2) Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus eduskunnalle toiminnastaan
varainhoitovuodelta 2008
Matti Ahde /sd (esittelypuheenvuoro):
Herra puhemies! Nyt käsiteltävänä on
tarkastusviraston kertomus eduskunnalle toiminnastaan 2008. Tarkastusvaliokunnan
mietintö kertomusta koskien on yksimielinen ja sisältää päätösehdotuksenaan
kannanoton, jossa käsitellään muun muassa julkisen
sektorin tietojärjestelmien yhteentoimivuuden ja yhteensopivuuden
tärkeyttä. Palaan kannanoton yksityiskohtiin myöhemmin.
Valtiontalouden tarkastusviraston perimmäisenä päämääränä on
edistää tuloksellisuutta ja korkealaatuista valtiontalouden
hoitoa. Valtiontalouden tarkastusvirasto tukee valtiontalouden hoidon
ulkoisena tarkastajana eduskuntaa sille perustuslain mukaan kuuluvan
budjetti-, lainsäädäntö- ja
valvontavallan käytössä. Tarkastusviraston
toiminta-alue kattaa noin neljänneksen osuuden Suomen bruttokansantuotteesta.
(Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Ed. Ahde, hetkinen. — Täällä on
hälinää nyt liian paljon. Hiljentykäämme.
Valtiontalouden tarkastusvirasto toteuttaa tarkastustehtäväänsä tekemällä tilintarkastusta
ja tuloksellisuustarkastusta 150 henkilön voimin. Tarkastusvirastosta
valmistui 119 tilintarkastuskertomusta, 23 tuloksellisuustarkastuksen raporttia
ja 12 jälkiseurantaraporttia. Niiden pohjalta kertomuksessa
käsitellään eduskunnan kannalta tärkeimpiä valvontahavaintoja
ja keskeisimpiä tarkastustuloksia.
Valiokunnan mielestä tarkastusvirasto on onnistunut
hyvin pyrkimyksissään tukea eduskunnan valvontavaltaa
ja tuottaa eduskunnalle hyödyllistä ja luotettavaa
taustatietoa. Tarkastusvirasto on myös vahvistanut asemaansa
kansainvälisessä toimintaympäristössä ja
saanut itselleen viime aikoina merkittäviä uusia
tehtäviä. Tarkastusvirasto on kutsuttu johtamaan
EU:n jäsenvaltioiden finanssipolitiikan sekä Vakaus-
ja kasvusopimuksen noudattamisen ulkoista arviointia harjoittavan
EU:n ylimpien tarkastusviranomaisten verkoston toimintaa. Yhdysvallat
on samanaikaisesti kutsunut Suomen johtamaan rahoitus- ja talouskriisin
vaikutusten minimoinnin onnistumista ja talouskriisin torjumista
pohtivaa kansainvälistä ryhmää.
Valiokunta on käsitellyt mietinnössään
seuraavia valiokunnan mielestä tarkastusviraston kertomuksessa
tärkeimpiä asioita:
Ensinnäkin, eduskunnan esittämien kannanottojen
toteutumisen seurantaa.
Valtion tietohallinto- ja it-lainsäädännön
valmistelu, terveydenhuollon tietojärjestelmät
ja kansallinen terveysarkisto ovat olleet keskeisiä tarkastuksen
kohteita. Valiokunnan mielestä valtiovarainministeriön
toteuttama julkisen sektorin it-toiminnan ohjaus ei ole hallituksen
asettamiin tavoitteisiin nähden toimiva. Vaarana on, että tietotekniikan
soveltaminen julkisissa palveluissa ajautuu sivuraiteelle ja tuottavuushyödyt jäävät
saamatta.
Suomi on jäänyt jälkeen myös
kansainvälisessä tietoyhteiskuntavertailussa.
Tietoyhteiskunnan vauhdittamiseksi tarvitaan lainsäädännön nykyistä tehokkaampaa
käyttöä sekä kuntien ja valtionhallinnon
yhteisiä standardeja ja avoimia rajapintoja, joilla varmistetaan
tietojärjestelmien yhteentoimivuus.
Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy seuraavan
kannanoton: "Eduskunta edellyttää, että hallitus
valmistelee lainsäädännön, jonka mukaisesti
julkisen sektorin tietojärjestelmien yhteentoimivuus ja
yhteensopivuus voidaan toteuttaa lainsäädäntöön
perustuen viranomaistehtävänä."
Lainsäädännöllä tulisi
asettaa julkisten palveluiden tuottajille selvä velvoite
ottaa käyttöön ja pitäytyä vain
yhteentoimivissa järjestelmissä, jotka ovat lain
edellyttämän standardin vaatimukset täyttäviä ja
testauksessa hyväksyttyjä järjestelmiä.
Ohjelmistojen, tietojärjestelmien ja sähköisten
palveluiden teknisten ratkaisujen tuottaminen toteutettaisiin kilpailevilla
markkinoilla, jotka ovat aidosti vapaat eri toimittajien tuotteille.
Eduskunta on jo aiemmin edellyttänyt, että hallitus
valmistaa kansallisen terveydenhuollon tietojärjestelmän
käyttöönoton lain asettaman aikataulun
mukaisesti 1.4.2011 mennessä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa
on käynyt ilmi, että lain edellyttämä aikataulu
ei toteudu. Parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan
e-arkiston tietosisältöjen vaiheistusta ja siirtymäajan
muutosta.
Valiokunnan mielestä sähköinen terveysarkisto
on kansallinen kärkihanke ja investointi, jota Suomella
ei ole varaa jättää tekemättä.
Valiokunta edellyttää, että hallitus
selvittää terveydenhuollon tietojärjestelmän
viivästymisen syyt ja esittää uskottavan
suunnitelman ja aikataulun, jonka mukaisesti terveysarkisto saadaan
mahdollisimman nopeasti käyttöön.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa koskeva tarkastus.
Valtiontalouden tarkastusvirasto sai 20.11.2008 nimettömän
kantelukirjelmän, jossa arvosteltiin Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen,
Teon, tekemiä konsultointi- ja it-hankintoja. Tarkastusviraston
tekemä erillistarkastus valmistui 8.6.2009. Tarkastus koskee
Terveydenhuollon oikeusturvakeskusta sekä vuoden 2009 alussa
toimintansa aloittaneen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston,
Valviran, toimintaa.
Valiokunnan mielestä Teon ja Valviran tarkastuksessa
ilmi tulleet laiminlyönnit ovat luonteeltaan erittäin
vakavia ja osoittavat piittaamattomuutta hankintasäännöksistä.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus uudisti kotisivunsa vuonna 2007,
ja ne julkaistiin vuonna 2008. Hankinta tehtiin ilman kilpailutusta
puitesopimuksen perusteella. Kotisivujen kehittämiskustannukset konsulttipalvelujen
ostoina ovat muodostuneet kohtuuttoman suuriksi. Teon kotisivujen
toteutus tuli maksamaan yhteensä 270 000 euroa.
Kotisivut olivat käytössä ainoastaan
vuoden, koska virastojen yhdistämisen seurauksena kotisivut piti
uudistaa vuoden 2009 alkuun mennessä. (Ed. Zyskowicz: Kuka
on tästä vastuussa?)
Edellä mainittuun tarkastukseen liittyy kannanoton
kohta 2: "Eduskunta edellyttää, että hallitus
selvittää ne toimenpiteet, joita Sosiaali- ja terveysalan
lupa- ja valvontavirastoa koskevan tarkastuksen johdosta on tehty."
Julkisen sektorin tuottavuutta ja kestävyysvajetta
on käsitelty myös tarkastusviraston kertomuksessa
ensimmäistä kertaa näin laajasti tarkastusviraston
historiassa. Julkisen talouden kestävyysvajeen arvioidaan
olevan tällä hetkellä yli 6 prosenttia.
Kestävyysvajeen hoitamisessa on ratkaisevassa asemassa
työllisyys. Tilastokeskuksen mukaan 15—24-vuotiaita
oli lokakuussa 2009 työttömänä 53 000
henkeä, vuotta aikaisemmin 50 000 ja työttömyysaste
lähes 20 prosenttia.
Valiokunta korostaa kansantalouden tuottavuuden ja kestävyysvajeen
hoidon kannalta nuorten työllistämismahdollisuuksien
nopeaa ja voimakasta lisäämistä sekä yksityisellä että julkisella
sektorilla. Tämä edesauttaa talouden kasvun alkaessa
nuorten työllistymistä ja luo edellytyksiä työllisyysasteen
pysyvälle nostamiselle.
Asiantuntijakuulemisessa kävi selkeästi ilmi, että valtion
tuottavuusohjelmassa oli alun perin kyse työvoimaennusteisiin
perustuvasta valtion henkilöstön vähentämisen
tarpeesta, jotta koulutettu työvoima riittäisi
myös yksityiselle sektorille. Valiokunnan mielestä tuottavuus-sanan
käyttö onkin osoittautunut tämän
ohjelman yhteydessä harhaanjohtavaksi, koska kysymys on
henkilötyövuosien vähentämisestä ja
tuottavuuden lisäyksen oletetaan syntyvän henkilöstön
vähenemisen kautta.
Ohjelman aikataulu on tällä hetkellä myös osin
ristiriidassa henkilöstön todelliseen eläköitymiseen
nähden. Valiokunnan mielestä onkin voimakkaammin
kiinnitettävä huomiota kokonaistuottavuuteen.
On ohjattava ja johdettava aikaisempaa selvästi määrätietoisemmin
toiminnan taloudellisuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä pääoman
tuottavuutta ja muita tuottavuuden ulottuvuuksia kuin yksinomaan
työn tuottavuutta.
Lainsäädännön laatua erityisesti
mielenterveyspalveluissa ja perusopetuksessa on kertomuksessa myös
laajasti tarkasteltu, samoin kuin valiokunnan mietinnössä.
Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava sen mukaan, kuin laissa
tarkemmin säädetään, jokaiselle
riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.
Valtioneuvoston paremman säätelyn toimintaohjelmaan
sisältyvät myös muun muassa kansalaisten
odotukset lainsäädäntöön
ja sen laatuun. Olennaista on, että lainsäädännössä tarkoitetut tavoitteet
ja vaikutukset myös toteutuisivat käytännössä.
Kansalaisten näkökulmasta selkeä, ymmärrettävä ja
soveltamista ajatellen ennakoitava lainsäädäntö on
yksi hyvän säätelyn perusvaatimus. Yksi
kriteeri on se, että lainsäätäjän
tulee luoda sellaisia säädöksiä,
jotka turvaavat sääntelyn kohteille tosiasiallisen
ja tehokkaan mahdollisuuden päästä oikeuksiinsa.
Tarkastusviraston mukaan tämän periaatteen toteutuminen
on haasteellista erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluja koskevassa
lainsäädännössä, etenkin
silloin, kun palveluista säädetään
väljällä puitelainsäädännöllä.
Tarkastusviraston mukaan hyvinvointipalveluja koskeva lainsäädäntö on
yhtäältä väljää ja yleispiirteistä ja
toisaalta hajanaista ja pirstaleista. Nämä molemmat
tekijät heikentävät toiminnan ohjaavuutta,
vaikuttavuutta ja vaikutusten arviointia.
Tarkastusvirasto havaitsi myös, että lainsäädäntö jättää lain
soveltajille paljon tulkinnanvaraa niin mielenterveyspalveluissa
kuin lääkinnällisessä kuntoutuksessakin.
Väljä lainsäädäntö voi
merkitä myös sitä, että säädöksistä voi
puuttua olennaisia palvelumuotoja, ja se voi vaikuttaa myös
erilaisiin tulkintoihin esimerkiksi asiakasmaksulainsäädännössä kuntien
tulkitessa saman palvelumuodon vaihtoehtoisesti joko maksulliseksi
tai maksuttomaksi.
Tarkastusviraston tarkastuksissa kiinnitettiin erityistä huomiota
siihen, että pirstaleinen palvelujärjestelmä mielenterveyspalveluissa
ja lääkinnällisessä kuntoutuksessa
vaikuttaa palveluiden kustannuksia kohottavasti ja kannustaa eri
toimijoita optimointiin. Asiakkaan kannalta tämä puolestaan
tarkoittaa, että häntä ei aina hoideta
tarkoituksenmukaisessa hoitopaikassa ja että kuntoutuksen
aloitus usein viivästyy.
Mielenterveyspalveluja tuottavasta henkilöstöstä on
pulaa erikoissairaanhoidossa. Psykiatrivaje on ollut ongelma jo
1990-luvulta lähtien. Asiantuntijavajeesta johtuen vain
osa mielenterveyshäiriöitä potevasta
väestöstä saa hoitoa. Esimerkiksi depressiopotilaista
alle puolet on hoidon piirissä. Resurssipulan vuoksi kansalaiset pyrkivät
palvelujärjestelmän sisälle päivystyksen
kautta. Tämä puolestaan lisää julkisia
mielenterveysmenoja ja kasvattaa huomattavasti hoidon kokonaiskustannuksia.
Mielenterveyshäiriöiden yhteiskunnalliset kustannukset
ovat moniin muihin sairauksiin verrattuna varsin suuret. Kustannuksia
kasvattavat sairastuminen hyvin nuorella iällä ja
pitkä sairastamisaika. Yhteiskunnalliset kustannukset ilmenevät
ennen kaikkea suurina työkyvyttömyyden aiheuttamina
tuotannonmenetyslukuina, mutta myös pitkien hoitojaksojen
vuoksi suorat hoitokustannukset ovat merkittäviä.
Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon mielenterveyskäyntejä oli
yhteensä 1,3 miljoonaa vuonna 1994 ja 2,1 miljoonaa vuonna 2006.
Ongelmat julkisten mielenterveyspalvelujen järjestämisessä johtuvat
valiokunnan mielestä osin henkilöstövoimavarojen
epätarkoituksenmukaisesta kohdentamisesta ja riittämättömyydestä.
Valiokunnan mielestä on tärkeää luoda riittävät
edellytykset myös ennalta ehkäisevälle mielenterveystyölle.
Ennalta ehkäisevä työ on kansantaloudellisestikin
merkittävää, sillä sen avulla
voidaan mahdollistaa paremmin työelämään
osallistuminen ja alentaa pitkästä työkyvyttömyydestä aiheutuvia
kustannuksia.
Perusopetuksen valtionosuusrahoitus on uudistumassa vuoden 2010
alusta. Olennainen muutos esi- ja perusopetuksessa on aikaisempaan
järjestelmään verrattuna se, että valtionosuus
ei määräydy enää oppilasmäärän
perusteella, vaan laskennalliset kustannukset määräytyvät
6—15-vuotiaiden määrän perusteella.
Uudistuksessa sektorikohtaiset valtionosuudet keskitetään
valtiovarainministeriön pääluokkaan. Tämä merkitsee
sitä, että toiminnallinen ohjaus ja resurssiohjaus
eriytyvät eri ministeriöihin. Tarkastusvaliokunnan
mielestä on tärkeä seurata tarkoin, miten
hyvin toiminnallisen ohjauksen ja rahoituksen yhteen sovittaminen
toteutuu, sillä aiemmat kokemukset toiminnan ohjauksen
ja rahoituksen eriytymisestä ovat osoittautuneet ongelmallisiksi.
Euroopan sosiaalirahaston tukien käytöstä myös
sekä tarkastusvirasto että valiokunta on aikaisemmin
lausunut ja lausuu myös tässä mietinnössä.
EU-hankkeiden kansallinen hallintojärjestelmä on
monimutkainen ja hankkeiden tulokset todella vaatimattomia. Raportointi
ei vieläkään ole luotettavaa työpaikka-
ja yritysvaikutusten osalta, eikä hankkeiden tosiasialliseen
tuloksellisuuteen kiinnitetä riittävästi,
ei oikeastaan ollenkaan, huomiota. Hankkeiden käynnistämisen lähtökohtana
ei saa olla pelkkä rahan käyttö, vaan
hankkeilla tulee olla selkeät tavoitteet ja myös
edellytykset saavuttaa ne.
Valiokunnan mielestä merkittävä osa
hallinnollisesta monimutkaisuudesta ja niihin liittyvistä kustannuksista
on aiheutettu Suomen omilla ratkaisuilla. Niiden poistaminen ja
tehokkaamman hankehallinnon luominen tietojärjestelmineen
on kiireellinen kansallinen tehtävä. Hallituksen
edellytetään raportoivan kannanotossa edellytetyistä toimenpiteistä seuraavassa
valtion tilinpäätöskertomuksessa eli
keväällä 2010.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus
eduskunnalle toiminnastaan varainhoitovuodelta 2008 on erittäin
huolestuttavaa luettavaa. Kertomuksessa luetellaan useita esimerkkejä siitä,
kuinka leväperäisesti valtion kansalaisilta ja
yrityksiltä pakolla perimiä verovaroja on käytetty
hallinnossa.
Tarkastusvaliokunta on nostanut mietinnössään
esille useita hälyttäviä tapauksia, joissa
taloudelliselta arvoltaan suuria julkisia hankintoja on
tehty suorahankintoina ilman asiaan kuuluvaa kilpailuttamista. Hämmästyttävää on
myös se, että palvelusopimuksista ei ole aina
tehty asiaan kuuluvia hankintapäätöksiä,
vaikka hankintojen kokonaisarvo on ollut useita satojatuhansia euroja.
Ihmettelen, kuinka julkinen hallinto voi toimia piittaamatta voimassa
olevasta lainsäädännöstä.
Yksi pahimmista esimerkeistä on Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen
kotisivujen uudistaminen vuonna 2007. Kotisivuihin käytettiin 270 000
euroa verovaroja. Ne julkaistiin 2008, mutta jo vuoden kuluttua
ne joutivat roskakoriin, sillä ne vanhenivat samalla, kun
Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus ja Terveydenhuollon
oikeusturvakeskus yhdistettiin ja jälleen ryhdyttiin laatimaan
uusia kotisivuja ja ilman kilpailutusta kovaan kiireeseen vedoten. Tämä hankinta
maksoi kymmenesosan vuodessa vanhentuneiden sivustojen laadintakustannuksiin
nähden. Onneksi olkoon, konsultit, olette taitavia!
Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen kotisivujen
hinta oli 270 000 euroa, ja ne olivat siis käytössä yhden
vuoden. Jos tällaiset hankinnat olisi tehty yksityisessä yrityksessä,
olen varma, että vastuullinen henkilö olisi saanut
potkut yrityksen ja omistajan rahojen holtittomasta käytöstä.
Mielestäni on syytä pohtia vakavasti myös
julkisen sektorin virkamiesvastuulla toimivien henkilöiden
todellisen vastuun toteuttamista käytännössä,
jotta toimintatavat tervehtyisivät.
Tarkastusvaliokunta toteaa, että Sosiaali- ja terveysalan
lupa- ja valvontaviraston hankintasäännösten
ja -ohjeiden vastainen toimintatapa on johtanut epätaloudellisiin
hankintoihin ja veronmaksajien rahojen tuhlailevaan käyttöön. Johtopäätös
on todella oikeutettu.
Tähän huolestuttavaan kehitykseen on saatava
muutos, ja toivonkin, että hallitus ottaa vakavasti tarkastusvaliokunnan
mietinnön ja ryhtyy välittömästi
toimenpiteisiin epäkohtien korjaamiseksi.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja kävi
seikkaperäisesti lävitse tämän
tarkastusvaliokunnan mietinnön, joka perustuu siis Valtiontalouden
tarkastusviraston kertomukseen eduskunnalle toiminnastaan vuoden
2008 varainhoidosta.
En lähde yksityiskohtaisesti tätä ruotimaan, mutta
kun olen kuunnellut tässä vuosien saatossa ed.
Tuulikki Ukkolan arvostelua tätä valiokuntaa kohtaan
taikka silloin, kun sitä muodostettiin, niin nyt, arvoisa
puhemies, toivoisin, että ed. Ukkola sitten perustelee,
onko tarkastusvaliokunta turha elin ollut, koska minun mielestäni
täältä nyt löytyy niitä asioita,
jotka kuuluvat tarkastuksen yhteyteen. Siltä osin minun
mielestäni on hämmästyttävää,
jos näitä tällaisia asioita ei tuoda eduskunnassa
suoraan esiin, niitä laiminlyöntejä,
mitä valtionhallinnossa tapahtuu, täällä kansanedustajien
keskusteltavaksi ja otettavaksi kantaa ja ikään
kuin ohjeisteta myöskin hallitusta määrätyiltä osin.
Minun mielestäni on hämmästyttävää,
kuten valiokunnan mietinnössä on todettu Valvirankin osalta,
millä tavoin hankintoja on tehty, missä hankinta-asiakirjoja
on säilytetty, ei ole arkistoitu ja muuta vastaavaa. Todella
hämmästyttävää minun
mielestäni ainakin, millä tavoin valtionhallinnossa
asioita on hoidettu.
Yksi asia, joka ainakin tuolla kuntapuolella on puhuttanut paljon,
on kilpailuttaminen. Mutta näyttää siltä,
että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ei ole välittänyt
mistään tällaisista ohjeistuksista, jotka
koskevat hankintoja, koska siellä esimerkiksi sopimuspalveluksista
ei ole tehty hankintapäätöksiä eikä niitä ole
kilpailutettu, vaikka hankintojen arvo on ollut satojatuhansia euroja.
Myöskin mietinnössä todetaan näitä summia,
mitä näistä järjestelmistä on
koitunut yhteiskunnalle menoja, useita satojatuhansia. Pääasiassa
on perusteltu asiaa kiireellä. Minun mielestäni silloin,
kun puhutaan näin suurista hankkeista ja perustavaa laatua
olevista hankkeista, niin kyllä kiire ei voi olla syynä sille,
että asioita, hankkeita ei kilpailuteta.
Ed. Ruohonen-Lerner otti täällä esille
Teon kotisivujen toteutuksen, jossa puhutaan nyt noin 270 000
euron hinnasta, ja sen jälkeen kotisivut olivat käytössä vuoden.
Kun tehtiin uusia kotisivuja Valviran osalta, johonka tämä Teo
tavallaan yhdistyi silloin, niin ne kustannukset olivat alle 10
prosenttia Teon teettämien kotisivujen kustannuksista.
Jollakin tavoin tuntuu siltä, että asiat eivät
ole olleet kovinkaan hyvässä hallinnassa siltä osin,
jos puhutaan kustannustehokkuudesta.
Arvoisa puhemies! Valiokunta on omana kannanottonaan tältä osin
todennut, että nämä laiminlyönnit
ovat erittäin vakavia ja ovat osoittaneet piittaamattomuutta
kaikista hankintasäännöksistä.
Itse jäin pohtimaan vaan sitä, olisiko paikallaan
pohtia sitä, onko näissä toimissa syyllistytty
joittenkin taholta sellaiseen toimintaan, että olisi pohdittava
esitutkinnan käynnistämistä, koska jonkun
minun mielestäni valtionhallinnossa pitää olla
vastuussa siitä, minkälaisia päätöksiä tehdään,
ja siitä, jos rikotaan voimassa olevaa lakia, sopimuksia,
ohjeistusta.
Meillä on nyt paraikaa esitutkinnassa eräs
valtionhallintoon liittyvä tapaus. En väitä,
että tähän mietintöön
liittyvässä tapauksessa olisi mitään
rikosta, mutta jää vain epäilyksen varjo,
voidaanko ilman minkäänlaisia sanktioita toimia
tällä tavoin valtion veromarkkojen osalta. Ilman kilpailutusta
hankitaan ohjelmia, eli onko todella puhtaat paperit niillä virkamiehillä,
jotka näitä päätöksiä ovat
tehneet? En väitä, että ministerin pitää tietää kaikkia.
En lähde edes sellaista asiaa tuomaan esiin, että pitäisi
harkita ministerivastuulain käyttöä.
Mutta näitten yksittäisten virkamiesten osalta
minun mielestäni kannattaa kyllä ainakin laitoksen
sisäisesti pohtia hyvin tarkkaan.
Arvoisa puhemies! Mietinnössä on käsitelty myöskin
työllistämisasioita ja pohdittu nimenomaan nuorten
osuutta tällä hetkellä työttömistä ja
siihen on otettu myöskin mietinnössä kantaa.
Arvoisa puhemies! Tuottavuusohjelmasta vielä sen verran,
kun tässä salissa siitä on jatkuvasti keskusteltu
ja hallitus on puolustellut tuottavuusohjelmaansa. Tässä valiokunnan
mietinnössä jälleen kerran todetaan se,
mistä valtion tuottavuusohjelmassa alun perin oli kyse,
eli se oli valtion henkilöstön vähentämisohjelma,
ja sillä perusteltiin, että koulutettu työvoima
riittäisi myös yksityiselle sektorille. Näinhän
valtioneuvoston taholta asiaa on perusteltu. Mutta ainakin tarkastusvaliokunnan
saaman selvityksen mukaan asiantuntijakuulemisessa kävi
ilmi se, että se on suoranainen henkilöstön
vähennysohjelma ja on aiheuttanut monessa virastossa ja
laitoksessa suuria ongelmia niitten henkilöitten kohdalla, jotka
vielä ovat saaneet jäädä, ja
mitä se on käytännössä aiheuttanut?
Erään esimerkin valiokunta on ottanut hallinto-oikeuksista,
mitä se on aiheuttanut siellä: asioiden lisääntymistä.
Se on vaikuttanut myöskin siihen, että ruuhkia
on tullut entistä enemmän ja asiakkaat joutuvat
kärsimään.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi lyhyesti haluaisin todeta, että valiokunta
on halunnut ottaa kantaa siihen, että perustuslaki haluaa
taata kaikelle väestölle tasapuolisen mahdollisuuden myös
terveyspalveluihin, ja tällä hetkellä se
valitettavasti kuntien taloudellisen tilanteen johdosta ei toteudu.
Tätä perustuslain takaamaa yhdenvertaisuusperiaatetta
minun mielestäni tulisi korostaa myös valtioneuvoston
omissa toiminnoissa.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi ottaisin esiin sen, jos ei nyt
kritiikin mutta jonkinlaisen epäilyksen valiokunnan taholta
tämän lain osalta, joka eduskunnassa ilmeisesti
tällä hetkellä on. Valiokunnan käsityksen
mukaan silloin, kun ohjaus ja rahoitus eriytetään,
niin se ei ole aina osoittautunut oikein hyväksi. Täytyy
toivoa, että tässä perusopetuksen valtionosuusrahoituksen uudistuksen
yhteydessä ei mennä ojasta allikkoon.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minun on pakko kiittää tätä mietintöä,
ja minä jo lähetekeskustelussa annoin hieman periksi
siinä, että en nyt enää tätä tarkastusvaliokuntaa
niin vastusta kuin minä silloin vastustin, kun se perustettiin.
Enhän minä tiennyt, miten hyvää työtä te
teette. Etenkin tämä mietintö: tässä on
monia sellaisia asioita, jotka ovat todellakin tulleet nyt tämän
mietinnön mukana ja kautta esille. Kiitän siitä ja
esitän sitten jatkossa, kun pidän oman puheeni,
toivomuksen, mihin vielä voisi kiinnittää huomiota
ja minkälaisia asioita tarkastusvaliokunta voi ottaa huomioon,
kun jatkossa suunnittelee töitään. Se
vaikutti silloin ihan oikeasti jotenkin minusta ylimääräiseltä ja
turhalta valiokunnalta, mutta on osoittautunut, että sillä on
ollut tietynlainen tarve (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tässä yhteiskunnassa. — 2
sekuntia yli minuutin.
Ensimmäinen varapuhemies:
Minuutti on minuutti!
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta on ehdottomasti lunastanut
paikkansa meidän valiokuntiemme joukossa. Mielestäni
valiokunta on nostanut julkiseen keskusteluun yhteiskuntamme kannalta
hyvin tärkeitä, ehkä jopa kipeitä asioita,
joita usein saattaa olla hyvin vaikea sieltä substanssivaliokuntien
kautta tuoda, ja tältä osin on tuonut oman hyvän
lisänsä tähän meidän
demokraattiseen järjestelmään. Oikeastaan
tämä tarkastusvaliokunnan mietintö liittyen
Valtiontalouden tarkastusviraston kertomukseen on hyvä esimerkki
siitä, että on hyvä, että Vtv:lle
löytyy vastinpari täältä eduskunnan
päästä myös.
Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olen kovin tyytyväinen, että myöskin
ryhmätoverini ed. Tuulikki Ukkola on vakuuttunut siitä,
että tarkastusvaliokunnalla on eduskunnan työskentelyssä oma
roolinsa, joka on tarkkaan tietenkin perustuslaissa säädetty.
Tähän haluaisin vaan lyhyen kommentin, kun ed.
Vistbacka viittasi rikosoikeudelliseen vastuuseen koskien näitä epäkohtia,
mitä tässä mietinnössä on
otettu esille, että lyhyesti tietenkin tarkastusvaliokunta
kävi keskustelun, mutta totesimme hyvin alkuvaiheessa sen,
että se ei kuulu tietenkään eduskunnan
eikä tarkastusvaliokunnan rooteliin. Tämä myöskin
teille muille edustajille tiedoksi. Valtiontalouden tarkastusvirasto viranomaisena,
mikäli katsoo tarpeelliseksi, voi tietenkin käynnistää tutkimuspyynnön
ja sitä kautta esitutkinnan, jos katsotaan, että viranomaiset
ovat tuottamuksellisesti tai tahallisesti menetelleet lainvastaisesti.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen erittäin kiitollinen tarkastusvaliokunnalle,
että taas kerran otitte esille tämän
terveydenhuollon järjestelmien huonon yhteensopivuuden,
mutta haluan huomauttaa, että syyllisiä eivät
suinkaan ole terveydenhuollon ammattilaiset, vaan näitten
järjestelyjen toimittajat, nörtit, jotka eivät
osaa yhteensovittaa näitä järjestelmiä,
kuten me luulimme silloin, kun me viime kaudella teimme sen lain
kansallisesta sairauskertomuksesta. Uskoimme, että tämä on
mahdollista, mutta nythän se on selvästi mahdotonta.
Vuoden 2011 alussa tämä kansallinen sairauskertomus
ei luultavasti tule voimaan, mutta resepti on nyt jo onneksi koekäytössä,
että jotain edistystä tässä on
tapahtunut.
Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle haluan kertoa: Olin
eilen lounaalla tämmöisen it-ammattilaisen kanssa.
He jopa hihittävät keskuudessaan tälle
mahdollisuudelle, mitä yhteiskunta antaa heidän
rahastaa törkeällä tavalla täysin
laillisesti. Ei syy ole heissä. Syy on tässä systeemissä, jossa
ei valvota riittävästi.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täytyy tyydytyksellä todeta
se, että itse kun edustan oppositiota, niin myös
hallituspuolelta arvostettiin sitä, mitä toin esille,
niitä näkökohtia, ja nimenomaan tarkastusvaliokunnan
olemassaolosta.
Ed. Salolle toteaisin, että sen johdosta yritinkin
muotoilla hyvin yleisluonteisesti mahdollisen esitutkinnan tai jotakin
muuta siihen liittyvää eli en halunnut missään
vaiheessa osoittaa sitä, että tarkastusvaliokunta
tai eduskunta nostaisi. Kyllä minun mielestäni
se on muualla se velvollisuus, jos niin nähdään.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! On erinomaisen hyvä, että tarkastusvaliokunnan työ noteerataan
ja erikoisesti sen taustalla olevan Vtv:n toiminta noteerataan asianmukaisella
tasolla olevaksi.
Kiinnitän huomiota muutamaan semmoiseen näkökohtaan,
joita ei oikein voi kirjoittaa tuohon mietintöön
ylös, se on lähes mahdotonta, elikkä näihin
intressiasioihin. Jos katsotaan mitä tahansa tarkastusvaliokunnasta
tähän mennessä valmistunutta mietintöä,
niin niissä on yksi yhteinen piirre. Niissä kiinnitetään
huomiota sellaisiin asioihin, joiden sellaisessa sivistysvaltiossa ja
demokraattisesti hallinnoidussa valtiossa kuin Suomi pitäisi
olla itsestäänselvästi asiallisesti hoidettuja.
Otetaan nyt nämä julkiset hankinnat. Laki
on hyvä, sitä on korjattu sen puutteitten osalta
tuoreeltaan. Ohjeistot ovat äärimmäisen
selvät, kirjallisuutta on, tarjouspyyntömallit
on. Kaikki on, ja siinä vaiheessa, kun pitäisi
ruveta tietohallintojärjestelmiä koskevien tarjouspyyntöjen
tekemiseen, loppuvat eväät just sillä silmänräpäyksellä. Elikkä siis
tässä tämä kritiikki on ristiin
oikein, mutta se Kern des Pudels, villakoiran ydin, ei sieltä tule
esille. Elikkä siis jokaisen ministerin ja ministeriön
etu on, että nämä hommat hoidetaan kuntoon.
Kerta toisensa jälkeen kansanedustuslaitos kiinnittää asiaan
huomiota, ja aina jotkut katsovat voivansa potkaista aisan yli,
mennä siitä, missä se on matalimmalla
hoidettu, huithait välittämättä lainsäädännöstä,
ohjeistosta, velvollisuudesta ja katsovat, että näin
voi tehdä ilman minkäänlaista riskiä.
Siitä ei tule minkäänlaista tukistusta.
Minusta tämä on, kun täällä viitattiin ministerivastuulakiin
noin olemassa olevana instituutiota, ihan kurja tilanne päällikkövirastoissa
niille päälliköille, joittenka pitäisi
pystyä hallinnoimaan tällä moraalilla
toimivia virkamiehistöjä. Tämä on
aika kinkkinen asia kaiken kaikkiaan.
Sitten yksi asia, joka on aivan selvä, on tämä suomen
kieli tai ruotsin kieli, siis viralliset kielemme. Siis silloin,
kun luodaan järjestelmiä, niitten pitäisi
olla sillä tavalla laadittuja, että me ymmärrämme
esimerkiksi minun äidinkielelläni suomen kielellä sen
asian samalla tavalla ja oikein. Mutta eihän tässä tuottavuusohjelma-sanavalinnassa
ole tästä lainkaan kysymys. Asianomaiselta projektipäälliköltä aiemmin
kysyttiin, mistä tässä on kysymys. "No,
eihän siinä mistään muusta ole
kysymys kuin siitä, että vähennetään
valtion virkoja ja sillä siisti." No, miksei sitä kutsuta
sillä tavalla? "No, kun päätettiin kutsua
sitä tämmöisellä nimellä."
Eli kysymyshän on systemaattisesta harhauttamisesta
eikä mistään muusta, ja sillä tavalla luodaan
aivan tarpeetonta kritiikkiä, aivan tarpeetonta epävarmuutta
ja annetaan eräällä tavalla oikeutus
hämäykselle, viralliselle, julkiselle hämäykselle.
Tämä ei ole ihan ok, eli pitäisi olla reilusti
sitä mieltä kuin on. Se on kaikkien etu loppujen
lopuksi. Kuka tämän keksi, sitä en tiedä,
enkä muuten halua tietääkään.
Se ei asiaa paranna yhtään.
Sitten yksi asia, joka tulee tässä esille,
on nämä Esr- ja muut hankkeet. Sitä minä ihmettelen
kauheasti, kenen ihmeen etu on tehdä sellainen byrokratiasirkus
kuin Esr-hankkeitten läpivieminen on. Siis sen täytyy
olla jonkun etu, kun se on luotu ja sitä ylläpidetään.
Nykyinen hallituskin saatettiin aivan kohtuuttomaan tilanteeseen
viime keväänä, kun piti nopeasti pahentuvassa
työttömyystilanteessa ryhtyä kaivamaan jotakin
toimeliaisuutta ilman, että otetaan taas yksi lisäbudjetti
käyttöön. Silloin todettiin, että 60
miljoonaa euroa Esr-rahoja käynnistetään,
ja sitten huomataan, että seinä tuli vastaan.
Tarkastusvaliokunta oli tarkastusreissulla Temmissä, ja ministeri
Pekkarinen oli siellä vastaamassa ministeriön
puolesta ja totesi, että hankalata on, mutta yritetään
tästä selviytyä. No, nyt on sitten viiveellä jollakin
tavalla selvitty. Se siis koskee jo tätä vuotta.
Arvoisa puhemies! Siis näin, minun mielestäni
vaan, näitä asioita pitäisi tarkastella,
mutta näitä ei voi tuommoiseen mietintöön
laittaa millään ylös. Siinä sitten
tulee väärin ymmärryksiä ja vaikka
mitä, ja niin voi tulla tästäkin.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan myöskin kiittää tarkastusvaliokuntaa
ja sen puheenjohtajaa ed. Matti Ahdetta ja kaikkia jäseniä myöskin
erinomaisesta työstä ja yhteiskunnallisesti oikeisiin asioihin
kajoamisesta.
En malta olla tarttumatta tähän ed. Pulliaisen kohtaan,
kun hän kävi kiinni tähän harhaanjohtavaan
termiin tuottavuusohjelma. Totesitte, aivan niin kuin täällä valiokunnan
mietinnössäkin, että siinä harhautetaan
päättäjiä, kansalaisia ja ihmisiä.
Suomalaiseen politiikkaan ei mielestäni istu tämän
kaltainen epärehellisyys, mitä tämän
tuottavuusohjelman ympärillä käydään
lävitse.
Viimeistään nyt, kun tämä asia
tulee valiokunnan mietinnössä näin todetuksi,
toivon myöskin, että hallituspuolueen edustajat
ihan oikeasti ja vakavasti ottaisitte huomioon tämän
asian, että keskeytettäisiin (Puhemies: Minuutti
on mennyt!) tämä tuottavuusohjelma tilanteessa,
johon se ei mitenkään sovi.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen käytti jälleen
erittäin hyvän puheenvuoron, käytännössä tuki
sitä kritiikkiä, mikä tähän
tuottavuusohjelmaan on kohdistunut etenkin opposition puolelta,
mutta ed. Pulliainen hallitusrintamasta yhtyy siihen tai tukee juuri
tuota näkökulmaa, että asia pitäisi
avata. Siinä on kysymys yksinkertaisesti työntekijöiden
määrän vähentämisestä,
ei tuottavuuden lisäämisestä. Käytännössähän
se toimii, jos niin voidaan ajatella, tehokkuutta ja toimivuutta
vastaan tämä ohjelman ortodoksinen toteuttamistapa.
Muuten tämä terveysarkisto on hyvä asia, mutta
olisin toivonut, että myös tarkastusvaliokunnan
jäsenet laajemmin olisivat tuoneet esiin niitä ongelmia,
mitkä liittyvät yleensäkin terveydenhuollon
tietojärjestelmään. Tuntuu ja vaikuttaa
siltä, että sekä lääkärit
että hoitajat hoitavat nykyään enemmän
tietokoneita kuin potilaita.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minäkin haluan kiinnittää huomiota
tähän tuottavuusohjelmaan. Kyllä tietenkin
on niin, että myös julkisella sektorilla työn
tuottavuutta pitää parantaa. Muun muassa täällä toisena
asiana ollut it-hanke on eräs niistä toimista,
joilla voidaan tuottavuutta parantaa ja jota kautta myöskin
henkilöstöä vähentää,
kun otetaan fiksuja toimintatapoja käyttöön.
Siinä mielessä työn tuottavuuden lisääminen
tarkoittaa sitä, että voidaan myöskin
henkilöstöä järkevällä tavalla
vähentää, ja se on tarpeellista, kun ajatellaan,
mikä meitä odottaa suurten ikäluokkien
jäädessä eläkkeelle, mikä tilanne
on, kun yksityisellä sektorilla pitäisi saada
kasvua aikaiseksi ja työvoimaa sinne.
Mutta tässä on, totta kai, epäkohtia.
Eräs sellainen on, että tätä on
ryhdytty toteuttamaan ulkoistamishankkeilla, mikä tarkoittaa
sitä, että samat työt ostetaan (Puhemies:
Minuutti!) ulkopuolelta, ja tässä ei ole kyllä kysymys
mistään tuottavuustavoitteesta vaan silmänkääntötempusta,
jolla valtion työllistettyjen (Puhemies: Minuutti on mennyt!)
määrää saadaan alemmaksi ja samat
työt kuitenkin ostetaan ulkopuolelta.
Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olen kovin tyytyväinen, että ed.
Korkeaoja huomasi myöskin tämän näkökulman
tässä asiassa, että valiokuntahan ei
tässä lähtökohtaisesti esitä poliittista
arvostelua siitä, onko julkisella sektorilla työn
tuottavuus välttämätöntä ja
joudummeko jatkamaan niin, jotta tulevaisuuden haasteista selvitään.
Tässä asiantuntijakuulemiseen viitataan ja oikeastaan
tähän nimityskysymykseen; valiokunnan mielestä tuottavuus-sanan
käyttö onkin tämän ohjelman yhteydessä harhaanjohtavaa.
Itse siitä poliittisesta kannanotosta, joudutaanko valtiolla
myöskin tulevaisuudessa tuottavuusohjelmaa tekemään kaikin
eri tavoin, keskustelimme valiokunnassa vielä mietinnön
loppuvaiheessa ja pääsimme tällaiseen
yhteisymmärrykseen, että tämä asiantuntemiskuulemiseen
viittaaminen on se oikea tapa, millä me otamme kantaa siihen.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä, että ulkoistamistilanteessa
on eräällä tavalla itsensä pettämistä,
jos siinä yhteydessä ei tapahdu todellisuudessa
minkään näköistä toiminnan kehittämistä.
Se vain siirtää kustannuseriä palkoista
alihankintaan ja meillä näkyy henkilöstössä vähennyksiä,
mutta se ei todellisuudessa kerro siitä, onko toiminnassa
tapahtunut kehitystä.
Mielestäni ovat todella vaarallisia puheet, joissa
sanotaan, että tuottavuusohjelma pitäisi keskeyttää.
Meillä ei yksinkertaisesti ole muuta mahdollisuutta kuin
hakea uusia toimintamalleja. Meillä on ensimmäisiä vuosia
tulossa, kun työmarkkinoilta poistuu enemmän kuin
sinne tulee väkeä. Tulevan talouskasvun kannalta
on aivan mahdoton tilanne, jos meillä julkisen sektorin
osuus on liian suuri. Se tulee olemaan myös talouskasvun
esteenä. Myös kun katsotaan sitä tilannetta,
että ikääntyviä on yhä enemmän,
me tarvitsemme hoivatyössä niitä käsiä,
emme siellä paperinpyörittämisessä.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! 1990-luvun alussa sanottiin, että Suomen
julkisen sektorin hallinnolla voitaisiin hallinnoida 20 miljoonan
kansakuntaa. Meitä on 5 miljoonaa. Mitä on tapahtunut
sen jälkeen, kun silloin yritettiin saada jonkinlaista
järkeä hallinnon pöhötautiin
ja paisumiseen? Päinvastoin, julkinen sektori on jo tällä hetkellä laajentunut
niin runsaasti, että se imee kaiken työvoiman
yksityiseltä sektorilta. Se tarvitsee työmenetelmien
ja järjestelmien kehittämistä, se tarvitsee
tuottavuusohjelmaa. Olipa se sitten minkälainen tahansa,
niin jotakin täytyy työmenetelmille ja hallinnolle
tehdä. Eihän tästä näin tule
yhtään mitään. Se, mitä minä toivon,
on se, että asiat perattaisiin ja käytäisiin
läpi, mitä voidaan tehdä.
Mutta vastarinta esimerkiksi kunnissa on kova. Esimerkiksi tämä Hus,
arvoisa kansanedustaja, on yksi esimerkki siitä, että mitään
ei voida tehdä. (Puhemies: Ja nyt on minuutti täysi!)
Kun vanhat rakenteet ja vanhat ajatukset ja vanhat työmenetelmät
painoivat päälle, piti ottaa takaisin kaikki uudistukset.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu alkaa huolestuttavasti
saada juuri niitä piirteitä, jotka ovat tehneet
tästä tuottavuuskeskustelusta niin ongelmallisen.
Puhutaan ihan eri asioista. Minusta tämän mietinnön
erityinen ansio on se, että siinä korostetaan
kokonaistuottavuutta. Valtio tarvitsee erittäin tiukan
tuottavuusohjelman, mutta ei tällaista tuottavuusohjelmaa,
jota nyt sovelletaan. Tämä tuottavuusohjelma johtaa
osaltaan jopa siihen, että tuottavuus monilla aloilla heikkenee,
koska ihmisten selkänahastakaan ei voida repiä mitä tahansa.
Siksi me tarvitsemme ohjelman, joka ottaa huomioon tuottavuuden,
taloudellisuuden ja vaikuttavuuden samalla kertaa. Kokonaistuottavuutta
me tarvitsemme.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tässä mietinnössä otetaan
kantaa vain termiin tuottavuus ja todetaan se harhaanjohtavaksi,
ja piste siinä.
Arvoisa puhemies! Silloin, kun tämä keskustelu
alkoi heti tämän hallituskauden alussa, pääministeri
itse viittasi siihen, että muun muassa tätä oikeaa
tuottavuutta voidaan parantaa tietohallintojärjestelmiä kehittämällä.
Nyt jokainen tämän mietinnön lukenut
on huomannut, että jos jossakin mättää,
niin siellä mättää, elikkä siellä, missä olisi
pitänyt tapahtua jotakin, ei ole tapahtunut mitään
myönteistä.
Sinikka Hurskainen /sd:
Arvoisa puhemies! Onpa mukava saada kerrankin kehuja ja kiitosta
valiokuntatyöstä. Luulen, että valiokunnan
jäsenet kovin kiitollisina tätä kuuntelevat. (Ed.
Pulliainen: Se tässä parin tunnin aikana häviää pois!) — No,
kyllä varmaan. — Tarkastusvaliokunnan mietinnössä on
puututtu todella erittäin olennaisiin ongelmakohtiin, ja
luonnollisesti valiokunta edellyttää, että hallitus
todella kiinnittää huomiota näihin asioihin
ja hakee myös niihin ratkaisuja.
Terveydenhuollon sujuvuus on saanut jatkuvasti kritiikkiä myös
täällä salissa. Ed. Tiusanenkin tuossa äskeisessä puheenvuorossaan
nosti asian taas esille. Eli terveydenhuollon toimivuutta on parannettu
usealla tapaa muiden muassa rakenteita korjaamalla, terveyspiirejä muodostamalla
jne.
Eduskunta edellytti jo vuonna 2008 kannanotossaan terveydenhuollon
tietojärjestelmien uudistamista ja yhteentoimivuutta. Tuolloin
jo havaittiin ne uhat, joita järjestelmän toimimattomuus
saattaa aiheuttaa potilasturvallisuudelle. Vaikka kyseessä on
potilasturvallisuus, on tietojärjestelmien uusiminen viivästynyt
ja takkuillut. Valiokunta on nostanut uudelleen ongelman esille.
Toivon, että ministeriö todella tarttuu asiaan
ja ottaa vakavasti eduskunnan vaatimukset.
Toisena nostan esille mielenterveyshuollossa havaitut ongelmat.
Se on vahvasti esillä meidän valiokunnan mietinnössä,
ja puheenjohtajakin korosti tätä asiaa. Psykiatrivaje
on Työmarkkinalaitoksen selvityksen mukaan 121 psykiatria. Lasten
psykiatrivaje on noin 33 ja nuorisopsykiatrivaje 24 virkaa eli siis
valtavia lukuja. Näissä luvuissahan eivät
olleet mukana sen enempää Kymenlaakson kuin Lapinkaan
vajeet.
Vasta uutisoitiin Kauhajoen koulusurmien tutkintamateriaali,
jota ei voi muuten ohittaa myöskään päätöksenteossa.
Mielenterveyspalvelujen riittävyydellä voimme
tulevaisuudessa ehkä ennaltaehkäistä vastaavia
tilanteita. Täällä salissa on mielenterveyspalveluiden
tarpeellisuus nostettu useaan otteeseen esille, mutta minulla on semmoinen
tunne, että hallitus ei ole nähnyt tämän
asian vakavuutta, kun kerran ei ole ryhdytty konkreettisiin toimenpiteisiin.
Vuonna 1994 erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon mielenterveyskäyntien
määrä oli 1,3 miljoonaa ja vuonna 2006
se oli jo 2,1 miljoonaa. Nämä luvut jos mitkä kuvaavat
hoitohenkilökunnan lisääntyvää tarvetta.
Valiokunta puuttui tähän ja nosti myös
ennaltaehkäisevän työn merkityksen vahvasti
esille.
Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokuntaa voi edelleen pitää uudehkona
mutta todella tärkeänä valiokuntana,
ja edelleen kiitos vain, että se on havaittu myös
täällä salissa. Valtiontalouden tarkastusviraston
kertomus ja valiokunnan mietintö osoittavat muun muassa
sen, kuinka tärkeää on, että eduskunta
seuraa, kuinka hallitus toteuttaa eduskunnan päätöksiä.
Tässäkin valiokunnan kannanotossa on puututtu
olennaisiin asioihin kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa puhemies! Tähän valiokunnan mietinnössä olevaan
kannanottoon voisi todeta sen, että kun siinä on
kaksi kannanottoa, niin niillä on eri mittaluokan tausta.
Toinenhan perustuu nimettömään kanteluun, joka
lähtee tästä kotisivuhölmöilystä:
270 000 tuhlataan kotisivuihin, jotka eivät ole
käytössä kuin vuoden, ja sitten kun uudet
tehdään, ne tehdään 15 000:lla,
elikkä, todella huolimatonta ja törkeää veronmaksajien
rahojen käyttöä tässä kohdin.
Toinen liittyy sosiaali- ja terveysalan tietojärjestelmien
yhteensopivuuteen ja yhteentoimivuuteen. Tässähän
edellytetään, että lainsäädäntötasolla
pitää tähän päästä,
ja tämä on erittäin kova kannanotto,
ja tämän taustalla on se informaatio, joka on
saatu, että meillä — niin kuin ed. Tiusanen
totesi, ja sehän taisi olla jo aikoinaan, oliko se tulevaisuusvaliokunnan
kannanotossa — 70 prosenttia lääkäreiden
ajasta menee tiedon käsittelyyn ja siirtämiseen
ja vain 30 prosenttia jää potilaiden hoitoon.
Tämä ongelma jatkuu ja jatkuu, ja miljardit palavat,
ja sen vuoksi on todella tärkeää, että tässä päästäisiin
eteenpäin.
Tuottavuusohjelmasta sen verran, että se oli valtiovarainministeriön
korkein virkamies, joka asiantuntijakuulemisessa selkeästi
tunnusti sen, että alun perin annettiin tuottavuusohjelmalle väärä nimi.
Rehellisempi nimi olisi ollut henkilöstön vähentämisohjelma,
mutta tämä tuottavuusohjelma oli nähtävästi
myyvempi ja helpompi terminä lanseerata.
Lisäksi kiinnitän vielä huomiota
teemaan, joka on ollut vahvasti esillä tässä mietinnössä: nuorisotyöttömyys.
Nyt kun työttömyys pahenee, kaikista tuhoisinta
tulevaisuuden rakentamisen kannalta on se, mitä tapahtuu
nuorisotyöttömyydelle. Sitä ei saa päästää liiaksi
kasvamaan. Nuoria ei saa päästä syrjäytymään
työttömyyden kautta tässä tilanteessa,
koska heidän työpanostaan tämä yhteiskunta
jatkossa tarvitsee.
Klaus Pentti /kesk:
Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston perimmäisenä päämääränä on
edistää tuloksellisuutta ja korkealaatuista valtiontalouden
hoitoa. Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa nousee esiin
monia asioita, joita voidaan ja pitää tehdä nykyistä paremmin.
Eduskunnan tarkastusvaliokunta on nyt käsiteltävässä mietinnössään
"Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta toiminnastaan varainhoitovuodelta
2008" nostanut esille useita tärkeinä pitämiään
valvontahavaintoja, kuten sähköiset palvelut ja
terveydenhuollon tietojärjestelmät, Valviran hankintatoimen
tarkastuksen, tuottavuusohjelman ja julkistalouden kestävyysvajeen
sekä lainsäädännön laadun
erityisesti mielenterveyspalveluissa. Näitä asioitahan
tässä nyt jo aiemmissa puheenvuoroissa on ihan
ansiokkaasti nostettu esiin. Haluan niistä itsekin joitakin
ottaa esille.
Valiokunnan mielestä julkisen sektorin it-ohjaus ei
ole hallituksen asettamiin tavoitteisiin nähden toimivaa.
Vaarana on, että tietotekniikan soveltaminen julkisissa
palveluissa ajautuu sivuraiteille ja tuottavuushyödyt jäävät
saamatta. Olemme jääneet kansainvälisessä tietoyhteiskuntavertailussa
jälkeen muista Pohjoismaista sekä Virosta ja pudonneet
samaan kastiin Mongolian kanssa. Tietoyhteiskunnan vauhdittamiseksi
tarvitaan lainsäädännön nykyistä tehokkaampaa
käyttöä sekä kuntien ja valtionhallinnon
yhteisiä standardeja ja avoimia rajapintoja, joilla varmistetaan
tietojärjestelmien yhteentoimivuus.
Vapauttamalla aikaa ja ihmistyötä tarpeettomasta
tietojärjestelmien kanssa toimimisesta voidaan esimerkiksi
terveydenhuollossa lisätä itse potilastyöhön
suunnattavia voimavaroja, niin kuin täällä ed.
Uotila juuri äsken totesi. Palvelujen sujuvuuden edellytyksenä ovat
yhteentoimivat tietojärjestelmät ja tehokkaat
palveluprosessit, tai muutoin terveydenhuollon henkilöstöä ja asiakkaita
kuormitetaan vain lisää potilastietojen jatkuvalla
etsimisellä ja niiden uudelleenkirjaamisella järjestelmästä toiseen.
Eduskunta on aiemmissa kannanotoissaan edellyttänyt,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla taataan julkishallinnon
ja ensimmäiseksi terveydenhuollon tietojärjestelmien
yhteentoimivuus, yhteiset sovelluspalvelut ja avoimet rajapinnat
tietojärjestelmien väliseen saumattomaan tietojen
vaihtoon. Lisäksi eduskunta on edellyttänyt, että hallitus
varmistaa kansallisen terveydenhuollon tietojärjestelmän
käyttöönoton lain asettaman aikataulun
mukaisesti 1.4.2011 mennessä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa
on käynyt ilmi, ettei lain edellyttämä aikataulu
toteudu. Valiokunta on huolestunut myös siitä,
että valtion ja kuntien tietojärjestelmiä kehitetään
hajallaan ja hallinnon eri sektorien sisällä ilman
yhteistä arkkitehtuuria. Esimerkiksi terveydenhuollon laajat
hankkeet ovat täysin irrallaan valtiovarainministeriön
johdolla tapahtuvasta julkisen sektorin tietohallinnon kehittämisestä.
Julkisen sektorin it-ohjaus ei ole toiminut. Keskeistä osaamista
on ulkoistettu konsulteille ja hankkeita on toteutettu ilman asianmukaista
kilpailutusta, niin kuin valiokunnan mietinnöstä käy
ilmi.
Tarkastusvaliokunnan ehdotus onkin, että eduskunta
hyväksyy kertomuksen johdosta seuraavan kannanoton: "1.
Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee
lainsäädännön, jonka mukaisesti
julkisen sektorin tietojärjestelmien yhteentoimivuus ja
yhteensopivuus voidaan toteuttaa lainsäädäntöön
perustuen viranomais-tehtävänä. 2. Eduskunta
edellyttää, että hallitus selvittää ne
toimenpiteet, joita Sosiaali- ja ter-veysalan lupa- ja valvontavirastoa
koskevan tarkastuksen johdosta on tehty. 3. Eduskunta edellyttää hallituksen
raportoivan kannanoton kohdissa 1-2 edellytettyjen toimenpiteiden
toteuttamisesta valtion tilinpäätöskertomuksessa
vuodelta 2009."
Arvoisa puhemies! Julkisen talouden kestävyysvajeen
arvioidaan olevan tällä hetkellä yli
6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kestävyysvajeen hoitamisessa
ratkaisevaa on Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksen mukaan
työllisyys, jonka vielä ensi vuonnakin arvioidaan heikkenevän.
Kaikkein vakavinta työttömyys on nuorten kohdalla,
joiden työttömyys oli lokakuussa jo lähes
20 prosenttia. Kansantalouden ja kestävyysvajeen hoidon
kannalta on nuorten työllistymismahdollisuuksien nopea
ja voimakas lisääminen tärkeää sekä yksityisellä että julkisella
sektorilla. Tämä edesauttaa talouden kasvun alkaessa
nuorten työllistymistä ja luo edellytyksiä työllisyysasteen
pysyvämmälle nostamiselle. Edellisen laman kaltaiset,
pitkällä aikavälillä vaikuttaneet
kansantalouden menetykset — massatyöttömyys,
laaja sekä pitkäaikainen rakenteellinen työttömyys
sekä osan työvoimasta pysyvä syrjäytyminen
työmarkkinoiden ulkopuolelle — tulee ehdottomasti
välttää.
Valiokunta on Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta
nostanut mietinnössään esiin myös
mielenterveyspalvelut ja lainsäädännön laadun.
Mielenterveyden häiriöiden kustannukset yhteiskunnalle
ovat suuret. Ongelmat julkisten mielenterveyspalvelujen järjestämisessä johtuvat
valiokunnan mielestä osin henkilövoimavarojen
epätarkoituksenmukaisesta kohdentamisesta ja riittämättömyydestä.
Valiokunnan mielestä on tärkeää luoda
riittävät edellytykset myös ennalta ehkäisevälle
mielenterveystyölle. Ennalta ehkäisevä työ on
kansantaloudellisestikin merkittävää,
sillä sen avulla voidaan mahdollistaa parempi työelämään
osallistuminen ja alentaa pitkästä työkyvyttömyydestä aiheutuvia
kustannuksia.
Arvoisa puhemies! Tuottavuusohjelmasta Valtiontalouden tarkastusvirasto
toteaa muun muassa, että olisi enemmän kiinnitettävä huomiota
kokonaistuottavuuteen; nyt pääpaino on ollut henkilöstötyövuosien
vähentämisessä. Valtion tuottavuusohjelmassa
oli alun perin kyse työvoimaennusteisiin perustuvasta valtion
henkilöstön vähentämisen tarpeesta,
jotta koulutettu työvoima riittäisi myös
yksityiselle sektorille, kun työikäisen väestön
määrä vähenee. Tuottavuusohjelma
on tästä näkökulmasta katsoen
välttämätön, mutta sitä on
toteutettu niin, että ei ole välttämättä ensisijaisesti
pyritty toteuttamaan ja tuottamaan palveluita järkevästi
hyödyntäen tietotekniikkaa ja järkevämpiä palveluprosesseja, vaan
nyt käytännössä tehtäviä on
ulkoistettu ja useissa tapauksissa todellinen tuottavuus on heikentynyt.
Toteutettu tuottavuusohjelma ei ole myöskään
täysin synkronissa valtion palveluksesta eläköitymisen
kanssa.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ensiksi yleishuomio mietinnön taustatekijöistä.
Täällä jopa ed. Ukkola tunnusti tarkastusvaliokunnan
aikaansaannosten merkityksen, ja syytä onkin viimeistään
nyt. Minusta tämä mietintö osoittaa tarkastusvaliokunnan
tarpeellisuuden monella tapaa. Ensinnäkin se osoittaa sen
sillä tavalla, mikä merkitys tarkastusvaliokunnalla
on edustajien — erityisesti ehkä hallituspuolueitten,
mutta myös tietysti oppositiopuolueitten edustajien — mielenterveydelle,
kun kerrankin pääsee puhumaan oikeista asioista
ihan vapaasti.
Täällähän on se ongelma,
että kun normaaleissa pykälävaliokunnissa
on hirttäydytty tähän kirjan mukaan -meininkiin,
niin näyttäisi siltä, että tarkastusvaliokunta
tuo sellaisen henkireiän, jossa päästään
puuttumaan keskeisiin ongelmallisiin kysymyksiin, joihin riittävän
voimakkaan ja tarpeellisen puuttumisen estävät
poliittiset esteet. Luulen, että siinä mielessä,
jos tarkastusvaliokunta voi jatkaa näin, (Ed. Pulliaisen
välihuuto) niin paitsi terapeuttista, sillä tulee
olemaan laajemmaltikin yhteiskuntapoliittista merkitystä, koska
nythän tässä, kuten ed. Uotila aiemmin
sanoi, tässä mietinnössä kiinnitetään
lausumatasolla huomiota kahteen aika erikokoiseen asiaan.
Siis tietenkin tämä Teon kotisivujen rahantärväys
ja säännöksistä piittaamattomuus
on asia, johon tietysti aina pitää puuttua. Mutta
pitäisin kuitenkin paljon merkittävämpänä ja
tärkeämpänä sitä puolta,
joka tulee esiin ensinnäkin tässä esityksessä siinä,
mitä pitäisi tehdä näille terveydenhuollon
it-järjestelmille ja toisaalta ehkä vielä pidemmälle
mennen — kun valiokunta ottaa kantaa myöskin lainsäädäntöön — näille
paremman säätelyn periaatteille. Silloin ollaan
sellaisessa ytimessä, joka voi aidosti tuoda laajemmaltikin
tähän eduskuntatyöhön merkitystä.
Minä näen, että ehkä kuitenkin
tarkastusvaliokunnan keskeinen tehtävä- ja merkitsevyysalue
saattaa löytyä sieltä. Yhdistyneenä Valtiontalouden
tarkastusviraston toimintaan, jota olen oppinut entistä enemmän
koko ajan matkan edetessä arvostamaan, minusta tuntuu,
että tämä saattaa olla, käyttääkseni
tällaista elokuvallista vertausta, alku ihan uudelle ystävyydelle
ja yhteistyölle.
Mutta sitten näihin muutamiin mietinnön osiin.
Terveydenhuollon tietojärjestelmien ja niitten ongelmien
kuvaus saattaa sinänsä sekin olla terapeuttista
luettavaa, mutta onhan se toisaalta murheellistakin, ja kun tiedämme,
että jotain pitäisi tehdä, niin tämä valiokunnan
lausumaksi kirjaama vaatimus on kyllä ansiokas. Minä vaan
mietin tykönäni, mitä se saattaisi merkitä käytännössä ja
minkälaisia käytännön toteutumisen
edellytyksiä sillä on. Siinä nimittäin
väistämättä jouduttaisiin tunkeutumaan
myöskin, sanoisiko, perustuslain — en
nyt sano valitettavasti, mutta turhan voimakkaasti — turvaaman
yksityisomistuksen tai oikeuksien hallinnan kentälle, koska niin
hyvin nykyiset järjestelmien omistajat ovat onnistuneet
linnakkeensa panssaroimaan. Toisaalta kysymys on myöskin
siitä, mistä löytyy se asiantuntemus,
joka ne pykälät kirjoittaa niin, että osutaan
oikeaan paikkaan. Mutta jos näin käy, niin olen
todella iloinen.
Tuottavuudesta täällä on puhuttu
runsaasti, ja itsekin siitä olen puhunut aivan tarpeeksi.
Minun tekee mieleni vain kysyä, että entä jos
tuottavuusohjelma toimisi niin kuin sen pitäisi jatkossa
toimia, niin että kun pystymme parantamaan tuottavuutta,
voimme siirtää henkilöstöä niistä tehtävistä,
joissa sitä ei enää tarvita, niihin,
joissa sitä tarvitaan entistä enemmän.
Kun ilmeisesti jonkinlaisia "saavutuksia" tämä "tuottavuusohjelma",
joka nyt on meneillään, on saavuttanut, niin tuokaa
minulle valtionhallinnosta yksi työntekijä, joka
voi sanoa, että sain työkaverin sen ansiosta,
että jossain muualla tuottavuus parani. Onko tämmöisiä siirtoja
nähty missään? Onko tuottavuushyötyjä siirretty
jonnekin? Ei ole havaintoja.
Kaiken kaikkiaan, kun puhutaan terveydenhuollosta, niin ongelmahan
siellä on tietenkin se, että kun kaikki eri osapuolet,
joita siellä on riittämiin, vaikka kuinka paljon
ja liikaakin välillä, pitävät
huolta omista eduistaan, toteutuu tämä osaoptimoinnin
maksimointi, jota tapahtuu erityisesti julkisen terveydenhuollon
sisällä. Ehkä nämä it-asiat
ei välttämättä ole se keskeisin
paikka, missä sen olisi voinut sanoa, mutta kun mennään
sitten terveydenhuollon rahoitukseen, niin jos johonkin pitää puuttua,
niin se on osaoptimointi. Onhan se nyt ihan kummallista, että potilaalle
annetaan huonompia ja kalliimpia lääkkeitä sen
takia, että niitä ei joudu kunta maksamaan, vaan
että ne voidaan panna Kelan ja potilaan piikkiin. Kyllä tällainen
toiminta pitäisi saada sieltä joka tapauksessa
pois, ja siinä yhteydessä sitten kun sekin saadaan,
niin toivon mukaan saadaan myöskin nämä atk-järjestelmät
toimimaan niin, että enemmän voimavaroja jää käytettäväksi
todella niihin tehtäviin, joissa niitä oikeasti
tarvitaan.
Arvoisa puhemies! Turha tässä on hyvää enemmälti
kehua, niin että oikeastaan tiivistäisin. Ennen
sitä sanon vielä sen, että myöskin tuottavuuden
lisäämisellä pystytään
vaikuttamaan myöskin siihen, että niitä palveluita
ja niitä julkishyödykkeitä, joita tuotetaan,
voidaan jakaa oikeudenmukaisemmin ja tasa-arvoisemmin ja parantaa
yhteiskunnan tasa-arvoisuutta. Tältä pohjalta,
arvoisa puhemies, näin itsenäisyyspäivän
jälkeisenä iltapäivänä on
ehkä hyvä nostaa yksi tunnus ikään
kuin muistona menneiltä ajoilta: eteenpäin tarkastusvaliokunnan
viitoittamaa tietä tuottavampaan, vaikuttavampaan, oikeudenmukaisempaan
ja tasa-arvoisempaan Suomeen.
Sanna Lauslahti /kok:
(Ed. Gustafsson: Lauslahti kannattaa tätä loppulausumaa!)
Arvoisa puhemies! Ajattelin aloittaa. Täällä on
nostettu mielenterveystyö esille ja se, kuinka meillä palvelut
eivät riitä tänä päivänä.
Täällä on mielenkiintoisia tosiasioita
nostettu esille, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon mielenterveyskäyntejä
oli
yhteensä 1,3 miljoonaa vuonna 1994 ja 2,1 miljoonaa vuonna
2006.
Samaan aikaan me näemme tilastoista, että vuosien
2004—2008 aikana, meidän kaikista parhaimpina
taloudellisina vuosina, masennuksen takia alkaneet sairastumispäivät
nuorilla ovat kasvaneet huimasti eli alle 30-vuotiailla miehillä 40
prosenttia, naisilla 49 prosenttia. Tämä pysäyttää miettimään,
mitä meillä on yhteiskunnassa tapahtunut. Siinä ei
riitä se, että me olemme hoitamassa mielenterveyspotilaita
pelkästään. Mielestäni on hieno
asia, että tarkastusvaliokunta on nostanut myös
ennalta ehkäisevän mielenterveystyön
näkyviin.
Toisaalta epäilen, vaikka me tekisimme ennalta ehkäisevää mielenterveystyötä nykyistä
enemmän,
tuleeko se auttamaan asiaa. Tämä vaatii ehkä vakavamman
yhteiskunnallisen keskustelun. Jos lähdetään
vertaamaan, minkälainen maailma oli vuonna 1970 tai 1980
ja miltä näyttää maailma 2000-luvulla,
me elämme hyvin erinäköisessä yhteiskunnassa.
Aikaisemmin maailma oli pysyvämpää ja
vakaata ja myös turvallisempaa. Tänä päivänä eletään
yhteiskunnassa, jossa oikeastaan mikään muu ei
ole pysyvää kuin muutos. Tässä voi
kysyä, ovatko meidän ihmisaivomme pysyneet enää tämän
muutoksen mukana. Oikeastaan olen enemmän huolissani niistä nuorista,
jotka näkyvät näissä tilastoissa
voimakkaana piikkinä. Onko meillä käytävä vakavampi
yhteiskunnallinen keskustelu, miten me luomme vakaampaa yhteiskuntaa,
jossa meillä myös nuorilla, kasvuikäisillä on
huomattavasti, miten sanoisi, kovempi pohja lähteä kasvamaan?
Tietenkin on kysymys siitä, ovatko meidän yhteiskunnalliset
rakenteet eläneet tämän muun maailman
rakenteiden muutoksen myötä. Jotain vikaa on todettava
tässä meidän yhteiskunnassamme tapahtuneen,
kun vertaa sitä, että me elämme varmasti
niitä rikkaimpia vuosia, rikkaimpia materiaalisesti, mutta
samaan aikaan me elämme eräällä tavalla
henkisesti kipeimpiä vuosia. Se kertoo siitä,
että talouskasvu ja, sanotaan, henkinen hyvinvointi eivät
kulje itse asiassa rinta rinnan. Siltä osin ovat nämä hyvät
keskustelut olleet, pitääkö bkt:ssa huomioida
myös henkisen hyvinvoinnin puoli. Varmasti se on se asia,
joka on nostettava esille.
Se tietenkin on selvää, että jos
eletään tällaisessa yhteiskunnallisessa
tilanteessa ja lapset ja nuoret elävät vielä vaikeampia
hetkiä laman aikana, kun perheissä näkyvät
työttömyys ja lomautukset, niin kyllä tässä tämä ennalta
ehkäisevä työ nousee hyvinkin tärkeään
merkitykseen. Edellisen laman leikkaukset koulujen terveydenhuolloissa
ja kuraattoreissa olivat sellaisia, että meidän
itse asiassa pitäisi tehdä sinne panostuksia takaisinpäin,
vaikka rahalliset resurssit ovat hyvinkin vaikeat.
Tarkastusvaliokunta on nostanut monta tärkeää asiaa
sieltä Vtv:n kertomuksesta, mutta ajattelin ottaa yhden
täältä, jossa puhuttiin paremman sääntelyn
periaatteesta, vaikkakin tässä oli mielenterveyspalvelut
ja perusopetus. Mutta mielestäni aihe vaatii kyllä nykyistä enemmän
ei pelkästään keskustelua mutta yhtä lailla
tekoja.
Täällä on nostettu esille myös
kysymys, pitääkö laki säätää,
jos ei rahoituskysymystä voida ratkaista. Mielestäni
ei pidä säätää lakia,
jos ei pystytä rahoitusta turvaamaan riittävästi.
Samoin paremman sääntelyn periaatteessa on myös pohdinta
siinä, että kun tehdään lakia,
niin pystytään arvioimaan ne poikkihallinnolliset
vaikutukset. Aika usein meillä käy sillä tavalla,
että tehdään laki, joka on erittäin
hyvä sen yhden toiminnan kannalta, mutta saattaa olla,
että meillä jossain kohdassa siellä prosessia
tulee pullonkaula ja saatetaan aiheuttaa todellinen kaaostilanne.
Tältä osin meillä on paikka miettiä poikkihallinnolliset
vaikutukset oikeastaan jokaisen tekemämme lain tai budjettipäätöksen
yhteydessä.
Mitä muuta paremman sääntelyn osalta
pitäisi nostaa esille, mitä on ollut tänä aikana,
kun olen ollut täällä ja katsonut: ensin
ei pidä päättää lopputulosta
ja lähteä rukkaamaan sitä lakia sen lopputuloksen
mukaiseksi ja tehdä perusteluita. Hyvässä,
paremmassa lainsäädännössä aidosti
käydään läpi erilaiset vaihtoehdot
hyvine ja huonoine puolineen. Totta kai on poliittisen päättäjän tiedettävä kaikki
ne hyvät ja huonot puolet, ja jos valitaan se epätyydyttävämpi
vaihtoehto, niin tiedetään, että siihen
liittyy niitä negatiivisia puolia. Tästä meillä on
valitettavasti olemassa esimerkkejä. Paremman sääntelyn
periaatteissa meillä on aika helppo lähteä tekemään
muutoksia, eikä se vaadi edes rahaa.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Sähköisten potilas-
ja lääketietojen käyttämistä ja
säilyttämistä koskevasta järjestelmästä on
pidetty melua jo lähes vuosikymmen. Terveydenhuollon henkilöstöä on
pyritty massiivisesti kouluttamaan potilastietojärjestelmien
osaajiksi. Yliopistoissa ja korkeakouluissa on suunniteltu hankkeita,
joiden tarkoituksena on ollut erilaisten tietojärjestelmien
ja -ohjelmistojen yhdistäminen yhteiseksi kokonaisuudeksi.
Kansallisen terveysarkiston piti olla kaikkien käytössä viimeistään
huhtikuussa 2011. Tämän suurimpiin kuuluvan, yli
20 miljoonan euron tietojärjestelmähankkeen tavoiteaikataulu
on jälleen kerran osoittautunut aivan liian kireäksi.
Vuonna 2007 esitelty kansallinen terveysarkisto on hurjan kokoinen
hankepaketti. Se koskettaa perusterveydenhuoltoa, erikoissairaanhoitoa,
apteekkeja, terveydenhuollon organisaatioita, useita teknologiatoimittajia
sekä kaikkia kansalaisia. Samaan aikaan, kun nykyistä arkistoa
rakennetaan, sen teknologia vanhenee kovaa vauhtia. Kansalliseen
terveysarkistoon kuuluvat sähköisen potilastiedon
sähköinen resepti, kansallinen lääketietokanta
sekä kansalaisten omien reseptien ja potilastietojen katselu
verkossa.
Arvoisa puhemies! Kun Suomessa alettiin vuonna 2007 rakentaa
uusia terveydenhuollon tietojärjestelmäpalveluita,
harva osasi arvata, kuinka suuresta urakasta on kyse. Tuolloin kansallisen
terveysarkiston tietojärjestelmän kokonaisarvioksi
arvioitiin noin 20 miljoonaa euroa. Kyseessä on siis Kelalle
kokonaisuuden rakentamista varten suunnattu raha, mutta hankkeen
hinta on nousussa, kun terveysarkiston valmistuminen viivästyy.
Tämän lisäksi tulevat terveydenhuollon
organisaatioiden käyttöönottokustannukset.
Näiden kustannusten kokonaissumma riippuu paljolti siitä,
tehdäänkö hankinnoissa ja käyttöönotossa
yhteistyötä. Uhkana ja riskinä on, ettei
arkisto koskaan valmistu tai että sen käyttäminen
tulee niin vaikeaksi, ettei kukaan halua koko järjestelmää.
Odotettavissa on myös riski järjestelmän
hinnan noususta.
Olen useissa yhteyksissä tuonut ilmi valtion organisaatioiden
kyvyttömyyden johtaa tietotekniikkaprojekteja. Kysymys
ei ole pelkästään tekniikan osaamisesta
vaan taidosta ymmärtää valtion toimintaprosesseja
sekä rakentaa useita prosesseja tietotekniikan kehittyessä.
Yleisin syy tietotekniikan käytön hitaaseen leviämiseen
on siinä, että hienoa järjestelmää ei
osata käyttää riittävästi.
Henkilöstöä ei ole koulutettu uuden tekniikan
käyttämiseen ja uusiin tekniikan edellyttämiin
toimintaprosesseihin.
Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä,
että hallitus ottaa valtion tietotekniikkahankkeet haltuunsa
ja rekrytoi sekä tietotekniikan että oman ammattialansa
osaajia. Nyt valtio heittää miljoonia euroja Kankkulan
kaivoon seurauksena epäonnistuneista tietotekniikkaprojekteista.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Jotta tässä itse
pystyisi olemaan valiokunnan hengen kanssa myöskin tuloksellinen
talolle, niin pitäisi pystyä puristamaan oma puheenvuoronsa 2
minuuttiin paikalta, kun 44 kohtaa on tänään meidän
päiväjärjestyksessä.
Mutta ensinnäkin kohta 1. Meidän eduskunnan
ja valtion taloudellinen tarkastusvirasto on tällä hetkellä eurooppalaista
ja maailmanlaajuista huippuluokkaa. Meillä on osaava virkamiehistö,
ja oikeastaan tämän hyvän virkamiehistön osaamisen
kautta me eduskunnan tarkastusvaliokunta olemme ottaneet niitä koppeja,
mitä meille on sieltä erikseen annettu. Minä kiinnitän
huomiota siihen, että meidän Suomen tarkastusvirasto
on kutsuttu johtamaan EU-jäsenvaltioiden finanssipolitiikan
sekä vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisen ulkoista
arviointia harjoittavan EU:n ylimpien tarkastusviranomaisten verkoston
toimintaa ja myöskin USA eli Yhdysvallat on kutsunut Suomen
johtamaan rahoitus- ja talouskriisin vaikutusten minimointia jne.
jne. Siis meillä on aivan loistava virkamiehistö,
joka tuottaa meille näitä asioita, mitä tähän
on nyt sitten poliittisesti kirjoitettu.
Toinen merkittävä asia, koska tarkastusvaliokunta
on varsin uusi ja hakee tietenkin valtiossa omaa paikkaansa myöskin
eduskunnan sisällä, on se, että me olemme
uskaltaneet sanoa kipeitäkin asioita ilman puoluepoliittisia
vaikuttimia, siis ilman puoluepoliittisia vaikuttimia. Ei ole tullut äänestystilanteita
tai oikeastaan lähellekään sellaisia
tilanteita, vaan ne kipeät asiat on nostettu tähän
mietintöön kaikkien arvioitavaksi. Niin kauan
kuin tarkastusvaliokunta pystyy toimimaan tällä samalla
tavalla, ettei lähdetä hallitus—oppositio-asetelmaan
tai puoluepolitiikkaa pyörittämään
tarkastusvaliokunnassa vaan että katsotaan asiaa tarkoituksenmukaiselta
näkökulmalta, niin siitä johtuu, että nämä mietinnöt
herättävät keskustelua.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! On kyllä pakko kiittää tarkastusvaliokuntaa
tästä mietinnöstä ja siitä,
että se on puuttunut sellaisiin oleellisiin asioihin, jotka
tätä yhteiskuntaa tällä hetkellä vaivaavat,
kuten esimerkiksi hyvän hallinnon ja paremman sääntelyn
periaatteen ongelmiin. Jos näissä asioissa tarkastusvaliokunta kykenee
jatkossakin antamaan ohjeita niin hallinnolle kuin eduskunnallekin,
kun se säätää lakeja, niin se
olisi erittäin hyvä asia.
Kuten sanoin vastauspuheenvuorossani, tällä hallinnon
määrällä, mikä meillä tällä hetkellä on, sillä todella
kyllä hallinnoitaisiin paljon suurempi kansakunta kuin
viisi miljoonaa asukasta. Mutta hallinto ei ole tehokasta. Se ei
ole joustavaa, se on liian pikkutarkkaa ja kansalaisten ulottumattomissa
sillä tavalla, että kansalaiset eivät saa
tietoonsa, mistä he voivat sitä tietoa hankkia. Kansalaiset
ovat tässä suhteessa tietyllä tavalla pussissa.
Oli aika järkyttävää havaita
Evan tietoyhteiskuntaraportista, että Suomi on tipahtanut
suurin piirtein Mongolian tasolle tietoyhteiskunnan kehittämisessä.
Minä toivoisin, että te menisitte tarkastusvaliokuntana
käymään Tanskassa katsomassa ... (Ed.
Pulliainen: Mongoliassa!) — Oletteko te käynyt
siellä? Erittäin hyvä asia, erittäin hyvä asia,
jos olette käynyt Tanskassa katsomassa, millä tavalla
tietoyhteiskunta ja tietopalvelut voivat kansalaisia palvella. (Ed.
Akaan-Penttilä: Siellä on erilaiset virkamiehet!) — Sekin
voi olla, että siellä on erilaiset virkamiehet.
(Ed. Akaan-Penttilä: Ja kansa!) — Ja ehkä kansakin on
erilainen. — Tämä on kipeä asia
suomalaiselle hallinnolle ja yhteiskunnalle, että me olemme jääneet
jälkeen tietoyhteiskunnan kehittämisessä,
ja tähänhän tarkastusvaliokuntakin joutui puuttumaan
terveydenhoidon tietoarkiston ja tietoteknisten järjestelmien
epäonnistuttua lähestulkoon täysin lukuun
ottamatta sähköistä reseptiä.
Sitten olisin puuttunut ed. Lauslahden puheeseen, jossa hän
toi esille sen, miten paljon mielenterveyden palvelujen tarve on
kehittynyt, miten se on muutamassa vuodessa lähestulkoon tuplaantunut.
Mistä se voi johtua? Onko tämä yhteiskunta
todella niin sairas, että ihmiset sairastuvat, vai johtuuko
se myös siitä, että tarjonta lisää myös
kysyntää? Se on se valitettava tosiasia, joka
näkyy kyllä joka asiassa, lähestulkoon
joka asiassa.
Minä en oikein allekirjoita ed. Lauslahden väitettä siitä,
että nyky-yhteiskunta on paljon hankalampi ja paljon pahempi
kuin esimerkiksi 1940- ja 1950-luvun yhteiskunta. 1940-luvulla, ed.
Lauslahti, käytiin sotaa. Meidän oli selvittävä sotakorvauksista,
meidän oli tehtävä töitä.
Nyt tuntuu siltä kuin se työnteko olisi etenkin
nuorisolle välttämätön paha.
Nuorisobarometrissä oli tästä aika paljastava
tulos: nuoriso ottaa mieluummin työttömyyskorvauksen
kuin menee paskaduuniin, kuten on totuttu sanomaan.
Elikkä jotakin on myös meidän asenteissamme,
tämän yhteiskunnan asenteissa, vinksahtanut. Jos
on vinksahtanut mielenterveys, niin jotenkin on vinksahtanut myös
meidän asenteemme, niin että ikään
kuin meidän ei tarvitse tehdä mitään
itse, meidän tarvitsee vain odottaa yhteiskunnalta ja valtiolta
palveluja, meidän tarvitsee sanoa, että minulle
kuuluvat nämä edut, minulle kuuluu tämä palvelu
aivan ehdottomasti, kun siitä on lailla säädetty.
Nyt tullaankin siihen minun mielestäni tämän yhteiskunnan
ehkä hankalimpaan asiaan: Tarvitseeko joka asiaa säännellä lailla,
pikkutarkalla lailla? Olen saanut pari viestiä, kun on
tulossa lainsäädäntö, joka säätelee
taloyhtiön asioita ja taloyhtiön hallitusta. Tällä hetkellä laissa,
joka säätelee näitä toimia,
on vähän yli sata pykälää. Uudessa
laissa on yli kolmesataa pykälää. (Ed. Erkki
Virtanen: Ne justiin hyväksyttiin!) — Ne me justiin
hyväksyimme. — Miten ihmeessä sinne taloyhtiöiden
hallituksiin saadaan ylipäätänsä ihmisiä,
jotka jaksavat lukea sen lakipumaskan läpi ja pykäläpumaskan
läpi — anteeksi, kynä tipahti, pitää olla
tuki ja turva tässäkin puheessa — saati
että pystyvät ymmärtämään
ja tajuamaan, mitä heidän pitää tehdä,
kun kaikki säännellään.
Onko todella niin, että suomalainen kansa on niin tyhmää ja
typerää ja kansalainen niin tyhmä, että sitä on
valvottava ja sen toimia on järjestettävä lailla,
että mitään se ei osaa ajatella itse?
No, ei ole kumma, että hallinto on pöhöttynyt
ja rakenteet ovat jäykkiä, ovat justiin sen takia,
että tämä eduskunta täällä on
tehnyt elämästä eduskunnan ulkopuolella
suurin piirtein järjettömän. Ei siellä ihminen
oikein tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei
saa tehdä. Aina on joku pykälä vinossa.
Sitten olikohan minulla vielä tässä ...
Niin, tässä ilmeisesti minun osaltani on kaikki,
mitä toivoisin. Toivoisin, että te perehtyisitte
valiokunnassa siihen, onko tämä kaikki lainsäädäntö ihan tarpeellista.
Eikö ihminen voi tehdä yhtään
mitään, eikö suomalaisessa yhteiskunnassa
voida tehdä yhtään mitään,
ilman että on lakeja? Hyvän hallinnon periaate
tarkoittaa sitä, että hallinto on tehokasta, hallinto
on yksinkertaista, hallintopalveluihin pääsee
nopeasti ja helposti ja kansalaisen ei tarvitse palkata asianajajaa,
jotta saa palveluja tässä yhteiskunnassa.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle: Ne ovat ihan oikeita, eläviä lapsia
ja nuoria, joilla on tosi paha olla, ja heitä on yhä enemmän.
Siitä kertovat myös erityisoppilasmäärät,
jotka ovat huimasti kasvaneet. Meillä näkyy yhä enemmän
väkivaltaa kouluissa niin opettajia kuin kanssakoululaisia
kohtaan. Se kaikki kertoo, että jotain meillä on
mennyt pieneen ja jotain meidän on tosiasiassa tehtävä uudella
tavalla. Veikkaanpa, että ei sitä niillä palveluilla
pelasteta, vaan kysymys on enemmänkin tästä meidän
yhteiskunnastamme ja meidän yhteiskuntamme sisällä olevista
toimintamalleista.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan olisi hyvä täsmentää,
puhuuko hän nyt julkisista palveluista ja niitten henkilöstöstä yleensä vai
vain hallinnosta. Julkisen sektorin henkilöstöstä valtaosa
on sairaanhoitajia, opettajia, ties keitä, ihan jotain muuta
kuin hallintoa. Hallinto ei ole juurikaan kasvanut, se on pikemminkin
supistunut.
Toisekseen nämä nuoret, laiskat työttömät, kuten
te nyt ikään kuin hieman kaunistellen sanoitte,
todellakin, nuoret eivät tee työtä tällä hetkellä johtuen
siitä, että nuorisotyöttömyys
on pompannut todella korkeisiin mittoihin. Jostain syystä he
vielä tässä vuosi sitten tekivät
paljon enemmän töitä mutta nyt eivät
tee. En tiedä, johtuuko se heidän haluttomuudestaan
vai olisiko kenties jokin vähän laajempi yhteiskunnallinen tekijä siinä taustalla.
Ed. Ukkola, kun te nyt noin ansiokkaasti moititte näitä eduskunnan
toimia lainsäädännön entistä hankalammaksi
tekemisestä, niin olisitte te nyt voinut sen asunto-osakeyhtiölain
yhteydessä ainakin esittää muutoksia
niihin lakeihin.
Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Olen ed. Ukkolan kanssa samaa mieltä siitä,
että meillä on kyllä taipumusta ja vaara
siirtyä jonkinlaiseksi lakitehtailuvaltioksi ja että me säädämme
paljon sellaista, jota me emme resursoi. Kyllä peruslähtökohdan
pitäisi olla koko lainsäädännössä se,
että älä säädä,
jos et resursoi. Me teemme paljon nykyisin tällaista niin
sanottua mukalainsäädäntöä.
Mitä tulee lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin,
se on kyllä todella vakava ajankohtainen, suuri ongelma.
Vuodesta 2004 tähän päivään
mennessä alle 30-vuotiaitten sairauspäivät, joita
Kela on korvannut, ovat nousseet 44 prosentilla, siis vuodesta 2004
tähän päivään, jossa ei
ole vielä mukana tämän laman ja taantuman
aika. Se on 400 000 sairauspäivää (Puhemies:
Minuutti!) alle 30-vuotiailla. Se on todella syvä, vakava
ongelma, joka pitää tunnistaa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti:
Ensinnäkin mikä koskee lainsäädäntöä,
olen täsmälleen ed. Ukkolan kanssa samaa mieltä,
että meillä on paljon turhaa lainsäädäntöä.
Sitä on tänne kiikutettu tämänkin
eduskunnan aikana. Valitettavaa.
Toinen asia on se, mikä se lähtökohta
tämmöisen valiokunnan työskentelylle,
joka toimii yhteistyössä Vtv:n kanssa, on tietysti
se, että kansaa emme ryhdy vaihtamaan, vaan analysoimme niitä ilmiöitä,
jotka kansasta nousevat, ja tarkastelemme, millä tavalla
palveluyhteiskunta on tehtävässään
onnistunut, ja siinä kaikki.
Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Ahde sanoi, teemme paljon
lainsäädäntöä, jota
ei resursoida, mutta vieläkin pahempaa: teemme myös
lainsäädäntöä, jolla
yritetään hillitä kuluja, mutta joka vaikuttaa
täysin toiseen suuntaan.
Olen samaa mieltä ed. Lauslahden kanssa siitä,
että meillä on aivan liikaa pahoinvoivia nuoria.
Tällä hetkellä jo pelkästään
ala-asteella yli viidesosa oppilaista kaipaa joitakin erityistoimia,
erityisopetusta, tukiryhmiä, jotakin muuta, joka on ikään
kuin tavallisen koulupäivän lisänä. Se
on vaan liikaa, ja tämä määrä on
koko ajan vaan kasvussa. Vielä ongelmaa ytimöittää ja
lisää se, että ongelmat meidän
yhteisössämme keskittyvät samoihin perheisiin.
Väkivaltaongelmat, alkoholin käyttö,
monet muut asiat ovat yksien (Puhemies: Minuutti!) ja samojen perheiden ongelma.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Ukkolan näkemykset lakien
tarpeellisuudesta ja yhteiskunnan kehityssuunnista ovat hyvin mielenkiintoisia.
Veijareita varten yhteiskunnassa tarvitaan lakeja, mutta lait eivät
saa jäädä hampaattomiksi. Ne eivät
saa jäädä hurskaiden toivomusten tasolle.
Lait pitää säätää huolella,
ja niiden rikkomisesta tulee seurata sanktioita. Vain tällä tavalla
voidaan yhteiskuntaa viedä eteenpäin.
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä nousi esille
mielenterveyshoito, ja valiokuntahan puuttui siihen erittäin
vahvasti. Toivoisinkin nyt — täällä ed. Lauslahtikin
nosti sen esille — että todella hallituspuolueiden
edustajat veisivät myös tätä asiaa ja
viestiä hallitukselle eikä se jäisi täällä puheiden
ja toiveiden tasolle.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä en välttämättä kiistä sitä,
että nuorten ja lasten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet,
mutta minä kiistän sen, että se olisi
pelkästään näitten lasten syy.
Se on kyllä myös niitten kotien syy ja sen, että kaikki vastuu
kaikista asioista, myös lapsista, pannaan yhteiskunnalle
(Ed. Lauslahti: Ei!) — kyllä — eikä oteta
vastuuta siitä, että se on meidän lapsi
ja meidän täytyy huolehtia siitä. Tämä on
se ensimmäinen asia, mutta minä en tähän
asiaan oikeastaan ennätä tässä sen
enempää nyt puuttua.
Mutta ed. Virtaselle tästä, että julkinen
palvelu ei ole sama kuin hallinto. Kyllä se nyt vaan on sillä tavalla,
että julkiseen palveluun kuuluu hallinto sairaaloissa,
terveyskeskuksissa, sairaanhoitopiireissä. Lasketaanpa,
paljonko lääkärien ajasta — täällä se
tuli jo esille — menee pelkkään hallintoon
(Puhemies: Minuutti!) ja hallinnointiin ja paljonko siihen hoitotyöhön.
Se on suunnaton määrä tuhlausta.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tuohon, mitä ed. Ukkola viimeksi
sanoi, sanoisin, että lääkäreiltä ja
johtavilta lääkäreiltä menee
todella tolkuttoman paljon aikaa siihen, miten he etsivät
erilaisia heille määrättyjä säästökohteita,
niin sanottuja säästökohteita. Se on
todellakin hukkaan heitettyä aikaa.
Arvoisa puhemies! Tämä tarkastusvaliokunnan
mietintö 5 on todella hyvä, ja valiokunta on tehnyt
hyvää työtä. Sen tarkoitus on
osoittautunut pitäväksi. Me tarvitsemme tällaisen
valiokunnan. On arvokasta, että valiokunta todella on paneutunut
terveydenhuollon tietojärjestelmiin, ja se toteaa: "Vapauttamalla
aikaa ja ihmistyötä tarpeettomasta tietojärjestelmien
kanssa toimimisesta voidaan esimerkiksi terveydenhuollossa lisätä itse
potilastyöhön suunnattavia voimavaroja."
Käytännön työssä tiedämme,
että esimerkiksi erikoislääkärillä poliklinikalla
menee tällä hetkellä tämän
Effica-nimisen tietojärjestelmän ja sen ongelmien
vuoksi noin 30 prosenttia enemmän aikaa siinä poliklinikkatyössä,
jossa on toisena osapuolena potilas, eli noin yksi kolmasosa ajasta
menee hukkaan. Se merkitsee käytännössä ylitöitä tai
vähemmän potilaskontakteja. Ylityöt taas
maksetaan niin sanotusti aktiivivapaana, jolloinka tämä erikoislääkäri
on pois työpaikaltaan, ja se lisää edelleenkin
lääkäripalvelujen vajausta.
On tärkeätä, että tämä huomio
on tehty. Nyt on kysymys siitä, millä tavalla
tarkastusvaliokunnan mietinnön arvokkaat huomiot todellakin
hallituksen toimesta, valtioneuvoston ja ministeriöiden
toimesta otetaan huomioon, mikä on se mekanismi.
Tuula Väätäinen /sd:
Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta tekee todella tärkeää työtä ja
on taas kerran ottanut esille asioita, jotka vaativat korjausta.
Mutta nyt tietysti tarkastusvaliokunnalta haluaisi kuulla, mitkä ovat
ne valiokunnan eväät sitten, jos näitä asioita
ei korjata eikä niitä muutoksia tapahdu, joita
valiokunta on esittänyt.
No, erityisen iloinen tällä hetkellä tässä kertomuksessa
olen sen sisällön siitä kohdasta, jossa puhutaan
mielenterveyspotilaitten hoidosta ja tilanteesta. Valiokunta on
nostanut esille hoidon saatavuuden, ja se sanotaan, että esimerkiksi depressiopotilaista
vain puolet saa hoitoa. Nyt minun kysymykseni kuuluu, pitääkö tämäkään edes
paikkansa, koska me olemme kunta- ja terveysjaostossa kuulleet myös
asiantuntijoita mielenterveyspuolelta, ja siellä on kyllä kerrottu,
että potilaat pääsevät psykiatrisiin
hoitopaikkoihin niin sanotusti kirjoille, mutta välttämättä he
eivät saa siellä hoitoa, sellaista hoitoa, mitä heidän sairautensa
vaatisi.
Näin ollen me tarvitsisimme nyt oikeastaan toisenlaista
tutkimusta, sellaista tutkimusta, jossa tutkittaisiin näissä hoitopaikoissa
olevien potilaitten hoidon saantia: onko se sellaista, mikä lääketieteellisesti
heille kuuluisi. Minä luulen, että nämä tulokset
olisivat tämän tutkimuksen pohjalta sitten paljon
huonommat kuin mitä nyt tällä hetkellä olemassa
olevat tutkimukset kertovat.
Potilaiden hoidossa on myös hyvin paljon eroja eri
puolella maata, mikä osittain tietysti johtuu siitä,
että resurssit ovat hyvin moninaiset, mutta myös
sitten henkilöstön koulutus on hyvin erilaista.
Monet työpaikat suhtautuvat täydennyskoulutukseen
tai erikoistumiskoulutukseen hyvin eri tavalla. Joissakin työpaikoissa
koulutus maksetaan työntekijöille kokonaan, joissakin taas
osittain, ja se sitten vaikuttaa tietysti myös työntekijöitten
koulutukseen hakeutumiseen. Tämä on tietysti semmoinen
asia, joka täytyisi tämmöisessä sivistysvaltiossa
ratkaista sillä tavalla, että työnantaja
kouluttaa varsinkin julkisella sektorilla työntekijänsä niihin
tehtäviin, joihin hänet on otettu virkaan tai
toimeen valittaessa. Tämä turvaisi tavallaan myös
potilaitten oikean hoidon saannin.
Iso ongelma tietysti psykiatrisessa hoidossa on tämän
erikoissairaanhoidon lisäksi myös perusterveydenhuollossa,
koska siellä ei ole riittävää osaamista,
jotta potilaat nopeasti ohjautuisivat oikeisiin hoitopaikkoihin,
vaan heidän hoitonsa monesti viivästyy siitä syystä,
että osaamista siellä ei ole riittävästi.
Nuorten psykiatrisista palveluista ja myös nuorten
pahoinvoinnista on tänään puhuttu täällä salissa,
ja se on ihan totta, että meillä on valtava joukko
nuoria, jotka ovat poissa hoidon piiristä tai sitten ovat
vajaalla hoidolla, niin kuin ammattilaiset sanovat. Eli annetaan
se, mikä on välttämätöntä,
eikä sitä, mitä he tarvitsisivat, johtuen ihan
siitä, että resurssit ovat niin puutteelliset.
En usko hetkeäkään, että Suomenmaasta
löytyy yhtään nuorta, joka oikeasti ei
haluaisi työhön tai koulutukseen, jos heitä pystyttäisiin
ohjaamaan. Näin se vaan on.
Täällä on puhuttu myös paljon
ennalta ehkäisevästä työstä tai
itse asiassa ihmetelty sitä, että mitenkäs
se nyt onkaan niin, että meidän yhteiskunnassamme
on tällä hetkellä niin paljon pahoinvoivia
ihmisiä. Minä muutamia asioita kirjasin tähän
paperille ihan siltä pohjalta, mikä minun omassa
työssäni on tullut esille siellä psykiatrisessa
hoitotyössä 20 vuoden aikana.
Ne asiat, jotka sairastuttavat ihmiset tai jotka vaikuttavat
heidän mielenterveytensä horjumiseen, ovat varsin
yksinkertaisia, ja suurin osa niistä on sellaisia, joihinka
ei oikeastaan rahaa tarvita pätkääkään.
Ensimmäisenä on tietysti se, että ihmistä täytyy
lapsesta saakka ja oikeastaan ennen syntymää kohdella
hyvin, ja jokaista täytyy tukea niin, että ne
heikot ja haavoittuvat kohdat, joita meissä jokaisessa
on, vahvistuisivat elämän varrella eivätkä syvenisi.
Ihmistä täytyy auttaa löytämään
opiskelussa, harrastuksissa ja työssä se oma paikka.
Minä uskon, että jokaiselle se oma paikka täällä yhteiskunnassa
löytyy. Joskus se vaan on niin, että omat voimat
eivät oikein riitä sen etsimiseen.
Sitten kun elämä tuo mukanaan kaikennäköisiä kriisejä,
joskus isompia, joskus pienempiä, niin avun on löydyttävä kyllä nopeasti
ja helposti, ja ei riitä pelkästään,
että saadaan se kriisiapu, vaan tarvitaan myös
sitten jatkoseurantaa ja sen seurantaa, miten ihminen on toipunut
näistä vaikeista tilanteista. Tätä meillä liian
vähän tässä yhteiskunnassa tällä hetkellä on.
Työn ja perheen yhteensovittamisen on oltava nykyistä yksinkertaisempaa.
Minusta selkeä asia on se, että pienten lasten
vanhempien täytyy olla myös kotona lastensa kanssa
eikä pelkästään työssä.
(Ed. Akaan-Penttilä: Juuri näin!) Tämä on
semmoinen asia, joka meidän yhteiskunnassamme joudutaan
vielä miettimään, millä tavalla tämä parhaiten
onnistuisi ja saataisiin aikaiseksi.
Semmoinen yleinen suvaitsevaisuus ja toisen ihmisen hyväksyminen
ja toisesta huolehtiminen on aivan liian moitittavalla tasolla tällä hetkellä, ja
siihen ei oikeastaan tarvitse muuta kuin asennemuutosta.
Meillä ovat koulut ja työpaikat tänä päivänä aika
vaikeita yhteisöjä siinä mielessä,
että siellä ei parane olla huonovointinen. Täytyy
olla jotenkin satakymmenen lasissa koko ajan, jotta voisi pärjätä tässä elämänrytmissä
mukana,
ja ne ovat semmoisia asioita, joihin varmasti pystytään
työpaikoilla ja kouluissa vaikuttamaan niin, että ihmiset
tuntisivat olonsa paremmaksi näissä yhteisöissä.
Sitten ihan viimeisenä: Syrjäytymisen estämisen
täytyy olla kaikilla tasoilla mielessä ja erityisesti
tietysti julkisella vallalla, valtiolla ja kunnilla. Kaikilla keinoilla
on pyrittävä siihen, että ihmiset eivät
missään elämäntilanteessa syrjäytyisi
siitä yhteisöstä, missä he elävät
ja ovat. Täytyy kyllä sanoa, että kun
nyt sitten näitä viimeisiä kuluneita
liki kahta vuotta tässä miettii, niin aika paljon
tässä talossa on nyt tehty semmoisia päätöksiä,
jotka ovat edesauttaneet syrjäytymisen lisääntymistä.
Tässä olisi vielä aikaa parantaa juoksua
myös sitten tässä talossa.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin yleisesti olen ihan samaa
mieltä, kuten muutkin edustajat täällä,
että tämä tarkastusvaliokunnan työ näissä asioissa,
joista meille mietinnössä kerrotaan, on ollut
aivan erinomaista. Niinhän se tilanne oli vuosi sitten,
jolloin nämä terveydenhuollon tietojärjestelmät
tulivat esille meidän kaikkien kauhuksi niine tunnuslukuineen,
joita silloin oli. Nyt, ikävä kyllä, valiokunta
joutuu jatkamaan samalla tiellä, ja jotenkin tervehdin
vaan ilolla sitä, että sitä voimaa, mikä teillä siellä valiokunnassa
on, te kai nyt parhaalla tavalla käytätte, koska
ihan selvästi edellytätte, että hallitus
selvittää terveydenhuollon tietojärjestelmien
viivästymisen syyt ja esittää uskottavan
suunnitelman ja jo keväällä 2010. Tämä on
ainoa oikea henki, jolla tässä voidaan edetä, jos
rehellisesti halutaan jonkinlainen terveydenhuoltojärjestelmä meillä säilyttää.
Tässä on monta vuotta, ikävä kyllä,
menty väärään suuntaan.
Muutamia havaintoja sitten ulkomaailmasta.
Elinkeinoelämän valtuuskunta esitti viime
viikolla raportin, vai oliko se jo toissa viikolla, kaksi viikkoa
sitten, jonka otsikko on "Nykyaikaa etsimässä — Suomen
digitaalinen tulevaisuus". Se on jaettu kaikille edustajille käsittääkseni,
ja lainaan siitä muutamia asioita. Ensinnäkin
sivulla 13 kerrotaan seuraavaa: "Suomi oli tietokuntakehityksen
ykkönen laskettaessa matkapuhelinten levinneisyyttä,
verkkoyhteyksien käyttöönottoa ja tietoteknisten
innovaatioiden hyödyntämistä. Tietoteknologian
infrastruktuurin taso ja laatu saivat kiitosta. Suomessa oli voimakas
halu kehittyä maailman johtavaksi ICT-palvelujen hyödyntäjäksi.
Esimerkkinä toimivat pankkien sähköiset
palvelut, jotka oli 90-luvun laman jäljiltä rakennettu
huipputasoisiksi."
Sivulta 14 seuraava lainaus: "Mutta valtaosa hankkeista hiipui
vuoteen 2005 mennessä. Sadat pilottihankkeet tyhjentyivät.
Pysyvää jatkoa ei aloitteista seurannut. Vuodesta
2003 lähtien suomalainen tietoyhteiskuntakehitys hyytyi,
tyhjeni ja pysähtyi. Väestörekisterikeskuksen
sähköisen henkilökortin on hankkinut
syksyyn 2009 mennessä vähän yli 200 000
kansalaista, joista vain hyvin pieni osa käyttää korttiaan
avaimena sähköisiin palveluihin." Näin
siis yleensä Suomessa erittäin arvostettu Eva
omassa raportissaan.
Nämä ovat kovia sanoja, ja se päättäjä,
joka tosiaan tekee päätöksiä,
kyllä mutustelee näitä ja miettii ja
ottaa ne tosissaan. Minä olen mieluummin, ikävä kyllä,
törmännyt siihen, että näitä vähätellään
ja sanotaan, että osittain olemme jo kaiken tämän
tehneet. Se on kyllä väärin. Vaikka tässä voi
olla vähän ylilyöntiä, olkoon;
asia on niin kallis, niin iso, niin vaikea ja jollain lailla kyllä mennyt
suuntaan, jota ei toivottaisi.
Tämän Evan raportin jälkeen Aamulehdessä oli
pääkirjoitus, jossa muun muassa luki näin: "Raportin
tekijät vaativat julkiselta vallalta ryhtiliikettä tilanteen
korjaamiseksi. Keinoja kyllä on," — niin kuin
nähdään tarkastusvaliokunnasta — "ehkä hyvää tahtoakin,
mutta onko valmiutta panna aikeet toimeen?" Arvoisa puhemies, Aamulehti
siis kysyy, onko meillä valmiutta panna toimeen se, mikä näyttäisi
olevan välttämätöntä.
Toisaalta, mitä sitten sanoi Kauppalehdessä Risto
Siilasmaa, tietoturvayhtiön hallituksen puheenjohtaja,
joka veti myöskin tätä Evan ryhmää?
Hän sanoi hyvin lyhyesti ja tylysti, että suomalainen
tietoyhteiskunta on pelkkä myytti. Voi olla, että tähän
sanotaan, että asiaan herättäisiin, niinhän
meillä aina vastataan. Mutta yleensä tätä herraa
on arvostettu aika voimakkaasti. Hän on muutamassa muussakin
työryhmässä puheenjohtajana. Nämä pitäisi
ottaa tosissaan eikä yrittää mitenkään
pyöritellä niin, että nyt vaan poika
puhuu jotain pehmoisia. Hän ei puhu pehmoisia.
Sen takia tämän Evan raportin alkulehdillä, joka
on lukijalle suunnattu, myönnetään, että tietoyhteiskunta
on erittäin tärkeä, ja jatketaan: "Mutta
1990-luvulla vallalla ollut suomalainen tietoyhteiskunta-ajattelu
ja tietoyhteiskuntapuhe ovat tulleet tiensä päähän.
Tarvitaan uudenlaista radikaalimpaa lähestymistä koko
aiheeseen. Mutta Suomella on ongelma:" — sanotaan tässä lukijalle
suunnatussa tekstissä — "olemme ajautuneet vakavasti
tässä kehityksessä sivuraiteelle suhteessa
muuhun kehittyvään maailmaan". Saatatko sen selkeämmin,
puhemies, sanoa, mistä tässä pohjimmaltaan
on kysymys?
Sitten tähän terveydenhuollon puoleen. Yritän
siitä lyhyesti sanoa, en toista kaikkea, mitä täällä on
jo sanottu. Mutta sen verran haluan muistuttaa, että vuosi
sitten meille kerrottiin, että sillä sektorilla
toimii Suomessa yli 4 000 tietojärjestelmää,
jotka eivät ole yhteensopivia eli eivät keskustele
toistensa kanssa. Ei saa laboratoriotietoja sieltä tai
röntgenkuvia täältä tai käyntiä jossain
muualla jnp., siis se on tiedetty jo vuoden ajan. Se ei tiettävästi
ole muuttunut siitä miksikään. Suomessa
on ainakin yksi keskustasoinen sairaala, jossa on yli 100 tietojärjestelmää,
jotka eivät sen saman talon sisällä keskustele
keskenään. 60 prosenttia kerrottiin vuosi sitten
erikoislääkäreiden työajasta
menevän tietojärjestelmään,
ei potilaiden hoitoon. Siihenhän viitataan täällä muutenkin,
että se ei ole tehokasta toimintaa, koska se on poissa
potilaan ja lääkärin, potilaan ja hoitohenkilökunnan
välisestä vuorovaikutuksesta.
Ihmeekseni kuulin viime viikolla eräältä kollegalta,
joka on jo eläkkeellä eräästä isosta
kaupungista, että hän joutui näihin asioihin
paneutumaan ja silloin aivan harkitusti hankittiin tietojärjestelmiä,
jotka eivät ole yhteensopivia. Perustelu oli se, että tietovuotojen,
salassapidon ym. lainsäädännön
takia oli pakko tehdä näin. Siinä onkin
meidän juristeilla miettiminen, oliko tämä tulkinta
silloin oikein vai oliko se väärin. Jos se oli
oikein, niin tämä on melkein mahdoton tilanne
meidän purkaa, kun harkitusti on hankittu koneet, jotka
eivät pelaa keskenään. Se on miljardiluokan
bisnestä. Kunnat ovat ainakin pistäneet noin miljardin
tähän, valtiolla menee satoja miljoonia vissiin
vuositasolla, en tiedä tarkkoja lukuja, mutta isoja ne
joka tapauksessa ovat, ja aikaa on erittäin vähän
saada tämä kaikki kuntoon. Tämä on
itse asiassa varmaan, puhemies, mahdotonta.
Minä muistan henkilökohtaisesti sen ajan,
kun ensimmäiset tietojärjestelmät tulivat,
ja luulen, että ed. Tiusanen muistaa samalla lailla. Itse
yritin tuolloin sanoa, että totta kai tietojärjestelmät pitää saada
mukaan terveydenhuoltoon, jossa on paljon tietojenhallintaa ja muuta,
mutta hoitotyöhön, lääkärin
sairaan parantamiseen, siihen potilaan ja lääkärin
väliin ei voi tulla mitään koneita koskaan,
jos se on jotain muuta kuin että se varmistaisi diagnoosia
tai parantaisi sitä hoitoa. Nyt se kone on siinä välissä,
niin että kaikki keskustelevatkin sen koneen kanssa, kukaan
ei enää välitä siitä potilaasta
mitään. Tämän on täysin
hallitusti annettu Suomessa tapahtua, tämä on
täysin epäkypsää puuhaa pitkälle
koulutettujen ihmisten toimesta. Minä haluan sanoa sen
näin selvällä suomella, että se
jää edes pöytäkirjoihin.
Minä nimittäin pahemmin kuin paljon pelkään
sitä, että jos nämä eduskunnan
päätökset hyväksytään
yksimielisesti, niin se ei johda mihinkään. Se
mankeloidaan poliittisella liturgialla niin, että tästä ei
mukamas kuitenkaan seuraa sitä tai tätä.
Turha sitten on itkeä sitä, kun meillä potilaat
eivät saa niitä palveluja, mitä ne tänä päivänä haluavat.
Heidän tietonsa hukkuvat milloin mihinkin, ja niitä ei
saada käyttöön luontevalla tavalla. Tässä täytyisi
ryhtyä viimeistään ensi keväänä toimiin.
Olisin nähnyt vieläkin nopeamman aikataulun mahdolliseksi.
Ans kattoo, miten tässä käy.
Tämä täytyisi hahmottaa myöskin,
arvon poliitikot, niin, että tässä bisneksessä on
koko eduskunta mukana. Tämä on tämän
Evan raportin kautta tulkittavissa niin, että tämä on
jatkunut niin pitkän aikaa, että kaikki puolueet,
jotka yleensä Suomessa ovat olleet hallituksessa, ovat olleet
hallituksessa. Tässä ei millään
lailla päästä eteenpäin sillä pohjalla,
että nokittelemme jollain lailla toisiamme, että joku
joskus teki jotain. Tämä on erittäin
vaikea iso päätös, joka on kulminaatiopiste.
Tarkastusvaliokunnalla varmaan on joku mahdollinen patukka takataskussa,
jos ei kevään aikana jotain tapahdu. Mutta tämä tiukkenee
ja kiristyy koko ajan.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilä puhui erittäin
osuvasti. Todella se tietokone potilaan ja lääkärin
tai potilaan ja hoitajan välillä ei tällä hetkellä tue
hoitoa, vaan vie aikaa ja lisää ylimääräisiä toimenpiteitä,
jotka eivät edistä hoitoa. Ainahan siinä on
se positiivinenkin panos, mutta tämä negatiivinen
ei sitä enää oikeastaan päästä näkyviin.
Tämä kysymys juuri siitä, miten nämä näkökohdat,
jotka nyt on osoitettu tarkastusvaliokunnan mietinnössä,
saadaan käytännön teoiksi, on se iso
kysymys. Tässä todella pitää toivoa,
että valiokunnan johdolla on siihen välineet käsissään.
Todella, aivan niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi,
valtaisia määriä euroja kuluu jatkuvasti
sekä kuntatasolla että erikoissairaanhoidon tasolla
nimenomaan tähän varsin tehottomaan it-materiaaliin.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies
Sauli Niinistö.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On ihan totta, että tietokone voi
olla riski tässä hoitaja—lääkäri—potilas-suhteessa,
mutta tietysti niille työntekijöille, joilla on
erityisiä pulmia vuorovaikutussuhteen luomisessa potilaitten
kanssa, tietokone tuo tietyllä tavalla siihen semmoisen
verukkeen. Ajattelen niin, että jos ei sitä tarkkaan
seurata ja ohjata, niin siitä tulee ihan oikeasti ongelma.
Mietin myös sitä, että koulutuksessa
täytyisi yhä enemmän kiinnittää huomiota
vuorovaikutustaitoihin ja sitä puolta lisätä myös
lääkäreitten koulutukseen.
Mutta täytyy sanoa, että kyllä se
onnistuu näitten tietokoneittenkin kanssa myös
tämmöinen hyvä potilastyö. Juuri
käytin Kysissä poikaani, ja siellä nuorella
lääkärillä, vaikka oli tietokoneessa
röntgenkuvat ja kaikki mahdolliset, siitä huolimatta
oli varsin hyvä kontakti tähän pieneen
potilaaseen, eikä se estänyt häntä kuitenkaan
toimimasta. Tämä on varmasti paljon myös
semmoinen persoonakysymys. Ed. Akaan-Penttilä on ihan oikeassa
siinä, että on kyse asiasta, jota täytyy
todella seurata.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä ei kyllä tarkoittanut
sitä, mitä ed. Väätäinen
kuvitteli hänen tarkoittaneen. Hän tarkoitti sitä,
että järjestelmät eri laitosten, esimerkiksi
laboratorion ja lääkärin, välillä eivät
toimi eivätkä seurustele keskenään.
Tässä on hyvin helppo syyttää meidän
erittäin tiukkaa tietosuojalainsäädäntöämme.
Voi olla, että se on tuhonnut koko meidän tietoteknisen
osaamisemme, joka tähän maahan yritettiin rakentaa
ja jossa me nyt olemme Mongolian tasolla.
Mutta miten tämä parannettaisiin? Sitä ei
suinkaan paranna se, että me syytämme tietosuojavaltuutettua.
Hän ja hänen toimistonsa noudattavat vain niitä lakeja,
jotka tämä talo on säätänyt. Tämä talo
on suoltanut lainsäädännön toisensa perään,
ja aina todetaan, että tämä tieto on
salainen, tätä ei saa näyttää,
tämä ei ole julkista ja on tietosuojavaltuutetun
tehtävä tarkistaa, että tiedot eivät
ole julkisia. Hallintoon täytyy nyt joku järki
kyllä saada, eikä tässä voi
ketään muuta syyttää kuin tätä eduskuntaa.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ehkä ed. Väätäiselle semmoinen
tarkennus, että olen ihan samaa mieltä kuin edustaja.
En tarkoittanut suinkaan sitä, että tietokoneet
pitäisi poistaa näistä paikoista, mutta
niitä pitää käyttää hyväksi
viisaasti ja vain silloin, kun niistä on selvästi
apua siihen perustyöhön, jota tehdään.
Nyt ne ovat mukana sellaisella tavalla, jossa taloushallinto esimerkiksi
tarvitsee tietoja ja pakottaa tämän ammattihenkilöstön
tekemään töitä, jotka eivät
tavallaan sille kuulu. Siinä on paljon semmoista väärää,
ja se ohjaa ajatuksia moneen muuhun suuntaan.
Kaikki tähän tietoturvaan liittyvät
asiat, joihin ed. Ukkola varmaan minunkin puheeni kautta tarttui
uudestaan, ovat juuri näin. Kukapa sen kaiken nyt sitten
lyhyessä ajassa viisaasti korjaisi niin, että päästäisiin
systeemiin, jossa ennen kaikkea potilaan asiat mahdollisimman hyvin
tulisivat hoidetuiksi. Edelleen pätee se vanha sääntö,
että oikeaan aikaan oikeassa paikassa diagnostisoitu ja
oikein hoidettu potilas on kaikista halvin potilas yhteiskunnalle,
ja se on sille potilaallekin kaikista ihanin tilanne. Monta kertaa
me olemme tästä ikävä kyllä hyvin
kaukana.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä sali on siinä mielessä mielenkiintoinen,
että ymmärrämme toistemme puheet välillä miten
sattuu. Onneksi ed. Akaan-Penttilän kanssa olemme samaa
mieltä, että puhuitte todella myös tästä potilaan
ja lääkärin välisestä suhteesta
ja siitä, miten se tietotekniikka siinä tulee
hyvin käyttöön.
En minäkään ymmärtänyt,
että olisitte tarkoittanut, että nämä pitäisi
poistaa. Ei tietenkään, koska ilman muuta tärkeä asia
on tämä sähköisen viestinnän
ulottaminen niin, että kaikki potilaiden tiedot ovat käytettävissä silloin,
kun he lääkärin ja hoitajan luokse menevät,
koska se säästää tietysti potilaitten
aikaa. Siinä mielessä ollaan hyvään
suuntaan menossa, mutta niin kuin sanoin, yksilöillä on
myös iso merkitys siinä, millä tavalla
osataan näitä koneita käyttää.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia,
että tarkastusvaliokunta on mietinnössään
nostanut esille nuorisotyöttömyyden. Tällä hetkellä työttömyys
kohdistuu erityisen raskaasti nuoriin ja määräaikaisiin
työntekijöihin. Tutkimukset osoittavat, että jo
muutaman kuukauden työttömyys voi syrjäyttää yhteiskunnasta
pysyvästi. Lokakuun lopussa Suomessa oli jo lähes
270 000 työtöntä. Koko maassa
työttömyysaste oli 10,1 prosenttia. Lomautettuja
työntekijöitä oli 25 000.
Arvoisa puhemies! Uudellamaalla on nuorisotyöttömyys
vuoden aikana kaksinkertaistunut, ja alle 25-vuotiaita työttömiä oli
Uudellamaalla yli 6 300.
Arvoisa puhemies! Meidän ja varsinkin hallituksen pitää kohdentaa
voimavaroja siihen, että jokainen työtön
nuori löytää paikkansa tässä yhteiskunnassa.
Tämä edellyttää sitä,
että hallitus kokoaa voimansa yhteen ja miettii ratkaisuja,
joiden avulla nuorten työllisyyttä saadaan paremmaksi.
Pietari Jääskeläinen /ps:
Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta on esittänyt
täysin yksimielisesti suuria epäkohtia valtion
taloudenhoidosta. Terveydenhoidon tietojärjestelmien vakavat
ongelmat heikentävät potilasturvallisuutta ja hoitoa
sekä vähentävät itse potilastyöhön
tarkoitettuja muutenkin riittämättömiä voimavaroja. Hallituksen
ja asianomaisen ministerin onkin selvitettävä,
miksi terveydenhuollon tietojärjestelmät takkuavat,
miksi Valviran eli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston
tietojärjestelmähankinnoissa ei ole noudatettu
hankitalain säännöksiä. Kuka
kantaa suoranaisista väärinkäytöksistä vastuun?
Näyttää siltä, ettei kukaan, vaikka
rahaa on palanut satoja tuhansia euroja turhaan.
Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta aivan oikein painottaa
nuorten työllistämistä, onhan heistä työttömiä joka
viides. Juuri tämä joukko on todella merkittävän
syrjäytymisuhan alla. Olisin toivonut, että valiokunta
olisi selkeästi todennut sen, että jokaiselle
alle 25-vuotiaalle työttömälle tulee
turvata joko koulutus- tai työharjoittelupaikka. Nuoren
elinikäinen syrjäytymiskierre maksaa yhteiskunnalle
jopa miljoona euroa.
Tarkastusvaliokunta tuo esiin vakavat ongelmat kansalaisten
mielenterveyden hoidossa. Heikko hallinto, henkilö- ja
muiden voimavarojen vähäisyys on johtanut terveysongelmien pahenemiseen.
Jopa akuuttien mielenterveyspalvelujen saanti voi kestää kuukausia.
Ennalta ehkäisevä työ näyttää jatkuvasti
heikkenevän, vaikka kustannussäästöt
olisivat miljoonaluokkaa. Myös koululaisten mielenterveysongelmien
hoito on yhä monessa kunnassa hyvin heikossa jamassa. Laiminlyönnit
nuorten mielenterveyden hoidossa voivat olla kohtalokkaita nuorelle
itselleen, hänen lähiympäristölleen
ja koko yhteiskunnalle. Hätkähdyttävä on
tieto mielenterveyskäyntien kasvusta: 12 vuodessa 1,3 miljoonasta jopa
2,1 miljoonaan käyntiin, eli yli puolella. Tarkastusvaliokunnan
esittämät ongelmat on maan hallituksen otettava
vakavasti huomioon ja käynnistettävä korjaavat
toimet mahdollisimman pian. Tarkastusvaliokunnan mietintö ei
saa jäädä pölyyntymään
hallituksen ö-mappiin.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietinnössä todetaan,
kuinka EU-hankkeiden kansallinen hallintojärjestelmä on
monimutkainen ja hankkeiden tulokset vaatimattomia. Raportointi
ei ole vieläkään luotettava työpaikka-
ja yritysvaikutusten osalta, eikä hankkeiden tosiasialliseen
tuloksellisuuteen kiinnitetä riittävästi
huomiota. Tarkastusviraston mielestä hankkeiden käynnistämisen
lähtökohtana ei saa olla pelkkä rahankäyttö.
Hankkeilla tulee olla selkeät tavoitteet ja myös
edellytykset saavuttaa ne.
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen otti tänään esille
hyvän kysymyksen siitä, kenen ihmeen etu on luoda
EU-byrokratiasirkusta. Olen kuntasektorilla useaan otteeseen ihmetellyt,
kuinka sielläkin syydetään suuria rahasummia
lukuisiin elinkeinopoliittisiin projekteihin, joita hallinnoivat ja
hyödyntävät myös kuntapolitiikan
keskeiset aktiiviset toimijat. Mielestäni julkisin varoin
toteutettavat projektit ja niistä hyötyvät
tahot, niin yksityiset henkilöt kuin yrityksetkin, tulisi
saattaa tehokkaaseen läpivalaisuun. Siten saisimme kyllä vastauksia
aika helposti siihen, ketkä hyötyvät
tästä EU-byrokratiasirkuksesta.
Monet edustajat ovat korostaneet peruspalvelujen säilyttämisen
tärkeyttä. Tämä tapahtuu turvaamalla
näille palveluille myös asianmukainen rahoitus.
Uskon, että avaamalla ja siivoamalla isolla luudalla EU-byrokratiasirkusta
resurssit riittävät myös tulevaisuudessa
huomattavasti paremmin peruspalvelujen säilyttämiseen.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Ruohonen-Lerner otti esille sen asian, jonka
tuolla pöntössä unohdin sanoa, eli juuri
tämän EU-tukien järkyttävän
byrokratian. Ettekö te tarkastusvaliokunnassa saa tähän
järkeä? Te olette käsitelleet muistini
mukaan tätä aikaisemmissakin kertomuksissa. Täytyyhän
nyt joku järki olla siinä, missä niitä tukia käsitellään
ja mitä niiden sisältönä on.
Eihän tämmöisessä järjestelmässä,
jossa itse kukin rääpii sieltä ja rääpii
tuolta, ole mitään järkeä. Yksi ainut
virasto täytyy olla, (Ed. Tölli: Kyllä siellä järkeä on!)
yksi ainut virasto, jonka kautta tuet menevät, ei kymmeniä niin
kuin tällä hetkellä.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön
hallinnonalalla oikein käynnistettiin tämmöinen
siivoustalkoo-operaatio näiden EU-byrokratioiden vähentämiseksi
johtaja Kai Suomelan johdolla. Se tuottikin jonkin verran tuloksia, joihin
kattaisi tarkastusvaliokunnassakin perehtyä, niihin mekanismeihin.
Mutta kyllä nämä ovat hankalia, koska
tässä on myös EU-tarkastusjärjestelmä toisella
puolella ja sille me emme voi yhtään mitään.
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle sen verran, että tarkastusvaliokunta
on kyllä puuttunut tähän asiaan. Meillähän
on käsittelyssä ollut myös EU:n tilintarkastusviraston
kertomus, eli olemme näitä asioita käsitelleet
ja varmaan jossain vaiheessa tuomme niitä saliinkin.
Ilkka Kantola /sd:
Arvoisa puhemies! Vaikka Suomen kehitys tietoyhteiskuntana
ei ole aivan ongelmatonta ja nämä tarkastusvaliokunnan ja
Valtiontalouden tarkastusviraston raporteissa esiin käyvät
vaikeudet tietojärjestelmien yhteensopivuudessa ovat todellisia
ja suuria vaikeuksia, niin minusta on kyllä liioittelua
silti sanoa, että olisimme aivan Mongolian tasolle pudonneet.
Kävin runsas kuukausi sitten viikon mittaisella matkalla
Mongoliassa, ja kun siellä pääkaupungin
Ulan Batorin ympärillä on noin 250 000 ihmistä,
osa asuu teltoissa, osa hökkelikylissä, käytännössä slummissa
ilman vettä, sähköä, viemäröintiä,
niin kyllä minulla edelleenkin se kuva on, että me
jonkin verran olemme edellä Mongoliaa tässä tietoyhteiskuntakehityksessä,
mutta korjattavaa on, (Ed. Korkeaoja: Hyvää itsenäisyyspäivän
jälkeistä päivää!)
korjattavaa on tietysti paljon. Jos ajattelee, että liikenteessä muualla
kuin tietoliikenteessä olisi saman tyyppisiä järjestelmän
kehitysvaiheita sallittu kuin tietoverkoissa, niin meillähän
olisi sitten joka maakunnassa erilainen raideleveys rautateillä.
Nythän tuossa Turun ja Helsingin välillä on
lähinnä kyse siitä, että modeemi
on kapasiteetiltaan vähän liian pieni ja sen takia
juna välillä myöhästyy, mutta
raideleveys on sama Turussa kuin Helsingissä, ja näin
pitäisi saada tietysti tietojärjestelmien puolellekin
tämä yhteensopivuus. (Ed. Erkki Virtanen: Miksi
ihmeessä?)
Arvoisa puhemies! Haluan sanoa pari sanaa tästä paremman
sääntelyn periaatteesta, josta täällä on
käyty keskustelua. Tarkastusvaliokunnan ansiokkaassa mietinnössä on
kappale, jossa todetaan näin: "Perustuslain mukaan julkisen vallan
on turvattava sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään
jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut
ja edistettävä väestön terveyttä. Säännös
asettaa lainsäätäjälle velvoitteen
säätää riittävistä sosiaali-
ja terveyspalveluista lailla ja jättää lainsäätäjän
harkintaan, minkälaiset ja -tasoiset sosiaali- ja terveyspalvelut
ovat riittäviä ja miten väestön
terveyttä edistetään."
Tästä voi vetää kaksi erilaista
johtopäätöstä. Se johtopäätös,
joka täällä on aika paljon ollut esillä ja
jossakin valiokuntakeskustelussa myös muualla kuin tarkastusvaliokunnassa,
on se, että mitään sellaista ei pidä säätää,
johon ei ole rahoja olemassa. Tarkoittaako tämä viisaalta
tuntuva teesi sitä, että katsotaan, mitä rahoja
on käytettävissä ja säädetään
sitten sen verran kuin rahaa riittää ja muuta
ei sitten säädetä? Tämä on
yksi mahdollisuus tulkita tämä äsken
lukemani kohta.
Toinen täydentävä ajatus, jonka haluaisin
tuoda esiin, on se, että kyllä kai meillä lainsäädännön
lähtökohtana on perustuslaki. Lainsäädännöllä on
tuettava sitä, että perustuslaki mahdollisimman
hyvin kansalaisten kohdalla toteutuu, että perustuslakiin
kirjatut perusoikeudet voivat toteutua kansalaisten kohdalla.
Kun yhteiskunnan toimintaympäristö muuttuu,
tilanteiden muuttuminen saattaa johtaa siihen, että jotkin
perusoikeudet eivät riittävästi toteudu
tai joutuvat vakavaan vaaraan, ja silloin on lainsäädännön
keinoin katsottava, mitä voidaan tehdä, minkälaista
uutta lainsäädäntöä tarvitaan, jotta
nämä perusoikeudet voidaan turvata. Sitten kun
lakia säädetään, on tietysti
huolehdittava siitä — ei ole siis sattuma, että eduskunnassa
on sekä lainsäädäntövalta
että budjettivalta ja paitsi valtiontalouden, niin myös
sitten kuntien valtionosuuksien kautta hyvin merkittävä vaikutus
kuntien resursseihin — että eduskunta voidakseen toteuttaa
perustuslakia säätää lakeja
ja lakia säätäessään
sitten huolehtii riittävistä resursseista. Pitäisin
tärkeänä sitä periaatetta, että katsomme, mitä perustuslakiin
on kirjattu, katsomme, mikä on toimintaympäristö,
mitkä perusoikeudet ovat milloinkin uhattuna, ja sitten
säädämme lakeja ja varaamme lakien toteuttamiseen
riittävät resurssit.
Näinhän tapahtuu tässä tarkastusvaliokunnan mietinnössä olevassa
pohdiskelussa, jossa todetaan tarkastusviraston raportin pohjalta,
että esimerkiksi mielenterveyspalveluiden osalta tilanne
on sen verran heikko kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta,
että tarvitaan selkeämpää ja
tarvitaan uutta mielenterveyslainsäädäntöä,
jotta perusoikeudet voivat toteutua. Kuinka paljon siitä tulee
kustannuksia, kuinka paljon tarvitaan lisää rahoitusta,
tarvitaanko ollenkaan, se on tietysti erikseen selvitettävä asia,
ja on huolehdittava, että tarvittavat resurssit varataan.
Lakivaliokunnassa säännöllisesti
budjettikeskusteluissa arvioidaan sitä, miten vankeuslaki
on toteutunut. Meidän tehtävämme on seurata
sitä lakivaliokunnassa, ja usein on todettu, että vankeuslaki — jonka
perustana olivat Euroopan ihmisoikeussopimukset ja Suomen ihmisoikeussitoumukset
ja siihen pohjautuva perusoikeuslainsäädäntö ja
muu lainsäädäntö — on
hyvin laadittu, mutta siinä sen toteuttamisessa juuri on
suuria ongelmia, koska riittäviä resursseja ei
ole vaadittu, mutta valiokunnassa ei ole esitetty, että lähtisimme
purkamaan hyvää vankeuslakia siitä syystä,
että meillä ei tällä hetkellä oikein
ole resursseja. Ne priorisoinnit yhteiskunnassa ovat sellaisia,
että aivan kaikkia vankeuslain tavoitteita ei pystytä voimavarojen
puutteessa toteuttamaan.
Täällä on paljon puhuttu siitä,
että lainsäädäntöä kehitetään
liian paljon ja pitäisi olla vähemmän
lainsäädäntöä. Varmasti
näinkin on, mutta sitten on toisaalta juuri niin, että jos
näitä tietojärjestelmien yhteensopivuuksia
halutaan helpottaa ja sillä puolella toteuttaa kustannussäästöjä,
niin tarvitaan uutta lainsäädäntöä.
Niitä kustannussäästöjä ei
synny sillä tavalla, että lainsäädäntöä entisestään
purettaisiin, vaan juuri sinne tarvitaan lisää normeja,
niin että järjestelmät yhteensopivat
ja säästöjä syntyy.
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vielä mielenterveyskysymyksestä.
Minusta se on tärkeä viesti myös laajemmalle
yleisölle, että mielenterveysasiat otetaan tarkastusvaliokunnan
raportissa näin vahvasti esiin. Mielenterveysongelmat, mielenterveyssyistä syntyvät
työkyvyttömyyseläkkeet, mielenterveyssyistä tapahtuva
syrjäytyminen yhteiskunnassa on kasvava ongelma. Juuri äsken
saimme raportin siitä, miten nuorten mielenterveysongelmat
ovat kasvaneet. Tätä tietoa meille tulee koko
ajan. Siitä syystä pitäisin tärkeänä,
että meillä käynnistyisi sellainen keskustelu,
joka voisi merkitä mielenterveysongelmien selvittelyä ja
niiden hoitamista kokonaisvaltaisesti, joka voisi tapahtua ikään
kuin saman tyyppisesti kuin on sydän- ja verisuonitautien puolella
aikanaan käynnistynyt Pohjois-Karjala-projekti, joka oli
noin 20 vuoden mittainen hanke, jossa hyvin laajasti käytiin
läpi väestön terveyttä ja löydettiin
sitten myös ratkaisut, joilla terveyttä on voitu
edistää. Voitaisiinko jotakin saman tyyppistä käynnistää mielenterveyden
alueella niin, että mukana olisivat paitsi sosiaali- ja terveystoimi,
myös opetustoimi, kulttuuripuoli, tällainen poikkihallinnollinen
laaja ehkä 10—20 vuoden aikataululla toteutettava
hanke, jossa katsottaisiin sitä, mistä mahtaa
johtua se muusta kuin ehkä ilmastosta, pimeistä talvista,
että meillä nämä mielenterveysongelmat
ovat näin laajentumaan päin, ja mitä voisimme
yhdessä yhteiskunnan eri alueilla tehdä, jotta
tämä kehitys saataisiin pysäytettyä?
Tällaisen laajan hankkeen käynnistämisen
aika olisi minusta nyt.
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kantola nosti esille mielenterveyspalvelujen
ja kulttuurin yhdistämisen eli sen, että tästä tehtäisiin
jokin projekti tai vastaava, erittäin mielenkiintoinen
ajatus. Hallitusohjelmassahan on jo kirjattu taiteen vaikutus terveyteen,
ja se on ollut esillä viime vuosina aika vahvasti. Toivoisinkin,
että monella eri tasolla huomioitaisiin, kuinka taiteella
on vaikutus terveyteen, ja myös tämä ed.
Kantolan projektiajatus huomioitaisiin.
Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ajattelin juuri niin, että mielenterveyskysymykset
eivät ole vain kapeasti ymmärretty terveyskysymys
vaan laajemmin henkiseen hyvinvointiin, ehkä jopa onnellisuuteen,
jos sellaista sanaa voi täällä käyttää,
liittyvä problematiikka, ja sen takia kulttuuri, opetustoimi,
sivistys, erilainen vuorovaikutus, kommunikaatiotaidot ovat osa
sitä kokonaisuutta, josta meille syntyy sellainen hyvinvointi,
jota voidaan henkiseksi hyvinvoinniksi nimittää.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kantola, oletteko te tosissanne, että pitäisi
laatia tässä eduskunnassa laki, että jokaisella
on oikeus onneen? Se on kyllä jokaisesta ihmisestä kiinni.
Kyllä nyt menee vähän liian pitkälle
tämä lakitehtailu ja säätely, että laaditaan
laki, että jokkaista pittää rakastaa
ja aviovaimot eivät saa erota ja kaikki pittää olla niin
kuin herra piispa sannoo.
Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En ole täällä tähän
mennessä esittänyt muuta lainsäädäntöä kuin
kannustanut siihen, että tätä lainsäädäntöä,
jolla eri terveydenhuollon tietojärjestelmien yhteensopivuutta kehitetään,
meidän pitää kehittää.
Mistään onnellisuuslainsäädännöstä en
ole puhunut.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En minäkään kuullut
ed. Kantolan puheenvuorossa ed. Ukkolan huomaamaa onnen tavoittelua,
mutta todettakoon nyt ed. Ukkolalle, että erään
toisen maan perustuslaissa on oikein mainittu pyrkimys onnen tavoitteluun, "the
pursuit of happiness". Se taitaa olla tämä Amerikan
Yhdysvallat.
Juha Korkeaoja /kesk:
Arvoisa puhemies! Täällä on monissa
puheenvuoroissa annettu kiitosta ja tunnustusta tarkastusvaliokunnalle
työstään, ja haluan yhtyä näihin
tunnustuksiin. Kun luin tätä mietintöä,
nousi kuitenkin mieleeni kysymys siitä, että kun
vähän suuruusluokaltaan erilaisia asioita esitetään
peräkkäin ja rinnakkain, saattaa tämmöinen
suhteellisuus vähän jäädä sivuun.
Nousi mieleen kysymys siitä, olisiko mahdollista ja tarpeellista,
että esimerkiksi täällä mietinnössä mainittujen
asioiden, kuten tämän it-lainsäädännön
valmistelun ja terveydenhuollon tietojärjestelmien ja kansallisen
terveysarkiston, kohdalla olisi pyritty edes suuruusluokittain arvioimaan
sitä, kuinka isosta taloudellisesta asiasta näiden
kohdalla on kysymys. En väheksy sitä, että kiinnitetään
huomiota vaikkapa näiden toisaalla raportissa oleviin kotisivujen
laatimisen kustannuksiin, (Ed. Hurskainen: Ne ovat mittavia!) mutta
tietenkin on huomattava, että tässä on aika
monen nollan ero näissä asioissa (Ed. Ahde: Toisessa
on satojen miljoonien eurojen kustannukset, toisessa 270 000:n!) — ja
jopa miljardiluokan ehkä näissä tietojärjestelmissä,
voidaan ajatella, että nämä suuruusluokat
ovat sellaisia — ja siksi ehkä olisi paikallaan,
vaikka tämäntapaisia asioita on eksaktisti vaikea
arvioida, että niissä olisi kuitenkin jonkinlainen
suuruusluokka, jotta tämä suhteellisuus tulisi
esille.
Toinen seikka: Vielä haluan puuttua jonkin verran tähän
tuottavuusohjelmakysymykseen. Kun olen sitä eri puolilta
joutunut tarkastelemaan, niin edelleenkin haluan kyllä korostaa
sitä, että tuottavuuden ja myös työn
tuottavuuden kohottaminen julkisella sektorilla on eräs
kaikkein tärkeimmistä asioista, ja se muun muassa näiden
it-hankkeiden osalta on keskeisin tavoite. Voisi sanoa, että valtionhallinnon
suurin tuottavuushanke on juuri tämä tietojärjestelmien
kehittämishanke, jota tässä edellä koskettelin.
Mutta ymmärrän kyllä sen, että hallinnon
työn tuottavuuden parantamisessa valtiovarainministeriöllä ei
ollut oikein paljon muita lähtökohtia kuin antaa
tavoitteita eri ministeriöille, että henkilötyövuosien
määrää on tietyllä määrällä alennettava. Valtiovarainministeriö ei
tietenkään pystynyt antamaan keinoja ja toteuttamislinjaa
sille, miten tämä toteutetaan, vaan se jäi
sitten jokaisen ministeriön omaksi työksi, ja
tavallaan nämä tuottavuuden parantamisen keinot
jäivät sitten jokaisen ministeriön omaan
harkintaan.
Mutta siinä vaiheessa minusta tämä ohjelma lähti
harhapoluille, kun todella ministeriöissä ruvettiin
miettimään, että hetkinen, mitenköhän tästä nyt
helpoiten päästään, tästä henkilötyövuosimäärän
alentamistavoitteesta. No, ulkoistetaan toimia, ja näin
saatiin näyttämään numerot siltä kuin
valtiovarainministeriön puolelta oli haluttu eli tietyllä henkilötyövuosimäärällä
saatiin
näyttämään ministeriön
osuus sellaiselta kuin tavoite oli. Tämä tietenkään
ei ole mitään tuottavuuskehitystä. Se
voi olla sitä, ja monessa tapauksessa ulkoistamalla on
saatu tuottavuuskehitystä kyllä syntymään,
mutta lähtökohtaisesti ajattelu on ollut virheellistä,
että tämä ongelma ratkaistaan sillä,
että työnnetään tämä ...
Esimerkiksi puolustushallinnon alalla kyllä tuli täysin
selvästi esille, että kun puolustushallinnon puolella
toteutettiin tätä henkilöstömäärän
vähentämistavoitetta ja käytettiin ulkoistamista,
ei toteuttaja voinut olla varma, onko tässä aidosti
tuottavuutta saavutettavissa vai tehdäänkö se
vain tämän henkilöstömäärän
alentamisen tavoitteen saavuttamiseksi. Eli kyllä tässä pitää pitää mielestäni
kirkkaana se, että tuottavuutta, työn tuottavuutta,
pääoman tuottavuutta, kokonaistuottavuutta, julkisen
hallinnon puolella koko ajan pyritään parantamaan,
mutta kyllä pitää kiinnittää huomiota siihen,
että mihinkään tällaisiin edellä mainittuihin
vippaskonsteihin ei tässä suhteessa mennä.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä tarkastusvaliokunnan
mietintö Valtion tarkastusviraston kertomuksesta nostaa
esille muutamia hyvin tärkeitä aihekokonaisuuksia.
Jälleen kerran palataan tietojärjestelmien yhteentoimivuuden
heikkouteen. Esiin nousee julkisen talouden kestävyysvaje,
mielenterveyspalveluiden kasvava tarve, EU:n sosiaalirahaston tukien
käytön heikko tuloksellisuus. Voi sanoa, että nämäkin
ovat asioita, jotka varmasti ovat perusteltuja, mutta minusta edellä ed.
Juha Korkeaoja pohti ihan lähtökohtaisesti niitä kysymyksiä,
mitenkä tämän tarkastusvaliokunnan hyvää työtä voitaisiin
vielä vahvistaa ja tehostaa. Siksi minäkin ajattelin,
että vähän periaatteellisesti tarkastelisin
tätä kokonaisuutta.
Silloin, kun tarkastusvaliokunta perustettiin, jotenkin pyrin
itselleni hahmottamaan sitä, että meillä on
toistakymmentä vuotta toiminut tulevaisuusvaliokunta, jonka
perusidea oli se, että me vahvistamme parlamentaarista
näkemysvaltaa, kirkastamme etuvaloja, pyrimme paremmin hahmottamaan
tässä epämääräisessä,
epävakaassa maastossa, millä tavalla meidän
perinteisiä vallan elementtejä, sekä lainsäädäntövaltaa
että budjettivaltaa, tulee käyttää,
että me palvelemme parhaalla mahdollisella tavalla suomalaisen yhteiskunnan
kehittymistä ja rakentumista. Tähän liimautui
sitten tätä seurantavaltaa — minä käyttäisin
tällaista nimitystä — käyttävä tarkastusvaliokunta,
joka on hakemassa nyt omaa paikkaansa ja sinällään
tehnyt ihan hyviä, perusteltuja mietintöjä.
Kun ajatellaan nyt Valtion tarkastusviraston toimintaa ja sitä,
että me saisimme tähän seurantaulottuvuuteen
riittävän voimakasta ja vahvaa otetta, että se
todella säteilee sekä lainsäädäntö- ja
budjettivaltaan mutta myös siihen ministeriöiden
toimintaan, jossa tapahtuu asioiden käytäntöön
saattaminen, niin kyllä minäkin jotenkin kaipaisin
nyt sitä, että me astuisimme selkeämmän
askeleen kohti vielä vahvempaa priorisointia ja juuri niin,
kuin edellä ed. Korkeaoja totesi, isojen ja pienten asioiden
selkeämpää erottelua ja ylös
nostamista. Minä en sulje pois sitä, ettei näihin
vaikutukseltaan pienempiinkin asioihin voida puuttua ja nostaa niitä ylös,
mutta tässä osittain tullaan myös ihan
tämmöiseen esitystekniseenkin puoleen, että meillä tässä eduskunnan käytännössä ja
hallinnon käytännössä on asiakirja
kuin asiakirja, mietintö kuin mietintö, se kirjoitetaan
samanlaiselle paperille ja se painetaan samanlaiseen olemukseen,
jolloinka jotenkin lukijallekin vaikeutuu se, että siellä se
erityisen tärkeä ja merkityksellinen saisi riittävän
tilan. Siksi minä jotenkin kannustaisin, kun puheenjohtaja Ahdekin
on paikalla, jopa kysymään sitä, voisiko
tämmöistä priorisointia vahvistaa ja
jollakin tavalla saada tätä mietinnön
sisältöä esille sillä tavalla,
että sen vaikuttavuus, siis hyvien asioiden esiin nostamisessa
sen vaikuttavuus, tulisi vahvistumaan.
Nimittäin, arvoisa puhemies, minusta tämä ensimmäinen
teema elikkä valtion tietohallinto ja it-lainsäädännön
valmistelu, on ollut vuosien saatossa tarpeettoman paljon esillä suhteessa
siihen, mitenkä tällä alueella on kyetty
etenemään. Minäkin hyväksyn
sen, että emme me suinkaan ole ihan kansakuntien pohjasakkaa — kohtuullisuus
tässä arvioinnissa on tarpeen — mutta
me emme ole siinä asemassa, missä me parhaimmillamme
voisimme olla. Siksi tulemme siihen isoon peruskysymykseen, mitenkä valtio
ottaa riittävän vastuun niiden yhdenmukaistavien
käytäntöjen läpiviemisessä,
että me saavutamme ne tehokkuus-, tuottavuushyödyt,
mitä me tällä tietoteknisellä nykyaikaisella
käytännöllä pyrimme saavuttamaan.
Minä kertaan ajatuksen, jonka olen joskus aikaisemman
puheenkin yhteydessä tuonut esille, että minusta
on hämmentävää se, että kaupan keskusliikkeet
ja suomalaiset pankit, jotka ovat yksityisiä toimijoita,
ovat pystyneet yhdenmukaistamaan ja yhteensovittamaan tietojärjestelmät.
Samanaikaisesti me julkisella puolella, jossa meillä pitäisi
olla monin verroin paremmat edellytykset luoda standardit, yhtenevät
käytännöt, haparoimme ja etsimme semmoista
lujaa otetta sen vuoksi, kun kukaan ei ota ydinvastuuta määrittää yhteisiä pelisääntöjä.
Minä vielä pyrin selkeyttämään
tätä omaa ajatustani, että jos pienen
Lumijoen kunnan K-kauppias taikka Salen myymäläpäällikkö joutuisi
vastaamaan koko tietojärjestelmästä,
niin onhan selvää, että ei synny juuri
mitään. Osittain henkisesti me olemme nyt tässä julkisen
tietoyhteiskuntainfrastruktuurin rakentamisessa tässä tilassa,
että me odotamme niiltä ihmisiltä, joilla
ei ole riittävää valta—vastuu-suhdetta,
jonkinnäköistä kuntoon saattamista, ja
se ei ole mahdollista. Tässä mielessä kyllä minusta
maali on valtiovarainministeriö, ensisijaisesti valtiovarainministeriö,
jonka pitäisi ottaa selvästi nykyistä lujempi
ote näiden asioiden eteenpäinviemiseksi.
Tämä liittyy hyvin keskeisellä tavalla
myös valtion ja kuntasuhteen vahvistamiseen. Haluan kiteyttää oman
näkemykseni siihen, kun nyt samaan aikaan on käyty
keskustelua kuntien palvelujen tehostamisen osalta, että minusta
monin verroin tärkeämpi kuin kuntaliitokset olisi
tämän julkisen tietoinfrastruktuurin kuntoon saattaminen.
Nimittäin kyllä tässä kaupan
keskusliikkeiden käytännössä on
tilaa pienemmällekin kauppapaikalle ja myymälälle,
kun se tietohuolto ja tässä mielessä logistiikka
toimii. Nyt me olemme näitten vanhojen toimintakäytäntöjen
vankeja ja tätä kautta me puhumme sellaisesta
tehottomuudesta, jota periaatteessa nykypäivänä ei
enää pitäisi olla ja jota ei suinkaan
kuntaliitoksilla pystytä korjaamaan, ellei tavallaan nousta
ihan uudelle tasolle tietojärjestelmien hyväksikäytössä.
Osittain tätä toki on sotkenut myös tämä markkinaehtoisuuden
tietty hämärä varjo, joka on johtanut
siihen, että niin sanottua kilpailuttamista tapahtuu aivan
väärän kokoisten toimeksiantojen osalta
julkisella puolella. Tämä tuo aikaviiveitä,
mutta osittain minusta kuitenkin on kysymys näennäisestä kilpailusta.
Se on aika pieni joukko pelaajia, jotka hoitavat sitten kuitenkin käytännössä tätä
toimintakenttää.
Siinä mielessä ehkä tämän
raportin kaikkein tärkein ulottuvuus on se, että me
löydämme uuden lähestymistavan ja uuden
toimintatavan, jolla me hyödynnämme nykyistä selvästi
paremmin menestyvän tulevaisuuden yhteiskunnan selkärankaa,
internetiä.
Arvoisa puhemies, ihan lyhyesti vielä: En tartu näihin
moniin hyviin asioihin, mutta otan tämän havainnon
Euroopan sosiaalirahaston tukien käytöstä.
Tämä on erittäin oikea havainto. Nimittäin
käytännössähän ollaan
tilanteessa, että monet aktiiviset toimijat ovat kääntäneet
selkänsä näitten rahastojen käytölle
juuri sen vuoksi, että ne ovat hallinnoinnin näkökulmasta
niin raskaita ja byrokraattisia. Kun kysymys on hyvin pitkälle
meidän kotikutoisista käytännöistämme, on äärimmäisen
tärkeää, että sinne löytyy
semmoista virtaviivaistusta, että hakijoina ja rahojen hyödyntäjinä ovat
ne toimijat, jotka voivat saada myös aikaan tuloksia. Eihän
ole mitään merkitystä sillä,
jos me kaadamme tätä rahaa tänne byrokratiaan,
jossa tavallaan toiminnan ambitiotaso on niin alhainen, ettei oikeastaan
yritetäkään saada mitään
muuta aikaan kuin sen, että rahat käytetään.
Minä melkein sanoisin näin, että mitä virtaviivaisemmat,
mitä toimivammat käytännöt, sitä enemmän
me saamme aitoa kilpailua myös näihin hankkeisiin
ja varmistettua sen, että myös hankkeiden tuloksena
on työpaikkoja, uusia yrityksiä ja tuottavuutta.
Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ihan lyhyt kommentti ed. Karjulalle. Tässähän
me suoritamme perustuslain meille antamaa tehtävää ja
tarkistamme Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksen. Siellä on sekä pieniä asioita
että suuria asioita.
Tässä kuitenkin tämä Terveydenhuollon
oikeusturvakeskuksen 270 000 perustuu väärinkäytökseen
ja se on sillä tavalla suuri asia. Sen taloudellinen merkitys
ei ole niin suuri, mutta 270 000 on kyllä taloudellisestikin
suuri asia. Eduskunnassa tiedetään, kun budjettia
väännetään tällä ja
ensi viikolla, että 270 000 on iso summa, ja se
tietenkin rajaa jollakin tavalla meitä.
Minustakin oli puute, että täällä ei
mainita, että sähköisten palvelujen ja
it-hallinnon tosi surkeassa toimimattomassa järjestelmässä on
satojen miljoonien suuruusluokan asiasta kyse. Se on todellakin
häpeällinen asia, ja siitä on pakko nyt eduskunnan
kuitenkin lausua ja lähteä itse mukaan näihin
talkoisiin.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En mitenkään malta olla puuttumatta
ed. Karjulan sinänsä ansiokkaaseen puheenvuoroon
Esr-rahojen käytöstä. Olen niistä periaatteista
sinänsä ihan samaa mieltä, mutta sentään
viime keväänähän löytyi
yksi taho, joka ei halunnut kääntää selkäänsä vaan
käänsi vatsansa näitä rahoja
kohtaan eli työ- ja elinkeinoministeriö ja sen
jälkeen maan hallitus, joka päätti käyttää niitä työllistämiseen,
siis omien suorien työllistämisvarojen sijasta.
Me kaikki muistamme sen prosessin, mitä tässä tapahtui,
ja olisin oikeasti toivonut, että ed. Karjulan esittämät
periaatteet olisivat olleet myöskin Suomen hallituksella
mielessään siinä vaiheessa, kun tämä käsittämätön
tempaus, budjettirahoituksen sijasta nuorten työllistäminen Esr-rahoin,
tapahtui. Siitä olisi ollut varmasti laajempaakin yhteiskunnallista
hyötyä.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta on mietinnössään
nostanut hyvin keskeisiä ja tärkeitä asioita
esille ja lausumilla vielä korostanut määrättyjä asioita.
Täällä edellä on käytetty
erittäin hyviä puheenvuoroja tarkastusvaliokunnan
merkityksestä, ja itse olen sitä mieltä,
että tarkastusvaliokunnalla todella on merkitystä.
Ehkä vaan uudelleen ja uudelleen tulee vielä tiivistää ja
kiteyttää mietintöä ja toimintatapaa
siihen suuntaan, että se, mitä sieltä lausutaan,
johtaa toimenpiteisiin tai muutoksiin, että se, mitä nostetaan
esille, ei jää vain lausumaksi, joka sitten toistetaan
useampien vuosien ajan.
Arvoisa puhemies! Täällä on oikeastaan
kaksi lausumaehdotusta ja kolmas ikään kuin edellyttää hallituksen
raportoivan kannanoton 1. ja 2. kohdasta, edellytettyjen toimenpiteiden
toteuttamisesta, Valtion tilinpäätöskertomuksessa
vuodelta 2009. Näen erittäin hyvänä,
että on nostettu lausumaksi tämä tietojärjestelmäasia
ja myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa koskeva
asia. Ehkä se, että otetaan vain muutamia lausumia,
on juuri sitä priorisointia, että nostetaan monista
monista asioista ne keskeiset, joista sitten ajatellaan, että ensin
hoidetaan ne.
Nyt kun katsoo tätä koko mietintöä,
täällä on tietojärjestelmästä erittäin
seikkaperäisesti ja hyvin nostettu asioita esille, tuottavuusohjelmasta ja
tehokkuudesta jne. myös. Mutta se, mistä itse haluan
muutaman sanan sanoa, on se, että täällä on
erittäin hyvin mielestäni nostettu esille lainsäädännön
laatu mielenterveyspalveluissa ja perusopetuksessa, todella hyviä asioita,
erityisesti se, että valiokunta toteaa, että mielenterveyspotilaat
ja -kuntoutujat ovat yleisten kunnallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden
varassa ja erityisen haavoittuvassa tilanteessa, kun kuntatalous
on vaikeuksissa. Silloin kun ollaan kriisissä, se kriisi
näkyy mielenterveyspotilaissa erityisesti. He jäävät
myös liian usein toissijaiseen rooliin kunnallisessa päätöksenteossa.
Jotenkin olisin halunnut nähdä, että ehkä yksityiskohtaisemmin
olisi voinut mielenterveyspotilaiden kohdalta tehdä myös
lausuman — koska tässä on niin paljon
sitä asiaa — siitä, miten hoidon kustannukset
nousevat, koska on kysymys pitkäaikaissairastamisesta ja
useinkin pitkistä työkyvyttömyysjaksoista.
Hoitoonpääsy on vaikeaa, ja hoidon kohdentuminen
oikeaan aikaan on vaikeaa. Täällä nostetaankin
esille se, miten tärkeää olisi, että ennalta
ehkäisevän työn painotus alkaisi näkyä meidän
koko palvelujärjestelmässämme myös
mielenterveyspotilaitten kohdalla tai että mielenterveyden
ehkäisemistyötä tehtäisiin entistä enemmän.
Tarkastusvaliokunnan mukaan hyvinvointipalveluja koskeva lainsäädäntö on
yhtäältä väljää,
yleispiirteistä, ja toisaalta hajanaista ja pirstaleista,
ja näinhän se todella on. Sillä on osin
sitten se seuraus, minkälaisia tulkintoja tehdään
ja miten niitä sovelletaan nyt esimerkiksi mielenterveyspalveluissa
ja kuntoutuksessa kaiken kaikkiaan. Todetaan, että väljä lainsäädäntö voi merkitä
myös
sitä, että säädöksistä voi
puuttua olennaisia palvelumuotoja. Täällä on
nostettu yhdeksi esimerkiksi mielenterveyspalveluiden asumispalveluyksiköt,
ja varmasti on monta muutakin, missä nimenomaan tältä alueelta
puuttuu olennaisia palvelumuotoja, jotka toisivat sitä tehokkuutta.
Mutta se, mitä ei tässä mietinnössä ole,
minkä haluan nostaa esille ja mistä usein on täällä eduskunnassakin
puhuttu, on omaishoitajat ja mielenterveyskuntoutujien omaishoito.
Ongelmanahan mielenterveyskuntoutujien kohdalla omaishoidon tuen
saamisessa on juuri se, että ei ole riittävää osaamista
tai riittävää tietoa tai ei myöskään lainsäädäntöä,
millä varmistettaisiin, mitä mielen terveys tai
mielen sairaus on ja mitä se merkitsee omaishoitajalle,
mitä kaiken kaikkiaan se arki on ja miten hänkin,
omainen, joka hoitaa mielenterveyskuntoutujaa, hyvin vaikeasti psyykkisesti
sairasta ihmistä kotona, on todella myös sen 24
tuntia vuorokaudessa kiinni, vaikka ei samalla tavalla kuin ehkä fyysisesti
sairaan ihmisen kohdalla tämän nostamisessa ja
siinä rankassa työssä.
Tämä on minusta yksi esimerkki juuri siitä, miten
vaikealla alueella silloin olemme, kun me puhumme mielenterveydestä.
Meillä on nyt väljä lainsäädäntö,
ja myöskään palvelujärjestelmä ei
sisällä oikeita palvelumuotoja, ja ne molemmat
seikat mahdollistavat sitten sen, että me puhumme palveluista
putoavista, jotka jäävät ulos ja ovat
niin sanotusti jonoistakin poissa. Ei voida puhua edes, että ovat
odottamassa hoitoa, eivät ole saamassa hoitoa eivätkä odottamassa,
vaan ovat kokonaan ulkopuolella hoidon. Se kostautuu myöhemmin
juuri siinä, että sairaus pitkittyy, ja kustannukset
palveluista nousevat myöhemmin, kun erikoispalveluja tarvitaan,
kun palvelut eivät kohdennu oikein.
Olisin toivonut, että jopa lausumana tätä jollakin
tavalla kiteytetään. En osaa sanoa, mikä se muoto
olisi, mutta tarkastusvaliokunnalla varmaan sitä viisautta
olisi, jos me olemme tämän toteamassa, aivan samalla
tavoin kuin tietojärjestelmien kohdalla tai tuottavuus-
tai muittenkin asioiden kohdalla, mitä täällä on
nostettu esille. Ne alkavat olla sellaisia jatkuvia asioita, että me puhumme
vuodesta toiseen niistä samoista asioista, että ne
eivät korjaannu. Nyt näyttää siltä, että erityisesti
omaishoidon puute on sellainen, joka on vaan lisääntymässä.
On tärkeää tietysti se, että laitoshoidosta
saadaan kotihoitoon, mutta hoitoahan he tarvitsevat siellä,
ja ne hoitajat tarvitsevat sitä yhteiskunnallista tukea.
Sen olisin toivonut tässä vahvemmin näkyvän
esimerkiksi lausumana, vaikka muuten todella tässä on useampi
sivu tätä tekstiä.
Ihan vielä lopuksi, olen aivan samaa mieltä siitä,
mitä näistä tietojärjestelmistä on
puhuttu hyvin monessa yhteydessä, että ne tulisi
nyt jollakin tavalla saada kuntoon. Eli yhteensopimattomuus ja se,
että meillä on erilaisia järjestelmiä, ei
pelkästään tuo ongelmia potilaille ja
siihen arkityöhön ja -toimintaan, palveluun, vaan
tulee kunnille kalliiksi. Nämä molemmat tulee
hoitaa.
Sitten vielä lopuksi, on erittäin hyvä,
että täällä tekstin sisällä on
Valviraan liittyen, että valiokunta edellyttää sosiaali-
ja terveysministeriöltä ohjaus- ja valvontavastuuta
sekä Valviralta hyvän hallinnon periaatteiden
noudattamista viraston johtamisessa. Näen, että kun
meillä tämmöisiä järjestelmiä on
olemassa kuin esimerkiksi Valvira, johon monet ihmiset tietysti
tuomioistuimien myötä lähettävät
asioita, jotta sieltä tulee vastauksia, niin se, että asiat
viipyvät siellä hyvin kauan, on yksi ongelma.
Toivoisin juuri, että nämä meidän
järjestelmämme olisivat paljon tehokkaampia ja
siihen, millä ne saadaan tehokkaammiksi, löytyisi
vastaus.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Olisin puuttunut keskusteluun tuottavuusohjelmasta,
jonka osa käsittää irtisanomisiksi ja
osa käsittää ulkoistamiseksi. Miksi valtio
ulkoistaa? Miksi kunnat haluavat ulkoistaa? Sen takia, että yksinkertaisesti
yksityisellä sektorilla työmenetelmät
ja työn tehokkuus ovat paljon paljon paremmat kuin julkisella
sektorilla. Minkä vuoksi ne ovat? Sen vuoksi, että ihmiset
julkisella sektorilla ovat tottuneet siihen, että ei nyt
tarvitse niin hötkyillä eikä tarvitse
pitää kiinni aikatauluista. Tärkeintä on,
että työ sujuu siten kuin sujuu. Tämä on
minun mielestäni ollut ja on edelleenkin julkisen sektorin
vika. Työ ei ole tehokasta, ja siksi sitä ulkoistetaan.
Valtio ja kunnat ovat vähän samanlaisia kuin Finnair.
Siellä on vuosikymmenien aikana rakentunut järjestelmä,
josta ei tahdota päästä millään
ulos, ja nyt se koko laiva on uppoamassa. Ja, herra puhemies, niin
on uppoamassa kyllä tämä julkinen sektorikin
kohta.
Sitten olisi puuttunut sellaiseen asiaan, kun täällä on
puhuttu väljästä lainsäädännöstä nimenomaan
mielenterveyden yhteydessä, elikkä tehdään
lakeja, joihin ei anneta rahaa, ja sen takia ei pystytä järjestämään
palveluja.
Kyllähän tätä lainsäädäntöä on,
kuulkaa, toisenlaistakin, ja siihen aikaisemmassa puheenvuorossani
puutuin. Otin esimerkiksi juuri asunto-osakeyhtiölain,
joka nyt on meillä ollut täällä käsittelyssä.
Minäpä luen yhden korjauksen teille. Siis kansanedustajat
pitävät ihmisiä tyhminä ja pöljinä,
jotka eivät ymmärrä mistään
mitään. Tässä lukee: "Yhtiökokous
päättää 26 §:ssä tarkoitetulla
enemmistöllä hissin jälkiasennuksesta aiheutuvien
kustannusten jakamisesta siten, että kustannusten jakoperusteena
on yhtiövastikeperuste kerrottuna osakehuoneiston kerroksella, joka
määräytyy porrashuoneen sisäänkäynnin perusteella.
Osakehuoneiston kerros on huoneiston sisäänkäyntiä lähinnä oleva
hissin saapumistason kerros. Porrashuoneen sisäänkäynnin
kerros on pääsisäänkäyntiä lähinnä oleva
hissin lähtötason kerros."
Puhemies:
Nyt pitäisi siirtyä puhujakorokkeelle jatkamaan.
(Ed. Pulliainen: Onko tämä asia meidän
kertomuksessa?) Arvoisa puhemies! — Ed. Pulliaiselle: Tämä ei
ole teidän kertomuksessanne vaan tämä liittyy
siihen, minkälaisia lakeja tässä talossa
säädetään ja minkälaisia
pykäliä täällä tehdään
ja miten ihmisiä ei pidetä ajattelevina olentoina
vaan aivottomina kääpiöinä,
joille on kaikki kerrottava ihan takitilleen.
Jatketaanpa sitten: "Porrashuoneen sisäänkäynnin
kerros on pääsisäänkäyntiä lähinnä oleva
hissin lähtötason kerros. Osakehuoneiston kerros
määritellään puolen kerroksen
tarkkuudella. Jos osakehuoneiston kerros on samalla etäisyydellä hissin
eri saapumistasoista, osakehuoneiston kerroksena pidetään
ylempänä olevaa saapumistasoa." — Tästä nyt
ei ymmärrä mittään, ja jos ymmärtää,
niin on ihan itsestäänselvää,
mikä on se kerros, missä se hissi on, ja mikä on
se puoli kerrosta, missä se hissi on. Voi taivaan talikynttilät!
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Ukkola voisi nyt esittää myöskin
niitä faktoja pöytään siitä, että julkisella
sektorilla tietoisesti laiskotellaan, että siellä tehdään
huonompaa työtä. Minä olen tavannut aika
monia julkisen sektorin työntekijöitä,
jotka tekevät ilman minkään näköisiä korvauksia
työtä sen vuoksi, että se järjestelmä toimisi,
ja tekevät sitä jopa tehokkaastikin. Olen tavannut
aivan päinvastaisia tapauksia myöskin yksityisellä sektorilla.
Mutta kun tuollaisia väitteitä esitetään,
olisi hyvä sitten lyödä ne faktat myöskin
pöytään niin, ettei se nyt ole vain tämmöistä mutupuhetta,
mitä te täällä jatkuvasti pidätte.
Toisekseen minä nyt toistan sen, mitä sanoin tästä asunto-osakeyhtiölaista
jo äsken. Te arvostelitte täällä lakia,
jonka eduskunta sääti ensin ykköskäsittelyssä,
sitten toisessa käsittelyssä. Teittekö te
esitystä esimerkiksi tuon pykälän muuttamiseksi
siinä käsittelyssä vai ette? Jos ette,
niin älkää nyt viitsikö enää.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olemme täältä Euroopasta seuranneet
Yhdysvaltoja, missä nyt presidentti Obaman hallinnon aikana
on erityisesti pyritty vahvistamaan julkista sektoria ja nimenomaan julkista
rahoitusta terveydenhoitoon, koska se ylenpalttinen ja vuosikymmeniä jatkunut
yksityistäminen ja yksityisiin erilaisiin vakuutuksiin pohjautuva
rahoitus ei ole johtanut viisaaseen kansantaloudelliseen tilanteeseen.
Varmasti ne ihmiset Suomessakin, jotka toimivat julkisessa terveydenhoidossa,
toimivat yhtä tehokkaasti kuin yksityisellä. Tämä on
varmaan juuri tällä tavalla.
Mitä tulee asunto-osakeyhtiölainsäädäntöön ja
tuohon pykälään, niin valitettavasti
elävä elämä on vaatinut tämän
tyyppisen pykälän johtuen siitä, että hissien
jälkiasennuksessa on ongelmansa. Se on tarkkaan nimenomaan
kokoomuslaisen ministerin johdolla mietitty asia ympäristöministeriössä.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Minä olen yrittänyt
valiokunnan jäsenenä tässä jo
kolmen tunnin ajan kuunnella erityisesti niitten kansanedustajien
mielipidettä, jotka eivät istu tuossa valiokunnassa,
onko valiokunta puuttunut mahdollisesti oikeisiin asioihin oikealla
tavalla. Olen erittäin tyytyväinen, että ed.
Karjula ja ed. Korkeaoja heittivät myöskin sitä kritiikkiä,
mitä me tarvitsemme vähän toimintamme
tukemiseksi.
Voidaan tietenkin sanoa, että tämä lausuma kakkonen
ei ole ihan suhteellisesti oikean suuntainen lausuma siihen ykköseen,
jossa puhutaan sadoista miljoonista ja sitten puhutaan sadoistatuhansista,
että varmaan tekstiosuuskin olisi tähän
jälkimmäiseen osuuteen ehkä riittänyt
mutta konsensushengessä se sinne sisällytettiin
ja varmaan hyväksytäänkin.
Täytyy nyt vaan muistaa kuitenkin se, että 2008
oli meille vuosi, joka oli vielä kohtuullisen hyvä vuosi.
Voitte vain kuvitella, minkälaisiin ongelmiin tarkastusvaliokunta
joutuu, kun se tutkii kuluvan vuoden, ensi vuoden kertomustaan. Silloin
varmaan painottuvat nimenomaan julkisen sektorin tuottavuus- ja
kestävyysvaje, korkokustannukset, velan määrä ym.
aivan toisella lailla kuin tässä keskustelussa
tänään. Kun Valtiontalouden tarkastusvirasto
tekee kertomuksen kuluvalta vuodelta, niin minä luulen,
että ensi vuoden painopisteet alkavat olla meillä aika
pitkälle myöskin selvillä.
Ihan esimerkkinä: Kun tästä tuottavuusohjelmasta
on esitetty kritiikkiä, että koko perusvaltion
virkamiehistö, noin 70 000, mitä on tällä hetkellä,
maksaa noin 2,8 miljardia euroa vuositasolla, ja kun me otamme tänä ja
ensi vuonna velkaa tuollaisen 23 miljardia euroa, niin se on ehkä vain
pieni osa siitä. Joudumme todella vasta oikeitten asioitten
kimppuun ensi vuoden aikana.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Tänään tässä salissa
on käyty tarpeellista keskustelua tarkastusvaliokunnan
mietinnöstä, jossa kiinnitetään
aiheellisesti huomiota julkisten varojen hulvattomaan tuhlaamiseen.
Monet ongelmat eivät ole suinkaan uusia, vaan niitä toistetaan
hallinnossa vuodesta toiseen ilman, että tapahtuu selkeää käännettä kohti
parempaa suuntaa. Olen usein pohtinut, miksi havaittuihin selkeisiin
epäkohtiin julkisten varojen käytössä ei
haluta puuttua kunnissa eikä ilmeisesti valtionhallinnossakaan.
Helsingin Sanomissa julkaistiin 1. päivä joulukuuta
erittäin mielenkiintoinen vieraskynäkirjoitus,
jonka oli laatinut kunnallispolitiikan dosentti, JHTT Silvo Kaasalainen,
jonka kirjoituksen mukaan myös poliittiset virkanimitykset
ovat korruptiota. Siteeraan muutamia suoria lainauksia, sillä mielestäni
kirjoituksesta voi löytyä vastauksia useisiin
kysymyksiin, joita tänään on esitetty.
"Kansainvälisessä vertailussa Suomi sijoittuu yhä maailman
vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon. Näyttää kuitenkin
siltä, että suomalainen korruptio ei tule esiin
näissä tutkimuksissa.
Vaalirahasotkunkin kasvupohjana on vielä laajempi maan
tapa: valtion- ja kunnallishallinnon poliittiset virkanimitykset,
joita voisi kutsua julkishallinnon kokovartalokorruptioksi."
"Päätösten valmisteluun tarvitaan
asiantuntijoita, jotka kertovat, miten palvelut saadaan toteutettua
laadukkaasti ja edullisesti. Poliittisia viranhaltijoita tarvitaan
vain puolueiden vallan pönkittämiseen.
Poliittisissa virkanimityksissä hyljeksitään asiantuntemusta.
Jos virka edellyttää puolueen jäsenyyttä,
menetetään valtaosa mahdollisista pätevistä hakijoista,
sillä puolueisiin kuuluu vajaat kahdeksan prosenttia äänioikeutetuista. Asiantuntijoiden
kato on vielä suurempi, jos virka on jo etukäteen
jaettu tietylle puolueelle.
Monet ryhtyvätkin politiikkaan hyväpalkkaisen
viran toivossa. Pelkät poliittiset ansiot eivät kuitenkaan
tee heistä virkaan ammatillisesti päteviä — vain
poliittisesti sopivia.
Koska joka ryhmä haluaa organisaatioon oman agenttinsa,
syntyy kalliita kaksoismiehityksiä, suosikkijärjestelmiä ja
sisäisiä ristiriitoja. Puolueiden vallan maksimointi
syrjäyttää organisaation varsinaisen
tarkoituksen ja ammattietiikan, ja organisaatiota on lähes
mahdotonta johtaa tuloksellisesti.
Poliittisiin virkanimityksiin liittyy keskinäistä palkitsemista
ja edunvalvontaa. Jo viran saanti poliittiselta ryhmältä on
palkkio, joka vaatii vastapalveluksia.
Tämän niin sanotun hyvä veli -järjestelmän vaarallisin
piirre on se, että viranhaltija joutuu toiminnassaan asettamaan
puolueiden edun kansalaisten edun edelle. Suomessa kunnanjohtajat valitaan
nykyisin valtuustoryhmien kaupankäynnillä ja kunnanjohtaja
on viime kädessä vastuussa hänet valinneille
poliittisille ryhmille — ei kansalaisille."
Lääkkeeksi näihin ongelmiin esitettiin
pormestarimallia kunnissa. "- - sivutoimisten luottamushenkilöiden
pahin ongelma" — nimittäin — "on ajanpuute.
Heillä ei ole aikaa perehtyä asioihin, ja sen
vuoksi heitä voidaan manipuloida. Pormestari on päätoiminen
luottamushenkilö, joten hän ehtii perehtyä asioihin."
"Valtionhallinnossa vastaava kansalaislähtöinen
malli voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että hallitus
asettaisi ministeriöiden johtoon hallituspuolueista koostuvan
ohjausryhmän, joka lainvalmistelussa perehtyisi kunnolla
ratkaistavina oleviin ongelmiin ja kertoisi, mitä lailla
halutaan saada aikaan. Näin eri puolueet olisivat perillä asioista
ja laeista saataisiin myös parempia.
Koska hallitukset vaihtuvat, virkamiehet tulisi valita puhtaasti
pätevyyden perusteella. Ammattipätevyys on tärkeää myös
toiminnan tulosten kannalta.
Jos Suomi aikoo säilyä hyvinvoivana demokratiana,
korruptiojärjestelmä on purettava. Se ei tosin
ole helppoa, sillä muutosten toteuttaminen lankeaa ihmisille,
jotka nyt kuuluvat poliittiseen valtaeliittiin ja nauttivat sen
tuomista palkkioista."
Arvoisa puhemies! Tässä on muutamia konkreettisia
ratkaisuja ongelmiin.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ruohonen-Lerner käytti hyvin
itsekriittisen puheenvuoron. Eikö se teidän puheenjohtajanne
ole siellä Brysselissä näyttänyt
mallia, millä tavalla toimitaan äsken kuvaamallanne
tavalla?
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus
eduskunnalle toiminnastaan varainhoitovuonna 2008 ja sitten tämä tarkastusvaliokunnan
mietintö numero
5 ovat erittäin mielenkiintoista luettavaa. Mielestäni
pari huomiota kannattaa minunkin asiasta tehdä.
Ensinnäkin valtionhallinnon ja terveydenhuollon tietojärjestelmien
kehitys tässä maassa kieltämättä on
hieman takkuillut. Todella soisi nyt, että tähän
asiaan kiinnitettäisiin huomiota ja ryhdyttäisiin
välittömiin toimenpiteisiin mahdollisimman pian,
koska tällä puolella todella on saavutettavissa
suurta edistystä ja kustannussäästöjä.
Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolelle menee vuosittain yli 10
miljardia euroa valtion budjetin rahoista. Kun tiedon liikkuminen
nopeutuu ja saadaan digitalisoitua kaikki terveydenhuoltoon liittyvä paperisota,
esimerkiksi röntgenkuvat voitaisiin lukea vaikka naapurikaupungissa sillä hetkellä,
kun ne järjestelmään saadaan, se lisää myös
tietoturvallisuutta ja ennen kaikkea vähentää turhaa
työtä, jolloin henkilöstö pystyy keskittymään
olennaiseen, ihmisen auttamiseen hädänalaisessa
tilanteessa, ettei tarvitse turhien papereiden kanssa tapella. Tämä olisi
se suuri edistysaskel, joka mielestäni pitää nyt
tehdä ja mahdollisimman nopeasti, ei hätiköiden,
mutta määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti.
Tässä eduskunnan ja istuvan hallituksen tulee
olla todella määrätietoinen, että saadaan
nämä päätökset syntymään
ja ryhdytään toimenpiteisiin. Hyviä suunnitelmiahan
meillä tunnetusti on vaikka kuinka paljon, mutta valitettavasti
ne ovat vielä toteuttamatta.
Tekniikan hyödyntämisessä, arvoisa
puhemies, on se etu, että kun se saadaan kuntoon, niin tämä tietoturva-asia,
josta niin monesti puhutaan, että lisääkö vai
vähentääkö tietotekniikka tietoturvaa,
mielestäni olennaisesti paranee, koska digitaalisessa järjestelmässä joudutaan
kirjautumaan järjestelmiin sisälle. Jos joku käyttää tietoja
väärin, on helppo löytää se
väärin tietoja käyttänyt henkilö,
kun selvitetään, kenen kirjautumisnumerolla sitten
onkaan se tapahtunut.
Huolestuttavinta tässä asiassa on se, että olemme
jäämässä jälkeen muusta
Euroopasta ja muusta maailmasta tässä tietojärjestelmien
käytössä. Kansainvälisessä vertailussa
esimerkiksi häviämme jo tänä päivänä eteläiselle
naapurillemme Virolle, joka on nämä asiat omaksunut
ja pannut täytäntöön paljon
meitä paremmin. Suomessa hallitus on hyvällä päätöksellään
lähtenyt rakentamaan laajakaistaverkkoja koko maahan. Se
on erinomaisen hyvä päätös,
että hallitus on tälle tielle lähtenyt.
Mutta tässä pitää pitää huoli, että sitten
nämä verkot rakennetaan koko maahan, että koko
maan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä saadaan
toimimaan tasavertaisesti yhtä hyvin. Siinä ei
ole mitään järkeä, että se
toimisi esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla
kiitettävästi, mutta esimerkiksi pohjoisessa Suomessa
ei ollenkaan, koska mielestäni tällaisen järjestelmän
pitää olla yhtä toimiva koko maassa.
Sillä saavutetaan hyvä potilasturvallisuuden taso.
Ilman tätä hyvää toimivuutta
asetamme ihmiset eriarvoiseen asemaan ja se ei missään
nimessä ole tarkoitus, ei saa olla tarkoitus.
Toivon, että tässä asiassa hallitus
pysyy jämäkästi linjallaan ja nopeuttaa
näitä toimia nimenomaan niin, että nämä tietoverkot
saadaan valtion omistukseen ja ohjaukseen. Ne eivät voi
olla markkinavoimien temmellyskenttänä. Toivon, että tämä asia
lähtee eteenpäin ja saamme Suomeen tietojärjestelmät,
jotka vapauttavat työvoimaa siihen oikeaan työhön
sosiaali- ja terveydenhuollossa, ihmisen auttamiseen. Järjestelmä palvelee
ihmistä. Kun se osataan hyvin tehdä, niin se on
silloin meille kaikille eduksi.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselta haluan kysyä, valitseeko
vihreä puolue ryhmänsä työtehtäviin
punavihreiden kommunistien lisäksi kokoomuslaisia tai perussuomalaisia
virkamiehiä.
Puhemies:
Tämä ei liittynytkään nyt
ed. Hoskosen puheenvuoroon. (Ed. Ruohonen-Lerner: Pyysin äsken
vastauspuheenvuoron ed. Pulliaisen puheenvuoroon, mutta en saanut
sitä!) — Haluaako ed. Pulliainen vastata? (Ed.
Pulliainen pudistaa päätään.)
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun puheenvuoroa varasin, olin juuri kuullut
ed. Korkeaojan ja ed. Karjulan puheenvuorot. Haluan yhtyä tässä vain
todeten heidän puheenvuorojensa ajatuksiin.
Tietohallinnon osalta toteaisin sen, että kuntapäättäjät
ovat olleet pari vuosikymmentä erilaisten markkinavoimien
riepoteltavina. Aina on tuotu uusia systeemejä. Kaikki
entinen ja vanha on hyljätty ja aina uutta ja kalliimpaa
on tarjottu. Tässä suhteessa on varmasti tullut
paljon menoja. Jos mitä uudistuksia tehdään,
toivon, että sitten olisi vihdoinkin järjestelmä,
jota ei aina tarvitsisi vaihtaa uuteen ja kalliimpaan välittömästi,
kun se on paikalle asetettu.
Sitten toisin esille aiemmin tarkastuskertomuksessa olleen kysymyksen
siitä, että Suomessa on varaa pitää rautatieverkkoa
vähällä käytöllä.
Aiemmin on kiinnitetty huomiota siihen, että vähäliikenteisille
radoille pitäisi ohjata lisää liikennettä,
hyödyntää sinne panostettua liikenneinfrastruktuuria,
tehtyjä investointeja. Edelleen olen huolestunut siitä,
että meillä kansalliseen omaisuuteen kuuluvia
Valtion rautateiden sinisiä vaunuja parhaillaan romutetaan
ja tällä liikennekalustolla kunnostettuna olisi
käyttöikää. Toivon, että jatkossa
näihin kysymyksiin kiinnitetään huomiota.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Salo käytti puheenvuoron, jossa
hän pohdiskeli vähän jo tätä tulevaakin
tarkastusvaliokunnan rootelissa ja siihen on hyvä muistuttaa,
että olemme käynnistäneet harmaan talouden
selvitysprojektin ja siinä on akuutisti valtavan isoista rahoista
kysymys, 3 miljardista eurosta suoranaisesti menetettyjä varoja
valtion kassasta. Elikkä se nostaa nämä asiat
esiin.
Minä vieläkin olen sitä mieltä,
että tässä kakkosponnen kohdalla asian
merkittävyys, siis periaatteellinen merkittävyys — vaikka
se rahamäärä olisi joku 270 000
euroa yksittäisessä tapauksessa — on
siinä, että jos lipeää tämmöisissä asioissa,
niin minkälaisia ovatkaan ne suuret lipeämiset.
Matti Ahde /sd:
Herra puhemies! Ihan lyhyt kommentti. Niin kuin tuossa totesin,
tämä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen,
Teon, teko, jonka suuruusluokka oli se 270 000, ja josta yksityisen
kantelun perusteella Valtiontalouden tarkastusvirasto teki selvityksen,
on pieni asia verrattuna moneen muuhun suureen asiaan, joita tarkastusviraston
kertomuksessa käsitellään, mutta se on
periaatteessa erittäin merkittävä. Minusta
oli välttämätöntä,
että valiokunta siihen puuttui, koska sellainen sormien
läpi katsominen, ette me emme olisi reagoineet tähän
yksittäiseen tapaukseen, ei kyllä valiokunnan
mielestä olisi lainkaan ollut mahdollista. Nythän
me pyydämme vielä, että hallitus keskuudessaan
selvittää, antaako tämä aihetta
joihinkin jatkotoimenpiteisiin, joihin ei tietenkään
eduskunta eikä tarkastusvaliokunta voi ryhtyä.
Mitä tulee it- ja sähköisten palvelujen
ongelmiin, niin kyllä voi sanoa, että sen asiantuntijakuulemiskierroksen
jälkeen, joka oli erittäin laaja, murheellisena
saattoi todeta, että kaikki asiantuntijat yksimielisesti
sanoivat, että me olemme rakentaneet tähän
maahan sellaisen terveydenhuollon sähköisen tietojärjestelmän,
joka on kertakaikkisesti täysin susi. Se ei pysty keskustelemaan
toisten tietojärjestelmien kanssa, eikä sen toimimattomuuteen
ole liittynyt tietosuojaan kuuluvia lainsäädännöllisiä syitä.
Varmasti niilläkin on ollut tietyissä asioissa
merkitystä, mutta jos esimerkiksi puhutaan kaikkein suurimmasta ongelmasta,
valtion ja kuntien järjestelmien keskenään
seurustelemattomuudesta, niin sehän on se valtavan suuri
asia. Sen takiakin tarvitaan tämä lainsäädännöllinen
perusta ja valtion viranomainen, joka ryhtyy toteuttamaan tätä sähköisen
tietojärjestelmän yhteensovittamisasiaa. Tällaiset
tehtävät eivät sovi ministeriöille,
siis operatiiviset toimintatehtävät, mutta varmasti
valtiovarainministeriö on se ministeriö, jonka
tulee järjestää tämä viranomaistehtävä Suomessa
joihinkin käsiin, ja eduskunnan täytyy säätää laki,
jossa edellytetään, että nämä tietojärjestelmät
voivat tulevaisuudessa puhua toistensa kanssa. Se on ihan välttämättömyys,
ja se on meidän käsissämme. Nyt hallitus
on käynnistänyt tämän lain valmistelutyön,
ja nyt me annamme täältä vaan hallitukselle
lisää tukea ja tiettyjä perusteita, minkälaisille
asioille joka tapauksessa tuo lainsäädäntö pitäisi
rakentaa. Tällä asialla on suuri kiire.
Mitä tulee tuottavuusohjelmakeskusteluun, niin itse
asiassahan valiokunta ei ottanut kantaa mihinkään
muuhun kuin siihen, että tämän tuottavuusohjelman — jota
on toteutettu vuosia, taisi alkaa Lipposen jonkun hallituksen aikana — nimi
on harhaanjohtava, koska sillä tähdättiinkin henkilötyövuosien
vähentämiseen. Kun silloiset hallitukset aivan
oikein näkivät, että on tämä suuri
eläköitymisbuumi alkamassa, niin silloin on järkevä katsoa,
miten voidaan rationoida myös valtion ja yleensä julkisessa
hallinnossa suoritettavia tehtäviä. Sen avuksi
oli tarkoitus Suomessa tulla tämä sähköinen
tietojärjestelmä ja it-palvelut. Mutta nythän
kävi toisin, niin että itse asiassa nämä yhteensopimattomat
järjestelmät ovat työllistäneet,
varastaneet ihmisten ajasta huomattavan määrän.
Niin kuin meille kerrottiin, on sairaaloita, joiden sisällä on
kymmeniä erilaisia toistensa kanssa keskustelemattomia
tietojärjestelmiä, niin että kun potilas
siirtyy osastolta toiselle osastolle, joudutaan ne tiedot naputtamaan
manuaalisesti ensinnä paperille ja menemään
sinne toiselle osastolle ja naputtamaan sen tietojärjestelmiin
sisään. Kun siellä ajasta käytetään
tietojärjestelmien ja tämän tekniikan
pyörittämiseen 60—70 prosenttia ja potilaitten
hoito on loppu, niin eihän siinä ole mitään
järkeä. Sillä tavalla on tärkeää,
että tähän puututtiin. Nyt kun on tämmöinen
valtion tuottavuusohjelma, niin monet vielä erehtyvät
luulemaan, että nyt valtio kantaa huolta tuottavuuden kohottamisesta,
mutta tällä ohjelmallahan sitä ei tehdä.
Useissa tapauksissa me voimme todistaa, että tuottavuus
on heikentynyt, ja kun kuitenkin tuottavuuden kohottaminen on tärkeä asia.
Minä luulen, että tästä valiokunta
on täysin yksimielinen. On tärkeää, että julkisessa
hallinnossa lisätään tuottavuutta, parannetaan
tuottavuutta, parannetaan palveluja ja tehdään
järkevämmin töitä, mutta tällä tavalla se
ei toteudu. Tällä lyödään
korville tätä itse tuottavuutta, ja tämä henkilötyövuosien
vähentämisohjelma tavallaan pelaa väärään
maaliin ja väärällä otsikolla.
Lopuksi, puhemies, haluaisin todeta, että useissa tapauksissa
myös tämä ulkoistaminen, josta ed. Korkeaoja
minusta hyvin puhui, on johtanut ongelmallisiin loppuratkaisuihin.
Muistan, että kun eduskuntaan tuli Autorekisterikeskuksen
puhelinvaihteen siirtäminen Akesta yksityiselle, niin lain
perusteluissa jo kerrottiin, että se maksoi kuitenkin noin
miljoona euroa vuodessa enemmän kuin mitä Aken
suorittamana tuo tehtävä maksoi, siis noin miljoona
euroa enemmän. Mutta se, miksi se jouduttiin tekemään
Akessa — tätä ei siis tarkastusvaliokunta
ole käsitellyt, se oli silloin valtiovarainvaliokunnassa — johtui asiantuntijalausunnon
perusteella siitä, että tämä valtion
niin sanottu tuottavuusohjelma edellytti, että he vähentävät
tietyn määrän työpaikkoja, ja kun
he eivät pystyneet mistään muusta vähentämään,
niin vähensivät puhelinkeskuksen pois, ulkoistivat
sen, mutta se maksoi enemmän ulkoisena palveluna, ja sekään
ei tuntunut hirveän järkevältä.
Aivan lopuksi valiokunnan lausumien merkityksestä.
Valiokuntahan on ottanut kantaa edel-lisen vuoden mietinnössä valtion
tapaan ottaa velkaa vuoden lopussa, eli kun eduskunta aikaisemmin
oli päättänyt, että valtio ottaa
velkaa x-miljardia euroa, niin vaikka valtio ei olisi vuoden lopussa
tarvinnutkaan, niin tämä Valtiokonttorin käytännössä suorittama
tehtävä toteutettiin siten, että kun
eduskunta on päättänyt, että otetaan
7 miljardia velkaa, niin Valtiokonttori ottaa, jotta eduskunnan
tahto toteutuu, vaikka sitä ei siis tarvittu. Ja transaktiokustannukset
tämän velan vekslaamisesta joulu-tammikuun vaihteessa maksoivat
parhaimmassa tapauksessa yli 10 miljoonaa euroa. Nyt tämän
lausuman perusteella samalla, kun tehdään talousarviolain
muutosta, on kuitenkin tulkittu olemassa olevaa lainsäädäntöä järkiperäisemmin,
että tämä eduskunnan antama lainapäätös
katsotaan valtuutena ja näitä transaktiokustannuksia
ei tarvitse enää hankkia. Jos lainaa ei tarvita,
niin sitä ei oteta. Tällä, voi sanoa,
on jo hankittu kymmeniä miljoonia euroja isänmaan
käyttöön, säästetty
menoja. Tässä asiassa hallitus kuunteli eduskunnan
kantaa.
Sama koskee verotuloennusteita. Me teetimme tämän
tutkimuksen, lähetimme sen valtiovarainministerille, hallitukselle,
tiedoksi toimenpiteitä varten ja nyt me olemme saaneet
tietää, että valtioneuvosto on ryhtynyt
toimenpiteisiin. Vaikkapa meillä ei ollut suuria asiallisia
ongelmia tuloennusteissa — niitä saatettiin pitää uskottavina
ja hyvin tehtyinä — niin kuitenkin siellä oli
asioita, jotka edellyttivät muutoksia ja korjaamista. Näin
valtiovarainministeriö on tehnyt. Se on tämän
selvityksen ja otettujen kantojen perusteella tehnyt eräitä muutoksia.
Näin uskon myös tapahtuvan tässä valtiontalousarviolaissa.
Mehän olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että tämä valtion
tase ei anna oikeaa kuvaa Suomen valtion tosiasiallisesta taloudellisesta
asemasta ja tilasta, ja kuitenkin taseen pitäisi se antaa.
Nyt me uskomme ja luotamme siihen, että kun tämä talousarviolain
muutosprosessi on menossa, niin tämäkin asia tulee
saamaan paremman muodon. Tässä eduskunnan keskustelussa
on kiinnitetty tähän usein huomiota. Jos joku
ulkopuolinen lukee, tai vaikkapa kansanedustaja lukee, budjetin
liitteenä olevan valtion taseen, niin senhän perusteella
Suomi on suoritustilassa, jota se ei kuitenkaan siis ole. Toisin
sanoen valtion tase ei kerro sitä varallisuutta, joka valtiolla
kuitenkin on tämän oman taloudellisen asemansa
taustana. Sen paremmin näkyviin saattaminen myös
budjetin yhteydessä on eduskunnan kannalta tärkeää mutta
myös tavallisten kansalaisten kannalta tärkeää.
Minä uskon, että näillä kannanotoilla,
kun eduskunta ne yksimielisesti tekee, ja nämä ovat
voimakkaita kantoja isoissa asioissa, on vaikuttavuutta. Meidän
on siitä huolehdittava, että sitten ryhdytään
toimenpiteisiin, kun näin on sanottu.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! Tarkastusvaliokunnan tärkeät
painotukset toivottavasti nyt konkretisoituvat valtiovarainvaliokunnassa,
kun tehdään ensi vuoden talousarviomietintöä.
Nimittäin jo tämän vuoden talousarvion käsittelyn
yhteydessä valtiovarainvaliokuntakin ja myös hallituspuolueet
olivat valmiit kuitenkin tunnustamaan sen, että tuottavuusohjelman
toteuttamisessa pitäisi paremmin ottaa huomioon suhdannetilanne
ja paneutua kunkin hallinnonalan tilanteeseen. Näinhän
ei ole tapahtunut.
Valtiontalouden tarkastusvirastokin on todennut, että nimenomaan
tässä pitkäjänteisessä muutosjohtamisessa
ja hankkeiden hallinnassa on vakavia puutteita. Monelta osin on
aiheutettu suurta vahinkoa, ja haluan ottaa tässä esimerkiksi juuri
tullin, josta tuottavuusvähennykset merkitsevät
ensi vuodelle 52:ta, vuodelle 2011 65:ta, ja kun tullille on jätetty
kompensoimatta lisämenot ja kehysvähennykset ynnä monet
muut, niin se johtaa siihen, että osa myös lakisääteisistä tehtävistä joko
jää tekemättä tai niiden laatu
laskee, samaan aikaan kun meillä erittäin paljon
juuri harmaan talouden torjunnasta tarkastusvaliokuntakin on hallituspuolueita
myöten kantavinaan nyt vakavaa huolta.
Tämä on erittäin kova asia. Nimittäin
nyt on pakko ensi vuoden talousarvion yhteydessä vedota,
että ehdottomasti tämä naamioitu juustohöylä ja
henkilöstön irtisanomisohjelmaksi muodostunut
valtion tuottavuusohjelma keskeytetään, jotta
voidaan arvioida sen vaikutukset hallinnonaloittain ja myöskin
oikean tavoitteen kannalta.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Ahde poistui juuri, mutta
hän oli ikään kuin vakuuttunut siitä,
että nämä painokkaat, yksimielisesti
hyväksytyt lausumat tarkastusvaliokunnan ja täysistunnon suunnasta
menevät tehokkaasti eteenpäin.
Mutta ongelma tässä terveydenhoidon, sairaanhoidon
tieto-ohjelmien toistensa kanssa kommunikoimisessa on siinä,
että nämä ovat kunnallisia, kunnallisen
päätöksenteon alaisia päätöksiä.
Yhdessä sairaalassa voi todella olla monta ohjelmaa, jotka
eivät keskustele keskenään, mutta sen
lisäksi esimerkiksi tämä Effica tai jotkut
muut sovellutukset, joita käytetään myös
yksityispuolella, ovat niin alkeellisia, niin alkeellisia, että siinä esimerkiksi
röntgenkuvan ja diagnoosin ja jonkun mri:n näkymää ei
pysty poistamaan niin, että voisi välillä katsoa
potilastietoja. Siis kaiken kaikkiaan se teknologia on ala-arvoista,
heikkoa, aivan toisenlaista kuin esimerkiksi meidän, eduskunnan,
käyttämä on.
Tässä mielessä tämä on
ongelma, joka on kuntien käsissä eikä valtiovallan,
ja toivon tässä hyppäyksessä sitten
todellakin menestystä, että voidaan valtiovallan
puolelta vaikuttaa kuntien päätöksentekoon.
Keskustelu päättyi.