Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kävin melko kattavasti läpi lain ensimmäisessä käsittelyssä vastalauseemme sisällön ja muutenkin lainsäädäntöesitystä. Pääpaino vastalauseessamme on siinä, että ilman riittävää ja pätevää sosiaalialan henkilöstöä ja sosiaalityöntekijöitä hyvänkään lastensuojelulain tavoitteisiin ei tulla pääsemään eikä se toteudu toivottavalla tavalla.

Kun me puhumme lastensuojelusta, kyse on ihmisoikeudesta, lasten oikeudesta hyvään ja turvalliseen elämään, kasvuun ja kehitykseen. Kyse on myös yhteiskuntamme asenteista lapsen turvallista kasvua kohtaan. On todella hämmästyttävää, että yhteiskunnassamme yksi kolmasosa aikuisista hyväksyy lasten fyysisen kurituksen, kun puolestaan puolison tai toisen aikuisen kurituksen hyväksyy ainoastaan yksi prosentti. Elikkä meidän yhteiskunnallisissa asenteissammekin on jo eriarvoisuutta, kun me puhumme lapsista ja lapsen oikeuksista tai kun me puhumme aikuisten ihmisten oikeusturvasta.

Miten lastensuojelulaki turvaa lasten oikeudet, jos jo perusasenne on tämä? Mistä johtuu meidän myönteinen asenteemme lasten kuritukseen? Puuttuvatko meiltä eväät vanhemmuuteen, vai onko meidän kulttuurissamme vuosikymmenien saatossa totuttu siihen, että lapsia saa kurittaa? Juontaako tämä myös siihen, että me olemme myös poikkeuksellisen väkivaltainen kansa, kun puhumme perheväkivallasta, vaikka sitä ei hyväksyttäisikään? Näitä asioita käsiteltiin muun muassa viime viikolla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ihmisoikeuskysymyksinä kylläkin, mutta se liittyy myös lasten oikeuksiin ja lastensuojeluun.

Tässä vähän pohdintaa ihmisoikeusselonteon pohjalta, mutta myös lasten oikeuksista ja lastensuojelusta. Lastensuojelun tavoitteena on turvata lapsille mahdollisimman hyvä kasvuympäristö, jossa hän voi kasvaa ja kehittyä turvallisesti. Kuinka turvata se pelkkä hyvä tahto, jos ei sitä pystytä turvaamaan lainsäädännön kautta ja avulla? Nyt erittäin suurena ongelmana on, että meillä ei ole riittävästi lastensuojeluun perehtyneitä sosiaalityöntekijöitä. Työ on erittäin vaativaa ja kuormittavaa. Kun työntekijöitä ei ole riittävästi, ne muutamatkin lähtevät mieluummin muihin tehtäviin. Tämä on aiheuttanut sen, että työntekijät vaihtuvat sosiaalitoimistoissa jatkuvasti.

Tällä on myös omat heijastuksensa lastensuojelun laatuun. Päteviä lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä ei ole saatavilla kaikkialla. Meillä on pieniä kuntia, joissa ei ole yhtään pätevää sosiaalityöntekijää, minkä takia kunnat ostavat palvelut naapurikunnasta tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Suurissa kunnissa lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut huomattavasti, mikä on tarkoittanut sitä, ettei ilmoituksia ehditä selvittämään tavoiteajassa. Lasten oikeudet eivät siten toteudu kaikkialla tasa-arvoisesti.

Arvoisa puhemies! Muun muassa edellä mainituista syistä lain ensimmäisessä käsittelyssä laajemmalti käyttämässäni puheenvuorossani olemme ehdottaneet hallitukselle, että hallituksen tulisi saada aikaan valtakunnallinen sosiaalityöntekijöiden pätevöitymiskoulutus. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden enimmäisasiakasmäärät tulisi säätää laissa. Samoin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden täydennyskoulutusvelvoitetta voitaisiin taas uudelleen käynnistää. Tämän lisäksi lastensuojelun laatusuosituksiin tulee sisällyttää mitoitukset sosiaalityöntekijöiden määrästä. Tässä muutamia ehdotuksia siitä, mitä hallituksen tulisi tehdä, jotta päteviä sosiaalityöntekijöitä saataisiin kentälle nykyistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Olemme esittäneet vastalauseessa 2 lausumaa, jonka sisältö on seuraava:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee toimenpide-esityksen, jolla kuntien lastensuojelutyöntekijöiden määrää lastensuojelutyössä vahvistetaan."

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lastensuojelulain kiireellistä sijoitusta ja väliaikaista määräystä koskevia säännöksiä. On hyvä, että tavoitteena on parantaa lapsen ja hänen perheensä oikeusturvaa nopeuttamalla lastensuojeluasioiden käsittelyä hallinto-oikeuksissa ja selkeyttämällä päätöksentekoa koskevia säännöksiä. Tämähän oli se ongelma, joka tiedostettiin jo silloin, kun oltiin säätämässä lastensuojelulakia, joka tuli voimaan vuoden 2008 alusta. Nyt ollaan puuttumassa näihin ongelmakohtiin, ja se on hyvä.

Uudistukset ovat siis kannatettavia. Laissa säädetään lisäksi uudesta velvollisuudesta ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus on siis tehtävä ennen lapsen syntymää, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen. Varsinainen lastensuojeluasiakkuus voisi alkaa vasta lapsen syntymän jälkeen, mutta on tärkeää tämän ilmoituksen vastaanottaminen, koska se mahdollistaisi jo alkuun, hyvin aikaisessa vaiheessa, tarvittavien palvelujen suunnittelemisen yhdessä lapsen vanhempien kanssa, siis jo ennen syntymää. Ennakollisen lastensuojeluilmoituksen merkitys on siinä, että se tuo välineitä varhaiseen puuttumiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn.

Arvoisa puhemies! Ennakollinen lastensuojeluilmoitus ei kuitenkaan tuo riittäviä keinoja suojata vaikeasti päihdeongelmaisen äidin syntymätöntä lasta. Raskaudenaikainen päihteiden, etenkin alkoholin, käyttö on sikiön kehityshäiriöiden suurin yksittäinen syy. Tiedämme, että Suomessa vuosittain 3 000 lasta altistuu päihteille sikiöaikana. Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon varmistamista pohtineen työryhmän raportissakin ehdotetaan jopa päihdeäitien pakkohoitoa ja todetaan, että tieteellinen näyttö sikiön terveysvaarasta on riittävän yksiselitteinen niin, että se voisi olla perusteena puuttumisvaltuudelle.

On siis tärkeää, että löydetään hoitoja, tarvittava riittävä määrä hoitopaikkoja ja kunnille riittävät resurssit ohjata päihdeäidit hoitoon. Tämä mahdollistaisi naisille subjektiivisen oikeuden päästä välittömästi hoidon tarpeen arviointiin ja arvioinnin edellyttämään päihdehoitoon. Sikiön suojelun kannalta äidin jokaisella päihteettömällä päivällä on siis merkitystä. Tahdosta riippumattoman hoidon mahdollisuutta tarvitaan pikaisesti viimesijaisena keinona syntymättömän lapsen terveyden turvaamiseksi, mutta tietenkin kaikki on tehtävä ennen pakkotoimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Täällä edellä esiteltiin vastalausetta 2, jossa oli erittäin hyviä painotettuja asioita, kannatettavia asioita. Mutta tässä esitän vastalauseen 1 mukaisen lausumaehdotuksen, joka on tämänlainen:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti esitykset, joilla vahvistetaan raskaana olevien naisten päihdehuoltopalveluita sekä sisällytetään päihdehuoltolakiin erityissäännökset syntyvien lasten suojaamiseksi päihteiden aiheuttamilta vaurioilta."

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Syntyvän lapsen oikeuksista täytyy aikuisen pitää huolta. Lapsi itse ei siihen vielä pysty. Lapsella on oikeus mahdollisimman hyvään elämään. Ed. Räsäsen vastalauseen 1 lausumaesityksessä, jonka tässä toisessa käsittelyssä esitteli ed. Rauhala, esitetään varsin tärkeitä ja kiireellisiä parannuksia meidän suomalaisten pienten syntyvien lasten elämään äidin huolenpidon kautta.

Kannatan vastalauseen 1 lausumaehdotusta.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljusen kanssa en voi olla muuta kuin ihan samaa mieltä. Totta kai me tarvitsemme hyviä sosiaalityöntekijöitä, koulutettuja, ja heitä tulee olla tarpeeksi. Mutta kuuluuko se todellakin ottaa esille tämän lain yhteydessä tällaisena pontena?

Tämän lain puudelinydinhän on siinä, että siis kiireellisten sijoitusten jatkopäätökset voidaan tehdä kunnan tasolla eikä niitä enää tarvitse hoitaa hallinto-oikeuksissa, koska kuulimme, että yksikään tämmöinen kirjallinen sijoituspäätös ei ole onnistunut hallinto-oikeuksissa 30 päivän sisällä, joten ne on pakko palauttaa kunnille.

Syntymättömän lapsen oikeuksista on todella tulossa hallituksen esitys. Sen ministeri Risikko on meille luvannut, joten sekin vastalause tavallaan on aiheeton.