Täysistunnon pöytäkirja 120/2009 vp

PTK 120/2009 vp

120. MAANANTAINA 7. JOULUKUUTA 2009 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys kuntajakolaiksi

 

Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen kuntajakolaiksi tavoitteena on uudistaa kuntajakolain säännöksiä siten, että laki on käytännössä nykyistä toimivampi ja että laki tukee nykyistä paremmin kuntajaon muutosprosesseja. Kuntajakolakia ajankohtaistetaan vastaamaan Paras-hankkeen myötä esiin nousseita uusia tarpeita ja muuttuneita olosuhteita. Kuntien roolia kuntajaon muuttamisen vireillepanossa, valmistelussa ja päätöksenteossa korostetaan. Samoin kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia tehostetaan kuntien valmistellessa kuntajaon muutosesitystä. Kuntajaon kehittämisen tavoitteena säilyy voimassa olevan kuntajakolain mukaisesti se, että kunnat muodostuvat työssäkäyntialueista tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata kunnan asukkaiden palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Tässä lakiehdotuksessa puhutaan elinvoimaisen kuntarakenteen käsitteestä.

Arvoisa puhemies! Muutamaan yksityiskohtaan puutun lyhyesti.

Alueellisen eheyden vaatimus. Hallituksen esityksen mukaan kunnan on muodostuttava yhdestä alueesta, joka muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden, jollei valtioneuvosto alueellisen eheyden osalta erityisen kuntajakoselvityksen perusteella toisin päätä. Kuntaliitos ilman yhteistä maarajaa on siten lakiehdotuksen mukaan mahdollinen vain, jos valtion asettama kuntajakoselvittäjä suorittamansa selvityksen perusteella sitä ehdottaa ja valtioneuvosto ehdotuksen hyväksyy. Hallintovaliokunta korostaa sitä, että yhteisen maarajan puuttuminen ei saa olla este kuntaliitokselle. Kahden tai useamman kunnan kuntaliitos ei saa kaatua siihen, että väliin jää kunta, joka ei liitosta halua. Kuntaliitoksen ilman yhteistä maarajaa pitää olla mahdollinen silloin, kun muutoksella selvästi edistetään sellaisen toiminnallisen kokonaisuuden muodostamista, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata kunnan asukkaiden palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta.

Toisena näkökohtana, yksittäisenä, otan esille kunnan oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymisen. Yhdistyvien kuntien viranomaiset eivät lakiehdotuksen mukaan saa valtioneuvoston päätöksen jälkeen päättää asioista, joilla on merkittäviä, uutta kuntaa sitovia vaikutuksia ja joista päättäminen olisi yhdistymissopimuksen tarkoituksen vastaista. Jotta erityisesti uuden kunnan kannalta haitallisia päätöksiä ei tehtäisi myöskään ennen valtioneuvoston päätöstä, kuntien olisi hallintovaliokunnan käsityksen mukaan hyvä jo yhdistymissopimuksessa sopia yhdistyvien kuntien toimielinten toimivallan rajoittamisesta.

Henkilöstön oikeudellisesta asemasta todettakoon, että se säilyy edellisen kuntajakolain mukaisena ja sen mukaisesti, mitä Paras-lain yhteydessä on päätetty.

Kaiken kaikkiaan tämä lakiehdotus joustavoittaa ja parantaa kuntien yhdistymisprosesseja.

Arvoisa puhemies! Valiokunta oli mietintöä tehdessään yksimielinen ja puoltaa tämän lakiehdotuksen hyväksymistä pienin täsmentävin muutoksin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän takana on tietysti kuntajakolaissa ajatus kuntien yhdistymisestä ja ikään kuin sen pelimerkkien päättämisestä, miten se tapahtuu. Yksityiskohtia päätetään ja tuodaan muun muassa tämä yhteenliittyvien kuntien ja kunnanosien maantieteellinen sijainti. Mutta tässä on tietysti yleisenä asiana todettava se, että vain kuntien yhteenliittyminen ei ratkaise taloudellisia ongelmia, vaan niiden ratkaisemiseksi usein pitää nimenomaan valtiovallan muuttaa linjauksiaan myös siinä, millä lailla kuntien taloutta tuetaan.

Toinen asia on kuntaliitosten aikaansaamat ikään kuin monikerroksiset johtoportaat, kun kunnanjohtajia ei irtisanota. He jatkavat erilaisissa tehtävissä, jolloinka tulee moninkertaista hallintoa. Tämän tyyppisissä asioissa pitäisi löytää ratkaisu, joka ei ole kuntien veronmaksajien kannettavissa ja kannettavana, vaan johonka valtio voisi ottaa omaa vastuutaan enemmän kuin tähän saakka. Porkkanarahojahan on ollut, mutta tällaiset päällekkäiset rakenteet eivät pitkällä tähtäimellä ole kunnan kehittymisenkään kannalta hyviä. Yksi esimerkki tästä on Kouvola, jossa on kaikki kunnanjohtajat tässä kuuden kunnan yhteenliittymässä asetettu johtajan, ikään kuin edelleenkin kuntajohtajan pallille.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ed. Tiusasen kanssa siitä, että kahdesta köyhästä ei tule yhtä rikasta, jos ne pistetään yhteen, mutta kuitenkin kahdesta köyhästä voisi yhdessä tulla vähän vähemmän köyhä kuin mitä ne yksinään ovat. Asia on hyvin ajankohtainen myös omassa kunnassani Kerimäellä, jossa kipuillaan ihan samojen talousongelmien kanssa kuin koko muussa Suomessa ja kuntaliitosta pohditaan varmasti jälleen kerran lähitulevaisuudessa.

Mutta haluan tuoda kolme näkökohtaa tähän kuntajakolakiin, jonka tavoitteena on siis edistää kuntarakenteen uudistumista, ja siksi sillä halutaan tukea ja edistää muutoksia eli käytännössä myöskin kuntien yhdistymisiä.

Ensimmäisenä maaraja, toisena kuntien yhdistäminen kunnan tai kuntalaisten vastustaessa ja kolmanneksi osakuntaliitokset.

Uuden lain myötä on poistumassa vaatimus yhteisestä maarajasta, joka tähän asti on ollut yksi liitoksia hidastanut asia. Jos yhteistä maarajaa ei ole ollut, se on väkisin tehty. Hattulan kunnasta siirrettiin vastoin kunnan tahtoa 32 asukkaan alue Hämeenlinnaan. Enonkosken kunnasta siirrettiin kunnan luvalla yhden asukkaan alue Savonlinnaan. On ilman muuta hyvä, että tämän kaltaiset rotanhännät nyt poistuvat, sillä niillä on käytännössä merkitystä lähinnä vain kartalla.

Uusi laki pitää muutosten perusteena kuntien valtuustojen yhteistä yhdistämisehdotusta. Kun puhutaan kuitenkin menneestä, helposti tulee mieleen ongelmat Sipoon suhteen. Niin sanottuun Sipoo-ongelmaan tämä uusi lakikaan ei tuo ratkaisua, sillä jatkossakin muutos voidaan tehdä myös kunnan vastustuksesta huolimatta ainakin silloin, jos se on muutosta vastustavan kunnan kannalta vähäinen ottaen huomioon vaikutukset asukaslukuun, palveluihin, talouteen ja elinkeinotoimintaan. Eri asia on tietysti se, kuka mittaa ja miten nämä vaikutukset mitataan. Käytännössä jatkossa saattaa eteen tulla useampiakin Sipoon kaltaisia tapauksia, ja siksi siitä on otettava opiksi.

Toimivan ja tiiviin ekologisesti kestävän kaupunkirakenteen luominen on ihannetavoite, mutta asukkaiden ylikävelyä on vaikea hyväksyä maassa, jossa hallituksen ohjelman etusivulla lukee, että kansalaisille on taattava oikeus vaikuttaa, osallistua ja olla osallisia päätöksenteossa.

Mutta sitten kolmanteen teemaan eli osakuntaliitoksiin. Oikeastaan haluaisin pitää puheenvuoroni teemalla "Kaikki Puumalan puolesta". Pienen eteläsavolaisen Puumalan kunnan jatko näyttää yhä selvemmin olevan osa jotain naapurikuntaa. Talouden tasapainotustarve on kasvanut niin suureksi, että sitä eivät enää puumalalaiset voine oman kunnan omin voimin ratkaista.

Puumalan paikka kartalla on eteläsavolaisista kunnista ehkä ainutlaatuisin. Laajassa, maantieteellisesti hyvin laajassa kunnassa on jo pitkään tehty luontevaa yhteistyötä eri naapurien kanssa: Hurissalon suunnalla Mikkelin ja Lieviskän kylän suunnalla Imatran ja Ruokolahden kanssa, kun taas Partalansaaressa asuvat puumalalaiset ovat luontevasti asioineet Sulkavalla ja Juvalla. Siksi on hyvä, että Puumalan kunta on asettanut työryhmän miettimään vaihtoehtoja niin Juvan, Mikkelin, Ruokolahden, Savonlinnan kuin Sulkavankin kanssa.

Mikkelin päättäjät ovat näyttäneet pientä vihreää valoa kuntaliitokselle, vaikkei asiasta mitään lopullista päätöstä olekaan, ja niin kauan kuin mitään ei ole päätetty, kaikki vaihtoehdot kannattaa tuoda esiin ja niiden hyötyjä ja haittoja punnita hyvin rehellisesti ja avoimesti.

Asukkaiden palveluiden säilyttämiseksi kohtuuetäisyydellä juuri tällaiset osaliitokset voisivat olla se järkevin ratkaisu. Puhuin kuntaministeri Kiviniemen kanssa muutama viikko sitten osaliitosten mahdollisuudesta, ja hän silloin sanoi pitävänsä tätä vaihtoehtoa Puumalan näkökulmasta jopa fiksuimpana.

Kun viime viikolla luin lehdestä ministeri Kiviniemen ajatuksista, jotka olivat hyvin päinvastaisia, en voi kuin hämmästellä, ja jos ministeri olisi paikalla, mieluusti kysyisin, mikä on mielen muuttanut, sillä tilanne on puumalalaisille hyvin hankala. Jos Puumala liitetään kokonaisena mihin tahansa naapurikuntaan, se tarkoittaa sitä, että kuntakeskukseen osalle asukkaista tulee yli sadan kilometrin matka, ja se ei tietenkään tavoitteena ole mitenkään ihailtava tai kannustettava. Mutta asia on nyt puumalalaisten sekä tietysti naapurikuntien käsissä, sillä ilman heidän suostumustaan mikään liitos ei ole mahdollinen.

Kun katson hallituksen esitystä ja hallintovaliokunnan kannanottoja, täällä hyvin sanotaan se, että voimassa olevan kuntajakolain mukaisesti säilyy se, että kunnat muodostuvat työssäkäyntialueista tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata kunnan asukkaiden palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta, ja jos Puumalaa ajattelee, niin jos ei siitä alueesta saada elinvoimaista, niin ainakin alue olisi elinvoimaisempi, jos se olisi aidossa yhteistyössä kaikkien naapureidensa kanssa. Sitä vaihtoehtoa pitää ainakin loppuun saakka avoimesti harkita.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi ed. Tiusaselle haluan todeta, että eiväthän kuntaliitokset sinänsä ratkaise tilannetta eikä tämä kuntajakolaki pyri olemaankaan sellainen, vaan tämän uudistuksen tavoitteena on tehdä kuntaliitokset joustaviksi ja tämä prosessi mahdollisimman toimivaksi silloin, kun siihen tilanteeseen päädytään, että tehdään kuntaliitos, että se pystyttäisiin joustavasti tekemään. Tässähän hyvin vahvasti kunnioitetaan niiden liittyvien kuntien omaa tahtoa. Tämä mahdollistaa myöskin kuntien osittaisliitokset, mihin ed. Järvinen viittasi, ja siinä ovat ratkaisevassa roolissa niiden alueiden kuntien tahto ja asianomaisen kunnan tahto. Se on syytä ottaa jatkossakin huomioon.

Sitten tämä yhteinen maaraja. Kyllä tämä lakiehdotus lähtee siitä, että se yhteinen maaraja olisi, mutta että se ei sitten tule toiminnallisesti järkevän kokonaisuuden esteeksi, ja siinä on tietty kynnys.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys uudeksi kuntajakolaiksi on kaiken kaikkiaan hyvin monella tavalla erinomaisen hyvä lakiesitys. Tämä korjaa nyt niitä monia ongelmakohtia, joita toteutuneissa kuntaliitoksissa on esiintynyt, eli tämä esitys parantaa aivan selkeästi kuntaliitosten käytännön teknisiä edellytyksiä.

Puhuttaessa kuntaliitoksista toki edelleen on muistettava se tosiasia, että sinällään kuntaliitos ei välttämättä edesauta uuden kunnan toimintaedellytyksiä, ellei palvelujen tuottamis- ja järjestämistapoihin samalla kyetä puuttumaan. Eli kyllä tässä hyvin pitkälle vastuuta annetaan kunnille itselleen, ei valtio turvaa näitä kuntien kaikkia toimintaedellytyksiä suinkaan, kuten ed. Tiusanen tuossa puheenvuorossaan vaati, että valtion pitää tulla koko ajan vastaan. Kyllä tässä kunnilla itsellään on erittäin suuri vastuu, ja näissä kuntaliitoksissakin se vastuu kohdistuu ennen kaikkea sitten siihen, että nämä palvelujen tuottamis- ja järjestämistavat voidaan myös käydä lävitse ja tarvittaessa uudistaa. Tätä taustaa vasten hallintovaliokunta on aivan oikein huomioinut, toki hyvin hienovaraisesti, sen, että henkilöstön irtisanomissuoja liitostilanteessa on toki aivan perusteltua, mutta sitten käytännössä sen soveltaminen on taloudellisesti monessa kuntaliitoksessa vähintäänkin hyvin haasteellista.

Tässä lakiesityksessä kuntajaon kehittämisen tavoitteeksi on asetettu nyt myös elinvoimainen kuntarakenne. Tämä on kuntajakolaissa täysin uusi käsite. Elinvoimaisuus kirjattuna tavoitteena on ehdottoman tärkeä. Aluekehittämisessähän tämä on ollut jo pitkään aivan keskeinen tavoite, joten kuntajakolaki on nyt sitten linjassa aluekehittämisen tavoitteitten kanssa kilpailukykyisistä ja elinvoimaisista alueista, seuduista ja kunnista.

On tärkeää, että kuntaliitosten toteuttaminen ei olisi kaiken kaikkiaan liian monimutkainen tapahtuma. Käytännössähän muun muassa työssäkäyntialueet muuttuvat ajassa. Muun muassa yksittäiset kunnat etenkin kaupunkiseuduilla ovat harvoin itsenäisiä työssäkäyntialueita. Eli kuntien välillä tarvitaan tiivistä yhteistyötä muun muassa maankäytössä, asumisessa, liikenteessä jne. Eli kuntarakenteenkin on kyettävä muuttumaan aivan väistämättä ajassa muistaen tietysti se, että kunta ei missään tapauksessa ole itsetarkoitus, vaan se, että kunnan on kyettävä järjestämään tai tuottamaan kuntalaisten tarvitsemat hyvinvointipalvelut. Eli sinällään kunta ei suinkaan ole itsetarkoitus. Oleellista on se, että tällä kuntarakenteella kunnat pystyvät tuottamaan ja järjestämään asukkaittensa tarvitsemat hyvinvointipalvelut.

Oleellista kuntajakoprosesseja ohjaavassa lainsäädännössä on se, että se on johdonmukaista ja selkeää ja että se tukee kunnan valmistelua ja päätöksentekoa ja varmistaa valmistelun riittävän avoimuuden ja kuntalaisten osallistumisen. Tämä uusi lakiesitys näyttäisi antavan tälle kaikelle erinomaisen hyvän pohjan.

Myönteistä on myös se, että valmistelussa pääpaino siirtyy nyt valtion aluehallinnolta kunnille itselleen. Eli tässäkin todella nyt varmistetaan se, että päätösvaltaa siirretään entistä enemmän sinne kunnalle itselleen.

Lain yksittäisistä muutoksista on syytä nostaa esille muun muassa se, että kuntaliitoksissa yhteisestä maarajasta voidaan nyt joustaa. Toki tästä joustaminen näyttää vaativan monella tavalla hiukan raskaanlaisenkin selvityksen, mutta toivottavasti se myös nyt sitten käytännössä tulee toimimaan. Myös esityksen säädökset niin sanotuista kuntien osittaisliitoksista näyttäisivät vastaavan nykyistä lakia paremmin käytännön tarpeita.

Eli, arvoisa puhemies, tämä lakiesitys on monella tavalla kannatettava, hyvä esitys hallintovaliokunnan esittämin täsmennyksin.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Timo Korhoselle vain vastauspuheenvuorona, ettei jää väärää käsitystä pöytäkirjoihin: En vaadi sitä, että kaikissa asioissa valtion pitää olla maksamassa tai tukemassa kuntia, mutta näissä tilanteissa, kun kuntaliitoksiin on menty, on käytetty keppiä ja porkkanaa, vähän enemmän vielä keppiä, niin on syntynyt tällaisia päällekkäisiä hallintorakenteita, jolloinka edelliset kuntajohtajat ovat kaikki jonkunlaisina johtajina, vähän ylimääräisestikin on jouduttu etsimään heille tehtäviä, ja tämän ongelman ratkaisemisessa olisi valtiovallan pitänyt olla aktiivisempi. Tämä oli se asia, mihin kiinnitin huomiota.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin monet aikaisemmat puhujat ovat jo todenneet, hallituksen esitys uudeksi kuntajakolaiksi on tarpeellinen ja nimenomaan siitä näkökulmasta, että se toteutuessaan edistää minun mielestäni selvästi kuntarakenteen uudistumista ja myöskin tämä lainmuutos saa aikaan sen, että nämä kuntajaon muutosprosessit tulevat sujuvammiksi ja toivottavasti myöskin joutuisammiksi.

Itse asiassa ajattelin ehkäpä jopa hieman filosofisesti pohdiskella näitä kuntajaon kehittämisen tavoitteena olevia asioita, jotka ovat juuri tämä ed. Korhosenkin esille nostama elinvoimaisuus, alueellinen eheys ja yhdyskuntarakenteen toimivuus. Me aika usein ohitamme nämä lähtökohdat, ja minusta monessa monessa kuntaliitoksessa kannattaisi ensiksi pohtia, toteutuvatko nämä lähtökohtapremissit, ennen kuin ryhdytään siihen tekniseen toteuttamiseen. Muistan, että kun esimerkiksi tuolla Joensuun seudulla edellisen vaalikauden alussa tehtiin kuntaliitos, niin rohkenin vastustaa sitä nimenomaan siitä näkökulmasta, että minusta se ei palvellut tämmöisen eheän yhdyskuntarakenteen aikaansaamista. Oikeastaan tekisi mieli edelleen alleviivata sitä, että näihin lähtökohtapohdiskeluihin kannattaisi uhrata jonkin verran aikaa.

No mitä tarkoittaa tämä elinvoimaisuus sitten tässä? Minun mielestäni se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tämmöisen uuden kunnan tulisi olla sekä asukaspohjaltaan että taloudelliselta kantokyvyltään riittävän vahva, että se aidosti pystyisi huolehtimaan niistä moninaisista tehtävistä, mitä kunnalliselta itsehallinnolta Suomessa edellytetään. Elikkä viesti tässä suhteessa voisi olla, että ensisijaisen tavoitteen edelleen pitäisi olla näitten vahvojen peruskuntien muodostaminen. Silloin vältyttäisiin monilta minun mielestäni varsin keinotekoisilta yhteistoimintamenettelyiltä, joita tämä maa näyttää nyt syn-nyttävän erityisesti tuonne sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäväkenttään, ja saadaan aikaan semmoisia rakenteita, joissa taloudellinen ohjaus ei oikein ole järkevällä tavalla järjestettävissä.

On myönnettävä, että ei tämä kuntien yhteenliittyminen ja uusien suurempien kuntayksiköiden muodostuminen saa olla itsetarkoitus. Joskus samoja tavoitteita — tehokkuutta, tuottavuutta, kuntalaisten palveluitten turvaamista — saadaan aikaan myöskin kuntien välillä tapahtuvalla syvällä yhteistoiminnalla. Mutta kokemus on ainakin monessa tapauksessa osoittanut sen, että kun tehdään näitä yhteistoimintasopimuksia, niin kohta ollaan siinä tilanteessa, että ainakin sen isäntäkunnan virkamieskunnan ja luottamushenkilöitten aika tahtoo aika pitkälti mennä niitten sopimusten tulkitsemiseen, ja se ei myöskään saa tietenkään olla itsetarkoitus. Monestihan kehitys on kulkenut niin, että kuntaliitoksiin on nimenomaan päästy tämän yhteistoiminnan kautta, ja siinä mielessä ne tietysti ovat erittäin hyviä prosesseja olleet.

Sanotaanko näin, että myöskin nämä perustavoitteet, elinvoimaisuus, alueellinen eheys ja toimiva yhdyskuntarakenne, voivat myöskin toteutua vaiheittain. Siis voi käydä niin, että ensin syntyy liitos, joka ei täytä kaikkia näitä tavoitteita, mutta jo seuraavassa vaiheessa voidaan päästä parempaan välitulokseen, ja toivottavasti sitten kun tuo prosessi joskus toteutuu täysin, ollaan jo huomattavasti paremmalla tolalla kaikkien näitten tavoitteitten suhteen.

Ed. Tiusanen pariinkin otteeseen peräänkuulutti sitä, että kun kunnat yhdistyvät, niin pitäisi saada nopeammassa aikataulussa esille niitä tuloksia siitä yhdistymisestä. Minä jaan tämän hänen huolenaiheensa, ja tulisikin tätä kuntaliitosmenettelyä viedä siihen suuntaan, josta olen muuten merkkejä olevinani havainnut, että näitten hyötyjen ja synergiaetujen tavoittelu alkaisi itse asiassa siitä neuvotteluprosessista lähtien. Silloin vältyttäisiin monesti semmoiselta rakenteitten betonoimiselta, mitä ymmärsin edustajan tarkoittaneen. Kyllä viisi vuotta on todella pitkä aika odottaa niitä tuloksia, niin kuin tällä hetkellä on, ja syntyy epätarkoituksenmukaista byrokratiaa ja hieman myöskin luvalla sanoen semmoisia henkilöstöpoliittisia rakenteita, joille ei itse asiassa välttämätöntä käyttöä olisi.

Haluan myöskin huomauttaa, että Kuntaliitto, jonka oivallinen edustaja myöskin ed. Korhonen täällä salissa on — vai kumminkohan päin se itse asiassa menee — on jo monta vuotta puhunut tämmöisen strategisen otteen vahvistamisesta kuntien yhteenliittymisessä. Olisi erittäin tähdellistä, että se otettaisiin entistä painavammin huomioon myöskin jatkossa.

Herra puhemies! Ihan lopuksi haluan myöskin sanoa sanani tästä alueellisen eheyden vaatimuksesta, mihinkä hallintovaliokunta mietinnössään on ottanut minusta erinomaisella tavalla kantaa.

Minun lähtökohtani on se, että kunnan alue-eheys on ehdottomasti ja sen täytyy olla pääsääntö, mutta ei voi olla myöskään niin, että jos jostakin syystä esimerkiksi välissä olevan kunnan itsepintaisen vastustuksen vuoksi ei pystytä tekemään järkevää kuntaliitosta ikään kuin ohi tämän vastaan hangoittelevan osapuolen, niin ei sekään voi olla tietysti oikea ratkaisu. Siinä mielessä tämä menettely, mikä tähän uuteen kuntajakolakiin liittyy, on tietysti paikallaan. Kun katsoo sitä menettelytapaa, niin voi tehdä sen johtopäätöksen, että ihan kevytkenkäisesti ja kevytmielisesti ei kuitenkaan tämmöistä ratkaisua, missä se tulevan uuden kunnan alue ei muodostu yhtenäiseksi, varmasti tulla tekemään.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Minä myös haluan korostaa tätä tavoitteellisempaa kriteerien toteuttamispuolen esilletuontia. Kuntahan ei ole itsetarkoitus, vaan se on ennen muuta tietysti niiden kuntalaisten perustarpeiden turvaamisen ja alueellisen elinkeino- ja työllisyyskehityksen takaamisen väline. Tältä osin kunnallisen jaotuksen lain aikaisempia periaatteita kannattaisi kyllä — tuen tätä vähän samanlaista lähestymistapaa kuin ed. Ravi — enemmän lähtökohtaisesti miettiä ja valtion myöskin aktiivisesti paimentaa.

Tähän liittyy toiminnallinen kokonaisuus, työssäkäyntialueen tarkastelu. Meillä on historiallisia rajoja, jotka eivät vastaa tämän päivän elinkeino- ja aluekehitystä saatikka palveluiden järjestämistä. Ne ovat pyhiä. Muurit murtuvat Euroopassa, mutta meillä ei näitä rajoja tahdota tarkistaa. Ensinnäkin pitäisi ehdottomasti pitää huoli siitä, että kuntarakenne varmistaa perusterveydenhuollon, peruspalveluiden toteuttamisen oikealla tavalla, koska siitä lähtee tietysti kuntalaisten koko perusturvallisuuskin. Eli kansanterveystyön vanha periaate pitäisi katsoa rakenteen kautta kuntoon.

Sitten myöskin nämä maakunta-aluejaot ovat meillä jääneet osittain korjaamatta. Maakuntajakoon ei uskallettu myöskään hallituksen taholta, ymmärtääkseni vähän samanlaisten ristiriitojen takia kuin edellisessä hallituksessa keskustan takia, kajota. Mutta on aika erikoista, että joudutaan miettimään kuntajaotusta yli maakuntarajojen. Eli meillä pitäisi ymmärtää nämä isommat kehittämiskokonaisuudet. Erityisesti tämä suuri ongelma näkyy tässä teollisuuden vakavassa tilanteessa Keski-Savon tarkastelussa tällä hetkellä, missä kansalaisten asioiminen, poliisipalvelut ja monet muut ovat kyllä aivan kivikautisella tasolla, kun ajatellaan sitä nykyaikaista kokonaisuutta.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka tässä lakiehdotuksessa puhutaan perustellusti elinvoimaisesta kuntarakenteesta, meidän on syytä muistaa kuitenkin, ettei rakenne sinänsä takaa elinvoimaisuutta, vaan se toiminta. Eli se rakenne tukee sitä elinvoimaista toimintaa. Mikään hallintomalli ei sinällään ole elinvoimainen, vaan siinä pitää toimia elinvoimaisesti. Näissä hallintomalleissa ja rakenteissa toimimisessa ydinasiaksi nousevat palvelut ja ne ihmisten tarpeet, miten ne tyydytetään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Kiinnitän huomiota tähän hallituksen esityksen 4 §:n muotoiluun, jossa on tämä toiminnallisen kokonaisuuden vaatimus. Kysyn retorisesti itseltäni, mitähän se tarkoittaa tieteellisesti. Se palauttaa mieliin sen, mitä meille Helsingin yliopiston maantieteen laitoksella opetettiin 1950-luvun loppupuolella. Kysymys on talousalueesta, joka juuri määriteltiin tällä täsmällisesti samalla tavalla. Jos siitä, niin kuin nyt, liisitään, otetaan vähän taaksepäin, jos kuitenkin valtioneuvosto jnp., niin on tavallaan jotakin menetetty siitä ihannevaatimuksesta, joka kuitenkin saattaa olla siitä huolimatta hyvin perusteltu. Mutta aina on menetetty jotakin.

Sitten, arvoisa puhemies, toinen asia: mitenkä nykyisin taktikoidaan näissä asioissa. Tulee mieleen Oulun viereinen kunta, Haukipudas, joka on lähtenyt elinkaarimallilla pistämään Oulun tulevaan piikkiin rakennushankintoja jnp. Näissä pitäisi olla erinomaisen valppaana ja ryhtyä toimenpiteisiin, ettei oma piikki ihan tolkuttomasti kasvaisi.

Yleiskeskustelu päättyi.