Täysistunnon pöytäkirja 120/2009 vp

PTK 120/2009 vp

120. MAANANTAINA 7. JOULUKUUTA 2009 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

2) Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus eduskunnalle toiminnastaan varainhoitovuodelta 2008

 

Matti Ahde /sd (esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt käsiteltävänä on tarkastusviraston kertomus eduskunnalle toiminnastaan 2008. Tarkastusvaliokunnan mietintö kertomusta koskien on yksimielinen ja sisältää päätösehdotuksenaan kannanoton, jossa käsitellään muun muassa julkisen sektorin tietojärjestelmien yhteentoimivuuden ja yhteensopivuuden tärkeyttä. Palaan kannanoton yksityiskohtiin myöhemmin.

Valtiontalouden tarkastusviraston perimmäisenä päämääränä on edistää tuloksellisuutta ja korkealaatuista valtiontalouden hoitoa. Valtiontalouden tarkastusvirasto tukee valtiontalouden hoidon ulkoisena tarkastajana eduskuntaa sille perustuslain mukaan kuuluvan budjetti-, lainsäädäntö- ja valvontavallan käytössä. Tarkastusviraston toiminta-alue kattaa noin neljänneksen osuuden Suomen bruttokansantuotteesta. (Hälinää)

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Ed. Ahde, hetkinen. — Täällä on hälinää nyt liian paljon. Hiljentykäämme.

Puhuja:

Valtiontalouden tarkastusvirasto toteuttaa tarkastustehtäväänsä tekemällä tilintarkastusta ja tuloksellisuustarkastusta 150 henkilön voimin. Tarkastusvirastosta valmistui 119 tilintarkastuskertomusta, 23 tuloksellisuustarkastuksen raporttia ja 12 jälkiseurantaraporttia. Niiden pohjalta kertomuksessa käsitellään eduskunnan kannalta tärkeimpiä valvontahavaintoja ja keskeisimpiä tarkastustuloksia.

Valiokunnan mielestä tarkastusvirasto on onnistunut hyvin pyrkimyksissään tukea eduskunnan valvontavaltaa ja tuottaa eduskunnalle hyödyllistä ja luotettavaa taustatietoa. Tarkastusvirasto on myös vahvistanut asemaansa kansainvälisessä toimintaympäristössä ja saanut itselleen viime aikoina merkittäviä uusia tehtäviä. Tarkastusvirasto on kutsuttu johtamaan EU:n jäsenvaltioiden finanssipolitiikan sekä Vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisen ulkoista arviointia harjoittavan EU:n ylimpien tarkastusviranomaisten verkoston toimintaa. Yhdysvallat on samanaikaisesti kutsunut Suomen johtamaan rahoitus- ja talouskriisin vaikutusten minimoinnin onnistumista ja talouskriisin torjumista pohtivaa kansainvälistä ryhmää.

Valiokunta on käsitellyt mietinnössään seuraavia valiokunnan mielestä tarkastusviraston kertomuksessa tärkeimpiä asioita:

Ensinnäkin, eduskunnan esittämien kannanottojen toteutumisen seurantaa.

Valtion tietohallinto- ja it-lainsäädännön valmistelu, terveydenhuollon tietojärjestelmät ja kansallinen terveysarkisto ovat olleet keskeisiä tarkastuksen kohteita. Valiokunnan mielestä valtiovarainministeriön toteuttama julkisen sektorin it-toiminnan ohjaus ei ole hallituksen asettamiin tavoitteisiin nähden toimiva. Vaarana on, että tietotekniikan soveltaminen julkisissa palveluissa ajautuu sivuraiteelle ja tuottavuushyödyt jäävät saamatta.

Suomi on jäänyt jälkeen myös kansainvälisessä tietoyhteiskuntavertailussa. Tietoyhteiskunnan vauhdittamiseksi tarvitaan lainsäädännön nykyistä tehokkaampaa käyttöä sekä kuntien ja valtionhallinnon yhteisiä standardeja ja avoimia rajapintoja, joilla varmistetaan tietojärjestelmien yhteentoimivuus.

Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy seuraavan kannanoton: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee lainsäädännön, jonka mukaisesti julkisen sektorin tietojärjestelmien yhteentoimivuus ja yhteensopivuus voidaan toteuttaa lainsäädäntöön perustuen viranomaistehtävänä."

Lainsäädännöllä tulisi asettaa julkisten palveluiden tuottajille selvä velvoite ottaa käyttöön ja pitäytyä vain yhteentoimivissa järjestelmissä, jotka ovat lain edellyttämän standardin vaatimukset täyttäviä ja testauksessa hyväksyttyjä järjestelmiä. Ohjelmistojen, tietojärjestelmien ja sähköisten palveluiden teknisten ratkaisujen tuottaminen toteutettaisiin kilpailevilla markkinoilla, jotka ovat aidosti vapaat eri toimittajien tuotteille.

Eduskunta on jo aiemmin edellyttänyt, että hallitus valmistaa kansallisen terveydenhuollon tietojärjestelmän käyttöönoton lain asettaman aikataulun mukaisesti 1.4.2011 mennessä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on käynyt ilmi, että lain edellyttämä aikataulu ei toteudu. Parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan e-arkiston tietosisältöjen vaiheistusta ja siirtymäajan muutosta.

Valiokunnan mielestä sähköinen terveysarkisto on kansallinen kärkihanke ja investointi, jota Suomella ei ole varaa jättää tekemättä. Valiokunta edellyttää, että hallitus selvittää terveydenhuollon tietojärjestelmän viivästymisen syyt ja esittää uskottavan suunnitelman ja aikataulun, jonka mukaisesti terveysarkisto saadaan mahdollisimman nopeasti käyttöön.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa koskeva tarkastus.

Valtiontalouden tarkastusvirasto sai 20.11.2008 nimettömän kantelukirjelmän, jossa arvosteltiin Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen, Teon, tekemiä konsultointi- ja it-hankintoja. Tarkastusviraston tekemä erillistarkastus valmistui 8.6.2009. Tarkastus koskee Terveydenhuollon oikeusturvakeskusta sekä vuoden 2009 alussa toimintansa aloittaneen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston, Valviran, toimintaa.

Valiokunnan mielestä Teon ja Valviran tarkastuksessa ilmi tulleet laiminlyönnit ovat luonteeltaan erittäin vakavia ja osoittavat piittaamattomuutta hankintasäännöksistä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus uudisti kotisivunsa vuonna 2007, ja ne julkaistiin vuonna 2008. Hankinta tehtiin ilman kilpailutusta puitesopimuksen perusteella. Kotisivujen kehittämiskustannukset konsulttipalvelujen ostoina ovat muodostuneet kohtuuttoman suuriksi. Teon kotisivujen toteutus tuli maksamaan yhteensä 270 000 euroa. Kotisivut olivat käytössä ainoastaan vuoden, koska virastojen yhdistämisen seurauksena kotisivut piti uudistaa vuoden 2009 alkuun mennessä. (Ed. Zyskowicz: Kuka on tästä vastuussa?)

Edellä mainittuun tarkastukseen liittyy kannanoton kohta 2: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää ne toimenpiteet, joita Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa koskevan tarkastuksen johdosta on tehty."

Julkisen sektorin tuottavuutta ja kestävyysvajetta on käsitelty myös tarkastusviraston kertomuksessa ensimmäistä kertaa näin laajasti tarkastusviraston historiassa. Julkisen talouden kestävyysvajeen arvioidaan olevan tällä hetkellä yli 6 prosenttia. Kestävyysvajeen hoitamisessa on ratkaisevassa asemassa työllisyys. Tilastokeskuksen mukaan 15—24-vuotiaita oli lokakuussa 2009 työttömänä 53 000 henkeä, vuotta aikaisemmin 50 000 ja työttömyysaste lähes 20 prosenttia.

Valiokunta korostaa kansantalouden tuottavuuden ja kestävyysvajeen hoidon kannalta nuorten työllistämismahdollisuuksien nopeaa ja voimakasta lisäämistä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Tämä edesauttaa talouden kasvun alkaessa nuorten työllistymistä ja luo edellytyksiä työllisyysasteen pysyvälle nostamiselle.

Asiantuntijakuulemisessa kävi selkeästi ilmi, että valtion tuottavuusohjelmassa oli alun perin kyse työvoimaennusteisiin perustuvasta valtion henkilöstön vähentämisen tarpeesta, jotta koulutettu työvoima riittäisi myös yksityiselle sektorille. Valiokunnan mielestä tuottavuus-sanan käyttö onkin osoittautunut tämän ohjelman yhteydessä harhaanjohtavaksi, koska kysymys on henkilötyövuosien vähentämisestä ja tuottavuuden lisäyksen oletetaan syntyvän henkilöstön vähenemisen kautta.

Ohjelman aikataulu on tällä hetkellä myös osin ristiriidassa henkilöstön todelliseen eläköitymiseen nähden. Valiokunnan mielestä onkin voimakkaammin kiinnitettävä huomiota kokonaistuottavuuteen. On ohjattava ja johdettava aikaisempaa selvästi määrätietoisemmin toiminnan taloudellisuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä pääoman tuottavuutta ja muita tuottavuuden ulottuvuuksia kuin yksinomaan työn tuottavuutta.

Lainsäädännön laatua erityisesti mielenterveyspalveluissa ja perusopetuksessa on kertomuksessa myös laajasti tarkasteltu, samoin kuin valiokunnan mietinnössä. Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava sen mukaan, kuin laissa tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

Valtioneuvoston paremman säätelyn toimintaohjelmaan sisältyvät myös muun muassa kansalaisten odotukset lainsäädäntöön ja sen laatuun. Olennaista on, että lainsäädännössä tarkoitetut tavoitteet ja vaikutukset myös toteutuisivat käytännössä. Kansalaisten näkökulmasta selkeä, ymmärrettävä ja soveltamista ajatellen ennakoitava lainsäädäntö on yksi hyvän säätelyn perusvaatimus. Yksi kriteeri on se, että lainsäätäjän tulee luoda sellaisia säädöksiä, jotka turvaavat sääntelyn kohteille tosiasiallisen ja tehokkaan mahdollisuuden päästä oikeuksiinsa.

Tarkastusviraston mukaan tämän periaatteen toteutuminen on haasteellista erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluja koskevassa lainsäädännössä, etenkin silloin, kun palveluista säädetään väljällä puitelainsäädännöllä.

Tarkastusviraston mukaan hyvinvointipalveluja koskeva lainsäädäntö on yhtäältä väljää ja yleispiirteistä ja toisaalta hajanaista ja pirstaleista. Nämä molemmat tekijät heikentävät toiminnan ohjaavuutta, vaikuttavuutta ja vaikutusten arviointia.

Tarkastusvirasto havaitsi myös, että lainsäädäntö jättää lain soveltajille paljon tulkinnanvaraa niin mielenterveyspalveluissa kuin lääkinnällisessä kuntoutuksessakin. Väljä lainsäädäntö voi merkitä myös sitä, että säädöksistä voi puuttua olennaisia palvelumuotoja, ja se voi vaikuttaa myös erilaisiin tulkintoihin esimerkiksi asiakasmaksulainsäädännössä kuntien tulkitessa saman palvelumuodon vaihtoehtoisesti joko maksulliseksi tai maksuttomaksi.

Tarkastusviraston tarkastuksissa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, että pirstaleinen palvelujärjestelmä mielenterveyspalveluissa ja lääkinnällisessä kuntoutuksessa vaikuttaa palveluiden kustannuksia kohottavasti ja kannustaa eri toimijoita optimointiin. Asiakkaan kannalta tämä puolestaan tarkoittaa, että häntä ei aina hoideta tarkoituksenmukaisessa hoitopaikassa ja että kuntoutuksen aloitus usein viivästyy.

Mielenterveyspalveluja tuottavasta henkilöstöstä on pulaa erikoissairaanhoidossa. Psykiatrivaje on ollut ongelma jo 1990-luvulta lähtien. Asiantuntijavajeesta johtuen vain osa mielenterveyshäiriöitä potevasta väestöstä saa hoitoa. Esimerkiksi depressiopotilaista alle puolet on hoidon piirissä. Resurssipulan vuoksi kansalaiset pyrkivät palvelujärjestelmän sisälle päivystyksen kautta. Tämä puolestaan lisää julkisia mielenterveysmenoja ja kasvattaa huomattavasti hoidon kokonaiskustannuksia.

Mielenterveyshäiriöiden yhteiskunnalliset kustannukset ovat moniin muihin sairauksiin verrattuna varsin suuret. Kustannuksia kasvattavat sairastuminen hyvin nuorella iällä ja pitkä sairastamisaika. Yhteiskunnalliset kustannukset ilmenevät ennen kaikkea suurina työkyvyttömyyden aiheuttamina tuotannonmenetyslukuina, mutta myös pitkien hoitojaksojen vuoksi suorat hoitokustannukset ovat merkittäviä.

Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon mielenterveyskäyntejä oli yhteensä 1,3 miljoonaa vuonna 1994 ja 2,1 miljoonaa vuonna 2006. Ongelmat julkisten mielenterveyspalvelujen järjestämisessä johtuvat valiokunnan mielestä osin henkilöstövoimavarojen epätarkoituksenmukaisesta kohdentamisesta ja riittämättömyydestä. Valiokunnan mielestä on tärkeää luoda riittävät edellytykset myös ennalta ehkäisevälle mielenterveystyölle. Ennalta ehkäisevä työ on kansantaloudellisestikin merkittävää, sillä sen avulla voidaan mahdollistaa paremmin työelämään osallistuminen ja alentaa pitkästä työkyvyttömyydestä aiheutuvia kustannuksia.

Perusopetuksen valtionosuusrahoitus on uudistumassa vuoden 2010 alusta. Olennainen muutos esi- ja perusopetuksessa on aikaisempaan järjestelmään verrattuna se, että valtionosuus ei määräydy enää oppilasmäärän perusteella, vaan laskennalliset kustannukset määräytyvät 6—15-vuotiaiden määrän perusteella. Uudistuksessa sektorikohtaiset valtionosuudet keskitetään valtiovarainministeriön pääluokkaan. Tämä merkitsee sitä, että toiminnallinen ohjaus ja resurssiohjaus eriytyvät eri ministeriöihin. Tarkastusvaliokunnan mielestä on tärkeä seurata tarkoin, miten hyvin toiminnallisen ohjauksen ja rahoituksen yhteen sovittaminen toteutuu, sillä aiemmat kokemukset toiminnan ohjauksen ja rahoituksen eriytymisestä ovat osoittautuneet ongelmallisiksi.

Euroopan sosiaalirahaston tukien käytöstä myös sekä tarkastusvirasto että valiokunta on aikaisemmin lausunut ja lausuu myös tässä mietinnössä. EU-hankkeiden kansallinen hallintojärjestelmä on monimutkainen ja hankkeiden tulokset todella vaatimattomia. Raportointi ei vieläkään ole luotettavaa työpaikka- ja yritysvaikutusten osalta, eikä hankkeiden tosiasialliseen tuloksellisuuteen kiinnitetä riittävästi, ei oikeastaan ollenkaan, huomiota. Hankkeiden käynnistämisen lähtökohtana ei saa olla pelkkä rahan käyttö, vaan hankkeilla tulee olla selkeät tavoitteet ja myös edellytykset saavuttaa ne.

Valiokunnan mielestä merkittävä osa hallinnollisesta monimutkaisuudesta ja niihin liittyvistä kustannuksista on aiheutettu Suomen omilla ratkaisuilla. Niiden poistaminen ja tehokkaamman hankehallinnon luominen tietojärjestelmineen on kiireellinen kansallinen tehtävä. Hallituksen edellytetään raportoivan kannanotossa edellytetyistä toimenpiteistä seuraavassa valtion tilinpäätöskertomuksessa eli keväällä 2010.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus eduskunnalle toiminnastaan varainhoitovuodelta 2008 on erittäin huolestuttavaa luettavaa. Kertomuksessa luetellaan useita esimerkkejä siitä, kuinka leväperäisesti valtion kansalaisilta ja yrityksiltä pakolla perimiä verovaroja on käytetty hallinnossa.

Tarkastusvaliokunta on nostanut mietinnössään esille useita hälyttäviä tapauksia, joissa taloudelliselta arvoltaan suuria julkisia hankintoja on tehty suorahankintoina ilman asiaan kuuluvaa kilpailuttamista. Hämmästyttävää on myös se, että palvelusopimuksista ei ole aina tehty asiaan kuuluvia hankintapäätöksiä, vaikka hankintojen kokonaisarvo on ollut useita satojatuhansia euroja. Ihmettelen, kuinka julkinen hallinto voi toimia piittaamatta voimassa olevasta lainsäädännöstä.

Yksi pahimmista esimerkeistä on Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen kotisivujen uudistaminen vuonna 2007. Kotisivuihin käytettiin 270 000 euroa verovaroja. Ne julkaistiin 2008, mutta jo vuoden kuluttua ne joutivat roskakoriin, sillä ne vanhenivat samalla, kun Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskus yhdistettiin ja jälleen ryhdyttiin laatimaan uusia kotisivuja ja ilman kilpailutusta kovaan kiireeseen vedoten. Tämä hankinta maksoi kymmenesosan vuodessa vanhentuneiden sivustojen laadintakustannuksiin nähden. Onneksi olkoon, konsultit, olette taitavia!

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen kotisivujen hinta oli 270 000 euroa, ja ne olivat siis käytössä yhden vuoden. Jos tällaiset hankinnat olisi tehty yksityisessä yrityksessä, olen varma, että vastuullinen henkilö olisi saanut potkut yrityksen ja omistajan rahojen holtittomasta käytöstä. Mielestäni on syytä pohtia vakavasti myös julkisen sektorin virkamiesvastuulla toimivien henkilöiden todellisen vastuun toteuttamista käytännössä, jotta toimintatavat tervehtyisivät.

Tarkastusvaliokunta toteaa, että Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston hankintasäännösten ja -ohjeiden vastainen toimintatapa on johtanut epätaloudellisiin hankintoihin ja veronmaksajien rahojen tuhlailevaan käyttöön. Johtopäätös on todella oikeutettu.

Tähän huolestuttavaan kehitykseen on saatava muutos, ja toivonkin, että hallitus ottaa vakavasti tarkastusvaliokunnan mietinnön ja ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin epäkohtien korjaamiseksi.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja kävi seikkaperäisesti lävitse tämän tarkastusvaliokunnan mietinnön, joka perustuu siis Valtiontalouden tarkastusviraston kertomukseen eduskunnalle toiminnastaan vuoden 2008 varainhoidosta.

En lähde yksityiskohtaisesti tätä ruotimaan, mutta kun olen kuunnellut tässä vuosien saatossa ed. Tuulikki Ukkolan arvostelua tätä valiokuntaa kohtaan taikka silloin, kun sitä muodostettiin, niin nyt, arvoisa puhemies, toivoisin, että ed. Ukkola sitten perustelee, onko tarkastusvaliokunta turha elin ollut, koska minun mielestäni täältä nyt löytyy niitä asioita, jotka kuuluvat tarkastuksen yhteyteen. Siltä osin minun mielestäni on hämmästyttävää, jos näitä tällaisia asioita ei tuoda eduskunnassa suoraan esiin, niitä laiminlyöntejä, mitä valtionhallinnossa tapahtuu, täällä kansanedustajien keskusteltavaksi ja otettavaksi kantaa ja ikään kuin ohjeisteta myöskin hallitusta määrätyiltä osin.

Minun mielestäni on hämmästyttävää, kuten valiokunnan mietinnössä on todettu Valvirankin osalta, millä tavoin hankintoja on tehty, missä hankinta-asiakirjoja on säilytetty, ei ole arkistoitu ja muuta vastaavaa. Todella hämmästyttävää minun mielestäni ainakin, millä tavoin valtionhallinnossa asioita on hoidettu.

Yksi asia, joka ainakin tuolla kuntapuolella on puhuttanut paljon, on kilpailuttaminen. Mutta näyttää siltä, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ei ole välittänyt mistään tällaisista ohjeistuksista, jotka koskevat hankintoja, koska siellä esimerkiksi sopimuspalveluksista ei ole tehty hankintapäätöksiä eikä niitä ole kilpailutettu, vaikka hankintojen arvo on ollut satojatuhansia euroja. Myöskin mietinnössä todetaan näitä summia, mitä näistä järjestelmistä on koitunut yhteiskunnalle menoja, useita satojatuhansia. Pääasiassa on perusteltu asiaa kiireellä. Minun mielestäni silloin, kun puhutaan näin suurista hankkeista ja perustavaa laatua olevista hankkeista, niin kyllä kiire ei voi olla syynä sille, että asioita, hankkeita ei kilpailuteta.

Ed. Ruohonen-Lerner otti täällä esille Teon kotisivujen toteutuksen, jossa puhutaan nyt noin 270 000 euron hinnasta, ja sen jälkeen kotisivut olivat käytössä vuoden. Kun tehtiin uusia kotisivuja Valviran osalta, johonka tämä Teo tavallaan yhdistyi silloin, niin ne kustannukset olivat alle 10 prosenttia Teon teettämien kotisivujen kustannuksista. Jollakin tavoin tuntuu siltä, että asiat eivät ole olleet kovinkaan hyvässä hallinnassa siltä osin, jos puhutaan kustannustehokkuudesta.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on omana kannanottonaan tältä osin todennut, että nämä laiminlyönnit ovat erittäin vakavia ja ovat osoittaneet piittaamattomuutta kaikista hankintasäännöksistä. Itse jäin pohtimaan vaan sitä, olisiko paikallaan pohtia sitä, onko näissä toimissa syyllistytty joittenkin taholta sellaiseen toimintaan, että olisi pohdittava esitutkinnan käynnistämistä, koska jonkun minun mielestäni valtionhallinnossa pitää olla vastuussa siitä, minkälaisia päätöksiä tehdään, ja siitä, jos rikotaan voimassa olevaa lakia, sopimuksia, ohjeistusta.

Meillä on nyt paraikaa esitutkinnassa eräs valtionhallintoon liittyvä tapaus. En väitä, että tähän mietintöön liittyvässä tapauksessa olisi mitään rikosta, mutta jää vain epäilyksen varjo, voidaanko ilman minkäänlaisia sanktioita toimia tällä tavoin valtion veromarkkojen osalta. Ilman kilpailutusta hankitaan ohjelmia, eli onko todella puhtaat paperit niillä virkamiehillä, jotka näitä päätöksiä ovat tehneet? En väitä, että ministerin pitää tietää kaikkia. En lähde edes sellaista asiaa tuomaan esiin, että pitäisi harkita ministerivastuulain käyttöä. Mutta näitten yksittäisten virkamiesten osalta minun mielestäni kannattaa kyllä ainakin laitoksen sisäisesti pohtia hyvin tarkkaan.

Arvoisa puhemies! Mietinnössä on käsitelty myöskin työllistämisasioita ja pohdittu nimenomaan nuorten osuutta tällä hetkellä työttömistä ja siihen on otettu myöskin mietinnössä kantaa.

Arvoisa puhemies! Tuottavuusohjelmasta vielä sen verran, kun tässä salissa siitä on jatkuvasti keskusteltu ja hallitus on puolustellut tuottavuusohjelmaansa. Tässä valiokunnan mietinnössä jälleen kerran todetaan se, mistä valtion tuottavuusohjelmassa alun perin oli kyse, eli se oli valtion henkilöstön vähentämisohjelma, ja sillä perusteltiin, että koulutettu työvoima riittäisi myös yksityiselle sektorille. Näinhän valtioneuvoston taholta asiaa on perusteltu. Mutta ainakin tarkastusvaliokunnan saaman selvityksen mukaan asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi se, että se on suoranainen henkilöstön vähennysohjelma ja on aiheuttanut monessa virastossa ja laitoksessa suuria ongelmia niitten henkilöitten kohdalla, jotka vielä ovat saaneet jäädä, ja mitä se on käytännössä aiheuttanut? Erään esimerkin valiokunta on ottanut hallinto-oikeuksista, mitä se on aiheuttanut siellä: asioiden lisääntymistä. Se on vaikuttanut myöskin siihen, että ruuhkia on tullut entistä enemmän ja asiakkaat joutuvat kärsimään.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi lyhyesti haluaisin todeta, että valiokunta on halunnut ottaa kantaa siihen, että perustuslaki haluaa taata kaikelle väestölle tasapuolisen mahdollisuuden myös terveyspalveluihin, ja tällä hetkellä se valitettavasti kuntien taloudellisen tilanteen johdosta ei toteudu. Tätä perustuslain takaamaa yhdenvertaisuusperiaatetta minun mielestäni tulisi korostaa myös valtioneuvoston omissa toiminnoissa.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi ottaisin esiin sen, jos ei nyt kritiikin mutta jonkinlaisen epäilyksen valiokunnan taholta tämän lain osalta, joka eduskunnassa ilmeisesti tällä hetkellä on. Valiokunnan käsityksen mukaan silloin, kun ohjaus ja rahoitus eriytetään, niin se ei ole aina osoittautunut oikein hyväksi. Täytyy toivoa, että tässä perusopetuksen valtionosuusrahoituksen uudistuksen yhteydessä ei mennä ojasta allikkoon.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun on pakko kiittää tätä mietintöä, ja minä jo lähetekeskustelussa annoin hieman periksi siinä, että en nyt enää tätä tarkastusvaliokuntaa niin vastusta kuin minä silloin vastustin, kun se perustettiin. Enhän minä tiennyt, miten hyvää työtä te teette. Etenkin tämä mietintö: tässä on monia sellaisia asioita, jotka ovat todellakin tulleet nyt tämän mietinnön mukana ja kautta esille. Kiitän siitä ja esitän sitten jatkossa, kun pidän oman puheeni, toivomuksen, mihin vielä voisi kiinnittää huomiota ja minkälaisia asioita tarkastusvaliokunta voi ottaa huomioon, kun jatkossa suunnittelee töitään. Se vaikutti silloin ihan oikeasti jotenkin minusta ylimääräiseltä ja turhalta valiokunnalta, mutta on osoittautunut, että sillä on ollut tietynlainen tarve (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tässä yhteiskunnassa. — 2 sekuntia yli minuutin.

Ensimmäinen varapuhemies:

Minuutti on minuutti!

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta on ehdottomasti lunastanut paikkansa meidän valiokuntiemme joukossa. Mielestäni valiokunta on nostanut julkiseen keskusteluun yhteiskuntamme kannalta hyvin tärkeitä, ehkä jopa kipeitä asioita, joita usein saattaa olla hyvin vaikea sieltä substanssivaliokuntien kautta tuoda, ja tältä osin on tuonut oman hyvän lisänsä tähän meidän demokraattiseen järjestelmään. Oikeastaan tämä tarkastusvaliokunnan mietintö liittyen Valtiontalouden tarkastusviraston kertomukseen on hyvä esimerkki siitä, että on hyvä, että Vtv:lle löytyy vastinpari täältä eduskunnan päästä myös.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen kovin tyytyväinen, että myöskin ryhmätoverini ed. Tuulikki Ukkola on vakuuttunut siitä, että tarkastusvaliokunnalla on eduskunnan työskentelyssä oma roolinsa, joka on tarkkaan tietenkin perustuslaissa säädetty.

Tähän haluaisin vaan lyhyen kommentin, kun ed. Vistbacka viittasi rikosoikeudelliseen vastuuseen koskien näitä epäkohtia, mitä tässä mietinnössä on otettu esille, että lyhyesti tietenkin tarkastusvaliokunta kävi keskustelun, mutta totesimme hyvin alkuvaiheessa sen, että se ei kuulu tietenkään eduskunnan eikä tarkastusvaliokunnan rooteliin. Tämä myöskin teille muille edustajille tiedoksi. Valtiontalouden tarkastusvirasto viranomaisena, mikäli katsoo tarpeelliseksi, voi tietenkin käynnistää tutkimuspyynnön ja sitä kautta esitutkinnan, jos katsotaan, että viranomaiset ovat tuottamuksellisesti tai tahallisesti menetelleet lainvastaisesti.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erittäin kiitollinen tarkastusvaliokunnalle, että taas kerran otitte esille tämän terveydenhuollon järjestelmien huonon yhteensopivuuden, mutta haluan huomauttaa, että syyllisiä eivät suinkaan ole terveydenhuollon ammattilaiset, vaan näitten järjestelyjen toimittajat, nörtit, jotka eivät osaa yhteensovittaa näitä järjestelmiä, kuten me luulimme silloin, kun me viime kaudella teimme sen lain kansallisesta sairauskertomuksesta. Uskoimme, että tämä on mahdollista, mutta nythän se on selvästi mahdotonta. Vuoden 2011 alussa tämä kansallinen sairauskertomus ei luultavasti tule voimaan, mutta resepti on nyt jo onneksi koekäytössä, että jotain edistystä tässä on tapahtunut.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle haluan kertoa: Olin eilen lounaalla tämmöisen it-ammattilaisen kanssa. He jopa hihittävät keskuudessaan tälle mahdollisuudelle, mitä yhteiskunta antaa heidän rahastaa törkeällä tavalla täysin laillisesti. Ei syy ole heissä. Syy on tässä systeemissä, jossa ei valvota riittävästi.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy tyydytyksellä todeta se, että itse kun edustan oppositiota, niin myös hallituspuolelta arvostettiin sitä, mitä toin esille, niitä näkökohtia, ja nimenomaan tarkastusvaliokunnan olemassaolosta.

Ed. Salolle toteaisin, että sen johdosta yritinkin muotoilla hyvin yleisluonteisesti mahdollisen esitutkinnan tai jotakin muuta siihen liittyvää eli en halunnut missään vaiheessa osoittaa sitä, että tarkastusvaliokunta tai eduskunta nostaisi. Kyllä minun mielestäni se on muualla se velvollisuus, jos niin nähdään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On erinomaisen hyvä, että tarkastusvaliokunnan työ noteerataan ja erikoisesti sen taustalla olevan Vtv:n toiminta noteerataan asianmukaisella tasolla olevaksi.

Kiinnitän huomiota muutamaan semmoiseen näkökohtaan, joita ei oikein voi kirjoittaa tuohon mietintöön ylös, se on lähes mahdotonta, elikkä näihin intressiasioihin. Jos katsotaan mitä tahansa tarkastusvaliokunnasta tähän mennessä valmistunutta mietintöä, niin niissä on yksi yhteinen piirre. Niissä kiinnitetään huomiota sellaisiin asioihin, joiden sellaisessa sivistysvaltiossa ja demokraattisesti hallinnoidussa valtiossa kuin Suomi pitäisi olla itsestäänselvästi asiallisesti hoidettuja.

Otetaan nyt nämä julkiset hankinnat. Laki on hyvä, sitä on korjattu sen puutteitten osalta tuoreeltaan. Ohjeistot ovat äärimmäisen selvät, kirjallisuutta on, tarjouspyyntömallit on. Kaikki on, ja siinä vaiheessa, kun pitäisi ruveta tietohallintojärjestelmiä koskevien tarjouspyyntöjen tekemiseen, loppuvat eväät just sillä silmänräpäyksellä. Elikkä siis tässä tämä kritiikki on ristiin oikein, mutta se Kern des Pudels, villakoiran ydin, ei sieltä tule esille. Elikkä siis jokaisen ministerin ja ministeriön etu on, että nämä hommat hoidetaan kuntoon.

Kerta toisensa jälkeen kansanedustuslaitos kiinnittää asiaan huomiota, ja aina jotkut katsovat voivansa potkaista aisan yli, mennä siitä, missä se on matalimmalla hoidettu, huithait välittämättä lainsäädännöstä, ohjeistosta, velvollisuudesta ja katsovat, että näin voi tehdä ilman minkäänlaista riskiä. Siitä ei tule minkäänlaista tukistusta. Minusta tämä on, kun täällä viitattiin ministerivastuulakiin noin olemassa olevana instituutiota, ihan kurja tilanne päällikkövirastoissa niille päälliköille, joittenka pitäisi pystyä hallinnoimaan tällä moraalilla toimivia virkamiehistöjä. Tämä on aika kinkkinen asia kaiken kaikkiaan.

Sitten yksi asia, joka on aivan selvä, on tämä suomen kieli tai ruotsin kieli, siis viralliset kielemme. Siis silloin, kun luodaan järjestelmiä, niitten pitäisi olla sillä tavalla laadittuja, että me ymmärrämme esimerkiksi minun äidinkielelläni suomen kielellä sen asian samalla tavalla ja oikein. Mutta eihän tässä tuottavuusohjelma-sanavalinnassa ole tästä lainkaan kysymys. Asianomaiselta projektipäälliköltä aiemmin kysyttiin, mistä tässä on kysymys. "No, eihän siinä mistään muusta ole kysymys kuin siitä, että vähennetään valtion virkoja ja sillä siisti." No, miksei sitä kutsuta sillä tavalla? "No, kun päätettiin kutsua sitä tämmöisellä nimellä."

Eli kysymyshän on systemaattisesta harhauttamisesta eikä mistään muusta, ja sillä tavalla luodaan aivan tarpeetonta kritiikkiä, aivan tarpeetonta epävarmuutta ja annetaan eräällä tavalla oikeutus hämäykselle, viralliselle, julkiselle hämäykselle. Tämä ei ole ihan ok, eli pitäisi olla reilusti sitä mieltä kuin on. Se on kaikkien etu loppujen lopuksi. Kuka tämän keksi, sitä en tiedä, enkä muuten halua tietääkään. Se ei asiaa paranna yhtään.

Sitten yksi asia, joka tulee tässä esille, on nämä Esr- ja muut hankkeet. Sitä minä ihmettelen kauheasti, kenen ihmeen etu on tehdä sellainen byrokratiasirkus kuin Esr-hankkeitten läpivieminen on. Siis sen täytyy olla jonkun etu, kun se on luotu ja sitä ylläpidetään. Nykyinen hallituskin saatettiin aivan kohtuuttomaan tilanteeseen viime keväänä, kun piti nopeasti pahentuvassa työttömyystilanteessa ryhtyä kaivamaan jotakin toimeliaisuutta ilman, että otetaan taas yksi lisäbudjetti käyttöön. Silloin todettiin, että 60 miljoonaa euroa Esr-rahoja käynnistetään, ja sitten huomataan, että seinä tuli vastaan. Tarkastusvaliokunta oli tarkastusreissulla Temmissä, ja ministeri Pekkarinen oli siellä vastaamassa ministeriön puolesta ja totesi, että hankalata on, mutta yritetään tästä selviytyä. No, nyt on sitten viiveellä jollakin tavalla selvitty. Se siis koskee jo tätä vuotta.

Arvoisa puhemies! Siis näin, minun mielestäni vaan, näitä asioita pitäisi tarkastella, mutta näitä ei voi tuommoiseen mietintöön laittaa millään ylös. Siinä sitten tulee väärin ymmärryksiä ja vaikka mitä, ja niin voi tulla tästäkin.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin kiittää tarkastusvaliokuntaa ja sen puheenjohtajaa ed. Matti Ahdetta ja kaikkia jäseniä myöskin erinomaisesta työstä ja yhteiskunnallisesti oikeisiin asioihin kajoamisesta.

En malta olla tarttumatta tähän ed. Pulliaisen kohtaan, kun hän kävi kiinni tähän harhaanjohtavaan termiin tuottavuusohjelma. Totesitte, aivan niin kuin täällä valiokunnan mietinnössäkin, että siinä harhautetaan päättäjiä, kansalaisia ja ihmisiä. Suomalaiseen politiikkaan ei mielestäni istu tämän kaltainen epärehellisyys, mitä tämän tuottavuusohjelman ympärillä käydään lävitse.

Viimeistään nyt, kun tämä asia tulee valiokunnan mietinnössä näin todetuksi, toivon myöskin, että hallituspuolueen edustajat ihan oikeasti ja vakavasti ottaisitte huomioon tämän asian, että keskeytettäisiin (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tämä tuottavuusohjelma tilanteessa, johon se ei mitenkään sovi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen käytti jälleen erittäin hyvän puheenvuoron, käytännössä tuki sitä kritiikkiä, mikä tähän tuottavuusohjelmaan on kohdistunut etenkin opposition puolelta, mutta ed. Pulliainen hallitusrintamasta yhtyy siihen tai tukee juuri tuota näkökulmaa, että asia pitäisi avata. Siinä on kysymys yksinkertaisesti työntekijöiden määrän vähentämisestä, ei tuottavuuden lisäämisestä. Käytännössähän se toimii, jos niin voidaan ajatella, tehokkuutta ja toimivuutta vastaan tämä ohjelman ortodoksinen toteuttamistapa.

Muuten tämä terveysarkisto on hyvä asia, mutta olisin toivonut, että myös tarkastusvaliokunnan jäsenet laajemmin olisivat tuoneet esiin niitä ongelmia, mitkä liittyvät yleensäkin terveydenhuollon tietojärjestelmään. Tuntuu ja vaikuttaa siltä, että sekä lääkärit että hoitajat hoitavat nykyään enemmän tietokoneita kuin potilaita.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan kiinnittää huomiota tähän tuottavuusohjelmaan. Kyllä tietenkin on niin, että myös julkisella sektorilla työn tuottavuutta pitää parantaa. Muun muassa täällä toisena asiana ollut it-hanke on eräs niistä toimista, joilla voidaan tuottavuutta parantaa ja jota kautta myöskin henkilöstöä vähentää, kun otetaan fiksuja toimintatapoja käyttöön. Siinä mielessä työn tuottavuuden lisääminen tarkoittaa sitä, että voidaan myöskin henkilöstöä järkevällä tavalla vähentää, ja se on tarpeellista, kun ajatellaan, mikä meitä odottaa suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle, mikä tilanne on, kun yksityisellä sektorilla pitäisi saada kasvua aikaiseksi ja työvoimaa sinne.

Mutta tässä on, totta kai, epäkohtia. Eräs sellainen on, että tätä on ryhdytty toteuttamaan ulkoistamishankkeilla, mikä tarkoittaa sitä, että samat työt ostetaan (Puhemies: Minuutti!) ulkopuolelta, ja tässä ei ole kyllä kysymys mistään tuottavuustavoitteesta vaan silmänkääntötempusta, jolla valtion työllistettyjen (Puhemies: Minuutti on mennyt!) määrää saadaan alemmaksi ja samat työt kuitenkin ostetaan ulkopuolelta.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen kovin tyytyväinen, että ed. Korkeaoja huomasi myöskin tämän näkökulman tässä asiassa, että valiokuntahan ei tässä lähtökohtaisesti esitä poliittista arvostelua siitä, onko julkisella sektorilla työn tuottavuus välttämätöntä ja joudummeko jatkamaan niin, jotta tulevaisuuden haasteista selvitään. Tässä asiantuntijakuulemiseen viitataan ja oikeastaan tähän nimityskysymykseen; valiokunnan mielestä tuottavuus-sanan käyttö onkin tämän ohjelman yhteydessä harhaanjohtavaa. Itse siitä poliittisesta kannanotosta, joudutaanko valtiolla myöskin tulevaisuudessa tuottavuusohjelmaa tekemään kaikin eri tavoin, keskustelimme valiokunnassa vielä mietinnön loppuvaiheessa ja pääsimme tällaiseen yhteisymmärrykseen, että tämä asiantuntemiskuulemiseen viittaaminen on se oikea tapa, millä me otamme kantaa siihen.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä, että ulkoistamistilanteessa on eräällä tavalla itsensä pettämistä, jos siinä yhteydessä ei tapahdu todellisuudessa minkään näköistä toiminnan kehittämistä. Se vain siirtää kustannuseriä palkoista alihankintaan ja meillä näkyy henkilöstössä vähennyksiä, mutta se ei todellisuudessa kerro siitä, onko toiminnassa tapahtunut kehitystä.

Mielestäni ovat todella vaarallisia puheet, joissa sanotaan, että tuottavuusohjelma pitäisi keskeyttää. Meillä ei yksinkertaisesti ole muuta mahdollisuutta kuin hakea uusia toimintamalleja. Meillä on ensimmäisiä vuosia tulossa, kun työmarkkinoilta poistuu enemmän kuin sinne tulee väkeä. Tulevan talouskasvun kannalta on aivan mahdoton tilanne, jos meillä julkisen sektorin osuus on liian suuri. Se tulee olemaan myös talouskasvun esteenä. Myös kun katsotaan sitä tilannetta, että ikääntyviä on yhä enemmän, me tarvitsemme hoivatyössä niitä käsiä, emme siellä paperinpyörittämisessä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 1990-luvun alussa sanottiin, että Suomen julkisen sektorin hallinnolla voitaisiin hallinnoida 20 miljoonan kansakuntaa. Meitä on 5 miljoonaa. Mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun silloin yritettiin saada jonkinlaista järkeä hallinnon pöhötautiin ja paisumiseen? Päinvastoin, julkinen sektori on jo tällä hetkellä laajentunut niin runsaasti, että se imee kaiken työvoiman yksityiseltä sektorilta. Se tarvitsee työmenetelmien ja järjestelmien kehittämistä, se tarvitsee tuottavuusohjelmaa. Olipa se sitten minkälainen tahansa, niin jotakin täytyy työmenetelmille ja hallinnolle tehdä. Eihän tästä näin tule yhtään mitään. Se, mitä minä toivon, on se, että asiat perattaisiin ja käytäisiin läpi, mitä voidaan tehdä.

Mutta vastarinta esimerkiksi kunnissa on kova. Esimerkiksi tämä Hus, arvoisa kansanedustaja, on yksi esimerkki siitä, että mitään ei voida tehdä. (Puhemies: Ja nyt on minuutti täysi!) Kun vanhat rakenteet ja vanhat ajatukset ja vanhat työmenetelmät painoivat päälle, piti ottaa takaisin kaikki uudistukset.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu alkaa huolestuttavasti saada juuri niitä piirteitä, jotka ovat tehneet tästä tuottavuuskeskustelusta niin ongelmallisen. Puhutaan ihan eri asioista. Minusta tämän mietinnön erityinen ansio on se, että siinä korostetaan kokonaistuottavuutta. Valtio tarvitsee erittäin tiukan tuottavuusohjelman, mutta ei tällaista tuottavuusohjelmaa, jota nyt sovelletaan. Tämä tuottavuusohjelma johtaa osaltaan jopa siihen, että tuottavuus monilla aloilla heikkenee, koska ihmisten selkänahastakaan ei voida repiä mitä tahansa. Siksi me tarvitsemme ohjelman, joka ottaa huomioon tuottavuuden, taloudellisuuden ja vaikuttavuuden samalla kertaa. Kokonaistuottavuutta me tarvitsemme.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tässä mietinnössä otetaan kantaa vain termiin tuottavuus ja todetaan se harhaanjohtavaksi, ja piste siinä.

Arvoisa puhemies! Silloin, kun tämä keskustelu alkoi heti tämän hallituskauden alussa, pääministeri itse viittasi siihen, että muun muassa tätä oikeaa tuottavuutta voidaan parantaa tietohallintojärjestelmiä kehittämällä. Nyt jokainen tämän mietinnön lukenut on huomannut, että jos jossakin mättää, niin siellä mättää, elikkä siellä, missä olisi pitänyt tapahtua jotakin, ei ole tapahtunut mitään myönteistä.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Onpa mukava saada kerrankin kehuja ja kiitosta valiokuntatyöstä. Luulen, että valiokunnan jäsenet kovin kiitollisina tätä kuuntelevat. (Ed. Pulliainen: Se tässä parin tunnin aikana häviää pois!) — No, kyllä varmaan. — Tarkastusvaliokunnan mietinnössä on puututtu todella erittäin olennaisiin ongelmakohtiin, ja luonnollisesti valiokunta edellyttää, että hallitus todella kiinnittää huomiota näihin asioihin ja hakee myös niihin ratkaisuja.

Terveydenhuollon sujuvuus on saanut jatkuvasti kritiikkiä myös täällä salissa. Ed. Tiusanenkin tuossa äskeisessä puheenvuorossaan nosti asian taas esille. Eli terveydenhuollon toimivuutta on parannettu usealla tapaa muiden muassa rakenteita korjaamalla, terveyspiirejä muodostamalla jne.

Eduskunta edellytti jo vuonna 2008 kannanotossaan terveydenhuollon tietojärjestelmien uudistamista ja yhteentoimivuutta. Tuolloin jo havaittiin ne uhat, joita järjestelmän toimimattomuus saattaa aiheuttaa potilasturvallisuudelle. Vaikka kyseessä on potilasturvallisuus, on tietojärjestelmien uusiminen viivästynyt ja takkuillut. Valiokunta on nostanut uudelleen ongelman esille. Toivon, että ministeriö todella tarttuu asiaan ja ottaa vakavasti eduskunnan vaatimukset.

Toisena nostan esille mielenterveyshuollossa havaitut ongelmat. Se on vahvasti esillä meidän valiokunnan mietinnössä, ja puheenjohtajakin korosti tätä asiaa. Psykiatrivaje on Työmarkkinalaitoksen selvityksen mukaan 121 psykiatria. Lasten psykiatrivaje on noin 33 ja nuorisopsykiatrivaje 24 virkaa eli siis valtavia lukuja. Näissä luvuissahan eivät olleet mukana sen enempää Kymenlaakson kuin Lapinkaan vajeet.

Vasta uutisoitiin Kauhajoen koulusurmien tutkintamateriaali, jota ei voi muuten ohittaa myöskään päätöksenteossa. Mielenterveyspalvelujen riittävyydellä voimme tulevaisuudessa ehkä ennaltaehkäistä vastaavia tilanteita. Täällä salissa on mielenterveyspalveluiden tarpeellisuus nostettu useaan otteeseen esille, mutta minulla on semmoinen tunne, että hallitus ei ole nähnyt tämän asian vakavuutta, kun kerran ei ole ryhdytty konkreettisiin toimenpiteisiin.

Vuonna 1994 erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon mielenterveyskäyntien määrä oli 1,3 miljoonaa ja vuonna 2006 se oli jo 2,1 miljoonaa. Nämä luvut jos mitkä kuvaavat hoitohenkilökunnan lisääntyvää tarvetta. Valiokunta puuttui tähän ja nosti myös ennaltaehkäisevän työn merkityksen vahvasti esille.

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokuntaa voi edelleen pitää uudehkona mutta todella tärkeänä valiokuntana, ja edelleen kiitos vain, että se on havaittu myös täällä salissa. Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus ja valiokunnan mietintö osoittavat muun muassa sen, kuinka tärkeää on, että eduskunta seuraa, kuinka hallitus toteuttaa eduskunnan päätöksiä. Tässäkin valiokunnan kannanotossa on puututtu olennaisiin asioihin kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Tähän valiokunnan mietinnössä olevaan kannanottoon voisi todeta sen, että kun siinä on kaksi kannanottoa, niin niillä on eri mittaluokan tausta.

Toinenhan perustuu nimettömään kanteluun, joka lähtee tästä kotisivuhölmöilystä: 270 000 tuhlataan kotisivuihin, jotka eivät ole käytössä kuin vuoden, ja sitten kun uudet tehdään, ne tehdään 15 000:lla, elikkä, todella huolimatonta ja törkeää veronmaksajien rahojen käyttöä tässä kohdin.

Toinen liittyy sosiaali- ja terveysalan tietojärjestelmien yhteensopivuuteen ja yhteentoimivuuteen. Tässähän edellytetään, että lainsäädäntötasolla pitää tähän päästä, ja tämä on erittäin kova kannanotto, ja tämän taustalla on se informaatio, joka on saatu, että meillä — niin kuin ed. Tiusanen totesi, ja sehän taisi olla jo aikoinaan, oliko se tulevaisuusvaliokunnan kannanotossa — 70 prosenttia lääkäreiden ajasta menee tiedon käsittelyyn ja siirtämiseen ja vain 30 prosenttia jää potilaiden hoitoon. Tämä ongelma jatkuu ja jatkuu, ja miljardit palavat, ja sen vuoksi on todella tärkeää, että tässä päästäisiin eteenpäin.

Tuottavuusohjelmasta sen verran, että se oli valtiovarainministeriön korkein virkamies, joka asiantuntijakuulemisessa selkeästi tunnusti sen, että alun perin annettiin tuottavuusohjelmalle väärä nimi. Rehellisempi nimi olisi ollut henkilöstön vähentämisohjelma, mutta tämä tuottavuusohjelma oli nähtävästi myyvempi ja helpompi terminä lanseerata.

Lisäksi kiinnitän vielä huomiota teemaan, joka on ollut vahvasti esillä tässä mietinnössä: nuorisotyöttömyys. Nyt kun työttömyys pahenee, kaikista tuhoisinta tulevaisuuden rakentamisen kannalta on se, mitä tapahtuu nuorisotyöttömyydelle. Sitä ei saa päästää liiaksi kasvamaan. Nuoria ei saa päästä syrjäytymään työttömyyden kautta tässä tilanteessa, koska heidän työpanostaan tämä yhteiskunta jatkossa tarvitsee.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston perimmäisenä päämääränä on edistää tuloksellisuutta ja korkealaatuista valtiontalouden hoitoa. Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa nousee esiin monia asioita, joita voidaan ja pitää tehdä nykyistä paremmin. Eduskunnan tarkastusvaliokunta on nyt käsiteltävässä mietinnössään "Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta toiminnastaan varainhoitovuodelta 2008" nostanut esille useita tärkeinä pitämiään valvontahavaintoja, kuten sähköiset palvelut ja terveydenhuollon tietojärjestelmät, Valviran hankintatoimen tarkastuksen, tuottavuusohjelman ja julkistalouden kestävyysvajeen sekä lainsäädännön laadun erityisesti mielenterveyspalveluissa. Näitä asioitahan tässä nyt jo aiemmissa puheenvuoroissa on ihan ansiokkaasti nostettu esiin. Haluan niistä itsekin joitakin ottaa esille.

Valiokunnan mielestä julkisen sektorin it-ohjaus ei ole hallituksen asettamiin tavoitteisiin nähden toimivaa. Vaarana on, että tietotekniikan soveltaminen julkisissa palveluissa ajautuu sivuraiteille ja tuottavuushyödyt jäävät saamatta. Olemme jääneet kansainvälisessä tietoyhteiskuntavertailussa jälkeen muista Pohjoismaista sekä Virosta ja pudonneet samaan kastiin Mongolian kanssa. Tietoyhteiskunnan vauhdittamiseksi tarvitaan lainsäädännön nykyistä tehokkaampaa käyttöä sekä kuntien ja valtionhallinnon yhteisiä standardeja ja avoimia rajapintoja, joilla varmistetaan tietojärjestelmien yhteentoimivuus.

Vapauttamalla aikaa ja ihmistyötä tarpeettomasta tietojärjestelmien kanssa toimimisesta voidaan esimerkiksi terveydenhuollossa lisätä itse potilastyöhön suunnattavia voimavaroja, niin kuin täällä ed. Uotila juuri äsken totesi. Palvelujen sujuvuuden edellytyksenä ovat yhteentoimivat tietojärjestelmät ja tehokkaat palveluprosessit, tai muutoin terveydenhuollon henkilöstöä ja asiakkaita kuormitetaan vain lisää potilastietojen jatkuvalla etsimisellä ja niiden uudelleenkirjaamisella järjestelmästä toiseen.

Eduskunta on aiemmissa kannanotoissaan edellyttänyt, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla taataan julkishallinnon ja ensimmäiseksi terveydenhuollon tietojärjestelmien yhteentoimivuus, yhteiset sovelluspalvelut ja avoimet rajapinnat tietojärjestelmien väliseen saumattomaan tietojen vaihtoon. Lisäksi eduskunta on edellyttänyt, että hallitus varmistaa kansallisen terveydenhuollon tietojärjestelmän käyttöönoton lain asettaman aikataulun mukaisesti 1.4.2011 mennessä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on käynyt ilmi, ettei lain edellyttämä aikataulu toteudu. Valiokunta on huolestunut myös siitä, että valtion ja kuntien tietojärjestelmiä kehitetään hajallaan ja hallinnon eri sektorien sisällä ilman yhteistä arkkitehtuuria. Esimerkiksi terveydenhuollon laajat hankkeet ovat täysin irrallaan valtiovarainministeriön johdolla tapahtuvasta julkisen sektorin tietohallinnon kehittämisestä. Julkisen sektorin it-ohjaus ei ole toiminut. Keskeistä osaamista on ulkoistettu konsulteille ja hankkeita on toteutettu ilman asianmukaista kilpailutusta, niin kuin valiokunnan mietinnöstä käy ilmi.

Tarkastusvaliokunnan ehdotus onkin, että eduskunta hyväksyy kertomuksen johdosta seuraavan kannanoton: "1. Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee lainsäädännön, jonka mukaisesti julkisen sektorin tietojärjestelmien yhteentoimivuus ja yhteensopivuus voidaan toteuttaa lainsäädäntöön perustuen viranomais-tehtävänä. 2. Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää ne toimenpiteet, joita Sosiaali- ja ter-veysalan lupa- ja valvontavirastoa koskevan tarkastuksen johdosta on tehty. 3. Eduskunta edellyttää hallituksen raportoivan kannanoton kohdissa 1-2 edellytettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta valtion tilinpäätöskertomuksessa vuodelta 2009."

Arvoisa puhemies! Julkisen talouden kestävyysvajeen arvioidaan olevan tällä hetkellä yli 6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kestävyysvajeen hoitamisessa ratkaisevaa on Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksen mukaan työllisyys, jonka vielä ensi vuonnakin arvioidaan heikkenevän. Kaikkein vakavinta työttömyys on nuorten kohdalla, joiden työttömyys oli lokakuussa jo lähes 20 prosenttia. Kansantalouden ja kestävyysvajeen hoidon kannalta on nuorten työllistymismahdollisuuksien nopea ja voimakas lisääminen tärkeää sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Tämä edesauttaa talouden kasvun alkaessa nuorten työllistymistä ja luo edellytyksiä työllisyysasteen pysyvämmälle nostamiselle. Edellisen laman kaltaiset, pitkällä aikavälillä vaikuttaneet kansantalouden menetykset — massatyöttömyys, laaja sekä pitkäaikainen rakenteellinen työttömyys sekä osan työvoimasta pysyvä syrjäytyminen työmarkkinoiden ulkopuolelle — tulee ehdottomasti välttää.

Valiokunta on Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta nostanut mietinnössään esiin myös mielenterveyspalvelut ja lainsäädännön laadun. Mielenterveyden häiriöiden kustannukset yhteiskunnalle ovat suuret. Ongelmat julkisten mielenterveyspalvelujen järjestämisessä johtuvat valiokunnan mielestä osin henkilövoimavarojen epätarkoituksenmukaisesta kohdentamisesta ja riittämättömyydestä. Valiokunnan mielestä on tärkeää luoda riittävät edellytykset myös ennalta ehkäisevälle mielenterveystyölle. Ennalta ehkäisevä työ on kansantaloudellisestikin merkittävää, sillä sen avulla voidaan mahdollistaa parempi työelämään osallistuminen ja alentaa pitkästä työkyvyttömyydestä aiheutuvia kustannuksia.

Arvoisa puhemies! Tuottavuusohjelmasta Valtiontalouden tarkastusvirasto toteaa muun muassa, että olisi enemmän kiinnitettävä huomiota kokonaistuottavuuteen; nyt pääpaino on ollut henkilöstötyövuosien vähentämisessä. Valtion tuottavuusohjelmassa oli alun perin kyse työvoimaennusteisiin perustuvasta valtion henkilöstön vähentämisen tarpeesta, jotta koulutettu työvoima riittäisi myös yksityiselle sektorille, kun työikäisen väestön määrä vähenee. Tuottavuusohjelma on tästä näkökulmasta katsoen välttämätön, mutta sitä on toteutettu niin, että ei ole välttämättä ensisijaisesti pyritty toteuttamaan ja tuottamaan palveluita järkevästi hyödyntäen tietotekniikkaa ja järkevämpiä palveluprosesseja, vaan nyt käytännössä tehtäviä on ulkoistettu ja useissa tapauksissa todellinen tuottavuus on heikentynyt. Toteutettu tuottavuusohjelma ei ole myöskään täysin synkronissa valtion palveluksesta eläköitymisen kanssa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi yleishuomio mietinnön taustatekijöistä.

Täällä jopa ed. Ukkola tunnusti tarkastusvaliokunnan aikaansaannosten merkityksen, ja syytä onkin viimeistään nyt. Minusta tämä mietintö osoittaa tarkastusvaliokunnan tarpeellisuuden monella tapaa. Ensinnäkin se osoittaa sen sillä tavalla, mikä merkitys tarkastusvaliokunnalla on edustajien — erityisesti ehkä hallituspuolueitten, mutta myös tietysti oppositiopuolueitten edustajien — mielenterveydelle, kun kerrankin pääsee puhumaan oikeista asioista ihan vapaasti.

Täällähän on se ongelma, että kun normaaleissa pykälävaliokunnissa on hirttäydytty tähän kirjan mukaan -meininkiin, niin näyttäisi siltä, että tarkastusvaliokunta tuo sellaisen henkireiän, jossa päästään puuttumaan keskeisiin ongelmallisiin kysymyksiin, joihin riittävän voimakkaan ja tarpeellisen puuttumisen estävät poliittiset esteet. Luulen, että siinä mielessä, jos tarkastusvaliokunta voi jatkaa näin, (Ed. Pulliaisen välihuuto) niin paitsi terapeuttista, sillä tulee olemaan laajemmaltikin yhteiskuntapoliittista merkitystä, koska nythän tässä, kuten ed. Uotila aiemmin sanoi, tässä mietinnössä kiinnitetään lausumatasolla huomiota kahteen aika erikokoiseen asiaan.

Siis tietenkin tämä Teon kotisivujen rahantärväys ja säännöksistä piittaamattomuus on asia, johon tietysti aina pitää puuttua. Mutta pitäisin kuitenkin paljon merkittävämpänä ja tärkeämpänä sitä puolta, joka tulee esiin ensinnäkin tässä esityksessä siinä, mitä pitäisi tehdä näille terveydenhuollon it-järjestelmille ja toisaalta ehkä vielä pidemmälle mennen — kun valiokunta ottaa kantaa myöskin lainsäädäntöön — näille paremman säätelyn periaatteille. Silloin ollaan sellaisessa ytimessä, joka voi aidosti tuoda laajemmaltikin tähän eduskuntatyöhön merkitystä. Minä näen, että ehkä kuitenkin tarkastusvaliokunnan keskeinen tehtävä- ja merkitsevyysalue saattaa löytyä sieltä. Yhdistyneenä Valtiontalouden tarkastusviraston toimintaan, jota olen oppinut entistä enemmän koko ajan matkan edetessä arvostamaan, minusta tuntuu, että tämä saattaa olla, käyttääkseni tällaista elokuvallista vertausta, alku ihan uudelle ystävyydelle ja yhteistyölle.

Mutta sitten näihin muutamiin mietinnön osiin.

Terveydenhuollon tietojärjestelmien ja niitten ongelmien kuvaus saattaa sinänsä sekin olla terapeuttista luettavaa, mutta onhan se toisaalta murheellistakin, ja kun tiedämme, että jotain pitäisi tehdä, niin tämä valiokunnan lausumaksi kirjaama vaatimus on kyllä ansiokas. Minä vaan mietin tykönäni, mitä se saattaisi merkitä käytännössä ja minkälaisia käytännön toteutumisen edellytyksiä sillä on. Siinä nimittäin väistämättä jouduttaisiin tunkeutumaan myöskin, sanoisiko, perustuslain — en nyt sano valitettavasti, mutta turhan voimakkaasti — turvaaman yksityisomistuksen tai oikeuksien hallinnan kentälle, koska niin hyvin nykyiset järjestelmien omistajat ovat onnistuneet linnakkeensa panssaroimaan. Toisaalta kysymys on myöskin siitä, mistä löytyy se asiantuntemus, joka ne pykälät kirjoittaa niin, että osutaan oikeaan paikkaan. Mutta jos näin käy, niin olen todella iloinen.

Tuottavuudesta täällä on puhuttu runsaasti, ja itsekin siitä olen puhunut aivan tarpeeksi. Minun tekee mieleni vain kysyä, että entä jos tuottavuusohjelma toimisi niin kuin sen pitäisi jatkossa toimia, niin että kun pystymme parantamaan tuottavuutta, voimme siirtää henkilöstöä niistä tehtävistä, joissa sitä ei enää tarvita, niihin, joissa sitä tarvitaan entistä enemmän. Kun ilmeisesti jonkinlaisia "saavutuksia" tämä "tuottavuusohjelma", joka nyt on meneillään, on saavuttanut, niin tuokaa minulle valtionhallinnosta yksi työntekijä, joka voi sanoa, että sain työkaverin sen ansiosta, että jossain muualla tuottavuus parani. Onko tämmöisiä siirtoja nähty missään? Onko tuottavuushyötyjä siirretty jonnekin? Ei ole havaintoja.

Kaiken kaikkiaan, kun puhutaan terveydenhuollosta, niin ongelmahan siellä on tietenkin se, että kun kaikki eri osapuolet, joita siellä on riittämiin, vaikka kuinka paljon ja liikaakin välillä, pitävät huolta omista eduistaan, toteutuu tämä osaoptimoinnin maksimointi, jota tapahtuu erityisesti julkisen terveydenhuollon sisällä. Ehkä nämä it-asiat ei välttämättä ole se keskeisin paikka, missä sen olisi voinut sanoa, mutta kun mennään sitten terveydenhuollon rahoitukseen, niin jos johonkin pitää puuttua, niin se on osaoptimointi. Onhan se nyt ihan kummallista, että potilaalle annetaan huonompia ja kalliimpia lääkkeitä sen takia, että niitä ei joudu kunta maksamaan, vaan että ne voidaan panna Kelan ja potilaan piikkiin. Kyllä tällainen toiminta pitäisi saada sieltä joka tapauksessa pois, ja siinä yhteydessä sitten kun sekin saadaan, niin toivon mukaan saadaan myöskin nämä atk-järjestelmät toimimaan niin, että enemmän voimavaroja jää käytettäväksi todella niihin tehtäviin, joissa niitä oikeasti tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Turha tässä on hyvää enemmälti kehua, niin että oikeastaan tiivistäisin. Ennen sitä sanon vielä sen, että myöskin tuottavuuden lisäämisellä pystytään vaikuttamaan myöskin siihen, että niitä palveluita ja niitä julkishyödykkeitä, joita tuotetaan, voidaan jakaa oikeudenmukaisemmin ja tasa-arvoisemmin ja parantaa yhteiskunnan tasa-arvoisuutta. Tältä pohjalta, arvoisa puhemies, näin itsenäisyyspäivän jälkeisenä iltapäivänä on ehkä hyvä nostaa yksi tunnus ikään kuin muistona menneiltä ajoilta: eteenpäin tarkastusvaliokunnan viitoittamaa tietä tuottavampaan, vaikuttavampaan, oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaan Suomeen.

Sanna  Lauslahti /kok:

(Ed. Gustafsson: Lauslahti kannattaa tätä loppulausumaa!) Arvoisa puhemies! Ajattelin aloittaa. Täällä on nostettu mielenterveystyö esille ja se, kuinka meillä palvelut eivät riitä tänä päivänä. Täällä on mielenkiintoisia tosiasioita nostettu esille, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon mielenterveyskäyntejä oli yhteensä 1,3 miljoonaa vuonna 1994 ja 2,1 miljoonaa vuonna 2006.

Samaan aikaan me näemme tilastoista, että vuosien 2004—2008 aikana, meidän kaikista parhaimpina taloudellisina vuosina, masennuksen takia alkaneet sairastumispäivät nuorilla ovat kasvaneet huimasti eli alle 30-vuotiailla miehillä 40 prosenttia, naisilla 49 prosenttia. Tämä pysäyttää miettimään, mitä meillä on yhteiskunnassa tapahtunut. Siinä ei riitä se, että me olemme hoitamassa mielenterveyspotilaita pelkästään. Mielestäni on hieno asia, että tarkastusvaliokunta on nostanut myös ennalta ehkäisevän mielenterveystyön näkyviin.

Toisaalta epäilen, vaikka me tekisimme ennalta ehkäisevää mielenterveystyötä nykyistä enemmän, tuleeko se auttamaan asiaa. Tämä vaatii ehkä vakavamman yhteiskunnallisen keskustelun. Jos lähdetään vertaamaan, minkälainen maailma oli vuonna 1970 tai 1980 ja miltä näyttää maailma 2000-luvulla, me elämme hyvin erinäköisessä yhteiskunnassa. Aikaisemmin maailma oli pysyvämpää ja vakaata ja myös turvallisempaa. Tänä päivänä eletään yhteiskunnassa, jossa oikeastaan mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos. Tässä voi kysyä, ovatko meidän ihmisaivomme pysyneet enää tämän muutoksen mukana. Oikeastaan olen enemmän huolissani niistä nuorista, jotka näkyvät näissä tilastoissa voimakkaana piikkinä. Onko meillä käytävä vakavampi yhteiskunnallinen keskustelu, miten me luomme vakaampaa yhteiskuntaa, jossa meillä myös nuorilla, kasvuikäisillä on huomattavasti, miten sanoisi, kovempi pohja lähteä kasvamaan?

Tietenkin on kysymys siitä, ovatko meidän yhteiskunnalliset rakenteet eläneet tämän muun maailman rakenteiden muutoksen myötä. Jotain vikaa on todettava tässä meidän yhteiskunnassamme tapahtuneen, kun vertaa sitä, että me elämme varmasti niitä rikkaimpia vuosia, rikkaimpia materiaalisesti, mutta samaan aikaan me elämme eräällä tavalla henkisesti kipeimpiä vuosia. Se kertoo siitä, että talouskasvu ja, sanotaan, henkinen hyvinvointi eivät kulje itse asiassa rinta rinnan. Siltä osin ovat nämä hyvät keskustelut olleet, pitääkö bkt:ssa huomioida myös henkisen hyvinvoinnin puoli. Varmasti se on se asia, joka on nostettava esille.

Se tietenkin on selvää, että jos eletään tällaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa ja lapset ja nuoret elävät vielä vaikeampia hetkiä laman aikana, kun perheissä näkyvät työttömyys ja lomautukset, niin kyllä tässä tämä ennalta ehkäisevä työ nousee hyvinkin tärkeään merkitykseen. Edellisen laman leikkaukset koulujen terveydenhuolloissa ja kuraattoreissa olivat sellaisia, että meidän itse asiassa pitäisi tehdä sinne panostuksia takaisinpäin, vaikka rahalliset resurssit ovat hyvinkin vaikeat.

Tarkastusvaliokunta on nostanut monta tärkeää asiaa sieltä Vtv:n kertomuksesta, mutta ajattelin ottaa yhden täältä, jossa puhuttiin paremman sääntelyn periaatteesta, vaikkakin tässä oli mielenterveyspalvelut ja perusopetus. Mutta mielestäni aihe vaatii kyllä nykyistä enemmän ei pelkästään keskustelua mutta yhtä lailla tekoja.

Täällä on nostettu esille myös kysymys, pitääkö laki säätää, jos ei rahoituskysymystä voida ratkaista. Mielestäni ei pidä säätää lakia, jos ei pystytä rahoitusta turvaamaan riittävästi. Samoin paremman sääntelyn periaatteessa on myös pohdinta siinä, että kun tehdään lakia, niin pystytään arvioimaan ne poikkihallinnolliset vaikutukset. Aika usein meillä käy sillä tavalla, että tehdään laki, joka on erittäin hyvä sen yhden toiminnan kannalta, mutta saattaa olla, että meillä jossain kohdassa siellä prosessia tulee pullonkaula ja saatetaan aiheuttaa todellinen kaaostilanne. Tältä osin meillä on paikka miettiä poikkihallinnolliset vaikutukset oikeastaan jokaisen tekemämme lain tai budjettipäätöksen yhteydessä.

Mitä muuta paremman sääntelyn osalta pitäisi nostaa esille, mitä on ollut tänä aikana, kun olen ollut täällä ja katsonut: ensin ei pidä päättää lopputulosta ja lähteä rukkaamaan sitä lakia sen lopputuloksen mukaiseksi ja tehdä perusteluita. Hyvässä, paremmassa lainsäädännössä aidosti käydään läpi erilaiset vaihtoehdot hyvine ja huonoine puolineen. Totta kai on poliittisen päättäjän tiedettävä kaikki ne hyvät ja huonot puolet, ja jos valitaan se epätyydyttävämpi vaihtoehto, niin tiedetään, että siihen liittyy niitä negatiivisia puolia. Tästä meillä on valitettavasti olemassa esimerkkejä. Paremman sääntelyn periaatteissa meillä on aika helppo lähteä tekemään muutoksia, eikä se vaadi edes rahaa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sähköisten potilas- ja lääketietojen käyttämistä ja säilyttämistä koskevasta järjestelmästä on pidetty melua jo lähes vuosikymmen. Terveydenhuollon henkilöstöä on pyritty massiivisesti kouluttamaan potilastietojärjestelmien osaajiksi. Yliopistoissa ja korkeakouluissa on suunniteltu hankkeita, joiden tarkoituksena on ollut erilaisten tietojärjestelmien ja -ohjelmistojen yhdistäminen yhteiseksi kokonaisuudeksi. Kansallisen terveysarkiston piti olla kaikkien käytössä viimeistään huhtikuussa 2011. Tämän suurimpiin kuuluvan, yli 20 miljoonan euron tietojärjestelmähankkeen tavoiteaikataulu on jälleen kerran osoittautunut aivan liian kireäksi. Vuonna 2007 esitelty kansallinen terveysarkisto on hurjan kokoinen hankepaketti. Se koskettaa perusterveydenhuoltoa, erikoissairaanhoitoa, apteekkeja, terveydenhuollon organisaatioita, useita teknologiatoimittajia sekä kaikkia kansalaisia. Samaan aikaan, kun nykyistä arkistoa rakennetaan, sen teknologia vanhenee kovaa vauhtia. Kansalliseen terveysarkistoon kuuluvat sähköisen potilastiedon sähköinen resepti, kansallinen lääketietokanta sekä kansalaisten omien reseptien ja potilastietojen katselu verkossa.

Arvoisa puhemies! Kun Suomessa alettiin vuonna 2007 rakentaa uusia terveydenhuollon tietojärjestelmäpalveluita, harva osasi arvata, kuinka suuresta urakasta on kyse. Tuolloin kansallisen terveysarkiston tietojärjestelmän kokonaisarvioksi arvioitiin noin 20 miljoonaa euroa. Kyseessä on siis Kelalle kokonaisuuden rakentamista varten suunnattu raha, mutta hankkeen hinta on nousussa, kun terveysarkiston valmistuminen viivästyy. Tämän lisäksi tulevat terveydenhuollon organisaatioiden käyttöönottokustannukset. Näiden kustannusten kokonaissumma riippuu paljolti siitä, tehdäänkö hankinnoissa ja käyttöönotossa yhteistyötä. Uhkana ja riskinä on, ettei arkisto koskaan valmistu tai että sen käyttäminen tulee niin vaikeaksi, ettei kukaan halua koko järjestelmää. Odotettavissa on myös riski järjestelmän hinnan noususta.

Olen useissa yhteyksissä tuonut ilmi valtion organisaatioiden kyvyttömyyden johtaa tietotekniikkaprojekteja. Kysymys ei ole pelkästään tekniikan osaamisesta vaan taidosta ymmärtää valtion toimintaprosesseja sekä rakentaa useita prosesseja tietotekniikan kehittyessä. Yleisin syy tietotekniikan käytön hitaaseen leviämiseen on siinä, että hienoa järjestelmää ei osata käyttää riittävästi. Henkilöstöä ei ole koulutettu uuden tekniikan käyttämiseen ja uusiin tekniikan edellyttämiin toimintaprosesseihin.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että hallitus ottaa valtion tietotekniikkahankkeet haltuunsa ja rekrytoi sekä tietotekniikan että oman ammattialansa osaajia. Nyt valtio heittää miljoonia euroja Kankkulan kaivoon seurauksena epäonnistuneista tietotekniikkaprojekteista.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jotta tässä itse pystyisi olemaan valiokunnan hengen kanssa myöskin tuloksellinen talolle, niin pitäisi pystyä puristamaan oma puheenvuoronsa 2 minuuttiin paikalta, kun 44 kohtaa on tänään meidän päiväjärjestyksessä.

Mutta ensinnäkin kohta 1. Meidän eduskunnan ja valtion taloudellinen tarkastusvirasto on tällä hetkellä eurooppalaista ja maailmanlaajuista huippuluokkaa. Meillä on osaava virkamiehistö, ja oikeastaan tämän hyvän virkamiehistön osaamisen kautta me eduskunnan tarkastusvaliokunta olemme ottaneet niitä koppeja, mitä meille on sieltä erikseen annettu. Minä kiinnitän huomiota siihen, että meidän Suomen tarkastusvirasto on kutsuttu johtamaan EU-jäsenvaltioiden finanssipolitiikan sekä vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisen ulkoista arviointia harjoittavan EU:n ylimpien tarkastusviranomaisten verkoston toimintaa ja myöskin USA eli Yhdysvallat on kutsunut Suomen johtamaan rahoitus- ja talouskriisin vaikutusten minimointia jne. jne. Siis meillä on aivan loistava virkamiehistö, joka tuottaa meille näitä asioita, mitä tähän on nyt sitten poliittisesti kirjoitettu.

Toinen merkittävä asia, koska tarkastusvaliokunta on varsin uusi ja hakee tietenkin valtiossa omaa paikkaansa myöskin eduskunnan sisällä, on se, että me olemme uskaltaneet sanoa kipeitäkin asioita ilman puoluepoliittisia vaikuttimia, siis ilman puoluepoliittisia vaikuttimia. Ei ole tullut äänestystilanteita tai oikeastaan lähellekään sellaisia tilanteita, vaan ne kipeät asiat on nostettu tähän mietintöön kaikkien arvioitavaksi. Niin kauan kuin tarkastusvaliokunta pystyy toimimaan tällä samalla tavalla, ettei lähdetä hallitus—oppositio-asetelmaan tai puoluepolitiikkaa pyörittämään tarkastusvaliokunnassa vaan että katsotaan asiaa tarkoituksenmukaiselta näkökulmalta, niin siitä johtuu, että nämä mietinnöt herättävät keskustelua.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! On kyllä pakko kiittää tarkastusvaliokuntaa tästä mietinnöstä ja siitä, että se on puuttunut sellaisiin oleellisiin asioihin, jotka tätä yhteiskuntaa tällä hetkellä vaivaavat, kuten esimerkiksi hyvän hallinnon ja paremman sääntelyn periaatteen ongelmiin. Jos näissä asioissa tarkastusvaliokunta kykenee jatkossakin antamaan ohjeita niin hallinnolle kuin eduskunnallekin, kun se säätää lakeja, niin se olisi erittäin hyvä asia.

Kuten sanoin vastauspuheenvuorossani, tällä hallinnon määrällä, mikä meillä tällä hetkellä on, sillä todella kyllä hallinnoitaisiin paljon suurempi kansakunta kuin viisi miljoonaa asukasta. Mutta hallinto ei ole tehokasta. Se ei ole joustavaa, se on liian pikkutarkkaa ja kansalaisten ulottumattomissa sillä tavalla, että kansalaiset eivät saa tietoonsa, mistä he voivat sitä tietoa hankkia. Kansalaiset ovat tässä suhteessa tietyllä tavalla pussissa.

Oli aika järkyttävää havaita Evan tietoyhteiskuntaraportista, että Suomi on tipahtanut suurin piirtein Mongolian tasolle tietoyhteiskunnan kehittämisessä. Minä toivoisin, että te menisitte tarkastusvaliokuntana käymään Tanskassa katsomassa ... (Ed. Pulliainen: Mongoliassa!) — Oletteko te käynyt siellä? Erittäin hyvä asia, erittäin hyvä asia, jos olette käynyt Tanskassa katsomassa, millä tavalla tietoyhteiskunta ja tietopalvelut voivat kansalaisia palvella. (Ed. Akaan-Penttilä: Siellä on erilaiset virkamiehet!) — Sekin voi olla, että siellä on erilaiset virkamiehet. (Ed. Akaan-Penttilä: Ja kansa!) — Ja ehkä kansakin on erilainen. — Tämä on kipeä asia suomalaiselle hallinnolle ja yhteiskunnalle, että me olemme jääneet jälkeen tietoyhteiskunnan kehittämisessä, ja tähänhän tarkastusvaliokuntakin joutui puuttumaan terveydenhoidon tietoarkiston ja tietoteknisten järjestelmien epäonnistuttua lähestulkoon täysin lukuun ottamatta sähköistä reseptiä.

Sitten olisin puuttunut ed. Lauslahden puheeseen, jossa hän toi esille sen, miten paljon mielenterveyden palvelujen tarve on kehittynyt, miten se on muutamassa vuodessa lähestulkoon tuplaantunut. Mistä se voi johtua? Onko tämä yhteiskunta todella niin sairas, että ihmiset sairastuvat, vai johtuuko se myös siitä, että tarjonta lisää myös kysyntää? Se on se valitettava tosiasia, joka näkyy kyllä joka asiassa, lähestulkoon joka asiassa.

Minä en oikein allekirjoita ed. Lauslahden väitettä siitä, että nyky-yhteiskunta on paljon hankalampi ja paljon pahempi kuin esimerkiksi 1940- ja 1950-luvun yhteiskunta. 1940-luvulla, ed. Lauslahti, käytiin sotaa. Meidän oli selvittävä sotakorvauksista, meidän oli tehtävä töitä. Nyt tuntuu siltä kuin se työnteko olisi etenkin nuorisolle välttämätön paha. Nuorisobarometrissä oli tästä aika paljastava tulos: nuoriso ottaa mieluummin työttömyyskorvauksen kuin menee paskaduuniin, kuten on totuttu sanomaan.

Elikkä jotakin on myös meidän asenteissamme, tämän yhteiskunnan asenteissa, vinksahtanut. Jos on vinksahtanut mielenterveys, niin jotenkin on vinksahtanut myös meidän asenteemme, niin että ikään kuin meidän ei tarvitse tehdä mitään itse, meidän tarvitsee vain odottaa yhteiskunnalta ja valtiolta palveluja, meidän tarvitsee sanoa, että minulle kuuluvat nämä edut, minulle kuuluu tämä palvelu aivan ehdottomasti, kun siitä on lailla säädetty.

Nyt tullaankin siihen minun mielestäni tämän yhteiskunnan ehkä hankalimpaan asiaan: Tarvitseeko joka asiaa säännellä lailla, pikkutarkalla lailla? Olen saanut pari viestiä, kun on tulossa lainsäädäntö, joka säätelee taloyhtiön asioita ja taloyhtiön hallitusta. Tällä hetkellä laissa, joka säätelee näitä toimia, on vähän yli sata pykälää. Uudessa laissa on yli kolmesataa pykälää. (Ed. Erkki Virtanen: Ne justiin hyväksyttiin!) — Ne me justiin hyväksyimme. — Miten ihmeessä sinne taloyhtiöiden hallituksiin saadaan ylipäätänsä ihmisiä, jotka jaksavat lukea sen lakipumaskan läpi ja pykäläpumaskan läpi — anteeksi, kynä tipahti, pitää olla tuki ja turva tässäkin puheessa — saati että pystyvät ymmärtämään ja tajuamaan, mitä heidän pitää tehdä, kun kaikki säännellään.

Onko todella niin, että suomalainen kansa on niin tyhmää ja typerää ja kansalainen niin tyhmä, että sitä on valvottava ja sen toimia on järjestettävä lailla, että mitään se ei osaa ajatella itse? No, ei ole kumma, että hallinto on pöhöttynyt ja rakenteet ovat jäykkiä, ovat justiin sen takia, että tämä eduskunta täällä on tehnyt elämästä eduskunnan ulkopuolella suurin piirtein järjettömän. Ei siellä ihminen oikein tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Aina on joku pykälä vinossa.

Sitten olikohan minulla vielä tässä ... Niin, tässä ilmeisesti minun osaltani on kaikki, mitä toivoisin. Toivoisin, että te perehtyisitte valiokunnassa siihen, onko tämä kaikki lainsäädäntö ihan tarpeellista. Eikö ihminen voi tehdä yhtään mitään, eikö suomalaisessa yhteiskunnassa voida tehdä yhtään mitään, ilman että on lakeja? Hyvän hallinnon periaate tarkoittaa sitä, että hallinto on tehokasta, hallinto on yksinkertaista, hallintopalveluihin pääsee nopeasti ja helposti ja kansalaisen ei tarvitse palkata asianajajaa, jotta saa palveluja tässä yhteiskunnassa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle: Ne ovat ihan oikeita, eläviä lapsia ja nuoria, joilla on tosi paha olla, ja heitä on yhä enemmän. Siitä kertovat myös erityisoppilasmäärät, jotka ovat huimasti kasvaneet. Meillä näkyy yhä enemmän väkivaltaa kouluissa niin opettajia kuin kanssakoululaisia kohtaan. Se kaikki kertoo, että jotain meillä on mennyt pieneen ja jotain meidän on tosiasiassa tehtävä uudella tavalla. Veikkaanpa, että ei sitä niillä palveluilla pelasteta, vaan kysymys on enemmänkin tästä meidän yhteiskunnastamme ja meidän yhteiskuntamme sisällä olevista toimintamalleista.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan olisi hyvä täsmentää, puhuuko hän nyt julkisista palveluista ja niitten henkilöstöstä yleensä vai vain hallinnosta. Julkisen sektorin henkilöstöstä valtaosa on sairaanhoitajia, opettajia, ties keitä, ihan jotain muuta kuin hallintoa. Hallinto ei ole juurikaan kasvanut, se on pikemminkin supistunut.

Toisekseen nämä nuoret, laiskat työttömät, kuten te nyt ikään kuin hieman kaunistellen sanoitte, todellakin, nuoret eivät tee työtä tällä hetkellä johtuen siitä, että nuorisotyöttömyys on pompannut todella korkeisiin mittoihin. Jostain syystä he vielä tässä vuosi sitten tekivät paljon enemmän töitä mutta nyt eivät tee. En tiedä, johtuuko se heidän haluttomuudestaan vai olisiko kenties jokin vähän laajempi yhteiskunnallinen tekijä siinä taustalla.

Ed. Ukkola, kun te nyt noin ansiokkaasti moititte näitä eduskunnan toimia lainsäädännön entistä hankalammaksi tekemisestä, niin olisitte te nyt voinut sen asunto-osakeyhtiölain yhteydessä ainakin esittää muutoksia niihin lakeihin.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Olen ed. Ukkolan kanssa samaa mieltä siitä, että meillä on kyllä taipumusta ja vaara siirtyä jonkinlaiseksi lakitehtailuvaltioksi ja että me säädämme paljon sellaista, jota me emme resursoi. Kyllä peruslähtökohdan pitäisi olla koko lainsäädännössä se, että älä säädä, jos et resursoi. Me teemme paljon nykyisin tällaista niin sanottua mukalainsäädäntöä.

Mitä tulee lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin, se on kyllä todella vakava ajankohtainen, suuri ongelma. Vuodesta 2004 tähän päivään mennessä alle 30-vuotiaitten sairauspäivät, joita Kela on korvannut, ovat nousseet 44 prosentilla, siis vuodesta 2004 tähän päivään, jossa ei ole vielä mukana tämän laman ja taantuman aika. Se on 400 000 sairauspäivää (Puhemies: Minuutti!) alle 30-vuotiailla. Se on todella syvä, vakava ongelma, joka pitää tunnistaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti:

Ensinnäkin mikä koskee lainsäädäntöä, olen täsmälleen ed. Ukkolan kanssa samaa mieltä, että meillä on paljon turhaa lainsäädäntöä. Sitä on tänne kiikutettu tämänkin eduskunnan aikana. Valitettavaa.

Toinen asia on se, mikä se lähtökohta tämmöisen valiokunnan työskentelylle, joka toimii yhteistyössä Vtv:n kanssa, on tietysti se, että kansaa emme ryhdy vaihtamaan, vaan analysoimme niitä ilmiöitä, jotka kansasta nousevat, ja tarkastelemme, millä tavalla palveluyhteiskunta on tehtävässään onnistunut, ja siinä kaikki.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Ahde sanoi, teemme paljon lainsäädäntöä, jota ei resursoida, mutta vieläkin pahempaa: teemme myös lainsäädäntöä, jolla yritetään hillitä kuluja, mutta joka vaikuttaa täysin toiseen suuntaan.

Olen samaa mieltä ed. Lauslahden kanssa siitä, että meillä on aivan liikaa pahoinvoivia nuoria. Tällä hetkellä jo pelkästään ala-asteella yli viidesosa oppilaista kaipaa joitakin erityistoimia, erityisopetusta, tukiryhmiä, jotakin muuta, joka on ikään kuin tavallisen koulupäivän lisänä. Se on vaan liikaa, ja tämä määrä on koko ajan vaan kasvussa. Vielä ongelmaa ytimöittää ja lisää se, että ongelmat meidän yhteisössämme keskittyvät samoihin perheisiin. Väkivaltaongelmat, alkoholin käyttö, monet muut asiat ovat yksien (Puhemies: Minuutti!) ja samojen perheiden ongelma.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ukkolan näkemykset lakien tarpeellisuudesta ja yhteiskunnan kehityssuunnista ovat hyvin mielenkiintoisia. Veijareita varten yhteiskunnassa tarvitaan lakeja, mutta lait eivät saa jäädä hampaattomiksi. Ne eivät saa jäädä hurskaiden toivomusten tasolle. Lait pitää säätää huolella, ja niiden rikkomisesta tulee seurata sanktioita. Vain tällä tavalla voidaan yhteiskuntaa viedä eteenpäin.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä nousi esille mielenterveyshoito, ja valiokuntahan puuttui siihen erittäin vahvasti. Toivoisinkin nyt — täällä ed. Lauslahtikin nosti sen esille — että todella hallituspuolueiden edustajat veisivät myös tätä asiaa ja viestiä hallitukselle eikä se jäisi täällä puheiden ja toiveiden tasolle.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en välttämättä kiistä sitä, että nuorten ja lasten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, mutta minä kiistän sen, että se olisi pelkästään näitten lasten syy. Se on kyllä myös niitten kotien syy ja sen, että kaikki vastuu kaikista asioista, myös lapsista, pannaan yhteiskunnalle (Ed. Lauslahti: Ei!) — kyllä — eikä oteta vastuuta siitä, että se on meidän lapsi ja meidän täytyy huolehtia siitä. Tämä on se ensimmäinen asia, mutta minä en tähän asiaan oikeastaan ennätä tässä sen enempää nyt puuttua.

Mutta ed. Virtaselle tästä, että julkinen palvelu ei ole sama kuin hallinto. Kyllä se nyt vaan on sillä tavalla, että julkiseen palveluun kuuluu hallinto sairaaloissa, terveyskeskuksissa, sairaanhoitopiireissä. Lasketaanpa, paljonko lääkärien ajasta — täällä se tuli jo esille — menee pelkkään hallintoon (Puhemies: Minuutti!) ja hallinnointiin ja paljonko siihen hoitotyöhön. Se on suunnaton määrä tuhlausta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tuohon, mitä ed. Ukkola viimeksi sanoi, sanoisin, että lääkäreiltä ja johtavilta lääkäreiltä menee todella tolkuttoman paljon aikaa siihen, miten he etsivät erilaisia heille määrättyjä säästökohteita, niin sanottuja säästökohteita. Se on todellakin hukkaan heitettyä aikaa.

Arvoisa puhemies! Tämä tarkastusvaliokunnan mietintö 5 on todella hyvä, ja valiokunta on tehnyt hyvää työtä. Sen tarkoitus on osoittautunut pitäväksi. Me tarvitsemme tällaisen valiokunnan. On arvokasta, että valiokunta todella on paneutunut terveydenhuollon tietojärjestelmiin, ja se toteaa: "Vapauttamalla aikaa ja ihmistyötä tarpeettomasta tietojärjestelmien kanssa toimimisesta voidaan esimerkiksi terveydenhuollossa lisätä itse potilastyöhön suunnattavia voimavaroja."

Käytännön työssä tiedämme, että esimerkiksi erikoislääkärillä poliklinikalla menee tällä hetkellä tämän Effica-nimisen tietojärjestelmän ja sen ongelmien vuoksi noin 30 prosenttia enemmän aikaa siinä poliklinikkatyössä, jossa on toisena osapuolena potilas, eli noin yksi kolmasosa ajasta menee hukkaan. Se merkitsee käytännössä ylitöitä tai vähemmän potilaskontakteja. Ylityöt taas maksetaan niin sanotusti aktiivivapaana, jolloinka tämä erikoislääkäri on pois työpaikaltaan, ja se lisää edelleenkin lääkäripalvelujen vajausta.

On tärkeätä, että tämä huomio on tehty. Nyt on kysymys siitä, millä tavalla tarkastusvaliokunnan mietinnön arvokkaat huomiot todellakin hallituksen toimesta, valtioneuvoston ja ministeriöiden toimesta otetaan huomioon, mikä on se mekanismi.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta tekee todella tärkeää työtä ja on taas kerran ottanut esille asioita, jotka vaativat korjausta. Mutta nyt tietysti tarkastusvaliokunnalta haluaisi kuulla, mitkä ovat ne valiokunnan eväät sitten, jos näitä asioita ei korjata eikä niitä muutoksia tapahdu, joita valiokunta on esittänyt.

No, erityisen iloinen tällä hetkellä tässä kertomuksessa olen sen sisällön siitä kohdasta, jossa puhutaan mielenterveyspotilaitten hoidosta ja tilanteesta. Valiokunta on nostanut esille hoidon saatavuuden, ja se sanotaan, että esimerkiksi depressiopotilaista vain puolet saa hoitoa. Nyt minun kysymykseni kuuluu, pitääkö tämäkään edes paikkansa, koska me olemme kunta- ja terveysjaostossa kuulleet myös asiantuntijoita mielenterveyspuolelta, ja siellä on kyllä kerrottu, että potilaat pääsevät psykiatrisiin hoitopaikkoihin niin sanotusti kirjoille, mutta välttämättä he eivät saa siellä hoitoa, sellaista hoitoa, mitä heidän sairautensa vaatisi.

Näin ollen me tarvitsisimme nyt oikeastaan toisenlaista tutkimusta, sellaista tutkimusta, jossa tutkittaisiin näissä hoitopaikoissa olevien potilaitten hoidon saantia: onko se sellaista, mikä lääketieteellisesti heille kuuluisi. Minä luulen, että nämä tulokset olisivat tämän tutkimuksen pohjalta sitten paljon huonommat kuin mitä nyt tällä hetkellä olemassa olevat tutkimukset kertovat.

Potilaiden hoidossa on myös hyvin paljon eroja eri puolella maata, mikä osittain tietysti johtuu siitä, että resurssit ovat hyvin moninaiset, mutta myös sitten henkilöstön koulutus on hyvin erilaista. Monet työpaikat suhtautuvat täydennyskoulutukseen tai erikoistumiskoulutukseen hyvin eri tavalla. Joissakin työpaikoissa koulutus maksetaan työntekijöille kokonaan, joissakin taas osittain, ja se sitten vaikuttaa tietysti myös työntekijöitten koulutukseen hakeutumiseen. Tämä on tietysti semmoinen asia, joka täytyisi tämmöisessä sivistysvaltiossa ratkaista sillä tavalla, että työnantaja kouluttaa varsinkin julkisella sektorilla työntekijänsä niihin tehtäviin, joihin hänet on otettu virkaan tai toimeen valittaessa. Tämä turvaisi tavallaan myös potilaitten oikean hoidon saannin.

Iso ongelma tietysti psykiatrisessa hoidossa on tämän erikoissairaanhoidon lisäksi myös perusterveydenhuollossa, koska siellä ei ole riittävää osaamista, jotta potilaat nopeasti ohjautuisivat oikeisiin hoitopaikkoihin, vaan heidän hoitonsa monesti viivästyy siitä syystä, että osaamista siellä ei ole riittävästi.

Nuorten psykiatrisista palveluista ja myös nuorten pahoinvoinnista on tänään puhuttu täällä salissa, ja se on ihan totta, että meillä on valtava joukko nuoria, jotka ovat poissa hoidon piiristä tai sitten ovat vajaalla hoidolla, niin kuin ammattilaiset sanovat. Eli annetaan se, mikä on välttämätöntä, eikä sitä, mitä he tarvitsisivat, johtuen ihan siitä, että resurssit ovat niin puutteelliset. En usko hetkeäkään, että Suomenmaasta löytyy yhtään nuorta, joka oikeasti ei haluaisi työhön tai koulutukseen, jos heitä pystyttäisiin ohjaamaan. Näin se vaan on.

Täällä on puhuttu myös paljon ennalta ehkäisevästä työstä tai itse asiassa ihmetelty sitä, että mitenkäs se nyt onkaan niin, että meidän yhteiskunnassamme on tällä hetkellä niin paljon pahoinvoivia ihmisiä. Minä muutamia asioita kirjasin tähän paperille ihan siltä pohjalta, mikä minun omassa työssäni on tullut esille siellä psykiatrisessa hoitotyössä 20 vuoden aikana.

Ne asiat, jotka sairastuttavat ihmiset tai jotka vaikuttavat heidän mielenterveytensä horjumiseen, ovat varsin yksinkertaisia, ja suurin osa niistä on sellaisia, joihinka ei oikeastaan rahaa tarvita pätkääkään. Ensimmäisenä on tietysti se, että ihmistä täytyy lapsesta saakka ja oikeastaan ennen syntymää kohdella hyvin, ja jokaista täytyy tukea niin, että ne heikot ja haavoittuvat kohdat, joita meissä jokaisessa on, vahvistuisivat elämän varrella eivätkä syvenisi. Ihmistä täytyy auttaa löytämään opiskelussa, harrastuksissa ja työssä se oma paikka. Minä uskon, että jokaiselle se oma paikka täällä yhteiskunnassa löytyy. Joskus se vaan on niin, että omat voimat eivät oikein riitä sen etsimiseen.

Sitten kun elämä tuo mukanaan kaikennäköisiä kriisejä, joskus isompia, joskus pienempiä, niin avun on löydyttävä kyllä nopeasti ja helposti, ja ei riitä pelkästään, että saadaan se kriisiapu, vaan tarvitaan myös sitten jatkoseurantaa ja sen seurantaa, miten ihminen on toipunut näistä vaikeista tilanteista. Tätä meillä liian vähän tässä yhteiskunnassa tällä hetkellä on.

Työn ja perheen yhteensovittamisen on oltava nykyistä yksinkertaisempaa. Minusta selkeä asia on se, että pienten lasten vanhempien täytyy olla myös kotona lastensa kanssa eikä pelkästään työssä. (Ed. Akaan-Penttilä: Juuri näin!) Tämä on semmoinen asia, joka meidän yhteiskunnassamme joudutaan vielä miettimään, millä tavalla tämä parhaiten onnistuisi ja saataisiin aikaiseksi.

Semmoinen yleinen suvaitsevaisuus ja toisen ihmisen hyväksyminen ja toisesta huolehtiminen on aivan liian moitittavalla tasolla tällä hetkellä, ja siihen ei oikeastaan tarvitse muuta kuin asennemuutosta.

Meillä ovat koulut ja työpaikat tänä päivänä aika vaikeita yhteisöjä siinä mielessä, että siellä ei parane olla huonovointinen. Täytyy olla jotenkin satakymmenen lasissa koko ajan, jotta voisi pärjätä tässä elämänrytmissä mukana, ja ne ovat semmoisia asioita, joihin varmasti pystytään työpaikoilla ja kouluissa vaikuttamaan niin, että ihmiset tuntisivat olonsa paremmaksi näissä yhteisöissä.

Sitten ihan viimeisenä: Syrjäytymisen estämisen täytyy olla kaikilla tasoilla mielessä ja erityisesti tietysti julkisella vallalla, valtiolla ja kunnilla. Kaikilla keinoilla on pyrittävä siihen, että ihmiset eivät missään elämäntilanteessa syrjäytyisi siitä yhteisöstä, missä he elävät ja ovat. Täytyy kyllä sanoa, että kun nyt sitten näitä viimeisiä kuluneita liki kahta vuotta tässä miettii, niin aika paljon tässä talossa on nyt tehty semmoisia päätöksiä, jotka ovat edesauttaneet syrjäytymisen lisääntymistä. Tässä olisi vielä aikaa parantaa juoksua myös sitten tässä talossa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin yleisesti olen ihan samaa mieltä, kuten muutkin edustajat täällä, että tämä tarkastusvaliokunnan työ näissä asioissa, joista meille mietinnössä kerrotaan, on ollut aivan erinomaista. Niinhän se tilanne oli vuosi sitten, jolloin nämä terveydenhuollon tietojärjestelmät tulivat esille meidän kaikkien kauhuksi niine tunnuslukuineen, joita silloin oli. Nyt, ikävä kyllä, valiokunta joutuu jatkamaan samalla tiellä, ja jotenkin tervehdin vaan ilolla sitä, että sitä voimaa, mikä teillä siellä valiokunnassa on, te kai nyt parhaalla tavalla käytätte, koska ihan selvästi edellytätte, että hallitus selvittää terveydenhuollon tietojärjestelmien viivästymisen syyt ja esittää uskottavan suunnitelman ja jo keväällä 2010. Tämä on ainoa oikea henki, jolla tässä voidaan edetä, jos rehellisesti halutaan jonkinlainen terveydenhuoltojärjestelmä meillä säilyttää. Tässä on monta vuotta, ikävä kyllä, menty väärään suuntaan.

Muutamia havaintoja sitten ulkomaailmasta.

Elinkeinoelämän valtuuskunta esitti viime viikolla raportin, vai oliko se jo toissa viikolla, kaksi viikkoa sitten, jonka otsikko on "Nykyaikaa etsimässä — Suomen digitaalinen tulevaisuus". Se on jaettu kaikille edustajille käsittääkseni, ja lainaan siitä muutamia asioita. Ensinnäkin sivulla 13 kerrotaan seuraavaa: "Suomi oli tietokuntakehityksen ykkönen laskettaessa matkapuhelinten levinneisyyttä, verkkoyhteyksien käyttöönottoa ja tietoteknisten innovaatioiden hyödyntämistä. Tietoteknologian infrastruktuurin taso ja laatu saivat kiitosta. Suomessa oli voimakas halu kehittyä maailman johtavaksi ICT-palvelujen hyödyntäjäksi. Esimerkkinä toimivat pankkien sähköiset palvelut, jotka oli 90-luvun laman jäljiltä rakennettu huipputasoisiksi."

Sivulta 14 seuraava lainaus: "Mutta valtaosa hankkeista hiipui vuoteen 2005 mennessä. Sadat pilottihankkeet tyhjentyivät. Pysyvää jatkoa ei aloitteista seurannut. Vuodesta 2003 lähtien suomalainen tietoyhteiskuntakehitys hyytyi, tyhjeni ja pysähtyi. Väestörekisterikeskuksen sähköisen henkilökortin on hankkinut syksyyn 2009 mennessä vähän yli 200 000 kansalaista, joista vain hyvin pieni osa käyttää korttiaan avaimena sähköisiin palveluihin." Näin siis yleensä Suomessa erittäin arvostettu Eva omassa raportissaan.

Nämä ovat kovia sanoja, ja se päättäjä, joka tosiaan tekee päätöksiä, kyllä mutustelee näitä ja miettii ja ottaa ne tosissaan. Minä olen mieluummin, ikävä kyllä, törmännyt siihen, että näitä vähätellään ja sanotaan, että osittain olemme jo kaiken tämän tehneet. Se on kyllä väärin. Vaikka tässä voi olla vähän ylilyöntiä, olkoon; asia on niin kallis, niin iso, niin vaikea ja jollain lailla kyllä mennyt suuntaan, jota ei toivottaisi.

Tämän Evan raportin jälkeen Aamulehdessä oli pääkirjoitus, jossa muun muassa luki näin: "Raportin tekijät vaativat julkiselta vallalta ryhtiliikettä tilanteen korjaamiseksi. Keinoja kyllä on," — niin kuin nähdään tarkastusvaliokunnasta — "ehkä hyvää tahtoakin, mutta onko valmiutta panna aikeet toimeen?" Arvoisa puhemies, Aamulehti siis kysyy, onko meillä valmiutta panna toimeen se, mikä näyttäisi olevan välttämätöntä.

Toisaalta, mitä sitten sanoi Kauppalehdessä Risto Siilasmaa, tietoturvayhtiön hallituksen puheenjohtaja, joka veti myöskin tätä Evan ryhmää? Hän sanoi hyvin lyhyesti ja tylysti, että suomalainen tietoyhteiskunta on pelkkä myytti. Voi olla, että tähän sanotaan, että asiaan herättäisiin, niinhän meillä aina vastataan. Mutta yleensä tätä herraa on arvostettu aika voimakkaasti. Hän on muutamassa muussakin työryhmässä puheenjohtajana. Nämä pitäisi ottaa tosissaan eikä yrittää mitenkään pyöritellä niin, että nyt vaan poika puhuu jotain pehmoisia. Hän ei puhu pehmoisia.

Sen takia tämän Evan raportin alkulehdillä, joka on lukijalle suunnattu, myönnetään, että tietoyhteiskunta on erittäin tärkeä, ja jatketaan: "Mutta 1990-luvulla vallalla ollut suomalainen tietoyhteiskunta-ajattelu ja tietoyhteiskuntapuhe ovat tulleet tiensä päähän. Tarvitaan uudenlaista radikaalimpaa lähestymistä koko aiheeseen. Mutta Suomella on ongelma:" — sanotaan tässä lukijalle suunnatussa tekstissä — "olemme ajautuneet vakavasti tässä kehityksessä sivuraiteelle suhteessa muuhun kehittyvään maailmaan". Saatatko sen selkeämmin, puhemies, sanoa, mistä tässä pohjimmaltaan on kysymys?

Sitten tähän terveydenhuollon puoleen. Yritän siitä lyhyesti sanoa, en toista kaikkea, mitä täällä on jo sanottu. Mutta sen verran haluan muistuttaa, että vuosi sitten meille kerrottiin, että sillä sektorilla toimii Suomessa yli 4 000 tietojärjestelmää, jotka eivät ole yhteensopivia eli eivät keskustele toistensa kanssa. Ei saa laboratoriotietoja sieltä tai röntgenkuvia täältä tai käyntiä jossain muualla jnp., siis se on tiedetty jo vuoden ajan. Se ei tiettävästi ole muuttunut siitä miksikään. Suomessa on ainakin yksi keskustasoinen sairaala, jossa on yli 100 tietojärjestelmää, jotka eivät sen saman talon sisällä keskustele keskenään. 60 prosenttia kerrottiin vuosi sitten erikoislääkäreiden työajasta menevän tietojärjestelmään, ei potilaiden hoitoon. Siihenhän viitataan täällä muutenkin, että se ei ole tehokasta toimintaa, koska se on poissa potilaan ja lääkärin, potilaan ja hoitohenkilökunnan välisestä vuorovaikutuksesta.

Ihmeekseni kuulin viime viikolla eräältä kollegalta, joka on jo eläkkeellä eräästä isosta kaupungista, että hän joutui näihin asioihin paneutumaan ja silloin aivan harkitusti hankittiin tietojärjestelmiä, jotka eivät ole yhteensopivia. Perustelu oli se, että tietovuotojen, salassapidon ym. lainsäädännön takia oli pakko tehdä näin. Siinä onkin meidän juristeilla miettiminen, oliko tämä tulkinta silloin oikein vai oliko se väärin. Jos se oli oikein, niin tämä on melkein mahdoton tilanne meidän purkaa, kun harkitusti on hankittu koneet, jotka eivät pelaa keskenään. Se on miljardiluokan bisnestä. Kunnat ovat ainakin pistäneet noin miljardin tähän, valtiolla menee satoja miljoonia vissiin vuositasolla, en tiedä tarkkoja lukuja, mutta isoja ne joka tapauksessa ovat, ja aikaa on erittäin vähän saada tämä kaikki kuntoon. Tämä on itse asiassa varmaan, puhemies, mahdotonta.

Minä muistan henkilökohtaisesti sen ajan, kun ensimmäiset tietojärjestelmät tulivat, ja luulen, että ed. Tiusanen muistaa samalla lailla. Itse yritin tuolloin sanoa, että totta kai tietojärjestelmät pitää saada mukaan terveydenhuoltoon, jossa on paljon tietojenhallintaa ja muuta, mutta hoitotyöhön, lääkärin sairaan parantamiseen, siihen potilaan ja lääkärin väliin ei voi tulla mitään koneita koskaan, jos se on jotain muuta kuin että se varmistaisi diagnoosia tai parantaisi sitä hoitoa. Nyt se kone on siinä välissä, niin että kaikki keskustelevatkin sen koneen kanssa, kukaan ei enää välitä siitä potilaasta mitään. Tämän on täysin hallitusti annettu Suomessa tapahtua, tämä on täysin epäkypsää puuhaa pitkälle koulutettujen ihmisten toimesta. Minä haluan sanoa sen näin selvällä suomella, että se jää edes pöytäkirjoihin.

Minä nimittäin pahemmin kuin paljon pelkään sitä, että jos nämä eduskunnan päätökset hyväksytään yksimielisesti, niin se ei johda mihinkään. Se mankeloidaan poliittisella liturgialla niin, että tästä ei mukamas kuitenkaan seuraa sitä tai tätä. Turha sitten on itkeä sitä, kun meillä potilaat eivät saa niitä palveluja, mitä ne tänä päivänä haluavat. Heidän tietonsa hukkuvat milloin mihinkin, ja niitä ei saada käyttöön luontevalla tavalla. Tässä täytyisi ryhtyä viimeistään ensi keväänä toimiin. Olisin nähnyt vieläkin nopeamman aikataulun mahdolliseksi. Ans kattoo, miten tässä käy.

Tämä täytyisi hahmottaa myöskin, arvon poliitikot, niin, että tässä bisneksessä on koko eduskunta mukana. Tämä on tämän Evan raportin kautta tulkittavissa niin, että tämä on jatkunut niin pitkän aikaa, että kaikki puolueet, jotka yleensä Suomessa ovat olleet hallituksessa, ovat olleet hallituksessa. Tässä ei millään lailla päästä eteenpäin sillä pohjalla, että nokittelemme jollain lailla toisiamme, että joku joskus teki jotain. Tämä on erittäin vaikea iso päätös, joka on kulminaatiopiste. Tarkastusvaliokunnalla varmaan on joku mahdollinen patukka takataskussa, jos ei kevään aikana jotain tapahdu. Mutta tämä tiukkenee ja kiristyy koko ajan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilä puhui erittäin osuvasti. Todella se tietokone potilaan ja lääkärin tai potilaan ja hoitajan välillä ei tällä hetkellä tue hoitoa, vaan vie aikaa ja lisää ylimääräisiä toimenpiteitä, jotka eivät edistä hoitoa. Ainahan siinä on se positiivinenkin panos, mutta tämä negatiivinen ei sitä enää oikeastaan päästä näkyviin.

Tämä kysymys juuri siitä, miten nämä näkökohdat, jotka nyt on osoitettu tarkastusvaliokunnan mietinnössä, saadaan käytännön teoiksi, on se iso kysymys. Tässä todella pitää toivoa, että valiokunnan johdolla on siihen välineet käsissään.

Todella, aivan niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi, valtaisia määriä euroja kuluu jatkuvasti sekä kuntatasolla että erikoissairaanhoidon tasolla nimenomaan tähän varsin tehottomaan it-materiaaliin.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan totta, että tietokone voi olla riski tässä hoitaja—lääkäri—potilas-suhteessa, mutta tietysti niille työntekijöille, joilla on erityisiä pulmia vuorovaikutussuhteen luomisessa potilaitten kanssa, tietokone tuo tietyllä tavalla siihen semmoisen verukkeen. Ajattelen niin, että jos ei sitä tarkkaan seurata ja ohjata, niin siitä tulee ihan oikeasti ongelma. Mietin myös sitä, että koulutuksessa täytyisi yhä enemmän kiinnittää huomiota vuorovaikutustaitoihin ja sitä puolta lisätä myös lääkäreitten koulutukseen.

Mutta täytyy sanoa, että kyllä se onnistuu näitten tietokoneittenkin kanssa myös tämmöinen hyvä potilastyö. Juuri käytin Kysissä poikaani, ja siellä nuorella lääkärillä, vaikka oli tietokoneessa röntgenkuvat ja kaikki mahdolliset, siitä huolimatta oli varsin hyvä kontakti tähän pieneen potilaaseen, eikä se estänyt häntä kuitenkaan toimimasta. Tämä on varmasti paljon myös semmoinen persoonakysymys. Ed. Akaan-Penttilä on ihan oikeassa siinä, että on kyse asiasta, jota täytyy todella seurata.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä ei kyllä tarkoittanut sitä, mitä ed. Väätäinen kuvitteli hänen tarkoittaneen. Hän tarkoitti sitä, että järjestelmät eri laitosten, esimerkiksi laboratorion ja lääkärin, välillä eivät toimi eivätkä seurustele keskenään. Tässä on hyvin helppo syyttää meidän erittäin tiukkaa tietosuojalainsäädäntöämme. Voi olla, että se on tuhonnut koko meidän tietoteknisen osaamisemme, joka tähän maahan yritettiin rakentaa ja jossa me nyt olemme Mongolian tasolla.

Mutta miten tämä parannettaisiin? Sitä ei suinkaan paranna se, että me syytämme tietosuojavaltuutettua. Hän ja hänen toimistonsa noudattavat vain niitä lakeja, jotka tämä talo on säätänyt. Tämä talo on suoltanut lainsäädännön toisensa perään, ja aina todetaan, että tämä tieto on salainen, tätä ei saa näyttää, tämä ei ole julkista ja on tietosuojavaltuutetun tehtävä tarkistaa, että tiedot eivät ole julkisia. Hallintoon täytyy nyt joku järki kyllä saada, eikä tässä voi ketään muuta syyttää kuin tätä eduskuntaa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä ed. Väätäiselle semmoinen tarkennus, että olen ihan samaa mieltä kuin edustaja. En tarkoittanut suinkaan sitä, että tietokoneet pitäisi poistaa näistä paikoista, mutta niitä pitää käyttää hyväksi viisaasti ja vain silloin, kun niistä on selvästi apua siihen perustyöhön, jota tehdään. Nyt ne ovat mukana sellaisella tavalla, jossa taloushallinto esimerkiksi tarvitsee tietoja ja pakottaa tämän ammattihenkilöstön tekemään töitä, jotka eivät tavallaan sille kuulu. Siinä on paljon semmoista väärää, ja se ohjaa ajatuksia moneen muuhun suuntaan.

Kaikki tähän tietoturvaan liittyvät asiat, joihin ed. Ukkola varmaan minunkin puheeni kautta tarttui uudestaan, ovat juuri näin. Kukapa sen kaiken nyt sitten lyhyessä ajassa viisaasti korjaisi niin, että päästäisiin systeemiin, jossa ennen kaikkea potilaan asiat mahdollisimman hyvin tulisivat hoidetuiksi. Edelleen pätee se vanha sääntö, että oikeaan aikaan oikeassa paikassa diagnostisoitu ja oikein hoidettu potilas on kaikista halvin potilas yhteiskunnalle, ja se on sille potilaallekin kaikista ihanin tilanne. Monta kertaa me olemme tästä ikävä kyllä hyvin kaukana.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä sali on siinä mielessä mielenkiintoinen, että ymmärrämme toistemme puheet välillä miten sattuu. Onneksi ed. Akaan-Penttilän kanssa olemme samaa mieltä, että puhuitte todella myös tästä potilaan ja lääkärin välisestä suhteesta ja siitä, miten se tietotekniikka siinä tulee hyvin käyttöön.

En minäkään ymmärtänyt, että olisitte tarkoittanut, että nämä pitäisi poistaa. Ei tietenkään, koska ilman muuta tärkeä asia on tämä sähköisen viestinnän ulottaminen niin, että kaikki potilaiden tiedot ovat käytettävissä silloin, kun he lääkärin ja hoitajan luokse menevät, koska se säästää tietysti potilaitten aikaa. Siinä mielessä ollaan hyvään suuntaan menossa, mutta niin kuin sanoin, yksilöillä on myös iso merkitys siinä, millä tavalla osataan näitä koneita käyttää.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia, että tarkastusvaliokunta on mietinnössään nostanut esille nuorisotyöttömyyden. Tällä hetkellä työttömyys kohdistuu erityisen raskaasti nuoriin ja määräaikaisiin työntekijöihin. Tutkimukset osoittavat, että jo muutaman kuukauden työttömyys voi syrjäyttää yhteiskunnasta pysyvästi. Lokakuun lopussa Suomessa oli jo lähes 270 000 työtöntä. Koko maassa työttömyysaste oli 10,1 prosenttia. Lomautettuja työntekijöitä oli 25 000.

Arvoisa puhemies! Uudellamaalla on nuorisotyöttömyys vuoden aikana kaksinkertaistunut, ja alle 25-vuotiaita työttömiä oli Uudellamaalla yli 6 300.

Arvoisa puhemies! Meidän ja varsinkin hallituksen pitää kohdentaa voimavaroja siihen, että jokainen työtön nuori löytää paikkansa tässä yhteiskunnassa. Tämä edellyttää sitä, että hallitus kokoaa voimansa yhteen ja miettii ratkaisuja, joiden avulla nuorten työllisyyttä saadaan paremmaksi.

Pietari  Jääskeläinen /ps:

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta on esittänyt täysin yksimielisesti suuria epäkohtia valtion taloudenhoidosta. Terveydenhoidon tietojärjestelmien vakavat ongelmat heikentävät potilasturvallisuutta ja hoitoa sekä vähentävät itse potilastyöhön tarkoitettuja muutenkin riittämättömiä voimavaroja. Hallituksen ja asianomaisen ministerin onkin selvitettävä, miksi terveydenhuollon tietojärjestelmät takkuavat, miksi Valviran eli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tietojärjestelmähankinnoissa ei ole noudatettu hankitalain säännöksiä. Kuka kantaa suoranaisista väärinkäytöksistä vastuun? Näyttää siltä, ettei kukaan, vaikka rahaa on palanut satoja tuhansia euroja turhaan.

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta aivan oikein painottaa nuorten työllistämistä, onhan heistä työttömiä joka viides. Juuri tämä joukko on todella merkittävän syrjäytymisuhan alla. Olisin toivonut, että valiokunta olisi selkeästi todennut sen, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle työttömälle tulee turvata joko koulutus- tai työharjoittelupaikka. Nuoren elinikäinen syrjäytymiskierre maksaa yhteiskunnalle jopa miljoona euroa.

Tarkastusvaliokunta tuo esiin vakavat ongelmat kansalaisten mielenterveyden hoidossa. Heikko hallinto, henkilö- ja muiden voimavarojen vähäisyys on johtanut terveysongelmien pahenemiseen. Jopa akuuttien mielenterveyspalvelujen saanti voi kestää kuukausia. Ennalta ehkäisevä työ näyttää jatkuvasti heikkenevän, vaikka kustannussäästöt olisivat miljoonaluokkaa. Myös koululaisten mielenterveysongelmien hoito on yhä monessa kunnassa hyvin heikossa jamassa. Laiminlyönnit nuorten mielenterveyden hoidossa voivat olla kohtalokkaita nuorelle itselleen, hänen lähiympäristölleen ja koko yhteiskunnalle. Hätkähdyttävä on tieto mielenterveyskäyntien kasvusta: 12 vuodessa 1,3 miljoonasta jopa 2,1 miljoonaan käyntiin, eli yli puolella. Tarkastusvaliokunnan esittämät ongelmat on maan hallituksen otettava vakavasti huomioon ja käynnistettävä korjaavat toimet mahdollisimman pian. Tarkastusvaliokunnan mietintö ei saa jäädä pölyyntymään hallituksen ö-mappiin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietinnössä todetaan, kuinka EU-hankkeiden kansallinen hallintojärjestelmä on monimutkainen ja hankkeiden tulokset vaatimattomia. Raportointi ei ole vieläkään luotettava työpaikka- ja yritysvaikutusten osalta, eikä hankkeiden tosiasialliseen tuloksellisuuteen kiinnitetä riittävästi huomiota. Tarkastusviraston mielestä hankkeiden käynnistämisen lähtökohtana ei saa olla pelkkä rahankäyttö. Hankkeilla tulee olla selkeät tavoitteet ja myös edellytykset saavuttaa ne.

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen otti tänään esille hyvän kysymyksen siitä, kenen ihmeen etu on luoda EU-byrokratiasirkusta. Olen kuntasektorilla useaan otteeseen ihmetellyt, kuinka sielläkin syydetään suuria rahasummia lukuisiin elinkeinopoliittisiin projekteihin, joita hallinnoivat ja hyödyntävät myös kuntapolitiikan keskeiset aktiiviset toimijat. Mielestäni julkisin varoin toteutettavat projektit ja niistä hyötyvät tahot, niin yksityiset henkilöt kuin yrityksetkin, tulisi saattaa tehokkaaseen läpivalaisuun. Siten saisimme kyllä vastauksia aika helposti siihen, ketkä hyötyvät tästä EU-byrokratiasirkuksesta.

Monet edustajat ovat korostaneet peruspalvelujen säilyttämisen tärkeyttä. Tämä tapahtuu turvaamalla näille palveluille myös asianmukainen rahoitus. Uskon, että avaamalla ja siivoamalla isolla luudalla EU-byrokratiasirkusta resurssit riittävät myös tulevaisuudessa huomattavasti paremmin peruspalvelujen säilyttämiseen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ruohonen-Lerner otti esille sen asian, jonka tuolla pöntössä unohdin sanoa, eli juuri tämän EU-tukien järkyttävän byrokratian. Ettekö te tarkastusvaliokunnassa saa tähän järkeä? Te olette käsitelleet muistini mukaan tätä aikaisemmissakin kertomuksissa. Täytyyhän nyt joku järki olla siinä, missä niitä tukia käsitellään ja mitä niiden sisältönä on. Eihän tämmöisessä järjestelmässä, jossa itse kukin rääpii sieltä ja rääpii tuolta, ole mitään järkeä. Yksi ainut virasto täytyy olla, (Ed. Tölli: Kyllä siellä järkeä on!) yksi ainut virasto, jonka kautta tuet menevät, ei kymmeniä niin kuin tällä hetkellä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla oikein käynnistettiin tämmöinen siivoustalkoo-operaatio näiden EU-byrokratioiden vähentämiseksi johtaja Kai Suomelan johdolla. Se tuottikin jonkin verran tuloksia, joihin kattaisi tarkastusvaliokunnassakin perehtyä, niihin mekanismeihin. Mutta kyllä nämä ovat hankalia, koska tässä on myös EU-tarkastusjärjestelmä toisella puolella ja sille me emme voi yhtään mitään.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle sen verran, että tarkastusvaliokunta on kyllä puuttunut tähän asiaan. Meillähän on käsittelyssä ollut myös EU:n tilintarkastusviraston kertomus, eli olemme näitä asioita käsitelleet ja varmaan jossain vaiheessa tuomme niitä saliinkin.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka Suomen kehitys tietoyhteiskuntana ei ole aivan ongelmatonta ja nämä tarkastusvaliokunnan ja Valtiontalouden tarkastusviraston raporteissa esiin käyvät vaikeudet tietojärjestelmien yhteensopivuudessa ovat todellisia ja suuria vaikeuksia, niin minusta on kyllä liioittelua silti sanoa, että olisimme aivan Mongolian tasolle pudonneet.

Kävin runsas kuukausi sitten viikon mittaisella matkalla Mongoliassa, ja kun siellä pääkaupungin Ulan Batorin ympärillä on noin 250 000 ihmistä, osa asuu teltoissa, osa hökkelikylissä, käytännössä slummissa ilman vettä, sähköä, viemäröintiä, niin kyllä minulla edelleenkin se kuva on, että me jonkin verran olemme edellä Mongoliaa tässä tietoyhteiskuntakehityksessä, mutta korjattavaa on, (Ed. Korkeaoja: Hyvää itsenäisyyspäivän jälkeistä päivää!) korjattavaa on tietysti paljon. Jos ajattelee, että liikenteessä muualla kuin tietoliikenteessä olisi saman tyyppisiä järjestelmän kehitysvaiheita sallittu kuin tietoverkoissa, niin meillähän olisi sitten joka maakunnassa erilainen raideleveys rautateillä. Nythän tuossa Turun ja Helsingin välillä on lähinnä kyse siitä, että modeemi on kapasiteetiltaan vähän liian pieni ja sen takia juna välillä myöhästyy, mutta raideleveys on sama Turussa kuin Helsingissä, ja näin pitäisi saada tietysti tietojärjestelmien puolellekin tämä yhteensopivuus. (Ed. Erkki Virtanen: Miksi ihmeessä?)

Arvoisa puhemies! Haluan sanoa pari sanaa tästä paremman sääntelyn periaatteesta, josta täällä on käyty keskustelua. Tarkastusvaliokunnan ansiokkaassa mietinnössä on kappale, jossa todetaan näin: "Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Säännös asettaa lainsäätäjälle velvoitteen säätää riittävistä sosiaali- ja terveyspalveluista lailla ja jättää lainsäätäjän harkintaan, minkälaiset ja -tasoiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat riittäviä ja miten väestön terveyttä edistetään."

Tästä voi vetää kaksi erilaista johtopäätöstä. Se johtopäätös, joka täällä on aika paljon ollut esillä ja jossakin valiokuntakeskustelussa myös muualla kuin tarkastusvaliokunnassa, on se, että mitään sellaista ei pidä säätää, johon ei ole rahoja olemassa. Tarkoittaako tämä viisaalta tuntuva teesi sitä, että katsotaan, mitä rahoja on käytettävissä ja säädetään sitten sen verran kuin rahaa riittää ja muuta ei sitten säädetä? Tämä on yksi mahdollisuus tulkita tämä äsken lukemani kohta.

Toinen täydentävä ajatus, jonka haluaisin tuoda esiin, on se, että kyllä kai meillä lainsäädännön lähtökohtana on perustuslaki. Lainsäädännöllä on tuettava sitä, että perustuslaki mahdollisimman hyvin kansalaisten kohdalla toteutuu, että perustuslakiin kirjatut perusoikeudet voivat toteutua kansalaisten kohdalla.

Kun yhteiskunnan toimintaympäristö muuttuu, tilanteiden muuttuminen saattaa johtaa siihen, että jotkin perusoikeudet eivät riittävästi toteudu tai joutuvat vakavaan vaaraan, ja silloin on lainsäädännön keinoin katsottava, mitä voidaan tehdä, minkälaista uutta lainsäädäntöä tarvitaan, jotta nämä perusoikeudet voidaan turvata. Sitten kun lakia säädetään, on tietysti huolehdittava siitä — ei ole siis sattuma, että eduskunnassa on sekä lainsäädäntövalta että budjettivalta ja paitsi valtiontalouden, niin myös sitten kuntien valtionosuuksien kautta hyvin merkittävä vaikutus kuntien resursseihin — että eduskunta voidakseen toteuttaa perustuslakia säätää lakeja ja lakia säätäessään sitten huolehtii riittävistä resursseista. Pitäisin tärkeänä sitä periaatetta, että katsomme, mitä perustuslakiin on kirjattu, katsomme, mikä on toimintaympäristö, mitkä perusoikeudet ovat milloinkin uhattuna, ja sitten säädämme lakeja ja varaamme lakien toteuttamiseen riittävät resurssit.

Näinhän tapahtuu tässä tarkastusvaliokunnan mietinnössä olevassa pohdiskelussa, jossa todetaan tarkastusviraston raportin pohjalta, että esimerkiksi mielenterveyspalveluiden osalta tilanne on sen verran heikko kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta, että tarvitaan selkeämpää ja tarvitaan uutta mielenterveyslainsäädäntöä, jotta perusoikeudet voivat toteutua. Kuinka paljon siitä tulee kustannuksia, kuinka paljon tarvitaan lisää rahoitusta, tarvitaanko ollenkaan, se on tietysti erikseen selvitettävä asia, ja on huolehdittava, että tarvittavat resurssit varataan.

Lakivaliokunnassa säännöllisesti budjettikeskusteluissa arvioidaan sitä, miten vankeuslaki on toteutunut. Meidän tehtävämme on seurata sitä lakivaliokunnassa, ja usein on todettu, että vankeuslaki — jonka perustana olivat Euroopan ihmisoikeussopimukset ja Suomen ihmisoikeussitoumukset ja siihen pohjautuva perusoikeuslainsäädäntö ja muu lainsäädäntö — on hyvin laadittu, mutta siinä sen toteuttamisessa juuri on suuria ongelmia, koska riittäviä resursseja ei ole vaadittu, mutta valiokunnassa ei ole esitetty, että lähtisimme purkamaan hyvää vankeuslakia siitä syystä, että meillä ei tällä hetkellä oikein ole resursseja. Ne priorisoinnit yhteiskunnassa ovat sellaisia, että aivan kaikkia vankeuslain tavoitteita ei pystytä voimavarojen puutteessa toteuttamaan.

Täällä on paljon puhuttu siitä, että lainsäädäntöä kehitetään liian paljon ja pitäisi olla vähemmän lainsäädäntöä. Varmasti näinkin on, mutta sitten on toisaalta juuri niin, että jos näitä tietojärjestelmien yhteensopivuuksia halutaan helpottaa ja sillä puolella toteuttaa kustannussäästöjä, niin tarvitaan uutta lainsäädäntöä. Niitä kustannussäästöjä ei synny sillä tavalla, että lainsäädäntöä entisestään purettaisiin, vaan juuri sinne tarvitaan lisää normeja, niin että järjestelmät yhteensopivat ja säästöjä syntyy.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vielä mielenterveyskysymyksestä. Minusta se on tärkeä viesti myös laajemmalle yleisölle, että mielenterveysasiat otetaan tarkastusvaliokunnan raportissa näin vahvasti esiin. Mielenterveysongelmat, mielenterveyssyistä syntyvät työkyvyttömyyseläkkeet, mielenterveyssyistä tapahtuva syrjäytyminen yhteiskunnassa on kasvava ongelma. Juuri äsken saimme raportin siitä, miten nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet. Tätä tietoa meille tulee koko ajan. Siitä syystä pitäisin tärkeänä, että meillä käynnistyisi sellainen keskustelu, joka voisi merkitä mielenterveysongelmien selvittelyä ja niiden hoitamista kokonaisvaltaisesti, joka voisi tapahtua ikään kuin saman tyyppisesti kuin on sydän- ja verisuonitautien puolella aikanaan käynnistynyt Pohjois-Karjala-projekti, joka oli noin 20 vuoden mittainen hanke, jossa hyvin laajasti käytiin läpi väestön terveyttä ja löydettiin sitten myös ratkaisut, joilla terveyttä on voitu edistää. Voitaisiinko jotakin saman tyyppistä käynnistää mielenterveyden alueella niin, että mukana olisivat paitsi sosiaali- ja terveystoimi, myös opetustoimi, kulttuuripuoli, tällainen poikkihallinnollinen laaja ehkä 10—20 vuoden aikataululla toteutettava hanke, jossa katsottaisiin sitä, mistä mahtaa johtua se muusta kuin ehkä ilmastosta, pimeistä talvista, että meillä nämä mielenterveysongelmat ovat näin laajentumaan päin, ja mitä voisimme yhdessä yhteiskunnan eri alueilla tehdä, jotta tämä kehitys saataisiin pysäytettyä? Tällaisen laajan hankkeen käynnistämisen aika olisi minusta nyt.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kantola nosti esille mielenterveyspalvelujen ja kulttuurin yhdistämisen eli sen, että tästä tehtäisiin jokin projekti tai vastaava, erittäin mielenkiintoinen ajatus. Hallitusohjelmassahan on jo kirjattu taiteen vaikutus terveyteen, ja se on ollut esillä viime vuosina aika vahvasti. Toivoisinkin, että monella eri tasolla huomioitaisiin, kuinka taiteella on vaikutus terveyteen, ja myös tämä ed. Kantolan projektiajatus huomioitaisiin.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin juuri niin, että mielenterveyskysymykset eivät ole vain kapeasti ymmärretty terveyskysymys vaan laajemmin henkiseen hyvinvointiin, ehkä jopa onnellisuuteen, jos sellaista sanaa voi täällä käyttää, liittyvä problematiikka, ja sen takia kulttuuri, opetustoimi, sivistys, erilainen vuorovaikutus, kommunikaatiotaidot ovat osa sitä kokonaisuutta, josta meille syntyy sellainen hyvinvointi, jota voidaan henkiseksi hyvinvoinniksi nimittää.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kantola, oletteko te tosissanne, että pitäisi laatia tässä eduskunnassa laki, että jokaisella on oikeus onneen? Se on kyllä jokaisesta ihmisestä kiinni. Kyllä nyt menee vähän liian pitkälle tämä lakitehtailu ja säätely, että laaditaan laki, että jokkaista pittää rakastaa ja aviovaimot eivät saa erota ja kaikki pittää olla niin kuin herra piispa sannoo.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole täällä tähän mennessä esittänyt muuta lainsäädäntöä kuin kannustanut siihen, että tätä lainsäädäntöä, jolla eri terveydenhuollon tietojärjestelmien yhteensopivuutta kehitetään, meidän pitää kehittää. Mistään onnellisuuslainsäädännöstä en ole puhunut.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En minäkään kuullut ed. Kantolan puheenvuorossa ed. Ukkolan huomaamaa onnen tavoittelua, mutta todettakoon nyt ed. Ukkolalle, että erään toisen maan perustuslaissa on oikein mainittu pyrkimys onnen tavoitteluun, "the pursuit of happiness". Se taitaa olla tämä Amerikan Yhdysvallat.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on monissa puheenvuoroissa annettu kiitosta ja tunnustusta tarkastusvaliokunnalle työstään, ja haluan yhtyä näihin tunnustuksiin. Kun luin tätä mietintöä, nousi kuitenkin mieleeni kysymys siitä, että kun vähän suuruusluokaltaan erilaisia asioita esitetään peräkkäin ja rinnakkain, saattaa tämmöinen suhteellisuus vähän jäädä sivuun. Nousi mieleen kysymys siitä, olisiko mahdollista ja tarpeellista, että esimerkiksi täällä mietinnössä mainittujen asioiden, kuten tämän it-lainsäädännön valmistelun ja terveydenhuollon tietojärjestelmien ja kansallisen terveysarkiston, kohdalla olisi pyritty edes suuruusluokittain arvioimaan sitä, kuinka isosta taloudellisesta asiasta näiden kohdalla on kysymys. En väheksy sitä, että kiinnitetään huomiota vaikkapa näiden toisaalla raportissa oleviin kotisivujen laatimisen kustannuksiin, (Ed. Hurskainen: Ne ovat mittavia!) mutta tietenkin on huomattava, että tässä on aika monen nollan ero näissä asioissa (Ed. Ahde: Toisessa on satojen miljoonien eurojen kustannukset, toisessa 270 000:n!) — ja jopa miljardiluokan ehkä näissä tietojärjestelmissä, voidaan ajatella, että nämä suuruusluokat ovat sellaisia — ja siksi ehkä olisi paikallaan, vaikka tämäntapaisia asioita on eksaktisti vaikea arvioida, että niissä olisi kuitenkin jonkinlainen suuruusluokka, jotta tämä suhteellisuus tulisi esille.

Toinen seikka: Vielä haluan puuttua jonkin verran tähän tuottavuusohjelmakysymykseen. Kun olen sitä eri puolilta joutunut tarkastelemaan, niin edelleenkin haluan kyllä korostaa sitä, että tuottavuuden ja myös työn tuottavuuden kohottaminen julkisella sektorilla on eräs kaikkein tärkeimmistä asioista, ja se muun muassa näiden it-hankkeiden osalta on keskeisin tavoite. Voisi sanoa, että valtionhallinnon suurin tuottavuushanke on juuri tämä tietojärjestelmien kehittämishanke, jota tässä edellä koskettelin. Mutta ymmärrän kyllä sen, että hallinnon työn tuottavuuden parantamisessa valtiovarainministeriöllä ei ollut oikein paljon muita lähtökohtia kuin antaa tavoitteita eri ministeriöille, että henkilötyövuosien määrää on tietyllä määrällä alennettava. Valtiovarainministeriö ei tietenkään pystynyt antamaan keinoja ja toteuttamislinjaa sille, miten tämä toteutetaan, vaan se jäi sitten jokaisen ministeriön omaksi työksi, ja tavallaan nämä tuottavuuden parantamisen keinot jäivät sitten jokaisen ministeriön omaan harkintaan.

Mutta siinä vaiheessa minusta tämä ohjelma lähti harhapoluille, kun todella ministeriöissä ruvettiin miettimään, että hetkinen, mitenköhän tästä nyt helpoiten päästään, tästä henkilötyövuosimäärän alentamistavoitteesta. No, ulkoistetaan toimia, ja näin saatiin näyttämään numerot siltä kuin valtiovarainministeriön puolelta oli haluttu eli tietyllä henkilötyövuosimäärällä saatiin näyttämään ministeriön osuus sellaiselta kuin tavoite oli. Tämä tietenkään ei ole mitään tuottavuuskehitystä. Se voi olla sitä, ja monessa tapauksessa ulkoistamalla on saatu tuottavuuskehitystä kyllä syntymään, mutta lähtökohtaisesti ajattelu on ollut virheellistä, että tämä ongelma ratkaistaan sillä, että työnnetään tämä ... Esimerkiksi puolustushallinnon alalla kyllä tuli täysin selvästi esille, että kun puolustushallinnon puolella toteutettiin tätä henkilöstömäärän vähentämistavoitetta ja käytettiin ulkoistamista, ei toteuttaja voinut olla varma, onko tässä aidosti tuottavuutta saavutettavissa vai tehdäänkö se vain tämän henkilöstömäärän alentamisen tavoitteen saavuttamiseksi. Eli kyllä tässä pitää pitää mielestäni kirkkaana se, että tuottavuutta, työn tuottavuutta, pääoman tuottavuutta, kokonaistuottavuutta, julkisen hallinnon puolella koko ajan pyritään parantamaan, mutta kyllä pitää kiinnittää huomiota siihen, että mihinkään tällaisiin edellä mainittuihin vippaskonsteihin ei tässä suhteessa mennä.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä tarkastusvaliokunnan mietintö Valtion tarkastusviraston kertomuksesta nostaa esille muutamia hyvin tärkeitä aihekokonaisuuksia. Jälleen kerran palataan tietojärjestelmien yhteentoimivuuden heikkouteen. Esiin nousee julkisen talouden kestävyysvaje, mielenterveyspalveluiden kasvava tarve, EU:n sosiaalirahaston tukien käytön heikko tuloksellisuus. Voi sanoa, että nämäkin ovat asioita, jotka varmasti ovat perusteltuja, mutta minusta edellä ed. Juha Korkeaoja pohti ihan lähtökohtaisesti niitä kysymyksiä, mitenkä tämän tarkastusvaliokunnan hyvää työtä voitaisiin vielä vahvistaa ja tehostaa. Siksi minäkin ajattelin, että vähän periaatteellisesti tarkastelisin tätä kokonaisuutta.

Silloin, kun tarkastusvaliokunta perustettiin, jotenkin pyrin itselleni hahmottamaan sitä, että meillä on toistakymmentä vuotta toiminut tulevaisuusvaliokunta, jonka perusidea oli se, että me vahvistamme parlamentaarista näkemysvaltaa, kirkastamme etuvaloja, pyrimme paremmin hahmottamaan tässä epämääräisessä, epävakaassa maastossa, millä tavalla meidän perinteisiä vallan elementtejä, sekä lainsäädäntövaltaa että budjettivaltaa, tulee käyttää, että me palvelemme parhaalla mahdollisella tavalla suomalaisen yhteiskunnan kehittymistä ja rakentumista. Tähän liimautui sitten tätä seurantavaltaa — minä käyttäisin tällaista nimitystä — käyttävä tarkastusvaliokunta, joka on hakemassa nyt omaa paikkaansa ja sinällään tehnyt ihan hyviä, perusteltuja mietintöjä.

Kun ajatellaan nyt Valtion tarkastusviraston toimintaa ja sitä, että me saisimme tähän seurantaulottuvuuteen riittävän voimakasta ja vahvaa otetta, että se todella säteilee sekä lainsäädäntö- ja budjettivaltaan mutta myös siihen ministeriöiden toimintaan, jossa tapahtuu asioiden käytäntöön saattaminen, niin kyllä minäkin jotenkin kaipaisin nyt sitä, että me astuisimme selkeämmän askeleen kohti vielä vahvempaa priorisointia ja juuri niin, kuin edellä ed. Korkeaoja totesi, isojen ja pienten asioiden selkeämpää erottelua ja ylös nostamista. Minä en sulje pois sitä, ettei näihin vaikutukseltaan pienempiinkin asioihin voida puuttua ja nostaa niitä ylös, mutta tässä osittain tullaan myös ihan tämmöiseen esitystekniseenkin puoleen, että meillä tässä eduskunnan käytännössä ja hallinnon käytännössä on asiakirja kuin asiakirja, mietintö kuin mietintö, se kirjoitetaan samanlaiselle paperille ja se painetaan samanlaiseen olemukseen, jolloinka jotenkin lukijallekin vaikeutuu se, että siellä se erityisen tärkeä ja merkityksellinen saisi riittävän tilan. Siksi minä jotenkin kannustaisin, kun puheenjohtaja Ahdekin on paikalla, jopa kysymään sitä, voisiko tämmöistä priorisointia vahvistaa ja jollakin tavalla saada tätä mietinnön sisältöä esille sillä tavalla, että sen vaikuttavuus, siis hyvien asioiden esiin nostamisessa sen vaikuttavuus, tulisi vahvistumaan.

Nimittäin, arvoisa puhemies, minusta tämä ensimmäinen teema elikkä valtion tietohallinto ja it-lainsäädännön valmistelu, on ollut vuosien saatossa tarpeettoman paljon esillä suhteessa siihen, mitenkä tällä alueella on kyetty etenemään. Minäkin hyväksyn sen, että emme me suinkaan ole ihan kansakuntien pohjasakkaa — kohtuullisuus tässä arvioinnissa on tarpeen — mutta me emme ole siinä asemassa, missä me parhaimmillamme voisimme olla. Siksi tulemme siihen isoon peruskysymykseen, mitenkä valtio ottaa riittävän vastuun niiden yhdenmukaistavien käytäntöjen läpiviemisessä, että me saavutamme ne tehokkuus-, tuottavuushyödyt, mitä me tällä tietoteknisellä nykyaikaisella käytännöllä pyrimme saavuttamaan.

Minä kertaan ajatuksen, jonka olen joskus aikaisemman puheenkin yhteydessä tuonut esille, että minusta on hämmentävää se, että kaupan keskusliikkeet ja suomalaiset pankit, jotka ovat yksityisiä toimijoita, ovat pystyneet yhdenmukaistamaan ja yhteensovittamaan tietojärjestelmät. Samanaikaisesti me julkisella puolella, jossa meillä pitäisi olla monin verroin paremmat edellytykset luoda standardit, yhtenevät käytännöt, haparoimme ja etsimme semmoista lujaa otetta sen vuoksi, kun kukaan ei ota ydinvastuuta määrittää yhteisiä pelisääntöjä. Minä vielä pyrin selkeyttämään tätä omaa ajatustani, että jos pienen Lumijoen kunnan K-kauppias taikka Salen myymäläpäällikkö joutuisi vastaamaan koko tietojärjestelmästä, niin onhan selvää, että ei synny juuri mitään. Osittain henkisesti me olemme nyt tässä julkisen tietoyhteiskuntainfrastruktuurin rakentamisessa tässä tilassa, että me odotamme niiltä ihmisiltä, joilla ei ole riittävää valta—vastuu-suhdetta, jonkinnäköistä kuntoon saattamista, ja se ei ole mahdollista. Tässä mielessä kyllä minusta maali on valtiovarainministeriö, ensisijaisesti valtiovarainministeriö, jonka pitäisi ottaa selvästi nykyistä lujempi ote näiden asioiden eteenpäinviemiseksi.

Tämä liittyy hyvin keskeisellä tavalla myös valtion ja kuntasuhteen vahvistamiseen. Haluan kiteyttää oman näkemykseni siihen, kun nyt samaan aikaan on käyty keskustelua kuntien palvelujen tehostamisen osalta, että minusta monin verroin tärkeämpi kuin kuntaliitokset olisi tämän julkisen tietoinfrastruktuurin kuntoon saattaminen. Nimittäin kyllä tässä kaupan keskusliikkeiden käytännössä on tilaa pienemmällekin kauppapaikalle ja myymälälle, kun se tietohuolto ja tässä mielessä logistiikka toimii. Nyt me olemme näitten vanhojen toimintakäytäntöjen vankeja ja tätä kautta me puhumme sellaisesta tehottomuudesta, jota periaatteessa nykypäivänä ei enää pitäisi olla ja jota ei suinkaan kuntaliitoksilla pystytä korjaamaan, ellei tavallaan nousta ihan uudelle tasolle tietojärjestelmien hyväksikäytössä. Osittain tätä toki on sotkenut myös tämä markkinaehtoisuuden tietty hämärä varjo, joka on johtanut siihen, että niin sanottua kilpailuttamista tapahtuu aivan väärän kokoisten toimeksiantojen osalta julkisella puolella. Tämä tuo aikaviiveitä, mutta osittain minusta kuitenkin on kysymys näennäisestä kilpailusta. Se on aika pieni joukko pelaajia, jotka hoitavat sitten kuitenkin käytännössä tätä toimintakenttää. Siinä mielessä ehkä tämän raportin kaikkein tärkein ulottuvuus on se, että me löydämme uuden lähestymistavan ja uuden toimintatavan, jolla me hyödynnämme nykyistä selvästi paremmin menestyvän tulevaisuuden yhteiskunnan selkärankaa, internetiä.

Arvoisa puhemies, ihan lyhyesti vielä: En tartu näihin moniin hyviin asioihin, mutta otan tämän havainnon Euroopan sosiaalirahaston tukien käytöstä. Tämä on erittäin oikea havainto. Nimittäin käytännössähän ollaan tilanteessa, että monet aktiiviset toimijat ovat kääntäneet selkänsä näitten rahastojen käytölle juuri sen vuoksi, että ne ovat hallinnoinnin näkökulmasta niin raskaita ja byrokraattisia. Kun kysymys on hyvin pitkälle meidän kotikutoisista käytännöistämme, on äärimmäisen tärkeää, että sinne löytyy semmoista virtaviivaistusta, että hakijoina ja rahojen hyödyntäjinä ovat ne toimijat, jotka voivat saada myös aikaan tuloksia. Eihän ole mitään merkitystä sillä, jos me kaadamme tätä rahaa tänne byrokratiaan, jossa tavallaan toiminnan ambitiotaso on niin alhainen, ettei oikeastaan yritetäkään saada mitään muuta aikaan kuin sen, että rahat käytetään. Minä melkein sanoisin näin, että mitä virtaviivaisemmat, mitä toimivammat käytännöt, sitä enemmän me saamme aitoa kilpailua myös näihin hankkeisiin ja varmistettua sen, että myös hankkeiden tuloksena on työpaikkoja, uusia yrityksiä ja tuottavuutta.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan lyhyt kommentti ed. Karjulalle. Tässähän me suoritamme perustuslain meille antamaa tehtävää ja tarkistamme Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksen. Siellä on sekä pieniä asioita että suuria asioita.

Tässä kuitenkin tämä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen 270 000 perustuu väärinkäytökseen ja se on sillä tavalla suuri asia. Sen taloudellinen merkitys ei ole niin suuri, mutta 270 000 on kyllä taloudellisestikin suuri asia. Eduskunnassa tiedetään, kun budjettia väännetään tällä ja ensi viikolla, että 270 000 on iso summa, ja se tietenkin rajaa jollakin tavalla meitä.

Minustakin oli puute, että täällä ei mainita, että sähköisten palvelujen ja it-hallinnon tosi surkeassa toimimattomassa järjestelmässä on satojen miljoonien suuruusluokan asiasta kyse. Se on todellakin häpeällinen asia, ja siitä on pakko nyt eduskunnan kuitenkin lausua ja lähteä itse mukaan näihin talkoisiin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En mitenkään malta olla puuttumatta ed. Karjulan sinänsä ansiokkaaseen puheenvuoroon Esr-rahojen käytöstä. Olen niistä periaatteista sinänsä ihan samaa mieltä, mutta sentään viime keväänähän löytyi yksi taho, joka ei halunnut kääntää selkäänsä vaan käänsi vatsansa näitä rahoja kohtaan eli työ- ja elinkeinoministeriö ja sen jälkeen maan hallitus, joka päätti käyttää niitä työllistämiseen, siis omien suorien työllistämisvarojen sijasta.

Me kaikki muistamme sen prosessin, mitä tässä tapahtui, ja olisin oikeasti toivonut, että ed. Karjulan esittämät periaatteet olisivat olleet myöskin Suomen hallituksella mielessään siinä vaiheessa, kun tämä käsittämätön tempaus, budjettirahoituksen sijasta nuorten työllistäminen Esr-rahoin, tapahtui. Siitä olisi ollut varmasti laajempaakin yhteiskunnallista hyötyä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta on mietinnössään nostanut hyvin keskeisiä ja tärkeitä asioita esille ja lausumilla vielä korostanut määrättyjä asioita. Täällä edellä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja tarkastusvaliokunnan merkityksestä, ja itse olen sitä mieltä, että tarkastusvaliokunnalla todella on merkitystä. Ehkä vaan uudelleen ja uudelleen tulee vielä tiivistää ja kiteyttää mietintöä ja toimintatapaa siihen suuntaan, että se, mitä sieltä lausutaan, johtaa toimenpiteisiin tai muutoksiin, että se, mitä nostetaan esille, ei jää vain lausumaksi, joka sitten toistetaan useampien vuosien ajan.

Arvoisa puhemies! Täällä on oikeastaan kaksi lausumaehdotusta ja kolmas ikään kuin edellyttää hallituksen raportoivan kannanoton 1. ja 2. kohdasta, edellytettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta, Valtion tilinpäätöskertomuksessa vuodelta 2009. Näen erittäin hyvänä, että on nostettu lausumaksi tämä tietojärjestelmäasia ja myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa koskeva asia. Ehkä se, että otetaan vain muutamia lausumia, on juuri sitä priorisointia, että nostetaan monista monista asioista ne keskeiset, joista sitten ajatellaan, että ensin hoidetaan ne.

Nyt kun katsoo tätä koko mietintöä, täällä on tietojärjestelmästä erittäin seikkaperäisesti ja hyvin nostettu asioita esille, tuottavuusohjelmasta ja tehokkuudesta jne. myös. Mutta se, mistä itse haluan muutaman sanan sanoa, on se, että täällä on erittäin hyvin mielestäni nostettu esille lainsäädännön laatu mielenterveyspalveluissa ja perusopetuksessa, todella hyviä asioita, erityisesti se, että valiokunta toteaa, että mielenterveyspotilaat ja -kuntoutujat ovat yleisten kunnallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden varassa ja erityisen haavoittuvassa tilanteessa, kun kuntatalous on vaikeuksissa. Silloin kun ollaan kriisissä, se kriisi näkyy mielenterveyspotilaissa erityisesti. He jäävät myös liian usein toissijaiseen rooliin kunnallisessa päätöksenteossa.

Jotenkin olisin halunnut nähdä, että ehkä yksityiskohtaisemmin olisi voinut mielenterveyspotilaiden kohdalta tehdä myös lausuman — koska tässä on niin paljon sitä asiaa — siitä, miten hoidon kustannukset nousevat, koska on kysymys pitkäaikaissairastamisesta ja useinkin pitkistä työkyvyttömyysjaksoista. Hoitoonpääsy on vaikeaa, ja hoidon kohdentuminen oikeaan aikaan on vaikeaa. Täällä nostetaankin esille se, miten tärkeää olisi, että ennalta ehkäisevän työn painotus alkaisi näkyä meidän koko palvelujärjestelmässämme myös mielenterveyspotilaitten kohdalla tai että mielenterveyden ehkäisemistyötä tehtäisiin entistä enemmän.

Tarkastusvaliokunnan mukaan hyvinvointipalveluja koskeva lainsäädäntö on yhtäältä väljää, yleispiirteistä, ja toisaalta hajanaista ja pirstaleista, ja näinhän se todella on. Sillä on osin sitten se seuraus, minkälaisia tulkintoja tehdään ja miten niitä sovelletaan nyt esimerkiksi mielenterveyspalveluissa ja kuntoutuksessa kaiken kaikkiaan. Todetaan, että väljä lainsäädäntö voi merkitä myös sitä, että säädöksistä voi puuttua olennaisia palvelumuotoja. Täällä on nostettu yhdeksi esimerkiksi mielenterveyspalveluiden asumispalveluyksiköt, ja varmasti on monta muutakin, missä nimenomaan tältä alueelta puuttuu olennaisia palvelumuotoja, jotka toisivat sitä tehokkuutta.

Mutta se, mitä ei tässä mietinnössä ole, minkä haluan nostaa esille ja mistä usein on täällä eduskunnassakin puhuttu, on omaishoitajat ja mielenterveyskuntoutujien omaishoito. Ongelmanahan mielenterveyskuntoutujien kohdalla omaishoidon tuen saamisessa on juuri se, että ei ole riittävää osaamista tai riittävää tietoa tai ei myöskään lainsäädäntöä, millä varmistettaisiin, mitä mielen terveys tai mielen sairaus on ja mitä se merkitsee omaishoitajalle, mitä kaiken kaikkiaan se arki on ja miten hänkin, omainen, joka hoitaa mielenterveyskuntoutujaa, hyvin vaikeasti psyykkisesti sairasta ihmistä kotona, on todella myös sen 24 tuntia vuorokaudessa kiinni, vaikka ei samalla tavalla kuin ehkä fyysisesti sairaan ihmisen kohdalla tämän nostamisessa ja siinä rankassa työssä.

Tämä on minusta yksi esimerkki juuri siitä, miten vaikealla alueella silloin olemme, kun me puhumme mielenterveydestä. Meillä on nyt väljä lainsäädäntö, ja myöskään palvelujärjestelmä ei sisällä oikeita palvelumuotoja, ja ne molemmat seikat mahdollistavat sitten sen, että me puhumme palveluista putoavista, jotka jäävät ulos ja ovat niin sanotusti jonoistakin poissa. Ei voida puhua edes, että ovat odottamassa hoitoa, eivät ole saamassa hoitoa eivätkä odottamassa, vaan ovat kokonaan ulkopuolella hoidon. Se kostautuu myöhemmin juuri siinä, että sairaus pitkittyy, ja kustannukset palveluista nousevat myöhemmin, kun erikoispalveluja tarvitaan, kun palvelut eivät kohdennu oikein.

Olisin toivonut, että jopa lausumana tätä jollakin tavalla kiteytetään. En osaa sanoa, mikä se muoto olisi, mutta tarkastusvaliokunnalla varmaan sitä viisautta olisi, jos me olemme tämän toteamassa, aivan samalla tavoin kuin tietojärjestelmien kohdalla tai tuottavuus- tai muittenkin asioiden kohdalla, mitä täällä on nostettu esille. Ne alkavat olla sellaisia jatkuvia asioita, että me puhumme vuodesta toiseen niistä samoista asioista, että ne eivät korjaannu. Nyt näyttää siltä, että erityisesti omaishoidon puute on sellainen, joka on vaan lisääntymässä. On tärkeää tietysti se, että laitoshoidosta saadaan kotihoitoon, mutta hoitoahan he tarvitsevat siellä, ja ne hoitajat tarvitsevat sitä yhteiskunnallista tukea. Sen olisin toivonut tässä vahvemmin näkyvän esimerkiksi lausumana, vaikka muuten todella tässä on useampi sivu tätä tekstiä.

Ihan vielä lopuksi, olen aivan samaa mieltä siitä, mitä näistä tietojärjestelmistä on puhuttu hyvin monessa yhteydessä, että ne tulisi nyt jollakin tavalla saada kuntoon. Eli yhteensopimattomuus ja se, että meillä on erilaisia järjestelmiä, ei pelkästään tuo ongelmia potilaille ja siihen arkityöhön ja -toimintaan, palveluun, vaan tulee kunnille kalliiksi. Nämä molemmat tulee hoitaa.

Sitten vielä lopuksi, on erittäin hyvä, että täällä tekstin sisällä on Valviraan liittyen, että valiokunta edellyttää sosiaali- ja terveysministeriöltä ohjaus- ja valvontavastuuta sekä Valviralta hyvän hallinnon periaatteiden noudattamista viraston johtamisessa. Näen, että kun meillä tämmöisiä järjestelmiä on olemassa kuin esimerkiksi Valvira, johon monet ihmiset tietysti tuomioistuimien myötä lähettävät asioita, jotta sieltä tulee vastauksia, niin se, että asiat viipyvät siellä hyvin kauan, on yksi ongelma. Toivoisin juuri, että nämä meidän järjestelmämme olisivat paljon tehokkaampia ja siihen, millä ne saadaan tehokkaammiksi, löytyisi vastaus.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Olisin puuttunut keskusteluun tuottavuusohjelmasta, jonka osa käsittää irtisanomisiksi ja osa käsittää ulkoistamiseksi. Miksi valtio ulkoistaa? Miksi kunnat haluavat ulkoistaa? Sen takia, että yksinkertaisesti yksityisellä sektorilla työmenetelmät ja työn tehokkuus ovat paljon paljon paremmat kuin julkisella sektorilla. Minkä vuoksi ne ovat? Sen vuoksi, että ihmiset julkisella sektorilla ovat tottuneet siihen, että ei nyt tarvitse niin hötkyillä eikä tarvitse pitää kiinni aikatauluista. Tärkeintä on, että työ sujuu siten kuin sujuu. Tämä on minun mielestäni ollut ja on edelleenkin julkisen sektorin vika. Työ ei ole tehokasta, ja siksi sitä ulkoistetaan. Valtio ja kunnat ovat vähän samanlaisia kuin Finnair. Siellä on vuosikymmenien aikana rakentunut järjestelmä, josta ei tahdota päästä millään ulos, ja nyt se koko laiva on uppoamassa. Ja, herra puhemies, niin on uppoamassa kyllä tämä julkinen sektorikin kohta.

Sitten olisi puuttunut sellaiseen asiaan, kun täällä on puhuttu väljästä lainsäädännöstä nimenomaan mielenterveyden yhteydessä, elikkä tehdään lakeja, joihin ei anneta rahaa, ja sen takia ei pystytä järjestämään palveluja.

Kyllähän tätä lainsäädäntöä on, kuulkaa, toisenlaistakin, ja siihen aikaisemmassa puheenvuorossani puutuin. Otin esimerkiksi juuri asunto-osakeyhtiölain, joka nyt on meillä ollut täällä käsittelyssä. Minäpä luen yhden korjauksen teille. Siis kansanedustajat pitävät ihmisiä tyhminä ja pöljinä, jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Tässä lukee: "Yhtiökokous päättää 26 §:ssä tarkoitetulla enemmistöllä hissin jälkiasennuksesta aiheutuvien kustannusten jakamisesta siten, että kustannusten jakoperusteena on yhtiövastikeperuste kerrottuna osakehuoneiston kerroksella, joka määräytyy porrashuoneen sisäänkäynnin perusteella. Osakehuoneiston kerros on huoneiston sisäänkäyntiä lähinnä oleva hissin saapumistason kerros. Porrashuoneen sisäänkäynnin kerros on pääsisäänkäyntiä lähinnä oleva hissin lähtötason kerros."

Puhemies:

Nyt pitäisi siirtyä puhujakorokkeelle jatkamaan.

Puhuja:

(korokkeelta)

(Ed. Pulliainen: Onko tämä asia meidän kertomuksessa?) Arvoisa puhemies! — Ed. Pulliaiselle: Tämä ei ole teidän kertomuksessanne vaan tämä liittyy siihen, minkälaisia lakeja tässä talossa säädetään ja minkälaisia pykäliä täällä tehdään ja miten ihmisiä ei pidetä ajattelevina olentoina vaan aivottomina kääpiöinä, joille on kaikki kerrottava ihan takitilleen.

Jatketaanpa sitten: "Porrashuoneen sisäänkäynnin kerros on pääsisäänkäyntiä lähinnä oleva hissin lähtötason kerros. Osakehuoneiston kerros määritellään puolen kerroksen tarkkuudella. Jos osakehuoneiston kerros on samalla etäisyydellä hissin eri saapumistasoista, osakehuoneiston kerroksena pidetään ylempänä olevaa saapumistasoa." — Tästä nyt ei ymmärrä mittään, ja jos ymmärtää, niin on ihan itsestäänselvää, mikä on se kerros, missä se hissi on, ja mikä on se puoli kerrosta, missä se hissi on. Voi taivaan talikynttilät!

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Ukkola voisi nyt esittää myöskin niitä faktoja pöytään siitä, että julkisella sektorilla tietoisesti laiskotellaan, että siellä tehdään huonompaa työtä. Minä olen tavannut aika monia julkisen sektorin työntekijöitä, jotka tekevät ilman minkään näköisiä korvauksia työtä sen vuoksi, että se järjestelmä toimisi, ja tekevät sitä jopa tehokkaastikin. Olen tavannut aivan päinvastaisia tapauksia myöskin yksityisellä sektorilla. Mutta kun tuollaisia väitteitä esitetään, olisi hyvä sitten lyödä ne faktat myöskin pöytään niin, ettei se nyt ole vain tämmöistä mutupuhetta, mitä te täällä jatkuvasti pidätte.

Toisekseen minä nyt toistan sen, mitä sanoin tästä asunto-osakeyhtiölaista jo äsken. Te arvostelitte täällä lakia, jonka eduskunta sääti ensin ykköskäsittelyssä, sitten toisessa käsittelyssä. Teittekö te esitystä esimerkiksi tuon pykälän muuttamiseksi siinä käsittelyssä vai ette? Jos ette, niin älkää nyt viitsikö enää.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme täältä Euroopasta seuranneet Yhdysvaltoja, missä nyt presidentti Obaman hallinnon aikana on erityisesti pyritty vahvistamaan julkista sektoria ja nimenomaan julkista rahoitusta terveydenhoitoon, koska se ylenpalttinen ja vuosikymmeniä jatkunut yksityistäminen ja yksityisiin erilaisiin vakuutuksiin pohjautuva rahoitus ei ole johtanut viisaaseen kansantaloudelliseen tilanteeseen. Varmasti ne ihmiset Suomessakin, jotka toimivat julkisessa terveydenhoidossa, toimivat yhtä tehokkaasti kuin yksityisellä. Tämä on varmaan juuri tällä tavalla.

Mitä tulee asunto-osakeyhtiölainsäädäntöön ja tuohon pykälään, niin valitettavasti elävä elämä on vaatinut tämän tyyppisen pykälän johtuen siitä, että hissien jälkiasennuksessa on ongelmansa. Se on tarkkaan nimenomaan kokoomuslaisen ministerin johdolla mietitty asia ympäristöministeriössä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minä olen yrittänyt valiokunnan jäsenenä tässä jo kolmen tunnin ajan kuunnella erityisesti niitten kansanedustajien mielipidettä, jotka eivät istu tuossa valiokunnassa, onko valiokunta puuttunut mahdollisesti oikeisiin asioihin oikealla tavalla. Olen erittäin tyytyväinen, että ed. Karjula ja ed. Korkeaoja heittivät myöskin sitä kritiikkiä, mitä me tarvitsemme vähän toimintamme tukemiseksi.

Voidaan tietenkin sanoa, että tämä lausuma kakkonen ei ole ihan suhteellisesti oikean suuntainen lausuma siihen ykköseen, jossa puhutaan sadoista miljoonista ja sitten puhutaan sadoistatuhansista, että varmaan tekstiosuuskin olisi tähän jälkimmäiseen osuuteen ehkä riittänyt mutta konsensushengessä se sinne sisällytettiin ja varmaan hyväksytäänkin.

Täytyy nyt vaan muistaa kuitenkin se, että 2008 oli meille vuosi, joka oli vielä kohtuullisen hyvä vuosi. Voitte vain kuvitella, minkälaisiin ongelmiin tarkastusvaliokunta joutuu, kun se tutkii kuluvan vuoden, ensi vuoden kertomustaan. Silloin varmaan painottuvat nimenomaan julkisen sektorin tuottavuus- ja kestävyysvaje, korkokustannukset, velan määrä ym. aivan toisella lailla kuin tässä keskustelussa tänään. Kun Valtiontalouden tarkastusvirasto tekee kertomuksen kuluvalta vuodelta, niin minä luulen, että ensi vuoden painopisteet alkavat olla meillä aika pitkälle myöskin selvillä.

Ihan esimerkkinä: Kun tästä tuottavuusohjelmasta on esitetty kritiikkiä, että koko perusvaltion virkamiehistö, noin 70 000, mitä on tällä hetkellä, maksaa noin 2,8 miljardia euroa vuositasolla, ja kun me otamme tänä ja ensi vuonna velkaa tuollaisen 23 miljardia euroa, niin se on ehkä vain pieni osa siitä. Joudumme todella vasta oikeitten asioitten kimppuun ensi vuoden aikana.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään tässä salissa on käyty tarpeellista keskustelua tarkastusvaliokunnan mietinnöstä, jossa kiinnitetään aiheellisesti huomiota julkisten varojen hulvattomaan tuhlaamiseen. Monet ongelmat eivät ole suinkaan uusia, vaan niitä toistetaan hallinnossa vuodesta toiseen ilman, että tapahtuu selkeää käännettä kohti parempaa suuntaa. Olen usein pohtinut, miksi havaittuihin selkeisiin epäkohtiin julkisten varojen käytössä ei haluta puuttua kunnissa eikä ilmeisesti valtionhallinnossakaan.

Helsingin Sanomissa julkaistiin 1. päivä joulukuuta erittäin mielenkiintoinen vieraskynäkirjoitus, jonka oli laatinut kunnallispolitiikan dosentti, JHTT Silvo Kaasalainen, jonka kirjoituksen mukaan myös poliittiset virkanimitykset ovat korruptiota. Siteeraan muutamia suoria lainauksia, sillä mielestäni kirjoituksesta voi löytyä vastauksia useisiin kysymyksiin, joita tänään on esitetty.

"Kansainvälisessä vertailussa Suomi sijoittuu yhä maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon. Näyttää kuitenkin siltä, että suomalainen korruptio ei tule esiin näissä tutkimuksissa.

Vaalirahasotkunkin kasvupohjana on vielä laajempi maan tapa: valtion- ja kunnallishallinnon poliittiset virkanimitykset, joita voisi kutsua julkishallinnon kokovartalokorruptioksi."

"Päätösten valmisteluun tarvitaan asiantuntijoita, jotka kertovat, miten palvelut saadaan toteutettua laadukkaasti ja edullisesti. Poliittisia viranhaltijoita tarvitaan vain puolueiden vallan pönkittämiseen.

Poliittisissa virkanimityksissä hyljeksitään asiantuntemusta. Jos virka edellyttää puolueen jäsenyyttä, menetetään valtaosa mahdollisista pätevistä hakijoista, sillä puolueisiin kuuluu vajaat kahdeksan prosenttia äänioikeutetuista. Asiantuntijoiden kato on vielä suurempi, jos virka on jo etukäteen jaettu tietylle puolueelle.

Monet ryhtyvätkin politiikkaan hyväpalkkaisen viran toivossa. Pelkät poliittiset ansiot eivät kuitenkaan tee heistä virkaan ammatillisesti päteviä — vain poliittisesti sopivia.

Koska joka ryhmä haluaa organisaatioon oman agenttinsa, syntyy kalliita kaksoismiehityksiä, suosikkijärjestelmiä ja sisäisiä ristiriitoja. Puolueiden vallan maksimointi syrjäyttää organisaation varsinaisen tarkoituksen ja ammattietiikan, ja organisaatiota on lähes mahdotonta johtaa tuloksellisesti.

Poliittisiin virkanimityksiin liittyy keskinäistä palkitsemista ja edunvalvontaa. Jo viran saanti poliittiselta ryhmältä on palkkio, joka vaatii vastapalveluksia.

Tämän niin sanotun hyvä veli -järjestelmän vaarallisin piirre on se, että viranhaltija joutuu toiminnassaan asettamaan puolueiden edun kansalaisten edun edelle. Suomessa kunnanjohtajat valitaan nykyisin valtuustoryhmien kaupankäynnillä ja kunnanjohtaja on viime kädessä vastuussa hänet valinneille poliittisille ryhmille — ei kansalaisille."

Lääkkeeksi näihin ongelmiin esitettiin pormestarimallia kunnissa. "- - sivutoimisten luottamushenkilöiden pahin ongelma" — nimittäin — "on ajanpuute. Heillä ei ole aikaa perehtyä asioihin, ja sen vuoksi heitä voidaan manipuloida. Pormestari on päätoiminen luottamushenkilö, joten hän ehtii perehtyä asioihin."

"Valtionhallinnossa vastaava kansalaislähtöinen malli voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että hallitus asettaisi ministeriöiden johtoon hallituspuolueista koostuvan ohjausryhmän, joka lainvalmistelussa perehtyisi kunnolla ratkaistavina oleviin ongelmiin ja kertoisi, mitä lailla halutaan saada aikaan. Näin eri puolueet olisivat perillä asioista ja laeista saataisiin myös parempia.

Koska hallitukset vaihtuvat, virkamiehet tulisi valita puhtaasti pätevyyden perusteella. Ammattipätevyys on tärkeää myös toiminnan tulosten kannalta.

Jos Suomi aikoo säilyä hyvinvoivana demokratiana, korruptiojärjestelmä on purettava. Se ei tosin ole helppoa, sillä muutosten toteuttaminen lankeaa ihmisille, jotka nyt kuuluvat poliittiseen valtaeliittiin ja nauttivat sen tuomista palkkioista."

Arvoisa puhemies! Tässä on muutamia konkreettisia ratkaisuja ongelmiin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ruohonen-Lerner käytti hyvin itsekriittisen puheenvuoron. Eikö se teidän puheenjohtajanne ole siellä Brysselissä näyttänyt mallia, millä tavalla toimitaan äsken kuvaamallanne tavalla?

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus eduskunnalle toiminnastaan varainhoitovuonna 2008 ja sitten tämä tarkastusvaliokunnan mietintö numero 5 ovat erittäin mielenkiintoista luettavaa. Mielestäni pari huomiota kannattaa minunkin asiasta tehdä.

Ensinnäkin valtionhallinnon ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehitys tässä maassa kieltämättä on hieman takkuillut. Todella soisi nyt, että tähän asiaan kiinnitettäisiin huomiota ja ryhdyttäisiin välittömiin toimenpiteisiin mahdollisimman pian, koska tällä puolella todella on saavutettavissa suurta edistystä ja kustannussäästöjä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolelle menee vuosittain yli 10 miljardia euroa valtion budjetin rahoista. Kun tiedon liikkuminen nopeutuu ja saadaan digitalisoitua kaikki terveydenhuoltoon liittyvä paperisota, esimerkiksi röntgenkuvat voitaisiin lukea vaikka naapurikaupungissa sillä hetkellä, kun ne järjestelmään saadaan, se lisää myös tietoturvallisuutta ja ennen kaikkea vähentää turhaa työtä, jolloin henkilöstö pystyy keskittymään olennaiseen, ihmisen auttamiseen hädänalaisessa tilanteessa, ettei tarvitse turhien papereiden kanssa tapella. Tämä olisi se suuri edistysaskel, joka mielestäni pitää nyt tehdä ja mahdollisimman nopeasti, ei hätiköiden, mutta määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti. Tässä eduskunnan ja istuvan hallituksen tulee olla todella määrätietoinen, että saadaan nämä päätökset syntymään ja ryhdytään toimenpiteisiin. Hyviä suunnitelmiahan meillä tunnetusti on vaikka kuinka paljon, mutta valitettavasti ne ovat vielä toteuttamatta.

Tekniikan hyödyntämisessä, arvoisa puhemies, on se etu, että kun se saadaan kuntoon, niin tämä tietoturva-asia, josta niin monesti puhutaan, että lisääkö vai vähentääkö tietotekniikka tietoturvaa, mielestäni olennaisesti paranee, koska digitaalisessa järjestelmässä joudutaan kirjautumaan järjestelmiin sisälle. Jos joku käyttää tietoja väärin, on helppo löytää se väärin tietoja käyttänyt henkilö, kun selvitetään, kenen kirjautumisnumerolla sitten onkaan se tapahtunut.

Huolestuttavinta tässä asiassa on se, että olemme jäämässä jälkeen muusta Euroopasta ja muusta maailmasta tässä tietojärjestelmien käytössä. Kansainvälisessä vertailussa esimerkiksi häviämme jo tänä päivänä eteläiselle naapurillemme Virolle, joka on nämä asiat omaksunut ja pannut täytäntöön paljon meitä paremmin. Suomessa hallitus on hyvällä päätöksellään lähtenyt rakentamaan laajakaistaverkkoja koko maahan. Se on erinomaisen hyvä päätös, että hallitus on tälle tielle lähtenyt. Mutta tässä pitää pitää huoli, että sitten nämä verkot rakennetaan koko maahan, että koko maan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä saadaan toimimaan tasavertaisesti yhtä hyvin. Siinä ei ole mitään järkeä, että se toimisi esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla kiitettävästi, mutta esimerkiksi pohjoisessa Suomessa ei ollenkaan, koska mielestäni tällaisen järjestelmän pitää olla yhtä toimiva koko maassa. Sillä saavutetaan hyvä potilasturvallisuuden taso. Ilman tätä hyvää toimivuutta asetamme ihmiset eriarvoiseen asemaan ja se ei missään nimessä ole tarkoitus, ei saa olla tarkoitus.

Toivon, että tässä asiassa hallitus pysyy jämäkästi linjallaan ja nopeuttaa näitä toimia nimenomaan niin, että nämä tietoverkot saadaan valtion omistukseen ja ohjaukseen. Ne eivät voi olla markkinavoimien temmellyskenttänä. Toivon, että tämä asia lähtee eteenpäin ja saamme Suomeen tietojärjestelmät, jotka vapauttavat työvoimaa siihen oikeaan työhön sosiaali- ja terveydenhuollossa, ihmisen auttamiseen. Järjestelmä palvelee ihmistä. Kun se osataan hyvin tehdä, niin se on silloin meille kaikille eduksi.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselta haluan kysyä, valitseeko vihreä puolue ryhmänsä työtehtäviin punavihreiden kommunistien lisäksi kokoomuslaisia tai perussuomalaisia virkamiehiä.

Puhemies:

Tämä ei liittynytkään nyt ed. Hoskosen puheenvuoroon. (Ed. Ruohonen-Lerner: Pyysin äsken vastauspuheenvuoron ed. Pulliaisen puheenvuoroon, mutta en saanut sitä!) — Haluaako ed. Pulliainen vastata? (Ed. Pulliainen pudistaa päätään.)

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun puheenvuoroa varasin, olin juuri kuullut ed. Korkeaojan ja ed. Karjulan puheenvuorot. Haluan yhtyä tässä vain todeten heidän puheenvuorojensa ajatuksiin.

Tietohallinnon osalta toteaisin sen, että kuntapäättäjät ovat olleet pari vuosikymmentä erilaisten markkinavoimien riepoteltavina. Aina on tuotu uusia systeemejä. Kaikki entinen ja vanha on hyljätty ja aina uutta ja kalliimpaa on tarjottu. Tässä suhteessa on varmasti tullut paljon menoja. Jos mitä uudistuksia tehdään, toivon, että sitten olisi vihdoinkin järjestelmä, jota ei aina tarvitsisi vaihtaa uuteen ja kalliimpaan välittömästi, kun se on paikalle asetettu.

Sitten toisin esille aiemmin tarkastuskertomuksessa olleen kysymyksen siitä, että Suomessa on varaa pitää rautatieverkkoa vähällä käytöllä. Aiemmin on kiinnitetty huomiota siihen, että vähäliikenteisille radoille pitäisi ohjata lisää liikennettä, hyödyntää sinne panostettua liikenneinfrastruktuuria, tehtyjä investointeja. Edelleen olen huolestunut siitä, että meillä kansalliseen omaisuuteen kuuluvia Valtion rautateiden sinisiä vaunuja parhaillaan romutetaan ja tällä liikennekalustolla kunnostettuna olisi käyttöikää. Toivon, että jatkossa näihin kysymyksiin kiinnitetään huomiota.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Salo käytti puheenvuoron, jossa hän pohdiskeli vähän jo tätä tulevaakin tarkastusvaliokunnan rootelissa ja siihen on hyvä muistuttaa, että olemme käynnistäneet harmaan talouden selvitysprojektin ja siinä on akuutisti valtavan isoista rahoista kysymys, 3 miljardista eurosta suoranaisesti menetettyjä varoja valtion kassasta. Elikkä se nostaa nämä asiat esiin.

Minä vieläkin olen sitä mieltä, että tässä kakkosponnen kohdalla asian merkittävyys, siis periaatteellinen merkittävyys — vaikka se rahamäärä olisi joku 270 000 euroa yksittäisessä tapauksessa — on siinä, että jos lipeää tämmöisissä asioissa, niin minkälaisia ovatkaan ne suuret lipeämiset.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Ihan lyhyt kommentti. Niin kuin tuossa totesin, tämä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen, Teon, teko, jonka suuruusluokka oli se 270 000, ja josta yksityisen kantelun perusteella Valtiontalouden tarkastusvirasto teki selvityksen, on pieni asia verrattuna moneen muuhun suureen asiaan, joita tarkastusviraston kertomuksessa käsitellään, mutta se on periaatteessa erittäin merkittävä. Minusta oli välttämätöntä, että valiokunta siihen puuttui, koska sellainen sormien läpi katsominen, ette me emme olisi reagoineet tähän yksittäiseen tapaukseen, ei kyllä valiokunnan mielestä olisi lainkaan ollut mahdollista. Nythän me pyydämme vielä, että hallitus keskuudessaan selvittää, antaako tämä aihetta joihinkin jatkotoimenpiteisiin, joihin ei tietenkään eduskunta eikä tarkastusvaliokunta voi ryhtyä.

Mitä tulee it- ja sähköisten palvelujen ongelmiin, niin kyllä voi sanoa, että sen asiantuntijakuulemiskierroksen jälkeen, joka oli erittäin laaja, murheellisena saattoi todeta, että kaikki asiantuntijat yksimielisesti sanoivat, että me olemme rakentaneet tähän maahan sellaisen terveydenhuollon sähköisen tietojärjestelmän, joka on kertakaikkisesti täysin susi. Se ei pysty keskustelemaan toisten tietojärjestelmien kanssa, eikä sen toimimattomuuteen ole liittynyt tietosuojaan kuuluvia lainsäädännöllisiä syitä. Varmasti niilläkin on ollut tietyissä asioissa merkitystä, mutta jos esimerkiksi puhutaan kaikkein suurimmasta ongelmasta, valtion ja kuntien järjestelmien keskenään seurustelemattomuudesta, niin sehän on se valtavan suuri asia. Sen takiakin tarvitaan tämä lainsäädännöllinen perusta ja valtion viranomainen, joka ryhtyy toteuttamaan tätä sähköisen tietojärjestelmän yhteensovittamisasiaa. Tällaiset tehtävät eivät sovi ministeriöille, siis operatiiviset toimintatehtävät, mutta varmasti valtiovarainministeriö on se ministeriö, jonka tulee järjestää tämä viranomaistehtävä Suomessa joihinkin käsiin, ja eduskunnan täytyy säätää laki, jossa edellytetään, että nämä tietojärjestelmät voivat tulevaisuudessa puhua toistensa kanssa. Se on ihan välttämättömyys, ja se on meidän käsissämme. Nyt hallitus on käynnistänyt tämän lain valmistelutyön, ja nyt me annamme täältä vaan hallitukselle lisää tukea ja tiettyjä perusteita, minkälaisille asioille joka tapauksessa tuo lainsäädäntö pitäisi rakentaa. Tällä asialla on suuri kiire.

Mitä tulee tuottavuusohjelmakeskusteluun, niin itse asiassahan valiokunta ei ottanut kantaa mihinkään muuhun kuin siihen, että tämän tuottavuusohjelman — jota on toteutettu vuosia, taisi alkaa Lipposen jonkun hallituksen aikana — nimi on harhaanjohtava, koska sillä tähdättiinkin henkilötyövuosien vähentämiseen. Kun silloiset hallitukset aivan oikein näkivät, että on tämä suuri eläköitymisbuumi alkamassa, niin silloin on järkevä katsoa, miten voidaan rationoida myös valtion ja yleensä julkisessa hallinnossa suoritettavia tehtäviä. Sen avuksi oli tarkoitus Suomessa tulla tämä sähköinen tietojärjestelmä ja it-palvelut. Mutta nythän kävi toisin, niin että itse asiassa nämä yhteensopimattomat järjestelmät ovat työllistäneet, varastaneet ihmisten ajasta huomattavan määrän. Niin kuin meille kerrottiin, on sairaaloita, joiden sisällä on kymmeniä erilaisia toistensa kanssa keskustelemattomia tietojärjestelmiä, niin että kun potilas siirtyy osastolta toiselle osastolle, joudutaan ne tiedot naputtamaan manuaalisesti ensinnä paperille ja menemään sinne toiselle osastolle ja naputtamaan sen tietojärjestelmiin sisään. Kun siellä ajasta käytetään tietojärjestelmien ja tämän tekniikan pyörittämiseen 60—70 prosenttia ja potilaitten hoito on loppu, niin eihän siinä ole mitään järkeä. Sillä tavalla on tärkeää, että tähän puututtiin. Nyt kun on tämmöinen valtion tuottavuusohjelma, niin monet vielä erehtyvät luulemaan, että nyt valtio kantaa huolta tuottavuuden kohottamisesta, mutta tällä ohjelmallahan sitä ei tehdä. Useissa tapauksissa me voimme todistaa, että tuottavuus on heikentynyt, ja kun kuitenkin tuottavuuden kohottaminen on tärkeä asia. Minä luulen, että tästä valiokunta on täysin yksimielinen. On tärkeää, että julkisessa hallinnossa lisätään tuottavuutta, parannetaan tuottavuutta, parannetaan palveluja ja tehdään järkevämmin töitä, mutta tällä tavalla se ei toteudu. Tällä lyödään korville tätä itse tuottavuutta, ja tämä henkilötyövuosien vähentämisohjelma tavallaan pelaa väärään maaliin ja väärällä otsikolla.

Lopuksi, puhemies, haluaisin todeta, että useissa tapauksissa myös tämä ulkoistaminen, josta ed. Korkeaoja minusta hyvin puhui, on johtanut ongelmallisiin loppuratkaisuihin. Muistan, että kun eduskuntaan tuli Autorekisterikeskuksen puhelinvaihteen siirtäminen Akesta yksityiselle, niin lain perusteluissa jo kerrottiin, että se maksoi kuitenkin noin miljoona euroa vuodessa enemmän kuin mitä Aken suorittamana tuo tehtävä maksoi, siis noin miljoona euroa enemmän. Mutta se, miksi se jouduttiin tekemään Akessa — tätä ei siis tarkastusvaliokunta ole käsitellyt, se oli silloin valtiovarainvaliokunnassa — johtui asiantuntijalausunnon perusteella siitä, että tämä valtion niin sanottu tuottavuusohjelma edellytti, että he vähentävät tietyn määrän työpaikkoja, ja kun he eivät pystyneet mistään muusta vähentämään, niin vähensivät puhelinkeskuksen pois, ulkoistivat sen, mutta se maksoi enemmän ulkoisena palveluna, ja sekään ei tuntunut hirveän järkevältä.

Aivan lopuksi valiokunnan lausumien merkityksestä. Valiokuntahan on ottanut kantaa edel-lisen vuoden mietinnössä valtion tapaan ottaa velkaa vuoden lopussa, eli kun eduskunta aikaisemmin oli päättänyt, että valtio ottaa velkaa x-miljardia euroa, niin vaikka valtio ei olisi vuoden lopussa tarvinnutkaan, niin tämä Valtiokonttorin käytännössä suorittama tehtävä toteutettiin siten, että kun eduskunta on päättänyt, että otetaan 7 miljardia velkaa, niin Valtiokonttori ottaa, jotta eduskunnan tahto toteutuu, vaikka sitä ei siis tarvittu. Ja transaktiokustannukset tämän velan vekslaamisesta joulu-tammikuun vaihteessa maksoivat parhaimmassa tapauksessa yli 10 miljoonaa euroa. Nyt tämän lausuman perusteella samalla, kun tehdään talousarviolain muutosta, on kuitenkin tulkittu olemassa olevaa lainsäädäntöä järkiperäisemmin, että tämä eduskunnan antama lainapäätös katsotaan valtuutena ja näitä transaktiokustannuksia ei tarvitse enää hankkia. Jos lainaa ei tarvita, niin sitä ei oteta. Tällä, voi sanoa, on jo hankittu kymmeniä miljoonia euroja isänmaan käyttöön, säästetty menoja. Tässä asiassa hallitus kuunteli eduskunnan kantaa.

Sama koskee verotuloennusteita. Me teetimme tämän tutkimuksen, lähetimme sen valtiovarainministerille, hallitukselle, tiedoksi toimenpiteitä varten ja nyt me olemme saaneet tietää, että valtioneuvosto on ryhtynyt toimenpiteisiin. Vaikkapa meillä ei ollut suuria asiallisia ongelmia tuloennusteissa — niitä saatettiin pitää uskottavina ja hyvin tehtyinä — niin kuitenkin siellä oli asioita, jotka edellyttivät muutoksia ja korjaamista. Näin valtiovarainministeriö on tehnyt. Se on tämän selvityksen ja otettujen kantojen perusteella tehnyt eräitä muutoksia.

Näin uskon myös tapahtuvan tässä valtiontalousarviolaissa. Mehän olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että tämä valtion tase ei anna oikeaa kuvaa Suomen valtion tosiasiallisesta taloudellisesta asemasta ja tilasta, ja kuitenkin taseen pitäisi se antaa. Nyt me uskomme ja luotamme siihen, että kun tämä talousarviolain muutosprosessi on menossa, niin tämäkin asia tulee saamaan paremman muodon. Tässä eduskunnan keskustelussa on kiinnitetty tähän usein huomiota. Jos joku ulkopuolinen lukee, tai vaikkapa kansanedustaja lukee, budjetin liitteenä olevan valtion taseen, niin senhän perusteella Suomi on suoritustilassa, jota se ei kuitenkaan siis ole. Toisin sanoen valtion tase ei kerro sitä varallisuutta, joka valtiolla kuitenkin on tämän oman taloudellisen asemansa taustana. Sen paremmin näkyviin saattaminen myös budjetin yhteydessä on eduskunnan kannalta tärkeää mutta myös tavallisten kansalaisten kannalta tärkeää. Minä uskon, että näillä kannanotoilla, kun eduskunta ne yksimielisesti tekee, ja nämä ovat voimakkaita kantoja isoissa asioissa, on vaikuttavuutta. Meidän on siitä huolehdittava, että sitten ryhdytään toimenpiteisiin, kun näin on sanottu.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Tarkastusvaliokunnan tärkeät painotukset toivottavasti nyt konkretisoituvat valtiovarainvaliokunnassa, kun tehdään ensi vuoden talousarviomietintöä. Nimittäin jo tämän vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä valtiovarainvaliokuntakin ja myös hallituspuolueet olivat valmiit kuitenkin tunnustamaan sen, että tuottavuusohjelman toteuttamisessa pitäisi paremmin ottaa huomioon suhdannetilanne ja paneutua kunkin hallinnonalan tilanteeseen. Näinhän ei ole tapahtunut.

Valtiontalouden tarkastusvirastokin on todennut, että nimenomaan tässä pitkäjänteisessä muutosjohtamisessa ja hankkeiden hallinnassa on vakavia puutteita. Monelta osin on aiheutettu suurta vahinkoa, ja haluan ottaa tässä esimerkiksi juuri tullin, josta tuottavuusvähennykset merkitsevät ensi vuodelle 52:ta, vuodelle 2011 65:ta, ja kun tullille on jätetty kompensoimatta lisämenot ja kehysvähennykset ynnä monet muut, niin se johtaa siihen, että osa myös lakisääteisistä tehtävistä joko jää tekemättä tai niiden laatu laskee, samaan aikaan kun meillä erittäin paljon juuri harmaan talouden torjunnasta tarkastusvaliokuntakin on hallituspuolueita myöten kantavinaan nyt vakavaa huolta.

Tämä on erittäin kova asia. Nimittäin nyt on pakko ensi vuoden talousarvion yhteydessä vedota, että ehdottomasti tämä naamioitu juustohöylä ja henkilöstön irtisanomisohjelmaksi muodostunut valtion tuottavuusohjelma keskeytetään, jotta voidaan arvioida sen vaikutukset hallinnonaloittain ja myöskin oikean tavoitteen kannalta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Ahde poistui juuri, mutta hän oli ikään kuin vakuuttunut siitä, että nämä painokkaat, yksimielisesti hyväksytyt lausumat tarkastusvaliokunnan ja täysistunnon suunnasta menevät tehokkaasti eteenpäin.

Mutta ongelma tässä terveydenhoidon, sairaanhoidon tieto-ohjelmien toistensa kanssa kommunikoimisessa on siinä, että nämä ovat kunnallisia, kunnallisen päätöksenteon alaisia päätöksiä. Yhdessä sairaalassa voi todella olla monta ohjelmaa, jotka eivät keskustele keskenään, mutta sen lisäksi esimerkiksi tämä Effica tai jotkut muut sovellutukset, joita käytetään myös yksityispuolella, ovat niin alkeellisia, niin alkeellisia, että siinä esimerkiksi röntgenkuvan ja diagnoosin ja jonkun mri:n näkymää ei pysty poistamaan niin, että voisi välillä katsoa potilastietoja. Siis kaiken kaikkiaan se teknologia on ala-arvoista, heikkoa, aivan toisenlaista kuin esimerkiksi meidän, eduskunnan, käyttämä on.

Tässä mielessä tämä on ongelma, joka on kuntien käsissä eikä valtiovallan, ja toivon tässä hyppäyksessä sitten todellakin menestystä, että voidaan valtiovallan puolelta vaikuttaa kuntien päätöksentekoon.

Keskustelu päättyi.