28) Hallituksen esitys laeiksi lastensuojelulain, vankeuslain
4 ja 20 luvun sekä tutkintavankeuslain 2 luvun 5 §:n
muuttamisesta
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kävin melko kattavasti läpi
lain ensimmäisessä käsittelyssä vastalauseemme
sisällön ja muutenkin lainsäädäntöesitystä.
Pääpaino vastalauseessamme on siinä,
että ilman riittävää ja pätevää sosiaalialan
henkilöstöä ja sosiaalityöntekijöitä hyvänkään
lastensuojelulain tavoitteisiin ei tulla pääsemään
eikä se toteudu toivottavalla tavalla.
Kun me puhumme lastensuojelusta, kyse on ihmisoikeudesta, lasten
oikeudesta hyvään ja turvalliseen elämään,
kasvuun ja kehitykseen. Kyse on myös yhteiskuntamme asenteista
lapsen turvallista kasvua kohtaan. On todella hämmästyttävää,
että yhteiskunnassamme yksi kolmasosa aikuisista hyväksyy
lasten fyysisen kurituksen, kun puolestaan puolison tai toisen aikuisen
kurituksen hyväksyy ainoastaan yksi prosentti. Elikkä meidän
yhteiskunnallisissa asenteissammekin on jo eriarvoisuutta, kun me
puhumme lapsista ja lapsen oikeuksista tai kun me puhumme aikuisten
ihmisten oikeusturvasta.
Miten lastensuojelulaki turvaa lasten oikeudet, jos jo perusasenne
on tämä? Mistä johtuu meidän
myönteinen asenteemme lasten kuritukseen? Puuttuvatko meiltä eväät
vanhemmuuteen, vai onko meidän kulttuurissamme vuosikymmenien
saatossa totuttu siihen, että lapsia saa kurittaa? Juontaako
tämä myös siihen, että me olemme
myös poikkeuksellisen väkivaltainen kansa, kun
puhumme perheväkivallasta, vaikka sitä ei hyväksyttäisikään?
Näitä asioita käsiteltiin muun muassa
viime viikolla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ihmisoikeuskysymyksinä kylläkin,
mutta se liittyy myös lasten oikeuksiin ja lastensuojeluun.
Tässä vähän pohdintaa ihmisoikeusselonteon pohjalta,
mutta myös lasten oikeuksista ja lastensuojelusta. Lastensuojelun
tavoitteena on turvata lapsille mahdollisimman hyvä kasvuympäristö, jossa
hän voi kasvaa ja kehittyä turvallisesti. Kuinka
turvata se pelkkä hyvä tahto, jos ei sitä pystytä turvaamaan
lainsäädännön kautta ja avulla?
Nyt erittäin suurena ongelmana on, että meillä ei
ole riittävästi lastensuojeluun perehtyneitä sosiaalityöntekijöitä.
Työ on erittäin vaativaa ja kuormittavaa. Kun
työntekijöitä ei ole riittävästi, ne
muutamatkin lähtevät mieluummin muihin tehtäviin.
Tämä on aiheuttanut sen, että työntekijät
vaihtuvat sosiaalitoimistoissa jatkuvasti.
Tällä on myös omat heijastuksensa
lastensuojelun laatuun. Päteviä lastensuojelun
sosiaalityöntekijöitä ei ole saatavilla
kaikkialla. Meillä on pieniä kuntia, joissa ei
ole yhtään pätevää sosiaalityöntekijää,
minkä takia kunnat ostavat palvelut naapurikunnasta tai
yksityisiltä palveluntuottajilta. Suurissa kunnissa lastensuojeluilmoitusten
määrä on kasvanut huomattavasti, mikä on tarkoittanut
sitä, ettei ilmoituksia ehditä selvittämään
tavoiteajassa. Lasten oikeudet eivät siten toteudu kaikkialla
tasa-arvoisesti.
Arvoisa puhemies! Muun muassa edellä mainituista syistä lain
ensimmäisessä käsittelyssä laajemmalti
käyttämässäni puheenvuorossani olemme
ehdottaneet hallitukselle, että hallituksen tulisi saada
aikaan valtakunnallinen sosiaalityöntekijöiden
pätevöitymiskoulutus. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden
enimmäisasiakasmäärät tulisi
säätää laissa. Samoin lastensuojelun
sosiaalityöntekijöiden täydennyskoulutusvelvoitetta
voitaisiin taas uudelleen käynnistää. Tämän
lisäksi lastensuojelun laatusuosituksiin tulee sisällyttää mitoitukset
sosiaalityöntekijöiden määrästä.
Tässä muutamia ehdotuksia siitä, mitä hallituksen
tulisi tehdä, jotta päteviä sosiaalityöntekijöitä saataisiin
kentälle nykyistä enemmän.
Arvoisa puhemies! Olemme esittäneet vastalauseessa
2 lausumaa, jonka sisältö on seuraava:
"Eduskunta edellyttää, että hallitus
valmistelee toimenpide-esityksen, jolla kuntien lastensuojelutyöntekijöiden
määrää lastensuojelutyössä vahvistetaan."
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan
muutettavaksi lastensuojelulain kiireellistä sijoitusta
ja väliaikaista määräystä koskevia
säännöksiä. On hyvä, että tavoitteena
on parantaa lapsen ja hänen perheensä oikeusturvaa
nopeuttamalla lastensuojeluasioiden käsittelyä hallinto-oikeuksissa
ja selkeyttämällä päätöksentekoa
koskevia säännöksiä. Tämähän
oli se ongelma, joka tiedostettiin jo silloin, kun oltiin säätämässä lastensuojelulakia,
joka
tuli voimaan vuoden 2008 alusta. Nyt ollaan puuttumassa näihin
ongelmakohtiin, ja se on hyvä.
Uudistukset ovat siis kannatettavia. Laissa säädetään
lisäksi uudesta velvollisuudesta ennakollisen lastensuojeluilmoituksen
tekemiseen. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus on siis tehtävä ennen
lapsen syntymää, jos on perusteltua syytä epäillä,
että lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia
välittömästi syntymänsä jälkeen.
Varsinainen lastensuojeluasiakkuus voisi alkaa vasta lapsen syntymän
jälkeen, mutta on tärkeää tämän
ilmoituksen vastaanottaminen, koska se mahdollistaisi jo alkuun,
hyvin aikaisessa vaiheessa, tarvittavien palvelujen suunnittelemisen
yhdessä lapsen vanhempien kanssa, siis jo ennen syntymää.
Ennakollisen lastensuojeluilmoituksen merkitys on siinä,
että se tuo välineitä varhaiseen puuttumiseen
ja ongelmien ennaltaehkäisyyn.
Arvoisa puhemies! Ennakollinen lastensuojeluilmoitus ei kuitenkaan
tuo riittäviä keinoja suojata vaikeasti päihdeongelmaisen äidin
syntymätöntä lasta. Raskaudenaikainen
päihteiden, etenkin alkoholin, käyttö on
sikiön kehityshäiriöiden suurin yksittäinen
syy. Tiedämme, että Suomessa vuosittain 3 000
lasta altistuu päihteille sikiöaikana. Raskaana
olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon varmistamista
pohtineen työryhmän raportissakin ehdotetaan jopa
päihdeäitien pakkohoitoa ja todetaan, että tieteellinen
näyttö sikiön terveysvaarasta on riittävän
yksiselitteinen niin, että se voisi olla perusteena puuttumisvaltuudelle.
On siis tärkeää, että löydetään
hoitoja, tarvittava riittävä määrä hoitopaikkoja
ja kunnille riittävät resurssit ohjata päihdeäidit
hoitoon. Tämä mahdollistaisi naisille subjektiivisen
oikeuden päästä välittömästi
hoidon tarpeen arviointiin ja arvioinnin edellyttämään
päihdehoitoon. Sikiön suojelun kannalta äidin
jokaisella päihteettömällä päivällä on
siis merkitystä. Tahdosta riippumattoman hoidon mahdollisuutta
tarvitaan pikaisesti viimesijaisena keinona syntymättömän
lapsen terveyden turvaamiseksi, mutta tietenkin kaikki on tehtävä ennen
pakkotoimenpiteitä.
Arvoisa puhemies! Täällä edellä esiteltiin
vastalausetta 2, jossa oli erittäin hyviä painotettuja asioita,
kannatettavia asioita. Mutta tässä esitän vastalauseen
1 mukaisen lausumaehdotuksen, joka on tämänlainen:
"Eduskunta edellyttää, että hallitus
valmistelee pikaisesti esitykset, joilla vahvistetaan raskaana olevien
naisten päihdehuoltopalveluita sekä sisällytetään
päihdehuoltolakiin erityissäännökset
syntyvien lasten suojaamiseksi päihteiden aiheuttamilta
vaurioilta."
Sari Palm /kd:
Arvoisa puhemies! Syntyvän lapsen oikeuksista täytyy
aikuisen pitää huolta. Lapsi itse ei siihen vielä pysty.
Lapsella on oikeus mahdollisimman hyvään elämään.
Ed. Räsäsen vastalauseen 1 lausumaesityksessä,
jonka tässä toisessa käsittelyssä esitteli
ed. Rauhala, esitetään varsin tärkeitä ja
kiireellisiä parannuksia meidän suomalaisten pienten
syntyvien lasten elämään äidin
huolenpidon kautta.
Kannatan vastalauseen 1 lausumaehdotusta.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljusen kanssa en voi olla muuta
kuin ihan samaa mieltä. Totta kai me tarvitsemme hyviä sosiaalityöntekijöitä,
koulutettuja, ja heitä tulee olla tarpeeksi. Mutta kuuluuko se
todellakin ottaa esille tämän lain yhteydessä tällaisena
pontena?
Tämän lain puudelinydinhän on siinä,
että siis kiireellisten sijoitusten jatkopäätökset
voidaan tehdä kunnan tasolla eikä niitä enää tarvitse
hoitaa hallinto-oikeuksissa, koska kuulimme, että yksikään
tämmöinen kirjallinen sijoituspäätös
ei ole onnistunut hallinto-oikeuksissa 30 päivän
sisällä, joten ne on pakko palauttaa kunnille.
Syntymättömän lapsen oikeuksista
on todella tulossa hallituksen esitys. Sen ministeri Risikko on
meille luvannut, joten sekin vastalause tavallaan on aiheeton.
Keskustelu päättyi.