituspuolueitten pelisääntöjen mukaisesti valitettavasti muutosta ei saatu aikaiseksi, ja täytyy sanoa, että säännös tältä osin ei kehittynyt tavalla, joka olisi ollut tarkoituksenmukainen.

Täytyy sanoa, että mietintö on kuitenkin kirjoitettu varsin hyvin sillä tavalla, että mietinnössä on kyllä korostettu verovelvollisen oikeusturvaa ja hyvää hallintoa ja niitten merkitystä, mutta olennaista nyt on se, että kun hallinto ryhtyy toteuttamaan tätä verotusmenettelylakia, sen toteuttamisessa pidetään sitten tarkkaa huolta siitä, että verovelvollisen oikeusturva kaikissa tilanteissa toteutuu ja ettei lähdetä siitä, että on saatu vapaat kädet verohallinnolle toimia niin, että veroilmoituksia ei tarvitse tarkastaa, ja sitten jos havaitaan jotakin, niin sen jälkeen puututaan lähestulkoon kaikkiin asioihin. Tällainen menettely ei ole enää hyvää hallintoa eikä myöskään toteuta verovelvollisen oikeusturvaa.

Ed. Kallis täällä kiinnitti huomiota myöskin siihen, että ennakon maksun maksamisaikaa on lyhennetty. Todellakin aikaisin maksettuja veroja saattoi vielä täydentää seuraavan vuoden maaliskuun loppuun asti, ja nyt tuo aika lyhennetään tammikuun loppuun asti. Täytyy sanoa, että useissa käytännön tilanteissa ollaan kyllä siinä, että tammikuun lopussa ei ehkä vielä täsmällisesti kykene arvioimaan sitä, onko syytä täydentää omaa verotustaan maksamalla veroja lisää. Tässä suhteessa tuo maaliskuun loppu olisi ollut tarkoituksenmukainen aika. Täytyy sanoa, että uskoisin kyllä, että nykyisellä tekniikalla, kun näitä tapauksia on hyvin vähän, joissa sitä verotusta sitten täydennetään, mutta niissä asioissa sen merkitys on sitäkin suurempi, näissä tilanteissa ei olisi ollut myöskään hallinnollisesti kovinkaan vaikeata pitää huolta siitä, että nämä maksut olisi jo voitu ottaa huomioon tuo ennakkoilmoitus verolliselle lähetettäessä.

Arvoisa puhemies! Asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä eduskunnalla on vielä mahdollisuus ottaa kantaa siihen, halutaanko korostaa hyvän hallinnon ja verovelvollisen oikeusturvan tarpeita, kun laki hyväksytään. Toivon, että eduskunta tämän ottaisi huomioon.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi kannatan ed. Polven ehdotusta.

Sitten toteaisin, kun täällä on ollut esillä, että on väärää lainsäädäntöä se, että houkutellaan kansalaisia verovilppiin, ettei myöskään tämä, että joutuu seitsemän vuotta pitämään tositteita tallessa, ole nykyaikaa.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut näitä oppositioryhmien puheenvuoroja, niin ei voi muuta sanoa kuin että samoilla linjoilla liikutaan näissä asioissa. Tässä on kuitenkin semmoinen mielenkiintoinen yksityiskohta, kun katsotaan kahdessa vastalauseessa olevaa 26 §:n muotoilua — tämä on myös administraatiolle kerrankin puheenvuoro — että siinä on sanajärjestyspoikkeama elikkä asia on sama mutta sanajärjestys poikkeaa. Mitenkä niitä tulkitaan; on mielenkiintoinen nähdä, minkälainen esitys tulee tänne sitten äänestykseen, ovatko ne vastakkain vai mitenkäpäin vai ovatko ne yhdessä vai niin poispäin. Mutta halusin vaan nyt briljeerata ja osoitin, että olen lukenut tarkkaan molemmat vastalauseet.

Arvoisa puhemies! Kun tässä on minusta semmoinen henki mukana, että nyt otetaan tämmöiset tietotekniset askeleet eteenpäin, niin miksi ei sitten tällä tiellä mennä kerta kaikkiaan reilusti eteenpäin? Palautanpa mieleen sen, mitä täällä salissa ylväästi edellisen eduskunnan aikana puhuttiin sähköisestä allekirjoituksesta. Siitä tehtiin hirmuisella vauhdilla, valtavalla työllä lainsäädäntö. Nyt sitten olisi ollut tilaisuus menetellä niin, että kun tämä esitäytetty veroilmoituskaavake tai -lomake Ruotsin mallin mukaisesti kuitataan kuitenkin, niin voitaisiin silloin, ehkä maailmassa ensimmäisen kerran, kuitata sähköisellä allekirjoituksella, jos silloin se on ok, mutta joka tapauksessa se kuitattaisiin. Samalla tutkittaisiin, kuinka pitkälle tällaisessa sähköisessä asioinnissa verohallinnossa voitaisiin mennä. Nyt tässä mennään verohallinnon tarpeitten mukaan ihan toiseen suuntaan, siis ikään kuin tämä tietoyhteiskuntamahdollisuus jätetään edes kokeiluluonteisesti käyttämättä. Tätä pidän eräällä tavalla menetyksenä, koska tämmöinen mahdollisuus nyt mielestäni tässä on olemassa edelleenkin tietenkin.

Sitten toinen asia, johon kiinnitän huomiota, on tämä verovilpin mahdollisuus. Tässähän verohallinto, joka lienee tämän takana, koska täällä verohallinnon tarpeistakin puhutaan, eräällä tavalla haluaa olla tasapuolinen sillä tavalla, että hallintarekisteriasioissa ja näissä kaikissa sallitaan edelleen kaikki verovilppi. Sitä suorastaan suositaan. Nyt sitten annetaan sitä mahdollisuutta myöskin tavalliselle palkanansaitsijalle ja verovelvolliselle, että no, annetaan nyt sullekin mahdollisuus tasapuolisuuden nimissä eikä vain niille paljon pääomatuloja saaville. Tässä ollaan mielestäni menossa aivan hakoteille koko hommassa. Tällaista linjaa luonnollisesti edelleenkin vastustan, kun olen sitä mieltä, että harmaa ja musta talous pitää saada kuriin.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esityshän periaatteessa seuraa aika lailla kansainvälistä käytäntöä. Meillä on hyviä kokemuksia näistä, mitä tällä hetkellä on ollut. Tässäkin salissa on paljon puhuttu siitä, kuinka meidän pitäisi tehostaa ja hakea tehokkuuden parantamista niin yksityiseltä kuin julkiseltakin sektorilta. Kun me tiedämme, että verohallinnossa on tulossa varsin iso rotaatio, siellä vuoteen 2012 mennessä 1 300 työpaikkaa vähenee, meillä on tässä loistava tilaisuus vastata näihin molempiin haasteisiin. Totta kai tämä tulee olemaan suuri haaste myös verohallinnon sisällä sinällänsä verotuksen yhtenäistämisessä ja yleensäkin sen yhtenäisyyden takaamisessa ja totta kai sen oikeusturvan takaamisessa. Tietysti sellainen merkittävä tehtävä, joka tässä varsinkin alkuvaiheessa tulee tehdä hyvin tarkoin ja kattavasti, on tiedottaminen: ihmisille, kansalaisille, tiedotetaan, mitä tulee tapahtumaan, mitä tulee muutoksia ja mitkä heidän vastuunsa jatkossa ovat.

Jari  Koskinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Varmuuden vuoksi ja varmaan selvyydenkin vuoksi ehdotan, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalause 1 eli kokoomuksen tekemä vastalause.

Ed. Pulliainen oli aivan oikeilla jäljillä siinä mielessä, että kun kerran meillä pyritään kehittämään tietotekniikkaa, niin myös tulevaisuudessa pitää hyödyntää kaikki se, mikä on hyödynnettävissä. Uskon, että kansalaisista suurimmalla osalla on halukkuuttakin sen tyyppiseen asiointiin, ja se on kaikkien etu, koska sillä tavalla säästetään yhteiskunnan varoja ja asiat menevät parempaan suuntaan. Siinä mielessä, kun esimerkiksi ed. Lintilä täällä puhui tehokkuudesta, niin kukaan ei ole tehokkuutta vastaan. Mutta jossain menee myös se raja, missä vaiheessa tehokkuus kävelee ylitse veronmaksajan oikeusturvan kannalta, niin kuin tässä kohtaa menee. Luottamuksen suoja heikkenee, ja jos se menee pelkästään tehokkuuden varjolla, se on huono asia. Se vie myös pois osittain veronmaksumoraalia, ja siitäkin meidän kaikkien kuitenkin pitäisi kantaa huolta.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Jari Koskisen tekemää ehdotusta käsittelyn pohjasta.

Vielä haluan korostaa kyllä sitten, mitä erityisesti yrityksiin tulee, että se, että verotus on varsin pitkään auki, on todellinen ongelma. Tietysti on aika vaikea asettaa erilaista kynnystä yritysten verotuksen oikaisulle suhteessa yksittäisiin kansalaisiin, mutta se on varmaan asia, jota kannattaa seurata nyt sitten jatkossa. Kaiken kaikkiaan se, että veronoikaisu on viisi vuotta mahdollista, on varsin pitkä aika kansainvälisesti. Varmaan jatkossa kannattaa miettiä sitä, pitäisikö sitä aikaa lyhentää neljään tai kolmeen vuoteen, ja tällaista seikkaa toivon.